PALOMÄEN METSÄSUUNNITELMA SEKÄ PUUNTUOTANNON JA VIRKIS- TYSARVON TALOUDELLINEN VERTAILU

Transkriptio

1 KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Metsätalouden koulutusohjela Tio Laherto PALOMÄEN METSÄSUUNNITELMA SEKÄ PUUNTUOTANNON JA VIRKIS- TYSARVON TALOUDELLINEN VERTAILU Opinnäytetyö 2012

2 TIIVISTELMÄ KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Metsätalous LAHERTO, TIMO Opinnäytetyö Työn ohjaaja Toieksiantaja Toukokuu 2012 Aainsanat Paloäen etsäsuunnitela sekä puuntuotannon ja irkistysaron taloudellinen ertailu 55 siua + 19 liitesiua lehtori Pekka Kuitunen Kouolan kaupunki taajaaetsä, hoitoluokka, irkistyskäyttö, Paloäki Työn taoitteena oli tuoda esille taajaaetsien hoidon erityispiiteitä Kouolassa ja ertailla etsän puuntuotannollista aroa sen antaaan irkistysaroon. Työssä ertailtiin yös taajaa- ja talousetsien näkökulasta suunniteltuja etsäsuunnitelia. Lisäksi tarkasteltiin taajaaetsien hoidon taloudellisuutta kasattaalla hoitokuluja tasaisesti aina kaksinkertaiseksi asti. Kouolan Paloäen alueelle rajattiin 101,5 hehtaarin etsäalue etsäsuunnitelia ja taloudellista ertailua arten. Suunnittelualueen puusto inentoitiin ja alueelle laadittiin kaksi erilaista etsäsuunnitelaa Tforest-paikkatietojärjestelällä. Suunnittelualueen irkistysaron äärittäiseksi käytettiin hypoteettisten arkkinoiden enetelää ja hintatiedot otettiin Liisa Tyräisen tutkiuksesta. Suunnittelualueen irkistysaro oli kausittain kerättäillä aksuilla 15-kertainen ja kuukausittain kerättäillä aksuilla 34-kertainen errattuna alueen uosittaiseen puuntuotannolliseen aroon. Metsäsuunnitelien kantorahatuloiksi kyenuotiskaudella saatiin taajaaetsäsuunnitelassa ja talousetsäsuunnitelassa Taajaaetsien näkökulasta suunnitellut hakkuut tuottiat suunnittelualueella oittoa ielä kaksinkertaisilla hoitokuluilla. Taloudellinen ertailu osoitti, että taajaaetsien aineettoat hyödyt oat onikertaiset aineellisiin hyötyihin errattuna. Taajaaetsien korkeaat hoitokustannukset eiät tehneet taajaaetsien hoitotoienpiteitä kannattaattoiksi suunnittelualueella.

3 ABSTRACT KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Uniersity of Applied Sciences Forestry LAHERTO, TIMO Bachelor s Thesis Superisor Coissioned by May 2012 Keywords Forestry Plan of Paloäki and Econoical Coparison of Tiber Production and Recreational Value 55 pages + 19 pages of appendices Pekka Kuitunen, MSc(For.) Kouola city urban forest, aintenance class, recreational use, Paloäki The purpose of this thesis is to pose the anageent of urban forest in Kouola city and to copare the alue of forest s tiber production to its recreational alue. Econoic coparison was also perfored between two forestry plans. One was ade according to urban forest perspectie and another according to coercial forest perspectie. In addition, the anageent of urban forest was exained by increasing the silicultural costs as far as twofold. In the Paloäki area hectares were outlined a field of research for forestry plans and econoic coparison. The growing stock was inentoried and two forest plans according to Tforest were copiled to the field of research. The onetary alue of recreational use was defined with contingent aluation ethod and prices were got fro Liisa Tyräinen s surey. The onetary alue of recreational use was 15-fold with seasonal fees and 34-fold with onthly fees copared to annual tiber production. The stupage price of forestry plans in a ten-year-period was in urban forest plan and in coercial forest plan. The loggings that were calculated according to the perspectie of urban forest earned profit with two-fold anageent costs. The econoic coparison deonstrated that the iaterial benefits are ultifold copared to aterial benefits. The higher silicultural cost did not ake the anageent of urban forests unprofitable in the field of research.

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT KÄSITTEET 6 1 JOHDANTO 8 2 TAAJAMAMETSIEN MERKITYS JA HOIDON ERITYISPIIRTEET Keskeiset säädökset ja suositukset Viheralueiden osayleiskaaa Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaa Kuusankosken-Korian iheralueiden osayleiskaaa Taoitteet ja asukkaiden toieet Moniuotoisuus Hoitotoienpiteet Metsän rakenteen onipuolisuuden ylläpitäinen ja reunaaikutusten ähentäinen Virkistyskäytön ohjaainen Maisean ja oniuotoisuuden yhteensoittainen Suojaaikutusten ylläpito Taiikonhoito (T1, T2 ja Y1) Harennus (02, 03) Uudistainen (04, S0, 05, A0) Poiinta- ja pienaukkohakkuu Sieenpuuhakkuu 25 3 TAAJAMAMETSIEN HOITOLUOKITUS Lähietsä (C1) Ulkoilu- ja irkistysetsä (C2) Suojaetsä (C3) Talousetsä (C4) Aroetsä (C5) Täydentäät luokat (E, S, R, 0) 29 4 PALOMÄEN METSIEN HOITOSUUNNITELMA JA TALOUDELLINEN VERTAILU Alueen alinta ja rajaus 33

5 4.2 Käytettää suunnitteluohjelisto ja etsäsuunnittelun alistelu Maastoinentointi, kirjaainen ja tallennus Alueen yleiskuaus ja inentointipuusto Taajaaetsien hoitosuunnitela 43 5 TULOKSET 47 6 TULOSTEN TARKASTELU 49 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 51 LÄHTEET 53 LIITTEET Liite 1. Kantohinnat, hankintalisät ja etsänhoitotöiden kustannukset Liite 2. Hyän etsänhoidon suosituksen ukaiset kehitysluokat Liite 3. Taajaaetsien hoitosuunnitela

6 6 KÄSITTEET Taajaaetsä Taajaaetsä on yleiskäsitys taajaissa ja niiden läheisyydessä oleille etsille. Ne lisääät rakennetun alueen iihtyisyyttä ja aiseallista aroa, toiiat ulkoiluja irkistysypäristönä, aientaat tuulta ja elua sekä suodattaat epäpuhtauksia. (Haberg & Löffströ 2009, 9 10.) Taajaaetsät jaetaan iiteen alaluokkaan, jonka äärittelee etsän ensisijainen hoitotaoite. Alaluokkia oat lähietsä, ulkoilu- ja irkistysetsä, suojaetsä, talousetsä sekä aroetsä. (Nuotio 2007, 38.) Lähietsä Lähietsät sijaitseat taajaissa lähellä asutusta. Niiden käyttö on päiittäistä ja usein aapohjan kuluinen on oiakasta. Alueella oi olla polkuja ja ähäisiä rakenteita. (Nuotio 2007, 39.) Ulkoilu- ja irkistysetsä Ulkoilu- ja irkistysetsät sijaitseat asuinalueiden lähialueilla ja taajaien reunoilla. Niiden käyttö on säännöllistä. Käyttöuotoja oat uun uassa ulkoilu, retkeily, sienestys ja arjastus. Alueella on ulkoilureittejä ja polkuja sekä ahdollisesti palelurakenteita. (Nuotio 2007, 40.) Suojaetsä Suojaetsät sijaitseat asutuksen ja uun rakennetun ypäristön sekä häiriötä aiheuttaien toiintojen, esierkiksi liikenneäylien, älissä. Ne suojaaat uun uassa pöly-, pienhiukkas- ja eluhaitoilta. Suojaetsät antaat näkösuojaa sekä lieentäät ahdollisia tuuli- ja luihaittoja. (Nuotio 2007, 41.)

7 7 Talousetsä Talousetsät oat kauepana asutuksesta ja taajaien ulkopuolella sijaitseia talouskäytössä oleia etsiä. Alueella oi sienestää, arjastaa ja käyttää apaauotoiseen irkistykseen jokaiehenoikeiden puitteissa. (Nuotio 2007, 42.) Aroetsä Aroetsät oat erityisiä alueita taajaissa ja niiden ulkopuolella. Ne oat erityisen tärkeitä ja arokkaita kohteita aisean, luonnon oniuotoisuuden, kulttuurin tai uiden oinaisuuspiirteiden takia. (Nuotio 2007, 43.)

8 8 1 JOHDANTO Taajaaetsät oat osa kaupunkirakennetta. Taajaien etsät tarjoaat asukkaille päiittäisiä irkistysahdollisuuksia, suojaaat tuulelta ja elulta, parantaat pienilastoa, sitoat ilan epäpuhtauksia, eläöittäät rakennettua ypäristöä sekä lisääät iihtyisyyttä. Taajaaetsiltä ei yleensä odoteta aineellista tuotosta eli puun yynnistä saataia tuloja ja taajaaetsien hoitoon kuluat arat nähdään usein tarpeettoina enoina. Taajaaetsien taloudellisia odotuksia ietittäessä on huoioitaa yös niistä saataat aineettoat hyödyt kuten irkistysarot. Aineettoien hyötyjen arot perustuat yleensä kaupungin asukkaiden arostuksiin, joten niille on aikea äärittää arkkinahintaa. On kuitenkin luonteaa pyrkiä ittaaaan aineettoia aroja rahassa, koska aineellisia hyötyjäkin itataan arkkinahintojen aulla. Tähän ennessä taajaaetsien taloudellisia erkityksiä on tutkittu elko ähän. Tään opinnäytetyön yhtenä tarkoituksena oli tuoda esille taajaetsien taloudellista erkitystä Kouolan kaupungille. Taajaaetsien taloudellista aroa tutkittiin noin sadan hehtaarin suunnittelualueen aulla. Taloudellisen ertailun taoitteena oli errata suunnittelualueen etsien irkistysaroa alueen puuntuotannolliseen aroon. Lisäksi ertailtiin hakkuutulojen aroja taajaa- ja talousetsien näkökulasta suunnitelluista etsäsuunnitelissa. Taajaaetsien etsäsuunnitelassa selitettiin ielä lisäksi hoitotöiden kannattauutta kasattaalla hoitokuluja aina kaksinkertaiseksi. Taloudellisen ertailun lisäksi työn tarkoituksena oli tuoda esille taajaaetsien hoitoon liittyiä erityispiirteitä Kouolan kaupungissa. Taajaaetsien suunnitteluun ja hoitoon aikuttaia asioita on tuotu esille työn iitekehyksessä. Nää asiat on pyritty ottaaan huoioon suunnittelualueelta tehdyssä esierkki etsäsuunnitelassa. Tässä opinnäytetyössä esiintyä keskeisiä taajaaetsien hoitoon liittyiä käsitteitä on kirjoitettu auki käsitteet kappaleessa. Keskeiset käsitteet on selitetty, jotta uutkin kuin etsätalouden parissa toiineet ja siitä kiinnostuneet yärtäisiät työssä käytettyjä terejä.

9 2 TAAJAMAMETSIEN MERKITYS JA HOIDON ERITYISPIIRTEET 9 Kouolan kaupungin oistaa etsäpinta-ala on hehtaaria ja etsät on luokiteltu talous- ja taajaaetsiksi. Taajaaetsien osuus etsäpinta-alasta on hehtaaria, joka on noin 47 % koko etsäpinta-alasta. Merkittäin osuus taajaaetsistä sijoittuu anhan Kouolan alueelle. Sen lisäksi taajaaetsiä on Anjalankoskella, Kuusankoskella ja Valkealassa. Taajaaetsien jakautuinen Kouolan alueella on esitelty kuassa 1. (Hokkanen 2012.) Taajaaetsien jakautuinen Kouolassa 18 % (293 ha) 13 % (208 ha) 11 % (179 ha) 58 % (950 ha) Anjalankoski Kouola Kuusankoski Valkeala Kua 1. Taajaetsien jakautuinen Kouolan alueella Taajaaetsillä on suuri irkistysaro. Suoalaiset oat tottuneet ulkoileaan etsissä ja kaupungistuisen yötä taajaaetsien irkistysaro on kasanut. Taajaissa ulkoillaankin usein lähellä asuntoa keskiäärin lähes joka toinen päiä. Suureissa kaupungeissa ulkoilu kohdistuu lähietsiin sekä ulkoilu- ja irkistysetsiin, sillä niitä on yleensä runsaasti ja ne oat helposti saautettaissa. (Haberg & Löfströ 2009, ) Virkistysarojen lisäksi puustolla ja uulla etsäkasillisuudella on tärkeä erkitys asutuilla alueilla niiden suojaaikutuksen uoksi. Metsät sitoat pölyä ja saasteita, toiiat näkösuojana sekä aientaat tuulta ja elua. Taajaaetsillä onkin suuri erkitys asuinypäristön iihtyisyydelle. Miellyttää ypäristö ähentää stressiä ja uupuusta, inkä takia etsän näkeinen rentouttaa rakennettua kaupunkiypäristö eneän. (Haberg & Löfströ 2009, 11.)

10 Keskeiset säädökset ja suositukset Metsälakia soelletaan etsän hoitaiseen ja käyttäiseen etsätalousaaksi luettailla aluilla. Lain tarkoituksena on edistää etsien ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäää hoitoa ja käyttöä siten, että etsät antaat kestäästi hyän tuoton saalla, kun niiden biologinen oniuotoisuus säilytetään. (Metsälaki / ) Metsälaissa on lueteltu erityisen tärkeät elinypäristöt. Ne oat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä selästi ypäristöstään erottuia ja pienialaisia kohteita. Niiden hoito- ja käyttötoienpiteet pitää tehdä elinypäristöjen oinaispiirteet säilyttäällä taalla. Metsien oniuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinypäristöt oat taulukossa 1. (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2006, 21.) Luonnossuojelulain taoitteena on ylläpitää luonnon oniuotoisuutta, aalia luonnonkauneutta ja aisea-aroja, tukea luonnonarojen ja luonnonypäristön kestäää käyttöä, lisätä luontotunteusta ja yleistä luontoharrastusta sekä edistää luontotutkiusta. Luonnonsuojelulakia soelletaan luonnon ja aisean suojeluun sekä hoitoon. (Luonnonsuojelulaki / ) Luonnonsuojelulaissa kielletään uuttaasta luonnontilaista tai luonnontilaiseen errattaaa luontotyyppiä niin, että luontotyypin oinaispiirteiden säilyinen kyseisellä alueella aarantuu. Suojeltaat luontotyypit oat taulukossa 1. Lisäksi luonnonsuojelulain ukaan on kiellettyä häittää ja heikentää erityisesti suojeltaien lajien säilyiselle tärkeitä esiintyispaikkoja. Saa koskee EU:n luontodirektiiin liitteen IV(a) lajien luonnossa selästi haaittaia lisääntyis- ja leähdyspaikkoja. (Luonnonsuojelulaki / ) Kouolan kaupungin etsät on sertifioitu Suoen PEFC-järjestelän (Prograe for the Endorseent of Forest Certification) ukaan. PEFC on kansainälinen etsäsertifiointijärjestelä, joka edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäää etsätaloutta ypäri aailaa. PEFC-sertifioinnissa asetetaan etsien hoidolle aatiuksia, jotka kohdistuat uun uassa etsien oniuotoisuuden turaaiseen, irkistyskäyttöön sekä etsien tereyden ja kasun ylläpitoon. Sertifi-

11 11 oinnin kriteeri 10 koskee elinypäristöjen säilyttäistä. Metsälain ja luonnonsuojelulain lisäksi suojellaan luonnonsuojelullisesti arokkaita elinypäristöjä. Elinypäristöjen pitää olla oinaispiirteiltään luonnontilaisia, selästi aastosta haaittaia ja tunnistettaissa oleia. Elinypäristöt oat taulukossa 1. (PEFC Suoi 2011, 2.) Edellä ainittujen säädösten ja kriteerien lisäksi Metsätalouden kehittäiskeskus Tapion toiesta laadituissa Hyän etsänhoidon suosituksissa on kuattu uita arokkaita elinypäristöjä, joiden oinaisuuksien säilyttäistä suositellaan. Muut arokkaat elinypäristöt oat taulukossa 1. Taulukko 1. Moniuotoisuuden kannalta tärkeät elinypäristöt etsälain, luonnonsuojelulain, PEFC-sertifiointikriteerien ja Hyän etsänhoitosuositusten ukaan Metsälaki 1. lähteiden, purojen ja pysyän edenjuoksu-uoan uodostaien norojen sekä pienten lapien älittöät lähiypäristöt 2. ruoho- ja heinäkoret, saniaiskoret lehtokoret ja Lapinläänin eteläpuolella oleat letot 3. reheät lehtolaikut 4. pienet kangasetsäsaarekkeet ojittaattoilla soilla 5. rotkot ja kurut 6. jyrkänteet ja niiden älittöät alusetsät 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti ähätuottoiseat hietikot, kalliot, kiikot, louhikot, ähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Luonnonsuojelulaki 1. luontaisesti syntyneet, erkittäiltä osin jaloista lehtipuista koostuat etsiköt 2. pähkinäpensaslehdot 3. teraleppäkoret 4. luontaiset hiekkarannat 5. erenrantaniityt 6. puuttoat ja luontaisesti ähäpuustoiset hiekkadyynit 7. katajakedot 8. lehdesniityt 9. aointa aiseaa hallitseat yksittäiset puut ja puuryhät Sertifiointikriteerit 1. supat ja luontaisesti puuttoat tai ähäpuustoiset paahderinteet 2. ojittaattoat koret 3. ojittaattoat lettoräeet 4. ojittaattoat letot Lapin läänissä 5. lehtipuualtaiset lehdot 6. puustoltaan anhat etsät 7. luonnontilaiset tulaetsät ja etsäluhdat

12 12 Metsänhoitosuositukset 1. elinypäristöt, jotka eiät täytä etsä- ja luonnonsuojelulain tai etsäsertifioinnin aatiuksia, utta joissa on oniuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä 2. ruohoiset suot 3. hakaaat 4. etsäniityt Maankäyttö- ja rakennuslain taoitteena on järjestää alueiden käyttö niin, että luodaan edellytykset hyälle elinypäristölle sekä edistetään ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestäää kehitystä. Lisäksi lain tarkoitus on turata jokaisen osallistuisahdollisuus asioiden alisteluun, suunnittelun laatu ja uoroaikutteisuus, asiantunteuksen onipuolisuus sekä aoin tiedottainen käsiteltäinä oleissa asioissa. (Maankäyttö- ja rakennuslaki /132.) Kunnan alueiden käytön järjestäiseksi sekä ohjaaiseksi laaditaan yleis- ja aseakaaoja. Taajaaetsät sekä uut ulkoilu- ja ypäristöaroiltaan erityiset etsät sijaitseat yleensä kaaoitetuilla alueilla, jolloin niitä koskeat aankäyttö- ja rakennuslaissa äärätyt toienpiderajoitukset. Toienpiderajoitusalueella on haettaa aiseatyölupa aiseaa uuttaaan aanrakennustyöhön, puiden kaataiseen tai uihin näihin errattaiin toienpiteisiin. (Tenhola 2002, 15.) Kouolassa yksittäisten puiden kaatoon luan kaaoitusalueella yöntää iherpäällikkö. Suureille hakkuutoienpiteille tarittaan aiseatyöluan yöntää ypäristö- ja rakennuslautakunta. Luanantaja huoioi alueella oleat sähkö- ja puhelinlinjat, ajotien läheisyyden sekä uut puut ja kertoo niihin liittyistä aaratekijöistä sekä eloitteista. Kaatoluan saaneiden puun tai puiden kaatainen jää asiakkaan huoleksi ja astuuksi. (Puiden kaatainen 2009.) Ulkoilulaissa on säädetty ulkoilureittien perustaisesta, leirintäalueista ja altion retkeilyalueista. (Haberg y. 2009, 68). Laissa etsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnassa säädetään etsässä kasaiin puihin kohdistuan hyönteis- ja sienituhojen torjuisesta (Laki etsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta /263). Edellä ainitut taajaaetsien hoitoon liittyät keskeiset lait, sertifiointikriteerit ja etsänhoitosuositukset on koottu taulukkoon 2.

13 13 Taulukko 2. Metsiin liittyät keskeiset lait, sertifiointikriteerit ja etsänhoitosuositukset Säädös tai suositus Metsälaki ( /1093) Luonnonsuojelulaki ( /1096) Laki etsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta ( /263) Ulkoilulaki ( /606) Maankäyttö- ja rakennuslaki ( /132) PEFC-sertifiointikriteerit Hyän etsänhoidonsuositukset 2.2 Viheralueiden osayleiskaaa Kouolan taajaaetsienhoitoon aikuttaat iheralueiden osayleiskaaat, joita on laadittu Kouolan keskustaajaan alueesta sekä Kuusenkosken ja Korian taajaien alueilta. Kaaoilla ohjataan iheralueiden suunnittelua, hoitoa, käyttöä sekä turataan iheralueiden riittäyyttä ja alueellista kattauutta. (Suoalainen 2009, 24.) Kaaan aulla huoioidaan aiseallisia näkökohtia ja parannetaan aiseaan aikuttaien toienpiteiden suunnitelallisuutta, edistetään arokkaiden luontokohteiden säilyistä, lisätään luonnon oniuotoisuutta ja parannetaan iheryhteyksiä. Viheryhteydellä tarkoitetaan ekologiseen erkostoon ja irkistysalueerkostoon liittyiä yhteyksiä. Lisäksi kaaalla ohjataan aseakaaoitetuksi suunniteltujen alueiden etsien käsittelyä, illä parannetaan näiden alueiden puuston hoidon suunnitelallisuutta ja lisätään puuston säilyttäisedellytyksiä, kun aluetta aseakaaoitetaan ja rakennetaan. (Suoalainen 2009, 25.) Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaa Kouolan keskustaajaalle on laadittu oikeusaikutteinen iheralueiden osayleiskaaa. Sen päätarkoituksena on ohjata aseakaaoittaattoien alueiden ja aseakaaoitettujen iheralueiden suunnittelua ja käyttöä, huoioiden taoitteellinen tilanne uoteen 2030 asti. Osayleiskaaan taoitteena on turata alueiden erilaiset arot, ohjata alueiden käyttöä ja hoitoa sekä selittää irkistys- ja liikuntapaleluiden kehittäistarpeita. (Suoalainen 2009, 4 5.) Viheralueiden osayleiskaaa on Kouolan kaupungin uoden 2008 kaaoituskatsauksen ukainen hanke. Suunnittelualue kattaa koko entisen Kouolan kaupungin

14 14 aseakaaoitetut iheralueet ja kaaoittaattoat sekä ielä rakentaattoat alueet. Kaaa-alue on pinta-alaltaan noin 45 k 2. (Suoalainen 2009, 4.) Kaaatyössä on huoioitu iheralueiden erilaiset arot ja ne on osoitettu kaaaääräyksin irkistys-, erityis-, suojelu- sekä aa- ja etsätalousaltaisina alueina. Lisäksi kaaatyössä on pyritty tunnistaaan iheralueiden luonne ja arot sekä turaaaan niiden säilyinen. (Suoalainen 2009, 20.) Kuusankosken-Korian iheralueiden osayleiskaaa Kuusankoskelle ja Korian taajaa-alueelle on laadittu oikeusaikutteinen iherosayleiskaaa. Yleiskaaan taoitteena on selittää ja turata iheralueiden alueellinen riittäyys sekä turata niiden laadullinen ja rakenteellinen eheys. Erityisesti yleiskaaassa keskitytään iheralueiden käyttö- ja kehittäistarpeisiin, niiden erkostoituiseen, alueiden älisten yhteyksien parantaiseen sekä alueella oleiin luonto- ja aisea-aroihin. (Airikka & Parjanne 2010, 3.) Kuusankosken-Korian iherosayleiskaaa on uoden 2009 ja 2010 Kouolan kaaoitusohjelan ukainen hanke (Airikka & Parjanne 2010, 2). Kaaalla ohjataan rakentaattoien alueiden suunnittelua sekä turataan riittäät iheralueet ja iheryhteydet eri alueiden älillä (Airikka & Parjanne 2010, 29). Viherosayleiskaaa kattaa keskeisen osan entisen Kuusankosken kaupungin sekä Korian asea- ja yleiskaaoitetuista iheralueista sekä niihin liittyistä alueista, jolla on taretta ulkoilun ja irkistyksen ohjaukseen. Kaaa-alue on pinta-alaltaan noin 70 k 2. (Airikka & Parjanne 2010, 3.) 2.3 Taoitteet ja asukkaiden toieet Taajaaetsien hoidolla pyritään luoaan kaunis- ja iihtyisä asuin-, työ- ja irkistysypäristö sekä onipuolinen etsäluonto (Koulainen 1995, 19). Yleisellä tasolla taajaaetsien hoidolle oidaan ääritellä seuraaia taoitteita: oniuotoisuuden turaainen, etsien ekologisen kestäyyden turaainen, suojaaikutusten lisääinen, kaupunkikuan eläöittäinen, onipuolisen kaupunkikuan ylläpitäinen, ypäristökasatus, kulttuuriarojen säilyttäinen ja taloudellisuus (Kiiniei & Tenhola 2000, 11). Tarkeat etsikkökohtaiset hoitotaoitteet ääräyty-

15 15 ät kuion sijainnin, käytön, luontoarojen sekä aisean oinaispiirteiden perusteella (Nuotio 2007, 38). Osallistua etsäsuunnittelu on yleistynyt kunnissa iie uosina. Osallistualla etsäsuunnittelulla tarkoitetaan suunnitteluenetelää, jossa asukkaat ja uut asiasta kiinnostuneet tahot otetaan ukaan etsien hoitoa sekä käyttöä koskeaan suunnitteluun. Asukkaat on ahdollista ottaa ukaan etsäsuunnitteluun erilaisin taoin. Voidaan järjestää yleisötilaisuuksia ja aastoretkiä, kutsua asukkaita ja sidosryhiä suunnitteluryhiin sekä kartoittaa asukkaiden etsänhoitoon liittyiä toieita erilaisilla kyselyillä. (Haberg & Löfströ 2009, ) Osallistuan etsäsuunnittelun hyötyjä oiat olla aoiuuden lisäää luottaus ja konfliktien ehkäisy toteutusaiheessa, eri tahojen näkeysten lähentyinen sekä ahdollisuus hyödyntää asukkaiden paikallistunteusta. Osallistualla etsäsuunnittelulle on asetettaa selät taoitteet uuten siitä saataa hyöty oi jäädä ähäiseksi. Vapaauotoista palautetta on aikeaa ottaa huoioon ja analysoida. Sen sijaan asukkailta pitäisi kysyä selkeästi uotoiltuja kysyyksiä ja useita suunnitela aihtoehtoja, joista pyydetään alitseaan paras. (Löfströ 2010, ) Tällä hetkellä asukkaat huoioidaan Kouolassa lähettäällä tuleista hoitotoiista tiedotuskirje, jossa ainitaan hoitotoienpiteistä ja asukastapaaisen ajankohta. Asukastapaaisessa käydään läpi tuleat toienpiteet ja selitetään asukkaiden toieita. (Hokkanen 2012.) 2.4 Moniuotoisuus Kaupungistuisen yötä alueiden alkuperäinen lajisto ähenee ja laajalle leinneet, ihisten toiinnasta hyötyä lajisto runsastuu. Vaikka kaupungistuinen ähentää lajien äärää, löytyy asutuilta alueilta yös harinaisia ja uhanalaisia lajeja. Haasteita alkuperäisen lajiston säilyiselle taajaaetsissä aiheuttaat erityisesti etsien pirstoutuinen, oiakas irkistyskäyttö ja saasteet. (Haberg & Löfströ 2009, 12.) Asutuskeskuksissa etsät sijaitseat usein rakennetun alueen älittöässä läheisyydessä tai ypäröiänä. Metsien pinta-alat oat pienentyneet ja jäljelle jääneet et-

16 16 säalueet oat joutuneet erilleen toisistaan. Pirstoutuisen takia lajien siirtyinen etsiköstä toiseen käy aikeaaksi. Lajin häitessä tietyltä alueelta, oi sen paluu saalle alueelle olla epäaraa. (Haberg & Löfströ 2009, 12.) Pirstoutuinen aiheuttaa uutoksia etsissä ja niitä kutsutaan reunaaikutukseksi. Metsien reunoilla läpötila, tuulen oiakkuus ja alonäärä oat suurepia kuin etsien sisäosissa. Lisäksi pirstoutuinen lisää yös etsäaan rainteisuutta etsien reunoilla. Tään uoksi etsän reunan lähelle jäänyt lajisto alkaa uuttua parein läpöä, tuulta sekä aloa sietääksi ja etsän sisäosiin sopeutuneet lajit alkaat ähentyä tai katoaat kokonaan. Reunaaikutusten aikutusta etsäpinta-alaan on kuattu taulukossa 3. Taulukossa oleat laskelat on tehty olettaen, että etsä on uodoltaan pyöreä ja reunaaikutus ulottuu reunalta 50 etriä etsän sisään. (Haberg & Löfströ 2009, 13.) Taulukko 3. Metsän pinta-alan erkitys reunaaikutuksen ulottaattoissa olean etsäalan suuruuteen (Haberg & Löfströ 2009, 13.) Metsän koko (ha) Reunaaikutuksen ulottuattoissa olea etsäpinta-ala (%) Taajaaetsien runsas irkistyskäyttö aiheuttaa etsäkasillisuuden kuluista, yksipuolistuista ja kasilajiäärän ähentyistä. Aluksi kasillisuus ja huuskerros kuluat osittain, utta yöhein kuluneet alueet laajeneat. Virkistyskäyttö oi uuttaa kasilajistoa siten, että herkiät lajit korautuat ähitellen kestääillä lajeilla. Jos kuluinen on oiakasta koko etsikössä, oi kasilajikoostuus uuttua täysin. Kulutus on oiakkainta asutuksen älittöässä läheisyydessä sijaitseissa etsissä. Kaikki etsät eiät kestä kulutusta saalla taalla aan kulutuskestäyyteen aikuttaa kasillisuustyyppi. Herkipiä kuluaan oat kaikkein karuiat ja rainteisiat kasupaikat. (Haberg & Löfströ 2009, ) Kasillisuuden uutokset aikuttaat yös eläiiin. Virkistyskäyttöön aratuilla alueilla eläinäärä ähenee kasiäärän ähentyessä. Selkärangattoien eläinten oletetaan kärsiän irkistyskäytöstä eneän kuin selkärankaisten eläinten. Kasil-

17 17 lisuuden tuhoutuinen ähentää yös linnuille ja pienille nisäkkäille tarjolla olean rainnon sekä suojan äärää. (Haberg & Löfströ 2009, ) 2.5 Hoitotoienpiteet Taajaaetsienhoito poikkeaa talousetsienhoidosta onin osin. Talousetsissä puuntuotanto ja yyntitulojen aksiointi oat usein hoidon taoitteena kun taas taajaaetsissä annetaan eneän aroa etsän soeltuuudesta irkistyskäyttöön. Puuntuotanto on taajaaetsissä haroin päätaoite eikä etsiltä odoteta älttäättä taloudellista tuottoa. (Haberg & Löfströ 2009, 14.) Erilaiset hoidon taoitteet selittäät erilaisia hoitoeneteliä. Taajaaetsissä puuston hoito on pienipiirteisepää ja etsien kiertoaika talousetsiä pidepi. Taajaaetsien puustoa pyritään kasattaaan ahdollisuuksien ukaan eriikäisrakenteisena ja useiden puulajien etsiköinä, joissa on riittäästi lahopuuta oniuotoisuuden turaaiseksi. Talousetsissä puusto on usein tasaikäistä ja koostuu yhdestä puulajista. (Haberg & Löfströ 2009, 14.) Seuraaaksi on tuotu esille onitaoitteisen taajaaetsän hoidon eneteliä ja kehitysluokkakohtaisia hoito-ohjeita, joita oidaan käyttää apuna taajaaetsien hoitoa suunniteltaessa. Kehitysluokalla kuataan puuston etsänhoidollista ja puuntuotannollista kehitysaihetta tietyllä hetkellä oniuotoisuudesta tai uista aroista riippuatta puuston rakenteen, iän ja aiean etsänkäsittelyn perusteella (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2006, 85). Kehitysluokat lyhenteineen on esitelty taulukossa 4 ja tarkeat selitykset kehitysluokista oat liitteessä 2. Taulukko 4. Kehitysluokat Kehitysluokka Lyhenne Aukea A0 Sieenpuuetsikkö S0 Pieni taiikko T1 Varttunut taiikko T2 Nuori kasatusetsikkö 02 Varttunut kasatusetsikkö 03 Uudistuskypsä etsikkö 04 Suojuspuuetsikkö 05

18 2.5.1 Metsän rakenteen onipuolisuuden ylläpitäinen ja reunaaikutusten ähentäinen 18 Metsän rakenteen onipuolistaisella tarkoitetaan puulajiston onipuolistaista ja puuston kerroksellisuuden lisääistä. Metsien luontaisenrakenteen jäljitteleinen antaa pohjan oniuotoisuuden turaaiselle taajaaetsissä. Metsän rakenteen onipuolisuutta pidetään yllä uun uassa erityiskohteet huoioialla. Arokkaiden luontokohteiden oinaispiirteet säilytetään ja uhanalaisten eliölajien elinypäristöjä ylläpidetään. Joissakin arokkaissa luontokohteissa on suoritettaa tarpeen aatiessa hoitotoienpiteitä. Esierkiksi harjuetsiä ja lehtoja on hoidettaa niiden oinaispiirteiden säilyttäiseksi. Harjukasillisuuden hoidossa estetään tiheiden heinikoiden ja taiikoiden syntyinen, jotta harjukasillisuus ei tukahdu. Lehtojen oinaispiirteitä säilytetään esierkiksi suosialle lehtipuita ja poistaalla kuusia. (Haberg & Löfströ 2009, 22.) Erityiskohteiden huoioiisen lisäksi etsän rakenteen oniuotoisuutta saadaan ylläpidettyä luonnonhoidon aulla. Metsiä käsitellään pienialaisesti ja yöhykkeittäin. Metsiä oidaan hoitaa eri alueilla eri intensiteetillä, jonka aulla saadaan onipuolistettua etsän rakennetta. Esierkiksi polkujen läheisyydessä hoitotoienpiteet oiat olla oiakkaapia kuin kauepana polusta. Muita toienpiteitä oat lahopuun jättäinen ja lisääinen, lehtipuiden ja suurien puiden suosiinen, etsän kerroksellisuuden ylläpito ja edistäinen sekä luontaisen uudistaisen hyödyntäinen. (Haberg & Löfströ 2009, ) Uhanalaisten lajien esiintyistodennäköisyys lisääntyy, jos hoidettuihin etsiköihin jätetään lahopuuta ähintään 20 3 /ha. Monipuolinen lahopuusto lisää yös niillä eläien lajien äärää. Lahopuuta oidaan lisätä etsiin jättäällä sinne tuulenkaatoja ja uuta kuollutta tai kuoleaa puustoa. Yksi ahdollisuus on yös katkaista runkoja tekopökkelöiksi. Lahopuuta tai kuoleaa puuta on ahdollista lisätä etenkin laajojen irkistysetsien alueilla ja uille alueilla, joilla ne eiät aiheuta aaraa tai kohtuutonta haittaa etsissä liikkujille. (Haberg & Löfströ 2009, ) Tärkein keino estää etsien pirstoutuisesta johtuia ongelia on älttää pirstoutuista ja suosia suuria, yhtenäisiä etsäalueita, jotka oat uodoltaan pyöreitä tai nelikulaisia. Pienissä, alle 3 hehtaarin etsissä, pirstoutuisen aiheuttaia haittoja oidaan yrittää ähentää antaalla reunojen tihentyä. Reunapuuston ollessa

19 19 3 /ha ja haupuiden osuus, erityisesti kuusen osuuden ollessa ähintään 80 %, reunaaikutuksen uutokset pienentyät selästi. (Haberg & Löfströ 2009, 25.) Virkistyskäytön ohjaainen Metsänhoidolla oidaan pyrkiä pitäään irkistyskäytön aiheuttaat uutokset ahdollisian ähäisinä. Ulkoilijoiden liikkuista oidaan ohjailla polkuerkoston aulla, jonka rakentainen on tarpeen irkistyskäytön ollessa runsasta. Yksi suuriista syistä polulta poikkeaiseen on aihtelun hakeinen, jonka takia olisi tärkeää, että polkureitti sisältäisi aiseallisesti aihteleia ja iellyttäiä kohtia. (Haberg & Löfströ 2009, 26.) Polut tulisi rakentaa kestäille alueille ja polkuerkoston tulisi olla tiheäpi etsän reunalla kuin sen sisällä. Erityisen tärkeää irkistyskäytön ohjaainen on jyrkissä rinteissä, jossa eroosio on oiakasta. Tallaaisen seurauksena polku uuttuu epätasaiseksi kiien ja puiden juurien paljastuessa. Tää ohjaa ulkoilijoita kulkeaan polkujen reunoilla ja helppokulkuiseilla aluilla, jolloin kulutukselle altistunut alue laajenee. Tällaisissa tapauksissa kateaineiden käyttö tai pitkospuiden rakentainen oiat olla tarpeellisia toienpiteitä. Tekeällä polulla pysyisestä helpoin aihtoehto ulkoilijalla, oidaan estää polkujen laajeneinen ja oikopolkujen syntyinen. Voiakkaasti aaperää ja kasillisuutta kuluttaat harrastukset kuten ratsastus kannattaa ohjata ain tietyille, rajatuille alueille. (Haberg & Löfströ 2009, 27.) Kulkeista oidaan ohjata yös luontaisten esteiden kuten tiheiden pensaikoiden, kiien ja kaatuneiden puiden aulla. Ulkoilijat arostaat aaraa aiseaa, jossa tiheiköt polkujen reunoissa on raiattu pois. Tiheiköt oat kuitenkin perusteltuja erityisesti herkästi kuluilla aluilla ja lähellä suojelualueita. Luonnonesteet oat halpoja ja aiseallisesti äheän häiritseiä kuin keinotekoiset esteet, ikä tekee niistä arteenotettaan aihtoehdon ulkoilun ohjaaiseen. (Haberg & Löfströ 2009, 28.) Maisean ja oniuotoisuuden yhteensoittainen Luontoaroja huoioia etsänhoito ei aina ole saansuuntaista kuin ulkoilijoiden toieet ja aiseaieltyykset. Osa ulkoilijoista oi pitää iellyttäää aiseaa

20 20 luontoaroja tärkeäpänä, osa ulkoilijoista ottaisi huoioon yös luonnonsuojelun etsän hoidossa ja kaikkein kriittisipien ielestä irkistysetsät olisi jätettää kokonaan hoitaatta. Ulkoilijoiden erilaiset arostukset aisean ja oniuotoisuuden suhteen oidaan ottaa huoioon, jos etsissä on riittäästi aihtelua. Tää onnistuu esierkiksi siten, että lähietsät hoidetaan intensiiisein ja kauepana sijaitseiin ulkoilu- ja irkistysetsiin jätetään hoitaattoia alueita. (Haberg & Löfströ 2009, ) Taajaaetsien hoidossa korostuat usein etsäaiseanhoidon perusteet (Tenhola). Hakkuualat rajataan aastoon sopiiksi, niin etteiät ne pistä silään aiseassa. Epäsäännölliset hakkuualan uodot toiiat parein kuin geoetriset uodot. Erityisesti huoioita aiseaan kiinnitetään äkien päällisillä, kallioilla, jyrkänteillä, harjuilla ja rannoilla. Esierkiksi äen päällä ei suoriteta horisonttia rikkoaa hakkuuta. Rinteissä ahdolliset hakkuuaukot tehdään korkeuskäyrien suuntaisesti. Rannoille jätetään hakkaaaton etsäkaistale ja aiseaa aataan ain paikoin. Pienet saaret ja rantakallioiden etsät jätetään hakkuiden ulkopuolelle. (Haberg & Löfströ 2009, ) Ulkoilureittien arrella oleat tiheiköt eiät iellytä kaikkia ulkoilijoita, sillä ne uun uassa ähentää näkyyyttä. Pienpuuston ja pensaston käsittely kannattaa keskittää polkujen arsille, näköalapaikoille ja pienepiin etsiin. Pensaskerraston käsittely on syytä tehdä ryhittäin. Myöskään koko pensaskerrosta ei poisteta aan tiheikköjä jätetään paikoitellen eläiiä arten. (Haberg & Löfströ 2009, 32.) Suojaaikutusten ylläpito Metsien puusto parantaa ilan laatua ähentäällä hiilidioksidin ja epäpuhtauksien äärä. Erityinen suuri aikutus etsillä on liikenneperäisten hiukkasten sitoisessa. Suuri osa epäpuhtauksista sitoutuu puustoon 5 20 etrin säteellä tiestä. Aoiissa etsän reunoissa epäpuhtaudet pääseät työntyään syälle etsän sisään, jonka takia suojaetsän hoidossa tulisi kiinnittää huoiota puuston ja kasillisuuden oni kerroksellisuuteen, peitteellisyyteen ja elinoiaisuuden ylläpitäiseen. (Haberg & Löfströ 2009, 33.) Metsät sitoat saasteita parhaiten kasukauden aikana, jolloin epäpuhtauksia sitoa lehtipinta-ala on suurepi kuin talella. Haupuilla saasteiden suodatuskyky on pa-

21 21 repi kuin lehtipuilla, koska nää pudottaat lehtensä syksyllä. Lehtipuista saasteita sitoat parhaiten lajit, joiden lehdet oat karkeita, karaisia ja taheita. Esierkiksi koiuja, leppiä, pihlajaa, raitaa ja haapaa oidaan käyttää suojayöhykkeillä. Myös haupuilla on tärkeä erkitys suojayöhykkeillä, koska ne sitoat epäpuhtauksia ypäri uoden. Paras aihtoehto suojayöhykkeillä on sekaetsä, koska eri puulajeilla on erilainen kyky sitoa ilan epäpuhtauksia. (Haberg & Löfströ 2009, 34.) Taiikonhoito (T1, T2 ja Y1) Taiikonhoidon aulla ohjataan etsän tuleia puulajisuhteita, joten ennen työn aloittaista on selitettää etsikön kehittäistaoitteet. Pyrkiyksenä on aikaansaada sekaetsä, jonka uoksi haupuutaiikoihin jätetään koiu-, pihlaja-, raita- ja leppäryhiä. Taiikonhoidon ajoituksella on tärkeä erkitys. Jos se yöhästyy, oi taiikko jäädä esakon alle tai taiet kehittyät riukuaisiksi, jolloin tuloksena on supistuneita latuksia ja hentoja runkoja. Altistuinen sieni- ja hyönteistuhoille on yös todennäköisepää liian tiheässä taiikossa. Luonnonhoidon lisääiseksi etsään kuitenkin jätetään tiheikköjä eläiiä arten, esierkiksi purojen ja ojanarsien läheisyyteen. (Koulainen 1995, 88.) Reheillä kasupaikoilla pintakasillisuus oi tukahduttaa taiia. Taiikon kehityksen turaaiseksi heinittyistä joudutaan usein torjuaan. Siinä taiien ypäriltä poistetaan heinää ekaanisesti 1 5 uoden aikana. Keiallista torjuntaa ei taajaaetsissä käytetä. (Koulainen, 88.) Torjunnan tare aihtelee aaperän rainteisuuden ja kosteuden ukaan, usein yös taiikon eri osissa, joten heinäntorjuntaa ei älttäättä taritse tehdä koko taiikossa. Parasta aikaa heinäntorjunnalle on keskikesä. (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2007, 44.) Varsinainen taiikonhoito suoritetaan kasatettaista puulajeista riippuen niiden ollessa 3 10 etrin ittaisia. Taiikonhoidossa kasatettaat puulajit harennetaan sopiaan tiheyteen ja uut taiikonkehitystä haittaaat puut poistetaan. Hoidossa ei pyritä tasaisiin taiiäleihin aan ryhittäiseen aihteluun, jonka aulla saadaan aikaan erilaisia puuyksilöitä ja taiitiheyksiä. (Koulainen 1995, 89.)

22 22 Sopia taiitiheys riippuu puulajista ja aaperän rainneisuudesta. Taiikonhoidossa pyritään noudattaaan Hyän etsänhoidon suosituksia. Perusallin ukaan äntytaiikko harennetaan rungon tiheyteen hehtaarilla ja kuusitaiikossa perusallin ukainen tiheys runkoa hehtaarilla. Rauduskoiulla suositeltaa taiitiheys on runkoa hehtaarilla ja hieskoiulla se aihtelee 2000 ja 2500 rungon älillä. (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2007, ) Jos taiikon perustaisessa on käytetty sieen-, suojus- tai erhopuustoa, täytyy sitä äljentää asteittain alon ja kasutilan lisääiseksi taiille. Pienet taiet sietäät arjostusta uutaan uoden, utta niiden kehitys hidastuu liian tiheän puuston alla. Kyenen uoden iässä taiet taritseat eneän aloa ja uoden iässä arjostaaa puustoa pitäisi olla enää epätasaisesti. Ylispuuston poistainen ajoissa säästää yös taiikkoa aurioituiselta. Verhopuustoa pyritään ähentäään kahdessa kolessa aiheessa taiikon ollessa 3 4 etristä. Kaikkia ylispuita ei kuitenkaan poisteta. Etenkin anhoja lehtipuita jätetään säästöpuiksi yksittäin ja ryhinä onikerroksellisuuden sekä oniuotoisuuden ylläpitäiseksi. (Koulainen 1995, 89.) Harennus (02, 03) Harennusten tarkoituksena on antaa puiden latuksille tilaa kehittyä suuriksi ja tuuheiksi. Ensisijaisesti puita poistetaan sieltä, issä ne haittaaat alittujen puiden kehitystä. Liiallinen iiästys harennuksessa oi johtaa latuksen harsuuntuiseen. Lehtipuut oat toipuiskykyisepiä ja kestäät oiakkaapaa harennusta, utta erityisesti kuusella latusten korjaainen on aikeaa. (Koulainen 1995, ) Ensiharennus tulee ajankohtaiseksi lähtöpuuston runkoluusta riippuen yleensä etrin altapituudessa, utta sitä oidaan joutua aikaistaaan, jos taiikonhoito on jätetty tekeättä tai se on tehty liian lieänä (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2007, 39). On tärkeää, että ensiharennus tehdään ennen kuin puuston elinoiaisuus kärsii ylitiheydestä. Elinoiaisuutta oidaan äärittää tarkastelealla puun elään latuksen suhteellista pituutta. Männyllä latuksen osuus eli latussuhde ei saisi supistua alla 40 prosentin. Kuusella ja koiulla latussuhde ei saisi laskea alle 50 prosentin. (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2007, 184.)

23 23 Myöheät harennukset edesauttaat puuston kasua tukkiittoihin, ikä edellyttää puulajista riippuen ainakin yhtä harennuskertaa ensiharennuksen jälkeen. Harennusten oiakkuuksista ja lukuääristä ei ole yhtä oikeaa aihtoehtoa aan niiden tarpeellisuus riippuu etsänkasatuksen taoitteista. Hyän etsänhoidon suositusten harennusallit kuitenkin antaat rajat, joiden sisällä etsien käsittelyssä on turallista pysyä. (Tapio, ) Taajaaetsissä puuston harennusallit oat eneän ohjeellisia eikä puustoa pyritä harentaaan tasaälein kuten talousetsissä aan etsään jätetään yös tiheäpiä kohtia. Metsissä suositellaan harentaaan enintään 30 prosenttia puustosta, koska lui- ja tuulituhoriskit lisääntyät oiakkaaissa harennuksissa. (Koulainen 1995, 93.) Harennuksilla on aikutusta etsien oniuotoisuuteen, sillä siinä poistetaan tuleaisuudessa lahoaaa puuta. Metsässä pitäisi olla jatkuasti uutaa prosentti kuollutta puuta, josta puolet pystyyn kuolleita ja puolet aapuita. Lahopuiksi jätetään pääasiassa lehtipuuta: koiupökkelöitä, raitaa ja tuoea. Lahoaat puut jätetään pääasiassa etsän sisälle tai turallisen äliatkan päähän poluista. (Koulainen 1995, 94.) Uudistainen (04, S0, 05, A0) Puuston kasu ja elinoia heikkeneät olosuhteista riippuen uoden ikäisenä. Metsän anhetessa yös sen saasteiden kestäyys heikkenee ja ulkouoto ränsistyy. Ensiäisenä etsässä kuoleat lyhytikäiset lehtipuut kuten hieskoiu, haraaleppä ja paju, ikä johtaa puuston yksipuolistuiseen ja aaperän olosuhteiden heikkeneiseen. (Koulainen 1995, 97.) Taajaaetsien uudistaisessa kiinnitetään eniten huoiota etsikön kuntoon eikä niinkään puuntuotannolliseen kiertoaikaan. Aloittaalla uudistainen riittään ajoissa, oidaan oleassa olean puuston sieentäiskykyä käyttää hyäksi. Puulajista ja kasupaikasta riippuen oidaan käyttää seuraaia ohjeellisia kiertoaikoja: änty uotta, kuusi uotta ja koiu uotta. Yksittäisiä puita tai puuryhiä oidaan kuitenkin kasattaa niiden luonnollisen eliniän ajan ja sen jäl-

24 24 keen antaa niiden lisätä oniuotoisuutta lahopuina ja keloina. (Koulainen 1995, ) Taajaaetsät pyritään uudistaaan luontaisesti ja pienipiirteisesti. Voiakkaita aanuokkauksia ei uudistusaloille tehdä. Käytettäiä eneteliä oat pääasiassa poiinta- ja pienaukkohakkuut, utta joissakin tapauksissa sieenpuuhakkuu oi olla käyttökelpoinen enetelä. Aohakkuita taajaaetsissä ei suoriteta. (Haberg y. 2009, 14.) Poiinta- ja pienaukkohakkuu Pienipiirteisin enetelistä on etsän käsittely poiintahakkuin. Metsää kasatetaan ja uudistetaan saanaikaisesti, joten etsän kehityksen erillisiä aihteita ei erotella. Poiintahakkuussa poistetaan säännöllisin äliajoin pääasiassa suuria puita eriikäisrakenteen ylläpitäiseksi ja kehittäiseksi. Suuret puut hallitseat etsän ylepiä latuskerroksia ja aikuttaat oiakkaasti pienepien puiden kehitykseen. Isoja puita ei oi olla liian paljon, jotta uudistuinen onnistuu ja pienepien puiden kehittyisen edellytykset säilyät riittään hyinä. (Valkonen 2010, 15.) Poistettujen puiden jättäissä aukoissa kasaien alikasosten ja pienten puiden kasu nopeutuu, kun ne saaat lisää että, rainteita ja aloa käyttöönsä. Isojen puiden lisäksi hakkuissa poistetaan ialliset ja sairaat puut sekä harennetaan pienepien puiden ryhiä, jotta pidetään yllä niiden elinoiaisuutta, astustuskykyä ja kasua. (Valkonen 2010, ) Pienaukkohakkuussa etsikkö on tarkoitus uudistaa pienissä erissä niin, että ältetään suuret äkilliset uutokset, joita esierkiksi aohakkuu aiheuttaa. Hakkuussa etsään hakataan pieniä aukkoja, jotka pyritään saaaan taiettuaan luontaisesti. Uudistaista jatketaan laajentaalla taiettuneita aukkoja tai tekeällä lisää pienaukkoja. Hyin pienipiirteisellä pienaukkohakkuulla uudistainen on aikaa ieää. Se oi kestää onia uosikyeniä. Jo ennen hakkuuta oleassa oleia hyäkuntoisia alikasosryhiä oidaan käyttää hyäksi tekeällä pienaukot niiden kohdalla. (Valkonen 2010, )

25 25 Hyäkuntoisen alikasoksen tunnistaa siitä, että sen pituuskasu ei ole kokonaan pysähtynyt kilpailun uoksi. Esierkiksi eri-ikäisessä kuusikossa 5 10 pitkä latakasain alikasostaien tai pienen puun kohdalla antaa iitteitä puun kohtalaisen hyästä kunnosta ja elpyiskyystä. Hyäkuntoisen kuusialikasoksen latus on yleensä kapeapi, pitepi ja terääpi kuin huonokuntoisen, jonka latuksen uoto uistuttaa aattua sateenarjoa. (Valkonen 2010, 41.) Alikasoksen toipuinen ja pituuskasun nopeutuinen kilpailun äheneisen yötä on hidasta. Alikasoksen on sopeuduttaa uuttuneisiin olosuhteisiin elintoiinnoiltaan ja rakenteeltaan ennen kuin ne pystyät täysin hyödyntäään uuttuneen kasutilan. Varjoa sietäät puulajit seliäät parein alikasoksena ja toipuat nopeain kilpailusta kuin alopuut, inkä takia eri-ikäisetsän kasatus toiii parhaiten kuusella. (Valkonen 2010, 42.) Sieenpuuhakkuu Myös sieen- ja suojuspuuhakkuissa hyödynnetään etsän luontaista uudistuiskykyä. Sieenpuuhakkuu sopii ännyn ja koiun uudistaiseen. Hakkuuta on hyä alistella etukäteen. Noin uotta ennen sieenpuuhakkuuta etsikössä on hyä suorittaa harennus- tai äljennyshakkuu. (Tapio, 155.) Parhaiten karuille kasupaikoille soeltuassa ännyn sieenpuuhakkuussa jätetään uudistusalalle runkoa hehtaarille, jolloin puiden etäisyys on 6 16 etriä aaston uotojen ukaan aihdellen. Rauduskoiua oidaan uudistaa luontaisesti tuoreilla kankailla. Edellytyksenä on riittään tiheä lähtöpuusto, joka pitää esakon ja pintakasillisuuden kurissa. Rauduskoiulla sieenpuita jätetään runkoa hehtaarille. (Koulainen 1995, ) 3 TAAJAMAMETSIEN HOITOLUOKITUS Taajaaetsien hoitoluokituksen perustana käytetään Viherypäristöliiton uonna 2007 julkaiseaa Viheralueiden hoitoluokitusta, jonka aulla taajaaan on tarkoitus saada onipuolista ja oaleiaista ypäristöä. Viheralueiden hoitoluokat jaetaan koleen päähoitoluokkaan, joita oat rakennetut iheralueet (A), aoiet iheralueet (B) ja taajaaetsät (C). Lisäksi luokitusta täydentäät: erityisalueet (E), suoje-

26 26 lualueet (S), aankäytön uutosalueet (R) ja hoidon ulkopuolella oleat alueet (0). (Nuotio 2007, 8.) Luokituksen aulla oidaan kartoittaa asuinypäristön, irkistyskäytön, luonnon oniuotoisuuden ja aisean kannalta tärkeiden iheralueiden sijainti. Lisäksi oidaan suunnitella niiden kehittäistä, taoitetilaa, hoitoa, käyttöä ja rakentaisastetta. (Häggan 2007, 4.) Viheralueiden hoitoluokituksessa taajaaetsät (C) on jaettu iiteen eri alahoitoluokkaan: lähietsä (C 1), ulkoilu- ja irkistysetsä (C 2), suojaetsä (C 3), talousetsä (C 4) ja aroetsä (C 5). Hoitoluokka ääritellään sen ensisijaisen hoitotaoitteen ukaan ja hoitotaoite ääräytyy kuion sijainnin, käytön, luontoarojen sekä aisean oinaispiirteiden perusteella. Hoitoluokat ja niiden lyhenteet on esitelty taulukossa 5. Tarittaessa taajaetsien hoitoluokat oidaan jakaa edelleen alaluokkiin. Esierkiksi lähietsä (C 1) oidaan jakaa tarpeen ukaan säännöllisein hoidettuun puistoetsään (C 1.1) ja etsäisepään lähiirkistysetsään (C 1.2) (Nuotio 2007, ) Taulukko 5. Taajaaetsien hoitoluokat ja täydentäät hoitoluokat (Nuotio 2007, 12.) Hoitoluokka Lyhenne Lähietsä C 1 Ulkoilu- ja irkistysetsä C 2 Suojaetsä C 3 Talousetsä C 4 Aroetsä C 5 Erityisalue E Suojelualue S Maankäytön uutosalue R Hoidon ulkopuolella olea alue 0 Hoitoluokat ääritellään alustaasti jo kaaoituksen yhteydessä. Taallisesti yksittäinen etsikkö ei rajaudu tiukasti yhteen käyttöuotoon, aan siellä otetaan huoioon esierkiksi irkistys, luonnon oniuotoisuus ja etsätalous. Luokittelu hoitoluokkiin niiden pääasiallisen käyttöuodon perusteella kuitenkin helpottaa hoidon suunnittelua ja etsän uut käyttöuodot oidaan huoioon pääasiallisen käyttöuodon rinnalla. (Haberg & Löfströ 2009, 17.)

27 Lähietsä (C1) Lähietsät sijaitseat taajaissa lähellä asutusta ja niiden saautettauus on 0 2 kiloetriä. Lähietsissä oi olla käelyreittejä ja polkuja sekä erilaisia puisto ja irkistyspalelurakenteita. Ensisijaisia käyttötarkoituksia oat oleskelu, leikkiinen, kauttakulku, ulkoilu, liikunta ja sosiaalinen iihtyyys. (Nuotio 2007, 44.) Lähietsän hoidossa painotetaan etsän elinoiaisuutta, iihtyyyttä, turallisuutta, aiseaa ja suoja-aroa. Pienialaisia oniuotoisuuskohteita oi esiintyä ja ne otetaan huoioon taoitteiden sekä käytön näkökulasta. Lahopuuta jätetään harkiten niin, että se ei uodosta turallisuusriskiä. Lähietsiä pyritään kehittäään luonnontilaisen kaltaisina ja pitkällä puuston elinkaarella, jossa elinoiaisuus on uudistaisen kriteeri. Lähietsillä ei yleensä ole taloudellisia taoitteita. (Nuotio 2007, 44.) Lähietsissä irkistyskäyttö on päiittäistä, ikä aiheuttaa aanpohjan kuluista ja pohjakasillisuuden uuntuista. Maanpohjan kuluista oidaan ehkäistä kulkuäylien ja polkujen rakentaisella sekä kuluneisuus aurioiden korjuulla. (Haberg y. 2009, 29.) Tarittaessa lähietsät oidaan jakaa säännöllisein hoidettuun puistoetsään (C 1.1) tai etsäisepään lähiirkistysetsään (C 1.2). Puistoetsät sijaitseat taajaissa keskeisillä paikoilla ja niiden käyttö on ilkasta. Ne on hoidettu tehokkaasti, pohjakasillisuus on selästi uuttunutta ja aapohja oi olla kulunut. Kuioilla oi esiintyä yös istutettuja jalopuita ja ulkoaalaisia puulajeja. Lähiirkistysetsät sijaitseat asutuksen läheisyydessä, rakennettujen puistojen reunoilla tai ulkoilun ja liikunnan painopistealueilla. Lähiirkistysetsien irkistyskäyttö on säännöllistä ja kulkeinen on usein ohjattu ulkoilupoluille ja -äylille. Pohjakasillisuus on yleensä osin uuntunutta ja osin luonnonetsän kaltaista. (Nuotio 2007, 39.) 3.2 Ulkoilu- ja irkistysetsä (C2) Ulkoilu- ja irkistysetsät sijaitseat taajaaassa, sen reuna-alueilla ja ulkopuolella. Niiden saautettauus on kiloetriä. Ulkoilu- ja irkistysetsien alueella oi olla ulkoilureittejä, polkuja, palelurakenteita ja tulentekopaikkoja. Ensisijaisia

28 28 käyttötarkoituksia oat ulkoilu, liikunta, irkistys, retkeily, arjastus, sienestys, kalastus ja etsästys. (Nuotio 2007, 44.) Ulkoilu- ja irkistysetsien hoidossa painotetaan irkistys-, onikäyttö-, aiseasekä luonnon oniuotoisuusaroja. Lisäksi huoioidaan puuston kasu ja etsäekosysteein elinoiaisuus. Lähietsistä poiketen ulkoilu- ja irkistysetsille kohdistetaan yös taloudellisia tuotto-odotuksia. (Nuotio 2007, 40.) Luonnon oniuotoisuuskohteet otetaan huoioon säädösten ja taoitteiden näkökulasta. Lahopuuta jätetään kuitenkin huoioiden irkistyskäytön turallisuus. Ulkoilu- ja irkistysetsät pyritään pitäään hoidettuina ja luonnontilaisina. Uudistaisen kriteerinä pidetään puuston kasua ja elinoiaisuutta. Pidennetty puuston elinkaari on taallinen ulkoilu- ja irkistysetsissä. (Nuotio 2007, 44.) Tarittaessa ulkoilu- ja irkistysetsät oidaan jakaa lähepänä asutusta sijaitseiin ulkoiluetsiin (C 2.1) tai kauepana asutuksista sijaitseiin retkeilyetsiin (C 2.2). Ulkoiluetsät sijaitseat taajaan yhteydessä tai sen reuna-alueilla ja niitä käytetään pääosin ulkoiluharrastuksiin. Ulkoiluetsissä oi olla ulkoilukäyttöä paleleia rakenteita sekä polku- ja latuerkostoja. Retkeilyetsät sijaitseat taajaien ulkopuolella ja niitä käytetään pääosin apaauotoisepaan irkistykseen. Retkeilyetsissä oi olla retkeilykäyttöä paleleia rakenteita, liikkuisreittejä ja kulkuäyliä. (Nuotio 2007, 40.) 3.3 Suojaetsä (C3) Suojaetsät sijaitseat häiriötä aiheuttaan toiinnan läheisyydessä tai asuinkorttelien älissä. Niiden kasillisuus on onikerroksista, johon kohdistuu paljon ypäristön saasteita. Suojaetsien hoidon taoite on saauttaa hyä suojaaikutus, johon aikuttaa puuston ja uun kasillisuuden elinoiaisuus, onikerroksellisuus sekä peittäyys. Hoidossa huoioidaan yös aisea ja ahdollinen irkistyskäyttö. Suojaetsillä ei yleensä ole taloudellisia tuotto-odotuksia. (Nuotio 2007, 41.)

29 29 Suojaetsissä oi esiintyä pienialaisia oniuotoisuus kohteita ja lahopuuta oidaan jättää harkiten, suojaustaoite huoioiden. Puuston uudistaisen kriteereitä oat elinoiaisuus ja suojaaikutus. Suojaetsät oidaan jakaa tarittaessa alaluokkiin toiintojen suojaustarpeiden ja -taoitteiden ukaan. (Nuotio 2007, 45.) 3.4 Talousetsä (C4) Talousetsällä tarkoitetaan aa- ja etsätalousaluetta taajaassa ja sen ulkopuolella. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on etsätalous ja etsäluonnon onikäyttö. Talousetsiä hoidetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäällä taalla sekä huoioialla luonnon oniuotoisuus ja onikäyttö. Moniuotoisuuskohteet otetaan huoioon lainsäädännön, sertifioinnin ja hyän etsänhoidon suositusten ukaisesti. (Nuotio 2007, 45.) 3.5 Aroetsä (C5) Aroetsät oat erityisen tärkeitä ja arokkaita kohteita aisean, kulttuurin, luonnon oniuotoisuusarojen tai uiden oinaispiirteiden takia. Aroetsät sijaitseat taajaissa ja niiden ulkopuolella. (Nuotio 2007, 43.) Aroetsien hoidon taoitteena on säilyttää ja korostaa kohteen erityisaroja, esierkiksi luonnon oniuotoisuutta. Kohdetta kehitetään erityistaoitteiden ja yleensä erillissuunnitelien ukaan. Metsäluonnon erityiskohteet rajataan tähän hoitoluokkaan. (Nuotio 2007, 45.) 3.6 Täydentäät luokat (E, S, R, 0) Erityisalueella (E) tarkoitetaan iheraluetta, jonka oinaispiirteet tai käyttö on niin poikkeaaa, ettei sitä oida sisällyttää uuhun hoitoluokkaan. Erityisalueita oiat olla esierkiksi seuraaat kohteet: eneiden talisäilytysalueet, uiapaikat, koiraaitaukset, atonpesupaikat jne. Erityisalueella hoito tehdään erillisen suunnitelan ukaan. (Nuotio 2007, 49.) Suojelualueet (S) oat lain nojalla tai aanoistajan oalla päätöksellä suojeltuja alueita. Suojelualueet jaetaan tarittaessa seuraaiin alaluokkiin: lain nojalla suojeltu ja aanoistajan oalla tai uulla päätöksellä suojeltu. Luonnonsuojelulain nojalla

30 30 suojelulla alueilla hoitotoienpiteitä tehdään ypäristökeskuksen hyäksyän erillissuunnitelan ukaisesti. Muilla suojelluilla alueilla oidaan laatia erillisiä hoitosuunnitelia. (Nuotio 2007, 50.) Maankäytön uutosalue (R) on yleis- tai aseakaaassa rakentaiseen tai sen aikutuspiiriin osoitettu alue. Maankäytön uutosalueella hoidon taoitteena on alentaa kasillisuutta tuleaa käyttöä arten, niin että kasillisuus säilyttää elinoiansa yös uutoksen jälkeen. (Nuotio 2007, 51.) Hoidon ulkopuolella oleat alueet (0) oat alueita, jotka jostain syystä on luokiteltu hoidon ulkopuolelle. Syynä oi olla esierkiksi resurssien riittäättöyys hoitoon tai hoitoon ei kannata kohdistaa resursseja. (Nuotio 2007, 51.) 4 PALOMÄEN METSIEN HOITOSUUNNITELMA JA TALOUDELLINEN VERTAILU Kouolan kaupungin alueelta rajattiin 101,5 hehtaarin suunnittelualue esierkki etsäsuunnitelaa ja taloudellista ertailua arten. Yksi ertailun taoite oli selittää ja ertailla etsien puuntuotannollista aroa etsien asukkaille antaaan irkistysaroon. Suunnittelualueen puustotiedot selitettiin inentoialla alue kesän 2011 aikana ja puukuutioetrin keskihintana käytettiin Maa- ja etsätalousinisteriön asetusta etsätalouden ypäristötuen laskennassa käytettäistä hintatiedosta. Kaakkois-Suoen etsäkeskuksen toiialueella puukuutioetrin keskikantohinta on 34,17 euroa. Metsien irkistysaron hinnoitteluun käytettiin pohjana Liisa Tyräisen äitöskirjan: Monetary aluation of urban forest aenities in Finland tutkiusta. Väitöskirjassa olleet arkkahinnat on uutettu astaaaan uoden 2011 eurohintoja rahanarotaulukon aulla. Tyräinen oli selittänyt uonna 1997 Joensuussa kolella eri irkistysalueella hypoteettisten arkkinoiden enetelällä asukkaiden halukkuutta aksaa etsien irkistyskäytöstä. Virkistysalueita oliat Linnunlahti (45 ha), Repokallio (86 ha) ja Lykynlapi (200 ha). Maksuhalukkuutta oli selitetty kuukausittain ja kausittain suoritettailla aksuaihtoehdoilla. Tutkiuksessa kesäkausi on ääritelty kestään iisi kuukautta, toukokuusta syyskuuhun ja talikauden seitseän kuukautta, lokakuusta huhtikuuhun. Tyräisen selityksen ukaan Joensuussa alueiden käyttöahdollisuuksia pidettiin 9,04 11,41 aroisena kuukaudessa ja 23,25 30,35 aroisena koko kaudella.

31 31 Virkistyskäytön aroa itattiin kyselytutkiuksella. Kysely lähetettiin 500:lle äestörekisteristä satunnaisesti alitulle uotiaalle asukkaalle. Kysely koostui useista osista ja se oli suunniteltu siten, että astaajat hahottiat aluksi taajaaetsien erkitystä itselleen arioialla niiden hyötyjä ja käyttöä ennen kuin astasiat aksuhalukkuuskysyyksiin. Maksuhalukkuutta selitettiin aksukorttitekniikalla esittäällä astaajille jana, jolle oli erkitty rahasuia tasaisin älein nollasta alkaen. Kyselyn astausprosentti Joensuussa oli 65 % ja se on edustanut hyin kaupungin asukkaita sukupuolen, iän, koulutuksen, asuntotyypin sekä asuinalueen suhteen. Tyräisen selityksen pohjalta laskettiin keskiarot kuukausittain ja kausittain suoritettailla aksuaihtoehdoilla. Kuukausittaisen aksun keskiaroksi saatiin 10,37, joka on 124,42 uodessa. Kausittaisen aksun keskiaro on 27,70 kaudelta, joka on 55,40 uodessa. Maksuhalukkuus kuukausittain on esitelty taulukossa 6 ja aksuhalukkuus kausittain taulukossa 7. Suunnittelualueen irkistyskäyttöaro saatiin selille kertoalla keskiääräinen aksuhalukkuus kyseistä aluetta käyttäien asukkaiden lukuäärällä. Suunnittelualuetta käyttäät asukkaat selitettiin Kouolan keskustaajaan iherosayleiskaaaa arten tehdyn kyselyn perusteella. Sen perusteella laskettiin, että Paloäkeä käyttää 4013 ulkoilijaa Kouolan keskustaajaan asukkaasta. Kysely postitettiin satunnaisotantana 1500 henkilölle keäällä 2008 ja astausprosentti oli 36,6 (Suoalainen 2009, 13). Taulukko 6. Virkistysalueiden aksuhalukkuus kuukausittain Tyräisen tutkiuksen ukaan Alue ja (kausi) Keskiäärin /kk Repokallio (kesä) 9,9 Repokallio (tali) 11,41 Linnunlahti (kesä) 10,98 Linnunlahti (tali) 9,04 Lykynlapi (kesä) 10,12 Lykynlapi (tali) 10,72 Keskiaro /kk 10,37 Yhteensä /uosi 124,42

32 32 Taulukko 7. Virkistysalueiden aksuhalukkuus kausittain Tyräisen tutkiuksen ukaan Alue ja (kausi) Keskiäärin /kausi Repokallio (kesä) 27,99 Repokallio (tali) 23,25 Linnunlahti (kesä) 29,92 Linnunlahti (tali) 29,49 Lykynlapi (kesä) 25,19 Lykynlapi (tali) 30,35 Keskiaro /kausi 27,70 Kekiaro /uosi 55,40 Suunnittelualueelta tehtiin yös kaksi erilaista etsäsuunnitelaa Tforestpaikkatietojärjestelän aulla. Toinen suunniteltiin talousetsien hoidon näkökannalta ja toisessa huoioitiin taajaaetsien hoidon erityispiirteitä. Suunnitelien älisiä hakkuutuloja ertailtiin keskenään. Taoitteena oli selittää ja tuoda esille ahdollisia eroja kantorahatulojen osalta. Ajantasaiset hintatiedot Tforestpaikkatietojärjestelään saatiin Metsäkeskukselta. Hintatiedot oat liitteessä 1. Talousetsien näkökannalta tehty etsäsuunnitela suunniteltiin Tapion Hyän etsänhoidon suositusten ukaisesti. Taajaaetsien erityispiirteet huoioiassa etsäsuunnitelassa otettiin huoioon alueen suuri erkitys irkistys- ja ulkoilukäytössä. Tehtäät hakkuu- ja hoitotoienpiteet pyrittiin suunnitteleaan työssä edellä ainittujen ohjeiden ukaan. Lisäksi taloudellisessa ertailussa pyrittiin selittäään taajaaetsien hakkukuiden- ja hoitojen kannattauutta. Suunnittelualueen hakkuutuloja ertailtiin keskiääräisiin korjuukustannuksiin ja hoitotöihin kuluiin enoihin. Hakkuutulot laskettiin hankintahakkuina. Menoja kasatettiin aina kaksinkertaisiksi kannattauusrajan selittäiseksi. Korjuunhintatiedot otettiin 2011 Metsätilastollisesta uosikirjasta ja hoitotöidenhintoina käytettiin Tforest-paikkatietojärjestelään päiitettyjä hintatietoja. Lisäksi hoitokuluiksi laskettiin erikseen hakkuutähteiden korjuu hakkuualoilta ja sen hintatieto saatiin Metsäntutkiuslaitoksen ja Metsätalouden kehittäiskeskus Tapion 2008 tutkiusraportista: Energiapuun korjuun ypäristöaikutukset. Keskiääräinen puunkorjuun yksikkökustannus uonna 2010 oli 10,74 / 3. Irtonaisen hakkuutähteen keskiääräinen korjuukustannus on 7 / 3. Metsänhoitotöiden hinnat oat liitteessä 1.

33 Alueen alinta ja rajaus Alue taloudelliseen ertailuun ja etsäsuunnitelien tekoa arten löytyi yhteistyössä Kouolan etsätalousinsinöörin Kirsi Hokkasen ja iherpäällikkö Sakari Värrin kanssa. Keskusteluissa tuli esille Paloäen alue, joka sopisi hyin esierkki kohteeksi. Riittään ertailupohjan saaiseksi ja erilaisten taajaaetsähoitoluokkien ukaan tuleiseksi aluetta laajennettiin itään Viitakuun puolelle sekä pohjoiseen Raikylän ja Lehtoäen puolelle. Näin ertailualueeseen saatiin ukaan lähietsiä, ulkoilu- ja irkistysetsiä sekä suojaetsiä. Rajaus suoritettiin teitä ja tonttien rajoja ukaillen. Kartta rajatusta alueesta on kuassa 2. Rajatulla alueella on etsätalouden aata yhteensä 96,9 hehtaaria. Kua 2. Suunnittelualue. Suunnittelualue on rajattu punaisella. Kuan 2 kartassa esiintyän alueen alinnan perusteena oli seuraaia asioita. Rajatun alueen sisällä oleat aa-alueet oistaa tontteja ja altatie 6 lukuun ottaatta Kouolan kaupunki. Maanoistusta on haainnollistettu kuassa 3. Paikkatietoanalyysissä Paloäki on luokiteltu yhdeksi Kouolan pääirkistysalueeksi ja yhdessä Urheilupuiston kanssa ne uodostaat keskustan pääiheralueen. Lisäksi alittualue kuuluu Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaaluonnoksen piiriin ja alueella on suoritettu arokkaiden luontokohteiden kartoitus, joilla oleilla on aikutusta ahdollisiin etsänkäsittelytoienpiteisiin.

34 34 Kua 3. Maanoistus suunnittelualueella. Suunnittelualue on rajattu ihreällä, tilojen ja tonttien rajat on rajattu punaisella. Kouolan kaupungin oistaat aa-alueet oat sinisiä. 4.2 Käytettää suunnitteluohjelisto ja etsäsuunnittelun alistelu Metsäsuunnitelan tekoon käytettiin Kouolan kaupungilla käytössä oleaa etsätalouden paikkatietojärjestelää Tforestia, joka on syntynyt Metsätalouden kehittäiskeskus Tapion, Stora Enso Oyj:n ja Telka Oyj:n yhteisprojektin tuloksena. (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2011, 10.) Valisteluaiheessa Tforest paikkatietojärjestelässä oleille alitun alueen kuioille suoritettiin tarkistus, jossa paljastui, että osa kuioista oli irheellisiä. Yhteensä tarkistettaia kuioita oli 71 kappaletta. Virheellisistä kuioista kole ei kuulunut ihinkään etsäsuunnitelaan, toiset kole kuiota eiät kuuluneet ihinkään kiinteistöön tai palstaan ja iideltä kuiolta puuttui pinta-ala. Kole etsäsuunnitelaan kuuluatonta kuiota saatiin korjattua aktioialla oikea etsäsuunnitela ja uuttaalla irheelliset kuiot aktiiiselle etsäsuunnitelalle. Kole kiinteistöön tai palstaan kuuluatonta kuiota korjattiin saalla periaatteella. Oikea kiinteistö sekä palsta aktioitiin ja kuiot uutettiin aktiiiselle palstalle. Pinta-alojen puuttuinen johtui irheellisesti rajaiioista. Kuioissa oli

35 35 joko päällekkäisiä rajaiioja tai rajaiioja ei ollut kiinnitetty toisiinsa. Kuioiden pinta-alat saatiin selille korjaaalla kuioiden rajaiiat ja uodostaalla kuiot uudelleen. Korjattu aineisto siirrettiin Tforest-paikkatietojärjestelästä PDA-laitteessa oleaan TforestMaasto-järjestelään aastotyötä arten. Tässä opinnäytetyössä PDAlaitteesta käytetään niitystä aastotallennin. TforestMaasto on Tapion Tforest tuoteperheeseen kuulua etsäara- ja etsäsuunnittelutietojen aastossa tapahtuaan keruuseen tarkoitettu ohjelisto (Metsätalouden kehittäiskeskus Tapio 2010, 3). Kouolan kaupungilla on käytössä Dolphin 9500 allinen aastotallennin. Aineisto jaettiin koleen eri siirtotiedostoon aastotallentien käyttönopeuden aristaiseksi. 4.3 Maastoinentointi, kirjaainen ja tallennus Maastoittaukset tehtiin kesän 2011 aikana. Puuston pohjapinta-ala ja runkoluku kuioilla ääritettiin koealojen aulla. Koealat pyrittiin sijoittaaan kuioille ahdollisian edustaiin kohtiin harkintaa ja aastotallentien GPS-toiintoa auksi käyttäen. Puuston pohjapinta-ala eli etsikön puiden poikkileikkausalojen sua rinnankorkeudelta itattuna (G) ääritettiin puulajeittain relaskooppikoealojen aulla. Pohjapinta-ala ilaistaan neliöetreinä hehtaaria kohden ( 2 /ha). Pohjapinta-alan lisäksi koealoilta ääritettiin ediaanipuut puulajeittain, joista itattiin rinnankorkeusläpiitta (D 1,3 ) ja pituus (H). Rinnankorkeusläpiitta itattiin yhden :n tasaaaa luokitusta käyttäen. Mittaälineenä käytettiin kaulainta. Mittauksen lähtötasona pidettiin puun syntypistettä ja ittaus suoritettiin kuoren päältä. Jos ittaus kohdassa oli joku läpiittaan aikuttaa poikkeaa, esierkiksi oksakyhy, suoritettiin ittaus kyseisen kohdan ylä- ja alapuolelta ja ittaustulos oli noiden kahden ittauksen keskiaro. Rungon ollessa poikkeuksellisen soikea itattiin runko kohtisuorasti ristiin kahdelta puolelta ja ittaustulos oli noiden ittausten keskiaro. Puun pituus itattiin hypsoetrilla lattaa apuna käyttäen. Mittausetäisyytenä käytettiin pääsääntöisesti 20 etrin etäisyyttä tarkean ittaustuloksen saaiseksi. 15

36 36 etrin etäisyyttä käytettiin lyhyessä puustossa ja paikoissa, jossa näkyyys oli tiheän etsikön uoksi heikko. Toinen käytetty koealaenetelä oli ypyräkoeala. Sitä käytettiin runkoluun (N) eli runkojen kappaleäärän (kpl/ha) äärittäiseksi. Ypyrä koealan säteenä käytettiin 3,99 etriä. Tällöin ypyrän pinta-ala on Kyseinen pinta-ala ahtuu hehtaarille kaksisataa kertaa, joten runkoluku hehtaarille saadaan kertoalla koealalle tulleiden puiden lukuäärä kahdellasadalla. Runkoluku ääritettiin taiikoissa ja etsiköissä, jossa oli erkittäää alikasosta. Mittaälineenä toii ääräittaan katkaistu ongenapa. Runkoluun lisäksi koealoilta ääritettiin ediaani puut, joista itattiin pituus ja läpiitta, jos taii oli yli 1,3 etriä pitkä. Puustotietojen ittauksen lisäksi kuioilta ääritettiin perustiedot: pääryhä, alaryhä, kasupaikkaluokka, aalaji, kuiatustilanne, aika ojituksesta, etsikönlaatu, kuionsaautettauus ja käyttörajoitus. Tarittaien kuiotietojen ollessa kerättynä ääritettiin kuioille hakkuu- ja hoitotoienpiteet sekä taajaaetsän että talousetsän näkökulasta. Talousetsän näkökulasta hakkuu- ja hoitotoienpiteiden ääritys toteutettiin Tapion Hyän etsänhoidon suositusten ukaisesti. Taajaetsän hakkuu- ja hoitotoienpiteet ääriteltiin aikaisein kirjoitettujen periaatteiden ukaan. Lisäksi kuioilta kirjattiin ylös oniuotoisuuskohteet ja uut erityispiirteet sekä kuion oinaisuuksia, esierkiksi kuion rajututuinen tonttiin tai sähkölinjaan. Jokaiselle kuiolle kirjattiin ähintään sen hoitoluokka. Hoitoluokat ääritettiin Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaa luonnoksen perusteella. Ote osayleiskaaan luonnoksesta on kuassa 4. Hoitoluokkien lyhenteet poikkeaat Viherypäristöliiton Viheralueiden hoitoluokituksesta, utta niiden sisältö on kutakuinkin saa.

37 37 Kua 4. Ote Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaa luonnoksesta Koealoilta saadut puustotiedot kirjattiin aastotallentieen TforestMaasto-ohjelan koealatoiinnon aulla. Koealalta kirjattiin seuraaat tiedot: jakso, puulaji, pohjapinta-ala, runkoluku, ikä, läpiitta ja pituus. Koealatietojen perusteella ohjela laskee puustotunnusten keskiarot Pursi-tallentien laskentasääntöjen ukaan. Jokaisen kuion koealan ositteen tiheystunnus otetaan ukaan tiheystunnuksen laskentaan. Muut tunnukset ohjela laskee suoraan haaintojen keskiarosta painottaatta niitä tiheystunnuksilla. Kuion kokonaistilauuden ohjela laskee kun pohjapintaalalla kuatulla ositteella on pituus ja runkoluulla kuatulla ositteella läpiitta. Lisäksi ohjela laskee kuion ainespuun, jos jokaisella ositteella on läpiittahaainto. Perustiedot kirjattiin kuiotietonäytön perus-älilehdelle. Kirjattaia tietoja oliat: pääryhä, alaryhä, kasupaikkaluokka, aalaji, kuiatustilanne, aika ojituksesta, kehitysluokka, etsikönlaatu, pääpuulaji, kuionsaautettauus ja käyttörajoitus. Kehitysluokka ja pääpuulaji puuttuat kappaleessa 4.3 esitetystä listasta, jossa esitetään kuiolta ääritettäät perustiedot, koska ne ääräytyät koealojen perusteella. Hakkuiden osalta talousetsän näkökulasta ääritetyt hakkuut kirjattiin kuiotietonäytön hakkuu-älilehdelle. Taajaaetsän näkökannalta tehdyt hakkuutoienpiteet kirjattiin paperille. TforestMaasto-ohjela ahdollistaa useiden eri hakkuuaihtoehtojen kirjaaisen, utta tätä oinaisuutta ei kuitenkaan käytetty. Syy siihen oli, että hakkuiden älinen ertailu oli helpopi tehdä luoalla tietojen tallennusai-

38 38 heessa kaksi eri Solid-tietokantaa. Hakkuu-älilehdelle kirjattiin seuraaat tiedot: hakkuun pääaihtoehto, hakkuuaihtoehto, hakkuutapa, hakkuun kiireellisyys, ahdolliset lisäääreet, hakkuun ohjaus ja hakkuukertyä. Hoitotoienpiteet kirjattiin yös aastotallentieen ja paperille. Hoitotyöälilehdelle kirjattiin: hakkuuaihtoehto, jos hoitotyö liittyi siihen, hoitoaihtoehto, työlaji, kiireellisyys sekä ahdolliset lisäääreet. Lisäksi kuioiden oniuotoisuuskohteet ja uut erityispiirteet kirjattiin kuiotietonäytön oniuotoisuus älilehdelle ja kuiosta kertoa teksti osuus teksti-älilehdelle. Maastotöiden alistuttua aastotallentiella oleista tiedostoista tehtiin siirtotiedostot, siirrettiin takaisin Tforest-paikkatietojärjestelään ja tarkastettiin. Sen jälkeen taloudelliseen ertailuun alitusta alueesta uodostettiin kaksi Solidtietokantaa, joista toiseen aihdettiin talousetsien hakkuu- ja hoitotoienpiteiden tilalla taajaaetsien astaaat toienpiteet. 4.4 Alueen yleiskuaus ja inentointipuusto Vertailua arten rajatun suunnittelualueen tilojen pinta ala-ala on yhteensä 101,5 hehtaaria. Siitä etsäaata on 96,9 hehtaaria sekä teitä, sähkölinjoja ys. 4,5 hehtaaria. Metsäaa jakautui Paloäen, Pikku-Paloäen, Palokankaan, Viitakuun, Lehtoäen ja Raikylän kaupunginosien alueille. Merkittäin ja suurin osa etsäpinta-alasta kuuluu Paloäen alueeseen. Alueen ilakua on kuassa 5.

39 39 Kua 5. Suunnittelualueen ilakua. Suunnittelualue on rajattu punaisella. Paloäki on yksi Kouolan suuripia sekä suosituipia ulkoilu- ja irkistysalueita. Alueella kulkee alaistu kuntopolkuerkosto ja runsaasti polkuja. Paloäen länsipuolella kulkee heosten aastoesterata ja itäpuolella sijaitseat koirapuisto, hyppyriäet sekä esitorni. Paloäki rajoittuu joka puolelta teihin tai tontteihin. Maasto on hyin aihteleaa suurten korkeuserojen uoksi. Korkeiilla kohdilla on suuri aisea-aro, sillä ne näkyät suoraan Kouolan keskustaan. Alueella on jonkin erran luontoselityksessä haaittuja arokkaita elinypäristöjä. Pienepi osa etsäaasta jakautui Viitakuun, Lehtoäen ja Raikylän alueille. Siellä etsikkökuiot oat pääasiassa elko pieniä ja rajautuat usein tontteihin tai teihin. Viitakuun etsiköt oat lähinnä lähietsiä, joista yhdellä etsikkökuiolla sijaitsee leikkipuisto. Lehtoäen ja Raikylän etsät on luokiteltu suojaetsiksi. Lehtoäen puolella sijaitseissa etsissä on huoioitaa niissä kulkea kuntopolku. Suunnittelualueen etsäaan pinta-alasta eli 96,9 hehtaarista on 100 % kangasaata. Merkittäin pinta-alaosuus on tuoreella kankaalla, jota on 74 % etsäaan pintaalasta. 14 % etsäaasta on kuiahkoa kangasta ja 13 % lehtoaista kangasta. Lehtoja, kuiia kankaita tai karukko kankaita ei suunnittelualueella ollut. Metsäaan kasupaikkajakaua on esitelty kuassa 6.

40 % 40 Metsäaan kasupaikat 14 % (13,4 ha) 13 % (12,3 ha) 73 % (71,2 ha) Lehtoainen kangas Tuore kangas Kuiahko kangas Kua 6. Suunnittelualueen etsäaan pinta-alan jakautuinen kasupaikkaluokkiin Alueen kehitysluokkien pinta-alajakaua on painottunut hyin oiakkaasti uudistuskypsiin etsiköihin. Kehitysluokkajakaua on esillä kuassa 7. Peräti 71,5 % pinta-alasta on uudistuskypsiä etsiköitä, joiden keski-ikä on 91 uotta. Varttuneita kasatusetsiköitä alueella on 18,8 % ja nuoria kasatusetsiköitä 4 %. Uudistusalan ja taiikon osuus on 5,7 % Kehitysluokkien pinta-alajakaua (5,4 ha) (3,9 ha) Uudistusala ja taiikko (18,2 ha) Nuori Varttunut kasatusetsikkö kasatusetsikkö (69,4 ha) Uudistuskypsä etsikkö Kua 7. Suunnittelualueen etsäaan kehitysluokkien pinta-alan jakautuinen kehitysluokittain

41 % 41 Suunnittelua alueen keski-ikä 78 uotta on huoattaan suuri. Ikäluokkajakaua on painottunut oiakkaasti yli 81 uotiaisiin etsiköihin. Metsäaan jakautuinen ikäluokkiin on esitelty kuassa uotta anhaa etsää alueella 52,7 % pinta-alasta ja uotta anhaa 10,1 %. Muut ikäluokat oat jakautuneet seuraaasti: aukeat 2,3 %, 1 20 uotta 3,1 %, uotta 6,0 %, uotta 13,2 % ja uotta 12,6 % pinta-alasta. Metsäaan pinta-ala ikäluokittain (51,1 ha) (12,8 ha) (12,1 ha) (5,8 ha) (2,2 ha) (3,0 ha) (9,8 ha) Aukeat Ikäluokka Kua 8. Suunnittelualueen etsäaan pinta-alan jakautuinen ikäluokittain Yhteensä puustoa alueella on ja puuston uotuinen kasu on 5,5 3 /ha/. Puustoa kertyy keskiäärin hehtaarille Luku on arsin suuri errattuna uoden 2011 Kaakkois-Suoen keskiääräiseen puuston tilauuteen hehtaarilla. Keskiäärin puuston keskitilauus Kaakkois-Suoessa uonna 2011 oli hehtaarilla (Metsätilastollinen uosikirja, 73). Alueen pääpuulaji on kuusi 52 % osuudella. Mäntyä alueella on 37 %, koiua 8 % ja uuta lehtipuuta 3 %. Puuston jakautuinen puulajeihin on esitelty kuassa 9. Suunnittelualueella on tukkipuuta yhteensä ja kuitupuuta

42 42 Puuston jakautuinen puulajeihin 8 % ( ) 52 % ( ) 3 % (667 3 ) 37 % ( ) Mänty Kuusi Koiu Muut lehtipuut Kua 9. Suunnittelualueen puuston jakautuinen puulajeittain Suunnittelualueen kuiot jaettiin hoitoluokkiin päiitetyn Kouolan keskustaajaan iheralueiden osayleiskaaan ukaan. Suurin osa eli 80,2 hehtaaria suunnittelualueen kuioista on ulkoilu- ja irkistysetsiä. Lähietsiä kuioista on 8,5 hehtaaria ja suojaetsiä 6,0 hehtaaria. Lisäksi yksi kuio erkittiin erityisalueeksi sen oinaispiirteiden ja hoitosuunnitelan uoksi. Hoitoluokkien pintaalajakaua on esitelty kuassa 10. Kua 10. Suunnittelualueen etsäaan pinta-alan jakautuinen hoitoluokkiin

43 Taajaaetsien hoitosuunnitela Suunnittelualueelta tehtiin etsäsuunnitela, jossa pyrittiin ottaaan huoioon alueen aisea- ja ypäristöarot sekä irkistyskäyttö. Ideana oli tehdä esierkki iten käytössä oleaa paikkatietojärjestelää oisi käyttää hyäksi taajaaetsien hoitoa suunniteltaessa. Hoitosuunnitelasta saadaan selille puuston nykytila, hoidon tare ja kiireellisyys, jolloin toienpiteitä oidaan suunnitella uosia etukäteen. Lisäksi paikkatietojärjestelään saadaan lisättyä tietoa esierkiksi luontoselityksistä ja kaaoituksen aikutuksesta. Suunnittelualueelle laadittiin kuiokohtainen hoitosuunnitela kyenen uoden toiintajaksolle. Suunnitelassa käytettiin hyäksi Metsäkeskuksen laatian anhan etsäsuunnitelan kuion rajoja, joita uutettiin tarpeen tullen. Hoitosuunnitelan pohjana käytettiin inentoinnista saatujen tietojen lisäksi Luontoselitys Kotkansiien tekeää Kouolan arokkaiden luontokohteiden kartoitusta ja Kouolan iheralueiden osayleiskaaaa, josta saatiin selille etsien jakautuinen iheralueluokkiin. Kuiokohtaiset tiedot pyrittiin saaaan ahdollisian kattaiksi, joten perustietojen lisäksi suunnitelassa käytettiin lisäääreitä ja kuiokohtaista tekstiosuutta, johon kirjattiin toienpiteitä ja oniuotoisuusaroja. Laaditussa hoitosuunnitelan hakkuupinta-ala on 18,4 hehtaaria, joka on noin 19 % etsäaan pinta-alasta. Hakkuissa on pyritty huoioiaan suunnittelualueen erkitys irkistyskäytössä eikä kehitysluokkajakauaa lähdetty radikaalista uuttaaan. Suunnittelualueen puuston kehitysluokkajakauan painottuinen uudistuskypsiin etsiköihin näkyy yös hoitosuunnitelassa. Hakkuiden tarkoituksena oli turata puuston elinoiaisuutta keyillä harennuksilla ja saada aikaan uutta puustoa pienaukkohakkuilla. Lisäksi kolella kuiolla suunniteltiin tehtään ylispuiden poistoa. Harennushakkuissa pyritään lisääään lehtipuuston äärää ja pienaukot on suunniteltu kohdille, jossa on jo aliiksi syntynyttä taiikkoa. Suunnitellut hakkuutoienpiteet on esitelty kuassa 11.

44 44 Kua 11. Suunnittelualueelle suunnitellut hakkuutoienpiteet Suunnitellut hakkuut eiät ähennä alueen puuston äärää kyenuotiskauden aikana aan se pysyy kutakuinkin saana. Tforest-paikkatietojärjestelän suorittaan laskelan ukaan alueella on uonna 2022 puustoa /ha. Nykypuusto alueella on /ha. Ilan hakkuutoienpiteitä alueen puusto uonna 2022 on laskennan ukaan /ha. Tuleaisuudessa alueen etsien uudistaista on jatkettaa säännöllisesti. Ilan toienpiteitä uudistuskypsän etsikön osuus kasaa uoteen 2032 ennessä jo noin 90 %:iin. Silloin jo noin puolet puustosta alkaa olla yli 100-uotiasta, jolloin sen sieennyskyky on heikentynyt. Riittään ajoissa aloitettu uudistainen lisää luontaisen uudistaisen luotettauutta ja ähentää aisean uutoksia.

45 45 Metsänhoitotöitä suunnittelualueella tehdään 6,3 hehtaarilla, joka on 6,4 % etsäaan pinta-alasta. Hoitotöiden ähäistä äärää selittää kehitysluokkajakauan painottuinen uudistuskypsiin etsiköihin. Hoitotyöt oat pääasiassa taiikonhoitoa, jota tehdään taiikkokuioilla ja pienaukkohakkuissa syntyneissä taiikoissa. Suunnitellut hoitotoienpiteet on esitelty kuassa 12. Kua 12. Suunnittelualueelle suunnitellut hoitotoienpiteet Hoitosuunnitelan toienpiteet on pyritty ajoittaaan alueittain. Jakona on käytetty lähtökohtaisesti saaa jakoa, jolla suunnittelualue ladattiin aastotallentieen. Toienpiteiden keskittäinen lisää niiden kustannustehokkuutta ja ahdollistaa saanaikaiset toienpiteet yös tuleaisuudessa. Inentoinnin aikana selisi, että aikaisein suoritettuja hakkuita ei ollut tehty kuionrajojen ukaan. Kuiointia ei

46 46 kuitenkaan näissä tapauksissa alettu uuttaaan. Kuioiden pilkkoinen olisi johtanut turhan pieniin kuio kokoihin. Puustoon saadaan lisättyä yös aihtelua jättäällä näiden kuioiden tiheäät kohdat käsittelyjen ulkopuolelle. Kuissa 11 ja 12 näkyät pieneät kuiot 350.1, 357.1, ja on jaettu erilleen Tforestissa suoritettaan laskennan uoksi. Suunnittelualueen kuioista yksi erkittiin erityisalueeksi. Kyseessä on niin sanottu Suutarinpelto, joka on etsittynyt rinneniitty. Niityllä kasaa uun uassa Kouolassa harinaista harjuhäränsilää ja silällä pidettäää ketonoidanlukkoa. Aluetta on alettu kunnostaa uonna 2000 ja sitä hoidetaan erillisen hoitosuunnitelan ukaan. Kua 13. Tforest-paikkatietojärjelästä näkyille saataia kuiotietoja