Toini Huovinen. Perintö. Kertomus nahkuri Hoffenista ja hänen perheestään 1900-luvun alussa. Romaani

Transkriptio

1 Toini Huovinen Perintö Kertomus nahkuri Hoffenista ja hänen perheestään 1900-luvun alussa. Romaani

2 Perintö. Kertomus nahkuri Hoffenista ja hänen perheestään 1900-luvun alussa. Toini Huovinen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN

3 Sisällys Suku... 7 Theodor... 9 Nahkurin työohjeet Josefiina Itsenäisyyshankkeita Avioelämää ja kulttuuria Kehityksen aika Ristiriitoja Wilhelmiina Kiviniemessä Maailmansodan varjossa Vierailu Harmillisia asioita Fiia Toinen osa Taloudellisia huolia Sisällissota Maria Sodan jälkeen Theodorin uusi rakkaus Kihlaus ja avioliittoaikeita Vastoinkäymisiä Kiviniemen osto toteutuu Kolmas osa Theodorin uusperhe muuttaa Kiviniemeen Perhe-elämää Perintöasioita

4 Testamentti Uusia suunnitelmia Aleksi Kauppakartanon osto toteutuu Aleksi tutustuu Dagmariin Uusille teille

5 Suku Sukunimi, Hoffen viittaa ruotsalaiseen syntyperään. Tarinan mukaan Kaarle XII, palatessaan sotajoukkoineen Puolasta, oli Suomen läpi kulkiessaan jättänyt Savonlinnan pohjoispuolelle, Rantasalmelle muutamia henkivartijajoukkoihinsa kuuluneita Hoffeneita. Toimenpiteen syynä olivat Venäjän puolelta tapahtuneet rajanylitykset.vienan karjalan ryssät olivat käyneet ryöstöretkillä Ruotsi-Suomen puolella. Heidän luvattomat rajanylityksensä olivat ulottuneet sisämaahamme asti. Kaarle XII oli antanut henkivartijoidensa tehtäväksi ajaa Venäjän puolelta tulleet ryssät takaisin rajan taakse. Tosiasiassa Hoffen-sukunimi mainitaan Savonlinnan kaupungin lähellä sijaitsevan Rantasalmen verotiedoissa jo v. 1541: An Hoffuen viidennen talon asukkaana, ja Hindrich Hoffuinen v Viides talo oli ollut Hofwilan mäki. Hoffeneita oli muuttanut myös Pohjois-Suomeen. Oulun läänissä heitä oli ollut kirkonkirjojen mukaan ainakin jo 1600-luvulla. He olivat vaihtaneet asuinpaikkojaan vähän väliä ja näin sukuhaarat olivat hajaantuneet. Suvun jälkeläisiä oli tullut myös Kestilään. Perheet olivat olleet monilapsisia. Niin myöskin Pekka Johaninpoika, joka oli syntynyt 11 lapsisen perheen vanhimpana poikana. He olivat asuneet Huovila-nimisessä talossa mäkitupalaisina, mutta 7

6 muuttaneet Pekan ollessa vielä pieni poikanen torppareiksi Pulkkilaan. Kun Suomeen olivat tulleet kato- ja nälkävuodet, useimmat nuoremmista sisaruksista olivat kuolleet. Päästyään aikuiseksi Pekka Johaninpoika oli mennyt naimisiin Saara-nimisen lesken kanssa. Heidän avioliittonsa oli jäänyt lyhyeksi, koska Saara oli kuollut seuraavana vuonna, synnyttäessä heidän yhteistä lastaan. Myös lapsi oli kuollut. Toisen avioliittonsa Pekka oli solminut itseään 5 vuotta nuoremman torpparintytär Wilhelmiinan kanssa. Tästä avioliitosta oli syntynyt kahdeksan lasta. Nuorimman lapsensa ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen, Pekka Hoffen oli kuollut, 56 vuotiaana. Leski, Wilhelmiina oli ollut kaikesta päätellen luja ja pystyvä nainen. Hän oli köyhissä oloissa kasvattanut yksin suuren lapsikatraansa. Senjälkeen hän oli vielä mennyt uudelleen avioliittoon, ja muuttanut miehen kotiseudulle, Pohjanmaalle. 8

7 Theodor Theodor oli ollut vanhin Wilhelmiina ja Pekka Hoffenin pojista. Hänestä oli kehittynyt aloitteellinen ja yritteliäs miehenalku. Hyvin nuorena hän oli mennyt oppipojaksi nahkurialan yritykseen. Työ oli kiinnostanut niin paljon, että hän oli ollut useita vuosia eri nahkureiden palveluksessa, oppien työn perusteellisesti. Hän oli saanut itselleen pätevyyden nahkurin ammattiin. Ensimäisestä palveluspaikasta lähtiessään hän oli saanut seuraavan sisältöisen todistuskirjan: Nahkurin työntekijä Theodor Hoffen joka on tehny työtä minun luonani yhten vuoten ja yhden kuukauden ja on nyt vapaa minusta. Hyvällä työn taitolla ja rehellisellä ja kiitettävällä käytöksellä. Rääkkylässä 25 p. syyskuuta W P. Ellonen, nahkuri Rääkkylä. Toisen työpaikan todistus oli tällainen: Että karvalin sälli Theodor Hoffen on ollut tehtaassani työssä 18 kk ja on sillä ajalla itsensä siivosti ja rehellisesti käyttänyt ja työnsä kiitettävästi toimittanut kaikissa karvalin töissä, ja on nyt omasta pyynnöstä palveluksestani vapaa, joka täten todistetaan. Säkkijärvellä toukokuun 29 pv. V M. Mutru. 9

8 Kolmas todistus: Nahkurintyöntekijä Theodor Hoffen on ollut alla kirjotetun tykönä työssä seitsemän viikkoa ja sillä ajalla käyttänyt ihtensä siivosti ja rehellisesti ja työnsä tehnyt nuhteettomasti joka täten totistetaan. Iisalmella heinäkuun 29 päivä 1905 Aleksi Jääskeläinen, nahkuri. Todistuksissa oli sormella painettu lakkasinetti. Päätellen todistuksistaan Theodorista oli tullut ammattinsa osaava nahkuri. Hän oli alkanut suunnitella itsenäisen nahkurinverstaan perustamista. Rahattomalle nuorelle miehelle se ei ollut kovin helppoa. Nuoremman veljensä Petterin kanssa hän oli lähtenyt etsiskelemään sopivaa paikkaa nahkurinverstaalleen. Maassamme oli niihin aikoihin vallinnut erittäin tiukka lainsäädäntö. Tsaari Nikolai II oli antanut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomea hallinneelle kenraalikuvernööri Bobrikowille lähes diktaattorin valtuudet. Vaikka Bobrikow oli surmattu, lait ja säännökset eivät muuttuneet yhtä nopeasti. Asuinpaikasta toiseen muuttelevilla naimattomilla miehillä oli pitänyt olla kulkulupa, ns. irtolaispassi. Sellainen oli ollut myös Theodor Hoffenilla. Kierreltyään lähipitäjissä veljekset olivat löytäneet muutamia koskien varsilla sijainneita ranta-alueita, jotka olisivat sopineet tarkoitukseen. Ostoyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tuloksia. Ensimäiseen paikkaan oli ollut suunnitteilla mylly. Toiseen ei jostain syystä haluttu nahkurinverstasta. Iisalmen pitäjään veljekset olivat tulleet vuoden 1905 jälkeen. Oli eletty sekavia aikoja. Maamme yllä oli Venäjän yhtenäistämispolitiikan ja kansallisen sorron uhka. Venäjä oli halunnut lakkauttaa Suomen armeijan ja siirtää asevelvolliset omien sotavoimiensa alaisuuteen. 10

9 Lakia oli vastustettu niin paljon että sen mitätöimiseksi oli saatu aikaan vastarintajärjestö - kagaali. Mutta nuorten miesten kieltäydyttyä kutsunnoista oli seurannut kiinniottoja virkavallan toimesta. Pakoilevat asevelvolliset oli viety väkipakolla armeijaan. Theodor oli jo suorittanut asevelvollisuutensa ennen näitä sekavia aikoja. Petterin olisi pitänyt mennä saamaan koulutuksensa Venäjän sotavoimien armeijassa, mutta hän oli päätänyt lähteä monien muiden nuorten miesten tapaan Ameriikkaan. Lähdölle oli ollut muitakin syitä. Pelkäämättömiä miehiä oli kannustanut seikkailunhalu. Siihen aikaan oli elänyt sitkeänä uskonus, että Amerikasta palaavilla olisi ollut lompakot pullollaan rahaa. Valtameren taakse oli lähdetty suurin toivein rikastumaan, vuolemaan kultaa. Theodorkin oli harkinnut Ameriikkaan lähtöä. Hän oli kuitenkin perunut lähtöaikeensa, koska oli alkanut viihtyä Iisalmella. Hän oli päätynyt asumaan ja työskentelemään talossa, jonka väki oli ollut vielä ala-ikäistä. Lasten vanhemmat olivat kuolleet. Heidän isovanhempansa äitinsä puolelta olivat olleet elossa, mutta he olivat asuneet muualla. Perilliset olivat omistaneet talon maineen ja metsineen. Omaisuutta oli hallinnut holhouslautakunta. Talon maat olivat olleet järven rannalla. Se taas oli osana suurempaa vesistöä, joka oli ollut laivaliikennekelpoinen Murennusjoesta lähtien. Joen varrella olleen rautaruukin rahtilaivat olivat liikennöineet jo 1800-luvun alkupuolelta asti vesistöä, joka jatkuu jokina ja järvinä aina Saimaalle asti. Lähellä vesistöä sijaitseva, tiheämmin asuttu kylä oli muodostunut kulkuteiden risteykseen. Theodor Hoffen ei ollut unohtanut haaveitaan nahkurinverstaasta. Muutaman vuoden maatilalla työskenneltyään hän oli saanut vuokratuksi talon alaikäisiltä perillisiltä järven rannalla sijainneen kallioisen niemen. Jäljennös asiakirjasta, joka oli tullut voimaan v. 1909, ja josta ilmenee seuraavaa: 11

10 Me allekirjoittaneet vuokraamme meiltä omistettavalle tilalle viisikymmentä metriä kanttiinsa, eli kaksituhatta viisisataa neliömetriä, viidenkymmenen vuoden ajaksi tässä mainituilla ehdoilla: I) Vuokraaja maksaa ensimäisenä kymmenenä vuotena kaksikymmentä viisi (25) markkaa vuodessa ja sitte siitä alkain neljänkymmenen vuoten aikana neljäkymmentä (40) markkaa vuodessa. 2) Tälle tonttimaalle on vuokraajalla oikeus tehdä tie sopivalle paikalle maantielle päästäksensä. 3) Vuokraajalla on oikeus käyttää tonttimaansa alle kuuluvata järvee tarpeensa mukaan kun myös tonttimaata mihin tarkoitukseen haluaa Tähän edellä tehtyyn kontrahtiin ja siinä mainituin ehdoin olen tyytyvä ja sitoun sen täyttämään. Theodor Hoffen. Vuokrasopimuksessa oli ollut holhouslautakunnan suostumus. Lisäksi vuokraajat suostuivat yllä olevan kontrahdin kiinnittämiseen alkuperäisten asiakirjojen tultua kihlakunnanoikeuteen:... jotka julkiluettua asiamies vielä esitti Oikeudelle tämän kihlakunnanoikeuden huhtikuun 9 p:nä 1907 talollisen lapsille antaman kiinnekirjan - - -, asiamies vielä viittasi näitten käräjäin holhouskirjan 10:teen $, josta esille otettua saatiin tietää että Kihlakunnanoikeus silloin oli antanut suostumuksensa kyseessä olevaan kiinnittämiseen, mikäli se koskee nyt kysymyksessä olevaa välipuhetta edesmenneen talollisen alaikäisten lasten oikeutta, kuin myöskin vuokra ajan pituutta. Tämän jälkeen sai asiamies astua ulos kunnes Kihlakunnanoikeudessa tehtiin seuraava Päätös: 12

11 Koska maanomistajain omistusoikeus kiinnitettävään kiinteistöön on tarpeenmukaisesti näytetty, sentähden ja nojautuen Säännöksiin Keisarillisessa asetuksessa 9 päivältä Marraskuuta 1868 kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen ynnä 3 päivältä Joulukuuta 1895, katsoo Kihlakunnanoikeus hyväksi anomuksen myönnyttää ja kiinnitetään siis perillisten yhteisesti omistama perintötalo hakijalle vakuudeksi yllä olevan välikirjan ehtojen pysyväisyydestä, kestäen kiinnitys tästä päivästä edelleen kymmenen vuotta, minkä ajan kuluessa kiinnitys on uudistettava jos sille pitempää voimassaoloa halutaan, vaan jos sitoumus sitä ennen syystä tahi toisesta lakkaisi voimassa olemasta on siitäkin Oikeudelle ilmoitettava kiinnityksen kuolettamista varten ja alkuperäinen välikirja kummassakin tapauksessa Oikeuteen näkösälle tuotava. Julistettiin. Aika ja paikka edellämainitut. Kihlakunnanoikeuden puolesta: Saatuaan näin Oikeudenistuimen laillisten pykälien kautta kiinteää maata jalkojensa alle viidenkymmenen vuoden sopimuksella, Theodor oli alkanut rakentaa vuokraamalleen rantatontille nahkurinverstasta. Hän oli teettänyt paikallisilla puusepillä suuria sammioita, ja upotuttanut ne maahan. Verstasrakennuksen alemmassa kerroksessa nahkojen liuotuksen piti käynnistyä näissä suurissa puusammioissa. Theodorin työohjeissa sanottiin, että liotuksen jälkeen nahat lyödään pukille. Sen jälkeen ne oli voitu siirtää toisenlaiseen parkkiliemeen. Tukevia telineitä ja orsia oli pitänyt olla eläinten nahkoille riittävästi. Niitä oli pesty, valutettu ja muokattu mitä erilaisimmilla aineilla. Viimeisimpiä työvaiheita olivat olleet rasvaukset, mustaukset ja kiillotukset. Myöhemmin rakennukseen oli valmistunut yläkerta, jossa oli ollut parempi lämmöneristys. Sinne oli muurattu savuhormi ja hankittu haloilla lämmitettäviä kamiinoita. Yläkerrassa oli voitu tehdä kaikki viimeistelytyöt nahko- 13

12 jen käsittelyissä. Kun Theodor oli saanut palkatuksi suutareita, heidänkin työtilansa olivat olleet siellä. Nahkurintyö, joka oli perustunut eläinten vuotien liuottamiseen ja kypsyttämiseen vahvoissa parkkiliemissä ja puhtaaksi huuhteluihin, oli kuluttanut paljon vettä. Suurten vesimäärien saamiseksi jyrkän kalliorinteen alapuolella olevasta järvestä lienee vaatinut kekseliäisyyttä. Näihin päiviin asti on säilynyt ohjekirjanen, johon Theodor oli nahkurin oppipoikana kirjoittanut muistiin kaikki työvaiheet nahkojen käsittelyssä. Koukeroisen kauniilla käsialalla, musteella kirjoitetuissa kellastuneissa lehtisissä on yksityiskohtaisesti lueteltu tarvittavat aineet ja eri sekoitussuhteet. Monien vaarallisten myrkkyjen, kuten esimerkiksi rikkihapon käsittelyssä oli pitänyt noudattaa erikoista varovaisuutta. Jotkut tarvikkeet, kuten esimerkiksi valaan rasva, traani oli pitänyt noutaa Norjasta asti. 14