MATKAILUTULO JA -TYÖLLISYYS TAMPEREEN SEUTUKUNNASSA VUONNA 2012

Transkriptio

1 MIKKO MANKA & MAARIT WALLENIUS MATKAILUTULO JA -TYÖLLISYYS TAMPEREEN SEUTUKUNNASSA VUONNA 2012 TUTKIMUS- JA KOULUTUSKESKUS SYNERGOS TAMPEREEN YLIOPISTON JOHTAMISKORKEAKOULU 2014 ISBN: (pdf)

2 Sisällysluettelo Taulukot... i Kuviot... ii Johdanto... 1 OSA 1. Matkailun kehitys ja kesän 2013 matkailijakyselyt... 2 Matkailun määrällinen kehitys Tampereen seutukunnassa... 2 Tampereen seutukunnan yöpymisvuorokaudet... 2 Kotimaiset yöpymiset... 4 Kansainväliset yöpymiset... 7 Lentoaseman matkustajamäärä Matkailijakysely kesällä Kotimaiset matkailijat Tampereen seutukunnassa Matkailijoiden rahankäyttö Tampereen seutukunnassa Case 1: Tampere-talon kokouskävijöiden välittömät talousvaikutukset Case 2: Särkänniemen matkailijoiden talousvaikutukset OSA 2. Tampereen seutukunnan matkailun tulo- ja työllisyysselvitys Matkailun tulo- ja työllisyysselvitysten tausta Selvityksen aineisto Matkailun tulovaikutukset Välitön matkailutulo Välillinen matkailutulo Matkailun työllisyys- ja palkkatulovaikutukset Välittömät työllisyysvaikutukset Välilliset työllisyysvaikutukset Matkailun kokonaistyöllisyysvaikutukset Välittömät palkkatulovaikutukset Välilliset palkkatulovaikutukset Palkkatulovaikutukset kokonaisuudessaan Matkailun kunnallistaloudelliset vaikutukset Välittömät verotulovaikutukset Välilliset verotulovaikutukset Verotulovaikutukset yhteensä Kunnallistaloudellinen nettotulos Matkailun tulo- ja työllisyyskertoimet Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Lähteet Liite 1. Selvityksessä käytetty matkailun toimialaluokitus... 71

3 Taulukot Taulukko 1. Tampereen majoituskapasiteetin kehitys. Lähde: Art-Travel Taulukko 2. Matkailijoiden keskimääräinen rahankäyttö vuorokaudessa henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Taulukko 3. Selvitykseen osallistuneiden yritysten vuoden 2012 liikevaihtojen osuudet toimialojen kokonaisliikevaihdoista Taulukko 4. Selvitykseen osallistuneiden yritysten vuoden 2012 liikevaihtojen osuudet toimialojen kokonaisliikevaihdoista Taulukko 5. Välitön matkailutulo toimialoittain Tampereen seutukunnassa arvonlisäverottomana ja arvonlisäverollisena vuonna Taulukko 6. Matkailun aiheuttamat välilliset tulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 7. Matkailun vuoksi Tampereen seutukunnasta tehtyjen ostomenojen osuus toimialan kaikista matkailuostoista vuonna Taulukko 8. Toimialoittainen kokonaishenkilöstö (henkilötyövuodet), matkailumyynnin osuus (%) ja välitön matkailutyöllisyys Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 9. Välitön matkailutyöllisyys kaiken kaikkiaan ja Tampereen seutukunnassa kirjoilla olevien osalta Taulukko 10. Välittömän matkailutyöllisyyden aiheuttamat indusoidut työpaikat toimialoittain vuonna Taulukko 11. Välillinen matkailutyöllisyys toimialoittain Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 12. Matkailun välillisten vaikutusten laskeminen toimialoittain Tampereen seutukunnassa vuonna Työllisyysvaikutukset on esitetty henkilötyövuosina Taulukko 13. Välillisen matkailutyöllisyyden aiheuttamat indusoidut työpaikat toimialoittain vuonna Taulukko 14. Matkailun kokonaistyöllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Työllisyysvaikutukset henkilötyövuosia Taulukko 15. Matkailun aiheuttamat välittömät palkkatulovaikutukset toimialoittain vuonna Taulukko 16. Matkailun aiheuttamat välilliset palkkatulovaikutukset toimialoittain vuonna Taulukko 17. Matkailun aiheuttamat palkkatulovaikutukset kokonaisuudessaan Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 18. Matkailun aiheuttamat välittömät verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 19. Matkailun aiheuttamat välilliset verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 20. Matkailun aiheuttamat verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 21. Tampereen seutukunnan kunnalliset matkailutulot ja menot vuonna Taulukko 22. Matkailun kokonaistulovaikutukset ja tulokerroin Tampereen seutukunnassa vuonna Taulukko 23. Matkailun työllisyysvaikutukset ja -kerroin Tampereen seutukunnassa vuonna i

4 Kuviot Kuvio 1. Yöpymiset yhteensä Tampereen seutukunnassa vuosina Kuvio 2. Tampereen seutukunnan yöpymisten kehitys suhteessa muuhun maahan (Art Travel 2013). 3 Kuvio 3. Rekisteröidyt kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa vuosina kesällä ja talvella (Art-Travel 2013) Kuvio 4. Kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa kuukausittain vuonna 2012 (Art-Travel 2013) Kuvio 5. Kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa matkan tarkoituksen mukaan vuosilta (Art-Travel 2013) Kuvio 6. Rekisteröidyt kansainväliset yöpymisvuorokaudet Tampereen seutukunnassa vuosina (Art-Travel 2013) Kuvio 7. Kansainväliset yöpymiset Tampereen seutukunnassa kuukausittain vuonna 2012 (Art-Travel 2013) Kuvio 8. Kansainväliset yöpymiset Tampereen seutukunnassa matkan tarkoituksen mukaan vuosilta (Art-Travel 2013) Kuvio 9. Tampereen seudulla kirjatut yöpymiset asuinmaittain vuosina (Art-Travel 2013) Kuvio 10. Tampere-Pirkkalan matkustajamäärät. Lähde: Finavia Kuvio 11. Matkailijakyselyn vastaajien vastaamiskuukausittain Kuvio 12. Matkailijakyselyn vastaajien sukupuolijakauma Kuvio 13. Matkailijakyselyn vastaajien ikäjakauma Kuvio 14. Matkailijakyselyn vastaajat lähtöalueen mukaan Kuvio 15. Matkailijakyselyn vastaajat matkan luonteen mukaan Kuvio 16. Yöpyneiden matkailijoiden matkan arvioitu kokonaiskesto Tampereen seutukunnassa Kuvio 17. Matkailijoiden matkan pääasiallinen tarkoitus Kuvio 18. Matkailijakyselyn vastaajien matkaseurueen koko Kuvio 19. Matkailijakyselyyn vastanneet seurueen sisältämien tahojen mukaan Kuvio 20. Matkailijakyselyn vastaajien käyttämä kulkuneuvo paikkakunnalle saavuttaessa Kuvio 21. Matkailijoiden ilmoittamat kohteet, joihin he käyttävät Tampereen seutukunnassa rahaa Kuvio 22. Yöpyvien matkailijoiden rahankäyttö majoituspalveluihin vuorokaudessa per henkilö Kuvio 23. Matkailijoiden rahankäyttö ravitsemispalveluihin vuorokaudessa henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 24. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 25. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin päivittäistavarakaupoissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 26. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin tavarataloissa ja ostoskeskuksissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 27. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin erikoiskaupoissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 28 Matkailijoiden rahankäyttö kulttuuripalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 29. Matkailijoiden rahankäyttö viihde- ja virkistyspalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa ii

5 Kuvio 30. Matkailijoiden rahankäyttö liikennepalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 31. Matkailijoiden rahankäyttö polttoaineisiin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 32. Päiväkävijöiden ja yöpyvien kävijöiden rahankäyttö yhteensä vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 33. Matkailijoiden rahankäyttö yhteensä vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa Kuvio 34. Matkailijakyselyn vastaajien matkan pääkohteet Kuvio 35. Matkailijakyselyn vastaajien matkan muut kohteet Kuvio 36. Välitöntä matkailutuloa saavien toimialojen ostojen pääpiirteittäinen suuntautuminen Tampereen seutukunnassa. Paksumpi nuoli kuvastaa euromääräisesti suurinta hankintakohdetta ja ohuempi seuraavaksi suurinta. Muut hankintaketjut on jätetty kuvaamatta kuvion selkeyden vuoksi iii

6 Johdanto Tämä matkailun tulo- ja työllisyysselvitys perustuu vuosina käynnissä olleeseen projektiin, jonka toteutti Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Hankkeen rahoittajina olivat Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea, Tampereen kauppakamari, Tampere-talo, Tampereen Särkänniemi, Tampereen Messut ja Tampereen kauppayhdistyksen säätiö. Käsillä oleva raportti jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan Tampereen matkailun määrällistä kehitystä ja kesällä 2013 toteutettujen matkailijakyselyjen tuloksia. Matkailijakyselyosion tarkoitus on antaa poikkileikkauskuva Tampereen kotimaisista kesämatkailijoista nimenomaan matkailukohteissa, kuten Särkänniemessä ja Museokeskus Vapriikissa, ja sitä ei voida otoksen perusteella yleistää kuvaamaan seudun kaikkia matkailijoita. Toinen osa sen sijaan keskittyy ns. Koillismaan mallilla toteutettuun tulo- ja työllisyysselvitykseen, jonka pohjana toimi syksyllä 2013 alueen yrityksille tehty kysely. Tämä toinen osa on näin ollen yleisesitys matkailun taloudellisesta merkityksestä koko seutukunnalle. issa työstä vastasivat Mikko Manka (tulo- ja työllisyysselvitys -kokonaisuus) ja Maarit Wallenius (matkailijakyselyiden toteutus). Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos kiittää kaikkia selvitykseen osallistuneita tahoja: rahoittajia, kyselyihin vastanneita ihmisiä ja muita yhteistyökumppaneita. Erityisen suuret kiitokset on syytä osoittaa FT Pekka Kauppilalle, joka vastasi auliisti kaikkiin Koillismaan mallin toteutuksesta heränneisiin kysymyksiin ja selvityksen edetessä eteen tulleisiin ongelmiin. 1

7 OSA 1. Matkailun kehitys ja kesän 2013 matkailijakyselyt Matkailun määrällinen kehitys Tampereen seutukunnassa Tampereen seutukunnan yöpymisvuorokaudet Selvityksen kohdealueena oli Tampereen seutukunta. Seutukunta koostuu nykyisen Tilastokeskuksen luokituksen mukaan kymmenestä kunnasta, jotka ovat Hämeenkyrö, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Pälkäne, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Tampereen seutukunnan alueella asui vuoden 2013 lopussa asukasta. Tässä osiossa tarkastellaan Tampereen seutukuntaa matkailualueena yöpymisten kautta. Esitetyt tilastot on koottu Tilastokeskuksen tiedoista, Tampereen seutukunnan alueelta. Tilastoista puuttuvat aluejakojen muutosten vuoksi kuitenkin Orivesi ja Pälkäne, joten luvut ovat seutukunnan kahdeksan kunnan alueelta, mutta antavat kehityksestä kohtuullisen hyvän kuvan. Tästä vuodesta eteenpäin myös MEK:n tilastot on laskettu Tilastokeskuksen uuden seutukuntajaon mukaan. Vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta yöpymisten määrä kokonaisuudessaan on kasvanut Tampereen seutukunnan alueella 2000-luvulla. Vuonna 2012 yöpymisiä kirjattiin kaikkiaan 1,1 miljoonaa (kuvio 1). Se on noin 75 prosenttia koko Pirkanmaan maakunnan yöpymisistä, joita vuonna 2012 kirjattiin 1,5 miljoonaa (Tilastokeskus 2013a). Tampereen seutukunnan yöpymisistä (83 %) oli kotimaisia yöpymisiä ja (17 %) kansainvälisiä yöpymisiä. Tampereen seutukunnan osuus koko maan yöpymisistä on 2000-luvulla noussut vajaasta viidestä prosentista vuoden ,6 prosenttiin. Vuodesta 2001 vuoteen 2012 yöpymisten määrä Tampereen seutukunnassa on kasvanut 37,9 prosenttia. Suurin osa Tampereen seutukunnan yöpymisistä, 88 prosenttia, kertyi luonnollisesti keskuskaupunki Tampereelta, jonka rekisteröidyt yöpymiset ylittivät miljoonan ensi kerran vuonna 2012 (Art-Travel 2012). 2

8 yöpymiset markkinaosuus Johtamiskorkeakoulu Kansainväliset Kotimaiset Kuvio 1. Yöpymiset yhteensä Tampereen seutukunnassa vuosina Rekisteröityjen kotimaisten yöpymisten määrä on kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2012 tultaessa 44,6 prosenttia. Vuonna 2012 rekisteröityjä kotimaisia yöpymisiä oli reilu Tampereen seutukunnassa yöpymisten määrä on 2000-luvulla kasvanut vuosittain, lukuun ottamatta vuosien 2008 ja 2011 notkahduksia yöpymisluvuissa (kuvio 1) ,0 % ,5 % ,0 % ,5 % ,0 % 4,5 % 4,0 % 3,5 % 3,0 % 2,5 % 2,0 % ,5 % ,0 % ,5 % Yöpymiset yht. Osuus kotimaisista yöpymisistä Osuus ulkomaisista yöpyjistä 0,0 % Kuvio 2. Tampereen seutukunnan yöpymisten kehitys suhteessa muuhun maahan (Art Travel 2013). 3

9 Jos tilannetta tarkastelee suhteessa koko maahan (kuvio 2), niin huomaa, että kotimaisten matkailijoiden osalta Tampereen markkinaosuus on ollut lievässä nousussa, kun taas ulkomaisten yöpyjien osalta tilanne on päin vastainen. Huippuvuonna 2006 Tampereen seutukunnan markkinaosuus koko maan yöpymisistä kansainvälisten matkailijoiden osalta oli noin 4,2 prosenttia, kun vuonna 2012 osuus oli 3,2 prosenttia. Todennäköinen selitys tälle löytyy venäläisten matkailijoiden kasvavista määristä, joista Tampere ei ole hyötynyt yhtä paljon kuin esimerkiksi Itä-Suomi tai Helsingin seutu. Taulukko 1. Tampereen majoituskapasiteetin kehitys. Lähde: Art-Travel Vuosi Liikkeet Huoneet Vuoteet Yöpymisten kasvun lisäksi myös majoituskapasiteetti on lisääntynyt (taulukko 1). Rekisteröidyissä majoitusliikkeissä 1 kasvu huoneiden osalta on vuodesta 2001 vuoteen 2012 ollut 33,8 prosenttia ja vuoteiden osalta 38,5 prosenttia. Yöpymisten määrä on siis kasvanut hieman nopeammin kuin majoitusliikkeiden kapasiteetti. Toisaalta, Tampereelle on lähivuosina tulossa useita uusia hotelleja, jolloin majoituskapasiteetti kasvaa nykyisestään. Kotimaiset yöpymiset Tarkasteltaessa lähemmin kotimaisia yöpymislukuja, huomaa kesän ja talven olevan melko tasoissa yöpymisten määrässä, vaikka kesäkausi on tässä laskettu kaksi kuukautta talvea lyhyemmäksi (kuvio 3). 2 Vuosina sekä Tampereen seutukunnassa kir- 1 Vain vähintään 20 vuodepaikkaa sisältävät liikkeet. 2 Erittelyissä kesä- ja talvikaudelle kesäkausi kestää viisi kuukautta toukokuusta syyskuuhun ja talvikausi seitsemän kuukautta lokakuusta huhtikuuhun. Esitetyt yöpymisluvut talvelta tarkoittavat siten yöpymislukuja ajanjaksolta, joka on alkanut kyseisen vuoden lokakuussa ja päättynyt seuraavan vuoden huhtikuussa. Esimerkiksi vuoden 2001 talvi viittaa talveen lokakuusta 2001 huhtikuuhun

10 jattiin enemmän kotimaisia yöpymisvuorokausia talvi- kuin kesäkaudella. Vuonna 2012 kotimaisten, yöpyneiden matkailijoiden viipymä oli keskimäärin 1,6 vuorokautta Tampereen seutukunnassa (Art-Travel 2013) Talvi Kesä Kuvio 3. Rekisteröidyt kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa vuosina kesällä ja talvella (Art-Travel 2013). Toisin kuin esimerkiksi Lapin matkailukohteissa, joissa yöpymiset ajoittuvat suurimmalta osin talvikaudelle, Tampereen seutukunnassa kotimaisten yöpymisten huippu sijoittuu perinteisiin kesäkuukausiin: kesä-, heinä-, ja elokuulle, joista erityisesti heinäkuu erottuu selvimmin muista. Vuonna 2012 kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnalle sijoittuivat melko tasaisesti vuodelle lukuun ottamatta keskikesän kuukausia, jolloin kesä- ja elokuun yöpymisvuorokaudet lähentelivät yöpyjän rajapyykkiä ja heinäkuussa kirjattiin lähes kotimaista yöpymisvuorokautta, mikä on yli kolminkertaisesti kotimaisten matkailijoiden osalta hiljaisimman tammikuun yöpymisvuorokausien määrä (kuvio 4). On kuitenkin huomattava, että kesän jälkeen suosituimpia yöpymiskuukausia ovat loka- ja marraskuu, jolloin esimerkiksi kokous- ja kulttuurimatkailijoita on seudulla paljon. 5

11 Kotimaiset yöpymiset kuukausittain Kuvio 4. Kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa kuukausittain vuonna 2012 (Art- Travel 2013). Tampereen seutukunnan vapaa-ajan matkustajien määrät ovat kasvaneet 2000-luvulla, kun taas ammattiin liittyvien yöpymisten määrä on vuosittaisten muutosten jälkeen kasvanut vain hieman kasvu on siis tullut pääasiassa vapaa-ajan matkustuksen lisäyksestä(kuvio 5). Vuonna 2012 kotimaisista yöpymisistä oli vapaa-ajan ja ammattiin liittyviltä matkoilta. Myös muussa tarkoituksessa tehtyjen matkojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta, vaikka osuus kaikista matkoista on edelleen pieni Kotimaiset yöpymiset Vapaa-aika Ammattiin liittyvä Muu Kuvio 5. Kotimaiset yöpymiset Tampereen seutukunnassa matkan tarkoituksen mukaan vuosilta (Art-Travel 2013). 6

12 Kansainväliset yöpymiset Myös kansainvälisten yöpymisten määrä on kasvanut 2000-luvulla, vaikka kasvu onkin ollut maltillisempaa ja epätasaisempaa kuin kotimaisten yöpymisten kohdalla. Kuvatulla ajanjaksolla ainoastaan vuonna 2006 kansainvälisiä yöpymisvuorokausia kirjattiin muutama sata enemmän talvikaudella kuin kesäkaudella (kuvio 6). Muina vuosina kesäkausi oli selkeästi suositumpaa aikaa kansainvälisille yöpymisille. Vuodesta 2001 vuoteen 2012 kansainvälisten yöpymisten määrä on Tampereen seutukunnassa kasvanut 11,7 prosenttia verrattuna yli 44,6 prosentin kotimaisten yöpymisten kasvuun. Vuonna 2012 kansainvälisiä yöpymisiä kirjattiin Tampereen seutukunnassa yli , mikä on 85 prosenttia koko Pirkanmaan kansainvälisistä yöpymisistä (Tilastokeskus 2013a). Vuonna 2012 kansainvälisten matkailijoiden viipymä Tampereen seutukunnassa oli keskimäärin 2,3 vuorokautta (Art-Travel 2013) Talvi Kesä Kuvio 6. Rekisteröidyt kansainväliset yöpymisvuorokaudet Tampereen seutukunnassa vuosina (Art-Travel 2013). Vaikka kesäkausi esitetyissä tilastoissa (kuvio 6) on kaksi kuukautta lyhyempi kuin talvikausi, keräsivät myös vuonna 2012 kesäkuukaudet eniten kansainvälisiä yöpymisvuorokausia. Kansainväliset yöpymiset sijoittuvat kaiken kaikkiaan tasaisemmin vuodelle kuin kotimaiset yöpymisvuorokaudet. Vaikka myös kansainvälisten matkailijoiden kohdalla on havaittavissa piikki keskikesän kohdalla, sijoittui se vuonna 2012 Keski- ja Etelä-Euroopan lomakuukauden, elokuun, kohdalle toisin kuin kotimaisten yöpymisvuorokausien kohdalla (kuvio 7). Toisin kuin kotimaisten yöpymisvuorokausien kohdalla, tammikuu ei ole kansainvälisissä yöpymisvuorokausissa hiljaisin, vaan talvikauden kuukausista toisiksi vilkkain heti lokakuun jälkeen. 7

13 Vuonna 2012 vilkkaimpana kuukautena, elokuussa, kirjattiin yli kolminkertaisesti hiljaisimman kuukauden, joulukuun, kansainvälisten yöpymisvuorokausien määrä Kansainväliset yöpymiset kuukausittain Kuvio 7. Kansainväliset yöpymiset Tampereen seutukunnassa kuukausittain vuonna 2012 (Art-Travel 2013). Vuosituhannen alusta vuoteen 2008 asti kansainvälisistä yöpymisistä ammattiin liittyviä yöpymisiä oli Tampereen seutukunnassa enemmän kuin vapaa-aikaan liittyviä (kuvio 8). Vuodesta 2009 eteenpäin kansainvälisiä vapaa-ajan yöpymisiä on ollut enemmän kuin ammattiin liittyviä. Vuonna 2012 kansainvälisistä yöpymisistä oli vapaa-ajan ja lähes ammattiin liittyviä. 8

14 Kansainväliset yöpymiset Vapaa-aika Ammattiin liittyvä Muu Kuvio 8. Kansainväliset yöpymiset Tampereen seutukunnassa matkan tarkoituksen mukaan vuosilta (Art-Travel 2013). Kuten koko maassa (Tilastokeskus 2013a), myös Tampereen seudulla suurin osa kansainvälisistä yöpyjistä tulee Venäjältä, jotka vuonna 2012 kattoivat Tampereen seudulla 14 prosenttia kaikista kansainvälisistä yöpymisvuorokausista (kuvio 9). Toisaalta venäläisten matkailijoiden määrän kehitys on ollut varsin vaisua suhteessa muun Suomen kehitykseen. Vuonna 2012 venäläisiä yöpyjiä oli määrällisestikin vähemmän kuin vuonna Vaikka saksalaisten matkailijoiden määrä Tampereen seudulla on vähentynyt, olivat he vielä vuonna 2012 toiseksi suurin (10 %) kansainvälinen matkailijaryhmä alueella. Selvästi eniten Tampereen seutu on nostanut suosiotaan matkailukohteena virolaisten matkailijoiden keskuudessa, joiden yöpymisten määrä on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2012 yli puolitoistakertaiseksi. Vuonna 2012 virolaisille kirjattiin neljänneksi eniten kansainvälisiä yöpymisvuorokausia Tampereen seudulla venäläisten, saksalaisten ja ruotsalaisten matkailijoiden jälkeen. Rajahaastattelututkimuksesta käy ilmi, että kaikista Suomessa vierailevista kansainvälisistä matkailijoista 45 prosenttia, venäläisistä 70 prosenttia sekä virolaisista ja ruotsalaisista 30 prosenttia on päiväkävijöitä, jolloin he eivät näy yöpymisvuorokausissa (Tilastokeskus 2013b). Tampere on kuitenkin kohtuullisen kaukana päiväkäyntialueista, jolloin voi olettaa, että yöpymistilastot antavat kohtuullisen hyvän kuvan kansainvälisestä matkailusta alueella. 9

15 Kuvio 9. Tampereen seudulla kirjatut yöpymiset asuinmaittain vuosina (Art-Travel 2013). Lentoaseman matkustajamäärä Tarkasteltaessa matkailua lentoaseman matkustajamäärän mukaan huomataan, että lentoaseman matkustajamäärät ovat viime vuosina olleet laskusuunnassa, etenkin kansainvälisen liikenteen osalta (kuvio 10). Tämä johtuu pitkälti Ryanairin yhteyksien vähenemisestä. Kotimaan liikenne on pysynyt lähes ennallaan aina vuodesta 2009, jolloin tapahtui merkittävä lasku aiempiin vuosiin nähden. Vuonna 2013 kansainvälisen liikenteen matkustajia oli ja kotimaisen liikenteen Täytyy kuitenkin muistaa, että kansainvälisen liikenteenkin matkustajista valtaosa on suomalaisia ja matkustajat tulevat ympäri Suomea. in aiemmin tekemissä selvityksissä Ryanairin ulkomaisista matkustajista on myös havaittu, että kaikki kansainväliset matkustajat eivät suoraan hyödytä Tampereen seutukuntaa, vaan esimerkiksi lentoaseman halpalentomatkustajat hajaantuvat laajasti ympäri Suomea. Suurimmat hyötyjät ovat kuitenkin Tampere ja pääkaupunkiseutu (Synergos 2011). 10

16 Kotimaan liikenne Kv. liikenne Kuvio 10. Tampere-Pirkkalan matkustajamäärät. Lähde: Finavia. Matkailijakysely kesällä 2013 Tähän selvitykseen kerättiin yrityskyselyä (osa 2) tukevaa aineistoa tekemällä kesällä 2013 matkailijakyselyitä Tampereella. Aineisto on laaja, mutta sen yleistettävyys rajoittuu kesäkuukausiin ja Tampereella, erityisesti matkailukohteissa kuten Särkänniemessä, vieraileviin kotimaisiin matkailijoihin. Esimerkiksi Tampereen ympäryskunnissa vierailevien matkailijoiden rahankäyttö saattaa erota tästä jonkun verran kuten myös ulkomaisten matkailijoiden, joista on tosin olemassa aineistoa lähivuosilta (esim. Synergos 2011). Erityisen tärkeätä on kuitenkin huomioida, että kyselyaineisto on kerätty erityisissä matkailukohteissa, joka jo sinällään valikoi osallistujajoukkoa aika paljon: esimerkiksi ostosmatkailu tai tapahtumamatkailu ei välttämättä tule tällaisessa kyselyaineistossa näkyviin lainkaan. Matkailijakyselyllä tutkittiin etenkin Tampereella vierailevien matkailijoiden rahankäyttöä. Matkailijakyselyjä kerättiin kesällä 2013 kesä-, heinä- ja elokuussa yhden viikon ajan kunakin kuukautena. Matkailijoita haastateltiin Tampereella kolmessa matkailukohteessa: Särkänniemen elämyspuistossa, Museokeskus Vapriikissa sekä Pyynikin näkötornilla. Koska kysely oli tarkoitettu ainoastaan alueella vieraileville matkailijoille, mahdollisilta vastaajilta kysyttiin 11

17 ensin, asuvatko he Tampereen seutukunnan alueella. Kieltävästi kysymykseen vastanneille tarjottiin mahdollisuutta täyttää kyselylomake. Seutukunnassa asuvat henkilöt kuitenkin tilastoitiin, jotta pystyimme laskemaan kävijäjakaumat matkailijoiden ja seutukuntalaisten välillä. Vastaajien valinnassa pyrittiin satunnaisuuteen tiedustelemalla vastaamishalukkuutta aina heti seuraavalta vastaan tulleelta henkilöltä, kun edellinen vastaaja oli lopettanut vastaamisen. Näin vastaajiksi valikoitui satunnainen joukko henkilöitä. Kyselylomake oli sähköisessä muodossa tablet-laitteella matkailijoiden itsensä täytettävissä. Tutkijan läsnäolo mahdollisti kysymysten esittämisen ja avun saamisen vastaustilanteessa. Tilanteissa, joissa laitteen käyttö tuntui vastaajille vieraalta, tutkija kysyi kysymykset ja täytti kyselylomakkeen vastaajien puolesta. Matkailijakyselyyn saimme yhteensä 843 vastausta, joista 29 prosenttia saatiin kesäkuussa, 40 prosenttia heinäkuussa ja 31 prosenttia elokuussa (kuvio 11). % N=843 Vastauskuukausi Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Kuvio 11. Matkailijakyselyn vastaajien vastaamiskuukausittain. Kyselylomake alkoi taustatiedoilla vastaajasta. Asuinpaikan postinumeron perusteella vastaajat jaoteltiin maakunnittain. Tietoa siitä, oliko vastaaja päivämatkailija vai yöpyjä, hyödynnet- 12

18 tiin, kun rahankäyttöä tarkasteltiin erikseen päivämatkailijoiden ja yöpyjien osalta. Matkailijakyselyn tärkein tehtävä oli luoda ymmärrystä siitä, kuinka paljon ja mihin matkailijat rahaa käyttävät. Suurin osa matkailijoista oli matkalla useamman hengen seurueessa, joten mahdollistaaksemme yhden henkilön rahankäytön laskemisen, vastaajilta kysyttiin, kuinka monen henkilön rahankäyttöä vastaukset koskevat. Yleinen ongelma matkailijoiden rahankäyttöä koskevissa kysymyksissä on matkailijahaastattelun ajoittaminen etenkin yöpyvien matkailijoiden osalta, mutta sama ongelma koskee myös päiväkävijöitä: jos henkilö ei ole vielä yöpynyt alueella, hänen rahankäyttönsä on ollut melko vähäistä verrattuna henkilöön, joka on jo viettänyt alueella aikaa. Tässä kyselyssä tähän ongelmaan haettiin vastausta siten, että mikäli vastaaja oli jo yöpynyt alueella, häneltä kysyttiin rahankäyttö edellisen 24 tunnin ajalta, ja jos ei, niin häntä pyydettiin arvioimaan rahankäyttö tulevan 24 tunnin ajalta. Päivämatkalaisilta kysyttiin rahankäyttöä Tampereen seutukunnan alueella matkan aikana. Tämä luku sisälsi jo sekä toteutuneen että arvioidun rahankäytön. Tämä tapa kysyä rahankäytöstä edellisen tai tulevan 24 tunnin ajalta poikkeaa hieman yleisesti käytetystä tavasta kysyä koko matkan rahankäyttö ja jakaa se toteutuneilla matkavuorokausilla. Pyrimme samalla hieman kehittää tätä rahankäytön kysymysmenetelmää: edellä mainitun ajankohtaongelman lisäksi ihmisen on hyvin vaikea muistaa kokonaisrahankäyttöään, mikäli matka on kestänyt vuorokautta pidempään. Toki tässä menetelmässä ongelma hieman siirtyy eli vuorokaudenajasta matkavuorokauteen: mikä on oikea päivä kysyä rahankäyttöä. Toisaalta voidaan ajatella, että otoskokoa kasvattamalla ongelma ei muodostu kovin suureksi. Kysyttyämme vastaajan seutukunnassa oleskelua vastaaja sai valita, mihin kohteisiin hän on käyttänyt tai tulee käyttämään rahaa. Valittavia rahankäyttökohteita olivat majoituspalvelut, ravitsemispalvelut (ravintolat, pubit, kahvilat, pikaruokapaikat jne.), ostokset sisältäen päivittäistavarakaupat (lähikaupat, marketit, huoltoasemien myymälät jne.), tavaratalot tai ostoskeskukset ja erikoiskaupat (vaatteet, kengät, torit jne.), kulttuuripalvelut (musiikki- ja teatteriesitykset, museot, taidenäyttelyt, festivaalit jne.), viihde- ja virkistyspalvelut (huvipuistot, risteilyt, urheilutapahtumat jne.), luontoon liittyvät ohjelmapalvelut (retket, luonto- ja elämyspalvelut, safarit jne.), liikennepalvelut (julkinen liikenne, taksit, auton vuokraus, 13

19 pysäköinti jne.), polttoaineet sekä muu rahankäyttö (muiden palvelujen ostot, mm. kauneudenhoito, hyvinvointi- ja terveyspalvelut). Kun vastaajat olivat valinneet monivalintakysymyksestä kohteet, joihin he rahaa kuluttivat tai arvioivat kuluttavansa, heitä pyydettiin arvioimaan kuhunkin asiaan kulutetun tai arvioidun kulutuksen euromääräisen summan. Rahankäyttöä koskevien kysymysten jälkeen kysyimme vielä matkan pääasiallista tarkoitusta, matkaseurueen kokoa ja sisältöä, matkustustapaa paikkakunnalle sekä avoimilla kysymyksillä matkan pää- ja muita kohteita sekä mahdollisia suosituksia alueen matkailukohteista. Lisäaineistoa saimme Pirkanmaan festivaalit Pirfest ry:n Culture Tampere Region -hankkeen teettämistä matkailijoille suunnatuista kyselyistä, joissa osana kyselyjä kysyttiin vastaajien rahankäyttöä matkan ajalta. Näitä kyselyitä kerättiin tableteilla hotelleissa ja Museokeskus Vapriikissa. Pirfestin kyselyn rahankäyttökysymykset oli suunnitteluvaiheessa muotoiltu samanlaisiksi tämän kyselyn kanssa, jolloin lisäaineistoa oli mahdollista käyttää juuri rahankäytön ja joidenkin taustatietojen kohdalla. Lisäaineiston otannasta on kuitenkin vaikea sanoa mitään, koska kyselyitä ei kerätty henkilökohtaisesti, vaan paikan päällä olleilla kyselylaitteilla. Lisäaineistosta saimme 477 vastausta, jolloin vastaajamäärä niiden kysymysten osalta, joissa lisäaineisto oli analyysissa mukana, nousi 1320 vastaajaan. Kotimaiset matkailijat Tampereen seutukunnassa Keskimäärin 18 prosenttia vastaajiksi pyydetyistä asui Tampereella tai seutukunnassa, eivätkä näin ollen sopineet kyselyn vastaajiksi. Lisäksi muista keskimäärin 19 prosenttia ei halunnut vastata kyselyyn. Matkailijakyselyn vastaajista 69 prosenttia oli naisia ja 31 prosenttia miehiä (kuvio 12). Otettaessa huomioon myös lisäaineiston vastaukset (N=1307) vastaajista naisia oli 66 prosenttia ja miehiä 34 prosenttia. 14

20 % N= Nainen Sukupuoli 31 Mies Kuvio 12. Matkailijakyselyn vastaajien sukupuolijakauma. Jakauman vinoutta selittää osaltaan se, että naiset vastaavat yleensä kyselyihin useammin kuin miehet. Tämä oli havaittavissa myös käytännössä kyselyitä kerättäessä, kun useamman hengen seurueita lähestyttäessä naiset päätyivät täyttämään kyselylomaketta miehiä useammin. Esimerkiksi perheiden tai pariskuntien kesken naiset olivat useimmiten itse innokkaita täyttämään kyselylomakkeen tai se ohjattiin heille täytettäväksi. Kyselyssä pyysimme vastaajia arvioimaan koko taloutensa rahankäyttöä, joten ovat vastaukset kumman tahansa sukupuolen kirjaamia, koskevat ne koko taloutta. Usein vastaamiseen osallistuikin useampi samassa taloudessa asuva henkilö, esimerkiksi perheen vanhemmat yhdessä. Tavoitimme vastaajia kaikista ikäryhmistä, mutta suurin osa, noin kaksi kolmasosaa vastaajista sijoittui ikävuoden väliin (kuvio 13). 15

21 yli 64-vuotias 4 % alle 25-vuotias 5 % vuotias 10 % vuotias 15 % vuotias 27 % vuotias 39 % N=843 Kuvio 13. Matkailijakyselyn vastaajien ikäjakauma. Kyselyyn vastanneet matkailijat keskittyivät lähtöalueen mukaan suurien kaupunkien seuduille (kuvio 14). Joka kolmas kyselyyn vastannut Tampereen seutukunnan matkailija oli Uudenmaan maakunnasta ja toiseksi eniten matkailijoita oli saapunut seutukunnalle Varsinais- Suomesta. Kyselyllä tavoitettiin kuitenkin kohtuullisen hyvin eripuolilta Suomea lähteneitä matkailijoita ja prosentin verran ulkomailla asuvia suomalaisia. Kysely toteutettiin ainoastaan suomeksi, joten suomea taitamattomien matkailijoiden ei ollut mahdollista täyttää kyselyä. Noin kolme prosenttia kysytyistä vastaajista ei puhunut suomea. Lisäksi prosentti vastaajista ei halunnut tai ei huomannut ilmoittaa asuinpaikkansa postinumeroa. Lisäaineiston vastaajien maakuntajakauma oli matkailijakyselyllä saamamme jaon mukainen. 16

22 Uusimaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Satakunta Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Päijät-Häme Kanta-Häme Pohjois-Savo Pohjanmaa Kymenlaakso Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Lappi Ulkomaat Ei vastausta Kainuu Keski-Pohjanmaa Ahvenanmaa N= Vastaajat maakunnittain % 32 Kuvio 14. Matkailijakyselyn vastaajat lähtöalueen mukaan. Matkailijakyselyllä vastasi jopa yllättävän tasaisesti päivämatkalla olleita ja yöpyviä matkailijoita. Päivämatkalla Tampereen seutukunnassa oli 53 prosenttia vastaajista ja yöpyneitä matkailijoita oli 47 prosenttia vastaajista (kuvio 15). Matkan luonne Sisältää yöpymisen 47 % Päivämatka 53 % N=843 Kuvio 15. Matkailijakyselyn vastaajat matkan luonteen mukaan. 17

23 Yöpyviltä kävijöiltä kysyttiin matkan arvioitua kokonaiskestoa Tampereen seutukunnan alueella (kuvio 16). Suurin osa yöpyneistä matkailijoista yöpyi Tampereen seutukunnassa kaksi vuorokautta ja toiseksi suurin osa kolme vuorokautta. Kymmenen vuorokautta tai pidempään Tampereen seutukunnassa yöpyviä matkailijoita oli neljä prosenttia yöpyneistä vastaajista. Kyseisistä pitkään alueella olleista vastaajista lähes kaikki olivat merkinneet matkan kohteisiin kesämökin tai sukulaisten luona vierailun. Keskimäärin matkailijakyselyyn vastanneet yöpyvät matkailijat yöpyivät Tampereen seutukunnassa kolme yötä, mikä on hieman pidempi aika kuin matkailijoiden keskimääräinen viipymä (1,6 vrk) tilastojen mukaan (Art-Travel 2013). Yöpyjien matkan arvioitu kokonaiskesto Tampereen seutukunnassa 1 vuorokausi 18 2 vuorokautta 43 3 vuorokautta vuorokautta vuorokautta tai enemmän N= % Kuvio 16. Yöpyneiden matkailijoiden matkan arvioitu kokonaiskesto Tampereen seutukunnassa. Vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista, mikä oli heidän matkansa päätarkoitus (kuvio 17). Vaihtoehtoina olivat loma-/vapaa-ajanmatka, ystävä-/tuttavavierailu, kokous-, kongressi- tai messumatka, muu työmatka, läpikulkumatka tai muu matka. Ylivoimaisesti suurin osa, 88 prosenttia vastaajista valitsi matkansa pääasialliseksi tarkoitukseksi loma- ja/tai vapaa-ajan matkan. Kyselyä kerättiin kesäkuukausina ja matkailijakohteissa, mikä selittää osaltaan luvun suuruuden. Ystävien ja tuttavien luona vierailulla oli 7 prosenttia vastaajista. 18

24 Matkan pääasiallinen tarkoitus Loma/vapaa-ajanmatka 88 Ystävä-/tuttavavierailu 7 Kokous-, kongressi tai messumatka 1 Muu työmatka 2 Läpikulkumatka 1 Muu matka 1 N= % Kuvio 17. Matkailijoiden matkan pääasiallinen tarkoitus Matkailijakyselyn vastaajilta kysyttiin myös heidän matkaseurueensa kokoa (kuvio 18). Suurin osa, lähes kolmannes oli matkalla neljän hengen seurueessa. Viidennes vastaajista oli matkalla kolmen hengen seurueessa, 17 prosenttia kaksin toisen henkilön kanssa ja 15 prosenttia viiden hengen seurueessa. Vastaajista niin yksin kuin yli 10 hengen seurueessa matkusti kolme prosenttia vastaajista. Yli 10 hengen seurueissa matkustaneet olivat pääasiassa matkustaneet paikkakunnalle linja-autolla ja merkinneet matkaseurakseen työyhteisön jäsenet tai yhdistyksen, seuran tai muun ryhmämatkan. 19

25 Matkaseurueen koko Yksin 3 2 hlö 17 3 hlö 20 4 hlö 30 5 hlö hlö 10 yli 10 hlö N= % Kuvio 18. Matkailijakyselyn vastaajien matkaseurueen koko. Vastaajia pyydettiin seurueen koon lisäksi valitsemaan vaihtoehdoista seurueessa olleita henkilöitä kuvaavat termit (kuvio 19). Vaihtoehdoista oli mahdollista valita useampia, mikä selittää prosenttijakauman yhteenlasketun summan nousemisen yli sadan. Ylivoimaisesti suosituimpia matkaseuralaisia olivat perheenjäsenet, 70 prosenttia vastaajista ilmoitti matkaseurueeseen kuuluvan lapset tai lastenlapset ja 57 prosenttia puolison tai asuinkumppanin. 17 prosenttia vastaajista oli matkalla ystävän tai ystävien kanssa ja 12 prosenttia muiden sukulaisten. Tyypillisin matkaseurue Tampereen seudun päämatkakohteissa kesäkuukausina on siis näiden tietojen valossa nelihenkinen perhe. 20

26 Matkaseurue Lapset tai lapsenlapset 70 Puoliso/asuinkumppani 57 Ystävä(t) 17 Muut sukulaiset 12 Vanhemmat tai 6 Yhdistys, seura tai muu Tyttö- tai poikaystävä Työyhteisön jäsen(et) Yksin Muu N= % Kuvio 19. Matkailijakyselyyn vastanneet seurueen sisältämien tahojen mukaan. Vastaajia pyydettiin myös valitsemaan vaihtoehdoista kulkuneuvo, jolla he olivat saapuneet paikkakunnalle (kuvio 20). Selkeästi suurin osa, 80 prosenttia vastaajista oli saapunut Tampereelle omalla henkilöautolla. 11 prosenttia vastaajista oli saapunut Tampereelle junalla, 5 prosenttia linja-autolla ja 3 prosenttia henkilöauton ja asuntovaunun yhdistelmällä tai matkailuautolla. Vain muutama vastaaja valitsi saapuneensa paikkakunnalle laivalla tai veneellä tai muulla kulkuneuvolla. 21

27 Matkaan käytetty kulkuneuvo oma henkilöauto 80 juna 11 linja-auto 5 henkilöauto ja asuntovaunu tai matkailuauto 3 muu Kuvio 20. Matkailijakyselyn vastaajien käyttämä kulkuneuvo paikkakunnalle saavuttaessa. Matkailijoiden rahankäyttö Tampereen seutukunnassa Matkailijakyselyn tärkein tehtävä oli tuottaa lisätietoa Tampereen seudun matkakohteissa vierailevien matkailijoiden rahankäytöstä. Matkailijoiden taustaa selvittävien kysymysten jälkeen kysely jatkuikin matkan aikaiseen rahankäyttöön liittyvillä kysymyksillä. Vastaajista 90 prosenttia käytti Tampereen seutukunnassa rahaa ravitsemispalveluihin (kuvio 21). Viihde- ja virkistyspalveluihin rahaa käyttävien määrää nostaa se, että suuri osa matkailijakyselyistä kerättiin Särkänniemen elämyspuiston alueella. Polttoaineet olivat vastaajien kolmanneksi yleisin rahankäyttökohde, kun 43 prosenttia käytti seutukunnassa rahaa polttoaineisiin. Majoituspalveluihin rahaa käytti kolmannes vastaajista. Prosentuaalisesti yöpyviä matkailijoita oli enemmän, mutta kaikki yöpyneet matkailijat eivät yöpyneet maksullisissa majoituskohteissa. Kokonaisuudessaan ostoksiin merkitsi rahankäyttöä lähes puolet vastaajista. 31 prosenttia ilmoitti käyttävänsä rahaa päivittäistavarakauppoihin, 25 prosenttia tavarataloihin tai ostoskeskuksiin ja 17 prosenttia erikoiskauppoihin. 22

28 Rahankäyttökohteet Majoituspalvelut 33 Ravitsemispalvelut 90 Päivittäistavarakaupat Tavaratalot tai ostoskeskukset Erikoiskaupat 17 Kulttuuripalvelut 26 Viihde- ja virkistyspalvelut 64 Luontoon liittyvät ohjelmapalvelut 2 Liikennepalvelut 23 Polttoaineet 43 Muu rahankäyttö 9 N= % Kuvio 21. Matkailijoiden ilmoittamat kohteet, joihin he käyttävät Tampereen seutukunnassa rahaa. Kun vastaajat olivat merkinneet rastilla kohteet, joihin he olivat käyttäneet rahaa tai arvioivat käyttävänsä, heitä pyydettiin tämän jälkeen arvioimaan euromääräisesti taloutensa kulutuksen rahankäyttökohteittain. Euromääräisen rahankäytön osalta aineistossa on käytössä myös Pirfestin lisäaineisto lukuun ottamatta tässä kyselyssä tarkemmin eriteltyjä ostoskohteita päivittäistavarakauppaa, tavarataloja ja ostoskeskuksia sekä erikoiskauppoja, sillä lisäaineistossa ostokset kysyttiin yhtenä summana. Niinpä taulukossa 2 eriteltyjen ostoksien summa ja kokonaisostoksien summa ei ole sama. Matkailijoiden erittelyssä päivä- ja yöpyviin kävijöihin olemme aineistona käyttäneet lähinnä selvityksessä kerättyä matkailijakyselyn aineistoa, sillä lisäaineistosta päivä- ja yöpyvät kävijät oli mahdollista erotella vain osasta aineistoa. Matkailijat käyttivät keskimäärin 109 euroa vuorokaudessa Tampereen seutukunnassa (Taulukko 2). Päiväkävijöiden vuorokautinen rahankäyttö oli keskimäärin 65 euroa henkeä kohden ja yöpyvillä kävijöillä 147 euroa / henkilö. Tämä on aika hyvin linjassa esimerkiksi Uudenmaan uusimpaan matkailutuloselvitykseen (Holmberg & Lopez 2014), jossa 23

29 päiväkävijät käyttivät keskimäärin 53 euroa henkilöä kohden ja hotellimajoittujat vastaavasti 146 euroa. Taulukko 2. Matkailijoiden keskimääräinen rahankäyttö vuorokaudessa henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Toisena ilmoitettu, kursivoitu vastaajamäärä viittaa vastaajien määrään päivittäistavarakauppoja, tavarataloja tai ostoskeskuksia ja erikoiskauppoja koskevassa rahankäyttöä. Kaikki vastaajat ( /hlö/vrk) N=1308/831 Päiväkävijät ( /hlö/vrk) N=572/440 Yöpyjät ( /hlö/vrk) N=493/391 Majoituspalvelut 21,43 0,00 37,56 Ravitsemispalvelut 28,37 17,36 34,67 Päivittäistavarakaupat 4,74 2,18 7,62 Tavaratalot tai ostoskeskukset 9,32 4,83 14,37 Erikoiskaupat 5,51 4,03 7,17 Ostokset 20,77 11,03 29,16 Kulttuuripalvelut 6,79 2,93 8,10 Viihde- ja virkistyspalvelut 20,60 23,80 21,46 Luontoon liittyvät ohjelmapalvelut 0,52 0,08 0,16 Liikennepalvelut 1,44 1,13 2,14 Polttoaineet 6,95 7,10 10,52 Muu rahankäyttö 2,16 1,19 3,23 Yhteensä 109,03 64,62 147,00 Päiväkävijöillä ei luonnollisestikaan kulunut rahaa majoituspalveluihin, johon kohdistuvaa rahankäyttöä tarkastelemme siis ainoastaan yöpyvien matkailijoiden rahankäytön avulla. Yöpyvät kävijät käyttivät keskimäärin 38 euroa vuorokaudessa majoituspalveluihin. 34 prosenttia yöpyjistä ei ilmoittanut lainkaan rahankäyttöä majoituspalveluihin (kuvio 22), mikä johtuu matkailijoiden yöpymisestä esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien luona tai Tampereen seutukunnassa sijaitsevalla kesämökillä. Tätä tukee myös huomio siitä, että matkan arvioidun keston pidentyessä rahankäyttö majoituspalveluihin kävi harvinaisemmaksi yöpyvien matkailijoiden keskuudessa, kun esimerkiksi kesämökillä vietetään usein pitkiäkin aikoja. 28 prosenttia vastaajista käytti alle 50 euroa vuorokaudessa majoituspalveluihin, lähes yhtä moni, 26 prosenttia kulutti euroa ja 11 prosentilla vuorokautinen kulutus majoituspalveluihin oli 100 euroa tai enemmän. On huomioitava, että luvut ovat per henkilö -lukuja. 24

30 Rahankäyttö majoituspalveluihin 11 % 26 % 34 % Ei rahankäyttöä alle 50 euroa euroa 100 euroa tai enemmän 28 % N=493 Kuvio 22. Yöpyvien matkailijoiden rahankäyttö majoituspalveluihin vuorokaudessa per henkilö. Ravitsemispalvelut sisältävät matkailijoiden rahankäytön muun muassa ravintoloissa, pubeissa, kahviloissa ja pikaruokapaikoissa. Ravitsemispalveluihin matkailijat käyttivät keskimäärin 28 euroa vuorokaudessa henkilöä kohden (kuvio 23). Yöpyjien vuorokautinen käyttö oli lähes kaksinkertainen verrattuna päiväkävijöiden vuorokautiseen kulutukseen, mikä luonnollisesti johtuu siitä, että yöpyjät viipyvät alueella pidempään ja näin ollen myös syövät useamman aterian vuorokauden aikana. Myös iällä on aineiston perusteella jonkin verran merkitystä ravitsemispalveluihin käytetyissä rahamäärissä, kun vuotiailla ravitsemispalveluihin käytetyt summat vuorokaudelta olivat suurempia kuin muissa ikäluokissa. Vastaajista 16 prosenttia ei käyttänyt lainkaan rahaa ravitsemispalveluihin. Kolmannes matkailijoista kulutti ravitsemispalveluihin euroa vuorokauden aikana. Alle 20 eurolla ravitsemispalveluiden osalta pärjäsi 27 prosenttia matkailijoista, mutta 23 prosentilla rahaa kului 40 euroa tai enemmän. 25

31 Rahankäyttö ravitsemispalveluihin % N=1308 Ei rahankäyttöä alle 20 euroa euroa euroa 60 euroa tai enemmän Kuvio 23. Matkailijoiden rahankäyttö ravitsemispalveluihin vuorokaudessa henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Ostoksien osalta vastaajia pyydettiin arvioimaan ostoksiin käytetyt euromäärät ostospaikkatyypeittäin. Yhdistämällä nämä luvut saatiin selville kokonaisuudessaan ostoksiin käytetyn rahasumma. Pirfestin lisäaineistossa ostoksiin käytetty raha oli kyselyn lyhentämiseksi kysytty suoraan yhtenä summana. Kokonaisuudessaan ostoksiin kulutettiin keskimäärin 21 euroa vuorokaudessa (taulukko 2). Tämä on hieman ristiriidassa yrityskyselyn tuloksiin nähden, joissa vähittäiskauppa nousee selkeästi suurimmaksi matkailusta hyötyjäksi. Todennäköinen vastaus tähän ristiriitaan löytyy siitä, että nyt matkailijakyselyt toteutettiin matkailukohteissa eikä esimerkiksi kadulla: muun muassa mökkimatkailu ja etenkään ostosmatkailu eivät nouse samalla tavalla näkyviin varsinaisissa matkailukohteissa tehtävissä kyselyissä. Lisäksi esimerkiksi pelkästään ostosmatkalle lähteneet matkailijat jäävät kokonaan huomioimatta, mikäli he eivät käy matkallaan näissä matkailukohteissa. Päiväkävijöiden ja yöpyvien kävijöiden välisen rahankäytön ero selittyy melko luonnollisesti seutukunnassa vietetyn ajan pituudesta. Yöpyvillä kävijöillä on matkansa aikana enemmän aikaa käytettävänä kuin päiväkävijöillä, jotka saattavat tulla vierailemaan vain yhdessä tai muutamassa tietyssä kohteessa tai esimerkiksi pelkästään ostosmatkalla. Yöpyvien matkai- 26

32 lijoiden keskuudessa rahankäyttö ostoksiin oli ylipäätään yleisempää kuin päiväkävijöillä, joista yli 60 prosenttia ei käyttänyt lainkaan rahaa ostoksiin ja rahaa käyttäneillä summat olivat pienempiä kuin yöpyvillä matkailijoilla. Kaikista vastaajista yli puolet, 54 prosenttia, ei käyttänyt lainkaan rahaa ostoksiin. Suurin osa rahaa käyttäneistä käytti vuorokaudessa alle 50 euroa, mutta 16 prosentilla matkailijoista kulutus ostoksiin nousi yli 50 euron (kuvio 24) Rahankäyttö ostoksiin % Ei rahankäyttöä alle 50 euroa euroa 100 euroa tai enemmän N=1308 Kuvio 24. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Ostoksista keskimääräisesti eniten vuorokaudessa rahaa matkailijat kuluttivat tavarataloihin ja ostoskeskuksiin, noin 9 euroa vuorokaudessa henkilöä kohden. Päivittäistavarakauppojen sekä tavaratalojen ja ostoskeskusten kohdalla yöpyvien kävijöiden käyttämät rahasummat olivat kolminkertaisia päiväkävijöiden vuorokautiseen kulutukseen nähden, päiväkävijöistä kun 85 prosenttia ei käyttänyt lainkaan rahaa niihin. Matkan kestolla oli vaikutusta rahankäyttöön päivittäistavarakaupoissa, koska sekä todennäköisyys rahankäyttöön ja käytetyt rahasummat kasvoivat matkan keston pidentyessä (kuvio 25). Päivittäistavarakauppoihin lasketaan ostokset muun muassa lähikaupoista, marketeista ja huoltoasemien myymälöistä. Matkailijakyselymme vastaajista 71 prosenttia ei käyttänyt 27

33 lainkaan rahaa päivittäistavarakauppoihin vuorokauden aikana, 22 prosentilla vuorokausikulutus jäi alle 20 euron ja 8 prosenttia vastaajista kulutti vuorokaudessa 20 euroa tai enemmän päivittäistavarakauppoihin Rahankäyttö päivittäistavarakauppoihin % N=831 Ei rahankäyttöä alle 20 euroa 20 euroa tai enemmän Kuvio 25. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin päivittäistavarakaupoissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Tavarataloihin tai ostoskeskuksiin ei käyttänyt lainkaan rahaa 77 prosenttia matkailijakyselymme vastaajista (kuvio 26). Rahaa käyttäneistä enemmistö, 16 prosenttia, käytti alle 50 euroa vuorokaudessa ja 7 prosenttia vastaajista 50 euroa tai enemmän tavarataloihin ja ostoskeskuksiin. 28

34 % N=831 Rahankäyttö tavarataloihin tai ostoskeskuksiin Ei rahankäyttöä alle 50 euroa 50 euroa tai enemmän Kuvio 26. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin tavarataloissa ja ostoskeskuksissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Erikoiskaupoilla viittaamme tiettyihin tuoteryhmiin, kuten vaatteisiin tai kenkiin, keskittyneisiin kauppoihin sekä esimerkiksi toreihin ostospaikkoina. Matkailijakyselymme vastaajista 84 prosenttia ei käyttänyt lainkaan rahaa erikoiskauppoihin, 12 prosentilla rahaa käyttäneistä vuorokauden kulutus jäi alle 50 euroon ja viidellä prosentilla kulutus oli 50 euroa tai enemmän (kuvio 27). 29

35 % N=831 Rahankäyttö erikoiskauppoihin Ei rahankäyttöä alle 50 euroa 50 euroa tai enemmän Kuvio 27. Matkailijoiden rahankäyttö ostoksiin erikoiskaupoissa vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Kulttuuripalveluihin kuuluvaan rahankäyttöön laskettiin kulutus muun muassa musiikki- ja teatteriesityksiin, museoihin, taidenäyttelyihin ja festivaaleihin. Keskimäärin matkailijat käyttivät vuorokaudessa 7 euroa kulttuuripalveluihin. Iällä on jonkin verran vaikutusta matkailijoiden rahankäyttöön kulttuuripalveluihin. Rahankäyttö kulttuuripalveluihin oli vastaajien keskuudessa sitä yleisempää mitä vanhempiin ikäluokkiin mentiin. Myös kulttuuripalveluiden kohdalla keskimääräinen kulutus oli yöpyvillä kävijöillä huomattavasti päiväkävijöitä suurempaa. Kaikista vastaajista 71 prosenttia ei käyttänyt lainkaan rahaa kulttuuripalveluihin, 16 prosentilla kulutus jäi alle 20 euroon ja 12 prosentilla matkailijoista kului kulttuuripalveluihin yli 20 euroa (kuvio 28). Seurueen koolla oli myös jonkin verran vaikutusta kulttuuripalveluihin kohdistuvaan rahankäyttöön. Yksin tai kaksin matkustavien keskuudessa rahankäyttö kulttuuripalveluihin oli yleisempää kuin suuremman seurueen kanssa matkalla olevilla. 30

36 Rahankäyttö kulttuuripalveluihin % N=1308 Ei rahankäyttöä alle 20 euroa 20 euroa tai enemmän Kuvio 28 Matkailijoiden rahankäyttö kulttuuripalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Luontoon liittyvillä ohjelmapalveluilla tarkoitettiin tässä kyselyssä muun muassa retkiä, luonto- ja elämyspalveluita sekä safareita. Luontoon liittyviin ohjelmapalveluihin käytti rahaa ainoastaan kaksi prosenttia Tampereen seutukunnan matkailijoista, joten näistä ei ole erillistä kuvioita. Viihde- ja virkistyspalvelut sisälsivät muun muassa huvipuistot, risteilyt ja urheilutapahtumat. Tampereen seutukunnassa viihde- ja virkistyspalveluihin rahaa käyttivät kaiken ikäiset matkailijat, mutta iäkkäämpien ihmisten rahankulutus oli vähäisempää kuin nuoremmilla. Seurueiden kokoa tarkasteltaessa, rahankäyttö viihde- ja virkistyspalveluihin oli yleisempää niiden matkailijoiden keskuudessa, jotka olivat matkalla 3 10 hengen seurueissa. Keskimäärin viihde- ja virkistyspalveluihin kulutettiin 21 euroa vuorokaudessa, mutta 46 prosenttia matkailijoista ei käyttänyt lainkaan rahaa viihde- ja virkistyspalveluihin (kuvio 29). Lähes kolmanneksella vastaajista viihde- ja virkistyspalveluihin kului euroa vuorokaudelta. Tuloksiin vaikuttaa varsin paljon se, että kyselyjä kerättiin myös Särkänniemen elämyspuiston alueella, jolloin Särkänniemen liput nousevat vastauksissa esiin. 31

37 Rahankäyttö viihde- ja virkistyspalveluihin % N= Ei rahankäyttöä 6 30 alle 20 euroa euroa euroa 60 euroa tai enemmän 12 5 Kuvio 29. Matkailijoiden rahankäyttö viihde- ja virkistyspalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Rahankäyttö liikennepalveluihin (kuvio 30) sisälsi muun muassa julkisen liikenteen, taksien, auton vuokrauksen ja pysäköinnin maksut. Useammin rahaa liikennepalveluihin kuluttivat yöpyneet kävijät kuin päiväkävijät. Kaiken kaikkiaan 82 % vastaajista ei käyttänyt lainkaan rahaa liikennepalveluihin ja rahaa käyttäneistä suuremmalla osalla, 12 prosentilla vastaajista, vuorokautinen kulutus oli alle 10 euroa. Viisi prosenttia vastaajista käytti liikennepalveluihin 10 euroa tai enemmän vuorokaudessa. 32

38 % Rahankäyttö liikennepalveluihin Ei rahankäyttöä alle 10 euroa 10 euroa tai enemmän N=1308 Kuvio 30. Matkailijoiden rahankäyttö liikennepalveluihin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Polttoaineisiin matkailijat käyttivät rahaa keskimäärin 7 euroa vuorokaudessa per henkilö. Yöpyvillä matkailijoilla rahankäyttö polttoaineisiin oli yleisempää ja keskimääräinen kulutus hieman suurempaa kuin päiväkävijöillä. Matkailijoista 69 prosenttia ei käyttänyt rahaa polttoaineisiin (kuvio 31). Rahaa käyttäneet jakautuivat puoliksi alle 20 ja yli 20 euroa rahaa kuluttaneisiin. 33

39 Rahankäyttö polttoaineisiin % N=1308 Ei rahankäyttöä alle 20 euroa 20 euroa tai enemmän Kuvio 31. Matkailijoiden rahankäyttö polttoaineisiin vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Muulla rahankäytöllä tarkoitimme muiden palvelujen ostoa, kuten kauneudenhoitoa, hyvinvointi- ja terveyspalveluita. Muuta rahankäyttöä merkitsi ainoastaan seitsemän prosenttia vastaajista. Yhteensä matkailijat kuluttivat vuorokaudessa Tampereen seutukunnassa keskimäärin 109 euroa. Yöpyvien kävijöiden keskimääräinen kulutus vuorokaudessa (147 ) oli yli kaksinkertainen päiväkävijöiden keskimääräiseen vuorokausikulutukseen (65 ) nähden. Kun päiväkävijöistä suurimmalla osalla kulutus oli alle 100 euroa, yöpyvien kävijöiden rahankäyttö painottui suurempiin euromääriin ja suurimmalla osalla vuorokauden kulutus per henkilö oli yli 100 euroa (kuvio 32). 34

40 Kuvio 32. Päiväkävijöiden ja yöpyvien kävijöiden rahankäyttö yhteensä vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Kaikista vastaajista hieman yli kolmannes käytti yhteensä Tampereen seutukunnassa euroa vuorokaudessa (kuvio 33), ja 26 prosentilla vuorokautinen kulutus jäi alle 50 euroon euroa käytti vuorokaudessa 17 prosenttia ja euroa 9 prosenttia vastaajista. Vuorokaudessa 200 euroa tai enemmän kului 14 prosentilla Tampereen seutukunnan matkailijoista. 35

41 40 35 Rahankäyttö yhteensä % N=1308 alle 50 euroa euroa euroa euroa 200 euroa tai enemmän Kuvio 33. Matkailijoiden rahankäyttö yhteensä vuorokauden ajalta henkilöä kohden Tampereen seutukunnassa. Matkailijakyselyn lopuksi kysyimme vastaajilta heidän matkansa pääkohdetta sekä muita kohteita (kuvio 34). Vastaajat saivat kirjoittaa vastauksensa omin sanoin ja analyysivaiheessa luokittelimme vastaukset kategorioihin. Koska otoksen keräämispisteenä olivat Särkänniemi, Vapriikki ja Pyynikin näkötorni, niin nämä painottuvat luonnollisesti aineistossa ja näin ollen näiden tulosten osalta ei voida tehdä yleistyksiä kaikista Tampereen seutukunnalla vierailevista matkailijoista. Esimerkiksi on luonnollista, että Särkänniemessä vieraileva matkailija sanoo Särkänniemen pääkohteekseen. Myös museoiden erottumiseen vaikuttaa osaltaan Museokeskus Vapriikissa kerätyt kyselyt. Yöpyvillä kävijöillä oli kohteissa kuitenkin selkeästi enemmän hajontaa kuin päiväkävijöillä, jotka todennäköisesti tulevat seutukunnalle tietyn, todennäköisesti jopa ainoastaan yhden kohteen takia. 36

42 Matkan pääkohde Särkänniemi Sukulaiset/Tuttavat Tampere Tapahtumat Kohteet Teatterit Museot Mökki Ostokset Päiväkävijät (N=446) Yöpyjät kävijät (N=397) Muut % Kuvio 34. Matkailijakyselyn vastaajien matkan pääkohteet. Muita kohteita vastaajat olivat usein kirjoittaneet useampia kuin yhden (kuvio 35). Suurimmalla osalla päivämatkailijoista ei ollut matkallaan muita kohteita, mikä kertoo Tampereen seutukunnassa vietetyn ajan lyhyydestä. Ostokset esiintyivät vastaajilla usein muuna kohteena, eivät niinkään matkan ensisijaisena tarkoituksena. Yöpyvät kävijät mainitsivat usein muuksi kohteekseen myös hotellin tai kylpylän, jossa myös todennäköisesti yöpyivät. 37

43 Matkan muut kohteet Särkänniemi Sukulaiset/tuttavat Tampere Tapahtumat Kohteet Tampereella Teatterit Museot Ostokset Kahvilat ja ravintolat Kylpylä/hotelli Muut Päiväkävijät (N=446) Yöpyjät kävijät (N=397) Tampereen seudun ulkopuolella Ei muita kohteita % Kuvio 35. Matkailijakyselyn vastaajien matkan muut kohteet. 38

44 Case 1: Tampere-talon kokouskävijöiden välittömät talousvaikutukset Osana Tampereen seutukunnan matkailun tulo- ja työllisyysselvitystä selvitimme Tampere-talossa kokouskävijäkyselyillä (n=483), paljonko Tampereen kokouskävijät jättävät seudulle rahaa vuodessa. Tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon (luvut sis. alv). Kansainvälisten kokouskävijöiden osalta rahankäyttöarviot perustuvat Finland Convention Bureaun (FCB) lukuihin, jotka on kerrottu Tampere-talon kansainvälisten kokousten kävijämäärillä. Rahankäyttökohde Päiväkävijät Yöpyvät kävijät Yhteensä Majoitus Ravitsemispalvelut Kulttuuripalvelut Viihde- ja virkistyspalvelut Luontopalvelut Liikennepalvelut Polttoaineet Muu rahankäyttö Ostokset Kotimaiset kokouskävijät yht Kv. kongressivieraat Yhteensä Yhteensä pelkästään Tampere-talon kokouskävijöiden välittömät tulovaikutukset ovat siis noin 14,5 miljoonan euron luokaa vuosittain. Tampereen seutukunnan kokousmatkailun kokonaisvolyymi on toki paljon tätä suurempi ja Tampere-talon osalta on muistettava, että kokoustoiminta on ainoastaan yksi osa talon toiminnasta. Lisäksi on huomioitava, että kokousmatkailusta hyötyvät yritykset aiheuttavat myös välillisiä vaikutuksia tehdessään ostoja alueen muilta yrityksiltä. 39

45 Case 2: Särkänniemen matkailijoiden talousvaikutukset Matkailijakyselyiden yhteydessä selvitimme myös Särkänniemen matkailijoiden (eiseutukuntalaiset) taloudellisia vaikutuksia Tampereen seutukunnalle (n=843). Tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon (luvut sis. alv). Luvuissa ei ole mukana Särkänniemen omaa liikevaihtoa. Rahankäyttökohde Päiväkävijät yht. Yöpyjät yht. Särkänniemen kävijät yht. Majoituspalvelut Ravitsemispalvelut Päivittäistavarakaupat Tavaratalot tai ostoskeskukset Erikoiskaupat Kulttuuripalvelut Luontoon liittyvät ohjelmapalvelut Liikennepalvelut Polttoaineet Muu rahankäyttö Yhteensä Tampereen seutukunta Särkänniemen matkailijoiden talousvaikutukset voidaan esittää myös seuraavasti: Välittömät tulovaikutukset (sis. alv), ilman Särkänniemen omaa liikevaihtoa 53,3 M Välittömät tulovaikutukset (alv:ton),ilman Särkänniemen omaa liikevaihtoa 46,6 M Välittömät ja välilliset tulovaikukset yhteensä (alv:ton), Särkänniemen matkailijaliikevaihto (=eiseutukuntalaiset) mukana 66,9 M Palkkatulovaikutukset 5,8 M Verotulovaikutukset (henkilöverot) Tampereen seutukunnalle 0,8 M Muut verot 0,4 M Osingot omistajalle (Tampereen kaupunki) 0,4 M Työllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnalle 213 htv 40

46 OSA 2. Tampereen seutukunnan matkailun tulo- ja työllisyysselvitys Matkailun tulo- ja työllisyysselvitysten tausta Perinteisesti Suomessa matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksia on tutkittu ns. Pohjoismaisella mallilla, joka kehitettiin 1970-luvun lopulla ja jota on edelleen kehitetty siitä eteenpäin (Kauppila 2012; Juntheikki & Korhonen 2005). Pohjoismainen tutkimusmalli jakaantuu kahteen osaan: meno- ja tulomenetelmään. Hieman yksinkertaistaen ilmaistuna menomenetelmässä selvitetään alueella vierailevien matkailijoiden rahankäyttö ja sen jakaantuminen eri toimialoille. Tulomenetelmässä puolestaan arvioidaan yrityskyselyyn perustuen matkailun osuus yritysten liikevaihdosta toimialoittain sekä tämän matkailumyynnin synnyttämät välittömät, välilliset ja johdetut vaikutukset. Tämän jälkeen otostiedot yleistetään kaikkia matkailijoita ja yrityksiä koskevaksi. (MEK 1983.) Myös muunlaisia tutkimusmenetelmiä on käytetty, näistä tärkeimpinä panos-tuotosmalliin (mm. Tahvanainen ym. 2012) ja matkailun satelliittitilinpitoon perustuvat sovellukset (mm. Karppinen & Vähäsantanen 2011). Pirkanmaan matkailun vuoden 2009 tulo- ja työllisyysselvitys tehtiin Haaga-Perhon (aiemmin Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskus ja Matkailun kehitys Oy) kehittämällä MTT-mallilla. MTT-mallin ongelma piilee siinä, että ulkopuolinen toimija ei voi lainkaan arvioida, miten saatuihin lukuihin on päädytty, koska mallin toimintaperiaatteet eivät ole tiedossa eivätkä näin ulkopuolisten tahojen arvioitavissa (Haaga-Perho 2009; kritiikistä ks. esim. Kauppila 2012). Lisätietoa matkailun taloudellisten vaikutusten tutkimuksen perinteestä Suomessa löytyy esimerkiksi Kauppilan (2012) raportista. Tähän selvitykseen valittiin tutkimusmenetelmäksi ns. Koillismaan malli, jota Kauppila (1999, 2007, 2009, 2011, 2012) on kehittänyt Piiralan (1997) Kainuun mallin pohjalta matkailun aluetaloudellisten vaikutusten seurantajärjestelmäksi. Mallin mahdollistama jatkoseuranta oli yksi tärkeä peruste mallin valinnalle. Jatkoseuranta vaatii kuitenkin pohjakseen tulo- ja työllisyyskertoimet, joiden laskemisen vuoksi tehtiin laaja yrityskysely pohjautuen Juntheikin ja Korhosen (2005) Koillis-Suomen matkailun aluetaloudellisten vaikutusten selvitykseen. Tule- 41

47 vaisuudessa tämän nyt tehdyn selvityksen avulla voidaan tutkia matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia Tampereen seutukunnassa ilman työläitä yrityskyselyitä. 3 Selvityksen aineisto Tämän selvityksen pääaineistona käytettiin Tampereen seutukunnan yrityksiltä internetkyselyn avulla kerättyä aineistoa sekä Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja. Lisäksi täydentävinä tietolähteinä käytettiin kunnilta kyselyn avulla saatuja tietoja julkisen sektorin työpaikoista sekä matkailumarkkinointiin ja -kehittämiseen käytettävästä julkisesta rahasta. Toisin kuin esimerkiksi Koillis-Suomessa tehdyissä selvityksissä (esim. Kauppila 1999; Juntheikki & Korhonen 2005) tässä selvityksessä ei huomioitu kuntien lisäksi muun julkisen sektorin vaikutuksia: esimerkiksi luonto-opastuskeskusten rooli on Tampereen seutukunnassa huomattavasti pienempi kuin monella muulla paikkakunnalla. Internetkyselyn yritysrekisteriaineistot tilattiin Tilastokeskukselta erillistilauksena toukokuussa Koska näissä osoiteaineistoissa ei useimmissa tapauksissa ollut yritysten sähköpostiosoitetietoja, niin nämä tiedot poimittiin manuaalisesti yritysten kotisivuilta. Koska Tampereen seutukunnassa tiettyjen toimialojen osalta yrityksiä on valtava määrä, niin korjaamo- ja huoltamotoimialan (452, 453, 454), vähittäiskaupan (47), ravintoloiden (561) ja kampaamo-/kauneudenhoitopalveluiden (9602) osalta päädyttiin pyytämään rekisteristä satunnaisotannalla joka viides tieto. Lopulta kuitenkin korjaamo- ja huoltamotoimialan heikohkon vastausprosentin jälkeen Tilastokeskukselta tilattiin myös ensimmäisessä otannassa saamatta jääneet osoitteet syyskuussa 2013, ja lähetettiin kysely myös näille yrityksille. Internetkyselykutsu lähetettiin elokuussa 2013 yhteensä 1776 yritykseen ja lokakuussa 2013 vielä täydentävänä 299 yritykseen eli yhteensä kutsu lähti 2075 yritykseen. Vastausaikaa jatkettiin kolmeen otteeseen lähettämällä samalla muistutuskutsu vastaamattomille. Vastausprosentin alhaisuuden vuoksi osaan yrityksistä otettiin vielä yhteyttä henkilökohtaisesti. Vastauksia saatiin lopulta 219 yritykseltä, joten vastausprosentiksi muodostuu melko alhainen 11. Lisäksi kymmenen yritystä jouduttiin hylkäämään puutteellisten vastausten tai vää- 3 Korjaamo- ja huoltamotoiminnan sekä liikenteen osalta olisi hyvä tehdä seuraavalla kerralla myös aineistonkeruu yrityksiltä. 42

48 rän sijaintitiedon vuoksi. Osa yrityksistä nimittäin toimi täysin toisella paikkakunnalla kuin mihin yritys oli rekisteröity. Käyttökelpoisia yritysvastauksia oli siis lopulta 209 eli todellinen vastausprosentti jäi kymmeneen. Vaikka vastausprosentti jäikin kovin alhaiseksi, niin sitä ei voi pitää kovinkaan suurena yllätyksenä. Kyselylomake oli mahdollisimman yksinkertaiseksi vietynäkin kohtuullisen pitkä ja toisaalta liikevaihtotietojen antaminen tutkimuskäyttöön saatetaan kokea liian henkilökohtaisena asiana. Näitä kommentteja tuli muutamalta yrittäjältä ja myös muut esimerkit (esim. Juntheikki & Korhonen 2005, Kauppila 1999) osoittavat, että tämä on hyvin yleinen ongelma yritystutkimuksissa. Lisäksi nykyään erilaisten kyselyiden määrä on internetkyselyiden laatimisen, ainakin näennäisen, helppouden myötä kasvanut, joten internetkyselyihin vastausten saaminen on vaikeutunut. Jatkossa onkin syytä pohtia, tulisiko sähköisen kyselyn lisäksi lähettää täydentävänä kyselynä perinteinen paperinen kysely. Tämä kuitenkin nostaa kustannuksia varsin merkittävästi. Kyselyillä saatua aineistoa voidaan kuitenkin pitää suhteellisen luotettavana kaikkien muiden toimialojen paitsi liikenteen ja etenkin korjaamo- ja huoltamotoiminnan osalta, joiden kohdalla tuloksiin on suhtauduttava tietyllä varauksella. Muiden toimialojen osalta liikevaihdoltaan suuret yritykset vastasivat kohtuullisen hyvin, jolloin otosyritysten liikevaihtojen yhteenlaskettu summa oli kohtuullisen merkittävä suhteessa kunkin toimialan kokonaisliikevaihtoon (Taulukko 3). Otosyritysten määrää parempi indikaattori selvityksen luotettavuuden arvioimisessa onkin otosyritysten liikevaihto suhteessa yritysten toimialan liikevaihtoon (ks. esim. Piirala 1997). Taulukko 3. Selvitykseen osallistuneiden yritysten vuoden 2012 liikevaihtojen osuudet toimialojen kokonaisliikevaihdoista. Toimiala % Korjaamo- ja huoltamotoiminta 1,2 Vähittäiskauppa 25,3 Majoitus- ja ravitsemispalvelut 20,9 Liikenne 7,3 Virkistys- ja muut palvelut 40,7 43

49 Kun otosyritysten ilmoittamat tiedot oli laskettu toimialakohtaisesti yhteen, niin nämä tiedot yleistettiin koko toimialaa koskevaksi yleistyskertoimella. Yleistyskerroin laskettiin jakamalla kunkin toimialan kokonaisliikevaihto otosyritysten toimialoittain yhteenlasketulla liikevaihdolla (MEK 1983, 22). Yleistyskertoimet on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Selvitykseen osallistuneiden yritysten vuoden 2012 liikevaihtojen osuudet toimialojen kokonaisliikevaihdoista. Toimiala kerroin Korjaamo- ja huoltamotoiminta 82,6 Vähittäiskauppa 4,0 Majoitus- ja ravitsemispalvelut 4,8 Liikenne 13,7 Virkistys- ja muut palvelut 2,5 Tässä selvityksessä päädyttiin lopulta käsittelemään Tampereen seutukuntaa yhtenä kokonaisuutena eli kunnittaisia tietoja tästä selvityksestä ei ole mahdollista johtaa. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin pääasiassa kolmesta eri syystä: Ensinnäkin, jo määritelmällisesti matkailu on toimintaa, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan (Tilastokeskus 2014). Tällöin seutukunta työssäkäynti- ja asumisalueena rajautuu melko hyvin käsitteen mukaiseksi tutkimusyksiköksi, joka sisäisesti toimii tavanomaisena elinpiirinä ja ulkopuolelta alueelle tullaan matkalle. Toki joitain poikkeuksia luonnollisesti on. Toisekseen, yrityskyselyn heikohko vastausprosentti jätti joidenkin kuntien osalta melko paljon toivottava. Kolmanneksi, matkailijan kannalta seutukunta on yksi kokonaisuus, jossa kuntaraja ei ole merkitsevä tekijä. Näin ollen myös matkailun kehittämisen näkökulmasta on syytä tarkastella matkailun vaikutuksia seutukunnan tasolla. Lisäksi tietyiltä koko seutukunnan alueella toimivilta yrityksiltä kysyttiin koko seutukuntaa koskevia tietoja, ei kuntakohtaisia arvioita. Vastausten luotettavuuteen liittyy myös muita tekijöitä: yritysten vastauksiin liittyy aina tiettyjä epävarmuustekijöitä, koska vastaukset perustuvat arvioihin. Näin ollen esimerkiksi suurten yritysten väärät arviot voivat vaikuttaa suuresti koko toimialan matkailutuloon, mikäli niiden osuus toimialan kokonaisliikevaihdosta on merkittävä (Kauppila 1999). Lisäksi osalle yrityksistä ei ole tarkalleen ottaen selvillä, miten heidän liikevaihtonsa jakautuu paikallisten ja matkailijoiden kesken. 44

50 Kauppila (1999) on nostanut esiin myös sen, että matkailua koskeviin kyselyihin vastaavat yleensä ne, jotka saavat matkailusta tuloa, mikä voi vääristää toimialan matkailutuloa. Samoin otoksen keskittyminen tietyille alueille on nähty ongelmaksi, jolloin matkailijaliikevaihto voi muodostua liian isoksi. Kauppila mainitsee tässä yhteydessä Rukan matkailukeskuksen yritykset suhteessa muuhun Kuusamoon. Tampereen seutukunnan osalta ongelma on olemassa, mutta alueella ei kuitenkaan ole yhtä selkeää matkailukeskittymää verrattuna moniin muihin paikkakuntiin, esimerkiksi juuri Kuusamoon. Kuitenkin voidaan sanoa, että Tampereen kaupunki on alueella selvästi suurin palveleva kohde, joskin seutukunnan osalta merkittäviä kohteita on muuallakin, esimerkkinä vaikkapa Sappee Pälkäneellä. Aineisto kerättiin aiemmin kuvatulla tavalla Tampereen seutukunnan matkailutuloa saavilta yrityksiltä. Yrityksiltä tiedusteltiin mm. liikevaihtoa, matkailijaosuuksia, henkilökunnan määrää ja rakennetta, palkkamenoja sekä ostomenojen määrää ja jakautumista eri toimialoille. Otosyritysten tiedot laskettiin toimialoittain yhteen ja kerrottiin yleistyskertoimella, joka laskettiin jakamalla toimialan kokonaisliikevaihto otosyritysten kokonaisliikevaihdolla (MEK 1983). Toimialojen kokonaisliikevaihtotiedot saatiin työ- ja elinkeinoministeriön avoimeen dataan perustuvasta Toimiala Online -palvelusta, johon Tilastokeskus on vienyt yritys- ja toimipaikkatietoja. Tiedoissa on aina noin vuoden päivitysviive, joten uusimmat tiedot olivat vuodelta (Toimiala Online 2014). Seuraavissa kappaleissa on kuvattu, miten luvut on laskettu: Välittömät tulovaikutukset laskettiin kertomalla yritysten kokonaisliikevaihto matkailijaosuudella, minkä jälkeen tiedot yleistettiin toimialakohtaiseksi kertomalla luku yleiskertoimella. Välitön matkailutulo on esitetty sekä arvonlisäverottomana että arvonlisäverollisena arvona. Arvonlisäverollinen arvo on laskettu, jotta mahdolliset tulevaisuudessa tehtävät menomenetelmätutkimukset (matkailijakyselyt) ovat tämän selvityksen kanssa vertailukelpoisia (Kauppila 1999, 141). Virkistys- ja muiden palveluiden kohdalla tehtiin yhden yrityksen kohdalla siten, että sen tiedot lisättiin toimialan matkailutuloon ilman yleistystä, koska kyseisen yri- 45

51 tyksen tietojen yleistäminen olisi vääristänyt kohtuullisen paljon toimialan kokonaislukemia ja kuvaa alan matkailuprosentista. Arvonlisäverolliset arvot laskettiin korottamalla toimialakohtaiset arvonlisäverottomat arvot keskimääräisillä arvonlisäveroprosenteilla. Korjaamo- ja huoltamotoiminnan sekä virkistysja muiden palveluiden arvonlisäveroprosentti oli 24, vähittäiskaupassa 18,5 (keskiarvo yleisvähittäiskaupan 13 ja muun kaupan 24:sta), majoitus- ja ravitsemispalveluissa 11, ja liikenteessä 9. Välilliset tulovaikutukset laskettiin kertomalla otosyritysten Tampereen seutukunnasta tekemien ostojen määrä matkailijoiden prosenttiosuudella liikevaihdosta. Näin saadut yrityskohtaiset matkailijaostot laskettiin yhteen toimialoittain ja yleistettiin yleistyskertoimen avulla koko toimialaa koskevaksi. Välilliset tulovaikutukset ovat arvonlisäverottomia arvoja. Välittömät työllisyysvaikutukset laskettiin tässä selvityksessä Kauppilan (2012) ehdottamalla tavalla, joka mahdollistaa helpon tavan verotulovaikutusten arviointiin. Työllisyysvaikutukset saatiin kertomalla Tilastokeskuksen yritysrekisteristä saadut toimialakohtaiset henkilöstömäärät toimialakohtaisilla matkailumyyntiosuuksilla. Perinteisesti työllisyysvaikutukset on laskettu kysymällä yrityksiltä työntekijätiedot, kertomalla nämä tiedot matkailijamyyntiosuuksilla ja yleistämällä saadut luvut yleistyskertoimen avulla (ks. Juntheikki & Korhonen 2005). Kauppilan malli tarjoaa kuitenkin helpomman toistettavuuden, ja lisäksi jo yllä mainitun mahdollisuuden verotulovaikutusten arviointiin. Tampereen lentoaseman osalta noudatettiin Juntheikin ja Korhosen (2005) mallia Kuusamosta: lentoaseman työntekijöiden määrä lisättiin liikennetoimialaan yleistämisen jälkeen, koska lentoaseman kohdalla on käytännössä mahdotonta erotella matkailijoiden ja paikallisten osuuksia. Välittömät palkkatulovaikutukset laskettiin myös hyödyntäen Kauppilan (2012, 24) mallia. Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoista laskettiin kullekin selvityksen kohteena olleelle päätoimialalle kuukausittainen kokonaisansio. Tämä tehtiin siten, että jokaisen päätoimialan (korjaamo- ja huoltamotoiminta, vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemispalvelut, liikenne sekä virkistys- ja muut palvelut) kohdalla laskettiin toimialaluokitukseen (TOL 2008) tukeu- 46

52 tuen toimialakohtainen keskimääräinen kokonaiskuukausiansio (Tilastokeskus 2013c). Uusimmat toimialakohtaiset palkkarakennetilastot olivat vuodelta Toimialakohtaista kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansiota kuukaudessa pyrittiin täsmäyttämään vastaamaan Tampereen seutukunnan tilannetta siten, että keskiarvo painotettiin alatoimialan henkilöstön määrällä Tampereen seutukunnassa. Esimerkiksi korjaamo- ja huoltamotoiminnassa kokonaisansio saatiin laskemalla henkilöstön määrällä painotettu keskiarvo alatoimialoilta 452, 453, 454 ja 473. Vastaavalla periaatteella laskettiin vähittäiskaupan (toimialat 471, 472, 474, 475, 476, 477 ja 952), majoitus- ja ravitsemistoiminnan (551, 552, 553, 559, 561, 562 ja 563), liikenteen (491, 493, 501, 503, 511, 522, 771, 772 ja 773) sekä virkistys- ja muiden palveluiden (591, 791, 799, 900, 910, 931, 932 ja 960) kokoaikaisten palkansaajien kuukausittaiset kokonaisansiot. Kuten Kauppila (2012, 24) huomauttaa, palkkarakennetietokannan kuukausiansiot ovat valtakunnallisia, eivät aluetason lukuja. Koska Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston luvut olivat vuodelta 2010, ne korotettiin vuoden 2012 arvoon Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksillä. Välittömät palkkatulovaikutukset saatiin tämän jälkeen laskettua siten, että toimialakohtaiset kuukausittaiset kokonaisansiot kerrottiin 12,5:llä lomarahojen saamiseksi mukaan lukuun. Saatu luku kerrottiin toimialoittaisilla henkilötyövuosilla, jolloin saatiin selville välittömät palkkatulovaikutukset. Välittömien palkkatulojen kerrannaisvaikutuksina syntyneet muut palkat ovat johdettuja eli indusoituja palkkoja, joiden laskemisessa käytettiin palkkatulon kulutuskerrointa, 1 1 MPC 1 = 0,11~0,10, jossa MPC (Marginal Propensity to Consume) eli rajakulutuskerroin on yleistetty arvoksi 0,10 kuvaamaan matkailun aiheuttamaa palkkatulolisäystä, joka käytettiin yksityiskulutuksen alueella. Näin kertoimeksi saatiin siis 0,10. (Juntheikki & Korhonen 2005, 21; MEK 1983). Välilliset työllisyys- ja palkkatulovaikutukset laskettiin välitöntä matkailutuloa saaneiden otosyritysten ilmoittamista, matkailun vuoksi Tampereen seutukunnasta tehdyistä ostoista. Yrityksiltä on kuitenkin erittäin vaikeata saada tietoja ostojen tarkasta jakautumisesta eri yrityksiin (ks. esim. Juntheikki & Korhonen 2005), minkä vuoksi välilliset työllisyys- ja palkkatulovaikutukset selvitettiin laskennallisesti (Hätälä & Kauppila 1999). 47

53 Välilliset työllisyysvaikutukset laskettiin jakamalla kunkin toimialan tuottama välillinen matkailutulo työllisyyskertoimella, jona käytettiin kunkin Toimiala Online -palvelusta saatuja toimialoittaisia liikevaihto/henkilö -tietoja Tampereen seutukunnassa. Kertoimina käytettiin niiden toimialojen liikevaihto/henkilö -tietoja, joilta selvityksen otosyritykset olivat tehneet euromääräisesti eniten ostoja. Kun välilliset työllisyysvaikutukset oli saatu selville (henkilötyövuosia), laskettiin välilliset palkkatulovaikutukset kertomalla kunkin toimialan välilliset työllisyysvaikutukset toimialan keskimääräisellä vuoden kokonaisansiolla (ks. yllä). Seuraavan kierroksen palkkatulovaikutukset laskettiin kaavalla ( C C D 1) x E, jossa C on välitön palkkatulovaikutus, D välillinen palkkatulovaikutus ja E on edellisen kierroksen palkkatulovaikutus. Lisäksi välillisen palkkatulovaikutuksen aiheuttamien johdettujen eli indusoitujen palkkatulojen laskemiseksi sovellettiin palkkatulon kulutuskerrointa 0,10. (Jyvälä 1981, 15; Juntheikki & Korhonen 2005). Toisen ja sitä seuraavien kierrosten välillisten työllisyysvaikutusten laskemiseksi toimialoittaiset seuraavan kierroksen palkkatulot jaettiin keskimääräisellä vuosiansiolla. Välittömän ja välillisen työllistävyyden aiheuttamat indusoidut työpaikat saatiin jakamalla indusoidut palkkatulot keskimääräisellä vuosiansiolla. Verotulovaikutukset laskettiin, kuten yllä on jo osittain todettu, Kauppilan (2012) kehittämällä mallilla, jossa toimialoittainen välitön palkkatulo kerrotaan kunnan efektiivisen veroasteen prosentilla. Efektiivisellä veroasteella tarkoitetaan maksuunpannun kunnallisveron suhdetta ansiotuloihin - efektiivisessä veroasteessa on siis laskettu pois erilaiset vähennykset, jotka tehdään kunnallisverotuksessa, ja joiden johdosta kunnallisveroprosentti ei vastaa todellista veroastetta. (Kauppila 2012). Koska kyseessä oli seutukuntakohtainen selvitys, laskettiin seutukunnalle oma efektiivinen veroaste kuntakohtaisista efektiivisistä veroasteista painottamalla keskiarvo vielä kunnan väestöllä. Tampereen seutukunnan laskennalliseksi efektiiviseksi veroasteeksi muodostui tällöin 14,7%(Kuntaliitto 2013). On korostettava, että tällainen seudullinen veroaste on puhtaasti laskennallinen, mutta se osoittaa joka tapauksessa kohtuullisen hyvin seudun kuntien yhteensä saamat henkilöverotulot. Välittömistä verotulovaikutuksista laskettiin tämän jälkeen pois henkilöt, jotka maksavat kunnallisveroa Tampereen seutukunnan ulkopuolelle. 48

54 Kunnallistaloudellisia vaikutuksia varten seutukunnan kunnille lähetettiin kysely, jossa kysyttiin kuntien matkailun vuoksi työllistämien ihmisten määrää, palkkakuluja, markkinointi- ja kehittämisprojektien kustannuksia sekä osuutta alueen elinkeinoyhtiön budjetissa, jolle matkailun kehittäminen ja markkinointi on pääasiallisesti ulkoistettu. Lisäksi tarkasteltiin kuntien museoissa työskentelevien ihmisten määriä, kustannuksia ja tuottoja vielä erillisen museoille suunnatun kyselyn avulla. Museoille tehty kysely oli pääpiirteittäin samanlainen kuin alueen yrityksille lähetetty kysely. Matkailun tulovaikutukset Välitön matkailutulo Tampereen seutukunnan välitön, arvonlisäveroton matkailutulo oli vuonna 2012 yli 620 miljoonaa euroa (taulukko 5). Eniten välitöntä matkailutuloa kertyi vähittäiskaupan, majoitus- ja ravitsemispalveluiden sekä virkistys- ja muiden palveluiden toimialoilta. Liikenteen sekä korjaamo- ja huoltamotoiminnan saama matkailutulo oli selvästi näitä kolmea päätoimialaa pienempi, joskin silti merkittävä. Taulukko 5. Välitön matkailutulo toimialoittain Tampereen seutukunnassa arvonlisäverottomana ja arvonlisäverollisena vuonna 2012 Toimiala Matkailutulo (alv:ton, ) % Matkailutulo (alv:nen, ) % Korjaamo- ja huoltamotoiminta , ,7 Vähittäiskauppa , ,1 Majoitus- ja ravitsemispalvelut , ,3 Liikenne , ,5 Virkistys- ja muut palvelut , ,5 Yhteensä , ,0 Kun otetaan huomioon arvonlisäverolliset arvot, matkailutulo nousee koko seutukunnan osalta lähes 725 miljoonaan euroon. Välillinen matkailutulo 49

55 Tampereen seutukunnan yritykset saivat välillistä matkailutuloa yhteensä hieman yli 108 miljoonaa euroa vuonna Tämä välillinen matkailutulo syntyi matkailusta välitöntä tuloa saaneiden yritysten tehdessä ostoja seutukunnan yrityksiltä (taulukko 6). Eniten välillistä tuloa kertyi majoitus- ja ravitsemispalveluista, vähittäiskaupasta sekä virkistys- ja muista palveluista. Vähiten välillisiä tulovaikutuksia saatiin korjaamo- ja huoltamotoiminnan alalta. Tulovaikutukset on esitetty nimenomaan seutuun kohdistuvina tulovaikutuksina eli muualle Suomeen kohdistuvat ostot on rajattu pois. Taulukko 6. Matkailun aiheuttamat välilliset tulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Toimiala Matkailutulo alv:ton ( ) % Korjaamo- ja huoltamotoiminta ,1 Vähittäiskauppa ,4 Majoitus- ja ravitsemispalvelut ,2 Liikenne ,4 Virkistys- ja muut palvelut ,9 Yhteensä Eri toimialojen välillä on suuret erot siinä, kuinka hyvin matkailun vuoksi tehdyt ostot kohdistuvat Tampereen seutukuntaan (Taulukko 7). Siinä missä liikennetoimialan yritykset tekivät matkailua varten tehdyistä ostoistaan yli 90 prosenttia Tampereen seutukunnan alueella, vähittäiskaupassa ainoastaan vajaat 11 prosenttia ostoista kohdistuu paikallisiin yrityksiin. Syynä tähän ovat mm. suurten ketjujen keskitetyt ostot, jotka eivät kohdistu seutukuntaan. Liikennetoimialan suuri prosenttiosuus puolestaan selittynee polttoaineostoilla, jotka olivat selvästi merkittävin ostojen kohde. Kun polttoaineen toimitus tai myynti tapahtuu seutukunnassa, ostojen katsotaan suuntautuneen seutukuntaan, vaikka todellisuudessa esim. polttoaineen myyjän sijaintikunta olisi toinen. Taulukko 7. Matkailun vuoksi Tampereen seutukunnasta tehtyjen ostomenojen osuus toimialan kaikista matkailuostoista vuonna Toimiala % Korjaamo- ja huoltamotoiminta 23,0 Vähittäiskauppa 10,8 Majoitus- ja ravitsemispalvelut 74,5 Liikenne 94,1 Virkistys- ja muut palvelut 22,7 Kaikki toimialat 23,5 50

56 Kuvio 36. Välitöntä matkailutuloa saavien toimialojen ostojen pääpiirteittäinen suuntautuminen Tampereen seutukunnassa. Paksumpi nuoli kuvastaa euromääräisesti suurinta hankintakohdetta ja ohuempi seuraavaksi suurinta. Muut hankintaketjut on jätetty kuvaamatta kuvion selkeyden vuoksi. Tampereen seutukunnan välitöntä matkailutuloa saavien yritysten ostot suuntautuvat etupäässä tukku- tai vähittäiskauppaan (kuvio 36): kolme tutkitusta viidestä toimialasta tekee eniten ostojaan tukku- tai vähittäiskaupasta. On kuitenkin todettava, että esimerkiksi vähittäiskaupan ostoista suurin osa suuntautuu elintarvikkeiden valmistukseen ja tukku- tai vähittäiskauppa nousee suurimmaksi ainoastaan laskemalla nämä toimialat yhteen 4. Liikenteen ja korjaamo- ja huoltamotoiminnan osalta euromääräisesti suurimmat hankinnat kohdistuvat huoltamoihin, korjaamoihin ja varaosamyyntiin. 4 Tällä on merkitystä lähinnä välillisiä työllisyysvaikutuksia laskettaessa. Työllisyyskertoimena on vähittäiskaupan osalta käytetty elintarvikkeiden valmistuksen palkkatuloa eikä tukkukaupan, koska elintarvikkeiden valmistus on suurin yksittäinen ostojen kohde ennen tukku- ja vähittäiskaupan yhdistämistä. 51

57 Matkailun työllisyys- ja palkkatulovaikutukset Välittömät työllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnan välitön matkailutyöllisyys oli vuonna henkilötyövuotta(taulukko 8). Suurin osa matkailusta välittömästi työllistyneistä työskenteli majoitus- ja ravitsemispalveluissa, mutta varsin merkittävä osa myös vähittäiskaupan palveluksessa. Nämä työllisyysvaikutukset on laskettu kokoaikaisina, ympärivuotisina työpaikkoina. Kuten Kauppila (2012) huomauttaa, niin työsopimusten määrä voi olla huomattavasti suurempi osaaikaisten ja kausityöntekijöiden takia. Lisäksi näistä luvuista puuttuu julkisen sektorin matkailun vuoksi työllistämät henkilöt. Tampereen seutukunnassa kuntasektori työllisti matkailun vuoksi kaikkiaan 48 henkilöä, kaupunkien, kuntien ja kunnallisten museoitten työntekijät mukaan luettuna. Museoiden henkilökunnasta matkailun vuoksi työllistyneiksi katsottiin matkailijoiden osuus kunkin museon liikevaihdosta. Taulukko 8. Toimialoittainen kokonaishenkilöstö (henkilötyövuodet), matkailumyynnin osuus (%) ja välitön matkailutyöllisyys Tampereen seutukunnassa vuonna 2012 Välitön matk.työll. (htv.) Välitön matk.työll. (%) Kok.henk. (htv.) Matk.myynti (%) Korjaamo- ja huoltamotoiminta , ,8 Vähittäiskauppa , ,2 Majoitus- ja ravitsemispalvelut , ,1 Liikenne ,6 317(*) 7,8 Virkistys- ja muut palvelut , ,1 Yhteensä ,0 (*)Sisältää lentokentän työllisyyden yleistyksen jälkeen. Kaikki näistä matkailun vuoksi välittömästi työllistyneistä ei kuitenkaan työskentele seutukunnan alueella, joten osa verotuloista jää kunnilta saamatta (Taulukko 9). Tampereen seutukunta on kuitenkin keskusalueena sellainen, että suurin osa näistä matkailun ansiosta työllistyneistä on myös kirjoilla seutukunnan kunnissa. Kaiken kaikkiaan Tampereen seutukunnassa matkailun parissa työskentelevistä noin 93 prosenttia on myös kirjoilla seutukunnan alueella. 52

58 Taulukko 9. Välitön matkailutyöllisyys kaiken kaikkiaan ja Tampereen seutukunnassa kirjoilla olevien osalta. Välitön matk.työll. (htv.) Joista Tre:n seutukunnassa Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yhteensä Välittömästä matkailutyöllisyydestä syntyy myös indusoituja (johdettuja) työpaikkoja, kun nämä suoraan matkailun vuoksi työllistyneet käyttävät osan tuloistaan kulutukseen kohdealueella (Kauppila 1999, 145; Juntheikki & Korhonen 2005, 37). Tampereen seutukunnassa näitä indusoituja työpaikkoja syntyi kaikkiaan 324 vuonna 2012 (taulukko 10). Vaikka kaikki välittömästi matkailusta työllistyneet henkilöt eivät olisikaan kirjoilla seutukunnassa, kuitenkin kulutus kohdistuu pitkälti työskentelyalueelle eli Tampereen seutukuntaan (Kauppila 1999, 145). Taulukko 10. Välittömän matkailutyöllisyyden aiheuttamat indusoidut työpaikat toimialoittain vuonna Toimiala Työpaikat (htv) % Korjaamo- ja huoltamotoiminta 14 4,2 Vähittäiskauppa 87 26,9 Majoitus- ja ravitsemispalvelut ,5 Liikenne 33 10,1 Virkistys- ja muut palvelut 78 24,2 Yhteensä Välilliset työllisyysvaikutukset Välittömien työllisyysvaikutusten lisäksi matkailu aiheuttaa myös välillisiä työllisyysvaikutuksia, kun välitöntä matkailutuloa saavat yritykset tekevät ostoja muista seutukunnan yrityksistä. Tällaisia välillisiä työpaikkoja oli Tampereen seutukunnassa kaikkiaan 304 vuonna 2012 (taulukko 11). Välillisten työpaikkojen määrään vaikuttaa paljon se, minne alueen matkailusta hyötyvien yritysten ostot kohdistuvat: esimerkiksi majoitus- ja ravitsemispalvelujen 53

59 ostot suuntautuvat pääosin tukkukauppaan, jossa henkilöä kohden vaadittava liikevaihto on melko suuri. Tällöin myöskään välilliset työllisyysvaikutukset eivät kasva niin suureksi kuten esimerkiksi vähittäiskaupalla, jonka ostot kohdistuvat pääosin elintarvikkeiden valmistukseen, jossa yhtä henkilötyövuotta kohden tarvittava liikevaihto on huomattavasti tukkukauppaa pienempi. Taulukko 11. Välillinen matkailutyöllisyys toimialoittain Tampereen seutukunnassa vuonna Toimiala Työpaikat (htv) % Korjaamo- ja huoltamotoiminta 19 6,2 Vähittäiskauppa ,5 Majoitus- ja ravitsemispalvelut 51 16,6 Liikenne 43 14,2 Virkistys- ja muut palvelut 20 6,5 Yhteensä Suurin osa välillisistä työpaikoista syntyi kaupan alan ostoista sekä majoitus- ja ravitsemispalveluiden ja liikenteen ostoista. Alla olevaan taulukkoon (12) on koottu välillisten työllisyysvaikutusten laskemisessa käytetyt luvut. Taulukko 12. Matkailun välillisten vaikutusten laskeminen toimialoittain Tampereen seutukunnassa vuonna Työllisyysvaikutukset on esitetty henkilötyövuosina. Majoitus- ja ravitsemispalvelut Virkistys- ja muut palvelut Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Liikenne Välillinen matkailutulo Työllisyyskerroin Välillinen työllisyysvaikutus Ostotoimialan vuosipalkka/henkilö Välillinen palkkatulo Seuraavan kierroksen palkkatulo II ja sitä seuraavien kierrosten työllisyysvaikutus Välillinen palkkatulovaikutus yhteensä Johdettu palkkatulovaikutus

60 Suurimmat välilliset työllisyysvaikutukset oli vähittäiskaupalla, majoitus- ja ravitsemispalveluilla sekä ehkä hieman yllättäen liikenteellä. Liikenteen kohtuullisen suuri välillinen työllistävyys suhteessa saatuun matkailutuloon johtuu pääasiassa ostojen kohdentumisesta korjaamo- ja huoltamoaloille, joissa tarvittava liikevaihto/työpaikka on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi tukkukaupassa. Välillisestä matkailutyöllisyydestä aiheutuu myös indusoituja työllisyysvaikutuksia, kun välillisesti matkailun vuoksi työllistyneet ihmiset käyttävät osan tuloistaan kulutukseen. Nämä työllisyysvaikutukset on esitetty taulukossa 13. Taulukko 13. Välillisen matkailutyöllisyyden aiheuttamat indusoidut työpaikat toimialoittain vuonna Toimiala Työpaikat (htv) Korjaamo- ja huoltamotoiminta 2 Vähittäiskauppa 20 Majoitus- ja ravitsemispalvelut 6 Liikenne 4 Virkistys- ja muut palvelut 2 Yhteensä 35 Kaikkiaan välillisistä työllisyysvaikutuksista aiheutuneita indusoituja työpaikkoja oli yhteensä 35. Selkeästi eniten indusoituja työpaikkoja syntyi vähittäiskaupan välillisestä matkailutyöllisyydestä, kaikkiaan 20. Matkailun kokonaistyöllisyysvaikutukset Matkailun Tampereen seutukuntaan aikaansaama kokonaistyöllisyysvaikutus vuonna 2012 oli yhteensä 4805 henkilötyövuotta, kun mukaan lasketaan kaikki yritysten ja kuntien työllistämät henkilöt (taulukko 14). 55

61 Taulukko 14. Matkailun kokonaistyöllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Työllisyysvaikutukset henkilötyövuosia. Välittömät työllisyysvaikutukset Välilliset työllisyysvaikutukset Indusoidut työllisyysvaikutukset Työllisyysvaikutukset yhteensä Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori, Treen seutukunta yht Yksityinen sektori, ulkopaikkakuntalaiset yht Yksityinen sektori yhteensä Kunnat, Tampereen seutukunta yht Kunnat, ulkopaikkakuntalaiset yht Kunnat yhteensä Tampereen seutukuntalaiset yhteensä Ulkopaikkakuntalaiset yhteensä Kaikki yhteensä Selvästi eniten työllisyysvaikutuksia oli majoitus- ja ravitsemispalveluilla, vähittäiskaupalla sekä virkistys- ja muilla palveluilla. Näiden yhteenlaskettu työllistävyysvaikutus seutukunnan kaikista myös kuntien matkailutyöpaikoista on yli 86 prosenttia. Muun julkisen sektorin kuin kuntien työllisyysvaikutuksia ei ole huomioitu tässä selvityksessä. Näitä vaikutuksia olisivat esimerkiksi luontokeskusten työllisyysvaikutukset (Kauppila 1999), joita Tampereen seutukunnan alueella on ainoastaan Ylöjärvellä, Seitsemisen kansallispuistossa. Välittömät palkkatulovaikutukset Taulukossa 15 on esitetty matkailun Tampereen seutukuntaan aiheuttamat välittömät palkkatulovaikutukset. Palkkatulovaikutuksissa on huomioitu sekä välittömät että niiden aikaansaamat indusoidut palkkatulovaikutukset. Kaiken kaikkiaan matkailun aiheuttamat välittömät ja indusoidut palkkatulovaikutukset yksityisellä sektorilla Tampereen seutukunnassa olivat lähes 144 miljoonaa euroa. Eniten palkkatuloa kertyi majoitus- ja ravitsemispalveluissa, vir- 56

62 kistys- ja muissa palveluissa sekä vähittäiskaupassa aivan kuten työllisyysvaikutustenkin kohdalla. Kun luvuissa huomioidaan myös kuntien matkailun vuoksi työllistämät ihmiset, päästään lähes 146 miljoonan palkkatulovaikutuksiin. On tietenkin huomioitava, että kaikki palkkatulovaikutukset eivät suoraan hyödytä seutukunnan kuntia, koska aluetaloudesta tapahtuu jonkun verran vuotoja henkilöiden ollessa kirjoilla muualla kuin seutukunnan alueella. Taulukko 15. Matkailun aiheuttamat välittömät palkkatulovaikutukset toimialoittain vuonna Välitön palkkatulovaikutus ( ) Indusoitu palkkatulovaikutus ( ) Palkkatulovaikutukset yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori yhteensä Kunnat Palkkatulovaikutukset yhteensä Välilliset palkkatulovaikutukset Matkailun aiheuttamat välilliset palkkatulovaikutukset olivat Tampereen seutukunnassa lähes 15,5 miljoonaa euroa vuonna 2012 (taulukko 16). Taulukko 16. Matkailun aiheuttamat välilliset palkkatulovaikutukset toimialoittain vuonna Välillinen palkkatulovaikutus ( ) Indusoitu palkkatulovaikutus ( ) Palkkatulovaikutukset yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori yhteensä

63 Suurimmat välilliset palkkatulovaikutukset kertyivät vähittäiskaupan alalta. Myös majoitus- ja ravitsemispalvelujen sekä liikenteen aloilla välilliset palkkatulovaikutukset olivat varsin merkittäviä. Palkkatulovaikutukset kokonaisuudessaan Matkailun aiheuttamat kokonaispalkkatulot Tampereen seutukunnassa olivat yhteensä yli 161 miljoonaa euroa (taulukko 17). Summaan sisältyvät yksityisen sektorin ja kuntien välittömät, välilliset ja indusoidut palkkatulovaikutukset. Eri toimialoista suurimmat palkkatulovaikutukset tulivat majoitus- ja ravitsemispalvelujen, vähittäiskaupan sekä virkistys- ja muiden palveluiden toimialoilta, joiden yhteenlaskettu palkkatulovaikutus kattaa noin 84 prosenttia kaikista palkkatulovaikutuksista. Taulukko 17. Matkailun aiheuttamat palkkatulovaikutukset kokonaisuudessaan Tampereen seutukunnassa vuonna Välitön palkkatulovaikutus ( ) Välillinen palkkatulovaikutus ( ) Indusoitu Palkkatulovaikutus ( ) Palkkatulovaikutukset yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori yhteensä Kunnat Yhteensä Matkailun kunnallistaloudelliset vaikutukset Välittömät verotulovaikutukset Koska kyseessä on seutukunnallinen tulo- ja työllisyysselvitys, niin kunnallistaloudellisissa verotulovaikutuksissa seutukuntaa on käsitelty yhtenä yksikkönä. Sinänsä tämä on perusteltua siitäkin syystä, että alueelle tuleva matkailija, etenkin ulkomaalainen, ei todennäköisesti osaa sanoa, minkä kunnan alueella hän on rahaa käyttäessään, vaan seutukunta voidaan ajatella yhtenä kohteena. Verotulovaikutusten laskemisessa on hyödynnetty Kauppilan (2012) kehittelemää mallia, jossa hyödynnetään efektiivistä veroastetta nimellisen kunnallisveropro- 58

64 sentin sijaan tällöin saadaan paremmin arvioitua todellinen verotulo. Tampereen seutukunnan osalta laskennallinen efektiivinen veroaste vuonna 2012 oli 14,7 5. Välittömät verotulovaikutukset seutukunnalle olivat vuonna 2012 hieman yli 20 miljoonaa euroa (taulukko 18). Mikäli kaikki matkailun ansiosta työllistyneet henkilöt olisivat kirjoilla seutukunnassa, verotulot olisivat yli 21,4 miljoonaa euroa. Seutukunnan osalta verotulovuoto on kuitenkin verrattain pieni, kuntakohtaisella tarkastelulla tilanne olisi todennäköisesti hyvin erinäköinen. Taulukko 18. Matkailun aiheuttamat välittömät verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Välitön verotulovaikutus (kaikki, ) Välitön verotulovaikutus (seutukuntalaiset, ) Indusoitu Verotulovaikutus ( ) Verotulovaikutukset seutukunnalle yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori yhteensä Kunnat Yhteensä Välilliset verotulovaikutukset Matkailu aiheutti välittömien verotulovaikutusten lisäksi myös välillisiä verotulovaikutuksia noin 2,3 miljoonan euron verran. Nämä vaikutukset on eritelty taulukossa 19. Taulukossa ei ole kuitenkaan huomioitu verotulovuotoja, joita todennäköisesti tapahtuu jonkin verran: välillistä matkailutuloa saavien yritysten henkilöstöstä osa on todennäköisesti kirjoilla seutukunnan ulkopuolella. Tutkimusmenetelmällä ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa, kuinka suuri osa näistä välillisesti työllistyneissä on kirjoilla Tampereen seutukunnassa. Siksi tässä ilmoitettu välillinen verotulovaikutus on laskennallinen, mutta kuten jo aiemmin on todettu, verotulovuoto Tampereen seutukunnassa on kohtuullisen pieni. 5 Ko. luku on asukasmäärillä painotettu keskiarvo seutukunnan kuntien efektiivisistä veroasteista. 59

65 Taulukko 19. Matkailun aiheuttamat välilliset verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Välillinen verotulovaikutus (kaikki, ) Indusoitu verotulovaikutus ( ) Verotulovaikutukset yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yhteensä Suurimmat välilliset verotulot aiheutuvat vähittäiskaupan tekemien ostojen työllistävyydestä. Myös majoitus- ja ravitsemispalveluiden ja liikenteen ostot aiheuttavat kohtuullisen paljon välillisiä verotuloja. Verotulovaikutukset yhteensä Taulukossa 20 on esitetty matkailun seutukunnalle aiheuttamat verotulovaikutukset kokonaisuudessaan. Kaikkiaan seutukunnan matkailun ansiosta saama verotulo oli vuonna 2012 hieman yli 22 miljoonaa euroa. Taulukko 20. Matkailun aiheuttamat verotulovaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna Välitön verotulovaikutus ( ) Välillinen verotulovaikutus ( ) Indusoitu verotulovaikutus ( ) Verotulovaikutukset seutukunnalle yhteensä ( ) Toimiala Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Yksityinen sektori yhteensä Kunnat Yhteensä

66 Kunnallistaloudellinen nettotulos Kunnallistaloudellisessa nettotuloksessa on huomioitu seutukuntaan kohdistuvat, matkailun aiheuttamat henkilöverotulot sekä yrityksiltä että kuntien matkailun vuoksi palkkaamilta henkilöiltä, kuntien matkailuprojekteista saadut tulot sekä seutukunnan kuntien matkailumenot. Matkailumenot koostuivat lähinnä kuntien matkailun vuoksi palkkaamien henkilöiden palkoista (sis. museoiden matkailijaosuudet), matkailu- ja seutumarkkinoinnin kuluista sekä erilaisista matkailun kehittämisprojektien kuluista. Mökeistä saatuja kiinteistöveroja ei otettu tässä huomioon kuten ei myöskään yrityksien maksamia yhteisöveroja. Taulukko 21. Tampereen seutukunnan kunnalliset matkailutulot ja menot vuonna Tulot Verotulot (yritykset) Verotulot (kunta) Kehittämisprojektit Menot Kehittämisprojektit ja matkailu/seutumarkkinointi Palkkamenot Kunnallistaloudellinen nettotulos Taulukosta 21 ilmenee, että matkailun kunnallistaloudellinen nettotulos on Tampereen seutukunnan osalta selkeästi positiivinen, matkailuun käytettyjen menojen jälkeen seutukunnan kunnat hyötyivät matkailusta verotuloina yli 19,6 miljoonaa euroa vuonna Matkailun tulo- ja työllisyyskertoimet Matkailun tulo- ja työllisyysselvitysten tekeminen on kohtuullisen työlästä, joten tämä selvitys laadittiin tietoisesti siten, että jatkossa päivittäminen käy kohtuullisen helposti pelkkien Tilastokeskuksen toimialatietojen pohjalta tällaista mallia on hyödynnetty esimerkiksi Koillis-Suomessa(ks. esim. Kauppila 2012; Juntheikki & Korhonen 2005). Päivityksen mahdollistamiseksi tähän lopuksi on vielä laskettu ns. alueelliset tulo- ja työllisyyskertoimet. Tulokertoimella voidaan laskea välittömästä matkailutulosta matkailun kokonaistulovaikutukset ja työllisyyskertoimella välittömästä työllisyydestä kokonaistyöllisyysvaikutukset (Kauppila 1999, ). 61

67 Kerroin lasketaan kaavasta p+s, jossa on primaarinen tulo ja s on sekundaarinen tulo p (Kauppila 1999, ; Juntheikki & Korhonen 2005, 55). Primaarisella tulolla tarkoitetaan välitöntä matkailutuloa, sekundaarisella välillisiä ja johdettuja tulovaikutuksia. Sekundaarisiin tulovaikutuksiin kuuluvat matkailumyynnin aiheuttamat ostot kohdealueella, kaikki muut tulovaikutukset ja kunnallistaloudellinen nettotulos (Vuoristo ja Arajärvi 1997, , Kauppilan 1999, mukaan). Taulukko 22. Matkailun kokonaistulovaikutukset ja tulokerroin Tampereen seutukunnassa vuonna Välitön matkailutulo ( ) Kerrannaisvaikutukset ( ) Matkailun kokonaistulo ( ) Tulokerroin Tampereen seutukunta ,47 Taulukossa 22 on esitetty matkailun tulokerroin, joka Tampereen seutukunnan osalta on 1,47. Kauppila (1999, 151) esittää matkailun alueellisen tulokertoimen vaihtelevan 1,2 1,5 välillä. Suurehkoissa keskushierarkialtaan merkittävissä kunnissa, joissa tuotanto- ja palvelurakenne on monipuolinen, tulokerroin on ollut 1,4 1,5 välillä. Näin ollen saatu tulos osuu juuri tuohon vaihteluväliin. Matkailuyritysten tarvitsemia toimittajayrityksiä on seudulla hyvin, joten myös matkailun välilliset vaikutukset kohdistuvat suhteellisen suurelta osin seutukunnan alueelle. Matkailun työllisyyskerroin (taulukko 23) sisältää vain elinkeinoelämään kohdistuvan työllisyysvaikutuksen eli jatkossa kokonaistyöllisyys saadaan kertomalla välitön työllisyys 1,18:llä. Julkisen puolen matkailutyöllisyys ei ole kertoimessa mukana, koska sen vaihtelu voi olla kohtuullisen suurta riippuen esimerkiksi hanketilanteesta eikä sitä pystytä päättelemään esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistoista. Lisäksi on todettava, että Tampereen seutukunnan tapauksessa julkisen sektorin matkailutyöllistävyys on melko pientä suhteessa elinkeinon työllistävyyteen, noin prosentin luokkaa. 62

68 Taulukko 23. Matkailun työllisyysvaikutukset ja -kerroin Tampereen seutukunnassa vuonna Välitön matkailutyöllisyys (htv) Välillinen ja indusoitu matkailutyöllisyys (htv) Matkailun kokonaistyöllisyys (htv) Työllisyyskerroin Tampereen seutukunta ,18 Taulukossa oleva työllisyyskerroin on laskettu siten, että se ottaa huomioon välillisen ja indusoidun matkailutyöllisyyden, ja eroaa täten esim. Vuoriston ja Arajärven (1990) työllisyyskertoimen laskukaavasta perustuen Kauppilan (1999, 142) ehdotukseen. Tällä työllisyyskertoimella voidaan jatkossa laskea välittömästä matkailutyöllisyydestä kokonaistyöllisyysvaikutukset. On huomioitava, että tällöin mukaan tulevat myös seutukunnassa työssä, mutta muualla kirjoilla olevat henkilöt. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska työpaikkavuoto voidaan laskea tämän selvityksen muiden tietojen perusteella saadusta luvusta pois. Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna 2012 Tässä selvityksessä on käyty läpi matkailun Tampereen seutukunnalle aiheuttamat taloudelliset ja työllistävät vaikutukset vuodelta Menetelmänä käytettiin ns. Koillismaan mallia, joka pohjautuu yrityskyselyyn ja Tilastokeskuksen tilastomateriaaleihin. Pekka Kauppila on kehitellyt mallia edelleen (ks. esim. Kauppila 2012), ja esimerkiksi verotulovaikutusten ja välittömien työllisyysvaikutusten laskenta perustuu Kauppilan ehdottamiin, tarkistettuihin menetelmiin. Yrityskyselyyn saatiin kaikkiaan 209, ja kyselyn vastausprosentti oli näin ollen vain 10. Aineistossa onkin pieni ongelma korjaamo- ja huoltamotoiminnan ja liikenteen toimialojen osalta, koska niissä yleistyskertoimet nousivat kohtuuttoman suuriksi. Muiden toimialojen kohdalla päästiin kohtuullisiin vastaajamääriin, ja tuloksien voidaan olettaa heijastelevan todellisuutta melko luotettavasti. Seuraavaa tulo- ja työllisyysselvitystä tehdessä juuri näiden kah- 63

69 den ongelmatoimialan osalta kannattaa tehdä uusi yrityskysely, jossa matkailumyyntiosuuksia tarkennetaan. Vastausten luotettavuuteen liittyy aina myös ongelma, että yritykset voivat vastata kysymyksiin hieman epätarkasti: esimerkiksi matkailijoiden ja paikallisten osuuksien arvioiminen on kohtuullisen hankalaa. Lisäksi on huomioitava, että etenkin liikevaihdoltaan isojen yritysten antamat hiemankin väärät arviot voivat heilauttaa tuloksia paljonkin, kun tulokset yleistetään koko toimialaa koskevaksi. On kuitenkin todettava, että esimerkiksi Etelä-Karjalassa tehdyssä tutkimuksessa venäläisten matkailijoiden tuottamista verotuloista, yrityskyselyn ja matkailijatutkimuksen tulokset olivat hyvin lähellä toisiaan (TAK 2013). Näin ollen voidaan olettaa, että yrittäjien vastaukset ovat kohtuullisen luotettavia. Tulevissa selvityksissä yhtenä pohdinnan aiheena voisi olla matkailun välillisen työllisyyden laskeminen hieman tarkemmin. Nyt jokaisen selvityksessä olleen toimialan välillisten työllisyysvaikutusten (ja välillisten palkkatulovaikutusten) laskemisessa hyödynnettiin sen toimialan liikevaihto/henkilö -tietoja, mistä tutkittujen toimialojen yritykset tekivät eniten ostoja. Tämä kuitenkin tekee laskemisesta melko karkeaa: esimerkiksi tukkukaupassa vaaditaan euron liikevaihto henkilöä kohden, kun taas elintarvikkeiden valmistuksessa vastaava luku on euroa. Näin ollen esimerkiksi vähittäiskaupan välillinen työllisyys nousee huomattavan paljon korkeammaksi kuin esimerkiksi majoitustoiminnassa, vaikka jälkimmäisen aikaansaama välillinen matkailutulo sinänsä on suurempi. Jatkossa voisikin tässä ostotoimialan työllisyyskertoimen laskennassa käyttää esimerkiksi kunkin toimialan kolmen suurimman ostotoimialan liikevaihto/henkilö -tietojen painotettua keskiarvoa, jolloin päästäisiin todennäköisesti hieman lähemmäksi todellista työllistävyyttä. Yllä mainitussa esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että vähittäiskaupan osalta ostojen aikaansaama välillinen työllisyys todennäköisesti hieman pienenisi ja toisaalta majoitus- ja ravitsemispalvelujen osalta välillinen työllisyys kasvaisi. Tällaista mallia voisi kokeilla seuraavassa tämän selvityksen päivityksessä. 64

70 Taulukossa 24 esitetään tämän selvityksen keskeisimmät tulokset. Taulukko 24. Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Tampereen seutukunnassa vuonna MATKAILUTULO ( ) Välitön matkailutulo alv:ton alv:nen Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Välitön matkailutulo yhteensä Välillinen matkailutulo yhteensä MATKAILUN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET (henkilötyövuotta) Välitön työllisyysvaikutus Tampereen seutukuntalaiset Kaikki Korjaamo- ja huoltamotoiminta Vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemispalvelut Liikenne Virkistys- ja muut palvelut Välitön työllisyysvaikutus yhteensä Välillinen työllisyysvaikutus yhteensä Kuntien työllistämät Muun julkisen sektorin työllistämät - - Indusoitu työllisyysvaikutus Työllisyysvaikutukset yhteensä MATKAILUN PALKKATULOVAIKUTUKSET ( ) Välitön palkkatulovaikutus Yritykset Kunnat Muu julkinen sektori - Välitön palkkatulovaikutus yhteensä Välillinen palkkatulovaikutus Palkkatulovaikutukset yhteensä

71 Yritysten saama välitön matkailutulo oli noin 620 miljoonaa euroa arvonlisäverottomana ja veron kanssa noin 725 miljoonaa euroa. Matkailun kokonaistulovaikutukset, jotka sisältävät välittömät ja kerrannaisvaikutukset nousevat noin 909 miljoonaan euroon. Toimialaryhmistä eniten matkailusta hyötyvät vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemispalvelut sekä virkistys- ja muut palvelut. Matkailun työllisyysvaikutuksista suurin osa tulee myös edellä mainituilta kolmelta toimialaryhmältä, mutta näissä majoitus- ja ravitsemispalvelut on suurin työllistäjä. Yhteensä työllisyysvaikutukset ovat 4805 henkilötyövuotta, joista 4517 kohdistuu seutukuntalaisiin. On huomioitava, että nämä henkilötyövuodet ovat nimenomaan laskennallisia työpaikkoja: todellisuudessa kausi- ja osa-aikatöissä voi olla huomattavasti enemmän ihmisiä. Tampereen seutukunnan kuntasektorilla matkailu työllisti vuonna 2012 lähes 50 ihmistä. Matkailun aiheuttamat välittömät palkkatulovaikutukset olivat vuonna 2012 lähes 146 miljoonaa euroa yksityisen ja julkisen sektorin palkkatulot yhteenlaskettuna. Kun lukuun lisätään välilliset palkkatulot, oli palkkatulovaikutus yli 161 miljoonaa euroa. Kunnallistalouteen matkailu toi kaikkiaan yli 19,6 miljoonaa euroa henkilöverotuloina, kun niistä oli vähennetty kuntien matkailumenot. Yhteisö- ja kiinteistöveroja ei tässä selvityksessä käyty läpi. Mikä on sitten matkailun merkitys Tampereen seutukunnalle? Matkailun kokonaistulovaikutusten (909 M ) osuus Tampereen seutukunnan kaikkien toimialojen liikevaihdosta noin 3,5 prosenttia. Työllisyysvaikutusten osalta osuus on noin 4,5 prosenttia. Tässä tutkimuksessa käytetyn toimialaluokituksen mukaisista, matkailusta jollain tavalla hyötyvien toimialojen liikevaihdosta matkailun oli kaikkiaan noin 23,5 prosenttia ja työllisyydestä noin 24 prosenttia. Näiden lukujen suuruus tai pienuus on tietysti lukijan silmissä. Vertailuna voi ottaa esimerkiksi ohjelmistotoimialan 6 kokonaisliikevaihdon, joka on noin 638 miljoonaa euroa, joka on hyvin lähellä Tampereen seutukunnan saamaa välitöntä matkailutuloa (620 miljoonaa). Vastaavasti koko maa-, metsä- ja kalatalouden kokonaisliikevaihto Tampereen seutukunnassa on 38,8 miljoonaa euroa. 6 Toimiala 62, Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta. Sisältäen mm. ohjelmistojen suunnittelun ja valmistuksen(62010), atk-laitteisto- ja ohjelmistokonsultoinnin (62020) sekä tietojenkäsittelyn ja laitteistojen käyttö- ja hallintapalvelut (62030) ja muun laitteisto- ja tietoteknisen palvelutoiminnan (62090). 66

72 Tulevaisuudessa tulo- ja työllisyysselvityksen päivitykset onnistuvat vuosittain aina Tilastokeskuksen uusien tilastojulkistuksien myötä. Tarvittavia tietoja ovat toimialoittaiset kokonaisliikevaihto- ja työllisyystiedot Tampereen seutukunnassa. Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi toimialaluokituksen on oltava tässä selvityksessä käytetty (ks. liite 1). 67

73 Lähteet Art-Travel Art-Travel Oy. Tampereen matkailutilasto 12/2012. Tampereen matkailun tunnuslukuja. Joulukuu [Viitattu ] Art-Travel Art-Travel Oy. Tampereen seutukunnan matkailutilastot Tilattu aineisto. Haaga-Perho Pirkanmaan matkailun tulo- ja työllisyysselvitys Haaga Instituutti säätiö, Haaga-Perho tutkimuspalvelut: Holmberg & Lopez Hätälä & Kauppila Juntheikki & Korhonen Jyvälä Karppinen & Vähäsantanen Kauppila Holmberg, Eva & Lopez, Mirva. Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyysselvitys. Esitys Matkatietotapahtumassa Selvitys julkaistaan keväällä Hätälä, Esko & Kauppila, Pekka. Koillismaan seutukunnan matkailututkimus: Matkailun taloudelliset vaikutukset ja kehittämisen lähtökohdat. Teoksessa Hietala, Mika & Hätälä, Esko & Kauppila, Pekka. Koillismaan seutukunnan elinkeinoelämän kehittäminen. Nordia Tiedonantoja 2/1999. Oulun yliopisto: Juntheikki, Riikka & Korhonen, Jorma. Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Koillis-Suomessa vuonna Kajaanin ammattikorkeakoulu: Jyvälä, Kaisa. Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Kuusamon kunnassa. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen tutkimuslaitos C:37: Matkailutulo- ja työllisyys Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa 2009 ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö, Julkaisusarja A: Kauppila, Pekka. Matkailu ja aluetalous: työkaluja matkailun taloudellisten vaikutusten mittaamiseen. Teoksessa Hietala, Mika & Hätälä, Esko & Kauppila, Pekka. Koillismaan seutukunnan elinkeinoelämän kehittäminen. Nordia Tiedonantoja 2/1999. Oulun yliopisto:

74 Kauppila Kauppila Kauppila Kauppila Kuntaliitto Kauppila, Pekka. Matkailun taloudelliset vaikutukset Kuusamon kaupungissa vuonna Naturpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut, työpapereita 5/2007: Kauppila, Pekka. Kuusamon kaupungin matkailutalous vuonna Oulun yliopisto, Kajaanin kehittämiskeskus, Aluekehitys, Working Papers 68: Kauppila, Pekka. Koillis-Suomen matkailutalous: kuntakohtaista tarkastelua. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja A, tutkimuksia 8: Kauppila, Pekka. Kuusamon matkailutalous vuonna Kokoelmassa Kuusamon aluetalousraportti. Toim. Pekka Kauppila & Kirsi Kuosku. Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy: Kuntien veroprosentit ja efektiiviset veroasteet. Saatavilla: alous/verotus/veroprosentit/sivut/kuntienveroprosentit-ja-efektiiviset-veroasteet.aspx. [Viitattu ] MEK Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset kunta/aluetasolla. Tutkimusmenetelmä. Matkailun edistämiskeskus, julkaisu A:36. MEK: Piirala Synergos Tahvanainen ym Piirala, Tapani. Kainuun kesämatkailija 1996 sekä Kainuun matkailun tulo- ja työllisyysselvitys. Kainuun matkailun kehittämiskeskus A:4: Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Halpalentomatkailijat Pdf-presentaatio: hankkeet/fire/lcc%20travellers_2011_synergos.pdf (noudettu ). Tahvanainen, Noora & Vatanen, Eero & Komppula, Raija. Matkailun paikallistaloudellisten vaikutusten mittaamismenetelmien yhdistäminen - Savonlinnan seutukunnan matkailu vuonna Matkailututkimus 8:2. Suomen matkailututkimuksen seura:

75 TAK Venäläisasiakkaiden verotulovaikutukset Etelä-Karjalan kunnille. Venäläisten matkailijoiden verotulovaikutukset -selvitys. Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy: Tilastokeskus 2013a. Tilastokeskus 2013b. Tilastokeskus 2013c. Tilastokeskus 2014a. Toimiala Online Suomen virallinen tilasto (SVT): Majoitustilasto [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus. [Viitattu ] Saantitapa: Rajahaastattelututkimus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus. [Viitattu ]. Saantitapa: Suomen virallinen tilasto (SVT): Palkkarakenne [verkkojulkaisu].issn= Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: ].saantitapa: Suomen virallinen tilasto (SVT): Suomalaisten matkailu [verkkojulkaisu]. ISSN= Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: ]. Saantitapa: Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri. [verkkojulkaisu]. Toimialaluokitus TOL 2008, alueluokitus 2013 mukaan. [viitattu ]. Saantitapa: www2.toimialaonline.fi 70

76 Liite 1. Selvityksessä käytetty matkailun toimialaluokitus Korjaamo- ja huoltamotoiminta 452 Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus (pl. Moottoripyörät) Moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden vähittäiskauppa (pl. Renkaat) Renkaiden vähittäiskauppa Moottoripyörien huolto ja korjaus 473 Ajoneuvojen polttoaineiden vähittäiskauppa Vähittäiskauppa 471 Vähittäiskauppa erikoistumattomissa myymälöissä 472 Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 474 Tieto- ja viestintäteknisten laitteiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 475 Muiden kotitaloustarvikkeiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 476 Kulttuuri- ja vapaa-ajantuotteiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 477 Muiden tavaroiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 478 Tori- ja markkinakauppa 9521 Viihde-elektroniikan korjaus 9522 Kotitalouskoneiden sekä kodin ja puutarhan laitteiden korjaus 9523 Jalkineiden ja nahkatavaroiden korjaus Majoitus- ja ravitsemispalvelut 551 Hotellit ja vastaavat majoitusliikkeet 552 Lomakylät, retkeilymajat yms. majoitus 553 Leirintäalueet, asunto- ja matkailuvaunualueet Maatilamatkailu, bed & breakfast Lomamökkien vuokraus Muualla luokittelematon majoitustoiminta 561 Ravintolat ja vastaava ravitsemistoiminta 5621 Pitopalvelu 563 Baarit ja kahvilat Liikenne 491 Rautateiden henkilöliikenne, kaukoliikenne 493 Muu maaliikenteen henkilöliikenne Meriliikenteen henkilökuljetus Rannikkoliikenteen henkilökuljetus 503 Sisävesiliikenteen henkilökuljetus 511 Ilmaliikenne Linja-autoasemat 5223 Ilmaliikennettä palveleva toiminta 7711 Autojen ja kevyiden moottoriajoneuvojen vuokraus ja leasing 7721 Vapaa-ajan ja urheiluvälineiden vuokraus ja leasing 7734 Vesiliikennevälineiden vuokraus ja leasing 7735 Ilmaliikennevälineiden vuokraus ja leasing 7739 Muiden koneiden ja laitteiden vuokraus ja leasing Virkistys- ja muut palvelut 5914 Elokuvien esittäminen 79 Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta; varauspalvelut 90 Kulttuuri- ja viihdetoiminta 9102 Museoiden toiminta 9103 Historiallisten nähtävyyksien, rakennusten ja vastaavien kohteiden toiminta 9104 Kasvitieteellisten puutarhojen, eläintarhojen ja luonnonpuistojen toiminta 931 Urheilutoiminta 932 Huvi- ja virkistystoiminta 9602 Kampaamot ja kauneudenhoitopalvelut 9604 Kylpylälaitokset, saunat, solariumit yms. palvelut 71