Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 588/2003 vp Ulosoton yhteistoiminta-alueiden laajentaminen Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta on kihlakuntauudistusta käsitellessään hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 6/2000 vp, jossa on katsottu, että ulosoton nykyisiä yhteistoimintajärjestelyitä ei voida kihlakuntauudistuksen tavoitteet ja voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen juurikaan laajentaa. Valiokunnan käsityksen mukaan yhteistoiminnan laajentamisesta tulee pidättäytyä kokonaan. Suuret yksiköt eivät välttämättä ole tehokkaampia kuin pienet. Mietinnön mukaan ulosoton yhteistoiminta voi käytännössä kuitenkin tulla kysymykseen enintään kahden kihlakunnan välillä. Saamieni tietojen mukaan oikeusministeriössä on esitetty ulosoton yhdistämistä alueella Orimattila Heinola Lahti. Kysymyksessä on siis jo kolmen kihlakunnan yhteistoiminta, vaikka mietinnön mukaan se voi tulla kysymykseen enintään kahden kihlakunnan välillä. Yhdistäminen on myös ristiriidassa EU:n hallinnon läheisyysperiaatteen kanssa sekä hallituksen valtion virastojen hajasijoitusperiaatteen kanssa. Samaan aikaan, kun valtion virastoja yritetään pakolla hajasijoittaa maakuntiin, oikeusministeriö valmistelee hanketta, jolla viedään maakunnista työpaikkoja ja palveluja ensin maakuntien keskuskaupunkeihin ja sen jälkeen pääkaupunkiseudulle. Käsittääkseni ulosottoasioiden alueellisesta jaosta tulisi päättää eduskunnan tahdon mukaisesti vasta sen jälkeen, kun ennen vuoden 2005 loppua annettava selonteko kihlakuntauudistuksen toimeenpanon edistymisestä on luovutettu eduskunnalle. Esim. Orimattilan kihlakunnassa on osastot poliisi-, syyttäjä- ja ulosottotehtäviä varten kihlakunnanvirastosta annetun asetuksen 5 :n mukaisesti. Orimattilan kaupungin yhteistyö kihlakunnanviraston ja sen eri osastojen välillä on ollut hyvää ja vaivatonta. Ja nyt ainakin ulosoton johtoa ollaan keskittämässä Lahden kihlakunnan ulosottovirastoon. Kuntien kannalta on kysymys koko kihlakunnan toimivuudesta, jota suunniteltu muutos heikentäisi. Alue olisi liian laaja varsinkin, kun ottaa huomioon Orimattilan kihlakunnan jatkuvan kasvun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miksi oikeusministeriö on laajentamassa ulosoton yhteistoiminta-alueita vastoin eduskunnan tahtoa ja ennen vuoden 2005 kihlakuntauudistuksen selonteon valmistumista? Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2003 Lasse Virén /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lasse Virénin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 588/2003 vp: Miksi oikeusministeriö on laajentamassa ulosoton yhteistoiminta-alueita vastoin eduskunnan tahtoa ja ennen vuoden 2005 kihlakuntauudistuksen selonteon valmistumista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kihlakuntauudistusta koskevan puitelain, valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain 2 :n (126/1992) mukaan kihlakuntauudistuksen tavoitteita ovat palvelujen laadun parantaminen, kansalaisten oikeusturvan parantaminen, palvelujen riittävän ja tasapuolisen saatavuuden turvaaminen maan eri osissa sekä edellytysten luominen toimintojen kokoamiselle yhteen, päätösvallan siirtämiselle paikallistasolle ja palvelujen taloudelliselle tuottamiselle. Ulosottolain 1 luvun 3 :n 2 momentin nojalla oikeusministeriö voi paikallisen ulosottotoimen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi määrätä kihlakunnan ulosottoviraston tai kihlakunnanviraston ulosotto-osaston hoitamaan tehtäviä myös toisen kihlakunnan alueella. Oikeusministeriön keväällä 1996 tekemän kahden päätöksen perusteella hoidetaan tällä hetkellä 21 kihlakunnassa ulosottotehtävät toisen kihlakunnan ulosottoviraston tai -osaston toimesta. Vuonna 1999 hallituksen iltakoulussa käsitellyssä ja hyväksytyssä ulosoton kehittämisen kokonaissuunnitelmassa todetaan, että paikallistason organisaation kehittämisen tulee perustua ulosoton piirikoon suurentamiseen. Konkreettiseksi tavoitteeksi asetettiin ulosottopiiriä nykyisten 70:n asemesta. Tavoitteenasettelua on myöhemmin täsmennetty oikeusministeriön oikeuspolitiikan strategia-asiakirjassa Ulosoton organisaation kehittäminen kuuluu myös pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmaan. Eduskunnan hallintovaliokunta on vuonna 2000 (HaVM 6/2000 vp ja HaVL 12/2000 vp) tulkinnut valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetussa laissa ja ulosottolaissa säädettyä yhteistoimintaa ulosottolaitoksen osalta varsin rajoittavasti. Oikeusministeriössä ollaan hyvin tietoisia hallintovaliokunnan tuolloisista kannanotoista. Ministeriöllä on kuitenkin lainsäädännöstä johtuva velvoite huolehtia oman hallinnonalansa kehittämisestä sekä toiminnan ja talouden suunnittelusta sekä toteuttamisesta. Vahvat nykytilanteesta johtuvat asiasyyt, jotka kohta esitän, puoltavat ulosoton yhteistoiminnan laajentamista. Valmistelutyön lähtökohtana on pidetty sitä, että lopputulos ei ole ristiriidassa edellä esitettyjen eikä myöskään hallintovaliokunnan tavoitteiden kanssa. Määrärahatilanne on merkittävästi huonontunut sitten vuoden Tämän seurauksena ulosottolaitoksessa samoin kuin oikeusministeriön hallinnonalalla yleensäkin menot ovat jo muutaman vuoden ajan olleet suuremmat kuin talousarviossa myönnetyt määrärahat. Taloudellinen liikkumavara on jatkuvasti supistunut. Siksi on välttämätöntä ottaa käyttöön myös uusia keinoja, jotta palvelujen laatu ja saatavuus turvataan. Ulosoton menorakenne on erittäin jäykkä, koska valtaosa menoista on sitoutunut pysyvän henki- 2

3 Ministerin vastaus KK 588/2003 vp Lasse Virén /kok löstön palkkoihin. Merkittäviä menovähennyksiä ei saada aikaan muutoin kuin virkoja vähentämällä. Yhteistoiminta-alueita lisäämällä voidaan virkoja hallitusti vähentää sieltä, missä se laajentuneissa ulosottopiireissä katsotaan mahdolliseksi. Näin voidaan välttyä sekä ulosoton henkilöstön että kansalaisten kannalta epätarkoituksenmukaisilta supistustoimilta. Ulosottolain muutokset ovat asettaneet toiminnalle uusia vaatimuksia. Ulosoton uuden tietojärjestelmän käyttöönotosta puolestaan seuraa välttämättömyys rationalisoida ulosottohenkilöstön työtä, mutta samalla se mahdollistaa henkilöstön osaamistason parantamisen ja erikoistumisen vaativampiin tehtäviin, kuten esimerkiksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan tähtäävän erikoisperinnän hoitamiseen. Tätä ei ole mahdollista toteuttaa tehokkaasti ulosottopiireissä, joissa henkilöstömäärä on viisitoista tai sitäkin vähemmän. Noin puolet nykyisistä ulosottopiireistä on tässä suhteessa liian pieniä. Näin ollen on välttämätöntä kohdentaa resurssit alueellisesti tarkoituksenmukaisemmin, mikä puolestaan onnistuu vain yksikkökokoja suurentamalla. Tällä hetkellä ulosottopiireissä käsiteltävät asiat jakautuvat henkilöä kohti epätasaisesti. Asioiden epätasainen jakautuminen heikentää toiminnan tehokkuutta sekä ylikuormitetuissa että alikuormitetuissa ulosottopiireissä. Alikuormitetuissa ulosottopiireissä työn tuottavuus on olennaisesti heikompi kuin muissa piireissä. Esimerkiksi suuressa osassa niitä ulosottopiirejä, joissa käsiteltävien asioiden määrä yhtä avustavaa ulosottomiestä kohti on keskimääräistä pienempi, avustavia ulosottomiehiä on vain viisi tai sitäkin vähemmän. Yhden viran siirtäminen tällaisesta piiristä toiseen merkitsee 20 %:n vähennystä sen resursseista. Näin suuria leikkauksia voidaan käytännössä toteuttaa erittäin harvoin. Ulosottopiirien pienuus estää näin ollen myös tehokkaan puuttumisen työn epätasaiseen jakautumiseen. Kansalaisnäkökulmasta ulosoton asianosaisten, velkojien ja velallisten, tarve asioida henkilökohtaisesti ulosottoviranomaisen luona on suhteellisen vähäinen. Tarve vähenee entisestään uuden teknologian myötä. Tästä huolimatta ulosottolaitoksella tulee olla koko maan kattava ja riittävän tiheä toimipaikkaverkko, joka mahdollistaa kansalaisten asioinnin. Ulosottolaitoksen näkökulmasta on olennaista paitsi asiointimahdollisuuksien turvaaminen myös se, että perinnän tehokkuus turvataan. Tämä edellyttää, että varsinaista perintätyötä tekevät avustavat ulosottomiehet tuntevat mahdollisimman hyvin ulosottovelallisten olosuhteet ja että heidän toimipaikkansa on maantieteellisesti riittävän lähellä. Ulosottolaitoksella on 146 varsinaista toimipaikkaa, joissa työskentelee pysyvästi ulosoton henkilöstöä (70 ulosottopiiriä ja 76 palvelutoimistoa) ja 48 palvelupistettä, joissa ulosoton henkilöstö on tavattavissa tiettynä aikana tai erikseen sovittuna aikana. Toimipaikkaverkko vastaa hyvin kansalaisten asiointitarvetta ja ulosottolaitoksen toiminnallisia tarpeita. Yhteistoiminta-alueiden muodostamisen keskeinen tavoite on kustannusten kasvun hillitseminen resurssien kohdentamisella ja niiden tehokkaalla käytöllä. Näin turvataan parhaiten myös palvelujen saatavuus. Perinnän tehokkuus ja ulosottovelallisten olosuhteiden hyvä tunteminen turvataan säilyttämällä ulosottolaitoksen nykyinen palvelu- ja toimipaikkaverkko suurin piirtein nykyisellään. Yhteistoiminta-alueet noudattelisivat melko pitkälle maakuntajakoa eikä alueiden muodostamisella ole vaikutuksia kihlakuntajakoon. Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2003 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Lasse Virén /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 588/2003 rd: Varför ämnar justitieministeriet utvidga utsökningens samarbetsområden i strid med riksdagens vilja och innan redogörelsen för häradsreformen 2005 blivit klar? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 2 i den ramlag som gäller häradsreformen, dvs. lagen om grunderna för utvecklande av den statliga lokalförvaltningen (126/1992), är målet för häradsreformen att förbättra de erbjudna tjänsternas kvalitet och medborgarnas rättssäkerhet, att trygga tjänsternas tillgänglighet för alla på lika villkor och i tillräcklig mån i olika delar av landet samt att skapa förutsättningar för koncentration av de olika funktionerna, överföring av beslutanderätt till lokal nivå och produktion av tjänster på ett ekonomiskt sätt. Med stöd av 1 kap. 3 2 mom. utsökningslagen kan justitieministeriet, om en ändamålsenlig organisering av det lokala utsökningsväsendet förutsätter det, bestämma att exekutionsverket i ett härad eller häradsämbetets exekutionsavdelning skall sköta uppgifter också inom ett annat härads område. På basis av de två beslut som justitieministeriet fattade på våren 1996 finns det för närvarande 21 härader, där utsökningsuppgifterna sköts av exekutionsverket eller häradsämbetets exekutionsavdelning i ett annat härad. I den övergripande planen för utvecklande av utsökningen, som behandlades och godkändes i regeringens aftonskola 1999, konstateras att organisationsutvecklingen på lokal nivå skall basera sig på att det bildas större utsökningsdistrikt. Ett konkret mål för planen var att det i framtiden skulle finnas utsökningsdistrikt i stället för de nuvarande 70 distrikten. Målsättningarna har senare preciserats i justitieministeriets rättspolitiska strategi Utvecklande av utsökningens organisation ingår även i programmet för Vanhanens regering. Tolkningen som riksdagens förvaltningsutskott framställt år 2000 (FvUB 6/2000 rd och FvUU 12/2000 rd) om samarbete enligt lagen om grunderna för utvecklande av den statliga lokalförvaltningen och utsökningslagen är mycket begränsande för utsökningsväsendets del. Justitieministeriet är medveten om förvaltningsutskottets dåvarande ställningstaganden. Ministeriet har emellertid en lagstadgad skyldighet att sörja för utvecklandet av det egna förvaltningsområdet samt för planering och genomförande av dess verksamhet och ekonomi. I dagens läge finns det tunga skäl som talar för att samarbetet inom utsökningen bör utvidgas och i det följande kommer jag att presentera dessa skäl. I beredningen har det utgåtts från att slutresultatet inte får strida mot ovan nämnda eller förvaltningsutskottets målsättningar. Anslagssituationen har blivit avsevärt sämre sedan år Av denna anledning har utgifterna inom utsökningsväsendet, i likhet med justitieministeriets förvaltningsområde i övrigt, redan i några års tid varit större än de anslag som beviljats i budgeten. Det ekonomiska spelrummet har hela tiden krympt. Det är således nödvändigt att införa nya medel för att trygga kvaliteten på och tillgången till rättstjänster. Utsökningens utgiftsstruktur uppvisar mycket liten flexibilitet, 4

5 Ministerns svar KK 588/2003 vp Lasse Virén /kok eftersom största delen av omkostnaderna är bundna i löner till den fastanställda personalen. Det ända sättet att åstadkomma betydliga besparningar i utgifterna är att dra in tjänster. Genom att bilda nya samarbetsområden kan tjänster dras in på ett kontrollerat sätt i sådana områden där detta anses vara möjligt. Då är det också möjligt att undvika sådana besparningsåtgärder som med tanke på utsökningsväsendets personal och medborgarna inte är ändamålsenliga. Ändringarna i utsökningslagen har ställt nya krav på utsökningsverksamheten. I samband med införandet av utsökningens nya datasystem bör personalens arbete rationaliseras, men samtidigt ger det nya systemet bättre möjligheter att utveckla personalens kunnande och personalen kan specialisera sig på mer krävande uppgifter, såsom t.ex. skötseln av specialindrivning som syftar till att bekämpa grå ekonomi och ekonomisk brottslighet. Detta kan inte förverkligas på ett effektivt sätt inom utsökningsdistrikt med femton eller färre anställda. Ungefär hälften av de nuvarande utsökningsdistrikten är i detta förhållande för små. Det är således nödvändigt att inrikta resurserna regionalt på ett mer ändamålsenligt sätt, vilket för sin del är kräver att det bildas större enheter. Ärendena som behandlas inom utsökningsdistrikten fördelas för närvarande på ett ojämnt sätt. Den ojämna arbetsfördelningen minskar verksamhetens effektivitet både när det gäller överbelastade och underbelastade utsökningsdistrikt. I de underbelastade utsökningsdistrikten är arbetets produktivitet betydligt mindre än inom de andra distrikten. Till exempel i största delen av sådana utsökningsdistrikt, där antalet ärenden per biträdande utmätningsman är mindre än det genomsnittliga antalet, finns det enbart fem eller färre biträdande utmätningsmän. Om en tjänst överflyttas från ett dylikt distrikt till ett annat innebär detta att distriktets resurser minskas med 20 %. I praktiken är det sällan möjligt att genomföra så stora nedskärningar. Det är således svårt att på ett effektivt sätt ingripa i den ojämna arbetsfördelningen om utsökningsdistrikten är för små. Med tanke på medborgarna har utsökningens parter, dvs. borgenärer och gäldenärer, sällan behov att personligen besöka utsökningsmyndigheten. Nya tekniska lösningar kommer att minska detta behov ytterligare. Utsökningsväsendet bör trots allt ha ett tillräckligt omfattande nät av verksamhetsställen i hela landet för att trygga att medborgarna har tillgång till tjänster. Utöver att trygga tillgången till tjänster är det ur utsökningsväsendets synvinkel dessutom viktigt att säkerställa en effektiv indrivningsverksamhet. Detta förutsätter att biträdande utmätningsmän som utför det egentliga indrivningsarbetet har så bra kännedom om utsökningsgäldenärens förhållanden som möjligt och att deras verksamhetsställen ligger geografiskt sett tillräckligt nära. Utsökningsväsendet har 146 egentliga verksamhetsställen med fastanställd utsökningspersonal (70 utsökningsdistrikt och 76 servicebyråer) och 48 serviceställen, där utsökningspersonalen är anträffbar under vissa bestämda tider eller enligt särskild överenskommelse. Det nuvarande nätet av verksamhetsställen är tillräckligt för att svara på medborgarnas behov av tjänster och utsökningsväsendets verksamhetsmässiga behov. Det centrala målet för bildandet av nya samarbetsområden är att hålla styr på ökningen i utgifterna genom omfördelning och effektiv utnyttjning av resurserna. Detta är också det bästa sättet att trygga tillgången till tjänsterna. Effektiv indrivning och bättre kännedom av utsökningsgäldenärernas förhållanden kan säkerställas genom att bibehålla det nuvarande nätet av service- och verksamhetsställen i stort sett i sin nuvarande form. Samarbetsområdena följer till en stor del landskapsindelningen och bildandet av dessa områden har inga verkningar på häradsindelningen. Helsingfors den 19 december 2003 Justitieminister Johannes Koskinen 5