Versio (8)

Transkriptio

1 Versio (8) EVAKUOINTI MERELTÄ 1. Yleistä Aluksen joutuessa merihätään päällikkö on velvollinen tekemään kaiken voitavansa pelastaakseen aluksessa olevat sekä suojatakseen alusta ja lastia. Hän käyttää apunaan laivan muuta henkilöstöä. tarvittaessa aluksen päällikkö voi pyytää ulkopuolista apua paikallisilta viranomaisilta meripelastuskeskuksen kautta. Viranomais- ja vapaaehtoisvoimavarojen lisäksi pelastustoimiin voidaan tarvittaessa käyttää myös muita lähistöllä olevia aluksia. Kansainvälisten velvoitteiden perusteella kaikki alueella olevat alukset ovat velvollisia auttamaan merihätään joutunutta, kuitenkin siten, ettei oman aluksen turvallisuutta vaaranneta. Jokaisessa meripelastustehtävässä ihmiset saatetaan joutua evakuoimaan hädässä olevalta alukselta. Evakuointiin ei kuitenkaan kannata ryhtyä hätiköiden tai vähäisin perustein, sillä ihmisten siirtäminen merellä aluksesta toiseen on aina vaarallista. Usein evakuointia parempi tapa onkin hinata hädässä oleva alus turvasatamaan, jolloin siinä mukana olevat ihmiset saadaan pelastettua suhteellisen helposti. Aina hinaaminen ei kuitenkaan onnistu, sillä hädässä oleva voi olla niin tukevasti karilla, ettei sitä saada irti tai se on vaarassa upota tai tulipalo aluksella aiheuttaa vaaran aluksella olijoille. Hädässä olevan aluksen evakuoinnista päättää hädässä olevan aluksen päällikkö. Meripelastuksen johtokeskuksen tehtävä on suunnitella, miten evakuointi suoritetaan. Vallitsevat ja ennustetut sääolosuhteet (tuuli, aallokko, lämpötila, näkyvyys) vaikuttavat merkittävästi valittavaan toimintamalliin. Sääolosuhteet saattavat pakottaa toimimaan etupainotteisesti tai vaihtoehtoisesti lykkäämään evakuointipäätöstä. Mikäli matkustaja-alus joudutaan evakuoimaan, on kyseessä pääsääntöisesti suuronnettomuus hädässä olevien ihmisten määrästä johtuen. Tällaisia evakuointeja ei ole mahdollista suorittaa yhden pelastusyksikön voimin, vaan evakuointiin tarvitaan useampi pelastusyksikkö. Usein ilma-alusten merkitys korostuu merellä olevan laivan evakuointitehtävissä. Ilma-alusten yleiset käyttöperiaatteet etsintä- ja pelastustehtävissä on kuvattu erikseen. Suomen olosuhteissa evakuoitavien ihmisten osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota hypotermian ennalta ehkäisemiseen sekä mahdollisiin hypotermiaoireiden havaitsemiseen. Lisäksi evakuoitujen henkisen huollon ja -tuen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota.

2 Versio (8) 2. Alusten evakuointi 2.1. Matkustajalaivojen evakuointi Matkustajalaivojen evakuoinnissa hyödynnetään laivan omaa turvallisuusjärjestelmää. Järjestelmään kuuluu pelastusveneitä sekä erilaisia ilmatäytteisiä pelastuslauttoja ja pelastusjärjestelmiä. Turvallisuusjärjestelmään kuuluu myös miehistön koulutus. Kaikki aluksen pelastusjärjestelmät vaativat oikein toimiakseen laivan henkilökunnan toimia. Kuva Pelastusveneharjoitukset kuuluvat miehistöjen pakolliseen turvallisuuskoulutuksen. Laivojen evakuointi voidaan suorittaa tilanteen salliessa aluksen rungossa olevien luukkujen, kuten luotsiporttien kautta suoraan pelastusyksiköihin. Näiden käyttäminen merenkäynnissä on kuitenkin hankalaa. Hädässä olevan aluksen laskettua pelastusveneensä kannattaa ne erillisen evakuoinnin sijasta saattaa meripelastusyksikön toimesta turvasatamaan. Mikäli pelastusveneiden omat moottorit eivät jostain syystä toimi, voidaan ne ottaa meripelastusyksiköiden hinaukseen. Laivojen ilmatäytteiset pelastusjärjestelmät kehittyvät jatkuvasti. Niiden suosio on lisääntynyt muun muassa vähäisen tilan tarpeen vuoksi. Ilmatäytteisten järjestelmien heikkoutena on kuitenkin niiden monimutkaisuus. Pelastuslautat muodostavat pelastusjärjestelmien perustan. Pelastuslautat on sijoitettu laivojen pelastusasemille, josta henkilökunta ne sitten laukaisee. Osa lautoista on rakenteeltaan sellaisia, että ne kestävät siinä mukana olevien ihmisten painon lauttaa veteen laskettaessa. Osaan voidaan nousta vasta lautan ollessa

3 Versio (8) vedessä. Kaikkia pelastuslauttoja voidaan hinata, sillä lautat on varustettu hinausköydellä ja/tai hinauspisteellä. Hinausnopeus on pidettävä alhaisena (noin 2 solmua), jotta lautat eivät repeytyisi. Pitkä hinausköysi vaimentaa aallokon vaikutusta ehkäisten lautan repeytymistä. Kuva MOR -lautta aluksen sivulla. MOR (Means Of Rescue) lautoilla voidaan hätätilanteessa nostaa ihmisiä vedestä aluksen kannelle. Lautalla voidaan nostaa kerrallaan, lautasta riippuen henkilöä. MOR lautat ovat pakollisia kansainvälisen liikenteen RO-RO matkustaja-aluksilla.

4 Versio (8) Kuva Pelastusliuku koulutuskäytössä. Pelastusliu ulta siirrytään sen viereen laukaistuihin pelastuslauttoihin. Pelastusliu ut ovat tehokas tapa aluksen nopeaan evakuoimiseen, mutta kovassa merenkäynnissä varsinainen liukuosuus saattaa muuttua vaaralliseksi. Aaltojen vaikutuksesta liukuosuuteen muodostuu hyppyreitä, joissa matkustajat saattavat loukkaantua tai ääritapauksessa jopa pudota liu un ohi mereen. Lentokoneiden evakuointijärjestelmissä käytetään usein juuri pelastusliukuja sekä pääsääntöisesti avoimia pelastuslauttoja.

5 Versio (8) Kuva Pelastussukka. Uusimpina pelastusjärjestelminä laivoilla käytetään nykyään pelastussukkia. Näissä aluksen kylkeen laukaistaan eräänlainen sukka, jonka sisällä matkustajat liukuvat järjestelmään kuuluviin pelastuslauttoihin. Sukkajärjestelmän etuna on se, että evakuoitava säilyy yleensä kuivana ja näin muun muassa hypotermian vaara pienenee. Järjestelmä on pelastusliukua monimutkaisempi laukaista ja valmistella toimiakseen kunnolla. Sukan läpi laskeutuminen voi olla pelastettaville vaikeaa ja henkilövahinkojen estämiseksi laskeutumiseen tulee käyttää oikeaa tekniikkaa. Väärällä tekniikalla henkilövahinkojen riskit kasvavat huomattavasti. Pelastussukkien heikkoutena on, etteivät pienet lapset eivätkä henkilöt joiden ympärysmitta pelastusliivit puettuna on kovin suuri, voi niitä käyttää. Myöskään paluu takaisin laivaan ei järjestelmässä ole mahdollista. Pelastuslautalle pelastussukan avulla siirtyneiden ihmisten evakuointi tapahtuu samalla tavalla kuin muiltakin pelastuslautoilta; pelastuslautalta evakuointiyksikköön tai hyvissä sääolosuhteissa pelastuslauttaa voidaan siirtää hinaamalla. Jääolosuhteissa pelastaminen asettaa isojen alusten nopealle evakuoimiselle suuria haasteita. Jää aluksen ympärillä vaikeuttaa pelastautumista ja saattaa rajoittaa esim. pelastautumissukan, pelastusveneiden ja -lauttojen käyttöä. Toisaalta rauhallisessa evakuointi tilanteessa kantava jääpeite saattaa olla jopa mahdollisuus. Jäälle evakuoidut ihmiset ovat olosuhteisiin nähden todennäköisesti puutteellisesti pukeutuneet, heidät on välittömästi saatava kuljetettua turvaan hypotermiavaaran vuoksi. Jääolosuhteet rajoittavat myös merkittävästi evakuointiin käytettävien yksiköiden määrää. Jääolosuhteissa tapahtuviin pelastus- ja evakuointitehtäviin soveltuvat parhaiten jäänmurtajat, Rajavartiolaitoksen ulkovartiolai-

6 Versio (8) vat, helikopterit sekä erilaiset jääkulkuneuvot (esim. ilmatyynyalukset). Lisäksi osa lähistöllä olevista kaupallisessa liikenteessä olevista aluksista saattaa soveltua myös evakuointitehtäviin Vesibussien ja yhteysalusten evakuointi Vesibussien, jotka liikennöivät rannikon tuntumassa kotimaan (= liikennealueella 1), pelastusjärjestelmät koostuvat pääsääntöisesti ns. kellumavälineistä, sillä laukaistavia pelastuslauttoja ei vesibusseissa yleensä ole. Liikenteen turvallisuusviraston uusien määräysten mukaan suurempi osa kotimaanliikenteen matkustaja-aluksista tulee tulevaisuudessa varustaa pelastuslautoin. Kellumavälineissä pelastettavat roikkuvat niiden kyljissä olevista naruista. Tämä tarkoittaa sitä, että pelastettavat ovat veden varassa, joka aiheuttaa haasteita evakuoinnin nopeuteen. Mikäli ihmiset voidaan evakuoida vesibussista suoraan pelastusaluksiin, tulee pelastettavien lukumäärä laskea huolellisesti. Käytettävät evakuointijärjestelmät voivat olla pitkälti samoja kuin matkustajalaivojen evakuoinneissa. Kuva Rannikon läheisyydessä liikkuvissa matkustaja-aluksissa on yleensä käytössä kellumavälineet. Siipirataslaiva Vispilän lautat on sijoitettu ohjaamon katolle.

7 Versio (8) 2.3. Rahtialuksen evakuointi Rahtilaivan miehistön evakuointi onnistuu turvallisesti, mikäli aluksella on vapaasti putoavan pelastusvene (Free Fall- vene). Kyseinen pelastusvene tyyppi on hyvin yleinen esimerkiksi säiliöaluksilla. Vene on mitoitettu siten, että koko miehistö saadaan kerralla turvaan. Veneen sijoitus pituusakselin suuntaisesti aluksen perässä mahdollistaa sen käytön myös aluksen ollessa kallistuneena. Vene on sääsuojattu ja varustettu moottorilla, joten se soveltuu miehistö kuljettamiseen turvapaikkaan. Laivoilla olevien pelastusveneiden toimintamatka (n. 100 mpk, 6 s/24 h) takaa Itämeren piirissä pääsyn rannikolle. Kuva Free fall vene putoaa vapaasti veteen. Sen oikea ja turvallinen käyttö vaatii koulutusta. Matkustajat vyötetään istuimiin nelipistevöin. Rahtialuksilla on pääsääntöisesti varattu pelastautumispuvut koko miehistölle Veneiden evakuointi Veneiden evakuointi voidaan usein suorittaa parilla pelastusyksiköllä. Pieneltä näyttävään veneeseen voi kuitenkin mahtua yllättävän paljon matkustajia. Tämä täytyy ottaa huomioon näitä evakuoitaessa. Veneiden omat pelastusjärjestelmät ovat myös hyvin kirjavia, eikä niiden oikeanoppisesta käytöstä voi olla varmuutta Ihmisten pelastaminen vedestä

8 Versio (8) Kaikkiin edellä kuvattuihin evakuointi tilanteisiin voi liittyä ihmisten pelastaminen vedestä. Laivaluokan alusten onnettomuustilanteissa, joissa alus joudutaan jättämään nopeasti, vedessä voi olla jopa satoja ihmisiä. Lisäksi pelastuslautoissa ja -veneissä on ihmisiä, jotka pitää saada lämpimään ja kuivaan nopeasti. Yhteysaluksissa ja vesibusseissa evakuointijärjestelmät eivät ole niin kehittyneitä kuin matkustaja-aluksissa, joskin niissä kuljetettavien ihmisten määrä on merkittävästi pienempi. Näissäkin onnettomuuksissa veteen voi joutua ääritilanteissa muutama sata ihmistä. 3. Pelastettujen laskeminen Matkustajalaivojen evakuoinnissa on aina kyseessä suuresta määrästä ihmisiä. Heidän kirjaamiseensa tulee suorittaa huolella, jotta kaikki ihmiset saadaan varmasti pelastettua. Pelastustoimenpiteiden kannalta on tärkeää, että niin hädässä olevalla aluksella, evakuointia tekevissä yksiköissä ja evakuointikeskuksessa / keskuksissa on jatkuvasti mahdollisimman tarkka tieto aluksella / keskuksessa olevista ihmisistä, jotta meripelastusjohtajalla on edellytykset oikeiden päätösten tekemiseen. Evakuointi suorittavien yksiköiden ja muiden alusten tulee pitää meripelastuksen johtokeskus jatkuvasti tietoisena evakuoitavien ihmisten määrästä. Tiedot välitetään pääsääntöisesti radioteitse. Myös evakuoitavan aluksen tulee pitää kirjanpitoa aluksella olevista ja jo evakuoiduista ihmisistä. Yleensä tämä seuranta tapahtuu aluksella pelastusasemakohtaisesti. Pelastettaville tulee kertoa aktiivisesti pelastustoimien etenemisestä. Pääsääntöisesti laivan miehistöllä on vastuu onnettomuusaluksella tapahtuvasta tiedottamista. Tiedon puute tai väärä tieto aiheuttavat epävarmuutta ja jopa paniikkia pelastustoimien aikana. 4. Evakuointikeskus Suuremmissa onnettomuuksissa pelastetut henkilöt viedään maihin perustettavaan evakuointikeskukseen. Mikäli etäisyys mantereelle on pitkä ja pelastettavia on paljon, voidaan tilapäinen evakuointipiste perustaa onnettomuuspaikan lähistölle esimerkiksi saareen tai toiseen alukseen (mielellään matkustajalaivaan). Evakuointikeskuksessa pelastetuille järjestetään muun muassa lääkinnällistä ensihoitoa ja psykososiaalista tukea. Evakuointikeskuksesta henkilöt kuljetetaan jatkohoitoon sairaaloihin tai muihin paikkoihin. Evakuointikeskuksella voi olla käytössään meri- VHF tai VIRVE -radio, jolloin meripelastusyksikkö voi ilmoittaa pelastamiensa ihmisten lukumäärän ja heidän kuntonsa evakuointikeskukselle etukäteen. Pienemmissä onnettomuuksissa ei perusteta evakuointikeskusta tai -pistettä. Tällöin pelastettujen jatkokuljetus tulee järjestää esim. takseilla tai ambulansseilla.

9 Versio (8) Isoissa onnettomuuksissa avuntarvitsijoiden evakuointijärjestys määritellään Triage luokittelujärjestelmän avulla. Evakuointikeskuksen toimintaa on kuvattu yksityiskohtaisemmin erillisessä osassa.