PIRKANMAAN KIRJOITUSKILPAILU Vihaiset puut. Sarja B, Lyriikka. Satu Lepistö

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "PIRKANMAAN KIRJOITUSKILPAILU Vihaiset puut. Sarja B, Lyriikka. Satu Lepistö"

Tero Nurmi
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 PIRKANMAAN KIRJOITUSKILPAILU 2010 Vihaiset puut Sarja B, Lyriikka Satu Lepistö Kaikki olemassa oleva syntyy vailla tarkoitusta, elää heikkoudessa ja kuolee sattumalta. Jean Paul Sartre

2 Puut ovat vihaisia kaupungissa. Oksat ovat matalalla, mies kaivaa pellolla hautaa talolle. Tämän paikan nimi on autuas kielenkärki. Paikan nimi on kaikkinäkevä silmä, se ei suostu sulkeutumaan. Kaupungissa puut ovat ruumisarkkuja. Näen muodon, näen yhtäläisyydet. Sillä ei ole merkitystä; sisäpuoli on kahvaton. Koko tämä maisema ylhäältä, kuin katsoisi peilistä kasvojaan, niiden ilmeettömyyttä, naakkaparvea joka putoaa, joukko pisaranmuotoisia vainajia. 1

3 Some of these days you ll miss me honey Olen sävelmän lävistämä, olen viimeinen kiivas nuotti. Kiipeän kuin valo vääristyneistä ikkunoista, vääntäydyn kehosta eroon. Torakka putoaa käden sisään ja aloittaa hitaan matkan. Haluan voittaa sodan. Kuolema on syklinen dilemma, kiertää aina lähempää. Vasemmalle rintaan kasvaa panssari, koneen sydän lyö. Pään sirinä kertoo lähestyvästä tajuttomuudesta, junan tulosta. Yhtään jumalaa ei tule, eikä lähtijää kukaan kaipaa. Kosketus on viidenkymmenen tonnin suudelma. Suojastusalueella syttyvät vihreät valot, hitaasti leijuvia hiutaleita. 2

4 Tykkylunta tänään taivaalta, eläimiä putoaa tienvarsille, laivue kaartaa matalalta. Tiellä liirtää, kirkon kainalossa kivet peittyvät valkoiseen savuun kunnes kuolemaa ei enää ole; se tulee moottoritien laidalla vasta kun ei huomaa että hengitys ei enää höyryä. Ilmasto muuttaa etelään, siellä on vesi sekoittanut päivän askareet, kiteyttänyt minkä piti. 3

5 Nyt on meidän vuoromme, inhimillinen tiede, meidän kahden. Syyn löytäminen järjestyksestä, johon kirjaimet asettuvat. Ajattelen hänen silmiään ohuiden luomien takana, ilmeitä joihin jää. Ajattelen silmämunia luisessa maljassa pyörimässä vasemmalta oikealle, hermopäätteitä jotka tuntevat kivun ja lohdun. Valo tanssii ihon takana, valoa ympyröinä, viivoina ja välähdyksinä. Avaan silmät sormillani suuri polvilleen pudonnut eläin tai ihminen jonka hahmosta ei saa selkoa, pyrkii jaloilleen väistämättä ja turhaan. Maisemat jotka näkee vain jos ei koske silmiin, jos ei tarkoituksella tee itsestään silmäpuolta. 4

6 Pelkäätkö sinäkin puita, niiden pahoja mietteitä? Kivet murjottavat pitkään. Muurin takana varjoissa maa kasvattaa märkiä kiviä. Jos olisi jokin lintu. Tai pikkupeto, metsästelisi ja kääntäisi kivistä esiin alapinnan. Jos jokin niistä sydän olisi. Metsästän sisiliskoja takapihalta. Ne makaavat kivien alla kuin pitkät palmikot, pudottavat itsensä pelosta. Jakavat itsensä osiin niin kuin minä tässä. Tuossa makaa käsivarsi, pihan puolivälissä pää, portilla kuoleman jalat juurtuvat paikalleen. 5

7 Muistot muuttuvat sanoiksi, jähmettyvät kuviksi. Sanat menettävät merkityksen joka niillä kerran oli. Väkivalta on liikkeen mekaniikkaa, puhe tyhjää dialektiikkaa. Ihminen putoaa kertomukseen ja lopulta on vain sana. Olen tulossa sokeaksi, sillä näen. Näen pimeyden laskeutuvan vatsalleni ja lampun kukittavat yökköset. Näen valon joka välähtelee sitkoiksi kuivuneissa puissa. Näen penkin, kun uni otsalle valahtaneena putoan taas ikkunalle. Sen nimi on penkki, sitä koetan kertoa. En pysty muistamaan. 6

8 Nainen kipuaa vaunuun. Juna lähtee hengästyy kirjoittaa mennessään nokea matalalla roikkuviin pilviin. Musta vesi liikahtelee levottomana. Kuulen neekerinaisen vielä kerran. Some of these days you ll miss me honey, kosteat puut tuoksuvat ja aistit sulkeutuvat rinnan ympärille. Kielenkärki napsahtaa kuivaan kitalakeen. Minä en laula. Ruumiini kääntyy verkkaan itää kohti, huojuu hiukan ja alkaa kulkea. [Kursivoidut lainaukset Jean-Paul Sartren teoksesta Inho] 7

Samankaltaiset tiedostot

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita.

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita ovat: ilo, suru, pelko, viha, inho ja häpeä. Niitä on kaikilla ihmisillä. Ilo Ilon tunne on hyvä tunne.