Kuntalaki 90 Euroopan yhteisön perustamissopimus 87 artikla 1 kohta ja 88 artikla 3 kohta Komission asetus (EY) N:o 69/2001 ja 1998/2006

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2008:81 Antopäivä Taltionumero 2808 Diaarinumero 1918/1/07 Kunnallisasia - Kiinteistön myynti - Euroopan unionin valtiontukisäännös K:n kaupunginvaltuusto oli päättänyt hyväksyä A:n tekemän ostotarjouksen määräalasta rakennuksineen. Ostotarjous vastasi K:n kaupungin ilmoittamaa hintaa. A:n tekemän ostotarjouksen jälkeen oli tehty kaksi kauppahinnaltaan korkeampaa ostotarjousta. Toisen ostotarjouksen tehneet valittajat olivat valituksessaan hallinto-oikeudelle esittäneet muun ohella, että K:n kaupunki oli tukenut perusteettomasti elinkeinotoimintaa myymällä kiinteistönsä rakennuksineen alle markkinahinnan. Valituksen johdosta oli ratkaistava, sisältyykö maa-alueen myyntiin sellaista julkista tukea, jota Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetaan. Koska hallinto-oikeus ei ollut antanut ratkaisua valitukseen tältä osin, hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia oli palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Kuntalaki 90 Euroopan yhteisön perustamissopimus 87 artikla 1 kohta ja 88 artikla 3 kohta Komission asetus (EY) N:o 69/2001 ja 1998/2006 Päätös, josta valitetaan Kouvolan hallinto-oikeuden päätös nro 07/0253/1 Asian aikaisempi käsittely K:n kaupunginvaltuusto on päättänyt myydä A:lle perustettavan yhtiön lukuun päätöksestä tarkemmin ilmenevän määräalan, joka muodostuu osasta K:n kaupungin K:n kylän tilaa Marjoniemi RN:o 20:5 ( ) ja osasta katualuetta K:n kaupungin kaupunginosan 2. Kaunisnurmi, Kaunisnurmen kadut RN:o ( ). Määräalan pinta-ala on noin neliömetriä. Määräalalla sijaitsee Pilvilinna-niminen rakennus, joka sisältyy kauppaan. Kauppahinta on euroa. X Oy ja B ovat valituksessaan Kouvolan hallinto-oikeudelle vaatineet, että kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja sen täytäntöönpano kielletään. K:n kaupunki on velvoitettava korvaamaan yhtiön ja B:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 240 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Kulut koostuvat valituksen tekemisestä aiheutuneesta työstä ja ajanhukasta. Valittajat ovat esittäneet muun ohella, että kaupunginvaltuusto on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa ja käyttänyt väärin harkintavaltaansa. K:n kaupunki on tukenut perusteettomasti elinkeinotoimintaa myymällä määräalan rakennuksineen pilkkahintaan. Myytäessä kiinteistö alihintaan on vinoutettu elinkeinotoiminnassa vallitsevaa kilpailutilannetta muiden elinkeinonharjoittajien vahingoksi. Kun kaupungin päätöstä tarkastellaan valittajien näkökulmasta, on päätös katsottava ostajan asiattomaksi suosimiseksi. K:n kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen. Kaupunki päätti myydä kiinteistön A:lle euron kauppahinnalla, vaikka päätösprosessin aikana kohteesta saatiin kaksi korkeampaa tarjousta ( euroa ja euroa). Kiinteistön myynnistä ei ollut järjestetty

2 2 tarjouskilpailua, vaan kohteen luovuttamisajatus kiinalaisille syntyi kiinteässä yhteydessä kaupungin kehittämisstrategiaan. Tehdessään myyntipäätöksen A:lle kaupunki on toteuttanut logistiikkapainotteista kansainvälistymisstrategiaansa, jonka toteutumisen varmistamiseksi on yksittäisessä kiinteistökaupassa voitu ohittaa periaate, että julkista omaisuutta tulee myydä vain korkeimman tarjouksen tehneelle taholle. Asiassa tulee ottaa huomioon myös se, että päätös on syntynyt kaupungin korkeimmassa päättävässä elimessä yksimielisesti. Kiinteistökauppa on päätetty kaupungin hyväksymän kansainvälistymisstrategian toteuttamiseksi eikä kysymyksessä ole kiinteistöliiketoiminnallinen operaatio, joka vaikuttaisi kilpailutilanteeseen. Kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltäminen on tarpeetonta. Kaupunki ei kuntalain 98 :stä ilmenevän oikeusohjeen vuoksi ryhdy täytäntöönpanotoimiin ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. X Oy ja B ovat antaneet vastaselityksen. A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Kouvolan hallinto-oikeus on pyytänyt asiassa Suomen Kuntaliiton lausunnon. Lausunnon johdosta K:n kaupunginhallitus ja A ovat antaneet selitykset. X Oy ja B eivät ole varatusta tilaisuudesta huolimatta antaneet vastaselitystä. K:n kaupunginhallituksen selityksen johdosta A on antanut selityksen. X Oy ja B eivät ole varatusta tilaisuudesta huolimatta antaneet vastaselitystä. Hallinto-oikeuden ratkaisu Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön ja B:n valituksen. Asian näin päättyessä yhtiön ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty viittauksin hallintolainkäyttölain 74 :ään. Enemmän lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeytyshakemuksesta, oikeastaan täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta hakemuksesta, on rauennut. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina, selostettuaan kuntalain 90 :n 2 momentin, lausunut seuraavaa: Kaupunki päättää itsehallintoonsa perustuvan harkintavaltansa nojalla omaisuutensa myynnistä. Kaupungin harkintavaltaa rajoittavat yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet, kuten yhdenvertaisuus- ja objektiviteettiperiaate. Harkinta ei saa johtaa epätasapuoliseen kohteluun ja sen tulee perustua asiallisiin syihin. Samassa asemassa olevia kuntalaisia on kohdeltava samalla tavalla. Kaupungilla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta tiedottaa omaisuutensa myynnistä tai järjestää siitä tarjouskilpailua. K:n kaupunki on voinut myydä nyt kyseessä olevan määräalan katualueineen ja rakennuksineen järjestämättä asiassa tarjouskilpailua. Asiakirjoista ilmenee, että A on hyväksynyt kaupungin neuvotteluissa ilmoittaman kauppahinnan euroa nyt kyseessä olevasta kohteesta. K:n kaupunginvaltuusto on yksimielisesti päättänyt hyväksyä A:n tekemän ostotarjouksen, joka on K:n kaupungin ilmoittama hinta. A:n tekemän ostotarjouksen jälkeen on tehty toinen ostotarjous, jolla on tarjouduttu ostamaan kyseessä

3 3 oleva kohde euron kauppahinnalla. Tämän jälkeen X Oy ja B ovat tehneet ostotarjouksensa, jolla on tarjouduttu ostamaan kohde euron kauppahinnalla. K:n kaupungilla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta järjestää tarjouskilpailua omaisuutta myydessään eikä velvollisuutta myydä eniten tarjoavalle taholle. Kaupunki on voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla päättää, kenelle ja millä kauppahinnalla kiinteistö myydään. Kaupunki voi kauppahintaa määritellessään ottaa huomioon kauppahinnan lisäksi kaupasta kunnan hyödyksi koituvan kokonaistaloudellisen hyödyn, kuten mahdolliset verotulot ja uudet työpaikat. K:n kaupunginvaltuusto ei ole loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta. Ostotarjous, jonka A on tehnyt, perustuu kaupungin kanssa neuvoteltuun hintaan. X Oy ja B ostotarjous on vain euroa suurempi. X Oy ja B eivät myöskään ole osoittaneet, että K:n kaupunginhallitus, oikeastaan K:n kaupunginvaltuusto, päättäessään myydä määräalan, joka muodostuu osasta K:n kaupungin K:n kylän tilaa Marjoniemi RN:o 20:5 ja osasta katualuetta K:n kaupungin kaupunginosassa 2. Kaunisnurmi, Kaunisnurmen kadut RN:o , ja määräalalla sijaitsevan Pilvilinna-nimisen rakennuksen A:lle, olisi toiminut kaupungin edun vastaisesti. Kiinteistökauppa on osa kaupungin kansainvälistymisstrategian toteuttamista, jolla pyritään muun muassa mahdollistamaan niin sanotun China-centerin syntyminen K:n kiinalaisten tukkukaupan keskukseksi. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on jäänyt näyttämättä, että kiinteistö olisi myyty olennaisesti alle käyvän hinnan. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X Oy ja B ovat valituksessaan uudistaneet aikaisemmin lausumansa ja vaatineet, että hallintooikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että K:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa yhteensä 440 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Kulut koostuvat sekä hallinto-oikeudelle että korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyistä valituksista aiheutuneesta työstä ja ajanhukasta. Hallinto-oikeus on oikeassa siinä, ettei kaupungilla ole velvollisuutta järjestää tarjouskilpailua. Kaupunki on kuitenkin ylittänyt toimivaltansa, koska se on myynyt kyseisen kohteen alle käyvän hinnan eikä se ole pystynyt perustelemaan halvalla myyntiä millään uskottavalla perusteella. K:n kaupungissa vanhempien, peruskorjaamattomien kerrostaloasuntojen neliöhinnat ovat noin euroa. Pilvilinnan neliöhinnaksi on jäänyt vain noin 155 euroa. Käypää hintaa on mahdoton sanoa, kyse on arvailusta. Käypä hinta on se hinta, joka myytävästä kohteesta on saatavissa. Sitä ei tässä tapauksessa voida tietää, kun kohde on yritetty myydä julkisuudelta piilossa. Ilman tarjouskilpailuakin kaupunki olisi saanut tuloja euroa enemmän, koska kiinteistöstä oli tehty euron suuruinen tarjous. Kiinteistö myytiin alle käyvän hinnan. K:n kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen.

4 4 A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. X Oy:lle ja B:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään yhteismarkkinoille soveltuvista tuista. Sopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös. Komissio on antanut asetuksen (EY) N:o 69/2001 niin sanotusta vähämerkityksisestä tuesta. Asetuksessa on määritelty ne edellytykset, joiden täyttyessä tukitoimenpidettä on pidettävä vähämerkityksisenä tukena. Asetuksen mukaan tuen, joka ei ylitä euron enimmäismäärää kolmen vuoden jakson aikana, ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita eikä siihen näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta. Vuoden 2007 alusta voimaan tulleen komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 mukaan edellä mainittu raja on euroa. Asetuksissa on lisäksi säädetty tietyistä menettelytavoista, joita on noudatettava kyseisten tukitoimenpiteiden osalta. Komissio on antanut tiedonannon julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista (EYVL C 209, ). Tiedonannossa komissio on antanut jäsenvaltioille yleiset ohjeet. Niissä kuvataan menettely, jolla jäsenvaltiot voivat myydä maa-alueita ja rakennuksia niin, että kyse ei ole valtion tuen myöntämisestä. Tiedonannon mukaan, tämän kuitenkin rajoittamatta vähämerkityksisen tuen soveltamista, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki kaupat, joita ei ole tehty tiedonannossa kuvattuja menettelyjä käyttäen. Tapahtumien kulku Asiakirjoista ilmenee, että A on hyväksynyt kaupungin neuvotteluissa ilmoittaman kauppahinnan euroa määräalasta, joka muodostuu osasta K:n kaupungin K:n kylän tilaa Marjoniemi RN:o 20:5 ( ) ja osasta katualuetta K:n kaupungin kaupunginosan 2. Kaunisnurmi,

5 5 Kaunisnurmen kadut RN:o ( ). Määräalan pinta-ala on noin neliömetriä. Määräalalla sijaitsee asuinkerrostalo, joka tunnetaan nimellä Pilvilinna. Tämä rakennus sisältyy kauppaan. K:n kaupunginvaltuusto on päättänyt hyväksyä A:n tekemän ostotarjouksen, joka on vastannut K:n kaupungin ilmoittamaa hintaa. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella asiassa ei ole järjestetty avointa tarjouskilpailua. A:n tekemän ostotarjouksen jälkeen on kuitenkin tehty toinen ostotarjous, jolla on tarjouduttu ostamaan kyseessä oleva kohde euron kauppahinnalla. Tämän jälkeen ovat ostotarjouksensa tehneet X Oy ja B, jotka ovat tarjoutuneet ostamaan kohteen euron kauppahinnalla. Valittajat ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa esittäneet muun ohella, että K:n kaupunki on tukenut perusteettomasti elinkeinotoimintaa myymällä kiinteistönsä rakennuksineen alle markkinahinnan ja että myytäessä kiinteistö alihintaan on vinoutettu elinkeinotoiminnassa vallitsevaa kilpailutilannetta muiden elinkeinonharjoittajien vahingoksi. Korkeimmassa hallintooikeudessa valittajat ovat uudistaneet vaatimuksensa. Oikeudellinen arviointi Valituksen johdosta on ratkaistava, sisältyykö maa-alueen myyntiin sellaista julkista tukea, jota Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetaan. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään antanut ratkaisua valitukseen siltä osin kuin sen perusteena on esitetty näkökohtia, joiden nojalla kaupunginvaltuuston päätös olisi lainvastainen myös sillä perusteella, että päätöksellä on toteutettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan ja 88 artiklan 3 kohdan säännösten vastainen valtiontukijärjestely. Tämän vuoksi Kouvolan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden on ennen asian ratkaisemista vielä varattava A:lle tilaisuus antaa selityksensä valituksesta myös nyt kysymyksessä olevilta osin. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen Oikeudenkäyntikuluista on muutoin kuin hallintolainkäyttölaissa säädetyiltä osin mainitun lain 75 :n 2 momentin mukaan soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7-16 :ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 :n 2 momentin mukaan jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä. Näin ollen Kouvolan hallinto-oikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös asiassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.