YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Ympäristöneuvos Markku Hietamäki EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI JÄTTEEN POLTTAMISESTA

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Ympäristöneuvos Markku Hietamäki EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI JÄTTEEN POLTTAMISESTA 1. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on ehkäistä sekä tavanomaisen jätteen että ongelmajätteen poltosta syntyviä päästöjä ilmaan ja veteen. Päästöille annettaisiin rajaarvot, joita ei saa ylittä. Asetuksessa säädettäisiin lisäksi jätteen vastaanotosta, päästöjen mittauksesta, polttolaitoksessa taikka rinnakkaispolttolaitoksessa syntyvän jätteen käsittelystä ja päästötietojen ilmoittamisesta. Ehdotetulla asetuksella ja siihen liittyvällä samassa yhteydessä erikseen esiteltävällä ehdotuksella valtioneuvoston asetukseksi ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) muuttamisesta pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY, jäljempänä jätteenpolttodirektiivi. Asetusta sovellettaisiin jätelaissa tarkoitettuun kiinteän ja nestemäisen jätteen polttoon poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksessa. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat laitokset eriteltäisiin laitoksen käyttötarkoituksen, ympäristöluvan myöntämisen ajankohdan ja jätteen polton aloittamisen perusteella. Polttolaitoksiksi katsottaisiin laitokset, joiden pääasiallinen tehtävä on jätteiden poltto. Rinnakkaispolttolaitoksia olisivat ne, joissa jätettä poltetaan joko varsinaisen polttoaineen taikka tuotantoprosessin ohessa. Polttotai rinnakkaispolttolaitoksen määrittelyyn ei kuuluisi laitoksen koko, vaan asetusta sovellettaisiin periaatteessa hyvin pienimuotoisiin toimintoihin. Asetuksen vaatimuksia sovellettaisiin käytössä oleviin laitoksiin lukien. Asetuksen soveltamisalaan ei kuuluisi eräiden erikseen määriteltyjen jätteiden polttaminen. Tärkeimmät poikkeukset liittyisivät kasviperäisten jätteiden polttoon. Asetusta ei siten sovellettaisi esimerkiksi metsäteollisuuden eräiden kasviperäisten jätteiden rinnakkaispolttoon, eikä puujätteen polttoon lukuun ottamatta sellaista puujätettä, joka käsittelyn seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä taikka raskasmetalleja mukaan luettuna rakennuksilta ja rakennusten purkamisesta syntyvää jätettä. Päästöjen raja-arvot perustuisivat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Jos jätettä poltetaan rinnakkaispolttolaitoksena toimivassa kattilalaitoksissa, sovellettaisiin osaan ilmaan johdettavien epäpuhtauksien päästöjen raja-arvojen laskemiseen niin sanottua sekoitussääntöä, jossa päästöjen raja-arvot saadaan painottamalla varsinaisen polttoaineen ja jätteen polttamisen synnyttämillä kaasumäärillä näiden päästöjen raja-arvoja. Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä kesäkuuta Asetuksella kumottaisiin yhdyskuntajätettä polttavien laitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä annettu valtioneuvoston päätös (626/1994), ongelmajätteiden poltosta annettu valtioneuvoston päätös (842/1997) ja öljyjätehuollosta annettua valtioneuvoston päätöksen (101/1997) 7.

2 2 Ehdotetulla asetuksella kumottavia säädöksiä sovellettaisiin kuitenkin 28 päivään joulukuuta 2005 saakka käytössä olevaan laitokseen. Käytössä olevaan laitokseen sovellettaisiin kuitenkin asetuksen voimaantulosta lukien eräitä ehdotetun asetuksen liitteessä erikseen mainittuja säännöksiä. 1. Nykyiset säädökset Jätteen polttoon sovelletaan nykyisin kahta erityistä valtioneuvoston päätöstä. Yhdyskuntajätettä polttavien laitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä annetulla valtioneuvoston päätöksellä (626/1994) pantiin täytäntöön yhteisön direktiivit 1989/369/ETY ja 1989/429/ETY. Ongelmajätteiden poltosta annetulla valtioneuvoston päätöksellä (842/1997) pantiin täytäntöön yhteisön vastaava direktiivi 1994/67/EY. Mainittujen valtioneuvoston päätösten lisäksi jätteen polttoon liittyviä erityisvaatimuksia on öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (101/1997), jolla on pantu täytäntöön asianomainen neuvoston direktiivi 75/439/ETY. Tämän lisäksi jätteen polttoa säännellään ympäristönsuojelulakiin (86/2000) perustuvalla ympäristöluvalla ja jätelailla (1072/1993). Jätteen poltosta annetut valtioneuvoston päätökset koskevat vain sekalaisen yhdyskuntajätteen ja ongelmajätteiden polttoa. Yhdyskuntajätteen polttoa koskevassa päätöksessä on vaatimuksia vain ilmaan johdettaville päästöille. Ongelmajätteiden polttoa koskeva päätös asettaa vaatimuksia muun muassa jätteen vastaanotolle ja käsittelylle, ilmaan ja veteen johdettaville päästöille sekä poltossa syntyville jätteille. Jos toiminnassa poltetaan muita jätteitä, toimintaa säännellään tapauskohtaisesti myönnetyllä ympäristöluvalla. Jätelain 4 ja 6 :ssä ovat jätettä ja jätehuoltoa koskevat yleiset vaatimukset, jonka mukaan ensisijaisesti pyritään ehkäisemään jätteen syntyä. Jos näin ei voida menetellä tulee jätteen sisältämät materiaalit kierrättää tai toissijaisesti hyödyntää jätteen energiasisältö. Viimeisenä vaihtoehtona on jätteen sijoittaminen kaatopaikalle. Valtioneuvosto on vahvistanut valtakunnallisen jätesuunnitelman, jossa on täsmennetty jätealan tavoitteita. 2. Tilanne Euroopan Yhteisössä Jätteenpolttodirektiivissä säädetään jätteenpolton vähimmäisvaatimuksista. Direktiivi oli pantava täytäntöön kansallisesti mennessä. Jätteenpolttodirektiivi korvaa yhdyskuntajätteen poltosta annetut direktiivit (89/369/ETY ja 89/429/ETY) ja vaarallisten jätteiden poltosta annetun direktiivin (1994/67/EY). Mainittuja direktiivejä sovelletaan kuitenkin käytössä oleviin laitoksiin 28 joulukuuta 2005 asti. Jätteenpolttodirektiivin tavoitteena on saada sääntelyn piiriin periaatteessa kaikki jätteet ja tiukentaa sekalaisen yhdyskuntajätteen poltolle asetettavia vaatimuksia ottamalla huomioon jätteenpolton tekniikassa tapahtunut tekninen kehitys. Erityisenä tavoitteena on vähentää tiettyjen raskasmetallien (kadmium, elohopea ja lyijy) päästöjä 70

3 3 prosentilla ja dioksiinien ja furaanien tunnettuja päästöjä 90 prosentilla vuoden 1995 tasosta vuoteen 2005 mennessä. Jätteenpolttodirektiivin täytäntöönpanossa on lisäksi otettava huomioon ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi (1999/30/EY) ja tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamista annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi (2001/80/EY). 3. Ehdotuksen sisältö Asetuksella ja siihen liittyvällä erikseen esiteltävällä ehdotuksella valtioneuvoston asetukseksi ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) muuttamisesta pantaisiin täytäntöön jätteenpolttodirektiivi. Ehdotus poikkeaa direktiivistä kahdessa jäljempänä erikseen esitettävissä kohdissa. Asetus kattaisi sen 1 :n mukaan kaikki poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset, jossa poltetaan kiinteitä taikka nestemäisiä jätelaissa tarkoitettuja jätteitä. Ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät laitokset, jotka polttavat vain maa- ja metsätalouden puhtaita kasvijätteitä; elintarviketeollisuuden kasvijätteitä; ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvää kuituainetta sisältävää kasviperäistä jätettä, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja jos syntyvä lämpö hyödynnetään; puujätteitä lukuun ottamatta sellaista puujätettä, joka käsittelyn seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia komponentteja tai raskasmetalleja taikka rakennuksilta ja rakennusten purkamisesta syntyvää mainittuja aineita sisältävillä valmisteilla käsiteltyä puujätettä; korkkijätettä; radioaktiivista jätettä; eläinten ruhoja, joihin sovelletaan muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (1774/2002); öljyn ja kaasun etsimisessä ja hyödyntämisessä merellä syntyviä jätteitä, jos ne poltetaan syntypaikalla; sekä laitokset, joita käytetään tutkimukseen, kehittämiseen ja testaukseen, jotta voidaan parantaa jätteiden polttoprosesseja ja joissa poltetaan vähemmän kuin 50 tonnia jätettä vuodessa. Ongelmajätteiden polttoa koskevia erityisvaatimuksia ei sovellettaisi eräisiin nestemäisiin palaviin jätteisiin, jotka täyttävät asetuksessa määritellyt ehdot. Asetuksen 2 :ssä määriteltäisiin jätteenpolton kannalta keskeiset käsitteet kuten polttolaitos ja rinnakkaispolttolaitos. Jätettä polttavat laitokset olisivat joko polttolaitoksia, joiden pääasiallinen tehtävä on jätteiden poltto taikka rinnakkaispolttolaitoksia, joissa jätettä poltetaan joko varsinaisen polttoaineen taikka tuotantoprosessin ohessa. Käytössä oleva polttolaitos tai rinnakkaispolttolaitos olisi laitos, jonka toimintaan on myönnetty ympäristölupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jonka toiminta on aloitettu ennen 28 päivää joulukuuta 2003 tai jonka toimintaa koskevasta ympäristölupahakemuksesta on kuulutettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja joka on aloittanut toiminnan ennen 28 päivää joulukuuta Lisäksi rinnakkaispolttolaitosta, jolla on asianmukainen lupa ja joka on aloittanut toimintansa ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja joka aloittaa jätteen

4 4 polton ennen 28 päivää joulukuuta 2004, pidettäisiin myös käytössä olevana laitoksena. Toiminnan järjestämisen yleiset vaatimukset määriteltäisiin 3 :ssä. Viranomaisten on poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten ympäristölupaharkinnassa otettava lisäksi huomioon jätelain 4 ja 6 :n vaatimukset. Laitoksen vastaavasta hoitajasta säädettäisiin 4 :ssä. Hoitajan vaihtumisesta olisi ilmoitettava valvontaviranomaiselle ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 81. Asetuksen 5 ja 6 :ssä säädettäisiin vastaanotettavaa jätettä koskevien tietojen ja jätteen vastaanoton vaatimuksista. Ongelmajätteistä olisi jätteen painon lisäksi ilmoitettava tiedot sen fysikaalisista ominaisuuksista ja kemiallisesta koostumuksesta sekä muut tiedot jätteen soveltuvuudesta aiottuun polttoprosessiin. Lisäksi ongelmajätteistä olisi oltava tiedot jätteen vaarallisista ominaisuuksista sekä aineista, joiden kanssa sitä ei saa sekoittaa samoin kuin muista varotoimista. Ongelmajätteestä olisi otettava edustavat näytteet, jotta voidaan tarkistaa edellä edelletyt tiedot. Näytteet olisi otettava mahdollisuuksien mukaan ennen jäte-erän purkamista. Jos jäte on syntynyt toiminnanharjoittajan omassa prosessissa, ei mainittuja säännöksiä tarvitsisi soveltaa. Ehdotuksen 7 :n mukaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa syntyvä lämpö olisi hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista. Poltossa syntyvää lämpöä voidaan käyttää joko kaukolämmitykseen taikka siitä voidaan valmistaa höyryä, jonka sisältämä energia muutetaan sähköksi. Polttolaitosten poltto-olosuhteita koskevassa 8 :n 1 momentissa edellytettäisiin mahdollisimman tehokasta polttotulosta. Tehokas polttotulos voitaisiin osoittaa mittaamalla joko orgaanisen hiilen kokonaismäärä tai hiiltojäännöstä. Toiminnanharjoittajan tulisi jo lupahakemuksessa ilmoittaa kummalla menetelmällä polton tehokkuutta valvotaan. Vaikka asetuksessa säädettäisiin monille aineille ja yhdisteille päästöjen raja-arvot ja päästöjen seurantavaatimus, olisi tarpeen säätää myös poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksen polttolämpötiloista (8 :n 2 ja 3 momentti) sen varmistamiseksi, että palaminen on tehokasta ja että orgaaniset epäpuhtaudet hapettuvat tehokkaasti polttouunissa. Jos poltettavan ongelmajätteen sisältämien orgaanisten halogenoitujen aineiden pitoisuus on yli prosentti kloorina ilmaistuna, olisi polttolämpötilan oltava vähintään 1100 o C. Muussa jätteenpoltossa vaadittaisiin 850 o C lämpötilaa. Lisäpolttimien käyttöä koskevassa 9 :ssä, säädettäisiin polttolämpötilojen saavuttamisesta ja ylläpitämisestä. Jos polttolämpötila on alle säädettyjen lämpötilojen ei palotilaan saisi 10 :n mukaan syöttää jätettä. Poltettaessa vain tiettyihin jäteluokkiin kuuluvia jätteitä ja käyttäen tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja voitaisiin polttolaitoksissa kuitenkin 11 :n mukaan asettaa muita kuin 8 10 :n lämpötilaa tai viipymää koskevia vaatimuksia. Rinnakkaispolttolaitoksissa voitaisiin 11 :n mukaan vastaavasti asettaa muita kuin 8 ja 10 :ssä olevia lämpötilaa ja savukaasun viipymää koskevia vaatimuksia. Poikkeamisen edellytyksenä olisi, että polttolaitoksissa toimintaa koskevat muutokset eivät edellä tarkoitettuihin vaatimuksiin verrattuna lisäisi polttojätteen määrää eikä polttojätteen sisältäminen orgaanisten epäpuhtauksien määrää. Rinnak-

5 5 kaispolttolaitoksessa lämpötiloista poikkeamisen edellytys olisi lisäksi, että vähintään liitteessä V olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja hiilimonoksidin päästöjen raja-arvoa noudatettaisiin. Käytössä olevissa sellu- ja paperiteollisuuden kuorikattiloissa poikkeamisen edellytys olisi kuitenkin vain, että liitteen V orgaanisen hiilin kokonaismäärän raja-arvoa noudatetaan. Asetuksen 12 :ssä olisi yleisiä vaatimuksia päästöjen johtamiselle ilmaan. Sekä ilmaan että veteen johdettaville aineille ehdotetut päästöjen raja-arvot perustuisivat parhaaseen tekniikkaan. Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot asetettaisiin 13 :ssä sekä liitteissä II ja V. Polttolaitoksiin ja käsittelemättömän sekalaisen yhdyskuntajätteen tai ongelmajätteen rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettaisiin liitteen V päästöjen raja-arvoja ja muihin rinnakkaispolttolaitoksiin liitteen II päästöjen raja-arvojen määrittelymenettelyä. Direktiivistä poiketen asetuksessa ei sallittaisi liitteen II rajaarvojen määrittelymenettelyn käyttämistä ongelmajätteitä polttavalle rinnakkaispolttolaitokselle. Ongelmajätteiden poltosta annetussa nykyisessä valtioneuvoston päätöksessä on vastaavalla tavalla poikettu ongelmajätteiden polttamisesta annetun direktiiviin vaatimuksista. Vakiintunutta käytäntöä ei ole syytä muuttaa. Ongelmajätehuolto on toiminut hyvin nykyisellä järjestelyllä. Asetuksen liitteessä II otettaisiin direktiivistä poiketen jo tässä vaiheessa huomioon polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidin, typenoksidin ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta annetusta valtioneuvoston asetuksesta (1017/2002) johtuvat vaatimukset. Näin vältyttäisiin siltä, että Suomessa olisi kahdenlaisia raja-arvoja kyseessä olevien laitosten varsinaisten polttoaineiden poltosta syntyville päästöille. Samoin vältyttäisiin myöhemmin tehtävältä asetuksen muutokselta, joka olisi seurausta jätteenpolttodirektiivin säännöksestä, jonka mukaan komitologiamenettelyä noudattaen liitettä II tulee muuttaa tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan johdettavien epäpuhtauksien rajoittamisesta annetun direktiivin vaatimusten mukaiseksi. Asetus sisältäisi päästöjen raja-arvot (14 ja liite IV) savukaasujen puhdistuksessa syntyvälle jätevedelle sekä vaatimuksen poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksien jätteiden varastoinnista ja epäpuhtaiden vesien altaista taikka säiliöistä. Savukaasujen pesurin jätevesiä ei saisi laimentaa pitoisuusraja-arvojen saavuttamiseksi. Jos jätevedet kuitenkin käsiteltäisiin yhdessä muiden jätevesien kanssa, olisi toiminnan harjoittajan tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat savukaasun puhdistamisesta syntyvien päästöjen selvittämiseksi siten, että voidaan tarkistaa asetettujen päästöjen raja-arvojen noudattaminen. Poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksen toiminnassa syntyvän polttojätteen määrää olisi vähennettävä ja sen haitallisuutta ehkäistävä mahdollisimman paljon (15 ). Lisäksi polttojäte olisi kierrätettävä laitoksessa tai muualla mahdollisuuksien mukaan. Kuiva pölymäinen polttojäte olisi kuljetettava ja välivarastoitava tarvittaessa suljetussa säiliössä siten, että jätteen joutuminen ympäristöön estetään. Ennen kuin päätetään polttojakeen käsittely- tai kierrätystavasta olisi selvitettävä sen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet.

6 6 Jätteen polton ilmaan johdettavien päästöjen mittaamiseen esitetään sovellettavaksi samanlaisia vaatimuksia kuin ongelmajätteiden polton ilmaan johdettavien päästöjen mittaamiseen nykyisin sovelletaan. Ennen ympäristöluvan myöntämistä olisi varmistauduttava siitä, että lupahakemuksessa esitetyt mittaustekniikat ovat liitteen III mukaiset (16 ). Asianomaisten standardimenetelmien käytön vaatimuksen lisäksi olisi päästöjen mittausjärjestelmän täytettävä 20 :ssä ja liitteessä III esitetyt vaatimukset. Euroopan standardisoimisjärjestössä (CEN) on valmisteltu esitystä mittausjärjestelmän ja mittausten laadun toteamisesta. Esitys oli lausunnolla vuonna 2001 ja saatujen lausuntojen perusteella siitä muokataan lopullinen ehdotus. Asetuksen 17 :n mukaan seuraavia ilmaan johdettavia epäpuhtauksia olisi mitattava jatkuvasti: typen oksidit (edellyttäen, että luvassa on päästöjen raja-arvo), hiilimonoksidi, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, suolahappo, fluorivetyhappo ja rikkidioksidi. Määräajoin olisi mitattava raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästöt. Määräaikaiset mittaukset olisi tehtävä ensimmäisen toimintavuoden aikana kolmen kuukauden välein ja sen jälkeen vähintään kaksi kertaa vuodessa. Myös seuraavia prosessimuuttujia olisi mitattava jatkuvasti: lämpötila uunin seinämän läheisyydessä, savukaasun happipitoisuus sekä savukaasun paine, lämpötila ja vesihöyryn määrä. Ilmaan johdettavien päästöjen yleisistä mittausvelvoitteista voitaisiin eräin 18 :ssä säädetyin edellytyksin poiketa. Fluorivetyhapon mittauksia ei tarvitsisi tehdä, jos suolahapon päästöjä rajoitetaan siten, että päästöjen raja-arvot eivät ylity. Ympäristöluvassa voitaisiin lisäksi määrätä, että suolahapon, fluorivetyhapon ja rikkidioksidin jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos toiminnan harjoittaja voi osoittaa, että näiden aineiden päästöjen raja-arvot eivät voi ylittyä missään tilanteessa. Tässä tapauksessa jatkuvien mittausten sijaan olisi tehtävä määräaikaisia mittauksia. Vesihöyryn mittauksia ei tarvitsisi tehdä, jos näytekaasu kuivataan ennen analysointia. Raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästömittauksia voitaisiin 18 :n 2 momentissa säädetyin edellytyksin harventaa siten, että raskasmetallien päästömittauksia tulisi tehdä vähintään kerran kahdessa vuodessa ja dioksiini- ja furaanimittauksia vähintään kerran vuodessa. Mittauksien harventaminen edellyttäisi, että rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuisi ainoastaan sellaisten muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen. Jätteiden olisi lisäksi täytettävä jätteiden laadunhallintaa koskevien yleisesti käytössä olevien ja voimassa olevien standardien kriteerit. Tämänlaisena standardina pidettäisiin Suomen standardisoimisliiton standardia SFS-5875 (Jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi. Laadunvalvontajärjestelmä.). Direktiivin mukaan standardi on notifioitava komissiolle. Toiminnassa olisi otettava huomioon myös jätelain 40 :ssä tarkoitetut jätesuunnitelmat. Toiminnanharjoittajan olisi edelleen voitava osoittaa luotettavasti, että päästöt alittavat kaikissa olosuhteissa selvästi liitteessä II tai liitteessä V raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistetut päästöjen raja-arvot. Arvioinnin olisi perustuttava tietoihin kyseisten jätteiden laadusta ja mainittujen epäpuhtauksien päästöjen mittauksiin. Jätteiden laatukriteerit ja määräaikaismittausten uusi aikaväli olisi määrättävä ympäristöluvassa. Mittausten harventaminen edellä tarkoitetulla tavalla olisi mahdollista enintään 1 päivään tammikuuta 2005 asti. Menettelyn jatkaminen edellyttää jätteenpolttodirektiivin 17 artiklan menettelyn mukaista komission päätöstä jätteiden laatukriteereistä.

7 7 Asetuksessa tarkoitettu menettely edellyttää muun muassa, että jätettä poltto- tai rinnakkaispolttolaitokselle toimittavalla jätteen haltijalla on laatujärjestelmä, jota noudattamalla voidaan taata poltettavan jätteen laatu. Laatujärjestelmän mukaista jätettä poltettaessa on laitoksessa suoritettava mittaukset ja mittaustulosten on täytettävä edellä esitetyt ehdot. Asianmukaisesti toteutettu lajittelu jätteen syntypaikalla on avainasemassa pyrittäessä takaamaan poltettavan jätteen laatua. Jos laitokselle tuodaan muuta kuin mainitun menettelyn läpikäynyttä jätettä poltettavaksi, ei mittausten harventaminen ole mahdollista. Jatkuvien mittausten tulokset olisi muunnettava ilmaan johdettavien päästöjen osalta 19 :n mukaisesti ennen kuin niitä verrataan päästöjen raja-arvoihin. Näin muunnettuna yksikään vuorokausikeskiarvo ei saisi ylittää asianomaista päästöjen raja-arvoa (22 ). Lisäksi 97 prosenttia vuoden aikana mitatuista hiilimonoksidin pitoisuuksista tulisi olla alle liitteen V 5-kohdan ensimmäisen luetelmaviivan raja-arvon. Puolen tunnin keskiarvoissa luvassa voitaisiin valita joko liitteen V 2-kohdan A-sarakkeen päästöjen raja-arvot taikka B-sarakkeen päästöjen raja-arvot. Määräaikaisissa mittauksissa jokaisen mittauksen tulos tulisi olla alle päästöraja-arvon. Lisäksi olisi noudatettava liitteen V 5 kohdan toisen luetelmakohdan tai liitteessä II tarkoitettuja vaatimuksia. Jätevesistä olisi 20 :n mukaan mitattava jatkuvasti jäteveden happamuutta, lämpötilaa ja virtaamaa. Jäteveden kiintoainepitoisuutta olisi mitattava joko pistokokein taikka vuorokausinäyttein. Metallipäästöistä (Hg, Cd, Tl, Ar, Pb, Cr, Cu, Ni ja Zn) tulisi kuukausittain ottaa 24 tunnin edustava näyte. Dioksiineja ja furaaneja olisi ensimmäisen toimintavuoden aikana mitattava kolmen kuukauden välein ja sen jälkeen puolen vuoden välein. Asetuksen 23 :n mukaan veteen johdettavien päästöjen raja-arvot eivät ylittyisi, jos kiintoaineksen mittaustulokset ovat pienempiä kuin liitteen IV kokonaismäärä tai jos 95 % tuloksista on pienempiä kuin vastaava raja-arvo. Raskasmetallien mittauksista enintään yksi (kuukausikeskiarvo) saisi vuodessa ylittää päästöjen raja-arvon. Jos kuitenkin ympäristöluvassa olisi määrätty useammasta kuin 20 näytteen ottamisesta, saisi enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää päästöjen rajaarvon. Mikään dioksiinien ja furaanien mittaustuloksista ei saisi ylittää päästöjen rajaarvoa. Asetuksen 21 :ssä olisi säännökset mittaustulosten tallentamisesta. Raja-arvojen ylityksistä olisi ilmoitettava viipymättä valvontaviranomaisille (24 ). Ympäristöluvassa määrättäisiin tarkemmin aikarajoista ja siitä, miten ilmoitukset olisi tehtävä. Toiminnan harjoittajan olisi myös toimitettava viranomaiselle vuosittain selvitys laitoksen toiminnasta. Selvityksen tulisi sisältää vähintään kuvauksen siitä, kuinka laitos on toiminut vuoden aikana, tiedot päästöistä ilmaan ja veteen sekä mittaustulosten vertailu päästöjen raja-arvoihin. Lisäksi valvontaviranomaisen olisi laadittava luettelo poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksista ja annettava se yleisön saataville (25 ). Luettelo voisi olla myös valvontaviranomaisen Internet-sivuilla. Ehdotuksen 26 :n mukaan ympäristöluvassa voitaisiin määrätä pisin sallittu aika, jonka kuluessa puhdistuslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuen päästöt voisivat ylittää raja-arvot samoin kuin siitä kuinka kauan päästöjen mittaamiseen tarkoitetut laitteet voisivat olla poissa käytöstä. Näistä määrät-

8 8 täisiin tarkemmin ympäristöluvassa. Ympäristöhallinnon seurantajärjestelmän (VAH- TI) sähköiseen raportointiin on lisätty kohta, jolla asia voidaan ilmoittaa. Liitteessä I määriteltäisiin dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien ekvivalenttikertoimet. Liitteessä II olisi menettelyt rinnakkaispolttolaitosten ilmaan johdettavien epäpuhtauksien raja-arvojen määrittämiseen. Osa energiantuotantolaitosten raja-arvoista laskettaisiin sekoitussäännöllä, joka on ilmaistu kaavana. Liite III sisältäisi vaatimukset käyttää mittauksissa standardisoituja menetelmiä ja sen lisäksi siinä asetettaisiin jatkuvien mittauksien laadulle vaatimukset. Mittauksien epävarmuus tulisi 95 prosentin todennäköisyydellä raja-arvon pitoisuudessa olla pienempi kuin liitteessä III olevat prosenttiluvut. Samoja prosenttilukuja käytettäisiin myös rajaarvoon verrannollisen pitoisuuden laskemisessa: mitatusta tuloksesta voitaisiin vähentää luku, joka saadaan kertomalla mittauksien epävarmuutta osoittava luku rajaarvolla. Jos raja-arvo on 10 mg/m 3 (n) ja mittausten sallittu epävarmuus on 30 %, voitaisiin mitatusta tuloksesta vähentää 30 % x 10 mg/m 3 (n) = 3 mg/m 3 (n). Näin tulokset, jotka on mitattu hyväksytyllä mittausmenettelyllä ja ovat alle 13 mg/m 3 (n), eivät olisi raja-arvon ylityksiä. Liitteessä IV olisivat raja-arvot vesiin johdettaville epäpuhtauksille ja liitteessä V rajaarvot polttolaitosten ilmaan johdettaville epäpuhtauksille. Liitteessä VI olisi kaava, jolla raja-arvot voidaan muuntaa eri happipitoisuuteen. Näin olisi meneteltävä, jos raja-arvojen määräämiseen rinnakkaispolttolaitoksissa sovellettaisiin liitettä II, koska raja-arvot ovat eri happipitoisuudessa. 1. Ehdotuksen vaikutukset Ehdotuksen toiminnallisia, taloudellisia, ympäristö- ja muita vaikutuksia on vaikeata erottaa jätelain sekä ympäristönsuojelulain ja sen mukaisesta lupamenettelystä jo aiheutuvista vaikutuksista. Jätteenpolttolaitosten suunnittelussa on usean vuoden ajan myös pyritty ennakoimaan tulevan EY-direktiivin vaatimuksia ja etenkin suurten polttolaitosten toiminnan laatutaso vastaa melko hyvin asianmukaiselle jätteen poltolle asetettavia vaatimuksia. Ehdotuksesta johtuva olennainen vaikutus ja etu onkin jätteenpolttoa koskevan tilanteen selkeytyminen ja polton vaatimustason yhtenäistyminen koko maassa. Asetus helpottaisi jätteenpolton ja jätehuoltojärjestelmän suunnittelua ja investointipäätösten tekemistä, kun vaatimuksista on saatu varmuus Toiminnalliset vaikutukset Suomessa poltetaan vuosittain noin tonnia yhdyskuntajätettä rinnakkaispolttona noin kymmenessä laitoksessa sekä yhdessä varsinaisessa jätteenpolttolaitoksessa. Tämä on 10 prosenttia yhdyskuntajätteen määrästä. Sen sijaan teollisuudessa jätteiden poltto on yleistä. Suurin osa teollisuuden poltettavasta jätteestä (6 miljoona tonnia vuodessa) on metsäteollisuuden oman toiminnan yhteydessä hyödynnettäviä jätemate-

9 9 riaaleja. Suomessa on lisäksi kaksi suurehkoa ongelmajätteiden polttoon erikoistunutta laitosta. Eräät tuotantolaitokset polttavat myös omia öljyjätteitä. Ehdotetulla asetuksella ei olisi juurikaan vaikutusta varsinaisten ongelmajätteiden polttolaitosten toiminnalle, koska näihin on jo aikaisemmin sovellettu lähes vastaavia, ongelmajätteiden poltosta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisia vaatimuksia. Myöskään metsäteollisuudessa tapahtuvaan jätteen polttoon asetuksella ei olisi juurikaan vaikutuksia, koska metsäteollisuuden jätteet kuten puu, kuori ja erilaiset kuitupitoiset lietteet eivät yleensä kuuluisi asetuksen soveltamisalaan. Vaikutukset yhdyskuntajätteiden polttoon olisivat sen sijaan huomattavat. Käytössä olevilla laitoksilla pienimuotoinen yhdyskuntajätteen energiahyötykäyttö päättynee siirtymäajan jälkeen ja poltto siirtynee tapahtuvaksi suurissa ja suurehkoissa energiantuotantolaitoksissa edelleenkin rinnakkaispolttona muiden polttoaineiden käytön ohella, mutta osin myös erikoistuvana jätteen polttona, jossa hyödynnetään energia. Uutta jätteenpolttokapasiteettia tarvitaan muistakin syistä. Tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa valtioneuvosto on asettanut tavoitteeksi yhdyskuntajätteen hyödyntämisasteen nostamisen 40 prosentista 70 prosenttiin. Kaatopaikoista annetussa kansallisessa säädöksessä ja vastaavassa yhteisölainsäädännössä taas edellytetään, että suurin osa kaatopaikalla kasvihuonekaasua tuottavasta yhdyskuntajätteen biohajoavasta aineesta erotellaan jätteestä ennen sen sijoittamista kaatopaikalle. Kaatopaikalle sijoittamisen vaihtoehtoina ovat jätteen kierrätys, biologinen käsittely ja poltto. Suurimman potentiaalisen lisäämismahdollisuuden tarjoaa jätteen energiakäyttö Taloudelliset vaikutukset Kuten edellä on todettu, asetuksen taloudellisten vaikutusten erottaminen jätehuollon muusta kehittämisestä aiheutuvista kustannuksista ei ole mahdollista. Jäljempänä kustannukset on arvioitu vain yksikkökustannuksina. Tehtyjen selvitysten mukaan olisivat yhdyskuntajätteen keskimääräiset käsittelykustannukset ehdotetun asetuksen vaatimukset täyttävään jätteenpolttoon tai vaihtoehtoisesti kaatopaikalle toimitettuna (ilman jätteen keräys- ja kuljetuskustannuksia) seuraavat: kaatopaikkakustannukset 63 /tn kustannukset rinnakkaispolttolaitoksessa, jos syntyvä lämpö ja sähkö voidaan myydä 60 /tn kustannukset polttolaitoksella, jos syntyvä lämpö ja sähkö voidaan myydä - arinapoltto 73 /tn - leijukerrospoltto 85 /tn kustannukset polttolaitoksella, jos laitos tuottaa vain sähköä 93 /tn

10 10 Edullisimmissa olosuhteissa yhdyskuntajätteiden rinnakkaispoltosta perittävä maksu, jolla katettaisiin asetuksen edellyttämät laitoksen investointi- ja käyttökustannukset, voisi olla 2,5 5 /MWh, joka vastaisi /tonni jätettä. Tällöin olisi kysymyksessä uusi laitos ja kaukolämpö voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Jos lajiteltu jäte poltettaisiin rinnakkaispolttona käytössä olevassa kattilassa, jonka päästöjen rajoittamista olisi tehostettava uusien vaatimuksien vuoksi, voisivat kustannukset kaksinkertaistua. Jos syntynyt lämpö voitaisiin hyödyntää vain osittain kuten vain talven pakkasilla, voisi perittävä käsittelymaksu olla jopa kolminkertainen edellä esitettyyn käsittelymaksun ylärajaan verrattuna Ympäristövaikutukset Asetus koskisi eräin poikkeuksin kaikenlaisten jätteiden polttamista. Siinä määriteltäisiin niin ilmaan, kiinteisiin jätteisiin kuin mahdollisiin jätevesiin päätyvien päästöjen ja jätteiden maksimitasot ja valvonta. Vaatimukset perustuisivat parhaaseen tekniikkaan. Poltto- ja rinnakkaislaitosten teknisen tason ja hoidon tehostamisella olisi myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Tämä olisi tärkeätä tilanteessa, jossa jätteiden polttaminen yleistyy. 2. Asetuksen valmistelu Asetus on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Elokuussa 2002 järjestettiin kuulemistilaisuus. Asetuksesta on pyydetty lausunnot eri ministeriöiltä, muilta viranomaisilta, asiantuntijalaitoksilta, eräiltä kunnilta, järjestöiltä ja muutamilta yrityksiltä. Lausuntoja saatiin yhteensä 29 kpl. Lausuntokierroksen perusteella asetusluonnosta on edelleen tarkistettu siten, että se edellä mainituin poikkeuksin olisi mahdollisimman yhtenäinen jätteenpolttodirektiivin kanssa. 3. Asetuksen voimaantulo Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä kesäkuuta Asetuksella kumottaisiin yhdyskuntajätettä polttavien laitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä annettu valtioneuvoston päätös (626/1994), ongelmajätteiden poltosta annettu valtioneuvoston päätös (842/1997) sekä öljyjätehuollosta annetun valtioneuvoston päätöksen (101/1997) 7. Tällä asetuksella kumottavia säädöksiä sovellettaisiin kuitenkin 28 päivään joulukuuta 2005 saakka käytössä olevaan laitokseen. Käytössä olevaan laitokseen sovellettaisiin edellä todetun estämättä tämän asetuksen liitteessä erikseen mainittuja säännöksiä.