Kesän suloiset lemmikit

Transkriptio

1 09 16Suomen Norppatäti Kaarina vie tietoa päiväkoteihin Perhosjuliste 10 yleisintä päiväperhosta Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 3/2012 2,00 Kesän suloiset lemmikit 11 Verkkosivut uudistuivat Kesän retket nyt myös netissä!

2 2 Ympäristöhallinto uusintaleikkaukseen? pääkirjoitus 3/2012 Luonnonsuojelija Kesäkuu nro 3/ vuosikerta ISSN Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liittoon. Reilut kaksi vuotta sitten vähennettiin ympäristöhallinnon itsenäisyyttä. Alueelliset ympäristökeskukset sulautettiin osaksi elinkeino-, liikenne ja -ympäristökeskuksia (ELY). Keskeisin ohjausvalta annettiin työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM). Samaan aikaan saatiin opeteltavaksi toinenkin ilmava lyhenne AVI. Se tarkoittaa aluehallintovirastoa. ELYjen ja AVIen alkutaival ei ole ollut helppo. Maan hallitus on kiinnittänyt huomiota alueellisen ympäristöhallinnon vaikeuksiin, varsinkin kaivosasioissa. TEM:n kansliapäällikkö Erkki Virtanen kutsui kesän tullen koolle kolmen luonnonvaroja hallinnoivan ministeriön kansliapäälliköt valmistelemaan pikaisesti ehdotusta ELYjen talouden tasapainottamisesta. Se olisi ilmeisesti tarkoittanut pienten ELY-keskusten lopettamista. Lakkautuslistalla olisivat Kainuu, Pohjanmaa, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Häme ja Satakunta. Näistä neljässä hoidetaan ympäristöpuolen asioita. Myös rakenteisiin on voitava puuttua, Virtanen sanoi YLE:lle. Hän kielsi kuitenkin pian lopettamistulkinnan. Tähän ohjaakin hallitusohjelma, jossa on sovittu, että ELYjen ja AVIen toimintaa kehitetään niiden nykyisen määrän ja rakenteen pohjalta. Ympäristöhallinto on menettänyt parissa vuodessa lähes puolet henkilöstöstään. Tämä palvelee vastuutaan välttelevän elinkeinoelämän etua ja haittaa elinkeinotoimintaa, jossa ympäristövastuullisuus on otettu kilpailueduksi. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka esitti ratkaisuksi ELY-keskuksien tehtävien karsimista. Luonnonsuojeluliitto suositti puolestaan, että ympäristövalvonnan kustantaisi ympäristöä pilaava toiminta. Eli otetaan rahaa luvista ja muista niin paljon, että valvonta voidaan hoitaa, liiton puheenjohtaja Risto Sulkava selvensi. Itsenäisten ympäristökeskusten purkaminen oli virhe. ELY-keskusten ympäristövastuualueet tulisikin siirtää takaisin ympäristöministeriön taloudelliseen ohjaukseen. Näin elinkeinotoiminnan harjoittajan ja valvojan roolit pysyisivät terveesti erillään. Työ- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehestä (kok.) on tullut puolueensa kovan ympäristöpolitiikan keihäänkärki. Ministeri ei ole ilahtunut ajatuksesta kaivosverosta, jonka kokee kaivosyhtiöille rasitteeksi. Häkämies tukee kuitenkin vihreän liiketoiminnan kehittämistä. Hänen tulisi olla tarkka, jotta ei johdattaisi Suomea epäuskottavuuteen. Vihreä liiketoiminta tarvitsee tuekseen toimivan ympäristöhallinnon. Luonnosta huolehtiminen saa koko ajan uusia perusteluja tuekseen. Kevään merkittävimpiä uutisia välittivät suomalaiset huippututkijat Ilkka Hanski ja Tari Haahtela. Heidän tutkimustensa mukaan ihmistä lähellä oleva monimuotoinen luonto suojelee allergioilta. Matti Nieminen TOIMITUS Matti Nieminen, päätoimittaja, p. (09) , Liisa Hulkko, toimitussihteeri, ad, p. (09) , Maura Haimola, vs. verkkotoimittaja, p. (09) , TOIMITUSNEUVOSTO Sini Eräjää, Maura Haimola, Hanna Hakko, Antti Halkka, Hanna Kaisa Hellsten, Liisa Hulkko, Mika Laurila, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Liisa Hulkko palstojen vinjetit Emmi Jormalainen VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2012 TILAUSHINTA 2012 Jäsenmaksu on 32 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 39. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) , jasenasiat@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 31. ilmestyminen 2012 Lehti ilmestyy vuonna 2012 viisi kertaa: , 11.6., (tuplanumero) ja ILMOITUSHINNAT /1 sivu 2500, 1/2 sivu 1250, 1/4 sivu 625 jne. Ota yhteyttä: luonnonsuojelija@sll.fi KANNEN KUvat: Luhtalemmikki (Mauri Leivo), nokkosperhonen (isl.fi), Kaarina Tiainen (Eini Kosonen) HUTEJA & OSUMIA kalaherkkuja Kuinka moni ostaisi kalatiskiltä vaarantunutta, dioksiinipitoisuuksiltaan turvalliset rajat ylittävää, syövälle ja sikiöiden kehityshäiriöille altistavaa Itämeren lohta? Jasper Pääkkönen, Uusi Suomi, Kasvissyönti on seksikästä Kasvissyönti sai miehet tuoksumaan naisten mielestä paljon puoleensavetävämmiltä kuin lihaa syövät miehet. yle.fi aurinkovoimaa! Viikonlopun aikana Saksassa tuotettiin hetkellisesti aurinkosähköä suuremmalla teholla kuin minkään yksittäisen valtion alueella aikaisemmin. Uusi tehoennätys on 22 gigawattia, kertoo Reuters. [...Se] vastaa suurin piirtein 20 tavanomaisen ydinvoimalan maksimitehoa. Tekniikka&Talous, Energiaosio pohjois-pohjanmaan säteilevä tulevaisuus Pohjoisen suurhankkeet, kaivokset ja energiaratkaisut etunenässä, luovat alueella vahvaa tulevaisuuden uskoa. Erityinen piristysruiske on Fennovoiman ydinvoimala Pyhäjoelle. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimintakertomus 2011 kansallisomaisuus myyntiin Ajatus laittaa pienpalstat myyntiin toi Metsähallituksen innovaatiopalkinnon tuotekehitysvastaava Jorma Siiralle sekä pienpalstaprojektin vetäjälle, Laatumaan Esko Maukoselle. Metsälehti NAAPURIMAIDEN KÄYTÄNNÖistä Syken tutkija pidätettiin keskiviikkona Venäjällä. Lannoitetehtaan vartijat katsoivat, että suomalaistutkija oli tunkeutunut ilman lupaa lannoitetehtaan aitaamattomalle alueelle. Aamulehti Talvivaara reagoi ärhäkkäästi linnut löytäneisiin ihmisiin. [...] Yhtiö hälytti paikalle poliisipartion. Viestintäpäällikkö Nissinen sanoo, ettei kaivosalueelle saa mennä ilman yhtiön lupaa. Hs.fi Poliisi puhutti meidät yksitellen. Omituisin kysymys oli, veimmekö itse ne kuolleet linnut sinne, [Sampsa] Oinaala kertoo. Hs.fi

3 3 kesän kuva kuvaaja: anna-liisa pirhonen / ikkunasuomenluontoon.fi sisällys Neitoperhoset kohtasivat lounashetkellä punahatussa. UUTISIA 4 Turpeenottolupia kaadettiin vesiensuojelun perusteellla 6 Kaivoslaista keskustellaan nyt Suomessa 7 50 vuotta luonnonsuojelun tukea 8 Katiskakampanja on ollut menestys Saimaalla 8 Koulumetsähanke sai uudet verkkosivut 9 Norppatäti Tiainen tässä numerossa 10 Norppaluodolta Maura Haimola 11 Verkkosivut uudistuivat 13 Vesivuoden sarja: Vedet kuntoon yhteistyöllä 15 Apua sisävesien taimenille 16 Maakuntajärvet on valittu big jump Hyppää puhtaiden vesien puolesta! 32 kesän talkoot odottavat! SLL:n luonnonsuojelupiirit ja -yhdistykset järjestävät perinnemaisematalkoita eri puolilla Suomea. Lauri Salminen 23 ryhtyisitkö metsänsuojelijaksi? Uudistuneiden verkkosivujen kautta voi nyt luonnon kuukausitukijaksi Tunnetko Suomen 10 yleisintä päiväperhosta? ELÄMÄNTAPA 18 Ekoarjen sankarit Ekoarjessa mökkeillään maltilla 19 Arjen kolumni Liisa Hulkko 20 Ekotekniikan maailma Energiafiksun rakentamisen näyteikkuna missä olet? 22 Silmäniloa ja sielunhoitoa perinnemaisemista 24 Luonnonkukat kutsuvat jälleen 28 Norpan menot Tutustu Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvontahankkeeseen! tommi taipale Lampaiden siirtoa Seitsemisen kansallispuiston perinnemaisematalkoissa.

4 4 UUTISET Mauri huhtala Rimpinevan Rimpilammesta olisi tullut turpeenottoalueen laskeutusallas, jos hanke olisi edennyt. Juha Ollila Hirvisuota ENNALLISTE- TAAN talkoovoimin Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri järjestää ennallistustalkoot Hirvisuon soidensuojelualueella la su Maisemiltaan komea lintusuo on laaja ja monipuolinen rimpinen aapa, jossa on iso keidassuo-osa. Se sijaitsee Kuusamontien varressa Oulun ja Pudasjärven rajalla. Suojelualueen lounaispuolen reunassa sijaitsevan allikkoisen keidassuon tilaa heikentävät vanhat ojat. Rakennamme patoja suon vesitalouden ennallistamiseksi. Se on lapiotyötä: koneilla ei ole suolle asiaa, Merja Ylönen kertoo. Työt aloitetaan lauantaina klo 10 ja lopetetaan sunnuntaina, kun urakka on saatu valmiiksi. Työmaalle voi tulla myös yhdeksi päiväksi. Järjestäjät vastaavat majoituksesta ja ruokailuista sekä työkaluista. Talkoot toteutetaan yhteistyössä Metsähallituksen Pohjanmaan Luontopalvelujen kanssa, joka vastaa työn suunnittelusta ja ohjauksesta. Hirvisuon talkoita tukee Lumene. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: - Ilmoittaudu talkoisiin mennessä: Merja Ylönen, p tai merja.ylonen@sll.fi. - Tietoja talkoista: - Suon kuvaus retkikohteena ja kartta: hirvisuo. Turpeenottolupia kaadettiin vesiensuojelun perusteella Kärsämäellä sijaitsevat Rimpineva ja Savineva säästyivät turpeenotolta. Korkein hallinto-oikeus ei antanut Vapolle lupaa kuivattaa niitä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli jo kolmas kielteinen: Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto teki Vapolle kielteisen päätöksen helmikuussa 2009 ja Vaasan hallinto-oikeus joulukuussa Olemme helpottuneita ja iloisia, että hienot suot säästyvät turpeenotolta. Prosessi on ollut pitkä, mutta siihen on totuttu, SLL:n Pohjois-Pohjanmaan aluepäällikkö Merja Ylönen kertoo. Pohjois-Pohjanmaalla kaivetaan ja poltetaan turvetta kolmannes valtakunnan määrästä. Kokemusta lupaprosesseista on kertynyt: Luonnonsuojelupiiri on perinpohjaisesti perehtynyt turpeennostohankkeisiin. Niitä on edelleen vireillä kymmenittäin. Vesiensuojelu voitti Rimpineva ja Savineva ovat ojittamattomia ja hyvin luonnontilansa säilyttäneitä vaikka ovatkin ojitusten ympäröimiä. Molemmilla soilla on myös suolampi. Suot sijaitsevat Siikajoen valuma-alueella. Erityisesti Lamujoella, joka olisi ollut matkan varrella yksi kuivatusvesiä vastaanottava vesistö, on myös iso kalataloudellinen merkitys. Savinevan hankealue oli 115 hehtaaria ja Rimpinevan 70 hehtaaria. Koska suot sijaitsevat lähellä toisiaan ja niiden valuma-alue on sama, on hankkeita koko ajan käsitelty yhdessä ja päätökset ovat samansisältöisiä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että turvetuotantoalueen toiminnasta aiheutuvat päästöt lisäisivät merkittävästi alapuolisiin vesistöihin kohdistuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormaa suunnitelluista vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta. Päästöt vaikeuttaisivat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaisen tavoitetilan saavuttamista. Tällä hetkellä koko Siikajoen vesistön ekologinen tila on tyydyttävä tai vain välttävä Lamujärveä lukuunottamatta. Tavoitteena on hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, mutta siihen ei päästä ilman erityistoimia. Kansalaiset mukaan Pohjois-Pohjanmaalla vesienhoitoalueen toimenpideohjelmalla on ollut suuri merkitys turpeenottoluvituksessa. Sen perusteella tulee yhä useammin kielteisiä päätöksiä. Oulujoen-Iijoen alueella jokivesistöt ovat kuormittuneita. Sama koskenee Pohjanmaata, kun taas Keski-Suomessa ongelma on kohdistunut järvialueille, Ylönen kertoo. Ylösen mukaan ensimmäisellä vesienhoitosuunnitelmakierroksella korostettiin sitä, ettei uusia vaatimuksia eikä vesiensuojelun kiristyksiä elinkeinonharjoittajille saa tulla. Siksi vesistöjä on saatettu luokitella hyviksi tarkoitushakuisesti. Ensimmäisellä kierroksella kansalaiset pääsivät vielä huonosti mukaan vesienhoitosuunnitelman tekoon. Asia oli uusi, ja osallistumisjärjestelyt jäykkiä. Paljon vesistökohtaista tietoa jäi pimentoon. Tiedolla oli kyllä kysyntää, sillä viranomaisilla oli vähän varsinkin ekologista tietoa vesistöistä. Varovaisuusperiaatetta ei ole noudatettu ainakaan niiden vesistöjen luokituksessa, joiden tila on määritelty hyväksi ilman ekologista tietoa, vaikka veden käyttökelpoisuusluokka on ollut vain tyydyttävä. Vesistöt kuuluvat kaikille. Vaikutusmahdollisuuksia pitäisi helpottaa ja monipuolistaa vesiensuojelun edistämiseksi eikä karsia resurssipulaan vedoten, Ylönen sanoo.

5 UUTISET 5 TEKSTIt Liisa Hulkko, Merja Ylönen Luonnonsuojeluliitto on kaatanut viime vuosina kymmeniä turpeenottolupia Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja paikallisyhdistykset ovat taistelleet vuosikymmeniä satojen soiden puolesta. Turveteollisuuden ympäristölupahakemuksia on hylätty ja valituksia on kaadettu aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Kielteisen päätöksen on saanut esimerkiksi Haapaveden Isonevan, Vaalan Matorimmen ja Iin Karhunpesämaansuon turpeenottohakemus. Pelkästään viimeisten vuosien aikana on kaadettu kymmeniä turpeenottolupia. Esimerkiksi nämä suot tai niiden osat olisivat muuttuneet turvekentiksi ilman luonnonsuojelupiirien ja -yhdistysten työtä. l Alhonkeidas, Kankaanpää l Haapaneva, Isokyrö l Haarasuo, Sonkajärvi l Hirvisuo, Pöytyä l Hutinsuo, Mikkeli l Härkäsuo, Kiuruvesi l Höyläsalonneva, Toholammi l Isoneva, Haapavesi l Isosuo, Hartola l Julkuneva, Veteli l Juurikkasuo, Ruokolahti l Karhunpesämaansuo, Ii l Kaurajärvmossen (Aittasenneva), Vöyri l Kokkosuo, Pielavesi l Kotisuo (Saarisuo), Kiuruvesi l Kuivaistensuon, Pielavesi l Kuljunneva, Kuortane l Kurkisuo, Hyvinkää l Kurkineva, Pyhäntä l Kynnyssuo, Jämsä l Kyrönneva, Jalasjärvi l Lampakanneva, Lappajärvi l Lehmisuo, Pihtipudas l Lempaatsuo, Keuruu ja Jämsä l Louhineva, Parkano l Loukkusaarenneva, Perho l Marjosuo, Multia l Matolamminsuo, Kitee l Matorimpi, Vaala l Meraneva, Perho l Mustaisneva, Kauhajoki l Mörninsuo, Pihtipudas l Nuolisuo, Ranua l Nälkäsuo, Pudasjärvi l Näätäneva, Kauhajoki l Oittilansuon, Suonenjoki l Pahaneva, Pyhäntä l Paskoneva, Pyhäjärvi l Peräsuo, Kiuruvesi l Pieni-Huppio, Juva l Pirttisuo, Karstula l Puronlatvasuo-Vengassuo, Pudasjärvi l Pälsynsuo, Oulu l Päsmärinsuon, Sonkajärvi l Rautjärvenlampi, Mynämäki l Rimpineva, Kärsämäki l Ruoholamminneva, Pyhäntä l Rääsynsuo, Joutsa l Saarisuo, Vaala l Sallinsuo, Pieksämäki l Salonneva, Kauhava l Saukonsuo, Parkano l Saunakankaansuo, Mikkeli l Saunalamminsuo (Torsa), Ruokolahti l Savineva, Kärsämäki l Selkäneva, Töysä l Suoniemensuo, Karstula ja Saarijärvi l Susisuo, Vaala l Viurusuo, Outokumpu l Vähänjärvenneva, Jalasjärvi Hollolan ja Orimattilan hautausmaiden luonnonkasveja vaalitaan Hollolan ja Orimattilan seurakuntapuutarhurit ohjeistavat hautausmaanhoitajia säilyttämään keto- ja niittykasvit sekä erityisesti vanhan kulttuurin seuralaiskasvit. Seurakuntien myötävaikutuksella Hollolan ja Orimattilan hautausmailla järjestetään vuosittain luonnonkukkien päivän kasviretket. Keväällä 2011 Hollolassa jätettiin luonnontilaan alue, jossa ei ole vielä hautauksia. Se osoittautui runsaslajiseksi niityksi. Niittymäisiä alueita ja ketoja ei tarvitse kesän mittaan leikata, lannoittaa eikä kastella, mikä säästää ympäristöä. Ks. Luonnonkukkienpäivän retki Hollolan hautausmaalle s. 24. Kielteisistä päätöksistä valittaminen on yhä yleisempää, ja prosessit ovat siksi pitkiä, mutta työ kannattaa. Ensimmäisiä kaikissa oikeusasteissa kaadettuja turpeenottohankkeita oli Vapon lupahakemus Ranuan Nuolisuolle. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös saatiin vuonna Lista ei ole täydellinen, ja karttamerkinnät ovat suuntaa-antavia. TEKSTI & KUVA Helena Raikas LUKIJAN UUTINEN wikimedia commons Allin kevätmetsästys lopetettiin Maa- ja metsätalousministeriö antoi huhtikuussa asetuksen, jolla se lopetti allin kevätmetsästyksen. Alli oli viimeinen vesilintu, jota sai Suomessa metsästää myös keväällä. Lintuja metsästettiin ennen keväisin, kun ruokavarastot alkoivat ehtyä ennen uutta satoa. Kevätmetsästys oli nälänhädässä tapahtunutta siemenperunoiden syömistä, joka verotti pesimään valmistautuvia emolintuja. Nykyaikana metsästys on kuitenkin harrastus, jolta lakikin vaatii kestävyyttä. Siksi metsästyksen pitää kohdistua syksyllä pesimäkauden poikastuottoon eikä keväällä sen pääomaan. Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife ovat tehneet jo vuosikymmeniä töitä kevätmetsästyksen lopettamiseksi. Nyt ratkaisivat uudet tiedot allikannan vähenemisestä ja Euroopan komission painostus. Myös Ahvenanmaa lopetti allin kevätmetsästyksen. Maakunta, jolla on omat lait, jatkaa kuitenkin vielä haahkan kevätmetsästystä. Luontojärjestöt jatkavat työtään sen lopettamiseksi. Karhukanta romahti Viime vuonna karhun metsästystä lisättiin. Huono marjasato ajoi nallet pihoihin syömään omenia. Mesikämmeniä säikähtäneet ihmiset vaativat ministeriöltä lisää tappolupia. Luonnonsuojeluliitto varoitti viime vuonna maa- ja metsätalousministeriötä (MMM) ylittämästä tutkijoiden pyyntisuosituksia. Tutkijoita ja luonnonsuojelujärjestöjä ei kuitenkaan kuunneltu. Liian kovan metsästyksen tuloksena karhukanta romahti 20 prosenttia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa elää karhua. Vuotta aiemmin niitä oli Tänä vuonna metsästysmääriä on aikomus korjata. MMM esitti maaliskuussa pyyntimäärien pienentämistä jopa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen suositusta vähemmäksi. Luonnonsuojeluliitto kannatti karhukiintiön pienentämistä lämpimästi. Tässä tilanteessa metsästyspaineen vähentäminen on oikea ja hyvin perusteltu ratkaisu, puheenjohtaja Risto Sulkava totesi liiton lausunnossa. Huono marjasato ajoi nälkäiset karhut viime syksynä omenavarkaisiin.

6 6 UUTISET Kuva Raahen kultakaivoksen varastoaltaan vierestä, josta vuotovesiä valui keväällä metsään. TEKSTI Tapani Veistola jussi liimatainen Jorma luhta / leuku Toimittaja Sampsa Oinaala ja valokuvaaja Tommi Taipale löysivät Talvivaaran vesialtaasta kuolleita muuttolintuja. tommi taipale TekstI Matti Nieminen Kaivosverosta keskustellaan nyt Suomessa Talvivaara nosti esille kaivostoiminnan ympäristövastuuttomuuden. Avuksi on ehdotettu kaivosveroa. Mitä se tarkoittaisi? Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kertoi blogissaan toukokuussa, että aluehallintovirastojen (AVI) ympäristöjohtajat olivat ottaneet yhteyttä ympäristöministeriöön. Pokka luonnehti tilannetta hätähuudoksi. Johtajien mielestä paikalliset resurssit eivät riitä kaivosasioiden valvontaan. Ongelma kulminoituu kaivostoimintaan. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haavisto (vihr.) ehdotti toukokuun puolivälissä Suomeen kaivosveroa. Hänen mielestään kaivosveron tuotot voitaisiin kerätä kaivosrahastoksi samaan tapaan kuin Norjassa kerätään öljyrahastoa. Eduskunnassa oli jo aiemmin esillä vasemmistoliiton aloite kaivosverosta. Kaivosvero pikaisesti käyttöön? Haaviston puoluetoveri, ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on pitänyt mahdollisena, että kaivosvero toteutettaisiin jo tällä hallituskaudella. Hän on pitänyt tärkeänä, että vero kannettaisiin suhteessa aiheutettuun haittaan. Kyse olisi haittaverosta, jonka suuruus määräytyisi esimerkiksi louhitun maa-ainesmäärän mukaan. Louhintaverolla hyvitettäisiin kunnille ja valtiolle kaivosteollisuuden aiheuttamia kustannuksia ja ympäristöongelmia. Louhintaverolla varmistetaan, että kaivosteollisuudesta jää kokonaisuutena Suomelle hyötyä, etteivät meille jää vain ympäristöhaitat ja voitot menevät ulkomaille, Niinistö kertoi Helsingin Sanomille. Ympäristöministeri arvioi, että verotuotto olisi yli 100 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa vero voitaisiin ottaa käyttöön jo kuluvalla hallituskaudella. Myös entinen työ-ja elinkeinoministeri, kansanedustaja Ympäristöministeri arvioi, että verotuotto olisi yli 100 miljoonaa euroa. Mauri Pekkarinen (kesk.) kannattaa kaivosrahaston perustamista. Pekkarinen näkee, että rahasto sijoittaisi varoja sekä aikaisen vaiheen kaivosprojekteihin että kypsiin yrityksiin. Painotus rahojen käytössä on siis ilmeisen erilainen kuin Niinistöllä. Työ- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) on tilannut pikaisen selvityksen kaivosveron malleista maailmalla. Selvityksen tekee ruotsalainen Raw Materials Group. Kysymyksiä maan uumenista Tässä vaiheessa ajatus kaivosverosta herättää tukun kysymyksiä. Kerättäisiinkö sillä öljyntorjuntarahastojen tapaan varoja mahdollisten onnettomuuksien varalle? Vai rahastettaisiinko Suomen mineraalien käytöstä ja maksettaisiin näillä tuloilla vaikka kuntien sosiaalikuluja? Miten saataisiin verotuotot kohdennettua ympäristön hyväksi vai halutaanko sitä edes? Kaivostoiminnan riskejä on esimerkiksi järvien ja pohjavesien saastuminen tai muun maankäytön estyminen. Kaivosalueita ei voi käyttää matkailuun, ja alueille ei voi yleensä rakentaa asuntoja. Yhteiskunnan pitää ottaa hyötyjä siitä, että täältä viedään mineraaleja muualle. Ison toiminnan tuottoja pitäisi rahastoida myös tulevien ympäristöhaittojen korjaamiseen, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Esimerkiksi Virossa kerätään ympäristörikosten tekijöiltä sakkoja rahastoon, josta voidaan sitten hakea rahaa luonnon ja ympäristönsuojelua edistävään toimintaan. Tarvitsemme mahdollisille verorahoille korvamerkinnän ympäristön hyväksi, Sulkava sanoo. Kansliapäällikköjen kuudestilaukeavat Julius Konttinen /TEM ympäristöministeriö Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen on avainasemassa kaivosten lainsäädäntövalmistelun käynnistämisessä. Ympäristöministeriön kollega Hannele Pokka on ollut aiemmin muun muassa oikeusministerinä. He vastasivat erikseen Luonnonsuojelijan revolverikysymyksiin. 1. Miten kaivosyhtiöt saadaan huolehtimaan ympäristöarvojen säilymisestä? Erkki Virtanen: Mielestäni ne tekevät sitä nytkin, ja uusi kaivoslaki korostaa näiden arvojen merkitystä. Tätä on kuvattu kyseisen hallituksen esityksen perustelujen luvussa Ympäristövaikutukset. Jokainen yhteiskuntavastuunsa tunteva yritys kiinnittää näihin arvoihin muutenkin lisääntyvästi huomiota. Hannele Pokka: Kaivosyhtiöiden tulee huolehtia ympäristövaikutusten arviointityöstä mahdollisimman hyvin hanketta suunnitellessaan, jotta haitalliset ympäristövaikutukset tulevat arvioiduksi realistisesti. Yrityksen vastuulla on siten huolehtia, että alueellisella ELY-keskuksella on käytössään kaikki tarpeellinen tieto ja selvitykset. Myös lupa-asian valmistelu on syytä tehdä kunnolla. Nyt lupaviranomainen saa paljon keskeneräisiä hakemuksia, joita se joutuu vaatimaan täydennettäväksi. Kaivosluvan yhteydessä vaadittavilla vakuuksilla huolehditaan siitä, että kaivostoiminnan loputtua ympäristöstä huolehditaan. 2. Tulisiko kaivosyhtiöiden osallistua ennalta arvaamattomien ympäristöhaittojen poistamiseen? Virtanen: Tulisi, ja niin tapahtuukin. Esimerkiksi Talvivaara tekee viranomaisten edellyttämiä korjaustoimia, ja aiheutuneita haittoja kartoitetaan mahdollisten myöhempien toimien pohjaksi. Pokka: Ympäristölainsäädännössämme on varauduttu myös ennalta-arvaamattomien vahinkojen varalle. Niistäkin on pääsääntöisesti toiminnanharjoittaja vastuussa. 3. Pitäisikö kaivostoimintaa mielestänne verottaa? Olisiko verotettava yhtiön voittoa vai luonnonvarojen käyttöä? Virtanen: Tilanne on tällä hetkellä auki. Selvitys erilaisista maailmalla käytössä olevista tavoista verottaa kaivostoimintaa valmistuu kesäkuussa.

7 UUTISET 7 TEKSTI Tarja Ketola 50 vuotta luonnonsuojelun tukea Suomen Luonnonsuojelun Säätiö juhli 50-vuotista taivaltaan Helsingissä Säätiön syntysanat lausuttiin jo vuonna 1961, kun Suomen Luonto -lehdessä julkaistiin professori Niilo Söyringin pääkirjoitus otsikolla Suomen Luonnonsuojelun Säätiö. Kirjoitukseen sisältyi suuri toive luonnonsuojelua tukevan säätiön perustamisesta. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on suuryritys, jonka vaikutus ulottuu kauas tulevaisuuteen, jos sen luomisessa onnistutaan, Söyrinki totesi. Säätiö perustettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (SLL:n edeltäjä) jäseniltä saaduilla lahjoituksilla. Säädekirjan allekirjoittivat professori Niilo Söyrinki ja varatuomari Eero- Pekka Paavolainen, jolle luovutettiin juhlassa Suomen luonnonsuojeluliiton mitali tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön eri tehtävissä. Itämeren suojelu keskeistä Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on koko 50-vuotisen historiansa aikana voinut toimia monien keskeisten luonnonsuojelu- ja tutkimushankkeiden tukijana ja kannustajana. Alun pienimuotoista kampanjoista toiminta on vuosien mittaan laajentunut kattamaan monia erilaisia luonnon- ja ympäristönsuojelua edistäviä hankkeita, kertoo säätiön asiamies Tarja Ketola luvun alussa perustettujen erityisrahastojen, Rafael Kuusakosken muistorahaston ja Itämerirahaston, ansiosta Itämeren suojelun edistämisestä on tullut merkittävä osa säätiön toimintaa euroa luonnolle Tänä vuonna Säätiön hallitus myönsi 21 apurahaa, joiden yhteissumma oli euroa. Tuki kohdistuu esimerkiksi villilohen kasvua ja ravintoa, matkailun vaikutuksia saimaannorpan suojeluun ja kuukkelin reviiriä selvittäviin tutkimuksiin. Tuen avulla tehdään myös valokuvanäyttely jokien kunnostustöistä, dokumentti Itämeren taimenkannoista ja kartoitetaan Lohikosken alueen luontoarvoja. Juhlassa palkittiin myös lahjoittajia. Seitsemälle yritykselle luovutettiin säätiön kummikirjat kiitoksena säätiön toiminnan säännöllisestä tukemisesta. Kummiyritykset ovat Ahlstrom Oyj, Kuusakoski Oy, Nordea Pankki Suomi Oyj, Osuuskunta Tradekayhtymä, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Valio Oy ja Wärtsilä Oyj. Lisätietoa: Lohelle toivoa EU:sta Itämeren lohi on vaarantunut laji. Kalevi Hemilän jälkeiset maa- ja metsätalousministerit eivät ole kuitenkaan suojelleet sitä riittävillä kalastusrajoituksilla. Siksi Luonnonsuojeluliitto on panostanut lohityössään Euroopan unioniin. Nyt Euroopan komission esitys Itämeren lohen hoitosuunnitelmaksi on pistänyt lohikeskusteluun uutta vauhtia. Se antoi myös eduskunnalle mahdollisuuden arvostella hallituksen lohilinjaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta antoi keväällä lausuntoja, joissa otettiin huomioon myös tutkijoiden, Luonnonsuojeluliiton, WWF:n ja virkistyskalastajien kuulemisissa esittämiä ajatuksia. Eduskunta vaati uutta kansallista lohistrategiaa nykyisen lohipolitiikan muuttamiseksi siten, että Itämeren luonnonlohen nousukalamäärät joissa saadaan kasvamaan ja luonnonkannat elvytettyä, turvaten samalla ammattikalastuksen taloudelliset edellytykset. Keskustelu jatkuu myös Itämeren lohikiintiöistä, joita tutkijoiden Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES esitti toukokuussa pienennettäväksi. Kaivoskeskustelu Porin Teatterin Kahviossa klo Vapaa pääsy! Pokka: Kaivosveroja on säädetty maailmalla eri maissa. Myös meillä asiasta on poliittisella tasolla keskusteltu ympäristöministeri Ville Niinistön aloitteesta. Maailmalla on käytössä myös rojalteja ja rahastoja. 4. Mihin verotuottoja tulisi ohjata? Virtanen: Suomessa ei perinteisesti ole korvamerkittyjä veroja. Pokka: Verotulot menevät valtiolle tai jos laissa niin päätetään valtiolle ja asianomaiselle kunnalle. Verotulojen käyttötarkoitusta ei yleensä ole määritelty. Ne menevät valtiovarainministeriölle ja siten valtion pohjattomaan kassaan. Jos kaivosveron tuotosta päätettäisiin erikseen, se tulisi tehdä nähtävästi lailla. Jos vero tulisi kunnalle, olisi ilmeisesti tarkoitus käyttää rahat kaivospaikkakunnan kehittämiseen. 5. Jos kaivosvero laaditaan, millaista yhteistyötä TEM:n ja YM:n tulisi tehdä? Virtanen: Yhteistyön pitää olla kiinteää, niin kuin se kaivosasioissa on ollutkin. Verolainsäädännön valmistelee Suomessa kuitenkin valtiovarainministeriö. Pokka: Verolainsäädännön valmistelu kuuluu meillä valtiovarainministeriölle, joka kuulee muita ministeriöitä. Luonnonsuojelun Säätiön hallitus Kesän kuuma kaivoskeskustelu Heinäkuisella Porin SuomiAreenalle käydään keskustelua kaivostoiminnasta. Suomen luonnonsuojeluliiton koollekutsumaan keskusteluun osallistuu kivenkovia keskustelijoita. Keskustelun aiheena on Kannattaako kaivostoiminta Suomelle? Kaivosyhtiöiden näkökulmaa edustavat Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä ja Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela. Ympäristönäkökulmaa tuovat esiin ympäristöministeri Ville Niinistö ja SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava. Yritystoiminnan ja kansantalouden tuntijoina ovat mukana keskustelemassa Turun Kauppakorkeakoulun johtaja, professori Satu Lähteenoja ja Helsingin yliopistosta kansantalouden professori Olli Tahvonen. Puheenjohtajana on Nelosen toimittaja Ari Virtanen. 6. Onko tiedossanne, kuinka suuri osuus Suomessa tapahtuvan kaivostoiminnan tuotoista jää maahamme? Virtanen: Tällaista tietoa ei ole. On esitetty arvioita, että jopa 80 % kaivoksen liikevaihdosta jäisi alueelle. Olemme juuri tilanneet pikaselvityksen kaivostoimintaan liittyvistä rahavirroista. Pokka: Kaivostoiminnan tuotto menee omistajille. Siitä jää Suomeen tuloja, kun kaivos työllistää sekä suoraan että välillisesti. Niistä tulee myös verotuloja. Kaivosyritykset maksavat luvista ja oikeuksista maksuja valtiolle ja maanomistajille. tarja heikkonen Eero Yrjö- Koskinen valittiin jatkokaudelle VTM Eero Yrjö-Koskinen, 49, jatkaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana. Valinnan teki Suomen luonnonsuojeluliiton Ähtärissä kokoontunut liittovaltuusto. TEKSTI Tarja Ketola, Kyseessä Milla oli Aalto ensimmäinen kerta, kun liittovaltuusto päätti valinnasta. Toiminnanjohtajan kausi kestää kuusi vuotta. Toiminnanjohtajan tehtävänä on luoda edellytykset SLL:n toiminnalle maamme johtavana aatteellisena ja asiantuntevana luonnon- ja ympäristönsuojelun keskusjärjestönä. Luonnonsuojeluliiton toiminta ja talous on saatava riippumattomaksi poliittista ja taloudellisista suhdanteista. Sen myötä järjestön rahoituspohjan laajentaminen tulee olemaan tulevan toimintakauden johtotähtenä, Yrjö-Koskinen totesi valinnan jälkeen. Toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen ja liittovaltuuston puheenjohtaja Tuire Laurinolli.

8 8 Pohjoismainen ympäristöpalkinto metsäaktivistille TEKSTI Liisa Hulkko kuvitus Päivi Häikiö Katiskakampanja Saimaalla on ollut menestys Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinto myönnettiin suomalaiselle metsäaktivisti Olli Manniselle. Mannisen (s. 1974) tinkimätön työ metsäluonnon puolesta on jatkunut katkeamatta vuodesta Ennen kaikkea hän on koko ajan keskittynyt suojelemattomien, arvokkaiden metsäalueiden luontoarvojen kartoittamiseen ja lajitiedon keräämiseen. Manninen on toiminut vapaaehtoisena useissa luontojärjestöissä. Haluan nähdä palkinnon kunnianosoituksena koko vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle, jota ihmiset tekevät järjestöissä ja omatoimisesti. Vapaaehtoistyön merkitys luonnonsuojelun edistämisessä on aina ollut ratkaisevan tärkeä, sanoo maastosta Ruotsin Etelä-Värmlannista tavoitettu Olli Manninen. Palkinnon myöntamistä Manniselle ehdottivat Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hän on toiminut Luonto-Liiton metsäryhmän pitkäaikaisena puheenjohtajana ja Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluvaliokunnan jäsenenä. Hakemusta tukivat useat eturivin tutkijat ja pohjoismaiset järjestöt, kuten Greenpeace, Natur och Miljö, Norjan luonnonsuojeluliitto ja Ruotsin luonnonsuojeluliitto. Kalasta oikein katiskalla -kampanjassa on jaettu jo 3000 nielurajoitinta. Kun Kalasta oikein katiskalla -kampanja huhtikuussa käynnistyi, olin hieman epävarmalla mielellä. Oltiinhan kokeilemassa jotain aivan uutta, kertoo Timo Luostarinen, nielurajoittimen idean isä ja Etelä-Savon luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja. Löysänieluinen katiska on uhka saimaannorpan kuutille. Löysä- ja leveänieluiset katiskat ovat kiellettyjä keskeisillä norppa-alueilla, mutta silti lähes puolet vuonna 2011 kalastuksenvalvonnassa tarkastetuissa katiskoista oli sopimusten ja asetuksen vastaisia. Nielurajoitin estää katiskan nielun laajenemisen, mikä varmistaa sen, että kuutti ei pääse tunkeutumaan katiskaan ja huku. Nyt kahden kuukauden kuluttua uskaltaa jo sanoa, että huoli oli aiheeton. Kampanja on otettu hyvin vastaan: Nielunrajoittimia on tehty lähes 4000 kpl, joista vajaa 3000 on jakelussa, Luostarinen iloitsee. Ilmaisia nielurajoittimia on jaossa Etelä-Karjalan osuuskauppa EeKoon ja Osuuskauppa Suur-Savon useissa liikkeissä. Menekki eri jakelupisteissä on vaihdellut suuresti. Savonlinnan Prisma tarvitsi toukokuussa täydennystä viikoittain, kun taas monin paikoin ensimmäisestä sadan kappaleen erästä on osa vielä jäljellä. Sulkavan S-Market kilpailee Savonlinnan kanssa tasapäisesti. Henkilökunta on ottanut asian omakseen; rajoittimet ovat hyvin esillä ja julisteita on heti etuovella, Luostarinen kertoo. Piirin toimistoltakin on jaettu muutamia kymmeniä nielunrajoittimia. Koska mökkikausi on juuri käynnistymässä, kampanja jatkuu! Lisätietoa: Tue kampanjaa ja soita numeroon (5 euroa/soitto)! Nielurajoittimien jakelupisteet Etelä-Karjalan Eekoon alue: l Savitaipaleen ABC-liikenneasema l Lappeenrannan Prisma l Viipurinportin ABC-liikenneasema l Imatran Prisma l Ruokolahden S-market l Särkisalmen ABC-liikenneasema l Punkaharjun S-market Lisäksi: Saimaan luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, Lappeenranta Suur-Savon osuuskaupan alue: l Ristiinan S-market l Anttolan Sale l Hurissalon Sale l Puumalan S-market l Sulkavan S-market l Savonlinnan Prisma l Rantasalmen S-market l Enonkosken Sale l Savonrannan Sale Lisäksi: Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri, Pappilankatu 3, Savonlinna TEKSTI Virpi Sahi kuvitus Anna Polkutie henrik kettunen Suomen Luonto -lehti palkittiin jälleen viime vuonna vuoden laatulehdeksi valittu Suomen Luonto palkittiin jälleen. Aikakausmedia on palkinnut alan ammattilaisia vuosittaisessa Aikakauslehtikilpailussa, jonka tavoitteena on nostaa esiin erinomaisia aikakauslehtien tekijöitä. Aikakausmedia valitsi Suomen Luonnon ad:n Marika Eerolan vuoden 2011 taittajaksi ja Jouni Tikkasen vuoden 2011 kirjoittavaksi toimittajaksi. Eerola on toteuttanut hienovaraiset ja ajan henkeen sopivat muutokset ja taitolliset ratkaisut siten, että lehden uskollinen lukijakunta kokee lehden tunnistettavan profiilin edelleen omakseen. Muutoksilla on herätelty myös uusien lukijoiden mielenkiintoa, perustelut kuuluivat. Aikakauslehtikilpailun 2011 voittajat julkistettiin Ajankuva-tilaisuudessa. Koulumetsähanke sai uudet verkkosivut Suomen luonnonsuojeluliitto on aloittanut työn koulujen ja päiväkotien lähimetsien puolesta. Koulumetsähankkeessa tunnistetaan ja turvataan opetuksen ja kasvatuksen kannalta tärkeitä metsiä koulujen ja päiväkotien läheisyydessä. Koulumetsien kartoitus käynnistyy kilpailulla ja kyselyllä. Tämä metsä on meille tärkeä -kilpailu on suunnattu päiväkodeille, kouluille ja toisen asteen oppilaitoksille. Kilpailussa tarjotaan mahdollisuutta kertoa oman lähimetsän merkityksestä vapaamuotoisen teoksen avulla. Kilpailua tukee Ekokem Oy. Kilpailutöiden palautusaika on Koulumetsäkyselyssä kartoitetaan koulujen ja päiväkotien lähimetsiä, niiden nykyistä opetus- ja kasvatuskäyttöä sekä toiveita lähimetsien suhteen. Samalla etsitään pilottikohteita, joissa koulumetsäkonseptia kehitetään ja testataan. Kyselyyn vastataan tilaamalla sähköpostitse linkki sähköiseen lomakkeeseen. Vastausaikaa on saakka. Lisätietoa kilpailusta ja kyselystä saa verkkosivuillta sekä koulumetsäkoordinaattori Virpi Sahilta, p , virpi.sahi@sll.fi.

9 9 TEKSTI Anitta Miikkulainen kuva Eini Kosonen Norppatäti Tiainen Kaarina Tiainen yhdistää saimaannorpansuojelussa tiedon, ympäristökasvatuksen, käsityön ja taiteen. Kaikki alkoi pöpeliköistä Lapsuuden leikit Jyväskylän Kangasvuoressa, kesät isoisän luona Karkussa ja veneretket Päijänteellä sitoivat luontoon. Takapihalta alkoi metsä; oli rotko, kelo, 'hautakivi' ja hirvi. Kodin perintöä on myös luonnonsuojelu. Seinällä oli Bruunin norppajuliste ja sukurasitteena toimintaa Suomen luonnonsuojeluliitossaa ja Suomen Luonnossa, Kaarina nauraa. Nuorena uhkat herättivät angstin sekä tahdon pelastaa maailma. Koulun jälkeen oli valittava, pyrkiäkö opiskelemaan taidetta ja käsityötä vai ympäristönsuojelua. Jälkimmäinen voitti. Tiaiset (Paridae) Opiskeluaikoina ja valmistuttuaan Kaarina Suominen työskenteli kesäisin Puumalassa Liehtalan ekomuseossa tilanhoitajana : lypsi lehmän, hoiti kukon, kanat ja lampaat, oli emäntä ja opas. Eräänä päivänä Tiaisen suvun mies saapui Saimaalta ja valloitti. Niin Suomisesta tuli Tiainen. Häävalssina oli Ilta Saimaalla. Tie kulki Etelä-Karjalaan Lappeenrantaan. Nyt Tiaisperheeseen kuuluu mies ja pojat: Aaro, 19, Lauri, 17 ja Santeri, 14. Pihalla on pesänsä sini- ja talitiaisilla. Kaarina on ollut Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirissä töissä yli 20 vuotta. Hän on opiskellut työn lomassa kasvatustiedettä ja valmistunut tekstiiliartenomiksi, lopputyönään saimaannorppanäyttely. Oli tarve tajunnan laajentamistaukoon. Koin myös maailman pelastamiseksi tarvittavan uusia keinoja. Taide ja käsillä tekeminen antavat eväitä ympäristökasvatukseen. Kaarinan Tintinsiivessä syntyy kädentöitä kuten pehmonorppia tiaisdesignia. Norppatädin tärkeä työ Voiko norppatädin työtä ja ympäristökasvatusta pitää vakavana toimintana kovan luonnonsuojelun rinnalla? Se on äärimmäisen vakavaa, yksi tärkeimpiä norpansuojelutöitä ja lisäksi hauskaa. Paras mahdollinen tapa vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin. Norppatädin työ on äärimmäisen vakavaa ja tärkeää ja lisäksi hauskaa. Norpansuojelu- ja ympäristökasvatustyö kulkevat käsi kädessä. Kaarina käy päiväkodeissa ja kouluissa puhumassa norpasta. Kahtena viime vuonna Luonnonsuojeluliitolla oli projekti, jossa Norppalähettiläät kiersivät Etelä-Savon ja -Karjalan kouluissa. Tätä työtä pitäisi voida jatkaa, jotta kaikki koululaiset saisivat kuulla norpasta. Lasten ja nuorten kanssa toimiminen on vaativaa, mutta antoisaa. Eri-ikäiset ovat erilaisia vastaanottavaisuudessaan. Palaute on vilpitöntä. Kerran Vehkataipaleen päiväkodissa eräs lapsi kysyi Kaarinalta: Tuuthan sie huomenna uudestaan? Kun hän vastasi, ettei se ole nyt mahdollista, kuului toive: Tuu edes joka maanantai. Norppatyön muutokset Kaarina on Luonnonsuojeluliiton norppaasiantuntija. Hän etsii tietoa ja levittää sitä. Kaarina on yhteydessä norppatutkijoihin, -laskijoihin ja viranomaisiin luvulla norppatyö ei ollut päällimmäisenä. Ei ollut tietoa kuten nyt. Norpan ajateltiin pelastuvan parhaiten varovaisin menetelmin, jotta ei synny suojeluvastarintaa. Piiri alkoi kuitenkin saada yhteenottoja erityisesti kaavoitusasioissa ja pyyntöjä tulla puhumaan norpasta. Kun tuli tieto, että joka toinen kuutti hukkuu verkkoihin, oli toimittava. Norpansuojelussa on edetty. Mutta sukupuuton uhka on edelleen suuri. Onnettomuus, tauti tai ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla tuhoisat. Ihmisillä on kuitenkin valmiuksia ja halua vaikuttaa veden laatuun, kalastusrajoituksiin ja norppaystävällisten kalastusvälineiden käyttöönottoon, Kaarina uskoo. Vastaanvänkääjät ovat jääneet vähemmistöön, sahanneet omaa oksaansa. Mutta vielä tarvitaan radikaaleja muutoksia. Saimaan luonnonsuojelukeskuksen ikkunasta kuuluu satakielen riemulaulu ja takana siintää sininen Saimaa. MITÄ MIELTÄ... Norpansuojelun tulevista haasteista Kalastus-, liikkumis- ja rakentamisrajoituksia tullaan edelleen tarvitsemaan Saimaalla. Niiden toteuttaminen ei ole helppoa. Onneksi tahto suojella saimaannorppaa on vahva, ja pieniä edistysaskelia tapahtuu koko ajan. Saimaan rantojen miehityksestä Erityisesti lisääntyvä talviaikainen liikkuminen Saimaalla norpan pesimäaikaan ja alueilla sekä norpan vähäiset mahdollisuudet laajentaa elinalueitaan huolestuttavat. Mitä enemmän rantoja, vesiä ja jäitä miehitetään, sen todennäköisemmin vahinkoja ja häiriötekijöitä norpan kohtaloksi sattuu. Ympäristökasvatuksen paikasta SLL:ssa Perinteisesti Luonto-Liitto on tehnyt loistavaa ympäristökasvatustyötä lasten ja nuorten parissa. Luonnonsuojeluliitossa se kohdistuu vauvasta vaariin. Tarve kaikenikäisiin kohdistuvaan ympäristökasvatukseen kasvaa kuitenkin koko ajan. Onkin hienoa, että meillä on aktiivinen ympäristökasvatustoimikunta: työtä ja tehtävää riittää! Ympäristökasvatuksella vaikutetaan asenteisiin ja käyttäytymistapoihin ja sitä kautta tulevaisuuden päätöksentekoon. Joskus tuntuu, että tätä ei muisteta, kun on hätä ja kiire sammuttaa tulipaloja tässä ja nyt. Kaarinalla on päällään Tiaisdesignea.

10 10 NORPPALUODOLTA lauri Salminen SLL:n vs. verkkotoimittaja Maura Haimola Suomalainen, suojele luontosi Kuva olis kiva! Kun tapaat uuden ihmisen, mihin kiinnität ensin huomiota? Silmiin, kivoihin vaatteisiin, upeaan hymyyn? Todennäköisesti johonkin yksityiskohtaan, joka innostaa tutustumaan lähemmin. Entä kun surffaat uudelle nettisivulle, jolla et ole käynyt aiemmin? Tutkimusten mukaan virtuaalimaailmassa ihmisen pinna on nimittäin lyhyt: yhdellä sivulla vietetään aikaa vain parista sekunnista muutamaan minuuttiin. Nettisivu saa harvoin uuden mahdollisuuden, jos tietoa ei heti löydy tai jokin muu tökkii. Kun hain viime syksynä töihin Luonnonsuojeluliiton verkkotoimittajaksi menin ensimmäiseksi liiton nettisivuille. Ensivaikutelma oli yhtä retro kuin muistikuvani liitosta muutenkin. Meillä oli kotona se puinen norppamuistipeli, kun olin pieni... Oranssivihreät sivut veivät ajatukseni lapsuuteni 80-luvulle. Kun sitten työhaastattelussa kysyttiin, mitä mieltä olen liiton sivuista, yritin muotoilla diplomaattisen vastauksen. Onneksi heti perään sain kuulla, että uudistus on tekeillä. Internet on tänä päivänä ensisijainen tiedonhakukanava kaikille, joilla on kotonaan nettiyhteys, ja usein verkkosivut ovat ensimmäinen paikka, jossa tutustutaan uuteen asiaan. Myös Luonnonsuojeluliiton sivuilla kuukausittain käyvistä ihmisestä suurin osa on sivuilla ensi kertaa. Näihin potentiaalisiin tukijoihin ja jäseniin on syytä tehdä vaikutus. Millainen ensivaikutelma Luonnonsuojeluliitosta siis jää? Haluatko olla saimaannorpan-, metsän- vai vedensuojelija? Valitse kolmesta suojelijavaihtoehdosta itsellesi tärkein ja päätä sopiva kuukausitukisumma. Tukesi kohdentuu valitsemaasi suojelutyöhön. Suojelijana saat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sähköisen uutiskirjeen kautta tietoa siitä, mitä tuellasi on saatu aikaan. Suojelijaksi ryhtyminen on helppoa ja nopeaa: tarvitset vain nettiyhteyden ja pankkitunnukset. Voit lopettaa tukijuuden milloin tahansa ilmoittamalla siitä omaan pankkiisi. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan, ja harva jaksaa lukea tuhatta sanaa nettisivuilta. Kiireisessä järjestössä, jolla on koko Suomen luonto varjeltavanaan, viestintä on haasteellista. Paljon saadaan aikaan, mutta siitä ei meinaa ehtiä kertoa, kun pitää jo rientää takinhelmat liehuen seuraavaa tulipaloa sammuttamaan! Uusia sivuja tehdessämme pysähdyimme hetkeksi ja kerroimme entistä selkeämmin liiton saavutuksista ja tavoitteista. Jatkossakin nettisivuiltamme löytyy ajankohtaisin tieto siitä, mitä nyt on tekeillä, mitä teemme seuraavaksi ja miksi. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan, ja harva jaksaa lukea tuhatta sanaa nettisivuilta. Uudistuksen yhteydessä liiton sivuille lisättiin satoja kuvia mm. pelastetuista luontokohteista, kivoista luontoretkistä ja upeista maisemista. Kuva herättää tunteita ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ei sitä turhaan ennen vanhaan laitettu kirjeenvaihtoilmoitukseen, että Kuva olis kiva. Liiton kotisivu-uudistus on nyt tehty, mutta netti ei ole koskaan valmis; elävät sivut vaativat jatkuvaa päivittämistä. Uudistukset jatkuvat meilläkin, ja seuraavaksi muutoksen kokee Luonnonsuojelun Tuen verkkokauppa. Ehkä niitä kivoja, retroja norppatuotteitakin saa taas kohta helposti ja kätevästi netistä! Saimaannorpansuojelija haluaa pelastaa maailman uhanalaisimman hylkeen sukupuuton uhalta. Metsänsuojelija haluaa säilyttää suomalaisen metsän monimuotoisena ja rikkaana ihmisille sekä eläimille. Lahjoita kuvia luonnonsuojeluun! luonnonsuojeluliiton viestintää tehdään pienillä resursseilla ja myös pitkälti vapaaehtoisiin tukeutuen. Voit auttaa luonnonsuojelutyötä lahjoittamalla kuviasi Suomen luonnonsuojeluliiton käyttöön. Kaikenlaisia kuvia tarvitaan: laji- ja maisemakuvia, arjen kuvia, toimintakuvia retkiltä ja vapaaehtoistyöstä, kuvia liikenteestä, voimaloista ja vaikka maataloudesta. Suurin osa Luonnonsuojelijan jutuista tai kuvista on vapaaehtoisten tekemiä ja ottamia. Myös graafikot antavat Luonnonsuojeluliitolle roimia alennuksia töistään, koska haluavat tukea tärkeää työtämme. Uusituilla verkkosivuilla kuvallisuus on erityisen tärkeää. Olemmekin kiitollisia kaikista kuvalahjoituksista ja muusta tuesta! Kuvia käytetään kuvaajan antamia ohjeita noudattaen. Ota kuva-asioissa yhteyttä toimitussihteeri Liisa Hulkkoon, Vedensuojelija haluaa suojella Suomen puhtaat, kirkkaat ja vapaana virtaavat vedet. kuvitus: marika eerola kuvalahjoitus: janne gröning / archipelago.com

11 11 TEKSTI Maura Haimola Verkkosivut uudistuivat Tervetuloa tutustumaan uusiin verkkosivuihimme! Uudistimme verkkosivujen ulkonäön, ja lisäsimme sivuille paljon upeita luontokuvia. Nyt verkosta löytyy entistä helpommin tietoa liiton tavoitteista, saavutuksista ja toiminnasta. Kokosimme verkkoon myös vinkkejä ja ideoita vaikkapa pihaniityn perustamiseen tai lähimetsän pelastamiseen. Surffaa sivuillemme ja innostu! Ajankohtaista-sivuilla julkaisemme avoimet työpaikkamme sekä liiton lausunnot ja tiedotteet, jotka voi myös tilata omaan sähköpostiin. tapahtumakalenterista voit hakea retkiä, kursseja ja tapahtumia haluamallasi aluerajauksella. Tapahtumakalenteria esitellään tarkemmin sivulla 28. YHTEYSTIEDOT -sivuilta löydät keskustoimiston työtntekijöiden, luonnonsuojelupiirien työntekijöiden ja hallituksen jäsenten yhteystiedot. liity-sivuilla pääset helposti ja nopeasti maksamaan jäsenyytesi verkkopankkitunnuksillasi. Voit liittyä myös perhe- tai opiskelijajäseneksi. Pyydä ystävääsi litymään Luonnonsuojeluliittoon! Mitä me teemme-sivuilla esittelemme toimintamme pääpainopistealueet. Näillä sivuilla kerromme työstämme esimerkiksi metsien, soiden ja vesien hyväksi ja esittelemme entistä selkeämmin saavutuksemme ja tavoitteemme. Tiesitkö esimerkiksi, että teemme kehitysyhteistyötä Madagaskarilla? lahjoita-sivuilla on helppo tehdä kertalahjoitus verkkopankissa tai liittyä kuukausitukijaksi haluamallasi summalla. Näiltä sivuilta löydät ohjeet myös testamentin tai merkkipäivälahjoituksen tekemiseen. Mitä sinä voit tehdä-sivuilla löytyy paljon ohjeita lähiympäristön hyväksi toimimiseen halusit sitten houkutella lisää perhosia pihallesi tai vaikuttaa kaavoitukseen. Näiltä sivuilta löydät myös teemapäivämme ja ohjeita aktiiviseen toimintaan luonnon puolesta. Arjen valinnat -osioon keräsimme vinkkejä arkipäivän ekologisempien valintojen tueksi. järjestö-sivuilla on tietoa liiton arvoista ja tavoitteista sekä organisaatiosta ja historiasta. ekoenergia-sivuilla voit vaihtaa kotisi sähkön SLL:n sertifioimaan Ekoenergiaan. facebookissa voit keskustella ja seurata SLL:n toimintaa ja välittää itse Luonnonsuojeluliiton uutisia eteenpäin. kolme uusinta tiedotetta ja tapahtumaa näkyvät liiton etusivuilla. KARTTAA klikkaamalla pääset helposti luonnonsuojelupiirien ja sieltä paikallisyhdistysten sivuille. sivujen alaosassa näkyvät tärkeimmät liiton linkit. Norpan vierestä klikkaamalla pääset mm. antamaan palautetta sivuista tai toiminnastamme. Jäsenpalvelu-linkin takaa löydät sähköisen jäsenpalvelun, jossa voit mm. päivittää yhteystietosi tai tulostaa jäsenkortin. Uusimmat Luonnonsuojelija ja Suomen Luonto -lehdet näkyvät nyt kaikilla alasivuillamme. Osa Luonnonsuojelijoiden artikkeleista julkaistaan myös verkkosivuilla. Voit siis jakaa niitä esimerkksi facebookissa ystävillesi.

12 12 Tuhat vesistöä apua odottamassa Suomessa on kunnostusta vaativia vesistöjä, merenlahtia ja pienvesiä yhteensä toista tuhatta. Järjestöjen ja kansalaisten rooli kunnostajina vahvistuu. Vesistöihimme kohdistuu yhä lisääntyviä paineita. Maaseudulla turpeenkaivun sekä maaja metsätalouden kuormitusta ei ole saatu kuriin ja järvin rehevöityminen jatkuu. Ajankohtainen ongelma on kaivosteollisuuden jätevedet. Taajamissa rakentaminen uhkaa viimeisiä luonnontilaisia pienvesiä. Vedet tulisi saada EU-säädösten mukaan hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelmiin on listattu 142 rehevöitynyttä järveä ja merenlahtea, 138 virtavesikohdetta sekä 199 pienvesikohdetta, joilla hyvän tilan saavuttaminen vaatii kunnostustoimia. Lisäksi viranomaisilla on tiedossa yli tuhat pienempää järveä, joissa on veden laadun, mataluuden tai umpeenkasvun aiheuttamaa kunnostustarvetta. Hankkeita asetetaan järjestykseen vesien tilan ja käytön sekä hankkeen toteutettavuuden perusteella, tutkija Auri Sarvilinna Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. Etusijalla ovat valtakunnallisesti merkittävät, vesienhoitosuunnitelmiin kirjatut hankkeet. Voidaanko luonnon ja ihmisen tarpeet sovittaa yhteen? Monissa kunnostushankkeissa on perinteisesti tavoiteltu vesistöjen virkistyskäytön parantamista, ja ekologiset Kunnostuksesta hyötyvät kalojen lisäksi puron muut eliöt, kuten rapu, vesiperhonen ja saukko. tavoitteet ovat olleet vain osa kokonaisuutta. Kunnostuksilla on esimerkiksi edistetty kalataloutta, avattu veneväyliä tai nopeutettu veden vaihtuvuutta mökkirannoilla. Tasapaino on pyritty hakemaan hankekohtaisesti. Jyrkät ristiriidat ovat olleet melko harvinaisia. Ekologisia ja virkistyskäyttötavoitteita yhdistää tarve rajoittaa järveen tulevaa ulkoista kuormitusta, selventää vanhempi tutkija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta. Usein kunnostamisen sivuhyötynä vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat, kun vesi kirkastuu, leväkukinnot vähenevät tai puroon saadaan palautettua taimen. Jatkossa kunnostukset sidotaan tiiviimmin vesienhoitosuunnitelmien tavoitteisiin, eli vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen. Vesiekosysteemi pyritään palauttamaan tilaan, jossa veden laatu, eliöstö sekä rannan ja pohjasedimentin ominaisuudet ovat mahdollisimman lähellä luonnontilaa. Suojelualueillakin tehdään hoito- ja kunnostustoimenpiteitä, jos ne tukevat alueen suojelun perusteluja, Sammalkorpi kertoo. Esimerkiksi niittojen ajoituksessa on kuitenkin muistettava turvata vesilintujen pesimärauha. Jos laaja alue niitetään paljaaksi voidaan aiheuttaa ekologisia ongelmia. Kunnostusmenetelmien vaikuttavuuden seuranta on ensiarvoisen tärkeää, jotta toimia ei tehdä turhaan. Jatkossa erityisesti merkittävien valtion tukemien kunnostushankkeiden rahoituksen ehdoksi asetetaan seurantavelvoite. Valtio jakaa kunnostusvastuuta Vuoden alussa valmistuneen vesien kunnostusstrategian tavoitteena on, että kunnostajien yhteistyöverkostot vahvistuvat ja omaehtoisen kunnostuksen edellytykset paranevat. Painopiste tulee etenkin pienissä kunnostuksissa siirtymään ympäristöhallinnolta muille toimijoille. Näitä voivat olla esimerkiksi säätiöt, vesiensuojeluyhdistykset, osakaskunnat tai kansalaisjärjestöt. Myös rahoituspohjaa halutaan laajentaa, sillä valtion säästöt purevat ympäristöhallintoa. Kunnostuskentän monipuolistuessa on tärkeää varmistaa, että kunnostukset suunnitellaan asiantuntevasti.

13 13 Valtionhallinnossa säilytetään edelleen kunnostusten perusosaaminen. Ohjeistuksissa neuvotaan ottamaan yhteys kuntaan tai ELY-keskukseen lisäohjeiden saamiseksi. Näin viranomaiset ovat tietoisia siitä, mitä hankkeita on vireillä tai meneillään, Sarvilinna painottaa. Omaehtoisen kunnostuksen mahdollisuuksia on pyritty parantamaan, jotta kansalaiset pääsevät paremmin vaikuttamaan omien vesistöjensä tilaan. Suomen ympäristökeskus on perustanut kunnostajien avuksi vesistökunnostusverkoston, joka on internetissä toimiva tietopankki ja yhteydenpitofoorumi. Järvikunnostuksissa huomiota valuma-alueelle Vesivuosi 2012 Vesivuoden sarjassa kerrotaan vesiluonnon turvaamisesta sekä vesistöpäästöjen vähentämisestä. TekstI Hannele Ahponen kuva Koivistot Kuvat: Apu on saapunut rantaan Teuvalla. Puron kunnostustyö keskityy kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostukseen. Kutupaikkoja puhdistetaan ja sorastetaan. Pohjaa muotoillaan esimerkiksi kivillä ja puusuisteilla. Järvien kunnostustarve johtuu yleensä rehevöitymisestä ja sen aiheuttamista muutoksista eliöstössä. Vesistöjen tila muuttuu myös luontaisesti. Järvet, merenlahdet ja lammet mataloituvat ja kasvavat umpeen luontaisen kuormituksen, sedimentaation sekä maan kohoamisen seurauksena. Näiden luonnollisten prosessien edistyminen kuitenkin nopeutuu ihmistoiminnan seurauksena. Valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentäminen on tärkeä osa vesistön elvyttämistä. Kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi rakentamalla ravinteita pidättäviä kosteikkoja. Järven tilan paranemista voidaan lisäksi nopeuttaa särkikalojen poistokalastuksella, hapetuksella tai rantakasvillisuuden pienialaisella niitolla. Vesistön kunnostus on räätälöitävä aina yksitellen vesistön ja sen ongelmien mukaan. Turvetuotannon pilaamien järvien suhteen keinot ovat vähissä. Ruoppaus lienee yksi apukeino, väliaikaista kuivattamista on kokeiltu kirjavin tuloksin, kertoo vanhempi insinööri Sari Yli-Mannila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Purokunnostusta talkoilla Lukuisia virtavesiä on suoristettu ja perattu maa- ja metsätalouden kuivatuksen sekä taajamarakentamisen myötä. Maan muokkaus on aiheuttanut liettymistä ja kalaston elinolojen heikkenemistä. Osin luonnontilansa menettäneet pienvedet ympäristöineen voivat silti olla tärkeitä luonnon kannalta, sillä niissä on usein säilynyt pienvesille ominaista lajistoa. Luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeessa kunnosttetiin vuosien aikana noin kolmen kilometrin verran taimenvesiä Pohjanmaalla Isojoki-Lapväärtinjoen ja Satakunnassa Karvianjoen alueella. Hankkeessa järjestettiin kymmenen kunnostustapahtumaa, joihin osallistui lähes parisataa ihmistä. Kunnostukset toteutettiin pääasiassa käsityönä. Tavoitteena oli parantaa luontaisten taimenkantojen lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia pienissä purovesistöissä. Kunnostusmenetelmiä olivat kiveäminen, suisteiden ja puisten virranohjaimien rakentaminen sekä kutupaikkojen puhdistus tai sorastaminen. Kunnostustoimista hyötyvät taimenen lisäksi myös muut puron eliöt kuten rapu, monet pohjaeläimet ja saukko. Hankkeessa on opittu, että hyvää kohdetta ei kannata kunnostaa paremmaksi, vaan panostaa huonompiin kohteisiin, kertoo hankkeen koordinaattori Teemu Tuovinen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiristä. Silloin riski, että kunnostus aiheuttaisi luonnolle haittaa pienenee ja saadaan aikaan näkyviä tuloksia. SLL:n vesiensuojelutyö: Syken vesistökunnostusverkosto TekstI Hannele Ahponen kuva Koivistot Teuvan Itäjokea kunnostettiin kyläläisten voimin Vesitekoja Tällä palstalla kerrotaan SLL:n konkreettisesta vesiensuojelutyöstä. Närpiönjoen alueella sijaitseva Teuvan Itäjoki on yksi Puroista syntyy virta -hankkeen kunnostuskohteista Etelä-Pohjanmaalla. Horonkylässä Kari ja Tanja Koiviston kotipellot rajoittuvat Itäjokeen. Kun jokiluonnosta kiinnostunut pariskunta luki lehdestä läheisen Karijoen puronkunnostuksesta, ottivat he oitis yhteyttä hankkeen vetäjään Teemu Tuoviseen. Yhdessä polkaistiin pystyyn kunnostussuunnitelma ja hanke Itäjoen tilan parantamiseksi. Jokeen oli istutettu jo aiemmin taimenta, harjusta ja rapuja Övermarkin alueella. Viranomaisilta pyydettiin tarvittavat luvat ja ELY-keskus antoi lausunnon, jossa todettiin, että pienimuotoinen kunnostus ei tarvitse vesilupaa. Kylämme läpi virtaava Itäjoki on vuosikymmeniä sitten perattu. Se on ollut melkoinen trauma suurimmalle osalle vanhoista kyläläisistä, Tanja Koivisto kertoo. Runsaskalainen ja -rapuinen pikkujoki tuhottiin pelkäksi valtaojaksi, joka toimi kuin vesiklosetti sateiden jälkeen. On ollut suuri kynnys saada ihmiset vakuuttumaan, että joki voidaan entistää. Itäjoen elvytyshanke herätti paljon kiinnostusta. Kunnostustalkoissa oli paikalla aktiivisia kyläläisiä, kalastajia sekä lähikylien luontoihmisiä. Hyvänä lisänä oli Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kalastusopas-aikuiskoulutusryhmä, joka antoi yhtenä päivänä merkittävän työpanoksen. Koivistot tarjosivat vapaaehtoisille talkoolaisille majoituksen maalaismaisemissa. Työhön sisältyi lähinnä kivitöitä, joilla lisättiin suvanto- ja virtaamapaikkoja luonnontilaisen kaltaisilla jokikokonaisuuksilla, Kari Koivisto summaa. Kunnostuksia tullaan jatkamaan ja niiden vaikutuksia seuraamaan, jos hankkeelle vain saadaan lisärahoitusta. Haluaisin vinkata ihan tavallisille maanomistajille, että talkootyö on erittäin hauskaa. Pidimme koko perhe 'kesälomaa' näiden kolmen päivän ajan, ja parempaa lomanviettotapaa on vaikea keksiä. Lähdemme mukaan uudelleen milloin vain, sillä talkoolainen on jotenkin valtavan tervesieluinen ihmistyyppi. Talkoolaisten kanssa viihtyy hyvin, Koivisto jatkaa. Uskomme, että se virittää toivoa ja mielialaa, kun jokea kunnostetaan. Nykyisten lopettajaisten ja suurten supistamisten aikaan on pakko saada jotain vastakohtaista, varsinkin näille haja-asutusaluille, jatkaa Tanja Koivisto. Taimen- ja rapupuroja on hyvin vähän, joten niiden merkitys on äärettömän suuri. Tutkimusten perusteella Itäjoki on todella kehityskelpoinen pikku vesistö. Lahjoita metri purouoman kunnostusta! 20 eurolla saamme kunnostettua metrin verran purouomaa. Jokainen kunnostettu metri parantaa uhanalaisten lajien selviytymistä. Talkoolainen on jotenkin valtavan tervesieluinen ihmistyyppi.

14 14 TekstI Tapani Veistola Apua sisävesien taimenille Viime numerossa esiteltiin varsinkin etelän merivaelluksen tekeviä taimenia. Nyt katsotaan, mitä kuuluu Väli-Suomen ja sisämaan taimenille. Syksyllä kurkataan vielä Lappiin. Taimen on hyvä Luonnonsuojeluliiton vesivuoden laji, koska sitä tavataan lähes koko maassa. Taimen on yksi ja sama laji, vaikka joskus puhutaan meri-, puro- ja järvitaimenesta. Tämä taimenien kolmijako on ollut lähinnä hallinnollinen apukeino. Taimenet itse eivät tiedä siitä mitään. Purossa tai joessa syntyvä taimen voi isona vaeltaa mereen, järveen tai jokeen tai se voi jäädä paikalliseksi taimeneksi, kertoo Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, iktyonomi Pirkko-Liisa Luhta. Samaa mieltä on Luonnonsuojeluliiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen: Kyseessä on yksi ja sama taimenlaji, joka muuttaa elintapojaan ympäristön mukaan. Pohjalaiselle Tuoviselle taimen on latvavesien sitkeä pioneerilaji. Taimenet voivat jäädä loukkuun joen latvoille ja sivupuroihin patojen lisäksi jokien alaosien huonon veden laadun takia. Taimen tarvitsee raikkaita lähdepitoisia pohjavesiä ja kovapohjaisia, kivisiä kutualueita. Niitä uhkaavat muun muassa maatalouden, metsätalouden ja turpeenoton vesistöpäästöt. Kiintoaines hautaa mätijyviä, estää niiden hapensaannin sekä altistaa ne home- ja sienikasvustoille, Tuovinen sanoo. Sisävesien taimenet ovatkin napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaisia. Taimenta suojelevat EU:n vesipuitedirektiivistä lähteneet vesienhoitosuunnitelmat ja uusi vesilaki, joka paransi muun muassa purojen suojelua. Vesilakityöryhmässä niiden suojelua sitkeästi vaatinut Luonnonsuojeluliiton edustaja sai muilta lempinimen Ilpo Puro Kuronen. Monet tahot tekevät käytännön töitä taimenvesien puolesta. Myös Luonnonsuojeluliitto on järjestänyt monia taimenpurojen kunnostustapahtumia. Nyt on korkea aika käsitellä taimenasioita kokonaisuutena ja koko Suomen asiana, Luhta vaatii. Suomeen on saatava taimenen suojeluohjelma. Monella yhtä uhanalaisella ympäristöministe-riön hallinnoimalla lajilla sellainen on, mutta Pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen kaataa jokeen soraa taimenen kutualueeksi. taimenesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Onkohan taimen oikeassa ministeriössä? Nyt on kuitenkin aika iloita uusien taimenten syntymästä. Taimenen poikaset ovat juuri kuoriutuneet. Ne viettävät kesäpäiviään kotikivikon suojissa ennen kuin rupeavat varovasti tutustumaan ulkomaailmaan. Pohjanmaalla on taimenpuron kunnostustapahtumia ja pienvesitoimintaa kesällä Lähde mukaan! Lisätietoja: p tai Seuraa myös piirin sivuja pohjanmaa. Lahjoita taimenelle kutukivi! 10 eurolla saamme hankittua taimenelle kutukiven, joita siirretään pienvesiuomiin niitä kunnostettaessa. Kivet ohjaavat vedenvirtausta ja tarjoavat suojaa kuteville taimenille. Maakuntajärvet on valittu TekstI Tiina Järvenkylä Suomen ympäristökeskus ja YLEn Suomi Express järjestivät kilpailun Maakuntajärvi-tittelistä vuonna Maa- ja vesitekniikan Tuki ry:n rahoituksella järjestetty kilpailu oli kaksiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa kuka tahansa sai ehdottaa minkä tahansa järven ehdokkaaksi kilpailuun. Perusteluihin kannatti paneutua, sillä raati valitsi ehdotusten ja perusteluiden pohjalta kolme ehdokasta jokaiselle maakunnalle, joista sitten kaikki saivat äänestää tekstiviestillä tai postikortilla. Eniten ääniä saanut järvi voitti. Pohjois-Savon yllättäjä Pohjois-Savossa oltiin jo melkein varmoja, että maakuntajärveksi valittaisiin Kallavesi. Lieneekö ahkerien Koillis-Savolaisten äänestäjien ansiota, että yllätysvoiton otti Juojärvi. Ei Juojärvi kuitenkaan missään tapauksessa huono valinta ole. Vaikka se on hiukan tuntematon sijaitessaan Savon ja Pohjois- Karjalan rajalla, se on hyvin kirkas, kalaisa ja luonnontilainen. Keskellä järveä on laaja Natura-alue, puolustaa Koillis-Savon luonnonystävien Pekka Tenhunen. Juojärvi syntyi heti mannerjään sulettua noin vuotta sitten. Jonkinlaisella mielikuvituksella voi ajatella, että järvellä on jääkauden jälkeisen Muinais-Saimaan vettä, koska se on edelleenkin samalla korkeudella kuin muinoin eli 101 metriä meren pinnan yläpuolella, Tenhunen jatkaa. Vesi on niukkaravinteinen ja vain lievästi humuksinen. Kalasto on karun suurjärven lajistoa, muun muassa vuoden lajiksi valittua taimenta on tavattu. Happitilanne on hyvä talvellakin. Juojärvi on erikoinen myös siksi, että siinä on 833 saarta. Kaikkea tätä pääsee ihastelemaan heinäkuussa Koillis-Savon luonnonystävien järviretkellä. Tenhunen kertoo maakuntajärveksi nimeämisen inspiroineen yhdistystä järjestämään retken Juojärvelle. Koilis-Savon luonnonystävien järviretkelle lähdetään Tuusniemen satamasta la klo 10.30, paluu noin klo Isolla järviveneellä kierrellään saarien välissä ja pysähdytään retkinuotiolle Kannassaaren luonnonsuojelualueen laavulle. Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittaudu mukaan! Ilmoittautumiset Koillis-Savon luonnonystävien maakuntajärvi Juojärvelle: Pekka Tenhunen, p , mbnet.fi Tutustu maakuntajärviin ja jaa järvitietoa: Juojärvessä on yli 800 saarta. kuva: valto holopainen, kartta: järviwiki, pohjakartta maanmittauslaitos lupa nro 7/MLL/11

15 15.٢٠١٠ شءجذصث :خ خءذصصش ةزءجة LUONTOKUVAKILPAILU Luomus 2012 Kuvakisan aiheena on vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen: joet, järvet, meri, suot, ihminen ja vesi... Nyt luovuus liikkeelle! Ilari Tuupanen Mie vaan kuljen ja kuvvaan. خ خدثبءز دبصت دجءضءشسءض / ةح ةخةضةث دذحءس ثجدزذ / خدسسخءبدت ةششخ ذ م م ف ش ى ف ة ٢٠١٠ فيف ى - ج. فف م ف فو ف Luomus on SUOMEN LUONNON järjestämä kaikille avoin luontokuvakilpailu. Se järjestetään yhteistyössä Nikonin, Top Shotin ja Docendon kanssa. Kilpailun teemana on Vesi ja vesiluonto Pääpalkintona Nikon D800 -kamera ja objektiivi! ف مف ى فش.ف ى ف ىم ت م ىلو ت ىم ى م ى فف ىهىل فلى ى ف فف ىم فى ث فف ىم م ى ف ف ث.ى ت ت وت لمى ى فف ىهى تت ى ى ف فم ففلى فيفف ىف ف ث.م مم و فف ىفو ىف ت ى ت فف موىف ف مى ف ى ففلى ى ف ف ث. ى تير تت ف ى ف ى ت ى ف ىف ى.ت م ى فيفف JULKISTAMINEN: Suomen Luonnossa ت م ىم ىى مل فف م ى ي ف ى ف في فيف ى ض تت ت ففلى فى ف ىم ى ف ىف ى ف ى في فف فيف ى ض.١٠/٢٠١٢ Suomen ف ىف ي ت م ف م ى ف لمى ف ف م ف ىف ى ف ف ت ى ى م ف ى.ف ىيفف ت ىت مل م ى تيى م مى ث.ف ى ى ى م ملوم في Luonnossa فف مفي ى ت ى في ف ى م ف م ىف ف ف ف ف فف ى ف ف ىف ىث في Tea Karvinen فيفف ى ف ف ف ى ى ف ىم ف ش.في ى ف ى ى م. فيف لم م ى ى ت م Benjam Pöntinen PALKINNOT: ء ا ٤ /ن ١٢٠ تح ٢٤ س-ءء ىخ في ف م ف ت م مي تي- ٨٠٠ ء ىخ ى ف تتذ م ٢٠٠ ى وس ش تي م فف مفي ى ت ىج.( ٤٠٠٠. ف) ى ىى ميق - زض.ف ف ف ل مك ء م م في فى فيوف OSALLISTUMINEN: ىوى ي ف ى ف ى م ف م س ف ى ى فف ىهىل ىف ف ى ف ى ىف ىث م. ف ) ف ث. مل م ى ف فيفف Suomen ف فلف ي ى (فيى ىف ى /فف ىف ف مم ف ى ى ف مي ى ى م Luonnon. م ف ى ف مم مم ى تت موت mennessä (ى مى م ف ى ) ىن فيفف :ف مم ت م ى لمى ف ث ى ى ف في ى ى م في ى ى. ف ه ى ف ى ف م ىت ت ىم ى ى م ى م).(ه ي ملوم تت ت ففلى في مى م وع.ف ى ى ى ف.ف ل -هم ي ف ففو ف ف مم مى ث LISÄTIEDOT: Juha Kauppinen, YHTEISTYÖSSÄ:

16 16 Kangassinisiipi (Plebejus argus) Runsas Oulun korkeudelle. Lentoaika kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Koko mm. Nokkosperhonen (Aglais urticae) Yleinen koko maassa. Lentoaika heinäkuusta syyskuuhun ja talven jälkeen huhti-toukokuussa. Koko mm. Tunnetko Suomen 10 yleisintä päiväperhosta? Tesmaperhonen Angervohopeatäplä (Brenthis ino) Suomessa yleinen Oulun korkeudelle, lentoaika kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Koko mm. Kangasperhonen (Callophrys rubi), uudelta nimeltään vihernopsasiipi. Yleinen koko Suomessa, lentoaika maaliskuun ja kesäkuun lopun välissä. Koko mm. Lanttuperhonen (Pieris napi) Suomessa yleinen ja runsas koko maassa, yleensä kahtena sukupolvena toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Koko mm. (Aphontopus hyperantus) Suomessa etelä- ja keskiosissa hyvin runsas, lentoaika heinäkuussa. Koko mm.

17 (Gonepteryx rhamni) Suomessa etelä- ja keskiosissa yleinen ja runsas. Lentoaika maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun ja uudet yksilöt heinäkuun lopulta syyskuulle. Koko mm. Sitruunaperhonen (Erebia ligea) Suomessa yleinen EteläLappiin asti, lentoaika heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Koko mm. Metsänokiperhonen (Aglais io) Yleinen etelä- ja keskiosissa Suomea. Runsaimmillaan elokuussa. Koko mm. Neitoperhonen Kuvat: ikkunasuomenluontoon.fi -sivuilta Tiedot: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen, Hannu Aarnio. Gummerus (Thymelicus lineola) Suomessa etelä- ja keskiosissa yleinen ja hyvin runsas, lentoaika heinäkuun alusta elokuun puoliväliin. Monina vuosina vielä syyskuussa. Koko mm. Lauhahiipijä 17

18 18 ELÄMÄNTAPA Teksti Hanna Kaisa Hellsten kuvitus Hannele Törrö Ekoarjessa mökkeillään maltilla Mökkeily on minulle perinteitä ja "alkeellista" elämää. Päivisin paarmoja, iltaisin itikoita. PÄIVI, 25, joensuu Suomalaiset ovat ahkeraa mökkikansaa, niin myös ekoarjen sankarit. Monelle on syntynyt erityinen suhde omiin kesäpaikkoihin. Joensuulaiselle Päiville, 25, mökillä tärkeintä on tunnelma ja aistit. Astiakaappissa on ominaistuoksu, jonka muistaa jo lapsuudesta. Pulahtaminen järveen aina kun siltä tuntuu. Saunan lämmittäminen kesäiltana. Kesäsade ja ukkonen. Koivunlehtien humina tuulessa. Astioitten tiskaus verannalla. Perunoiden peseminen laiturilla. Ja se kun muurinpohjaletut palavat pannulle, kun ei malta odottaa sopivaa hiillosta, hän tunnelmoi. Kaikkien mökkikokemukset eivät ole olleet yhtä auvoa. Lapsuudessa mökkeiltiin aina harvinaisen itikkaisessa metsässä sijainneella korpimökillä. Muistot eivät ole kultaantuneet, edelleenkään emme perheessäni innostu omistusmökkeilystä, muistelee keravalainen Anu, 35. Kaarinassa asuva Taina, 58, saa mökkikuumeen vuosittain. Merellisellä luonnolla on aivan omat tunnelmansa, joita ei kohtaa muualla. Niitä tunnelmia sitä alkaa kaivata, kun mantereella kevät etenee. Kesällä merellinen luonto näyttää parhaimmat puolensa, ja silloin olisi kyllä päästävä aina edes lyhyeksikin ajaksi mökille kuulemaan lokkien ja tiirojen ääniä, näkemään laineiden aurinkoista kimmellystä, kokemaan meriveden kosketus iholla ja hiuksissa ja tuntemaan suola ja merilevän tuoksu tuulessa. Tainasta on hyvä, että suomalainen omistaa kappaleen omaa isänmaataan ja elelee ainakin osan vuodesta lähellä luontoa. Kauas kaupungista Loppilainen Marika, 53, kaipaa vaihtelua ruuhkaan. Hän ei voisi kuvitellakaan elävänsä ilman mökkiä. Ymmärrän kuitenkin heitä, jotka voivat elää täysin kaupungissa. Kukin tavallaan. Oikeastaan olen heille jopa kiitollinen siitä, että he eivät kuluta luontoa mökkeilemällä. Minulle mökkeily on nimenomaan luonnon helmoissa olemista, luonnosta lumoutumista ja mielen vapauttamista. Mökkiä ympäröivä luonto ja luonnonrauha on nimenomaan se juttu, miksi menen mökille, kertoo helsinkiläinen Risto, 43. Hänen mielestään olisi kuitenkin tärkeää, että ihmiset viihtyisivät arki- ja asuinympäristössään mahdollisimman hyvin, niin että tarvetta erityisiin arjen pakopaikkoihin olisi mahdollisimman vähän. Yksinkertainen kaunista Ekoarjen sankareita ei viehätä ökymökkeily. Mukavuutta mökillä on nykyaikaisten mukavuuksien puute ja rauhallinen olennaisuuteen pureutuva elämänmeno. Yksinkertainen on kaunista, toteaa Jyväskyläläinen Jarno, 37. Mökkielämän ympäristövaikutukset herättävät monissa panelisteissa huolta. Yleensä huolestuttaa mökkeilyn kasvavat ympäristövaikutukset. Mökit suurenevat ja pakollinen yksityisautoilu lisääntyy, kun Suomen bussiliikenteen verkosto on supistettu murto-osaan entisestään. Sunnuntaiset vakiovuorot on jokseenkin lopetettu suuresta osasta maasta, tosi surullista, toteaa Lahdessa asuva Michael, 48. Kaavoitusasiat ja rantarakentaminen nyppivät monia. Toivottavasti ihmiset vähitellen alkaisivat mökin sijaan valita teltan ja vaellussaappaat, sillä niemet ja notkelmat ovat jo täynnä tönöjä, puuskahtaa helsinkiläinen Hanna-Leena, 50. Vielä mökittöminä säilyneet rannat tulisi jättää rauhaan. Itse mökkeilevänä ristiriitaisesti toivon, että kovin monella ei olisi rantamökkiä, tunnustaa tamperelainen Anu, 35. n Aitoa romantiikkaa Mökkeilyyn liitetään usein paluu nostalgiselle maaseudulle ja luonnonmaisemaan, elämään silloin ennen. Mökkielämässä on aitoutta, perhekeskeisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Mökkikulttuurin juuret ovat kuitenkin kaupunkilaisporvariston kesänvietossa maaseudulla. Mökit sijaitsevat järvien rannalla asutuskeskuksista ja yhdyskuntarakenteesta erillään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lähellä olisi alkuperäisluontoa: monet mökkimaisemat ovat metsäja maataloushistorian muovaamia. Pihaseudusta puhumattakaan. Kunnon protestanttiseen mökkeilyperinteeseen kuuluu työleiri, jossa moottorisaha laulaa ja uutta aitaa nousee vieraita varten. Perinteisen, sähköttömän ja vedettömän mökin ympäristökuormitus muodostuu lähinnä matkoista. Monet vapaa-ajanasunnot on nykytrendin mukaisesti varusteltu kakkosasunnoiksi, jolloin niiden lämmitys ja mukavuudet kuluttavat eri mittakaavassa energiaa. Vuonna 2008 yli 90 prosentissa kesämökeistä oli jääkaappi, ja televisiottomia mökkejä oli enää alle kolmannes. n Taustana on käytetty Mia Vepsäläisen, Kati Pitkäsen ja Mervi J.Hiltusen artikkelia Mökkeilyn muuttuvat luontokäsitykset artikkelia kirjasta Ihminen ja ympäristö (Gaudeamus 2011).

19 ELÄMÄNTAPA 19 Eihän kaikilla omaa mökkiä tarvitse olla, mutta kyllä pidän tärkeänä sitä, että ihmiset niin nuoret kuin vanhatkin voivat nauttia suomalaisesta luonnosta eri vuodenaikoina. johan, 55, puolanka Asun maalla, joten lomilla ei tarvitse lähteä ns. merta edemmäs kalaan. jussi, 31, hautakylä Jos kaupunkien lähiluonto turvataan, ei ihmisten tarvitse paeta kotikulmilta vehreämmille kesälaitumille. Bonuksena tulee terveempi asuinympäristö. olli, 53, helsinki LUKIJAPANEELIn vastaukset MISSÄ? Mökkeilen... En mökkeile. 23 %...mökkivieraana 9%...vuokramökillä 5% Kannatan ekologisuutta, mutta mökkeilystä en luovu. anu, 35, tampere...omalla mökillä 18%...perheen tai suvun yhteisellä mökillä 45% Ekoarjen sankarit Lukijapaneelin kokemuksia ekologisen elämäntavan riemuista ja haasteista. Jos on pakko mökkeillä, niin siirtolapuutarhapalstasta pyörämatkan päässä kotoa ei aiheudu haittaa, varsinkin jos samalla tuottaa osan ruuastaan. HANNA-LEENA, 50, helsinki Mökkikaavat ovat kuntien tapa teollistaa ihmisten perustarpeita, ja monesti ne tuhoavat tärkeitä vapaita rantoja. Omien polkujen kulkijoille uudet mökkislummit ovat kauhistus. vesa, 41, ivalo KENEN KANSSA? Mökkeilen mieluiten... No, en mökkeile! 23 %...ystävien kanssa 23 %...yksinäni 18%...perheen parissa 41% ARjen kolumni Toimitussihteeri Liisa Hulkko Hurraa, vapaaehtoiset! suomessa tehdään tuntia vapaaehtoistyötä luonnon ja ympäristön hyväksi joka vuosi. Se vastaa 4000 työntekijän määrää. Laskin luvut viime vuonna Suomen Luonto -lehden artikkelia varten, jonka kirjoitin eurooppalaisen vapaaehtoistyön vuoden kunniaksi. Uskoakseni iso osa tuosta yli kuudesta miljoonasta tunnista tehdään Suomen luonnonsuojeluliitossa, sen 15 luonnonsuojelupiirissä ja yli 180 paikallisyhdistyksessä. Tämäkin käsissäsi oleva lehti kertoo siitä: kesän aikana järjestetään 108 Luonnonkukkien päivän retkeä, yli 30 perinnemaisematalkoota ja yli 100 muuta tapahtumaa, retkeä ja talkoohetkeä eri puolilla Suomea. Raskaamman ympäristövaikuttamisen tuloksetkin näkyvät: Vapo ja muut turveteollisuuden edustajat ovat saanut viime vuosina kyytiä, kun Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoiset ovat viime vuosina kaataneet kymmeniä turpeenottolupia. Huikeaa! Tekisi mieli lopettaa kolumni näihin voittotunnelmiin ja siirtyä kesälomalle. On kuitenkin pakko sanoa, että yhteiskunnallisesta näkökulmasta vapaaehtoistyö on aliarvostettua. Aktiivit joutuvat usein jopa puolustelemaan oikeuttaan tehdä vapaaehtoistyötä. Perussuomalaisten maaseutuohjelmassa (2011) on vaarallinen kohta Suomalaista metsänhoitoa perusteettomasti mollaavilta järjestöiltä on otettava avustukset pois. Kysyin vuosi sitten vapaaehtoistyön vuoden tiedotustilaisuudessa kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerneriltä, mitä se tarkoittaa. Hän lupasi selvittää asiaa, mutta ei ole koskaan palannut asiaan lisäkysymyksistäni huolimatta. Demokraattinen yhteiskunta on itsevarma: vallanpitäjät eivät pelkää kritiikkiä. Lause on vaarallinen, koska se sisältää ajatuksen, että yhteiskunnassa hyväksytään vain vallanpitäjiä ja suuryrityksiä miellyttävä järjestö- ja vapaaehtoistyö. Demokraattinen yhteiskunta on itsevarma: Vallanpitäjät eivät pelkää kritiikkiä, vaan ymmärtävät, että se on merkki terveestä, oppivasta yhteiskunnasta. Ei ole yhtä totuutta. Moniäänisyys on hyve. Vaikka kyse ei olisi järjestöjen suoranaisesta hiljentämisestä, ei vapaaehtoistyötä Suomessa juuri tuetakaan. Osalla työ- ja elinkeinotoimistoista on käytäntöntönä se, ettei työtön saa osallistua säännölliseen vapaaehtoistoimintaan. Jo syrjääntymisen ehkäisemiseksi pitäisi helpottaa työttömien vapaaehtoistyömahdollisuuksia. Olen itse elävä esimerkki siitä, että vapaaehtoistyön kautta voi löytää työpaikankin. Vapaaehtoistyö myös maksaa, vaikka itse työ onkin ilmaista. Siihen tarvitaan enemmän resursseja mutta vähemmän byrokratiaa. Moni pieni järjestö käyttää tuntuvan osan työstään byrokratian pyörittämiseen. Huh. Mutta koska edessä on ihana kesä ja lomakausi, haluan päästä irti politiikasta ja tehdä jotain konkreettista. Tulevana kesänä osallistun ainakin perinnemaisematalkoisiin. Siinä on jotain niin kovin suomalaista: talkoosanaa ei kovin monissa kielissä ole edes olemassa.

20 20 ELÄMÄNTAPA Tekstit ja kuvat Janne Käpylehto Energiafiksun rakentamisen näyteikkuna missä olet? Ekotekniikan maailma Palstalla testataan erilaisia luonnonystävän teknisiä vempaimia ja varusteita sekä kerrotaan ekohankkeista. Luonnonsuojelija tutustui kesän asuntomessuihin ja arvioi rakennusten energiatehokkuutta. E-luvun laskeminen Asuntomessuilla kävi viime vuonna vierasta tutustumassa mitä erilaisimpiin rakentamisen ja asumisen ratkaisuihin. Rakentamisvaiheessa määritetään kiinteistön energiatehokkuustaso pitkäksi aikaa. Olisikin tärkeää, että asuntomessuilla esiteltäisiin energiafiksuja ja edistyksellisiä ratkaisuita. Täysin uusi asuinalue 7 kilometriä Tampereen keskustasta Tampereen asuntomessut järjestetään Vuoreksen kaupunginosassa Viidentoistahehtaarin alueella on 185 asuntoa. Kiinteistöön hankittava ulkoinen energia kerrotaan kunkin energiamuodon kertoimella ja lasketaan yhteen. Yksikkönä käytetään kwh/m2. Oma tuotanto voidaan vähentää luvuista vuositasolla. KERTOIMET Fossiiliset (öljy, maakaasu) 1,0 Sähkö (myös lämpöpumppujen kuluttama sähkö) 1,7 Kaukolämpö 0,7 Uusiutuvat (Puu ja hake) 0, voimaan tulevat vaatimukset: Pientalo*): kwh/m2 Rivitalo: 150 kwh/m2 Asuinkerrotalo: 130 kwh/m2 Toimistorakennus: 170 kwh/m2 *) Pinta-alan mukaan. Alle 50 neliöisessä ei vaatimuksia. Esimerkki: kaukolämmöllä lämpiävä pientalo Pinta-ala: 100 m2 Kaukolämmön kulutus: 1200kWh Sähkön kulutus: 8000 kwh 0,7 x 120 kwh/m2 + 1,7 x 80 kwh/m2 = 220 kwh/m2 Jos taloon lisätään pientuulivoimala (tuotto 2000 kwh/vuosi) sekä aurinkokeräimet (tuotto 3000 kwh/vuosi), saadaan: 0,7 x 90 kwh/m2 + 1,7 x 60 kwh/m2 = 165 kwh/m2 Tällainen kohde ei saisi rakennuslupaa ilman paikallista tuotantoa. Messualueella kannustetaan energiafiksuihin ratkaisuihin antamalle 50 prosentin alennus tonttivuokrasta ensimmäisen viiden vuoden ajalta, mikäli kiinteistö on vähintään passiivienergiatasoa. Kovin hyvin mahdollisuuteen ei ole tartuttu: Kymmenen omakotitalorakentajaa tavoittelee passiivienergiatasoa, ja vain kaksi pyrkii nollaenergiatasoon. Se tarkoittaa, että kiinteistö tuottaa itse vuositasolla lähes kaiken tarvitsemansa energian. EU:n säädökset tuovat nollaenergiatason Suomeen EU:n energiatehokkuuden kiristys johtaa Suomessa siihen, että vuonna 2020 lähes kaikkien valmistuvien kiinteistöjen tulee olla nollaenergiatasoa. Ratkaisuja tulee testata välittömästi. Tuleva muutos mullistaa rakentamisen Suomessa ja mikä parasta, vuosittaiset energiakustannukset putoavat roimasti. Rakennukset käyttävät 38 prosenttia energian loppukulutuksesta, joten rakentamisella on hyvin keskeinen rooli ilmastotavoitteiden ja energiaomavaraisuuden saavuttamisessa. Aurinkotuuliassa on 50 neliötä aurinkopaneeleita Aurinkotuulia-talon sähkö syntyy aurinkopaneeleilla. Toinen talonrakentajista Kari Sievi kertoo halunneensa rakentaa kerralla kunnollisen. Itseäni kiinnostaa tekniikka. Tulevaisuudessa kiinteistövero voi olla sidoksissa energialukuun. E-luvuksi tuli tässä talossa neljä. Voimme syöttää Tampereen sähkölaitoksen verkkoon ylimääräisen sähkön. Vuositasolla tavoitellaan plusmiinus nollaa, hän täsmentää. Aurinkopaneelien nimellisteho on hieman yli kuusi kilowattia, ja kesällä ne tuottavat huomattavasti enemmän sähköä kuin talon oma kulutus. Hintaa tuli maalämpöjärjestelmän verran, Sievi kertoo. Ylimääräinen sähkö menee korvauksetta Tampereen sähkölaitoksen verkkoon. Teoriassa siitä voi saada korvausta, kun ilmoittautuu ammatinharjoittajaksi. Uskoisin, että pientuottajan asemaan tulee selvyys kahden vuoden aikana, jolloin meidänkin rooli sähköyhtiönä helpottuu, kertoo Tampereen sähkölaitoksen kehitysjohtaja Mika Pekkinen. Puupassiivitalossa pienet rakentamisen päästöt Ruislaineessa on peruslämmitysmuotona suora sähkö. Projekti lähti enemmän rakenteellisesta energiatehokkuudesta kuin E-tavoitteellisuudesta, varsinkaan kun suunnitteluvaiheessa ei E-luvusta vielä ollut tarkkaa tietoa. Investointikustannukset suhteutettuna takaisinmaksuaikaan ajoivat myös asiakasta tähän ratkaisuun, perustelee näytteilleasettaja Greenbuild Oy:n toimitusjohtaja Pasi Typpö. Kohteessa on korkean vuosihyötysuhteen ilmanvaihtokone, takka ja ilmalämpöpumppu. Aurinkokeräimet olivat tulossa, mutta ne jätettiin optioksi kustannussyistä. Kohteen E-luku on 175, joka on hieman vaatimustason alapuolella. n Ruislaine on vielä ulkovuorauksen osalta hieman kesken.