LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET FINNISH MUSEUM OF NATURAL HISTORY LUOMUS SAHLBERGIA VUOSIKERTA 22 (2016), NUMERO 1

Transkriptio

1 LUOMUS LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET FINNISH MUSEUM OF NATURAL HISTORY SAHLBERGIA VUOSIKERTA 22 (2016), NUMERO 1

2 Sahlbergia 22.1(2016) cd SAHLBERGIA (ISSN ) Julkaisija: Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Päätoimittaja: Jere Kahanpää Taittaja: Heidi Viljanen Kansikuva: Pohjois-Euroopassa esiintyvät Stratiomys-suvun kärpäslajit (Stratiomyidae). Kts. Nyström & Kahanpää, s North European species of the fly genus Stratiomys. See Nyström & Kahanpää, pages of this issue. Sisällys Suomen himmikiilupistiäiset (Hymenoptera, Chalcidoidea, Eurytomidae): Koponen, M. & Vikberg, V....2 Lampronia fuscatella-perhosen (Lepidoptera: Prodoxidae) äkämistä Etelä-Suomessa kasvatettuja loispistiäisiä (Hymenoptera: Ichneumonoidea: Braconidae ja Ichneumonidae): Vikberg, V., Vuola, M. & Vuorinen, A....8 Stratiomys longicornis (Scopoli, 1763), Suomelle uusi asekärpäslaji (Diptera: Stratiomyidae): Nyström, H & Kahanpää, J....10

3 2 Sahlbergia 22.1 (2016), 2-7 Suomen himmikiilupistiäiset (Hymenoptera, Chalcidoidea, Eurytomidae) Martti Koponen ja Veli Vikberg Koponen, M. and Vikberg, V. 2016: Suomen himmikiilupistiäiset (Hymenoptera, Chalcidoidea, Eurytomidae) [Checklist of Finnish species of Eurytomidae (Hymenoptera: Chalcidoidea)]. Sahlbergia 22(1): species of Eurytomidae are listed from Finland. Of them three species, Bruchophagus ater (Walker, 1832), Eurytoma palustris Erdös, 1957, and Systole tuonela Claridge, 1959, are new to Finnish fauna. Martti Koponen, Tuoppitie 5 C, FI Mikkeli, Finland; mar.koponen@surffi.fi Veli Vikberg, Liinalammintie 11 as. 6, FI Turenki, Finland; veli.vikberg@pp.inet.fi Himmikiilupistiäisiä on kaikilla eliömaantieteellisillä alueilla maapallolla. Lajeja on yli 1400, jotka kuuluvat 88 sukuun (Noyes 2010). Noyes (2015) luettelee valideja sukuja enää 75. Suomesta on nyt luetteloitu 65 lajia, jotka edustavat 7 sukua. Maalle uusia lajeja esitetään vain 3. Läntisen naapurimaamme Ruotsin fauna on paremmin tutkittu ja sieltä tunnetaan 92 lajia (Hansson 1991, Hedqvist 2003). Himmikiilupistiäisiä luonnehtii iso nelikulmainen etuselkä (pronotum), tuntosarvissa vähemmän kuin 13 jaoketta, tukeva (robust) tai pitkulainen (elongate) ja himmeäpintainen, noin 1,4 6,0 mm pitkä ruumis. Keskiselässä (mesonotum) on syvät ja täydelliset vaot (notauli). Aiemmin Tetramesasuvun lajit vietiin omaan alaheimoonsa Harmolitinae, mutta nykyisin tämä yhdistetään Eurytominae-alaheimoon. Jotkut himmikiilupistiäislajit ovat kasvissyöjiä eli fytofaageja. Suvun Tetramesa lajit elävät heinien korsissa, kukin laji ainakin omassa heinäsuvussa. Monet lajit aiheuttavat äkämiä. Esimerkiksi Tetramesa brevicornis elää lampaannadalla (Festuca ovina) ja punanadalla (F. rubra), Tetramesa calamagrostidis metsäkastikalla (Calamagrostis arundinacea), Tetramesa eximia hietakastikalla (Calamagrostis epigeios), Tetramesa fulvicollis lusteilla (Brachypodium), Tetramesa cornuta, Tetramesa hyalipennis ja Tetramesa linearis juolavehnällä (Elymus repens), Tetramesa longicornis ruokohelpeellä (Phalaris arundinacea), Tetramesa longula koiranheinällä (Dactylis glomerata), Tetramesa petiolata nurmilauhalla (Deschampsia caespitosa), Tetramesa poae lehtonurmikalla (Poa nemoralis) ja Tetramesa viktorina karheanurmikalla (Poa trivialis). Suvun Sycophila useimmat lajit elävät äkämäpistiäisten (Cynipidae) äkämissä, Sycophila mellea Tetramesa-lajien äkämissä. Bruchophagus-lajit syövät hernekasvien siemeniä (Lotus, Melilotus ja Trifolium pratense) ja Systole-lajit eräiden putkikasvien (Apiacae) siemeniä. Suvun Eurytoma lajeissa on monen hyönteislahkon (Coleoptera, Diptera, Hymenoptera ja Lepidoptera) parasitoideja. Samassa suvussa on myös kasvissyöjiä: meillä esim. Eurytoma laricis syö siperianlehtikuusen siemeniä. Jotkut ulkolaiset lajit ovat hämähäkkien ja kaskaiden munaloisia. Suomelle uudet lajit/new species to Finland * Bruchophagus ater (Walker, 1832). Tavattu Suomea lähinnä Ruotsista. Lajin yksilöitä kasvatettiin nurmipuntarpään (Alopecurus pratensis) talvehtineista korsista yhdessä paljon hoikemman Tetramesa-lajin kanssa Hämeenlinnasta (Hätilä, 676:336) ja Janakkalasta (Hangastenmäki, 6755:3369) 1980-luvulla (V. Vikberg leg. & det.). * Eurytoma palustris Erdös, Tb: Hankasalmi (Suosalo, 6925:3467), , 1, Konnevesi (biol. asema, 6945:3466), , 4, M. Koponen. Isäntä järviruo olla (Phragmites) elävä Lipara lucens-kärpänen (Diptera, Chloropidae). * Systole tuonela Claridge, Sa: Mikkeli (Karkialampi, :351185), , 1, pensaikkoinen keto, M. Koponen (det. M. Koponen 2014). Yksilö (näytenumero on kuvassa 1. Levinneisyys: Englanti, Alankomaat, Ruotsi, Romania ja Ukraina. Toukka syö pukinjuuren (Pimpinella saxifraga) ja porkkanan (Daucus carota) siemeniä. Kuva 1. Systole tuonela Claridge, 1959 naaras sivulta. (Kuva Pekka Malinen) Photo 1. Systole tuonela Claridge, 1959 lateral view (photo P. Malinen).

4 Sahlbergia 22.1 (2016), Suomen himmipistiäisten lajiluettelo kirjallisuusviittein/check list of Eurytomidae of Finland Eurytomidae Eurytominae Harmolitinae Aximopsis Ashmead, 1904 nodularis (Boheman, 1836) Forsius (1925), Hellén (1940, 1953), Herting (1977), Noyes (1998, 2002, 2015) rubicola Giraud, 1866 Herting (1977) Bruchophagus Ashmead, 1888 *ater (Walker, 1832) Suomelle uusi laji cylindricus Thomson, 1876 Hellén (1953, 1956) gibbus (Boheman, 1836) Peck (1963), Markkula (1966), Vikberg (1982), Noyes (1998, 2015), Popescu (2006), Fallahzadeh et al. (2009) platypterus auct. ononis (Mayr, 1878) platypterus (Walker, 1834) Eurytoma Illiger, 1807 Decatoma Spinola, 1811 Ipideurytoma Bouček & Novicky, 1954 Ahtola Claridge, 1961 aciculata Ratzeburg, 1848 Forsius (1915, 1925), Hellén (1923, 1940, 1953), Fulmek (1968), Silfverberg (1981) afra Boheman, 1836 (Noyes 2015) polygraphi (Ashmead, 1894) Noyes (2002) spessivtsevi (Bouček & Novicky, 1954) Hellén (1955, 1956), Nuorteva (1957), Herting (1973) annilai Hedqvist, 1974 Hedqvist (1974), Annila (1975a), Hellén (1976), Noyes (1998, 2002, 2015), Mitroiu (2012), Delvare et al. (2014) arctica Thomson, 1876 Hellén (1953, 1956), Nuorteva (1956a, 1956b, 1957, 1963, 1964, 1971), Herting (1973, 1977), Noyes (1998, 2002, 2015), Fallahzadeh et al. (2009), Mitroiu (2012), blastophagi Hedqvist, 1963 rufipes auct. nec Walker, 1832 Lovaszy (1941), Hellén (1947) brunniventris Ratzeburg, 1852 Hackman (1965), Hellén (1966),, Askew et al. (2013), Noyes (2015) collaris Walker, 1832 compressa (Fabricius, 1794) Vikberg (2005) tibialis Boheman, 1836 curta auct. nec Walker, 1832 Forsius (1925a, 1925b), Hellén (1947, 1953), Thuneberg (1959) crassinervis Thomson, 1876 curculionum Mayr, 1878 Lovaszy (1941), Hellén (1947, 1953), Herting (1973), Noyes (1998, 2002, 2015) cunculionum auct. Fulmek (1968)

5 4 Sahlbergia 22.1 (2016), 2-7 cynipsea Boheman, 1836 Forsius (1925), Hellén (1940, 1953), Fulmek (1968), Herting (1977), Noyes (1998, 2002, 2015) danuvica Erdös, 1955 Claridge (1959a), Hellén (1966), Vikberg (2000) flavimana Boheman, 1836, Herting (1973), Noyes (1998, 2002, 2015) jaceae Mayr, 1878, Askew & al. (2006), Noyes ( 2015) kangasi Hedqvist, 1966 Hedqvist (1966), Hellén (1971), Noyes (1998, 2002, 2015), Delvare et al. (2014) laricis Yano, 1918 [Annila (1975b), Hellén (1976), siemenet Siperiasta], Vikberg & Valkeila (1977), Vikberg (1978), Silfverberg (1981), Noyes (1998, 2002, 2015), Delvare et al. (2014) mayri Ashmead, 1887, Askew & al. (2006), Noyes ( 2015) diastrophi Mayr, 1878; homonym minutula Dalla Torre, 1898 minuta Zetterstedt, 1838, not Walker, 1832 Zetterstedt (1838) minutula Dalla Torre, 1898 Hellén (1923, 1940, 1953) morio Boheman, 1836 Nuorteva (1957, 1963, 1971), Herting (1973), Noyes (1998, 2002,, 2015), Zerova (2006), Fallahzadeh et al. (2009) ischioxanthos Ratzeburg, 1844 Lovaszy (1941), Hellén (1947) nigrita Dalman, 1820 nobbei Mayr, 1878 Lovaszy (1941), Hellén (1947) noxialis (Portschinsky, 1881) Noyes (2002, 2015) suecica Rosen, 1956 Raatikainen (1960, 1962, 1966), Hellén (1961) obscura Boheman, 1836 *palustris Erdös, 1957 Suomelle uusi laji parvula Thomson, 1876 pollux Claridge, 1959 Vikberg (1982, 2000), Silfverberg (1986) robusta Mayr, 1878 Hellén (1953, 1956), Vikberg (2005) rosae Nees, 1834 Forsius (1925), Hellén (1940, 1953), Fulmek (1968), Herting (1977), Koponen & Vikberg (1984), Noyes (1998, 2002, 2015), Fallahzadeh et al. (2009) roseni Claridge, 1959 rufipes Walker, 1832, Herting (1973), Noyes (1998, 2002, 2015) serratulae (Fabricius, 1798) Jansson (1992), Vikberg (2005) tristis Mayr, 1878 sp. indet. Vikberg (2005) tristis auct. nec Mayr, 1878 Hellén (1953, 1956) strigifrons Thomson, 1876, Askew & al. (2006), Noyes (2015) tilicola Hedqvist, 1966

6 Sahlbergia 22.1 (2016), Hedqvist (1966), Hellén (1971), Bouček (1977), Noyes (1998, 2002, 2015) truncata Boheman, 1836, Vikberg (2011), Noyes (2015) verticillata (Fabricius, 1798) Forsius (1915), Hellén (1923, 1940, 1953) appendigaster auct. nec (Swederus, 1795), Fulmek (1968) abrotani auct., nec (Panzer, 1801) Nylander (1859), Hellén (1923, 1940) Mangoma Subba Rao, 1986 salicis (Walker, 1834) Noyes (2012, 2015), Lotfalizadeh et al. (2007) salicis (Thomson, 1876, Thuneberg (1959), Fulmek (1968), Herting (1977), Kangas (1985), Noyes (1998) Sycophila Walker, 1871 Eudecatoma Ashmead, 1888 Decatoma auct. biguttata (Swederus, 1795) Forsius (1925), Hellén (1940, 1953), Fulmek (1968), Silfverberg (1981) concinna (Boheman, 1836) fasciata (Thomson, 1876) Claridge (1959b), Valkeila (1959), Hellén (1961), Fulmek (1968), Herting (1978), Noyes (2002, 2015) stagnalis (Erdös, 1947) Noyes (2002), Mitroiu (2012) flavicollis (Walker, 1834), Askew et al. (2013), Noyes (2015) mellea (Curtis, 1831) scorzonerae (Mayr, 1905) submutica (Thomson, 1876) Forsius (1925), Hellén (1940, 1953), Fulmek (1968), Herting (1977), Noyes (1998, 2002, 2015), Mitroiu (2012), Fallahzadeh et al. (2009) variegata (Curtis, 1831) Systole Walker, 1832 albipennis Walker, 1832 *tuonela Claridge, 1959 Suomelle uusi laji Tetramesa Walker, 1848 Isosoma Walker, 1832; nec Billberg, 1820 Harmolita Motschulsky, 1863 Isthmosoma Hedicke, 1921 brevicollis (Walker, 1836) hieronymi (Hedicke, 1921) [Forsius (1924)], Krogerus (1932), Hellén (1940) brevicornis (Walker, 1832) brischkei (Schlechtendal, 1891) brischkei (Hedicke, 1921) Krogerus (1932), Hellén (1947, 1953) calamagrostidis (Schlechtendal, 1891) Reuter (1901), Hellén (1923, 1940, 1953), Vikberg (2000) cornuta (Walker, 1832)

7 6 Sahlbergia 22.1 (2016), 2-7 eximia (Giraud, 1863) Krogerus (1932), Hellén (1947, 1953, 1962), Vikberg (2000) fulvicollis (Walker, 1832) hyalipennis (Walker, 1832) Krogerus (1932), Hellén (1947, 1953), Silfverberg (1981) graminicola (Giraud, 1863) Reuter (1907), Hellén (1923, 1940, 1953) linearis (Walker, 1832) hordei (Hedicke, 1921), nec Harris (1830) Forsius (1925), Hellén (1940, 1953) longicornis (Walker, 1832) longula (Dalman, 1820) petiolata (Walker, 1832) poae (Schlechtendal, 1891) viktorina Szelènyi, 1968 Kirjallisuutta Annila, E. 1975a: The biology of Pissodes validirostris Gyll. (Col., Curculionidae) and its harmfullness, especially in scots pine seed orchards. Käpypikikärsäkkään (Pissodes validirostris Gyll., Col., Curculionidae) biologia ja vahingollisuus erityisesti männyn siemenviljelmillä. Comm. Inst. Forest. Fennica 85(6): Annila, E. 1975b: Eurytoma laricis Yano (Hym., Eurytomidae) found in Finland in Larix seeds from the Novosibirsk region. Ann. Entomol. Fennici 41: 144. Askew, R. R., Plantard, O., Gómez, J. F., Hernandez Nieves, M. & Nieves-Aldrey, J. L. 2006: Catalogue of parasitoids and inquilines in galls of Aylacini, Diplolepini and Pediaspidini (Hym., Cynipidae) in West Palaearctic. Zootaxa 1301: Askew, R. R., Melika. G., Pujade-Villar.J., Schönrogge, K., Stone, G.N. & Nieves-Aldrey, J. L. 2013: Catalogue of parasitoids and inquilines in cynipid oak galls in the West Palaearctic. Zootaxa 3643(1): 11, 18, 62, 69. Bouček, Z. 1977: A faunistic review of the Yugoslavian Chalcidoidea (Parasitic Hymenoptera). Acta Entomologica Jugoslavica, Supplement pp. Bouček, Z. & Delvare, G. 1992: The identities of species described or classified under Chalcis by J. C. Fabricius. Memoirs Am. Entomol. Inst. 53: 11 48, Bouček, Z. & Graham, M. W. R. de V. 1978: Chalcidoidea. In: Fitton, M. G. et al. A check list of British insects. Second Edition (completely revised) p Handbooks for the identification of British insects 11 (4), ix pp. London. Claridge, M. F. 1959a: The identity of Eurytoma appendigaster (Swederus, 1795) (Hym., Eurytomidae), together with descriptions of some closely allied species bred from Gramineae. Entomologist's Mon. Mag. 95: Claridge, M. F. 1959b: A contribution to the biology and taxonomy of the British species of the genus Eudecatoma Ashmead (=Decatoma auctt. nec Spinola) (Hym., Eurytomidae). Trans. Soc. Br. Entomol. 13: Delvare, G., Gebiola, M., Zeiri, A. & Garonna, A. P. 2014: Revision and phylogeny of the European species of the Eurytoma morio species group (Hymenoptera, Eurytomidae), parasitoids of bark and wood boring beetles. Zoological Journal of the Linnean Society 171: Fallahzadeh, M., Narendran, T. V. & Saghaei, N. 2009: Insecta, Hymenoptera, Chalcidoidea, Eurytomidae and Torymidae in Iran. Check List Journal of Species Lists and Distribution. ISSN X (online edition). org.br Ferrière, C. 1950: Notes sur les Eurytoma (Hym., Chalcidoidea). I. les types de Thomson et de Mayr. Mitt. Schweiz. Entomol. Ges. 23: Forsius, R. 1915: Om några kläckta parasitsteklar. Medd. Soc. Fauna Flora Fennica 41: Forsius, R. 1924: Anmärkningsvärda galler. Notulae Entomol. 4: 128. Forsius, R. 1925a: Cecidologische Beiträge II. Medd. Soc. Fauna Flora Fennica 48: Forsius, R. 1925b: Über einige durch Zucht erhlatene Schlupfwespen aus Finnland. Medd. Soc. Fauna Flora Fennica 49: Fulmek, L. 1968: Parasitinsekten der Insektengallen Europas. Beitr. Entomol. 18: Hackman, W. 1965: Helsingin Yliopiston Eläinmuseon hyönteiskokoelmien kasvu toimintavuonna Mem. Soc. Fauna Flora Fennica 41: Hansson, C. 1991: A catalogue of the Chalcidoidea (Hymenoptera) described by C. G. Thomson, with a checklist of Swedish species. Entomologica scandinavica supplement 38: Hedqvist, K.-J. 1966: Notes on some reared chalcid flies from Finland (Hym., Chalcidoidea). Ann. Entomol. Fennici 32: Hedqvist, K.-J. 1974: A new Eurytoma species from Pissodes validirostris Gyll. and notes on some other species reared from the same host (Hym., Chalcidoidea, Eurytomidae and Ichneumonoidea, Ichneumonidae and Braconidae). Ann. Entomol. Fennici 40: Hedqvist, K-J. 2003: Katalog over svenska Chalcidoidea [Catalogue of Swedish Chalcidoidea]. Entomologisk Tidskrift 124(1 2): Hellén, W. 1923: Veränderungen in der Kenntnis der Insektenfauna Finnlands bis zum Jahr Notulae Entomol. 3: Hellén, W. 1940: Enumeratio Insectorum Fenniae II Hymenoptera 2. Terebrantia. Helsinki, 32 s. Hellén, W. 1947: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neuhinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol. 26: Hellén, W. 1953: Übersicht der Eurytomiden, Cleonymiden, Eupelmiden und Elasmiden Finnlands (Hym., Chalcididae). Notulae Entomol. 33: Hellén, W. 1955: För landet nya parasitstekeln Ipideurytoma spessivtsevi Bouček & Novicky (Chalcididae). Notulae Entomol. 35: 92. Hellén, W. 1956: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neuhinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol. 36: Hellén, W. 1961: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neu hinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol. 41: Hellén, W. 1962: Tetramesa eximia Gir. - Notulae Entomol. 42: 149. Hellén, W. 1966: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neuhinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol. 46:

8 Sahlbergia 22.1 (2016), Hellén, W. 1971: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neuhinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol. 51: Hellén, W. 1976: Verzeichnis der in den Jahren für die Fauna Finnlands neu hinzugekommenen Insektenarten. Notulae Entomol.. 56: Herting, B. 1973: Coleoptera to Strepsiptera. - A catalogue of parasites and predators of terrestrial arthropods. Section A. Host or prey/enemy. 3: 185 pp. CAB, Institute of Biological Control. Herting, B. 1977: Hymenoptera. A catalogue of parasites and predators of terrestrial arthropods. Section A. Host or prey/enemy. 4: III pp. CAB, Institute of Biological Control. Herting, B. 1978: Neuroptera, Diptera, Siphonaptera. - A catalogue of parasites and predators of terrestrial arthropods. Section A. Host or prey/enemy. 5: 156 pp. CAB, Institute of Biological Control. Jansson, A. 1992: Distribution and dispersal of Urophora cardui (Diptera, Tephritidae) in Finland Entomol. Fennica 2[1991](4): Koponen, M. & Vikberg, V. 1984: Parasitic wasp (Hymenoptera, Parasitica) of Inari Lapland, excluding Ichneumonidae. Kevo Notes 7: Krogerus, R. 1932: Über die Ökologie und Verbreitung der Arthropoden der Triebsandgebiete an den Küsten Finnlands. Acta Zool. Fennica 12: Lotfalizadeh, H., Delvare, G. & Rasplus, J.-Y. 2007: Phylogenetic analysis of Eurytominae (Chalcidoidea, Eurytomidae) based on morphological characters. Zoological Journal of the Linnean Society 151: Lovászy, P. 1941: Zur Kenntnis der Schlupfwespen einiger schädlichen Rindenkäfer. Ann. Entomol. Fennici 7: Markkula, M. 1966: Apilan siemenkiilukainen maallemme uusi tuhohyönteinen (Bruchophagus gibbus a pest new to Finland). Koetoiminta ja Käytäntö 23(8): 31. Noyes, J. S. 1998: Catalogue of the Chalcidoidea of the World. Biodiversity Catalogue Database and Image Library CD-ROM Series. Noyes, J. S. 2002: Interactive Catalogue of World Chalcidoidea Taxapad Noyes, J. S. 2015: Universal Chalcidoidea Database. World Wide Web electronic publication. (accessed 10 January 2016). Nuorteva, M. 1956a: Über den Fichtenstamm-Bastkäfer, Hylurgops palliatus Gyll., und seine Insektenfeinde. Selostus: Tutkimuksia vaippanilurista, Hylurgops palliatus Gyll., ja sen hyönteisvihollisista. Acta Entomol. Fennica 13: Nuorteva, M. 1956b: Ips amitinus Eichh. kaarnakuoriaisen esiintymisestä Suomessa. Referat: Über das Auftreten des Ips amitinus Eichh. (Col., Scolytidae) in Finnland. Ann. Entomol. Fennici 22: Nuorteva, M. 1957: Zur Kenntnis der paratisischen Hymenopteren der Borkenkäfer Finnlands. Ann. Entomol. Fennici 23: Nuorteva, M. 1963: Die Borkenkäfer (Col., Scolytidae) von Virolahti, Südfinnland, und deren natürliche Insektenfeinde. Ann. Entomol. Fennici 29: Nuorteva, M. 1964: Über den Einfluss der menge des Brutmaterials auf die Vermehrlichkeit und die natürlichen Feinde des Grossen Waldgärtners, Blastophagus piniperda L. (Col., Scolytidae). Ann. Entomol. Fennici 30: Nuorteva, M. 1971: Die Borkenkäfer (Col., Scolytidae) und deren Insektenfeinde im Kirchspiel Kuusamo, Nordfinnland. Ann. Entomol. Fennici 37: Nylander, W. 1859: Strödda anteckningar 1. Bidrag till kännedomen om Finlands natur och folk 3: Peck, O. 1963: A catalogue of Nearctic Chalcidoidea (Insecta: Hymenoptera). Can. Entomol. (Supplement) Supple 30: Popescu, I. E. 2006: Torymid and eurytomid wasps (Hymenoptera, Chalcidoidea: Torymidae, Eurytomidae) of Piatra Craiului National Park (Brasov, Romania). Research in Piatra Craiului National Park 2:172. Editura Universitatii Transilvani Brasov. Mitroiu, M.-D. 2013: Family Eurytomidae. In: Mitroiu Fauna Europaea Version http// org. (accessed 18 December 2014). Raatikainen, M. 1960: Eurytoma suecica Rosen (Hym., Eurytomidae) todettu Suomesta. Eurytoma suecica Rosen in Finnland festgestellt. Ann. Entomol. Fennici 26: 298, 304. Raatikainen, M. 1962: Hymenoptera species occuring in stems of spring wheat and the damage caused by them to wheat crops in Finland. Selostus: Kevätvehnän korsissa esiintyvistä pistiäisistä ja niiden aiheuttamista vioituksista Suomessa. Ann. Agr. Fennici 1: Reuter, E. 1901: Kertomus tuhohyönteisten esiintymisestä Suomessa vuonna Maanviljelyshallllituksen Tiedonantoja N:o 35: Reuter, E. 1907: Några hymenopterocecidier. Medd. Soc. Fauna Flora Fennica 34: Silfverberg, H. 1981: Additions to the Finnish insect fauna during the years Notulae Entomol. 61: Silfverberg, H. 1986: Additions to the Finnish insect fauna during the years Notulae Entomol. 66: Thuneberg, E. 1959: Ein kleiner Beitrag zur Kenntnis der Schlupfwespen Finnlands. Notulae Entomol 39: Valkeila, E. 1959: Beiträge zur Erzwespenfauna (Hym., Chalcidoidea) Finnlands. Ann. Entomol. Fennici 25: Vikberg, V. 1978: Suomen faunalle uusia pistiäislajeja. Notulae Entomol. 58: 177. Vikberg, V. 1982: Additions to the chalcid fauna of Finland (Hymenoptera, Chalcidoidea). Notulae Entomol. 62: Vikberg, V. 2000: Hietakastikka, Calamagrostis epigeios. Tiedonanto Suomen Hyönteistieteellisen Seuran kokouksessa Vikberg, V. 2005: Orakärpänen (Urophora cardui) ja sen kiilukaisloiset Etelä-Suomessa [The thistle stem gall-fly (Urophora cardui) and its chalcidoid parasitoids in southern Finland (Hymenoptera: Chalcidoidea: Eulophidae, Eupelmidae, Eurytomidae, Pteromalidae, Torymidae)]. Sahlbergia 10(1): Vikberg, V. 2011: Torymus ventralis (Fonscolombe) and Torymus maculatus sp. n.from Finland and Torymus maculosus sp. n. from Corfu, Greece (Hymenoptera: Chalcidoidea: Torymidae). Entomologica Fennica 22: 155. Vikberg, V. & Valkeila, E. 1977: Chalcid flies reared from cones of Larix spp. in Hämeenlinna, southern Finland, with notes on Finnish species of Euneura (Hym., Eurytomidae, Eupelmidae, Pteromalidae, Eulophidae). Ann. Entomol. Fennici 43: Zerova, M. D. 2006: The first record of Eurytoma morio (Hymenoptera, Eurytomidae) from Yemen. Vestnik Zoologii, Kiev 40 (5): 472. Zetterstedt, J. W. 1838: Insecta Lapponica descripta: Sectio secunda. Hymenoptera. Lipsiae,

9 8 Sahlbergia 22.1 (2016), 8-9 Lampronia fuscatella-perhosen (Lepidoptera: Prodoxidae) äkämistä Etelä-Suomessa kasvatettuja loispistiäisiä (Hymenoptera: Ichneumonoidea: Braconidae ja Ichneumonidae) Veli Vikberg, Miika Vuola & Asko Vuorinen Vikberg, V., Vuola, M. & Vuorinen, A. 2016: Lampronia fuscatella-perhosen (Lepidoptera: Prodoxidae) äkämistä Etelä-Suomessa kasvatettuja loispistiäisiä [Parasitoid wasps reared in southern Finland from galls of Lampronia fuscatella (Lepidoptera: Prodoxidae (Hymenoptera: Ichneumonoidea: Braconidae and Ichneumonidae)]. Sahlbergia 22(1): 8 9. Two ichneumonoid parasitoid species were reared from the galls of Lampronia fuscatella (Tengström, 1848) (Lepidoptera, Prodoxidae) on twigs of birches in southern Finland. One female of Dolichogenidea faucula (Nixon, 1972) (Hymenoptera: Braconidae: Microgastrinae) was reared in Varsinais-Suomi: Mynämäki from a gall on Betula pubescens in 2014, one female in South Häme: Janakkala, Roitonsuo from a gall on Betula?pendula in 2015 and one male in South Bothnia: Närpes, Kroksmossen from a gall on Betula pubescens in The braconid is new for Finland and Northern Europe. Three older rearings from Betula pubescens gave probably the same braconid. One female of Panteles schuetzeanus (Roman, 1925) (Hymenoptera: Ichneumonidae: Stilbopinae) was reared from a gall on Betula pubescens collected in 1987 from Uusimaa: Hanko, Syndalen. Earlier one specimen of this parasitoid has been reared from a gall of Betula pubescens in U: Järvenpää The data of five other females of Panteles schuetzeanus from Finland (not reared) are given. Veli Vikberg, Liinalammintie 11 as. 6, Turenki, veli.vikberg@pp.inet.fi Miika Vuola, Iso-Liikken tie 17, Santtio, miika.vuola@gmail.com Asko Vuorinen, Kauppakuja 9 B 10, Turenki, asko.vuorinen@luukku.com Johdanto Koivunäkämäkoi Lampronia fuscatella (Tengström, 1848) (Lepidoptera: Prodoxidae) tunnetaan Euroopasta, missä sen levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Koillis-Venäjälle (Bengtsson ym. 2008). Suomessa löytöjä on etelästä aina Inarin Lappia myöten, mutta lajia ei ole vielä todettu useasta sisämaan ja Itä-Suomen maakunnasta (Kullberg ym. 2002). Kaikkialla laji on harvinainen ja paikoittainen. Lajin toukka elää koivujen oksissa, joissa se aiheuttaa äkämämuodostuksen. Toukka talvehtii täysikasvuisena ja perhonen lentää alkukesällä (Bengtsson ym. 2008). Kirjoittajista AV ja VV esittelivät lajin kasvatuksia Etelä-Hämeessä keväällä 2011 (Vuorinen & Vikberg 2011), jolloin myös kaksi loispistiäislajia julkaistiin kasvatetuksi äkämistä ensi kertaa Suomessa. Hämeenlinnasta kehittyi lajia Panteles schuetzeanus (Roman, 1925) (Hymenoptera: Ichneumonidae: Stilbopinae) yksi koiras ja Janakkalasta lajia Scambus inanitus (Schrank, 1802) (Hymenoptera: Ichneumonidae: Pimplinae) yksi naaras. Edellistä loista MV oli jo kasvattanut aiemmin Suomesta (katso alla), mutta Scambus-kasvatus on toistaiseksi ainoa tästä isännästä maailmassa. Keväällä 2015 AV etsi koivunäkämäkoin äkämiä Janakkalasta ja onnistui perhosten ohella kasvattamaan maalle uuden vainopistiäisen. Saman vainopistiäislajin MV oli jo kasvattanut aikaisemmin muualta Suomesta ja lisäksi jo 1977 ja 1987 lajin Panteles schuetzeanus kaksi yksilöä. Alla esitämme nämä uudet loispistiäisten kasvatushavainnot. Loiset tunnisti VV, ellei toisin mainita. Dolichogenidea faucula (Nixon, 1972) kasvatukset Etelä-Suomesta V: Mynämäki, Peururahka, hieskoivun äkämä otettu , siitä kuoriutui yksi naaras (M. Vuola leg.). EH: Janakkala, Roitonsuo (6762:8382), luultavasti rauduskoivun äkämä löytyi Siitä kuoriutui yksi naaras toukokuun alkupäivinä (A. Vuorinen leg.). EP: Närpes, Kroksmossen, yksi koiras kuoriutui hieskoivun äkämästä keväällä 2005 (M. Vuola leg.). Kolme vanhempaa microgastrinae-kasvatusta Lampronia fuscatella-lajin äkämistä olivat luultavasti tuota samaa lajia. Lajin ja sukupuolen määritys jäi tekemättä, koska kaikki neljä loista kokoelmalaatikkoon päässyt (metsä?)hiiri oli syönyt: U: Hanko, Syndalen 1987; hieskoivun äkämästä syntyi yksi loinen (M.Vuola leg.). U: Espoo, Kauklahti 1979; kahdesta hieskoivun äkämästä syntyi yksi loinen kummastakin (M.Vuola leg.). St: Punkalaidun, Isosuo, 1986 tai 1987; hieskoivun äkämästä syntyi yksi loinen (M.Vuola leg.). Panteles schuetzeanus-kasvatukset U: Hanko, Syndalen, hieskoivun äkämä löytyi Siitä kuoriutui yksi naaras (M. Vuola leg.). U: Järvenpää 1977, hieskoivun äkämästä kehittyi yksi

10 Sahlbergia 22.1 (2016), loinen (M. Vuola leg., M. Viitasaari det.). Miika ei muista enää yksilön sukupuolta. Pohdinta Apanteles faucula kuvattiin Englannista, mistä lajin tyyppi kasvatettiin Lampronia fuscatella-äkämästä (Nixon 1972). Sen jälkeen laji on todettu Unkarista ja Puolasta. Unkarissa se kasvatettiin Coleophora serratella-pussikoilta rauduskoivulta (Papp 1981). Myöhemmin laji on siirretty sukuun Dolichogenidia Viereck (Papp 1988, Broad ym. 2012). Van Achterberg pitää sen edelleen suvussa Apanteles ja katsoo näiden kahden suvun olevan synonyymejä (Yu ym. 2012). Shaw (2012) käyttää lajista nimeä Dolichogenidea faucula (Nixon, 1972) ja mainitsee lisäksi että yksi lajin naaras on kasvatettu herukkalasisiivestä (Synanthedon tipuliformis) Devonissa. Suomen yksilöt tunnistettiin käyttämällä Euroopan puoleisen Neuvostoliiton lajien määrityskaavaa (Kotenko &Tobias 1986). Laji on Pohjois-Euroopalle uusi. Yhdestä isäntätoukasta kehittyy vain yksi loinen. Koivunäkämäkoista on kasvatettu toinenkin Dolichogenidia-laji, nimittäin D. laevigata (Ratzeburg, 1848). Tämä on Vanhassa maailmassa laajalle levinnyt ja sillä on laaja isäntävalikoima (Yu ym. 2012). Laji tunnetaan myös Suomesta (Hellén 1955, Koponen 1992). Saksassa se on kasvatettu Lampronia fuscatella-äkämästä (Hedwig 1955). Panteles schuetzeanus on spesifi parasitoidi: sen ainoa isäntä on Lampronia fuscatella (Bland 1989, Quicke 2005), jonka solitaarinen koinobiontti sisäloinen (endoparasitoidi) P. schuetzeanus on toukkana. Järvenpään kasvatus lienee vanhin lajin kasvatus Suomesta. Suomesta lajin ilmoitti Wolter Hellén yhden naarasyksilön perusteella Ahvenanmaalta (Hellén 1937), yksilön oli määrittänyt lajin kuvaaja A. Roman. Koska lajin levinneisyystietoja ei ole sittemmin julkaistu Suomesta, olemme nyt keränneet kokoelmayksilöiden tiedot. Tässä meitä avustivat Reijo Jussila, Martti Koponen, ja Gergely Várkonyi, mistä heille lämpimät kiitoksemme. Panteles schuetzeanus on kokoelmissa vähälukuinen, sitä löytyi vain viisi naarasta, joita ei ole kasvatettu isäntäperhosesta: A: Brändö (671:317), , 1 (385), W. Hellén leg. (coll. Hellén, Luomus) V: Sauvo, Karuna ( 6693:3256), , 1, R.Jussila leg. (det. & coll. R. Jussila) ES: Joutseno (678:357), , 1, R. Jussila leg. (det. & coll. R. Jussila) PK: Ilomantsi, Huhtalahdentie (6950:8670), , 1, J. Vilén leg. (det. & coll. R. Jussila) Kn: Suomussalmi, 1, leg. Sorsakoski, (coll. Hellén, Luomus) Lähteet Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar säckspinnare. Lepidoptera: Micropterigidae Psychidae. Art- Databanken, SLU, Uppsala. 656 s. Bland, K. P. 1989: Notes on Lampronia fuscatella (Teng.) (Lep.: Incurvariidae). Entomologist s Record and Journal of Variation 101(11 12): Broad, G. R., Shaw, M. R. & Godfray, H. C. J. 2012: Checklist of British and Irish Braconidae (Hymenoptera). nhm.ac.uk/resources-rx/files/braconidae-checklist-forweb pdf Hedwig, K. 1955: Mitteleuropäische Schlupfwespen und ihre Wirte. Nachrichten der Naturwissenschaftlichen Museums den Stadt Anschaffenburg 47: Hellén, W. 1937: Für die Fauna Finnlands neue Ichneumoniden (Hym.) II. Cryptinae, Pimplinae. Notulae Entomol. 17: Hellén, W. 1955: Übersicht über die Microgasterinen Finnlands (Hym., Brac.). Notulae Entomol. 34: Koponen, M. 1992: Contributions to the knowledge of the Braconidae of Finland. Entomol. Fenn. 2: Kotenko, A. G. & Tobias, V. I. 1986: Subfamily Microgastrinae, pp In: Tobias, V. I. (Ed.), Keys to the insects of the European part of the USSR 3. Hymenoptera. Part 4. Leningrad. [In Russian. English translation 1995, pp Oxonian Press Pvt. Ltd., New Delhi]. Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2002: Checklist of Finnish Lepidoptera Suomen perhosten luettelo. Sahlbergia 6(2) (2001): Nixon, G. E. J. 1972: A revision of the north-western European species of the laevigatus-group of Apanteles Förster (Hymenoptera, Braconidae). Bulletin of Entomological Research 61: Papp, J. 1981: Contributions to the braconid fauna of Hungary, II Microgasterinae (Hymenoptera: Braconidae). Folia Entomologica Hungarica 42[=34](1): Papp, J. 1988: A survey of the European species of Apanteles Först. (Hymenoptera, Braconidae: Microgastrinae). 11. Homologization of the species-groups of Apanteles s. l. with Mason s generic taxa. Checlist of genera. Parasitoid/host list 1. Annales Historico-Naturales Musei Nationalis Hungarici 80: Quicke, D. J. 2005: Biology and immature stages of Panteles schuetzeanus (Hymenoptera, Ichneumonidae). a parasitoid of Lampronia fuscatella (Lepidoptera: Incurvariidae). Journal of Natural History 39(5): Shaw, M. R. 2012: Notes on some European Microgastrinae (Hymenoptera: Braconidae) in the National Museums of Scotland, with twenty species new to Britain, new host data, taxonomic changes and remarks, and descriptions of two new species of Microgaster Latreille. Entomologist s Gazette 63: Vuorinen, A. & Vikberg, V. 2011: Lampronia fuscatella (Tengström, 1848) kasvatuksia Etelä-Hämeessä keväällä 2011 (Lepidoptera: Prodoxidae) [On rearings of Lampronia fuscatella (Tengström, 1848) (Lepidoptera, Prodoxidae) in 2011]. Baptria 36(2): Yu, D. S. K. Y.; van Achterberg, C. & Horstman, K. 2012: Taxapad 2012 World Ichneumonoidea Taxonomy, Biology, Morphology and Distribution. Ottawa, Ontario, Canada [on a USB Flash drive].

11 10 Sahlbergia 22.1 (2016), Stratiomys longicornis (Scopoli, 1763), Suomelle uusi asekärpäslaji (Diptera: Stratiomyidae) Harry Nyström & Jere Kahanpää Kahanpää, J. & Nyström, H. 2016: Stratiomys longicornis (Scopoli, 1763), Suomelle uusi asekärpäslaji (Diptera: Stratiomyidae). [Stratiomys longicornis (Scopoli, 1763), a soldierfly new to the Finnish fauna (Diptera: Stratiomyidae)]. Sahlbergia 22(1): The Soldier fly species Stratiomys longicornis (Scopoli, 1763) is reported from Finland for the first time. A single specimen was found on June 9, 2013 in southeastern Finland (Sa: Lappeenranta, Tuosa) near an industrial dump area that also functions as an intermediate depot for wood for the nearby paper mill. The specimen was photographed sitting on a cow parsley Anthriscus sylvestris surrounded by mixed habitats consisting e.g. of a grove, a spruce forest, mixed forest, roadside meadow plants, a stream and an artificial pond. A table of characteristic features as well as photographs of the five Stratiomys species known from Northern Europe are provided. Harry Nyström, Oulu, Finland. harrynystrom@gmail.com Jere Kahanpää, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Eläintieteen yksikkö, PL 17, Helsingin yliopisto. jere.kahanpaa@helsinki.fi Kärpässuku Stratiomys on keskikokoinen hyönteissuku: maailmasta tunnetaan tällä hetkellä noin 93 Stratiomys-lajia (Woodley 2011). Euroopasta on löydetty 11 lajia (Rozkošný & Knutson 2013). Suvun kärpäset ovat suurikokoisia ja väriltään pääasiassa voimakkaan mustakeltaisia, vaikka joukkoon mahtuukin muutama tummempi, ilmeisesti tummia mehiläisiä jäljitteleviä lajeja (kts. Kuvat 3 5). Luonnossa aikuiset Stratiomys-kärpäset ovat yllättävän vaikeasti havaittavia, sillä lepäävät yksilöt peittävät osan kirjavasta takaruumiista siivillään. Lisäksi aikuisten elinaika on ilmeisesti lyhyt, joten vuosittainen lentoaika saattaa olla alle kuukauden pituinen. Parhaiten aikuisia löytää aurinkoisina ja tyyninä päivinä rehevien avokosteikkojen reunoilta, jossa ne istuvat matalassa kasvillisuudessa tai kukilla. Kukista Stratiomys-aikuiset suosivat kasveja, joiden mesi tai siitepöly on helposti tavoitettavissa. Yleisimpiä ruokailukasveja lienevät sarjakukkaiset. Aikuisista poiketen Stratiomys-toukat ovat pitkäikäisiä. Toukkakehitys kestää Keski-Euroopassakin kaksi kolme vuotta ja meillä mahdollisesti pidempäänkin. Toukat elävät rehevillä avorannoilla vesirajassa useimmiten tiheän kasvillisuuden suojassa. Ne osaavat sekä uida että liikkua märän maan pinnalla ja jopa kiivetä pystysuoria pintoja pitkin. Tilapäistä kuivumista ne pakenevat kaivautumalla mutaan. Ravinnokseen toukat suodattavat mudasta pieneliöitä. Kuva 1. Stratiomys longicornis. Sa: Lappeenranta 2013, kuvannut Harry Nyström. Kuva 2. Stratiomys longicornis. Sa: Lappeenranta 2013, kuvannut Harry Nyström. Stratiomys longicornis Suomessa Suomen ensimmäinen yksilö löytyi satunnaisretken tuloksena Lappeenrannan Tuosan saarelta, alueelta, jolla kasvaa mm. koiranputkea, vadelmaa ja muuta kostean niityn kasvistoa. Lähellä sijaitsee teollisuuskaatopaikka, jota käytetään myös puiden välivarastokenttänä, ja jolla on puro, useita ojia, kosteita painanteita, pieni rehevä tekolampi sekä pari muutakin seisovan veden lamparetta. Paikan ympärillä on sekametsää, lehtoa, tienpientareen niitty- ja ketokasvillisuutta, kuusikko ja mm. sähkölinjan matalaa aluskasvillisuutta. Lisäksi saarta ympäröi Pien-Saimaan vesistöalue, joten lajin akvaattisille toukille löytyy runsaasti hyvää elinympäristöä.

12 Sahlbergia 22.1 (2016), Kahanpää ja I. Kakko etsivät turhaan lajia alkuperäiseltä löytöpaikalta; edellä mainitulta kaatopaikka-alueelta löytyi tällöin yksi Stratiomys singularior-yksilö, mutta S. longicornis jäi havaitsematta. Kuvat olivat kuitenkin hyviä ja melko tarkkoja, joten lopulta syyskuussa 2015 Jere Kahanpää vahvisti määrityksen oikeaksi vertailtuaan kuvia museonäytteisiin ja kaavoihin. Lajia ei ole tavattu aiemmin Suomessa. Lähimmät löydöt ovat viime vuosilta Etelä-Ruotsin Skånesta, Malmön eteläpuolella, mutta vanhoja havaintoja löytyy myös Gotlannista, vaikka lajia ei ole sen jälkeen sieltä löytynyt. Laji on löydetty myös Latviasta ja Liettuasta (Spuris 1961, Pakalniškis & Podėnas 1992; Podėnas & Pakalniškis 1997). Stratiomys singularior mainitaan myös Virosta Fauna Europaeassa (Rozkosny & Knutson 2013), mutta havaintoa ei ole onnistuttu jäljittämään. Maailmanluettelossa (Woodley 2011) ei ole merkintää Virosta tämän lajin kohdalla. Pohjois-Euroopan Stratiomys-lajit Kuva 3. Stratiomys-lajeja päältä. S. chamaeleon (a), S. equestris (b), S. longicornis (c), S. potamida (d), S. singularior (e). Pohjois-Euroopasta on tavattu viisi Stratiomys-lajia. Neljä näistä esitellään Rozkošnýn (1973) asekärpäskirjassa: Stratiomys cha- Koska satunnaisretken tarkoitus oli valokuvaus työmatkan päätteeksi, oli varustus puutteellinen, eikä mukana ollut haavia tai edes keräyspurkkeja. Aamupäivän pari tuntia kestäneen retken loppupuolella, hiekkatien varrella, huomio kiinnittyi jo kaukaa koiranputkella istuvaan, isolta kukkakärpäseltä näyttävään yksilöön. Yksilöä lähestyttäessä määritys tarkentui asekärpäseksi, mutta laji ei tuntunut lainkaan tutulta. Muutamien kuvien (Kuvat 1 ja 2) jälkeen yksilö yritettiin pyydystää pelkillä käsillä, mutta yritys epäonnistui odotetusti, eikä yksilöä enää löytynyt. Kuvat unohtuivat aluksi arkistoon näyteyksilön puuttumisen vuoksi, mutta kun niihin palattiin alkuvuodesta 2014, kaava vei lajiin S. longicornis. Ensimmäiset tiedustelut herättivät kiinnostuksen asiantuntijoissa, mutta siitä huolimatta asia unohtui taas vuodeksi. Lopulta Antti Haarto näki kuvat Hyönteisviikonlopun 2015 aikana, ja totesi, ettei laji ole ainakaan S. singularior. Sen innoittamana kuvat lähetettiin Diptera.info-sivuston foorumille, jossa alankomaalainen dipteristi Paul Beuk vahvisti määrityksen S. longicornis oikeaksi. Näyteyksilön puutteesta johtuen lajin hyväksyttäminen Diptera-työryhmällä Suomen lajilistalle venyi pitkälle vuoteen Dipteratyöryhmän jäsenet A. Haarto, J. maeleon Linnaeus 1758; S. longicornis (Scopoli 1763); S. potamida Meigen 1822 ja S. singularior (Harris 1778). Viidettä, Stratiomys equestris Meigen 1835, ei ole vielä tavattu Pohjoismaista, mutta se elää harvinaisena Luoteis-Venäjällä ja Baltiassa. Lajien tuntomerkit esitellään taulukkomuodossa (Taulukko 1) ja kuvissa (Kuvat 3 5). Tämän tiedonannon kohde, Stratiomys longicornis, kuuluu lähes kokonaan kokotummien lajien joukkoon (kts. kuva 3c) ja poikkeaa siten selvästi muista Pohjois-Euroopan Stratiomys-lajeista. Ruumiiltaan mustakeltaisten lajien määrittäminen maastossa on hieman haastavampaa. Stratiomys potamida erottuu joukosta takaruumiin yläpinnan keltaisten poikkijuovien perusteella (kuva 3d); muilla lajeilla vaalean kuviot eivät muodosta yhtenäisiä poikkijuovia. Jäljelle jäävistä kolmesta lajista (S. chamaeleon, S. singularior ja S. equestris). S. chamaeleon on keltaisin: takaruumiin alapuoli on pääosin keltainen (Kuva 4a) ja keskiruumiin pikkukilpi eli scutellum on lähes kokonaan keltainen. Lajiparin S. singularior/s. equestris paras maastotuntomerkki on säärien väri. S. equestris on kokonaan keltasää-

13 12 Sahlbergia 22.1 (2016), Kuva 4. Stratiomys-lajeja alta. S. chamaeleon (a), S. equestris (b), S. singularior (c). Kuva 5. Stratiomys, naaraiden kasvoja. S. equestris (a), S. potamida (b). rinen toisin kuin S. singularior, jolla sääret ovat vähintään puoliksi tummat. Naaraat on helppo erottaa naaman värin perusteella: S. equestris-naaraiden naaman reunojen kapea keltainen reunus (Kuva 5a) puuttuu S. singularior-naarailta. Pää verkkosilmien takana on S. equestris-naarailla keltainen, S. singularior-naarailla musta. Lajien koiraat eroavat mm. silmien karvoituksen värin suhteen (S. equestris vaaleakarvainen, S. singularior tumma), mutta tämän tuntomerkin käyttämiseen tarvitaan hyvä luuppi tai mikroskooppi. Museokokoelmista valokuvattujen yksilöiden löytöpaikkatiedot Stratiomys chamaeleon: 1 France, Strassbourg, , H. Wadzeck leg. (Fig. 3a, 4a), specimens id Stratiomys equestris: 1 Germany, München, Coll. Krichb. (Fig. 3b, 4b), 1 Germany, Pullach, Coll. Krichb. (Fig. 5a), id.luomus.fi/ht.6568 Stratiomys longicornis: 1 Germany, Bernau bei Berlin, , H. Wadzeck leg. (Fig. 3c), HT.6578

14 Sahlbergia 22.1 (2016), Stratiomys potamida: 1 Germany?, Porgens s. Kern?, July 1900, H. Wadzeck (Fig. 3d, 5b), HT.9400 Stratiomys singularior: 1 Slovakia, Bratislava, date uknown, Hradský leg. (Fig. 3e, 4c), HT.9402 Kaikki yksilöt ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa Helsingissä. Taulukko 1. Stratiomys-lajien tuntomerkkejä. sivuilla keltaiset täplät, ei yhtenäisiä poikkijuovia suurimmaksi osaksi musta, jaokkeiden takareunassa keltaista Tuntomerkki S. chamaeleon S. equestris S. longicornis S. potamida S. singularior takaruumis, sivuilla keltaiset sivuilla kokomusta tai sivuilla keltaiset täplät, jaokkeiden täplät, keltaiset täplät, jaokkeiden ainakin 4. jaokkeessa takareunat ei yhtenäisiä ei yhtenäisiä takakulmissa pienet keltainen poikkijuova poikkijuovia poikkijuovia valkeahkot täplät takaruumis, suurimmaksi suurimmaksi osaksi suurimmaksi osaksi suurimmaksi osaksi alapuoli osaksi keltainen musta, jaokkeiden musta keltainen takareunassa keltaista kaljut pitkäkarvaiset, karvat tummat pitkäkarvaiset, karvat tummat silmät kaljut pitkäkarvaiset, karvat vaaleat keltainen keltainen musta keltainen musta kapea naama kokomusta tuntosarvien alla kapea, levenee alaspäin, kapea leveä, keltaista vain kapealti reunoilla verkkosilmän takareuna naaman musta keskijuova : keltainen, vain etureuna musta; musta alue leveämpi keltainen, mustaa vain kapealti etureunassa suun reuna musta musta, takareuna ja piikit kapealti keltaiset etureuna ja sivut mustat, takareuna ja piikit keltaiset scutellumin väri keltainen, mustaa vain tyven keskellä keltainen kärkipuoli mustahko keltainen kärkipuoli mustahko keltainen tai kapea musta vyö etu- ja keskisäärien väri Viitteet Rozkošný, R. (1973). The Stratiomyioidea (Diptera) of Fennoscandia and Denmark (Vol. 1). Fauna Entomologica Scandinavica 1. Scandinavian Science Press Ltd., Gadstrup. 140 s. Rozkošný, T. & Knutson, L. (2013). Fauna Europaea: Stratiomyidae. In: Pape, T. & Beuk, P. (2013) Fauna Europaea: Diptera, Flies. Fauna Europaea version 2.6.2, Woodley, N. E. (2001). A World Catalog of the Stratiomyidae (Insecta: Diptera). Myia 11. North American Dipterists' Society, Washington & Backhuys Publishers, Leiden. 484 s. Woodley, N. E. (2011). A World Catalog of the Stratiomyidae (Insecta: Diptera): A Supplement with Revisionary Notes and Errata. In I. Brake & F. C. Thompson (Eds.), Contributions to the Systema Dipterorum (Insecta: Diptera). Myia 12: Pensoft Publishers, Sofia & North America Dipterists Society, Washington (D.C.). Pakalniškis S., Podėnas S. (1992). 258 new to Lithuania Diptera species found in In V. Jonaitis (ed.) New and Rare for Lithuania Insect Species. Records and Descriptions of Vilnius, Podėnas S., Pakalniškis S. (1997). Dvisparniai (Diptera). Kn Lietuvos valstybinių rezervatų flora ir fauna. Vilnius, Rozkosny, R. & Knutson, L. (2013). Fauna Europaea: Stratiomyidae. Fauna Europaea version 2.6.2, Haettu Spuris Z. (1961). Piezmes par Latvijas PSR Stratiomyidae (Diptera) faunu [Notes on the Stratiomyidae (Diptera) fauna of the Latvian SSR] Latvijas entomologs 3: (in Latvian).