Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2015

Transkriptio

1 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 215 Eeva Ranta Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 268/216

2 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 268/216 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 215 Eeva Ranta Marja Valtonen

3 Laatija: Eeva Ranta ja Marja Valtonen Tarkastaja: Jaana Pönni Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 268/216 Valokuva(t): LUVY ry Taitto: Sirpa Heikkinen Harriprint Tmi Karkkila 216 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Julkaisu on saatavana myös internetistä:

4 Sisältö 1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat Taustatiedot Yhteistarkkailualueen kuvaus Säätila ja virtaamat Vuoden 215 näytteenotto Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun 215 tulokset ja tulosten tarkastelu Joet, veden laatu Happi ja hapenkulutus Kiintoaine ja veden väri Ravinteet ph, sähkönjohtavuus ja bakteerit Lohjanjärvi, veden laatu Happi Lohjanjärven eteläosan syvänteiden hapetus ja sen vaikutukset vuonna Ravinnepitoisuudet ja tuottavuus Bakteerit Muu veden laatu Sinilevätilanne vuonna Lohjanjärven kuormitus Kokonaiskuormitus Jokien tuoma ainekuormitus vuonna 215 arvioituna kuukausikeskiarvomenetelmällä Jätevesikuormitus Yleistä Jätevesikuormitus vuonna Yhteenveto Lohjanjärven tilasta ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista vuonna Lohjan keskustaajaman lähivedet Maikkalanselkä Isoselkä Karjalohjanselkä Outamonjärvi Piispalanselkä Hållsnäsfjärden, Kyrköfjärden Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun jatkaminen Lähdeluettelo Liitteet Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta ja vedenlaatuhavaintopaikoista Liite 2.1. Yhteistarkkailun vedenlaatuhavainnot vuodelta Liite 2.2. Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet...51 Liite 3. Lohjanjärven yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina (Marja Valtonen). 56

5 Julkaisija Tekijä(t) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, 811 LOHJA Puh Sähköposti: Eeva Ranta ja Marja Valtonen Julkaisuaika 6/216 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 57 Julkaisun nimi Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 215 Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisu 268/216 Projektinumero LUVY/4 Tiivistelmä Ympäristölupavelvoitteiden perusteella yhteistarkkailussa oli vuonna 215 mukana kaksi paperitehdasta (Sappi Kirkniemi ja Mondi Lohja) ja kaksi yhdyskuntapuhdistamoa Lohjan Pitkäniemen ja Peltoniemen puhdistamot. Yhteistarkkailuun osallistui myös Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö. Uudenmaan ELY-keskuksen tuottamia Väänteenjoen vedenlaatutuloksia hyödynnettiin tarkkailun raportoinnissa. Lohjanjärven kokonaistilanne on varsin vakaa: ekologinen tila on arvioitu pääasiassa hyväksi. Järven heikkolaatuisimmat alueet löytyvät tulojokien vaikutusalueilta, jossa hajakuormituksen vaikutus on voimakkainta. Väänteenjoen vaikutusalueella olevat Lohjan keskustaajaman lähivedet ja Nummenjoen vaikutusalueella oleva Maikkalanselkä ovat rehevämpiä ja huonokuntoisempia kuin järven muut selkäalueet. Erityisesti Maikkalanselän syvimpien pohjien tila vaikuttaa huolestuttavalta. Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutuksia kirjattiin vuoden 215 tuloksissa melko vähän. Lohjan keskustaajaman lähivesillä selvimmät jätevesikuormitukseen, lähinnä yhdyskuntapuhdistamon jätevesiin viittaavat mittaustulokset todettiin talvella Liessaaren 13 metrisen syvänteen pohjan tuntumassa kohonneissa typpi- ja bakteeripitoisuuksissa. Järven eteläosan pistekuormituksen vaikutusalueilla mittaustulokset olivat heikoimpia puhdistamoiden purkuputkia lähimpänä olevalla Mangsön 8 metrisellä syvänteellä. Talven mittauksissa jäteveden vaikutuksia oli jonkin asteisena nähtävissä Kyrköfjärdeniltä Ahtialansalmen syvänteelle saakka. Kokonaisuutena tilanne oli kuitenkin jonkin verran edellisvuotta parempi. Asiasanat Toimeksiantaja Hajakuormitus, Karjaanjoen vesistö, Lohjanjärvi, pistekuormitus, veden laatu Lohjanjärven yhteistarkkailutyöryhmä

6 1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat Lohjanjärven alueen yhteistarkkailu perustuu järven pistekuormittajien osalta ympäristölupiin ja Lohjan kaupungin osalta kunnan lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristönsä tilaa. Tavoitteena on hankkia aineistoa, jota käytetään selvitettäessä vesistöön kohdistuvan jätevesi- ja hajakuormituksen vaikutuksia, vaikutusalueen laajuutta ja haittojen vähentämiseksi suoritettujen toimenpiteiden riittävyyttä. Kertyneitä tuloksia hyödynnetään järven tilaa arvioitaessa ja ympäristölupia uusittaessa. Yhteistarkkailututkimus toteutetaan valvontaviranomaisen (Uudenmaan ELY-keskus) hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailututkimuksella täytetään taulukossa 1 esitetyissä luvissa olevat velvoitteet. Taulukko 1. Lohjanjärven pistekuormittajien ympäristölupapäätökset. Pistekuormittaja Sappi Kirkniemi Paperitehdas Mondi Lohja Oy Paperitehdas Lohjan kaupunki Pitkäniemen jätevedenpuhdistamo Peltoniemen jätevedenpuhdistamo Lupapäätös Kirkniemen paperitehtaan ympäristölupa, Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, , Nro 36/27/1, Dnro LSY-24-Y-41 Vaasan hallinto-oikeuden päätös, , Nro 9/46/1,Dnro 666/8/511 ja Dnro 667/8/511 KHO:n päätös, , Taltionumero 1146, Dnro 24/1/1 ja 264/1/1 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös , nro 161/212/1 Dnro ESAVI/76/4.8.21, lupamääräys 38 muutettu, hapetuskierrätys Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 25/212/1 Dnro ESAVI/27/4./211 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös , nro 67/213/2 Dnro ESAVI/8/4.8/21 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös , nro 68/213/2 Dnro ESAVI/444/4.8/21 Mukana vuoden 215 tarkkailututkimuksessa oli taulukossa mainittujen pistekuormittajien lisäksi myös Lohjan kaupungin ympäristötoimi, joka vastasi Lohjanjärven Maikkalanselän havaintopaikan tarkkailusta. Alueelta otetaan vuosittain vesinäytteitä myös Uudenmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta, vuonna 215 ELY-keskus vastasi Väänteenjoen kuukausittaisesta näytteenotosta. Mondin paperitehdas lopetti tuotannon kesäkuussa 215. Outamonjärven näytteet otettiin ainoastaan talvella 215, koska oppilaskodin puhdistamolla ei enää ole vesistötarkkailuvelvoitetta. Lohjanjärven yhteistarkkailu toteutettiin vuonna 215 suppean ohjelman mukaisesti, mukana olivat veden laadun seurannan lisäksi pohjaeläinten intensiivinäytteenotto ja kalastotutkimukseen liittyvä saaliskirjanpito. Pohjaeläin- ja kalatulokset raportoidaan seuraavan laajan ohjelman tarkkailuvuoden (217) jälkeen. Edellisen kerran vuotuinen yhteistarkkailu on raportoitu vuotta 214 koskevassa yhteenvedossa (Ranta & Valtonen 215). Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenotosta vastaavat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) ja vesinäytteiden analysoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725: Taustatiedot 2.1 Yhteistarkkailualueen kuvaus Lohjanjärven pistekuormittajien sijainti ja vesistötarkkailun havaintopaikat vuonna 215 on esitetty liitteen 1 kartassa. Vuotuinen näytteenottotaajuus havaintopaikkaa kohden oli 2 12 kertaa. Tiheimmin haettiin näytteitä jokivesistä, järvellä vedenlaatututkimus painottui avovesikauteen. Karjaanjoen vesistöalueeseen kuuluva Lohjanjärvi on Uudenmaan suurin järvi. Se on morfologialtaan hyvin rikkonainen ja myös veden laadussa on eroja eri alueiden välillä. Monimuotoisuutensa vuoksi Lohjanjärvi on jaettu Kymijoen ja Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 221 (Karonen ym., (toim). 216) neljään osaan eli vesimuodostumaan kun yleensä yksi järvi muodostaa yhden vesimuodostuman. Lohjanjärven vesimuodostumista kolme eli koillisosan Maikkalanselkä Aurlahti, Lohjanjärven keskiosa ja Lohjanjärven eteläosa on tyypitelty järvityyppiin runsasravinteiset järvet (Rr). Karjalohjanselkä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 5

7 on tyypitelty järvityyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Myös Outamonjärvi on erotettu omaksi vesimuodostumaksi ja tyypitelty tyyppiin Vh. Pääasiallisina kriteereinä tyypittelyssä ovat vesistön pinta-alan ja syvyyden lisäksi valuma-alueen ominaisuudet (humusvaikutus, savimaiden osuus). Ekologisen tilan luokittelussa pääasiallisina kriteereinä on ravinteisuus ja biologisista tekijöistä kasviplankton, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet. Pintavesien ekologiseen tilaan perustuvan luokittelun mukaan suurin osa Lohjanjärvestä kuuluu hyvään ekologiseen luokkaan. Nummenjoen ja Väänteenjoen vaikutusalueet järven koillisosassa ja järven eteläosa on luokiteltu ekologiselta luokaltaan (ympäristöhallinnon luokittelu vuodelta 213) tyydyttäviksi. Tavoitteena on saada Lohjanjärvi, samoin kuin pääosa Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen muistakin vesimuodostumista, hyvään tilaan viimeistään vuoteen 227 mennessä. Lohjanjärveen laskee Väänteenjoen kautta järven koillispuolella sijaitseva Hiidenvesi ja Maikkalanselän kautta Pusulanjoen vesistöalue. Myös Puujärven, Hormajärven, Valkerpyynjärven ja Kirmusjärven vesiä laskee Lohjanjärveen, josta vedet jatkavat Mustionjokea pitkin Pohjanpitäjänlahteen. Hydro-morfologisia tietoja Lohjanjärvestä on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Tietoja Lohjanjärvestä. Vesienhoitoalue Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue Valuma-alue 1928 km 2 Pinta-ala 97,2 km 2 (ilman Maikkalanselkää 88,2 km 2 ) Keskisyvyys Suurin syvyys 12,7 m 54,9 m Tilavuus 1124 milj m 3 (ilman Maikkalanselkää 1119 milj m 3 ) Keskivirtaama 17,8 m 3 /s Teoreettinen viipymä Kokonaisrantaviiva 75 vrk Saarien lukumäärä ,8 km Vedenkorkeus N 6 +31,6 Saaret jakavat Lohjanjärven erikokoisiksi selkäalueiksi, joista suurimmat ovat Isoselkä ja Karjalohjanselkä. Saarista suurin, Lohjansaari (2 km 2 ) on sijalla 23 Suomen sisävesisaarten kokojärjestyksessä. Isoselän tilavuus on lähes puolet koko Lohjanjärven tilavuudesta ja siellä on myös järven syvin syvänne, runsaat 54 metriä. Karjalohjanselkä on syvimmillään runsaat 4 metriä. Lohjanjärven valuma-alueesta on peltoja noin 14 % ja metsää runsas 7 %. Valuma-alueen järvisyys on noin 13 %. Järven ympäristön irtaimista maalajeista tärkein on moreeni. Luoteisrannoilla on myös savi- ja liejumaita. Maaperän kalkkipitoisuus on varsin suuri, joten järven veden ph on kaikilla alueilla pintavedessä yleensä yli 7. Lohjanjärvi on säännöstelty. Säännöstelyä muutettiin viimeksi Imatran Voiman hakemuksesta Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä Järven nykyinen säännöstelijä on Mustionkosken voimalaitos. Myös Lohjanjärven koillispuolella olevan Hiidenveden säännöstely vaikuttaa Lohjanjärveen. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

8 Kuva 1. Mustionjoen Peltokoskella kuohui Kuva: LUVY (Eeva Ranta). 2.2 Säätila ja virtaamat Lohjan Porlassa mitattujen säätietojen mukaan (ilmatieteen laitos 215) vuosi 215 oli kokonaissademäärältään viitisentoista prosenttia edellisvuotta sateisempi. Runsaimmat sateet ajoittuivat vuoden alkuun, alku- ja keskikesään sekä loppusyksyyn. Talvi oli lauha, kasvukausi oli melko viileä (kuva 2). 15 Kuukauden sadesumma Lohja Porlan sääasema 2 Kuukauden keskilämpötila Lohja Porlan sääasema 15 Sademäärä mm 1 5 Keskilämpötila oc Keskiarvo Keskiarvo Kuva 2. Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatietoja vuosilta ja keskiarvokäyrä jaksolta (Ilmatieteen laitos 215). Lohjanjärven jäätalven kesto 215 oli 1 päivää edellisvuotta pitempi. Kokonaisuutena trendi on aleneva tarkastelujaksolla (kuva 3). Jään paksuus vaihteli maaliskuun alun näytteenottokierroksella välillä 26 cm. Jäällä oli alkutalvesta lunta, mutta maaliskuussa järven jää oli kutakuinkin lumeton. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 7

9 Lohjanjärven jäätalven pituus vuorokausina Kuva 3. Lohjanjärven Isoselän jäätalven pituus vuorokausina vuodesta 198 (Pekka Ilmarisen arkisto). Kuvaan on lisätty lineaarinen trendiviiva. Järveen yhteydessä olevista joista suurin virtaama on Mustionjoessa. Vuoden 215 virtaamahuiput todettiin talvella, keväällä, alkukesällä ja loppusyksyllä (kuva 4) Virtaama (m3/s) Nummenjoki Väänteenjoki Lohjanjärvi, Hossa Mustionjoki Kuva 4. Virtaamat vuonna 215 Nummenjoessa, Väänteenjoessa, Lohjanjärven Hossassa ja Mustionjoessa. Hossan virtaama on arvioitu laskennallisesti Väänteenjoen tiedoista, muut kolme on haettu ympäristöhallinnon Avoimien ympäristötietojärjestelmien -palvelusta Vuoden 215 näytteenotto Talven olosuhteet vaikeuttivat edellisvuoden tapaan jokin verran Lohjanjärven näytteenottoa vuonna 215. Helmikuussa näytteitä ei saatu Kyrköfjärdenin eteläisemmältä syvänteeltä (havaintopaikka 35), maaliskuussa jäätilanne oli helmikuuta vaikeampi: havaintopaikan 35 lisäksi näytteitä ei saatu Hållsnäsfjärdenin Mangsön havaintopaikalta 33. Muilta osin näytteenotto sujui ohjelman mukaisesti. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

10 Kuva 5. Näytteenottoa Kyrköfjärdenillä Taaempana on avovettä. Kuva: LUVY (Arto Muttilainen). 3 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun 215 tulokset ja tulosten tarkastelu Yhteistarkkailun havaintopaikkojen ja pistekuormituslähteiden sijainti on esitetty liitteen 1 kartassa. Vuoden 215 vesianalyysitulokset analyysimenetelmineen on esitetty liitteessä Joet, veden laatu Happi ja hapenkulutus Oletuksena on, että virtaavan veden happipitoisuudet pysyvät hyvinä. Vuonna 215 näin olikin sekä Nummenjoessa että Mustionjoessa, joista happipitoisuutta mitattiin. Näiltä havaintopaikoilta mitattiin myös kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrä (COD Mn ), joka kuvaa valuma-alueen humusvaikutusta, mutta se kasvaa myös jätevesikuormituksen vaikutuksesta. Vuoden 215 lukemat olivat Nummenjoessa säännöllisesti Mustionjokea suuremmat johtuen todennäköisesti pääasiassa valuma-aluevaikutuksesta COD Mn (O 2 mg/l) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Nummenj. () Mustionj. (86) Kuva 6. Nummenjoen ja Mustionjoen kemiallinen hapenkulutus vuoden 215 mittauksissa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 9

11 3.1.2 Kiintoaine ja veden väri Veden kiintoainepitoisuus mitattiin vuonna 215 kaikista jokivesistä, Väänteenjoesta analyysi tehtiin suodattamalla näyte,4 µm polykarbonaattisuodattimen läpi, jolloin tulos kuvaa hienojakoisen kiintoaineen osuutta. Tässäkin tapauksessa Väänteenjoen kuukausittaiset kiintoainepitoisuudet olivat pääsääntöisesti suurimmat. Pienimmät kiintoainepitoisuudet mitattiin Mustionjoessa, jossa ero muihin havaintopaikkoihin oli suuri erityisesti joulukuussa (kuva 7). Kiintoaine (mg/l) Väri Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Nummenj. () Väänteenj. Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Nummenj. () Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Kuva 7. Nummenjoen, Väänteenjoen, Hossan ja Mustionjoen kiintoainepitoisuus ja veden väri vuoden 215 mittauksissa. Väänteenjoesta veden väriä ei mitata. Myös veden väri oli pienin Mustionjoessa. Suurimmat värilukemat mitattiin alkukesän virtaamahuippujen aikaan touko- ja kesäkuussa. Kuva 8. Väänteenjoen kautta tulee Lohjanjärveen runsaasti kiintoainetta. Kuva: LUVY (Arto Muttilainen) Ravinteet Fosforipitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan pääsääntöisesti suurimmat Nummenjoessa, jossa erityisesti joulukuussa 215 todettiin korkeat lukemat sekä kokonaisfosforissa että liukoisessa fosfaattifosforissa. Tammikuussa fosfaatin pitoisuudet olivat suuret myös Hossassa ja Mustionjoessa. Kasvukaudella perustuotanto käyttää liukoiset ravinteet tehokkaasti. 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

12 Kokonaisfosfori (µg/l) PO4P Np (µg/l) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Nummenj. () Väänteenj. Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Nummenj. () Väänteenj. Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Kuva 9. Nummenjoen, Väänteenjoen, Hossan ja Mustionjoen fosforipitoisuudet vuoden 215 mittauksissa. Jokivesien kokonaistyppipitoisuus laski vuoden kuluessa. Poikkeuksena oli Nummenjoen joulukuun pitoisuus, joka oli muita selvästi korkeampi (kuva 1). Nummenjoesta ja Mustionjoesta mitatut ammoniumtypen määrät olivat kokonaisuutena maltilliset eikä esimerkiksi selviä jätevesikuormitusvaikutuksia havaittu. Nummenjoessa korkeimmat pitoisuudet mitattiin kesällä ja loppusyksyllä, Mustionjoessa maalis-, elo- ja marraskuussa. Kokonaistyppi (µg/l) NH 4 H (µg/l) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Nummenj. () Väänteenj. Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Nummenj. () Mustionj. (86) Kuva 1. Nummenjoen, Väänteenjoen, Hossan ja Mustionjoen kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet vuoden 215 mittauksissa. Väänteenjoesta ja Hossasta ammoniumtyppeä ei mitata ph, sähkönjohtavuus ja bakteerit Sekä ph että sähkönjohtavuus olivat suurimmat Mustionjoessa johtuen valuma-alueen maaperäominaisuuksista ja osittain myös Hållsnäsfjärdenille kohdistuvasta pistekuormituksesta. Vuoden 215 aikana sähkönjohtavuus oli Mustionjoen havaintopaikalla suurin vuoden lopun kuukausina (kuva 11). Sähkönjohtavuus nousi loppuvuotta kohti myös Hållsnäsfjärdenin havaintopaikalla 33 ja Kyrköfjärdenin havaintopaikalla 291, joten tilanne voi olla yhteydessä alueen jätevesikuormitukseen. 8 ph 18 Sähkönjohtavuus (ms/m) 7, , Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 6 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Nummenj. () Mustionj. (86) Nummenj. () Lohjanj. Hossa Mustionj. (86) Kuva 11. Nummenjoen, Hossan ja Mustionjoen ph ja sähkönjohtavuus vuoden 215 mittauksissa. Hossasta ei mitata ph:ta, Väänteenjoesta ei mitata ph:ta eikä sähkönjohtavuutta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 11

13 Indikaattorimikrobien avulla pyritään osoittamaan mahdollisten suolistoperäisten taudinaiheuttajien esiintymistä vedessä. Nummenjoesta ja Mustionjoesta analysoitiin vuoden 215 aikana yleistä likaantumista ilmentävät ja ulosteperäiseen likaantumiseen viittaavat lämpökestoiset kolibakteerit, ulosteperäistä likaantumista ilmentävä E. colit ja ulosteperäiseen likaantumiseen viittaavat enterokokit. Bakteerimäärät eivät kokonaisuutena olleet suuria. Viitteitä ulosteperäisestä bakteerikannasta todettiin kuitenkin kummassakin joessa (taulukko 3). Uimavesille asetettuja raja-arvoja ei kuitenkaan ylitetty. Taulukko 3. Vuonna 215 mitattujen bakteerimäärien vaihteluväli Nummenjoessa ja Mustionjoessa (pesäkettä muodostava yksikkö (pmy) kuvaa maljalle joutuneiden elävien bakteerisolujen lukumäärää). Lämpökestoiset E. coli kolibakt. pmy/1 ml pmy/1 ml Enterokokit pmy/1 ml Nummenjoki Mustionjoki Lohjanjärvi, veden laatu Happi Lohjanjärven happipitoisuuksia mitattiin vuoden 215 aikana havaintopaikasta riippuen 2 4 kertaa vuodessa painottuen lämpökerrostuneisuuskausiin, jolloin syvimpien pohjien happitilanne on kriittisimmillään. Eteläosan syvänteiden osalta happitilannetta seurattiin Kirkniemen paperitehtaan ympäristölupaan liittyvän hapetusvelvoitteen vuoksi muuta järveä tiiviimmin. Kaikkien järvihavaintopaikkojen happipitoisuus mitattiin maalis- ja elokuussa (kuva 12). Talven tilanne oli lauhan loppusyksyn ja alkutalven aiheuttaman myöhäisen jäätymisajankohdan (Isoselkä jäätyi ) vuoksi hyvä lukuun ottamatta Piispalanselän syvänteen (havaintopaikka 27) pitoisuutta. Hållsnäsfjärdenin eteläosan havaintopaikoilta 33 ja 35 ei saatu vesinäytteitä maaliskuussa 215. Elokuun 215 tilanne oli talvea huonompi: pohjan happipitoisuus oli heikko Maikkalanselällä (M1), Piispalanselällä (27) ja Hållsnäsfjärdenin Mangsön havaintopaikalla 33. Melko heikko tilanne oli yllättäen Ristiselän (5) ja Kyrköfjärdenin (35) syvänteiden pohjalla (kuva 12). 7,7,2 8, ,2 7,2 6,1 6,2 3,7 6,6 7,8 7,3 5,6 5,7 11,4 11,6 5 5,5 2,8 1,7 11,1 5,4 7,5 4,9 1,6 11,2 5 3,6 maalis.15 elo.15 Kuva 12. Happipitoisuus metrin päässä pohjasta lopputalvella ja loppukesällä vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

14 Lohjanjärven eteläosan syvänteiden hapetus ja sen vaikutukset vuonna 215 Hapettamisen peruste ja menetelmä Sappi Kirkniemen tehtaan ympäristöluvan vesioikeudellisiin velvoitteisiin kuuluu Hållsnäsfjärdenin Kyrköfjärdenin syvänteiden tilan parantaminen hapettamalla. Hapettamisen tarkoituksena on ylläpitää pohjanläheisen veden happipitoisuutta tarpeeksi korkeana, jotta hapettomuudesta johtuvan ns. sisäisen kuormituksen seurauksena sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrä vähenisi. Pohjan pysyessä hapellisena viihtyvät siellä myös järven kannalta tärkeät pohjaeläimet, jotka pohjaa pöyhiessään kuljettavat happea syvemmälle sedimenttiin, parantaen siten osaltaan pohjan tilaa. Hapetuksen avulla pyritään myös elvyttämään pohjan hapellista hajotustoimintaa, ja sitä kautta estämään hapettomissa prosesseissa syntyvien haitallisten aineiden syntymistä (rikkivety, metaani, ammonium). Sedimentin metaanin tuotannon vähentyessä kaasukuplien aiheuttama sedimentin resuspensio vähenee, vähentäen samalla sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrää. Lohjanjärven tapauksessa hapetuksen avulla vähennetään tehtaan jätevesien happea kuluttavan aineksen sekä ravinnekuormituksen haitallisia vesistövaikutuksia. Järvissä alusveden ja päällysveden lämpötilaerot aiheuttavat kesällä ja talvella voimakkaan tiheyseron vesikerrosten välille, estäen siten hapen luonnollisen siirtymisen pinnalta pohjalle (Kauppinen 216). Hapettaminen perustuu hapekkaan ja kevyemmän päällysveden pumppaamiseen pohjan lähelle kerrostumiskausien aikana niin, että veden lämpötilakerrosteisuus säilyy. Syksyllä ja keväällä, kun järven vesi on tasalämpöistä ja tuulet pääsevät sekoittamaan sitä, voivat hapettimet olla pysähdyksissä (Kauppinen 216). Kun hapekasta päällysvettä johdetaan vähähappiseen tai hapettomaan alusveteen, happea siirtyy virtauksen ja päällysveden happipitoisuuden tulon mukainen määrä. Alusveteen pumpattu päällysvesi sekoittuu tiheyserojen vuoksi tehokkaasti (kuva 13). Kevyemmän ja raskaamman veden seos nousee väliveteen ja kääntyy horisontaalisesti aiheuttaen alusveden kiertovirtauksen. Lopputuloksena alusveden tilavuus kasvaa ja sen lämpötila laskee talvella ja nousee keväällä (Kauppinen 216). Kuva 13. Lohjanjärven eteläosassa käytössä oleva hapetusmenetelmä (Kauppinen 216). Hapettimet ovat havaintopaikkojen 5, 29, 291 ja 35 läheisyydessä. Hapetinlaitteista vanhin Hållsnäsfjärdenin pohjoisosassa havaintopaikalla 29 on ollut toiminnassa 31 vuotta. Ahtialansalmen syvännettä 5 on hapetettu 21 vuotta ja Kyrköfjärdenin kahta syvännettä 291 ja 35 on hapetettu 19 vuotta. Hållsnäsfjärdenin ja Kyrköfjärdenin hapettimen tehoa nostettiin elokuussa 211 (taulukko 4). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 13

15 Kuva 14. Lohjanjärven eteläosan vedenlaatuhavaintopaikat. Ne, joiden lähellä on hapetin, on merkitty H:lla ( MML). Taulukko 4. Lohjanjärven nykyisten hapettimien tekniset ominaisuudet (Kauppinen 216). Havaintopaikka Laitteen nimi Laitteen Vedensiirtoteho, Hapensiirto- Aloituspvm tyyppi l/s teho *kg/d Ahrialansalmi 5 Ahtialansalmi 1 MC Hållsnäsfjärden 29 Hållsnäsfjärden 2 MC Kyrköfjärden 291 Kyrköfjärden 3 MC Kyrköfjärden 35 Kyrköfjärden 4 MC * Päällysveden happipitoisuuden ollessa 1 mg/l Vuoden 215 aikana havaintopaikkojen 5 ja 291 lähellä olevat hapettimet toimivat hyvin koko vuoden. Hållsnäsfjärdenin havaintopaikan 29 lähellä oleva laite ei pumpannut vettä ollenkaan tai pumppaus tapahtui tarkoitettua pienemmällä teholla (112 vrk). Kyrköfjärdenin havaintopaikan 35 lähellä olevalla hapettimella todettiin 1 2 kpl yksittäisiä pysähtymishälytyksiä, mutta laite toimi pääsääntöisesti hyvin (Kauppinen 216). Kuva 15. Happinäytteet otetaan hioskorkillisiin lasipulloihin, joihin lisätään kestävöintireagenssit heti näytteenoton jälkeen. Kuva: LUVY (Arto Muttilainen). 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

16 Kyrköfjärden, havaintopaikat 35 ja 291 Lohjanjärven eteläisimmällä järvihavaintopaikalla, Kyrköfjärdenin läntisen selän syvänteellä (havaintopaikka 35), näytteiden saaminen estyy usein talvisin epävakaan jäätilanteen vuoksi. Hapettimen lisäksi sulaa vettä aiheuttaa voimakas virtaus. Talvella 215 näytteitä ei saatu. Kokonaissyvyydeltään 15 metrin syvännettä on hapetettu toukokuusta 1995 lähtien. Havaintopaikan 35 syvimmän mittaussyvyyden tuloksia esittävissä diagrammeissa olevat katkot johtuvat näytteenoton estymisestä. Talven mittauskertojen puuttumisen vuoksi kokonaistilannetta ei voida luotettavasti arvioida. Kesällä 215 happipitoisuudet olivat jonkin verran edellisvuosia paremmat. Kokonaisfosforipitoisuus on syvänteen pohjalla pysynyt viimeisten viiden vuoden ajan alhaisena lukuun ottamatta heinäkuuta 211, jolloin mitattu lukema (38 µg/l) oli poikkeuksellisen suuri. Samaan aikaan mitattu happipitoisuus oli 1,6 mg/l (kuva 16). Kyrköfjärden 35: happi- ja fosfori pohjan lähellä Kyrköfjärden 35: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 16. Kyrköfjärdenin havaintopaikan 35 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Pohjan läheltä mitataan nykyisen ohjelman mukaan myös sähkönjohtavuutta ja vuonna 215 tehtaan toimesta vapaaehtoisesti sulfaattipitoisuutta. Sähkönjohtavuuden kuvaamien veteen liuenneiden suolojen pitoisuudet kasvavat yleensä jätevesien vaikutusalueilla, sulfaatti on yksi sähkönjohtavuutta nostavista suoloista. Lohjanjärven keskimääräisenä sähkönjohtavuutena voidaan pitää Isoselän havaintopaikan 91 lukemia. Siellä pintaveden sähkönjohtavuus oli vuoden 215 mittauksissa keskimäärin 11, ms/m ja syvänteen pohjalla 53 metrin syvyydessä 11,9 ms/m. Sulfaattipitoisuuksista on yksittäisiä mittauksia 2-luvulta, metrin syvyydessä vaihteluväli on ollut mg/l ja pohjalla mg/l (Avoimet ympäristötietojärjestelmät -palvelu, tieto haettu ). Sulfaatti on luonnossa yleinen yhdiste, jota on pintavesissämme yleensä vain muutamia milligrammoja litrassa. Sulfaattia ei sellaisenaan pidetä kovinkaan haitallisena yhdisteenä. Vaikutukset vesiympäristössä saattavat kuitenkin tulla esiin hapettomissa olosuhteissa, jos ympäristössä on sulfaatin pelkistykseen kykeneviä mikrobeja. Tällöin sulfaatti pelkistyy sulfideiksi muodostaen vesieliöille myrkyllistä rikkivetyä (Lehtoranta & Ekholm 213). Sulfaatti ei kuitenkaan ainoastaan ole osallisena veden suolaisuuden aiheuttamassa kerrostumisessa, vaan sen on havaittu suurina pitoisuuksina vaikuttavan epäsuorasti myös rehevöitymiseen. Hapettomissa oloissa ja kun käyttökelpoista hiiltä on läsnä, voi tapahtua mikrobiologista, ns. dissimilatorista sulfaatin pelkistystä. Tämä prosessi vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti useiden muiden aineiden, kuten fosforin ja raudan kiertoon (Ratava 213). Sähkönjohtavuusluvut Kyrköfjärdenin havaintopaikalla 35 ovat Isoselkää korkeampia, tilanne on pysynyt samankaltaisena kuvassa tarkastellun jakson ajan. Sulfaattipitoisuudet ovat olleet alhaisia (kuva 16). Jätevesien purkualueesta lounaaseen olevalla toisella Kyrköfjärdenin syvänteellä 291 (Bålabyfjärden) näytteenotto-olosuhteet pysyvät vakaampina. Syvänteellä on ollut hapetin helmikuusta 1995 lähtien. Kokonaissyvyys tällä havaintopaikalla on 16 metriä. Syvänteen 291 pohjan happipitoisuus parani vuoden 211 jälkeen väliaikaisesti liittyen ilmeisesti hapetuslaitteiden tehon lisäämiseen. Elokuussa 214 happipitoisuus oli jälleen lähellä nollaa. Tilanteeseen vaikutti todennäköisesti hapettimen tuolloinen rikkoontuminen ja pitkä pysähdysaika ( ). Kesän 215 happipitoisuudet olivat selvästi edellisvuosia paremmat. Syvänteen alimman mittaussyvyyden (15 m) koko- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 15

17 naisfosforipitoisuudet ovat viimeisten 5 vuoden aikana pysyneet alhaisina lukuun ottamatta elokuuta 211, jolloin mitattu pitoisuus (12 µg/l) oli korkea, happipitoisuus oli samaan aikaan,4 mg/l (kuva 17). Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat syvänteen 291 pohjalla suunnilleen samaa tasoa kuin havaintopaikalla 35. Kyrköfjärden 291: happi- ja fosfori pohjan lähellä Kyrköfjärden 291: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 17. Kyrköfjärdenin havaintopaikan 291 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Hållsnäsfjärden, havaintopaikat 33 ja 29 Sappi Kirkniemen paperitehtaan ja Lohjan kaupungin Peltoniemen yhdyskuntapuhdistamon jätevesien purkualueen tuntumassa Osuniemenlahdella on 8 metrinen Mangsön syvänne (havaintopaikka 33). Syvänteen etäisyys sekä pohjoispuolen että eteläpuolen lähimpään hapettimeen on noin puolitoista kilometriä. Jätevesien ajoittain hyvinkin selvät vaikutukset ovat purkuputkien lähialueella ilmeisiä; vuotuinen jätevesikuormitus Osuniemenlahdelle on viimeisten viiden vuoden aikana ollut keskimäärin 18 6 m 3 /d. Syvänteen 33 veden laatu on heikko ja pohjan happipitoisuus laskee kuormituksen vaikutuksesta usein nollan tuntumaan. Kuvan 18 diagrammien mukaan syvimmän mittaussyvyyden happitilanne oli vuonna 215 edellisvuosia parempi kesällä. Syvänteen kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet alhaisina. Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuudet ovat olleet selvästi koholla pohjan tuntumassa talven kuukausina, suurimmat lukemat ovat kuitenkin laskeneet vuoden 211 jälkeen (kuva 18). Näyttää siltä, että myöskään sulfaattipitoisuuksien ajoittainen kohoaminen ei ole merkittävästi vaikuttanut pohjan fosforipitoisuuksiin. Hållsnäsfjärden 33: happi- ja fosfori pohjan lähellä Hållsnäsfjärden 33: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähjönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 18. Hållsnäsfjärdenin havaintopaikan 33 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

18 Kuva 19. Vesinäytteet otetaan noutimella, joka voidaan sulkea halutussa syvyydessä. Hållsnäsfjärdenin pohjoisosan 16 metrin syvänteellä (29) on ollut hapetin vuodesta 1985 lähtien. Havaintopaikan happipitoisuus ei ole alimmassa mittaussyvyydessä laskenut alle 2 mg/l jaksolla Heikoin eli kesäajan tilanne parani jonkin verran vuoden 211 jälkeen, mutta palautui kesän 214 mittauksissa vuoden 211 lukemiin. Vuosi 215 oli edellisvuosia parempi huolimatta siitä, että hapetinlaite oli pysähdyksissä tai toimi normaalia heikommalla tasolla 112 vrk ajan. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet alhaisina (kuva 2). Myös havaintopaikan 29 syvänteen pohjalla sähkönjohtavuuksien ja sulfaattipitoisuuksien talviajan luvut ilmentävät jätevesikuormituksen vaikutusta (kuva 2). Hållsnäsfjärden 29: happi- ja fosfori pohjan lähellä Hållsnäsfjärden 29: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 2. Hållsnäsfjärdenin havaintopaikan 29 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Ahtialansalmi ja Piispalanselän itäosa, havaintopaikat 5 ja 27 Ahtialansalmen Lövkullauddenin kärjessä olevan syvänteen (havaintopaikka 5) veden laatuun voivat virtauksista riippuen vaikuttaa idästä Virkkalanselän suunnasta, lännestä Piispalanselän suunnasta ja etelästä Hållsnäsfjärdenin suunnasta tulevat vedet. 16 metrin syvänteelle asennettiin hapetin helmikuussa Ahtialansalmen syvänteen 5 pohjalla ei ole ollut merkittävää happivajausta ja myös kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet pohjan tuntumassa alhaisina vuosina Sähkönjohtavuudet ja sulfaattipitoi- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 17

19 suudet ovat edellisten syvänteiden tavoin suurimmat talvella, jätevesien vaikutus laimenee hiljalleen samalla kun etäisyys purkuputkiin kasvaa (kuva 21). Ahtialansalmi 5: happi- ja fosfori pohjan lähellä Ahtialansalmi 5: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 21. Piispalanselän havaintopaikan 5 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Piispalanselän itäosassa olevan 17,6 metrin syvänteen nro 27 etäisyys Ahtialansalmen havaintopaikan 5 hapettimesta on vajaat neljä kilometriä. Syvänteen 27 pohjalla happitilanne on kokonaisuutena ollut heikompi kuin havaintopaikoilla 29 ja 5. Vuoden 215 pienin happipitoisuus (1,7 mg/l) mitattiin helmikuussa. Myös fosforipitoisuudet ovat pohjan tuntumassa selvästi suurempia kuin Hållsnäsfjärdenin havaintopaikoilla. Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuudet ovat pysyneet varsin kohtuullisina (kuva 22). Piispalanselkä 27: happi- ja fosfori pohjan lähellä Piispalanselkä 27: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 22. Piispalanselän havaintopaikan 27 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Piispalanselän länsiosa ja Ristisalmi, havaintopaikat 78 ja 64 Piispalanselän länsiosan 13 metrin syvänne (78) ja Ristisalmen runsaan 17 metrin syvänne (64) ovat jo melko etäällä hapetinlaitteista. Kummankaan syvänteen pohjalla ei ole jaksolla todettu happi ongelmia, tilanne näyttäisi entisestään parantuneen vuoden 211 jälkeen (kuva 23). Syy paranemiseen voi osaltaan johtua sääolosuhteista, mutta on myös mahdollista, että Ahtialansalmen ja Hållsnäsfjärdenin hapetinlaitteiden tehokkaampi toiminta vaikuttaa myös näillä syvänteillä. Useaan otteeseen on todettu, että Hållsnäsfjärdenille kohdistuva jätevesikuormitus vaikuttaa ajoittain myös tämän alueen syvännepohjien veden laatuun esimerkiksi sähkönjohtavuuden kohoamisena. Vuoden 215 aikana sähkönjohtavuus pysyi kuitenkin vakaana. Sulfaattipitoisuudet ovat talven 211 jälkeen pysyneet puhtaiksi katsottujen pintavesien tasolla (kuva 23). 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

20 Piispalanselkä 78: happi- ja fosfori pohjan lähellä Piispalanselkä 78: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Ristisalmi 64: happi- ja fosfori pohjan lähellä Ristisalmi 64: sähkönjohtavuus ja sulfaatti pohjan lähellä Happi mg/l Fosfori µg/l Sähkönjohtavuus ms/m Sulfaatti mg/l Happi Kokonaisfosfori Sähkönjohtavuus Sulfaatti Kuva 23. Piispalanselän havaintopaikan 78 ja Ristisalmen havaintopaikan 64 syvimmän mittaussyvyyden happi, kokonaisfosfori, sähkönjohtavuus ja sulfaatti vuosina Yhteenveto Lohjanjärven eteläosan neljästä hapetinlaitteesta kolme, havaintopaikkojen 35, 291 ja 5 lähellä olevat hapettimet toimivat hyvin koko vuoden 215. Hållsnäsfjärdenin havaintopaikan 29 lähellä olevalla hapetinlaitteella todettiin katkos tai vajaatoimintaa 112 vuorokauden ajan tammikuusta toukokuuhun. Vedenlaatumittausten perusteella häiriö ei kuitenkaan vaikuttanut tilanteeseen syvänteen pohjalla. Happipitoisuus tutkittujen syvänteiden pohjalla oli kokonaisuutena edellisvuosia parempi johtuen todennäköisesti pääasiassa sääolosuhteista: Lohjanjärvi oli jäässä keskimääräistä lyhemmän ajan ja erityisesti järven eteläosissa oli runsaasti sulaa vettä jo helmikuun alussa. Heikoimmat happipitoisuudet mitattiin pohjan tuntumassa Piispalanselän havaintopaikalla nro 27 (1,7 mg/l maaliskuussa) ja jätevesien purkualueen lähellä olevalla Mangsön syvänteellä nro 33 (1,6 mg/l elokuussa). Pohjan tuntumasta mitattu kokonaisfosforipitoisuus oli suurimmillaan lopputalvella, mutta pysyi vuoden 215 kaikilla mittauskerroilla hyvin kohtuullisissa lukemissa. Pintaveden sähkönjohtavuus oli eteläisimmillä havaintopaikoilla 33, 35 ja 291 korkeampi kuin Lohjanjärven Isoselällä. Sulfaattitaso oli käytettävissä olevan vertailuaineiston perusteella pintavedessä samaa luokkaa kuin Isoselällä. Pohjan tuntumassa eteläosan syvänteiden sähkönjohtavuus ja lievästi myös sulfaattipitoisuus viittasivat jätevesikuormitukseen selvimmin jäteveden purkuputkien lähellä. Etenkin talven mittauksissa pohjaa pitkin etenevän jäteveden vaikutuksia oli jonkin asteisena nähtävissä Kyrköfjärdeniltä Ahtialansalmen syvänteelle (5) saakka. Tilanne oli parempi kuin edellisvuonna, jolloin vaikutuksia näkyi jonkin verran Ristisalmen syvänteelle (64) saakka Ravinnepitoisuudet ja tuottavuus Vuoden 215 aikana suurimmat pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin jälleen järven koillisosan vesiltä Nummenjoen ja Väänteenjoen vaikutusalueilta (Maikkalanselkä, Pappilanselkä, Ristiselkä, Aurlahti, Liessaari) (kuva 24). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 19

21 Kuva 24. Interpoloitu karttakuva Lohjanjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudesta, keskiarvo vuoden 215 mittauksista. Kuvan on laatinut yhteistarkkailun mittaustuloksiin perustuen Johan Lindholm LUVYsta. Taustakartta: MML (Maastokartta 1: 1 1/216). Pohjan tuntumassa fosforipitoisuus oli talvella suurin Liessaaren 13 metrin syvänteellä (85 µg/l) ja kesällä Maikkalanselän 9 metrin syvänteellä (3 µg/l) (kuva 25). Liessaaren syvänteen pohjalla vaikuttavat jokivesien kuormituksen lisäksi Lohjan keskustaajaman vesille purettavat jätevedet. Maikkalanselällä loppukesän heikko happitilanne todennäköisesti nosti pohjan läheisen veden fosforipitoisuuksia. Alueella tapahtuva sisäinen ravinnekuormitus näyttäisi olevan vuosittaista. Tilanne voi kiihdyttää alueen rehevöitymistä Kokonaisfosfori (µg/l) talvella Kokonaisfosfori (µg/l) kesällä 1 m pinnasta 1 m pohjan yläpuolella 1 m pinnasta 1 m pohjan yläpuolella Kuva 25. Lohjanjärven havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuudet lopputalvella (maaliskuu) ja loppukesällä (elokuu) 215. Liuennut reaktiivinen fosfori (suodatettu fosfaattifosfori) kuluu pintavesissä avovesikaudella yleensä loppuun, suuri osa järvessä mitatuista pitoisuuksista oli myös vuoden 215 aikana alle analyysin määritysrajan (< 2 µg/l). Mitattavissa olevia fosfaattifosforipitoisuuksia löytyi pintavedestä satunnaisesti talvella, suurimpia lukemat olivat syvänteiden pohjilla. Maikkalanselällä elokuussa pohjan tuntumassa mitattu korkea fosforipitoisuus oli pääasiassa liukoisessa fosfaattimuodossa (kokonaisfosforipitoisuus 3 µg/l, fosfaattifosforipitoisuus 24 µg/l). Pintavedessä metrin syvyydessä liuenneen fosfaattifosforin pitoisuus oli samaan aikaan 3 µg/l. Pintavesien typpipitoisuudet ovat Lohjanjärvellä fosforipitoisuuksia tasaisemmat (kuva 26). Talven mittauksissa erottuu Liessaaren syvänteen pohjan pitoisuuspiikki (5 8 µg/l). Aurlahteen purettavat 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

22 puhdistetut jätevedet todennäköisesti aiheuttavat typpipitoisuuden kohoamisen syvänteen pohjalla. Loppukesän tasaisesta sarjasta erottuu Maikkalanselkä, jossa pintaveden typpipitoisuus oli elokuussa 215 lähes kaksinkertainen muun järven tasoon verrattuna Kokonaistyppi (µg/l) talvella Kokonaistyppi (µg/l) kesällä 1 m pinnasta 1 m pohjan yläpuolella 1 m pinnasta 1 m pohjan yläpuolella Kuva 26. Lohjanjärven havaintopaikkojen kokonaistyppipitoisuudet lopputalvella (maaliskuu) ja loppukesällä (elokuu) 215. Liukoisen typen määriä ei mitata kaikilla havaintopaikoilla. Pintaveden ammoniumpitoisuudet olivat vuonna 215 pieniä, pohjan tuntumassa suurimmat ( 1 µg/l) pitoisuudet mitattiin elokuussa Maikkalanselällä (68 µg/l) ja Hållsnäsfjärdenin havaintopaikalla 33 (25 µg/l). Perustuotantoa säätelevät ravinnepitoisuuksien lisäksi ravinteiden suhteet. Lohjanjärvi on viime vuosina todettu varsin selvästi fosforirajoitteiseksi (Ranta ym. 214). Kuva 27. Vesikasvillisuus hyödyntää kasvukauden aikana tarjolla olevia ravinteita. Lohjanjärven Tuusanlahti syyskesällä. Kuva: LUVY (Eeva Ranta). Vesistön rehevyyttä ja tuottavuutta arvioidaan ravinnemäärien lisäksi määrittämällä lehtivihreällisen planktonlevästön a-klorofyllipitoisuus. A-klorofyllin määrä on mittaushetkellä suoraan verrannollinen havaintopaikan levämäärään. Epävarmuutta tulkintaan aiheuttaa se, että klorofyllipitoisuus voi muuttua nopeastikin ympäristön olosuhteiden muuttuessa. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuteen vaikuttavat mm. valo, lämpötila, levälajisto ja ravinneolot. Yleisen arvion mukaan järvi on vähätuottoinen eli karu, kun pitoisuus on alle 4 µg/l, yli 1 µg/l pitoisuus kertoo järven olevan jo rehevä. Lohjanjärvellä mitattiin vuonna 215 a-klorofyllipitoisuuksia maaliskuussa 2 havaintopaikalla, heinäkuussa ja syyskuussa 8 havaintopaikalla, elokuussa 9 havaintopaikalla ja lokakuussa 3 havaintopaikalla. Pitoisuudet olivat kokonaisuutena suurimmat elokuussa, maaliskuun ja lokakuun pitoisuudet olivat pieniä. Suurimmat pitoisuuslukemat todettiin Maikkalanselällä, Pappilanselällä ja Aurlahdella. Pienimpiä pitoisuudet olivat Isoselällä ja Karjalohjanselällä (kuva 28). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 21

23 A-klorofylli (µg/l) Kuva 28. Lohjanjärven havaintopaikkojen a-klorofyllipitoisuudet vuonna Bakteerit Bakteeripitoisuuksien mittaaminen jätevesi- tai hajakuormituksen vaikutusalueilla perustuu siihen, että ns. indikaattoribakteerien läsnäolo osoittaa lisääntynyttä vaaraa sille, että vesi sisältää taudinaiheuttajia. Lohjanjärven yhteistarkkailussa bakteerimittauksia tehdään pintaveden lisäksi pohjan läheisestä vedestä ja osassa havaintopaikoista myös välivedestä. Vuoden 215 aikana analysoitiin yleistä, mahdollisesti myös ulosteperäistä, likaantumista ilmentävät lämpökestoiset kolibakteerit, koliformisiin bakteereihin kuuluva tuoretta ulosteperäistä likaantumista ilmentävä E. coli ja ulosteperäiseen likaantumiseen viittaavat enterokokit. Pintavesissä bakteereita koskevat raja-arvot tulevat Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 28 antamasta asetuksesta nro 177 (STM 177/28), jonka mukaan sisämaan uimaveden laadun raja-arvot, joiden ylittäminen aiheuttaa toimenpiteitä ovat seuraavat: Escherichia coli 1 pmy/1 ml Suolistoperäiset enterokokit 4 pmy/1 ml (Pesäkettä muodostava yksikkö (pmy) kuvaa maljalle joutuneiden elävien bakteerisolujen lukumäärää) Ns. EU-uimarannoilla sisämaassa (kävijämäärä voi ylittää 1 henkilöä/päivä, Lohjanjärvellä Aurlahden, Liessaaren, Lasitehtaan ja Paloniemen uimarannat), raja-arvot perustuvat Euroopan neuvoston uimavesidirektiiviin (26/7/EY): Escherichia coli: erinomainen laatu 5 pmy/1 ml, riittävä laatu 9 pmy/1 ml Suolistoperäiset enterokokit: erinomainen laatu 2 pmy/1 ml, riittävä laatu 33 pmy/1 ml Enterokokkien osalta raja-arvo ylittyi reilusti Liessaaren syvänteellä (havaintopaikka 1) , kun bakteerimäärä 12 metrin syvyydessä oli 14 pmy/1 ml. Lähellä EU-rannan erinomaisen laadun rajaa oltiin samaan aikaan Aurlahdella, jossa määrä oli 7 metrin syvyydessä 19 pmy/1 ml. E.colin osalta rajaarvot ylittyivät samaan aikaan samoissa paikoissa ja syvyyksissä: Liessaaressa E. coli bakteereita oli 2 pmy/1 ml ja Aurlahdella 1 7 pmy/1 ml. Kummankin havaintopaikan bakteerit olivat todennäköisesti peräisin lähellä olevilta puhdistamoilta (Pitkäniemi ja Mondi). Pintavesissä raja-arvoja ylittäviä bakteeripitoisuuksia ei Lohjanjärven yhteistarkkailun puitteissa näillä havaintopaikoilla vuoden 215 mittauksissa todettu. Lämpökestoisten kolibakteerien analyysissä voi tulla esiin myös muita kuin ihmisen tai tasalämpöisen eläimen ulosteista peräisin olevia bakteereita ja ne voivat myös lisääntyä esimerkiksi jätevesissä (Kansanterveyslaitos, Tämä kävi hyvin ilmi Lohjanjärven eteläosan havaintopaikoilla 33 ja 291 lokakuussa 215, jolloin niillä todettiin runsaasti lämpökestoisia kolibakteereita, mutta vain pieni osa niistä osoittautui E.coleiksi Muu veden laatu Kooste Lohjanjärven muista vedenlaatuominaisuuksista vuodelta 215 on esitetty taulukossa 5. Luvuista käy ilmi, että Lohjanjärven ph on pääsääntöisesti yli 7 johtuen alueen maaperän kalkkipitoisuudesta. Happamin 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216

24 vesi tulee järveen yleensä Nummenjoen kautta, joten pienimmät ph-lukemat mitataan Maikkalanselältä. Ajoittain ph nousee kesäaikaan runsaan planktonlevätuotannon myötä kahdeksaan tai sen yli kuten kävi elokuussa mm. Karjalohjanselällä. Taulukko 5. Pintavedestä vuonna 215 mitattujen vedenlaatuominaisuuksien minimi-, keskiarvo- ja maksimilukemat ja havaintopaikat, joista minimi- ja maksimitulos on mitattu. Min-keskiarvo-maks Maksimi Minimi ph 6,9-7,7-8,5 Karjalohjanselkä Maikkalanselkä Sähkönjohtavuus ms/m 9-11,6-2,1 Hållsnäsfj. Mangsö Maikkalanselkä Natrium mg/l 4,4-7,3-19 Hållsnäsfj. Mangsö Aurlahti Sameus FNU,93-6,9-24 Maikkalanselkä Outamonjärvi Väri Maikkalanselkä Nummenjoki COD Mn mg O 2 /l 4, Ristiselkä Outamonjärvi Epäorgaanisten suolojen pitoisuutta mittaava sähkönjohtavuus on myös pienimmillään järven koillisosan vesissä. Vuonna 215 pintaveden suurin pitoisuus mitattiin Hållsnäsfjärdenin Mangsön havaintopaikalla nro 33, jossa Sappi Kirkniemen ja Peltoniemen puhdistamon jätevesikuormitus nostaa sähkönjohtavuutta. Samasta syystä myös natriumpitoisuus on alueella järven korkein (taulukko 5, kuva 29). Kuva 29. Interpoloitu karttakuva Lohjanjärven pintaveden sähkönjohtavuudesta, keskiarvo vuoden 215 mittauksista. Kuvan on laatinut yhteistarkkailun mittaustuloksiin perustuen Johan Lindholm LUVYsta. Taustakartta: MML (Maastokartta 1: 1 1/216). Lohjanjärven perusluonteeseen kuuluu sameus, joskaan vesi ei ole yhtä sameaa kuin esimerkiksi Hiidenvedessä; keskiarvo Hiidenveden pintavesissä on noin 15 FNU kun se Lohjanjärvessä oli vuoden 215 mittauksissa noin 7 FNU. Sameinta vesi oli Maikkalanselällä, kirkkainta Outamonjärvessä. Myös veden värin osalta tilanne oli samankaltainen. Järven korkeimmat kemiallisen hapenkulutuksen lukemat mitataan nekin yleensä koillisosan vesissä. Vuonna 215 pintaveden maksimi oli Ristiselän maaliskuinen pitoisuus 16 mg O 2 /l. Outamonjärvellä veden humusominaisuuksia kuvaava kemiallinen hapenkulutus oli hyvin pieni (taulukko 5). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216 23

25 3.2.5 Sinilevätilanne vuonna 215 Sinilevä on noussut usealla järvellä yhdeksi kesäkauden virkistyskäytön tärkeimmistä kriteereistä. Lohjanjärvellä sinilevätilannetta seurataan terveysviranomaisten suorittamien uimarantaseurantojen lisäksi myös Aurlahden rannassa valtakunnallisen leväseurannan havainnointipaikalla viikoittain. Järvellä liikkuvien näytteenottajien huomiot samoin kuin yleisöltä tulleet ilmoitukset kirjataan myös ylös ja tiedot toimitetaan viranomaisille. Taulukko 6. Lohjanjärveltä vuodelta 215 tiedossa olevat sinilevähavainnot. Aika Paikka Levämäärä Tietolähde Kesä-heinäkuun aikana 215 Eri puolilla Outamonjärveä vähän-runsaasti Tieto yleisöltä Aurlahden uimaranta vähän-kohtalaisesti Terveystarkastaja ilm Lylyinen kohtalaisesti Tieto yleisöltä Lohjansaari, Saarenpää kohtalaisesti Tieto yleisöltä Lasitehtaan uimaranta vähän Uimarantaseuranta Liessaaren kärki vähän Tieto yleisöltä Aurlahden ranta vähän LUVY:n tekemä viikkoseuranta Aurlahden ranta vähän LUVY:n tekemä viikkoseuranta Aurlahden uimaranta levää todettu Uimarantaseuranta Liessaaren uimaranta levää todettu Uimarantaseuranta Paloniemen uimaranta levää todettu Uimarantaseuranta Vohloinen, Suomenluhta vähän Tieto yleisöltä Aurlahden ranta vähän LUVY:n tekemä viikkoseuranta Liessaari kohtalaisesti Tieto yleisöltä Aurlahden ranta vähän LUVY:n tekemä viikkoseuranta Aurlahden ranta kohtalaisesti LUVY:n tekemä viikkoseuranta Aurlahden ranta vähän LUVY:n tekemä viikkoseuranta Sinilevää havaittiin eri puolilla järveä kesäkuusta lokakuuhun (taulukko 6). Ainoat runsaaksi luonnehditut esiintymät todettiin yllättäen Outamonjärvessä kesä-heinäkuussa 215. Poikkeuksellinen tilanne yhdistettiin kevään ja alkukesän runsaiden sateiden aiheuttamiin ravinnevalumiin, jotka Outamonjärven kirkkaassa vedessä antoivat sinileville kilpailuedun. Vastaava tilanne oli myös Lohjanjärven länsipuolella olevassa kirkasvetisessä Puujärvessä kesäkuussa 215. Kuva 3. Sinilevä nousee huoneenlämmössä veden pintaan. Kuva: LUVY (Eeva Ranta). 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 268/216