Ultraviolettia taivaalta ja lampusta. Erna Snellman

Transkriptio

1 Katsaus Ultraviolettia taivaalta ja lampusta Erna Snellman Aurinko aiheuttaa pääosan väestön altistumisesta ultraviolettisäteilylle, ja siitä aiheutuvat riskit kohdistuvat koko väestöön. Keinotekoisen UV-säteilyn käytön riskit kohdistuvat pieniin ryhmiin ja yksilöihin. Ulkotyöntekijän auringonvalosta saama UV-säteilyannos on 2 3 kertaa suurempi kuin sisätyöntekijän. Muualta saatava työperäinen UVsäteily hallitaan hyvin suojalaitteilla. Viikon etelänmatka lisää sisätyöntekijän keskimääräistä UV-säteilyn vuosiannosta % ja kymmenen kerran solariumkuuri lähes 20 %. Lääkinnällisissä valohoidoissa UV-säteilyä saavat vain vaikeaa ihottumaa sairastavat. Solariumien käytön arvioidaan lisäävän koko väestön UV-annosta noin 1 %:lla. Solariumin käytöstä ei ole oireettomalle henkilölle terveydellistä hyötyä. UVA-säteilyn vaikutuksesta muodostuu vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat ihon ennenaikaista rypistymistä eli valoelastoosia ja myötävaikuttavat ihosyöpien kehitykseen. UVA-säteily myös hajottaa ihossa UVB-säteilyn vaikutuksesta syntynyttä D-vitamiinia. Auringonvalon ultraviolettisäteily sijoittuu sähkömagneettisen spektrin keskivaiheille röntgensäteilyn ja näkyvän valon väliin (kuva 1). Maahan tulevasta auringonsäteilystä vain 5 % on ultraviolettisäteilyä. Siitä 5 % on UVB- ja 95 % UVA-säteilyä. Auringosta tuleva lyhytaaltoinen alle 280 nm:n UVC-säteily suodattuu ilmakehän otsonikerrokseen. Keskipitkäaaltoinen nm UVB-säteily polttaa voimakkaasti ihoa. Sen vaikutukset rajoittuvat pääosin orvasketeen. Vain 5 10 % UVB-säteilystä pääsee syvemmälle tyvisolukerrokseen tai verinahan pintaosiin. Ihossa UVB-säteily imeytyy erityisesti urokaanihappoon ja solujen DNA:han Ionisova säteily Optinen säteily (aallonpituus, nm) Mikro- ja radioaallot Pienitaajuiset kentät Kosminen säteily Gammasäteily Röntgensäteily UVC Ultraviolettisäteily UVB UVA UVA 2 UVA1 Näkyvä valo eli kirkasvalo Infrapunasäteily eli lämpösäteily Tutka Televisio Radio Voimajohdot Kuva 1. Sähkömagneettisen säteilyn spektri. Ultraviolettisäteily on näkymätöntä, eikä sitä voida aistia. Duodecim 2002;118:

2 aiheuttaen DNA-mutaatioita. Näistä osa jää korjautumatta, ja kaksi tai kolme mutaatiota voi riittää muuttamaan solulinjan pahanlaatuiseksi. Ihon palaminen nuoruusiällä viisi kertaa tai useammin suurentaa melanoomariskin yli kaksinkertaiseksi (Weinstock 1996). Pitkäaaltoinen nm:n UVA-säteily ei ole yhtä polttavaa kuin UVB-säteily, mutta se tunkeutuu ihossa syvemmälle, ja noin 50 % UVA-säteistä saavuttaa tyvisolukerroksen tai verinahan. UVA-säteily läpäisee myös ikkunalasin; UVB-säteily ei tähän pysty. UVA-säteily aikaansaa välittömän rusketuksen. Viivästynyt rusketus on UVB- ja UVA-säteilyn yhteisvaikutuksen tulosta (Hönigsmann 2002). Orvaskesi paksuuntuu UVB-säteilyn vaikutuksesta. Auringonvalon haittavaikutuksista 80 % johtuu UVB-säteilystä ja 20 % UVA-säteilystä (kuva 2). UV-lamppujen spektrit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan UVA-painotteisesta solariumsäteilystä vain muutamia aallonpituuksia sisältävään UVB-säteilyyn kapeakaistaisessa UVBhoidossa (Snellman ym. 2001a). Kuvassa 3 on esitetty erilaisten loisteputkien UV-spektrejä. Loisteputket synnyttävät UV-säteilyn ohella näkyvää valoa ja lämpösäteilyä. UV-annosmittarit Henkilökohtaista UV-säteilylle altistumista mitataan annosmittareilla, joiksi sopivat mm. polysulfonikalvot (Diffey 1984). Ne tummuvat UV-säteilyn vaikutuksesta. Henkilökohtaisina annosmittareina on kokeiltu myös ihon omia biologisia valoherkkiä yhdisteitä, kuten D-vitamiinia (Galkin ja Terenetskaya 1999). UV-säteilyn aiheuttamien DNA-vaurioiden syntymistä kuvaavana säteilymittarina on käytetty biofilmiksi levitettyjä bakteerien kuivattuja itiöitä (Sommer ym. 1999). Eri ihoalueiden saama säteilymäärä vaihtelee huomattavasti (taulukko 1). Valohoitolaitteissa ja solariumissa säteilyä saadaan lähes koko iholle tai rajattuun kehon osaan. Auringonvalolle altistumista arvioidaan ryhmä- tai väestötasolla epäsuorasti mittaamalla säteilyn vaihtelua fysikaalisilla UV-säteilymittareilla (Berger 1976) ja mallintamalla eri tavoilla kerättyjä tietoja (Larkö ja Diffey 1983, Snellman ym. 1992, Jalarvo 2000). Tavallisesti ensin lasketaan, kuinka paljon auringon UV-säteilyä on mahdollista saada, ja tästä arvioidaan keskimääräistä auringonpaisteessa oleskeluaikaa vas- Auringonvalo 5 % UVB-säteily Muu säteily 95 % UV-säteily 5 % 95 % 80 % UVA-säteily 20 % Maan pinnalle tuleva auringonvalo UV-säteilyn osuus maanpinnalle tulevasta auringonvalosta UV-säteilyn jakauma maan pinnalle tulevassa auringonvalossa UV- säteilyn haittavaikutukset Kuva 2. Auringonvalon UVB- ja UVA-säteilyn jakaumat ja osuudet haittavaikutuksien synnyssä E. Snellman

3 Suhteellinen annosnopeus Laajakaistainen UVB Kapeakaistainen UVB SUP PUVA Aallonpituus (nm) Kuva 3. Erityyppisten loisteputkien spektrit eroavat huomattavasti toisistaan. Solariumputken spektri (ei kuvassa) on lähes identtinen PUVA-hoitoon käytetyn loisteputken spektrin kanssa. Taulukko 1. Eri ihoalueiden saama auringonvalon UV-säteilyannos vaihtelee. Vertailukohtana on päälaki, jonka saamaa annosta kuvataan suhdeluvulla 100. Alue Säteily- Hatun annoksen (7,5 cm:n lieri) suhdeluku suojakerroin Pää Päälaki 100 > 20 Nenä Otsa > 20 Poski Leuka ,2 Niska Vartalo Selkä Rinta Yläraaja Käsi Olka Alaraaja Reisi Pohje 27 taava kokonaisannos. Taulukossa 2 on esitetty auringonvalon UV-säteilyn voimakkuuteen vaikuttavia seikkoja. Tuulen vaikutuksesta iho viilenee, ja auringonpaisteessa saatetaan tästä syystä olla liian kauan. Tietoa UV-säteilyn vaihtelusta löytyy Säteilyturvakeskuksen ( sateilytilanne/uv.html) ja Ilmatieteen laitoksen kotisivuilta ( UV-säteilylle altistuminen Yksi eryteemavakioyksikkö SED 10 mj/cm 2 vastaa punoitusvaikutuksella painotettua biologista ultraviolettisäteilyannosta (Diffey ym. 1997). Fitzpatrickin tyyppien I IV vaalea iho alkaa punoittaa (punoituskynnys, MED) keskimäärin punoitusvaikutuksella mj/cm 2 painotetun UV-annoksen 1 6 SED jälkeen. UVB-säteily aiheuttaa ihon punoitusta kertaa voimakkaammin kuin UVA. Solariumin spektrissä UVA-säteilyä on suhteellisesti laskettuna 5 10 kertaa enemmän kuin auringonvalossa. Pohjoismaissa sisätyöntekijän laskennallinen vuotuinen UV-säteilyannos on noin SED (Larkö ja Diffey 1983, Jalarvo 2000). Siitä pääosa eli noin 100 SED saadaan viikonloppuina, 60 SED lomalla ja 40 SED arkipäivinä. Lasten keskimääräinen UV-säteilyn vuosiannos on Ultraviolettia taivaalta ja lampusta 2105

4 Taulukko 2. Auringosta saatavaan UV-säteilyannokseen vaikuttavia tekijöitä. Saatavan UV-säteilyn Merkitys Selityksiä määrään vaikuttava tekijä Auringon korkeus Leveysaste Suuri Pituusaste Vaihtelee Yhteys kellonaikaan Korkeus meren- Suuri 4 %:n lisä / 300 m:n pinnasta nousu Vuodenaika Suuri Kesällä Kellonaika Suuri Klo Otsoni (stratosfääri) Vuodenajat/sää Suuri Kevät / kirkas ilma Pilvet (troposfääri) Vesihöyry 1 Vaihtelee Saasteet Aerosolit Vaatetus, voiteet, varjot Suuri Ulkona vietetty aika Suuri Asento Makuulla vs seisten Suuri Säteily jakautuu iholla Paikallaan vs liikkeellä pienelle /isolle alalle Heijastuminen Tyyni vesi 2 Alle 10 % heijastuu Aaltoileva vesi Vaihtelee Alle 20 % heijastuu Hiekka Vaihtelee % heijastuu Lumi Suuri Jopa 90 % heijastuu 1 Lämpösäteily heikkenee vesipisaroissa enemmän kuin UVsäteily. Iho palaa pilvisellä säällä helposti. 2 Koska vesi absorboi UV-säteilyä heikosti, säteily tunkeutuu kirkkaassa vedessä jopa 1 1,5 metrin syvyyteen. Iho voi siis palaa uidessa. 100 SED suurempi kuin sisätyötä tekevien aikuisten. Ulkotyöntekijän vuosiannos on noin SED. Queenslandissa (27 eteläistä leveyttä) ulkotyöntekijän saama vuotuinen UVannos on SED (Gies ym. 1995), ja Suomessakin ulkotyötekijän UV-annokseksi on arvioitu jopa SED (Jalarvo 2000). Suomalaisessa henkilön kyselytutkimuksessa, jonka vastausosuus oli 65,9 %, viidesosa ilmoitti tehneensä ainakin yhden etelänmatkan vuonna 1997 (Jalarvo 2000). Kanariansaarilla (30 pohjoista leveyttä) ilmastohoidossa olleet psoriaasipotilaat saivat neljän viikon hoitojakson aikana, kun aurinkoa otettiin noin neljä tuntia päivässä, keskimäärin 330 SED:n UVsäteilyannoksen (Snellman ym. 1992). Siten tavallinen etelänmatkaaja saa viikossa helposti noin 83 SED:n annoksen. Tämä vastaa psoriaasipotilaan keskimääräistä 22 hoitokerran laajakaistaista UVB-keinovalohoitokuuria, jonka aikana potilaat saavat keskimäärin 85 SED. Ekseemapotilaiden annos on vastaavassa hoidossa puolet pienempi, 40 SED (Snellman ym ja 2000). Kymmenen kerran solariumkuurista (21 min kerralla) aiheutuva laskennallinen UVsäteilyannos on 38 SED ja tyypillinen solariumkäynnin kerta-annos 3,8 SED (Jalarvo 2000). Ilmastohoito Auringonvalohoito auttaa usein hyvin psoriaasissa ja atooppisessa ihottumassa. Hoitovaikutus syntyy pääasiassa auringonvalon UV-säteilyn vaikutuksesta. Hoitomatkalla auringonotto pitää aloittaa totutellen. Sitä lisätään vähitellen noin viikon aikana minuutista 2 3 tuntiin (kuva 4). Auringonottoaikaa pitää seurata kellosta, sillä ihon palaminen näkyy vasta 6 24 tuntia myöhemmin. Ihon punoitus on merkki palamisesta, ja sitä pitää ehdottomasti välttää. Herkkiä ihoalueita, kuten kasvoja, olkapäitä ja päälakea, pitää suojata palamiselta voiteella ja päähineellä. Ohjatulle ja hyväksytylle ilmastohoitomatkalle osallistuva saattaa olla oikeutettu hoitomatkapäiviltä Kelan kuntoutusrahaan. Ilmastohoitoa varten ei saa kirjoittaa sairauslomaa. Hyväksyttyjä matkoja on järjestänyt mm. Psoriasisliitto. Matkalle hakeva tarvitsee lääkärin B-lausunnon. Siinä pitää kuvata potilaan diagnoosi, ihottuman laajuus ja vaikeus, ihon valonsietokyky, aikaisemmat valohoitokokemukset, potilaan lääkitys ja muut sairaudet erityisesti sydänvaivat, mielenterveysongelmat ja mahdolliset alkoholiongelmat tarvittaessa varmistettuina laboratoriokokein. Psoriasisliiton hoitomatkoihin liittyy itse maksettava omavastuuosuus. Solariumit Solariumin ainoa virallinen käyttötarkoitus on ihon keinotekoinen kosmeettinen ruskettaminen. Asiantuntijat eivät suosittele solariumissa 2106 E. Snellman

5 Kuva 4. Psoriaasi paranee ilmastohoidossa noin 3 4 viikossa. (Kuva: Erna Snellman) käyntiä ennen etelänmatkaa tai kesälomaa, sillä solariumin UVA-säteillä saatu suoja auringonpolttamaa vastaan on vähäinen (Gange ym. 1985). Uuden rusketuksen syntyä edeltää DNAvaurio, joka vasta käynnistää ihon herkkien rakenteiden suojaksi pigmentinmuodostuksen (Gilchrest ym. 1996). Rusketus on ihon puolustautumisyritys säteilyn haittoja vastaan. Eläinkokeissa on havaittu iholle levitettävien DNApätkien ns. oligonukleotidien, joilla matkitaan UV-säteilyn aiheuttamia DNA-vaurioita paitsi käynnistävän rusketuksen myös tehostavan DNA-vaurioita korjaavien entsyymien toimintaa (Eller ym. 1996). Ihmisiholla tehtyjen tutkimusten tuloksia ei ole vielä julkaistu. UVA-säteilyn ja ihosyöpien yhteydet tunnetaan huonosti, joten lisää tutkimuksia tarvitaan. Retrospektiivisissa tutkimuksissa solariumin käyttäjien melanoomariski on todettu 1,5 8 kertaa suuremmaksi kuin vertailuväestöllä, ja melanoomien epätyypillisen sijainnin auringonvalolta yleensä suojatuilla risti- ja häpyluun ihoalueilla on katsottu viittaavat solariumin osuuteen melanooman synnyssä (Rünger 1999). Väestötasolla solariumien käyttö lisää suomalaisten punoituspainotettua UV-säteilyaltistusta vain noin prosentin. Toisaalta Jalarvon (2000) aineistossa lähes neljännes ilmoitti ihonsa ainakin joskus punoittaneen solariumkäsittelyn jälkeen. Vaikka 1970-luvulla alkanut solariumin käyttö ruskettamistarkoituksessa ja lääkinnällisten UV-valohoitojen käyttö eivät muodosta suurta riskiä väestölle, voi sairastumisriski kasvaa yksittäisellä henkilöllä, jolla syövän riskitekijät ovat kasautuneet (MacKie ym. 1989). Yksilötasolla ei riskiarvioita kuitenkaan pystytä tekemään. Haitta-arviot perustuvat mm. eläinkokeisiin sekä kokeellisiin ja epidemiologisiin tutkimustuloksiin. Niiden mukaan UVA-säteilyn osuus melanooman synnyssä voi olla aikaisemmin oletettua merkittävämpi (Moan ym. 1999, Rünger 1999). UVA-säteilyllä yksinään on aiheutettu melanoomia eläinkokeissa (Ley 1997, Rünger 1999). UVA-säteilyn on ajateltu aiheut- Ultraviolettia taivaalta ja lampusta 2107

6 tavan paitsi radikaalien muodostuksen kautta syntyviä DNA-mutaatiota myös immuunivasteen heikkenemistä (Gilchrest ym. 1999, Iwai ym. 1999). Prospektiivisten solariumtutkimusten tuloksia joudutaan vielä odottamaan. Solariumeista saadaan etupäässä UVA-säteilyä. UVB-säteilyn osuus voi vaihdella. Solariumin UV-säteilyn efektiivinen irradianssi ei saa ylittää arvoa 0,15 W/m 2 määritettynä erikseen aallonpituusalueita alle 320 nm ja nm eikä yhteenlaskettuna ylittää arvoa 0,3 W/m 2. Vuodessa saatava efektiivinen energiatiheys ei saa olla yli 5 kj/m 2. Tämä vastaa noin 22:ta käyntiä solariumissa. Alle 18-vuotiasta ei tulisi altistaa solariumsäteilylle muussa kuin lääkärin määräämässä toimenpiteessä (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ). Ruskettumattoman henkilön ei pidä ollenkaan käyttää solariumia, koska hänen ihonsa ei kykene tuottamaan pigmenttiä. Lääkäri saattaa erityistilanteissa määrätä ihottuman hoidoksi UVA-hoidon sijaan solariumkäyntejä. Kuka tahansa ei saa hoitaa sairauksia edes kosmeettisella solariumilla. Sairauden hoidon edellytetään olevan lääkärin määräämää, ja hoidon antajan täytyy olla lääkinnällisen koulutuksen ja pätevyyden saanut ammattilainen. Hoitajan pitää henkilökohtaisesti annostella ja valvoa hoidot. UV-hoitolaitteet UV-valohoitoja annetaan ihotauteihin sairaaloiden ihotautiyksiköissä, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Valohoitojen laadunhallinnasta on annettu viralliset ohjeet, jotka koskevat henkilökunnan opastamista, hoitolaitteiden laadunvalvontaa ja valohoitoja saavien potilaiden voinnin tarkkailua (Huurto ym. 1998). Valohoitoja määräävän lääkärin pitää perehtyä ohjeisiin. SUP-hoito. Sekä erikois- että yleislääkärit voivat määrätä potilaiden hoidoksi ulkonäöltään solariumia muistuttavalla laitteella annettavaa SUP-hoitoa (selective ultraviolet phototherapy). SUP-loisteputkien spektri muistuttaa tiivistettyä auringonvaloa. Ettei iho palaisi, hoito pitää aloittaa varoen tavallisesti noin 1 3 minuutin hoitoajalla. Hoidon lopulla ajat ovat yleensä minuuttia, ja kuuriin kuuluu tavallisesti noin 15 hoitokertaa. SUP-laitteissa annos säädetään ajastimen avulla. Annoksen määrittäminen ei onnistu, ellei hoitopaikassa ole SUP-loisteputkille kalibroitua säteilymittaria. Valohoitojen aikana ei saa käyttää voimakkaasti valolle herkistäviä lääkkeitä, kuten amiodaronia, doksisykliiniä, fentiatsiineja ja piroksikaamia. SUPhoidosta voi olla apua atooppiseen ihottumaan, erilaisiin ekseemoihin ja kutinatiloihin, kuten nokkosrokkoon ja ohueen täpläpsoriaasiin. UVB-hoidot. Isoilla kaappimallisilla UVBhoitolaitteilla annetaan valohoitoja etupäässä ihotautien erikoislääkärien määräyksestä. Pieniä laajakaistaisilla TL12-loisteputkilla varustettuja UVB-hoitolaitteita on terveyskeskuksissa, psoriaasipotilailla itsellään ja paikallisilla psoriasisyhdistyksillä. Laajakaistaisten UVB-laitteiden spektri on vaikutukseltaan ihoa helposti polttava. Sen spektriin sisältyy myös UVA-säteilyä. Hoitoajat ovat lyhyitä, aluksi vain sekunteja, ja ne määritetään laitteen, loisteputken kunnon ja potilaan ihotyypin mukaan. Annosta voidaan suurentaa 2 3 kerran välein noin %. Pikkulaitteissa käytettävän ajastinannostelun takia potilaiden saama UV-säteilyannos jää usein epävarmaksi, ellei säteilyä mitata kalibroidulla UVsäteilymittarilla. Psoriaasipotilaat saattavat pyytää lääkäriltä ohjeita oman UVB-laitteensa käyttöön. Ohjeita ei voi antaa tuntematta laitteen ominaisuuksia, hoitoetäisyyttä ja UV-säteilyn tehotiheyttä. Samoja ongelmia liittyy Psoriasisliiton paikallisyhdistysten maallikoiden hoitamaan lampunvuokraukseen. Vaikka itsehoito vuokralampuilla on sallittua, toiselle henkilölle hoidon saa antaa vain sairaanhoitajan tai muun vastaavan ammattikoulutuksen saanut henkilö lääkärin määräyksestä. Lamppujenvuokrauksen vastuukysymykset vahinkotapauksissa ovat selkiintymättömät. Lääkärin on syytä pidättäytyä valohoitoohjeiden antamisesta silloin, kun kotihoitolaite on hänelle tuntematon tai sen säteilyominaisuuksista ei ole mitattua tietoa. Isoilla lääkäriasemilla ja sairaaloiden poliklinikoissa käytettäviin kaappimallisiin UVB- ja UVA-hoitolaitteisiin kuuluu annoksen valvontajärjestelmä. Niissä annokset määritetään fysi E. Snellman

7 kaalisina yksiköinä. UVB-hoitoja on annettu tähän saakka laajakaistaisilla UVB-laitteilla. Ne ovat nyt syrjäytymässä kapeakaistaisen UVBhoidon yleistyessä (Snellman ym. 2001a, b). Tässä hoidossa käytettävien TL01-loisteputkien spektri sisältää runsaasti aallonpituuksia nm. Hoito toteutetaan pääpiirteittäin laajakaistaisen UVB-hoidon tapaan. Kapeakaistahoidon UVB-spektri aiheuttaa vähemmän punoitusta ja hoitoannokset ovat suurempia kuin laajakaistaisessa UVB-hoidossa. PUVA-hoidon vaikutus syntyy ulkoisesti tai sisäisesti annetun psoraleenilääkkeen ja UVAsäteilyn yhteisvaikutuksesta (fotokemoterapia). Psoraleeneja voivat määrätä vain ihotautilääkärit. Nykyisin ainoa Suomessa rekisteröity psoraleeni on trioksisaleeni (TMP), jota käytetään tavallisesti kylpyveteen laimennettuna. Koska TMP on erittäin voimakkaasti valolle herkistävä, hoidossa käytettävät UVA-annokset ovat äärimmäisen pieniä. Valotuksen aikana ihoon imeytynyt psoraleeni sitoutuu solujen DNA-ketjuihin muodostaen pysyviä sidoksia. Nämä estävät mm. solujen jakautumista. Muita runsaasti käytettyjä psoraleeneja ovat 8-metoksipsoraleeni (8-MOP) ja 5-metoksipsoraleeni (5-MOP). PUVA-hoitoja käytetään mm. keskivaikean ja vaikean psoriaasin sekä eräiden iholymfoomien hoitoon. Niiden käyttö alkoi vähentyä luvulla, kun epidemiologisissa tutkimuksissa havaittiin syöpäriskin suurenevan runsaasti 8- MOP-PUVA-hoitoja saaneilla potilailla (Stern 1990). TMP-PUVA-hoitoon ei ole todettu liittyvän ainakaan yhtä suurta syöpäriskiä (Hannuksela-Svahn ym. 1999). PUVA-hoitoa voidaan riskeistä huolimatta yhä käyttää valikoiduissa tapauksissa, kun hoidon tarve on suuri. Kapeakaistaisen UVB-hoidon yleistyminen on osaltaan vähentänyt työlään ja kalliin PUVA-hoidon käyttöä. Kapeakaistainen UVB- ja PUVA-hoito vastaavat teholtaan toisiaan, mutta joillekin potilaille jälkimmäinen näyttää sopivan paremmin. PUVA-hoidolla saatavaa remissiota on myös pidetty pitempänä, vaikka tutkimustulokset ovat vaihdelleet (Lebwohl 2002). PUVA-hoitoa saatetaan tarvita erityistilanteissa, joten UVA-hoidon mahdollisuus on hyvä toistaiseksi säilyttää (Ferguson 2002). Työperäinen altistuminen UV-säteilylle Auringonvaloa lukuun ottamatta työperäiseltä UV-säteilyltä on helppo suojautua. UV-säteilylle altistaa mm. hitsaustyö, ja siksi kasvo- ja silmäsuojaimet ovat siinä välttämättömät. Pitkäaaltoiselle UV-säteilylle voi altistua myös väärin asennettujen UV-tunnistimien kanssa työskenneltäessä. Silmien altistuminen UV-säteilylle aiheuttaa sarveiskalvontulehduksen eli»sähkösilmän» hitsaajille ja»lumisokeuden» ulkoilijoille. Silmien pitkäaikainen UV-altistus johtaa ennen pitkää kaihin kehittymiseen. Valaistukseen käytettävistä tavallisista loisteputkista saatava UVsäteilyaltistus on merkityksettömän vähäistä. UV-säteily ja D-vitamiini D-vitamiinin hyödyllisiä vaikutuksia eri sairauksiin kuten riisitautiin, osteoporoosiin, syöpiin ja jopa verenpaineeseen on tutkittu ahkerasti. Ihon D-vitamiinin synteesin ylläpitoon riittää vähäinen UV-altistus suuruudeltaan noin puolet ihon punoituskynnyksestä alaselkään kolme kertaa viikossa (Chel ym. 1998). Suuret UV-säteilyannokset ja erityisesti UVA puolestaan hajottavat ihon D-vitamiinia (Lehmann ym. 2001). Osalla suomalaisista on todettu talvella D-vitamiinin puutosta. On ehdotettu, että suomalaisia kehotettaisiin matkustamaan etelään D-vitamiinin saannin takia. Aurigonottomatkojen suositteleminen voi kuitenkin hämärtää väestön käsityksiä auringonoton turvallisuudesta. Auringonvaloa ahmitaan etelänmatkoilla muutenkin liikaa, ja ihotautilääkärien varoitukset talvikalpean ihon palamiseen liittyvistä riskeistä unohdetaan aktiivisesti. Solariumien UVA-säteily ei indusoi D-vitamiinin synteesiä lainkaan. UVB-säteily indusoi vitamiinisynteesiä alueella nm, ja synteesi on tehokkainta 302 nm:n aallonpituudella Lehmannin ym. (2001) tutkimuksen mukaan synteesi on merkitsevää jo annoksella 0,75 SED ja loppuu kokonaan yli 3 SED:n annoksilla. Kun D-vitamiinin puutetta halutaan hoitaa UV-säteilyllä, laitteeksi sopii laajakaistainen pieni UVB-säteilijä. UVB-annoksen pitää olla pie- Ultraviolettia taivaalta ja lampusta 2109

8 ni, selvästi alle ihon punoituskynnyksen. Chelin ym. (1998) tutkimuksessa kolme kertaa viikossa vain alaselkään annettu pieni UVB-annos suurensi laitoshoidossa olevien vanhusten D-vitamiinisynteesin normaaliksi. Suurien väestöryhmien kontrolloimattomaan altistamiseen UV-säteilylle pyrkimyksenä ehkäistä sairauksia pitää suhtautua kriittisesti, koska tutkimustulokset asiasta ovat ristiriitaisia tai vasta hypoteesiasteella. Aurinkomatkoja suosittelevien pitää muistaa, että Suomessa todetaan noin 600 ihomelanoomaa vuodessa. Kirkasvalohoidossa ei käytetä UV-säteilyä Auringonvaloon liittyvän mielialan nousun katsotaan johtuvan näkyvästä valosta ja lämpösäteilystä. Vireyden parantamiseen mainostetut kirkasvalohoitolaitteet säteilevät runsaasti tavallista näkyvää valoa, joka vaikuttaa silmien kautta. Kirkasvalolähteiden ja UV-säteilijöiden käyttötarkoituksia ei saa missään tapauksessa sekoittaa keskenään. Silmät on ehdottomasti suojattava voimakkaalta UV-säteilyltä. Kirjallisuutta Berger DS. The sunburning ultraviolet meter: design and performance. Photochem Photobiol 1976;24: Chel VG, Ooms ME, Popp-Snijders C, ym. Ultraviolet irradiation corrects vitamin D deficiency and suppresses secondary hyperparathyroidism in the elderly. J Bone Miner Res 1998;13: Diffey B. Personal ultraviolet radiation dosimetry with polysulphone film badges. Photodermatol 1984;1: Diffey BL, Jansen CT, Urbach F, Wulf HC. The standard erythema dose: a new photobiological concept. Photodermatol Photoimmunol Photomed 1997;13:64 6. Eller MS, Ostrom K, Gilchrest BA. DNA damage enhances melanogenesis. Proc Natl Acad Sci USA 1996;93: Ferguson J. What is the role of narrowband UVB in the treatment of psoriasis. Photodermatol Photoimmunol Phomed 2002;18:42 3. Galkin ON, Terenteskaya IP. Vitamin D biodosimeter: basic characteristics and potential applications. J Photochem Photobiol 1999;53:12 9. Gange RW, Blackett AD, Matzinger EA, Sutherland BM, Kochevar IE. Comparative protection efficacy of UVA- and UVB-induced tans against erythema and formation of endonuclease sensitive sites in DNA by UVB in human skin. J Invest Dermatol 1985;85: Gies HP, Roy CR, Toomey S, MacLennan R, Watson M. Solar UVR exposures of three groups of outdoor workers on the sunshine coast, Queensland. Photochem Photobiol 1995;62: Gilchrest BA, Park HY, Eller MS, Yaar M. Mechanisms of ultravioletinduced pigmentation. Photochem Photobiol 1996;63:1 10. Gilchrest BA, Marks SE, Geller AC, Yaar M. The pathogenesis of melanoma induced by ultraviolet radiation. N Engl J Med 1999;340: Hannuksela-Svahn A, Sigurgeirsson B, Pukkala E, ym. Trioxsalen bath PUVA did not increase the risk of squamous cell skin carcinoma and cutaneous malignant melanoma in a joint analysis of 944 Swedish and Finnish patients with psoriasis. Br J Dermatol 1999; 141: Huurto L, Leszczynski K, Visuri R, Ylianttila L, Jokela K. Terveydenhuollon laadunhallinta. Valolaitteet, niiden UV-säteily ja valohoitojen laadunvarmistus. Lääkelaitoksen julkaisusarja 4/1998. Hönigsmann H. Erythema and pigmentation. Photodermatol Photoimmunol Photomed 2002;18: Iwai I, Hatao M, Naganuma M, Ichihachi M. UVA-induced immune suppression through an oxidative pathway. J Invest Dermatol 1999;112: Jalarvo V. Suomalaisten solariumkäyttö. STUK-A181. Helsinki: Säteilyturvallisuuskeskus, ( Larkö O, Diffey BL. Natural UV-B radiation received by people with outdoor, indoor and mixed occupations and UV-B-treatment of psoriasis. Clin Exp Dermatol 1983;8: Lebwohl M. Should we switch from combination UVA/UVB phototherapy units to narrowband UVB? Photodermatol Photoimmunol Photomed 2002;18:44 6. Lehmann B, Genehr T, Knuschke P, Pietzsch J, Meurer M. UVB-induced conversion of 7-dehydrocholesterol to 1(,25-dihyroksivitamin D3 in an in vitro human skin equivalent model. J Invest Dermatol 2001;117: Ley RD. Ultraviolet radiation A-induced precursors of cutaneous melanoma in Monodelphis domestica. Cancer Res 1997;57: MacKie RM, Freudenberger T, Aitchison TC. Personal risk-factor chart for cutaneous melanoma. Lancet 1989;334: Moan J, Dahlback A, Setlow RB. Epidemiological support for an hypothesis for melanoma induction indicating a role for UVA radiation. Photochem Photobiol 1999;2: Rünger TM. Role of UVA in the pathogenesis of melanoma and nonmelanoma skin cancer. Photodermatol Photoimmunol Photomed 1999;15: Snellman E, Jansen CT, Lauharanta J, Kolari P. Solar ultraviolet (UV) radiation and UV doses received by patients during four-week climate therapy periods in the Canary Islands. Photodermatol Photoimmunol Photomed 1992;9:40 3. Snellman E, Rantanen T, Sundell J. Cumulative UV radiation dose and outcome in clinical practice: effectiveness of trioxsalen bath PUVA with minimal UVA exposure. Photodermatol Photoimmunol Photomed 2000;16: Snellman E, Huurto L, Kosonen T, Volanen I, Jansen CT. Sairaaloiden valohoitolaitteet uusiutuvat. Suom Lääkäril 2001(a);56: Snellman E, Huurto L, Jansen CT. Ihottumien uudet valohoidot. Duodecim 2001(b);117: Sommer R, Cabaj A, Sandu T, Lhotsky M. Measurement of UV radiation using suspensions of microorganisms. J Photochem Photobiol 1999;53:1 6. Stern RS. Genital tumors among men with psoriasis exposed to psoralens and Ultraviolet A radiation (PUVA) and ultraviolet B radiation. N Engl J Med 1990;322: Weinstock M. Controversies in the role of sunlight in the pathogenesis of cutaneous melanoma. Photochem Photobiol 1996;63: ERNA SNELLMAN, dosentti, apulaisylilääkäri erna.snellman@phks.fi Päijät-Hämeen keskussairaala, ihotautien tulosalue Keskussairaalankatu Lahti 2110

9 Mitä opin 1. Rusketustarkoituksessa otetun UV-säteilyn vuosiannosraja täyttyy sosiaali- ja terveysministeriön antaman asetuksen ( ) mukaan a) 12 solariumkäynnin aikana b) 22 solariumkäynnin aikana c) 35 solariumkäynnin aikana d) 50 solariumkäynnin aikana 2. Ihon D-vitamiinin synteesi on maksimaalista a) UVB-aallonpituudella 280 nm b) UVB-aallonpituudella 302 nm c) UVA-aallonpituudella 330 nm d) UVA-aallonpituudella 370 nm 3. UV-säteilyn vaikutuksesta a) syntyy DNA-vaurioita b) syntyy vapaita radikaaleja c) immuunivaste heikkenee d) kaamosmasennus väistyy Oikeat vastaukset sivulla