TYÖVÄENMUSEO WERSTAS KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA

Transkriptio

1 TYÖVÄENMUSEO WERSTAS KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA Voimassa TYÖRYHMÄ Teemu Ahola Kalle Kallio Kimmo Kestinen Päivi Lehtisalo Marita Viinamäki

2 2 TYÖVÄENMUSEO WERSTAS -- KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA Sisällysluettelo 1. TOIMINTA-AJATUS JA KOKOELMATOIMINTAA MÄÄRITTÄVÄT TEKIJÄT 1.1 Kokoelmatyön toiminta-ajatus 1.2 Kokoelmatyötä määrittävät tekijät 2. TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN KOKOELMIEN SYNTY JA VAIHEET 3. KOKOELMIEN NYKYTILA 3.1 Kokoelmien painopistealueet Esinekokoelmat Kuva-arkisto 3.2 Osakokoelmat Merkittävät esineosakokoelmat Merkittävät kuva-arkiston osakokonaisuudet 3.3 Kartuntaperiaatteet Kartuntakohteet Kartuntatapa Kartunnan seuranta 3.4 Arvoluokitus 4. TULEVAISUUS: KOKOELMIEN JA KARTUNNAN KEHITYSTYÖ 4.1 Kokoelmien kehitystyö 4.2 Kartunnan kehitystyö 5. ESINEPROSESSIT 5.1 Esineen kulku kentältä osaksi museon kokoelmaa 5.2 Luettelointi ja tutkimus 5.3 Varastointi 5.4 Konservointi 6. VALOKUVAPROSESSIT 6.1 Valokuvan siirtyminen kentältä kokoelmiin 6.2 Valokuvien luettelointi 6.3 Valokuvien digitointikäytännöt 6.4 Valokuvien varastointi ja konservointi 7. ARKISTOPROSESSI 8. KIRJASTOPROSESSI 9. LAINAUSPROSESSIT 9.1 Lainausperiaatteet 9.2 Lainaan liittyvät työvaiheet 9.3 Vastuu ja vakuutukset 10. TALLETTEET 11. POISTOT 11.1 Syyt esineen tai valokuvan poistolle 11.2 Poistoprosessi 12. YHTEISTYÖ MUIDEN PERINNELAITOSTEN KANSSA 13. TURVALLISUUSKYSYMYKSET 14. ULKOPUOLISILLE TARJOTTAVAT PALVELUT 14.1 Esinekokoelmat 14.2 Kuva-arkiston palvelut

3 3 LIITTEET 1. Työväenmuseo Werstaan esinekokoelma vuoteen 2006 mennessä (kaavio) 2. Työväenmuseo Werstaan luetteloidun tietokoneelle viedyn esinekokoelman koostumus, vuoden 2006 tilanne (kaavio) 3. Työväenmuseo Werstaan luetteloitu kuvakokoelma vuoteen 2006 mennessä (kaavio) 4. Työväenmuseo Werstaan tietokoneelle viedyn kuvakokoelman koostumus, vuoden 2006 tilanne (kaavio) 5. Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelman arvioitu koostumus vuonna 2006 (kaavio) 6. Työväenmuseo Werstaan keruukohteet 7. Arvoluokitusjärjestelmä 8. Luovutussopimus 9. Esineen luettelointiohjeet 10. Varastopaikkakoodisto (puuttuu 1. versiosta, lisätään myöhemmin vuoden 2007 aikana) 11. Valokuvan luettelointiohjeet 12. Arkistonmuodostussuunnitelma 13. Ohjeet kirjaston käytöstä 14. Lista museolle tulevista lehdistä 15. Ohje kirjastotietokannasta 16. Lainasopimus 17. Poistopöytäkirja 18. Työväenmuseo Werstaan valokuvakokoelman palveluhinnasto

4 4 1. Toiminta-ajatus ja kokoelmatoimintaa määrittävät tekijät 1.1. Kokoelmatyön toiminta-ajatus Työväenmuseo Werstas on työelämän ja sosiaalihistorian valtakunnallinen erikoismuseo ja työväenkulttuurin puolestapuhuja suuressa suomalaisessa museossa. Werstas on kansalaisyhteiskunnan muisti, joka tallennuksen, tutkimuksen ja näyttelytoiminnan keinoin auttaa kansakuntaa ymmärtämään itseään. Museo ottaa toiminnallaan kantaa ihmisarvoisen elämän, vapauden, tasa-arvon, yhteisvastuun ja kansalaislähtöisen demokratian puolesta. Työväenmuseo Werstas seuraa aikaansa historiapoliittisesti oivaltavana ja Finlaysonin tehdasaluetta kehittävänä matkailukohteena. Työn tavoitteena on edistää kulttuuriperinnön kriittistä lukutaitoa ja kestävää kehitystä. Museo tarkastelee historiaa 1800-luvun alusta näihin päiviin saakka. Werstas on puoluepoliittisesti sitoutumaton kulttuurilaitos. Museon edellä mainittu toiminta-ajatus luo perustan ja keskeisimmät rajaukset kokoelmatyölle. Kokoelmat ovat museotyön kivijalka, joiden varaan ja ympärille museon muu toiminta rakentuu. Kokoelmiin kytkeytyvä tieto muodostaa sen tieteellisen perustan, jota tarvitaan niin näyttelytoiminnassa, asiakaspalvelussa, museoopetuksessa kuin tutkimustoiminnassakin. Tätä tietoa kartutetaan aineistoa tutkimalla ja dokumentoimalla, esimerkiksi luetteloimalla ja inventoimalla. Kokoelmien parissa työskentelevän tärkein asiakas onkin kollega, joka tarvitsee kokoelmiin liittyvää tietoa joko välittömästi tai vasta vuosikymmenten kuluttua. Kokoelmatyössä näkyy selvästi museon luonne muistiorganisaationa: museaalinen toiminta ja vastuu kohdistuvat sekä menneisiin että tuleviin sukupolviin. Museoon tallennetut kuvat ja esineet ovat aitoja todistuskappaleita ihmisestä, ilmiöistä ja tapahtumista eri aikoina. Koska kokoelmat ovat historiantutkimuksen lähdeaineistoa, museoilla on erityinen vastuu siitä, millaisen kuvan menneisyydestä ne antavat. Werstaan kokoelmatoiminta on suunnitelmallista, aktiivista ja pohjautuu museoalan sisäisiin työnjakoihin. Suunnitelmallisuutta vahvistetaan erityisesti tämän kokoelmapoliittisen ohjelman avulla. Aktiivisuutta toteutetaan seuraamalla yhteiskunnallisia muutoksia, suunnittelemalla mielekkäitä tallennus- ja kehittämisprojekteja sekä tekemällä yhteistyötä muiden muistiorganisaatioiden ja sidosryhmien kanssa. Museoalan sisäisiä työnjakoja kehitetään osallistumalla määrätietoisesti museoalan yhteishankkeisiin ja toimimalla vuorovaikutteisesti muiden museoiden kanssa. Tallennustoiminta kohdistuu sosiaalihistoriaan ja suomalaiseen työelämään 1800-luvun alusta nykypäivään. Keskeisiä tallennuksen kohteita ovat työelämän muutokset ja ilmiöt, kuten työympäristöt, työkulttuurit, työtavat ja työttömyys. Lisäksi museo kerää työväenkulttuureista ja ammattiyhdistystoiminnasta kertovaa aineistoa. Sosiaalihistoriaan kohdistuva tallennustoiminta painottaa työväenliikkeen, osuustoimintaliikkeen, muiden kansanliikkeiden ja marginaali-ilmiöiden historiaa. Museolla on sekä esine- että kuvakokoelmia. Arkistoaineiston, muistitiedon ja kirjallisuuden säilyttämisessä päävastuu on muilla työväenperinnelaitoksilla Kokoelmatyötä määrittävät tekijät Werstas hoitaa ja säilyttää kokoelmiaan asianmukaisesti. Koska aika tuhoaa väistämättä kulttuuriperintöä, kokoelmien asianmukainen säilyttäminen ja konservointi ovat luonteeltaan kokoelmia tuhoavien prosessien hidastamista satojen vuosien perspektiivissä. Vaikka täydellisiä olosuhteita ei ole olemassa, museossa työskentelevien tulee omalla toiminnallaan pyrkiä saattamaan kokoelmansa mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville. Koska kulttuuriperinnön ikuisuus jää haaveeksi, kokoelman säilyminen on riippuvainen sekä rajallisista resursseista että ammattitaitoisesta kokoelmien hoidosta. Kokoelman arvokkain osa on kuitenkin tallennettuun kulttuuriperintöön liittyvä tieto, eivät esineet tai kuvat itsessään. Esimerkiksi alkuperäinen negatiivi saattaa tuhoutua filmimateriaalissa väistämättä syntyvien prosessien takia, mutta kuvan digitoiminen sähköiseen muotoon ja sen sisällön kuvaileminen voivat välittää informaation tuleville sukupolville. Vastaavasti luettelointitiedot museoesineestä voivat auttaa jälkipolvia ymmärtämään

5 menneisyyttään senkin jälkeen, kun itse esine on tuhoutunut. Tästä syystä kokoelman luettelointi on yksi museon tärkeimmistä työvaiheista. 5 Työväen aineellinen perintö kuuluu työväenperinnelaitosten välisessä työnjaossa Werstaan vastuulle. Tämä työnjako on toimiva ja museolle on kertynyt laajat kokoelmat, jotka mahdollistavat monipuolisen näyttelytoiminnan. Kokoelmatoimintaa ei voi kuitenkaan kehittää vain suhteessa muihin työväenperinnelaitoksiin vaan työnjako muiden museoiden kanssa on Werstaalle kriittinen menestystekijä. Werstas on valtakunnallinen erikoismuseo, jonka toimialue on ollut päällekkäinen useimpien kulttuurihistoriallisten museoiden kanssa. Epäselvä työnjako museoalan sisällä on selvä heikkous erityisesti kokoelmatyössä. Museoiden välinen yhteistyö, verkostoituminen ja valtiollinen museopolitiikka voivat kuitenkin parantaa tilannetta. Kokoelmapoliittista ohjelmaa tulee päivittää säännöllisesti museokentän tarpeiden ja vallitsevan museopolitiikan mukaan. Werstas on työelämän ja sosiaalihistorian valtakunnallinen erikoismuseo. Toimialueen määrittely tapahtuu kokoelma- ja näyttelytoiminnassa eri tavalla. Näyttelytoiminnassa työelämän historia ja sosiaalihistoria ymmärretään laajoina käsitteinä ja vaihtuvissa näyttelyissä käsitellään hyvin erilaisia aiheita sosiaalihistoriasta kuvataiteisiin ja työväenperinteestä poliittiseen historiaan. Vastaavasti kokoelmatoiminta rajataan huomattavasti suppeammin ja valikoiden. Koska toimialue on kuitenkin laaja ja tallennuskohteiden kirjo kohtalaisen suuri, seurauksena on väistämättä kokoelman tietty pirstaleisuus. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma, jos jokin muu museo huolehtii Werstaan tallennusvastuun ulkopuolelle jääneiden aiheiden tallentamisesta. Tallennusalueen määritteleminen on jatkuva prosessi, jossa kiinnitetään huomiota sellaisiin nykypäivän ja lähihistorian ilmiöihin ja tapahtumiin, jotka uhkaavat kadota ilman museon tallennustyötä. Käytettävissä olevat tilat asettavat kokoelmien kartuttamiselle selvät rajat. Jokaisen kokoelmaan otetun esineen säilyttäminen maksaa esineen koosta ja tarvittavista säilytysolosuhteista riippuen. Tästä syystä kartuttamisen on oltava harkittua ja arvoluokittamalla nykyistä kokoelmaa voidaan myös tehdä poistoja varastotilan vapauttamiseksi. Arvoluokituksen, poistojen ja aktiivisen tallennustyön tavoitteena on parantaa kokoelman laatua. Kokoelmien hyvä hallinta auttaa kokoelmia käyttävien tutkijoiden työtä ja mahdollistaa lainat muille museoille. Kokoelmatietojen jakaminen Internetissä auttaa tekemään työväenperintöä tunnetuksi ja lisää aineiston käyttöä museon ulkopuolella. Työväenmuseo Werstas toimii Tampereella, mutta museon näkökulma on valtakunnallinen. Tallennustoiminnassa on kuitenkin vaarana materiaalin karttuminen ensisijaisesti maantieteellisestä lähiympäristöstä. Tätä tilannetta korjataan vahvistamalla museon valtakunnallista näkyvyyttä ja tekemällä yhteistyötä muiden työväenperinnelaitosten ja museon jäsenyhteisöjen kanssa, jotka ovat lähes poikkeuksetta valtakunnallisia toimijoita. Koska Tampereen kaupunki on museon tärkein rahoittaja ja Tampere tärkeä työväenkaupunki, tulee kokoelmatyössä kiinnittää huomiota myös tallennusalueen paikallisiin ilmentymiin erityisesti silloin, kun niillä on valtakunnallista merkitystä. Tiivis yhteistyö Tampereen museoiden kanssa on kuitenkin välttämätöntä, jotta tallennusalueista ei muodostu päällekkäisiä. Kokoelmatoiminnan peruslinjaukset on kirjattu tähän kokoelmapoliittiseen ohjelmaan. Ohjelma sisältää runsaasti ohjeita, prosessikuvauksia ja sääntöjä, joiden noudattaminen on edellytys onnistuneelle kokoelmatoiminnalle. Kokoelmapoliittinen ohjelma ja siihen kuuluvat liitteet muodostavat tietopaketin, joka antaa museon kokoelmatoiminnasta riittävät tiedot sekä museon omalle väelle että ulkopuolisille. Käytännössä ohjelma elää aikansa ja sitä päivitetään säännöllisesti noin viiden vuoden välein. Kokoelmapoliittisen ohjelman hyväksyy Työväen museoyhdistyksen hallitus, liitteet pääsääntöisesti museonjohtaja. Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:in museoeettisiä sääntöjä on hyödynnetty tätä ohjelmaa kirjoitettaessa ja jokaisen Werstaan työntekijän tulee tavoitella museoeettisesti kestäviä ratkaisuja. Kokoelmatoiminnan vuosittaisia tavoitteita käsitellään toimintasuunnitelmassa, jonka Työväen museoyhdistys hyväksyy vuosikokouksessaan. Toimintasuunnitelman yhteydessä käsitellään talousarvio, joka linjaa kokoelmatyön resursointia. Nämä asiakirjat määrittävät museon toiminnan peruslinjan seuraavaksi vuodeksi ja siltä pohjalta kokoelmapäällikkö esittelee yhdistyksen hallitukselle toimialakohtaisen suunnitelmansa tulostavoitteineen, kun tieto opetusministeriön rahoituspäätöksistä on vuoden alussa saatu. Lisäksi hallitus

6 hyväksyy vuosittain päivitettävän nelivuotissuunnitelman, jota Museolaki ja -asetus edellyttävät. Nelivuotissuunnitelmassa käsitellään museoasetuksen mukaisesti myös sitä, miten kokoelmien tallennus, kartuttaminen, säilyttäminen ja konservointi on järjestetty Työväenmuseo Werstaan kokoelmien synty ja vaiheet Työväenkulttuurin tallentamiseen alettiin kiinnittää huomiota sosiaalihistorian osana 1960-luvulta lähtien koko Euroopassa. Pohjoismaissa ensimmäinen työväenkulttuurin tallentamiseen keskittynyt valtakunnallinen museo, Arbejdermuseet, perustettiin 1982 Kööpenhaminaan luvun alusta lähtien istui useampikin työryhmä selvittelemässä vastaavanlaisen laitoksen perustamista Suomeen. Vähitellen työryhmät päätyivät tulokseen, jonka mukaan tuleva Työväen keskusmuseo tuli perustaa Tampereelle teollisesta toiminnasta vapautuviin tiloihin. Keväällä 1987 Työväenperinne - Arbetartradition ry sekä Tampereen kaupungin edustajat perustivat työryhmän, joka pohti mm. tulevan museon toiminta-aluetta, tavoitteita ja periaatteita. Työn tulokset julkaistiin saman vuoden kuluessa, ja niistä tuli museon toimintaa ohjaava ohjesääntö, tavoite- ja periaateohjelma. Tavoite- ja periaateohjelman mukaan (hieman lyhentäen) tallennustoiminnan tulee kohdistua työväen koko elämänpiiriin ja työn historiaan, jossa teollisuustyön lisäksi on huomioitava kuljetukseen, jakeluun, erilaisiin huolto- ja palvelutehtäviin liittyvä työ sekä käsityö. [ ] Keskusmuseon on säilytettävä ja hoidettava sen hallussa olevaa esineistöä asianmukaisella tavalla. Työväen keskusmuseoyhdistys perustettiin vuonna Yhdistyksellä ei ollut toimitiloja, ennen kuin se sai toimistohuoneen silloisen Tampereen teknillisen museon yhteyteen. Tarve kerätä aineistoa oli erittäin suuri, joten kohta yhdistyksen perustamisen jälkeen kokoelmia päätettiin ryhtyä kartuttamaan, ja varastotilat kokoelmille hankittiin Osuusliike Voiman entiseltä varastoalueelta Iidesjärven rannalta. Muutamaa vuotta aikaisemmin, vuonna 1983, edistysmielinen osuustoimintaliike (E-liike) oli käynyt läpi suurfuusion, jonka jälkeen paikallisten osuusliikkeiden arkisto- ja muu materiaali Länsi-Suomen alueelta oli kerätty EKA:n aluekeskukseen Tampereelle juuri näihin varastotiloihin. Nyt valtaosa tästä materiaalista lahjoitettiin museolle. Tämä alkuvuosien suurin lahjoituserä (D1) lahjoitettiin kesällä Aineisto oli pääosin erilaista arkistomateriaalia, ja se siirrettiin seulonnan jälkeen Työväen Arkistoon Helsinkiin. Relevantti esinemateriaali otettiin museon kokoelmiin. Jo aivan alusta lähtien osuustoiminnallinen materiaali - painottuen nimenomaan Eliikkeeseen ja sen eri organisaatioihin on muodostanut erittäin tärkeän osan museon kokoelmista. Kokoelmien käsittelyohjeet hyväksyttiin vuonna Lahjoituserien määrä oli vuonna 1988 kahdeksan kpl, josta se nousi vuoteen 1994 asti ollen tuolloin 89 kpl. Tämän jälkeen kehitys tasaantui ja tuhannen lahjoituksen raja rikkoutui vuonna Vuosittain museolle on lahjoitettu keskimäärin noin 60 lahjoituserää. Itsestään selvää oli, että käytännössä materiaalia otettiin vastaan selvästi rajatummin, kuin mitä periaateohjelma olisi antanut myöten. Pyrkimys oli rajoittaa vastaanotettava materiaali vain leimallisesti työväenjärjestöihin selvästi liittyvään materiaaliin, mutta ongelma oli se, että lukujen vaihteessa alkanut lama vaikeutti ja jopa kaatoi monia työväenliikettä lähellä olevia liikelaitoksia, joiden materiaali oli ikään kuin pakkotilanteessa pelastettava joutumasta kaatopaikalle. Museolle kertyi lamavuosina nopeasti suuri määrä materiaalia, jota ei yksinkertaisesti ehditty seuloa riittävän nopeasti. Monesti museon työntekijät joutuivat toimimaan vaikeissa olosuhteissa kiireen aiheuttaman paineen alla. Katsottiin kuitenkin, että materiaali oli taltioitava sillä hetkellä, koska vastaavaa materiaalia ei myöhemmin todennäköisesti enää ollut luvassa. Vuonna 1992 konkurssiin joutuneen Kansan Lehden yritysryppään materiaalin pelastusoperaatio samoin kuin vuonna 1994 Hämeenkatu 10:ssä sijainneen Osuusliike Voiman toimitalon vinttitilojen tyhjäys saivat aikaan lähes kaaoksen museon varastotiloissa. Lisäksi moni museon toimintaa lähellä oleva taho luopui omista museokokoelmistaan, kuka mistäkin syystä, ja estääkseen kokoelmia hajoamasta museo joutui ottamaan nämä vastaan omiin kokoelmiinsa. Tällaisia olivat mm luvun jälkipuolella Osuuskauppamuseo ja Kivistön torpparimuseo, myöhemmin 2000-luvun alussa myös STS-pankkimuseo. Jo aikaisemmin oli Työväen Arkisto luopunut omasta museo- ja taide-esinekokoelmistaan lahjoittaen ne museolle. SAK ja SKP luopuivat 1990luvun alussa omista lahjaesinekokoelmistaan museon hyväksi. Kansan Arkisto seurasi esimerkkiä ja lahjoitti

7 museoaineistonsa vuonna Tämän erän saaminen museoon tapahtui jo aikaisemmista poiketen hyvässä järjestyksessä museon työntekijän luetteloidessa ja pakatessa esineet Helsingin päässä ennen niiden siirtoa. 7 Museon varastotilat osoittautuivat selvästi liian pieniksi ja varustelutasoltaan huonoiksi, vaikka museon varasto muuttikin Iidesjärvellä kaksi kertaa aina hieman isompiin tiloihin. Nämä olivat kuitenkin selvästi väliaikaisia ratkaisuja. Pidempiaikaista ratkaisua alettiin toivoa, kun museoyhdistyksen toiminta siirtyi Finlaysonin teollisuusalueelle ja museo vihdoin virallisesti perustettiin loppuvuonna Varastot siirtyivät uusiin tiloihin seuraavan vuoden kesällä. Kesti kuitenkin vielä vuosia, ennen kuin museo pääsi muuttamaan lopullisiin tiloihin. Tänä aikana oli nähtävissä, että katastrofia muistuttavia työväenperinnön pelastustalkoita tarvittiin enää harvemmin, jos lainkaan. Saapumiserät olivat yleisesti ottaen keskimäärin pienempiä, vaikkakin erien lukumäärässä ei tapahtunut suuria muutoksia. Museon kuvakokoelmakin sai tänä aikana monta merkittävää lahjoitusta, joista suurimpana vuonna 1994 saatu OTK:n negatiivilaatikosto kortistoineen. Lahjoitus sisälsi noin kuvaa. Tallennustoiminnassa alkoi näkyä myös hienoinen muutos, sillä museon näyttelytoiminnan nopean kierron ja aihevalintojen vuoksi kokoelmiin tarvittiin runsaasti myös arkipäivän materiaalia. Kun aiheet olivat enemmän sosiaali- tai työhistoriallisia, oli kokoelmia laajennettava tähän suuntaan näyttelyjen nopean toteuttamisaikataulun vuoksi esineitä ei saanut helposti lainaksi, koska ulkopuolista konservointia ei voitu ajatella tällä nopeudella. Varsinaisia työkoneita ei museoon ole otettu kuin poikkeustapauksissa. Asumiskulttuuria ja maalaisköyhälistön esineellistä materiaalia on kokoelmiin otettu hyvin vähän poikkeuksena Kivistön torpparimuseon materiaali, joka tässä suhteessa puolustaa museon kokoelmissa hyvin paikkaansa. Henkilöhistoriallinen materiaali on kokonaisuuteen nähden melko suppeasti edustettuna, mistä ovat poikkeuksena muun muassa museon ystäväjärjestön pitkäaikaisen puheenjohtajan lahjoittamat lukuisat erät materiaalia, jotka ovat kuuluneet hänen perheelleen. Perheellä oli paljon kiinnekohtia tamperelaisissa työväenjärjestöissä. Näitä eriä on hyödynnetty runsaasti eri näyttelyissä. Museon materiaali on karttunut pääsääntöisesti eri järjestöjen lahjoituksina sekä työväenliikkeen arkistojen kautta tulleina jatkolahjoituksina. Yksityisten henkilöiden lahjoitukset ovat 2000-luvulla yleistyneet, mutta niiden määrä on kokonaisuuden kannalta varsin vähäinen. Tätä voi pitää hyvänä suuntana, sillä parhaita museoesineitähän ovat ne esineet, joihin liittyy tarina kun erä tulee kiertotietä, tarina usein jää kuulematta. Järjestettyä materiaalikeruuta Työväenmuseo Werstaalla on tehty harvoin. Kansalaissotaan liittyvää materiaalia on kerätty vuoden 1918 tapahtumista kertovaa museon avajaisnäyttelyä varten Finlaysonin alueelta on otettu talteen runsaasti materiaalia ennen teollisuustilojen kunnostamista muihin tarkoituksiin. Seksuaalivähemmistöjä koskevaa materiaalia vuodesta 2002 ja maahanmuuttajista kertovaa aineistoa vuodesta 2006 alkaen. Ehkäpä merkittävin museossa säilytettävä kokonaisuus on valtakunnallisesti suurin järjestölippukokoelma. Osa lipuista on lahjoitettu suoraan museolle, mutta valtaosa lipuista on tullut Työväen ja Kansan arkistojen kautta. Erilaisia viirejä, kanto- ja salkolippuja sekä banderolleja on luetteloituna 1762 kappaletta. Muunlaisia tekstiilejä on kokoelmiin kuulunut vähemmän, mutta vuonna 2003 Tampereen Työväen Teatteri lahjoitti museolle lähes 300 teatteriasukokonaisuutta.

8 8 3. Kokoelmien nykytila 3.1 Kokoelmien painopistealueet Esinekokoelmat Esinekokoelmia ryhdyttiin luetteloimaan museoyhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna Luetteloitu esinekokoelma on karttunut keskimäärin tuhannella esineellä vuosittain. Luettelointimäärät ovat kuitenkin vaihdelleet voimakkaasti eri vuosina. Suurin osa luetteloidusta aineistosta on viety museon esinetietokantaan. (Liite 1) Valtaosa lahjoituseristä on tullut erilaisilta organisaatioilta. Lähes kolmasosa luetteloidusta kokoelmasta on tullut Työväen Arkiston kautta. Suurin erä on ollut Työväen Arkiston museokokoelma D30, josta tähän mennessä on luetteloitu lähes 3000 esinettä. Työväen Arkiston lahjoittamia muita eriä ovat taidekokoelma (D 52, 894 esinettä), merkkikokoelma (D 207, 720 esinettä), punalippukokoelma (D 158, 196 lippua) sekä KK:n julistekokoelma (D 69, 771 julistetta). Viimeksi mainittu liittyy museon osuustoimintakokoelmiin. Varsinaisen osuustoiminta-aineiston muodostavat suoraan E-liikkeen organisaatioilta tulleet lahjoituserät, joista luetteloidulta osalta tärkeimmät ovat erät D 1 (3022 esinettä), D 267 (632 esinettä) ja D 776 (n. 900 esinettä). Nämä kolme erää muodostavat viidesosan luetteloidusta kokoelmasta. Kolmas tärkeä lahjoittajataho on Kansan Arkisto, jonka museokokoelman (ent. Työväen Aatteen museon kokoelma, D 785) lahjoitus on suuruudeltaan noin 3800 esinettä, eli samaa luokkaa kuin osuustoimintamateriaali. Pelkästään näiden mainittujen kahdeksan lahjoituserän yhteenlaskettu osuus museon luetteloidusta kokoelmasta on lähes ¾ (74 % vuonna 2006). Koska moni muukin pienempi lahjoituserä liittyy olennaisesti työväenliikkeen tai kuluttajien osuusliikkeen paikallisten tai kansallisten organisaatioiden toimintaan, voidaan todeta näiden olevan luetteloiduissa esinekokoelmissa hyvin edustettuina. (Liite 2) Kuva-arkisto Kuvakokoelmaa on ryhdytty luetteloimaan vuonna Luettelointi on kartuttanut kokoelmaa vuosittain keskimäärin lähes 2900 kuvalla. Kuvatietokantaan on tallennettu vasta vajaa puolet luetteloiduista kuvista. (Liite 3) Koska arkistot eivät lahjoita valokuvia eteenpäin Werstaalle niin kuin ne tekevät muulle museoaineistolle, on museon kuva-arkisto tältä osin esinepuoleen verrattuna epätasapainossa. Tilannetta tosin tasaa se, että kokoelmiin on tullut sekä Kansan Lehden että Hämeen Yhteistyön runsaat kuvakokoelmat. Valitettavasti molempien osalta lehtikuvien keski-ikä on varsin nuori materiaalin ollessa pääosin luvuilta. Tietokannassa olevan materiaalin mukaan suurimmat lahjoituserät ovat E-liikkeen D1 ja D232, joiden yhteenlaskettu osuus on 30 %. Kansan Lehden erään kuuluvia kuvia on tietokannan kuvista kolmannes (34 %). Neljäs iso erä tietokannassa on mm. Hämeen Yhteistyöhön kuvanneen valokuvaajan erä (7 %). Näiden neljän ison erän ulkopuolelle jäävien kuvien osuus on 29 %. (Liite 4). Luetteloidun, mutta ei tietokantaan tallennetun aineiston osalta voidaan arvioida, että suurin osa tästä materiaalista kuuluu Kansan Lehden ja E-liikkeen eriin, jolloin niiden painoarvo entisestään kasvaa. Mikäli tilannetta tarkastellaan arvioitujen kokonaismäärien mukaan, aineistosuhde muuttuu melkoisesti. Museon suurin yksittäinen kuvaerä on OTK:n negatiivikuva-arkisto, jossa arvioidaan olevan n negatiivia. Lisäksi museo on saanut myös muualta Suomesta paikallisten osuusliikkeiden materiaalia, joten varovaisestikin arvioiden osuustoiminnallisten kuvien määrä nousee yli 50 %. (Liite 5)

9 3.2. Osakokoelmat Merkittävät esineosakokoelmat Ehdottomasti merkittävin osakokoelma on punalippukokoelma, joka on syntynyt kun Työväen Arkisto ja Kansa Arkisto ovat lahjoittaneet lippukokoelmansa museolle. Museo on saanut lippulahjoituksia myös suoraan. Kyseessä on kansainvälisestikin merkittävä järjestölippukokoelma. Muita merkittäviä osakokoelmia ovat Työväen Arkiston merkkikokoelma sekä lähinnä pilapiirroksia sisältävä taidekokoelma. Lisäksi merkittäviksi voidaan nostaa myös kokonaisuuksina lahjoitetut Osuuskauppamuseon kokoelmat, Rengon Ahoisista peräisin olevan Kivistön torpparimuseon kokoelma, STS-pankkimuseon esinekokoelma sekä Kansan Arkiston lahjoittama Työväen Aatteen museon kokoelma. Mielenkiintoisia osakokonaisuuksia on paljon muitakin, kuten SKP:n ja SAK:n lahjaesinekokoelmat. Museologisesti merkittävänä kokonaisuutena voidaan pitää myös seksuaalivähemmistöjen elämää valottavaa kokoelmaa. Aiemmin mainitut Tampereen Työväen Teatterin teatteripuvut muodostavat myös merkittävän esineosakokonaisuuden Merkittävät kuva-arkiston osakokonaisuudet Merkittävin kokonaisuus museon kuva-arkistossa lienee edellä mainittu OTK:n negatiivikokoelma. Kyseessä on valtakunnallisesti erään merkittävimmän elintarvike-, vaatetus- ja rakennustarviketeollisuuden harjoittajan toiminnasta kertova kuvallinen dokumentaatio, koskien koko sen toiminta-aikaa. Kokoelmaan sisältyy myös kattava kortisto. Vaikka kyseistä aineistoa ei ole vielä viety museon kuva-arkistoon, voidaan materiaalia hyödyntää kortiston ja toisaalta myös aputietokannan avulla. OTK:n kokoelmaa täydentävät paikallisten osuuskauppojen omat kuva-arkistot, joista suurimpana tamperelaisen Osuusliike Voiman kuva-arkisto. Merkittäviä kuva-arkistoja on myös muualta Suomesta, esim. Turusta (Osuusliike Tarmola), Porista (Osuusliike Kansa) ja vaikkapa Oulusta (Oulun Osuusliike). Lisäksi Osuuskauppamuseon kuva-arkisto sekä KK:n kansiot ja positiivit kertovat omalta osaltaan osuustoiminnan historiasta Suomessa. Työväen sanomalehtien kuva-arkistot ovat hyvin edustettuna museon kokoelmissa. Arkistoja on tallessa mm. Kansan Lehdestä, Hämeen Yhteistyöstä, Viikkolehti Vastimelta ja Valpas-lehdestä. Kansan Lehden kokoelmasta löytyy myös kaksi negatiivikokoelmaa, toinen 1960-luvulta ja toinen 1970-lopulta aina Kansan Lehden konkurssiin saakka Työväen henkisiä ponnistuksia edustaa mm. Suomen Työväen Musiikkiliiton kuvakokoelma. 3.3 Kartuntaperiaatteet Museo on yhteisön muisti. Museoiden avulla ihmisen on mahdollista jäsentää maailmaa ja saada tietoa omasta kulttuuristaan ja historiastaan. Museoilla on tärkeä yhteiskunnallinen rooli yksilöiden ja yhteisöjen identiteettien määrittelyssä. Tässä työssä museoiden kokoelmat nousevat keskeiseen rooliin, sillä kokoelmissa on tallennettuna esineellinen perintö ihmisistä, asioista ja ilmiöistä eri aikakausilta. Kokoelmia tutkimalla ja dokumentoimalla museo tuottaa uutta tietoa menneestä ja täten muovaa vakiintuneita käsityksiä ja tuottaa uusia. Museon kokoelmia ja niistä ammennettua tietotaitoa hyödyntävät monet tahot: niin opettajat, tutkijat, tiedotusvälineiden edustajat kuin tavalliset museovieraatkin. Kokoelmien keruu ja kartuntatyö on museon tehtäväkuvan kannalta eräs tärkeimmistä toiminnoista.

10 10 Museo kohtaa toiminnassaan erilaisia haasteita, jotka asettavat osaltaan rajoituksia myös kartuntatyölle. Museohenkilökunnan voimavarat ja resurssit ovat hyvin rajalliset. Esinekokoelmille varatut varastotilat ovat myös hyvin rajalliset, etenkin kun otetaan huomioon museon kokoelmien tasainen kasvu. Kolmas käytännön rajoitus koskee vuosittaisia esineiden hankintamäärärahoja, jotka ovat hyvin pienet. Museot ovat haasteellisen yhtälön edessä: yhteiskunnallisesti ja museon funktion kannalta merkittävää keruutyötä on kyettävä tekemään käytännön rajoitteista ja vähäisistä resursseista huolimatta. Tämä yhtälö asettaa museot haasteelliseen tilanteeseen, missä museon on tarkasti suunniteltava kartuntansa periaatteet ja käytännön toimet. Asiaa ei tietenkään kannata nähdä pelkästään negatiivisena ilmiönä: kaikkea ei voi eikä ole edes viisasta kerätä. Museon identiteetin on määriteltävä kartuntaa. On kuitenkin tosiasia, että ilman tarkkaan harkittuja kartuntaperiaatteita museo tekee paljon turhaa työtä hukaten resursseja sellaiseen toimintaan, josta ei lopulta ole juurikaan hyötyä. Seuraavissa alaluvuissa käydään lyhyesti läpi Työväenmuseo Werstaan kartuntaperiaatteet. Nämä periaatteet määrittelevät sen, mitä ja miten kokoelmia Werstaalla kartutetaan Kartuntakohteet Työväenmuseo Werstaan keruu kohdistuu sosiaalihistoriaan ja suomalaiseen työelämään 1800-luvun alusta nykypäivään. Tarkemmin eritellen: sosiaalihistoria pitää sisällään kuluttajien osuustoimintaliikkeen, erilaiset kansanliikkeet, poliittisen työväenliikkeen, työväen kulttuuritoiminnan, vuoden tapahtumat ja erilaiset marginaali-ilmiöt. Suomalainen työelämä on käsitteenä hyvin laaja ja monialainen. On selvää, ettei Werstaalla ole mahdollisuuksia eikä aikomustakaan kerätä kaikkea mahdollista tuohon aihepiiriin kuuluvaa. Keskeisiä tallennuksen kohteita tästä aihepiiristä ovat työympäristöt ja työtavat, työkulttuurit, työturvallisuus, työttömyys ja ammattiyhdistysliike. Kartuntakohteiden suhteen on huomioitava, että rajoittava tekijä on konteksti, ei materiaali. Kattava lista Työväenmuseo Werstaan keruukohteista löytyy liitteistä (liite 6). Tässä on kuitenkin syytä mainita tietyistä poikkeuksista ja rajanvedoista keruukohteiden suhteen. Työväenliput, punaliput ja erilaiset ammattijärjestöliput ovat eräs Työväenmuseo Werstaan erikoiskeruukohteista. Kokoelmissa on arviolta 2000 erilaista lippua ja banderollia. Toinen erikoiskeruun alue ovat erilaiset merkit ja symbolit. Tähän ryhmään kuuluvat mm. erilaiset työväenpuolueiden rintamerkit ja -neulat. Myös mielenosoitusmateriaali eri muodoissaan on Werstaan erikoiskeruukohteena. Kartuntakohteiden määrittelyssä lähtökohtana tulisi olla valtakunnallisesti sovittu työnjako. Tällä hetkellä tällaista yhteensovittamista ei ole tehty ja useat kulttuurihistorialliset museot saattavat satunnaisesti tallentaa esineistöä, joka luontevimmin kuuluisi Werstaan tallennusvastuulle. Epäselvä työnjako on selvä heikkous museoalalla, jota tulee parantaa museoiden välisen yhteistyön, verkottumisen ja valtiollisen museopolitiikan keinoin. Rajanvetoja käydään läpi niiden museoiden kanssa, joiden kartuntakohteiden oletetaan olevan päällekkäisiä. Tamperetta ja Pirkanmaata käsittelevän materiaalin osalta Työväenmuseo Werstas on jo määritellyt keruukohteita ja niiden jaottelua yhdessä museokeskus Vapriikin kanssa. Museot ovat käyneet läpi omia keruualueitaan ja pyrkineet rajaamaan niitä siten, että päällekkäiskeruilta voitaisiin välttyä mahdollisimman hyvin. Keruukohteiden jaottelu koskee pääasiassa teollisuutta eri muodoissaan. Seuraavassa pääpiirteitä tuosta jaottelusta. Finlayson on keruukohteena merkittävä molemmille museoille. Werstas on kiinnostunut Finlaysonista etenkin alueena ja työympäristönä. Werstas kerää edelleen Finlaysoniin ja sen työntekijöihin liittyvää muistitietoa. Werstas ei kerää tehdas- ja työkoneita, lopputuotteita eikä työkaluja, jotka kuuluvat Vapriikin tallennusvastuulle. Tämä pätee niin Finlaysoniin kuin muihinkin teollisuuden aloihin. Vapriikki kerää myös tuotteiden suunnitteluun ja suunnittelijoihin liittyvää materiaalia. Erilaiset työvaatteet ovat puolestaan Werstaan keruuseen liittyvää materiaalia. Werstas on kerännyt jossain määrin myös työväen asuinkulttuuriin

11 liittyvää materiaalia, mutta kaupunginmuseo hoitaa Tampereella tämän aihealueen keräämisen Werstaan keskittyessä erikoismuseona enemmän varsinaisen työelämän puolelle. Asuinkulttuuria on jo pitkään kerätty esimerkiksi Amurin työläismuseokortteliin. 11 On olemassa myös aihealueita, joiden jakamista ei voi tehdä, eikä se olisi mielekästäkään. Tällaisia aihealueita on olemassa esimerkiksi teollisuuden kentässä. Myös vuoden tapahtumat on aihealue, jota monet suomalaiset museot keräävät. Päällekkäisiä keruukohteita tulee aina olemaan. Tärkeää on kuitenkin se, että edes jonkinlaista jaottelua voidaan tehdä ja etenkin se, että museot ovat tietoisia toistensa keruukohteista. Werstas ja Vapriikki ovat tehneet ja tulevat jatkossakin tekemään yhteistyötä keruun kehittämisessä. Oli se sitten teoreettisempaa hahmottelua keruun linjoista tai sitten käytännön tasolla toimimista esimerkiksi lahjoittajien ohjaamista eteenpäin tapauksissa, joissa lahjoitettava esine kuuluu ensisijaisesti toisen museon keruun piiriin. Lenin-museon kanssa on puolestaan sovittu, että suomalaisen työväenliikkeen kaikkien aatesuuntien historia kuuluu Werstaan vastuulle, mutta suomalaisten toiminta Neuvostoliitossa taas Leninmuseolle. Vastaavia käytäntöjä tulisi luoda myös muiden museoiden kanssa Kartuntatapa Työväenmuseo Werstas on alan valtakunnallinen erikoismuseo. Tämän myötä myös keruukohteet ja -toiminta ovat koko Suomen kattavia. Keruukohteisiin saattaa sisältyä joitakin alueellisia erikoiskohteita, mikäli kyseessä on valtakunnallisesti merkittävä esimerkki tai muu painava syy. Peruslähtökohtaisesti museo ei kuitenkaan rajaa keruutaan koskemaan jotain tiettyä aluetta. Vastaavasti museo ei myöskään rajaa maantieteellisiä alueita keruunsa ulkopuolelle. Työväenmuseo Werstas tekee keruutyössä yhteistyötä työväen perinnelaitosten kanssa. Yhteistyö on kaksisuuntaista: Werstas jatkolähettää saamansa arkistomateriaalin arkistolaitoksille ja vastaavasti arkistolaitokset lähettävät saamansa museaalisen materiaalin Werstaalle. Werstas varaa oikeuden tehdä lopulliset esinevalinnat arkistolaitoksilta saamansa materiaalin joukosta. Tämän lisäksi Werstas tekee yhteistyötä myös muiden museoiden ja arkistolaitosten kanssa. Työväenmuseo Werstaan tekemä keruu on aikaansa seuraavaa. Museo pyrkii tallentamaan ja dokumentoimaan materiaalia myös nykypäivästä tärkeäksi katsomistaan aiheista ja ilmiöistä. Tämän lisäksi Werstas seuraa kotimaista museokenttää ja siellä tapahtuvaa keruutyötä. Tutustumalla muiden museoiden kartuntaperiaatteisiin ja keruukohteisiin, on mahdollisuus välttää päällekkäisiä keruita. Näin museot identifioituvat paremmin suhteessa kokoelmiinsa ja samalla kyetään säästämään arvokkaita resursseja tuottavampaan työhön. Työväenmuseo Werstaan kokoelmien kartunta on ollut valtaosaltaan passiivista, eli lahjoituksiin perustuvaa. Passiivinen kartunta ei tarkoita sitä, että museo olisi tai sen tulisi olla passiivinen kentän suuntaan. Informaatiota jakamalla museon on mahdollista ohjata myös passiivisen kartunnan muotoja ja suuntaa. Kyseessä on erittäin tärkeä seikka, johon museon on tulevaisuudessa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Museon on aktiivisesti informoitava kenttää siitä, mitä sen kokoelmista puuttuu. Tällä tavoin lahjoittajia on mahdollista aktivoida toimimaan museon kokoelmien puutteiden korjaamiseksi. Samalla museo saa enemmän kontakteja aktiivisiin museokävijöihin. Tulevaisuudessa Werstaan on myös panostettava aktiiviseen kartuntaan järjestämällä suunnitelmallisia, tarkkaan rajattuja keräyksiä. Aktiivista kartuntaa on mahdollista tehdä myös ostoin, mutta tähän Werstaalla on vuositasolla hyvin vähän resursseja.

12 3.3.3 Kartunnan seuranta 12 Kartunnan seurannan päävastuu on kokoelmapäälliköllä. Hän ottaa museolle tarjotut esineet vastaan ja tekee päätökset niiden hyväksymisestä osaksi museokokoelmaa. Kokoelmapäällikkö on velvollinen noudattamaan museon kartuntaperiaatteita ja toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Kokoelmapäällikön vastuulla on myös kartuntaperiaatteiden ja keruukohteiden kehittäminen, sillä hän seuraa kiinteästi kartuntaprosesseja osana toimenkuvaansa. Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa olevia keruuta ohjaavia liitteitä päivitetään tarpeen mukaan. Myös koko kokoelmapoliittista ohjelmaa päivitetään säännöllisin väliajoin, n. 1-5 vuoden sykleissä. Liitteiden muuttamiseen riittää museonjohtajan hyväksyntä, mutta kokoelmapoliittisen ohjelman strategisista linjamuutoksista päättää museon hallitus. Tarkoin harkituista kartuntaperiaatteista huolimatta käytännön keruutyö ei ole helppoa. Hankaluutena on keruualue, joka on määrittelyistä huolimatta tietyssä mielessä epämääräinen tai ainakin monisyinen. Tilanne korostaa oman museon identiteetin tiedostamista ja keruukohteiden tunnistamista yleisestä massasta. Tulee myös muistaa, että kartuntaperiaatteet eivät ole kiveen hakattua tietoa, vaan muuttuvia käytänteitä. Periaatteita ja niiden oikeellisuutta suhteessa museon toteuttamaan kokonaislinjaan tulee aktiivisesti miettiä ja tarpeen vaatiessa periaatteita tulee myös voida korjata oikeellisemmiksi. Työväenmuseo Werstaalla seurataan kartunnan ohella myös kokoelmatyön tuloksellisuutta. Suuntaviivat määritellään ja raportoidaan pääosin toimintasuunnitelmien ja -kertomusten tasolla. Työn onnistumista tarkastellaan pelkistetyn tuloskortin avulla. Kortista löytyy eri näkökulmiin sovitetut mittarit, joilla kokoelmatyötä ja sen edistymistä on mahdollista seurata. Edelleen korttiin kirjataan vuosittainen resursointi ja tulostavoitteet sekä vuoden että neljän vuoden aikajänteellä. 3.4 Arvoluokitus Museon on kyettävä arvioimaan kokoelmiaan kriittisesti. Tämä on eräs kokoelmien haltuunoton ja kehitystyön peruslähtökohtia. Museon on tiedettävä kokoelmiensa vahvuudet, heikkoudet ja puutteet. Edellä mainitut seikat ovat osaltaan vaikuttamassa myös kartuntaperiaatteisiin ja niiden muotoutumiseen. Työväenmuseo Werstaalla ei ole ollut käytössä mitään työkalua kokoelmien kriittiseen arviointiin. Tilanne on ollut melkeinpä päinvastainen, etenkin museon ensimmäisten toimintavuosien aikana, jolloin otettiin vastaan osittain pakostakin suuria lahjoituseriä, joiden sisällöllinen laatu oli hyvin kirjavaa. Werstas siirtyy kokoelmien kriittiseen arviointiin ja arvottamiseen käyttäen apuna Tampereen museoiden vuonna 1994 kehittämää ja käyttöönottamaa arvoluokitusjärjestelmää. Werstas on muovannut arvoluokitusjärjestelmän omien kokoelmiensa arvottamiseen sopivaksi työkaluksi. Järjestelmä otetaan käyttöön vuonna Kokoelmien arvoluokittaminen on suuri ja työläs operaatio, jonka läpivieminen tulee viemään vuosia. Työtä tehdään jaksoittain siten, että kokoelmia arvotetaan esineryhmä kerrallaan. Seuraavassa arvoluokitusjärjestelmän ydinperiaatteet. Arvoluokituksen perusajatus on, että kokoelmien dokumentit ovat eriarvoisia. Arvoluokituksessa dokumentit jaetaan viiteen arvoluokkaan. Arvoluokka I sisältää kokoelmasta oleellisimman kulttuuriperinnön ja arvoluokka II puolestaan arvoluokan I veroisia dokumentteja, joilla voidaan tarvittaessa korvata vastaavat arvoluokan I dokumentit. Arvoluokkaan III sijoitetaan pysyväisnäyttelyiden dokumentit, samoin toistuvaisdokumentit. Luokkaan IV arvotetaan kokoelmista sellaiset dokumentit, jotka eivät sisällä kokoelman kannalta uutta kulttuuriarvoa. Tämä arvoluokka muodostaa havaintokokoelman, johon voidaan soveltaa käyttöesineiden käsittely- ja säilytysohjeita. Luokka V on ns. poistoluokka. Sen kautta poistuvat muista luokista pudonneet dokumentit. Esineet jaetaan edellä mainittuihin arvoluokkiin käyttämällä apuna neljää näkökulmaa: esineen sopivuus kokoelmaan, esineen historiallinen merkitys, esineen kontekstitiedot ja esineen kunto. (Laajempi selvitys aiheesta, katso liite 7).

13 13 4. Tulevaisuus: Kokoelmien ja kartunnan kehitystyö Menestyvä kokoelmatyö vaatii museolta jatkuvaa ja harkittua kehitystyötä. Kokoelmia on pystyttävä arvioimaan ja arvottamaan mahdollisten puutteiden havaitsemiseksi ja niiden korjaamiseksi. Erityisesti kartunnan suhteen museon on oltava tietoinen omista kokoelmistaan ja niiden kulloisestakin tilasta. Kartunta on työkalu, jonka avulla kokoelmia ohjataan eteenpäin. Käytännössä kokoelmat ja niiden karttuminen määrittävät toisiaan eikä niitä ole järkevää erottaa toisistaan. On kuitenkin syytä tutkia, mitä näihin käsitteisiin sisältyy. Siitä syystä nämä toisiinsa limittyvät tekijät on esitelty erikseen seuraavissa alaluvuissa. Samalla esitellään lyhyesti Työväenmuseo Werstaan kehitystoimenpiteet näiden osa-alueiden osalta. 4.1 Kokoelmien kehitystyö Monella museolla, Työväenmuseo Werstas mukaan lukien, suurimpana ongelmana kokoelmien suhteen on se, ettei tarkkaan tiedetä mitä kaikkea kokoelmissa on. Kokoelmien haltuunotto onkin eräs kokoelmien kehitystyön päätehtävistä. Tilanne, jossa kokoelmat olisivat absoluuttisesti museon hallussa, on hyvin optimistinen ajatus, mutta siihen on pyrittävä. Werstaalla tähän tavoitteeseen pyritään seuraavien prosessien avulla: A. Kokoelmien inventointi Museon kokoelmat ovat karttuneet varsinkin toiminnan ensimmäisinä vuosina erittäin kiivasta tahtia. Kiivaan tahdin lisäksi diarioerät ovat olleet ajoittain valtavia, jopa usean tuhannen kappaleen esine- ja arkistoeriä. Vaikka tällaisia eriä ei enää haluttaisi ottaa vastaan, se voi joissakin tilanteissa olla välttämätöntä. Tällainen tilanne johtaa siihen, että museolla ei ole lainkaan tietoa siitä, mitä tietty diarioerä tarkalleen ottaen sisältää. Tätä ongelmavyyhtiä puretaan auki inventoimalla. Inventoinnin yhteydessä luetteloimattomasta materiaalista poistetaan sellainen osa, joka ei ole museon kokoelmiin soveltuvaa. Materiaalin poistaminen on tässä vaiheessa vielä verrattain helppoa. Toimenpide voidaan tehdä kokoelmapäällikön päätöksellä ilman poistopöytäkirjoja. Werstaan tavoitteena on pitää kokoelma täysin inventoituna. Tätä voidaan pitää välivaiheena seuraavaan tavoitteeseen, täysin luetteloituun kokoelmaan. Kehitystoimenpiteenä museo alkaa siirtää sähköisessä muodossa olevia inventointilistoja kunkin diarioerän yhteyteen diariotietokannassa. Tällä tavalla luetteloimaton, mutta inventoitu diariomateriaali saadaan paremmin hallintaan ja sähköisten hakujen piiriin. B. Esineiden luettelointi Työväenmuseo Werstaalla esineiden ja valokuvien luettelointityötä joudutaan tekemään pääasiassa projektiluontoisesti ja erilaisten harjoittelijoiden ja työllistettyjen avulla. Luettelointi on avainasemassa kokoelmien haltuunoton kannalta ja Werstas pyrkiikin kokoelmatoiminnoissaan määrätietoiseen esine- ja valokuvaluettelointiin. Pyrkimys on haasteellinen, sillä luettelointityöhön on tällöin kohdennettava lisää resursseja jo ennestään rajallisista voimavaroista. Täydellisesti luetteloitu kokoelma on ehkä toiveunta, mutta luetteloidun esineistön osuuden määrätietoinen kasvattaminen suhteessa koko kokoelmaan on Werstaan tavoite. On ymmärrettävä ja tunnustettava, että luettelointi on vuosien, jopa vuosikymmenten työn takana. C. Varastoinnin optimoiminen Museaaliset standardit täyttävän varastotilan puute on eräs museoiden perusongelmista. Uuden varastotilan hankkiminen on usein kustannussyistä mahdotonta, mutta jo olemassa olevien tilojen optimoimisella ja uudelleenjärjestelyillä on tukalaa tilannetta mahdollista helpottaa. Samalla esineiden säilyvyys ja varastoturvallisuus paranevat. Työväenmuseo Werstaalla varastoinnin optimoimiselle on tarvetta. Tavoitteena on luoda esineille varastopaikkakoodisto siten, että esineet sijoitetaan materiaalinsa mukaan oikeat olosuhteet

14 käsittävään varastoon. Edelleen esineet varastoidaan mahdollisimman tilatehokkaasti ja ne pakataan uudelleen. Tämäkin on vuosien työ, mutta lopputuloksena on laadukkaampi ja museoturvallisempi varasto. Varastoinnin optimointi pitää sisällään myös ajatuksen varastojen olosuhteiden (lämpö, kosteus, siisteys) säännöllisestä tarkkailusta ja korjaavista toimenpiteistä. Museaalisten esineiden varastointi on kokoelmien käytön ja säilyvyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Varastointia tullaan jatkuvasti kehittämään kulloisenkin tilanteen ja uusien alalla tapahtuvien parannusten myötä. 14 D. Kokoelmista tiedottaminen Sanotaan, että kokoelmat ovat museon kivijalka. Tämä saatetaan museoiden kokoelmatyössä ottaa usein liian itsestään selvyytenä. Kokoelmista tiedottaminen sekä museon sisäisesti että museon ulkopuolelle on ensiarvoisen tärkeää. Etenkin sisäinen tiedottaminen saattaa usein jäädä hyvin vähäiseksi eivätkä oman organisaation ihmiset tiedä mitä kokoelmapuolella tapahtuu tai mitä uusia esine- tai valokuvaeriä museo on ottanut vastaan. Tähän seikkaa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Luonnollisesti kokoelmista tiedottaminen myös museon ulkopuolelle on erittäin tärkeää: näyttelyiden ohella kokoelmat ovat museon julkisivu maailmalle. On siis kaikkea muuta kuin yhdentekevää, miten ja missä määrin kokoelmista tiedotetaan. Lisäksi on syytä muistaa, että museolla saattaa olla kokoelmissaan sellaisia osakokonaisuuksia, jotka jäävät erillissopimusten vuoksi avoimen tiedottamisen ulkopuolelle. Kyseessä ovat esineet, valokuvat tai asiakirjat, joihin liittyy käyttörajoitteita. Esineet ovat vapaasti käytettävissä vain tutkimuskäyttöön, tai esineisiin liittyvien henkilöiden identiteettiä ei saa julkisesti paljastaa. Tällaiset esineet muodostavat kuitenkin usein vain hyvin pienen osan museon kokoelmista. Edellä esiteltiin kokoelmien kehitystyön pääalueet. Näitä seikkoja tullaan koko ajan työstämään ja niiden sisällöt elävät ajassa. Työväenmuseo Werstas seuraa aikaansa ja alalla käytävää keskustelua aiheesta. Tavoitteena on kokoelmatyön resurssien lisääminen omia lähtökohtia ja käytänteitä parantamalla ja kehittämällä. 4.2 Kartunnan kehitystyö Museo kerää harkiten kokoelmiinsa vain sellaista esineistöä, joka liittyy museon edustamaan aihepiiriin ja jolle on määritelty sijansa museon kokoelmissa. Tämä on kokoelmatyön ydinajatus ja ohjenuora. Ajatuksen toteuttaminen käytännössä on toisinaan vaikeaa. Siitä ovat osoituksena nopeasti kasvavat kokoelmat. Kartunnan kehittäminen lähtee liikkeelle museon omista kokoelmista. Tällöin kokoelmien koostumuksen tunteminen ja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää. Kartunnan kehittämisessä on kyse keruun kohdentamisesta kokoelmien aukkokohtiin ja heikosti hallussa olevien osa-alueiden vahvistamiseen. Samalla järjestelmä toimii myös toisin päin: keruun kohdentamisella voidaan välttää turhan ja ylimääräisen aineksen karttuminen kokoelmiin. Kartunnan kehitystyöllä uudelleen arvioidaan vanhoja ja määritellään uusia arvoja. Pelkkä omien kokoelmien tuntemus ei riitä keruun kohdentamisessa. On myös kyettävä hahmottamaan museon merkitys kansallisessa ja kansainvälisessä museokentässä, museon identiteetti ja toimintaympäristö. Nämä tekijät määrittämällä on mahdollista paikantaa museon keruukohteet ja arvioida niiden nykytila. Määrittelyn jälkeen voidaan kohdentaa keruukohteita ja niiden tarvitsemaa keruuintensiteettiä. Työväenmuseo Werstas tekee määrätietoista työtä oman kokoelmansa haltuun ottamiseksi. Tässä ohjelmassa määritelty toimintakenttä ja keruukohteet ovat keskeisiä työkaluja Werstaan kartuntaa kehitettäessä. Monessa suomalaisessa museossa, Työväenmuseo Werstas mukaan luettuna, yleisin kartuntatapa on passiivinen kartunta. Tällä tarkoitetaan sitä, että aloite lahjoitukselle tulee kentältä, ei museosta. Passiivisen kartunnan suurin ongelma on se, että läheskään aina ei tarjota sellaista materiaalia, mikä sopii museon kokoelmiin ja täydentää sitä. Tämän seikan muuttamiseksi museon on aiempaa enemmän tiedotettava museon ulkopuolisia tahoja museon kokoelmista ja niissä olevista puutteista. Tämä on tehokkain keino passiivisen kartunnan kasvattamiseen ja myös sen kohdentamiseen. Samalla museo tekee sekä itseään että kokoelmiaan tunnetuksi

15 suuren yleisön silmissä. Aktiivinen tiedottaminen onkin eräs niistä seikoista johon Werstas pyrkii kokoelmien kehitystyössään panostamaan. 15 Museon on mahdollista toteuttaa myös aktiivista kartuntaa ja ostoja, jolloin aloite esineistön hankkimiselle tulee museon taholta. Aktiivinen kartunta voi olla esimerkiksi jokin tiettyyn teemaan liittyvä keruuhanke. Tällöin museo informoi ihmisiä tarkasti siitä, millaista materiaalia se toivoisi museon kokoelmiin lahjoitettavan. Onnistuessaan aktiivinen kartunta täydentää museon kokoelmissa olevia puutteita erittäin tehokkaasti. Työväenmuseo Werstas pyrkii toteuttamaan aktiivista kartuntaa mahdollisuuksien mukaan, myös ostoin. Ostojen tekeminen on tosin erittäin haastavaa, sillä määrärahoja tähän toimintaan on käytössä hyvin rajoitetusti. Museoiden välinen yhteistyö ja kollektiivinen ymmärrys eri museoiden rooleista ja keruukohteista on eräs tärkeä kartunnan kehitystyön osa-alue. Suomalaisten museoiden tulisi käydä entistä enemmän dialogia keskenään keruusta ja sen kehittämisestä. Onhan selvää, että koskaan ei päästä tarkasti rajattuun työnjakoon, jossa jokaisella museolla olisi oma keruualueensa. Eikä tähän ole mielekästä pyrkiäkään. Sen sijaan yhteistyön ja tietynlaisen työnjaon kehittämiselle on paljonkin tarvetta. Asia korostuu nykyaikana, jolloin lähes kaikkien museoiden kokoelmat paisuvat ja varastointitiloista on huutava puute. Kokoelmapoliittisten ohjelmien ja niihin kirjattujen keruukohteiden esittely museoiden välillä on eräs erinomainen keino lisätä tietoisuutta yksittäisten museoiden roolista suuressa suomalaisessa museossa. Werstas pyrkii omalta osaltaan näyttämään esimerkkiä ja rohkaisemaan muita museoita entistä avoimempaan dialogiin koskien omia kokoelmiaan. 5. Esineprosessi 5.1 Esineen kulku kentältä osaksi museon kokoelmaa Esineprosessi kuvaa esineen siirtymistä kentältä osaksi museon kokoelmaa. Seuraavassa käydään lyhyesti lävitse Työväenmuseo Werstaan esineprosessi. A. Yhteydenotto Asiakas ottaa yhteyttä museoon tarjoten esinettä museon kokoelmiin. Hänet ohjataan kokoelmapäällikölle, joka tekee vastaanottopäätökset esinetarjouksista. Kokoelmapäällikkö haastattelee lahjoittajaa lyhyesti ottaen ylös perustiedot esineestä, sen taustasta ja kunnosta. Näiden tietojen perusteella kokoelmapäällikön on yleensä pystyttävä tekemään päätös siitä, otetaanko esine museon kokoelmiin vai ei. Tarvittaessa sovitaan asiakkaan kanssa tapaaminen, mikäli esine on nähtävä luonnossa ennen vastaanottopäätöksen tekemistä. Mikäli esine ei kuulu museon keruupiiriin tai sille on tiedossa soveltuvampi kokoelma jossain muussa museossa, voi kokoelmapäällikkö tehdä jo tässä vaiheessa kielteisen päätöksen esineen vastaanottamisesta ja informoida asiakasta asiasta. Toisaalta, mikäli esine on erityisen arvokas ja/ tai olennainen museon kokoelmien kannalta, voi kokoelmapäällikkö tehdä saman tien myös myönteisen päätöksen ja ottaa esine osaksi kokoelmia. Tavallisesti ennen päätöksen tekemistä kokoelmapäällikön on ensin kartoitettava museon kokoelmat. B. Kokoelmien kartoitus ja vastaanottopäätös Kokoelmapäällikkö kartoittaa kokoelmat ja tutkii, onko museolla vastaavaa esinettä entuudestaan kokoelmissa. Mikäli esinettä tai esineryhmää on jo riittävästi museon kokoelmissa, tekee kokoelmapäällikkö kielteisen vastaanottopäätöksen ja informoi tästä asiakasta. Mikäli taas esinettä ei entuudestaan ole ja se on museon kokoelmiin soveltuva, ottaa kokoelmapäällikkö esineen vastaan. Mikäli kyseessä on osto, tekee kokoelmapäällikkö ostopäätöksen prosessin tässä vaiheessa.

16 C. Vastaanotto 16 Kokoelmapäällikkö ottaa esineen vastaan ja tarvittaessa haastattelee lahjoittaa uudelleen, jotta kaikki esineeseen, sen historiaan, käyttöön, valmistukseen ja omistussuhteisiin liittyvä tieto saadaan tallennettua. Samassa yhteydessä täytetään luovutussopimus. Luovutussopimuksesta käy ilmi lahjoittajan yhteystiedot ja lahjoituserän sisältö. Luovutussopimuksessa kerrotaan myös lahjoitettavien tai myytävien esineiden omistusoikeuden siirtymisestä museolle. Asiakirja täytetään kahtena samanlaisena kappaleena, joista luovuttaja saa toisen ja vastaanottaja toisen kappaleen. (Luovutussopimus, liite 8) D. Diariointi Luovutussopimuksessa lahjoituserä saa juoksevan diarionumeron, jonka avulla erä on mahdollista tunnistaa museon kokoelmista. Luovutussopimus arkistoidaan mappiin, jota säilytetään museon toimistossa. Kokoelmapäälliköllä on luovutussopimuksista kopiomappi huoneessaan. Museolla on myös erillinen sidottu diariokirja, josta löytyvät diarioerien perustiedot: saantipäivämäärä, saantitapa (lahjoitus, osto, talteenotto, muu), luovuttajan nimi ja yhteystiedot, saantierän kuvaus, saantierän tyyppi (esine, valokuva, arkisto, kirja, juliste, muu), saatujen dokumenttien lukumäärä ja muut mahdolliset tiedot. Diariokirjan ylläpidosta vastaa kokoelmapäällikkö ja kirjaa säilytetään hänen huoneessaan. Diarionumero merkitään kyseiseen esine-erään. Mikäli diarioerä on laaja, tehdään siitä inventaariolista, joka liitetään luovutussopimuksen yhteyteen sekä tallennetaan tietokoneelle. Samoin diariotiedot ja inventaariolistat tallennetaan museon tietokantaohjelmaan diariotietokantaan. E. Karanteeni ja kuntokartoitus Museoon tullessaan esine on erillisessä vastaanottotilassa karanteenissa ennen kuin se pääsee samoihin tiloihin varsinaisten museoesineiden kanssa. Karanteeniaikana esineen kunto ja puhtaus tarkistetaan ja tarpeen vaatiessa se käsitellään tuholaisten hävittämiseksi esineestä. Tällä menettelyllä pyritään suojaamaan museon olemassa olevaa kokoelmaa erilaisilta uhilta, lähinnä tuholaisilta. Yleisin tapa tuholaisten hävittämiselle on esineen pakastaminen. Ennen pakastamista on varmistuttava, että esineen eri materiaalit soveltuvat pakastamiselle ja että esine on riittävän hyväkuntoinen tähän toimenpiteeseen. Pakastuslämpötila on -28 astetta celsiusta ja pakastusaika on kaksi viiden vuorokauden jaksoa, välissä kahden vuorokauden lepojakso. Museomestari on pakastustoimenpiteen vastuuhenkilö ja kokoelmapäällikkö hänen varamiehensä. Museolla on käytössä pakastuspäiväkirja, johon merkitään pakastettavan erän diarionumero, pakastuksen aloituspäivämäärä, pakastuksen päättymispäivämäärä ja muut huomioitavat asiat. Mikäli esine ei kestä pakastamista, mutta on oletettavaa, että siinä on tuholaisia, on esine käsiteltävä muulla tavoin kuten myrkyttämällä. Karanteeniaikana esineelle tehdään kuntokartoitus ja esine peruspuhdistetaan. Kuntokartoituksesta ja puhdistuksesta vastaa kokoelmapäällikkö tai hänen ohjeistamansa henkilö. Aktiivisen keruun kyseessä ollessa esine käy lävitse saman prosessin. Poikkeuksena prosessin alku, jossa kokoelmapäällikkö tekee hankintapäätöksen esineestä alustavan kartoituksen jälkeen. 5.2 Luettelointi ja tutkimus Työväenmuseo Werstaalla on luettelointitiedot tallennettu elektroniseen muotoon museon alkutaipaleelta lähtien. Werstaalla on käytössä dbase-tietokantasovellukseen kehitetty luettelointiohjelma, jonka on luonut museon erikoissuunnittelija Kimmo Kestinen. Luettelointiohjelma sisältää pitkälti samat tiedot kuin Museoviraston perinteinen paperilomake. Tämän lisäksi luettelointiohjelman tietokentät ovat samassa järjestyksessä kuin paperilomakkeessa. Ohjelmaan tallennetaan tiedot esineen taustasta, käyttäjästä, valmistajasta, käyttöpaikasta, esineen ulkomuodosta, mitoista ja muista

17 esineen kannalta merkittävistä tiedoista. Tämän lisäksi esine digikuvataan ja kuvat liitetään esineen tietojen yhteyteen. 17 Alun perin luettelointijärjestys oli kaksiportainen: ensin esine luetteloitiin käsin paperilomakkeelle, josta tiedot kopioitiin luettelointiohjelmaan. Sittemmin luettelointijärjestys muutettiin yksiportaiseksi, eli esine luetteloidaan suoraan tietokoneelle. Luetteloiduista esineistä otetaan myös paperituloste, joka liitetään esinemappiin. Tämän myötä kaikista luetteloiduista esineistä on olemassa myös paperinen varmuuskopio. Työväenmuseo Werstaalla luetteloidaan esineitä tiedon määrän ja tarkkuuden suhteen kahdella tasolla: tunnistusluetteloimalla ja tutkimusluetteloimalla. Tunnistusluetteloinnissa esineelle annetaan oma numeronsa, joka on luonteeltaan juokseva numero. Numeron edessä on kirjainlyhenne TK osoittamassa esineen kuulumista Työväenmuseo Werstaan esinekokoelmaan (TK lyhenne tulee alun perin museon alkuperäisestä nimestä Työväen keskusmuseo). Tunnistusluettelointi on nimensä mukaisesti esineen tunnistamista. Tunnistusluetteloinnissa esine pyritään identifioimaan ja asettamaan kontekstiinsa niin hyvin kuin se lahjoittajalta saatujen tietojen ja esineen silmämääräisen tutkimisen avulla on mahdollista. Tunnistusluettelointia perusteellisempi taso on tutkimusluettelointi. Se on esineen varsinaista tutkimista ja esineeseen liittyvän tiedon aktiivista hakemista alan tutkimuskirjallisuudesta ja muista mahdollisista lähteistä. Tutkimusluetteloinnin tarkoituksena on syventää esineeseen ja sen kontekstiin liittyvää tietoa. Rajallisten resurssien vuoksi tutkimusluettelointia voidaan tehdä hyvin rajoitetusti ja tunnistusluettelointi onkin se taso, jolla esinetutkimusta Werstaalla pääasiassa tehdään. Tutkimusluettelointia voidaan vuositasolla tehdä hyvin rajoitetulle joukolle esineitä. Tällaisia ovat mm. näyttelyyn tulevat esineet, joiden taustaa ja käyttöä on selviteltävä tarkemmin. (Esineen luettelointiohjeet, liite 9) Esineen saadessa oman luettelointinumeronsa, tulee numero myös kiinnittää esineeseen asianmukaisesti ja pysyvästi. Peruskäytänteenä on, että koviin esineisiin numero maalataan huomaamattomaan paikkaan. Tekstiileissä käytetään ommeltavaa numerolappua johon esinenumero on merkitty tussilla. Pahvisissa ja paperisissa esineissä numero merkitään esineeseen lyijykynällä. Mikäli esinettä ei ole vielä puhdistettu, tehdään se viimeistään tässä vaiheessa ennen esineen pakkaamista ja varastoimista. 5.3 Varastointi Esineprosessi päättyy esineen varastoimiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että esine jäisi pysyvästi varastoon, vaan esineprosessin päättymisen voi nähdä muiden prosessien, kuten lainausprosessin, alkuna. Kun esine on puhdistettu, luetteloitu ja kuvattu, on se valmis varastoitavaksi. Esineen pakkaamisperiaatteet riippuvat pitkälti esineen materiaalista. Materiaali määrittää myös sen, mihin varastoon esine tullaan sijoittamaan. Työväenmuseo Werstaalla on kahden tyyppisiä varastotiloja: kuivat varastotilat metalli-, kivi-, lasi- ja keramiikkaesineille sekä kosteahko varastotila puu-, paperi-, tekstiili-, nahka- ja luuesineille. Jos samassa esineessä on osia kummastakin ryhmästä, varasto valitaan heikommin säilyvän materiaalin perusteella. Perusperiaatteena esineen pakkaamiselle on sen säilyvyyden takaaminen ja jokaisen esineryhmän oikeaoppinen varastoiminen. Esine pakataan sille soveltuviin suojaus- ja pakkausmateriaaleihin. Werstaalla käytetään happovapaata silkkipaperia jolla esine suojataan ja eristetään muista materiaaleista. Pienesineet pakataan toisistaan eristettyinä happovapaisiin pahvilaatikoihin. Keskisuuret esineet pidetään avohyllyillä ja suurille esineille on paikka varaston lattiatasolla. Tekstiileille on omat pakkausperiaatteensa. Teatteripuvuille on teetetty omat pahvilaatikkonsa, tai ne roikkuvat suojattuna henkareilla. Lippukokoelman liput on pakattu täysin suojattuna rullalle pahvihylsyn ympärille. Hylsyt on varastoitu omiin telineisiinsä. Kun esine on pakattu ja se on valmis varastoitavaksi, sille annetaan oma varastopaikkansa. Varastointia varten on kehitetty varastopaikkakoodisto, jonka avulla uudet varastoon tulevat esineet on mahdollista sijoittaa oikeille paikoilleen. Varastopaikan määrittämisestä uudelle esineelle vastaa museomestari, varastomies tai kokoelmapäällikkö. Varastopaikan voi antaa tarvittaessa myös joku muu museon henkilökuntaan kuuluva

18 18 käyttäen apunaan varastopaikkakoodistoa. Kun esine on saanut oman varastopaikkansa, merkitsee varastopaikan antaja tiedon museon luettelointiohjelmaan kyseisen esineen tietoihin. (Varastopaikkakoodisto, liite 10) Esineitä siirreltäessä on ensiarvoisen tärkeää, että esineet sijoitetaan varastossa niille määritellyille paikoille. Tämä on varastojärjestyksen ja esineiden löytymisen peruslähtökohta. Museomestari ja varastomies huolehtivat varaston eri käytänteistä, kuten varastosiirroista ja esinekuljetuksista. Kokoelmapäällikkö koordinoi varastotoimintoja mutta ei pääsääntöisesti osallistu varastoinnin käytännön toimiin. 5.4 Konservointi Työväenmuseo Werstaalla ei ole omaa konservointilaitosta eikä työsuhteeseen palkattuja konservaattoreita. Tarvittavat konservointipalvelut ostetaan ulkopuolisena työnä. Tästä syystä Werstaalla tehdään vuosittain verrattain vähän ammattikonservointia. Työväenmuseo Werstas pyrkii toteuttamaan konservointipolitiikkaa, missä vähillä resursseilla saadaan tuotettua mahdollisimman suuri hyöty. Tämä tarkoittaa konservointitöiden tarkkaa suunnittelua ja priorisointia. Määrän sijasta on panostettava laatuun, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että vuosittain saataisiin konservoitua vain yksittäisiä esineitä. Edellisten seikkojen vuoksi konservointi ei Werstaalla kuulu kiinteästi osaksi esineprosessia. 6. Valokuvaprosessi 6.1 Valokuvan siirtyminen kentältä kokoelmiin Valokuvaprosessi on alkuvaiheiltaan rinnasteinen esineprosessiin. Rinnasteisuus koskee esineprosessin osia A D (yhteydenotto diariointi). Valokuvien osalta prosessin alkuvaiheessa tulee kiinnittää erityistä huomiota tekijänoikeuskysymykseen. Kokoelmapäällikön tulee varmistua siitä, että lahjoittajalla on tekijänoikeudet tarjoamiinsa valokuviin. Samalla kokoelmapäällikön on selvästi ilmaistava asiakkaalle, että valokuvien tekijänoikeudet siirtyvät lahjoituksen myötä museolle. Joissain tapauksissa lahjoittajalla saattaa olla oikeuksien suhteen erityisehtoja. Nämä ehdot on kirjattava selvästi luovutussopimukseen. Normaalitapauksessa tekijänoikeudet siirtyvät kuitenkin kokonaisuudessaan museolle. 6.2 Valokuvien luettelointi Valokuvat luetteloidaan Työväenmuseo Werstaan tietokantaan, jossa on oma sovelluksensa valokuville. Luettelointiohjelmassa kukin valokuva saa oman luettelointinumeronsa, joka on juokseva numero. Kuten esineiden luetteloinnissa, myös valokuvien kohdalla on käytössä kaksijakoinen, tunnistus- ja tutkimusluettelointi. Tunnistusluetteloinnin tasolla pyritään kuvat viemään tietokantaan verrattain nopeasti vähintään perustiedoilla varustettuna. Tällaisia tietoja ovat diario- ja luettelointinumero, kuvan olomuoto, kuvan aihe, kuvan koko, valokuvaaja, kuvauspaikka, kuvauspäivämäärä, sisällön kuvaus, kuvan koristelu (leimat, tekstit ym.), kuvan kunto, käyttörajoitukset, kuvan sijoituspaikka, muut tiedot. Tämän lisäksi kuva luetteloidaan kaikilla niillä tiedoilla, mitä lahjoittajalta on lahjoitusvaiheessa saatu. (Valokuvan luettelointiohjeet, liite 11) Myöhemmin tehtävä tutkimusluettelointi täydentää tunnistusluetteloinnin aikana tallennettuja tietoja. Valokuvien dokumentoinnin hoitaa joko kokoelmapäällikkö tai hänen ohjeistuksellaan joku muu museon työntekijä.

19 6.3 Valokuvien digitointikäytännöt 19 Kaikki valokuvatietokantaan tallennettavat valokuvat skannataan digitaaliseen muotoon. Valokuva digitoidaan siten, että pakkaamattoman värikuvan koko on noin 5 megatavua. Digitaalinen kuva tallennetaan jpg-muotoon, jolloin sen koko pienenee noin neljänneksellä alkuperäisestä viiden megatavun koosta. Erikoistapauksissa valokuva voidaan skannata myös pakkaamattomaan tiff-muotoon. Tällaisena erikoistapauksena voidaan pitää esimerkiksi valokuvaa, jonka epäillään tuhoutuvan jopa oikein säilöttynä. Tiff-kuvan koko on jpg-muotoista kuvaa huomattavasti suurempi. Jokaisesta skannatusta kuvasta tehdään arkistokuvan lisäksi myös pieni ja kevyt sormenpääkuva, joka on nähtävissä valokuvatietokannassa valokuvan tietojen yhteydessä. Digitoidut kuvat pysyvät tietokannassa aina käsittelemättöminä, josta ne otetaan käsiteltäviksi aina kulloistakin käyttökertaa varten. Sormenpää- ja katselukuvat tehdään digitoidusta kuvasta kuvakokoa muuttamalla. 6.4 Valokuvien varastointi ja konservointi Jokaiseen valokuvaan merkitään kuvan luettelointinumero. Luettelointinumero merkitään pehmeällä lyijykynällä kuvan taakse ylä- tai alakulmaan (ei keskelle) muodossa TK/K 111. Jos samaa kuvaa on useampi kappale, ne merkitään alanumeroina, esim. TK/K 111:1-3. Jokainen yksittäinen valokuva pakataan omaan, happovapaaseen arkistointitaskuunsa. Arkistointitaskun oikeaan yläkulmaan kirjoitetaan valokuvan luettelointinumero. Arkistointitaskut kuvineen sijoitetaan pahviseen arkistokansioon, johon tulee kuvaa kuhunkin kansion koosta riippuen. Arkistokansion päätyyn merkitään kansiossa olevien valokuvien numeroväli. Valokuvia ja kansioita säilytetään museon valokuvaarkistossa. Negatiiveja säilytetään viileässä negatiivivarastossa, jossa on tasainen +5 celsiusasteen lämpötila. Negatiivit ovat varastossa säilytyslaatikoissaan, joihin on merkitty kunkin negatiivilaatikon sisältämien kuvien numeroväli. Kun viileästä negatiivivarastosta otetaan aineistoa käyttöön, tulee aineisto siirtää vuorokautta aikaisemmin valokuvaarkistoon ja vasta sieltä seuraavana päivänä esim. yläkerran työtiloihin käsittelyä varten. Digitaalisesta kuvasta tehdään varmuuskopio säilymisen takaamiseksi. Varmuuskopio voi olla teetetty paperikuva tai kuvatiedoston poltto cd-levylle. Varmuuskopion muoto määräytyy mm. valokuvaerän koon mukaan. Mikäli varmuuskopio on paperikuva, se tallennetaan kuva-arkistoon kuten muutkin valokuvat. Digitaalisia kuvia sisältävät cd-levyt sijoitetaan niille varattuun kaappiin. Työväenmuseo Werstaalla ei ole valokuville omaa konservaattoria. Konservointipalveluja ostetaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta tarpeen mukaan taloudellisten resurssien asettamissa rajoissa. Konservointia tarvitsevat kuvat tunnistetaan luettelointivaiheessa ja museon tietokantaan merkitään konservointitarve sekä kuvaus vaurioista. Museon valokuvakokoelman suhteen noudatetaan kaikissa toimissa ennaltaehkäisevän konservoinnin periaatteita. Valokuvien pitkäaikaisen säilytyksen kannalta tärkeää on huolellinen käsittely, suojaus ilman epäpuhtauksilta ja valolta asianmukaisin materiaalein, asianmukaisissa olosuhteissa. Mikäli kuvalle tehdään digitaalista konservointia, tallennetaan konservoitu kuva tietokantaan, mutta eri tiedostonimellä kuin alkuperäinen kuva.

20 20 7. Arkistoprosessi Työväenmuseo Werstas ei varsinaisesti kerää arkistoaineistoja. Kuitenkin museoon tarjotaan myös arkistoaineistoa joko sellaisenaan tai muun tarjottavan materiaalin yhteydessä. Kaikki eri arkistonmuodostajien laajemmat arkistoaineistot pääsääntöisesti ohjataan tai luovutetaan eteenpäin arkistonmuodostajien ja aineiston kannalta soveltuviin arkistoihin. Museon kannalta tärkeiden työväen perinnelaitosten, lähinnä Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston, osalta on käytännöksi vakiintunut yhteistyö, jossa museo välittää arkistoaineistoa näihin arkistolaitoksiin. Laajempia arkistoaineistoja useammin museossa käsitellään irrallisia asiakirjoja ja sekalaista paperimateriaalia. Tätä materiaalia museoon päätyy otettaessa vastaan esimerkiksi sellaisia lahjoituksia, jotka sisältävät hyvin erityyppistä materiaalia. Samassa diarioerässä voi joskus olla niin esineitä, valokuvia, painotuotteita kuin erilaisia asiakirjadokumenttejakin. Joskus kokoelmapäällikkö voi taas ottaa vastaan yksittäisiä, merkittäviksi katsomiaan pienpainatteita tai asiakirjoja. Museoon vastaanotetusta paperiaineistosta arkistossa säilytettäväksi poimitaan pääsääntöisesti seuraavat dokumentit: lehtileikkeet, valokopiot, muistiinpanot, kaikki tyypilliseen arkistokaavaan kuuluvat asiakirjasarjat (pöytäkirjat, päiväkirjat, saapuneet kirjeet, luettelot, tilikirjat jne.) ja irrallista paperimateriaalia sisältävät sarjat. Erityiseen pienpainatearkistoon puolestaan valikoidaan seuraavanlaista paperimateriaalia: mainokset, esitteet, lentolehdet, kirjaset (esim. yhdistysten sääntökirjaset), painetut tuoteluettelot ja kuvastot sekä muut pienimuotoiset painotuotteet, jotka eivät ole yksilöllisiä esineitä. Mikäli jotakin yksilöllistä dokumenttia, joka ei liity mihinkään suurempaan kokonaisuuteen, voidaan pitää kontekstitietojensa vuoksi historiallisesti erityisen merkittävänä, voidaan se kuitenkin luokitella esineeksi ja luetteloida esinetietokantaan. Seuraavassa esitetään museon arkistoprosessi vaiheittain. Tässä arkistoprosessissa ei ole huomioitu museon omaa arkistoa. Werstaan omaa arkistoa varten on laadittu arkistonmuodostussuunnitelma (Liite 12), jota päivitetään tarpeen mukaan. A. Yhteydenotto museoon ja päätös tarjotusta aineistosta Lahjoittaja ottaa yhteyttä museoon tarjoten arkistoaineistoa museolle. Kokoelmapäällikkö keskustelee lahjoittajan kanssa aineistosta tarvittaessa muistiinpanoja tehden. Laajempien arkistoaineistojen osalta hän pyrkii keskustelun perusteella ohjaamaan lahjoittajan suoraan tarjoamaan aineistoaan kulloinkin parhaiten soveltuvaan arkistoon. Mikäli on kyse Työväen Arkistoon tai Kansan Arkistoon päätyvästä aineistosta, kokoelmapäällikkö voi päättää ottaa aineiston tilapäisesti vastaan arkistoon toimittamista varten. Näin voidaan joskus menetellä myös muihin arkistoihin päätyvän materiaalin suhteen. Jos kokoelmapäällikkö ei heti kykene määrittämään aineistolle soveltuvinta sijoituspaikkaa, ottaa hän asian selvitettäväkseen ja ilmoittaa selvitystyön jälkeen aineiston tarjoajalle, minne aineisto tulisi lahjoittaa. Mikäli lahjoittaja erityisesti haluaisi tarjoamaansa laajempaa arkistokokonaisuutta säilytettävän juuri Työväenmuseo Werstaalla, kokoelmapäällikkö voi ottaa asian harkittavakseen. Tällaisen poikkeustapauksen kyseessä ollessa hän neuvottelee museonjohtajan kanssa ja on tarvittaessa yhteydessä eri arkistoihin. Keskustelujen ja tiedustelujen perusteella hän päättää arkiston vastaanottamisesta tai ohjaamisesta muualle. Mikäli päädytään aineiston vastaanottamiseen, ilmoitetaan siitä asianosaisille tahoille ja varsinkin sille arkistolle, joka aineiston normaalikäytännön mukaisesti ottaisi vastaan. Lahjoittajan tarjotessa irrallisia asiakirjoja tai pienpainatearkistoon sijoitettavaa materiaalia joko sellaisenaan tai esim. esineistöä tai kuvamateriaalia luovuttaessaan, voi kokoelmapäällikkö harkintansa mukaan ottaa tarjottua aineistoa vastaan. Tarvittaessa hän tarkistaa museon kokoelmat ja päättää sen jälkeen, ottaako aineiston vastaan vai ei. Mikäli kokoelmapäällikkö päätyy ottamaan vastaan arkistoaineistoa, edetään kohtaan B.

21 B. Vastaanotto, diarointi ja aineiston alustava tutkimus 21 Kokoelmapäällikkö ottaa arkistolahjoituksen tai arkistoaineistoa sisältävän lahjoituksen vastaan ja haastattelee vielä lahjoittajaa kirjaten ylös kaiken oleellisen aineistoa koskevan tiedon. Luovutussopimus täytetään ja diariointi suoritetaan jo aiemmin selostetulla tavalla. Ks. luku Esineprosessi, luku 5.1, kohdat C D. Myös muihin arkistoihin välitettävästä, tilapäisesti vastaanotetusta arkistoaineistosta tehdään luovutussopimus. Siihen kirjataan muiden tietojen ohella erityisesti tieto siitä, mihin arkistolaitokseen aineisto tulee siirtymään. Luovutussopimuksen myötä myös tilapäisesti museolla säilytettävä arkistoaineisto saa siis juoksevan diarionumeron. Kokoelmapäällikkö huolehtii aineiston kuljetusjärjestelyistä määränpäähänsä. Mikäli aineisto otetaan poikkeuksellisesti Werstaan kokoelmiin, aineistoa tutkitaan vastaanotettaessa alustavasti. Mikäli arkistoaineistosta koostuva tai sitä osaltaan sisältävä diarioerä kokonaisuudessaan on laaja, aineistosta tehdään inventaariolista. Inventaariolista tulostetaan kokoelmapäällikön huoneessa olevaan luovutussopimusmappiin luovutussopimuksen yhteyteen, tallennetaan diariotietokantaan sekä tiedostona inventaariolistoja sisältävään kansioon. Arkistoaineisto siirretään asianmukaisiin arkistokoteloihin tai pahvilaatikoihin, jotka merkitään näkyvästi erälle annetulla diarionumerolla. C. Arkistoaineiston järjestäminen, luettelointi ja varastointi Kokoelmiin otetut arkistokokonaisuudet järjestetään. Tässä yhteydessä asiakirjat sijoitetaan vaippalehdissään selkeästi merkittyihin arkistokoteloihin ja kirjoitetaan arkistoluettelo. Myös irrallinen arkistoaineisto, mikäli se sisältää useampia asiakirjadokumentteja, järjestetään ja luetteloidaan sen sisällön edellyttämällä tarkkuudella. Arkistoluettelo tulostetaan ja tallennetaan kokoelmapäällikön hallussa olevaan, museossa olevia arkistoja koskevaan kansioon. Luettelo tallennetaan myös tiedostona. Järjestetylle arkistoaineistolle katsotaan pysyvä säilytystila arkistosta. Erityisen arkaluontoiseksi katsotun materiaalin kokoelmapäällikkö huolehtii lukolliseen tilaan. Pienpainatteet luetteloidaan pienpainatetietokantaan. Luetteloija luetteloi jokaisen pienpainatteen yksilöidysti. Kaikki pienpainatetietokannan kohdat pienpainatteen sisältöä, ajoitusta, käyttöä ja muuta taustatietoa koskien täytetään mahdollisuuksien mukaan. Jokaiseen pienpainatteeseen merkitään sen taustapuolelle tai takakannen sisäpuolelle lyijykynällä pienpainatteen yksilöity numero (esimerkki: TK/PP 1:2, jossa 1 on diarioerän numero ja 2 diarioerän pienpainatteiden juokseva numero). Pienpainatteiden luetteloija arkistoi luetteloimansa ja merkitsemänsä pienpainatteet asianmukaisella tavalla arkistokoteloihin esimerkiksi vaippalehtien sisässä. Arkistokoteloon merkitään näkyvästi kotelon sisältö. Pienpainatteita sisältävät arkistokotelot sijoitetaan lopullisille sijoituspaikoilleen kokoelmapäällikön ohjeistuksen mukaisesti. Arkistoaineistoa ei sen järjestämisen ja luetteloinnin yhteydessä lähtökohtaisesti tutkita kovinkaan perusteellisesti. Tarkempaan tutkimukseen ryhdytään yleensä lähinnä näyttelytarpeita ajatellen tai muun kokoelmatyön yhteydessä. 8. Kirjastoprosessi Työväenmuseo Werstaan kirjasto toimii käsikirjastona museon henkilökunnalle. Henkilökuntaa varten on laadittu ohjeet kirjaston käytöstä (Liite 13). Myös museon asiakkaat voivat valvotusti ja sopimuksen mukaan käyttää kirjastoa. Lainaustoimintaa ei ole. Kokoelmapäällikkö valvoo, että henkilökunta noudattaa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Hän myös vastaa museon ulkopuolisten henkilöiden kirjaston käytöstä.

22 Museon kirjasto karttuu lahjoitusten, ostojen sekä julkaisuvaihdon kautta. Museo kartuttaa kirjastoaan omaa toimintakenttäänsä silmällä pitäen. Kirjastoon pyritään saamaan siten aineistoa, joka edesauttaa kaikenlaista museossa tehtävää tutkimustyötä. Työtä, työväenliikettä, ammattiyhdistysliikettä, osuustoimintaliikettä ja sosiaalihistoriaa käsittelevä kirjallisuus on tyypillisintä museoon kerättävää kirjallisuutta. Myös museoammatillinen kirjallisuus on tärkeää henkilökunnan työn helpottamiseksi. 22 Työväenmuseo Werstaan kirjat voidaan jakaa kahteen eri ryhmään. Ylivoimaisesti suuremman ryhmän muodostavat varsinaiseen käsikirjastoon kuuluvat kirjat, joista pääosa on varsinaisessa kirjastotilassa. Pienemmän ryhmän muodostavat isossa kokoelmavarastossa säilytettävät museaaliset kirjakokonaisuudet. Erilaisen paperiaineiston joukosta kirjastoon sijoitetaan paitsi tieto- ja kaunokirjallisuutta, myös vuosikertomuksia, painettuja pöytäkirjoja sekä kirjanomaisia kalentereita. Edellä mainittua aineistoa varten on kirjastotietokanta. Oma tietokanta on puolestaan varattu painetuille näytelmävihkosille, jotka muodostavat siis oman kokonaisuutensa. Suuri osa museon kirjastokokonaisuutta ovat lisäksi lehdet. Lehdiksi katsotaan säännöllisesti ilmestyvät tai ilmestyneet sanoma- ja aikakauslehdet, lehden tavoin ilmestyneet tiedotteet sekä kausilehdet (esim. vappu- ja joululehdet). Lehdet kirjataan omaan lehtitietokantaansa. Joissakin poikkeustapauksissa kirja tai muu tavallisesti kirjaston puolelle sijoitettava painettu julkaisu voidaan katsoa esineeksi ja luetteloida esinetietokantaan. Tällöin tuon kirjan tai julkaisun on oltava hyvin yksilöllinen, poikkeuksellinen ja kontekstitietojensa vuoksi historiallisesti erityisen merkittävä. Seuraavassa esitetään museon kirjastoprosessi vaiheittain. A. Kirjastomateriaalin tulo museoon ja päätös kirjastoon ottamisesta Museon kirjasto karttuu useimmiten lahjoitusten kautta, ostoja tehdään talousarvion puitteissa. Kokoelmapäällikkö tarkistaa tarvittaessa museon tietokannat ennen kuin tekee päätöksen lahjoittajan tarjoaman aineiston suhteen. Vain harvoissa tapauksissa museoon otetaan kirjojen ja lehtien kaksoiskappaleita. Koska Työväenliikkeen kirjasto on työväestön ja työväenliikkeen historian erityiskirjastona vastuussa toimialansa keskeisimmän kirjastoaineiston säilyttämisestä, toimii museo pääasiallisesti niin, että kirjasto saa etuoikeutetusti esim. museolle tarjotut kirjaharvinaisuudet. Kirjastoon ollaan siis tarvittaessa yhteydessä museolle tarjotun kirjastomateriaalin suhteen ja kokoelmapäällikkö voi ottaa tätä materiaalia myös tilapäisesti vastaan Työväenliikkeen kirjastoon toimittamista varten. Tietojenvaihto kirjaston ja museon välillä on tärkeää molempiin suuntiin, sillä museo puolestaan saa usein täydennystä kirjastoonsa juuri Työväenliikkeen kirjastosta. Julkaisuvaihdon myötä museoon saadaan koko ajan erilaisia muiden museoiden tekemiä julkaisuja. Pääsääntöisesti nämä julkaisut säilytetään ja otetaan siis museon kirjastoon. Museoon tulee myös lehtiä, joista osa säilytetään vain määräajan. Osa säilytetään puolestaan pysyvästi ja kirjataan museon lehtitietokantaan. Postissa tulevien lehtien suhteen on laadittu erityinen luettelo siitä, mitä lehtiä säilytetään ja mitä ei (Liite 15). B. Vastaanotto ja diarointi Kokoelmapäällikkö tekee lahjoittajan kanssa luovutussopimuksen (ks. Esineprosessi luku 5.1, kohdat C-D) kirjoista, lehdistä tai muusta kirjastoon sijoitettavasta materiaalista. Luovutussopimusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos esimerkiksi tekijä luovuttaa kirjansa museolle, kyse on muutoin yksittäisestä kirjasta tai kirja tulee esimerkiksi postin välityksellä. Saatuihin kirjoihin, lehtiin ja muuhun kirjastoon sijoitettavaan materiaaliin merkitään heti vastaanoton jälkeen diarionumero. Se merkitään lyijykynällä esim. kirjan takakannen sisäpuolelle tai lehden takasivulle. Jo tässä vaiheessa tavalliseksi käyttökirjaksi museon käsikirjastoon tulevaan kirjaan voidaan myös lyödä museon leima.

23 23 Se materiaali, jonka osalta luovutussopimusta ei tehdä, ei myöskään saa diarionumeroa. Tällä tavoin yksittäin museoon saapuneisiin kirjoihin ja erilaisiin julkaisuihin voidaan heti sen saapumisen yhteydessä kuitenkin lyödä museon leima, jotta niiden kuuluminen museolle ei olisi epäselvää. Mikäli otetaan vastaan Työväenliikkeen kirjastoon päätyvää aineistoa, siitä tehdään myös luovutussopimus ja erä saa oman diarionumeronsa. Kokoelmapäällikkö huolehtii aineiston kuljetusjärjestelyistä sen määränpäähän saattamisessa. C. Luettelointi, luokittelu, hyllytys ja varastointi Sekä käsikirjaston kirjat että museaalisten kirjakokonaisuuksien kirjat luetteloidaan kirjastotietokantaan. Kirjastotietokannan täyttämisestä ja kirjoihin laitettavista leimoista ja merkinnöistä on tehty tarkat ohjeet (Liite 15). Sen jälkeen, kun kirja on luetteloitu kirjastotietokantaan, luetteloija huolehtii kirjan sijoittamisesta oikeaan paikkaansa. Kirjaston ja varaston hyllyihin kirjat sijoitetaan alaluokittain pääsanan, yleensä tekijän sukunimen, mukaan aakkosiin järjestettynä. Vain käsikirjaston kirjat saavat jakoluokituksen, museaalisiin kirjakokonaisuuksiin kuuluvat kirjat ei. Kaikki museaaliset kirjakokonaisuudet sijoitetaan isoon kokoelmavarastoon kukin omana kokonaisuutenaan pääsanan mukaan aakkosiin järjestettyinä. Lehdet luetteloidaan lehtitietokantaan. Jokaisen lehden osalta erityisesti tiedot julkaisijasta, perustamisvuodesta, mahdollisesta lopettamisvuodesta ja erilaisista muutoksista esim. lehden nimen suhteen pyritään kirjaamaan tietokantaan. Lehtitietokannassa toimii kirjastoluokitus, mutta luokkia ei lehtien osalta ole välttämätöntä merkitä. Samoin sijoituspaikan voi jättää merkitsemättä. Lehtiä tulee usein museolle vähitellen, pienissä erissä, minkä vuoksi kyse on yleensä lehtitietokannan täydentämisestä, kartuntatietojen lisäämisestä. Kartuntatiedot merkitään ko. lehden Kertymä-kohtaan. Siitä tulee käydä ilmi, missä diarioerässä lehtiaineisto on tullut ja onko kyse irtonumeroista vai sidotuista numeroista. Lehdet varastoidaan tietokantaan luetteloimisen tai tietokannan täydentämisen jälkeen eri sijoituspaikkoihin kokoelmapäällikön ohjeistuksen mukaisesti niiden koon ja kunnon kulloinkin vaatimalla tavalla. Säilytettäviksi päätetyt lehdet (ks. Liite 14) voivat olla aluksi luettavissa kirjastossa tai toimistoaulan lehtitelineessä tai kulkea talon sisäisessä museopostissa, mutta esim. vuodenvaihteen jälkeen ne siirretään kootusti lopullisille sijoituspaikoilleen. Painetut näytelmävihkoset luetteloidaan omaan näytelmäkirjastotietokantaan. Luetteloija luetteloi jokaisen vihkosen yksilöidysti. Kaikki tietokannan kohdat pyritään täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Jokaisen näytelmävihkosen taustapuolelle tai takakannen sisäpuolelle merkitään lyijykynällä näytelmävihkosen yksilöity numero (esimerkki: TK/NÄYT D1: 2, jossa 1 on diarioerän numero ja 2 diarioerän näytelmävihkosten juokseva numero). Näytelmävihkosten luetteloija arkistoi luetteloimansa ja merkitsemänsä näytelmävihkoset asianmukaisella tavalla arkistokoteloihin tarvittaessa vaippalehtien sisässä. Arkistokoteloon merkitään näkyvästi kotelon sisältö. Näytelmävihkosia sisältävät arkistokotelot sijoitetaan lopullisille paikoilleen kokoelmapäällikön ohjeistuksen mukaisesti.

24 24 9. Lainausprosessi 9.1 Lainausperiaatteet Työväenmuseo Werstas lainaa kokoelmiinsa kuuluvia esineitä muille museoille ja julkisyhteisöille. Jokainen laina käsitellään tapauskohtaisesti. Lainan edellytyksenä on, että lainaaja kykenee takaamaan Werstaan edellyttämät kulloisetkin olosuhdevaatimukset. Edelleen lainaajan tulee vakuuttaa esine siitä arvosta, jonka Työväenmuseo Werstas on esineelle määrittänyt, ellei toisin sovita. Werstas ei deponoi esineitä muille museoille. Laina-ajan maksimipituus on viisi vuotta kerrallaan. Tarvittaessa lainaa voidaan jatkaa uudella sopimuksella. Kuva-arkistosta ei lainata alkuperäisaineistoa. Asiakkaalle tehdään kuvista hänen tarpeisiinsa sopivat kopiot. Vaikka museon kirjastosta ei lainata materiaalia ulos, näyttelylainat ovat mahdollisia. Arkistoaineistoa kaukolainataan muihin työväenperinnelaitoksiin ja ammatillisesti hoidetuille arkistoille. 9.2 Lainaan liittyvät työvaiheet A. Lainapyyntö Lainaaja ottaa yhteyttä museoon esittäen lainapyynnön, jonka kokoelmapäällikkö ottaa vastaan. Pyynnön yhteydessä otetaan ylös taustatiedot lainasta: lainaaja, näyttelyn teema, näyttelypaikan sijainti ja olosuhteet, aiottu laina-aika. Mikäli perusteet lainalle ovat kunnossa, aloittaa kokoelmapäällikkö lainattavien esineiden kartoituksen. B. Kokoelman kartoitus Kokoelmapäällikkö tutkii museon kokoelmat ja ottaa selville mikäli kokoelmista löytyy lainatarpeeseen soveltuvaa esinettä. Jos soveltuvaa esinettä ei ole, siitä ilmoitetaan lainan pyytäjälle. Lainaan soveltuvan esineen löydyttyä kokoelmapäällikkö tutkii sen kunnon ja määrittelee olosuhdevaatimukset ja vakuutusarvon esineelle. Mikäli esine on huonokuntoinen, saattaa se estää lainan toteutumisen. Kokoelmapäällikkö hahmottelee lainasta aiheutuvat kokonaiskustannukset lainaajalle. Kustannuksia aiheuttavat mahdolliset pakkaus- ja kuljetuskustannukset. C. Yhteydenotto lainaajaan Kokoelmapäällikkö ottaa yhteyden lainaajaan esitellen lainaehdot, vakuutusarvot ja lainasta koituvat kustannukset. Mikäli lainaaja suostuu lainaehtoihin ja lainasta syntyviin kustannuksiin, aloitetaan lainan valmistelu. D. Käytännön toimet Joko kokoelmapäällikkö tai kokoelmapäällikön osoittama museon työntekijä noutaa esineen varastosta. Esine pakataan huolellisesti siirtoa varten. Lainaaja joko noutaa esineen itse tai Werstaan työntekijä kuljettaa esineen kohteeseen. Kokoelmapäällikkö laatii lainasta lainasopimuksen, johon kirjataan seuraavat perustiedot: lainanantaja, lainaaja, laina-aika, näyttelyn nimi, lainattavien esineiden numerot ja nimet, esineiden vakuutusarvot, käsittely- ja olosuhdemääräykset. Lainanantaja ja lainaaja allekirjoittavat sopimuksen. Sopimus laaditaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toinen jää lainanantajalle ja toinen lainaajalle. Sopimuksessa on myös kohta palautuspäivämäärälle. Kokoelmapäällikkö allekirjoittaa sopimuksen Työväenmuseo Werstaan

25 puolesta. Lainasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen esine/ esineet luovutetaan lainaajalle. (Esimerkki lainasopimuksesta, liite 16) 25 E. Lainan palautuminen Laina-ajan päätyttyä esine palaa museoon. Lainan vastaanottaja, useimmiten kokoelmapäällikkö, tarkastaa esineen kunnon silmämääräisesti. Mikäli kaikki näyttää olevan kunnossa, kuittaa vastaanottaja lainasopimukseen nimensä tälle varattuun kohtaan ja merkitsee päivämäärän jolloin hän on ottanut esineen vastaan. Esine siirtyy karanteeniin, jonka aikana kokoelmapäällikkö tai hänen tehtävään osoittamansa museon työntekijä tarkastaa esineen kunnon. Karanteeniajan jälkeen esine puhdistetaan, pakataan ja siirretään takaisin varastoon. 9.3 Vastuu ja vakuutukset Lainaaja on velvollinen vakuuttamaan Työväenmuseo Werstaalta lainaamansa esineet siitä arvosta, jonka Werstaan kokoelmapäällikkö niille määrittää. Lainaaja on vastuussa esineistä koko laina-ajan sisältäen esineiden siirrot. 10. Talletteet Tallete on esine, jonka sen omistaja on tallettanut museon kokoelmiin. Museolla on lupa pitää esinettä näyttelyssä ja käyttää esinettä osana tutkimusta, mutta esineen laillinen omistusoikeus on edelleen esineen omistajalla. Omistaja voi niin halutessaan ottaa esineen takaisin haltuunsa museon kokoelmista. Työväenmuseo Werstas ei lähtökohtaisesti ota talletteita vastaan. Talletteita otetaan vastaan vain siinä tapauksessa, kun kohde on erittäin harvinainen ja museon tallennusohjelman kannalta erittäin merkittävä ja uhkana on materiaalin häviäminen. Kokoelmassa jo olevat talletteet käydään läpi ja pyritään joko siirtämään omistusoikeus museolle tai palauttamaan tallete takaisin omistajalle. Werstas ei talleta esineitä muiden museoiden kokoelmiin. Työväenmuseo Werstaan hallussa olevat talletteet: Vuosi Diarioerä Omistaja 1989 D 19 Kokemäen demokraattinen yhdistys 1996 D 452 Yksityishenkilö 11. Poistot Esine tai valokuva voidaan poistaa kokoelmista, mikäli sille on olemassa riittävät perusteet. Työväenmuseo Werstas kunnioittaa kokoelmapoistoissaan ICOM:n museotyön eettisiä periaatteita. Seuraavat poistoperiaatteet koskevat museon kokoelmiin luetteloitua esineistöä.

26 11.1 Syyt esineiden ja valokuvien poistolle 26 Epäsopivuus/ merkityksettömyys Objekti ei sovi museon kokoelmiin. Esine tai valokuva saattaa olla museon kokoelmien kannalta merkityksetön, mutta se saattaa täyttää paikkansa jonkin toisen museon kokoelmissa. Objektista ei tietoja Esineen tai valokuvan taustasta ei ole olemassa minkäänlaisia tietoja. Sitä ei ole luetteloitu eikä sen kontekstista ole tiedossa mitään. Objektilla ei ole historiallista lähdettä. Huonokuntoisuus Esine tai valokuva on erittäin huonokuntoinen. Sitä ei voi konservoinnillisesti enää pelastaa ja se saattaa kuntonsa vuoksi jopa vaarantaa kokoelman muut esineet. Korkeat säilytyskustannukset Objektin säilyttäminen aiheuttaa museolle kohtuuttomat säilytys- ja ylläpitokustannukset. Valokuvan kaksoiskappaleet Valokuvasta on kokoelmissa monta täsmälleen samanlaista kappaletta Poistoprosessi Poistoprosessin eri vaihtoehdot: A. B. C. D. E. Objekti siirretään rekvisiitta- tai opetuskokoelmaan. Objekti lahjoitetaan toisen museon kokoelmiin. Objekti palautetaan lahjoittajalle Objekti myydään. Objekti tuhotaan. Museonjohtaja tekee päätöksen objektin poistamisesta kokoelmasta kokoelmapäällikön esityksen perusteella. Poistettavasta objektista täytetään poistopöytäkirja. (Poistopöytäkirja, liite 17) Kohdan A toteutuessa erillistä poistopöytäkirjaa ei täytetä vaan objekti siirretään varsinaisesta museokokoelmasta rekvisiitta- tai opetuskokoelmaan kokoelmapäällikön päätöksellä. Esinerekisteriin merkitään asianmukaiset merkinnät objektin arvon muuttumisesta. Ennen poistoa esine tai valokuva kuvataan ja sen luettelointitiedot tarkistetaan ja tietoja tarvittaessa täydennetään. Tietokantaan esineen kohdalle merkitään, että se on poistettu kokoelmista. Poistettaessa luetteloimatonta materiaalia edellä kuvatun kaltaista prosessia ei ole käydä läpi. Joissain tapauksissa myös luetteloimattoman esineistön kuvaaminen voi olla aiheellista. 12. Yhteistyö muiden perinnelaitosten kanssa Tavoitteena on, että Työväenmuseo Werstas tekee yhteistyötä keruutoiminnassa muiden samaa aihepiiriä keräävien museoiden kanssa niin, ettei jokaisen museon tarvitsisi tallentaa samoja esineitä. Yhteistyön työkaluksi Werstas on luonut mahdollisuuden tarkistaa tallennustilanne avaamalla pääsyn esine- ja kuvarekistereihinsä Internetin välityksellä. Museolla pitää olla halu ja valmius myös lainata esineitä sitä tarvitseville muille perinnelaitoksille, ja vastavuoroisesti luottaa siihen, että esineistöä saadaan niiltä myös lainaksi omiin näyttelyihimme.

27 Tallennustoiminnan päällekkäisyyksien välttämiseksi sellaiset erät, joiden materiaali ei millään tavoin kuulu työväenmuseon keruuintressiin pitää välittää kyseisen materiaalin vastuulliselle tallentajalle. Tällaisia ovat erityisesti muut valtakunnalliset erikoismuseot tai maakuntamuseot, mutta myös monet muut pienen erikoisalan museot. 27 Tampereella toimivista museoista yhteistyö Vapriikin ja Lenin-museon kanssa on tärkeää, koska keruuintresseissä on päällekkäisyyksiä ja tamperelaiset lahjoittajat ottavat varsin usein yhteyttä väärään museoon. Oman ryhmänsä muodostavat museolle lahjoitettavat arkistoerät, jotka pääosin siirretään mahdollisimman pian asianomaiseen päätearkistoon sopien siirrosta yhdessä lahjoittajan kanssa. Työväenliikettä ja eräitä muita osa-alueita käsittävän aineiston osalta keskeiset yhteistyökumppanit ovat Työväen Arkisto ja Kansan Arkisto. Museo saa työväenliikkeen arkistoilta runsaasti yleensä arkistoluovutusten yhteydessä niihin kertyvää esinemateriaalia. Meille toimitetusta aineistoista on pääsääntöisesti seulottu pois arkistoja kiinnostava osuus. Osittain arkistojen ja museon keruuintressit menevät tässä ristiin, varsinkin valokuvien ja julisteiden osalta. Yhteistyön lisääminen esimerkiksi sopimalla niiden kanssa, että ne samalla karsisivat ylimääräisen Werstaan keruuintressiin kuulumattoman tavaran pois, helpottaisi museon työtä ja kuljetuksia. Yhteistyö Työväenliikkeen kirjaston kanssa edellyttää, että meille lahjoitettavista kirja- ja lehtieristä voidaan siirtää Työväenliikkeen kirjaston kokoelmiin sellainen materiaali, joka puuttuu Työväenliikkeen kirjaston kokoelmista. Vastaavasti voidaan sopia, että Työväenliikkeen kirjasto voi toimittaa meille museon kannalta mielenkiintoista ja oman tutkimustoimintamme kannalta tärkeää materiaalia, esimerkiksi niin, että museon henkilökunnasta joku käy valikoimassa materiaalin etukäteen. 13. Turvallisuuskysymykset Seuraavassa on lyhyesti määritelty Työväenmuseo Werstaalla noudatettavien museoturvallisuuteen tähtäävien seikkojen pääpiirteet. Museoturvallisuus on kokoelmien säilymisen kannalta erittäin merkittävä osa-alue. Werstaalla pyritäänkin seuraamaan aihetta ja sen kehitystä tarkasti. Samalla pyritään siihen, että museon oma henkilökunta on valveutunutta ja hallitsee aiheeseen liittyvät perustiedot ja -taidot. Näyttely- ja säilytystilat ovat paloturvalliset ja varustettu automaattisella palohälytysjärjestelmällä, ensisammutusvälineistöllä, murtosuojauksella ja murtohälytysjärjestelmällä. Rakennuksessa on nauhoittava videovalvonta. Kokoelmien säilytys-, käsittely- ja esittelytiloissa huolehditaan riittävästä vartioinnista ja turvallisuudesta. Museolla on pelastussuunnitelma. Museoesineiden ja valokuvien säilytystiloille on tietyt normit lämpötilasta, kosteudesta ja valon voimakkuudesta säilyvyyden takaamiseksi. Edellä mainittuja tiloja ja niiden ympäristöolosuhteiden muutoksia mitataan ja tarkkaillaan säännöllisesti. Kiinteistön huollosta vastaan Tampereen kaupungin tilakeskus. Jokainen uusi työntekijä, joka työssään joutuu tekemisiin museon kokoelmien kanssa, perehdytetään esineiden käsittelyyn. Kokoelmapoliittinen ohjelma, mistä kaikki keskeiset kokoelmiin liittyvät toimintaohjeet löytyvät, on kaikkien museon työntekijöiden saatavilla. Jokainen museon työntekijä myös perehdytetään kokoelmapoliittisen ohjelman sisältöön jotta kaikille museon työntekijöille olisi selvää, miten kokoelmien suhteen tulee toimia. Kokoelmapäällikkö vastaa sekä uusien että vanhojen työntekijöiden perehdytyksestä ja käytännön tiedottamisesta kokoelma-asioissa. Kaikki esineiden käsittely- ja siirtotoimenpiteet tehdään huolellisesti, suunnitellusti ja varoen. Esineiden käsittelyssä noudatetaan ennaltaehkäisevän konservoinnin periaatteita. Oikealla toiminnalla esineiden olemassaoloikää on mahdollista pitkittää merkittävästi. Esineitä käsitellään suojatuin käsin ja esineet suojataan huolellisesti jokaista siirtoa varten.

28 28 Kehitystoimenpiteenä Työväenmuseo Werstaalla kehitetään esineille evakuointisuunnitelmaa. Kyseessä on priorisointisuunnitelma, jonka mukaan arvokkaimmat ja/tai kriittiset esineet merkitään selvästi varastotiloissa, jolloin pelastushenkilökunta osaa viedä kyseiset esineet ensimmäisenä pois. Myös lainaustoiminnassa pyritään turvaamaan esineen säilyvyys määrittelemällä lainaehdoissa korrektit olosuhdevaatimukset lainattaville esineille. Lainan myöntämisen ehtona on, että lainaaja kykenee täyttämään ennalta säädetyt lainaehdot. 14. Ulkopuolisille tarjottavat palvelut Työväenmuseo Werstas palvelee muita museoita, yhteisöjä ja yksittäisiä asiakkaitaan oman osaamisalueensa asioissa. Koska museon resurssit ovat rajalliset, heijastuu tämä luonnollisesti myös siihen missä määrin asiakkaita on mahdollista palvella heidän tarpeissaan ja millaisia kustannuksia siitä seuraa. Seuraavassa luetellaan lyhyesti ne muodot joilla Werstas palvelee asiakkaitaan kokoelmien osalta. A. Esineiden lainaustoiminta Werstas lainaa esineitä muille museoille ja julkisyhteisöille. Lainaustoiminnan avulla Werstas pyrkii esittelemään kokoelmiaan oman museonsa ulkopuolella. Lainaustoiminta on maksutonta poislukien mahdolliset pakkaus- ja kuljetuskustannukset sekä vakuutusmaksut. B. Asiantuntijapalvelut Werstas toimii asiantuntijana edustamallaan osa-alueella. Asiantuntijapalvelut sisältävät erilaista neuvontaa ja tiedonhakua asiakkaille. Peruspalveluna asiantuntijapalvelu on maksutonta, mutta mikäli kyseessä on suurempi selvitystyö, saattaa siitä koitua asiakkaalle kustannuksia. C. Tietopalvelu Werstaan arkisto ja kirjasto ovat tutkijoiden käytössä erikseen sovittaessa. Näistä kohteista ei lainata materiaalia ulos, mutta arkistomateriaalia voi tilata tutkittavaksi museon tiloissa tai muissa työväenperinnelaitoksissa. Samoin kirjaston tarjontaa voi käyttää museon tiloissa. Arkistomateriaalin ja kirjojen lisäksi myös esinekokoelmat ovat tutkijoiden käytössä sopimuksen mukaan. D. Kokoelmien tunnetuksi tekeminen Werstas pyrkii aktiivisesti tuomaan edustamaansa aihealuetta esille myös museon tilojen ulkopuolella. Tähän toimintaan liittyy kiinteästi jo edellä mainittu esineiden lainaustoiminta. Tämän lisäksi Werstas tuottaa verkkonäyttelyitä, kiertonäyttelyitä ja erilaisia projekteja, joiden avulla museovieras voi tutustua Werstaaseen fyysisen museorakennuksen ulkopuolellakin.

29 E. Valokuvapalvelut 29 Werstaan kuvakokoelmissa on noin kuvaa edustamiinsa aihealueisiin liittyen. Valokuvia ei lainata ulos museosta, mutta asiakkaalla on mahdollisuus joko digitaalisen tai perinteisen paperikopion teettämiseen museolla. (Valokuvakokoelman palveluhinnasto, liite 18)

30 30 Työväenmuseo Werstaan esinekokoelma vuoteen 2006 mennessä Liite , ,00 80, , ,00 vain käsinkirj ,00 % myös tietokoneella % viety ATK:lle , ,00 Yhteensä , , ,00

31 Työväenmuseo Werstaan luetteloidun tietokoneelle viedyn esinekokoelman koostumus Vuoden 2006 tilanne Kansan Arkisto (D 785) 22 % E-Osuuskunta Eka Länsi-Suomen Aluekeskus (D1) 17 % Muut 26 % E-osuuskunta Eka Länsi Suomen aluekeskus (D267) 4% Työväen Arkisto (D30 museokok.) 17 % Työväen Arkisto (D 52 taidekok.) 5% Työväen Arkisto (D69 KK:n julisteet) 4% Työväen Arkisto (D 158 punaliput) 1% Työväen Arkisto (D 207 merkkikok.) 4% Liite 2 31

32 Työväenmuseo Werstaan luetteloitu kuvakokoelma vuoteen 2006 mennessä ,00 90,00 80, , , ,00 % ,00 30, , ,00 0 0, vain käsinkirj. myös tietokoneella % viety ATK:lle Yht Liite 3 32

33 Työväenmuseo Werstaan tietokoneelle viedyn kuvakokoelman koostumus vuoden 2006 tilanne SKP:n lahjaesineistöä D200 1,0 % Osuuskauppamuseo D144 2,1 % KK:n kansiot D500 2,3 % Sillman D798 7,3 % E-Osuuskunta Eka Länsi-Suomen Aluekeskus D1 15,9 % Muut 14,7 % EKA-yhtymä D119 0,8 % Kivistö D116 1,6 % EKA-yhtymä Tietorengas oy D232 14,4 % Virpi Kolisen erät D150 ja D215 Yht. 3,2 % Kansan Lehti D154 33,9 % SAK positiivit D122 0,9 % E-osuuskunta Eka Länsi Suomen aluekeskus D267 2,1 % Liite 4 33

34 Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelman arvioitu koostumus vuonna 2006 Kansan Lehti, negatiivit 80-l. 11,5 % Kansan Lehti, negatiivit 60-l. 0,9 % Muut osuusliikkeet 1,4 % Tarmola, 0,6 % Voima 2,9 % KK lasipositiivit 0,3 % KK museokokoelma 0,2 % KK kansiot 0,4 % OTK diat 0,6 % OTK positiivit 0,9 % Kansan Lehti, positiivit 14,4 % Hämeen Yhteistyö positiivit 8,6 % Sillman 0,3 % OTK negat 45,9 % Valpas-lehti 8,6 % Liite 5 34 STM kokoelma 0,4% Viikkolehti Vastin 0,2 % Viinikka-Nekala sos.dem. 0,1 % Muut 1,8 %

35 Liite 6 35 TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN KERUUKOHTEET SOSIAALIHISTORIA A Kuluttajien osuustoimintaliike ja liiketoiminta Osuuskaupat Osuuskaupan omat tuotteet Osuuskauppojen markkinointi Osuusliikkeen tuotantolaitokset Osuustoimintaliikkeen omistamat yritykset Asuntotuotanto Osuuskassat ja säästökassat STS-pankki Vakuutuslaitokset Pienet osuuskunnat Työväen kirjapainot Työväen ravintolat ja kahvilat Työväenliikkeen elokuvateatterit Arpajaistoimintaa varten perustetut yritykset Hautausapu Muu työväen yritystoiminta B Kansanliikkeet Raittiusliike Äänioikeusliike Torppariliike Naisasialiike Rauhanliike Ympäristöliike Kehitysmaa- ja solidaarisuusliikkeet Globalisaatiokriittinen liike Muut kokoelmiin sopivat kansanliikkeet ja vaihtoehtoliikkeet C Poliittinen työväenliike Wrightiläinen työväenliike Vanha työväenliike Kristillinen työväenliike Suurlakko 1905 Työläisaktivismi Sosiaalidemokraattinen liike Työväenliikkeen painostus Maanalainen kommunismi Asevelitoiminta Kansandemokraattinen liike sotien jälkeen Sosialidemokraattinen liike sotien jälkeen SDP:n puoluehajaannus ja TPSL Taistolaisuus Maolaisuus, trotskilaisuus ja muut äärivasemmistolaiset liikkeet Vasemmistopuolueet tähän päivään saakka

36 Mielenosoitukset Vaalit Nuorisoliike Nuoret Kotkat ja Pioneerit Työväenlehdistö Kansainväliset yhteydet 36 D Työväen kulttuuritoiminta Työväentalot Iltamat Musiikkitoiminta Työväen urheilu Näytelmätoiminta Kirjallisuus ja kirjastot Opintotoiminta Elokuvat ja bingo Työväenjuhlat Virkistystoiminta, esim. siirtolat ja lomakodit Muu kulttuuri- ja sivistystoiminta E Vuoden tapahtumat Yhteiskunta ja tilanne ennen sotaa Sota ja sotatapahtumat Siviilien kokemukset Säännöstely ja pula Työväen kaartit, punakaarti Valkoinen osapuoli, suojeluskunnat Metsäkaartilaiset Venäläiset Suomessa Saksalaiset Suomessa Punainen terrori Valkoinen terrori Vankileirit Invalidit Punaorvot (siviilit) Sodan jälkiselvittely Pako ulkomaille Muistomerkit, tapahtumapaikat F Marginaali-ilmiöt Vaivaiset Kerjäläiset ja irtolaiset Köyhyys Maahanmuuttajat Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt Hippiliike Punkliike Muut kokoelmaan sopivat vaihtoehto- tai alakulttuurit

37 SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ 37 G Työympäristöt ja työtavat Tehtaat työympäristönä Finlaysonin puuvillatehdas Rakennustyömaat Muut ulkotyöt Työalojen muuttuminen ja katoaminen Ruumiillinen työ Käsityö Koneellinen työ Toimistotyö Palvelutyö Muut työtavat Työn automatisoituminen Ammatillinen koulutus H Työkulttuurit Itsenäiset ammatinharjoittajat Työryhmät Sijoittuminen työelämään Työpaikan hierarkiat ja säännöt Vallan symbolit Työkuri ja tottelemattomuus Työaika Työpäivän kesto Vuorotyö Tauot Työtahti Työpaikkaruokailu Työnantajien sosiaalitoiminta Virkistystoiminta Perhevapaat Lomat Eläkkeet Huomionosoitukset työpaikalla (avioliitto, kuolema ) Työyhteisön juhlat (harjakaiset, läksiäiset, pikkujoulut ) Työn arvostus Muut työntekoon liittyvät erikoispiirteet I Työturvallisuus Vaaralliset työt Työtapaturmat Työmaajuopottelu Työasusteet Työturvallisuusvälineet Työturvallisuusvalistus Sosiaalitilat Työterveyshuolto

38 J Työttömyys Kausityöttömyys Lamakausien massatyöttömyys Rakennetyöttömyys Työllisyyystyöt Työttömyysturva Työttömien yhdistykset Työn perässä liikkuminen Työn hakeminen ja työnvälitys Tilapäis- ja pätkätyöt Työttömyyden vaikutukset 38 K Ammattiyhdistysliike Työntekijöiden järjestäytyminen Luottamusmiestoiminta Työehdot ja -sopimukset Paikallinen sopiminen Tupo-ratkaisut Työtaistelut ja mielenilmaukset Ammattiyhdistykset Ammattiliitot ja keskusjärjestöt Työttömyyskassat Tutkimus- ja koulutustoiminta Kansainvälinen toiminta Liikkeen sisäinen valtataistelu

39 Liite 7 39 TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ARVOLUOKITUSJÄRJESTELMÄ Työväenmuseo Werstas soveltaa kokoelmiinsa Tampereen museoiden alun perin luomaa arvoluokitusjärjestelmää. Järjestelmässä esineet jaetaan viiteen eri arvoluokkaan käyttäen työkaluina tiettyjä näkökulmia. Seuraavassa esitellään lyhyesti jokainen arvoluokka ja näkökulma. Arvoluokkien määrittely perustuu pitkälti Tampereen museoiden amanuenssien Ritva Palo-ojan ja Leena Willbergin määrittelyihin. Näkökulmien määrittely sen sijaan on pitkälti Werstaan oma, sillä Werstaan käyttämät määrittelyt poikkeavat jonkin verran Tampereen museoiden vastaavista kriteereistä. Arvoluokkien määrittelyn lähteenä on käytetty Ritva Palo-ojan ja Leena Willbergin artikkelia Arvoluokitus avain museokokoelmien hallintaan, joka on julkaistu teoksessa näkökulmia museoihin ja museologiaan, toim. Janne Vilkuna (Ethnos toimite 10, Ethnos ry, 2000). Arvoluokitusjärjestelmää sovelletaan Werstaan kokoelmiin osakohtaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että lähtökohtaisesti ei pyritä arvoluokittamaan koko kokoelmaa, vaan kokoelman joukosta poimitaan pienempiä kokonaisuuksia arvoluokitettavaksi. ARVOLUOKAT ARVOLUOKKA I Arvoluokka I sisältää kokoelman ytimen ja samalla arvokkaimmat esineet. Esineet muodostavat edustavan kokonaiskuvan siitä aihealueesta, mitä ne edustavat. Arvoluokan I esineet ovat kokoelman kannalta korvaamattomia. ARVOLUOKKA II Tässä arvoluokassa ovat arvoluokan I kopiot ja variantit. Usein luokan II esineiden kontekstitaso on alhaisempi kuin arvoluokan I. Esineet ovat kokoelman kannalta merkittäviä, mutta eivät täysin korvaamattomia. Arvoluokan II esineet tuovat kokoelmaan syvyyttä ja vaihtelua. ARVOLUOKKA III Arvoluokan III esineillä on merkitystä pysyväisnäyttelyn esineinä tai esinereservinä. Luokan III esineiden ei ajatella säilyvän kulttuuriaarteina, vaan ne ovat korvattavissa vastaavilla esineillä. ARVOLUOKKA IV Luokkaan IV sijoitettavat esineet täyttävät lähes samat kriteerit kuin luokan III esineet. Kontekstitaso IV luokan esineillä on huomattavasti alhaisempi. Tämän luokan esineitä ei myöskään tarvita objektireservissä. Luokan IV esineiden kunto on sellainen, ettei ole mielekästä kohottaa sitä museaalisilla huoltotoimenpiteillä. Luokan IV esineitä voidaan hyödyntää museo- tai muissa kulttuuri-interiööreissä sekä museopedagogisissa ynnä muissa toiminnoissa. Tähän luokkaan kuuluvat myös aitojen esineiden pohjalta tehdyt kopiot. Luokan IV esineille ei sovelleta museoesineiden tarkkaan määriteltyjä käsittelyohjeita, vaan niiden käsittely on vapaampaa.

40 ARVOLUOKKA V 40 Arvoluokka V on poistoluokka. Sen kautta kokoelmasta poistetaan esineet, joiden kontekstitaso on olematon ja/tai niiden kunto alittaa konservointi- ja huoltokynnyksen. Esineet poistetaan erillisellä poistopäätöksellä poistosuunnitelman mukaisesti. NÄKÖKULMAT Arvoluokitusjärjestelmä toimii siten, että arvotettavaa esinettä arvioidaan käytössä olevien neljän näkökulman avulla. Werstaalla käytössä olevassa mallissa jokaista näkökulmaa ei yksilöidysti pisteytetä ja lasketa näiden yhteenlasketun summan keskiarvoa kuten arvoluokitusjärjestelmän alkuperäisessä versiossa. Arvotettava esine arvioidaan kokonaisvaltaisesti riippuen eri näkökulmien täyttymisestä. Jo yhden näkökulman täyttyminen voi taata esineelle paikan arvoluokasta I. Arviointitehtävä ei ole helppo, vaan se vaatii onnistuakseen museoammatillista ammattitaitoa ja kokemusta. Jokaista näkökulman esittelyä seuraa käytännön esimerkki näkökulman käytöstä. Esimerkkiesineenä on TK 7159, vuonna 1918 Tampereen punaisten vankileirillä puhdetyönä valmistettu puinen rasia. Rasia on valmistettu tilaustyönä vankileirillä vankina olleelle Aleksanteri Katajalle. Kataja tilasi rasian vankitoveriltaan ajatuksenaan antaa se vaimolleen Annille vapauduttuaan leiriltä. Näin hän myös teki. Rasiassa on koristeaiheina ankkuri ja sydän. Rasian toiseen pystysivuun on kaiverrettu nimi ANNI. Pohjassa on kaiverrus II.IX 1918 T.S.V. Rasian mukana museo sai myös Aleksanteri Katajan valtionoikeuspaperit (kopiot) ja sukutaulun sekä Katajaa esittävän valokuvan. NÄKÖKULMA 1: ESINEEN SOPIVUUS KOKOELMAAN Kriteerin avulla määritellään miten esine soveltuu osaksi niitä teemoja joita Työväenmuseo Werstas kerää. Keruun tarkoituksena on luonnollisesti kerätä vain sellaista joka sisältyy suoraan keruukohteisiin. Silti kokoelmiin on aikojen kuluessa kertynyt myös sellaista aineistoa, jonka yhteyttä keruukohteisiin on vaikea nähdä. Keruukohteet myös elävät ja saattavat muuttua. Kriteerin avulla on mahdollista testata kuinka hyvin esine sopii osaksi museon kokoelmaa. Esimerkki: Vuosien 1917 ja 1918 tapahtumat on eräs Työväenmuseo Werstaan merkittävimpiä keruukohteita. Edelleen vankileirit ovat erillisenä osionaan tämän keruukohteen sisällä. Tästä syystä vankileirillä puhdetyönä valmistettu rasia on mitä soveltuvin museon kokoelmaan. Esine täyttää näkökulman 1 asettaman kriteerin. NÄKÖKULMA 2: ESINEEN HISTORIALLINEN MERKITYS Kriteeri nimensä mukaisesti määrittää, kuinka merkityksellinen esine on historiallisessa mielessä. Liittyykö esine johonkin historiallisesti merkittävään tapahtumaan tai aikakauteen. Kertooko esine jostain historiallisesta ilmiöstä tai tapahtumasta? Esimerkki: Esine kertoo paitsi vuoden 1918 sodasta, myös vangittujen punaisten elämästä valkoisten vankileirillä. Esine kertoo myös niistä ajatuksista ja odotuksista joita vangituilla ehkä leirillä oli. Rasiaan kaiverretut symbolit, ankkuri ja sydän, eli toivo ja rakkaus viittaavat ajatuksiin sodan päättymisestä ja vapautumisesta. Esine kertoo myös vankileirin arjesta, joihin erilaisten puhdetöiden tekeminen toi sisältöä. Esine kertoo myös leirillä käydystä kaupasta: taitavat yksilöt tekivät korvausta vastaan erilaisia koriste- ja muistoesineitä. Voidaan siis todeta, että näkökulma 2 täyttyy erinomaisesti tämän esineen kohdalla.

41 NÄKÖKULMA 3: ESINEEN KONTEKSTITIEDOT 41 Näkökulman avulla selvitetään kuinka paljon tietoa esineen taustasta on säilynyt. Kiinnostuksen kohteena on kaikki mahdollinen esineeseen ja sen vaiheisiin liittyvä: milloin ja missä esine on valmistettu, milloin ja missä sitä on käytetty, kuka on ollut valmistaja ja kuka käyttäjä. Myös kaikki muu esineeseen liittyvä taustatieto on tämän näkökulman kiinnostuksen kohteena. Esimerkki: Esineestä on olemassa hyvät kontekstitiedot: tiedetään milloin esine on valmistettu, missä se on valmistettu ja miksi. Tiedetään kuka esineen on tilannut ja kenelle se on nimenomaisesti tehty. Kontekstitiedoista hämärän peittoon jää silti eräs merkittävä asia: rasian tekijä. Hänestä ei ole jäänyt tietoja jälkipolville. Tämä seikka on hyvin harmillinen puute kontekstitiedoissa. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, kuka on henkilö tämän taitavasti tehdyn esineen takana. Voidaan sanoa, että näkökulma 3 täyttyy hyvin, mutta ei täydellisesti. NÄKÖKULMA 4: ESINEEN KUNTO Näkökulma määrittelee esineen fyysisen kunnon. Onko esine alkuperäisessä kunnossaan vai onko sitä muuteltu tai kunnostettu jälkikäteen. Onko esine täydellinen vai puuttuuko siitä osia, onko esine rikki ja jos on niin kuinka pahasti. Kertovatko jälkikäteen tehdyt muutostyöt jostain merkittävästä asiasta? Esineelle jälkeenpäin tehdyt muutokset voivat tapauksesta riippuen olla esineen arvoa joko kohottavia tai laskevia. Samoin pitää muistaa, että esineen kuluneisuus ei automaattisesti laske sen arvoa museaalisessa ajatuskannassa. Esimerkki: Esine on hyvässä kunnossa. Se ei ole kärsinyt ajan kuluessa sen suurempia vaurioita kuin mitä aika esinettä kuluttaa. Esine on myös alkuperäisessä kunnossaan, eli sitä ei ole muuteltu tai korjailtu jälkikäteen. Voidaankin todeta, että esineen kunto on erittäin hyvä ottaen huomioon esineen iän. Tämän myötä neljäs näkökulma täyttyy erinomaisesti. Yhteenvetona voidaan todeta, että rasia täyttää selkeästi Arvoluokan I kriteerit.

42 Liite 8 LUOVUTUSSOPIMUS/ VASTAANOTTOKUITTI 42 Luovuttajan nimi Diarionumero (museo täyttää) Postiosoite Puhelin Luovutustapa Hinta (vain ostoissa) lahjoitus osto siirto Tallennetyyppi ja arvio kappalemääristä esine kpl valokuva kpl kirja kpl arkisto hm muu kpl Sisältö (jatka tarvittaessa kääntöpuolelle) Lahjoitusten jättäminen museolle Työväenmuseo Werstaan kokoelmapäällikkö tekee päätöksen lahjoitusten ottamisesta osaksi museon kokoelmaa. Mikäli henkilö jättää lahjoituksen museolle tapaamatta kokoelmapäällikköä, päätetään lahjoituksen kokoelmiin ottamisesta jälkikäteen. Mikäli lahjoitusta ei oteta museon kokoelmiin, haluaako omistaja lahjoituksen takaisin? kyllä ei Mikäli luovuttaja ei halua lahjoitusta takaisin eikä museo ota sitä kokoelmaansa, se hävitetään asianmukaisella tavalla. Luovutusehdot Luovuttaja suostuu siihen, että Työväenmuseo Werstaalla on lahjoituksiin täysi omistus-, käyttö- ja hallintaoikeus. Tämä pitää sisällään myös oikeuden poistaa materiaali museon kokoelmista. Kokoelmista poistaminen voidaan toteuttaa luovuttamalla aineisto toisen museon kokoelmiin tai tuhoamalla se. Mikäli luovuttajalla on olemassa luovuttamaansa aineistoon tekijänoikeuslain tarkoittama tekijänoikeus, hän luopuu tästä oikeudesta Työväenmuseo Werstaan hyväksi. Poikkeamat näistä ehdoista on lueteltuna alla kohdassa erityisehdot. Erityisehdot (jatka tarvittaessa kääntöpuolelle) Paikka ja aika Allekirjoitukset Luovuttaja Vastaanottaja Työväenmuseo WERSTAS Tätä luovutussopimusta/ vastaanottokuittia on laadittu kaksi (2) samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle ja toinen vastaanottajalle

43 Liite 9 43 ESINEEN LUETTELOINTIOHJEET Esineet luetteloidaan suoraan museon luettelointiohjelmaan. Alla käydään luettelointiohjelman eri tietosarakkeet kohta kohdalta lävitse. Tarvittaessa kokoelmapäällikkö antaa tarkempia ohjeita luettelointiin liittyen ja vastaa kysymyksiin ongelmatilanteissa. 1. Luokka Työväenmuseo Werstaalla on käytössä luokitusjärjestelmä, jonka mukaan jokainen luetteloitava esine liitetään sitä vastaavaan luokkaan. 2. Signum Esine saa myös oman signum-määritteensä. Signum on luokan ohella esineen määrittelyperiaate, joka määrittelee esineen liittäen sen laajempaan viitekehykseen. Signum-numeroita voi olla useampi kuin yksi. Suositeltavaa olisikin löytää noin kolme signum-luokkaa esineelle. 3. Diarionumero Diarionumero on museoon lahjoitetun dokumenttierän numero. Jokaisesta museoon tulevasta kuva- ja/tai esinelahjoituksesta tehdään luovutussopimus, jossa erälle annetaan diarionumero. Tämä numero on sama jokaisella lahjoituserään kuuluvalla dokumentilla 4. Luettelointinumero Luettelointinumero on luonteeltaan juokseva numero. Jokainen esine saa eri numeron. Numeron edessä oleva etuliite TK identifioi esineen osaksi Työväenmuseo Werstaan kokoelmia. Ennen esineen numeroimista luetteloijan on varmistuttava, että numero, jonka hän aikoo esineelle antaa, on vapaa eikä jo jonkin esineen käytössä. Varsinaisen päänumeron lisäksi on olemassa vielä alanumerointi. Päänumero saattaa saada useita alanumeroita. Alanumeroilla merkitään esineet, jotka liittyvät kiinteästi päänumeroon, tai jos täsmälleen samanlaisia esineitä on useampi (esimerkiksi 3 samanlaista julistetta). Päänumero ja alanumero erotetaan toisistaan kaksoispisteellä: esim. TK 6001: Valokuvaus Sarakkeeseen merkitään päivämäärä, jolloin esine on valokuvattu. 6. Yleisnimi Esineestä käytettävä nimi yleisellä tasolla. Miten esinettä voisi yleisesti kuvata. 7. Erikoisnimi Kohdennettu informaatio kyseisestä esineestä. Esimerkki: Luetteloitavana on työturvallisuusjuliste, jossa on teksti Käytä suojalaseja! Esineen yleisnimeksi tulee Juliste. Esineen erikoisnimeksi tulee työturvallisuusjuliste Käytä suojalaseja! 8. Alkuperäinen omistaja Kuka esineen on alun perin omistanut, tai kenen käytössä se on alun perin ollut. 9. Käyttöpaikka Paikkakunta, jossa esinettä on käytetty

44 10. Suunnittelija Merkitään esineen suunnittelija, mikäli se on tiedossa Suunnittelupaikka Paikkakunta missä esine on suunniteltu 12. Suunnitteluaika Ajanjakso tai ajankohta milloin esine on suunniteltu 13. Valmistaja Esineen valmistajan nimi 14. Valmistuspaikka Paikkakunta missä esine on valmistettu 15. Valmistusmaa Maa jossa esine on valmistettu ellei se ole Suomi. Kotimaisiin tuotteisiin ei tarvitse merkitä valmistusmaaksi Suomea. 16. Valmistusaika Aika tai ajanjakso milloin esine on valmistettu. Mikäli tarkkaa aikaa ei tiedetä, pyritään esine ajoittamaan arviolta hieman karkeammalla ajanjaksolla. Pyritään ajoitukseen, joka on maksimissaan 20 vuoden ajallisessa haarukassa. Perään voi laittaa myös kysymysmerkin mieluummin kuin esittää tiedon varmana. Kentän rajallisen täyttömahdollisuuden takia on. Laajempaan taustaselvitykseen hyvä laittaa esim. tehtaan toimivuodet , jos ajoitukseen laittaa l. Kyseessä ei siis ole aika, jolloin esim. tietty tuote on ollut valmistuksessa, vaan milloin luetteloitavana oleva yksittäinen esine on valmistettu. 17. Valmistuspäivämäärä Mikäli tiedetään tarkka päivämäärä jolloin esine on valmistettu, merkitään se tähän sarakkeeseen. 18. Materiaalit Esineen sisältämät päämateriaalit. Materiaaleja voi tarkentaa, jos varmasti tietää mitä ne ovat, esim. Metalli, pronssi; Tekstiili, puuvilla; Muovi, bakeliitti jne. 19. Valmistus, kuvailu Kuvaillaan esine lyhytsanaisesti, mutta mahdollisimman kattavasti. Käytetään seuraavaa perusjaottelua: Muoto, väri, koristelu/merkinnät. Esineestä riippuen voidaan käyttää lisänä muitakin jaotteluja, kuten tyyli, muodon sijasta malli, kuva, merkintöjen sijasta teksti. Tähän kohtaan on hyvä laittaa myös kunnon lisätiedot, esim. tyydyttävä, käyttämätön/kulunut jne. Tyyli: esimerkiksi huonekalusta barokki, rokokoo, kustavilainen jne. Muoto/Malli: kuvaillaan esineen ulkomuoto mahdollisimman havainnollisesti. Tavoitteena on, että lukija pystyy mielessään rakentamaan kolmiulotteisen kuvan esineestä kuvailun perusteella. Kuvailuun sisällytetään ainoastaan muodot. Väritys ja koristelu tulevat omissa osuuksissaan. Mallia käytetään otsikkona esim. vaatteista. Väri: Kuvataan esineen perusvärit ja mahdolliset erillisväritykset tai koristeiden värit. Koristelu: Kuvaillaan esineessä olevat koristeet ja koristelut, esim. kohokuviointi, maalatut kuviot jne. Kuva: esim. julisteessa olevan kuvan kuvailu. Merkinnät/Teksti: esim. julisteessa oleva teksti, valmistajatiedot, Kuvailun ei tarvitse olla tarkka sellaisten yksityiskohtien osalta, joista otetaan tarkempi kuva kameralla. Tällaisia ovat mm. logot, symbolit, leimat ym.

45 Kunto: jos tarvitsee tarkentaa esim. hyvä, käyttämätön, kulunut, reikiä jne Käyttö Kirjoitetaan kaikki mitä tiedetään esineen käyttötaustasta. Missä esinettä on käytetty, kuka sitä on käyttänyt, koska sitä on käytetty, miksi ja mihin sitä on käytetty. Pyritään mahdollisimman ytimekkääseen ilmaisuun. 21. Mitat Esineen perusmitat: pituus, leveys, korkeus. Mitat ilmoitetaan normaalisti senttimetreissä. Jos mitta on alle 1 cm, käytetään merkintää esim. 0,5 cm. Mahdollisia lisämittoja: syvyys, halkaisija, paksuus. Merkitään muodossa: pit. 10,5 cm, lev. 10 cm, kork. 10 cm. (syv. 10 cm, halk. 10 cm, paks. 0.5 cm) 22. Muut tiedot Muita mahdollisia esineeseen liittyviä tietoja 23. Laajempi taustaselvitys Esineeseen ja sen taustaan liittyvät tiedot. Voidaan käyttää mm. kerrottaessa laajemmin siitä kontekstista tai ajankohdasta johon esine liittyy, valmistajan toimivuodet jne. 24. Kunto Merkitään esineen fyysinen kunto asteikolla erinomainen, hyvä, tyydyttävä, huono 25. Sijoitus Varastopaikkakoodi, joka kertoo missä esinettä museossa säilytetään. Tieto tulee tallettaa jokaisen esineen yhteyteen. Tarvittaessa kokoelmapäällikkö ja/tai museomestari avustavat luetteloijaa varastopaikkakoodin suhteen. 26. Konservointi Mikäli esineelle on tehty konservointitoimenpiteitä, merkitään niistä tiedot tähän sarakkeeseen. Toimenpidetietojen lisäksi merkitään konservoija, konservointipaikka ja konservointiaika 27. Kokoelma Mikäli esine on osa jotain tiettyä kokoelmaa, merkitään kokoelman nimi tähän sarakkeeseen. 28. Luetteloija Merkitään esineen luetteloimispäivämäärä ja luetteloijan nimi. Esimerkki: Matti Meikäläinen

46 46 OHJEITA ESINEEN DIGITAALISESTA KUVAAMISESTA OSANA LUETTELOINTIPROSESSIA Jokainen Työväenmuseo Werstaan esinerekisteriin vietävä esine myös kuvataan digitaalisesti ja kuvat tallennetaan esineen tietojen yhteyteen. Seuraavassa muutama perusohje esineen kuvaamisesta: Esineestä otetaan tarvittaessa useampi kuva siten, että kuvien perusteella on mahdollista muodostaa esineestä riittävä kokonaiskuva. Joistain esineistä riittää yksikin kuva. Ensimmäinen kuva on ns. yleiskuva esineestä. Tämä kuva liitetään esinerekisteriin esineen tietojen yhteyteen. Tätä kuvaa varten esine on kuvattava siten, että kuvan perusteella katsojalle välittyy selkeä näkemys esineestä ja sen muodosta. Loput kuvat otetaan siten, että kolmiulotteinen esine välittyy kuvien kautta mahdollisimman selkeästi katsojalle. Mikäli esineessä on logoja, leimoja, erityisiä koristeita, symboleja ym. niistä otetaan yksityiskohtakuva, yksi kustakin. Kuvia otettaessa on huolehdittava siitä, että valaistus on riittävä ja tasainen. Valon tulisi tulla mielellään esineen molemmilta puolilta, jolloin varjot eivät sotke esineen pintaa ja ääriviivoja. Salaman käyttöä tulee välttää. Digikameralla kuvattaessa on huolehdittava myös kameran valkotasapainoasetuksista ynnä muista kuvan lämpötilaan vaikuttavista asetuksista, jotta kuvasta tulisi värien osalta mahdollisimman todenmukainen ja luonnollinen. Digikuvat tulee ottaa riittävän hyvällä tarkkuudella, jotta niitä voidaan hyödyntää myöhemmin tutkimuksessa ja kuvien tulostamisessa. Kuvan tarkkuusarvot vaihtelevat kamerasta riippuen, mutta usein voidaan käyttää tarkkuuden maksimiarvoja. Esimerkki 1 Kuvattava kohde on rintamerkki, jossa on etupuolella kuva ja takapuolella kaiverrettu teksti. Merkistä kuvataan sekä etu- että takapuoli, sillä molemmat sisältävät tärkeää tietoa. Esimerkki 2 Kuvattava kohde on rintaneula, jonka etupuolella on kuva ja takapuolella neula kiinnitettynä merkkiin. Merkki kuvataan etupuolelta, mutta ei takapuolelta sillä takapuoli ei tässä tapauksessa kerro mitään olennaista esineestä. Esimerkki 3 Kuvatta kohde on kahvimuki, jossa ei ole mitään logoja tai muita merkintöjä. Mukista otetaan kuva ¾-kulmasta siten, että mukista saadaan hyvä yleiskuva. Muita kuvia ei tarvitse ottaa. Esimerkki 4 Kuvattava kohde on kahvimuki, jossa on valmistajan logo pohjassa. Mukista otetaan kuva ¾- kulmasta siten, että mukista saadaan hyvä yleiskuva. Tämän lisäksi otetaan pohjasta yksityiskohtakuva siten, että logo tulee kuvatuksi.

47 Liite TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN VARASTOPAIKKAKOODISTO Liite puuttuu kokoelmapoliittisen ohjelman tästä versiosta. Varastopaikkakoodisto valmistuu vuoden 2007 aikana.

48 Liite VALOKUVAN LUETTELOINTIOHJEET Valokuvat luetteloidaan suoraan museon luettelointiohjelmaan. Alla käydään luettelointiohjelman eri tietosarakkeet kohta kohdalta lävitse. Tarvittaessa kokoelmapäällikkö antaa tarkempia ohjeita luettelointiin liittyen ja vastaa kysymyksiin ongelmatilanteissa. 1. Luokka Työväenmuseo Werstaalla on käytössä luokitusjärjestelmä, jonka mukaan jokainen luetteloitava valokuva liitetään sitä vastaavaan luokkaan. 2. Signum Valokuva saa myös oman signum-määritteensä. Signum on luokan ohella valokuvan määrittelyperiaate, joka määrittelee kuvan liittäen sen laajempaan viitekehykseen. Signum-numeroita voi olla useampi kuin yksi. Suositeltavaa olisikin löytää noin kolme signum-luokkaa valokuvalle. 3. Diarionumero Diarionumero on museoon lahjoitetun kuvaerän numero. Jokaisesta museoon tulevasta kuva- tai esinelahjoituksesta tehdään luovutussopimus, jossa erälle annetaan diarionumero. Tämä numero on sama jokaisella lahjoituserään kuuluvalla kuvalla tai esineellä. 4. Luettelointinumero Luettelointinumero on juokseva numero, joka on eri jokaisella luetteloitavalla kuvalla. Jos samaa kuvaa on useampi kappale, ne merkitään alanumeroina, esim. TK/K 111: Kuvan olomuoto Merkitään kaikki olomuodot, jotka kuvasta on museolla olemassa (paperikuva, negatiivi, positiivi, digitaalinen kuva jne.) 6. Mitat Kuvan koko mitataan millin tarkkuudella ja merkitään korkeus x leveys. Mukaan mitataan myös valkeat reunukset. Kuvan koolla on merkitystä säilytyksen ja mahdollisen myöhemmän suurennosten teettämisen kannalta. 7. Suunta Onko kyseessä pystykuva vai vaakakuva 8. Orginaali/ repro Sarakkeeseen merkitään, onko valokuva originaali vai repro (eli uudelleen valokuvaamalla originaalista toistettu). Painokuvat ovat monistettuja. 9. Kuvan materiaali Sarakkeeseen merkittään fyysisen kuvan materiaalit (valokuvauspaperi, painokuva, lasinegatiivi, dia jne.) 10. Pohjustus Onko kuva pohjustettu vai ei. 11. Kehys Onko kuva kehystetty vai ei.

49 12. Värit Onko kuva mustavalkoinen vai monivärinen Kuvaaja Valokuvaaja on joskus merkitty kuvan taakse (esim. leima Veikko Seppänen). Osoitteeksi riittää paikkakunta. 14. Valmistaja Mikäli tiedetään kuka on valmistanut valokuvan, voidaan nimi merkitä tähän sarakkeeseen. Kuvan valmistajaksi voi merkitä valokuvaamon, jos sellainen merkintä löytyy. Jos kuvan takana on Pressfoton tai jonkin muun kuvatai uutistoimiston leima, sen voi merkitä kohtaan kuvan valmistaja. 15. Lahjoittaja Merkitään tiedot kuvan lahjoittajasta. 16. Kuvan aihe Henkilökuva on kuva yhdestä henkilöstä, ryhmäkuvassa useampi henkilö poseeraa kameralle. Miljöökuva on ulkona otettu kuva jostakin ympäristöstä ja interiöörikuva vastaava kuva sisätilasta. Kummassakaan eivät henkilöt tai toiminta ole keskeisiä. Työkuva voi tarkoittaa paitsi palkkatyötä myös kotona tehtyä tai vapaaehtoistyötä. Jos mikään lomakkeessa annetuista vaihtoehdoista ei tunnu sopivalta, voi merkitä kohdan Muu. 17. Keskeinen kohde Keskeinen kuvauskohde merkitään lyhyesti ikään kuin vastauksena kysymykseen mitä kuva esittää. Tämä on luettelointilomakkeen kohdista tärkein, koska tämä tieto tulee kuvia myöhemmin tietokoneella haettaessa ensimmäisenä esille. Siksi siihen pitäisi pyrkiä tiivistämään lyhyesti kaikkein oleellisin tieto kuvan sisällöstä. Kuvan nimi ei saisi olla liian yleinen. Yleensä tulisi pyrkiä mainitsemaan henkilö, organisaatio, ammatti tai paikka, johon kuva liittyy. Siis «Osuusliike Kansan Reposaaren myymälä» mieluummin kuin pelkkä «Myymälärakennus» tai «Kirjailija Väinö Linna» pikemmin kuin «Mieshenkilö». Toisaalta kuvan nimi ei saisi olla myöskään liian pitkä tai pikkutarkka. Yksityiskohtia voi selventää sisällön kuvailussa. Jos samasta kohteesta on otettu useita kuvia, voi kunkin kuvan kohdalla mainita, millä tavoin se eroaa muista. Esim. jotakin myymälärakennusta on voitu kuvata rakennusvaiheessa, avajaispäivänä, iltavalaistuksessa, joulun aikaan tai osuusliikkeen 50-vuotispäivänä. Henkilöstä puolestaan saattaa olla kuvia nuorena, vanhana, työssä, kotioloissa jne. 18. Valtio Kuvauspaikka. Valtiota ei tarvitse merkitä, jos kuva on otettu Suomessa. Sen sijaan voi mainita alueen, jos tiedossa ei ole tarkempaa kuvauspaikkaa, esim. Turun saaristo tai Karjalan kannas. Kuvauspaikka merkitään kuvaushetkellä vallinneen tilanteen mukaan (kuten muutkin lomakkeen tiedot, esim. henkilöiden ammatit tai muut nimikkeet). Tämä pätee etenkin valtio- ja kuntajakoon. Periaatteessa olisi siis hyvä tietää, milloin on tapahtunut minkäkinlaisia kuntaliitoksia, että Karjala on joskus kuulunut Suomelle ja että itänaapurimme nimi oli vuosina Neuvostoliitto. 19. Kunta Mikäli tiedetään kuvauskunta, merkitään se tähän sarakkeeseen. 20. Osa Tällä tarkoitetaan kunnan alueella sijaitsevaa pienempää maantieteellistä aluetta, kunnan osaa. Mikäli kyseisen alue ja sen nimi on tiedossa, voidaan se kirjoittaa tähän sarakkeeseen. 21. Kuvauspaikan osoite Kuvauspaikan tarkka osoite voidaan merkitä tähän.

50 Kuvauspäivämäärä Suurin osa luetteloitavana olevista Kansan Lehden ja Hämeen Yhteistyön valokuvista on ja 80-luvuilta tai aivan 90-luvun alusta. Jos lehtikuvan taakse on merkitty päivämäärä, se tarkoittaa yleensä julkaisupäivää, joka ei ole sama kuin kuvauspäivä, mutta antaa viitteen kuvausajankohdasta. Useimmista kuvista ei ole tiedossa tarkkaa kuvauspäivää. Kuvausaika arvioidaan tällöin vuosikymmenen tai muutaman vuoden tarkkuudella. Epävarman tiedon perään voi laittaa kysymysmerkin. Huom! Kansan Lehti lakkasi ilmestymästä joulukuussa 1991 ja Hämeen Yhteistyö (Pirkanmaan Yhteistyö) v. 1995, joten niiden kuvat eivät voi olla sen uudempia. Osuusliikkeiden kuvien ajoittamisen kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota osuusliikkeiden perustamis- ja lakkauttamisvuosiin sekä nimenmuutoksiin (tiedot näistä löytyvät museosta). Kaikki E-osuusliikkeet Elantoa lukuun ottamatta yhdistyivät v EKA-yhtymäksi, jolloin itsenäisten paikallisten osuusliikkeiden taival päättyi. Lähes kaikki museossa olevat osuustoimintavalokuvat on otettu ennen tätä. Myymäläkuvissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen näkyykö kuvassa E-tunnusta, joka otettiin käyttöön v Kuvien takana saattaa lisäksi olla joskus leimoja merkkinä julkaisusta osuustoimintaliikkeen lehdessä. Lehden nimi on muuttunut seuraavasti: Vuoteen 1957 Kuluttajain Lehti Vuosina Kuluttaja Vuodesta 1965 Me Kuluttujat Vuodesta 1970 eteenpäin Me-lehti 23. (Arvioitu) kuvausajankohta Aika tai ajanjakso milloin valokuva on otettu. Mikäli tarkkaa aikaa ei tiedetä, pyritään kuvausajankohta ajoittamaan arviolta hieman karkeammalla ajanjaksolla. Pyritään ajoitukseen, joka on maksimissaan 20 vuoden ajallisessa haarukassa. 24. Henkilöt Kuvassa esiintyvät henkilöt merkitään (kun henkilön nimi on tiedossa) muodossa Helin, Matti, puuseppä. Useampi henkilö erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. Helin, Matti, puuseppä ; Helin, Maija, keittäjä. Ammattinimike on hyvä liittää henkilön nimeen jossakin kohtaa luettelointilomaketta, koska samannimisiä henkilöitä voi olla useita ja nykyään yleisesti tunnetutkaan henkilöt eivät välttämättä ole enää tunnettuja vuoden päästä. Pelkkä nimi ei usein kerro ihmisestä juuri mitään. 25. Rakennukset Kuvassa olevat rakennukset merkitään, jos kyseessä on tunnistettava rakennus, jolla on yleisesti tiedossa oleva nimi, esim. Aaltosen kenkätehdas, Kalevan kirkko, Sumeliuksen talo jne. 26. Organisaatiot Kuvassa esiintyvät organisaatiot merkitään, jos kuva jollakin tavalla ilmentää kyseisen organisaation toimintaa tai ominaisluonnetta. Organisaation nimen ei tarvitse tällöin konkreettisesti näkyä kuvassa. Organisaatioita voivat olla esim. kunnat, yritykset, yhdistykset, oppilaitokset, ammattiliitot ja -osastot, osuusliikkeet, liikelaitokset, seurakunnat, puolueet, muut yhteisöt. Osuusliikkeiden kuvissa merkitään tähän kohtaan sen osuusliikkeen nimi, jonka kuvista on kysymys. Huom. osuusliikkeiden nimiä voi lyhentää, esim. Osuusliike Tähkän voi lyhentää Ol. Tähkä ja Virtain Osuuskaupan Virtain Ok. Tuo Ol. tai Ok. pitää kuitenkin aina mainita, koska voi olla olemassa erityyppisiä samannimisiä organisaatioita, esim. Osuusliike Kansa Porissa Vakuutusyhtiö Kansa koko Suomessa, tai Osuusliike Koitto Valkeakoskella Koiton talo Helsingissä (ja paikallisia urheiluseuroja ja työväenyhdistyksiä eri puolilla Suomea nimellä Koitto). 27. Ammatit Kuvassa esiintyvät ammatit mainitaan, kun kuva jollakin tavoin liittyy kyseisen ammatin harjoittamiseen. Jos ei tiedä tarkkaa ammattinimikettä, voi merkitä ammattialan, esim. kemianteollisuuden työntekijä. Samaten voi mainita lähellä toisiaan olevia ammattinimikkeitä, esim. siivooja / siistijä tai räätäli / vaatturi, tai useita vaihtoehtoja samalta ammattialalta, esim. tekstiiliteollisuudessa tekstiilityöläinen, vaatetustyöläinen, kutoja, neuloja, ompelija jne. Eri nimikkeet toimivat samalla hakusanoina kuvia myöhemmin tietokoneelta haettaessa.

51 Sisällön kuvaus Sisällön kuvaus -kohdassa kuvan keskeinen sisältö kuvaillaan muutamalla lauseella. Voi esim. tarkemmin määritellä tai selostaa mitä kuvassa tapahtuu, mistä suunnasta tai minkälaisessa ympäristössä kuva on otettu, mikä on vuorokaudenaika tai säätila, tai ryhmäkuvissa selventää, missä järjestyksessä henkilöt kuvassa ovat. Voi lyhyesti kertoa minkälainen tunnelma kuvasta välittyy, tai mainita huomionarvoisia yksityiskohtia (esim. varsinaisen kuvauskohteen taustalla tai sivussa voi joskus näkyä jotakin mielenkiintoista). 29. Koristelu Kuvan koristeluun voi merkitä kuvan takana olevat leimat tai lyhyet tekstit tai kuvaan piirretyt rajaukset. Pidemmät tekstit kirjataan kohtaan Muita tietoja. Jos kuvan takana on esim. leima, jossa lukee valokuvaajan nimi ja osoitetiedot ja ne on kirjoitettu kohtaan «Valokuvaaja», riittää tähän kohtaan merkintä «takana kuvaajan leima». 30. Kunto Kuvan kunto. Kuvista useimmat ovat hyväkuntoisia. Tyypillisimpiä vaurioita ovat erilaiset repeytymät, taittumiset, tahrat ja kellastuminen, joka vaivaa etenkin 1970-luvun kuvia. 31. Vaurio Tarkempi kuvaus vaurioista. 32. Konservointi Valokuvalle tehdyt mahdolliset konservointitoimenpiteet kirjataan tälle sarakkeelle. 33. Jäljennökset Mikäli kuvasta on tehty kopioita, reproja tai muita jäljenteitä, merkitään niistä tieto tähän. 34. Repronegatiivit Tiedot mahdollisista repronegatiiveista. 35. Digitaaliset kuvat Tiedot mahdollisista digitaalisista kuvista. 36. Rajoitukset Käyttörajoitukset mainitaan kuvan takana, sikäli kuin niitä on. Yleisin on TV-ohjelmiin liittyvien kuvien leima «Käytettäväksi vain ohjelmatietojen yhteydessä». Muita mahdollisia ovat mm. Tampereen kaupungin museoiden leima ja merkintä «Kertakäyttöoikeus» tai «Käytettäväksi vain pääesikunnan luvalla» ja kaikki muut vastaavat. Luettelointilomakkeeseen voi merkitä tähän kohtaan «rajoitettu» ja kirjata tarkemman rajoituksen kohtaan Muita tietoja. 37. Muita tietoja Muita tietoja -kohtaan kirjataan kuvan takana olevat tai kuvaan jollakin tavalla liittyvät pidemmät tekstit. Tässä kohtaa voi mainita myös epävarmoja tietoja, jotka eivät sovi muualle. Lehtikuvien kohdalla Muita tietoja -kohtaan merkitään Hämeen Yhteistyö tai Kansan Lehti (huom. oikeinkirjoitus) merkiksi kuvien alkuperästä. Tähän kohtaan merkitään myös mahdolliset tiedot kuvan julkaisusta ja tieto kuvan sijoituksesta kuva-aineiston luovuttajan alkuperäisessä «arkistojärjestyksessä», esimerkkinä merkintä Kansan Lehti, Tampere-aiheiset : Kaupin poluilla, josta näkyy minkä nimekkeen alla kuva on Kansan Lehden kuva-arkistossa ollut. Suurin osa luetteloitavista kuvista on ollut kuitenkin sen verran sekalaisessa järjestyksessä, ettei alkuperäistä arkistojärjestystä ole olemassa. 38. Sijoitus Arkistokansioissa säilytettävien kuvien sijoituspaikka on Ka eli Kuva-arkisto, joka tarkoittaa sitä museon varastotilaa, jossa kuvaa säilytetään.

52 31. Luettelointi Merkitään luettelointipäivämäärä ja luetteloijan nimi. 52

53 Liite TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ARKISTONMUODOSTUSSUUNNITELMA alkaen Arkistonmuodostussuunnitelma perustuu arkistolakiin (831/94). Työväenmuseo Werstaan voidaan katsoa kuuluvan lain piiriin siltä osin, kun se suorittaa museolaissa säädettyä julkista tehtävää. Arkistonmuodostussuunnitelmaa pidetään ajan tasalla ja päivitetään tarpeen mukaan. Kukin vastuuhenkilö huolehtii omalta osaltaan arkistoaineiston säilyttämisestä sekä pysyvästi säilytettävän aineiston siirtämisestä alakerran arkistoon sen jälkeen, kun ei säilytä sitä enää omassa työpisteessään. Lyhenteet: s.p. säilytetään pysyvästi vo voimassaoloaika

54 54 0 YLEISHALLINTO Tallennemuoto Vastuuhenkilö Kokonaissäilytysaika Käyttöraj. Lisähuomioita 00 Museon toimintaa koskeva norminanto 000 Yhdistyksen säännöt Pap. Museonjohtaja s.p. 001 Johtosäännöt Pap. Museonjohtaja s.p. 01 Päätöksenteko ja sen valmistelu 010 Yhdistyksen kokousten pöytäkirjat ja esityslistat liitteineen Pap. Museonjohtaja s.p. 011 Hallituksen kokousten pöytäkirjat ja esityslistat liitteineen Pap. Museonjohtaja s.p. 012 Päällikköpalavereiden muistiot Pap. Kok.päällikkö s.p. 013 Toimistokokousten pöytäkirjamuistiot Pap. Toimistopäällikkö s.p. 02 Toiminnan suunnittelu ja kehittäminen 020 Strategiaohjelmat ja niiden valmisteluasiakirjat (koko museta koskevat) Pap. Museonjohtaja s.p. 021 Organisaation ja henkilöstön kehittämistä koskevat asiakirjat Pap. Museonjohtaja s.p. 03 Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö

55 Yhteistyösopimukset ja niihin liittyvä kirjeenvaihto Pap. Museonjohtaja s.p. 031 Työväenperinteeseen liittyvien työryhmien ja yhteistyöprojektien asiakirjat Pap. Museonjohtaja tärkeimmät s.p., muut 10 v. 032 Museon antamat lausunnot ja suositukset Pap. Museonjohtaja s.p. 033 EU-projektien asiakirjat (esim. kummitusten kokous) Pap. Projektivastaava tärkeimmät s.p., muut 10 v. 034 Konferenssien ja kokousten asiakirjat ja julkaisut Pap. Järjestelyistä vastaava s.p. 04 Tiedotus/museon omat painotuotteet 040 Internet-sivut Atk/Pap. Erikoissuunnittelija s.p. Kotisivuilla olevista tärkeistä tiedotteista tai julkaisuista otetaan pys.säilytystä varten paperikopio tai muu jäljenne 041 Museon lähettämät tiedotteet Pap. Museolehtori s.p. 042 Lehtileikkeet Pap./moniste Museolehtori s.p. 043 Museon julkaisemat kirjat Lisäksi yksi kirja kirjataan (ISBN -numero!) Kirja 5 kpl Kok.päällikkö s.p. museon kirjastotietokantaan 044 Näyttelykalenterit Valmis painotuote, 5 kpl Kok.päällikkö s.p. 045 Näyttelyavajaisten kutsukor- Valmis painotuote, tit 3 kpl Kok.päällikkö s.p.

56 Näyttelyjulisteet Valmis painotuote, 5 kpl Kok.päällikkö s.p. 047 Näyttelyesitteet, flaierit yms. Valmis painotuote, 5 kpl Kok.päällikkö s.p. 048 Kokoelmien ja asiakaspalvelun esitteet ja muut painotuot- Valmis painotuote, teet 5 kpl Kok.päällikkö s.p. Huom! Museon toimintaa koskevat valokuvat ja av-aineisto ovat muiden kokoelmien sisällä 05 Asiakirja- ja tietohallinto 050 Tietojenkäsittely- ja tietoliikenneohjelmien ja -ohjelmistojen hankintaan liittyvät sopimukset Pap. Museonjohtaja s.p. 051 Muut hankintaan liittyvät asiakirjat (tarjouspyynnöt, tarjoukset, kirjeenvaihto) Pap./atk Erikoissuunnittelija 10 v. 052 Pysyvästi säilytettäviä tietoja sisältävien tietojärjestelmien kuvaukset ja rekisteriselosteet Pap. Erikoissuunnittelija s.p. 053 Muut kuvaukset ja rekisteriselosteet Pap. Erikoissuunnittelija vo 054 Tietoverkon käyttösopimukset Pap. Museonjohtaja vo 055 Ohjelmistolisenssit Pap. Erikoissuunnittelija vo

57 ATK-ohjelmien ja -välineiden käyttöohjeet Pap. Erikoissuunnittelija vo 057 Ohjelmien asennusmediat Tall.media Erikoissuunnittelija vo 058 Atk-ohjelmien, systeemien ja tiedostojen varmistukset Tall.media Erikoissuunnittelija vo 059 Arkistonmuodostussuunnitelma Pap./atk Kok.päällikkö s.p./ajantasainen 0510 Arkistoluettelot ja -hakemistot Pap. Kok.päällikkö s.p Asiakirjojen hävittämisluettelot Pap. Kok.päällikkö s.p. 06 Postinkulku 060 Diariokirja saapuneelle postille Pap. Toimistopäällikkö 10 v. 061 Diariokirja lähtevälle postille Pap. Toimistopäällikkö 10 v. 062 Kutsuvieraslistat ym. postituslistat Atk Erikoissuunnittelija ajantasainen 1 HENKILÖSTÖHALLINTO 10 Henkilöstöasioiden rekisteröinti ja hallinta 100 Henkilökuntaluettelo (palkkakorttimuodossa vuosittain) Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 50 v. 101 Palkkakortit (henkilökortit) Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 50 v.

58 Työ- ja palvelusaikatodis- Paperitoisteet/henkitukset löstömappi vuosittain Toimistopäällikkö 10 v. 11 Henkilökunnan nimittäminen, ottaminen ja palkkaaminen 110 Työsopimusten toisteet ja Pap./henkilöstömapvastaavat pi Toimistopäällikkö 50 v. 111 Esitykset ja päätökset työl- Pap./työllistämistuellisyystehtäviin ottamisesta la palkattujen mappi Toimistopäällikkö 10 v. 12 Palvelussuhteen ehtoja koskevat sekä palkan määräytymiseen ja suuruuteen vaikuttavat tekijät 120 Palkkausjärjestelmää koskevat asiakirjat Pap. Museonjohtaja 50 v. Uusi palkkausjärj alkaen 121 Työehtosopimukset, muistiot työehtoja koskevista neuvotteluista Pap. Museonjohtaja 50 v. 122 Työntekijöiden keskin. ko- Luottamusmiehelle/valtuutetulle kousten vaalitulokset ja pöytä- kertyvä aineisto ei kuulu museon kirjanotteet Pap. Museonjohtaja s.p. arkistoon. Tästä aineistosta ao. henkilö huolehtii itse. 123 Sairaus- ja äitiyspäiväraha- Pap./henkilöstömappi hakemukset KELA:lle Toimistopäällikkö 10 v. 124 Lääkärintodistukset Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 10 v. Ei julkisia 125 Vuosilomalistat Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 50 v. 126 Työajanseuranta-asiakirjat Pap./mappi per vuosi Toimistopäällikkö 50 v.

59 Työvuorolistat Pap. Toimistopäällikkö 50 v. 128 Jäsenmaksujen perintään liittyvät asiakirjat Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö kunkin työssäoloaika + 5 v. 129 Tapaturmailmoitukset Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 20 v Anomukset ja päätökset ir- Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 10 v. tisanoutumisesta 13 Palkanlaskenta 131 Palkkaluettelot Pap. kuukausittain/ henkilöstömappi Toimistopäällikkö 50 v. 132 Erilaiset maksu-/perintämää- Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 2 v. räykset 133 Verovelkatodistukset Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 2 v. 134 Verokortit Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 1 v. 135 Palkkatilitys työllisyystehtä- Pap./työllistämistuelvistä työvoimatoimistolle la palkattujen mappi Toimistopäällikkö 2 v. 136 Eläketietopäätökset ja muutokset eläketietoihin Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 10 v. 137 Palkkataulukot ja palkkahinnoitteluliitteet Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö vo + 10 v. 14 Työpaikkaterveydenhuolto ja työsuojelu 140 Työpaikkaterveydenhuollon palveluja koskevat sopimukset Pap./kopio Toimistopäällikkö vo + 10 v.

60 Toimintasuunnitelmat Pap./kopio Toimistopäällikkö 10 v. 142 Työpaikkaterveydenhuollon kustannuksia koskevat korvaushakemukset Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 6 v. 143 KELA:n päätös korvausha- Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 6 v. kemukseen 144 Muut työpaikkaterveydenhuoltoon liittyvät asiakirjat esim. tiedotteet, esitteet Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö vo 145 Työsuojeluelinten ja -työsuojeluvaltuutettujen vaalitulokset Pap. Toimistopäällikkö s.p. 146 Työsuojelua koskevat pöytäkirjat, toimintasuunnitelmat ja - kertomukset sekä sopimukset Pap. Toimistopäällikkö s.p. 147 Työpaikkaselvitykset ja - muistiot Pap. Toimistopäällikkö s.p. 148 Työsuojelutarkastuspöytäkirjat Pap. Toimistopäällikkö 10 v. 149 Työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat selvitykset Pap. Toimistopäällikkö s.p. 15 Henkilöstön koulutukseen liittyvät asiakirjat 150 Oppisopimuskoulutukseen ja työharjoitteluun liittyvät asiakirjat Pap./henkilöstömappi Toimistopäällikkö 10 v. 2 TALOUSHALLINTO

61 61 20 Taloussuunnittelu, rahoitus ja materiaalihallinto 200 Toimintasuunnitelmat Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 201 Talousarviot Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 202 Toimintakertomukset Pap./talousmappi Museonjohtaja/kok.päällikkö s.p. Lisäksi säilytetään painettuja toimintakertomuksia 5 kpl/kok. päällikkö 203 Tilinpäätökset ja tarkastuskertomukset Pap. Toimistopäällikkö s.p. 204 Avustushakemukset Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 205 Avustuspäätökset Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 206 Tilitetyt hakemukset Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 207 Veroasiat Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p. 208 Vakuutukset Pap./talousmappi Museonjohtaja vo + 10 v. 209 Pankkiasiat ja rahastointi Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Sopimukset Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Erikoismuseoasiat Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Valtionosuusasiat Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Jäsenluettelo Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Kalustoluettelo Pap./talousmappi Museonjohtaja s.p Kopiokonetta ja muita vas-

62 62 taavia laitteita koskevat asiakirjat Pap./talousmappi Museonjohtaja vo 21 Maksuliike- ja kirjanpito 210 Koneellinen kirjanpitojärjestelmä Atk Erikoissuunnittelija ajantasainen 211 Koneellista kirjanpitoa koskevat ohjeet ja muut asiakirjat Pap. Erikoissuunnittelija vo 212 Kirjanpidon tositteet (sisältävät henkilöstön matkalaskut) Pap. Toimistopäällikkö 6 v. 213 Kirjanpitokirjat ja tililuettelot Pap. Toimistopäällikkö 10 v. 3 KIINTEISTÖHALLINTO 30 Tilojen suunnittelu ja käyttö 301 Werstaan rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvät asiakirjat Pap. Museonjohtaja s.p. 302 Kiinteistösopimukset ja muut tilojen käyttöä koskevat asiakirj. Pap./talousmappi Museonjohtaja tärkeimmät s.p. Suurimman osan sopimuksista hoitaa Tampereen kaupunki, joka myös vastaa asiakirjojen säilytyksestä 31 Kulunvalvonta- ja turvallisuustoiminnot 310 Kulunvalvontajärjestelmä Atk Erikoissuunnittelija ajantasainen 311 Valvontakameroiden kuvarekisteri Atk Erikoissuunnittelija ajantasainen 312 Pelastussuunnitelma Pap./atk Museonjohtaja vo, uusin säilytetään

63 Avain- ja avaintenluovutusluettelot Pap. Toimistopäällikkö vo 4 ASIAKASPALVELU 40 Asiakaspalvelun ja markkinoinnin hallinto ja suunnittelu 400 Toimintasuunnitelmat ja talousarviot Pap. As.päällikkö s.p. 401 Markkinointiohjelmat ja Aspan kehittämistä koskevat asiakirjat Pap. As.päällikkö s.p. 41 Museon avoinnapito 410 Avoinnapidon suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvät asiakirjat Pap. As.päällikkö/opast.kesk.hoitaja s.p. 411 Opastuskierroksia koskevat asiakirjat Pap. As.päällikkö tärkeimmät s.p. 412 Opasmateriaalit Pap. Museolehtori s.p. 413 Vieraskirjat Pap. Opastuskesk.hoitaja s.p. 414 Kävijätilastot Pap. As.päällikkö s.p. 415 Asiakaspalautteet Pap. As.päällikkö 10 v. 42 Museokauppa 420 Museokaupan suunnittelua ja kehittämistä koskevat asia-

64 64 kirjat Pap. As.päällikkö s.p. 43 Vuokraustoiminta 430 Varausjärjestelmä Atk Erikoissuunnittelija ajantasainen 431 Tilausvahvistukset Pap. As.päällikkö 5 v. 44 Tapahtumat, tilaisuudet ja yhteistyö 440 Suunnittelupalaverien ja työryhmien muistiot liitteineen Pap. As.päällikkö 10 v. 5 NÄYTTELYT 50 Näyttelytoiminnan hallinto ja suunnittelu 500 Toimintasuunnitelmat ja talousarviot Pap. Näyttelypäällikkö s.p. 501 Näyttelypoliittiset ohjelmat ja toiminnan kehittämistä koskevat asiakirjat Pap. Näyttelypäällikkö s.p. 51 Yksittäiset näyttelyt 510 Näyttelysopimukset Pap. Näyttelypäällikkö s.p. Lisäksi kopiot näyttelyiden suunnitteluun liitt. asiakirjojen joukossa 511 Lainaussopimukset näyttelyyn lainattavasta materiaalista Pap. Näyttelypäällikkö vo + 10 v. Lisäksi kopiot näyttelyiden suunnitteluun liitt. asiakirjojen joukossa

65 Näyttelyiden suunnitteluun liittyvät asiakirjat (kunkin näytte- Pap., tarpeen mulyn asiakirjat kokonaisuutenaan kaan käytettävimmät aikajärjestyksessä) osat myös atk Näyttelypäällikkö s.p. 6 KOKOELMAT 60 Kokoelmatoiminnan hallinto ja suunnittelu 600 Toimintasuunnitelmat ja talousarviot Pap. Kok.päällikkö s.p. 601 Kokoelmapoliittiset ohjelmat ja toiminnan kehittämistä koskevat asiakirjat Pap. Kok.päällikkö s.p. 61 Kokoelmien hankinta ja karttuminen 610 Luovutussopimukset liittei- Huom! LHBT-aineistoja koskevat neen Pap., atk ajantasalla Kok.päällikkö s.p. sopimukset ja muut asiakirjat ovat kok.päällikön harkinnan mukaan 611 Diariokirja Pap., atk ajantasalla Kok.päällikkö s.p. näiden asiakirjasarjojen sisällä omina kokonaisuuksinaan, ja nämä 612 Inventaariolistat Pap. luov.sop. yhtey- asiakirjat ovat käyttörajoituksen teen, atk Kok.päällikkö s.p. alaisia. 613 Kokoelmien hankintaan ja karttumiseen liittyvä kirj.vaihto Pap. tai atk Kok.päällikkö tärkeimmät s.p., muut 10 v. 614 Luettelot tarjotusta materiaalista Pap. Kok.päällikkö tärkeimmät s.p. 62 Kokoelmien luettelointi ja tietokantojen ylläpito

66 Kokoelmien luettelointiohjeet Pap. ja atk Kok.päällikkö s.p. 621 Kokoelmatietokannat atk/visualdbase sekä www, paperitulosteet luetteloiduista esineistä ja kuvista Erikoissuunnittelija/kok.päällikkö s.p. 622 Kokoelmien luettelointityön suunnitteluun ja tekemiseen liittyvät asiakirjat Pap. Kok.päällikkö tärkeimmät s.p., muut 10 v. 623 Luettelointiprojektit Pap. tai atk Kok.päällikkö tärkeimmät s.p., muut 10 v. 63 Kokoelmien hoito ja varastointi 630 Varastopaikkakoodisto Pap./atk Kok.päällikkö s.p. 631 Varastolistat Kok.päällikkö ajantasainen 632 Esineiden konservointiin ja hoitoon liittyvät asiakirjat Kok.päällikkö s.p. 633 Varastotilojen olosuhdetilastot Pap. Kok.päällikkö s.p. 634 Pakastuspöytäkirja Pap. Kok.päällikkö s.p. 64 Kokoelmista poistaminen 640 Poistopöytäkirjat Pap./atk Kok.päällikkö s.p. 641 Luettelot poistetusta materiaalista vuosittain Pap. Kok.päällikkö s.p. 65 Asiakaspalvelu

67 Lainaussopimukset ulospäin Pap., mappi toimislainattavasta materiaalista tossa Kok.päällikkö 10 v. 66 Tilastot 660 Kokoelmiin liittyvät tilastot Kok.päällikkö s.p. vuosittain 67 Projektit 670 Projekteihin liittyvät asiakirjat (säilytys projekteittain) Kok.päällikkö tärkeimmät asiakirjat s.p.

68 Liite TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN KIRJASTON KÄYTTÖOHJEET YLEISTÄ KIRJOJEN KÄYTÖSTÄ Kirjasto toimii kaikilta osin museon sisäisenä käsikirjastona. Kirjoja ei lainata museon ulkopuolelle. Kun otat kirjan hyllystä omaan käyttöösi, jätä sen kohdalle hyllyyn lappu, johon merkitset kirjan luokan, nimen, päivämäärän ja oman nimesi. Palauta kirja käytön jälkeen omalle paikalleen! MISTÄ KIRJAT LÖYTYVÄT? Kunkin kirjan sijoituspaikkatieto löytyy kirjastotietokannan ao. kentästä. Käsikirjaston kirjojen pääasiallinen sijoituspaikka on kirjasto, joten useimmat kirjat löydät sieltä. Osa kirjoista on kuitenkin sijoitettu isoon kokoelmavarastoon. Tärkeimmiksi katsotut kirjat ovat toistaiseksi löydettävissä toimistokerroksen aulassa olevasta hyllystä (merkintä Käs), mutta ne tulevat siirtymään tulevien kirjastojärjestelyjen yhteydessä varsinaiseen kirjastohuoneeseen muiden kirjojen joukkoon ja löytyvät siis tulevaisuudessa kirjastosta. Museaalisiin kirjakokonaisuuksiin kuuluvat kirjat ovat isossa kokoelmavarastossa omina kokonaisuuksinaan. Joitakin erityisiksi katsottuja kirjoja on voitu luetteloida esineiksi, missä tapauksessa näiden kirjojen sijoituspaikka selviää sen TK -numerosta. LUOKITUKSESTA JA HYLLYTYKSESTÄ Kirjat ovat kirjaston ja ison kokoelmavaraston hyllyissä alaluokittain kirjan pääsanan mukaan aakkosiin järjestettyinä. Kukin kirjastoluokitukseen merkitty alaluokka on hyllyssä omana luokkanaan. Luokan perässä suluissa olevat maiden lisäluvut eivät vaikuta kirjojen sijoitukseen. Ainoita poikkeuksia ovat luokat /15 (Sosialidemokraattiset ja kommunistiset puolueet), joita on järjestetty myös lisämääreiden avulla ( 055.2, , sekä (47)). Kirjastohuoneen ensimmäisestä hyllystä, josta luokitus alkaa, löydät myös avuksesi käytössä olevan kirjastoluokituksen paperilla. Toimistokerroksen aulassa toistaiseksi olevat kirjat on järjestetty vain pääluokan mukaan, jonka sisällä kirjat ovat aakkosjärjestyksessä alaluokista riippumatta. Niin kauan kuin tämä hylly on käytössä, sen yhteydestä löydät myös hyllyn luokituksia selventävän ohjepaperin. Museaalisten kirjakokonaisuuksien kirjoja ei ole luokiteltu, vaan ne ovat isossa kokoelmavarastossa omina kokonaisuuksinaan aakkosiin järjestettyinä. LEHDET Lehtitietokannassa (ja joissakin tapauksissa kirjastotietokannassa) olevat lehdet löytyvät pääasiassa eri puolilta isoa kokoelmavarastoa. Mikäli jotakin lehteä on vaikea löytää, pyydä apua kokoelmapäälliköltä. Mikäli käytät jotakin lehteä, jätä pois ottamasi lehden yhteyteen lappu, josta ilmenee lainaamasi lehden nimi ja ilmestymisaika sekä päivämäärä ja oma nimesi. Palauta lehti käytön jälkeen omalle paikalleen.

69 Liite POSTISSA TYÖVÄENMUSEO WERSTAALLE TULEVAT LEHDET Postissa tulevat lehdet voi merkitä postikirjaan, mutta niitä ei tarvitse diarioida. Sama koskee erilaisia mainoksia, esitteitä ja kuvastoja. POSTIN MUKANA TAI SATUNNAISESTI MUULLA TAVALLA MUSEOON TULEVISTA LEHDISTÄ SÄILYTETÄÄN JA LEHTITIETOKANTAAN SYÖTETÄÄN SEURAAVAT LEHDET: Auto- ja kuljetusala (AKT ry) Hiidenkivi ICOM Julius Kansan Lehti Kiasma oli aiemmin hävitettävien listalla Kiteet (Kemianliitto) Kirjatyö (Viestintäalan ammattiliiton jäsenlehti) Kotkaviesti (Nuorten Kotkien keskusliitto) Kymenlaakson museotiedote Lippu Motiivi (JHL ry) Museo Museokello Nyt om arbejdermuseet (Arbejdermuseets venner, Tanska) PAM (PAM ry) Paperiliitto (Paperiliitto ry) PH Newsletter (People`s History Museum, UK) Pohjoismainen konservaattoriliitto, Suomen osasto ry -lehti Punahilkka Rakentaja (Rakennusliitto ry) SAK Pirkanmaa (Pirkanmaan ay-liikkeen mielipidelehti) Särmä (Puu- ja erityisalojen ammattilehti) Taiteen maailma Tammerkoski Työväen Sävel (STM) Vasama (Sähköalojen ammattiliiton jäsenlehti) Veturimies (Veturimiesten liitto) Voima noudettava aulasta uusimman numeron ilmestyttyä! Worklab Museoiden lehdet yleensä Lisäksi huomioitava: postin mukana tulevat, museoiden toimittamat kirjat ja muut julkaisut säilytetään ja ne toimitetaan edelleen kirjatietokantaan kirjattavaksi SEURAAVISTA POSTIN MUKANA TAI SATUNNAISESTI MUULLA TAVALLA MUSEOON TULEVISTA LEHDISTÄ SÄILYTETÄÄN VAIN TUOREIN LEHTI JA VANHEMMASTA PÄÄSTÄ LEHTIÄ HÄVITETÄÄN: Asukas (VVO) oli aiemmin säilytettävien listalla Ilmarinen (Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen) oli aiemmin säilytettävien listalla Ins. (Helsingin Insinöörit ry) oli aiemmin säilytettävien listalla INSU (Tampereen Insinöörit ry) oli aiemmin säilytettävien listalla Matkaviesti

70 Oppiva Tampere oli aiemmin säilytettävien listalla Secretarius (Sihteeriyhdistys) Spirit (Pirkanmaan ammattikorkeakoulun tiedotuslehti) ja muut vastaavat julkaisut Tekstiiliopettaja (Tekstiiliopettajaliitto ry) Transport International (International Transport Workers` Federation) oli aiemmin säilytettävien listalla Uutispäivä Demari oli aiemmin säilytettävien listalla Viisi tähteä (elämystalouden ammattilehti) Vintin Uutiset (Lappeenrannan ja ympäristön demareiden jäsentiedote) 70 Erilaiset talouslehdet, esim. Kauppalehti, Tampereen kauppakamari ja Yritysviesti Erilaiset yritysten asiakaslehdet Erilaiset matkailulehdet ja ravintolayrittäjien lehdet Lisäksi huomioitava: postissa tulevia museoiden näyttelykutsuja ei säilytetä, vaan ne hävitetään määräajan päästä

71 Liite TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN KIRJASTOTIETOKANNAN TALLENTAMISMISOHJEET 1. Luokka Kirjalle valitaan se luokka, johon se sisältönsä puolesta parhaiten soveltuu. Luokka merkitään lyijykynällä kirjan nimisivun tai ensilehden oikeaan yläkulmaan. Työväenmuseo Werstaalla on käytössä UDK-pohjainen luokitusjärjestelmä. Kirjat järjestetään luokittain (alaluokittain) aakkosjärjestykseen pääsanan mukaan. Museaalisten kirjakokonaisuuksien kirjoja ei luokitella, vaan ne järjestetään omina kokonaisuuksinaan, yleensä aakkosittain. 2. Kartuntanumero Kartuntanumero merkitään kohtiin Hvuosi ja Hnro. Vuosi on kuluva vuosi ja numero juokseva numero vuoden alusta lähtien. Viime kädessä tämä numero yksilöi kirjat: jos esim. samaa kirjaa on useampia kappaleita, saa jokainen oman kartuntanumeronsa. Kirjojen nimisivulle lyödään museon leima, jonka alle kartuntanumero merkitään lyijykynällä muodossa 2003: 546. Leima ja kartuntanumero voidaan merkitä myös esim. kirjan takakannen sisäpuolelle, mikäli merkintöjen katsotaan vahingoittavan vanhan kirjan ulkonäköä ja vaikuttavan esim. mahdolliseen näyttelykäyttöön. Varastossa säilytettäviin kirjoihin ei ole aina lyöty leimaa lainkaan, vaan kartuntanumero on merkitty esim. takakannen sisäpuolen alareunaan muodossa TK/KIRJ 2003: 546. Museaalisten kirjakokonaisuuksien kirjat kuuluvat luonnollisesti näihin kirjoihin. 3. Diarion:o on sen lahjoituserän numero, jossa kirja on museoon tullut. Museoon ostetuilla tai yksittäisten tutkijoiden lahjoittamilla kirjoilla ei usein ole diarionumeroa, tällöin diarionumeroksi merkitään nolla. 4. Pääsana on yleensä kirjan tekijän sukunimi, jota täydennetään etunimellä omassa kentässään. Kohdat tallennetaan koneelle isoin kirjaimin. Esim. LÄHTEENMÄKI MARIA Jos kirjalla ei ole varsinaista tekijää tai se on toimittajan kokoama, on pääsana nimekkeen ensimmäinen sana, jonka perään lisätään kolme pistettä merkiksi siitä, että kysymys ei ole henkilön nimestä. Esim. SIELU Kirjan nimisivulla oleva pääsana alleviivataan lyijykynällä. 5. Nimeke on kirjan nimi kokonaisuudessaan. Se tallennetaan koneelle isoin kirjaimin. Esim. VUOSISADAN NAISLIIKE : NAISET JA SOSIALIDEMOKRATIA 1900-LUVUN SUOMESSA / MARIA LÄHTEENMÄKI.- Nimekkeen perään lisätään kauttaviiva ja tekijän nimi. Jos tekijöitä on kaksi, merkitään molemmat tekijät pilkuilla erotettuina. Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, merkitään ensimmäisen tekijän nimi ja perään et al. Sama pätee toimittajaan / toimittajiin. Nimekkeen perään merkitään kauttaviiva ja toim. sekä toimittajan nimi. Jos toimittajia on useampia kuin kaksi, merkitään ensimmäisen toimittajan nimi ja et al.

72 Esim. SIELU METALLIN SUKUA : METALLITYÖLÄISTEN ELÄMÄÄ / TOIM. KATARIINA KOSKIRANTA.- 72 Nimekkeen eri osat erotetaan kaksoispisteellä. Nimeke-kenttä päättyy aina merkkeihin.- 6. Paikka tarkoittaa kustantajan kotipaikkaa, joka voi olla eri kuin painopaikka. Jos kirja on painettu ulkomailla, merkitään myös valtio, esim. Hancock, Michigan, USA. 7. Aika on painovuosi. Aika ja paikka löytyvät useimmiten nimisivulta tai sen kääntöpuolelta, joskus myös kirjan takaa. 8. Kustantaja voi tarkoittaa myös muuta kuin varsinaista kaupallista kustannusyhtiötä. Jos kirjaan on merkitty Julkaisija se-jase voi myös sen merkitä tähän kohtaan. Kustantamoiden nimistä voi käyttää vakiintuneita lyhenteitä, (esim. WSOY) ja Kustannusosakeyhtiö -määreen voi jättää pois (esim. Otava eikä Kustannusosakeyhtiö Otava). 9. Ulkoasu onko kirja sidottu vai nidottu (kova vai pehmeäkantinen), sivumäärä sen mukaan kuin kirjassa on numeroituja sivuja sekä onko kirjassa kuvia, karttoja tai kaavioita. Tässä kohtaa voi käyttää osin lyhenteitä, esim. sid., 175 s., kuvaliite, kaavioita. 10. Painos on painoksen numero, jos se on kirjaan merkitty, esim. 2. painos merkitään 2. p., (vaikka kirjassa lukisi Toinen painos ). 11. ISBN ISBN-numero löytyy uudemmista kirjoista. ISBN -tunnus on otettu Suomessa käyttöön v Sarja tarkoittaa kustantajan / julkaisijan julkaisusarjaa tai muuta kirjasarjaa, jonka osana kirja on ilmestynyt. Sarja ei kuitenkaan tarkoita esim. tietosanakirjasarjoja tai muita moniosaisia teoksia, joissa on vain tietty rajattu määrä osia. Sarja on yleensä merkitty kirjaan etu- tai takakanteen tai nimisivulle. Jos kirjassa on ISSN-numero se on osa jotakin julkaisusarjaa. 13. Huomautuksia tähän kohtaan voi merkitä kirjan julkaisijan, jos se on eri kuin kustantaja, kirjassa olevat omistuskirjoitukset, ex librikset, leimat tai kokoelman jonka osana kirja on museoon tullut, esim. Raoul Palmgrenin kokoelma tai Metallityöväen Liiton vanha kirjasto. Tähän kohtaan merkitään myös, jos kirjassa on selvästi jotain vikaa, esim. takakansi repeytynyt irti tai liimasidos auennut. 14. Sijoitus sijoituspaikkavaihtoehtoja on kaksi, kirjasto (merkitään Kir) ja varasto (merkitään Var). Luokiteltavien varastokirjojen luokkamerkinnän eteen lisätään lyijykynällä merkintä VAR. Toimiston aulaan viittaava merkintä Käs on poistettu aktiivisesta käytöstä.

73 Liite LAINASOPIMUS XX.XX.XXXX Työväenmuseo Werstas lainaa xxxxx:lle seuraavan esineen ajalle xx.xx xx.xx.xxxx 1. TK XXXX Esineen nimi tähän Lainaaja vastaa esineiden kuljetuksista ja esillepanosta. Lainaaja vakuuttaa esineen kuljetusten ja esilläolon ajaksi. Esineen vakuutusarvo: XXX Olosuhdevaatimukset: Esine on sijoitettava siten, ettei sitä pääse koskettelemaan, mielellään lukittavaan lasivitriiniin. Esinettä on käsiteltävä kädet suojattuina. Esineeseen ei saa kohdistua suoraa auringonvaloa. Näyttelytilan valaistuksen voimakkuus saa olla korkeintaan xx luxia. Tätä asiakirjaa on laadittu kaksi (2) samanlaista kappaletta, toinen lainanantajalle, toinen lainansaajalle. Luovuttaja Vastaanottaja Teemu Ahola Kokoelmapäällikkö Työväenmuseo Werstas Etunimi Sukunimi Titteli Organisaation nimi Laina palautettu / 200 Vastaanottaja Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8, Tampere, Finland. Puh/Tel , Fax , info@tkm.fi,

74 Liite TYÖVÄENMUSEO WERSTAS POISTOPÖYTÄKIRJA Päivämäärä Esineen numero Esineen nimi Syy esineen poistolle Poistotoimenpide Esittelijä Teemu Ahola Kokoelmapäällikkö Poiston vahvistaja Kalle Kallio Museonjohtaja