kokonaiskuva Vastuu toiminnasta ja veroista on yrittäjällä itsellään.

Transkriptio

1 Esityksen tarkoituksena on antaa esimerkiksi yrittäjyyttä suunnittelevalle kokonaiskuva yrityksen verotuksesta. Asioita ei tässä yhteydessä käydä kovinkaan syvällisesti läpi. Uudelle yrittäjälle jo pelkästään yritystoiminta on uutta, joten veroasioiden hoito kannattaa mahdollisuuksien mukaan antaa kirjanpitäjän hoidettavaksi. Näin yrittäjä voi keskittyä yritystoimintaan. Hyvä kirjanpitäjä osaa neuvoa asiakasta jo yrityksen perustamisessa. Yrittäjän on kuitenkin hyvä itsekin tietää veroasioista jonkin verran. Vastuu toiminnasta ja veroista on yrittäjällä itsellään. 1

2 2

3 Yritysmuodoista saatetaan käyttää eri yhteyksissä eri nimityksiä, joilla kaikilla tarkoitetaan samaa asiaa. Esimerkiksi yksityisen elinkeinonharjoittajan kohdalla puhutaan usein myös liikkeen- ja ammatinharjoittajasta, yksityisliikkeestä tai toiminimestä. Suurin osa yritystoiminnan aloittajista kuuluu juuri tähän ryhmään. Henkilöyhtiöitä ovat avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö. Avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä kutsutaan tuloverotuksessa elinkeinoyhtymiksi. Verotuksessa palkaksi lasketaan myös esimerkiksi kokous- ja luentopalkkiot sekä luontoisedut. Työkorvausta maksetaan toimeksiantosuhteessa, jossa työn tilaaja sopii työn tekijän (esim. yrittäjän tai osakeyhtiön) kanssa työn suorittamisesta ja palkkion määrästä. Eri yritysmuotoja ja niiden verotusta käsitellään lisää myöhemmin tässä esityksessä. 3

4 Yrityksen tulevan toiminnan luonne vaikuttaa olennaisesti yritysmuodon valintaan. Yritysmuodosta riippumatta elinkeino- tai yritystoiminnasta aiheutuvaa rahaliikennettä varten on syytä avata oma pankkitili. Yrittäjän on myös päätettävä, miten kirjanpito hoidetaan, ja otettava tarvittavat vakuutukset. Yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse tehdä toimintansa aloittamiseksi mitään kirjallista sopimusta, kuten yhtiöjärjestystä tai yhtiösopimusta. Jos puolisot harjoittavat toimintaa yhdessä, yritys perustetaan toisen puolison nimiin. Yksityisen elinkeinonharjoittajan on rekisteröidyttävä kaupparekisteriin, jos hän harjoittaa luvanvaraisia elinkeinoja (esim. taksiliikenne, sähköurakointi, lääkkeiden ja alkoholin valmistus sekä pankki- ja vakuutustoiminta) elinkeinotoimintaa varten on olemassa pysyvä toimipaikka (muu kuin oma asunto) palveluksessa on muita henkilöitä kuin yrittäjän aviopuoliso tai alaikäinen lapsi. Avoimessa ja kommandiittiyhtiössä on oltava vähintään kaksi perustajaa. Avoimessa yhtiössä täytyy olla vähintään kaksi vastuunalaista yhtiömiestä. Kommandiittiyhtiössä täytyy olla vähintään yksi vastuunalainen yhtiömies sekä äänetön yhtiömies. Vastuunalaiset yhtiömiehet ovat henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön veloista ja muista velvoitteista. Vastuunalainen yhtiömies on vastuussa siis myös yhtiökumppanin mahdollisesta virheestä. Vastuu säilyy niin kauan, kunnes henkilö on eronnut vastuunalaisen yhtiömiehen tehtävästä ja ero on merkitty kaupparekisteriin. Äänettömän yhtiömiehen vastuu rajoittuu siihen omaisuuspanokseen, joka on sovittu yhtiösopimuksessa. Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehinä voivat olla niin luonnolliset henkilöt kuin yrityksetkin (oikeushenkilö). Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön on aina tehtävä perustamisilmoitus kaupparekisteriin. Ilmoitus on tehtävä ennen toiminnan aloittamista. Yhtiö kuitenkin syntyy jo yhtiösopimuksen allekirjoittamisella, ellei syntyhetkestä sovita toisin. Osakeyhtiö syntyy kaupparekisteriin merkitsemisellä. Osakeyhtiön pitää tehdä ilmoitus kaupparekisteriin 3 kuukauden kuluessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta. Jos ilmoitusta ei tehdä määräajassa, yhtiön perustaminen raukeaa. 4

5 Osakeyhtiö voidaan perustaa sähköisesti. Palvelu on osa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän asiointipalvelua (ytj.fi). Osakeyhtiöllä tulee olla perustamishetkellä pääomaa vähintään euroa. Pääoma on maksettava yhtiölle kokonaan ennen kaupparekisteriin ilmoittamista. Osakeyhtiössä osakas ei joudu tiliveloista henkilökohtaiseen vastuuseen, ellei hän ole syyllistynyt rikolliseen menettelyyn. Osakkaat vastaavat kuitenkin henkilökohtaisesti niistä velvoitteista, joihin he ovat osakeyhtiön nimissä sitoutuneet ennen kuin yhtiö on merkitty kaupparekisteriin. Jos osakas antaa yhtiölle otettaviin lainoihin henkilötai reaalivakuuden, vastaa hän näiltä osin yhtiön velvoitteista. Pitää myös muistaa, että yrittäjä ja yritys vastaavat viime kädessä toiminnasta, ja yrityksellä on muitakin vastuita kuin verotus. Patentti- ja rekisterihallinnon (PRH) sivuilta (prh.fi) saa lisätietoja yrityksen perustamisesta. 4

6 Yritystoiminnan aloittamisesta on ilmoitettava Verohallinnolle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Tiedot ilmoitetaan yhdellä perustamisilmoituslomakkeella (Y-lomake), josta ne välittyvät PRH:n ylläpitämään kaupparekisteriin sekä Verohallinnon ylläpitämiin ennakkoperintärekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja työnantajarekisteriin. Jos yritys ilmoitetaan kaupparekisteriin, ilmoituksesta on maksettava käsittelymaksu. Samalla Y-lomakkeella voi myös ilmoittaa Verohallinnolle tiedot, joiden perusteella Verohallinto laskee tilikauden ennakkoveron määrän. Verohallinto lähettää yritykselle ennakkoveron maksulomakkeet. Osakeyhtiön voi perustaa myös sähköisesti verkossa YTJ-asiointipalvelussa (ytj.fi/palvelut/perusta-osakeyhtioverkossa). Osakeyhtiön perustaminen on palvelussa ohjattua. Sähköinen perustamispalvelu luo annettujen tietojen perusteella osakeyhtiölle perustamissopimuksen, yhtiöjärjestyksen ja perustamisilmoituksen. Ilmoituksen käsittelymaksu (330 euroa) maksetaan suoraan palvelun kautta. Paperi-ilmoitus maksaa 380 euroa. Ilmoituksen kirjausnumeron ja Y-tunnuksen saa heti, kun sähköinen ilmoitus on allekirjoitettu ja käsittelymaksu maksettu. Palvelu tarkistaa kaikki pakolliset henkilöitä ja yritystä koskevat tiedot, mikä nopeuttaa ilmoituksen käsittelyä. Sähköistä perustamista voivat käyttää yhtiöt, joihin sopivat seuraavat ehdot: yhtiölle riittää vakiomuotoinen yhtiöjärjestys; osakkeet maksetaan perustettavan yhtiön pankkitilille euroina; merkintähinta merkitään kokonaan osakepääomaan; kaikilla osakkeenmerkitsijöillä, hallituksen jäsenillä, toimitusjohtajalla ja tilintarkastajalla (jonka on oltava luonnollinen henkilö) on suomalainen henkilötunnus ja lisäksi henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset tai sirullinen henkilökortti (HST-kortti); mahdollisilla prokuristeilla ja edustamiseen oikeutetuilla on suomalainen henkilötunnus. Ilmoitus yritystoiminnan aloittamisesta tehdään yritysmuodon mukaan seuraavilla lomakkeilla: Y1: osakeyhtiö, osuuskunta ja muu yhteisö Y2: avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö Y3: yksityinen elinkeinonharjoittaja Yritystoiminnan olennaisista muutoksista on ilmoitettava muutosilmoituksella: Y4: osakeyhtiö, osuuskunta ja muu yhteisö 5

7 Y5: avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö Y6: yksityinen elinkeinonharjoittaja Kun perustamisilmoitus on kirjattu, yrittäjä tai yritys saa yritys- ja yhteisötunnuksen (Y-tunnus). Y-tunnusta käytetään tunnisteena, kun yritys asioi viranomaisten kanssa. Tunnusta käytetään myös yrityksen kirjeissä ja lomakkeissa, kuten tilaus-, tarjous- ja laskulomakkeissa. Tunnus ei vielä kerro sitä, onko yritys merkitty Verohallinnon rekistereihin tai kaupparekisteriin. Rekisteröinnit voi tarkistaa osoitteesta ytj.fi. Palvelussa voi käyttää hakukriteerinä Y-tunnusta, yrityksen nimeä tai henkilön nimeä, jos kyseessä on yksityinen elinkeinonharjoittaja. Yksityisen elinkeinonharjoittajan Y-tunnus on sidottu aina henkilöön. Kun yksityinen elinkeinonharjoittaja muuttaa yritysmuotoaan, muuttuu aina myös yrityksen tunnus. Oikeushenkilön Y-tunnus on pysyvä koko sen olemassaolon ajan. Tunnus ei muutu, jos oikeushenkilö muutetaan toiseksi oikeushenkilöksi kyseistä yritysmuotoa koskevaa lakia noudattaen. Yritys perustetaan usein ennen kuin varsinainen toiminta käynnistyy. Silloin yrityksellä ei ole vielä tarvetta ilmoittautua Verohallinnon rekistereihin. Kun yritys merkitään esim. arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai työnantajarekisteriin, sen on annettava kausiveroilmoitukset säännöllisesti, vaikkei sillä olisikaan ollut toimintaa. Yritys voi ilmoittautua rekistereihin myös myöhemmin, kun on tiedossa milloin sen toiminta varsinaisesti alkaa. Silloin Verohallinnon rekistereihin ilmoittaudutaan Muutos- ja lopettamisilmoituksella (Y4, Y5 tai Y6). Arvonlisävero, työnantajasuoritukset ja muut oma-aloitteiset verot maksetaan verotilille. Näiden maksamista varten Verohallinto lähettää verotiliviitteen ja maksuohjeet, kun yritys on rekisteröitynyt Verohallinnon asiakkaaksi. Jos yritys ei ole arvonlisäverovelvollinen eikä sillä ole työntekijöitä, yrityksen ei tarvitse antaa kausiveroilmoitusta eikä vuosi-ilmoitusta. Pelkkä tuloveroilmoituksen antaminen riittää. 5

8 Toiselle tehdystä työstä maksettava korvaus on yleensä joko työsuhteessa maksettua palkkaa tai yrittäjälle maksettavaa työkorvausta. Nämä käsitteet on syytä erottaa, koska palkan maksajan velvollisuudet ovat erilaiset kuin työkorvauksen maksajan. Verotuksessa työsuhteen olemassaoloa arvioidaan samoin perustein kuin työoikeudessa. Tilannetta arvioidaan kokonaisuutena ja todellisten olosuhteiden perusteella. Eri tekijät ovat painoarvoltaan erilaisia. Yleensä toimeksiantosuhdetta pidetään työsuhteena silloin, kun joku muu kuin työn tekijä johtaa ja valvoo työn suorittamista ja lopputulosta. Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat myös työsuhteeseen tyypillisesti kuuluvien korvausten, kuten luontoisetujen ja sosiaalietujen antaminen sekä ylityökorvausten ja sairausja loma-ajan palkkojen maksaminen. Epäselvissä tapauksissa on ensin arvioitava, täyttääkö maksettu korvaus palkan tunnusmerkit. Jos ei, kysymyksessä on yleensä työkorvaus. Palkkaa on kaikenlainen korvaus, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Lisäksi eräät ennakkoperintälaissa luetellut palkkiot ovat palkkaa, vaikka työsuhdetta ei muodostuisikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kokouspalkkiot ja henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot. Työkorvausta on työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettava korvaus, joka ei ole palkkaa. Ennakkoperintärekisteriin pitää hakeutua. Kaikki eivät kuitenkaan automaattisesti pääse ennakkoperintärekisteriin. Rekisteriin ei merkitä toimijaa, jolla on todettu sellaisia verotuksessa olennaisia laiminlyöntejä, joiden jatkumista voidaan pitää ilmeisenä. Tällä perusteella ennakkoperintärekisteriin ei esimerkiksi merkitä yritystä, jonka johtavassa asemassa olevalla toimihenkilöllä (esim. toimitusjohtajalla) tai määräävässä asemassa olevalla osakkaalla on verotuksessa todettu olennaisia laiminlyöntejä. Verohallinto voi poistaa yrityksen rekisteristä ilmoitus- ja/tai maksulaiminlyöntien vuoksi. 6

9 Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneen yrityksen on annettava kausiveroilmoitukset ajallaan jokaiselta kaudelta, vaikkei toimintaa olisikaan ollut. Yrityksen kannattaakin rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi vasta silloin, kun on tiedossa milloin sen toiminta varsinaisesti alkaa. Jos liikevaihto ei ylitä euroa ( alkaen euroa) tilikauden (12 kk) aikana, ei rekisteriin tarvitse ilmoittautua. Silloinkin yritys voi halutessaan hakeutua rekisteriin, jos toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Rekisteriin hakeutunut yritys merkitään verovelvolliseksi aikaisintaan ilmoituksen saapumispäivästä alkaen. 7

10 Tilikauden aikana kausiveroilmoitukset annetaan ja arvonlisävero maksetaan normaalisti. Verovelvollinen laskee itse huojennukseen oikeuttavan määrän ja ilmoittaa tiedot tilikauden viimeisen kuukauden tai kalenterivuoden viimeisen kohdekauden kausiveroilmoituksella. Yritysmuoto ei vaikuta huojennukseen. Jos tilikaudelta suoritettava vero on negatiivinen eli tilikauden ostoihin sisältyvä vero on suurempi kuin myynneistä suoritettava vero, huojennusta ei voi saada. 8

11 Työnantajaa pidetään verotuksessa joko satunnaisena tai säännöllisenä työnantajana. Jos työnantaja maksaa säännöllisesti palkkoja, sen on ilmoittauduttava Verohallinnon työnantajarekisteriin säännölliseksi työnantajaksi. Yrittäjä (yksityinen elinkeinonharjoittaja) ei voi maksaa palkkaa itselleen, eli hän ei voi olla työsuhteessa itsensä kanssa. Työnantajarekisteriin kannattaa ilmoittautua vasta silloin, kun palkanmaksu alkaa. Työnantajarekisteriin merkityn yrityksen on annettava kausiveroilmoitus ajallaan jokaiselta kaudelta, vaikka palkanmaksua ei olisikaan ollut. Satunnaisesti palkkoja maksavaa työnantajaa ei yleensä merkitä työnantajarekisteriin. Yritys on satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja, jos sillä on palveluksessaan vain 1 vakituinen työntekijä tai 1 5 työntekijää, joiden työsuhde ei kestä koko kalenterivuotta. Satunnaisen työnantajan on annettava kausiveroilmoitus niiltä kuukausilta, jolloin palkkoja on maksettu. Satunnainen työnantaja voi halutessaan rekisteröityä työnantajarekisteriin. Sekä säännöllisesti että satunnaisesti palkkaa maksaneen on annettava vuosi-ilmoitus maksamistaan palkoista. Vuosi-ilmoituksen avulla palkansaajaa koskevat tiedot (palkka, ennakonpidätys ja palkansaajalta perityt lakisääteiset maksut ) välittyvät Verohallinnolle palkansaajan henkilöverotusta varten. 9

12 Säännöllisen työnantajan on annettava kausiveroilmoitus, vaikka palkkoja ei olisikaan maksettu jokaiselta kuukaudelta. Sekä säännöllisesti että satunnaisesti palkkaa maksaneen työnantajan on annettava vuosi-ilmoitus maksamistaan palkoista. Vuosi-ilmoituksen avulla palkansaajaa koskevat tiedot (palkka, ennakonpidätys ja palkansaajalta perityt lakisääteiset maksut) välittyvät Verohallinnolle palkansaajan henkilöverotusta varten. Palkkakirjanpito (esim. palkkakortti, ennakonpidätysten tilit ja palkkalista) hoituu helposti Palkka.fi-palvelun avulla. Palkka.fi-palvelu on suunniteltu pienille yrityksille ja kotitalouksille. Palvelun avulla voi laskea työntekijöiden palkat ja sivukulut sekä tulostaa palkkalaskelmat. Palkka.fi laskee myös työnantajan maksut, kuten ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut sekä työeläkemaksut. Palkka.fi:ssä voit hakea kotitalousvähennystä sekä maksamiesi palkkojen että yritykselle maksettujen laskujen perusteella. Palkka.fi:tä voi käyttää myös arkistona, sillä asiakirjat säilyvät siellä 11 vuotta. 10

13 Yritys on satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja, jos sillä on palveluksessaan vain 1 vakituinen työntekijä tai 1 5 työntekijää, joiden työsuhde ei kestä koko kalenterivuotta. Satunnaisesti palkkoja maksavaa työnantajaa ei yleensä merkitä työnantajarekisteriin. Satunnainen työnantaja voi kuitenkin halutessaan rekisteröityä työnantajarekisteriin. Satunnaisen työnantajan on annettava kausiveroilmoitus vain niiltä kuukausilta, jolloin palkkoja on maksettu (vrt. säännöllinen työnantaja, jonka on aina annettava kausiveroilmoitus, vaikka palkkoja ei olisikaan maksettu jokaiselta kuukaudelta.) Sekä säännöllisesti että satunnaisesti palkkaa maksaneen on annettava vuosi-ilmoitus maksamistaan palkoista. Vuosi-ilmoituksen avulla palkansaajaa koskevat tiedot (palkka, ennakonpidätys ja palkansaajalta perityt lakisääteiset maksut) välittyvät Verohallinnolle palkansaajan henkilöverotusta varten. Palkkakirjanpito (esim. palkkakortti, ennakonpidätysten tilit ja palkkalista) hoituu helposti Palkka.fi-palvelun avulla. Palkka.fi-palvelu on suunniteltu pienille yrityksille ja kotitalouksille. Palvelun avulla voi laskea työntekijöiden palkat ja sivukulut sekä tulostaa palkkalaskelmat. Palkka.fi laskee myös työnantajan maksut, kuten ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut sekä työeläkemaksut. Palkka.fi:ssä voit hakea kotitalousvähennystä sekä maksamiesi palkkojen että yritykselle maksettujen laskujen perusteella. Palkka.fi:tä voi käyttää myös arkistona, sillä asiakirjat säilyvät siellä 11 vuotta. 11

14 Kun yritys aloittaa toimintansa, sen on arvioitava elinkeinotoiminnan tulos ja ilmoitettava se Verohallinnolle perustamisilmoituslomakkeella. Osakeyhtiö tai osuuskunta hakevat ensimmäisen tilikauden ennakkoveroa lomakkeella "Yhteisön ennakkoveron hakemus tai muutos". Lomakkeella osakeyhtiö tai osuuskunta ilmoittaa ensimmäisen tilikauden arvioidun liikevaihdon sekä arvion verotettavasta tulosta. Lomakkeen saa sivulta vero.fi/veroilmoituslomakkeet > Ennakkovero. Kun toiminta on alkanut, Verohallinto laskee ennakkoveron tulevalle vuodelle yleensä automaattisesti niin, että pohjana käytetään viimeksi päättyneen verotuksen tulotietoja. Osakeyhtiöiden ennakkoverot määrätään yleensä viimeksi päättyneessä verotuksessa vahvistetun verotettavan tulon perusteella. Kun Verohallinto laskee päättyneen tilikauden lopullisen veron, samalla tarkistetaan ja tarvittaessa korotetaan kuluvan tilikauden ennakkoa sekä määrätään ennakkovero seuraavalle tilikaudelle. Yritykset antavat vuosittain veroilmoituksen. Veroilmoituslomakkeet saa vero.fi-sivuilta kohdasta Lomakkeet. Veroilmoituksen ja sen liitteet voi antaa sähköisesti. Sähköisen ilmoittamisen etuja ovat mm. lähetyksen yhteydessä tehtävät tarkistukset, jotka ohjaavat antamaan ilmoituksen oikein ja vähentävät yhteydenottoja jälkikäteen. Veroilmoituksen voi antaa sähköisesti joko lähettämällä taloushallinto-ohjelman muodostaman veroilmoitustiedoston tai täyttämällä verkkolomakkeen. Ilmoituksen antamiseen on tarjolla eri palveluntarjoajien asiointipalveluita. Osakeyhtiön veroilmoitus on helppo antaa sähköisesti syöttämällä tiedot Yhteisöjen veroilmoituspalvelussa (vero.fi/yhteisönveroilmoitus). Sähköistä ilmoittamista varten yritys tarvitsee Katso-tunnisteen. Tunnisteella kirjaudutaan asiointipalveluun, jossa ilmoitus annetaan. Katso-tunniste on maksuton. Tunnisteita, niiden käyttöä ja tunnisteisiin liittyviä tietoja hallinnoidaan Katso-palvelussa osoitteessa yritys.tunnistus.fi. Uusi Katsotunniste on valmis käyttöön noin kahdessa päivässä tunnisteen perustamisesta. 12

15 Jos yritys on maksanut liian vähän ennakkoveroa, sille tulee maksettavaksi jäännösveroa. Jos taas ennakkoveroja on maksettu liikaa, yritys saa veronpalautusta. 12

16 Yritysmuoto ei vaikuta arvonlisäveron määrään. Tuloverotuksessa eri yritysmuotojen välillä sen sijaan on eroja. Yrityksen verotettava tulos voi muodostua kolmesta eri tulolähteestä: Elinkeinotoiminnan tulolähde (EVL, laki elinkeinotulon verottamisesta) Maatalouden tulolähde (MVL, maatilatalouden tuloverolaki) Muun toiminnan tulolähde (TVL, tuloverolaki) Eri yritysmuodoissa elinkeinotoiminnan tulolähteen tulos lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) säännöksiä soveltaen. Yritysmuodosta riippumatta verotettavan tulon laskeminen perustuu kirjanpitoon, mutta kirjanpidon ja verotuksen eroavaisuuksien vuoksi verotettava tulos voi poiketa kirjanpidon tuloksesta. Elinkenotulon verottamisesta annetussa laissa on muutamia säännöksiä, jotka koskevat vain tiettyjä yritysmuotoja. Yritysmuotojen erilainen verokohtelu johtuu pääasiassa tuloverolain (TVL) säännöksistä. Yksityisen elinkeinonharjoittajan liike- ja ammattitoiminnan tuottama elinkeinotoiminnan tulos verotetaan yrittäjän omana tulona. Yritystulo jaetaan pääomatuloon ja ansiotuloon elinkeinotoimintaan kuuluvan nettovarallisuuden perusteella. Ansiotuloon sovelletaan progressiivista veroasteikkoa. Ansiotulosta maksetaan myös kunnallisveroa kotikunnan tuloveroprosentin mukaan ja kirkollisveroa oman seurakunnan tuloveroprosentin mukaan. Pääomatulojen veroprosentti on 30. Jos verotettavat pääomatulot ovat yli euroa, ylittävästä osasta menee veroa 33 %. Yritystulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 prosentin vuotuista tuottoa. Yrittäjän vaatimuksesta pääomatuloosuudeksi voidaan katsoa määrä, joka vastaa 10 prosentin vuotuista tuottoa, tai yritystulo voidaan katsoa koko määrältään ansiotuloksi. Jos liike- ja ammattitoiminnan tulos on tappiollinen, kyseiselle verovuodelle vahvistetaan tappio, joka vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta myöhempinä vuosina. Yksityinen elinkeinonharjoittaja saa nostaa liike- ja ammattitoiminnan tuottaman voiton käyttöönsä, mutta toisaalta hän vastaa myös mahdollisesta toiminnan tappiosta. Palkanmaksu itselle ja puolisolle ei ole mahdollista, eivät myöskään verottomat luontoisedut. 13

17 Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole erillisiä verovelvollisia. Ne ovat kuitenkin tuloverotuksessa itsenäisiä laskentayksikköjä ja niille vahvistetaan elinkeinotoiminnan tulos EVL:n säännösten mukaisesti. Jos tulot ovat pienemmät kuin tuloon kohdistuvat vähennykset, vahvistetaan verovuodelle tappio, joka vähennetään yhtiön seuraavien vuosien tuloista. Jos tulos on positiivinen, se jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtiön voittoon. Ennen jakamista tuloksesta vähennetään aikaisempien verovuosien tappiot. Yhtiömiesten elinkeinotoiminnan tulo-osuudet jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi nettovarallisuuden perusteella. Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä yhtiömiehet sopivat voiton ja tappion jakamisen perusteista. Yhtiömiehet voivat nostaa itselleen palkkaa ja saada luontoisetuja sekä verottomia kulukorvauksia. Käytännössä yhtiömiehet nostavat voiton yleensä yksityisnostoina. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia eli ne maksavat tuloveronsa itse. Tuloveron määrä on 20 % yrityksen verotettavasta tulosta. Osakeyhtiön osakkaita verotetaan vasta sitten, kun he nostavat tuloa osakeyhtiöstä palkkana, osinkona, osakaslainana tai varojenjakona vapaan oman pääoman rahastosta. Osingot jaetaan osingonsaajan verotuksessa pääoma- ja ansiotuloksi osingonjakajayhtiön osakkeen matemaattisen arvon perusteella. Osa osingoista on verovapaata tuloa. Osuuskunta voi jakaa ylijäämää tai varoja vapaan oman pääoman rahastosta. Osakeyhtiön voitosta ja tappiosta vastaa osakeyhtiö itse. Voitonjako tapahtuu maksamalla osakkaille osinkoa. Osakkaille voidaan maksaa palkkaa ja antaa luontoisetuja. Yksityisnostot eivät ole mahdollisia. Osuuskunnan tuottama voitto on ylijäämä, joka voidaan jakaa osuuskunnan jäsenille. Verotuksessa ylijäämä jaetaan verovapaaseen tuloon sekä veronalaiseen pääomatuloon ja ansiotuloon. 13

18 Taustalla: OYL 2 OIKEUSHENKILÖYS JA OSAKKEENOMISTAJAN RAJOITETTU VASTUU Osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröitymisellä. Osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista Vastaavat säännökset osuuskuntalain 2 :ssä HUOM! Rekisteröimätöntä osuuskuntaa verotetaan elinkeinoyhtymää koskevien säännösten mukaan Elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Yhtymälle vahvistetaan kuitenkin elinkeinotoiminnan tulos, joka jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloo.n 14

19 Osakas voi saada varoja osakeyhtiöstä monin tavoin a) virallinen OYL:n mukainen varojen nosto osakeyhtiöstä (osinko, svop ) b) palkanmaksua ja luontoisetuuksia c) tällä kalvolla osakeyhtiön ja osakkaan väliset oikeustoimet. Ts. kaupat, keskinäiset sopimukset jne. Oikeustoimet tulee aina dokumentoida; kaikki sopimukset ja kauppakirjat kirjallisina ja riittävän yksilöityinä. 15

20 16

21 17

22 18

23 19

24 20

25 Sopimussuhteen mukaisten vastuiden ja velvoitteiden sisältö sekä todelliset työskentelyolosuhteet ja ehdot 21

26 22

27 23

28 Myyjän on annettava ostajalle lasku, joka sisältää arvonlisäverolaissa määritetyt, FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Laskutusvaatimukset_arvonlisaverotuksess(33169). Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkityn yrityksen on ilmoitettava arvonlisäveron tiedot kausiveroilmoituksella ja maksettava myyntiensä mukainen arvonlisävero verotilille. Ilmoitukset ja maksut on tehtävä yrityksen oman ilmoitus- ja maksujakson mukaisesti joko kuukausittain, neljännesvuosittain tai kalenterivuosittain. Tilitettävä vero saadaan niin, että kuukauden myyntien verosta vähennetään saman kuukauden vähennyskelpoisiin ostoihin sisältynyt vero. Kaikilla yrityksillä, jotka ilmoittavat oma-aloitteisia veroja, on verotili. Verotili on kooste veronmaksajan ilmoittamista ja maksamista sekä Verohallinnon maksuunpanemista ja palauttamista oma-aloitteisista veroista. Oma-aloitteisia veroja ovat esimerkiksi arvonlisävero ja työnantajasuoritukset. Verotili tulee käyttöön, kun yritys on antanut ensimmäisen kausiveroilmoituksen oma-aloitteisista veroista tai yritys on veroa maksaessaan käyttänyt verotiliviitettä. Verotiliviitteen saa Verohallinnosta yrityksen perustamisilmoituksen rekisteröinnin jälkeen. Kun verotili on otettu käyttöön, sen tietoja ja tilannetta voi seurata kirjautumalla Verotili-palveluun. 24

29 Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä lisää tavaran tai palvelun myyntihintaan. Yrittäjien välisissä liiketoimissa ostava yrittäjä voi vähentää arvonlisäveron, jonka toinen arvonlisäverovelvollinen yrittäjä on laskuttanut häneltä. Esimerkissä on kuvattu arvonlisäverojärjestelmän toimintaperiaate. Valmistustoimintaa harjoittava yritys Penan puutyö on ostanut puutavaraliikkeestä puutavaraa 596,77 eurolla. Summa on sisältänyt arvonlisäveroa 96,77 euroa. Penan puutyö lisää omassa tuotannossaan kaapin hintaan valmistuskustannukset sekä laskee ja lisää verottomaan hintaan arvonlisäveron myydessään valmiin kaapin sisustusliikkeelle. Sisustusliike lisää puolestaan tuotteen hintaan oman katteensa ja huomioi muut lisät ja alennukset sekä laskee ja lisää lopuksi hintaan arvonlisäveron. Arvonlisäveroa maksetaan joka kerta, kun tavara tai palvelu myydään. Myyjä perii veron myynnin yhteydessä ja tilittää sen valtiolle. Vero on kuitenkin tarkoitettu kuluttajan maksettavaksi. Tämän vuoksi myyjällä on oikeus vähentää arvonlisävero, joka sisältyy sellaisen tavaran tai palvelun hintaan, jonka hän on ostanut liiketoimintaansa varten toiselta arvonlisäverovelvolliselta. Näin lopullisiin kuluttajahintoihin sisältyy vain yhdenkertainen vero. Arvonlisäverovelvollisia ovat kaikki, jotka harjoittavat liiketoiminnan muodossa tavaroiden tai palveluiden myyntiä, vuokrausta tai niihin rinnastettavaa toimintaa. Verollisena myyntinä pidetään myös tavaran tai palvelun ottamista yrityksestä omaan käyttöön. Arvonlisäverotuksen ulkopuolelle on jätetty joitakin lainsäädännössä erikseen mainittuja toimintoja, muun muassa kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti, terveyden- ja sairaanhoitopalvelut sekä sosiaalihuoltopalvelut. Jos yritys myy ainoastaan näitä tavaroita tai palveluita, se ei ole arvonlisäverovelvollinen. Yleinen verokanta (24 %) koskee useimpia tavaroita ja palveluita

30 Tuotteen hintaan lisättävä arvonlisäveron määrä saadaan, kun kerrotaan veron peruste voimassa olevalla verokannalla. Veron peruste tarkoittaa tavarasta tai palvelusta suoritettava vastiketta, joka ei sisällä veron osuutta. Veron perusteeseen lasketaan mukaan kaikki hinnanlisät, jotka myyjä veloittaa ostajalta, esim. laskutuslisät tai kuljetus- ja postituskustannukset. Arvonlisäveron määrä lasketaan tästä koko veron perusteesta. Esimerkki: Tuotteen veroton hinta on 700 euroa ja siihen sovelletaan normaalia 24 %:n verokantaa. Arvonlisäveroa lisätään 24 % eli 700 e x 24/100 = 168 e. Verolliseksi hinnaksi saadaan 868 euroa. Tuotteen hintaan sisältyvä arvonlisäveron määrä selviää käyttämällä laskukaavaa verollinen hinta x sovellettava verokanta/100 + sovellettava verokanta Esimerkki: Tuotteen verollinen hinta on 868 euroa ja siihen sovelletaan normaalia 24 %:n verokantaa. Vero saadaan laskemalla 868 e x 24/124 = 168 e. Tuotteen veroton hinta on 868 e 168 e = 700 e. 25

31 Asiat, joita Verohallinto haluaa korostaa uudelle yrittäjälle Kirjanpidon ja verotuksen tuloksen eroja aiheuttavat verovapaat tulot (esim. verovapaat osinkotulot, käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot) vähennyskelvottomat menot (esim. osuus edustuskuluista, verojen viivästysseuraamukset, sakot, pysäköintivirhemaksut, pakolliset varaukset, hyllypoistot) kirjanpidosta puuttuvat tulot ja menot tulolähteiden erilaiset laskentasäännöt tulojen ja menojen jaksotuserot arvostuserot, esim. arvonalennus tulon ja menon kohdistamisongelmat (esim. jako kahdelle tulolähteelle). Yrityksen verotettava tulos voi muodostua kolmesta eri tulolähteestä: elinkeinotoiminnan tulolähde (EVL, laki elinkeinotulon verottamisesta) maatalouden tulolähde (MVL, maatilatalouden tuloverolaki) muun toiminnan tulolähde (TVL, tuloverolaki). Kirjanpidossa tulolähdejakoa ei tunneta. Tulolähteet on kuitenkin huomioitava kirjanpidossa verotettavan tuloksen laskentaa ja veroilmoituksen täyttämistä varten. Kirjanpidon ajantasaisuus on tärkeää sekä verotuksen kannalta (ilmoittamisvelvollisuus) että yritystoiminnan kannalta (kassavirta, kannattavuuden seuraaminen jne.). Hyvä kirjanpitäjä osaa neuvoa asiakasta jo yrityksen perustamisessa. 26

32 27