Anna meille anteeksi Raamattuopetus 3K Haaste

Transkriptio

1 1 Anna meille anteeksi Raamattuopetus 3K Haaste Evankeliumeissa kerrotaan useaan otteeseen, miten Jeesus vetäytyi rukoilemaan. Jeesus myös kehotti omiaan rukoilemaan ja hän kertoi vertauksia rukouksesta ja siitä miten Jumala kuulee rukoukset. Ei ihme, että opetuslapset pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan (Luuk.11:1). Jeesus vastasi opetuslasten pyyntöön ja opetti heille Isä Meidän rukouksen. Isä meidän - rukous johdattaa meidät näkemään Jeesuksen opetuksen keskeisen sisällön. Näemme mitä asioita Jeesus piti omilleen oleellisina, tärkeinä, välttämättöminä, sellaisina mitä meidän tulisi päivittäin anoa. Nyt tutkimme yhtä kohtaa tuosta Jeesuksen opettamasta rukouksesta Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet... Tämä pyyntö alkaa sanalla ja. Tuo ja-sana liittää pyynnön edelliseen lauseeseen, jossa anomme jokapäiväistä leipäämme. Jokapäiväinen leipä on välttämätöntä, mutta yhtä välttämätöntä on elää päivittäisessä syntien anteeksisaamisessa, ikuisen elämän osallisuudessa. 1 Joh.1: 8-10: Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. Johannes kirjoitti nuo sanat vanhana miehenä. Hän oli elänyt kymmeniä vuosia kristittynä. Hän oli vuosikymmeniä toiminut seurakunnan johtajana. Häntä kutsuttiin rakkauden apostoliksi. Siitä huolimatta hän puhuu me-muodossa. Hän sisällyttää itsensä niihin, jotka tarvitsevat jatkuvasti syntien anteeksisaamista. Johanneksen käyttämä sana tunnustaa on kreikankielellä homologeo. Sana voidaan kääntää olla samaa mieltä, sanoa samaa tai myöntää. Kun Jumala Henkensä kautta näyttää meille meidän tilamme, meidän syntimme, on tärkeää, että myönnymme hänen puheeseensa. [Me yritämme usein jopa Jumalan edessä teeskennellä parempaa kuin mitä olemme]. Jumalalta emme voi kätkeä mitään itsestämme. Kun myönnyn siihen mitä hän minusta osoittaa, kun en sulje sydäntäni hänen puheeltaan, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Ja miksi Jumala antaa syntini anteeksi, senkö tähden, että tunnustin ei vaan: koska hän on uskollinen ja vanhurskas. Hän antaa syntini anteeksi oman itsensä tähden, sen tähden mitä hän ja mitä hän teki. Sen tähden, että hän on sovittanut ristillä minut itsensä kanssa. Joskus meidän on vaikea uskoa jatkuvaan anteeksiantamukseen. Oma pahuutemme tekee meidät epätoivoisiksi. Vuosia uskovana vaellettuamme näemme vain itsekkyyttä, ylpeyttä, rakkaudettomuutta. Mutta Jumalan anteeksiantamus ei ole sidottu siihen, miten olemme onnistuneet elämään. Vain sairaat tarvitsevat lääkäriä. Vain syntiset tarvitsevat Vapahtajaa. Jumalan anteeksianto perustuu kokonaan hänen rakkauteensa ja armoonsa. Hän antaa anteeksi, koska on kantanut ristillä syntimme.

2 Olisiko Jeesus kehottanut meitä pyytämään syntejä anteeksi, jos hän ei haluaisi antaa niitä anteeksi? Jo tämä Jeesuksen kehotus pyytää syntejä anteeksi yhtä usein kuin pyydämme jokapäiväistä leipää, osoittaa, että Jumala haluaa antaa meille meidän syntimme anteeksi uudestaan ja uudestaan. 2 Katsotaan sitten tuon pyynnön loppuosa:...niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet Joskus on vaikea sanoa tätä kohtaa Isä meidän - rukouksesta. Heti opetettuaan Isä Meidän rukouksen Jeesus jatkaa näin: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt.6:14-15) Tämä on kovaa tekstiä. Tämä on ehkä kristityn elämän vaikeimpia asioita. Ei ole helppo antaa anteeksi ihmiselle, joka jatkuvasti tekee väärin minua kohtaan. Ei ole helppo antaa anteeksi ihmiselle, joka tuo elämääni vaikeuksia. Jeesus sanoo, että anteeksiantaminen on välttämätöntä, jos haluan saada anteeksi taivaalliselta Isältä. Anteeksiantamisen välttämättömyyttä selittää mielestäni hyvin keskustelu, jonka Jeesus kävi Pietarin kanssa. Matt.18:21-22: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" 22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus. Pietari oli ymmärtänyt jotain Jeesuksen opetuksesta. Tuon ajan juutalaisuudessa opetettiin, että on annettava anteeksi kolme kertaa. Sen enempää ei kukaan voi vaatia anteeksiantoa. Pietari ymmärsi, että se ei riitä. Hän kysyi riittääkö jos annan seitsemän kertaa anteeksi veljelle, joka on rikkonut minua vastaan? Kukaan tuskin voi vaatia enempää! Esim. jos joku puhuu minusta pahaa, valehtelee, saattaa minut hankalaan tilanteeseen. Eikö ole hyvä, jos pystyn antamaan tuollaiselle ihmiselle anteeksi seitsemän kertaa. Kuka voisi vaatia enempää! Luulen, että Pietari odotti Jeesukselta kehuja: oletpas sinä Pietari ymmärtänyt tämän asian hyvin. Mutta mitä Jeesus vastasi, "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Mitä tapahtuu, kun olet antanut jollekin veljelle (sisarelle) anteeksi kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä kertaa. Eikö niin, että et enää laske kertoja (et enää pysty pitämään lukua, kuinka monta kertaa olet antanut anteeksi). Jeesuksen sanojen sisältö on se, että meidän tulee antaa anteeksi aina uudestaan ja uudestaan. Tarkoittako Jeesus sitä, että minun tulee hyväksyä kaikki paha ja vääryys, mitä minulle tehdään. Synnin anteeksiantaminen ja synnin hyväksyminen ovat eri asioita. On eri asia antaa toiselle ihmiselle hänen tekemänsä vääryys anteeksi ja hyväksyä tuo vääryys. Jumala ei käske meitä rakastamaan syntiä, mutta hän käskee meitä rakastamaan syntistä. Jeesuskaan ei rakastanut syntiä (hän vihasi sitä), mutta hän rakasti syntistä. Meidän on tärkeä muistaa. että viha ja anteeksiantamattomuus, on aina minun syntini. Olipa toinen tehnyt minulle mitä tahansa, jos sydämessäni on vihaa toista ihmistä kohtaan, minun on pyydettävä Jumalalta sitä syntiäni anteeksi.

3 3 Kun Jeesus sanoi Pietarille, että ei riitä jos antaa anteeksi seitsemän annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Pietari ajatteli varmasti: Tuo on mahdotonta! Ei kukaan pysty tuohon! Tuolle kamalalle ihmiselle, joka jatkuvasti rikkoo minua vastaan, on mahdotonta antaa jatkuvasti anteeksi. Minulla on täysi oikeus vihata häntä! Näin me usein ajattelemme. Siksi Jeesus selittää asian erittäin valaisevalla vertauksella. Matt.18:21-35: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. 25. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. 26. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' 27. Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. 28. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. 31. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34. Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. 35. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." Jeesus kuvaa vertauksessa taivasten valtakuntaa. Mikä on taivasten valtakunta? Se on valtakunta, johon pääsemme syntien anteeksi saamisen kautta. Kun Pyhä Henki asuu meissä, me olemme tuon valtakunnan kansalaisia. Tästä valtakunnasta Jeesus kertoo vertauksensa. Hän selittää, miksi meidän, jotka olemme tuon valtakunnan kansalaisia, tulee antaa uudestaan ja uudestaan anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Kuninkaan eteen tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa talenttia. Jeesus mainitsee tässä mielettömän summan. 1 talentti oli 5600 denaria (denari oli tuohon aikaan tavallisen duunarin päiväpalkka) Jotain tuon Jeesuksen mainitseman summan suuruudesta saamme, kun tiedämme, että Juudean, Samarian ja Idumean maakunnat joutuivat maksamaan keisarille veroa 600 talenttia -ja se oli todella raskas verotus tuolta laajalta alueelta. Jeesuksen mainitsemaa summaa [ talenttia] ei pystynyt edes tuon ajan rikkain ihminen maksamaan. Mutta vertauksen mies ei edes tajunnut velkansa suuruutta, hän pyysi vain maksuaikaa. Kuningas teki jotain käsittämätöntä. Hän antoi miehelle velan anteeksi! Miehellä ei olisi ollut mitään muuta keinoa vapautua tuosta velasta! Tämä on selkeä kuvaus meidän tilastamme Jumalan edessä: Vaikka tekisimme mitä tahansa, emme pysty pelastamaan itseämme, emme pysty vapauttamaan itseämme synnin velasta. Usein mekin kuvittelemme tuon palvelijan tavoin, että voimme tehdä jotakin. Emme tajua toivotonta tilaamme.

4 Tuon palvelijan ainoa pelastus oli kuninkaan armahdus. Kuningas tiesi sen. Ja koska hän sääli palvelijaa, hän antoi velan anteeksi, Palvelija sai kuninkaalta paljon enemmän kuin oli pyytänyt. Jumalan armo meitä kohtaan on tällainen. Hän näyttää meille velkamme suuruuden, kutsuu meitä tilille. Näyttää sen että elämme synnissä, erossa Jumalasta. Kun käännymme Jumalan puoleen ja pyydämme hänen apuaan. Kun tajuamme, että olemme velkaa ja pyydämme armahdusta, vaikka emme käsitäkään toivotonta tilaamme, hän antaa syntimme anteeksi. 4 Matt.18: 28-29: "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. Tässä oli kyseessä mitätön velka, jos vertaamme tätä velkaan, jonka mies oli saanut kuninkaalta anteeksi. Olisi ilman muuta olettanut, että mies sanoisi toverilleen: Kuule minä olen juuri saanut talentin velan anteeksi. Pidä ne 100 denaria. Mutta mies ei suostunut antamaan edes maksuaikaa. Matt.18:31-34: "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34. Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. 35. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." Armoton palvelija joutui takaisin velkavankeuteen, kunnes maksaisi velan. [Joutui tilaan, josta ei voinut itseään vapauttaa, koska niin suuren velan maksaminen oli mahdotonta]. Jeesus sanoo, että meille käy samoin kuin tälle armottomalle palvelijalle, jos emme sydämestämme anna kukin veljellemme (sisarellemme) anteeksi. Tuskin kukaan meistä, jotka olemme saaneet Jumalalta syntimme anteeksi (jotka elämme syntien anteeksisaamisessa) pystymme täysin tajuamaan kuinka paljon olemme saaneet (ja kuinka paljon jatkuvasti saamme) anteeksi. Me elämme synnin maailmassa, synnin ruumiissa. Meissä on jatkuvasti itsekkyyttä, kateutta, ahneutta, vihaa. Vai kuka meistä on tänään pystynyt täyttämään Jeesuksen Herraa sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi@ lähimmäistäsi kuin itseäsi@. Meidän elämämme Jumalan yhteydessä on päivittäin, jatkuvasti, riippuvainen Jumalan armosta, anteeksiantamuksesta. Yhdenkään päivän osalta emme pysty omilla avuillamme pelastamaan itseämme. Koska olemme saaneet niin paljon anteeksi ja saamme niin paljon anteeksi, meidän on annettava veljillemme ja sisarillemme anteeksi. Tiedämme jokainen kokemuksesta, että joskus on hyvin vaikea antaa anteeksi.

5 5 Omin voimin emme kykene siihen. Mutta kun me elämme Jeesuksen yhteydessä, lähellä häntä, valkeudessa, syntien anteeksisaamisessa, hän meissä vaikuttaa sen, että voimme antaa anteeksi. Mitä paremmin näen oman syntisyyteni ja Jumalan armon minua kohtaan, sitä valmiimpi olen armahtamaan toisia. 1 Joh.4:10-11: Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme..