Pohjois Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkö Vaskin valmisteluhanke Loppuraportti 2009

Transkriptio

1 Pohjois Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkö Vaskin valmisteluhanke Loppuraportti 2009

2 Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkö Vaskin valmisteluhanke Loppuraportti 2009 Marjo Savukoski Marja Malin Maarit Kinnunen Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkö -hanke ( )

3 Savukoski, Marjo, Malin, Marja ja Kinnunen, Maarit Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkö Vaskin valmisteluhankkeen loppuraportti. TIIVISTELMÄ Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikön valmisteluhanke toteutettiin ylimaakunnallisena yhteistyönä Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla välisenä aikana. Hanketta hallinnoivat Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä ja Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiiri. Rahoituksen hankkeelle myönsivät Lapin lääninhallitus ja Oulun lääninhallitus. Vammaispalvelujen kehittämisyksikköhankkeen tarkoituksena oli luoda edellytykset Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkörakenteelle ja toimia Pohjois- Suomessa alansa kehittämisasiantuntijana muodostaen kunnille sekä järjestöille kehittämis- ja tutkimustoiminnan yhteistyöverkoston. Vaski-hankkeessa koko Pohjois- Suomea kattavan yhteistyön tuloksena syntyivät selvitykset Pohjois-Suomen vammaispalveluiden nykytilasta ja kehittämistarpeista: kuntakartoitus ja vammaisjärjestöjen haastattelut. Lisäksi yhteistyötä tehtiin alueellisten vammaisfoorumien ja koulutusten järjestämisessä. Yhteisten hankesivujen kautta levitettiin tietoa koko hankkeen toiminnasta sekä vammaispalvelun ajankohtaisista asioista. Kehittämispilottien ja kehittämisverkostotyöskentelyn avulla yhteistyötä edistettiin sekä paikallisella tasolla että perusja erityispalvelujen välillä. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan yksiköiden sekä yliopistojen kanssa tehtävää yhteistyötä toteutettiin yhteisten koulutusten järjestämisessä sekä opinnäytetöiden ja opiskelijaharjoittelujen kautta. Pohjois-Pohjanmaalla Erityisosaaminen lähipalveluksi kehitysvammapalveluissa - kehittämispilotissa kehitettiin jalkautuvien palvelujen toimintamalli, joka vie erityisosaamista alueen kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi. Vammaispalvelujen sosiaalityöntekijöiden / palveluohjaajien erityisosaamista vahvistavat vertaiskonsultaatiotapaamiset saatiin käynnistettyä hankkeen aikana. Kehittämisverkostotyöskentelyyn liittyen tehtiin selvitykset vaikeavammaisten päivätoiminnan ja henkilökohtaisen avun nykytilasta sekä kehittämistarpeista Pohjois- Pohjanmaalla. Kainuun alueella Vaski-hanke oli käynnistämässä osaamisen kehittämistä kehitysvammapalveluissa, puhevammaisten tulkkipalvelujen järjestämistä, uusien kehitysvammaisten nuorten jatko-opetuspaikkojen saamista Kainuuseen, RAI-arvioinnin kehittämistä kehitysvammaisten henkilöiden perhehoidossa sekä tuotti vammaispalveluihin koulutusta itse ja yhdessä muiden Kainuun hankkeiden kanssa. Lapin alueella toteutettiin kolme kehittämispilottia, joihin liittyen järjestettiin myös koulutusta. Ranualla keskityttiin palveluprosessin mallinnukseen, palvelusuunnitelmalomakkeen päivittämiseen ja dialogisten työmenetelmien käyttöönottoon. Sodankylässä kehitettiin asiakaslähtöistä palveluprosessia ja eri tahojen välistä yhteistyötä. Rovaniemellä kehittämispilotti toteutettiin Kolpeneen palvelukeskuksen ja Rovaniemen kaupungin kehitysvammaisten henkilöiden asumispalveluissa. Tulevaisuuden asumisen palvelumallit -kehittämispilotissa käynnistettiin kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen kehittäminen sekä selvitettiin kehitysvammaisten nuorten asumistarpeita. Lisäksi Vaski-hankkeen jatkoajalla pyritään edistämään palvelujen tasapuolista seudullista saatavuutta kehittämällä sähköistä tiedonsiirtoa perus- ja erityispalvelujen välillä sekä kuntien eri sektorien välillä. Kehittämisyksikkövetoinen pysyväisluonteiseksi ja pitkäjänteiseksi suunniteltu kehittämistyö päättyy hankkeen myötä ja palautuu aikaisempaan hankekohtaiseen alueelliseen toteuttamistapaan. Vaski-hankkeessa luotiin verkostorakenteita ja kehittämisyhteistyötä, jotka antavat perustaa koko Pohjois-Suomen alueellisen kehittämisyhteistyön jatkamiselle, jos resursseja jatkotyöhön löytyy.

4 SISÄLLYS 1 HANKKEEN TAUSTA Tarkoitus Tavoitteet Rahoitus, aikataulu ja henkilöstöresurssit Hankkeen hallinnointi ALUEIDEN YHTEINEN TOIMINTA Kuntakartoituksen yhteenveto Vammaisjärjestöjen haastattelujen yhteenveto Oppilaitosyhteistyö Yhteistyö valtakunnallisessa verkostossa POHJOIS-POHJANMAAN ALUEEN TOIMINTA Marjo Savukoski Erityisosaaminen lähipalveluksi kehitysvammapalveluissa Vaikeavammaisten päivätoiminta Henkilökohtainen apu Erityisosaamisen vahvistaminen vammaispalveluissa Palvelusuunnitelmat työvälineeksi KAINUUN ALUEEN TOIMINTA Marja Malin Kainuun toimintaympäristö Kainuun vammaispalvelujen organisaatio Vaski-hanke Kainuussa Koulutukset Arviointia LAPIN ALUEEN TOIMINTA Maarit Kinnunen Koulutukset Sodankylän Vatupassi- kehittämispilotti Ranuan Vatupassi-kehittämispilotti Tulevaisuuden asumisen palvelumallit -kehittämispilotti Palvelujen tasapuolisen seudullisen saatavuuden kehittäminen LOPUKSI Tavoitteiden toteutuminen Vammaispalvelujen kehittämisen tulevaisuus Pohjois-Suomessa...50 Lähteet...51

5 1 1 HANKKEEN TAUSTA 1.1 Tarkoitus Vammaispalvelujen kehittämisyksikköhankkeen toiminnallisena tavoitteena oli luoda edellytykset Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikkörakenteelle. Yksikön tarkoituksena oli toimia Pohjois-Suomessa alansa kehittämisasiantuntijana muodostaen kunnille sekä järjestöille kehittämis- ja tutkimustoiminnan yhteistyöverkoston. Tavoitteena oli yhdistää kuntien, seutukuntien, koulutus- ja tutkimusyksiköiden sekä yksityisen ja kolmannen sektorin vammais- ja kehitysvammatyön toimijoiden osaamista. Kehittämistoiminnalla pyrittiin vahvistamaan vammais- ja kehitysvammatyön erityisosaamista sekä tukemaan palvelujen tasapuolista seudullista saatavuutta kehittämällä uusia tuen, konsultaation ja teknologian muotoja. Vammaispalvelujen kehittämisyksikön toiminnan taustalla vaikuttivat valtakunnalliset vammaispolitiikan keskeiset periaatteet: vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, vammaisten henkilöiden oikeus osallisuuteen sekä vammaisten henkilöiden oikeus tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin. Vammaispalvelujen kehittämisyksikköhanke verkostoitui muihin kehittämisyksiköihin sekä vammaispalvelujen toimijoiden muodostamaan kokonaisuuteen ja yhteistyörakenteeseen. Vammaistyöhön liittyvää kehittämistoimintaa toteutettiin Lapin, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun ylimaakunnallisena yhteistyöhankkeena. Kehittämisyksikön vastuutahoina toimivat Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Pohjois- Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä ja Kainuun maakunta -kuntayhtymä, jotka toteuttivat valmisteluhankkeen yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. 1.2 Tavoitteet Hankesuunnitelman mukaisesti Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikön valmisteluhankkeen Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tavoitteet olivat seuraavat: - selvittää vammais- ja kehitysvammatyön nykytila ja kehittämistarpeet - edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä - kehittää palvelujen tasapuolista seudullista saatavuutta

6 2 - vahvistaa vammais- ja kehitysvammatyön erityisosaamista sekä kehittää työn sisältöjä - kehittää uusia toimintamalleja alueellisten pilottien avulla - edistää vammaistyöhön ja vammaisuuteen liittyvää tiedontuotantoa ja tutkimusta - valmistella vammaispalvelujen kehittämisyksikköesitys 1.3 Rahoitus, aikataulu ja henkilöstöresurssit Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikön valmisteluhanke perustui Sosiaalialan kehittämishankkeen puitteissa myönnettyyn SVOL -rahoitukseen. Lapin alueella rahoituksen hakijana toimi Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä ja sen myönsi Lapin lääninhallitus. Valtionavustusta myönnettiin euroa ja perusteeksi hyväksytyt kokonaiskustannukset olivat ,66 euroa. Valtionosuuden ollessa kokonaiskustannuksista enintään 75 prosenttia jäi Kolpeneen palvelukeskuksen kustannuksiksi 25 prosenttia kokonaiskustannuksista. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rahoituksen hakijana toimi Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiiri kuntayhtymä. Oulun lääninhallitus myönsi rahoitusta yhteensä euroa ja sen perusteena hyväksytyt kokonaiskustannukset olivat euroa. Pohjois-Pohjanmaan rahoituksen osuus hankkeesta oli 80 % ja Kainuun osuus 20 %. Hanke toteutettiin välisenä aikana. Hankehakemuksen mukaisesti hanke jaettiin ajallisesti kolmeen jaksoon: - suunnittelu ja kartoitusvaihe syksy 2007 kevät yhteistyöverkoston luominen ja kehittämispilottien käynnistäminen kevät 2008 kevät pysyvän kehittämisrakenteen muodostaminen kevät 2009 syksy 2009 Hankkeeseen rekrytoitiin alkuvaiheessa hankekoordinaattorit Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Pohjois-Pohjanmaan alueen hankekoordinaattorina toimi koko hankkeen ajan Marjo Savukoski. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla toimi suunnittelijana Merja Renko välisen ajan. Kainuussa osa-aikaisena suunnittelijana toimi Marja Malin alkaen hankkeen loppuun asti. Lapissa hankekoordinaattorina toimi Jari Lindh välisen ajan hankesuunnittelijan nimikkeellä tehtävässä toimi Maarit Kinnunen. Lisäksi Lapissa oli osa-aikaisina (50 %) projektisuunnittelijoina Kirsti Kaikkonen ja Marjut Hietanen

7 sekä kokoaikaisena projektisuunnittelijana Katri Miettinen Hankkeen hallinnointi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun osalta hankkeen hallinnoijana toimi Pohjois- Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä. Näillä alueilla oli yhteinen ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli valvoa projektin etenemistä tavoitteiden suuntaisesti ja kustannusten toteutumista. Hankkeen aikana ohjausryhmän kokouksia pidettiin , , , ja Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraavanlainen kesällä 2009: Ohjausryhmän jäsen Varajäsen Taustaorganisaatio Ari Hietanen, pj. Päivi Lauri-Hettula Pohjois-Pohj.erityishuoltopiirin kuntayhtymä Maija Pelkonen Oulun lääninhallitus Marita Pikkarainen Marja Malin Kainuun maakunta kuntayhtymä Petri Kinnunen Arja Honkakoski Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Ritva Pääkkönen Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Hannu Pietiläinen Pirjo Ylikauma OAMK, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Seija Siivola Kainuun ammattikorkeakoulu Ulla- Riitta Päiväniemi Pudasjärven kaupunki Anna-Leena Mäntyniemi Peruspalvelujen kuntayhtymä Kallio Marjut Korjola Kynnys ry. Ritva Still Kehitysvammaisten tukiliitto Juhani Uhlgren Minna Kaltio MS-liitto, CP- liitto Merja Jarva Nuorten Ystävät ry Marjo Savukoski, sihteeri Pohjois-Pohj.erityishuoltopiirin kuntayhtymä Hanke eteni yhteneväisin tavoittein Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Hankkeilla oli kuitenkin omat ohjausryhmänsä, mistä johtuen Pohjois-Pohjanmaan hankkeen ohjausryhmän esityksestä hankekoordinaattorit ja puheenjohtajat kokoontuivat kaksi kertaa vuodessa varmistamaan hankkeen tavoitteiden etenemisen yhdensuuntaisesti. Kainuussa oli lisäksi työrukkasryhmä, joka kokoontui hankkeen aikana. Lapin alueen hallinnoinnista vastasi Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä ja sen ohjausryhmänä toimi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikön ohjausryhmä. Hankkeen aikana ohjausryhmän kokouksia pidettiin , , , , ja Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraavanlainen kesällä 2009:

8 4 Ohjausryhmän jäsen Varajäsen Taustaorganisaatio Savukoski Sinikka Hautala Seija Itä-Lapin seutukunta Estola Eila Oulun yliopisto, vaka:n yksikkö Harpela Risto Heikkinen Eine Lapin lääninhallitus Leukumaa Eeva Harju Lahja Torniolaakson seutukunta Norrkniivilä Kaisu Ainonen Martti Kemi-Tornion seutukunta Palolahti Mari Salminen Päivi Pohjois-Lapin seutukunta Kivistö Juha-Matti Niemelä Eija Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Kähkölä Sinikka Viinamäki Leena Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Magga Ristenrauna Pietikäinen Anu Saamelaiskäräjät Metsola Marja Kallioniemi Annikki Tunturi-Lapin seutukunta Savolainen Matti Nuorten Ystävät ry. Kilpeläinen Auvo Lintula Eliisa Rovaseutu Aikio Marjut Johansson Piia Talentia Lappi ry. Takkinen Ossi Rovalan Setlementti ry. Kemppainen Sirkka-Liisa Rovaniemen ammattikorkeakoulu Pohjola Anneli Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Toratti Raimo Lapin läänin vammaisneuvosto Tolvanen Taimi Kehitysvammaisten tukipiiri Kauhanen Ritva Lapin liitto Ohjausryhmän lisäksi Lapissa oli seurantaryhmä, joka kokoontui ja Seurantaryhmään kuuluivat ohjausryhmästä Raimo Toratti ja Taimi Tolvanen. Lisäksi seurantaryhmän kokouksiin osallistuivat, Vaskin hankekoordinaattori, kehittämispilottien projektisuunnittelijat ja Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän johtaja Juha-Matti Kivistö. Seurantaryhmän kokouksissa käsiteltiin Vaski-hankkeen etenemistä ja sisällöllisiä kysymyksiä.

9 5 2 ALUEIDEN YHTEINEN TOIMINTA Vaski-hankkeessa koko Pohjois-Suomea kattavaa yhteistyötä tehtiin selvitysten teossa Pohjois-Suomen kuntakartoituksen ja vammaisjärjestöjen haastattelujen osalta. Lisäksi yhteistyötä tehtiin alueellisten vammaisfoorumien ja koulutusten järjestämisessä, mitkä osaltaan suunniteltiin kaikille Pohjois-Suomen alueille. Lapin, Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan alueiden yhteisten hankesivujen ( kautta levitettiin tietoa koko hankkeen toiminnasta sekä vammaispalvelun ajankohtaisista asioista. Hankkeesta tiedotettiin myös esitteiden avulla. Alueiden välistä yhteistyötä tehtiin lisäksi hanketyöntekijöiden ja hanketta hallinnoiden tahojen yhteisissä suunnittelupalavereissa, joissa tehtiin päätöksiä esim. kehittämispilottien valinnoista, niin että ne perustuivat alueellisiin tarpeisiin. Tässä loppuraportissa esitellään kuntakartoituksen (Kinnunen 2009b) ja vammaisjärjestöjen haastattelujen (Renko 2008) keskeiset tulokset yhteenvetoraportteja hyödyntäen. Selvitys vammaispalveluista Pohjois-Suomessa, kuntakartoituksen yhteenveto 2009 ja Selvitys vammaispalveluista Pohjois-Suomessa vammaisjärjestöjen haastattelujen yhteenveto 2008 ovat luettavissa Kolpeneen ja Tahkokankaan palvelukeskusten, Kainuun maakunta -kuntayhtymän sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen internetsivuilla ( Kuntakartoituksen yhteenveto Kuntakyselyn tarkoituksena oli selvittää vammais- ja kehitysvammatyön nykytila ja kehittämistarpeet Pohjois-Suomessa. Kysely lähetettiin kuntien perusturvajohtajille ja vammaispalvelujen viranhaltijoille. Se toteutettiin webropol-kyselynä Lapin, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun kuntiin. Kyselyssä oli yhteensä 74 kysymystä. Se osoitettiin kuntien perusturvajohtajille sekä vammaispalveluista ja kehitysvammahuollosta vastaaville. Kysely lähetettiin tammikuussa Lapin alueella toteutettiin ensimmäinen uusintakysely helmikuussa 2008 ja toinen maaliskuussa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa toteutettiin yksi uusintakysely. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 67 kappaletta. Lapin alueelta saatiin yhteensä 20 vastausta 16 eri kunnasta, Kainuusta saatiin 11 vastausta. Osa Kainuun vastaajista vastasi Kainuun maakunta - kuntayhtymän sekä useamman kunnan näkökulmasta. Pohjois-Pohjanmaalta tuli yhteensä 36 vastausta.

10 6 Selvityksen mukaan keskeisenä vammaispalvelujen ongelmana oli resurssien niukkuus, esim. vakituisten sosiaalityöntekijöiden vähäisyys ja tulkkien puute. Tärkeimpiä kehittämistarpeita olivat asuminen ja siihen liittyvän tuen järjestäminen. Kehittämistarpeissa nousi esille nuorten asumisvalmennus, asumispalvelujen suunnitelmat, vaikeavammaisten palveluasumisen järjestäminen ja vaikeavammaisten asumisyksiköiden puuttuminen. Kuntaselvityksen tulosten ja valtakunnallisten linjausten perusteella Rovaniemen kaupunki ja Kolpeneen palvelukeskus toteuttivat osana Vaski-hanketta kehittämispilotin, jossa selvitettiin rovaniemeläisten kehitysvammaisten nuorten asumistarpeita ja pyrittiin käynnistämään yksilölliseen asumiseen liittyvän toimintakulttuurin muutos. Muut selvityksessä keskeisesti esiin nousseet palveluiden kehittämistarpeet olivat henkilökohtaisen avustajan saatavuusongelmat ja vaikeavammaisten päivätoiminta. Kuntaselvityksen vastaajista suurin osa arvioi, että henkilökohtaisten avustajien tarve lisääntyy lähitulevaisuudessa. Avustajien tarvetta kasvattavat samanaikaisesti useat tekijät: asiakkaiden tietoisuuden lisääntyminen palveluista, laitosasumisen hajauttaminen, palveluasumisen lisääntyminen henkilökohtaisen avustajan tuella ja henkilökohtaisen avun muuttuminen subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille. Eri puolilla Suomea on meneillään useita henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyviä hankkeita. Aiemmin henkilökohtaisen avun keskusten toimintamallia on kehitetty valtakunnallisessa Sentteri-hankkeessa. Tämän hankkeen puitteissa Pohjois-Pohjanmaalla oltiin mukana alueellisessa kehittämistoiminnassa ja tehtiin kyselykartoitus henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyen. Kyselykartoituksen tavoitteena oli tukea henkilökohtaisen avun keskusten jatkokehittämistä. Tällä hetkellä koko Pohjois-Suomessa on tärkeää kehittää toimintamallia avustajien välitykseen. Kehitysvammaisille henkilöille on järjestetty päivätoimintaa kehitysvammalain mukaan hyvin pitkään, mutta vasta vuoden 2007 alussa vammaispalvelulain mukainen päivätoiminta tuli subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille. Kuntaselvityksen tuloksista voidaan nähdä, että vastaajien mielestä kehitysvammaisten henkilöiden päivätoiminta toimii Pohjois-Suomessa hyvin, kun taas vaikeavammaisten henkilöiden päivätoiminnan järjestämisessä näyttäisi olevan ongelmia. Kuntaselvityksessä esiin nousseiden vaikeavammaisten päivätoiminnan kehittämistarpeiden vuoksi Pohjois- Pohjanmaalla koottiin päivätoiminnan yhteistyöverkosto ja tehtiin asiakaskysely päivätoiminnan toteuttamisesta, tarpeista ja toiveista. Selvityksen tavoitteena oli tukea päivätoiminnan jatkokehittämistä.

11 7 Kuntakartoituksessa erityishuollon palvelukeskusten tuottamien palvelujen kehittämistarpeita todettiin olevan eniten palvelukeskusten tutkimus- ja neuvolapalveluissa, joiden toivottiin jalkautuvan kuntiin. Tilapäishoidon joustavia käytäntöjä ja akuuttiin palvelutarpeeseen vastaamista pidettiin myös tärkeänä, samoin yhteistyön tiivistämistä kuntien kanssa. Lisäksi palvelukeskusten toivottiin kehittyvän erityisosaamista vaativien asiakkaiden osaamiskeskuksiksi. Tästä johtuen Vaski-hankkeessa valittiin yhdeksi Pohjois- Pohjanmaan kehittämiskohteeksi kehitysvammapalvelujen erityisosaamisen jalkauttaminen lähipalvelujen tueksi. Muista kehitysvammaisten palveluista nousi esille jatkokoulutusmahdollisuuksien, tukihenkilötoiminnan ja tuetun työllistymisen palvelujen kehittämistarpeet. Selvityksen tuloksista käy ilmi, että etenkin Kainuussa kehitysvammaisten henkilöiden jatkokoulutusmahdollisuudet koettiin huonoiksi. Kainuussa tehtiin kuntaselvitysten tulosten perusteella työtä kehitysvammaisten henkilöiden jatkokoulutuksen kehittämiseen liittyen. Kuntaselvityksen yhtenä merkittävänä tuloksena voidaan pitää edellä mainittujen tulosten lisäksi kehitysvammaisten henkilöiden tuetun työllistymisen huonoa toteutumista Pohjois-Suomen alueella. Tämän palvelun osalta kehittämistyötä alueella tekee mm. Nuorten ystävät ry. Lisäksi tuloksista kannattaa nostaa esiin sopeutumisvalmennuksen ja kehitysvammaisten henkilöiden tukihenkilötoiminnan huonot tilanteet. Kehitysvammaisten henkilöiden tukihenkilötoiminnan huono toteutuminen johtuu todennäköisesti tukihenkilöiden vaikeasta saatavuudesta. Selvityksen tulosten mukaan sopeutumisvalmennusta kaivattaisiin Pohjois-Suomeen lähemmäksi asiakkaita. Eri vammaisryhmiin liittyvistä erityisosaamisen tarpeista tärkeimpänä pidettiin erilaisia kommunikaation tukimenetelmiä. Lisäystä toivottiin puhetta korvaavien menetelmien hallintaan ja viitotun puheen osaajiin. Muina erityisosaamisen haasteina pidettiin autismi-, päihde ja mielenterveysosaamista. Määrältään pieni, mutta hyvin erilaisista ja eri tavalla vammaisista henkilöistä koostuva asiakaskunta asettaa monialaisen osaamisen vaatimukset vammaispalvelujen henkilöstölle. Erityisosaamisen kehittämiseen liittyen Vaski-hanke oli käynnistämässä Kainuussa kehitysvammapalveluihin kohdennettua osaamispilottia, jossa kartoitettiin henkilöstön osaamista sekä suunniteltiin täydennyskoulutusta ja ammattitutkintokoulutusta. Kuntaselvityksessä nostettiin esiin myös eri vammaisryhmiin liittyviä erityisosaamisen tarpeita, joista tärkeimpänä tulivat esiin erilaiset kommunikaation tukimenetelmät. Tähän liittyen Kainuussa organisoitiin ja käynnistettiin puhevammaisten tulkkipalvelut omana maakunnallisena toimintana. Vammaispalvelulaissa voimaan tulevilla muutoksilla edistetään suunnitelmallisesti vaikeavammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta sekä muita perus- ja ihmisoi-

12 8 keuksia. Lisäksi tavoitteena on lisätä vaikeavammaisten itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta sekä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin. Lakimuutoksissa korostuvat asiakkaiden palvelusuunnittelu ja henkilökohtaisen avun järjestäminen. (Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo 4/2009.) Selvityksen tulosten mukaan Pohjois-Suomessa oli kehittämistarpeita palvelusuunnitelmien seurannassa ja laatimisessa, sillä suurin osa kyselyyn vastanneista kuntien edustajista arvioi niiden toteutuvan korkeintaan kohtalaisesti. Lapin alueella toteutettiin tämän vuoksi kaksi kehittämispilottia, joiden tavoitteena oli kehittää vammaisten henkilöiden palvelusuunnittelua. Pilotit toteutettiin Ranualla ja Sodankylässä. Pohjois-Pohjanmaalla palvelusuunnitelmaa koskevaa ajankohtaista tietoa välitettiin kuntiin ja vammaisjärjestöihin palvelusuunnitelmakoulutusten avulla. Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksiköltä odotettiin koulutuksen ja konsultaation järjestämistä sekä palvelujen kehittämistä. Palvelujen kehittämisen toivottiin kohdentuvan alueellisen yhteistyön tukemiseen ja palvelujen käytäntöjen yhtenäistämiseen. 2.2 Vammaisjärjestöjen haastattelujen yhteenveto Hankkeessa kartoitettiin Pohjois-Suomen vammaispalveluiden nykytilaa ja kehittämistarpeita kuntakartoituksen lisäksi vammaisjärjestöille tehdyillä teemahaastatteluilla. Tämän kautta tuotiin esille asiakasnäkökulmaa palveluista ja niiden kehittämistarpeista. Haastattelupyynnöt lähetettiin liittojen aluesihteereille. Aluesihteereiltä oli mahdollista saada tietoa kattavasti eri vammaispalveluista koko Pohjois-Suomen alueelta. Muutamista järjestöistä haastatteluihin osallistui paikallisen yhdistyksen hallituksen jäsen joko yksin tai yhdessä aluesihteerin kanssa. Selvitykseen haastateltiin viidentoista eri vammaisjärjestön edustajaa. Haastateltavia oli yhteensä 21 henkilöä. Vammaisjärjestöjen haastattelusta ja haastattelun raportoinnista vastasi Pohjois-Pohjanmaan alue. Tässä raportissa esitellään haastattelujen keskeisimpiä tuloksia. Palvelusuunnitelmat Haastatteluissa tuotiin keskeisesti esille palvelusuunnitelmien laatimiseen ja niiden sisältöön liittyvät asiat. Palvelusuunnitelmia tehdään enemmän kuin aiemmin, mutta edelleen vähän. Usean järjestön haastateltavat arvioivat, että heidän asiakkaistaan vain noin 20 prosentille on tehty sellainen palvelusuunnitelma, jonka laatimisessa asiakas on ollut mukana. Eri vammaisryhmien välillä oli kuitenkin merkittäviä eroja siinä, kuinka suurelle osalle heidän jäsenistään suunnitelma on tehty. Palvelusuunnitelmien

13 9 kattavuus ja sisältö vaihtelevat kuntien välillä. Kunnan sisälläkin työntekijöiden asenne ja pätevyys vaikuttavat siihen, miten ja millaisia suunnitelmia asiakkaille laaditaan. Lisäksi suunnitelmia ei tehdä aina kirjallisesti. Henkilökuntamäärän vähäisyyden uskottiin olevan keskeinen syy sille, miksi palvelusuunnitelmia ei kunnissa tehdä riittävästi. Työntekijät kokevat, ettei heillä ole aikaa niiden laatimiseen. Lisäksi työntekijät vaihtuvat usein, minkä vuoksi heillä ei ole aina riittävää ammattitaitoa ja kokemusta työtehtävistä. Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, millainen asenne henkilökunnalla on erilaisten työtehtävien hoitoon. Mikäli palvelusuunnitelmia ei kunnissa laadita kattavasti, niistä saatavissa oleva resurssisuunnittelun ja budjetoinnin tuki jää hyödyntämättä. Palvelusuunnitelmat helpottavat työntekijöiden päivittäistä työtä. Työntekijän vaihtuessa tai asiakkaan muuttaessa paikkakuntaa ei uuden työntekijän tarvitse käydä asiakkaan kanssa kaikkia asioita uudelleen läpi, vaan tiedot on luettavissa palvelusuunnitelmista. Tärkeä merkitys on myös sillä, että palvelusuunnitelmaa laadittaessa asiakkaat tulevat kuulluksi. Asiakkaat, joille on laadittu palvelusuunnitelmat, saavat yleensä helpommin tarvitsemansa palvelut kuin ne, joille suunnitelmia ei ole tehty. Asiat etenevät nopeammin ja yhteistyö toimii paremmin, kun asioista on keskusteltu ja sovittu yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tiedottamista ja koulutusta pidettiin parhaimpina keinoina edistää palvelusuunnitelmien laatimista, mutta järjestöjen työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa niiden järjestämiseen. Palvelusuunnitelmien toteuttamiseen toivottiin saatavan yhdenmukaisuutta esimerkiksi yhteisten lomakkeiden avulla, jotka myös nopeuttaisivat ja lisäisivät suunnitelmien tekoa. Kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden alaiset palvelut ja tukitoimet Kuljetuspalveluja koskevan lainsäädännön todettiin olevan hyvä, mutta lain tulkinta ja soveltaminen vaihtelevat kunnissa paljon. Subjektiivisena oikeutena kuljetuspalvelun minimi toteutuu joillekin vammaisryhmille hyvin. Kunnat tarjoavat matkoja kuitenkin vain lakisääteisen minimimäärän, vaikka asiakkaan todellinen tarve olisi suurempi. Haastatteluissa todettiin, että kuljetuspalveluiden saatavuus tulee mahdollisesti heikkenemään syrjäseuduilla. Tällaista kehitystä on ollut jo nähtävissä. Kuljetuspalveluiden myöntämisperusteisiin toivottiin joiltakin osin muutoksia. On henkilöitä, jotka vammansa vaihtelevan tilan vuoksi tarvitsevat kuljetuspalveluja jatkuvasti tai epäsäännöllisesti, mutta heille ei myönnetä lainkaan vammaispalvelujen mukaisia kuljetuspalveluja. Haastateltujen mukaan kunnissa tulisikin toteuttaa palvelujen tarveharkintaa paremmin. Tulkkipalvelujen saatavuudessa todettiin tapahtuneen parannusta viime vuosien aikana. Palvelun saatavuus on kuitenkin edelleen huono tulkkien vähäisyyden vuoksi. Puhevammaisten tulkkipalveluiden kysynnän uskottiin kasvavan asiakkaiden tietoisuuden

14 10 lisääntyessä palvelusta. Vammaisjärjestöissä oltiin huolissaan tulkkipalveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun siirtymisestä kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Siellä ei uskottu olevan riittävää asiantuntemusta eri asiakasryhmistä ja tulkkipalveluista. Asumispalveluiden suurimpina ongelmina pidettiin erityisryhmille sopivien asuntojen ja asumispalveluiden vähäisyyttä tai puuttumista. Lisäksi monissa asumisyksiköissä on henkilökuntaa niin vähän, ettei niissä ole mahdollista tuottaa yksilöllisiä palveluja. Asumispalvelujen ongelmana tuotiin esille myös palveluja koskeva tiedon puute ja hajanaisuus. Tällä hetkellä on hankala saada kattavaa tietoa siitä, missä ja millaisia asumispalveluja on tarjolla. Yhtenä ratkaisuna asumispalvelujen ongelmiin nähtiin yksityiset palvelujentuottajat, joilla olisi mahdollisuus keskittyä tietyille vammaisryhmille suunnattuihin palveluihin. Yksityisiä asumispalveluntuottajia toivottiinkin enemmän Pohjois- Suomen alueelle. Tosin palvelujen kilpailutuksessa hinta on edelleen liian suuri valintaperuste. Yksityinenkään palveluntuottaja ei voi tuottaa riittävän yksilöllisiä palveluja, jos kustannukset on samanaikaisesti pyrittävä pitämään mahdollisimman alhaisina. Haastateltujen mukaan vaikeavammaisten päivätoimintaa ei ole kehitetty vuoden 2007 alussa voimaan tulleen lain uudistuksen jälkeen kunnissa juuri lainkaan. Asiakkaat ovat edelleen samoissa ryhmissä, eikä työ- ja päivätoimintaa ole erotettu toisistaan. Kunnissa lähinnä odotetaan, miten muissa kunnissa asian kanssa edetään. Lapissa myös pitkät välimatkat estävät osallistumisen päivä- ja työtoimintaan. Määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet Määrärahasidonnaisten vammaispalvelujen ja tukitoimien myöntämisperusteita on kiristetty, koska kuntien talous on tiukoilla. Joitakin harkinnanvaraisia palveluja ja tukitoimia ei myönnetä joissakin kunnissa lainvastaisesti enää lainkaan. Suurimman vammaispalvelujen kysynnän kasvun uskottiin tulevan henkilökohtaisen avustajan tarpeesta. Henkilökohtaisten avustajien tarvetta kasvattavat samanaikaisesti useat tekijät; asiakkaiden tietoisuus palveluista kasvaa, laitosasumista hajautetaan, palveluasumisen järjestäminen kotiin henkilökohtaisen avustajan tuella lisääntyy ja henkilökohtainen apu ollaan kirjaamassa vammaislakiin subjektiiviseksi oikeudeksi. Kunnissa tulisi varautua palvelujen kasvavaan tarpeeseen suunnitelmallisemman avustajajärjestelmän rakentamisella. Pohjois-Suomeen voitaisiin perustaa keskus, joka koordinoisi henkilökohtainen avustaja -toimintaa. Lisäksi esitettiin, että lähihoitajia ja kouluavustajia tulisi kannustaa henkilökohtaisiksi avustajiksi. Kiinnostusta ammattia kohtaan voitaisiin lisätä paremmalla palkkauksella, työnohjauksella, toiminnan koordinoimisella, vertaistuella sekä tiedottamisella.

15 11 Haastateltujen mukaan avustajia on tällä hetkellä vaikea saada ja myönnetyt tuntimäärät ovat liian pieniä. Henkilökohtaisen avustajan tarvetta ei arvioida riittävästi hakijan lähtökohdista. Henkilökohtaista apua tarvitsevat muutkin vammaisryhmät kuin ne, joille sitä nykyisin myönnetään. Jos henkilö tarvitsee apua vaihtelevassa määrin vamman tai sairauden tilan mukaan, ei sitä pystytä nykyisessä järjestelmässä huomioimaan. Kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus ovat monilla vammaisryhmillä pitkälti vammaisjärjestöjen vastuulla. Niiden järjestämiseen ei ole myönnetty riittävästi resursseja julkisella puolella. Toteutuneiden palvelujen, kuten erilaisten kurssien, sisältöön oltiin kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Palvelujen saatavuudessa on ollut alueellisesti paljon eroja; huonoin tilanne on Kainuussa ja Lapin läänin syrjäisissä kunnissa. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, laitteiden, koneiden sekä vaate- ja erityisravinnon kustannuksia korvataan nykyisin harvoin. Kunnissa on tehty niin sanottuja periaatepäätöksiä, ettei korvauksia makseta, vaikka lain mukaan päätöksissä pitäisi noudattaa asiakaskohtaista tarveharkintaa. Kehitysvammaisten erityispalvelut Haastattelujen perusteella kehitysvammaisten asumispalvelut ovat huonontuneet viime vuosina. Siihen ovat vaikuttaneet sekä palvelun tarpeen kasvu että palveluiden tuottamiseen kohdistuvat säästöpaineet. Kehitysvammaisilla ei yleensä ole mahdollisuutta valita, missä tai kenen kanssa he haluavat asua. Lisäksi asiakkaiden yksilöllisiä valinnan mahdollisuuksia on jouduttu karsimaan. Henkilökunnan vähäisen määrän vuoksi palveluja tuodaan yhä enemmän asumisyksikköihin, mikä vähentää asukkaiden liikkumismahdollisuuksia yksikön ulkopuolella. Pienetkin yksiköt ovat menossa laitosmaisiksi. Keskeisimpänä syynä tähän voidaan nähdä palvelujen kilpailutus; henkilökunnan määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, jotta palvelu saadaan tuotettua edullisesti. Kunnat järjestävät kehitysvammaisille lakisääteisesti työ- ja päivätoimintaa mutta toiminnan sisältö ei ole aina riittävää ja tarkoituksenmukaista. Lisäksi työ- ja päivätoiminta tulisi erottaa toisistaan, mutta niin ei kuitenkaan kaikissa kunnissa tehdä. Viime aikoina työ- ja päivätoimintaa on joissakin kunnissa alettu supistamaan säästöpaineiden alla. Muiden lakien perusteella järjestetyt palvelut Keskussairaaloiden palvelujen todettiin toimivan hyvin. Erikoissairaanhoidon apuvälineiden saatavuus on koko Pohjois-Suomen alueella hyvä. Kuntoutusohjaajien suosituksiin ja perusteluihin luotetaan sekä apuvälineiden todellinen tarve ymmärretään. Epäkohtana todettiin, että apuvälineiden asentamiseen voi mennä kuukausia. Apuväli-

16 12 neiden huoltoaikojen todettiin myös olevan liian pitkiä koko alueella, koska huollossa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Lisäksi todettiin, että kuntoutusohjaajien pitäisi käydä aina asiakkaiden kotona katsomassa ja arvioimassa tilanne. Siellä käydään kuitenkin lähinnä vain opastamassa asiakkaita apuvälineiden käytössä, koska työntekijöiden aika ei riitä muuhun. Kaikissa sairaaloissa ei ole kuntoutusohjaajaa, mikä on erittäin suuri puute. Haastateltujen mukaan kunnallisen kotipalvelun saatavuus on heikentynyt. Vammaiset henkilöt saavat nykyisin hyvin vähän kunnallisia kotipalveluja. Palvelulle olisi kuitenkin suuri tarve monilla vammaisryhmillä. Kodinhoitajien aiemmin tuottamat palvelut tulisi saada takaisin. Lasten tilapäishoito koettiin ongelmalliseksi erityisesti Pohjois- Pohjanmaan alueella. Sitä voidaan tarjota vain pienelle osalle palvelua tarvitsevista perheistä, ja siitä puuttuu pysyvyys. Lisäksi ei ole selkeää tahoa, josta saisi tiedon tilapäishoitopaikoista. Tilapäishoitopaikoista kuullaan lähinnä muilta palvelun käyttäjiltä. Asiakkaiden neuvonta Haastatteluissa nousi esille, että kunnissa ei tiedoteta riittävästi asiakkaita siitä, millaisiin palveluihin heillä olisi oikeus ja mistä niitä voidaan hakea. Kun asiakas hakee vammaispalvelua, tulisi viranomaisen kertoa myös muista hänelle kuuluvista palveluista. Asioita ei saisi kertoa hallintokielellä, jota asiakkaiden on vaikea ymmärtää. Joskus asiakkaalle riittää, että häntä kuullaan asiassa, ja hän tietää keneen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Haastateltavat uskoivat, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä asiakkaat tarvitsevat entistä enemmän ohjausta ja neuvontaa siinä, mistä ja miten palveluja haetaan. Henkilökuntaa tulisikin saada lisää perussosiaalityöhön; ohjaukseen, neuvontaan ja asiakaskohtaisten suunnitelmien tekemiseen. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Vammaisjärjestöt mainitsivat tärkeimpinä yhteistyökumppaneinaan omien asiakkaiden ja heidän omaistensa lisäksi, muiden vammaisjärjestöjen, kuntien, oppilaitosten, seurakuntien, keskussairaaloiden ja terveyskeskusten toimijat. Viime vuosina on kehittynyt ja parantunut erityisesti eri vammaisjärjestöjen keskinäinen sekä vammaisjärjestöjen ja kuntien välinen yhteistyö. Yhteistyötä toivottiin lisättävän muun muassa erityishuoltopiirien ja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Monet haastateltavat toivat esille, että yhteistyötä eri toimijoiden kanssa tehdään jo niin paljon, ettei resursseja toimintaan uusien yhteistyötahojen kanssa juuri ole. Järjestöjen asiantuntemusta koettiin arvostettavan nykyisin aiempaa enemmän. Järjestöjen edustajia pyydetään esimerkiksi erilaisiin työ- ja ohjausryhmiin. Vammaiset henki-

17 13 löt ja heidän läheisensä ottavat aiempaa enemmän yhteyttä järjestöihin. Muutamia vuosia sitten julkiselta sektorilta pyrittiin siirtämään jo liikaa tehtäviä järjestöjen hoidettavaksi, mutta nykyisin on päästy tasapainoisempaan tehtävien jakoon. Vammaispalvelujen eri toimijoiden toivottiin tiedottavan asiakkailleen vammaisjärjestöistä esimerkiksi asiakastapaamisissaan tai nettisivuillaan. Toiveet vammaispalvelujen kehittämisyksikölle Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksiköltä odotettiin eniten erilaisten koulutusten järjestämistä ja ajankohtaisista asioista tiedottamista. Vammaisjärjestöissä koettiin koulutusten sekä palveluista ja niiden muutoksista tiedottamisen olevan nykyisin liikaa järjestöjen vastuulla. Vammaispalvelujen kehittämisyksikön toivottiin järjestävän koulutusta, johon voisivat osallistua kuntien ja yksityisten palveluiden tuottajien työntekijät, järjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset sekä asiakkaat. Kehittämisyksikön toivottiin olevan tulevaisuudessa tietopankki, jolla olisi yhteydet vammaispalveluiden eri toimijoihin. 2.3 Oppilaitosyhteistyö Pohjois-Pohjanmaalla oppilaitosyhteistyötä Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselle tehtiin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittämispäällikön koordinoimana. Lapin yliopiston sosiaalityön opetuksen liittäminen käytännön sosiaalityöhön konkretisoitui syksyllä 2008 opiskelijaryhmän tutustumiskäynnillä erityishuoltopiiriin, vammaispalvelujen sosiaalityöhön ja hankkeen kehittämistyöhön. Tutustumisen tarkoituksena oli sosiaalityön opetuksen liittäminen käytännön sosiaalityöhön ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Oppilaitosyhteistyön puitteissa hankekoordinaattori kävi esittelemässä opinnäytetöiden aiheita ja hanketta Oulun ammattikorkeakoulun (OAMK) sosiaali- ja terveysalan yksikön sosionomiopiskelijoille. Lisäksi OAMK:n kanssa tehtiin yhteistyötä vammaispalvelukoulutuksen järjestämisessä. Pohjois-Pohjanmaan alueella suoritti kaksi opiskelijaa opiskeluun liittyvän 3 kk:n työharjoittelujakson (kasvatustieteen opiskelija Oulun yliopistosta, kuntoutustieteiden opiskelija Lapin yliopistosta). Lapin alueella oppilaitosyhteistyötä tehtiin erityisesti Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kanssa. Hankkeen aikana Kaisa Luokkanen Rovaniemen ammattikorkeakoulusta oli harjoittelussa ja Maarit Kinnunen Lapin yliopistosta käytännönopetusjaksolla Lisäksi hankkeen tavoitteiden mukaisesti pyrittiin luomaan pohjaa systemaattiselle tiedontuotannolle. Tarkoituksena oli edistää tiedontuotantoa vahvista-

18 14 malla tutkimuksen roolia kehittämistyössä, luomalla tiedontuotantoa tukevia rakenteita, nostamalla alan tutkimustarpeita koulutus- ja tutkimusyksiköiden tietoisuuteen sekä suuntaamalla opinnäytetöitä enemmän vammaistyöhön. Tämän tueksi perustettiin tiedontuotannon kehittämisverkosto, jossa oli edustus Lapin yliopistosta, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta, Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitokselta, Oulun ammattikorkeakoulusta, Oulun seudun ammattiopistosta, Vervestä sekä Kaislarannan palvelukodista. Kainuussa oppilaitosyhteistyötä toteutettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun ja ammattiopisto EDUKAIn kanssa. Ammattikorkeakoulu on käynnistämässä Puhevammaisen henkilön työhön paluun esteiden poistamiseen liittyvää SELKO-hanketta. Hanke liittyy Hyteke 1- ja Hyteke 2-hankkeisiin (Oulun lääninhallitus/eakr), jotka ovat osaltaan tukeneet kotona asuvien vammaisten itsenäisen suoriutumisen edellytysten kehittämistä. Kainuun ammattiopisto valmistautuu tammikuussa 2010 alkavaan vammaistyön ammattitutkinnon käynnistämiseen. Vaskin työpanosta kohdennettiin koulutusorganisaatioiden sekä SELKO-hankkeen että ammattitutkinnon valmistelutyöhön. Yhteistyössä Luovi-koulutusorganisaation kanssa käynnistyi kaksi opetusryhmää kehitysvammaisille nuorille Kajaanissa ja Suomussalmella. Lisäksi Vuolijoella aloitti 5-paikkainen ryhmä erityisnuorille. Hankkeen viimemetrien kehitystyönä oli osallistuminen Kehitysvammaisten nuorten 3-vuotisen oppisopimuskoulutuksen suunnitteluun. Tavoitteena on löytää työpaikat, joihin nuoret kolmen vuoden opiskelun jälkeen voisivat työllistyä osaaikaisesti aidosti työsopimukseen perustuen. 2.4 Yhteistyö valtakunnallisessa verkostossa Vaski-hankkeen Pohjois-Pohjanmaan yksiköstä osallistuttiin hankkeen aikana Stakesin organisoimaan palvelusuunnitelmatyöryhmään, mistä välitettiin ajankohtaista tietoa kuntien henkilöstölle. Hanketyöntekijät antoivat asiantuntijapalautetta Sosiaalialan tietoteknologiahanke TIKESOS:n palvelukohtaisiin sisältömäärityksiin vammaispalvelujen ja kehitysvammapalvelujen asiakastietojen osalta. Lisäksi hanketyöntekijät osallistuivat valtakunnalliseen vammaishankkeiden verkostopalavereihin sekä valtakunnallisiin kehittämisyksikköverkostojen tapaamisiin. Lapin alueen hankkeesta osallistuttiin valtakunnalliseen vammaistyön verkostoon lähinnä tiedotuksen kautta. Lisäksi verkostoitumista tehtiin osaamiskeskusverkoston kautta.

19 15 3 POHJOIS-POHJANMAAN ALUEEN TOIMINTA 3.1 Erityisosaaminen lähipalveluksi kehitysvammapalveluissa Tausta ja tarkoitus Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän Tahkokankaan palvelukeskus järjestää kehitysvammalain mukaisia erityishuollon palveluja, mitkä täydentävät kuntien peruspalveluja. Erityishuoltona järjestetään vaikeasti kehitysvammaisten hoitoa ja asumista, tutkimus-, kuntoutus- ja neuvolatoimintaa, koulutusta ja konsultaatiota sekä tarvittavia muita avopalveluja. Tutkimus- ja neuvolapalveluita toteuttavat moniammatilliset alueelliset työryhmät ja palvelut toteutetaan pääosin tutkimusjaksoina tai neuvolakäynteinä palvelukeskuksen poliklinikalla tai asiakkaan tutkimus- ja kuntoutusjaksosta vastanneella palvelukodilla. Tahkokankaan palvelukeskuksen neuvola- ja tutkimuspalvelujen kehittämistarpeet voidaan nähdä osana laajempaa valtakunnallista suunnitelmaa, missä tavoitteena on siirtyä kehitysvammaisten laitoshoidosta hajautettuihin yhteisöpohjaisiin lähipalveluihin vuoteen 2017 mennessä. Kehitysvammalaitosten ylläpitämiä kehitysvammaneuvoloita esitetään kehitettäväksi alueellisiksi ja valtakunnallisiksi kehitysvamma-alan ja vastaavien tehtävien tukikeskuksiksi. Tukikeskukset tulisivat huolehtimaan kehitysvammaalan monialaisen osaamisen ja asiantuntemuksen ylläpidosta, kehittämisestä sekä erityisesti sen jalkauttamisesta kehitysvammaisten henkilöiden, heidän perheidensä ja lähipalvelujen tueksi. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:73, 75.) Tämän kehittämispilotin tarkoituksena oli Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin palvelukeskuksen tutkimus- ja neuvolapalvelujen jalkauttaminen kuntiin sosiaali- ja terveyspalvelujen lähipalvelujen tueksi. Kehittämispilotin tavoitteena oli parantaa palvelujen laatua ja vähentää kehitysvammahuollon alueellisia eroja. Lisäksi tavoitteena oli jalkautuvien palvelujen kokeileminen pilottikunnissa ja palvelujen käyttöönotto myös erityishuoltopiirin muiden kuntien alueilla. Toimintaympäristö Vaski- hankkeessa kuntia ja yhteistoiminta-alueita kutsuttiin kehittämisyhteistyöhön. Kehittämisyhteistyöhön ilmoittautui Pohjois-Pohjanmaan alueelta viisitoista kuntaa.. Näistä kunnista kehittämisyhteistyöhön valittiin Oulun pohjoispuolelta Taivalkosken ja Pudasjärven kaupunki sekä Oulun eteläpuolelta Kallion peruspalvelujen kuntayhtymän

20 16 kunnat (Ylivieska, Alavieska, Sievi, Nivala). Kehittämisyhteistyöhön valittiin pilottikunnat, mitkä ovat Oulusta katsoen etäämmällä. Etäisyys Taivalkosken keskustasta Ouluun on 152 km ja Pudasjärven keskustasta 87 km. Eteläpuolen kunnista etäisyydet Ouluun ovat Sievin keskustasta 150 km, Alavieskan keskustasta 139 km, Nivalan keskustasta 149 km ja Ylivieskan keskustasta 128 km. Toteutus Tässä hankkeessa kehittämisen edellytyksenä nähtiin palvelukeskuksen tutkimus- ja neuvolapalvelujen työntekijöiden osallistava työskentely läpi kehittämisprosessin. Keväällä 2008 palvelukeskuksen henkilöstö osallistui Verve Consultingin järjestämään neljään työkokoukseen, minkä tavoitteena oli yhteisen käsityksen muodostaminen kehittämistarpeesta ja kehittämistyön jatkosta sopiminen. Näissä työkokouksissa asiakastapausten arviointi nosti konkreettisesti esille tarpeen muokata nykyistä toimintatapaa joustavammaksi sen suhteen, miten asiakkaan palveluntarve arvioidaan ja toteutetaan: lähellä asiakasta ja hänen verkostoaan, enemmän ohjausta, neuvontaa ja konsultaatiota ja ehkä vähemmän tutkimuksia. Syksyllä 2008 kehittämistyötä jatkettiin pilottikuntien kehitysvammahuollon edustajien ja erityishuoltopiirin tutkimus- ja neuvolapalvelujen työryhmien yhteisillä suunnittelupalavereilla, joissa kartoitettiin kuntien kehitysvammahuollon tarpeet ja sovittiin jalkautettujen palvelujen kokeilupäivistä, joita toteutettiin keskimäärin kaksi päivää / kunta. Syksyllä 2008 ja keväällä 2009 palvelukeskuksessa jatkettiin työkokouksia tutkimus- ja neuvolapalvelujen moniammatillisten työryhmien ja johdon kesken. Hankkeen aikana työryhmät organisoituivat uudestaan ja lähtivät hakemaan uusia yhteisiä tiimikohtaisia työ- ja toimintamalleja, mitkä mahdollistavat uudenlaisten kuntiin jalkautuvien palvelujen tarjonnan lisäämisen. Arviointi Tässä kehittämistyössä on kerätty informaatiota hankkeen seurantaa ja arviointia varten. Informaatiota on kerätty kokeilluista palveluista palautelomakkeiden avulla, mitkä on kerätty asiakkaiden omaisilta, kuntien henkilöstöltä ja palvelukeskuksen henkilöstöltä. Tietoja on hyödynnetty palvelukuvausten dokumentoinnissa, palvelujen arvioinnista toimivuuden suhteen lähipalveluina sekä palvelujen taloudellisessa analyysissä. Kehittämistyön aikana arvioivaa vuoropuhelua käytiin palvelukeskuksen työntekijöiden ja johdon yhteisissä työkokouksissa sekä kuntien yhteisissä palavereissa sekä sähköpostikeskusteluissa.

21 17 Keväällä 2009 jalkautettujen palvelujen kokeilujen päätyttyä pidettiin loppuarviointipalaverit, joihin osallistuivat palvelukeskuksen henkilökuntaa ja johtoa sekä kuntien kehitys/vammaispalvelun edustajia. Arviointipalavereiden keskeinen viesti oli, että niin asiakkaiden omaiset kuin kuntien henkilökuntakin ovat olleet tyytyväisiä kokeiltuihin palveluihin. Toiveena on saada jatkossakin neuvolapäiviä kuntiin, eikä palvelua saa lopettaa tähän. Palveluja saavien lasten vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä lapsen omassa ympäristössä suoritettuihin tutkimuksiin. Vanhemmat olivat kertoneet toinen toisilleen kuntakäynneistä, minkä perusteella muutkin vanhemmat ovat kysyneet näitä palvelua. Palvelukeskuksen ja kuntien henkilöstön puolelta suurimmaksi haasteeksi koettiin kuntapäivien etukäteissuunnittelu. Jalkautettavien palvelujen kustannuksista tehtiin alustavia laskelmia, mutta rajallisesta ajasta johtuen ei laskelmien perusteella voitu tehdä vielä varsinaisia johtopäätöksiä toiminnan taloudellisuudesta. Palvelujen kustannusrakennetta ja asiantuntijoiden työresurssien riittävyyttä pitäisikin selvittää enemmän, jotta voitaisiin varmistaa jalkautettavien palvelujen taloudellisuus verrattuna vastaaviin Tahkokankaan palvelukeskuksessa tuotettuihin palveluihin. Kuntayhtymän asiakaskuntien tasavertainen kohtelu ja eri asiakasryhmien palvelujen tuottamiseen tarvittavat resurssit tulisi myös ottaa mahdollisimman hyvin huomioon palvelujen hinnoittelussa. Ei liene kuitenkaan tarkoituksenmukaista muuttaa tässä vaiheessa neuvolakäyntien palveluhinnoittelua, koska Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä yhdistyy vuodenvaihteessa Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. Ennen lisäselvitysten ja hinnoittelupohjan valmistumista olisikin suositeltavaa tehdä kuntakäyntejä maltillisesti. Vuoden 2008 asiakasanalyysin perusteella suurin osa neuvolasuoritteista koostuu lääkärin ja fysioterapeutin vastaanotoilla käyvistä asiakkaista. Poliklinikan asiantuntijoiden työsuoritukset jakautuvat vaihtelevissa määrin neuvolatoiminnan, tutkimusosaston ja muiden palvelukeskuksen osastojen kesken. Koska kuntakäyntien kokonaisvaikutusta palvelukeskuksen poliklinikka- ja tutkimustoimintaan on tässä vaiheessa vaikea arvioida, eikä neuvolatoiminnan hinnoittelua ole järkevää muuttaa, pitäisi kuntakäynnit pyrkiä suunnittelemaan mahdollisimman tiiviiksi kokonaisuuksiksi niin, että suoritemäärät ja tulot pysyisivät neuvolatoiminnan yleisellä tasolla. Tulokset Tutkimus- ja neuvolapalvelujen henkilökunta yhteistyössä kuntien kehitysvamma- /vammaispalvelujen henkilöstön kanssa ovat määritelleet, mitkä palvelut tuotetaan palvelukeskuksessa ja mitkä palvelut voidaan hoitaa kunnissa lähipalvelujen tukena jalkautettuina palveluina. Palvelulomakkeista kerättyjen tietojen ja palvelukeskuksen hen-

22 18 kilökunnan haastattelujen avulla hankkeessa on kirjattu perustiedot jalkautuvien palvelujen palvelukuvauksista. Tutkimus- ja neuvolapalvelujen henkilökunta on organisoitunut jalkautettuja palveluja mahdollistavalla työtavalla kolmeen alueelliseen työryhmään. Kehittämistyö on lisännyt yhteistyötä tutkimus- ja neuvolapalvelujen ja kehittämiskuntien palvelujen suunnittelun osalta. Alueen muiden kuntien kanssa käydyissä yhteistyöneuvotteluissa on hyödynnetty kehittämispilotin aikana luotuja suuntaviivoja tutkimus- ja neuvolapalvelujen palvelujen kriteereistä ja tutkimusaikatauluista. Taloudellinen analyysi antaa tietoa päätöksentekoon jalkautettujen palvelujen kustannuksista. Ehdotukset kehittämistyön jatkamisesta Tahkokankaan palvelukeskuksessa tuotetut palvelut edustavat ainutlaatuisten, käsityömäisesti tuotettujen palveluiden mallia, jossa palvelun sisältö perustuu enemmän perinteeseen ja kokemukseen, kuin selkeästi sovittuihin ja dokumentoituihin kuvauksiin. Kun tarpeet muuttuvat ja lisääntyvät ja myös tekijät vaihtuvat, tulee lisääntyvää tarvetta vakioituihin palveluihin. Tarve jalkautuviin palveluihin viittaa asiakaskohtaistamisen tarpeeseen. Palvelut tulee kuitenkin tietyltä osin vakioida (palvelukuvaus, tuotteistaminen) ennen kuin voidaan edetä prosessien parantamiseen ja asiakaskohtaistamisen suuntaan. (Peltola, Toropainen 2008, 14.) Tässä hankkeessa on päästy alkuun jalkautettujen palvelujen palvelukuvausten dokumentoinnissa. Näitä palvelukuvauksia tulee edelleen tarkentaa ja tämän lisäksi palvelukeskuksessa tuotetut neuvola- ja tutkimuspalvelut tulee kuvata, ennen kuin voidaan edetä prosessien parantamiseen. Palvelujen tuotteistaminen puolestaan edellyttää lisäksi palvelujen tarkempaa taloudellista analyysiä. Työryhmien uudelleenorganisointi alueellisiin työryhmiin on mahdollistanut jalkautuvien palvelujen kokeilut. Uusien työryhmien työskentelyn kehittäminen niin, että ne ottavat kaiken osaamansa yhteiseen käyttöön, oppivat ja luovat uutta yhdessä, edellyttää työryhmien yhteistä tiimikoulutusta. Jalkautettujen palvelujen kokeilussa on noussut esille erityisasiantuntijakonsultaation tarve kuntien vammais- ja kehitysvammapalveluiden, sosiaali- ja terveyspuolen sekä kasvatusalan henkilöstölle. Samoin on ilmennyt tarvetta akuuttien asiakastilanteiden hoitoon. Akuutisti on harvoin mahdollista lähteä kuntakäynnille ja asian ratkaisuksi esitettiin toimivien videoneuvotteluyhteyksien luomista suoraan kuntiin ja palvelujen tarjonta videoneuvottelun välityksellä. Kuntien asumisyksiköissä odotukset kohdistuvat myös