Valtion eläkkeet Tilastovuosi 2000

Transkriptio

1

2 VALTION ELÄKKEET Valtion eläkkeet Tilastovuosi 2000 Tilastomatematiikka-yksikkö Helsinki 2001 ISSN

3 4 VALTION ELÄKKEET 2000

4 VALTION ELÄKKEET Alkusanat Tämä julkaisu sisältää tilastotietoja valtion maksamista eläkkeistä. Pääosan muodostavat tiedot valtion eläkelain mukaisesta eläketurvasta, mutta mukaan on otettu tilastoja myös valtion vanhan eläkelainsäädännön mukaisista eläkkeistä samoin kuin muistakin eläkkeistä tai etuuksista, jotka Valtiokonttorin Eläkkeet-tulosyksikkö maksaa ja yleensä myös myöntää. Vuoden 1998 alusta voimaan tulleen, kuukautta lyhyempien valtion palvelussuhteiden eläketurvan järjestämisestä annetun lain (LYVEL) perusteella myönnetyt eläkkeet sisältyvät valtion eläkelain (VEL) mukaisiin eläkkeisiin. Tiedot perustuvat Valtiokonttorin Eläkkeet-tulosyksikön rekistereihin. Julkaisun sisältörakennetta on muutettu perinpohjin aikaisemmasta. Taulukot ja kuviot on jaettu kahteen pääosaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan eläkkeitä ja jälkimmäisessä työkyvyttömyyseläkkeellä olleita henkilöitä. Jälkimmäiseen osaan on otettu sellaiset henkilöt, joille vuonna 2000 maksettiin tai myönnettiin valtion eläkejärjestelmän piirissä täysitehoinen kuntoutustuki, pysyvä työkyvyttömyyseläke tai yksilöllinen varhaiseläke. Tässä osassa ei tarkastella vapaakirjalla olleita työkyvyttömyyseläkeläisiä, joiden on ajateltu siirtyneen eläkkeelle muun kuin valtion eläkejärjestelmän piirissä. Julkaisun pääosa sisältää taulukot ja kuviot valtion lakisääteisistä työeläkkeistä. Tilastot muista valtion maksamista eläkkeistä ja etuuksista on siirretty julkaisun liitteisiin. Aikasarjoja sisältäviä taulukoita on lisätty ja aikasarjat rajattu tavallisesti viiden vuoden pituisiksi. Taulukot ja kuviot ovat laatineet laskentasihteeri Ari Huttunen ja suunnittelija Juha Repo. Valtiokonttorissa laskentasihteeri Ari Huttunen (puh ), suunnittelija Juha Repo ( ) ja tutkimuspäällikkö Hilkka Kostiainen (puh ) vastaavat kirjaa koskeviin tiedusteluihin. Helsingissä Valtiokonttori Tilastomatematiikka-yksikkö PL Helsinki

5 6 VALTION ELÄKKEET 2000

6 VALTION ELÄKKEET Sisällysluettelo Tilastovuosi 2000 Valtion eläkejärjestelmän kuvaus Käytettyjä käsitteitä Lyhenteitä Kuviot Taulukot I ELÄKETILASTOT Lakisääteiset työeläkkeet 1. Eläkemeno 2. Omaeläkkeensaajat 3. Eläkekanta 4. Alkaneet eläkkeet 5. Vanhuuseläkkeet 6. Perhe-eläkkeet 7. Päättyneet eläkkeet 8. Eläkehakemukset ja -ratkaisut 9. Muutoksenhaku 10. Tiedustelut ja lausunnot II TYÖKYVYTTÖMYYSTILASTOT Yhteenvetotaulukot A. Työkyvyttömyyseläkkeellä olleet henkilöt B. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet henkilöt C. Työkyvyttömyyseläkkeeltä poistuneet henkilöt D. Työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneet henkilöt LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Diplomaatinpuolison erityiskorvausta saaneet henkilöt Ylimääräistä eläkettä saaneet henkilöt Valtion eläkevastuu VEL:n tärkeimmät muutokset VPEL:n tärkeimmät muutokset VPEL:n voimaanpanolain tärkeimmät muutokset LYVEL:n tärkeimmät muutokset Yhtiöitetyt valtion laitokset Kunnallistetut ja yksityistetyt valtion oppilaitokset TEL-indeksit, VEL-minimi ja kertasuoritus

7 8 VALTION ELÄKKEET 2000 Tilastovuosi 2000 Vuonna 2000 tapahtui Merkittävimmät työeläke-etuuksia koskevat lainmuutokset toteutettiin vuonna 2000 työttömyyseläkkeissä, joiden saamiseksi ei enää edellytetty tulevan ajan oikeutta. Tulevan ajan vaatimus poistettiin takautuvastikin, joten eläkkeelle voi päästä sellaiset henkilöt, joilta aiemmin oli evätty eläkeoikeus tulevan ajan oikeuden puuttumisen vuoksi. Niiden osalta, joilla on tulevan ajan oikeus, työttömyyseläkkeen määrä laski, koska tulevan ajan osuutta ei enää lasketa eläkkeeseen. Vasta kun työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, eläkkeeseen lisätään tulevan ajan osa. Varhennetun vanhuuseläkkeen määräytymistä muutettiin pienentämällä varhennusvähennystä. Osa-aikaeläkkeen edellytyksenä olevan alaikärajan väliaikaiseksi tarkoitettua alentamista 56 vuoteen jatkettiin vuoden 2002 loppuun asti, jolloin ikäraja nousisi takaisin 58 vuoteen. Vastaavasti nostettiin yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä oleva alaikäraja asteittain 60 vuoteen. Vuoden kuluessa tehtiin valtion eläkelakiin ja muuhun siihen liittyvään lainsäädäntöön, mm. kansanedustajien eläkelakiin, lisäksi joitakin pienempiä muutoksia. Vuonna 2000 Valtiokonttori oli työeläkelaitoksista suurin, jos mittarina käytetään eläkkeensaajien lukumääriä tai maksettujen eläkkeiden markkamääriä. Osuus maksetuista työeläkkeistä oli 23 %, seuraavaksi tuli Varma-Sampo 20 %:n osuudella. Sen sijaan aktiivien lukumäärällä mitattuna Valtiokonttorin sijoitus oli vasta neljäs. Valtiokonttorissa aktiiveja oli , mutta suurimmassa, Kuntien eläkevakuutuksessa noin Maaliskuun 1999 alussa oli tullut voimaan laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä. Vielä vuoden 1999 puolella ei ollut keritty saattaa maksuun yhdenkään sellaisen Euroopan yhteisöjen palvelukseen siirtyneen henkilön eläkepääomaa, joka halusi siirtää valtion eläkejärjestelmän piirissä ansaitsemansa eläkeoikeuden yhteisöjen eläkejärjestelmään. Vuonna 2000 siirtoja tehtiin 18 kappaletta, yhteismäärältään 35 miljoonaa markkaa. Siirrettävän pääoman suuruus oli keskimäärin vajaa 2 miljoonaa markkaa. Siirtohakemuksia Valtiokonttorille tuli 63, joista 39 kappaletta (62%) koski naisten eläkeoikeuksia. Valtion hallinnossa ei tehty suuria organisatorisia muutoksia vuoden 2000 aikana. Vuoden 2000 ensimmäisenä päivänä, jolloin tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Valtion eläkerahaston perustamisesta, saatettiin voimaan tärkeä lakimuutos. Siinä eläkerahaston organisaatiota selkiytettiin ja rahastolle annettiin oikeus palkata henkilöstöä, mutta ennen kaikkea pyrittiin takaamaan eläkerahaston vakaa kasvu. Tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2010 rahastolla olisi varoja puolentoista vuoden palkkasumman verran, jolloin katettuna olisi 20 prosenttia valtion eläkevastuusta. Tavoite on sama, joka asetettiin rahastoa vuonna 1990 perustettaessa, mutta jota ei aikaisemmin ollut kirjoitettu lakiin. Nyt toivottiin käännettävän suunta pois 1990-luvulla tapahtuneesta epäsuotuisasta kehityksestä, jonka seurauksena rahaston kasvu oli hiipumassa ja alkuperäinen rahastointitavoite karkaamassa ulottumattomiin. Valtion eläkerahasto teki ensimmäiset sijoituksensa osakemarkkinoille joulukuussa Aikaisemmin koko sijoitusomaisuus, noin 18 mrd mk oli sijoitettuna valtiolle annettuihin lainoihin ja markkinoilta hankittuihin korkoinstrumentteihin. TILASTOVUOSI 2000

8 VALTION ELÄKKEET Valtion eläkelain palkkasumman kasvu vähäinen vuonna 2000 Vuoden 2000 alussa valtion eläketurvan piirissä oli aktiivihenkilöitä noin Näistä oli valtion tai valtion liikelaitoksen palveluksessa, kunnan peruskoulun tai lukion palveluksessa ja yksityisen valtionapua saavan laitoksen tms. palveluksessa. Valtion palveluksessa olevien osuus kaikista valtion eläketurvan piiriin kuuluvista oli 72 %, kunnan peruskoulun tai lukion palveluksessa olevien osuus oli 24 % ja 4 % yksityisten valtionapulaitosten yms. palveluksessa olevien osuus. Yhteensä henkilöstä henkilöä kuului vain LYVEL-turvan piiriin ja loput henkilöä olivat VEL-turvan piirissä. Vuoden 1990 jälkeen valtion eläketurvan piiriin kuuluvien henkilöiden määrä on pienentynyt noin kolmanneksella eli henkilöllä. Henkilömäärien vähennykset ovat kohdistuneet ennen kaikkea valtion palveluksessa oleviin ja syynä on ensisijaisesti ollut valtion laitosten muuttaminen osakeyhtiöiksi tai kunnallisiksi laitoksiksi. Viimeksi vuosina kunnallistettiin 120 valtion tai yksityistä oppilaitosta, minkä seurauksena valtion eläkejärjestelmän piiristä siirtyi noin henkilöä kunnallisen eläkejärjestelmän piiriin. Vuosien ennätykselliseen alenemaan vaikutti suurimpien liikelaitosten, Posti-Telen ja Valtionrautateiden muuttaminen osakeyhtiöiksi. Vuonna 1998 tapahtui pieniä siirtymiä myös päinvastaiseen suuntaan valtion eläkelain ulkopuolelta valtion eläkelain piiriin, kun kunnalliset oikeusaputoimistot valtiollistettiin kesäkuun alussa. Uudistus koski 430 oikeusavustajaa ja toimistohenkilöä, jotka aikaisemmin olivat kuuluneet kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain piiriin. Valtion palveluksessa olevien henkilöiden lukumäärässä tapahtuneen vähenemisen johdosta pieneni valtion eläkejärjestelmän palkkasumma 1990-luvun alkupuoliskolla nopeasti. Välillä tapahtuneen tasaantumisen jälkeen palkkasumma lähti vuonna 2000 Kuvio I VEL-ELÄKEMENO JA PALKKASUMMA VUOSINA Milj. mk Palkkasumma Eläkemeno TILASTOVUOSI 2000

9 10 VALTION ELÄKKEET 2000 reaaliarvoltaan uudelleen laskuun (vaikka nimellinen kasvu vielä jatkui), tällä kertaa kuntien VEL-palkkasummassa tapahtuneen kehityksen seurauksena. Vuonna 2000 VELpalkkasumma, yhteensä 30 miljardia markkaa, oli reaaliarvoltaan noin neljänneksen, ja nimellisarvoltaankin 4 miljardia markkaa pienempi kuin vuonna Kuntien henkilöstöstä peruskoulun ja lukion opettajat ovat kuuluneet valtion eläkejärjestelmän piiriin. Vuoden 1999 alussa siirrettiin valtion eläkejärjestelmästä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain piiriin sellaiset uudet opettajat, jotka ovat syntyneet vuonna 1970 tai myöhemmin. Vastaavasti siirrettiin valtion eläketurvan ulkopuolelle yksityisten valtionapulaitosten opettajia. Tämän seurauksena valtion ulkopuolinen VEL-palkkasumma, yhteensä 9,2 miljardia markkaa, pieneni noin 150 miljoonaa markkaa vuonna 2000 edellisvuoden tasolta Palkkasumma on työeläkejärjestelmille tärkeä muun muassa siksi, että sen perusteella määräytyy eläkemaksun suuruus. Eläkemeno ja eläkemaksu valtion järjestelmässä vuonna 2000 Meno valtion maksamista lakisääteisistä työeläkkeistä oli 14,1 miljardia markkaa vuonna Edellisvuodesta meno kasvoi 3,6 % reaalikasvun ollessa 2,0 %. Lakisääteisten työeläkkeiden lisäksi valtio suoritti erilaisia eläkkeen luonteisia korvauksia mm. yksityiselle sektorille siirrettyjen entisten valtion laitosten työntekijöiden eläketurvan täydennyksiin, diplomaatinpuolisoiden erityis- korvauksiin sekä sanomalehtimies- ja taiteilijaeläkkeisiin yhteensä 310 miljoonaa markkaa. Valtion maksama eläkemeno vuodelta 2000 on esitetty ohessa jaoteltuna alaryhmiin. Tämän julkaisun taulukko-osassa keskitytään tarkastelemaan valtion maksamia lakisääteisiä työeläkkeitä, ja muista valtion maksamista eläkkeistä on tietoa liitteissä. Taulukko I ELÄKEMENO VUONNA 2000 Valtion Milj. mk talousarvion momentti Lakisääteiset työeläkkeet ,6 Korvaukset entisten laitosten eläketurvan täydennykseen ,6 EY-siirrot ,1 Diplomaatin puolison erityiskorvaukset ,4 Ylimääräiset eläkkeet ,5 Yhteensä ,06, ,3 TILASTOVUOSI 2000

10 VALTION ELÄKKEET Valtion eläkejärjestelmän työnantajat ja työntekijät maksavat Valtion eläkerahastoon eläkemaksun, jonka taso mitoitetaan siten, että maksuilla katetaan uusi, valtion eläkelain piirissä karttuvien lakisääteisten työeläkkeiden eläkevastuu. Niitä vastuita, jotka ovat syntyneet ennen maksujärjestelmän luontia vuonna 1990 ei näin kateta, vaan niistä vastaa emovaltio. Koska valtion eläkejärjestelmän piiri on supistunut eikä ole kuin osa siitä volyymista, minkä perusteella on syntynyt maksussa olevan eläkekannan volyymi, eivät työnantajilta ja työntekijöiltä perittävät maksut ole kuin vajaa puolet vuotuisen eläkemenon volyymista. Jotta saataisiin oikea kuva eläkejärjestelmän kokonaisrasituksesta, on valtion eläkejärjestelmän piirissä vuonna 2000 kerättyihin eläkemaksuihin (6 778 Mmk) rinnastettu oheisessa taulukossa myös se valtion talousarvioon kohdistuva nettorasitus ( Mmk), joka syntyy sen jälkeen kun talousarviosta maksetusta lakisääteisten eläkkeiden menosta ( Mmk) vähennetään eläkerahastosta valtion talousarvioon tuloutettu siirto (2 450 Mmk). Tämä vastaa luonteeltaan TEL-järjestelmän tasausmaksua, jonka maksaja on emovaltio. Tällä tavoin laskien saadaan valtion eläkejärjestelmän piirissä perittyjen eläkemaksujen summa, joka on verrattavissa muissa työeläkejärjestelmissä perittyihin vakuutusmaksutuloihin. Sen suuruus oli vuonna 2000 noin 18 miljardia markkaa. Vuonna 2000 eläkejärjestelmän rasitus oli suuri, paljon suurempi kuin aikaisempina vuosina, koska rahastosta valtion talousarvioon tehty siirto pienennettiin alle puoleen rahaston karttumiselle hyväksytyn aikaisempaa kunnianhimoisemman kasvutavoitteen vuoksi. Seurauksena rahastointiasteen ja rahaston pääoman kasvu nopeutui. Vuonna 2000 rahaston pääoma kasvoi 6 miljardia markkaa, kun aikaisemmin 1990-luvulla kasvu oli keskimäärin vajaan 2 miljardin markan luokkaa vuodessa. Em. tavalla laskettu eläkemaksurasitus on kehittynyt palkkasummaan suhteutettuna seuraavasti. Vieressä on vertailun vuoksi esitetty maksettujen lakisääteisen työeläkkeiden osuus palkkasummasta: Vuosi Eläkemaksu- Maksetut lakisäärasitus teiset työeläkkeet % 26 % % 28 % % 31 % % 33 % % 39 % % 42 % % 44 % % 45 % % 45 % % 46 % % 47 % Taulukko II ELÄKEMAKSURASITUS JA VEL-PALKKASUMMA VUONNA 2000 Mmk Osuus palkkasummasta VEL-maksut (työnantajat ja työntekijät) ,4 % Maksettujen eläkkeiden nettorasitus valtion talousarvioon ,5 % Eläkemaksurasitus yhteensä ,9 % VEL-palkkasumma TILASTOVUOSI 2000

11 12 VALTION ELÄKKEET 2000 Eläkkeitä alkoi Takautuvasti alkaneet mukana kuten jo vuonna 1999 Vuonna 2000 alkoi yhteensä eläkettä, noin 800 eläkettä enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, alkaneiden eläkkeiden määrän kasvu jatkui jo neljättä vuotta, ja vuonna 2000 ylitettiin edellisen nousukauden huippuarvo vuodelta Alkaneiden eläkkeiden määrän 800 kappaleen kasvusta kohdistui pääosa muihin kuin täysitehoisiin eläkkeisiin, sillä täysitehoisten yhteenlaskettu määrä ei lisääntynyt edellisvuodesta kuin muutamalla kymmenellä. Vuonna 2000 täysitehoisia alkoi yhteensä kappaletta, vajaa puolet kaikista alkaneista eläkkeistä. Täysitehoisina alkaneiden määrät vähintään pysyttelivät edellisen vuoden tasolla tai kasvoivat vanhuuseläkkeissä (lisäys +123 kpl), osa-aikaeläkkeissä (+9 kpl) ja perhe-eläkkeissä (+149 kpl). Muissa lajeissa alkaneiden määrät pienenivät. Kuitenkin varsinaisia työkyvyttömyyseläkkeitä samoin kuin työttömyyseläkkeitä alkoi täysitehoisina vain jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna. Sen sijaan täysitehoisina alkaneiden yksilöllisten varhaiseläkkeiden määrä romahti vuonna 2000 eikä se vähäinen määrän kasvu, joka oli tapahtunut vuonna 1999, merkinnytkään usean vuoden ajan jatkuneen alenevan trendin taittumista, mitä viimevuotisessa julkaisussa ounasteltiin. Tämän julkaisun taulukoissa LYVEL-eläkkeet sisältyvät VEL-eläkkeisiin. Vuonna 2000 arvioidaan näitä eläkkeitä alkaneen alle sata eli vain puolet vuonna 1999 alkaneiden määrästä, koska lukien tuli voimaan säännös, jonka mukaan 10,63 markkaa pienemmistä LYVEL-kuukausieläkkeistä ei ole eläkeoikeutta. Muut kuin työttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeet maksetaan yleensä kertasuorituksena eläkekertymän pienuuden vuoksi (alle 67,01 markkaa kuukaudessa). Vuoden 2000 aikana muuttui kaikkiaan eläkkeen eläkelaji muusta lajista vanhuuseläkkeeksi. Näistä oli työkyvyttömyyseläkkeitä, kpl yksilöllisiä varhaiseläkkeitä ja kpl työttömyyseläkkeitä. Täysitehoisia muuttuneista eläkkeistä oli kappaletta. Kuvio II VUOSINA ALKANEET ELÄKKEET LKM v v v v v v v v v v v TILASTOVUOSI 2000

12 VALTION ELÄKKEET Kuvio III VUOSINA ALKANEET ELÄKKEET LAJIN MUKAAN Täysitehoiset eläkkeet VANHUUS TYÖKYVYTTÖMYYS PERHE (edunjättäjät) TYÖTTÖMYYS OSA-AIKA = V V V V V LKM VANHUUS = VEL-vanhuus + VEL-varhennettu vanhuus + vanha laki (oma) TYÖKYVYTTÖMYYS = VEL-työkyvyttömyys + VEL-yksilöllinen varhais TILASTOVUOSI 2000

13 14 VALTION ELÄKKEET 2000 Työttömyyseläkkeet valtion eläkejärjestelmässä vuonna 2000 Vuoden 2000 lopussa maksussa oli työttömyyseläkettä, joista täystehoisia oli eli vajaa neljännes. Kaikista valtion maksettavista eläkkeistä oli työttömyyseläkkeiden osuus 4,1 prosenttia. Täysitehoisten joukossa osuus oli kuitenkin pienempi, vain 1,5 prosenttia. Täysitehoisten työttömyyseläkkeiden saajat olivat nuorempia kuin ei-täysitehoisen työttömyyseläkkeen saajat, sillä heidän ikänsä oli keskimäärin 61 vuotta 7 kuukautta, kun muut olivat lähes vuoden vanhempia, 62 vuotta 5 kuukautta. Alempi ikä selittyy siitä, että täysitehoiselta työttömyyseläkkeeltä siirrytään nuorempana vanhuuseläkkeelle kuin muulta työttömyyseläkkeeltä, vaikka eläkkeen alkamisiässä ei viime vuosina ole ollutkaan suuria eroja. eläkkeiden määrä suurentunut lähes 1000:lla, mutta kasvu oli kohdistunut yksinomaan muihin kuin täysitehoisiin. Työttömyyseläkettä koskeva säädösmuutos, jonka mukaan tulevan ajan oikeuteen perustuva osa liitetään eläkkeeseen vasta täystehoisen työttömyyseläkkeen muuttuessa eläkeiässä vanhuuseläkkeeksi näkyi siinä, että täysitehoisena alkavan eläkkeen keskisuuruus pieneni edellisvuoden tasolta 400 mk/kk ja oli vuonna 2000 vain mk/kk. Vastaavaa pienenemistä ei ollut havaittavissa muiden työttömyyseläkkeiden keskisuuruuksissa. Suhteellisesti eniten työttömyyseläkkeitä alkoi työministeriön hallinnonalalla, missä niiden osuus oli yli 71 prosenttia täysitehoisina alkaneista eläkkeistä. Vuonna 2000 alkoi työttömyyseläkettä, joista täysitehoisia lähes Viidessä vuodessa vuodesta 1996 oli alkaneiden Taulukko III VUONNA 2000 ALKANEET TYÖTTÖMYYSELÄKKEET Lukumäärä, eläkkeen suuruus ja eläkkeensaajan ikä Miehet Naiset Yhteensä Täysitehoiset eläkkeet (oikeus tulevan ajan eläkkeenosaan vanhuuseläkkeessä) Lukumäärä Keskieläke, mk/kk Keski-ikä 60 v 3 kk 60 v 3 kk 60 v 3 kk Ilman tulevan ajan oikeutta alkaneet eläkkeet Lukumäärä Keskieläke, mk/kk Keski-ikä 60 v 5 kk 60 v 5 kk 60 v 5 kk TILASTOVUOSI 2000

14 VALTION ELÄKKEET Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet vuonna 2000 Valtion eläkejärjestelmän piirissä siirtyi vuonna 2000 noin henkilöä täysitehoiselle työkyvyttömyyseläkkeelle tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle. Siirtyneitä oli noin 100 vähemmän kuin edellisenä vuonna, ja vähenemä kohdistui kokonaan yksilölliselle varhaiseläkkeelle jääneiden määrään. Seuraavassa taulukossa on esitetty lukumäärät vuosilta Kauden alusta ovat yksilöllisten varhaiseläkkeelle siirtyneiden määrät vähentyneet alle puoleen ja pysyvälle täydelle eläkkeelle siirtyneiden määrät pienentyneet noin kolmanneksella. Kuntoutustuelle ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat pysyneet verraten vakaina. (Kuntoutustukiin on luettu myös määräaikaiset eläkkeet, joita myönnettiin vielä vuonna 1996 kuntoutustukiuudistuksen siirtymävaiheessa.) Taulukko IV VUOSINA TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE SIIRTYNEET HENKILÖT ELÄKKEEN LAJIN MUKAAN (LKM) Kuntoutustuet Pysyvät Pysyvät Yksilölliset YHTEENSÄ osa- täydet varhaistkve:t tkve:t eläkkeet Taulukko V VUOSINA TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE SIIRTYNEIDEN HENKILÖIDEN IKÄ KESKIMÄÄRIN ELÄKKEEN ALKAESSA Kuntoutustuet Pysyvät Pysyvät Yksilölliset YHTEENSÄ osa- täydet varhaistkve:t tkve:t eläkkeet v10kk 51v 3kk 52v 4kk 59v 0kk 52v 9kk v 9kk 51v 5kk 52v 7kk 59v 7kk 52v10kk v 1kk 52v 0kk 53v 1kk 59v 8kk 52v10kk v 2kk 52v 3kk 53v 8kk 59v 6kk 53v 0kk v 0kk 51v11kk 54v 1kk 59v10kk 52v10kk TILASTOVUOSI 2000

15 16 VALTION ELÄKKEET 2000 Vuonna 2000 henkilön keskimääräinen ikä eläkkeen alkaessa oli kuntoutustuelle siirtyneillä 48 v 0 kk, pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle (täysi) siirtyneillä 54 v 1 kk ja yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneillä 59 v 10 kk. Alkamisikien erot eivät olleet suuria miesten ja naisten välillä. Naisilla ikä työkyvyttömyyseläkkeen alkaessa oli kaikki lajit yhteenlaskettuna 52 v 11 kuukautta, miehillä 52 v 10 kuukautta. Henkilön ikä eläkkeen alkaessa on kaikissa työkyvyttömyyseläkkeen lajeissa noussut, kun tarkastellaan eläkkeelle siirtyneitä eläkelaji kerrallaan. Erityisen ilahduttavaa on, että pysyvälle täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet olivat vuonna 2000 keskimäärin näinkin paljon, 1 v 9 kk vanhempia kuin muutamaa vuotta aikaisemmin vuonna 1996 eläkkeelle jääneet. Tämä vastaa niitä tavoitteita, joita Valtiokonttori on asettanut eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi ja joiden saavuttamiseksi Valtiokonttorin Henkilöstöpalvelut-yksikkö kannustaa valtion virastoja ja muita VEL-työnantajia ylläpitämään ja edistämään henkilöstön työkykyä koordinoimalla valtion eläkelain piirissä annettavaa ja ammatillista varhaiskuntoutusta. Tämä myönteinen kuva muuttuu toisenlaiseksi, kun tarkastellaan kaikkia työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä yhteensä. Vuodesta 1996 ikä on noussut vain yhden kuukauden verran, ja vuodesta 1999 ikä on jopa alentunut. Onkin käynyt niin että painopistettä on siirtynyt enemmän kuntoutustukiin, joissa alkamisikä on matalampi. Kuitenkaan, ei tämäkään anna täyttä käsitystä siitä mitä todella on tapahtunut. On nimittäin otettava huomioon myös se, että alkaneiden eläkkeiden määrät ovat kaiken kaikkiaan pienentyneet. Tämän perusteella voidaan arvioida, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään ehkä aikaisempaa harvemmin ja sen seurauksena palveluksessa olevien henkilöiden eläkeiän odote on noussut. Mikäli näin olisi asianlaita, on kehitys kaiken kaikkiaan ollut em. työvoimapoliittisten tavoitteiden mukaista. TILASTOVUOSI 2000

16 VALTION ELÄKKEET Vuonna 2000 valtionhallinnossa toteutettu kuntoutus Valtion eläkelakiin perustuva kuntoutus (VEL-kuntoutus) toteutetaan Valtiokonttorin Henkilöstöpalvelut-yksikössä, missä hoidetaan muukin työkykyä ylläpitävän toiminnan tukeminen. Toiminta alkoi vuonna Vuonna myönnettiin VEL-kuntoutukseen määrärahaa yhteensä tmk. Menojen kehitys ja jakautuminen vuosina on esitetty oheisessa taulukossa. Vuoden 2000 aikana tuli vireille 700 kuntoutusaloitetta. Aloitteista 377 perustui kuntoutushakemukseen (K-hakemus) ja loput 323 kappaletta eläkehakemuksen yhteydessä esille nousseisiin selvittelyihin (T-hakemus). Vireille tulleista aloitteista 70 prosenttia johti Valtiokonttorin rahallisesti tukemaan kuntoutukseen. Ratkaisuja kuntoutusaloitteisiin annettiin vuonna 2000 yhteensä 701. Näistä myöntöjä oli 461 ja hylkyjä 240 kappaletta. VEL-järjestelmän tukemana ammatillisessa uudelleenkoulutuksessa oli vuoden 2000 aikana 59 henkilöä. Työkokeilussa oli 178 henkilöä ja työkuntotutkimukseen työkyvyn selvittämiseksi ja ammatillisten kuntoutusmahdollisuuksien selvittämiseksi ohjattiin 224 henkilöä. Vuoden 2000 aikana päättyi 418 henkilön kuntoutusohjelma. Heistä 123 siirtyi eläkkeelle, 8 jäi työttömäksi, 123 henkilön kuntoutus keskeytyi, 17 jatkoi opiskelua ja 147 palasi työelämään. VEL-kuntoutuksen lisäksi Valtiokonttori tukee virastoja ja laitoksia varhaiskuntoutuksen muodossa. Varhaiskuntoutuksen määrärahapäätöksiä tehtiin 1 270, jotka olivat sekä ryhmäettä yksilöpäätöksiä. Kaikkiaan varhaiskuntoutukseen osallistui henkilöä. Määrärahaa varhaiskuntoutukseen myönnettiin 9,7 miljoonaa markkaa. Taulukko VI VEL-KUNTOUTUSMENO LAJEITTAIN VUOSINA , tuhatta markkaa TILASTOVUOSI 2000

17 18 VALTION ELÄKKEET 2000 Taulukko VII VEL-KUNTOUTUSALOITTEET JA NIIDEN KEHITYS VUOSINA K-hakemus = VEL-kuntoutushakemus T-hakemus = (työkyvyttömyys)eläkehakemukseen perustuva kuntoutusselvitys Taulukko VIII VEL-KUNTOUTUSRATKAISUT VUOSINA Taulukko IX VARHAISKUNTOUTUS VUOSINA TILASTOVUOSI 2000

18 VALTION ELÄKKEET Kuvio IV VUONNA 2000 MYÖNNETYT VARHAISKUNTOUTUSPÄÄTÖKSET KUNTOUTUSMUODON MUKAAN A. Yksilölliseen varhaiskuntoutukseen osallistuneet henkilöt Osallistujia yhteensä 750 Fysioterapia (24) 3 % Muu (38) 5 % Kuntoutuslaitoshoito (12) 2 % Työkokeilu (4) 1 % Osallistuminen ryhmään tai kurssille (122) 16 % Lyhytterapia (349) 47 % Intensiivinen avokuntoutus (201) 27 % B. Ryhmäkuntoutukseen osallistuneet henkilöt (ryhmien määrä suluissa) Osallistujia yhteensä Esimiesryhmä 3 % (12) Rentoutus-, stressiryhmä 4 % (16) Elämäntaparyhmä 2 % (9) (Ryhmiä yhteensä 382) Muu ryhmä 7 % (44) Työyhteisöryhmä 31 % (107) Monip. TULE-ryhmä 12 % (47) TULE-ryhmä 15 % (50) Työssäjaksamisryhmät 25 % (97) TILASTOVUOSI 2000

19 20 VALTION ELÄKKEET 2000 Valtion eläkejärjestelmän kuvaus HISTORIAA Valtion palveluun perustuvalla eläketurvalla on pitkät perinteet. Ensimmäiset eläketurvaa koskevat säännökset ovat 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Siviilivirkakuntaa koskenut ensimmäinen yleislaki oli laki valtion viran- tai toimenhaltijan oikeudesta eläkkeeseen (323/1924). Myöhemmin säädettiin laki virkamieseläkkeistä (459/1950) ja asetus valtion työntekijäin eläkkeistä (331/1960). Kun 1960-luvun alussa yksityiselle sektorille luotiin työeläkejärjestelmä, uudistettiin valtion eläkejärjestelmä vuoden 1967 alussa voimaan tulleella valtion eläkelailla (VEL, 280/1966). Samoihin aikoihin uudistettiin myös valtion perhe-eläkejärjestelmä vuoden 1969 alusta voimaantulleella valtion perhe-eläkelailla (VPEL, 774/1968). Valtion eläkejärjestelmään hyväksyttiin samat pääperiaatteet kuin yksityisellä sektorilla: ansaintaperiaate, indeksisuoja ja koskemattomuusperiaate. Kuitenkin valtion eläketurva jäi karttumisnopeuden, tavoitetason ja yleisen eläkeiän osalta TELn vähimmäisehtoja paremmaksi nimenomaan silloin, kun henkilö jatkoi VEL-palvelustaan eläketapahtumaan saakka (ns. lisäeläketurva). Sittemmin valtion eläketurvaa on asteittain muutettu lähemmäs TEL-eläketurvaa. Vuonna 1987 otettiin käyttöön ns. vapaakirjatekniikka, jonka mukaan toisiinsa liittymättömistä, vapaakirjatekniikan käyttöönoton jälkeen päättyvistä peräkkäisistä palvelussuhteista eläke lasketaan erikseen. Vuoden 1993 alusta tuli voimaan ns. VALTO I -uudistus, jota tarkoittivat valtion eläkelain muutokset 1599/1992 ja 1600/1992. Henkilöt, jotka ovat tulleet VEL-palvelukseen tai myöhemmin, kuuluvat lainmuutosten piiriin myös ne VEL-palveluksessa aikaisemmin olleet, jotka eroavat ja tulevat myöhemmin uudelleen palvelukseen. Näiden ns. uusien työntekijöiden eläketurva on pääpiirteissään TEL-vähimmäisturvan tasoinen. Myös sotilaseläkejärjestelmään tehtiin vastaavat uusia työntekijöitä koskevat muutokset. VALTO I -lait eivät koske ennen vuotta 1940 syntyneitä. Jatkuvassa palvelussuhteessa olevien ns. vanhojen työntekijöiden eläketurvasta annetut lakimuutokset (1528 ja 1529/1993, VALTO II) tulivat voimaan vuoden 1994 alussa. Vuoden 1994 aikana annettiin laki vastaavista muutoksista sotilaseläkejärjestelmäänkin (638/1994). Vuoden 1939 jälkeen syntyneiden ns. vanhojen työntekijöiden eläketurva muutettiin asteittain TELn vähimmäisturvan tasoiseksi. Eläkkeen vuosittainen karttuma aleni 2,2 %:sta 1,5 %:iin lukien. Eläkeikä nousi syntyneillä porrastetusti 63 vuodesta aina 65 vuoteen sen perusteella, kuinka pitkä oli VEL-eläkeajaksi luettava palvelus Myös eläkkeen tavoitetaso laski porrastetusti 66 prosentista, alimmillaan 60 prosenttiin. Vuoden 1959 jälkeen syntyneiden eläkeikä nostettiin 65 vuoteen ja tavoitetaso laskettiin 60 prosenttiin. Vuoden 1998 alusta tuli voimaan laki kuukautta lyhyempien valtion palvelussuhteiden eläketurvan järjestämisestä (1152/1997, LYVEL), ja poistettiin oikeus erillisiin eläkkeisiin rinnakkaisista palveluksista. Lyhytpalveluksia ovat sekä alle kuukauden kestävät palvelussuhteet että ne palvelussuhteet, jotka kestävät vähintään kuukauden, mutta joiden ansio jää alle VEL-minimin. Jos tällainen palvelussuhde on samanaikaisesti pitkäpalveluksen rinnalla, siitä ei myönnetä LYVEL-eläkettä, vaan palveluksia pidetään yhtenä VEL-palve- VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

20 VALTION ELÄKKEET luksena. Samasta ajankohdasta laajennettiin palvelussuhteen käsitettä. VELn tai LYVELn piiriin tuli myös konsultti- ja toimeksiantosopimuksiin perustuva toiminta, jos se ei ole yrittäjätoimintaa. Valtion eläketurvan piiriin kuuluvat valtion palveluksessa olevat virkamiehet ja työntekijät, mutta myös joitakin sellaisia henkilöstöryhmiä, jotka eivät ole valtion palveluksessa. Näitä ovat mm. peruskoulun ja lukion opettajat sekä eräiden yksityisten valtionapulaitosten (VAL) ja VALTAVA-laitosten palveluksessa olevat henkilöt. Erityislainsäädännön nojalla valtion eläketurvan piirissä ovat kansanedustajat ja eurokansanedustajat (kansanedustajain eläkelaki 329/1967, laki Suomesta Euroopan parlamenttiin valitun edustajan palkkiosta ja eläkkeestä 1184/1994) sekä valtioneuvoston jäsenet (laki valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä 870/1977). Kansanedustajien ja valtioneuvoston jäsenten eläketurvaan on tehty VALTO-muutoksia vastaavat säännökset (1531 ja 1532/1993), jotka tulivat voimaan vuonna ORGANISAATIO JA RAHOITUS Valtiokonttori myöntää ja maksaa valtion eläketurvan piiriin kuuluvat lakisääteiset eläkkeet, myös rintamaveteraanien varhaiseläkkeet (joita ei enää ole maksussa, mutta joita koskevia tietoja esiintyy tämän julkaisun aikasarjoissa). Myös ammatillisen VELkuntoutuksen kuntoutusrahat ja kuntoutuskorotukset samoin kuin ulkomaan edustuksen virkamiesten puolisoille maksettavat erityiskorvaukset myöntää ja maksaa Valtiokonttori. Näiden lisäksi Valtiokonttori maksaa muita eläkkeitä, mm. ylimääräisiä eläkkeitä, joiden myöntämisestä päättää harkinnanvaraisesti joko Valtiokonttori itse, opetusministeriö tai valtioneuvosto. Tämä julkaisu sisältää pääasiassa lakisääteisiä eläkkeitä koskevia tietoja. Tiedot muista eläkkeistä ja etuuksista on esitetty liitteissä. Valtiokonttorin sisällä eläkkeet myöntää ja maksaa Eläkkeet-yksikkö. Työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiseen liittyvä työkyvyn arviointi tapahtuu kuitenkin Henkilöstöpalvelutyksikössä, minne se siirrettiin Eläkkeet-yksiköstä kesällä Tehtävänsiirto liittyi vuonna 1996 toteutettuun kuntoutuslainsäädännön uudistukseen, jolla korostettiin kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Henkilöstöpalvelut-yksikössä myönnetään myös kuntoutusrahat, kuntoutuskorotukset ja näihin liittyvät kustannusten korvaukset. Ensimmäisenä muutoksenhakuasteena on valtion eläkelautakunta. Ylimpänä on vuoden 1995 alusta lukien ollut Vakuutusoikeus. Valitukset ohjataan ensin Valtiokonttoriin, jolloin valitukset käsitellään ylemmissä muutoksenhakuelimissä vain niissä tapauksissa, joissa Valtiokonttori ei oikaise päätöstä valittajan esityksen mukaisesti. Asian käsittelyssä valtion eläkelautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), ja samoin kuin Vakuutusoikeudessa, on myös valtion eläkelautakunnassa ollut mahdollinen suullinen käsittely alkaen (293/1999, VEL). Eläkkeet rahoitetaan valtion talousarviosta. VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

21 22 VALTION ELÄKKEET 2000 ELÄKERAHASTO Rahastointi valtion eläkejärjestelmän piirissä aloitettiin vuoden 1990 alussa, jolloin tuli voimaan laki valtion eläkerahastosta (1372/ 1989). Eläkerahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, jota hoitaa Valtiokonttori. Rahastoinnin tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä rahastoituna on 1,5 kertaa vuotuinen palkkasumma. Rahaston tuloja ovat eläkemaksut, sijoitusten tuotot, ns. siirtymämaksut (laki siirtymämaksusta muutettaessa valtion virastoja, laitoksia tai liikelaitoksia osakeyhtiöksi 1341/1992) sekä palkansaajain työttömyysvakuutusmaksujen perusteella työeläkelaitokselle työeläkelisän rahoitukseen tuloutettava määrä. Valtion eläkkeitä ei makseta suoraan eläkerahastosta, vaan rahoitus tapahtuu valtion talousarvion välityksellä. Tätä varten rahastosta voidaan siirtää varoja valtion talousarvioon. Vuonna 2000 rahastosta siirrettävän määrän suuruus sai olla enintään 3/4 valtion eläkejärjestelmän piirissä maksettavista eläkkeistä. Rahasto voi antaa varojaan lainaksi valtiolle tai sijoittaa niitä muuten. Valtio maksaa velalleen korkoa, joka määräytyy vastaavan obligaatiolainan koron perusteella. Muun sijoitustoiminnan kuin valtiolle lainaksi annettujen varojen keskituotto hankintahinnalle oli 5,20 % vuonna Rahastoon tuloutetaan valtion eläkejärjestelmän piirissä perittävät työntekijöiden että työnantajien eläkemaksut. Työntekijäin eläkemaksu on sama kuin muissa työeläkejärjestelmissä ja sen vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö. Työnantajan eläkemaksun suorittavat valtion virastojen, laitosten ja liikelaitosten lisäksi vuoden 1994 alusta lukien myös ne valtionhallinnon ulkopuoliset yhteisöt ja laitokset, joiden henkilöstö kuuluu valtion eläkejärjestelmän piiriin. Vuoden 1998 alusta lukien tulivat kuntien peruskoulut ja lukiot eläkemaksun piiriin. Työnantajain eläkemaksun suuruuden vahvistaa Valtiokonttori. Valtiokonttori laskee suurimmille virastoille ja laitoksille omat eläkemaksuprosentit. Pienemmissä noudatetaan valtion yleistä maksuprosenttia. Kokonaiseläkemaksut määrätään vakuutusmatemaattisesti täyden rahastoinnin periaatteita noudattaen siten, että eläkemaksut kattavat syntyvän uuden eläkevastuun. Yli 300 henkilön työnantajien VEL-maksun perinnässä on sovellettu ennakkomaksutekniikkaa maksun omavastuisen työkyvyttömyysosan osalta vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 2000 valtion yleinen kokonaiseläkemaksuprosentti oli 23,5 %, josta työntekijäin osuus oli 4,7 %. Virasto- ja laitoskohtainen lopullinen kokonaismaksuprosentti (työntekijäin osuus ml.) vaihteli 19,17 %:sta 26,46 %:iin työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuksien, eläkeikien ja henkilöstön rakenteen mukaan. Eläketurvan poikkeavuudesta johtuen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa on näitä huomattavasti korkeampia eläkemaksuprosentteja. Asteittaisesta voimaantulosta johtuen kunnallisten VEL-työnantajien eläkemaksu oli alennettu vuonna 2000 ja oli työntekijäin maksuosuus huomioon ottaen 17,7 %. Lain mukaan maksu nousee vuosittain niin, että vuonna 2002 se saavuttaa vakuutusmatemaattisin perustein laskettavan tason. VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

22 VALTION ELÄKKEET VALTION ELÄKELAIN MUKAINEN TURVA Tässä tarkastellaan valtion eläkelain mukaista järjestelmää sellaisena kuin se oli voimassa vuonna Perus- ja lisäeläketurvan mukainen eläke VALTO-lakien muutokset eivät koskeneet ennen syntyneitä edunsaajia. Heidän eläkkeensä määräytyvät edelleen joko perus- tai lisäeläketurvan mukaisina. Lisäeläketurvan mukainen eläkeoikeus on yleensä niillä, jotka jäävät VELn alaisesta palveluksesta suoraan eläkkeelle. Ne, jotka eroavat VEL-palveluksesta ennen eläketapahtumaa, saavat peruseläketurvan mukaisen eläkkeen. Vanhuuseläke on lisäeläketurvan mukainen, jos henkilö on täyttänyt eläke- tai eroamisiän ja jos palveluksessaolo täyttää ns. loppukarenssiehdon. Loppukarenssiehto tarkoittaa sitä, että henkilö on ollut välittömästi ennen eläketapahtumaa vähintään 6 kuukautta keskeytyksettä jatkuneessa palveluksessa ja hänellä on 5 viimeisen vuoden aikana eläkeajaksi luettavaa palvelusta vähintään 3 vuotta. Työkyvyttömyys- ja työttömyyseläke on lisäeläketurvan mukainen, jos työntekijällä on oikeus saada eläkeajaksi ns. tuleva aika eli aika eläketapahtumasta eläkeikään. Perheeläke on lisäeläketurvan mukainen, jos edunjättäjän oma eläke oli, tai olisi ollut, lisäeläketurvan mukainen. Vaikka lisäeläketurvan ehdot eivät täyttyisikään valtion eläkelain piirissä, henkilöllä on oikeus lisäeläketurvan mukaiseen eläkkeeseen valtiolta, jos hän saa lisäeläketurvan mukaisen eläkkeen jostain toisesta julkisesta järjestelmästä (ns. vastavuoroinen laukeaminen). Vuoden 1996 alusta voimaan tulleet Purosäädökset, joilla muutettiin mm. eläkepalkan, tulevan ajan karttuman ja indeksin määräytymistä, koskevat myös ennen vuotta 1940 syntyneitä. Jako vanhoihin ja uusiin edunsaajiin VALTO-muutoksissa tai sen jälkeen syntyneet edunsaajat jaettiin vanhoihin ja uusiin sen mukaan, milloin he ovat tai ovat olleet VEL-palveluksessa. Vanha edunsaaja on henkilö, joka oli VEL-palveluksessa ja jonka palvelus jatkuu yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka. Palvelussuhde on yhdenjaksoinen silloin, kun palvelussuhteiden välissä ei ole yli kuukauden katkosta vuoden 1998 loppuun mennessä. Palvelusten välissä ei saa olla päivänkään katkosta vuoden 1999 alun jälkeen. Vanhat edunsaajat on vuoden 1995 alusta jaettu ikänsä perusteella kahteen eläkeetuusryhmään. Aikana syntyneiden vanhojen edunsaajien eläkkeen tavoitetaso laskee ja eläkeikä nousee porrastetusti. Nuorimpien, tai sen jälkeen syntyneiden vanhojen edunsaajien eläkeikä ja tavoitetaso muutettiin lukien TELn perusehtojen tasoiseksi. Vanhoilla edunsaajilla ns. julkisen sektorin vastavuoroinen laukeaminen koskee vain niitä, jotka ovat siirtyneet julkisesta eläkejärjestelmästä toiseen ennen Uusi edunsaaja on henkilö, joka on tullut ensimmäistä kertaa VEL-palvelukseen jälkeen tai jonka palvelus katkeaa jälkeen ennen uuden VELpalveluksen alkamista: Uudeksi edunsaajaksi VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

23 24 VALTION ELÄKKEET 2000 luokitellaan, jos palvelun katkos ylittää kuukauden ennen vuoden 1998 loppua tai sen jälkeen on vähintään päivän pituinen. Myös henkilö, jonka VEL-palvelus päättyy ennen eläketapahtumaa, on uusi edunsaaja. Heidän eläke-etunsa ovat TELn perusehtojen tasoisia eläkeiän ja eläkkeen tavoitetason osalta. Vanhojen ja uusien edunsaajien eläkkeen karttumat on esitetty viereisen sivun kuviossa. Sotilas- ja rajavartijaeläkeoikeuksien piirissä karttumat, eläkeiät ja tavoitetason saavuttamisen ehdot poikkeavat kuvion esityksestä. Eläkelajit Vanhuuseläkkeen saa henkilö, joka on täyttänyt eläkeiän ja eronnut VEL-palveluksesta. Ennen syntyneen henkilön, jolla on oikeus lisäeläketurvan mukaiseen eläkkeeseen, eläkeikä on 63 vuotta. Edellytyksenä on ns. loppukarenssin täyttyminen. Jos karenssi ei täyty tai palvelus on päättynyt ennen 63 vuoden ikää, eläkeikä on 65 vuotta. Aikana syntyneiden vanhojen edunsaajien eläkeikä on vuoden väliltä porrastettuna sen mukaisesti, kuinka paljon heillä on mennessä VEL-eläkettä varten hyväksiluettavaa palvelusaikaa (ks. kuvio viereisellä sivulla.) Jos palvelus päättyy ennen porrastettua eläkeikää muusta syystä kuin eläketapahtuman vuoksi, eläkeikä on 65 vuotta. Henkilöillä, jotka ovat syntyneet tai sen jälkeen, sekä kaikilla uusilla, vuoden 1939 jälkeen syntyneillä edunsaajilla eläkeikä on 65 vuotta. Poikkeuksellisesti ennen eläkeiän täyttämistä saavat vanhuuseläkkeen ne, joiden virkoihin on säädetty eläkeikää alempi eroamisikä (esim. poliisitoimi). Ennen voimassa olleet 63 vuotta alemmat ammatilliset eläkeiät (55, 58 ja 60 v) on poistettu, mutta alemman eläkeiän tehtävässä toimivilla oli tietyin edellytyksin mahdollisuus vielä asti valita entinen ammatillinen eläkeikänsä. Valintaoikeus ei kuitenkaan koskenut uusia edunsaajia. Ammatillisen eläkeiän valinneilla ei ole oikeutta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen, varhennettuun vanhuuseläkkeeseen eikä osa-aikaeläkkeeseen. Sotilasvirassa palvelevat voivat siirtyä vanhuuseläkkeelle iästä riippumatta 25 vuotta sotilasvirassa palveltuaan, eräissä tilanteissa jo 20 vuotta palveltuaan. Tätä oikeutta on muutettu lukien siten, että suoritetun palvelusajan pituuden perusteella porrastettuna sotilaseläkkeen saamisen alaikäraja lähenee asteittain 55 vuotta. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen siviilivirassa, sotilasammattihenkilönä ja raja- tai merivartijana palvelevilla on myös muista poikkeavat eläkeiät. Vanhuuseläkkeen voi saada myös varhennettuna vanhuuseläkkeenä. Ennen syntyneillä lisäeläke-turvan mukaiseen eläkkeeseen oikeutetuilla on siihen mahdollisuus aikaisintaan 58-vuotiaana, peruseläketurvaan oikeutetuilla 60-vuotiaana. Aikana syntyneillä vanhoilla edunsaajilla on oikeus varhentaa vanhuuseläkkeensä aikaisintaan silloin, kun porrastettuun eläkeikään on jäljellä enintään viisi vuotta. Edunsaajilla, jotka ovat syntyneet tai sen jälkeen, sekä uusilla edunsaajilla on oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen aikaisintaan 60 vuoden iässä. Vuoden 2000 alusta lähtien varhentaminen on pienentänyt eläkkeen markkamäärää 0,4 % varhennuskuukautta kohden. Eläke jatkuu pienempänä eläkeiän täyttämisen jälkeenkin. Vuonna 2000 osa-aikaeläkettä voi saada 56 vuotta täyttänyt henkilö siirtyessään kokoaikaisesta työstä osa-aikatyöhön. Edellytyk- VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

24 VALTION ELÄKKEET Eläkeikä 65 vuotta Valintaoikeutetulla eläkeikä on valinnan mukainen (55, 58 tai 60 vuotta), muilla kuten alla. Syntynyt ennen Eläkeikä 65 vuotta Valintaoikeutetulla eläkeikä on valinnan mukainen (55, 58 tai 60 vuotta), muilla 63 vuotta. Tavoitetaso 60 % Karttuma enintään saakka 2,0 %/v, lukien 1,5 %/v ja 60 vuoden iän täyttämisvuoden alusta 2,5 %/v. Tavoitetaso ja eläkeikä VEL-eläkeajan perusteella : : Aikaa Tavoite- Eläkeväh. taso ikä 30 v 66 % 63 v 25 v 65 % 63 v 4 kk 20 v 64 % 63 v 8 kk 15 v 63 % 64 v 10 v 62 % 64 v 4 kk 5 v 61 % 64 v 8 kk Alle 5 v 60 % 65 v Karttuma 2,0 %/v Tavoitetaso 60 % Karttuma 2,2 %/v Tavoitetaso 66 % Tulevan ajan karttuma: 50 vuoden iästä 1,2 %v ja 60 vuoden iästä 0,8 %/v (kuitenkin palveluksesta, joka on alkanut , eläkettä karttuu 1,5 %/v jo ennen ) Tulevan ajan karttuma: 50 vuoden iästä 1,2 %/v 60 vuoden iästä 0,8 %/v Syntynyt Tavoitetaso 60 % Eläkeikä 65 v Eläke karttuu saakka 2,2 %/v, lukien 1,5 %/v ja 55 vuoden iän täyttämisestä lukien 2,0 %/v. Tulevan ajan karttuma: 50 vuoden iästä 1,2 %/v 60 vuoden iästä 0,8 %/v Ei Kyllä Ei Kyllä Vanhuuseläkkeen loppukarenssit (6 kk ja 3 v/5 v) täyttyvät? / Eläkkeessä tuleva aika? VEL-palvelus voimassa jatkuen eläketapahtumaan saakka? Syntynyt ennen Syntynyt VEL-eläkkeen määräytyminen VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

25 26 VALTION ELÄKKEET 2000 senä on lisäksi, ettei työntekijä saa muita työeläkkeitä sekä se, että kokoaikatyössä täyttyy loppukarenssiehto. Ansioiden tulee osa-aikatyössä olla % kokoaikatyön vakiintuneista ansioista. Tämä väli, joka valtiolla oli aikaisemmin %, muutettiin vuonna 2000 ja on nyt sama kuin muissa työeläkejärjestelmissä. Osa-aikaeläkkeelläolo ei pienennä eläkeiässä myönnettävää vanhuuseläkettä. Vuonna 2000 sovelletusta osa-aikaeläkkeen 56 vuoden alaikärajasta on annettu väliaikaiseksi tarkoitettu säädös (227/1998), joka koskee kaikkia työeläkejärjestelmiä. Alun perin säädös oli voimassa vuoden 2000 loppuun, mutta sen voimassaoloaikaa on jatkettu vuoden 2002 loppuun asiasta annetun erillislain voimaantulleella muutoksella (1269/1999). Valtion eläkelain 9 :n mukaan osa-aikaeläkkeen alaraja on 58 vuotta, ja säädöstä noudatetaan sen jälkeen, kun väliaikaisen säädöksen voimassaolo lakkaa. Työttömyyseläkettä voi saada 60 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön. Edellytyksenä on, että hän on saanut enimmäismäärän ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa tai peruspäivärahaa eikä työvoimaviranomainen voi osoittaa hänelle sopivaa työtä. Kun henkilö saavuttaa eläkeiän, muuttuu työttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi. Vuoden 2000 alussa muuttuivat työttömyyseläkkeen edellytykset niin, että työttömyyseläkkeeseen on oikeus, vaikka henkilöllä ei ole tulevan ajan eläkeoikeutta mistään lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä. Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva työkyvyttö-myys, jonka voidaan arvioida jatkuvan vähintään vuoden pituisen ajan. Kun työkyvyttömyys alkaa palveluksen kestäessä, eläkkeen myöntäminen arvioidaan ammatillisen työkyvyttömyyden perusteella. Tällöin arviointi perustuu siihen, onko henkilö tullut kykenemättömäksi omaan työhönsä. Kun työkyvyttömyys alkaa VEL-palveluksen päätyttyä, edellytetään kykenemättömyyttä mihin tahansa iän ja ammattitaidon huomioon ottaen sopivaan ja kohtuullisen toimeentulon turvaavaan työhön. Työntekijän hakiessa työkyvyttömyyseläkettä selvitetään aina hänen mahdollisuutensa kuntoutumiseen. Lähtökohtana on työntekijän jäljellä olevan työkyvyn ja kuntoutustoimien ensisijaisuuden korostaminen. Vuoden 1996 alusta ei enää ole myönnetty määräaikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä vaan eläkkeen sijasta kuntoutustukea silloin kun arvioidaan, että hakijan työkyky on mahdollista palauttaa hoidon tai kuntoutuksen avulla. Jos kuntoutumismahdollisuuksia ei ole, myönnetään pysyvä työkyvyttömyyseläke. Vuoden 1996 työeläkeuudistukset tekivät työkykyä ylläpitävät toimet ja kuntoutuksen ensisijaisiksi eläkkeeseen nähden. Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tuetaan kuntoutuksen tarpeessa olevaa säilyttämään työkykynsä tai saamaan ammatti, jossa hän rajoituksistaan huolimatta selviytyy. Ammatillinen kuntoutus on neuvontaa, työkokeiluja tai työhönvalmennusta ja uudelleenkoulutusta. Kuntoutusetuudet ovat kuntoutusraha, kuntoutustuki ja kuntoutuskorotus sekä kuntoutuskustannusten korvaaminen. Kuntoutusrahaa maksetaan vielä työelämässä mukana olevalle henkilölle, jonka työkyky on uhattuna ja jonka eläkelaitos (VK:ssa Henkilöstöpalvelut-yksikkö) ohjaa ammatilliseen kuntoutukseen. Jos kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen saajaa aletaan Valtiokonttorin toimesta aktiivisesti kuntouttaa, hänelle maksetaan eläkkeen lisäksi kuntoutuskorotusta. Kuntoutusrahan tai kuntoutuskorotuksen lisäksi korvataan kuntoutujalle muut kuntoutuksesta johtuvat kustannukset kuten matkat ja opiskelusta johtuvat kulut. Työkyvyttömyyseläke on joko täysi tai osaeläke. Osatyökyvyttömyyseläke myönnetään työntekijälle, joka voi osittain vielä jatkaa VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

26 VALTION ELÄKKEET työntekoaan, mutta joka ei sairauden vuoksi pysty täyteen työpanokseen. Eläkkeen myöntäminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä työnteon jatkamista osa-aikatyössä. Vielä vuonna 2000 työkyvyttömyyseläke voitiin myöntää yksilöllisenä varhaiseläkkeenä 58 vuotta täyttäneelle, pitkäaikaisesti ansiotyössä olleelle henkilölle, jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman sekä muiden yksilöllisten tekijöiden vuoksi alentunut pysyvästi siinä määrin, ettei hänen enää kohtuudella voida olettaa jatkavan työntekoa. Yksilöllinen varhaiseläke myönnetään lievemmin lääketieteellisin perustein kuin varsinainen työkyvyttömyyseläke. Oikeudesta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen annetaan pääsääntöisesti ennakkopäätös henkilön vielä ollessa työssä. Myönteisen ennakkopäätöksen saamisen jälkeen työntekijällä on yhdeksän kuukautta aikaa harkita eläkkeelle jäämisensä ajankohtaa. Eläke myönnetään toistaiseksi. Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja nostettiin vuoden 2000 alun Puro-pakettiin liittyvässä uudistuksessa 60 vuoteen. Valtion eläkejärjestelmässä muutokselta suojattiin ennen vuotta 1944 syntyneet sekä niitä alemman valintaiän piirissä olleita ennen vuotta 1948 syntyneitä henkilöitä, jotka jättivät valitsematta alemman eläkeiän. Täysi työkyvyttömyyseläke ja yksilöllinen varhaiseläke muuttuvat eläkeiässä samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Perhe-eläkettä maksetaan VELn piiriin kuuluneen henkilön kuoleman jälkeen leskelle, alle 18-vuotiaalle lapselle ja elatusapua saaneelle entiselle puolisolle. Eläkkeen määrä VEL-eläkkeen määrään vaikuttavat eläkkeen karttumisprosentit, palvelusajan pituus, eläkkeen perusteena oleva palkka sekä VELeläkkeen kanssa yhteensovitettavat muut lakisääteiset eläkkeet ja korvaukset. Eläkkeen tavoitetaso eli enimmäismäärä on rajattu %:iin korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Karttumisprosentit ja tavoitetasot on kuvattu edellisellä aukeamalla olevassa kuviossa. Sotilaseläkkeissä ja rajavartijaeläkkeissä vuosittaiset karttumisprosentit ovat korkeammat kuin edellisen aukeaman kuviossa. Lisäksi sotilaseläkkeelle siirtyvällä lentäjällä on oikeus lukea eläkeajaksi lentäjänä palveltu aika puolitoistakertaisena. Eläkkeen karttuminen tulevan ajan (= aika eläketapahtumasta eläkeikään) osalta heikentyi vuoden 1996 alusta. Työkyvyttömyys-, työttömyys- ja yksilöllisissä varhaiseläkkeissä, joissa eläketapahtuma on sattunut tai sen jälkeen, eläke karttuu tulevan ajan osalta 1,2 % vuodessa 50 vuoden iästä lukien ja 0,8 % vuodessa 60 vuoden iästä lukien. Muutos koskee myös ennen syntyneitä, jotka säilyivät VALTOmuutoksilta. Seuraavalla aukeamalla olevassa taulukossa on esitetty eläkkeen karttuminen tavoitteeseen vanhaan lisäturvaan oikeutetun henkilön kohdalla sekä uuden, jälkeen VEL-uransa aloittaneen henkilön kohdalla. On huomattava, että VALTO-uudistuksen jälkeen näiden väliin jää vielä monilukuinen joukko muita vaihtoehtoja. Ns. vapaakirjatekniikka otettiin VEL-eläkkeissä käyttöön vuoden 1987 alussa. Eläke lasketaan palvelussuhdekohtaisesti tai sen jälkeen alkaneista palvelussuhteista. Kaikki tätä ennen ollut VEL-palvelus luetaan eläkeajaksi siihen eläkkeeseen, joka lasketaan jälkeen ensiksi päättyvästä palveluksesta (ns. pohjavapaakirja). Eläkeprosentti ja eläkepalkka määrätään kullekin vapaakirjalle erikseen. VELn piirissä katsotaan eri palvelusjaksot yhdeksi palvelussuhteeksi, vaikka työnantajavirasto vaihtuu, jos palvelusjaksojen välillä ei ole päivänkään katkoa. VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS

27 28 VALTION ELÄKKEET 2000 Eläkkeen laskentaa varten tehdään palvelussuhteeseen automaattinen katkaisu aikaisintaan sen vuoden lopussa, jona henkilö täyttää 54 vuotta. Tarkoituksena on estää eläketurvan heikentyminen vanhemmalla iällä ansioissa mahdollisesti tapahtuvan alenemisen vuoksi. Osa-aikaeläkkeen vakiintunutta ansiotuloa laskettaessa automaattista katkaisua ei oteta huomioon. Eläke lasketaan kokeellisesti kahdella tavalla: yhdenjaksoisesta palvelussuhteesta ja kahdesta palvelussuhteesta. Eläkepäätös tehdään edullisemman tavan mukaisesti. Eläkepalkan laskeminen muuttui vuoden 1996 alusta. Uusien säännösten mukaan eläkepalkka lasketaan palvelussuhteen kymmenen viimeisen kalenterivuoden perusteella, kun eläkkeen perusteena oleva palkka laskettiin aikaisemmin neljän viimeisen kalenterivuoden ansioista. Siirtyminen neljästä kymmeneen valintavuoteen tapahtuu asteittain niin, että vuoden 2000 aikana eläkkeelle siirtyneellä otettiin vuosista laskettuihin kahteen ansiotasoltaan keskimmäiseen vuoteen vielä mukaan kolmas, neljäs, viides ja kuudes vuosi eli vuodet 1996, 1997, 1998 ja Joka vuosi lisätään yksi uusi laskentavuosi. Vanhat vuodet tiputetaan pois yksi kerrallaan vuodesta 2003 lähtien, kun ns. valintavuosien (=eläkepalkan laskennassa huomioonotettavat vuodet) lukumäärä on kymmenen. Kun ajalta ennen 1996 tulee valintavuosiin mukaan vähemmän kuin neljä vuotta, valitaan niistä laskentavuosiin mukaan tulevat vuodet aikaisempien säännösten mukaisesti eli kolmesta vuodesta kaksi parasta, kahdesta tai yhdestä vuodesta jokainen vuosi. Vuonna 2006 loppuu eläkepalkan laskennassa sovellettava siirtymävaihe, koska siitä lähtien eläkkeelle siirtyvän eläkepalkka lasketaan kymmenen uuden vuoden perusteella. Sotilaseläkejärjestelmässä siirtymävaihe kestää pitempään aina vuoteen 2010 saakka, sillä vuosina valintavuosien lukumäärä jäädytetään seitsemään vuoteen, ja lukumäärä lisätään yksi kerrallaan vuosittain tämän jälkeen. Vuodesta 1996 lukien on eläkepalkkaa laskettaessa vähennetty vuosiansioista palkansaajan eläkemaksua vastaava osuus (PVEL-vähennys) STM:n vuosittain vahvistaman kertoimen mukaan. Vuonna 2000 kerroin oli 0,0470. Varhennettu vanhuuseläke lasketaan eläkkeen alkamishetkeen mennessä kertyneen palvelusajan perusteella. Yhteensovitettuun eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, joka vuonna 2000 oli 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jota eläkettä maksetaan ennen eläkeikää. Maksimivähennys viiden vuoden varhennuksesta oli 24 %. Varhennettu vanhuuseläke on pysyvästi pienempi, myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Varhennetun vanhuuseläkkeen varhennusvähennys pieneni vuoden 2000 alusta Puro-paketin myötä 0,5 %:sta 0,4 %:iin kuukautta kohden myös valtion eläkejärjestelmässä. Osa-aikaeläkkeen määrä on 50 % kokoaikatyön vakiintuneen ansion ja osa-aikatyöstä saadun ansion erotuksesta, kuitenkin enintään 75 % eläkkeen alkamiseen mennessä karttuneiden työeläkkeiden yhteismäärästä. Eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan palvellun ajan lisäksi ns. tuleva aika (= aika eläketapahtumasta eläkeikään) silloin, kun työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke tai perhe-eläke alkaa välittömästi VEL-palveluksen päätyttyä. Vuoden 2000 alussa Puro-paketin voimaantulon myötä tulevan ajan osuus poistettiin työttömyyseläkkeen aikaisesta eläkkeestä niin, että tulevan ajan osuus liitetään vasta työttömyyseläkkeen jälkeen alkavaan vanhuuseläkkeeseen. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Perhe-eläke lasketaan aina suoraan edunjättäjän omasta eläkkeestä, jota hän sai tai johon hänellä olisi ollut oikeus. Jos edun- VALTION ELÄKEJÄRJESTELMÄN KUVAUS