Joensuun Pursiseuran jäsentiedote 5/2010

Transkriptio

1 Joensuun Pursiseuran jäsentiedote 5/2010 Kuva: Pertti Laurila Joensuun Pursiseura ry PL JOENSUU Puh toimisto avoinna ma-pe käyntiosoite: Hasanniementie 5, Joensuu

2 Kommodorin mietteitä Niinhän siinä taas kävi, kuten aina eli sadesäätä ja kylmää tuulta veneen nostossa. No, kuka käski jättää veneen noston pitkälle lokakuuta. Nyt taitavat kaikki tai ainakin lähes kaikki veneet olla jo turvallisesti talviteloilla pressujen alla. Lipunlaskuiltamat ja -purjehdus sujuivat ihan mukavissa merkeissä. Enemmänkin osallistujia tilaisuuksiin olisi kuitenkin mahtunut mukaan. Toivottavasti talven ja kevään tilaisuuksiin saadaan lisää innostuneita seuralaisia mukaan. Joulukuun puolella kannatta jo alkaa seurata verkkosivujamme, sillä pian pikkujoulujen jälkeen sinne ilmestyy vuoden 2011 toimintakalenteri. Toimintakalenteriin on otettu mukaan jäsentutkimuksen evästyksien pohjalta muutama teema. Hasanniemen Huvilan rannassa laituri on kärsinyt todella pahasti ja hallitus miettii nyt uusia ratkaisuja laituritilanteen korjaamiseksi siten, että junioripurjehdustoiminta voi jatkua ensi kesänä ilman laituriongelmia. Seuran kalustokin on saatu taas oivaan kuntoon ja siitä kiitokset kalustohuollosta huolehtineille. Vielä kun löydämme H-veneen hoitamisesta kiinnostuneen tiimin, niin voimme hankkia veneen seuralaisten käyttöön tästä lisää toisaalla Puuskassa. Kuluneen veneilykauden viimeinen tilaisuutemme onkin sitten Huvilalla pidettävät pikkujoulut, joista enemmän toisaalla tässä Puuskassa. Toivon niin vanhojen kuin uusien jäsenten runsasta osallistumista tilaisuuteen. Kenties merkittävin asia vapaa-ajan ja kilpaveneilyn kannalta vuosikymmeniin tapahtui syksyn aikana eli vihdoinkin Suomen veneilyliitto ja Suomen Purjehtijaliitto päättivät yhdistää voimansa uudeksi edunvalvontajärjestöksi Suomen Purjehdus ja Veneily ry:ksi. Uusi liitto aloittaa toimintansa 2011 alusta. Kiitän kaikkia seuramme jäseniä kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille hyvää loppuvuotta. Muistakaa seurata myös säännöllisesti verkkosivujamme osoitteessa Veneiden vesille laskuun taitaa olla enää noin 6 kuukautta. Pertti

3 Tiedottajan hönkääsy Kai maar teillä on jo joululahjat ostettuna? Eikö! Teistäkö yleisönosastokirjoitukset kiukkua tursuvat ylettömien pihavalojen takia? Jaa ei vai Ei muuten meilläkään ole lahjat kontissa eikä valosarjat lodjuistaan purettu viimeiset pelakuut kukkivat verannalla helakasti vielä toissapäivänä. Nyt ne ovat jo tunkiokamaa, joten lamppuja lienee sijaan tulossa. Kesää odotellessa pitää viettää juhlia. Tiedossa olisi perinteiset Pursiseuran pikkujoulut La klo Huvilalla. Kutsu on toisaalla Puuskassa. Tokihan on pikkujouluja lähes joka viikonpäivälle näinä aikoina, mutta parhaat jutut ja huhut uusista veneistä kuulee Pursiseuran kemuissa Että eiköhän sinne! Mistä johtunee, mutta tästä kesästä on ollut vaikea päästää irti vaikka tiedän, että ensi kesän silmut jo ovatkin koivujen oksissa nähtävissä. Siksi annoin pelargonioiden sinnitellä, kun luulin kesän viipyvän niitten ansiosta kauemmin. Toisaalta iso säkki auringonkukan siemeniä ja lintulauta lohduttavat ihmeesti. Veneet on saatu talviteloille, meilläkin, ja Jokiaseman kentällä vallitsee leppoisa talviunen rauha. Aina silloin tällöin vaikka ei kaupunkiin mitään asiaa olisikaan tulee pyörähdettyä katsomaan kesämökkiä. Siinä samalla vilkaisee kaverin paattia: ovatko pressut ehjät ja kiinni, onko lunta liikaa peitteen päällä. Näinhän me veneilijät toimimme, ja hyvä niin. Jos on aihetta, pirautetaan tai pannaan tekstiviesti menemään, ja asiat hoituu. Tommi S. kertoi jo aikapäiviä sitten meille karmivan tarinan siitä, mitä tapahtuu kun veneessä syttyy tulipalo. Nyt hän pyynnöstämme kirjoitti tapauksesta tai oikeastaan kahdesta jutun Puuskaan. Oikeastaan on ihme, että hän selviytyi kaikesta vain kutrien kärähtämisellä ja perinpohjaisella siivouksella. Kahdesti! Se että veneessä pitää olla sammutin - sammuttimia - ei ole mitään turhaa kiusantekoa viranomaisten taholta, vaan aivan veneilijän turvallisuuden takia vaadittu. Lukekaapa se tarina! Nyt odottelemme teitä saapuvaksi pikkujouluihin, ja sitten voimmekin jo suunnitella tulevaa kevättä ja kesää. Vain vajaa viisi kuuta, ja ollaan taas veneitä rapsuttelemassa. Ihanata. Terveisin KaiMaar Laivakokki

4 KALUSTOVAJAN KOLINAA Taas on yksi kausi on takana ja veneet pakattu talveksi. Jollat pestynä ja vahattuna ranta katoksessa, Busteri ja kumivene pestyinä ja huollettuina vajassa. Kumiveneeseen tuli tälle kaudelle uusi 4-tahti YAMAHA, josta saadut käyttökokemukset olivat ekologiseltakin kannalta kannustavia( eli ei öljyläikkiä eikä jatkuvaa tankkaamista). Uudistettu Buster toimi hyvin ja vasta loppusyksyllä hankittu Lasser- venekin mahtui vajaan talvehtimaan. Uutena ajatuksena kaluston osalta olisi se että jos saamme kerättyä kunnostuksesta ja ylläpidosta kiinnostuneen H-VENE intoisen tiimin, niin hankimme kaikkien seuralaisten käyttöön ko. tyyppisen veneen. Asiasta innostuneet OTTAKAA YHTEYTTÄ asiaan tiimoilta allekirjoittaneeseen tai kehen tahansa hallituksen jäseneen. Kiitos kaikille teille innokkaille kalustonhuollossa mukana olleille. Hyvää loppukautta täältä kalustovajasta! T. Kalustovastaava, Jukka, s/y Casselot VOLVO-RUORI Muistathan palauttaa Volvo-ruori matkaveneilykilpailun kilpailukupongin Huvilalle JPS:n toimistoon viimeistään Jättämällä kilpailukupongin autat meitä saavuttamaan mahdollisen hyvän sijoituksen sisävesien Pursiseurojen kilpailussa. Kilpailu on tarkoitettu sekä moottoriveneilijöille että purjeveneilijöille, joten kerää tiedot kauden lokikirjastasi Huvilalta saatavaan kilpailukuponkiin. Valokuvauskilpailu 2010 Tämän vuoden kilpailuteemana on Vesillä. Lähetäthän kilpailukuvasi osoitteeseen tai toimitat kuvan/kuvat JPS:n toimistoon suljetussa kirjekuoressa siten että kuoren sisällä on erikseen tieto kuvan lähettäjästä. Näin arvostelutuomari ei saa tietää kuvan ottajaa. Tulokset julkaistaan maaliskuussa 2011 seuran vuosikokouksessa.

5 Koulutuskuulumisia: Pienen tauon jälkeen pystymme jälleen järjestämään navigaatiokoulutusta täällä Joensuussa. Kiitokset tästä Arja Rotkolle, joka osallistui Navigaatioliiton opettajainfoon allekirjoittaneen kanssa nyt syksyllä. Näin opettajavoimamme tuplaantui kokonaiseen kahteen akkreditoituun opettajaan, mikä mahdollistaa kurssien vetämisen. Kiitokset myös Vapaaopistolle yhteistyöhalukkuudesta kurssien järjestämiseksi. Saaristolaivurikurssi tullaan pitämään ensi vuonna alkaen Vapaaopistolla. Kurssi sisältää 30 oppituntia, joita pidetään 3 kerrallaan torstai-iltaisin klo alkaen, paitsi hiihtolomaviikolla. Kevään tutkintopäivä on Myös tämä tutkinto on Vapaaopiston tiloissa. Tutkintoon voivat osallistua myös itseopiskelijat ja mahdollisuus on tenttiä myös rannikkolaivuritutkinto. Tarkemmat ohjeet kurssille ilmoittautumisesta ja hinnoista tulevat näkymään Vapaaopiston seuraavassa kurssiohjelmassa. Pelkkään tutkintoon osallistujat pyydän ilmoittautumaan allekirjoittaneelle viimeistään kuukautta ennen tutkintopäivää. Tänä syksynä emme järjestä erillistä tutkintotilaisuutta. Olemme valmiit järjestämään myös CEVNI-kurssin ja tentin sunnuntaina Arjan vetämänä, jos halukkaita ilmaantuu. CEVNI-pätevyyttä tarvitset, jos haluat veneillä Euroopan sisävesillä eli joilla ja järvillä. Halukkaita pyydän ilmoittautumaan minulle hyvissä ajoin sähköpostitse. Navigaatioliiton kurssiohjelmaan on uutena tullut mm kurssi Navigoinnin elektroniset apuvälineet, joka perehdyttää veneilijää elektronisten apuvälineiden käyttöön veneessä. Kurssi sisältää noin 20 tuntia opetusta. Toistaiseksi meillä ei ole tähän kurssiin akkreditoitua opettajaa, mutta jos kurssi kiinnostaa riittävän monia, niin voin selvittää järjestämismahdollisuuksia jatkossa. Kurssista kiinnostuneita pyytäisin ilmoittelemaan itsestään (tämä ei ole vielä mitenkään sitovaa). Toiveissa on myös tarjota jatkossa asiasta kiinnostuneille rannikkolaivurikurssia. Jotta useampia kursseja voitaisiin vetää, tarvittaisiin edelleen kuitenkin lisää opettajavoimia. Kevään opettajaauktorisoinnit ovat seuraavasti; Turussa kl 10:00-17:00 ja Helsingissä :00-17:00. Jos olet halukas kantamaan kortesi kekoon ja helpottamaan uusien ja hieman vanhempienkin veneilijöiden kivikkoista polkua kohti turvallisempaa veneilyä, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Koulutusasioista kiinnostuneita suosittelen myös seuraamaan JPS:n kotisivujen Koulutus -osiota, jossa tulee jatkossa olemaan viimeisimmät tiedotteet. Yhteydenottoja odottaen, Rauno Solja koulutuspaallikko@joensuunpursiseura.fi Kilpailujaoston terveiset Kiitokset kaikille JPS:n kilpailuihin viime kesänä osallistuneille! Onnittelut myös Hookaksoolle, joka keräsi suurimman pistesaaliin ja julistetaan näin JPS:n Mestariksi Osanottajamäärät ovat olleet hienoisessa laskusuunnassa viime vuosina. Kilpailujaos miettii, mitä voitaisiin tehdä, jotta enemmän venekuntia saataisiin innostumaan lähtöviivalle. Ensi vuoden kilpailukalenteriin on tulossa yksi uudistus. Solo-kilpailu jää pois ja sen tilalle tulee Pimeäpurjehduskilpailu Linnunlahdelta Lapalikolle. Lähtö on perjantai-iltana 2.9. siten että lähdön aikaan on hämärää ja suurin osa matkasta purjehditaan pimeässä. Tavoite on kuitenkin tulla maaliin

6 Yhteispiste et. Lipunnosto meno Lipunnosto paluu Kuhakiven Kierto Ossi Ronkainen Solo Lipunlasku meno Lipunlasku paluu Yhteispisteet puolen yön tietämissä, jotta haaste ei perhemiehistöllekään ole liian rankka. Ps. laiturien liepeillä kuiskitaan, että uutta venekalustoa on tulossa kilpailijoille ensi kesäksi jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Terveisin Arto JPS:n Mestari 2010 Vene Matkakilpailut Venetyyppi Kippari 1. Hookaksoo H-vene Pauli Rummukainen O'boy Elan 33 Jari Hankalin Tosca FE 83 Ari Lehikoinen Fööst FE 83 Rauno Solja Victoria Plum Mamba 29 Toivo Kukkonen Avance 6. Emma 245 Kari Laukkanen Doris Lohi 25 Erkki Kortelainen Sofia H-vene Markku Varis Hoya Bella FE 83 Timo Kokko 9 9 JPS:n Mestari 2010 on s/y Hookaksoo, kipparinaan Pauli Rummukainen. (Sääntöjen mukaan yhteispisteisiin lasketaan 6 parasta sijoitusta.) Torstaikilpailut Vene Venetyyppi Kippari Hookaksoo H-vene P. Rummukainen Sofia H-vene M. Varis Fööst FE 83 R. Solja Citrinella Misill ll P. Kupiainen Ressu Joe 17 J. Solja JPS Zoom 8 J. Solja DNF 0

7 Tuli irti! Teillä kaikilla on varmastikin sammuttimet veneissä. Vaikka se voikin joskus tuntua turhalta työltä viedä niitä joka ikinen vuosi tarkastettavaksi, etenkään kun niitä ei edes tule käytettyä niin... paljon parempi niin. Itse olen joutunut tarttumaan tositarkoituksella tuohon punaiseen painepulloon jo kahteen otteeseen. Kummallakin kerralla palo sai tavalla tai toisella alkunsa kaksiliekkisestä Origokeittimestämme. Ensimmäinen kerta sattui, kun vene oli vielä minulle uusi, eikä laitteiden käsittely vielä sujunut aivan rutiinilla. Olimme Saimaan-kanavalla, juuri päässeet viimeiseltä Venäjän puoleiselta tarkastukselta ja olimme jossain Venäjän puoleisella rajavyöhykkeellä. Huojentuneena hyvin sujuneista rajamuodollisuuksista, perämies pisti toiselle liekille aamukahvin ja toiselle puuroveden kiehumaan, poistuen sen jälkeen suorittamaan kannelle muita askareitaan. Hetken kuluttua nenässäni alkoi tuoksua hieman savun hajua, ja tiedustelin, josko ystäväni voisi käydä messissä tarkastamassa liettä. Pikajalkaa messiin kerittyään hän lakonisesti ilmoitti, että meillä on tulipalo. Liekit nousivat lieden joka puolelta lähes kattoon asti. Onneksi puuveneessäni on maalattu puukatto, eikä mitään karvaista pehmustemattoa, joka humahtaisi liekkiin saman tien. Koska hieman hämillään ollut ystäväni ei tuntenut venettä, ja sammutin oli kaapissa selän takana, ryntäsin pinnasta kesken ohjailuni, ja parin sokan irrotuksen jälkeen spruuttasin keittonurkkaukseen sellaisen sinisen jauhepilven, jolla liekit oitis tokenivat. Pitkään ei tosin pitänyt odotella seuraavaa kriisiä, joka alkoi tömäyksellä. Vaikka olinkin pistänyt perämoottorin tyhjäkäynnille, vene oli loppuvauhdillaan onnistunut kiinnittymään pohjastaan kanavan reunavalliin, n. 5 metriä kanavan reunasta. Kanavaankin voi näemmä jäädä kivelle. Onneksi kanavassa ei ollut tuolloin vastaan tulevia laivoja ja me saimme ikuisuudelta tuntuneen vartin venkoilun jälkeen venettä kallistettua siten, että pääsimme irti ja jatkoimme huojentuneina kohti Vaalimaan tulliasemaa. Kahvia ja puuroa saimmekin odotella sitten lähes Lappeenrantaan asti, sillä sen verran kauan sammutusjauheen siivoamisessa keittimen sisältä kului. Aivan joka paikkaan se tunkeutui. Jälkikäteen paloa ei olisi juuri mistään huomannut, palaminen oli sen verran lyhytaikaista, että vain yhdestä kohdasta löytyi vähän tummunutta puuta. Keitin on rakenteeltaan sellainen, että siinä on sisällä kaksi sylinteriä, jotka jollakin lasivillan tapaisella materiaalilla imevät alkoholin itseensä. Poltettaessa alkoholia höyrystyy villasta melko tasaisesti. Kun keitin ei ole käytössä, sylinterien suuaukot suljetaan kevyesti peltilevyillä, jotka kiepsahtavat sylinterien suuaukon päälle estäen hapen saannin. Alkoholia on käytännössä lisättävä lähes jokaisen keittokerran alussa. Tällä epäonnekkaalla kerralla kaverini oli tankkauksen alussa unohtanut avata sylinterit sulkevat metallilevyt. Alkoholi olikin näin valunut sylinterien ohi, ja levinnyt jonnekin keittimen pohjalle. Unohduksen huomattuaan ystäväni oli avannut levyt ja tankannut keittimen normaalisti. Tiedostamattamme tilanteen vaarallisuutta (ja kenties kahvinjanon sokaisemina), olimme jonkin ajan kuluttua aloittaneet vedenkeiton. Muutaman minuutin kuluttua lämmittämisen myötä keittimen pohjalta höyrystynyt alkoholi oli alkanut palaa, ja lieden pohjalla olevista kulmista oli valunut muutama loraus alkoholia myös keittimen alapuolella olevalla puutasolle. Muutama minuutti sytytyksestä ja kaikki nämä paloivat komealla roihulla. Onneksi emme jääneet katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuisi, vaan käytimme sammutinta. Jälkiviisautena tuli myös ajateltua, että oli kyllä parempi käyttää sammutinta sillä, kun kyseessä ei ollut rasvapalo vaan vesiliukoinen alkoholi, olisi periaatteessa myös ämpärillinen vettä toiminut. Parempi siksi, että jauheen jälkeen liesi pääsi rauhassa jäähtymään melkoisesta ylikuumenemisestaan, vesi taas olisi jäähdyttänyt lieden sen verran äkkiä, että tuloksena olisi varmaankin ollut toimintakelvottomaksi muotopuoleksi vääntynyt metalli-irvistys. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena olinkin pitänyt tarkkaa vahtia hellan käytön suhteen, kunnes jälleen kerran pääsi tuli irti. Jos ensimmäisen tapauksen taustana oli ollut kahvinhimo, niin toisen

8 tulipalon takana olikin sitten nälkä. Tämän toisen roihun rinnalla ensimmäinen tapaus näyttikin jo melko vaarattomalta. Mennyt sattui, kun oli meneillään Soisalon kierron pistoraide komian Varistaipaleen kanavan kautta Juojärvelle. Kuopiosta kyytiin tulleen kaverini kanssa kryssittiin koko päivä melkoisen reippaaseen ja tiukkaan vastatuuleen ylös Juojärveä, kohti Tuusniemeä. Matkaa ei ollut kuin 20 mailia, mutta jotenkin siihen vaan saatiin kahdeksan tuntia kulumaan. Vene kulki sen verran hyvillä kallistuksilla koko päivän, ettei siinä olisi tullut lounaan kokkaamisesta mitään, ja leipälinjalla mentiin koko päivä. Puuvene kun on, niin etenkin vastatuulessa kallistellessa nuo normaalisti veden yläpuolella olevat ylemmät kylkilaudat tykkäävät päästää raoistaan päivän aikana jokusen litran vettä sisään. Tuusniemelle saavuttaessa pumppasin nuo vedet takaisin järveen, ja pilssi oli taasen rutikuiva (veneessä ei ole sisäkonetta, joten pilssissä ei ole tippaakaan öljyä, vain puhdasta järvivettä). Rantauduttuamme ja voileipäkahveilla nälkäämme pikaisesti paikattuamme, suuntasimme kauppaan muonavarastojamme täydentämään. Vielä virkistävän suihkun jälkeen pääsimme vihdoinkin kokkauspuuhiin, nälkä olikin jo aika lailla sopiva. Lieden sytytystä fundeeratessamme, totesimme, että parin tunnin takaisesta kahvin keitosta oli liedessä vielä polttoainetta, joten ei kun vesi toiselle ja paistinpannu toiselle levylle, ja ruoan laittoon. Siinä kävi kumminkin niin, että kesken kastikkeen teon, alkoi tuli hiipua, ja niinpä pannulla lakkasi porisemasta. No, liekki pois päältä ja odottelemaan polttimen jäähtymistä. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen, laitoimme toisenkin liekin päältä ja täytäessämme jäähtyneen polttimen säiliötä kuului vain vaimea sihahdus, kun etanolin kaatoi lämpimään sylinteriin. Pullokin pääsi juuri loppumaan, ja äkkiä vain tulta päälle, ennekuin aine kerkiää lämpimästä sylinteristä liikaa höyrystyä, ja niinhän se tuli taas paloi iloisesti kummassakin liekissä. Mutta voi pettymysten pettymys, juuri kun olimme taas päässeet kokkauksessa vauhtiin, niin eikös sitten se toinen liekki vuorostaan alkanut pahaenteisesti hiipua. Eihän tästä nyt tulisi mitään, kun kastike on juuri pian valmista, ja pasta ei ole edes vielä kiehumassa. No, ei auta itku mäessä, sama ruljanssi taas vaan uusiksi. Toinen liekki pois ja odottelemaan. Tällä kertaa sellainen kolmen-neljän minuutin odottelu, toinenkin poltin pois päältä - kraks - uusi Marinol-pullo auki, ja eikun täyttämään. Tshiiiiiiisshhhh ja hvuuumps! Marinol-pullo yhä lieden äärellä kädessä, lämpimän leimauksen lyödessä päin pläsiä, refleksit toimivat hienosti ja vetivät pään sekunnin murto-osassa pois liekistä sillä vaikutuksella, että juuri kaadossa ollutta Marinol-pulloa pikatahtia suoristaessani, täydestä pullosta loiskahti ainetta sekä liedelle että kädelleni. Pikasilmäyksellä totesin niin lieden, siihen jääneen suppilon, kuin vasemman käteni ja siinä tiukasti olevan täyden Marinol pullon olevan ilmiliekeissä. Ei ehkä se tilanne mihin kannattaisi jähmettyä. Palavan pullon tiputtaminenkaan käteni sammuttamiseksi ei tuntunut varsinaisen fiksulta se olisi kuin molotovinkoktailin heittäminen poikkeuksellisen lyhyen harkinnan päätteeksi, koetin ripeästi asettaa palavan pullon pystyyn veneen perän avotilaan. Se melkein onnistui, sillä palavan käden kiire oli omiaan motivoimaan nopeaan suoritukseen, ja vaikka pullo laskeutui puuritilälle pystyssä, sai kiire tuon lähes täyden pullon juuri ja juuri kallistumaan kyljelleen. Käsi sammui tuon jälkeen pikaisesti, enkä jäänyt epäonnistumistani pullon kanssa murehtimaan, sillä olihan hella yhä tulessa. Selän takaa taas sammutinta kaivamaan, ja liiankin tiukan sokan poiston jälkeen pääsin sammuttaman jo tutulla sinertävällä jauhepilvellä liettä sekä siihen jo lähes nesteytynyttä muovisuppiloa. Se ei tällä kertaa ollut kovin paha rasti, mutta sammutinta viritellessäni oli jo jotain paljon ikävempää ehtinyt tapahtua. Veneen pilssin syvin kohta on juuri lieden kohdalla ja pilssinhän olin juuri fiksusti tyhjentänyt vedestä. Neste siis valuu sekä veneen perästä, että keulasta juuri siihen kohtaan. Näin oli siis myös käynyt sille vajaalle litralle palavaa marinolia, joka oli solahtanut nyt kyljellään olevasta marinol-pullosta ensin ulkona olevaan peräpilssiin, josta taas osa oli valunut kahteen seuraavaan sisällä olevaan pilssiosioon. Nyt paloi niin ulkona olevassa peräpilssissä, joka harvan puusäleikön ansiosta sai hyvin happea, kuin myös jalkojeni alla keittiössä, kuin vielä seuraavassakin pilssissä. Keittiösammutuksen jälkeen aloitin pilssien sammutuksen villeimmin palavasta peräpilssistä, päästämällä sinne säleikön välistä annoksen jauhetta, josta tuli tuntui jokseenkin tokenevan. Jokaisen sisäpilssin peitti melko tiivis vanerinen luukku, joten ne eivät

9 saaneet riittävästi happea palaakseen, ja ehdin onneksi tajuta, että jos avaisin luukun, sieltä tulisi aikamoiset lieskat nassulle. Onneksi vaneriluukussa oli sormenkokoinen reikä, josta sen voi aukaista, ja sammuttimen suutin juuri naftisti mahtui siitä sisään. Valo sisäpilsseistä sammui kiltisti ja päätin jättää luukut edelleen kiinni jäähtymään, sillä peräpilssi oli päättänyt ryhtyä vielä uuteen yritykseen. Sopiva tussaus vielä sinnekin, ja homma olikin taas jo hallinnassa. Paitsi, että ruokaa ei saataisi edelleenkään pariin tuntiin, kun tuo sammutusjauhe ei oikein pastakastikkeessa aja pippurin virkaa ja veneessä vaikutti sataneen lunta. Sotkun perusteella kuvittelin käyttäneeni jauhetta paljonkin, mutta sammutinta huollettaessa totesivat jauhetta käytetyn vain vajaat pari sataa grammaa. En kyllä halua nähdä sitä sotkua mikä parista kilosta syntyisi. Opetuksena on siis, että älkää hosuko sen tulen kanssa. Jos epäilette jotakin olevan vialla, älkää sytyttäkö tai laittakaa kaasua päälle. Odottakaa kunnolla, että levyt jäähtyvät; pelkkä tulikuuma metallikin voi sytyttää. Ja jos muuten aiotte sytyttää veneenne jollakin luovalla tapaa, niin suosittelen muuten käymään suihkussa vasta jälkikäteen. Juuri pestyt hiukset kärventyvät paljon paremmin (ks kuva). Toivoisin kovasti, että minä olen jo nämä asiat oppinut, mutta tekevälle sattuu.. Tommi Suominen

10 Joensuun Pursiseuran Pikkujoulujuhlaa vietetään La klo alkaen Huvilalla Hasanniemessä. Yleisön ja esiintyjien pyynnöistä huolimatta ilta aloitetaan Tiernahenkilöiden esityksellä. Sen jälkeen on joulupöytä katettu perinteiseen tapaan. Aterian hinta on 20 aikuiset, 10 juniorit. Juomat sisältyvät hintaan. Olkaa hyvä, ilmoittakaa osallistumisestanne Hilman päivään mennessä osoitteeseen tai puh Viime vuonna Joulupukki putosi jäihin tulomatkallaan, joten auttaaksesi häntä tuo pukinkonttiin pieni paketti, n. 5 Jos Santa nyt selviää kuivin jaloin, ehkä hän ehtii meillekin! Joululauluja löytyy, TERVETULOA!