Vartiovuoren Tytöt ry 1/2008

Transkriptio

1 Vartiovuoren Tytöt ry 1/2008

2 Päätoimittajan terveiset Uusi vuosi on jo edennyt kevääseen, ja varma merkki siitä on ensimmäinen Hilpari. Neljästi vuodessa ilmestyvän lehtemme ensimmäinen numero näkee perinteisesti päivänvalon toiminnan lähdettyä kunnolla käyntiin: talven ja alkukevään aikana on jo tehty retkiä niin maastoon kuin kämpälle, ja johtajisto on ehtinyt kouluttautumaan ja juhlimaan valkoista väriä. Kevät ja kovaa vauhtia lähestyvä kesä tuovat mukanaan monia mielenkiintoisia partiotapahtumia. Olethan lähdössä mukaan partion 100-vuotisjuhlanäyttelyyn toukokuussa, ja osallistumassa perinteiseen paraatiin partioviikon lopulla? Kesän kohokohtana on piirileiri Aihki. Lisää tietoa tulevista tapahtumista saat omalta johtajaltasi ja nettisivuiltamme osoitteesta Jos jokin tapahtuma jää kokematta, voit lukea siitä seuraavasta Hilparista. Hilparin päätoimittajina jatkavat viime vuodesta tutut Pake ja Kallu. Vaikka aktiivisin partioura on molemmilla jo takana päin, mielenkiintoa riittää vielä lehden tekemiseen ja sitä kautta lippukunnan kuulumisten seuraamiseen. Hilparin juttuja kirjoittavat monet johtajat sekä vartiolaiset ja sudenpennutkin, mutta päätoimittajat kantavat vastuun aikatauluista ja juttujen päätymisestä lehden sivuille. Isona apuna toimii taittaja AnnaS, joka vastaa muun muassa lehden visuaalisuudesta. Palautetta tai kehitysehdotuksia voi lähettää päätoimittajille alla oleviin osoitteisiin. Lehtemme tyyli pysynee samana kuin viime vuonna, ja syystäkin: Hilpari sai kunniamaininnan Pääkaupunkiseudun Partiolaisten vuoden 2007 lippukuntalehtikilpailussa. Kehuja saivat monipuoliset jutut ja huima kehitys aiempiin vuosiin verrattuna. Uusi vuosi tuo mukanaan muutamia uudistuksia, mutta myös perinteistä pidetään kiinni. Tästä on siis hyvä jatkaa, ja yhdessä tekemällä Hilparista saadaan entistäkin parempi lippukuntalehti! Aurinkoisempaa kevättä odottaen, Kallu Lippukuntalehti Hilpari ilmestyy neljä kertaa vuodessa, yksi lehti kevätjuhlassamme ja yksi joulujuhlassa. Päätoimittajien yhteystiedot: Pauliina Pake Kallio Karla Kallu Vallila p p TEKSTI Karla Vallila KUVA Maija Rinta-aho

3 Hilpari 1/2008 Sisällys Päätoimittajat Pauliina Kallio Karla Vallila Kansi Kaisa Porkka Taittajat Anna Suntio Karla Vallila Julkaisija Vartiovuoren Tytöt ry Painopaikka Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Painos 200 kpl 2 Päätoimittajan terveiset 3 Sisällys 4 Bussilla kämpälle! 5 Terveisiä muinaishaudalta! 6 Pahkasiat kämpällä 8 Kuka tämä johtaja on? 10 Sudarisivut 12 Hallitus kouluttautumassa 13 Asennetreenit 14 Sudenpennut pelastusasemalla 16 Parhaat Talvi Olympialaiset 17 Kenen viiri tämä on? 18 Näppärästi nuotiolla 19 Ensiapua opettelemassa 20 Valkoinen Värijuhla Tunturipöllöjen lööbailuretki 23 Partiolainen on partiokolon ystävä 24 Lävellä lörpöteltyä 25 Tämän kuvan haluaisin 26 Yhteystiedot 28 Aihki tulee! 3

4 Bussilla kämpälle! Fretit aloittivat uuden vuoden lähtemällä kämppäretkelle. Tällä kertaa matka taittui bussilla. Matkaan lähdimme siis perjantaina Puotilan metroasemalta, josta suuntasimme kohti Kamppia. Kampissa hyppäsimme bussiin, jolla pääsimme härmäntien risteykseen. Tähän asti matka oli mennyt loistavasti ja melkein kaikki karkitkin oli jo syöty. Bussin jätettyä meidät laitoimme rinkat selkäämme ja lähdimme kävelemään kohti kämppää. Kämpälle päästyämme teimme iltapalaa ja menimme nukkumaan. Lauantaina aamupalan ja lipunnoston jälkeen menimme pihalle harjoittelemaan nuotion sytyttämistä pelkillä luonnosta saaduilla (eli märillä ja lumisilla) puilla, joka osoittautui arveltua hankalammaksi. Kovan yrittämisen jälkeen saimme kuitenkin nuotion syttymään ja jos ei muuta niin ainakin kaikki oppivat käyttämään kuusen kuivia alaoksia. Nuotion lisäksi päivän ohjelmaan kuului mm. ramborata, pulkkamäki, saunomista, hyvää ruokaa, hauskoja juttuja ja pelikorteilla pelaamista. Sunnuntaina, kun aamupala oli syöty, pakkasimme tavaramme ja siivosimme kämpän. Sen jälkeen vanhempia alkoikin jo tulla hakemaan meitä kotiin. Retki meni kaiken kaikkiaan hyvin ja kaikilla oli kivaa. 4 TEKSTI Kiira Virolainen KUVA Maija Rinta-aho

5 TERVEISIÄ MUINAISHAUDALTA! Taas kerran yksi lippukuntamme ryhmistä päätyi retkellään etsimään Pornaisten kämpän lähistöllä sijaitsevaa muinaishautaa. Tällä kertaa he jopa väittävät löytäneensä sen Ekaluokkalaisten Meduusojen ensimmäinen oma retki tehtiin Pornaisten maastoon Nukuttuaan yhden yön pääsivät Meduusat lauantaina suunnistamaan ja etsimään muinaishautaa. Muutaman rastin ja kelvollisesti suoritetun rastitehtävän jälkeen tytöt löysivätkin muinaishaudalle. Tällä paikalla pidettiin evästauko ja ihailtiin karuja suomalaisia maisemia. Mikä on muinaishauta? Muinaishauta on muinaismuisto, eli jäännöksiä Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat mm. maa- ja kivikummut, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä. Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta valvoo museovirasto. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivamisesta, vahingoittamisesta ja muusta siihen luvatta tapahtuneesta kajoamisesta on säädetty rangaistus. (Otavan Iso Fokus 5.) TEKSTI JA KUVA Anna Suntio Meduusa suunnistamassa

6 Krista, Linda, Pinja, Pottu, Candy (koira) ja Mida (koira) presents PAHKASIAT KÄMPÄLLÄ Hei. Olen harmaa-mustaraidallinen ja melkoisen notkea ja pehmeä. Joskus saatan myös likaantua. Nyt kerron retkestä jolla minä ja ystäväni olimme. Perjantaina lähdimme omistajiemme kaulassa ajelemaan kohti Pornaisten kämppää. Matkalla nappasimme mukaan Pinjan synttärikakun, joka oli aika yltiömakea. Ja sitten talla pohjaan! Pian olimmekin pimeällä kämpän pihalla. Omistajamme purkivat tavarat pakettiautosta ja laittoivat kämppään valot ja takkaan tulet. Myöhemmin oli kokkisodan vuoro. Krista ja Pottu kokkasivat trangioilla omituista ruokaa, mm. riisistä, pippurista, purjosta, paprikasta, hunajamelonista ja kiivistä. Koko kämppä haisi. Tuoksui. Pinja-parka joutui toimimaan koehaistajana ja -maistajana. Meinasi kieli palaa kun maistoi Kristan erikoispippuroituja kovariisisiä pöperöitä. Ja matka biojäteastialle saattoi alkaa. Sitten mentiin nukkumaan noin kello kymmenen maissa. Kröhöm. Kröhöm. Okei, 3 tuntia myöhemmin... Lauantaiaamuna omistajamme heräsivät Var- Po:jen riemunkiljahduksiin noin kello kahdeksan ja reippaat lapset (Krista ja Pottu) lähtivät suunnistamaan. Kristan kaulassa roikkuvassa ystävässäni riippui koirapilli, partiopilli, kompassi, kaulahuivi... Hänellä oli rankka päivä. Suunnistaessa kului lähes koko päivä. Onneksi Pinja ja Linda olivat lämmittämässä saunaa ja koko haiseva Pahkasikaröykkiö pääsi puhdistautumaan. Koirat mukaan lukien. Raikas- 6 tuksen jälkeen piti aloittaa iltaohjelma. Siihen tarvittiin kuulemma meitä, mutta kuinka ollakaan, meitä ei löytynyt. Krista ja Pottu juoksivat saunalle ja takaisin ja ympäriinsä aivan hädissään. Lopulta Kristan oma löytyi vessasta Pinjan hatun kanssa, ja pian Potun oma auton taustapeilistä roikkumasta aurinkolasit seuranaan. Nico Suokastakin ehdittiin syyttää meidän piilottamisestamme, mutta pian selvisi, että se kuului iltaohjelmaan. Pinja ja Linda ottivat esiin pahvin, jossa oli joitain julkimoita: 50cent, Akon, Justin Timberlake, Paris Hilton... Kristan ja Potun piti arvata, ketkä näistä kyseisistä julkkiksista olivat piilottaneet meidät ja Pinjan tavarat. Hupaisan ohjelman jälkeen Pinja ja Linda julistivat Potun retken ohjelmien voittajaksi (enemmän tehtäviä suunnistuksessa oikein, kokkisota ym.) ja antoivat hänelle karkkipussin. Krista sai tyytyä vihreään muumitikkariin. Sitten alkoivatkin bileet! Serpentiiniä joka puolella ja kakkua posket pullollaan! Pahkikset söivät Pinjan makeaa suklaakakkua suoraan kakkulautaselta lusikoillaan. Ja Pinja sai 15- vuotislahjojakin. Juhlimisen jälkeen mentiin taas hyvissä ajoin nukkumaan. Sunnuntaina Potun piti jättää meidät ja muut Pahkikset ja körötellä kotiin. Me, jotka jäimme kuuntelemaan mölinöitä kämpän länsipuolelta vielä pariksi päiväksi rupesimme suunnittelemaan katalaa juonta. Pinja ja Linda sitoivat minut Kristan silmille ja lähtivät kävelyttämään ympäri metsiä. Lopulta Krista jätettiin minun, piltin, kartanpalasten ja muiden tarvikkeiden kanssa metsään istumaan ja selviytymään itse takaisin kämpälle. Hähää. Mutta

7 eipä neuvokkaalla ja nopeaälyisellä Kristalla kauaa nokka tuhissut ja pilttiä mussuttaessaan hän selviytyi kämpälle pian. Siellä hän ratkaisi vielä ristikon ja väsäsi karttamuistipelin ennen kuin pääsi saunanlämpöiseen kämppään taas istuskelemaan. Pian Krista sai tutustua retken paljonpuhuttuun teemaan, Rumaan Ruskeaan. Se oli yksi askartelutarvikkeista, joista Kristan piti väsätä hieno peli, partioaiheinen tosin. Aikansa maalailtuaan, leikattuaan, liimattuaan ja sotkettuaan hän sai esitellä muille upean Pyhä Yrjö -pelinsä. Tehtävänä oli pelastaa prinsessa lohikäärmeeltä. Mutta ennen kuin Pahkikset ehtivät pelata sitä, siitä tehtiin sytykettä takkaan. Sunnuntaina myös eräs pieni ajattelematon VarPo tökki Kristan koiranruokapurkkeihin reikiä haarukallaan. Läksytyksen ja anteeksipyynnön jälkeen poika sain rikotut purkit omakseen ja elämä jatkui. Myöhään sunnuntai-iltana VarPo:jen johtajat majoittuivat kämpän itäpuolelle, ns. tropiikkiin. Lämpötila nousi reilusti yli 30 C:een. Koiratkin olivat tyytyväisiä saadessaan paljon huomiota. Ja suklaakakku hupeni taas. Se ei ollut enää pyöreä. Vielä myöhemmin maanantaiaamuyönä Pahkikset päättivät katsoa Pirates of the Caribbean 2:sta Kristan kannettavalla DVD-laitteella. Siitä kylläkin loppui akku, ennen kuin leffa loppui. Mutta ketään ei haitannut. Lopulta käytiin nukkumaan helteisissä merkeissä. Maanantaiaamuna pitikin sitten ruveta siivoilemaan. Tahti oli vähän laiska, johtuen kenties VarPo:jen vallitsevasta läsnäolosta, siihen asti kunnes Kristan äiti saapui palauttamaan kurin. VarPo:tkin hipsivät äkkiä pois. Loppujen lopuksi saatiin onnellisesti siivottua, jopa laverin alta, ja iloinen Pahkis-retki oli päätöksessään. Krista hyppäsi autoon ja körötteli kotiin, ja Pinjan ja Lindankin kyyti saapui pian. Minä vähän likaannuin ja jouduin pesukoneeseen. Kuvassa muutama Pahkasika: vasemmalla Linda ja Pottu ja oikealla Pinja. Keskellä istuvalla Annella onkin kaulassaan retkijutun kertoja. TEKSTI Pinja Lehtinen ja Krista Nyström KUVA Maija Rinta-aho 7

8 KUKA TÄMÄ JOHTAJA ON? NINA 1. Partionimesi? Osa sanoo ihan vaan Ninaksi, osa Nindeksi. 2. Milloin synnyit? vuonna Lempitekemisesi partion lisäksi? Tykkään kuunnella musiikkia, urheilla, ulkoilla ja kesällä purjehdus on ykkönen. 4. Vieläkö pallo pommii? En pelaa enää akttivisesti korista mutta pikkuveljen kanssa pommii kyllä. :) 5. Mikä susta tulee isona? Aikuinen, ja haluisin et musta tulisi lääkäri. 6. Tippaleipä vai munkki? Munkki ehdottomasti. En tykkää tippaleivistä ja munkit on just hyviä jos niissä on sisällä jotain hyvää hilloa. 11.Torkku vai suoraan ylös? Suoraan ylös. Mun on paljon vaikeampi nousta ylös sängystä jos on torkuttanut, kun että nousisin heti. 12. Suurin haave? Olla onnellinen ja jatkaa partion harrastamista vielä pitkään! :) 13. TV vai tietokone? Tietokone. Mä käytän sitä enemmän ja mulle siitä on enemmän hyötyä kuin telkkarista. 14. Lantsarit vai maastokengät? Ehkä lantsarit. Maastokengillä on kivempi kävellä mutta jos sataa vettä valitsisin lantsarit. Jos aion kävellä pitkän matkan niin sitten ottaisin maastokengät. 7. Muna vai mämmi? Pääsiäismunat on kivoja Kämppä vai laavu? Laavu! Musta maastoretket on partiossa parasta. Tottakai tykkään olla kämpälläkin, mutta kivointa on olla maastossa. Erätoiminta on POP! 9. Sininen vai musta? No se vähän riippuu.. Mulla on molempien värisiä vaatteita ja tavaroita, mut ehkä valitsisin kuitenkin sinisen. Sininen on sellanen kivan rauhallinen väri. 10. Mitä teet aamulla ensimmäisenä? Kun olen noussut sängystä, kävelen suoraan vessaan ja pesen hampaani. 8 Nina viime kesän leirillä.

9 15. Sudari vai vartsulainen eli sininen vai ruskea? Vartsulainen. 16. Mari vai mekko? Marimekon tavarat on ihania, mut noista kahesta mekko. 17. Syksy vai kevät? Kevät. Keväällä tietää, että kohta tulee kesä. Silloin on myös enemmän lomia koulusta. Keväällä on myös valoisampaa ja on ihanaa kun päivät pitenee. On myös kiva nähdä kun luonto alkaa heräillä. 18. Viimeisin saavutus? Ekan luokan suoritus.. :) 19. Lempileikki? Tykkään pimeäpiilosta ja kirkonrottakin on kivaa. 20. TÄYSIN vapaa sana: On ihanaa kun tulee kesä ja ilmat alkaa tulla lämpöisemmiksi! Jee, terkkuja! :) HAASTATTEILJANA Pauliina Kallio HAASTATELTAVANA Nina Enroth KUVAT Maija Rinta-aho Maija, Nina, Ellu, Minna ja Krista Suurjuhlatunnelmissa. 9

10 SUDARISIVUT TÄYTÄ RISTIKKO PARTIOMAISTEN ESINEIDEN JA ASIOIDEN NIMILLÄ! LOPUKSI VÄRITÄ KUVAT. KESKELLE MUODOSTUVA VASTAUS LÖYTYY LÖYTYY SIVULTA TEKSTIT JA KUVAT Maija Rinta-aho

11 SUDARISIVUT 11

12 Hallitus kouluttautumassa Uusi hallitus poseerasi Hilparille. Ylhäällä vasemmalta Riikka ja AnnaS, alhaalla vasemmalta Nina, Anna ja Kiira. Uusi hallitus kouluttautui ja perehtyi yhdistyksen hallintoon liittyviin asioihin. Hallituskurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa VarTyn lähihistoriassa. Lippukunnan hallitus ja lippukunnanjohtaja valittiin vuosikokouksessa Tänä vuonna hallituksessa aloitti kaksi uutta jäsentä, Nina ja Kiira. Yleensä halukkaat hallituksen jäsenet ovat osallistuneet piirin järjestämälle Lippukunnanjohtamis-kurssille. Tänä vuonna piirin kurssitarjonta ei vastannut tarpeitamme joten järjestimme itse hallituskurssin. Hallituskurssin tavoitteena oli ryhmäyttää hallitus ja perehdyttää uudet jäsenet yhdistyksen hallintoon. Aloitimme kurssin hallinnon perusasioista, aiheina olivat esimerkiksi pöytäkirjat, lippukunnan vuosikierto, lippukunta yhdistyksenä sekä vastuuasiat. Kävimme yhdessä pestikeskustelut, joiden aikana kirjattiin ylös jokaisen tehtävään kuuluvat asiat. Keskusteluissa listattiin myös henkilökohtaiset tavoitteet ja omaan ajankäyttöön liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Keskustelun tavoitteena oli se, että jokainen hallituslainen tietää mihin kukin pyrkii lippukuntaa viemään ja missä kukin meistä tarvitsee tukea ja apua. Lauantai-iltana perehdyimme partion ohjelma-, ikäkausi- ja koulutusuudistuksiin. Tarkastelimme myös VarTyn jäseniä uusien ikäkausien mukaan. Lisäksi kartoitimme lippukunnan pestit ja pohdimme mitä pestejä meille tulevaisuudessa on. Hallituskurssi päättyi hallituksen kokoukseen. Viikonloppu oli rentouttava ja partiomainen. Vaikeita asioita havainnollistettiin leikkien ja pelejen pohjustamana ja keskustelu rönsyili. Paljon saatiin aikaiseksi ja naurua riitti. Hallituskurssin järjesti lippukunnanjohtaja.

13 Hallitus jatkaa kouluttautumista Satkun järjestämällä talouskoulutuksella ja piirin ohjelmauudistus-illalla. Kesäkuussa kokoonnutaan yhteen hallitusseminaarin merkeissä. Kesän seminaarissa tarkastellaan kulunutta kautta ja suunnitellaan tulevaa syksyä. Seminaariin kutsutaan myös tilintarkastajat puolivuotis tarkastusta varten. Kiitokset uudelle hallitukselle mukavasta viikonlopusta ja voimia omassa pestissä toimimiseen! Partiovasemmalla, Anna TEKSTI Anna Tikkanen KUVA Markus Lindqvist Asennetreenit Tylsää, tyhmää, inhottavaa, kamalaa, idioottimaista, kurjaa, kauheeta, karseeta, karmivaa, kerrassaan ällöttävää. Siis ihan hirveetä. Mä en ainakaan haluu leikkiä kirkkistä. Onks pakko? Onks IHAN pakko? Miks? Mä en sit haluu ainakaan olla jäänyt. No en varmaan! Mä en ala. Kaikki riippuu asenteesta. Asenne riippuu kaikesta. Kuulostaako tutulta? Sorruitko sinäkin siihen viime viikolla? Asenne, eli tapa, jolla suhtaudumme johonkin asiaan, on tärkeää kun ollaan yhdessä muiden kanssa ja muulloinkin. Usein partiokokouksissa voisi miettiä omaa asennoitumistaan ja kenties pyrkiä muuttamaan sitä tarpeen vaatiessa. Vaikka asennoituminen tuntuukin usein spontaanilta reaktiolta (yök taas pimeepiilosta), voi siihenkin vaikuttaa itse (no ehkä se ei oo niin tylsää ku viime kerralla). Usein tulee ilmaistua oma asenne elekielellä ja puheella jo ennen kuin ehtii ajatellakaan. Aina ei siis kannata suoralta kädeltä sanoa mitä ajattelee: voisin ajatella ensin millä tavoin muut kokevat minun sanomiseni ja asenteeni. Sanotaankin, ettei kannustaminen maksa mitään, mutta voi olla jollenkin kullan arvoista. Pieneltä tuntuvat sanat ja eleet voivat olla toiselle merkittävä tuki. Oman asenteen miettiminen ja treenaaminen kenties avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi on jo tukea sinänsä. Hyvä sana voi pelastaa toisen päivän ajattelematon lause pahimmassa tapauksessa synkistää. Positiivinen asenne ja ajattelu eivät ehkä sittenkään ole aivan turhaa hössötystä. Oikea asenne ei välttämättä takaa onnistumista, mutta väärä asenne takaa epäonnistumisen asenteella seuraavaan kokoukseen! TEKSTI Anna Suntio KUVA Karla Vallila 13

14 SUDENPENNUT PELASTUSASEMALLA Lippukuntamme pienimmät partiolaiset eli sudenpennut kävivät tutustumassa Mellunkylän pelastusasemaan eräänä maaliskuisena torstaina. Illan aikana kuultiin hurjia kertomuksia sudenpentujen pelastautumista mitä ihmeellisimmista paikoista sekä varoittavia esimerkkejä siitä, miten tulipalot saattavat syttyä tupakanpoltosta. Pelastusaseman toimintaa esitelleet palomiehet jakoivat osallistujat kahteen ryhmään, jotta kaikille riitti katseltavaa ja myös aikaa kertoa omista kokemuksistaan. Toinen ryhmä aloitti juttelemalla palomestarin kanssa paloturvallisuudesta ja palomiesten työstä, ja toiset pääsivät tutustumaan ensin paloautoihin ja niiden varusteisiin. Pari sudenpentua sai jopa kokeilla palomiehen kypärää sekä happinaamaria. Tutustumiskäynnillä muistutettiin muun muassa palohälyttimien tärkeydestä sekä niiden paristojen vaihtamisesta, sekä miten tulee toimia vaaratilanteessa. Koulupäivätkin taitavat kaikilla tuntua mukavan lyhyiltä palomiesten kerrottua työvuoroistaan, jotka kestävät 24 tuntia eli kokonaisen vuorokauden!