Olga Ruoho. Nakkilan kunnankirjasto 150 vuotta

Transkriptio

1 Olga Ruoho Nakkilan kunnankirjasto 150 vuotta

2 1 Olga Ruoho Nakkilan kunnankirjasto 150 vuotta

3 2 Kustantaja Nakkilan kunta / kunnankirjasto Nakkila Painopaikka: Multiprint 2013 ISBN (nid.) ISBN (PDF)

4 3 Sisällysluettelo Lukijalle 4 Osa I Nakkilan kunnankirjaston historia Ensimmäiset vaikeat vuodet ( ) 6 a) Kansankirjastojen edeltäjät ja kirjastoaatteet 6 b) Nakkilan kirjaston perustaminen 7 c) Kirjasto on rappiotilassa 9 d) Tilanne on parantunut 11 e) Kirjastotoiminta on laajentunut Harrastustoiminnasta itsenäiseksi sivistyslaitokseksi 16 ( ) a) Lainakirjastosta kantakirjastoksi 16 b) Kirjaston kehittäminen 1920-luvulla 18 c) Pulakauden ja sodan koettelemukset 20 d) Ennätyskasvu 1950-luvulla 23 e) Kirjastolaki 1961 ja sen vaikutus kirjastotoimintaan Lainauspisteistä tiedonhakupaikaksi ( ) 27 a) Puutteita ja taistelu palkankorotuksesta 27 b) Sivukirjastojen lakkauttaminen ja päätoimisen 31 kirjastonhoitajan viran perustaminen c) Epäkohtina ovat määrärahat ja henkilöstöpula 36 d) KYSY -kirjastot ja lama 41 e) KYSY:stä Satakirjastoihin 47 Osa II Tilakysymys 56 Osa III Kirjaston henkilökunta 67 Loppusanat 79 Lähteet 80 Liitteet 83

5 4 Lukijalle Oi sinä kirjasto! Sinä olet kuin merirosvojen aarrearkku, täynnä kullan ja hopean veroista tavaraa, loppumattomasti ja päättymättömästi. Näin kauniisti kirjoitti nakkilalainen Annikki Pinkkilä, ja se on oikeastaan kirjaston merkityksen tunnus monille ihmisille. 150 vuotta täyttävä Nakkilan kunnankirjasto on avoinna heitä varten ja henkilökunta on aina valmis palvelemaan ja auttamaan aineiston- tai tiedonhaussa. Täällä kaikki ovat tasa-arvoisia ja tervetulleita tyydyttämään oman sivistyksensä intoa. Nakkilan kunnankirjaston historia on osa Suomen yleisten kirjastojen historiaa, mutta sillä on omat erityiset piirteensä, jotka eroavat muiden joukosta. Tämän historiikin tarkoitus on tuoda esille näitä piirteitä kirjastojen yhteisen kehityksen pohjalta. Ensimmäisessä osassa käsitellään Nakkilan kirjaston historiaa kokonaisuutena. Siinä on kolme alaosaa, jotka kuvaavat tapahtumia johdonmukaisesti jokaisen puoli vuosisadan läpi perustamisesta Satakirjastoihin. Tässä näkyy selvästi, miten pelkästä harrastustoiminnasta kirjasto kehittyi tosiaan tiedonhakupaikaksi sekä sivistys- ja kulttuuritaloksi. Toisessa osassa tuodaan esille todella vaikea tilakysymys. Nakkilan kirjastolla ei ole koskaan ollut omaa rakennusta ja sitä kaipaavat paljon sekä asiakkaat että henkilökunta. Joissain pienissäkin kunnissa on jo rakennettu kirjastotiloja, mutta Nakkilassa on edelleen epävarmuutta ilmassa. Onko kaikki rahasta kiinni vai eikö ole tahtoa? Tässä osassa tarkastellaan, miksi Nakkilaan ei ole tullut kirjastotaloa, vaikka sitä on suunniteltu vuosikymmeniä. Kolmas osa on omistettu henkilökunnalle, koska Nakkilan kirjastosta on tullut kunnan suosituin paikka heidän ansiostaan. Ensimmäiset kirjastonhoitajat olivat merkittäviä henkilöitä kunnan perustamisesta asti ja osallistuivat aktiivisesti yhteiskuntaelämään. Valitettavasti heistä on niukasti tietoa ja tuskin kaikki nakkilalaiset ovat kuulleet edes heidän nimiään. Nykyinen henkilökunta tunnetaan asiakaspalveluhaluisina, mutta heillä on paljon muita tehtäviä, joiden avulla kirjasto toimii tehokkaasti ja mallikkaasti.

6 5 Osa I Nakkilan kirjaston historia

7 6 Ensimmäiset vaikeat vuodet ( ) Kansankirjastojen edeltäjät ja kirjastoaatteet Nakkilan kirjasto ei ole syntynyt tyhjästä, siihen oli valistus- ja kirjastoaatteiden pitkä kehitysprosessi. Kansankirjastojen ensimmäisenä edeltäjänä vielä 1600-luvulta pidetään yleensä kirkonkirjastoja. Ne toimivat ennen kaikkea kirkkojen omina käsikirjastoina, mutta antoivat jossakin määrin kirjoja myös lainaksi maksua vastaan luvun puolivälistä alkaen kirkkoihin ryhdyttiin hankkimaan uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi lakitieteellisiä sekä taloudellisia kysymyksiä käsitteleviä teoksia ja lääkärikirjoja. Papiston tärkeä osuus kansankirjastojen perustajana ja kirjastoasian harrastajana 1800-luvulla juontaa juurensa luultavasti 1600-luvulta. Varsinkin Lounais- Suomessa, jossa harrastettiin huomattavan paljon opillista sivistystä, oli parhaimmat edellytykset kehittää asukkaiden yleistä sivistystasoa. Vuosina papit olivat perustamassa ja muuten oleellisesti mukana noin 60 %:ssa kirjastohankkeista. Silloin ennen kunnallishallinnon reformia vuonna 1865 hengellinen seurakunta ja maallinen kunta olivat erottamattomia ja kirkkoherra oli kunnallishallinnon johtomies. Yleensä hän oli myös sivistynein mies ja on aika luonnollista, että kirjastokin syntyi hänen aloitteestaan tai ainakin hänen suojeluksessaan. Arkkipiispa Edvard Bergenheim nosti kirjastoasian uudelle tasolle aloittaessaan keväällä 1856 Turun hiippakunnassa kirjastokampanjan. Sen tarkoituksena oli rahvaan lainakirjastojen perustaminen niihin seurakuntiin, jossa niitä ei vielä ollut. Vuoden 1860 tarkastuskierroksella keskustelukysymyksistä keskeisinä olivat kyläkoulujen organisoiminen ja rahvaan saattaminen entistä selvempään ymmärrykseen sivistystarpeestaan. Keinona sivistystarpeen tajuamiseen esitetään pitäjäkirjastojen perustamista ja parempaa sanomalehtien ja muun hyödyllisen lukemisen saatavuutta luku oli muutenkin vilkasta kansankirjastojen perustamisaikaa kun kirjastoaatteet 1840-luvulla levisivät koko Suomeen. 1 Mäkinen 2009,

8 7 Vuonna 1841 Liperin kirkkoherra A. J. Europaeus totesi kirjoituksessa Kirkonkirjastoista, että Ruotsissa useissa seurakunnissa oli perustettu kirkon sakaristoon kirjastoja. Tämän kaltainen yritys pitäjänkirjaston perustamiseen olisi myös Suomessa koeteltava. Kirjojen enemmistön tulisi olla uskonnollisia, mutta myös huvittavaisia ja hyödyllisiä. Vaikka Europaeuksen perustama v kirjasto jäi unohduksiin, hänen kirjoituksestaan alkoi kuitenkin keskustelu kirjastoasiasta. 1 Toinen merkittävä henkilö on kauppapalvelija Viipurista Juho Pynninen, joka ei ollut saanut kouluopetusta, mutta harrasti lukemista lapsesta lähtien. Hänen v julkaisemiaan artikkeleita Kanava-lehdessä pidetään yhtenä Suomen yleisten kirjastojen lähtölaukauksena. Hän kehotti perustamaan kirjastoja, vetosi myös pappeihin, seurakuntien opettajiin, ja pyysi heidän tukeaan pitäjäkirjastoajatukselleen. 2 Pynnisen mielestä korkeampi kansansivistys olisi kristillisyydelle eduksi, sillä valistuksen avulla tulee monta syntiä ja pahaa menoa estetyksi. Hän myös oivalsi, että kirjastot ja suomenkielinen kirjallisuus olivat läheisessä riippuvaisuussuhteessa toisiinsa. 3 Vuonna 1845 Pynnisen perustama Viipurin kirjasto sai runsaasti julkista huomiota ja toivomuksia seurata hänen antamaansa esimerkkiä. Mutta vasta 1860-luvusta tuli todellinen kansankirjastojen perustamisen vuosikymmen. Werkon tilastojen mukaan 4 vuoteen 1875 mennessä perustetuista 436 kirjastosta 242 kirjaston perustamisvuosi ajoittuu 1860-luvulle. Niiden joukkoon kuuluu myös Nakkilan kirjasto. Nakkilan kirjaston perustaminen Nakkilan kirjasto perustettiin vuonna Eräs kirjeenvaihtaja nimeltä F-s P-i kirjoittaa: Kaikki muut laitokset meillä on hyvässä kunnossa, mutta yks meiltä puuttuu, nimittäin lainakirjasto, joka myös olisi tarpeen, koska niitä on kuulunut muuallakin olevan perustettu. 5 Huhtikuussa 1864 toinen kirjoittaja, joku f.n.s., toteaa: Viimeis suvena saatiin toimeen vähäinen lainakirjasto, mutta kuinka ahkerasti kirjoja on lainattu, siitä en varmaa tietoa antaa. 6 Sen sijaan Kaarle Werkko, joka keräsi 1 Karjalainen 1977, Karjalainen 1977, 30 3 Kujala 1935, Werkko K. Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lasten kirjastoista, Sanomia Turusta 24, Sanomia Turusta 15,

9 8 tilastotietoja Suomen kansankirjastoista, esittää laajemman kuvan Nakkilan kirjaston perustamisesta. Hänen mukaansa se oli pantu toimeen Soinilan Mäkilässä pidetyissä häissä ko otuilla vapaa-ehtoisilla varoilla ja niinikään Arondilan Pohjolassa pidetyissä maahanpaniaisissa. Alussa oli vain 42 nidosta, joita oli lainattu maksutta. Sääntöjä ei ollut ja kirjaston raha-arvo oli noin 75 markkaa. 1 Nakkilan kirjaston perustajana hän pitää Herman Hellenia, joka on perustanut myös Pomarkun kirjaston samana vuonna ja ennen sitä vuonna 1858 Ulvilan kirjaston omalla kustannuksellaan. Rovasti ja lääninrovasti, jumaluusopintohtori Herman Hellen oli aikanaan arvostettu henkilö Satakunnan historiassa. Hänen aloitteestaan käynnistyivät sunnuntaikoulut Ulvilassa ja Nakkilassa 1850-luvulla. Nakkilan kuuluessa kappeliseurakuntana Ulvilan kirkkoherrakuntaan H. Hellen oli niiden seurakuntien yhteinen kirkkoherra. Hän perusti kansakoulun Porissa vuonna 1856 ja teki aloitteen Ulvilan kansakoulun perustamisesta. Hellen oli kansanvalistuksen hyväksi toimiva henkilö, josta vuonna 1852 Porin palon jälkeen tuli avunantokomitean puheenjohtaja ja köyhäinhoidon johtokunnan jäsen. Hänelle eivät olleet vieraita taloudellisetkaan ja valtiolliset asiat kun hän osallistui kahdesti valtiopäivillä vv ja H. Hellen oli myös pitkän aikaa Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsen, mikä selittää hänen kiinnostuksensa sivistysasioihin ja kirjastoihin. Toinen henkilö, jonka K.Werkko mainitsee teoksessaan, on Johan Eggert Åberg ( ), Nakkilan seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra vuodesta 1874 kuolemaansa saakka. Hän piti luentoja kansalle. Kirjastoaate oli hänelle tuttu ja kiinnostava asia, koska vuonna 1862 Kemiössä hän oli vielä kappalaisena ollessaan ruotsinkielisen kirjaston perustajien joukossa ja sen ensimmäinen kirjastonhoitaja. Åberg oli valittu myös Nakkilan kansakoulun ensimmäiseen johtokuntaan jäsenenä vuonna 1 Werkko 1879, 76

10 Silloin kansakoulun opettaja Isak Ikonen toimi luultavasti myös kirjastonhoitajana. Kirjasto on rappiotilassa Kirjaston toiminnasta ensimmäisestä 50 vuodesta ei ole paljon tietoa. Se sijoitettiin kirkon sakastiin, kuten oli silloin yleistä, ja lukkari Karl Roström hoiti sen palkkiotta. Kirjasto oli avoinna juuri ennen jumalanpalveluksen alkua tai heti sen päätyttyä, koska se aika oli lainaajille sopivin. Pitäjänkokouksessa oli päätetty hankkia kunnaan kirjaston yksi kapi kunnankin varoilla. 1 Viiden kuukauden päästä seurakunnan kirkonkokouksessa päätettiin yksimielisesti kirkon kirjastoon kirkonkassan varoilla ostaa Rovasti Gustaf Dahlbergilta ja pastori Vilhelm Carlssonilta suomennetun koko Pyhän Raamatun selityksellä. 2 Kyse on kuitenkin samasta kirjastosta, koska näitä kirjoja oli tarkoitettu lainattavaksi rahvaalle ja ne ovat edelleen Nakkilan kunnankirjaston arkistossa. Omistussuhde ei ollut silloin selvä, siksi kunta ja seurakunta ylläpitivät kirjastoa yhdessä. Vaikka kansakouluopettaja Isak Ikosesta tuli seuraava kirjastonhoitaja, kirjojen sijaintipaikka oli edelleen kirkko. Vuoden 1879 alussa Uusi Suometar kirjoittaa, että lainakirjasto täällä on vähäinen ja kulunut. 3 Satakunnan syyskuun numerossa E. Jänner lisää: Lainakirjastomme on niininkään saanut kurjuutta kärsiä. Tässä kirjastossa on löytynyt ainoastaan muutamia vanhoja hengellisiä kirjoja ja arkkeja. 4 Sellainen tilanne ei ollut poikkeuksellinen vain Nakkilan kunnassa. K. Werkko kirjoittaa Mietteissä, että suurin syy kirjastojen rappiotilaan on seurakuntalaisten lukuhalun ja lukutaidon puute. Erityisesti iäkkäät ihmiset haluavat mieluummin kuulla sanaa eivätkä tuhlata aikaa lukemiseen. Hänen mielestään kansakoulusta voisi olla paljon apua lukuhalun herättämiseen. Tärkeää on myös saada hyviä ja sopivia kirjoja, sillä suurena syynä kirjastojen rapeutumiseen on se, ettei kirjastoa lisätä uusilla kirjoilla Lukijakunta vä- 1 Pitäjänkokouksen pöytäkirja /6 2 Nakkilan srk kirkonkokouksen pöytäkirja /1 3 Uusi Suometar 4, Satakunta 37,

11 10 hentyy, koska kaikki lainaajat jo ovat kirjaston kirjoja lukeneet. 1 Hän toivoo, että kunnat myöntäisivät kirjastojen ylläpitämiseksi vuosittain raha-avun. Werkon mielestä kirjojen valitsemisessa kirjastonhoitajalle olisi apua toimikunnasta, joka antaisi luettelon kirjoista, mitkä vuoden kuluessa ovat ilmestyneet ja ovat kansakirjastoihin tarkoituksen mukaiset. Siihen kuuluisi 5-7 hyvin uskottua sekä kansallista sivistystä ja kirjallisuutta harrastavaa jäsentä, joista vähintäin kaksi olkoon naista. Myös kirjastonhoitajalta vaaditaan, että hän voisi johdattaa kuntalaisia lukuhaluun. Sopivin henkilö olisi kansakoulun opettaja, joka seminaarissa ollessaan saanut tarpeelliset neuvot kirjastonhoidosta, tuntee usein kansaa paremmin ja mitkä kirjat ovat kansalle sopivimmat. 2 Werkko esittää myös ehdotus-sääntöjä kansankirjastoa varten, jotka loivat pohjan Nakkilan lainakirjaston sääntöihin. Pitäjänkokouksessa oli keskusteltu lainakirjaston parantamisesta ja sitä varten oli lainattu kunnan kassasta 200 markkaa. Nakkilan kirjaston säännöissä, jotka kirjoitti todennäköisesti Isak Ikonen, on 4 osaa: toimikunnan valitsemisesta, toimikunnan keskinäiset tehtävät, lainakirjaston käyttämisestä ja kirjastonhoitajan velvollisuudet. Sen mukaan joka kolmas vuosi kuntakokous valitsee 6 kirjallisutta tuntevaa miestä sekä nuoria että vanhoja yksipuolisuuden vältämiseksi järjestämistoimessa, myös siihen soveljaksi havatuita naisiki. Toimikunta valitsee puheenjohtajan, kirjurin ja rahastonhoitajan ja kokoontuu usein puheenjohtajan pyynnöstä. Kokouksessa keskustellaan sekä uusien kirjojen ostamisesta ja niiden sidottamisesta että vanhojen kirjojen korjaamisesta. 3 Tästä lähtien jokaisen lainaajan pitää maksaa 50 penniä vuodesta tai 25 penniä puolivuodesta, myös viivyttämisestä sakkoa tulee 10 penniä viikolta. 1 Werkko 1879, Werkko 1879, Pitäjänkokouksen pöytäkirja /5

12 11 Kirjastonhoitajan tulee olla kirkossa lainauspäivänä tai tarvittaessa. Jokaisen kalenterivuoden lopussa kirjaston- sekä rahastonhoitajan pitää tehdä vuositili ja jättää se kunnan tilintarkastajan tarkistettavaksi. Samassa pitäjänkokouksessa oli päätetty säilyttää kunnan kirjastossa lunastetut kaikki kunnalle tarpeelliset kirkonkokouksien pöytäkirjojen otteet. ( Liite 1) Tästä voi päätellä, että vaikka Nakkilan kirjaston perustamisvuosi on 1863, sen järjestelmällinen toiminta alkoi vasta tämän kokouksen jälkeen. Tilanne on parantunut Kansanvalistusseuran toiminta kirjastolaitoksen hyväksi käynnistyi 1880-luvun alussa haaraosastojen kautta. Nakkilan haaraosasto perustettiin ja se toimi vuoteen 1884 saakka. Se järjesti kansanjuhlia, seuranäytelmiä, kansantajuisia esitelmiä, iltahuvia ja arpajaisia. Haaraosastojen tehtäväksi oli suunniteltu myös kansankirjastojen perustaminen. Kun Nakkilassa kirjasto on ollut jo olemassa, ei tiedetä varmasti levittikö osasto seuran painattamia kirjoja kirjastoon, mutta ainakin se piti avoinna lukuhuoneen. Kansanvalistusseuran juhlakokouksessa vuonna 1884 hyväksyttiin kokonainen kirjasto-ohjelma, joka edistäisi kansankirjastojen perustamista ja kirjallisuuden levittämistä. Seura hankki kirjastovaraston, johon kirjat tilattiin suoraan kustantajilta, ja myi kirjastoille 10 % kassa-alennuksella. Kirjoista vuonna 1892 laadittu luettelo jaettiin kaikkiin kirjastoihin. Myös kirjastotarvikkeita, kuten mallisääntöjä, kirjastonhoidon

13 12 oppaita, lainauslippuja ja kumileimasimia seura ryhtyi välittämään. Nakkilan vanhojen kirjojen luettelon perusteella 1890-luvulla tieto- ja kaunokirjallisuuden osuus laajeni huomattavasti kun taas luvuilla enemmistönä oli hartauskirjallisuus. (Liite 2) Eräs Satakunnan kirjeenvaihtaja antoi tiedot Nakkilan kirjaston tilasta vuoden 1886 alussa. Niteitä kaikkiaan oli 400 ja niiden joukossa melkein kaikki parhaat suomenkieliset teokset sekä uskonnon että historian ja kaunokirjallisuuden alalta. Vuosina kirjastoon saatiin uudet kirjat, aikakausikirjat ja yksityiset lahjat. Kokonaisarvo, mukaan lukien 31 nidettä ennen v. 1879, oli 917 markkaa. Kirjaston kassa velkaantui ja kirjoittaja kutsui paikkakunnan nuoret miehet ojentamaan auttavan kätensä lainakirjaston avuksi. 1 Samaa huolta esitti Kurula -niminen kirjoittaja lehdessä Lounas : Usein ovat he ennenkin vaivojaan säästämättä ja monia vastuksia vastaan ponnistellen päästäneet rahapulasta kirjastomme, jonka taloudellinen tila onki yksinomaan satunaisten tuloin nojalta. 2 Kansanvalistusseuran tilastoissa 1888 vuoden lopulla Nakkilan kirjastossa oli 325 kirjaa, joita oli lainattu 400 kertaa ja joiden raha-arvo oli 850 markkaa. 3 Sen jälkeen tilanne parani kun järjestettiin iltahuveja ja arpajaisia lainakirjaston hyväksi. 4 Erään iltahuvin jälkeen kirjastonhoitaja Isak Ikonen kiitteli julkisesti talonomistajaa, joka vuokrasi tilansa ja järjestäjiä, jotka aikaa ja vaivojaan säästämättä puuhasivat monta päivää lauluharjoituksissa ja muissa valmistuksissa. Erityisesti hän huomioi niitä, jotka eivät saapuneet juhlaan, mutta olivat maksaneet pääsylipun hinnan. Tämmöistä kiitettävää menestystapaa sopii pitää varteenotettamana esimerkkinä silloin kun kysymys paikkakunnan ja kansan todellisesta hyvästä. 5 1 Satakunta 10, Lounas 4, Kansanvalistusseuran kalenteri 1890, Lounas 1888, 4,6; Lounas 1890, 1,4; Satakunta 1891,5 5 Lounas 4,

14 13 Kirjastotoiminta on laajentunut 1800-luvun jälkipuolella kirjastot alkoivat olla yhä enemmän kunnallisia laitoksia, vaikka kunnat eivät niitä säännöllisesti aina rahoittaneetkaan. Kirjastojen omistussuhteet olivat usein pitkään epäselviä, kuuluvatko ne kuntaan, kyläkuntaan tai koulupiiriin. Myös merkittävä osa uusista yleisesti käytettävinä olleista kirjastoista oli seurojen ja yhdistyksien perustamia ja ylläpitämiä. K. Werkko teoksessaan Tutkimuksia kansankirjaston asiassa huomaa, että usein kunnissa muodostetaan kansakoulupiiri, jossa kylä- eli piirikirjasto saa sopivan paikan ja kansakouluopettajasta tulee kirjastonhoitaja. 1 Vuonna 1901 Nakkilan kunta jakautui neljään kansakoulupiiriin: Arantilan, Lattomeren, Pyssykankaan ja Anolan. Arantilan kouluun oli sijoitettu Nakkilan kirjasto ja ehkä kolmella muulla alueella toimi kyläkirjasto. Vielä vuonna 1874 Pyssykankaan kulmakunnalta tuli kirje, jossa kysyttiin, suostuuko kunta antamaan mainitun kulmakunnan lainakirjastolle raha-apua 100 markkaa tai enemmän. Kuntakokouksen enemmistö päätti hylätä tämän pyynnön vuotta myöhemmin eräs kirjallisuuden viljelemisen kannattaja ehdotti perustamaan lainakirjastoja Lattomeren kulmalle ja Leisti- 1 Werkko 1892, 13 2 Kuntakokouksen pöytäkirja /12

15 14 län järven taakse sekä Pyssykankaalle. 1 Vasta vuonna 1895 Pyssykankaan kulmakunta sai kirjaston ja sen sääntöehdotus hyväksyttiin kuntakokouksessa. 2 Vuoden 1903 Schadevitzin tilaston mukaan Nakkilan kunnassa oli neljä kirjastoa: Nakkilan kirjasto (1863) sekä Pyssykankaan (1894), Anolan (1903) ja Nuorisoseuran kirjastot. 3 Koska Anolan koulu oli perustettu v ja Pyssykankaan v. 1907, kyläkirjastojen sijoituspaikoista ei ole tietoa. Nuorisoseuran lainakirjasto oli perustettu vuonna Schadevitz oli tietoinen siitä, että tilastoja puuttuu useista yhdistyksen ja nuorisoseurojen kirjastoista. Monilla paikkakunnilla löytyy nuorisoseurojen kirjastojen niteiden lukumäärä ja raha-arvo, mutta perustamisvuotta ei ole merkitty. Voi olla, että tässä vaiheessa kirjat olivat jäsenten omassa käytössä. Vuoden 1906 kirjastokomitea lähetti kysymyskaavakkeet kunnallislautakuntien esimiehille Schadevitzin tilastoa täydentääkseen. Niiden tarkoitus oli selvittää, kuinka suuri osa kirjastoista sijaitsi kansakouluilla ja missä määrin kunnat avustivat kirjastojaan. Nakkilan kohdalla tiedettiin vain kirjastojen määrä eli yksi kunnan oma kansakouluun sijoitettu kirjasto ja kolme kirjastoa, jotka eivät olleet kansakouluissa, mutta olivat kunnan omistamia. Komiteamietinnössä korostetaan, että kyläkirjastot, joita seura ei omista ja myös koulukirjastot kuuluvat kunnankirjastojen joukkoon. Avustuksesta ei ole tietoa lainkaan. Kirjastokomitean tilastojen puutteellisuuden syynä pidetään sitä, että tehtyjen tiedustelujen tulokset julkaistiin vain yhtenä kesänä ja sitä, että kunnat eivät olleet myöntäneet kirjastoille kannatusta. 4 Komiteamietinnössä 1914 tiedonannot on koottu noin vuodelta Sen mukaan Nakkilassa oli edelleen neljä kirjastoa: Nakkilan kunnankirjasto sekä Lattomeren (1890), Pyssykankaan (1893) ja Nuorisoseuran kirjastot. Kunnan ja Lattomeren kirjastot oli sijoitettu kansakouluihin ja opettajat hoitivat niitä. Pyssykankaan kirjasto oli yksityisessä asunnossa ja sen asukas oli vastuussa kirjastosta. 1 Satakunta 65, Kuntakokouksen pöytäkirja /7 3 Schadevitz 1903, 74 4 Komiteamietintö 1906,6, 94

16 Ensimmäiset puoli vuosisataa Nakkilan kirjaston historiassa olivat enemmän vapaaehtoistoiminnallisia, kun ei ollut riittävää kunnan kannatusta ja raha-apua eikä ammattitaitoista kirjastonhoitoa. Keräykset erilaisissa juhlatilaisuuksissa sekä kansanvalistusharrastajien järjestämät arpajaiset, tanssiaiset ja näytelmäesitykset toivat varoja kirjojen ostamiseen ja kirjaston ylläpitämiseen. Myös paikallinen sivistyneistö aika usein lahjoitti kirjoja. Kirjaston ensimmäisenä sijaintipaikkana oli kaappi kirkon sakaristossa ja myöhemmin kansakoulun salissa. Niissä kirjoja laitettiin aiheittain, esim. H-historia, U-uskonto, O-oikeus ja yhteiskunta, R-romaaneja jne., ja ryhmän sisällä luultavasti numerojärjestyksessä. Myös Nakkilan kyliin ilmestyi kirjastoja. 15

17 16 Harrastustoiminnasta itsenäiseksi sivistyslaitokseksi ( ) Lainakirjastosta kantakirjastoksi Vielä vuoden 1866 kansakouluasetuksen pykälä 122 määräsi, että kouluihin oli vähitellen hankittava kirjasto, jota koulun oppilaat ja muutkin opinhaluiset kansalaiset saivat käyttää. Kouluista kehittyi kylän kirjastotoimen keskuksia, joissa saattoi olla useitakin eri kirjastoja, kukin omassa kaapissaan: oppilaskirjasto, opettajakirjasto ja kylän yhteinen kirjasto. Samalla tavalla tapahtui Nakkilan kirkonkylän Arantilan koulussa. Tästä opettaja Isak Ikonen kirjoitti kertomuksessaan lainakirjastojen tilasta Sen mukaan Nakkilassa on ollut toimessa kuusi kirjastoa, joista on Arantilan kansakoulussa kolme: kunnan yleinen lainakirjasto (416 nidettä, lainattu 62), kansakoulun oppilaskirjasto (120 nidettä, lainattu 354) ja opettajakirjasto (137 nidettä, lainattu 22). Oppilaskirjastoon on saatu 75 markkaa viinaveron palkkiorahoista. Mutta kunnan yleisellä kirjastolla ja opettajakirjastolla ei ole ollut taloudellista kannatusta, koska kunta ei auttanut ja muutkin tulot ovat pysähtyneet. Oppilaskirjaston vahvempi asema johtui varmasti siitä, että sen merkityksen katsottiin liittyvän lukutaitoon ja kasvatukseen. Yleisen kirjaston toiminta on ollut vielä heikkoa. Opettaja I. Ikonen Arantilan koulussa

18 17 Vuonna 1909 yleinen kansanvalistuskokous suunnitteli maalaiskunnan kirjastolaitoksen. Sen mukaan kunnan keskustassa pitää olla kantakirjasto, joka on tarkoitettu kuntalaisten kansalaissivistyksen ja ammattitietojen kartuttamista varten. Piirikirjasto suunnitellaan varsinaisesti lukuhalun tyydyttymistä varten, jossa saa lainata myös kantakirjaston kirjoja. Lastenkirjasto on tarkoitettu kunkin koulupiirin lapsia varten. 1 Sama malli oli toteutettu pikku hiljaa Nakkilan kunnassa: yleisestä lainakirjastosta tuli kantakirjasto kuntakokouksessa ja Pyssykankaan sekä Lattomeren ja Ruskilan kirjastot otettiin myöhemmin piirikirjastoiksi. Samassa kokouksessa hyväksyttiin uusi sääntöehdotus ja myönnettiin kantakirjastolle avustusta 75 markkaa sekä kirjastonhoitajan palkkausta varten 75 markkaa vuosittain. Säännöissä oli vahvistettu kunnan omistussuhde ja avustus. Johtokunnasta tuli väylä kirjaston ja kunnan välillä ja sen toiminta oli laajentunut, mm. hoito- ja lainausohjeiden määräämisessä, tulo- ja menoarvion laatimisessa sekä kirjastovaraston, luetteloiden ja muun omaisuuden tarkastuksessa. Myös kirjastonhoitajalta vaaditaan paljon enemmän, esimerkiksi hänen pitää vastata kirjaston omaisuudesta, laatia luettelot, sidottaa ja järjestää kirjat, periä suoritetut sakot ja korvaukset, laatia kunnan kaikkien kirjastojen yhteinen vuosi- ja tilikertomus. Kesäkuussa 1918 kirjastonhoitaja neiti Alli Tuominen laati ensimmäisen vuosikertomuksen Nakkilan kunnan kantakirjaston toiminnasta kalenterivuonna Siitä 1 Liakka 1916, 37

19 18 tiedetään, että kirjastossa oli vuoden alussa 226 ja lopussa 309 nidettä ja annettiin 36 sidosta lainaksi vain kuudelle henkilölle. Lainamaksua ei ollut vaadittu. Kirjasto oli avoinna sunnuntaisin klo edelleen Arantilan kansakoulussa ja sillä oli palovakuus. Se sai kunnalta tilivuoden aikana 500 markkaa ja valtion avustuksella oli ostettu 30 uutta kirjaa. Kunnan alueella oli myös seuraavat muut yleisölle avoinna olevat kirjastot: nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen kirjastot, opettajakirjasto sekä kaikissa kunnan kansakouluissa oppilaskirjastot. Samana vuonna oli laadittu kantaluettelo kansanvalistusseuran ohjeiden mukaan. Kirjastovarasto oli jaettu aiheenmukaisiin osastoihin, kuten oli esitetty vuosikertomuksessakin: A. Uskonnollista kirjallisuutta, B. Kaunokirjallisuutta, C. Historia-, maantiede-, elämäkerta- ja matkakertomuskirjoja, D. Käytännöllistä kirjallisuutta ja E. Sekalaista kirjallisuutta. Kantaluettelossa oli merkitty myös kustantajan nimi, painovuosi ja sivuluku. Vuodesta 1923 alkaen kirjastonhoitaja kirjoitti lisäksi kirjan saapumisen päivämäärän. Kirjaston kehittäminen 1920-luvulla Valtion kirjastotoimisto ja kirjastotoimikunta perustettiin vuonna 1921 ja samana vuonna valtionavustuksen perusteita säädettiin. Sen lisääntynyt taloudellinen tuki ja järjestämä asiantuntija-apu käynnisti kirjastojen kehittämisen. Valtion raha meni pääsääntöisesti kirjallisuuden hankintaan, lisäksi vain maalaiskuntien kantakirjastot saattoivat saada palkkausavustusta. 1 Nakkilan kantakirjasto vuosina sai mk kirjojen ostoon ja 600 mk/v palkkaukseen. Avustusjärjestelmä osoittautui kuitenkin heti ontuvaksi. Kaikkien hakijoiden avustusten määrää pudotettiin tasaisesti, koska kirjastojen hakemusten yhteissumma ylitti varatut määrärahat. 2 Esimerkiksi vuonna 1924 Nakkilasta oli pyydetty 419, markkaa, mutta saatu vain Vuoden 1928 kirjastolain hyväksymisen jälkeen kirjastojen avustamiseen tarkoitetut valtion määrärahat kohosivat nopeasti, mutta taas ne olivat keskittyneet pääasiassa kaupunkeihin ja ennen kaikkea Helsingin kaupungin kirjastoon. Nakkilan kunnan kantakirjaston vuosikertomuksissa ei ole lain- 1 Mäkinen 2009, Mäkinen 2009, 293

20 19 kaan tietoa valtion avustuksesta vuodesta 1929 vuoteen Sen sijaan kunnan osuus kasvoi huomattavasti vuosittain. Nakkilan kunnanvaltuuston kokouksessa esitettiin kantakirjaston anomus varojen myöntämiseksi kartuntaan, kirjastokaapin hankintaan ja kirjastonhoitajan palkkaukseen, yhteensä 800 markkaa. Vuonna 1929 kunta on myöntänyt jo markkaa luvulla kirjastot edistävät vielä sivistyneistön harrastustoimintaa ja kirjastonhoito oli edelleen sivutoimi. Maalaiskuntien kirjastojen mallisäännöissä kehotetaan nimittämään johtokuntiin, joiden tehtävänä oli johtaa kirjaston taloutta ja hallintoa, kirjallisuutta harrastavia henkilöitä. Nakkilassa johtokunnan jäsenet olivat ammatiltaan maanviljelijä, sahanasentaja, mylläri, puuseppä, luutnantti-kapteeni sekä opettajat Isak Ikonen ja Mandi Unto, entinen ja nykyinen kirjastonhoitaja. Vuodesta 1921 johtokunnan on valinnut kunnanvaltuusto. Kirjastonhoitajien pätevyysvaatimukset määriteltiin ensimmäistä kertaa vuoden 1928 kirjastolaissa. Sen mukaan maalaiskuntien kirjastonhoitajien piti suorittaa kirjastotoimikunnan järjestämä tutkinto. Mandi Unto, joka hoiti Nakkilan kantakirjastoa vuodesta 1921, on suorittanut yllämainitun tutkinnon vuonna 1929 ja saanut tästä lähtien palkankorotusta 1200:sta 2000:een mk. Vielä 1920-luvun alussa kirjasto oli avoinna yhden tunnin sunnuntaiaamuisin ja vain muutama ihminen kävi lainaamassa kirjoja. Mutta vuonna 1923 kirjastonhoidon neuvoja neiti Hellin Hendolin in johdolla järjestettiin kirjasto uudelleen. Kirjat luokitettiin Deweyn kymmenluokituksen mukaan ja lainaamisessa käytettiin yksikorttijärjestelmää. Lainaus tapahtui siten, että kirjastonhoitaja merkitsi asiakkaan lainauskorttiin päivämäärän ja kirjan numeron. Samalla hän teki merkinnän kirjan eräpäiväliuskaan asiakkaan numerosta ja eräpäivästä. Kirjan palautuessa kirjastonhoitaja laittoi lainauskorttiin tätä osoittavan merkinnän, esim. Takaisin.

21 20 Eräpäiväliuska ja asiakkaan lainauskortti Heti uudistuksen jälkeen vuodesta 1924 vuoteen 1929 niteiden määrä yli kaksinkertaistui valtion sekä kunnan osuuksien ansioista. Lainaajien määrä kasvoi hurjasti 4:stä 307:ään, myös lapsiasiakkaat ilmestyivät, ja vuonna 1929 oli lainattu jo nidettä. Aukioloajat lisääntyivät pikku hiljaa niin että vuonna 1928 kirjasto oli avoinna perjantaisin Tästä lähtien alkoi kirjaston jatkuva kasvu ja kehittäminen. Pulakauden ja sodan koettelemukset Vuonna 1930 hyväksyttiin Nakkilan kunnan kirjastolaitoksen säännöt ja esitettiin anomus, että Pyssykankaan kirjasto otettaisiin kunnan piirikirjastoksi. Tästä alkaen kirjastolaitoksen muodostavat kantakirjasto ja piirikirjasto, jolla on lisäksi omat erityiset sääntönsä. Myös muut kuin kunnan omistamat kirjastot ovat tervetulleet piirikirjastoksi kunnan kirjastolaitokseen. Kirjastolaitoksen johtokunnan tulee esittää kunnalle sekä kantakirjaston että piirikirjaston tarpeet ja valvoa, että kunnan kirjastot täyttävät valtionavustusten saamiseksi asetetut ehdot. Samalla kantakirjaston hoitajan tulee seurata ja edistää piirikirjastojen toimintaa, mm. koota niiden vuosikertomukset ja talouskatsaukset ja tehdä kunnan kirjastolaitoksen yleiskertomus. Pyssykankaan piirikirjaston toimintaa järjestää johtokunta, johon kunnanvaltuusto valitsee paikkakunnalta neljä kirjallisuutta harrastavaa henkilöä. Kirjastonhoitajalla

22 21 on samat velvollisuudet kuin kantakirjaston hoitajalla, mutta lisäksi hänen pitää antaa kunnan kantakirjaston hoitajalle kaikki tarvittavat tiedot. Pyssykankaan kirjasto, jonka omisti kirjastoyhdistys, oli uudelleen järjestetty vuonna Se oli sijoitettuna viljelijä Nestor Rantalan asuntoon ja kaikilla kuntalaisilla oli oikeus lainata. Lainamaksua ei ollut, mutta tulot muodostuivat jäsenmaksuista ja valtionavusta. Niteitä oli 248. Vuonna 1931 Pyssykankaan kirjasto oli kokonaan uudestaan luokiteltu ja luetteloitu sekä lainaustapa muutettu korttijärjestelmäksi. Se oli avoinna maanantaisin ja perjantaisin 18-20, vuodesta 1932 vain perjantaisin Kirjasto sai vuosittain rahaa kunnan varoista ja vuonna 1940 se oli muuttanut Pyssykankaan kansakouluun, lasten oleskeluhuoneeseen. Nakkilan kirjastojen yhteistoiminta alkoi heti vuonna 1930 kirjojen tilauksesta ja vuosikertomuksien laatimisesta. Pula-aika 1930-luvun vaihteessa vaikutti kirjastotoimeen koko Suomessa. Valtion kirjastotoimiston johtaja Helle Cannelin kirjoitti asiasta Kansanvalistus ja Kirjastolehdessä syksyllä Hän mainitsi kielteiseksi asiaksi joissakin kirjastoissa tapahtuneen kuntien määrärahojen leikkaamisen. 1 Onneksi Nakkilan kunnan osuus on kaksinkertaistunut vuosina Mutta vuonna 1936 jostain syystä kirjaston piti pärjätä tuhannella markalla niin että kirjojen ostoon meni puolet vähemmän rahaa ja kirjastonhoitajan palkka laski 20 kertaa. Sen sijaan valtionavustus pieneni tiettyjen vuosien ajaksi. Sen määrä, joka oli kirjastolain mukaan 50 % kirjastojen menoista, oli alennettu 35 %:iin vuoteen 1939 mennessä. Vuosikertomuksien perusteella Nakkilan kirjasto ei saanut valtionapua lainkaan ajalta , vaikka sitä oli pyydetty vuosina 1929, 1930 ja Asetus kansankirjastoista 1941 vahvisti kuntien oikeuden saada valtionapua ehdolla, että kunnan kirjastot sivuosastoineen toimivat määräysten mukaisesti. Ne määräykset ovat: kirjaston säännöt, jotka kunnanvaltuusto on vahvistanut, kirjaston käyttö on kunnan jäsenille maksuton ja kirjastontoiminta ulottuu kunnan eri osiin. Lisäksi kirjavarastojen laatu ja monipuolisuus vastaa kohtuullisia vaatimuksia, sopivat palovakuutetut huoneistot, kirjastonhoitajien pätevyys ja yhteistoiminta kirjastotarkastajan kanssa. Luultavasti Nakkilan kirjasto täytti näitä määräyksiä ja sai vuodesta 1942 valtionavustuksen säännöllisesti. 1 Kansanvalistus ja Kirjastolehti 1931: 6,

23 22 Niteiden määrä pula- ja sotavuosina kasvoi yllättävän tasaisesti: vuonna 1930 oli 1155 nidettä, kun taas vuonna 1949 niitä oli jo Kirjat oli hankittu eniten oston ja lahjoituksen kautta. Esimerkiksi Suomen Kirjastoseura on lahjoittanut kantakirjastolle 35 kpl kirjoja toukokuussa Myös samana vuonna syyskuussa opettaja Isak Ikosen perikunta lahjoitti Nakkilan kantakirjastolle suuren kirjalahjan. Kirjat ostettiin pääsääntöisesti kustantajilta. Esimerkiksi Kustannus Oy Kirjokansi oli lähettänyt kantakirjastolle kirjalähetyksen, josta sai valita ostettavat kirjat ja loput piti palauttaa Nakkilan kirjakauppaan. Kantaluetteloon vuodesta 1926 alkaen merkittiin lisäksi kirjojen kauppa- ja sitomishinta. Lainausten määrät pysyivät melkein samanlaisena 1930-luvulla eli noin 2500 lainaa vuodessa. Poikkeukselliset vuodet ovat 1936 (738 l/v) ja 1939 (3158 l/v). Vuosina lainojen sekä lainaajien määrät ovat vähentyneet puolella, vaikka siirtoväki oli juurtunut Nakkilan paikkakunnalle ja kirjaston aukioloajat pysyivät samanlaisena. Se oli avoinna silloin tiistaisin ja perjantaisin 17-19, kesällä vain perjantaisin Vuodesta 1939 aika on muuttunut tunnilla eteenpäin eli Vuonna 1940 oli päätetty, että kirjasto pidetään suljettuna itsenäisyyspäivänä sekä joulu-, ja uudenvuodenaattona, myös vuodesta 1948 kaikkien juhlapyhien aattoina. Vuonna 1937 kirjasto siirtyi kunnantalon valtuuston kokoussaliin. Kun 1920-luvun puolivälissä asetettiin tavoitteeksi oman huoneen saaminen maaseudun kirjastolle, Nakkilan piti odottaa tätä vielä vuosikausia. Erikoisia piirteitä näistä vuosista kuvaa Nakkilan kunnan kirjaston käyttöohjeet, jossa näkyy tartuntavaaran mahdollisuus. Lainaaja, jonka kodissa on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakoon siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista. Lainatut kirjat desinfioidaan tai hävitetään. Uusia kirjoja ei lainaajalle anneta, ennen kuin tartuntavaara on ohitse. Etenkin kaupunkikirjastojen likaiset ja tahmeaselkäiset kirjat tulivat aika usein esille ja 1940-lukujen aikana. Niitä pidettiin terveydellisinä uhkana ja varmuuden vuoksi niistä varoitettiin kirjastojen asiakkaita. Myös kielletyt kirjat ilmiö oli sen ajan tunnusmerkki. Vuosina valvontakomission määräyksestä yleisistä kirjastoista oli poistettu Neuvostoliitolle vihamielisiä teoksia. Kirjastotoimisto lähetti kirjastontarkastajille kiertokirjeen, jossa keho-

24 23 tettiin valvomaan määräyksen noudattamista. Ei tiedetä, miten se oli toteutettu Nakkilassa ja minkälaisia kirjoja oli listalla, mutta niitä oli Ennätyskasvu 1950-luvulla 1950-luku on lainausmittarilla menestyksellisin koko 1900-luvun aikana, vaikka sitä on kutsuttu odotuksen vuosikymmeneksi ennen vuoden 1961 kirjastolakia. Koko maassa lainaus asukasta kohti kasvoi huomattavasti. 2 Suomi sai elää rauhan aikaa ja kulutuskysyntää lisäsivät elintason nousu ja lukevan yleisön kasvu. Kunnissa koulutus- ja sivistysmyönteisyys kasvoi voimakkaasti. Nakkilassa 1950-luvulla oli jo 11 koulupiiriä, ensimmäinen ammatillinen 2-vuotinen päiväjatkokoulu (myöhemmin kansalaiskoulu) perustettiin vuonna 1957, mikä on lisännyt kirjastolaitoksen käyttöä. Valtionapu palautettiin 50 %:ksi vielä 1940-luvulla, mutta katoksi määrättiin markkaa eikä sillä olisi pärjätty kovinkaan pitkälle. Kunnat olivat vuosikymmenen lopussa pääasiallisia rahoittajia. Vuosina Nakkilan kunnan osuus kasvoi markasta markkaan. Nakkilan kunnan kirjastolaitoksen kasvu 1950-luvulla on silminnähtävä tosiasia. Niteiden määrä on lisääntynyt 2151:stä 3273:een pääsääntöisesti oston kautta. Vuonna 1957 johtokunta päätti, että kirjojen valinta tapahtuu kirjakaupassa, jonne sopivassa tilaisuudessa kokoonnutaan. Vuodesta 1959 alkaen kirjoja poistettiin säännöllisesti. Myös uudet kirjat päätettiin kokeeksi päällystää kirjamuovilla ja maksaa siitä kirjastonhoitajalle korvauksena 30 markkaa kirjalta. Lainat ovat kasvaneet huomattavasti myös piirikirjastojen ansiosta 1770:sta 8576:een. Lainaajista ahkerimmat olivat naisia ja lapsia ja heidän määränsä lisääntyi kantakirjastossa 152:sta 321:een. Nakkilassa vuonna 1955 oli kolme piirikirjastoa: Pyssykankaan, Ruskilan ja Lattomeren. 1 Ekholm 2000, Mäkinen 2009, 355,367

25 24 Pyssykankaan piirikirjasto Ruskilan piirikirjasto Lattomeren piirikirjasto Niteet Lainat 816 Lainaajat Tilat Pyssykankaan kansakoulu Tervasmäen kansakoulu Aukioloajat to su to Lattomeren kansakoulu 1950-luvun puolivälissä kirjastontarkastaja Veikko Junnila esitti kirjastolaitosta koskevat huomautukset Nakkilan kunnan kantakirjaston johtokunnan kokouksessa. Sen mukaan kaikissa piirikirjastoissa ei ollut erikseen omaa johtokuntaa vaan kansakoulun johtokunta ja niistä puuttui kirjastoa osoittava kilpi. Myös kirjastonhoitajan palkka oli liian pieni kantakirjastossa sekä Lattomeren ja Ruskilan piirikirjastoissa. Lattomeren piirikirjastosta puuttuivat kirjastovälineet kuten hankintaluettelo, lainaajien luettelo, tilastollinen päiväkirja, lainaus- ja aakkoselliset kortit ja kirjojen luettelokortit. Kantakirjaston suhteen hän toivoi, että lasten kirjojen hankintaa olisi lisättävä. Uuteen kunnantaloon siirtyessä vuonna 1959 kantakirjasto sai huoneen, johon oli hankittu lisää kalusteita. Siinä kalusteiden avulla oli järjestetty käsikirjasto, jossa oli käsi- ja kuvakirjoja aikuisille ja lapsille. Vuoden 1961 kirjastolaki ja sen vaikutus kirjastotoimintaan Vuoden 1961 kirjastolaki lisäsi huomattavasti valtion menoja. Kirjastojen valtionapu oli nostettu samalle tasolle kuin kansakoululaitoksen. Maalaiskunnat saivat 2/3 (kaupungit 1/3) kirjastojensa todellisista ja hyväksytyistä menoista. Seurauksena sekä tarjonta että käyttö kohosivat keskimäärin kaupunkien tasolle siitä huolimatta, että myös niissä kasvu oli nopeaa. 1 Kirjastonhoitaja Kalevi Ketonen esitteli kirjastolautakunnan (entisen johtokunnan) ensimmäisessä kokouksessa uutta kirjastolakia ja asetusta ja kirjastolautakunnalle 1 Mäkinen 2009, 403, 416

26 25 tulevia tehtäviä. Esityksen johdosta keskusteltiin vilkkaasti, hän huomasi. Kantakirjastokin muutti pääkirjastoksi ja piirikirjasto sivukirjastoksi. Samassa kokouksessa päätettiin tehdä tutustumiskierros kunnan sivukirjastoihin, koska myös näiden valvonta uuden lain mukaan kuuluu kirjastolautakunnalle. 1 Lokakuussa 1961 johtokunta ehdotti vuodelle 1962 talousarviossa markkaa pääkirjastolle, koska kunta sai 2/3 valtionapua. Toimintakertomuksen mukaan Nakkilan kirjastolaitoksen tulot näyttävät seuraavalta: kunnan osuus markkaa +valtionapu markkaa = markkaa. Niistä kirjojen ostoksiin ja palkkoihin meni pääkirjastolle mk. ja sivukirjastoille mk. Myös aukioloaikojen lisääminen pääkirjastossa kirjastontarkastajan suosituksesta, joka vuodesta 1962 alkaen oli ti, to ja pe 18-20, kesällä ti ja pe 18-20, johti kirjastonkäytön kasvuun. Samana vuonna ostettiin 416 uutta kirjaa kun vuonna 1961 niitä hankittiin 332, lainoja oli (6 444) ja lainaajien määrä oli 423 (387). Uuden lain myötä kirjastontarkastajien työtehtävät laajenivat ja samalla valta lisääntyi. Heidän opastava ja kannustava työnsä oli merkittävä edellytys kirjaston kehitykselle. Erityisesti maalaiskirjastojen toiminta, joka oli hoidettu sivutoimisesti, vaati tarkastajan valvontaa. Vuonna 1961 tarkastajien kokouksessa keskusteltiin normeista, joita uuden lain perusteella annettiin maalaiskuntien kirjastojen kehittämistä varten. 2 Talousarvioehdotuksessa vuodelle 1964 kirjastolautakunta noudattaa näitä normeja ja perustelee ehdotuksen seuraavasti: 1). Kirjastontarkastajan vaatimuksena on, että kirjojen ostoon pitäisi varata vähintään 2 markkaa kunnan asukasta kohden vuosittain. 2). Uudessa kirjastolaissa sanotaan, että maalaiskunnassa pitäisi olla kirjastolaitos, jonka kirjavarat olisivat 2 kirjaa asukasta kohden ainakin lähivuosina. 1 Nakkilan kunnan kirjastolautakunnan kokous /10 2 Mäkinen 2009, 409

27 26 Nakkilan kirjastoissa on kuitenkin yhteensä vasta n nidettä eli vajaa kirja asukasta kohden. 1 Lisäksi tarkastajat laativat vuosittain kirjasto-ohjelmat, joissa määrättiin, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota kirjastotoimintaa kehittäessä. Vuoden 1962 ohjelmassa otettiin huomioon pääkirjaston käsikirjastokokoelman ja lasten tietokirjakokoelman täydentäminen. Nakkilassa käsikirjastoa oli laajennettu ja täydennetty runsaasti vuosina käsi- ja kuvakirjoilla sekä sanoma-, aikakaus- ja lastenlehdillä. Toinen kirjasto-ohjelman tavoite oli saada paikkakunnan lapset ja nuoriso tutustumaan kirjastoon, sen käyttömahdollisuuksiin sekä tietokirjoihin ja hakuteoksiin. Tarkastajat painottivat eniten koulun ja kirjaston yhteistoimintaa ja luokkakäyntejä. Vuosina oli järjestetty kirjaston esityksiä kansalaiskoulun luokille ja Viikon kysymys -kilpailuja. Toiset puoli vuosisataa Nakkilan kirjaston historiassa kului kehityksen merkeissä. Kun valtionavustuksen perusteita säädettiin, kirjasto sai taloudellisen pohjan kasvuun. Sen lisäksi kirjasto sai ohjausta ja asiantuntija-apua valtion kirjastohallinnolta ja sen piirissä työskentelevältä kirjastontarkastajalta. Kirjastotoiminta on monipuolistunut ja laajentunut myös sivukirjastojen avulla. Kirjastonhoitajat olivat silloin vielä sivutoimisia, mutta heillä oli kuitenkin jonkinlainen alan tutkinto suoritettu. 1 Nakkilan kunnan kirjastolautakunnan kokous /5

28 27 Lainauspisteestä tiedonhakupaikaksi ( ) Puutteita ja taistelu palkankorotuksesta ja aukioloajasta 1960-luvulta alkanut kirjastojen kehitys liittyi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Suomessa opittiin sijoittamaan koulutukseen ja sivistyspalveluihin ja maahan syntyi todellinen yleinen kirjastolaitos. Näin kirjastojen käytön kasvu jatkui uudelle vuosituhannelle asti. Jos lasketaan kehityksen tunnuksena lainojen määrä, Nakkilassa se oli melkein kaksinkertaistunut seitsemässä vuodessa eli 8882:sta 16543:een. Käsikirjastoon, joka vuodesta 1963 sijaitsi tutkijanhuoneessa, oli hankittu nuotti- ja levyhylly, levysoitin sekä 22 äänilevyä ja kielikursseja. Myös kirjoituskone oli ostettu vuonna Edelleen yhteistyö koulujen kanssa sujui hyvin ja tutustumiskäynnit kirjastoon ja kirjaesittelyt koululaisille olivat suosittuja. Kirjastontarkastajien työstä tuli entistä tärkeämpää. Kirjasto-ohjelmien avulla he ohjasivat tarpeellisiin toimenpiteisiin ja valvoivat niiden noudattamista. Ohjelmat myös suuntasivat tarkastajien ja kunnan kirjastotoimen ponnistelut samaan suuntaan, joten kehittämistyö sai tavoitteellisen ja järjestelmällisen luonteen. Vuoden 1963 teemana oli sivukylien kirjastopalvelujen kehittäminen sekä pää- ja sivukirjastojen yhteistoiminnan järjestäminen. Vuoden 1964 kirjasto-ohjelmaan kuului kirjastojen suhde- ja tiedotustoiminnan tehostaminen eli kirjaston tunnetuksi tekeminen. Toimenpiteeksi oli merkitty tutustumiskäyntejä, kirjaesittelyiltoja, audiovisuaalisten välineiden hankkiminen, mikä oli toteutettu Nakkilan pääkirjastossa. Myös kirjastokilpiä ja tienviittoja oli hankittu kaikille kirjastolle vuodeksi Vuosi 1965 omistettiin kirjastojen kokoelmien tarkastamiseen ja täydentämiseen. Tarkastuksen yhteydessä piti poistaa epäsiistit kirjat ja siirtää varastoon vanhentuneet teokset. Täydennyshankintoihin voisi käyttää huomattavan osan kirjamäärärahoista. Talousarviossa vuodelle 1965 valtuuston hyväksymät määrärahat olivat paljon pienemmät kuin lautakunnan ehdottamat, eikä niillä ollut mahdollisuutta täydentää kirjastokokoelmaa suosituksen mukaan. Samana vuonna uuden kirjastonhoitajan Ritva Koivumäen oli pakko perehtyä kaikkiin, myös edellisiin, kirjastoohjelmien määräyksiin. Hän kirjoitti ohjeita sivukirjastonhoitajille, pyysi neuvoja kirjastontarkastaja Veikko Junnilalta pääkirjaston kortiston uudistuksesta. Vastauksessa

29 28 Junnila suositteli myös kortiston uusimisen yhteydessä tekemään inventaarion ja poistot. Inventaarion yhteydessä tulivat esille kadonneet kirjat, jotka olivat jääneet palauttamatta. Tästä puhuttiin Nakkilan kirjastolautakunnan kokouksessa: Inventaariossa tuli myös ilmi puutteellisia merkintöjä. Osa kirjoista oli nähtävästi jo aikaisemmin poistettu, mutta merkinnät tästä puuttuivat. Mitään tarkkaa ajankohta kirjojen katoamisesta ei voida antaa, koska kirjastossa aikaisemmin ei ole pidetty inventaariota. 1 Kortistotyö ja inventaario kuitenkin jäivät kesken, koska kunnanhallitus ei myöntänyt sitä varten kuin noin puolet anotusta määrärahasta. Vuoden 1966 teemana oli pää- ja sivukirjaston toimiminen oppilaskirjastona. Ritva Koivumäki ohjasi sivukirjastot huolehtimaan erityisesti lastenkirjojen määrästä, jonka tulisi olla noin 25 % kirjaston koko kirjakokoelmasta, sekä tietokirjojen riittävyydestä kirjavalinnassa. Myös kirjaston laatu olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvänä välttämällä liian kevyen kirjallisuuden tarjontaa aikuisille ja kirjojen ostamista kirja-asiamieheltä. Vuonna 1967 huomiota kiinnitettiin kirjastojen aukioloaikoihin niin että ne olisivat riittävät ja kirjaston toiminta-alueen asukkaille sopivat. Nakkilan kirjastolautakunta nosti tämän kysymyksen jo vuoden 1964 alussa ja yhdisti sen luonnollisesti palkankorotukseen: kun lisätään aukioloaikaa, nostetaan samalla kirjastonhoitajan palkkaa. Talousarviossa vuodelle 1964 kirjastolautakunta esitti ensimmäistä kertaa palkankorotusta yläkansakoulunopettajan viikkoylituntipalkkiota vastaavaksi ja epäpäteville kirjastonhoitajille samaa palkkiota 10 % vähennettynä. Kirjastolautakunta viittasi Opetusministeriön kirjastohenkilökunnan palkkauksen perusteihin ja totesi, että pää- tai sivukirjaston hoidosta on enemmän työtä kuin oppilaskirjastosta. Kouluhallituksen määräyksen mukaan opettajille ei makseta korvausta lähtien, ja kansakoululautakunta kokouksessaan päätti ehdottaa oppilaskirjastot yhdistettäväksi sivukirjastoihin Lattomeren, Pyssykankaan ja Ruskilan kouluissa. Tämän perusteella ja kirjastontarkastajan kiertokirjeen mukaisesti kirjastolautakunta ehdotti kunnanhallitukselle, että Lattomeren, Pyssykankaan ja Ruskilan oppilaskirjastojen hoitajien palkkaukseen varattu yhden viikkoylituntipalkkion suuruinen määräraha siirrettäisiin kirjastolautakunnan käyttöön. Tällöin voitaisiin sivukirjastot pitää auki 3 tuntia viikossa eli 1 tunti koulun päätyttyä oppilaille ja 2 tuntia illalla aikuisille. Kaikille kirjastonhoitajille palkkaus tulisi jatkuvasti olemaan sama kuin yläkansakoulunopettajan viikkoylituntipalkkio. 1 Kirjastolautakunnan kokouksen pöytäkirja /16

30 29 Tästä alkoi kunnanhallituksen ja kirjastolautakunnan taistelu aukioloaikojen lisäämisestä ja palkan korotuksesta, joka kesti 4 vuotta kirjastolautakunta kokouksessaan totesi: Koska kunnanhallitus ei ole vielä tehnyt päätöstä, sivukirjastonhoitajat ovat ilmoittaneet, etteivät he enää pidä kirjastoa avoinna oppilaille koulutuntien päätyttyä, ennen kuin he saavat tiedon palkkion suuruudesta ja maksamisesta." 1 Vuoden lopussa pääkirjastonhoitaja Kalevi Ketonen on ilmoittanut pyytävänsä eroa toimestaan, jos kirjastonhoitajien palkkaus jää samalle tasolle. Kirjastolautakunnan kokouksessa hän sekä Pyssykankaan kirjastonhoitaja Pirkko Kylänpää erosivat palkkion takia ja helmikuussa 1965 kirjastolautakunta esitti palkankorotusehdotuksen uudelleen Veikko Junnila ehdotti aukioloajan lisäämistä 8-10 tuntiin viikossa, koska kotilainojen määrä on jo yli Kirjastolautakunta esitti kunnanhallitukselle, että pääkirjasto olisi auki ma, to ja ti, pe ja lisäksi tunti joka päivä sisätöihin eli työaika olisi yhteensä 14 tuntia viikossa. Tätä perusteltiin sillä, että lainausluvut ovat jatkuvassa nousussa ja koululaisia varten kirjaston pitäisi olla auki päivälläkin. Palkankorotus olisi silloin 223 mk/kk. Kunnanhallitus vastasi, että pääkirjaston aukioloaikaa lisättäisiin vain kahden tunnin päivävuorolla tai Kirjastolautakunta silti ehdotti kokouksessaan ma, ti, pe ja to sekä tunti joka päivä sisätöihin. Palkankorotus laskisi silloin 190 mk:aan/kk, mutta kunnanhallitus edelleen hyväksyi vain kahden tunnin lisäyksen. Marraskuussa 1965 Veikko Junnila kirjeissään muistutti, että Kouluhallituksen yleiskirjeen 1963 mukaisesti Nakkilan kunnan kokoisen maalaiskunnan osalta aukiolosuositus olisi 16 tuntia viikossa eli 5 päivää ja lähetti samat ohjeet myös kunnanhallitukselle. Mutta ainakin 8-10 tuntia viikossa alkaen oli hänen aukiolomääräyksensä, ja kirjastolautakunta kokouksessaan taas ehdotti ma, ti, pe ja to Vuoden päästä kirjastolautakunta kokouksessaan todisti, että jo elokuussa 1965 se päätti yksimielisesti esittää kunnanhallitukselle pääkirjaston aukioloajan lisäämistä 8 tuntiin. Asiasta on sen jälkeen useaan otteeseen neuvoteltu kunnanhallituksen kanssa. Tänään on viimein saatu kunnanhallitukselta lopullinen vastaus, jossa kunnanhallitus ilmoittaa, ettei se katso aiheelliseksi lisätä pääkirjaston aukioloaikaa. Pääkirjasto pidetään siis edelleen avoinna 6 tuntia viikossa. 2 Veikko Junnila 1 Nakkilan kirjastolautakunnan kokouksen pöytäkirja /3 2 Nakkilan kirjastolautakunnan kokouksen pöytäkirja /25

31 30 vuorostaan varoitti, että mikäli kunnanhallitus ei noudata tarkastajan kehotusta, asia on alistettava kouluhallituksen ratkaistavaksi. Vuoden 1967 alussa kirjastolautakunta ehdotti 9 tuntia viikossa eli ma, ti, pe ja to ja palkankorotus nykyisen tason mukaan olisi 3121 mk/v (yleisen palkkatason mukaan se tekisi noin 4700mk/v!). Mutta kunnanhallitus hyväksyi 2800mk/v. Kirjastolautakunta kokouksessaan totesi, että kunnanhallitus on hyväksynyt ehdotetut aukioloajat. Mutta kyseessä ei ollut palkankorotus, vaan palkan maksaminen lisättävillä tunneilla ja todellisuudessa palkka tulisi alenemaan. Siksi kirjastolautakunta päätti jättää aukioloajan ennalleen. Huhtikuussa 1967 Veikko Junnila kehotti kirjastolautakuntaa ottamaan aukioloasian käsiteltäväksi uudelleen. Hänen mielestään siihen ei kannattanut liittää palkkakysymystä. Jos kunnanvaltuuston päätöksellä asia siirrettäisiin toteutettavaksi alkaen, kirjastolautakunta voisi saada mukaan myös palkankorotuksen. Mutta kunnanhallitus toisti jatkuvasti, ettei ollut aihetta korotuksiin, vaikka kirjastolautakunta on pyytänyt tutustumaan Suomen kirjastonhoitajat ry:n palkkanormeihin. Lopulta pääkirjasto oli avoinna 9 tuntia viikossa, sivukirjastot 2 tuntia eli ½ tuntia koululaisille koulutuntien päätyttyä ja ½ tuntia aikuisille illalla. Sivukirjastoissa elokuusta 1965 lähtien kirjastonhoitajien virat julistettiin jatkuvasti haettavaksi luultavasti huonon palkkauksen takia. Toukokuussa 1969 Ritva Koivumäki yritti vielä kerran nostaa palkankorotuskysymyksen esille ja kirjastolautakunta on puoltanut anomusta, koska se oli täysin oikeutettu, mutta kunnanhallitus päätti yksimielisesti hylätä kyseisen anomuksen. Vuosien kirjasto-ohjelmana oli kirjastotoiminnan rationalisoiminen. Kirjastolautakuntia kehotettiin tutkimaan, onko kunnan kirjastotoiminta suunniteltu ja järjestetty mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti. Veikko Junnila kirjoitti kirjeen Nakkilan kirjastolautakunnalle, jossa pyysi antamaan selvityksen, miksi kirjasto ei toimi täysin tehokkaasti. Hänen tietojansa mukaan Nakkilan kirjastomääräraha vuonna 1968 oli 3,58 mk/asukas (piirin maalaiskuntien keskiarvo 4,65mk/as), kirjallisuusmääräraha oli 1,27 mk/as (keskiarvo 1,73 mk/as), kirjoja oli Nakkilassa 1,56 kpl/as (keskiarvo 2,76) ja lainoja 2,41l/as (keskiarvo 3,59). Kirjeen johdosta kirjastolautakunta kokouksessaan esitti, että kunnanhallitus ei ole myöntänyt kirjastolle tarpeeksi suurta määrärahaa kirjastolautakunnan toistuvista anomuksista huolimatta. Siksi kirjakokoelma pysyy jatkuvasti liian pienenä. Myös sivukirjastot eivät täysin vastaa tarkoitustaan. Sivukirjastonhoitajat saavat kyllä ohjeita ja kirjasto-

32 31 lautakunta sekä pääkirjastonhoitaja käyvät tutustumassa, mutta yhteisiä kokouksia ei ole pidetty. Sen sijaan kirjaston kalusteet ja työvälineet ovat lautakunnan mielestä tyydyttävät ja vuonna 1970 aiotaan hankkia pääkirjastoon lisää hyllytilaa. Sivukirjastojen lakkauttaminen ja päätoimisen kirjastonhoitajan viran perustaminen Syyskuussa 1970 kirjastolautakunta kokouksessaan päätti pyytää tarkastajalta ohjeita tilanteen kartoittamiseksi. Tilanne on sellainen, että Lattomeri liitetään vuoden 1971 alussa Poriin ja Lattomeren sivukirjasto siirtyy myös Porin kaupunginkirjastolle. Pyssykankaan koulu on lakkautettu ja sivukirjasto ei enää palvele koululaisia. Koulua käytetään muihin tarkoituksiin, mutta kirjasto on edelleen paikallaan. Myös Ruskilan sivukirjaston kohtalo on vaakalaudalla. Nakkilan kunnanhallitus on antanut kirjastolautakunnan tehtäväksi tutkia, olisiko tarkoituksenmukaista lakkauttaa sen toiminta pääkirjaston läheisyyden ja vähäisen käytön takia. Koulutoimentarkastaja Veikko Junnila 1 ei kannattaisi sivukirjastojen toiminnan lopettamista, koska Nakkilan kunnan kirjastolaitos määrärahojen ja toiminnan osalta ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla naapurikuntiin verrattuna. Hänen mielestään olisi kiinnitettävä huomiota toiminnallisen tehon korottamiseen eikä kirjastopisteiden vähentämiseen. 2 Kirjastolautakunta esitti oman mielipiteensä kyseisestä asiasta. Sen mukaan Ruskilan sivukirjaston toiminta on hyvin vähäistä ja sinne käytetyt rahat tulevat vain harvojen hyödyksi. Mutta jos se suljetaan, Nakkilan kirjasto jää yhä enemmän jälkeen yleisestä tasosta. Siksi Ruskilan sivukirjasto voidaan sulkea, jos samalla pääkirjaston toimintaa tehostetaan tuntuvasti. Sen tulisi olla avoinna 16 tuntia viikossa ja lisäksi tulisi myöntää ylimääräistä kirjallisuusrahaa, jolla saataisiin kirjavarasto ajanmukaiseksi. Vuosittaisia määrärahoja pitäisi myös korottaa. Toukokuussa 1971 kirjastolautakunta ehdotti kunnanhallitukselle, että Ruskilan sivukirjasto suljettaisiin ja sen kirjavarasto ja määrärahat siirrettäisiin pääkirjastoon. Kunnanhallituksen ja tarkastajan kesken on neuvoteltu asiasta ja tällöin on selvinnyt, ettei Ruskilan sivukirjaston ylläpitämistä pidetä tarpeellisena. Kunnanhalli luvulla kirjastontarkastajista tuli koulutoimentarkastajia lääninhallituksiin (Mäkinen 2009, 419) 2 Veikko Junnilan kirje Nakkilan kirjastolautakunnalle

33 32 tus on ehdottanut Ruskilan sivukirjaston lakkauttamista lukien ja samalla ilmoittanut, että kunnan toiminnan ja talouden suunnittelun yhteydessä kirjastotointa pyritään tehostamaan. Kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti hyväksyä kunnanhallituksen ehdotuksen. Vuoden päästä kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa myös Pyssykankaan sivukirjaston lukien kunnanhallituksen ja kirjastolautakunnan esityksen mukaisesti. Sivukirjastojen lopettamisen johdosta pääkirjaston aukioloaikoihin oli lisätty kaksi tuntia vuoden 1971 lopussa ja kaksi tuntia maaliskuusta 1972 lähtien. Toukokuussa kirjastolautakunta on 5-vuotisssuunnitelmaa tehdessään ehdottanut pääkirjaston aukioloajaksi 16 tuntia viikossa vuoden 1973 alusta lähtien kirjasto oli avoinna joka arkipäivä eli 24 tuntia viikossa. Kokouksessaan kirjastolautakunta käsitteli ensimmäistä kertaa pääkirjaston sivutoimisen kirjastonhoitajan viran muuttamista päätoimiseksi. Tarkastajan antaman lausunnon mukaan kirjaston kotilainausten pitää ylittää kahtena peräkkäisenä vuonna, ennen kuin kirjasto saa valtionapua päätoimisen kunnankirjastonhoitajan virkaan. Koska tätä ehtoa ei vielä täytetä, kirjastolautakunta päätti ehdottaa kunnanhallitukselle, että pääkirjaston virka pidettäisiin sivutoimisena ainakin vielä vuoden. Lopulta kunnankirjastonhoitajan virka oli avoinna lähtien. Toukokuuhun mennessä ei ollut vielä päteviä hakijoita ja lääninhallitus myönsi luvan jättää kyseinen virka haettavaksi julistamatta vuoden 1974 loppuun. Huhtikuussa 1975 lääninhallitus taas myönsi samanlaisen luvan kyseisen vuoden loppuun. Samalla kirjastolautakunta ehdotti kunnanhallitukselle kirjastoapulaisen viran perustamista vuoden 1976 alusta lähtien. Sen edellytti lainaus- ja työmäärä. Myös aukioloaikaa voitaisiin lisätä ja työajat järjestää vuoroviikkoina aamu- ja iltatyönä ja sen lisäksi kirjastoapulainen toimisi tarvittaessa kirjastonhoitajan sijaisena. Kirjastolautakunta ehdotti myös, että samassa ilmoituksessa voitaisiin julistaa haettavaksi 1976 vuoden alussa molemmat virat, mikä auttaisi kirjastonhoitajan viran täyttämisessä. Loppujen lopuksi kirjastonhoitajan virka oli täytetty keväällä 1976 ja kirjastoapulainen aloitti työt helmikuussa 1977.

34 luvun alusta yleistyivät kirjastopäivät ja neuvottelutilaisuudet Satakunnassa ja sen ulkopuolella, joihin osallistui kirjastonhoitaja Ritva Koivumäki sekä joskus kirjastolautakunnan jäsen. Kirjastossa edelleen pidettiin kirjaesittelyjä ja tehtiin luokkakäyntejä, lisäksi oli järjestetty nuorisoillat, vuonna 1975 myös yhdessä nuorisolautakunnan kanssa. Satutunteja pidettiin kerran kuukaudessa keskiviikkoisin ja kansalaisopiston kirjallisuuspiiri kokoontui kirjastossa 3 kertaa tiistai-iltaisin. Kirjastonhoitaja oli aina läsnä kaikissa tilaisuuksissa. Kirjaston toiminta oli vilkastunut huomattavasti, lainausluvut kasvoivat jatkuvasti, mutta silti kirjastolautakunta todisti tilastojen perusteella, että olosuhteet Nakkilan kirjastossa ovat huonot, varsinkin kirjojen määrän suhteen erittäin huono. Esim. tietokirjat ovat jo vanhentuneita, koska määrärahat eivät ole riittäneet niiden uusimiseen. Kirjastolautakunta päätti ottaa asian huomioon talousarviota laadittaessa ja samassa kokouksessa ehdotti lainausjärjestelmän muuttamista. 1 Nakkilan kirjaston huima nousu alkoi vuodesta 1976 määrärahojen kasvun takia. Vuonna 1973 kirjastokomitea ehdotti kantokykyluokitukseen perustuvaa laskennallista valtionosuusjärjestelmää, joka nostaisi kirjastojen valtionapua 73 % suuremmaksi kuin vanhassa järjestelmässä. Mitä alempi kantokyky kunnalla olisi, sitä suurempi olisi valtionosuusprosentti kirjastojen käyttömenoissa. Tämä malli toteutui, kun kirjastojen valtionosuusjärjestelmä liitettiin peruskoulun ja lukion valtionosuusuudistukseen Keväällä 1976 Nakkilan kirjastoon tuli ensimmäinen alan ammattilainen, uusi kirjastonhoitaja Leena Purhonen (Rahnasto). Elokuussa kirjastolautakunta oli päättänyt hankkia sähkökirjoituskoneen sekä puhelimen, myös kirjaston valaistuksen parantamiseen pyydettiin lisää määrärahaa. Syksyllä yksikorttilainausjärjestelmä muutettiin vähitellen Detroit-järjestelmäksi. Se toimi siten, että jokaisen kirjan takasivun taskulla oli kirjankortti. Asiakkaalla oli myös lainauskortti, josta hän katsoi ja merkitsi kirjankorttiin lainaajannumeronsa, antoi sen kirjastonhoitajalle ja laittoi taskuun valmiiksi leimatun eräpäiväkortin. Palautettaessa kirjastonhoitaja etsi kirjankortin ja laittoi sen takaisin taskuun. Uusi lainausjärjestelmä oli nopeampi, tarkempi ja vaivattomampi hoitaa kuin yksikorttijärjestelmä. 1 Nakkilan kirjastolautakunnan kokouksen pöytäkirja /20, 22

35 34 Kirjankortti ja asiakkaan lainauskortti Aikaisemmin kirjastolautakunnan ehdottamaan valokuvausjärjestelmään siirtymiseen tarvittaisiin ATK-palvelua ja kalliita investointeja, kuten lainauskamera ja mikrofilminlukulaite, jotka eivät sovi vielä tämän kokoiselle kirjastolle. Mikrofilmien lukulaite hankittiin myöhemmin vuoden 1978 lopussa. Kirjaston vuoden 1977 talousarviossa oli varattu määräraha siirtokokoelmien perustamiseen, joiden avulla pyrittiin parantamaan sivukylien kirjastopalveluja. Kirjat tuotiin pääkirjastosta lainaksi ja vaihdettiin sopivin väliajoin. Kirjastolautakunta kokouksessaan päätti perustaa aluksi vain yhden siirtokokoelman Matomäen koululle ja vasta kun siitä on saatu kokemuksia, harkita niiden määrän lisäämistä. Siirtokokoelman tulisi olla avoinna 2-3 tuntia viikossa eli tunnin päivällä koululaisille ja 2 tuntia illalla aikuisille, kuten oli aikanaan suunniteltu sivukirjastoissa. Myöhemmin kirjasto tarjosi koulujen kirjastoille mahdollisuutta lainata kirjan siirtokokoelmia oppilaiden lainattavaksi. Tällaista menettelyä kokeiltiin onnistuneesti ensin Anolan koulun kanssa ja kutsuttiin erityisesti kauimpana kirjastosta olevat koulut tarttumaan tilaisuuteen. Vuonna 1977 aukioloaikoihin oli lisätty 2 tuntia, mikä teki yhteensä 26 tuntia viikossa. Menot nousivat 48 % ja Nakkilan kirjasto lähestyi läänin keskitasoa. Siihen oli vaikuttanut myös päätoimisen kirjastoapulaisen palkkaus. Kirjastonkäyttö on lisääntynyt ripeästi. Vuodesta 1973 vuoteen 1978 lainaus on kasvanut :sta :aan eli noin 140 %, lainaajien määrä vastaavasti 623:sta 1524:aan eli 145 % kun taas ko-

36 35 ko maan lisäys on ollut 54 %. 1 Mutta silti syyskuussa 1979 Harjavalta -lehden toimittaja toteaa, että Nakkilan kirjasto on Turun ja Porin läänin tilastoissa vielä heikoilla, vaikka kasvua määrärahoissa onkin tapahtunut. Etenkin kirjamäärässä tilanne on vaikein, mikä sijoitti Nakkilan vuoden 1978 kuntakohtaisessa tilastoissa kolmanneksi viimeiseksi luvun loppupuolella kirjaston oheistoiminta oli aika monipuolista ja mielenkiintoista. Lasten vuoden 1979 kunniaksi järjestettiin 19 satutuntia ja kirjoituskilpailu, johon osallistui 451 alle 13-vuotiasta koululaista. Leena Purhonen on tehnyt useita esityksiä lukemisesta ja lastenkirjoista opettajille, perhepäivähoitajille ja vanhemmille. Kirjastonkäytön opetusta annettiin 24 koululuokalle eli yhteensä 503:lle oppilaalle. Kirjanäyttelyitä oli 18 eri aiheesta, lisäksi oli taidenäyttely nuorten taideleirin töistä. Järjestettiin myös kaksi yleisötilaisuutta, toinen aikuisille ja toinen nuorille. 3 Joulukuussa 1979 pidetyssä matineassa kirjailija Asko Martinheimo kertoi kioskikirjallisuuden epätodellisuudesta ja sen vaikutuksesta nuorison tunne-elämän ja kielelliseen kehitykseen. Omaa kirjallista toimintaa hän kuvailee näin: En kilpaile Anni Polvan kanssa, enkä pidä vahinkona, ettei painoksissa mene parin miljoonan kappaleen raja rikki. Kirjailijana pidän sanan puolta. Kirjan pitää antaa ajattelemisen lisäksi kielellisiä virikkeitä Matineaan osallistuivat myös muusikot Mari Matomäki ja Annukka Marjamäki, jotka soittivat huilulla ja sellolla, runoilija Minna Sulonen ja laulaja Kirsti Lempiäinen. 4 Nakkilan kirjasto oli mukana myös yhteisen kotiseutuaiheisen tietokilpailun järjestämisessä Kiukaisten ja Harjavallan kirjastojen kanssa naapuriviikon tapahtumissa kesällä Silloin jokainen kirjastonhoitaja pohti kysymyksiä oman kuntansa kohdalla, huolehti kirjastossa yleisölle tarkoitetusta informaatiosta ja kirjallisuudesta naapuriviikon aikana. Voi sanoa, että se oli ensimmäinen ponnistus eri kuntien kirjastojen väliseen yhteistyöhön. Kirjastolautakunta kokouksessaan käsitteli kirjasto-ohjesäännön uusimista Kouluhallituksen hyväksymän ohjesääntömallin pohjalta. Yksityiskohtaiset perustelut ohjesäännön muuttamiselle koskivat mm. kirjaston sijoituspaikan ilmoittamista, kirjaston toimintaa kansalaiskoulun oppilaskirjastona, virkaluetteloa ja kirjastoapulaisen kelpoisuusvaatimusta. Ohjesääntö päätettiin lähettää ensin lääninhallitukseen 1 Lalli Harjavalta Lalli Harjavalta

37 36 alustavaa lausuntoa varten, miten jälkeen lautakunta käsittelee ohjesäännön uudelleen, korjaa mahdolliset virheet ja lähettää sen eteenpäin kunnanvaltuustolle. Vuoden 1979 alussa oli myös käsitelty kirjastotoimen kehittämistavoitteet vuosina Turun ja Porin lääninhallituksen kouluosaston ryhmäkirjeen mukaan. Vuoden 1979 tavoite oli kirjastoaineiston valintaperusteiden määrittely, erityisesti lastenkirjallisuuden suhteen. Nakkilan kunnankirjastoa varten laadittiin valintaperusteet, jotka tulee tarkistaa vuosittain. Toinen tärkeä tavoite oli pääkirjastojen kortistojen saattaminen valtionavun edellyttämälle tasolle. Nakkilan kunnankirjaston kortisto oli osittain kunnossa, mutta suuria puutteita oli vanhemman kirjallisuuden luetteloinnissa. Ne ovat peräisin siltä ajalta, jolloin kirjastoa hoidettiin sivutoimisesti. Lautakunta totesi myös, että luetteloiden parantamiseen tällä hetkellä ei ole mahdollisuuksia, koska kirjastossa ei ole riittävästi työvoimaa. Käsitteet työvoimapula sekä tilakysymys ovat syntyneet juuri 1970-luvulla kirjastonkäytön voimakkaan kasvun aikana ja ovat valitettavasti edelleen ajankohtaisia. Epäkohtina ovat määrärahat ja henkilöstöpula 1980-lukua yleisten kirjastojen historiassa Ilkka Mäkinen kutsuu kysymysten vuosikymmeneksi kun ammattikunnan piirissä pohditaan vakavasti kirjastolaitoksen ja kirjastotyön merkitystä. Huolen syy oli kirjastojen käytön niukka kasvu verrattuna edellisen vuosikymmenen prosenttilukuihin. Vuoden 1986 kirjastolailla pyrittiin tehostamaan kuntien kirjastotoimintaa ja otettiin mukaan uusi käsite kunnan kirjastolaitos. 1 Valtion kirjastohallintoviranomaisten työ ja valtionosuusjärjestelmä muuttuivat valvonnasta kirjastotoimen suunnitteluun ja seurantaan. Kirjastotoiminnan rahoitus oli tiukasti kiinni muuhun kunnalliseen palvelutoiminnan rahoitukseen. Vuodesta 1979 kirjastot saivat valtionavustusta samoin perustein kuin oppilaitokset. Käyttökustannusten valtionosuus oli vuosina %. Nakkilan kohdalla se teki % ja siihen vaikutti säädöksien noudattaminen, jotka koskivat henkilöstöä, kirjastotiloja ja aineistoa. Valtio maksoi osuuden ensin ennakkona ja sitten kirjaston käyt- 1 Mäkinen 2009, 431, 432

38 37 tökustannusten valtionosuusselvityksen mukaan kouluhallitus teki päätöksen loppusuorituksesta tai valtiolle palautettavista summista. Vaikka valtionosuuden prosenttiluku oli noussut, valtio samalla kannusti säästöihin. Opetusministeriö kirjeessään antoi ohjeita peruskoulun, lukion ja kirjastotoimen taloudellisesta järjestämisestä, joiden mukaan tulisi pyrkiä säästötoimenpiteisiin vuonna Suomen kaupunkiliitto ja Suomen kunnallisliitto käsittelivät asiaa yleiskirjeessään ja tekivät yksityiskohtaisempia kannanottoja säästökohteista. Kirjastotoimen osalta energiasäästön lisäksi tulisi järjestää taloudellisemmin oheistoimintaa kuten näyttelyitä, satutunteja jne. ja kirjastoaineiston hankinnassa tulisi asettaa pääpaino kirjallisuuden hankintaan av-aineiston sijaan. Nakkilan kirjastotoimen osalta on todettu, ettei ole mitään säästettävää, koska määrärahat ovat aina olleet hyvin pienet. Käyttömenojen nousun vuoden 1982 talousarviossa muodostivat palkkausmenot kirjastoamanuenssin viran perustamisen vuoksi, mutta sen prosenttiyksikkö oli pienempi kuin indeksien edellyttämä korotus. Oheistoiminnat olivat erittäin vähäisiä, pääosin kirjaston oman henkilökunnan tekemiä näyttelyjä omasta materiaalista sekä tietokilpailuja ja satutunteja. Av-toimintaa kirjastossa ei ollut lainkaan tilojen puutteen vuoksi. 5-vuotisessa kunnanhallituksen käyttötalous- ja kuntasuunnitelmissa kirjaston kohdalla menot olivat nousussa vuodesta vuoteen, mutta jos verrataan niitä vuosina 1984 ja 1994, lukemat ovat suurin piirtein samat. Kirjastolautakunnan lausunnoista kuntasuunnittelutoimikunnalle näkyy selvästi, että ehdotetut määrärahat eivät vastaa kasvavaa kirjastotoimintaa. Kirjastolautakunta päätti myös lähettää vuosittain kuntasuunnittelutoimikunnalle selosteet läänin ja valtakunnallisista tilastoista, jotka osoittavat kirjaston olevan kirjamäärän ja määrärahojen suhteen jälkeenjäänyt. Vuoden 1986 lisätalousarviossa kirjaston kohdalla oli tehty 2 % vähennykset kun kirjastolautakunnan bruttomenot kuluvan vuoden talousarviossa olivat vain 1,4 % ja nettomenot vain 0,77 % kunnan koko talousarviosta. Kouluhallituksen, Turun ja Porin läänin sekä Nakkilan kunnankirjaston tilastoissa 1980-luvulla käy ilmi, että kirjaston käyttö ja lainausmäärä lisääntyivät jatkuvasti, mutta määrärahojen osalta kehitys hidastui koko ajan. Vuodelta 1982 kustannuksista ja suoritteista Nakkilan kirjasto oli neljänneksi viimeinen läänissä kun samalla lainausmäärä oli keskitason yläpuolella. Kirjastovarasto oli Turun ja Porin läänin kaikkein pienin, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan varsin uutta, koska yli puolet kirjoista oli hankittu viiden edellisen vuoden aikana. Kirjamäärän pienuudesta huolimatta

39 38 kirjasto pystyi tyydyttämään yleisön kysynnän melko hyvin. Myös kaukolainauksen käyttö oli kovasti lisääntynyt. Vuonna 1980 niitä saatiin 95 eli yli kolme kertaa enemmän vuoteen 1979 verrattuna. Kuitenkin vuodesta 1985 kaukolainojen määrä laski ja se merkitsi kirjastolle omavaraisuuden lisääntymistä. Vuosille kirjastolautakunta asetti omat tavoitteet kuntasuunnitelmaan. Yksi niistä oli sivukylien kirjastopalvelujen kehittäminen. Lautakunnan mielestä myös kirjastoauton hankkiminen yhteiseksi Nakkilan, Kiukaisten ja Harjavallan kanssa olisi hyvä ottaa mukaan. Ainakin siirtokokoelman lainaus oli jatkuvasti nousussa ja vuonna 1983 kokeiltiin lisätä aukioloaikaa kahdella tunnilla viikossa. Mutta neljän vuoden päästä Matomäen koululla toiminta päättyi, koska sitä hoitanut Ritva Aalto ei halunnut enää jatkaa ja toista halukasta ei ole löytynyt tilalle. Porin postialuekonttori tarjosi Hormiston konttoria siirtokokoelman paikaksi. Tällöin kirjoja voisi lainata postin aukioloaikana eli ma-pe 9-12 ja ja postinhoitaja huolehtisi lainaustoiminnasta ohjeiden mukaan. Kunnan kokonaiskustannukset vähenisivät ja asiakkaat suhtautuivat siirtämiseen kyselyjen perusteella myönteisesti. Vuonna 1984 kirjasto muutti uusiin tiloihin. Kahden vuoden toiminnan jälkeen nakkilalaiset ikään kuin löysivät kirjaston uudet tilat ja lainaus nousi jopa 37 %:lla. Tietokirjallisuuden osuus kasvoi 35 %:lla ja tämä todisti kirjaston merkityksen kunnallisena tietopankkina. Aikakaus- ja sanomalehtien määrä lisääntyi huomattavasti, AVmateriaalien kokoelma oli myös laajentunut. Mutta silti Kouluhallituksen ja läänin tilastoissa vuonna 1987 Nakkilan kirjaston tilanne ei muuttunut paljon: kirjamäärä oli edelleen pienempi kuin läänin kuntien keskiarvo, mutta lainauksien ja lainaajien määrät asukaslukuun verrattuna olivat keskitasoa suuremmat. Jatkuvasta rahapulasta huolimatta kirjasto jatkoi toimintaansa ja kehitti sitä eteenpäin kirjastolautakunta päätti, että Nakkilan kirjasto liittyy Kirjastopalvelun atk-luettelointipalvelun käyttäjäksi. Entisen vuosisarjaan oli oltu tyytymättömiä kirjastoissa sen hitauden ja nimikevalikoiman vuoksi. Myös lukuisten ylimääräisten korttien aakkostaminen ja säilyttäminen oli ollut työlästä. Helmikuussa 1989 oli hankittu mikrotietokone. Sillä tilataan ja tulostetaan luettelokorttitiedot Kirjastopalvelun rekisteristä, pidetään aineiston hankintarekisteriä sekä tehdään atk-pohjaisia tiedonhakuja tietokannoista. Samana vuonna kirjastossa aloitettiin videonauhojen lainaustoiminta. Ohjelmia oli tarkoitus myös esittää kirjastossa, erityisesti korkeatasoisia lastenohjelmia, ja sitä varten oli hankittu TV ja videonauhuri.

40 39 Kirjat tilattiin pääosin Nakkilan kirjakaupasta ja Kirjastopalvelun sidontapalvelun kautta sidottuja ja vahvistettuja kirjoja. Kirjoja hankittiin myös suoraan kustantajilta ja erilaisista alennusmyynneistä muilta toimittajilta, jos niillä oli suurempia alennuksia tai sopimuskirjakauppa ei välittänyt kaikkia tarvittavia kirjoja. Joskus kirjat tulivat tilaamatta ja toivat mukaan paljon vaivaa luvun alussa myöhässä olevien kirjojen perimisjärjestelmä oli muutettu. Ennen sitä myöhästymismaksut olivat 50p/viikko/kirja, enintään 2 mk/kirja, jos kirja on myöhässä 2 viikkoa. Lisäksi perittiin muistutuskortista postimaksua 1mk/kpl, lapsilta pelkkä postimaksu. Kortti lähetettiin kirjan ollessa myöhässä 3-4 viikkoa, kysytyistä kirjoista jo viikon myöhästymisen jälkeen. Ellei kirjaa palautettu, lähetettiin toinen muistutus. Mutta tämän jälkeen ei ollut varmaa keinoa kirjojen perimiseksi. Kirjastolautakunta kokouksessaan päätti kirjastonhoitajan selvityksen pohjalta eri kirjastojen perimisjärjestelmästä ottaa käyttöön Kokemäen kirjaston järjestelmän. Sen mukaan 1. muistutuskortti lähetetään, kun kirja on myöhässä noin 3 viikkoa, toinen noin 2 kuukauden kuluttua ja viimeiseksi lasku edellisestä noin 2 kuukauden kuluttua. Laskun mukaan tulee pankkisiirtolomake, jolla kirjat voi maksaa suoraan pankkiin. Laskua lähetettäessä asiakas asetetaan lainauskieltoon kunnes asia on selvitetty. Perittävät maksut olivat 1. muistutuskortilta 3 mk., 2. muistutuskortilta 5 mk. ja perittävästä laskusta 7 mk. Vuonna 1983 kirjasto on ryhtynyt keräämään aineistoa kotiseutukokoelmaansa varten eli sekä Nakkilasta kertovaa aineistoa että nakkilalaisten kirjoittajien sekä liikkeiden ja järjestöjen julkaisemaa materiaalia. Eri paikkoihin lähetettyihin tiedusteluihin ei tullut paljonkaan vastauksia. Kouluilta ja eräältä pienviljelijäyhdistyksen naisjaostolta kirjasto sai vuosikertomuksia vuoteen Muuten kotiseutukokoelman laajentumista piti vielä odottaa. Toukokuussa 1985 kunnanhallituksen aloitteesta ja lautakunnan päätöksestä kirjastoon oli sijoitettu kunnan ilmoitustaulu. Se ei ollut kuitenkaan virallinen julkisten kuulutusten ilmoitustaulu, mutta siinä julkaistiin kaikki viralliselle ilmoitustaululle tulevat ilmoitukset. Vuoden 1989 alussa kirjastoon oli vuokrattu kopiokone ja uusi palvelumuoto, kopiointipalvelu, oli käynnistynyt. Kopioida voitiin vain kirjaston aineistoa, mutta ei asiakkaiden omia papereita, ja siitä perittiin maksua 1mk/sivu. Kopiokone oli myös henkilökunnan käytössä toimistotyössä kopiointia varten.

41 40 Vuonna 1989 Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjaston siirryttyä atkjärjestelmän käyttöön, alueen kirjastot olivat huolestuneita kuntiensa kirjastojen palvelutason ajanmukaisesta kehityksestä. Yhteisessä kirjeessä, joka oli laadittu Kankaanpään kaupunginkirjastossa, pyydettiin Porin kaupunginkirjaston lautakunnalta selvitystä mm. seuraaviin kysymyksiin: milloin alueen kirjastoilla on mahdollisuus päästä selailemaan maakuntakirjaston aineistorekisteriä, miten on mahdollista nopeuttaa ja rationalisoida kaukopalvelutoimintaa atk:ta hyväksikäyttäen. Nakkilan kirjasto-kulttuurilautakunta 1 päätti kokouksessaan allekirjoittaa yhteisen kirjeen ja samalla ryhtyi selvittämään toimenpiteitä Harjavallan, Kokemäen ja Nakkilan kirjastojen yhteisen atk-järjestelmän perustamiseksi. Kirjaston oheistoiminta 1980-luvulla oli aika monipuolista. Lapsille ja nuorille järjestettiin edelleen satutunteja, piirustuskilpailu Kirjastoseuran 75-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1985, tiedonhaun kilpailuja, nukketeatteriesityksiä sekä lasten oma kirjallisuuspiiri. Aikuisille oli omat kirjoitus- ja tietokilpailut, matineat, joihin osallistuivat kirjailijat Simo Ojanen, Arto Seppälä, Kari Levola, Hannu Niklander, Matti Mäkelä ja Timo Pusa, sekä taide- ja valokuvanäyttelyt. Vuodesta 1986 lähtien Harjavallan kansalaisopistossa toimi kirjallisuuden luentopiiri, joka kokoontui Nakkilan kirjastossa. Vetäjänä oli Leena Purhonen. Yleensä niissä keskusteltiin jostakin kirjasta ja joskus kutsuttiin kirjailijavieraita. Kirjastossa järjestettiin myös Nakkilan historiaan liittyviä tilaisuuksia. Professori Unto Salo kävi puhumassa Nakkilassa suoritetuista muinaiskaivauksista. Myös valtakunnallisiin tapahtumiin on osallistuttu. Esimerkiksi vuonna 1982 Lukusunnuntai, jossa teemana oli lyhyt proosa sekä Lukuviikko vuonna 1988 teeman Kirja elää kanssa. Ensimmäisessä järjestettiin kirjanäyttelyitä ja tietokilpailu, toisessa kirjanäyttely ja päivähoitolasten piirroksien näyttely. Kirjastoviikko- tapahtumassa helmikuussa 1988 aikuisille oli annettu mahdollisuus tutustua kirjaston palveluihin. Tarjottiin kahvia, kirjastokierroksia, opastusta ja myöhästyneistä kirjoista ei peritty maksua lainkaan. Tällainen toiminta ei olisi voinut onnistua ilman kirjaston henkilökunnan panosta luvun alussa uusien virkojen perustamisesta tuli ajankohtainen kysymys. Myös kunnan palkkausmäärärahat olivat Turun ja Porin läänin tilastoiden mukaan keskitason alapuolella. Vuodesta 1981 alkaen kirjastoon tuli järjestelyapulainen työllistä- 1 Vuodesta 1989 kirjastolautakunta muuttui kirjasto-kulttuurilautakunnaksi

42 41 mistuella. Samana vuonna opetusministeriö on asettanut työryhmän, joka lähetti kyselyn kirjastolaitoksen virkatarpeen kartoittamiseksi. Vuoden 1984 alussa opetusministeriö antoi uudet ohjeet henkilökunnan määrästä, joiden mukaan kirjastolaitoksessa pitäisi olla yksi viranhaltija tai työntekijä tuhatta asukasta kohti. Sen jälkeen Satakunnassa oli kartoitettu henkilöstötilanne vuodesta 1983, joiden mukaan Nakkilassa pitäisi olla 6 henkilöä eli 2 kirjastonhoitajaa ja 4 muuta työntekijää. Silloin kirjastossa oli kunnankirjastonhoitaja, kirjastoamanuenssi ja kirjastoapulainen. Amanuenssin virka perustettiin ja siihen valittiin Pirjo Erkkilä (Peltola). Vuonna 1984 perustettiin toinen kirjastoapulaisen virka ja Hilkka Toivanen tuli valituksi. Kirjastolautakunnan tavoitelistalla oli vielä toisen kirjastoamanuenssin viran perustaminen vuonna 1986 ja kirjastoapulaisen viran vuonna Kyselyssä 1986 kävi ilmi, että asiakkaat haluavat lisäystä aukioloaikoihin: 66 % haluaa aamupäiväaikoja ja 60 % lauantaina. Kirjastolautakunta päätti lisätä aukioloaikoja 4 tunnilla lähtien. Samat aukioloajat ovat nykyisinkin voimassa eli ma, ti, to, pe ja ke Mutta lauantaisin kirjastoa ei voitu pitää auki työntekijämäärän puitteissa, koska kussakin asiakaspalvelutyövuorossa oli oltava vähintään 2 työntekijää. Uuden kirjastolain ja -asetuksen mukaan kirjastolaitoksen virkanimikkeet muutettiin vuonna 1987 seuraavasti: kunnankirjastohoitaja kirjastotoimen johtajaksi, kirjastoamanuenssi kirjastonhoitajaksi ja kirjastoapulainen kirjastovirkailijaksi. Myös työt ovat jatkuvasti muuttuneet vaativammiksi ja vastuullisemmiksi, ja siitä seurasi lisäkoulutuksen tarpeellisuus. Koululutusmääräraha oli jaettu säännöllisesti vuodesta 1981 alkaen henkilökunnan sekä lautakunnan jäsenten kesken erilaisiin koulutustilaisuuksiin koko Suomen alueella. KYSY kirjastot ja lama 1990-luku Nakkilan kirjaston historiassa alkoi merkittävästä tapahtumasta. Kirjaston talousarviossa vuodelle 1990 oli varattu mk:n suuruinen määräraha Harjavallan, Kokemäen ja Nakkilan kirjastojen yhteisen atk-järjestelmän perustamiseen. Yhteiseen kirjastojärjestelmän kustannuksiin oli haettu läänin kehittämisrahaa kaikkiaan markkaa, mutta sitä ei saatu, ja kuntien oli pakko maksaa koko projekti

43 42 omalla kustannuksellaan. Tammi-helmikuussa 1990 tehtiin tarvittavat sopimukset ja sovittiin, että järjestelmän toimittaa KT- Tietokeskus Oy ja keskuslaitteiston sijaintipaikka on Kokemäki. Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kirjastot olivat tässä kehityksen kärjessä, sillä KYSY- järjestelmä oli sekä Satakunnan että KT- Tietokeskuksen ensimmäinen yhteisjärjestelmä eli kirjastokimppa. Ennen sitä oli pohdittu kovasti mitä hyötyä uudesta atk-järjestelmästä on ja miksi aletaan tehdä yhteistyötä. Vanhasta Detroit-järjestelmästä, joka oli käytössä Nakkilassa 12 vuotta, on tullut hidas ja altis inhimillisille virheille. Kun lainaus oli lisääntynyt tässä ajassa 150 % (40 000:sta noin :een), hyvin toiminut järjestelmä muuttui huonosti toimivaksi. Uuden järjestelmän etuudet ovat nopeus ja luotettavuus, kolmen kirjaston rekisterit, joiden avulla lainaaja saa helposti tarvitsemansa tiedot, ja henkilöstöpulaan helpotus. Yhteistyötä oli järkevää tehdä toiminnallisista ja taloudellisista syistä, koska sen avulla voitaisiin saada kustannussäästöjä, joustaa asiakaspalvelussa sekä profiloida kirjastojen väliset hankinnat ja kokoelmat. Esimerkiksi Nakkilassa erityishuomiota saisivat taide ja käsityö, Harjavallassa terveydenhuolto- ja sosiaaliala ja Kokemäellä maatalous. Asiakkaat hyötyivät yhteisestä järjestelmästä, koska he saivat samalla kertaa käyttöönsä kolmen kirjaston aineiston. Sama kirjastokortti kelpasi kaikissa kirjastoissa tai halutessaan aineiston sai naapurikirjastosta omaan kirjastoon lainattavaksi. Talousarvioesityksessä vuodelle 1991 kirjastojen yhteisen atk-järjestelmän perustamiskustannukset Nakkilan osalta oli markkaa ja menot vuonna 1992 oli markkaa. Kirjaston atk-rekisterit saatiin valmiiksi suunnitelman mukaan vuoden 1991 aikana. Helmikuussa 1992 ryhdyttiin käyttämään atk-ohjelmistoa kokonaisuudessaan, ohjelmiston uusinta versiota ja toukokuussa järjestelmä KYSY (=kirjastojen yhteinen systeemi) käynnistyi. Sen myötä oli tehostunut erityisesti opiskelijoiden tarvitsemien kirjojen käyttö alueella, koska ei tarvitse enää kysellä kir-

44 43 joja jokaisesta kirjastosta. Samalla tavalla oli tehostettu myös vanhojen kirjojen käyttöä sekä vieraskielisten ja muiden kalliimpien kirjojen kierrätystä. Kirjojen kuljetus paikasta toiseen järjestettiin kätevän kuriirisysteemin avulla. Vuonna 1995 KYSY- järjestelmän keskuskoneen laajentaminen tuli ajankohtaiseksi, koska kirjastojen rekisterit laajenivat jatkuvasti ja levymuistia ei ollut enää paljonkaan vapaana. Oli myös tarve lisätä yleisöpäätteitä sekä antaa oppilaitoksille mahdollisuus selata kirjaston rekisteriä omilla laitteillaan. Vuonna 1996 oli hankittu kirjastojärjestelmän osaksi kuittikirjoitin, joka korvasi leimattavat eräpäiväkortit. Vuoden 1999 alussa KYSY- kirjastojen aineistotietokanta oli selattavissa Internetin kautta, mutta omien lainojen uusiminen ja varausten tekeminen ei ollut vielä mahdollista. Kuvassa asiakaspäätteen aloitussivu. Samalla tarkistettiin sakkomaksuja. Uutta kolmen kirjaston yhteisessä järjestelmässä oli velkaraja eli asiakkaalla saa olla maksamattomia maksuja 50 markkaa. Sen ylityksen jälkeen seurasi lainauskielto. Kirjojen myöhästymismaksu oli 1mk/kpl viikossa ja alkoi kertyä, kun aineisto oli myöhässä vähintään 21 päivää. Jos aineisto oli varattu, lähetettiin pikamuistutus heti eräpäivän jälkeen ja se maksoi 10 mk. Kolmen muistutuksen jälkeen lähetettiin perintäkirje (50mk) ja lopuksi ulosottokirje (80mk). Kirjaston vanhat kortistolaatikostot tulivat tarpeettomiksi jo vuonna 1992 kirjaston siirryttyä atk-järjestelmän käyttöön. Pienessä osassa niissä säilytettiin vielä äänikasetteja, mutta vanhan ison kaksipuolisen laatikoston ja uuden kortistolaatikoston kirjasto-kulttuurilautakunta kokouksessaan päätti poistaa ja myydä esim. kouluille tai tarjouskilpailun perusteella eniten tarjoaville.

45 44 Lama toi merkittäviä heikennyksiä kirjastojen toimintaan luvun aikana kirjastoissa vähennettiin sekä aineisto- että henkilöstömenoja eikä näitä leikkauksia ole palautettu myöhempinä vauraampina aikoina. Vuonna 1993 uusi opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmä alensi opetusministeriön maksamien valtionosuuksien tasoa, koska rahaa siirrettiin sisäministeriölle käytettäväksi kuntien yleisiin valtionosuuksiin. Se tarkoitti sitä, että kunta voi päättää itsenäisesti, miten paljon ne rahoittavat kirjastojen käyttömenoja. Nakkilan kirjaston kohdalla käyttömenot olivat aina vähäisiä, ja kirjastonhoitajat yrittivät silloin tällöin saada huomiota päättäjiltä ja kutsuivat heitä tutustumaan kirjastoon. Vielä vuonna 1967 kirjastolautakunta totesi, että olisi toivottavaa, että kunnanhallitus lähettäisi edustajansa tutustumaan kirjastoon ja sen toimintaan. Kirjastonhoitaja Leena Purhonen toivoi vuonna 1981, että kirjaston palveluja käyttäisivät enemmän erityisesti kunnan päättäjät, jotka eivät aina tunnu olevan perillä kirjaston palvelumahdollisuuksista ja ongelmista. 1 Samana vuonna kirjastolautakunta on päättänyt laatia esitteen kirjastosta kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja kuntasuunnittelutoimikunnan jäsenille sekä eräille johtaville viranhaltijoille. Lamavuotena 1994 Nakkilan päättäjille luovutettiin kirjastoadressi kirjastopalvelujen säilyttämisen puolesta, kuten muillakin paikkakunnilla. Kirjastotoimen saamaa valtionosuutta kunnat eivät välttämättä käyttäneet kirjaston menoihin, vaan muihin menoihin, ja kirjaston osuutta supistettiin. Adressi oli kerätty kirjastossa, kirjakaupassa ja kouluissa. Menojen muutos vuosina Nakkilan kirjastossa oli suurin koko Suomessa eli -7,4 % kun lainojen määrä henkilötyövuotta kohti opetusministeriön tilastojen 1992 mukaan oli suhteellisesti suurin koko Suomessa eli ,3. Siivoojan toimi, joka oli perustettu vuonna 1984, muutettiin osa-aikaiseksi. Oli myös lopetettu lainausasema Hormistossa ja kustannuksia aiheuttavat oheistoiminnot sekä vähennetty kirjastoaineiston hankintaa luvun tilastoissa koko Suomessa lainaus ja kirjastokäynnit lisääntyvät voimakkaasti, kun taas aineiston hankinta ja henkilötyövuodet laskivat. Lainaus asukasta kohti kasvoi Nakkilassa 16,3:sta 22,7:ään ja lainaajien osuus väestöstä oli lähes 50 %. Kävijämäärän nousu liittyi kasvavaan työttömyyteen, kun ihmiset kävivät kirjastossa lukemassa lehtiä päivittäin. 1 Satakunnan Työ

46 45 Vaikeasta tilanteesta huolimatta kirjastoala kykeni kehittymään positiivisempaan suuntaan. Vuosikymmenen voittoihin voi laskea kampanjan kirjan arvonlisäveron alentamiseksi. Myös valtakunnallinen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelma antoi kirjastoille erityisen tehtävän verkkopalvelujen tasa-arvoisen saatavuuden takaajina. Nakkilan kunnankirjastolle oli myönnetty projektiraha mk verkkoyhteyksien kehittämiseen, tietoliikennekustannuksiin ja kirjastohenkilöstön täydennyskoulutukseen. Syyskuussa 1996 kirjasto-kulttuurilautakunta antoi kirjastotoimen johtajalle tehtäväksi valmistella laitteiden hankintaa ja niiden asennusta. Koko henkilökunta osallistui maakuntakirjaston järjestämään koulutukseen ja tammikuussa 1997 Internet-yhteys otettiin käyttöön. Sitä varten kirjastoon oli hankittu kaksi mikrotietokonetta, joista toinen oli liitetty Internetiin ja toinen oli tarkoitettu cd-romien tutkimiseen. Vuoden 1998 kirjastolaissa oli säädetty verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. 1 Uudessa laissa määrättiin kirjastopalvelujen järjestäminen kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi. Ennen tätä toiminta oli ollut vapaaehtoista, vaikka joka kunnassa oli kirjasto. Toinen uudistus oli kuntien velvollisuus arvioida järjestämäänsä kirjasto- ja tietopalvelua. Arvioinnin tarkoituksena oli parantaa kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta ja tukea niiden kehittämistä. Lain mukaan kirjastossa piti olla riittävä määrä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutuksen saanutta henkilöstöä. Myös omat, kirjastoa koskevat, käyttösäännöt voi olla. Elokuussa 1999 kirjastokulttuurilautakunta hyväksyi Nakkilan kunnankirjaston käyttösäännöt, joihin oli kirjattu käytössä olevat menettelytavat sekä asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet. Vaikka kirjastolaissa oli säädetty riittävä henkilökunnan määrä, vuosikymmenen loppuun saakka kirjastossa oli edelleen neljä virkaa: kirjastotoimen johtaja, kirjastonhoitaja ja kaksi kirjastovirkailijaa. Aukioloajat olivat lisääntyneet vuonna 1992 atkjärjestelmän tultua käyttöön yhdellä tunnilla arkipäivisin eli ma, ti, to, pe ja ke Vuonna 1994 helmikuusta lähtien kirjasto pidettiin avoinna myös lauantaisin, koska lainausluvut lisääntyivät koko ajan. Vuonna 1997 tilastojen mukaan Nakkilan kirjastossa oli jo 67,8 lainaa/aukiolotunti, Turun ja Porin alueella keskiarvo oli 58,6. Henkilötyövuotta kohti Nakkilassa oli lainoja , kun taas Turun ja Porin alueella Mäkinen 2009, 444

47 46 Kahtena vuotena peräkkäin Nakkilan kunta solmi palkallisen työ- ja virkaehtosopimuksen, joka oli ns. säästösopimus. Sen mukaan henkilökunnalta vähennettiin kolmen viikon palkka ja annettiin vastaava määrä vapaapäiviä. Kirjaston sulkeminen pitkäksi ajaksi tietenkin aiheuttaisi ongelmia kirjaston käyttäjille. Siksi kirjasto-kulttuurilautakunta päätti kirjaston suljettuna pitämisestä viitenä päivänä vuodessa, mutta vähitellen, esim. aattopäivinä, jolloin aukioloaika on muutenkin poikkeuksellinen. Vuoden 1999 alussa sattui erittäin vaikea henkilökuntatilanne, kun suurimman osan helmi-huhtikuuta työssä oli vain kaksi viranhaltijaa, joista toinen aamu- ja toinen iltavuorossa. Koska kirjasto oli avoinna myös lauantaisin, viikkovapaan takia perjantaisin töissä oli vain yksi virkailija, joka hoiti kaikki työt ja oli 7 tuntia asiakaspalvelussa, mikä on todella raskasta. Lamavuosina kirjaston aineiston hankintatapa ei muuttunut paljonkaan edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Ensin kirjastotoimen johtaja lähetti tarjouspyynnöt kirjakauppoihin ja pyysi näytelähetykset tilaamattomista kirjoista, mikäli se oli mahdollista. Sitten lautakunta teki tarjousten vertailun, jossa laskettiin alennusprosentit, rahti- ja toimituskulut ja maksuehdot, sen jälkeen yhteenveto ja päätös, mistä tehdään kirjahankinnat kuluvana vuonna. Vuodenvaihteessa tilanne tarkistettiin uudelleen. Poistettujen kirjojen kohdalla tapahtui muutos, ja se oli selkeä lamakauden merkki. Ennen vuotta 1992 ne yleensä luovutettiin Satakunnan maakuntakirjastolle, Suomen nuorisokirjallisuuden instituutille ja Kuopion varastokirjastolle. Mutta helmikuussa 1992 kirjaston henkilökunta myi vanhentuneita ja tarpeettomia tietokirjoja ja romaaneja talkoilla Lainan-päivän yhteydessä. Myynti tuotti noin 5500 mk, joka saatiin kunnanhallituksen luvalla käyttää uusien kirjojen hankintaan. Poistettujen kirjojen myynti tuli mahdolliseksi, kun kirjastolakia muutettiin v Nakkilan kirjaston oheistoiminnan punaisena lankana ilmestyy koko vuosikymmenen kautta lasten ja nuorten teema. Vielä 1980-luvulla huomattiin, että lasten ja nuorten lainausmäärät laskivat ja kirjastojen oli vaikeaa kilpailla TV-, video- ja peliviihteen kanssa. Mutta vuonna 1999 todettiin, että Nakkilan kohdalla lasten ja nuorten kirjojen lainaus on lisääntynyt. Syy tähän löytyy kirjaston toiminnasta. Oli hankittu hyviä kirjoja, sekä kauno- että tietokirjallisuutta, ja useampia kappaleita. Yhteistyö koulujen kanssa sujui erinomaisesti yleisen kirjaston ja koulun yhteissuunnitelman pohjalta. Siihen kuuluu mm. kirjastokäytön opetus, siirtokokoelmat, ryhmätöiden tekeminen myös aukioloaikojen ulkopuolella. Kaikenlaisia mielenkiintoisia tapahtumia oli

48 47 suunnattu juuri lapsille ja nuorille, kuten esimerkiksi kansainvälisen 1990 lukutaitovuoden kirjoituskilpailu tai SATU -kilpailu Sakari Topeliuksen muistovuoden kunniaksi ja kirja-aiheinen tietokilpailu vuonna Samana vuonna kirjastokulttuurilautakunta palkitsi ahkerat lukijat. Se oli osa valtakunnallista Kova lukija - kampanjaa. Ahkerien lukijoiden kanssa kuvassa vasemmalla kirjasto-kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Tapani Mäkinen. Vuonna 1994 Nakkilan kirjasto sai Suomen kirjastoseurasta kannustusrahaa ja järjesti kirjastolaitoksen 200-vuotisjuhlan kunniaksi kirjailijavierailukiertueen kouluille yhdessä Harjavallan ja Kokemäen kirjastojen kanssa. Silloin koululaiset saivat tavata Tuula Kallioniemen, Jukka Parkkisen ja Teemu Hirvilammen yhdessä muusikko Ari Taskisen kanssa. Ennen vierailua lapset lukivat ko. kirjailijoiden teoksia, joita hankittiin kirjastoihin tavallista runsaammin. Kiertueen jälkeisen kirjoituskilpailun avulla kerrattiin ja tehostettiin saatuja vaikutelmia. KYSY:stä Satakirjastoihin Vuoden 1998 kirjastolaki vei yleiset kirjastot uudelle vuosituhannelle, mutta kokonaisuutena se oli vain yleinen raami, joka ei puuttunut yksityiskohtiin ja salli monenlaisia kehitysmalleja. Uudessa tilanteessa oli tärkeää saada kirjastojen kehittäminen hallitusohjelmiin. Jos asiaa ei mainittu hallitusohjelmassa, sitä oli vaikeaa viedä eteenpäin, koska sen toteuttamiseen tarvittaisiin varoja. Siksi kirjastoväki pyrki osallistumaan ohjelmien tekemiseen kaikilla tasoilla. 1 1 Mäkinen 2009, 446

49 48 Kirjastopoliittisessa ohjelmassa vuonna 2000 työryhmän tehtävänä oli esittää ehdotus kirjaston roolista muuttuvassa toimintaympäristössä ja tiedon saatavuudesta tietoyhteiskunnassa. Siinä tarkistettiin kirjasto- ja tietopalvelujen ongelmat ja asetettiin tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset vuoteen 2004 saakka mm. paikallisella tasolla. Kirjastostrategia korosti kansalaisten ja alueiden tasavertaisuutta kirjastopalvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Kirjastojen kehittämisohjelmassa vuosille kirjasto nähtiin oman alueensa sivistyksen, tiedon ja kulttuurin palvelukeskuksena. Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehittämisohjelma 2007 kannusti lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, monipuolisten kirjastopalvelujen kehittämistä. Näiden ohjelmien mukaan Nakkilan kirjastossa tehtiin toimintasuunnitelmat kolmeksi vuodeksi, joissa vaihtelivat painopistealueet ja tavoitteet. Esimerkiksi toiminnan painopistealue vuosille oli kuntalainen tietoyhteiskunnassa ja tavoitteina olivat kuntalaisten tasa-arvoiset oikeudet tietoon ja virkistykseen, kansalaisvalmiuksien (mm. tiedonhankintataitojen) kehittäminen, lasten ja nuorten lukemisharrastuksen lisääminen jne. Suunnittelukaudelle samaa kehityslinjaa toteutettiin yhteistyössä muiden yleisten kirjastojen kanssa Opetusministeriön rahoittaman Suomen kirjasto-hankkeen kautta. Siinä oli yhtenä keskeisenä tavoitteena Tiedonhaun portti eli kaikille avoin tiedonhakusovellus, joka oli kehitetty kirjastojen yhteistyönä. Osana Tietoyhteiskuntataidot kaikille -kampanjaa myös Nakkilan kirjastossa opetettiin Internetin käyttöä senioreille. Vuonna 2001 opastajana toimi vs. kirjastonhoitaja Tarja Puodinketo. 1 Se oli tehty vuonna 2003

50 49 Nakkilan kirjasto osallistui myös erilaisiin hankkeisiin paikallis- ja valtakunnallisella tasolla. Kun 1990-luvun alusta lähtien kirjahankintamäärät olivat supistuneet, kuntien kirjahankinta laski noin miljoona nidettä vuoteen Siksi Suomen kulttuurirahasto aloitti 2007 Kirjatalkoot -kampanjan. Tarkoituksena oli lisätä kunnallisten kirjastojen kirjahankintoja yhteensä noin 3,5 miljoonalla eurolla kolmen seuraavan vuoden aikana, jos kunnat sitoutuvat pitämään kirjahankintansa ainakin nykyisellä tasolla. Nakkilan kirjasto sai Kirjatalkoiden tukea, koska silloin kirjahankintatilanne oli kohtuullisen hyvä. Lukuvuodeksi kirjasto on hakenut ELY -keskukselta avustusta Nuoret takaisin kirjastoon -hankkeeseen. Tarkoituksena oli järjestää yhteistyössä koulujen kanssa yläkouluikäisille nuorille kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvää toimintaa. Kirjastossa järjestettiin 12 kirjastonkäytönopetustuntia, lisäksi kirjavinkkari Reetta Saine Pirkkalan kirjastosta oli vinkkaamassa kirjoja yhteiskoulussa neljän oppitunnin ajan. Nuortenosaston kirjat on järjestetty aiheittain ja alakertaan on tehty erityinen nuortennurkka, jonne sijoitettiin 13+ ikäryhmälle soveltuvaa kirjallisuutta. Vuoden puolella kirjavinkkari Markku Kesti ja kirjailija Soila Ojanen vierailivat yhteiskoulussa ja kirjoituskilpailuun, joka oli myös osana Nakkilan kirjaston 150-vuotisjuhlaa, osallistuivat kaikki peruskoulun lapset. Kirjasto-kulttuurilautakunta on todennut hankeen onnistuneeksi, koska yläkoululaiset ovat käyneet lainaamassa kirjoja entistä enemmän. Puheenjohtaja Reijo Viinamäki pyysi merkitsemään pöytäkirjaan kiitokset kirjaston henkilökunnalle loistavasta työstä. Uudella vuosituhannella vapaus ja vastuu kirjastojen palvelujen järjestämisessä ovat ensi sijassa kunnilla, vaikka eräät kirjastoalan keskustelijat ovat toivoneet yleisen kirjastotoimen valtiollistamista. Vuoden 1998 lain mukaan valtion tehtävä oli joka tapauksessa taata kirjastopalvelujen kohtuullinen taso, joka varmistettiin kirjastopalvelujen saatavuuden ja laadun arvioinnissa. Arviointi katsottiin tarpeelliseksi 1990-luvun alkuvuosien normien purkamisen jälkeen ja toteutettiin kaikilla tasoilla. 1 Itsearviointi ei ole vielä kirjastojen säännöllistä toimintaa. Nakkilan kirjastossa se oli toteutettu vuonna 2001 ammattikorkeakouluopiskelija Minna Cederlundin opinnäytetyön yhteydessä sekä vuosina 2005 ja Niillä oli tarkoitus selvittää talousarvioon sidottujen taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden kehittymistä. Kuntatason arviointi ei ollut vielä tullut yleiseksi, Nakkilassa se oli tehty vuonna Valtakunnalliselta tasolta saatiin vertailutietoa kirjastotoiminnasta valtion budjetin val- 1 Mäkinen 2009, 448

51 50 mistelua ja mahdollisia erityistoimenpiteitä varten. Viimeiset kyselyt oli tehty vuosina 2008, 2010 ja Yhteistä niissä kaikissa asiakaskyselyissä Nakkilan kirjaston kohdalla oli se, että vaikka useimmat asiakkaat pitivät kirjastostaan ja sen henkilökunnasta, löytyy monia epäkohtia, joita parantamalla kirjasto voisi palvella entistä tehokkaammin. Esimerkiksi fyysiset puitteet, henkilökunnan riittävyys ja aukioloajat ovat ikuisia epäkohtia, jotka ovat jääneet päättämättä vuosikymmeniksi. Tilastoista voi huomata, että lainausten määrään kasvu pysähtyi :n lukemissa vuonna 2002 ja meni alaspäin. Vuonna 2012 se oli jo Myös kirjastokäyntien määrä oli laskenut: :sta v :een v Silti lainauksessa asukasta kohti, lainassa henkilötyövuotta kohti ja aineiston määrässä (kpl/as) Nakkilan kirjasto oli edelleen Satakunnan ja koko Suomen keskiarvoa ylempi. Kirjastoaineiston määrä oli v lopussa kaikkiaan n , josta kirjojen osuus oli Toimintakulut ja henkilöstökulut olivat taas keskiarvoa alemmat. Vaikea henkilökuntatilanne jatkuu uudella vuosituhannella. Heti alussa kahdesta kirjastovirkailijasta toinen on ollut pitkään sairauslomilla ja usein sijaisten palkkaamiseen ei ollut riittävästi määrärahaa. Vuoden 2004 lopussa Pirjo Erkkilästä tuli Euran kunnan uusi kirjastotoimenjohtaja ja kirjastonhoitajan virka jäi täyttämättä. Kunnanhallitus ei antanut lupaa täyttää kirjastonhoitajan viransijaisuutta vaan lisätyövoimaa osoitettiin sisäisin siirroin. Kunnanvirastosta kirjastoon siirretyllä työntekijällä ei ollut alan koulutusta eikä kokemusta kirjastotyöstä ja hänen työpanoksensa sairaus- ja vuosilomien takia syyskuun 2005 mennessä oli vain n.55 % todellisesta työajasta. Siinä vaiheessa hänet siirrettiin takaisin kunnanvirastoon. Työvoimatilanteen takia kirjasto-kulttuurilautakunta päätti vähentää aukioloaikaa lähtien 25 % siten, että kirjasto on auki arkipäivänä 6 tuntia päivässä ja lauantaisin kiinni. Syyskuussa kirjastossa järjestetyssä asiakaskyselyssä tiedusteltiin lisäksi asiakkaiden mielipiteitä siitä, minä päivänä kirjasto pitäisi olla suljettuna. 150:sta vastaajista 60 kannatti lauantaita ja 34 maanantaita. Kirjaston pitäminen suljettuna lauantaisin oli paras ratkaisu, koska maanantai on viikon vilkkain päivä. Siksi lautakunta päätti pitää kirjaston aukioloajat edellisessä kokouksessa päätettyinä eli ma, ti, to, pe ja ke sekä arkipyhän aattona Lauantaisin kirjasto on suljettu. Aukioloaikojen muutoksien takia oli tehty uusi arvojärjestely: kirjastoon tulevat asiakkaat hoidetaan ensin, sitten vuorossa kokoelmahankinnat ja järjestelytyöt, jotka tehdään aukioloaikojen ulkopuolella. Myös tiedonhankinnan opettaminen ja satutunnit on jouduttu lopettamaan henkilökunnan vähyyden vuoksi.

52 51 Kunnan talouden tasapainotusohjelmassa oli laskettu, että vuonna 2006 kirjastonhoitajan viransijaisuuden täyttämättä jättäminen tuo säästöjä euroa. Silti kirjasto-kulttuurilautakunta päätti kokouksessaan pyytää kunnanhallitukselta lupaa laittaa kirjastonhoitajan virka haettavaksi siten, että se voitaisiin täyttää vuoden 2006 alussa. Lautakunta perusteli, että näin vähällä henkilökunnalla kirjasto pystyy palvelemaan vain niitä asiakkaita, jotka tulevat itse kirjastoon, mutta esimerkiksi asiakkaiden neuvonta- ja tiedonhakupalveluja ei kyetä aina hoitamaan hyvin. Koulujen palvelemiseen ei ole riittävästi aikaa, valikoituja paketteja eli siirtokokoelmia ei enää tehdä eikä tiedonhankinnan ja kirjastokäytön opetustunteja pidetä. Vuoteen 2007 mennessä kirjastossa oli edelleen kolme työntekijää: kirjastotoimenjohtaja ja kaksi kirjastovirkailijaa, joista toinen oli vaihtuva viransijainen. Marraskuussa kirjasto-kulttuurilautakunta päätti ehdottaa kunnanhallitukselle, että kirjastotoimen talousarvioon vuodelle 2008 voisi varata euron määräraha työttömän henkilön palkkaamiseen oppisopimuksella. Sen sijaan kirjastonhoitajan viran täyttäminen maksaisi kunnalle noin euroa. Mutta lautakunnan esitys ei mahtunut talousarvioon. Toukokuussa 2008 Marja-Leena Kivimäki siirrettiin pysyvään työsuhteeseen päiväkoti Kuperkeikkaan ja kirjasto-kulttuurilautakunta päätti pyytää kunnanhallitukselta lupaa täyttää kirjastovirkailijan tehtävä. Tehtävään valittiin Maarit Välimäki. Kirjasto-kulttuurilautakunta on yrittänyt saada lupaa kirjastonhoitajan viran täyttämiseen jatkuvasti tähän päivän saakka, mutta turhaan. Valtakunnallinen suositus on 0,8 työntekijää 1000asukasta kohti, Nakkilassa luku on 0,55. Edelleen henkilökunta on ylikuormitettu ja stressaantunut. Kirjastolle on tietenkin tarjottu vuosittain mahdollisuutta palkata työllistetty henkilö, mutta hän ei täytä ammatillisia vaatimuksia kirjaston toivomalla tavalla. Asiakaskyselyissä huomaa heti asiakkaiden huolen kirjaston tilanteesta ja henkilökunnan ammattitaidon arvostuksen. Nakkilan kirjasto on mielestäni paras Satakunnassa, koska henkilöstö on todella asiantuntevaa, osaavaa, kirjastonhoitaja Nakkilassa on erittäin pätevä, maan parasta palvelua kirjastossa!, lämpimät kiitokset erittäin hyvälle ja asiantuntevalle henkilökunnalle, surkeisiin olosuhteisiin nähden Nakkilan kirjasto toimii todella hyvin. Mihin vielä päästäisiinkään, jos olisi riittävästi henkilökuntaa ja asianmukaiset tilat!, Nakkilan kirjasto on erinomainen, mutta erinomaisuus ei ole kyllä Nakkilan kunnan ansioita. Erään asiakkaan mielipide on koko totuuden ydin: Nakkilan kirjastosta on aiempina vuosina saanut olla ylpeä,

53 52 mutta tämänhetkinen tilanne on hävettävä! Kirjasto on joutunut vähentämään palvelujaan ja lyhentämään aukioloaikojaan, kiitos työvoiman vähyyden. Nakkila esittää olevansa kulttuurimyönteinen kunta elokuvapanostuksineen, mutta tavallisen tallaajan kulttuuri, kirjasto on unohdettu. Toinen asiakas jatkaa: Täällä ei kunnanpäättäjät oikein arvosta kirjaston antamia palveluita kuntalaisille, valitettavasti, ja eivät panosta sitten taloudellisestikaan kirjaston kehittämiseen, vaikka se olisi kansalaisten tasa-arvoisuudenkin kannalta todella tärkeää. Kehitys kuitenkin jatkui eteenpäin verkostoitumisen suuntaan. Investointisuunnitelmassa vuosille oli varattu määräraha euroa kirjaston atkjärjestelmän uusimiseen. Koska Nakkila on yhteistyössä Harjavallan ja Kokemäen kanssa, järjestelmän vaihto oli tehtävä samanaikaisesti. Se on paljon edullisempaa, kuin yksin hankittuna ja sitä paitsi yhteinen järjestelmä toi kirjastolle erityisesti toiminnallista hyötyä. Nakkilan osuus näistä yhteisistä kustannuksista on asukasluvun mukaan jaettuna 26 %. Kirjaston uusi atk-järjestelmä ATP-Origo otettiin käyttöön lokakuun 2003 puolivälissä, kun vanha merkkipohjainen Primas ehti palvella kirjastoja 11 vuotta. Samassa yhteydessä oli hankittu mikrotietokoneita sekä järjestelmään sopivat lisälaitteet. Uusiminen tehtiin Ulvilan atk-osaston kanssa, koska Harjavallan, Kokemäen ja Nakkilan kirjastojen yhteinen tietokanta sijoitettiin Ulvilan palvelimelle. Uutta järjestelmässä oli se, että asiakkaat voivat salasanan avulla tarkastella internetin kautta omia lainaustietoja, uusia lainoja ja tehdä varauksia. Varatun aineiston saapumisesta voi saada myös sähköpostilla tai tekstiviestinä. Aivan uutena palveluna aloitettiin E-kirjojen lainaus. Niitä voi lainata verkossa omalle koneelleen viikoksi tai kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen tiedosto katoaa ja kirja vapautuu seuraavan lainaajan käyttöön. Myös Ulvilan kirjaston aineisto oli näkyvissä uudessa Web-kirjastossa. Sitä paitsi Raumalla, Säkylässä ja Eurassa järjestelmä oli jo käytössä ja loppuvuodesta 2003 se otettiin käyttöön lisäksi Porissa, Luvialla, Noormarkussa ja Pomarkussa. Sillä tavoin oli luotu pohja Satakunnan yhteiseen Web-kirjastoon Satakirjastot, joka on ensimmäinen koko maakunnan laajuinen kirjastojen yhteisjärjestelmä. Vuonna 2007 Satakunnan maakuntakirjasto sai opetusministeriöltä projektiavustusta seutukirjastoselvityksen tekemiseksi. Selvitystyö aloitettiin keväällä yhteistyössä kaikkien Satakunnan kunnankirjastojen kanssa. Sen valmistuttua todettiin, ettei varsinaisen seutukirjaston perustamiseen ole edellytyksiä. Kirjastojen yhteisissä kokouksissa ryhdyttiin tiivistämään yhteistyötä ja päätettiin perustaa yhteisjärjestelmä, jossa mukaan liittyvien kuntien kirjastojen aineisto- ja asiakastietokannat yhdiste-

54 53 tään. Asiasta tehtiin ehdotus kuntien hallintoelimille v ja samana vuonna hankkeeseen saatiin Opetusministeriöltä projektiavustusta projektityöntekijän palkkausta varten. Syksyllä 2009 Satakunnan kuntien kirjastojen aineisto- ja asiakastietokannat yhdistettiin Satakirjastot -järjestelmään. Mukana oli 19 kuntaa ja toistaiseksi ulkopuolelle jäivät vain Eurajoki, Köyliö ja Säkylä, jotka liittyivät mukaan v Nyt asiakkaat voivat käyttää aina sitä kirjastoa, missä liikkuvat ja palauttaa lainat mihin tahansa kirjastoon. Uudet Satakirjastojen käyttösäännöt astuivat voimaan ja käyttöön otettiin myös yhteinen kirjastokortti. (Liite 3) Seutuvarauksen hinta on 1 euro, mutta myöhästymismaksut olivat toistaiseksi kuntakohtaisia. Kuitenkin alkaen Satakirjastot- järjestelmässä ovat yhteiset maksut. Nyt jokaisesta vuorokaudesta kertyy myöhästymismaksu. Ensimmäinen huomautus lähetetään viikon kuluttua eräpäivästä ja peritään huomautusmaksu 1 euro, toinen 4 viikon kuluttua eräpäivästä ja yhden euron lisämaksu. Lasku lähetetään kun 8 viikkoa on mennyt ja siitä tulee laskutuslisä 10 euroa. Huhtikuussa 2010 hankittiin epress -ohjelmiston käyttöoikeudet, ja E-kirjojen lisäksi Nakkilan kirjastossa voi lukea maksutta sanomalehtiäkin internetissä. Palvelun tarkoituksena on laajentaa kirjaston lehtivalikoimaa, mutta toistaiseksi se on käytettävissä vain kirjastossa. Vaikka kirjaston oheistoiminta uudella vuosituhannella oli vähäinen henkilökuntavajauksen vuoksi, oli silti järjestetty mielenkiintoisia ja antoisia kirjanäyttelyjä. Vuosi 2001 julistettiin kirjaseikkailuvuodeksi, jolloin pyrittiin mm. innostamaan kouluikäisiä lukemaan ja kouluja tehostamaan kirjallisuuden opetusta. Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä vietettiin Suomen peruskouluissa ensimmäinen val-

55 54 takunnallinen mielikirjapäivä. Nakkilan kirjastossa avattiin tunnettujen nakkilalaisten mielikirjanäyttely, jossa oli esillä mm. Simo Frangenin, Penniless-yhtyeen jäsenten Mikko Peren ja Kimmo Kuritun sekä Tauno Matomäen mielikirjat. Lisäksi mukaan pyydettiin nuorten parissa toimivia henkilöitä, kuten rehtori Mauri Peltonen, kirkkoherra Lasse Vappula. Näyttelyn tarkoituksena oli antaa lapsille ja nuorille virikkeitä ja herättää lukukiinnostusta. Mielikirja-näyttely kirjaston lukusalissa Näyttelyjä, joissa esiteltiin nakkilalaisten päättäjien suosikkilukemista v sekä Satakunnan kunnan- ja kaupunginjohtajien vaikuttavimmista lukuelämyksistä v. 2007, innosti kävijöitä varaamaan tiettyjä kirjoja. Helmikuun 2008 näyttelyyn kirjoista, jotka muuttivat maailmaa, voivat osallistua halukkaat asiakkaat ehdottamalla siihen kirjaa lyhyen perustelun kera. Näyttelyyn tulivat esille sekä kirjat että perustelut. Linnan lukemisto-näyttelyssä v voi tutustua millaisia lukijoita presidenttiehdokkaat olivat. Taidenäyttelyistä kiinnostavin oli 3-vuotiaan pojan Kille Vuorisen valokuvanäyttely osana Ilon ja valon Satakunta-tapahtumaa, jota vietettiin lokakuussa Kirjoituskilpailuista merkittävin oli Kirjasto muutti elämäni -kirjasto mukana elämässäni osana kirjastoperinteen keräystä, jonka järjesti Suomen kirjastoseura ja Suomen tieteellinen kirjastoseura vuonna Nakkilassa toivottiin erityisesti kirjoituksia, jotka liittyivät kirjaston historiaan. Niitä oli kopioitu kirjaston kotiseutukokoelmaan ja julkaistu kirjaston tuottamissa julkaisuissa.

56 Viimeiset 50 vuotta Nakkilan kirjaston historiassa ovat olleet kehitystä verkostoitumista kohti. Ensimmäinen askel oli KYSY-kirjastot, josta edelläkävijänä Harjavallan, Kokemäen ja Nakkilan kirjastot oli valittu vuoden 1995 satakuntalaiseksi kirjastoksi. (Liite 4) Toinen askel Satakirjastot. Tämän puoli vuosisadan alussa tarkastajan rooli kirjaston toiminnan ohjauksessa oli huomattava. Myös kirjastolautakunnan vetävä ja avustava asema oli korvaamaton. Nykyaikana kirjasto -kulttuurilautakunta on liitetty sivistyslautakuntaan, jossa panostetaan enemmän kouluasioihin ja kirjaston asiat ja ongelmat eivät yleensä tule esille kokouksissa. 55

57 56 Osa II Tilakysymys

58 57 Yleisten kirjastojen tilojen historialla on pitkä tie kirjakaapista kirkon sakastissa avaraan olohuoneeseen, jossa on paljon muutakin kuin vain kirjojen lukemista. Tämän kehityksen vaiheena 1900-luvun alussa kirjastosta tuli huone, joka vähitellen on kasvanut kirjastotaloksi. Nakkilan kirjaston kohdalla kehitys päättyi huoneeseen vuonna 1959, myöhemmin huoneistoon vuonna 1984, ja samalla alkoi neverending story oman kirjastorakennuksen saamisesta. Muutenkin tilanpuute oli tuttu ilmiö kirjastotoiminnan alkaessa Nakkilassa. Vuonna 1888 eräs kirjeenvaihtaja nimeltään Kuntalainen huomasi yhteyden lukuhalun, sivistyksen ja kirjastotilan puutteen välillä. Nuorison hyväksi perustettiin kansakoulu ja vanhojen hyväksi laitettiin kuntoon lainakirjasto, joka ennen oli rappiotilassa Mutta mitä siitä on, vaikka se olisi vielä paremmalla kannalla kuin se onkaan kun ei vaan ole lukioita? Hän myös ehdottaa ratkaisua siihen: Koska meillä nyt näyttää olevan niin kova huoneiten puutos kaikissa yhteisissä oloissa, niin pyydän kuntalaisia ottamaan tämän puutteenaloisuuden huomioonsa. Ruvetkaamme hankkimaan semmoista rakennusta, johon tulisi lukusali ja jossa voisi pitää iltahuveja y.m. sivistyttäviä kokouksia. 1 Nakkilan vanha kirkko Ei tiedetä missä vaiheessa kirjasto siirtyi sakaristosta Arantilan kansakoulun saliin, mutta koulutoimen lopettaessa joulukuussa 1935 kirjastolle piti löytää uusi sijaintipaikka. Kun Arantilan koulu siirrettiin Tattaran uuteen kouluun, kirjaston johtokunta 1 Lounas 1888:9

59 58 tiedusteli valtuustolta, tulisiko kantakirjasto edelleenkin pitää samassa paikassa vai olisiko sekin siirrettävä Tattaran koululle. Valtuusto kuitenkin jätti päätöksen asiasta seuraavaan kokoukseen. Mutta seuraavassa kokouksessa valittiin hoitokunta, jonka piti valmistella suunnitelma siitä, onko kunnalle edullisempaa säilyttää talo sellaisenaan tulevaisuuden tarpeita varten vai hajottaa se. Kirjastosta ei puhuttu sanaakaan myöskään seuraavissa kokouksissa. Arantilan kansakoulu Kuitenkin vuodesta 1937 kirjasto toimi vanhassa kunnantalossa, Herralan talossa, valtuuston kokoussalissa. Sen pinta-ala oli 40 m². Heti alussa johtokunnan jäsen Aino Koota ehdotti lukusalin perustamista. Johtokunta kokouksessaan päätti kuitenkin jättää sen perustamisen toistaiseksi, koska oli varma, ettei olisi mitään toiveita saada siihen varoja kunnalta. Kokouksessa keskusteltiin johtokunnan päätöksestä anoa kunnalta eri huoneistoa kirjastoa varten. Mutta johtokunnalle tuli tieto, että tällä kertaa ei ole mahdollisuutta saada sille myönteistä päätöstä, ja anomus jäi lähettämättä. Kolmas yritys kirjaston laajentamisesta oli tehty toukokuussa 1941 kun kokouksessa keskusteltiin uuden tai tilavamman kirjastohuoneen saamisesta. Kirjastotarkastajankin mielestä tässä suhteessa olisi paljon toivomisen varaa, mutta taas nykytilanne ei edellyttänyt mitään parantamista. Ainakin vuonna 1952 oli hankittu kaksi kirjahyllyä lisää, koska kirjat eivät mahtuneet entisille hyllyille.

60 59 Nakkilan vanha kunnantalo Kun Herralan talo tuli purettavaksi uuden kunnan- ja terveystalon tieltä kirjasto siirrettiin väliaikaisesti Kirkonseudun kansakouluun. Piirustukset uudelle kunnantalolle laati arkkitehti Pentti Ahola. Talosta erottui kaksi toisiinsa liittyvää osaa: varsinainen toimitalo ja kirjasto-terveystalo sekä rivitalomuotoinen asunto-osa. Toukokuussa 1958 kirjastontarkastaja Veikko Junnila lähetti valtion kirjastotoimikunnalle oman lausuntonsa ohella kaikki asiakirjat kantakirjastohuoneiston rakennusavustusta varten. Nakkilan kunnanhallitus anoi avustusta kunnan toimitalon yhteyteen rakennettavaa 430 m³ suuruista kirjastohuoneistoa varten ilmoittaen kustannusarviossaan hinnaksi 9435 mk/m³. Valtion kirjastotoimikunta myönsi Nakkilan kunnalle kansankirjastolain mukaisen 20 % rakennusavustuksen kirjastohuoneiston rakennuskustannuksista. Kirjastotilojen suuruudeksi oli vahvistettu 430 m³ ja kuutiohinnaksi alustavasti 7500 mk/m³. Nakkilan kunnantalon vihkiäisjuhla pidettiin Kirjastoterveystalon puolella kirjastolle oli varattu alakerrassa 120 m² huone, josta kalusteiden avulla tehtiin kirjastosali, lukutilat ja tutkijan huone. Uudessa kunnantalossa

61 60 Vuonna 1972 kirjastolautakunnan kokouksessa todettiin, että kirjaston nykyinen huoneistotila on jo parin vuoden kuluttua täysin riittämätön ja vuonna 1975 hälytettiin, että tilat ovat jo nyt aivan riittämättömät. Nakkilan kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille yhteiskoulun laajentaminen ja kirjaston rakentaminen oli merkitty vaihtoehtoisiksi rakennuskohteiksi vuodelle Mikäli yhteiskoulun laajennus tuolloin aloitetaan, kirjasto rakennetaan vuosina Yhteiskoulun laajennus oli valmis heinäkuussa 1979 kustannuksella 2,13 milj. mk ja samalla kolmas suuri rakennushanke, vesitorni, kesäkuussa ,25 milj. markalla. Investointiohjelmassa vuosille kirjastotalo oli merkitty toteutettavaksi , jonka nettohinnaksi oli laitettu 2,1 milj. mk, kun koko ohjelman loppusumma oli noin 20 milj. mk. Kunnanjohtaja Heimo Heino piti kuitenkin oikeampina vuosilukuina vuosia ja mahdollisuuksina rakentaa kirjasto jonkin muun rakennushankkeen yhteydessä. Vuonna 1978 oli esitetty, että kirjastonkäyttö on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen viiden vuoden aikana ja tilantarve olisi noin 600 m², mikä Nakkilan kokoisissa kunnissa on valtionapuun oikeutettava neliömäärä. Silti kuntasuunnitelman toteuttamisohjelmassa uuden kirjastotalon rakentaminen oli taas siirretty ja merkitty vuosille Kirjastolautakunta kokouksessaan päätti kutsua kunnanhallituksen ja kuntasuunnittelutoimikunnan tutustumaan kirjaston tiloihin ja toimintaan. Em. elinten jäsenet käyttävät kirjastoa varsin harvoin. Kirjaston esitteleminen kunnan eri elimille olisi kenties hyödyllistä, sillä tutustuminen kirjastoon ja sen toimintaan antaa paremman kuvan asiasta kuin pelkkien paperien lukeminen. 1 Lautakunta päätti myös ehdottaa kunnanhallitukselle tutkia kaikki mahdollisuudet kirjaston tilanpuutteen ratkaisemiseksi vaikka väliaikaisestikin, esim. vuokratiloja tiedustelemalla. Keväällä 1979 Nakkila oli taas ratkaisun edessä: kirjasto vai monitoimihalli urheilijoille? Kuntasuunnitelmassa molemmat hankkeet ovat mukana, mutta kumpi tehdään ensin? Lääninhallituksen kirjastontarkastaja on todennut Nakkilan kirjaston läänin kehnoimmaksi sen ahtauden vuoksi. Lisäksi oli vielä pohdittava tulevan kirjaston kokoa. Valtioneuvosto on päättänyt, että valtionosuuteen oikeutettavaa kirjastoa voidaan rakentaa 540 neliötä, kun kirjastonhoitaja Leena Purhonen merkinnyt tarpeeksi 1005 hyötyneliötä. Nakkilan kunnan kirjastotarvetta koskevassa kokouksessa 1 Kirjastolautakunnan pöytäkirja / 22

62 todettiin, että kirjastotilojen hankkiminen on välttämätöntä ja kiireellistä. Perusteluina oli se, että pääkirjasto palvelee kaikkia kuntalaisia ja tilanpuute rajoittaa kirjaston kehittämistä, nykyisten tilojen laajentaminen ei ole mahdollista ja tontti on jo alustavasti varattu kirjasto-nuorisotaloa varten. Kirjasto- tilojen suunnittelu oli pantu vireille kunnanhallituksen päätöksellä kun arkkitehti Kaj Nordman laati alustavan rakennusohjelman. Kunnanhallitus päätti kuitenkin kokouksessaan hyväksyä liikuntahallin toteuttavaksi vuosina opetusministeriön liikuntapaikkasuunnitelman mukaan. Liikuntahalli oli valmis vuonna 1983 kustannuksella 6,3 milj. mk. Kirjastotilojen rakentaminen olisi mahdollista vuonna 1985 tai sen jälkeen, ja kunnanhallitus keskittyi jatkotoimenpiteisiin eli vuokratilojen hankkimiseen kirjastolle. Elokuussa 1982 kirjastolautakunta totesi, ettei kirjastotilojen vuokraamista otettu mukaan talousarvioon vuodelle Jos kirjastolle saataisiin vuokrattua noin 400 m² tilat, 15mk:n neliövuokra mahdollistaisi normit, jotka oikeuttavat kirjaston valtionosuuteen. Joulukuussa 1982 se totesi lisäksi, että kunnan investointiohjelmassa vuosille oli kokonaan poistettu kirjaston rakentaminen ja se oli siirretty tavoiteohjelmaan vuoden 1987 jälkeen. Perusteena oli se, että kirjastolle saadaan vuokratilat todennäköisesti Säästöpankin kiinteistöön vuoden 1983 aikana. Automaattisesti hanke poistettiin myös lääninhallituksen ja kouluhallituksen kirjastoinvestointien suunnitelmista. Läänin kirjastorakentamisen kiireellisyyslistalla Nakkila oli 13.sijalla eli melko heikosti sijoitettuna. Kuntasuunnitelmassa vuosille oli kuitenkin esitetty, että kirjaston on päästävä vuokratiloihin vuoden 1984 alussa ja samana vuonna aloitettava uusien kirjastotilojen suunnittelu siten, että rakentaminen ajoittuisi vuosille Toukokuussa 1983 kirjastolautakunta oli erittäin huolestunut tilanteesta, koska uusien kirjastotilojen hankkiminen Säästöpankin kiinteistöstä oli vielä epävarmaa. Se kutsui taas kunnanhallituksen tutustumaan kirjastoon. Kunnanjohtaja Heimo Heino vastasi, ettei kunnanhallituksella ole tässä vaiheessa kielteistä kantaa kirjastotilojen hankkimiseen esimerkiksi Säästöpankilta. Kunnanhallituksen tiedossa on ja on ollut pitkään kirjastotilojen lisätarve. 1 Todisteeksi seuraavassa kokouksessa kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle Säästöpankin tilojen ostamista kirjastotiloiksi. 1 Ote Nakkilan kunnanhallituksen pöytäkirjasta

63 62 Nakkilan valtuustokokouksessa päätettiin ostaa Säästöpankilta yhteensä 544 neliömetrin tilat kirjastolle: katutasolla 398 m² ja kellarikerroksessa 146 m². Hanketta varten perustettiin kiinteistöosakeyhtiö, jonka pääosakkaaksi asettui Nakkilan kunta. Kauppahinnaksi oli sovittu markkaa, jonka Säästöpankki lupasi rahoittaa kokonaisuudessaan lainoin 10 vuodeksi. Päätös tilojen hankkimisesta ei sujunut kivuttomasti ja asiasta jouduttiin äänestämään. Äänin 22-5 valtuusto päätti hankkia kirjastotilat kunnalle. Vastustajista Tauno Rekola (kok.) halusi kuntaan rakennettavaksi kokonaan uuden kirjastotalon ja ehdotti harkittavaksi tilojen vuokraamista kirjastolle. Keskustapuolueen valtuutettu Veikko Viljanen päinvastoin iloitsi siitä, että tarjottu kiinteistö on investoinneiltaan edullisin. Hän kirjoitti Lallilehdessä: Sanoisin, että ne miljoonat, jotka säästyvät, kun ei uutta tehdä, voidaan jälleen käyttää kuntalaisten palveluitten parantamiseen, kuten vanhainkotiin, kouluihin, ym. kunnan tarjoamiin palveluihin. 1 Monia kuitenkin asia jäi askarruttamaan ja se oli sanottu selvästi kokouksessa, ettei ratkaisu ole väliaikainen. Kuten tiedämme 30 vuoden päästä eli vuonna 2013 Nakkilan kirjasto on edelleen Säästöpankin tiloissa. Marraskuussa 1983 työryhmä, johon kuului kunnanjohtaja Heimo Heino, koulutoimenjohtaja Tapio Aalto, kunnaninsinööri Seppo Vaahtio ja Pirjo Erkkilä, antoi Turun ja Porin läänin koulutoimentarkastaja Veikko Junnilalle ehdotuksen kirjastotilojen muodostamisesta. Kirjastolautakunta käsitteli kokouksessaan kirjastotilojen suunnittelua ja kunnanhallitus päätti , että rakennusteknisen suunnitelman tekee tekninen toimisto. Muutostyöt alkoivat heti vuoden lopussa ja uusien tilojen avajaiset pidettiin Saneeraus tuli kunnalle maksamaan noin markkaa ja kalusteet saatiin markalla. Veikko Junnila kävi tutustumassa kirjastotiloihin päivää ennen avajaisia ja kertoi, että arvion mukaan noin joka neljännessä Satakunnan kunnassa on heikot kirjastotilat. Rahaa rakentamiseen on vähän ja lääniä tässäkin rahanjaossa on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ne kirjastot, jotka ovat kiireellisyyslistalla, eivät välttämättä saa rakennuslupaa ja valtion varoja yhdellä kertaa. Leena Purhosen mielestä kirjastotalo tulisi rakentaa omilla varoilla, ellei valtionapua saada. Kirjastotalon toteuttaminen omalla kustannuksella olisi tullut halvemmaksi kunnalle, koska esimerkiksi valtioavun osuus urheilutalon rakentamisessa oli melko pieni. 1 Lalli

64 63 Nakkilan kunnankirjasto on entisissä Säästöpankin tiloissa Ainakin alussa kaikki olivat lähes tyytyväisiä kirjaston tiloihin, mutta samalla todettiin, että ongelmia on vielä olemassa. Suurin ongelma oli se, että kirjasto jouduttiin sijoittamaan kahteen kerrokseen. Käsikirjaston käyttö alakerrassa jäi vähäisemmäksi, koska sinne esimerkiksi vanhusten ja liikuntaesteisten oli vaikea kulkea. Myös valvonnan kannalta kaksikerroksinen kirjasto on hankala, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi. Toinen ongelma on sanoma- ja aikakauslehtien lukutilan vähäisyys. Myös lasten- ja nuorten kirjoille varatut tilat olivat jo täynnä ja musiikkiosasto jäi toteuttamatta. Vuoden päästä avajaisista selvisi, että ilmastointijärjestelmä ei toimi hyvin ja siitä johtuen henkilökunta työskentelee epäterveellisissä oloissa. Työsuojeluosaston tarkastuksessa todettiin myös, että kirjaston takaosa oli jossain määrin vetoinen. Vuonna 1987 jouduttiin hankkimaan auringonsuojamarkiisit, koska kirjaston eteläinen seinä on täynnä ikkunoita ja aurinkoisena päivänä kevättalvella sisälämpötila nousee 28-30⁰C:een. Toukokuussa 1985 hallintokuntien kuntasuunnitelmaesityksissä investointien osalta oli merkitty kirjastoauton hankinta naapurikuntien kanssa vuonna 1990 ja uuden kirjastotalon rakentaminen vuosina tavoiteohjelmassa. Ehdotus hyväksyttiin, mutta kirjastoauto jätettiin pois. Kymmenen vuoden päästä kirjastokulttuurilautakunta kokouksessaan nosti uudelleen esille kirjaston tilakysymyksen. Kirjahyllyt täyttivät koko katutason, lukupisteitä on jo jouduttu vähentämään, vaikka niiden tarve on lisääntynyt, ei ole riittävästi säilytystilaa äänitteille ja videoille ja kirjavarasto on aivan täynnä. Tulevaisuudessa kirjastoille todennäköi-

65 64 sesti tulee vielä nykyistä enemmän kansalaisten tiedonhankintaan liittyviä tehtäviä ja myös elinikäinen opiskelu tulevat jatkuvasti lisäämään ja monipuolistamaan kirjastojen käyttöä. 1 Lisätilan tarvetta olisi m² yhdessä kerroksessa. Asiasta oli tehty myös valtuustoaloite, jonka jätti Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puolesta Terttu Viinamäki vuonna Hänen mielestään Nakkilassa on asukkaiden arvostama kirjasto, jonka palveluja pidetään hyvin hoidettuina, vaikka kustannukset ovat alle keskitason. Suunnitelmissa oli myös saada kuntaan musiikki- ja taideopetusta. Kumpikin onnistuakseen tarvitsi erityistiloja, ja kunnanvaltuuston jäsenet ehdottivat ottaa lähivuosien suunnitelmaan kirjasto- ja kulttuuritalon rakentamisen. Kunnanhallitus vastasi, että kirjaston rakentamisesta ei ole käynnissä suunnittelua eikä se sisälly taloussuunnitelmaan vuosille Kuvataide- ja musiikkiopetuksen osalta oli tarkoitus käyttää olemassa olevia koulutiloja. Kunnanhallitus lähetti kuitenkin valtuustoaloitteen kirjasto-kulttuurilautakunnalle sekä koululautakunnalle ja pyysi niitä esittämään mielipiteensä asiasta. Kirjasto-kulttuurilautakunta kokouksessaan ehdotti uuden kirjaston rakentamisen ottamista seuraavaan taloussuunnitelmaan sekä opetusministeriön rahoitussuunnitelmaan ja selvitti, mitä muita tiloja rakennukseen voitaisiin sisällyttää. Vuonna 2000 Vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen kirjastokulttuuritalon tontin varaamisesta. Konsultti, joka laati kuntakeskuksen kehittämissuunnitelman, ehdotti entisen Merita-pankin tilojen muuttamista kirjaston käyttöön. Sitä kannattivat myös kunnanjohtaja ja koulutoimenjohtaja. Kirjastokulttuurilautakunta päätti puoltaa tontin varaamista kirjasto-kulttuuritaloa varten kunnanviraston ja yläaste-lukion läheisyydestä. Vuoden 2003 alussa kunnanhallitus antoi kirjastotyöryhmän tehtäväksi selvittää mihin Nakkilan uusi kirjasto sijoitetaan. Työryhmään nimitettiin Leena Purhonen, Pekka Varheensalo sekä valtuutetut Taru Kivelä, Teemu Peippo, Reijo Viinamäki ja puheenjohtajaksi Raimo Koskinen. Vaihtoehtoja oli kolme: kunnantalon ja rautatien väliin, torin viereiselle tontille tai 980 neliömetriseen pankki-liikekiinteistöön. Työryhmän sekä kirjasto-kulttuurilautakunnan mielestä paras paikka kirjastolle olisi torin viereinen tontti. Torin yhteydessä olisi kuntalaisille tarjolla kaksi yhteistä olohuonetta, tori ulkona ja kirjasto sisällä. 2 Kustannuslaskelmassa kävi ilmi, että Pankkiviinikan kiinteistön ostohinta ja korjauskustannukset olivat 68,7 % uudisrakentamisen kus- 1 Nakkilan kirjasto-kulttuurilautakunnan kokouksen pöytäkirja / 21 2 Sydän-Satakunta

66 65 tannuksista, mutta laskelmassa ei oltu huomioitu rakennuksen toisen kerroksen korjauskustannuksia. Sitä paitsi ostamiseen ei saisi valtionosuutta ennen kuin olisi olemassa opetusministeriön päätös valtionosuuden saamisesta ja hyväksyntä kiinteistön ostamiseen. Tästä lähtien kirjaston tilakärsimykset ovat jatkuneet kymmenen vuotta ja tilanne pahenee entisestään. Kirjaston lisääntyvä tilanahtaus vaikeuttaa ja hidastaa hyllyttämistä ja hyllyjärjestyksen ylläpitoa. Myös asiakkaiden kirjastonkäyttö on hankalaa, koska kirjat ovat osittain korkealla tai jouduttu järjestämään epäloogisesti ja lisäksi lehtien lukutila on ahdas, vetoinen ja epämukava. Kunta asettui odottamaan valtionosuutta ja toteuttamaan välillä muita hankkeita. Investointisuunnitelmaan on merkitty säännöllisesti uuden kirjaston rakentaminen vuodesta 2004 lähtien ja hankkeen kustannusarvio on kasvanut noin 2 miljoonaan. Nakkilan kunnan ehdottama kirjastohanke ei mahtunut opetus- ja kulttuuritoimen perustamishankkeiden valtakunnallisen rahoitussuunnitelmaan vuosille Kirjasto oli tarkoitus sisällyttää myös Arantilan oppimiskeskukseen, mikäli tila olisi vapautunut SATA- EDU:lta, mutta projekti ei näytä etenevän. Ahtauden lisäksi kirjasto kärsii myös rakennuksen vaurioista. Vuonna 2000 alakerran vesivahinko aiheutti putkiremontin ja toimenpiteitä ilmenneen homeen poistamiseksi. Yksi työntekijä on altistunut kosteusvauriomikrobeille ja hänellä oli todettu homepölykeuhko. Maaliskuussa 2011 Leena Purhosen pyynnöstä oli tehty kirjaston tilojen tarkastus, koska henkilökunnalla ilmeni silmäoireita, päänsärkyä ja väsymystä. Silloin todettiin näkyviä kosteusvaurioita ja muita korjaustarpeita. Keväästä lähtien kirjastossa tehtiin kosteusvahinkojen korjaustöitä ja syksyllä vaihdettiin käsikirjaston eteisen lattiapinnoite, jonka alla paljastui runsaasti hometta. Lisäksi oli todettu, että viemäriputkissa oli vikaa, koska vessoissa vesi nousi lattialle, ja kesällä 2013 taas piti tehdä putkiremontti. Koska talo on rakennettu 1960-luvulla savimaalle sen ajan vaatimusten mukaan, vesieristykset puuttuvat. Lisäksi talo ei kestä kirjaston aiheuttamaa painoa ja liikkuu. Arvion mukaan talon perustuksissa on halkeama, josta kosteus pääsee seinän läpi.

67 Luultavasti lähitulevaisuudessa nousee esille uusia haasteita ja kustannuksia, sillä Nakkilan kirjaston tilakysymys on kiireellinen tapaus. Mutta miksi tapahtuu aina näin? Miksi vuosikymmeniä on mennyt, mutta ratkaisua ei löydy? Vielä 1980-luvun alussa oli mahdollisuus rakentaa kirjastotalo 2 milj. markalla jopa omilla varoilla, mutta projekti siirrettiin koko ajan muiden hankkeiden tieltä. Nyt summa on monikertaistunut 2 milj. euroon ja kunnan taloudellinen tilanne ei enää edellytä etenemistä sopivaan ratkaisuun. Tuleva kuntaliitos ilmeisesti vaikuttaa jollain tavalla kirjaston kohtaloon. Kaikki ne maailman murheet ja ongelmat ovat ymmärrettäviä, mutta kun ei ole tahtoa, asiat yleensä jumiutuvat. Nakkilalaisten suosimaa peruspalvelua ei edelleenkään pidetä tärkeänä päättävissä elimissä, koska monet päättäjät eivät itse käytä sitä. 66

68 67 Osa III Kirjaston henkilökunta

69 68 Koko Nakkilan kunnankirjaston historian aikana on ollut kaiken kaikkia 12 pidempiaikaista työntekijää. Ennen vuotta 1976, kun kirjastoon tuli päätoiminen kunnankirjastonhoitaja, sitä hoidettiin sivutoimisesti. Kirjaston perustamisesta alkaen lukkari Karl Roström oli vastuullinen lainauskirjojen pitämisestä sakaristossa ja uusien tilaamisesta postin välityksellä. Tämä oli siihen aikaan yleistä. Hänellä oli postilaukku, joka kulki kahdesti viikossa Porista ja jossa oli myös kuntalaisille tilatut sanomalehdet. Karl Roströmin toiminnasta kirjastonhoitajana ei ole tietoa, mutta hän oli merkittävä ja arvostettu henkilö Nakkilan kunnassa. Meidän kaikissa yhteisistä asioista jalo lukkarimme, lausuu eräs S-n niminen kirjeenvaihtaja lehdessä Sanomia Turusta. 1 Toinen kirjeenvaihtaja, joku Kuntalainen, kirjoittaa: Lukkarillemme toimittivat muutamat kuntalaiset joulu aamuna lahjaksi hänen penkkiinsä tietämättä yhden komean virsikirjan, sametti kansilla, jotka olivat hyvin kauniisti kullalla koristetut, kyllä mahtoi hänen olla hauska sitä katsella. 2 Nekrologissa sanottiin, että hän on aikoinaan ollut pitäjäläisilleen harvinaisesti hyödyllinen monessa suhteessa ja mm. hänen avulla kaksi köyhää lasta pääsivät opiskelemaan. Heistä tuli virkamiehiä ja toinen heistä on kohonnut tieteen korkeimmille kukkuloille. 3 Myöhemmin opettajien lukumäärä näyttää voimakkaasti lisääntyvän kansakoululaitoksen leviämisen myötä myös kansankirjastojen hoitajina. Opettajaseminaareissa he opiskelivat kirjastonhoidon perusteet ja olivat velvollisia vuoden 1866 kansakouluasetuksen mukaan auttamaan ja opastamaan kirjojen valinnassa muita opinhaluisia kuntalaisia. Yleensä heidän kirjastonhoitajan toimensa oli sivutoimena muiden sivutointen ohella. Varsinaisen opetustyön lisäksi heillä oli kunnallishallinnon eri tehtävät, kuntakokoukset, erilaiset lautakunnat ja seurat, osuustoimintaliikkeet, nouseva järjestö- ja puolue-elämä jne. Nakkilan kunnassa tämänkaltaisia opettajia olivat Isak Ikonen ja Mandi Unto, jotka toimivat Arantilan koulussa. Heidän kirjastonhoidon työstään ei ole missään mainintaa, koska se oli luonnollinen osa opetustyötä. He jatkoivat myös hyväntekeväisyyden perinnettä. Isak ja Hilma Ikosen rahaston sekä Mandi Unton rahaston korot jaettiin niiden alueiden lapsille, jotka kuuluivat piiriin heidän erotessaan toimestaan. 1 Sanomia Turusta 1868:21 2 Satakunta 1877:7 3 Satakunta 1883:2

70 69 Kesäkuun 29 päivänä 1940 valtuusto oli läsnä Isak Ikosen hautajaisissa ja vuonna 1959 hänen muotokuvansa oli ripustettu kunnanhallituksen kokoushuoneesseen. Vuosina kirjastoa hoiti väliaikaisesti neiti Alli Tuominen. Hänestä ei ole tietoa lainkaan, mutta hän oli kirjaston ensimmäisen vuosikertomuksen laatija. Opettaja Mandi Unto ja hänen seuraajansa kanttori-urkuri Armas Iivonen olivat suorittaneet kirjastotutkinnon työn ohella. Opettaja Kalevi Ketosella sekä Ritva Koivumäellä tutkinnon lisäksi oli myös kokemusta piirikirjastonhoitajana ennen kuin he tulivat Nakkilaan. Mutta vasta 1970-luvun puolivälistä alkaen Nakkilan kirjastossa on toiminut alan ammattilaisia. Kunnankirjastonhoitajan (myöhemmin kirjastotoimenjohtaja) virka täytettiin v Virkaan valittiin Leena Purhonen (Rahnasto). Ensimmäinen kirjastoapulaisen (myöhemmin kirjastovirkailija) virka saatiin v Virkaan valittiin Marja-Leena Kivimäki. Kirjastoamanuenssin (myöhemmin kirjastonhoitaja) virka saatiin v Virkaan valittiin Pirjo Erkkilä (Peltola). Toinen kirjastovirkailija saatiin, kun muutettiin uusiin tiloihin. Virkaan valittiin Hilkka Toivanen. Maarit Välimäki on tullut kirjastoon Marja-Leena Kivimäen tilalle v Karl Roström ( ) Punkalaidun, pitäjänräätäli 1830 Huittisten v.t. lukkari 1834 Siirtyi Nakkilaan, lukkarin vaalissa sai eniten ääniä Hoitaa kirkon isännän tehtävät Paloapu-, vaivais- ja kansakoulukassan perustaja luku ja hoitaja Nakkilan lainakirjaston hoitaja Nakkilan kunnan esimies Komitean kansakoulun perustamisen jäsen

71 Lahjoitti Aleksanteri II apurahastoon 3000 mk Isak Ikonen ( ) Tyrnävä, kansakoulun opettaja Jyväskylän seminaari Tyrnävän kansakoulun opettaja Arantilan kansakoulun opettaja, pitää kansantajuisia luentoja ja lauluseuraa Arantilan kansakoulunopettaja vakinaiseksi Posti-aseman hoitaja ja kirjaston hoitaja Kuntakokouksien sihteeri, Vapaaehtoisen palosammutuskunnan (VPK) perustaja Palovakuutusyhtiön esimies Nakkilan Nuorisoseuran perustaja 1893 Nakkilan Puhelinyhtiön johtokunnan jäsen 1897 Nakkilan Osuusmeijerin perustavan toimikunnan ja ensimmäisen hallituksen jäsen Nakkilan kunnan esimies Nakkilan maalaisseuran varapuheenjohtaja Nakkilan kirjaston johtokunnan jäsen 1923

72 71 Mandi Unto Huittinen, kansakoulun opettaja 1902 Raittiusseuran jäsen 1903 Nakkilan maalaisseuran jäsen 1906 Kristillisen Työväenyhdistyksen jäsen laulukunnan johtaja 1910 Nakkilan itäisen äänestysalueen vaalilautakunnan jäsen Nakkilan kantakirjaston hoitaja Arantilan koulun vakituinen opettaja Kirjaston johtokunnan puheenjohtaja Kirjaston johtokunnan jäsen Suorittanut kirjastotutkinnon

73 72 Armas Iivonen ( ) Nakkila, kanttori-urkuri 1928 Viipurin kirkkomusiikkiopisto Viipurin kaupungin kunnalliskodin koulu 1929 v.t. kanttori Viipurin Tuomiokirkon seurakunnalla v.t. kanttori-urkuri Jääskissä Nakkilan seurakunnan vakinainen viranhaltija Nakkilan mieskuoron johtaja Nakkilan kantakirjaston hoitaja Suorittanut kirjastokurssin Kansanvalistusseuran kirjeopistossa Kirjaston johtokunnan jäsen, sihteeri ja 1959 rahastonhoitaja 1940 Käsityöopettaja yläkoulussa 1948 Sosiaalisihteeri 1954 Sai arvonimen director cantus

74 73 Kalevi Ketonen (s ) Nakkila, kansakoulun opettaja 1951 Turun kauppaopisto, yo-merkonomi 1955 Turun opettajakorkeakoulu, suorittanut lisäksi kirjasto-oppi harjoituksineen Siikaisten kunnan Otaman koulun opettaja 1957 ja piirikirjastonhoitaja Hämeenlinnan Tuomelan koulun opettaja Nakkilan kansalaiskoulun ja yläasteen opettaja 1980 (metallityö ja kaupalliset aineet) Nakkilan kunnan pääkirjaston hoitaja Nakkilan kirjaston johtokunnan jäsen Eroanomus kirjastolautakunnalle 1971 Länsimatkojen matkatoimistonjohtaja

75 74 Ritva Koivumäki ( ) Harjavalta 1948 Oy Porin Systeman konekirjoituskoulu 1952 Porin tyttölyseo, ylioppilas Harjoittelu Porin kaupungin kirjastossa v.t. kirjastoapulainen Porin kaupunginkirjastossa Kansanvalistusseuran kirjeopisto, kirjastonhoidon perus- ja jatkokurssi Outokumpu Oy Pori, konttoritehtävät Kalaholman sivukirjastonhoitaja Suullinen tutkinto kirjastonhoidon perus- ja jatkokurssista kirjastoneuvos Helle Kannilan kurssissa, Helsinki Nakkilan pääkirjastonhoitaja (sivuvirka) Lisäkoulutus Vantalan kurssikeskuksessa 1970 Väliaikaisesti hoitaa Ruskilan sivukirjastoa Hoitaa avoinna olevaa kunnankirjastonhoitajan 1976 virkaa

76 75 Leena Purhonen Ilmajoki 1970 Ilmajoen yhteiskoulu, yo-tutkinto Vaasan kaupunginkirjasto, Tampereen 1976 yliopiston kirjasto, Tampereen ja Helsingin kaupunginkirjastot, kirjastonhoitajan sijainen Kirjastotieteen ja informatiikan laitoksen 1976 laitosneuvoston jäsen ja puheenjohtaja Opiskelijajärjestö UDK:n hallituksen jäsen Tampereen yliopisto, kirjastotutkinto Nakkilan kunnankirjasto, kunnankirjastonhoitaja, kirjastotoimenjohtaja 1980 Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteen maisteri Suomen kirjastoseuran hallituksen 2003 varajäsen

77 76 Marja-Leena Kivimäki Harjavalta 1970 Harjavallan kauppalan kansalaiskoulu 1972 Porin kauppaoppilaitos, merkantti 1979 Mikkelin kauppaoppilaitos kirjastovirkailijoiden jatkokurssi 1981 Porin kauppaoppilaitos kirjastoalan keskiasteen ammattikurssi Nakkilan kunnankirjasto, 2005 kirjastoapulainen, kirjastovirkailija 2006 Päiväkoti Kuperkeikka, lastenhoitaja Pirjo Erkkilä ( ) Jalasjärvi 1978 Nakkilan lukio, yo-tutkinto Nakkilan kunnankirjasto, 1979 kirjastoapulainen

78 Porin kaupunginkirjasto, kirjastotieteen ja informatiikan harjoittelija 1981 Harjavallan kaupunginkirjasto, kirjastoamanuenssin viransijainen 1982 Tampereen yliopisto, humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto Nakkilan kunnankirjasto, kirjastoamanuenssi, 2005 kirjastonhoitaja 1989 Tampereen yliopisto, filosofian kandidaatin tutkinto 2005 Euran kunnan kirjastotoimenjohtaja Hilkka Toivanen Suomussalmi 1974 Suomussalmen lukio, yo-tutkinto Suomussalmen kunnankirjasto, 1984 kirjastoapulainen, kirjastoamanuenssi 1976 Kansanvalistusseuran kirjasto- ja kirjallisuuskurssi 1981 Oulun kauppaoppilaitos, kirjastoalan keskiasteen koulutus 1984 Oulun markkinointi-instituutti,

79 78 mainonnan perustutkinto Nakkilan kunnankirjasto, kirjastoapulainen, kirjastovirkailija 1999 Porin aikuiskoulutuskeskus, merkonomi 2007 Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, informaatiotutkimus, perusopinnot Maarit Välimäki Lempäälä 2003 Lempäälän lukio, yo-tutkinto Lempäälän kunnankirjasto (pääkirjasto sekä 2008 Kuljun ja Sääksjärven lähikirjastot), harjoittelija ja myöhemmin kirjastovirkailija Valkeakosken aikuiskoulutuskeskus, 2006 kirjasto- ja informaatioalan ammattitutkinto Nakkilan kunnankirjasto, kirjastovirkailija

80 79 Loppusanat Maailmanlaajuisista ja paikallisista haasteista huolimatta Nakkilan kirjastossa jaksetaan toimia, toivoa ja katsoa eteenpäin. Ahkeruutta, osaamista, vastuuta ja kärsivällisyyttä henkilökunnalla riittää, mutta työolosuhteet häiritsevät ja jarruttavat heidän toimintaansa jatkuvasti. Menneisyydessä on oltu toisinaan edelläkävijöitä, tulevaisuus on näyttänyt välillä valoisaltakin, mutta sitten on taas tullut vastatuulta. Kirjastolla on paljon mahdollisuuksia kehittyä kunnan sivistys- ja kulttuurikeskuksena, jos sen merkitys sivistyksellisenä peruspalveluna ymmärrettäisiin ja kirjastotoiminta saisi riittävät resurssit. Pikku hiljaa kaikki järjestyy Nakkilan kunnassa, mutta kirjasto, joka on odottanut vuoroaan jo 40 vuotta, on edelleen hylätty. Ei kukaan välitä henkilökunnan uupumuksesta ja työolosuhteista. Monilla on sellainen käsitys, että kirjasto on paikka, jossa lainataan kirjoja, mutta se oli kauan sitten. Nykyaikainen kirjasto on ikuisen opiskelun eli itseopiskelun ja tiedonhaun keskusasema, se on myös lasten lukutaidon, joka on selvästi romahtanut, edistäjä ja kasvattaja. Se on vanhuksille loistava harrastusmahdollisuus ja nuorisolle kohtaamispaikka. Monen sosiaalisen ongelman ratkaisuun olisi apua kuntalaisten yhteisestä, viihtyisästä ja toiminnallisesta olohuoneesta. Kirjasto on julkinen tila, joka on avoin kaikille. Se on maksuton, sinne voi jokainen tulla, ihan ilman asiaakin, vain oleilemaan. Kuka puolustaa arvostettua kirjastoa? Uuden kirjastotalon rakentaminen olisi tämän vuosisadan kulttuuriteko.

81 80 Lähteet ja kirjallisuus ARKISTOT Nakkilan kunnan arkisto Nakkilan seurakunnan arkisto Nakkila - Seuran kuva-arkisto Satakunnan kansan kuva-arkisto Satakunnan museon kuva-arkisto LEHDET Harjavallan seutu Harjavalta Kansanvalistus ja Kirjastolehti Lalli Lounas Nakkila tiedottaa Nakkilan sanomat Nuori Satakunta Porin lehti Porin ympäristö Sanomia Turusta Satakunnan kansa Satakunnan työ Satakunta Sydän-Satakunta Uusi Aika Uusi Suometar KIRJALLISUUS Aalto, Tapio Nakkilan kansakoululaitoksen kehityksestä. Teoksessa Muistoja kansakoulusta Nakkilassa: muistitiedonkeruu 1996 Bergholm, A.H Kirjojen valinnasta kirjastoihin, Helsinki

82 Biografinen nimikirja. Elämäkertoja Suomen entiseltä ja nykyajalta. Toim. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki Björklund, J Suomen papisto 1800-luvulla... Helsinki Ekholm, Kai Kielletyt kirjat Yleisten kirjojen kirjapoistot vuosina , Jyväskylä Granfelt, A.A Kansanvalistus-seuran haaraosastot. Teoksessa: Kansanvalistus- seura Seuran juhlakokouksen johdosta kesäkuussa 1899, Helsinki Granfelt, A.A Kansankirjastot ja kansalaiskirjastot. Oma maa 3, Porvoo 1908 Hirsjärvi, T Ulvilan seurakunta, Forssa Hornborg, A.J. Wennerström, L.A. (toim.) Tilastollinen ja biografillinen Suomen evankelis -lutherilaisten seurakuntain ja papiston matrikkeli, Porvoo Häkli, E Tietoja rovastikuntakirjastojen perustamisesta ja alkuvaiheista. Teoksessa Suomen kirkkohistoriallisen vuosikirja seuran ( ) Helsinki Häkli, Esko Kansankirjastot ja Suomen henkinen kulttuuri. Näkökohtia yleisten kirjastojen historiasta. Teoksessa Opuskulum vol.1(1981), no.1 Innamaa, K Suur-Ulvilan historia, II. Pori Karjalainen, Marjaana Kansankirjastojen kehitys Suomessa vuosina , Tampere Komiteanmietintö 1906, N:o 6, Helsinki 1906 Kujala, Lauri Ensimmäiset pitäjänkirjastot kansallisen herätyksen aikana, Helsinki 1935 (Historiallinen arkisto XLII, 9) Liakka, N Kirjastoasiasta. Mietteitä ja esityksiä. Kansanvalistusseuran toimituksia 173, Helsinki Meriranta, M Valituksellinen kirjavalintamme juuret. Kirjavalintakysymykset kansanvalistusseuran kansankirjastotoiminnassa Helsinki Mikola, Auvo Nakkilan kirkkokuoro 1900-luvulla, moniste Mikkola, J.M., Leinonen, A., Rekola, S Jyväskylän seminaari Muistojulkaisu, Jyväskylä Mäkinen, Ilkka Nödvändighet af Lainakirjasto : Modernin lukuhalun tulo Suomeen ja lukemisen instituutiot, SKS, Helsinki Mäkinen, Ilkka (toim.) Suomen yleisten kirjastojen historia, Helsinki Onko, Marjatta Kansankirjastojen syntyy. Teoksessa Kivelä, M. (toim.) Kirja Suomessa 500 vuotta, Helsinki Ruuth, J.W Porin kaupungin historia Satakunta. Kotiseutututkimuksia II. Satakuntalainen osakunta, Vammala

83 Schadevitz Suomen kansankirjastot, Helsinki Streng, A.V Kansakoulujen (ja kansakirjastojen) leviämisestä maalaiskunnissamme vuoteen 1897, Valvoja 1899 Streng, A.V Kansakirjastoista maaseuduillamme. Teoksessa Kansanvalistus-seura Seuran juhlakokouksen johdosta kesäkuussa 1899, Helsinki Suomen ev.-luth. kirkon kanttori-urkurien matrikkeli. 1957, Tampere Tolonen, Markku Suomen papiston valtiopäiväedustus, Helsinki Vatanen, Pirjo Sääty-yhteiskunnan kirjastoista kansalaisyhteiskunnan kirjastoksi. Yleisten kirjastojemme murroskausi 1890-luvulta 1920-luvulle SKS, Helsinki Werkko, K Tietoja ja mietteitä suomen kansa- ja kirjastoista vuoteen 1875, Jyväskylä Werkko, K Kansankirjastot Suomessa. Teoksessa: Kansanvalistusseuran kalenteri Helsinki Werkko, K Tutkimuksia kansakirjaston asiasta., Helsinki Werkko, K Matrikkeli Suomen kansakouluista ja kansanopistoista kevätlukukautena Osa I, Pori Viikki, R Suur-Huittisten historia, II Österbladh, K. Pappisääty Suomen valtiopäivillä I II SKHS, Toim.34, 36 Helsinki

84 83 Liitteet Liite 1. Nakkilan lainakirjaston pitäjänkokouksessa ehdotetut säännöt I Toimikunnan valitsemisesta 1 Kunta kokous valitsee joka kolmas vuosi 6. miehisen toimikunnan kirjaston ylläpitämistä varten 2 toimikuntaan valitaan sekä nuoria että vanhoja kirjallisutta tuntevia miehiä, yksipuolisuuden välttämiseksi järjestämistoimesta 3 toimikunnan jäseniksi voidaan myöskin valita siihen soveljaksi havatuita naisiki II Toimikunnan keskinäiset tehtävät 1 Toimikunta valitsee keskuudestan puheenjohtajan, kirjurin ja rahaston hoitajan 2 Toimi kunta kokontuu puheen johtajan pyynnöstä niin usein kun asian harat sitä vaativat 3 Näistä kokouksista keskustellaan

85 84 a) usien kirjain ostamisesta ja niiden sidottamisesta, b) vanhain rapistuneiden kirjain korjauksesta, c) kirjastolla lisävadain hankimisesta ja lainaus ajasta. III Laina kirjaston käyttämisestä 1 Kirjoja lainataan kahreksi viikoksi ilman kirjan suurusta katsomatta. 2 Lainajalla on oikeus uudistaa yksikertta lainauksensa, jos kirjan suuruus ja muut asian harat sitä vaativat. 3 Yli määrä ajan viivyttämisestä maksaa laina ja sakkoa 10 penniä joka täyreltä viikolta. 4 Kirjaiin turmeleminen palkitaan arvion mukaan, pahoin turmeltu kirja tulee lainajan maksaa ja kirja jää itselleen. 5 Kirjaston käyttämisestä maksaa jokainen lainaja 50 penniä 1 kokovuodelta ja 25 penniä ½ vuodelta IV Kirjaston hoittajan velvollisuudet Kirjaston hoittajan tulee kirkossa kuuluuttaa lainaus päivä ja tunti sekä lainaus paikka. Kirjaston sekä rahaston hoittajan tulee jokaisen kalentterii vuoden lopussa tehdä vuosi tili ja jättää se kunnan tilin tarkastajain tulkittavaksi, hoittajan tulee myös kuuluuttaa kirkossa milloin sattu niiden esteiden tähden tulee kirjasto kinii olemaan. Ylli olevan sääntö ehdoitukseen jätään Nakkilan kunta kokouksen tarkastettavaksi. I.Ikonen

86 85 Liite 2. Vanhojen kirjojen luettelo USKONTOKIRJALLISUUS Ahti- Saarnoja Kristuksen Kärsimisestä, niin myös Saarna ja Tutkinto Herran Korkiasta Ehtoollisesta toht. Martti Lutherukselta (ruotsista suomentanut K.Enenbäck), Helsinki 1875 Ainoa Autuuden Tie osoittanut Fredr. Gabr. Hedberg ruotsalaisesta Allmän Gvandelisk Gidning nimisestä sanomalehdestä vuosina (suomentanut Ahlgren), Helsinki 1881 Biblia, se on Pyhä Raamattu, Vanha ja Uusi Testamentti, Helsinki 1892 Bibliallinen Lauseisto ja Tavarasto, koottu Tohtori Martti Lutheruksen kirjoituksista, Turussa 1877 Bunian, Johan. Kristityn lesken ja lasten vaellus ijankaikkisuuteen (uusi suomennos), Turussa 1877 D aubigne, J.H. Merle. Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen historia (suomentanut A.Törneroos), I Jyväskylä 1883 D aubigne, J.H. Merle. Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen historia. (suomentanut Juuso Hedberg), II Jyväskylä 1885 Drummond, Henry. Luonnon lait Hengen maailmasta (englannin kielestä suomentanut Antti Mäkinen), Tampereella 1890 Evangeliumi- ja Rukouskirja, ynnä siihen kuuluvat kappaleet, käytettävä Suomen Suuriruhtinanmaan Evangelis-Lutherilaisista Seurakunnista, Turku 1885 Funcke, O. Tahdotkos tulla terveeksi? Porvoo, 1887 Hammerich, Frederich. Kristillisen kirkon historia (suomentanut W. Lindstedt) Uuden ajan kirkko, Oulussa 1885 Hihhulilaisuus oikeassa karvassansa, sen esitys ja tarkastus, tehnyt J.Tanskanen, 1880 Johan Arndtin kolmas kirja Totisesta Kristillisyydestä (suomeksi kirjoittanut H.R.) Turusta 1883

87 86 Johan Arndtin viides kirja Totisesta Kristillisyydestä sisältävä kolme hengellistä, totiseen kristillisyyteen kuuluvaa Johdatus- ja Opetuskappaleita, Turusta 1877 Johdatus Vanhantestamentin Biblian-Historian kertomuksiin koulua ja kotoa varten, kirjoittanut Vaaranen, Sortavalasta 1885 Jumalan Joulu eli kristillistä elämän kuvaelmia Joonan kirjan valosta, Otto Funcke, Tampereella 1878 Justinus Marttyyri, kuvaelma marttyyrien aikakaudella kirjoittanut G. A-g, Helsinki 1890 Kertomuksia Jumalan valtakunnasta, (suomentanut Anton Lilius), Jyväskylä 1888; Kyläkirjasto, lukemista Suomen kansalaisille erinäisistä aineista (toimittanut Gummerus) Keskusteluja Raamatun Historiasta. Uusi Testamentti, kirjoittanut J. Nissen, Sortavala 1885 Kolme Kehottavaa Kirjaista. Toht. Martti Lutherukselta, Turusta 1846 Kristus, se Pyhä Paimen, jonka Syvyydestä ja uskollisuudesta lyhykäisesti ja yksikertaisesti 23 Davidin Psalmin johdosta kirjoitti Karl Emil Likell, Helsinki 1876 Lobstein J.F. Herätyssanoja eli Raamatunlause lyhykäisesti selitetty, Helsinki 1879 Pakanalliset uskonnot, Jyväskylä 1891 Profetain Ennustusten Täyttymys, lyhennetty laitos T:ri A. Keith in teoksesta Kristinuskon totuus, toimitti A.Bergroth (suomensi K. Suomalainen), Sortavala 1890 Pyhä Raamattu, tarpeellisilla selityksillä varustanut Wilh. Carlsson ja Gust. Dahlberg Uusi Testamentti V osa Turussa 1872 Pyhä Raamattu, tarpeellisilla selityksillä Vanha Testamentti IV osa (varustanut Gust. Dahlberg), Turussa, 1878 Pyhä Raamattu, tarpeellisilla selityksillä varustanut Wilh. Carlsson Vanha Testamentti II osa Turussa 1875 Pyhän Apostolin Paavalin Galateaan lähetetyn epistolan selitys Lutheruksen, latinaisesta Suomen kielin kokoilut Gustaf Dahlberg, Helsinki 1873 Rukouksien voima, todistettu kertomuksilla suuresta hengellisestä herätyksestä Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa vuonna , kirjoittanut Samuel Prime (suomentanut J. Juden), Turku 1888

88 87 Rukous-, Saarna- ja Virsikirja käytettävä hartaushetkinä merellä ja kodissa, kirjoitti Elis Bergroth, Porvoo 1884 Ryhä Raamattu, tarpeellisilla selityksillä varustanut Wilh. Carlsson Vanha Testamentti I osa, Turusta 1874 Saarnoja ensimmäisestä Uskon-kappaleesta Lutheruksen Vähän katekismusten mukaan A.J.Huhnilta (ruotsin kielestä suomentanut Juh. Kustaa Heinonen), Turusta 1860 Saarnoja Evangeliumi- ja Epistolateksteihin Starke n Raamatun selityksen johdolla toimittanut T.V.Vartiainen, Turusta 1888 Saarnoja Jumalan kymmenestä käskystä Lutheruksen Vähän Katekismusten mukaan, joita on kirjoittanut A. J. Huhn, Turussa 1878 Silmäyksiä ristin tien salaisuuteen. Johannes Kastajan elämäkerran valossa, kirjoitti Rosendal, Porvoo 1889 Toht. Martti Lutherin Elämän ohjeet yhteiselle kansalle. Osoitus kristillistä elämästä pitämään. Otteita Lutherin kirjoista, (suomennos), Helsinki 1878 Toht. Martti Lutheruksen lyhyt epistola- postilla, (suomentanut Ahlgren), Helsinki 1880 Tohtori Matti Lutheruksen johdantavaiset kirjoitukset Katekismukseen, suomentanut Aukusti Filius, Turusta 1861 Tähkäpäitä: sitomain joukosta poimittuja, kirjoitti C.H.Spurgeon (suomennos), Porvoo 1886 Usko ja rukous, Turusta 1866 Uskollisen Opettajan ja Hyvästi surullisen Sielun kanssa-puheita, kirjoittanut Pispa Jesper Swedberg, Turussa 1862 Uskonoppi Autuuteen Pyhän Apostolin Paavalin Lähetyskirjasta Ephesiläisten tykö, jonka ensimmäisen luvun tämän kautta yksinkertaisesti selitti ja eteen asetti Fredrik Gabriel Hedberg, Hämeenlinnasta 1875 Uskovaisten Hengellinen Aarre- Aitta, josta oppi Jumalan lasten oikeasta uskosta Kirjoitti Mag. Stefan Prätorius ja Johan Arndti (ruotsista suomensi G.D), Turusta 1876 Uusi Suomalaisen virsikirjan ehdotus, kirkolliskokouksen valitseman komitean tekemä, Turusta 1883

89 88 Walvokaat ja rukoilkaat! tosi tapaus, jonka rahvaalle kertoi Wilhelm Emmanuel (suomentanut Karsten), Turussa 1876 Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen Ylimmäis-Sapillinen Rukous eli Johanneksen Evankeliumi-Raamatun 17:nen luvun, selitys tohtori Martti Lutherukselta, Turusta 1874 TIETOKIRJALLISUUS (ei ole tekijän nimeä eikä vuosilukua) Johannes Takanen Blomstedt, Oskari. Kapina Kauhajoella v.1808, Turusta 1862 Buckley, A. Tieteen satumaailma, (suomentanut Alli Hissinen), Porvoo 1887 Danielson, Joh. Rich. Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan K. Ordinin Suomen valloitus nimisen teoksen johdosta, Porvoo 1890 Descartes, Rene. Metodin esitys. Mielen liikutuksien tutkistelu, Helsinki 1899 Forsman, Kaarlo. Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologia eli jumalaistarut ja sankarisadut, Helsinki 1895 Gripenberg, Aleksandra. Uudesta maailmasta. Hajanaisia matkakuvia Amerikasta, (suomentanut Hilda Asp), Helsinki 1891 Giuseppe Garibaldi, hänen elämänsä ja vaikutuksensa, Helsinki 1882 Gustaf F. Lönnbeck. Suomen kansankoulu ja Uno Cygnaeus, Tammisaari 1890 Hultin, Terkla. Suomalaisuuden herätys. Lausuntoja suomalaisuuden asiassa ennen Saima- lehden ilmestymistä, Helsinki 1892 J.V.Snellman in kirjoituksia aikakausikirjallisuuden alalla (suomentanut A. Meurman), Helsinki 1879 Joh. Rich. Danielson Suomen sisäinen itsenäisyys jatkuvien hyökkäysten torjumiseksi, Porvoo 1891 Johansson, Klara (mahdollinen tekijä). Yhteiskunnan uhri. Eräs elämäntarina., Pori 1907 Kaikuja Hämeestä. Hämäläis-osakunnan albumi V., Helsinki 1890

90 89 Kalenteri suomen naisten työstä, toimittanut Suomen naisyhdistys, Helsinki 1894 Keskusteluja Kansanopisto-asiassa sekä lyhyt kertomus kansanopisto-liikkeestä Suomessa, sommitellut Kiven vääntäjä, Porissa 1891 Koskinen, Yrjö. Yrjö Maunu Sprengtporten ista ja Suomen itsenäisyydestä (yliopiston juhlissa ), Helsinki 1870 Kuvauksia kansan naisen elämästä maalla. Suomen nais-yhdistyksen ulosantama, Porvoo 1890 Latina - Ruotsi sanakirja, 1818 Nuori Suomi. Päivälehden joulualbumi. X 1900, Helsinki 1900 Nuori Suomi 1914, 24 joulualbumi, Helsinki 1914 Rydberg, Viktor. Uusi grottelaulu (suomentanut Severi Nyman), Helsinki 1896 Salminen, V. Matkahavaintoja Saksasta ja Ruotsista, Tampereella 1901 Suomalaisen talonpojan elämänvaiheet, kertonut tosielämän pohjalla Suomalainen Talonpoika, Porvoo 1898 Suomen Saloilta. Jyväskylän seminaarilaisten albumi IV, Jyväskylä 1898 Suomen Valtio-oikeus, Helsinki 1876 Tietosanakirja 1-5, Helsinki Valvoja , Helsinki, 12 kpl Valvoja , Helsinki, 12 kpl Valvoja , Helsinki, 9 kpl Yrjö -Koskinen E.S. Leo Tolstoi Isänmaanrakkaudesta, Helsinki 1896 KAUNOKIRJALLISUUS Aho, Juhani. Kevät ja takatalvi II Takatalvi, Helsinki 1906

91 90 Birch-Pfeiffer, Charlotte. Sirkka eli pikku Fadette. Kansannäytelmä 5:ssa näytöksessä, 7:ssa vaihoksessa. George Sand in novellin mukaan (saksasta suomentanut Törmänen), Hämeenlinna 1878 Björnson, Björnstjerne. Mary Habicht, Ludvig. Magda. Romaani (suomennos), Porissa 1892 Hertz, Henrik. Kuningas Rene n tytär. Lyyrinen draama yhdestä näytöksestä (suomentanut J. Enlund), Helsinki 1878 Hocking, Silas K.. Äidin testamentti (suomensi Toimi Juuti), Pori 1908 Ibsen, Henrik. Brand runo 5:ssä näytöksessä (suomensi Kasimir Leino), Helsinki 1896 Ingman, Santeri. Margareeta. Historiallisia kertomuksia, I, Porvoo 1898 Järnefelt, Arvid. Heräämiseni, Helsinki 1894 Järvi, K.A. Puoli-luonne. Kuvaus, Porvoo 1897 Kajander, Kalle. Kunnanmiehiä, Porvoo 1899 Kalevala, lyhennetty laitos. Tärkeämmillä selityksillä koulujen tarpeeksi varustanut Suomalaisen Kirjallisuuden seuran toimituksia, Helsinki 1862 Kilpi, Volter. Parsifal. Kertomus Graalin ritarista, Helsinki 1902 Lassinen, Emil. Kotipoluilla Leino, Kasimir. Väljemmillä vesillä. Uusia runoja, Helsinki 1893 Lie, Jonas. Dyre Rein (suomennos Päivälehdelle) Melander, Richard. Sotalaivan valtaus. Kuvaus 1808 vuoden sodasta (tekijän luvalla suomensi Santeri Ingman), Porvoo 1899 Meriläinen, Heikki. Sattumuksia Jänislahdella, Helsinki 1908 Meyer Conrad Ferdinand. Peskara, novelli (suomensi Joel Lehtonen) Suurten kertojain teoksia XII, Porvoo 1906 Noponen, Alpo. Savi soran alla. Kolmenäytöksinen kansannäytelmä, Helsinki 1911 Peard, Frances M. Kauhun vuosi , (suomennos) Kuopio 1899 Päivärinta, P. Syyslehtiä, Porvoo 1900

92 91 Rahmanova, Aleksandra. Avioelämä punaisessa myrskyssä. Venäläisen aviovaimon päiväkirja (suomentanut Juho Tervonen), Porvoo 1935 Rahmanova, Alja. Laitakaupungin kivijalassa. Pakolaisvaimon päiväkirja (suomentanut Juho Tervonen), Porvoo 1937 Setälä, Helmi. Mennyt päivä. Sydämen taistelu, Helsinki 1906 Talvio, Maila. Kansan seassa, Porvoo, 1900 Unnikka taikka suomennoksia ulkomaalaisten kauniista kirjallisuudesta vuonna 1846, Helsinki 1846 Valikoima. Sigurdin juttuja (suomentanut Juho Laine), Pori 1908 Wecksell, Josef Julius. Daniel Hjort. Murhanäytelmä viidessä näytöksessä ja neljässä kuvaelmassa, (suomentanut P.C.), Helsinki 1877 Weyman, Stanley J. Punainen kokardi. Romaani ranskan vallankumouksen ensi ajoilta (suomennos), Helsinki 1896

93 92 Liite 3. Satakirjastojen käyttösäännöt Satakirjastot on 20 Satakunnan kaupungin- ja kunnankirjaston yhteistietokanta. Satakirjastoihin kuuluvat: Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Rauma, Siikainen, Säkylä ja Ulvila. Käyttösäännöt ovat yhteiset kaikissa Satakirjastoissa. KÄYTTÖ- JA LAINAUSOIKEUS Kirjasto on kaikille avoin julkinen palvelu. Kirjaston käyttöoikeus on kaikilla, jotka noudattavat käyttösääntöjä. Käyttöoikeus sisältää oikeuden käyttää kirjaston palveluja ja yleisötiloja. Lainausoikeutta varten tarvitaan kirjastokortti. Kirjastokortin saa esittämällä henkilötunnuksella varustetun henkilötodistuksen ja ilmoittamalla yhteystietonsa. Alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan tai täysi-ikäisen vastuuhenkilön kirjallisella suostumuksella. Päiväkoti, koulu, muu laitos tai yhteisö voi saada yhteisökortin, jota varten tarvitaan nimetty vastuuhenkilö. Ensimmäinen kirjastokortti on maksuton ja sen saa kaikista Satakirjastoista. Asiakas tarvitsee tunnusluvun päästäkseen Internetin välityksellä omiin lainaustietoihinsa tai asioidessaan automaateilla. Tunnusluvun saa kirjastosta lainaajaksi rekisteröitymisen yhteydessä tai myöhemmin henkilöllisyytensä todistettuaan. KÄYTTÄJÄN TIETOSUOJA Kirjastolla on oikeus käyttää henkilötunnusta lainaajarekisterissään (Henkilötietolaki 523/1999, 13 ). Asiakkailta, joilla ei ole Suomen henkilötunnusta, riittää syntymäajan ilmoittaminen. Kaikki asiakkaaseen ja hänen asiointiinsa liittyvä tieto on luottamuksellista. Rekistereiden tietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Asiakkaalla on henkilötietolain mukaan oikeus tarkistaa, mitä häntä koskevia tietoja kirjaston lainaajatietoihin on tallennettu. Lainaajarekisterin rekisteriseloste on nähtävillä kirjastoissa ja kirjastojen www-sivuilla. Asiakkaalla on halutessaan mahdollisuus siihen, että hänen tai taattavan henkilötiedot tarkastetaan aina lainaustapahtuman yhteydessä. KÄYTTÄJÄN VASTUU Kirjastokortti on henkilökohtainen ja kirjastokortin omistaja on vastuussa kortillaan tai takaamallaan kortilla lainatusta aineistosta. Osoitteen ja nimen muutoksesta on ilmoitettava kirjastoon. Myös kirjastokortin katoamisesta on ilmoitettava kirjastoon välittömästi. Asiakas ei ole vastuussa aineistosta, joka on lainattu kadonneella kortilla katoamisilmoituksen jälkeen. Kirjasto ei ole korvausvelvollinen, mikäli lainattu tallenne vahingoittaa asiakkaan laitteita. Joissakin kirjastoissa on käytössä palautusluukku; lainojen palautus luukkuun tapahtuu asiakkaan omalla vastuulla. LAINAUS, LAINOJEN UUSIMINEN JA VARAAMINEN Yleinen laina-aika on neljä (4) viikkoa. Poikkeukset yleisestä laina-ajasta: lehdet sekä DVD:t ja videot kaksi (2) viikkoa Kirjasto voi määrätä muitakin laina-aikoja harkintansa mukaan. Laina-aika päättyy eräpäivänä, kun kirjasto suljetaan.

94 93 Kirjastonkäyttäjällä voi olla yhtä aikaa korkeintaan 150 lainaa. Lainojen jakautumisesta eri tallennemuotoihin päättää Satakirjastojen johtoryhmä. Kuvatallenteiden lainauksessa noudatetaan Valtion elokuvatarkastamon määräämiä ikärajoja. Lainat voi uusia kahdeksan (8) kertaa, mikäli niihin ei ole varauksia. Uusimisen voi tehdä kirjastossa, puhelimitse tai Internetin kautta. Kirjaston aineistoa voi varata. Varaaminen on maksullista. Varauksen voi tehdä kirjastossa, puhelimitse tai Internetin kautta. Varattu aineisto on noudettava seitsemän (7) aukiolopäivän kuluessa aineiston saapumisesta. MAKSUT JA AINEISTON KORVAAMINEN Kirjastojen aineiston käyttö kirjastossa ja lainaaminen on maksutonta. Maksullista on - aineiston varaaminen - kaukolainaus - uusi kirjastokortti kadonneen tilalle. Eräpäivän jälkeen palautetusta aineistosta peritään myöhästymismaksu sekä palautuskehotuksista ja perintätoimenpiteistä aiheutuneet kulut. Myöhästymismaksu peritään myös siinä tapauksessa, että lainojen uusiminen ei ole onnistunut verkkokirjaston käyttökatkoksen tai muun teknisen häiriön takia. Kadonnut tai vahingoittunut aineisto on korvattava maksamalla siitä kirjaston määräämä hinta. Kukin kunta päättää erikseen kirjastossa perittävistä maksuista. Palauttamatta jääneen aineiston sekä siihen liittyvien maksamattomien maksujen laskutuksesta ja perinnästä vastaa aineiston omistava kirjasto. LAINAUS- TAI KÄYTTÖOIKEUDEN MENETYS Lainausoikeuden menettää kaikissa Satakirjastoissa, mikäli jättää jossakin niistä - lainat palauttamatta tai - maksut maksamatta Lainausoikeuden saa takaisin - palauttamalla tai korvaamalla lainat ja - maksamalla kertyneet maksut Lainausoikeuden menettää, mikäli maksuja on yli 10 euroa. Osittainen tai täydellinen käyttökielto tai käyntikielto on seurauksena - kirjaston omaisuuden tahallisesta turmelemisesta - kirjaston toiminnan ja asiakkaiden häiritsemisestä Käyttö- tai käyntikiellon määrää kirjaston johtaja tai hänen valtuuttamansa kirjaston työntekijä. Kielto annetaan vähäisemmissä tapauksissa suullisesti, muuten kirjallisesti. Ennen kiellon antamista osapuolille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi. KAUKOPALVELU Satakirjastoista puuttuvaa aineistoa välitetään muista kirjastoista noudattaen kaukopalvelusääntöjä ja lainan antaneen kirjaston ehtoja. Kaukopalvelusta peritään maksu ja asiakkaalla tulee olla lainausoikeus. VOIMASSAOLO Jokainen Satakirjastoihin kuuluvan kirjaston johtava viranhaltija tai toiminnasta vastaava luottamuselin on hyväksynyt nämä käyttösäännöt ja ne ovat voimassa lähtien. Kirjastojen henkilökunta ottaa mielellään vastaan palautetta ja kehittämisehdotuksia.

95 Liite 4. Nakkilan kunnankirjasto vuoden 1995 Satakuntalainen kirjasto 94