Maaseutu ja kansainvälinen yhteistyö

Transkriptio

1 Maaseutu ja kansainvälinen yhteistyö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansainvälisen yhteistyön toimintastrategia ja maaseutupolitiikan kansainvälisiä toimintatapoja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja

2 Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2011 Julkaisija: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Ulkoasu: John Zetterborg Taitto: Anita Pesola/Juvenes Print Paino: Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print, Tampere 2011 ISSN ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu)

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 5 Sammandrag... 6 Summary... 7 Esipuhe... 9 OSA I MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄN (YTR) KANSAINVÄLISEN YHTEISTYÖN TOIMINTASTRATEGIA Toimintastrategian tiivistelmä Lähtökohdat ja YTR:n yleiset tavoitteet kansainvälisessä yhteistyössä Kansainväliset organisaatiot maaseutupolitiikassa Euroopan unioni ja sen toimielimet OECD Yhdistyneet kansakunnat (YK) Euroopan neuvosto Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismaiden ministerineuvosto Kahdenvälinen yhteistyö Kolmannen sektorin yhteistyö Maaseutukysymykset kehityspolitiikassa Tutkimusyhteistyö Alue- ja paikallistason kansainvälistyminen ja yhteistyö EU-osarahoitteisen yhteistyön mahdollisuudet Ystävyyskuntatoiminta Kansainvälistyvä kunta maahanmuuttajat ja tulevaisuuden maaseutu Toimintastrategian toteuttaminen ja seuranta OSA II MAASEUTUPOLITIIKAN KANSAINVÄLISIÄ TOIMINTATAPOJA Suomen maaseutupolitiikkaan omaksuttuja kansainvälisiä vaikutteita Vaikutteita EU-politiikasta Leader-toimintatapa Maaseutuverkostoyksikkö Valtioiden väliset ja rajat ylittävät yhteishankkeet Vaikutteita OECD:stä Hallinnan merkitys maaseutupolitiikassa Maaseutuvaikutusten arviointi Vaikutteita kahdenvälisestä yhteistyöstä Naisten resurssikeskukset Maaseutukatsaus Maaseutugaala Vaikutteita kolmannelta sektorilta Ruotsin kylätoimintaliike Hela Sverige Ska Leva (HSSL) Vaikutteita kehityspolitiikasta Mikrorahoitus Vaikutteita tutkimuksesta Monitoimisuus vai monivaikutteisuus maataloudessa Mahdollisia uusia toimintatapoja suomalaiseen maaseutupolitiikkaan Uusia toimintatapoja EU-politiikkaan... 33

4 EU:n ohjelmapolitiikan kehittäminen Byrokratian purku EU-ohjelmien toimeenpanossa Leader-toimintatavan toimeenpanon Global grant -malli Uusi maaseutualueiden luokitus Uusia toimintatapoja eri maista Rahoituskanavien koordinointi Yhteiskunnallinen yrittäjyys Espanjan maaseutupolitiikan kokonaisuus Imagon ja identiteetin merkitys Maaseudun maahanmuuttajien kotouttaminen Uusia toimintatapoja kolmannelle sektorille Ratkaisuja julkisen vallan ja kansalaistoiminnan suhteen järjestämiseksi Vapaaehtoistoiminnan alueellinen tukiverkosto Suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteita maailmalle Suomalainen kylätoiminta Suomalainen sovellus Leader-toimintatavasta Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) hallinnan välineenä Lähteet Liite 1. Strategian valmisteluprosessi Liite 2. Maaseudun kehittämisen kannalta keskeiset yhteistyöorganisaatiot sekä Suomen/YTR-verkoston yhteyshenkilö(t) vuonna 2010 Liite 3. Alueiden komitean suomalaisjäsenet (9) ja -varajäsenet (8) valiokuntineen Liite 4. Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet (13) valiokuntineen

5 Tiivistelmä Julkaisija Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Julkaisusarja 4/2011 Julkaisun nimi Maaseutu ja kansainvälinen yhteistyö Ilmestymisajankohta Huhtikuu 2011 ISSN ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 48 Tekijä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Avainsanat maaseutu, kansainvälisyys, yhteistyö, toimintastrategia, maaseutupolitiikka, toimintatapa Julkaisun kuvaus Maaseutu ja kansainvälinen yhteistyö on Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) Kansainvälisten asioiden teemaryhmän laatima kaksiosainen julkaisu. Julkaisun ensimmäisessä osassa esitetään Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansainvälisen yhteistyön toimintastrategia. Strategia on ensimmäinen laatuaan ja se on kohdistettu vuosille Julkaisun toinen osa perustelee osin strategiassa tehtyjä valintoja ja syventää tietoa kansainvälisistä toimintatavoista. Ensiksi käsitellään kansainvälisiä vaikutteita, jotka on jo omaksuttu Suomen maaseutupolitiikkaan. Toiseksi nostetaan esille mielenkiintoisia lähestymistapoja ja käytäntöjä, joiden soveltamista ja hyödyntämistä myös suomalaisessa maaseutupolitiikassa kannattaa pohtia. Lopuksi analysoidaan suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteiksi soveltuvia käytäntöjä, joiden hyödyntämiselle myös muissa maissa voisi olla kysyntää. 5

6 Sammandrag Sammandrag Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen Seriens nummer 4/2011 Publikation Landsbygd och internationellt samarbete Utgivningsdatum April 2011 ISSN ISBN (häftad) ISBN (PDF) Sidantal 48 Forfattare Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen Nyckelord landsbygd, internationalism, samarbete, strategi, landsbygdspolitik, handlingssätt Beskrivning av publikationen Landsbygd och internationellt samarbete är en tvådelad publikation som har utarbetats av Landsbygdspolitiska samarbetsgruppens (YTR) temagrupp för internationella ärenden. I publikationens första del presenteras samarbetsgruppens strategi för internationellt samarbete. Strategin, som är den första i sitt slag, gäller åren Den andra delen ger grund för de strategiska valen och fördjupar kunskapen om internationella handlingssätt. Först behandlar man de internationella intryck som man redan tillägnat sig inom landsbygdspolitiken i Finland. Därefter lyfter man upp intressanta synvinklar och metoder som också är värda att tänkas tillämpas och utnyttjas inom den finska landsbygdspolitiken. Till sist analyseras metoder som är lämpliga att omvandlas till exportprodukter och som andra länder också eventuellt kan dra fördel av. 6

7 Summary Publisher Rural Policy Committee Serial number 4/2011 Publication Rural areas and international cooperation Date of publication April 2011 ISSN ISBN (Printed) ISBN (PDF) Number of pages 48 Author Rural Policy Committee Keywords rural areas, internationalisation, cooperation, policy strategy, rural policy, practice Description of the publication Rural areas and international cooperation is a publication, in two parts, prepared by the theme group on international affairs of the Rural Policy Committee (YTR). The first part of the publication presents the policy strategy for international cooperation of the Rural Policy Committee. The strategy is the first in kind and it targets the years The second part of the publication presents further grounds for the choices made in the strategy and deepens the knowledge on international practices. It starts with the presentation of international influence which has already been adopted to Finnish rural policy. Secondly, it introduces interesting approaches and practices worth considering in view of adaptation to and utilisation in Finnish rural policy. To conclude, the publication analyses Finnish rural policy practices which may find demand in other countries and thus be suitable for being developed into export products. 7

8 8

9 Esipuhe Kansainvälisyys lisääntyy koko ajan yhä voimakkaammin. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään monissa eri muodoissa useilla foorumeilla. Vuorovaikutus mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen ja hyvien käytäntöjen leviämisen. Lisääntynyt kansainvälinen yhteistyö asettaa kuitenkin omat haasteensa toiminnan kokonaisuuden ja yhdenmukaisuuden hallinnalle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) koki tärkeäksi ottaa haltuun maaseutupolitiikan saralla tehtävä kansainvälinen yhteistyö. Se asetti kansainvälisten asioiden teemaryhmän, jonka tehtävänä oli laatia toimintastrategia maaseutupolitiikassa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön. Strategian lisäksi teemaryhmä kokosi tietoa kansainvälisistä toimintatavoista, joita on jo omaksuttu suomalaiseen maaseutupolitiikkaan, tai joiden soveltamista olisi syytä harkita. Se myös analysoi suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteiksi soveltuvia käytäntöjä. Käsissäsi oleva julkaisu on kansainvälisen teemaryhmän työn lopputuotos. Se koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa esitetään Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansainvälisen yhteistyön toimintastrategia. Strategia on ensimmäinen laatuaan ja se on kohdistettu vuosille Julkaisun toinen osa perustelee osin strategiassa tehtyjä valintoja ja syventää tietoa kansainvälisistä toimintatavoista. Ensiksi käsitellään kansainvälisiä vaikutteita, jotka on jo omaksuttu Suomen maaseutupolitiikkaan. Toiseksi nostetaan esille mielenkiintoisia lähestymistapoja ja käytäntöjä, joiden soveltamista ja hyödyntämistä myös suomalaisessa maaseutupolitiikassa kannattaa pohtia. Lopuksi analysoidaan suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteiksi soveltuvia käytäntöjä, joiden hyödyntämiselle myös muissa maissa voisi olla kysyntää. Toivomme julkaisun tarjoavan lukijalle kattavan tietopaketin maaseutupolitiikan piirissä tehtävästä kansainvälisestä yhteistyöstä. Lisäksi toivomme sen tarjoavan uusia avauksia maaseutupolitiikan kehittämiseen sekä innostavan lukijaa rohkeasti etsimään ja tarjoamaan hyviä käytäntöjä maaseutupolitiikan kansainvälisillä areenoilla. Helsingissä 18. maaliskuuta 2011 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ Jarmo Vaittinen kansliapäällikkö puheenjohtaja Eero Uusitalo maaseutuneuvos pääsihteeri 9

10 OSA I Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansainvälisen yhteistyön toimintastrategia Toimintastrategian tiivistelmä Tämä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) toimintastrategia tähtää suunnitelmalliseen kansainväliseen yhteistyöhön. Strategiassa jäsennetään käynnissä olevaa kansainvälistä toimintaa sekä määritellään kansainvälisen toiminnan tavoitteet. Lähtökohtana kansainvälisessä yhteistyössä on lisäarvoa tuottava vastavuoroisuus ja myötävaikuttaminen maaseudun kehittämisen tavoitteiden saavuttamiseen. YTR:n visio kansainväliselle yhteistyölle maaseutupolitiikassa vuonna 2020 on seuraava: YTR vaikuttaa alueperusteisuutta, horisontaalisuutta ja monitasoista hallintaa korostavassa kansainvälisessä maaseutupolitiikassa aktiivisena ja asiantuntevana toimijana vahvistaen maaseudun elinvoimaisuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. YTR:n yleisinä tavoitteina kansainvälisessä yhteistyössä ovat tiedon jakaminen omista hyvistä käytännöistä muista maista saatavan tiedon ja osaamisen hyödyntäminen Suomen maaseutupolitiikassa maaseutukysymysten näkyvyyden ja maaseutupolitiikan vaikuttavuuden parantaminen kansallisesti ja kansainvälisesti maaseutualueiden kansainvälistymisessä avustaminen maaseutupolitiikan muotoutuminen omaksi politiikanalakseen eri maissa. Konkreettisina maaseutupoliittisina tavoitteina on, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan I ja II pilarien välistä rahanjakoa muutetaan siten, että II pilarin alueperusteisten kehittämistoimien rahoitus kasvaa. Uuden paradigman¹ mukainen maaseutupolitiikka vahvistuu eri maissa ja EU:n maaseutupolitiikassa. Monitasoinen ja -alainen hallinta vahvistuu EU:n maaseutupolitiikassa. Suomalaisten osallistuminen EU:n maaseutupolitiikan rakentamiseen lisääntyy. Suomalaisvirkamiehiä saadaan lisää EU:n eri toimielimiin ja suomalaisia maaseutuasiantuntijoita saadaan tunnustetuiksi lausuntojen ja arviointien antajiksi. ¹ OECD kutsuu integroivaa, alueperusteisuutta ja monisektoraalisuutta korostavaa lähestymistapaa maaseutupolitiikan uudeksi paradigmaksi. Uuden paradigman mukaisessa politiikassa kohteena ovat maaseutualueet ja niiden monet toimijat, väestöryhmät ja elinkeinot ja tavoitteena on alueiden kilpailu- ja toimintakyvyn parantaminen niiden omista lähtökohdista käsin. Maaseudun käyttämättömien mahdollisuuksien ja voimavarojen selvittäminen ja hyödyntäminen ovat keskeisellä sijalla. Maatalouden kehitysedellytyksistä lähtökohtansa ottava vanha paradigma ilmentää edelleen useiden maiden ja Euroopan unionin maaseutupolitiikkaa. Yhä laajemmilla maaseutualueilla tämä näkökulma on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi. 10

11 OECD:n aluekehityskomitean työohjelmiin saadaan mukaan vahvasti maaseudun laaja-alainen kehittäminen. Laaja-alainen ja kestävä maaseudun kehittäminen on yksi näkökulma YK:n monissa työryhmissä ja ohjelmissa tehtävässä työssä. Suomalaisen maaseutupoliittisen asiantuntemuksen hyödyntäminen ja uuden paradigman mukainen kehittämisote lisääntyvät eri maissa. Maaseudun kehittäminen nostetaan uudelleen Euroopan neuvoston asialistalle omana kokonaisuutenaan. Maaseutuasiat nostetaan pysyvästi Pohjoismaiden ministerineuvoston asialistalle, jolloin yhteistyön jatkuvuus, systemaattisuus ja tavoitehakuisuus paranevat. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyötä maaseutupolitiikassa vahvistetaan vaiheittain. Pohjoismaiden maaseutupoliittisessa yhteistyössä luodaan hallinnon, kuntien ja järjestöjen välille uusia kumppanuuksia. Alueperusteiseen maaseudun kehittämiseen tähtäävät kansainväliset järjestöt vahvistuvat ja ne saavat oman tunnustetun roolinsa kansainvälisessä maaseutupolitiikassa. Kolmas sektori osallistuu kumppanina EU:n maaseutupolitiikan rakentamiseen. Suomalaiset maaseudun kehittäjät ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa kehittyvien maiden maaseututoimijoiden kanssa kumpaakin hyödyttävällä tavalla. Suomalaiset tutkijat ovat entistä tiiviimmin mukana maaseudun ja maaseutupolitiikan kansainvälisessä tutkimuksessa ja maaseutupolitiikkaan vaikuttavassa tutkimustyössä. Suomen maaseutupolitiikalle tärkeät, kansainvälisestä tarkastelusta hyötyvät aihealueet saadaan tutkimuksen piiriin. Suomalaisia maaseutuasiantuntijoita saadaan kansainvälisten organisaatioiden tunnustetuiksi lausuntojen ja arviointien antajiksi. Maaseutumaisilla alueilla on myös tulevaisuudessa käytössään sellaisia rahoitusvälineitä, jotka mahdollistavat alue- ja paikallistason kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön. Leader-metodi vahvistuu ja sen käyttö laajenee siten, että Leaderista tulee maaseutupolitiikan keskeisin väline. Ystävyyskuntatoiminnassa sekä temaattisessa yhteistyössä ovat aikaisempaa vahvemmin esillä maaseudun kysymykset (mukaan lukien yrittäjyys). Maahanmuutto maaseudulle lisääntyy ja maahanmuuttajat kotoutuvat maaseutuyhteisöihin hyvin. YTR toteuttaa strategiaa integroimalla kansainvälisen yhteistyön eri työmuotoihinsa ja osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen toimintaan useilla foorumeilla. Vuonna 2013 työn tulokset ja kehittämistarpeet arvioidaan ja strategiaa uudistetaan kokemusten sekä arvioiden perusteella. 11

12 2. Lähtökohdat ja YTR:n yleiset tavoitteet kansainvälisessä yhteistyössä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) asetti teemaryhmän jäsentämään kansainvälisen toiminnan tavoitteita. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä ja sen teemaryhmillä on ollut jo vuosia kansainvälisiä yhteyksiä ja toimintastrategian tarkoituksena on saada entistä suunnitelmallisempi ja laajapohjaisempi ote kansainväliseen yhteistyöhön. Tiedon kokoaminen ja jakaminen olemassa olevasta toiminnasta on tärkeää. Keskinäisen tietoisuuden lisääntyminen ja selkeästi ilmaistujen tavoitteiden asettaminen vievät kansainvälistä yhteistyötä eteenpäin. Tässä strategiassa kuvataan, miten ja minkälaisin tavoittein YTR osallistuu kansainväliseen toimintaan. Strategian valmisteluprosessi esitetään liitteessä 1. Viidennen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman sekä eduskunnalle annetun valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon visiossa Suomen maaseudusta vuonna 2020 todetaan, että Toimijoiden kansainväliset yhteydet ovat olennaisesti lisääntyneet. Tämä asiakirja luo osaltaan perustaa vision toteutumiselle ja toteuttamiselle. Vision toteuttaminen edellyttää YTR-verkostolta uudenlaista osaamista, aktiivisuutta kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisessa ja kansainvälisten tilaisuuksien järjestämisessä sekä kansainvälistä käyttöä varten valmisteltua materiaalia. Aktiivinen osallistuminen tarjoutuviin asiantuntijatehtäviin on osa tätä työtä. YTR korostaa kansainvälisessä yhteistyössä lisäarvoa tuottavaa vastavuoroisuutta. Tavoitteena on jakaa tietoa omista hyvistä toimintatavoista sekä hyödyntää muista maista saatavaa tietoa ja osaamista Suomen maaseutupolitiikassa. Pitkän aikavälin tavoitteena on maaseutukysymysten näkyvyyden ja maaseutupolitiikan vaikuttavuuden parantaminen kansallisesti ja kansainvälisesti, maaseutualueiden kansainvälistymisessä avustaminen ja maaseutupolitiikan muotoutuminen omaksi tunnustetuksi politiikanalakseen eri maissa. Kansainvälisellä toiminnalla myötävaikutetaan maaseudun kehittämisen tavoitteiden saavuttamiseen. Keinoja tähän ovat eri tasoilla ja tahoilla toteutettavan yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen, hyvien toimintatapojen ja osaamisen vaihtaminen kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä edellytysten luominen kansainvälisten hankkeiden toteuttamiseksi. Tietoisuuden lisääminen ja ymmärryksen syventäminen globaaleista maaseutukysymyksistä ja eri maiden käytännöistä on ensiarvoisen tärkeää. YTR:n visio kansainväliselle yhteistyölle maaseutupolitiikassa vuonna 2020 on seuraava: YTR vaikuttaa alueperusteisuutta, horisontaalisuutta ja monitasoista hallintaa korostavassa kansainvälisessä maaseutupolitiikassa aktiivisena ja asiantuntevana toimijana vahvistaen maaseudun elinvoimaisuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 12

13 3. Kansainväliset organisaatiot maaseutupolitiikassa Kansainvälisesti arvioituna maaseutupolitiikka on vasta kehittymisensä alkuvaiheessa. Tämän osoittavat kansainvälinen maaseutupoliittinen tutkimus ja keskustelu, EU:n käytössä oleva alue- ja maaseutupolitiikan keinovalikoima sekä OECD:n eri maissa tekemät maaseutupolitiikan maatutkinnat. EU:n maaseutupolitiikassa painottuvat maatalous ja ympäristö, kun taas maaseudun elinvoimaa lisäävien toimenpiteiden osuus on pieni. Maatutkinnat kertovat, että kansallista maaseutupolitiikkaa rakennetaan useimmissa EU-maissa, mutta on myös maita, joissa maaseutupolitiikka perustuu vain EU-välineisiin. Kansainväliset organisaatiot rakentavat maaseutupolitiikkaa tahoillaan. Tässä luvussa luodaan katsaus eri kansainvälisten organisaatioiden työhön maaseutupolitiikassa sekä määritellään YTR:n tavoitteet ja toimet. 3.1 Euroopan unioni ja sen toimielimet EU kehittää maaseutualueitaan sekä yhteisen maatalouspolitiikan II pilarin että koheesiopolitiikan kautta. EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja koheesiopolitiikkaan on tulossa muutoksia vuoden 2013 jälkeisellä kaudella, johon jäsenvaltiot ovat valmistautumassa. EU:n laajuisessa monimutkaisessa politiikkakokonaisuudessa äkkinäiset muutokset ovat epätodennäköisiä, mutta politiikka on silti jatkuvassa muutoksessa. Yksittäisiä uusia toimenpiteitä syntyy harvakseltaan, mutta siirrot politiikanalalta toiselle ovat ajassa mahdollisia, tästä on esimerkkinä Leadertoimintatapaan tehdyt muutokset eri ohjelmakausina. Nykyinen muutos kumpuaa tarpeesta kohdentaa EU:n budjettivaroja unionin kannalta poliittisesti tärkeimpiin kysymyksiin. Maatalousbudjetti on suuruutensa vuoksi erityisen tarkastelun kohteena. Tästä syystä Euroopan komission maatalouden pääosastolla on paineita osoittaa politiikkatoimiensa vaikuttavuus ja luoda välineitä politiikan aikaisempaa paremmaksi alueelliseksi kohdentamiseksi. Keskustelua on käyty maaseudun kehittämistoimenpiteiden siirtämisestä tai nykyistä paremmasta kytkemisestä koheesiopolitiikan viitekehykseen, maatalouden ympäristötoimien vaikuttavuudesta sekä maatalouskaupan kansainvälisestä viitekehyksestä. Suomalaisen maaseutupolitiikan kannalta on olennaista tunnistaa maatalouspolitiikan II pilarin (maaseudun kehittäminen) ja koheesiopolitiikan erilainen osuvuus. Yhteisen maatalouspolitiikan II pilari on mahdollistanut pienipiirteisempien ja samalla täsmällisempien kehittämistoimien käyttämisen kuin mitä koheesiopolitiikkaan kuuluvissa rakennerahasto-ohjelmissa olisi mahdollista toteuttaa. Toisaalta aitojen maaseutupoliittisten linjojen (toimintalinjat 3 ja 4) osuus varoista on vaatimaton, eivätkä ne riitä alueellisen tasapainon saavuttamiseen, eivät edes jatkuvan vähenemisen estämiseen maaseudun palveluissa ja hyvinvoinnissa. Rakennerahastojen puolella ongelmana on ollut varojen yksipuolinen suuntautuminen keskuksiin. Tätä suuntausta on vauhditettu kansallisten aluekehitysohjelmien avulla. Harvaan asutulle maaseudulle kohdennetuille kehittämistoimenpiteille ja -varoille on jatkossa yhä suurempi tarve, ja tämän tavoitteen toteutuminen vaatii määrätietoista vaikuttamista niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Euroopan komissio käyttää aloitteentekovaltaa EU:ssa. Komission maatalouden ja aluepolitiikan pääosastot käsittelevät maaseudun kehittämistä koskevia kysymyksiä. Ohjelmakausittain niiden työnjako on jonkin verran vaihdellut. Suomen EU-edustustolla on suorat yhteydet komission jokapäiväiseen työhön ja on tärkeää, että edustustossa seurataan EU:n maaseutupolitiikan kokonaisuutta. EU:n maaseutupolitiikkaan tulee vaikuttaa aktiivisesti, sillä se on osa Suomen maaseutupolitiikan kokonaisuutta. Lissabonin sopimuksen ratifioimisen myötä Euroopan parlamentin (EP) vaikutus EU:n lainsäädäntötyössä kasvoi maaseutuasioissa. Yhteispäätösmenettelystä tuli tavanomainen lainsäätämisjärjestys, mikä tarkoittaa, että Euroopan parlamentti on tasa-arvoinen lainsäätäjä neuvoston kanssa. Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin budjettivalta laajeni koskemaan myös maatalousmenoja. Parlamentissa toimii saarialueita, vuoristoja ja harvaan asuttuja alueita edustava yhteistyöryhmä, jossa on suomalaisjäsen. Alueiden komitea (AK) tarjoaa alue- ja paikallisyhteisöille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin 13

14 EU-politiikkojen ja -lainsäädännön laatimisessa. Perussopimukset velvoittavat komission ja neuvoston kuulemaan alueiden komiteaa aina silloin, kun tehdään uusia ehdotuksia alue- tai paikallistasoon vaikuttavilla aloilla. Myös Euroopan parlamentti voi kuulla alueiden komiteaa. Tavoitteet: EU:n yhteisen maatalouspolitiikan I ja II pilarien välistä rahanjakoa muutetaan siten, että II pilarin alueperusteisten kehittämistoimien rahoitus kasvaa. Uuden paradigman mukainen maaseutupolitiikka vahvistuu eri maissa ja EU:n maaseutupolitiikassa. Monitasoinen ja -alainen hallinta vahvistuu EU:n maaseutupolitiikassa. Suomalaisten osallistuminen EU:n maaseutupolitiikan rakentamiseen lisääntyy. Suomalaisvirkamiehiä saadaan lisää EU:n eri toimielimiin ja suomalaisia maaseutuasiantuntijoita saadaan tunnustetuiksi lausuntojen ja arviointien antajiksi. Toimet: EU:n eri toimielinten suomalaisvirkamiehille ja -poliitikoille tarjotaan riittävästi tietoa maaseutupolitiikasta Suomen näkökulmasta. Keskustelua EU:n maaseutupolitiikasta ja sen kehittämisestä aktivoidaan ja laajennetaan suomalaisessa maaseutuverkostossa. Euroopassa toimiviin maaseutupoliittista keskustelua ylläpitäviin asiantuntijaverkostoihin osallistutaan aktiivisesti. Valmiuksia osallistua Euroopan unionin toimintaan vahvistetaan tutkimuksen, koulutuksen ja eri tavoin järjestetyn henkilövaihdon keinoin. Esimerkiksi University of Gloucestershiressä on mahdollista suorittaa etäopiskeluna opintokokonaisuuksia European Rural Development -oppiaineeseen. Vastaavasti Suomen Rural Studies -opintoihin tulee liittää osioita eurooppalaisista käytännöistä ja kokemuksista. YTR:n Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä seuraa Euroopan parlamentin saarialueita, vuoristoja ja harvaan asuttuja alueita edustavan yhteistyöryhmän työtä. 3.2 OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) kokoaa 30 demokraattisen valtion hallitukset käsittelemään yhdessä globalisaatioon liittyviä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä haasteita. OECD:n maaseudun kehittämisohjelma (OECD Rural Development Programme) on tuottanut vuodesta 1991 lähtien maaseutuun liittyviä analyysejä ja ohjeistusta. OECD suosittaa maaseutupolitiikan uuden paradigman vahvistamista analyysiensä ja eri maihin suuntautuneiden maatutkintojen perusteella. OECD:n tutkimusten ja linjausten vaikutus Suomen maaseutupolitiikan rakentumiseen on ollut suuri. OECD on tuottanut vertailutietoa ja kokemuksia käytännöistä, joita on tarvittu uuden politiikanalan kehittämistyössä. OECD on arvioinut vuosina 1994 ja 2008 Suomen maaseutupolitiikkaa ja antanut tässä yhteydessä suosituksia maaseutupolitiikan kehittämiseksi. OECD:n kutsusta suomalainen YTRverkoston asiantuntija on osallistunut Skotlannin (2007) ja Espanjan (2008) maaseutupolitiikan maatutkintaryhmään. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin. OECD:n aluekehityskomitean (Territorial Development Policy Committee, TDPC) alainen maaseututyöryhmä (Working Party on Territorial Policy in Rural Areas, WPRUR) toimii kansainvälisenä maaseutukysymysten keskustelufoorumina. Työryhmä kokoontuu pääsääntöisesti kerran vuodessa ja käsittelee muun muassa valmistelussa olevat maaseutupolitiikan maatutkintaraportit, jotka tarjoavat ajankohtaista tietoa kansainvälisestä kehityksestä. Aluekehityskomitean ja maaseututyöryhmän nykyiset mandaatit ovat vuosille

15 OECD järjestää laajan maaseutukonferenssin ajankohtaisesta teemasta lähes vuosittain. Konferenssissa on tarjolla monipuolista tietoa eri maista sekä mahdollisuus laajaan verkostoitumiseen. OECD:n Centre for Entrepreneurship, SMEs and Local Development -yksikössä toimiva LEED-ohjelma yhdistää työllisyyden kehittämisen paikalliseen kehittämiseen keskeisinä välineinä yrittäjyys, innovaatiot ja paikallinen kumppanuus. Päätavoitteena on työpaikkojen ja erityisesti parempien työpaikkojen aikaansaaminen. LEED-ohjelman monipuoliset, uutta luovat kehittämishankkeet tuottavat toimintaryhmien kannalta kiinnostavaa aineistoa sekä tarjoavat mahdollisuuden toiminnan vertaiskehittämiseen globaalissa ympäristössä. Tavoitteet: Uuden paradigman mukainen maaseutupolitiikka vahvistuu eri maissa ja EU:n maaseutupolitiikassa. OECD:n aluekehityskomitean työohjelmiin saadaan mukaan vahvasti maaseudun laaja-alainen kehittäminen. Toimet: Aluekehityskomitean työohjelmien sisällön laatimiseen vaikutetaan maaseututyöryhmän kautta. YTR-verkostosta osallistutaan aktiivisesti maaseututyöryhmän työskentelyyn sekä työryhmän työn ohjaamiseen puheenjohtajiston työskentelyn kautta. YTR-verkosto järjestää OECD:n maaseutukonferensseihin suomalaisia asiantuntijoita alustajiksi sekä osallistuu konferensseihin aktiivisesti. 3.3 Yhdistyneet kansakunnat (YK) YK on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, johon kuuluu 192 jäsenvaltiota. YK:n järjestöillä on runsaasti maaseutuun kohdistuvia ohjelmia ja toimenpiteitä. YK:n Maatalous- ja elintarvikejärjestön (Food and Agriculture Organization, FAO) tavoitteena on parantaa maailman ravitsemustilaa ja yhä kasvavan väestön elintasoa. FAO käsittelee maaseudun kehitykseen liittyviä kysymyksiä laajasti muun muassa elinkeinojen, luonnonvarojen ja ympäristön kautta. Se kantaa erityistä huolta maailman ruuantuotannosta, vesi-, kala- ja metsävaroista, ilmastonmuutoksesta, maaseudun elinkeinoista ja maaseudun naisten asemasta. Suomi toimii FAO:ssa aktiivisesti omana itsenään, Pohjoismaiden kautta sekä osana EU:ta ja OECD-maiden ryhmää. Suomalaisilla maaseutukehityksen asiantuntijoilla, mukaan lukien YTR-verkosto, on sekä annettavaa että opittavaa FAO:n toiminnassa. FAO toimii globaalisti ja alueellisesti. Suomi edistää omia intressejään sekä Euroopan alueen työn kautta että vaikuttamalla globaaleihin päätöksiin ja antaa osaamistaan järjestön käyttöön eri tasoilla. Suomessa FAO-linjauksia tekee FAO-toimikunta. Tämän lisäksi maaseutukehityksen asiantuntijoiden osallistuminen FAO:n kokouksiin on tärkeää silloin, kun käsitellään laajoja maaseudun kehityksen kysymyksiä. YK:n kehitysohjelma (United Nations Development Programme, UNDP) on YK-järjestelmän keskeisin kehitysyhteistyötä rahoittava ja toteuttava toimija. Se keskittyy erityisesti demokratian ja hyvän hallinnon kehittämiseen, ympäristöuhkien torjuntaan sekä konfliktien ehkäisyyn ja niiden jälkihoitoon. Kehitysohjelmalla on rooli useissa EU:n uusissa jäsenvaltioissa maaseutupolitiikan suunnittelussa ja koulutuksessa. YTR-verkoston asiantuntijoita on osallistunut kehitysohjelman puitteissa tehtävään yhteistyöhön uusissa jäsenvaltioissa ja osallistuminen yhteistyöhön myös jatkossa nähdään tärkeänä. Nämä tehtävät ovat erityisen otollisia menettelytapojen kansainvälisen vaihdon kannalta. Hyvin harvoin käytäntöjä voidaan siirtää suoraan maasta toiseen, mutta havaitut vaikeudet ja sujuvuudet suhteuttavat oman maan pulmia ja saavutuksia, jolloin edellytykset kohentaa politiikan, hallinnon ja käytännön kehittämistyön menettelyjä paranevat. YK:n kestävän kehityksen toimikunta (Commission on Sustainable Development, CSD) tukee kestävää kehitystä ja edistää Rion ympäristö- ja kehityskokouksessa vuonna 1992 hyväksytyn toimintaohjelman (Agenda 21) toimeenpanoa. Vuosina kestävän kehityksen toimikunnan asialistalla olivat maatalous, maaseutukehitys, maankäyttö, kuivuus ja aavikoituminen sekä Afrikka. YTR-verkostosta 15

16 osallistuttiin maaseudun kehittämisen kansalliseen alatyöryhmään, jossa valmisteltiin Suomen kannat CSD-työhön. Työryhmässä valmisteltiin myös Suomen hyvistä käytännöistä esite, jossa yhtenä hyvänä käytäntönä esiteltiin Suomen maaseutupoliittista järjestelmää. Vastaavanlaiseen työhön osallistutaan myös jatkossa. Tavoitteet: Laaja-alainen ja kestävä maaseudun kehittäminen on yksi näkökulma YK:n monissa työryhmissä ja ohjelmissa tehtävässä työssä. Suomalaisen maaseutupoliittisen asiantuntemuksen hyödyntäminen ja uuden paradigman mukainen kehittämisote lisääntyvät eri maissa. Toimet: YK:n maaseutuun liittyvissä työryhmissä ja ohjelmissa tehtävää työtä seurataan ja tarjoutuviin yhteistyömahdollisuuksiin hakeudutaan ja osallistutaan aktiivisesti. 3.4 Euroopan neuvosto Euroopan neuvosto on 47 jäsenvaltion muodostama yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Se pyrkii edistämään jäsenvaltioidensa yhtenäisyyttä, suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa, parantamaan elinolosuhteita sekä edistämään inhimillisiä arvoja. Euroopan neuvoston maaseutukampanja vuosina vaikutti merkittävästi nykymuotoisen maaseutupolitiikan syntyyn ja kehittymiseen Suomessa. Tavoitteet: Maaseudun kehittäminen nostetaan uudelleen Euroopan neuvoston asialistalle omana kokonaisuutenaan. Toimet: YTR seuraa Euroopan neuvoston asialistaa ja ottaa aktiivisen roolin mahdollisen uuden maaseutukampanjan käynnistyessä. 16

17 4. Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismailla on monia yhtymäkohtia niin maaseudun haasteissa ja mahdollisuuksissa kuin maaseutupoliittisissa keinoissakin. Kokemusten vaihdolle ja oppimiselle toisen maan käytännöistä on hyvät edellytykset ja lähtökohdat. Pohjoismainen yhteistyö koostuu niin Pohjoismaiden ministerineuvoston (Nordiska Ministerrådet) kuin kahdenvälisestä, kolmannen sektorin, kuntien ja tutkijoiden yhteistyöstä. Kolmannen sektorin, kuntien ja tutkijoiden yhteistyötä käsitellään myöhemmissä luvuissa. 4.1 Pohjoismaiden ministerineuvosto Pohjoismaiden ministerineuvoston aluepoliittisen yhteistyöohjelman (Nordiskt regionalpolitiskt samarbetsprogram ) alaisuudessa toimii neljä alatyöryhmää, joista yksi käsittelee maaseudun kehittämistä. Maaseuturyhmä toimii seminaareja järjestävän Framtidens landsbygd -hankkeen ohjausryhmänä. Seminaarien tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja esitellä hyviä käytäntöjä Pohjoismaissa. YTR-verkostosta osallistutaan ryhmän työskentelyyn ja maaseutuseminaarien valmisteluun. Ministerineuvoston alaisuudessa toimii työryhmiä ja kehittämisohjelmia, joiden valmisteluun ja toteuttamiseen YTR:n Ruoka-Suomi-teemaryhmä on osallistunut, esimerkkinä vuosille suunnattu Ny Nordisk Mat -ohjelman valmistelu. 4.2 Kahdenvälinen yhteistyö Kahdenvälinen yhteistyö nostaa tehokkaasti esille eri maiden poliittisen perinteen ja ajattelun eroja. Niitä vasten on valaisevaa punnita omia tavoitteita ja toimintatapoja. Näin muun muassa poliittisiksi tai hallinnollisiksi realiteeteiksi kuvitellut kehittämistyön esteet lievenevät. On erittäin tärkeää, että kollegat eri maissa tapaavat toisiaan ja vertailevat toimintatapojaan ja tavoitteitaan. Kahdenvälistä yhteistyötä tehdään erityisesti Ruotsin kanssa. Yhteistyö sisältää tiedon sekä hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen vaihtoa. Suomelle hyödyllinen esimerkki on muun muassa Ruotsin tilastointijärjestelmä, joka mahdollistaa maaseudun kehityskulkujen seuraamisen. Yhä useammin pohjoismainen yhteistyö laajenee Itämeren alueen yhteistyöksi. Esimerkiksi Pohjoismaisten maataloustutkijain yhdistys NJF (Nordic Association of Agricultural Scientists, NJF) lisää yhteistyötä ja tiedon välitystä Pohjoismaiden ja Baltian maiden maataloussektorilla työskentelevien henkilöiden välillä. Maaseutupolitiikassa yhteydet erityisesti Viron suuntaan ovat kiinteät niin hallinnossa kuin kansalaistoimijoiden kesken. Tavoitteet: Maaseutuasiat nostetaan pysyvästi Pohjoismaiden ministerineuvoston asialistalle, jolloin yhteistyön jatkuvuus, systemaattisuus ja tavoitehakuisuus paranevat. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyötä maaseutupolitiikassa vahvistetaan vaiheittain. Pohjoismaiden maaseutupoliittisessa yhteistyössä luodaan hallinnon, kuntien ja järjestöjen välille uusia kumppanuuksia. Toimet: YTR-verkostosta osallistutaan maaseututyöryhmän työskentelyyn ja vaikutetaan tätä kautta pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseen ja tiivistämiseen. YTR avaa määräajoin toistuvat tapaamiset ja tiedonvaihdon Norjan maaseutuasiantuntijoiden kanssa, sillä Norjassa on useita toimivia alue- ja maaseutupoliittisia menettelyjä. Pohjoismaista vertailua ja benchmarking-tietoa hyödynnetään suomalaisen maaseutupolitiikan kehittämisessä nykyistä paremmin. 17

18 5. Kolmannen sektorin yhteistyö Kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan kumppaniksi maaseudun kehittämisessä. Viranomaisten yhteistyön rinnalla kolmannen sektorin kansainvälinen yhteistyö maaseutukysymyksissä vahvistuu. EU:n piirissä toimivien maatalouteen ja ympäristöön keskittyvien sektorijärjestöjen rinnalle tarvitaan alueperusteiseen maaseudun kehittämiseen tähtääviä järjestöjä. Vuonna 1999 perustetussa EU:n toimintaryhmien yhteistyöjärjestössä (European Leader Association for Rural Development, ELARD) on jäsenenä noin tuhat maaseudun toimintaryhmää. Suomen Leader-ryhmät (55) kuuluvat ELARD:iin Suomen Kylätoiminta ry:n kautta, jossa ne ovat jäseninä. Vuonna 2005 perustettu European Rural Alliance (ERA) kokoaa yhteen kansalliset ja eurooppalaiset kansalaisjärjestöt, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. ERA:n tavoitteena on edesauttaa keskustelua sekä komission että jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa. Vuonna 2010 ERA:ssa oli 14 jäsentä. Vuonna 2009 perustetun Euroopan kylätoimintajärjestön (European Rural Community Association, ERCA) tarkoituksena on vahvistaa kyläyhteisöjen ääntä kaikkialla Euroopassa. Tavoitteena on, että järjestöön liittyvät kaikki 24 eurooppalaista kylätoimintaliikettä. Vuonna 1994 toimintansa aloittanut ja vuonna 2008 yhdistykseksi organisoitunut Hela Norden Ska Leva (HNSL) on pohjoismainen paikalliseen kehittämiseen ja kansalaisvaikuttamiseen keskittyvä verkosto. YTR:n Matkailun teemaryhmä osallistuu Euroopan maaseutumatkailujärjestön (European Federation for Farm and Village Tourism, EuroGites) toimintaan. Järjestön kautta saa tietoa maaseutumatkailun kehittymisestä ja partnerihauista muun muassa kahden vuoden välein järjestettäviin konferensseihin. YTR:n Kansalaisjärjestöteemaryhmä osallistuu palvelujen järjestämiseen, valtiontukiin ja kilpailuneutraliteettiin liittyvään eurooppalaiseen keskusteluun muun muassa eurooppalaisten yleishyödyllisten järjestöjen kattojärjestön (European Council of Associations of General Interest, CEDAG) kautta ja seuraa alan lainsäädännön muutoksia. Tavoitteet: Alueperusteiseen maaseudun kehittämiseen tähtäävät kansainväliset järjestöt vahvistuvat ja ne saavat oman tunnustetun roolinsa kansainvälisessä maaseutupolitiikassa. Kolmas sektori osallistuu kumppanina EU:n maaseutupolitiikan rakentamiseen. Toimet: YTR-verkostosta osallistutaan aktiivisesti kolmannen sektorin kansainväliseen yhteistyöhön ja vaikutetaan sen vahvistamiseen. International Rural Network (IRN) on virallisesti vuonna 2003 perustettu kansainvälinen järjestö, joka tähtää tiedon ja kokemusten vaihtoon sekä kansainvälisen maaseudun kehittämisverkoston luomiseen. Maaseutuyhteisöjen voimaannuttamista sekä yhteisöjen välistä yhteistyötä hallinnon eri tasojen kanssa eri maissa pidetään tärkeänä. YTR-verkoston edustaja on osallistunut ja alustanut kaikissa kolmessa IRN:n maaseutukonferenssissa, jotka on järjestetty Skotlannissa (2003), Yhdysvalloissa (2005) ja Intiassa (2009). Seuraavaa konferenssia suunnitellaan Australiaan vuonna

19 6. Maaseutukysymykset kehityspolitiikassa Kehityspolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteyttä korostetaan yhä enemmän. Maaseudun kehitys on noussut keskipisteeseen kehityspolitiikkaa linjaavien suurten toimijoiden asialistoilla. Köyhyyden lievittämiseen ja ympäristö- ja ruokaongelmien ratkaisuun ei nähdä mahdollisuuksia ilman maaseudun kehitystä. Suomen kehityspolitiikan linjauksessa maaseutukehitys on keskeisellä sijalla ja politiikanalojen yhteistyö kirjattiin myös eduskunnalle keväällä 2009 annettuun valtioneuvoston maaseutupoliittiseen selontekoon. Ulkoasiainministeriön Maaseutukehityksen yhteistyöverkosto edistää johdonmukaisuutta maaseutu- ja maatalousasioiden käsittelyssä Suomen kehityspolitiikassa. Neljässä Suomen lähetystössä työskentelee maaseutuneuvonantaja. Useimmissa kehittyvissä maissa maaseutu on edelleen hyvin maatalousvaltainen ja siksi maatalouden ja maaseudun kehitystä ei voi eikä pidä erottaa toisistaan. Sen sijaan perinteisen ja uuden maaseutupolitiikan soveltaminen rinnakkain on tärkeää. Suomi tukee kehittyvien maiden maatalouden ja maaseudun kehittämistä kahdenvälisten projektien, sektorituen, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen kautta. Vastaavasti Suomi saa käyttöönsä tiedon muiden maiden osaamisesta ja hyödyntää sitä omassa maaseutupolitiikassaan. Suomen ja kehittyvien maiden kokemukset maaseudun kehittämisessä tuovat lisäarvoa Suomen tukemaan kehitysyhteistyöhön ja siksi maaseututoimijoiden kiinnostusta osallistua kehityshankkeiden eri vaiheisiin tulisikin edistää. Kehitysyhteistyössä on jo pitkään ollut käytössä menetelmiä, joilla maaseudun asukkaat saadaan mukaan toimintaan. Osallistavia ja kansalaistoimintaa mobilisoivia kehittämiskeinoja tarvitaan kuitenkin lisää ja niitä kehitetään jatkuvasti. YTR-verkosto tukee osaltaan tätä työtä. YTR-verkostosta on jo osallistuttu Leader-toimintatavan levittämiseen Mosambikiin, Etelä-Afrikkaan ja Venäjän Karjalaan. Kaikkialla on yhteisiä lähtökohtia ja paljon keskinäisiä eroja, mutta Leader on joustava menettelytapa, joka sitoo monia osapuolia samojen tavoitteiden taakse. Tässä on tulevien vuosien mittava kehittelytyö. Suomen julkinen sektori osallistuu kehitysyhteistyöhön tekemällä yhteistyötä kumppanimaan julkisen sektorin kanssa. Suomen ulkoasiainministeriö rahoittaa lukuisia maaseudun kehittämistä tukevia ohjelmia. Kehitysyhteistyön uudentyyppisten hankkeiden kohteina ovat innovaatioympäristöt ja -järjestelmät. Niiden kehittämisessä maaseutu on noussut tärkeään asemaan ja tarjolla on uusia mahdollisuuksia YTR:n asiantuntemuksen hyödyntämiselle. Vuoden 2008 aikana luotu Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentti (IKI) mahdollistaa valtion laitosten ja virastojen osallistumisen kehitysyhteistyöhön. Hankkeiden tavoitteena on valtiollisten toimijoiden, kuten ministeriöiden, laitosten ja yliopistojen, osaamisen vahvistaminen. YTR näkee tässä mahdollisuuden maaseutupolitiikan vahvistamiseksi eri maissa. Suomen yliopistoilla on UniPID-verkosto (Finnish University Partnership for International Development). UniPIDin kautta yliopistot ovat mukana useissa kehityspoliittisissa ohjelmissa ja yhteistyökuvioissa. Tavoitteet: Suomalaiset maaseudun kehittäjät ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa kehittyvien maiden maaseututoimijoiden kanssa kumpaakin hyödyttävällä tavalla. Toimet: YTR-verkostosta hakeudutaan ja osallistutaan aktiivisesti kehitysyhteistyössä tarjoutuviin yhteistyömahdollisuuksiin. 19

20 7. Tutkimusyhteistyö Kansainvälisesti sovellettava tutkimus ja sen hyödyntäminen ovat olennainen osa maaseutupolitiikan valmistelua. Kansainvälinen yhteistyö kuuluu tutkimukseen ja maaseutututkijoilla on useita kansainvälisiä foorumeita ja tutkimusohjelmia. Suomalaisia maaseutututkijoita kutsutaan asiantuntijoina mukaan niin EU:n kuin OECD:n valmistelutyöhön. Suomalainen maaseutututkijoiden verkosto on kansainvälisesti merkittävä, mutta pieni. Suomelle on tärkeää olla mukana sekä maaseutupolitiikan kansainvälisessä tutkimuksessa, että maaseutupolitiikkaan vaikuttavassa tutkimustyössä. Kansainvälinen tutkimuskenttä on käymässä yhä kilpaillummaksi, ja samalla kasvava osa kansallisestakin tutkimusrahoituksesta sidotaan isoihin kansainvälisiin yhteisrahoituksiin (EU:ssa on esimerkiksi suunnitteilla yhteinen ohjelmasuunnittelu, Joint Programming). Näihin yhteisrahoituksiin ja niiden alla oleviin ohjelmiin (kuten eri Euroopan valtioiden tutkimus- ja kehitysohjelmia verkottavat ERA-NET-hankkeet) mukaan menemisestä päättävät kansalliset tutkimusrahoittajat itse (Suomen Akatemia), mutta myös ministeriöt. Jatkossa on yhä tärkeämpää, että esimerkiksi EU:n tieteen puiteohjelmien kansallisista linjauksista vastaavat edustajat määrätietoisesti ehdottavat ja edistävät maaseutuaiheisia rahoituksia, ja vievät Suomen niihin partneriksi. Sekä tutkijoiden että erilaisissa tutkimusjohdon ja -politiikan tehtävissä olevien tulee aikaisempaa ennakoivammin huolehtia siitä, että Suomen maaseutupolitiikan kannalta merkittävät, kansainvälisestä tarkastelusta hyötyvät aihealueet tulevat tutkimuksen piiriin. Tämä edellyttää sekä Suomen kannalta merkityksellisten aiheiden valmistelua tutkimusohjelmien muotoiluihin, että niiden lobbaamista ohjelmien hakujen valmisteluvaiheissa. Lukuisat suomalaiset maaseutututkijat työskentelevät jo kansainvälisissä tutkimusohjelmissa ja yliopistot tekevät yhteistyösopimuksia, mikä antaa tavoitteelle hyvän lähtökohdan. Suomi rahoittaa pohjoismaista tutkimusta, jossa voidaan niin ikään vaikuttaa merkityksellisten maaseutuaiheiden valikoitumiseen. YTR kannustaa tutkijoita sekä järjestö- ja hanketoimijoita muodostamaan Rural Ambassador -rinkejä, jotta tieto muiden maiden maaseutupolitiikasta ja niihin liittyvästä tutkimuksesta lisääntyisi ja samalla osallistujien valmiudet kansainväliseen toimintaan kasvaisivat. Tässä maaseutututkijoiden Maaseudun Uusi Aika -yhdistyksellä ja YTR:llä on yhteinen kehittämisintressi. Tärkeitä henkilökohtaisia kansainvälisiä suhteita rakennetaan lisäksi tutkijoiden järjestötyöllä (esimerkiksi ESRS, NJF ja IGU) osallistumalla etenkin oman tieteenalan kansainväliseen toimintaan. Myös eurooppalainen kesäakatemia on toimiva konsepti kansainvälisten valmiuksien ja yhteyksien lisäämiseen. YTR-verkostosta on osallistuttu vuodesta 2002 lähtien järjestettyihin kesäakatemioihin. Vuonna 2004 kesäakatemia järjestettiin Ilmajoella ja vuonna 2010 Suomussalmella YTR:n tuella. YTR:n Matkailun teemaryhmä osallistuu aktiivisesti pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin matkailututkijaverkostoihin ja niiden järjestämiin tilaisuuksiin muun muassa Suomen matkailututkimuksen seuran kautta. Tietoa hyödynnetään suomalaisen maaseutumatkailun kehittämistyössä sekä välitetään edelleen kehittäjien ja yrittäjien toiminnan tueksi. Teemaryhmä osallistui vuosina innovaatioiden siirtohankkeeseen (Quality Boost for Tourism), jonka tavoitteena oli siirtää erityisesti maaseutumatkailun laatukoulutuksen ja ohjelmien innovaatioita entistä paremman koulutuksen aikaansaamiseksi Euroopan tasolla. Tulevina vuosina hankkeen tuloksia jalkautetaan toimijakentälle ja maaseutumatkailun laadunkehittäjien verkostoa ylläpidetään. Tavoitteet: Suomalaiset tutkijat ovat entistä tiiviimmin mukana maaseudun ja maaseutupolitiikan kansainvälisessä tutkimuksessa ja maaseutupolitiikkaan vaikuttavassa tutkimustyössä. Suomen maaseutupolitiikalle tärkeät, kansainvälisestä tarkastelusta hyötyvät aihealueet saadaan tutkimuksen piiriin. Suomalaisia maaseutuasiantuntijoita saadaan kansainvälisten organisaatioiden tunnustetuiksi lausuntojen ja arviointien antajiksi. 20

21 Toimet: YTR vaikuttaa siihen, että Suomi lähtisi omalla rahoituksellaan mukaan maaseutututkimuksiin, ja saattaisi tätä kautta sekä suomalaista maaseutututkimuksen että -politiikan osaamista käyttöön kansainvälisille areenoille. Tutkimusohjelmiin valmistellaan ja lobataan Suomen kannalta merkityksellisiä aiheita. YTR myötävaikuttaa maaseutututkijoiden yhteisen, pääosin englanninkielisen, julkaisusarjan perustamiseen suomalaisen maaseutututkimuksen kansainvälisen näkyvyyden parantamiseksi. YTR-verkostosta osallistutaan myös jatkossa aktiivisesti kesäakatemioihin. 21

22 8. Alue- ja paikallistason kansainvälistyminen ja yhteistyö 8.1 EU-osarahoitteisen yhteistyön mahdollisuudet Alue- ja paikallistasolla kehittämistyöhön haetaan ideoita ja innostusta kansainvälisellä yhteistyöllä muun muassa uusien yrittämisen mahdollisuuksien, uusien toimintamallien ja -käytäntöjen sekä kulttuuriyhteistyön kautta. EU:n kehittämisohjelmilla on merkittävä asema alue- ja paikallistason kansainvälisen yhteistyön edistämisessä. Euroopan unionin paikalliseen maaseudun kehittämistyöhön tähtäävä väline on Leader, jonka avulla on mahdollista hakeutua myös kansainväliseen yhteistyöhön. Leader on soveltuva ja joustava maaseudun kehittämisen menettelytapa silloin, kun sitä toteutetaan aidosti alhaalta ylöspäin, ja kun siinä hyödynnetään erilaisten toimijoiden tasa-arvoista yhteistyötä. Leader sopii hyvin erityyppisille maaseutualueille niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Lisäksi sitä on mahdollista soveltaa myös kaupunkialueilla. Leader-ryhmien määrä lisääntyy ohjelmakauden aikana Euroopassa noin 900:sta lähes 2200:aan ja muutamissa maissa, Suomi mukaan lukien, ryhmät kattavat koko maaseudun. Leader-metodin kehittäminen ja vahvistaminen kansainvälisesti nykyistä merkittävämmäksi maaseutupolitiikan sekä yleisemminkin paikallistason alueellisen kehittämisen välineeksi on perusteltua saavutettujen hyvien tulosten vuoksi. Maaseutupolitiikkaan tarvitaan voimakas väline, joka pystyy mobilisoimaan toimijoita ja sitomaan kehitystyöhön asiantuntemusta, vastuuntuntoa sekä yksityisiä varoja ja työpanosta. Paikallis- ja aluetason kansainvälistä yhteistyötä rahoittavia ohjelmia ovat myös Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavan Euroopan alueellinen yhteistyö tavoitteen ohjelmat (entinen Interreg) ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen (ENPI) kuuluvat yhteistyöohjelmat. Eurooppalainen alueellinen yhteistyö tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia kolmella eri tasolla: raja-alueilla, suuralueilla (esimerkiksi Itämeren ja Pohjoisen Periferian alueilla) sekä koko Euroopan laajuisesti. Rajan ylittävien yhteistyöohjelmien tukemalla toiminnalla on suuri merkitys erityisesti maaseutualueiden yhteyksien edistämisessä lähialueiden kanssa. Samalla yhteistyö vahvistaa osaltaan syrjäisten ja maaseutumaisten raja-alueiden elinvoimaisuutta. Esimerkiksi Ruoka- Suomi-teemaryhmä on mukana Itämeren ohjelmasta rahoitetussa Baltfood-yhteistyössä ( jossa kuuden Itämeren maan 12 toimijaa hyvien käytäntöjen levittämisellä tehostavat elintarvikeyrittäjyyden kehittämistyötä, toteuttavat yhteisiä koulutusohjelmia yrityksille sekä muun muassa tuottavat kehittämistyössä tarvittavia työkaluja ja materiaaleja. ENPI-ohjelmat rahoittavat Suomen ja Venäjän raja-alueiden yhteistyötä ja antavat myös maaseutukunnille mahdollisuuden hakea uusia elämisen ja yrittämisen mahdollisuuksia rajan ylittävistä yhteyksistä. EU:n Kansalaisten Eurooppa -ohjelma vuosille edistää aktiivista kansalaisuutta tarjoten kansalaisille mahdollisuuden toimia yhdessä ja osallistua demokraattisen, avoimen ja monikulttuurisen Euroopan rakentamiseen. Kansainvälisen yhteistyön avulla saatetaan yhteen eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien paikallisyhteisöjen jäsenet jakamaan ja vaihtamaan kokemuksia, näkemyksiä ja arvoja. 8.2 Ystävyyskuntatoiminta Suomalaisella ystävyyskuntatoiminnalla on pitkät perinteet. Vuosikymmenten aikana solmitut ystävyysja yhteistyösopimukset ovat tarjonneet kuntalaisille mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön yleensä Suomen lähialueilla (Pohjoismaat, Viro, Venäjä, IVY-maat) sijaisevien kuntien ja kaupunkien kanssa. Ystävyyskuntatoiminnassa on ollut mukana runsaasti maaseutukuntia. Ystävyyskuntatoiminnan rinnalla on myös muita yhteistyömuotoja, kuten erilaiset verkostot, jotka ovat usein erityisesti pienille kunnille helppo ja edullinen tapa päästä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön. Uusien ystävyyskuntasopimusten solmiminen on hiipunut viime vuosina. Lisäksi viimeaikaisten kuntaliitosten myötä ystävyyskuntasuhteita on jouduttu miettimään uudelleen ja priorisoimaan muun muassa päällekkäisyyksien ja taloudellisten seikkojen vuoksi. 22

23 Silti kuntien ystävyyskuntatoiminnalle on jatkossakin tilausta ja erityisesti temaattinen yhteistyö korostuu tulevaisuudessa. 8.3 Kansainvälistyvä kunta maahanmuuttajat ja tulevaisuuden maaseutu Kunnissa maahanmuuttajien kotouttaminen paikallisyhteisöihin vaatii kulttuurien monimuotoisuuden osaamista. Maahanmuuttajat tulee tunnistaa niin keskuksissa kuin maaseudulla uutena voimavarana ja välttämättömänä väestöryhmänä, jonka erilaiset lähtökohdat ja tarpeet on tärkeää ottaa huomioon palveluissa. Maaseudun vetovoimaisuutta maahanmuuton kohteena on mahdollista edistää eriyttämällä kotouttamiskeinoja sekä tarjoamalla tietoa maaseudun työ-, asuin- ja harrastusmahdollisuuksista. Tässä työssä maaseudulla toimivilla järjestöillä on tärkeä tehtävä ja mahdollisuus saada maahanmuuttajia mukaan toimintaansa. Jo maaseudulla asuvat maahanmuuttajat voivat avustaa uuden maahanmuuttajan kotoutumisessa ja viranomaisyhteyksissä. Ystävyyskuntatoiminnassa sekä temaattisessa yhteistyössä ovat aikaisempaa vahvemmin esillä maaseudun kysymykset (mukaan lukien yrittäjyys). Maahanmuutto maaseudulle lisääntyy ja maahanmuuttajat kotoutuvat maaseutuyhteisöihin hyvin. Toimet: YTR toimii aktiivisesti Leader-metodin kansallisessa kehittämisessä ja myötävaikuttaa metodin kansainvälisen käytön laajentamiseen. YTR-verkostosta osallistutaan Euroopan komission Leader-alakomitean (Leader subcommittee, LSC) työskentelyyn ja vaikutetaan tätä kautta metodin vahvistamiseen Euroopassa. YTR rahoittaa maahan- ja maallemuuttoa sekä asenteellisia ja toiminnallisia valmiuksia edistäviä kehittämishankkeita. Kolmannella sektorilla on hyvät mahdollisuudet täydentää viranomaisten palveluita. Vapaaehtoistoiminta on avainasemassa erityisesti maahanmuuttajien sosiaalisen verkoston laajentamisessa koko ympäröivään maaseutuun. Hyvien kotouttamiskäytäntöjen levittämiseen on jo olemassa välineitä, esimerkiksi Integration Net -aloite mahdollistaa tiedonsaannin hyvistä kotouttamiskäytönnöistä EU:n Leader-ryhmien välillä. Tavoitteet: Maaseutumaisilla alueilla on myös tulevaisuudessa käytössään sellaisia rahoitusvälineitä, jotka mahdollistavat alue- ja paikallistason kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön. Leader-metodi vahvistuu ja sen käyttö laajenee siten, että Leaderista tulee maaseutupolitiikan keskeisin väline. 23

24 9. Toimintastrategian toteuttaminen ja seuranta YTR toteuttaa kansainvälisen yhteistyön toimintastrategiaansa integroimalla kansainvälisen yhteistyön eri työmuotoihinsa ja osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen toimintaan useilla foorumeilla. Strategian tavoitteiden ja toimien toteutumista edistetään ja seurataan YTR:n pää- ja apulaispääsihteerin, teemaryhmien sihteereiden, kv-koordinaattorin ja yhteyshenkilöiden (liite 2) muodostaman kv-verkoston tapaamisissa, joita järjestetään pääsääntöisesti kerran vuodessa YTR:n verkostotapaamisen yhteydessä. Tietoa kansainvälisestä yhteistyöstä, yhteistyökumppaneista ja ajankohtaisista tapahtumista kootaan YTR:n verkkosivuille Kansainvälisen toiminnan edistymisestä raportoidaan YTR:n kokouksissa vuosittain verkostotapaamisen jälkeen. Toimintakauden loppupuolella arvioidaan työn tulokset ja kehittämistarpeet ja niiden perusteella strategiaa ja toimintatapoja uudistetaan. 24

25 OSA II MAASEUTUPOLITIIKAN KANSAINVÄLISIÄ TOIMINTATAPOJA Julkaisun toisessa osassa luodaan katsaus maaseutupolitiikan kansainvälisiin toimintatapoihin. Luvussa 10 käsitellään kansainvälisiä vaikutteita, jotka on jo omaksuttu Suomen maaseutupolitiikkaan. Luvussa 11 nostetaan esille mielenkiintoisia toimintatapoja, joiden soveltamista ja hyödyntämistä myös suomalaisessa maaseutupolitiikassa kannattaa pohtia. Lopuksi luvussa 12 analysoidaan suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteiksi soveltuvia käytäntöjä, joiden hyödyntämiselle myös muissa maissa voisi olla kysyntää. 10. Suomen maaseutupolitiikkaan omaksuttuja kansainvälisiä vaikutteita 10.1 Vaikutteita EU-politiikasta Leader-toimintatapa Leader-toimintatapa tarkoittaa paikallislähtöistä maaseudun kehittämistä, joka perustuu alueen asukkaiden ja yhteisöjen toiveisiin ja tarpeisiin. Asukkaat, yritykset ja yhteisöt laativat yhteistyössä alueelleen kehittämissuunnitelman ja vastaavat sen toteuttamisesta. Leader-toimintatapa tuli Suomeen EU-jäsenyyden myötä vuonna Oppia toimintatavan käyttöönottoon haettiin muun muassa Irlannista, joka EU:n reuna-alueen pienenä, harvaan asuttuna ja vahvan kansalaistoiminnan maana vastasi monin tavoin Suomen olosuhteita. Toimintatavan kehittelyllä on myös irlantilaisjuuria, sillä yksi metodin merkittävimmistä arkkitehdeistä oli EU:n irlantilainen maatalouskomissaari Ray MacSharry ja 1990-lukujen taitteessa. Eurooppaan alhaalta ylöspäin suuntautuva (bottom up) kehittämismalli tuotiin kehitysmaista, joissa monet sovellukset olivat osoittautuneet tehokkaammiksi kuin perinteinen ylhäältä alaspäin kohdistettava (top down) kehitysapu. Suomi valtavirtaisti Leader-toimintatavan kattamaan koko maan jo 2000-luvun alussa. Työssä käytettiin Leader-ohjelman lisäksi myös muita kansallisia ja EU-rahoituslähteitä. EU:n sisällä Leader-malli leviää parhaillaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen ulkopuolisille politiikkalohkoille. Esimerkiksi Euroopan kalatalousrahaston rahoituksella on ohjelmakaudella perustettu yli 200 kalataloutta kehittävää Leader-ryhmää, joista kahdeksan toimii Suomessa. Kaupunki- ja ympäristöpolitiikka voisivat olla seuraavat sovellusalueet. On myös ehdotettu oman Leader-sovelluksen luomista kaikille rakennerahastoille (EAKR, ESR ja koheesiorahasto). EU:n Leader-mallissa hankkeiden rahoituksesta päätetään paikallisen toimintaryhmän hallituksessa tai muussa päättävässä elimessä, jonka jäsenistöstä korkeintaan 50 prosenttia voi olla julkisen hallinnon edustajia ja vähintään 50 prosentin on edustettava alueen sosio-ekonomisia kumppaneita. Suomi on kehittänyt mallia edelleen siten, että hallituksen jäsenistöstä kolmannes edustaa paikallista julkista hallintoa, kolmannes alueen yhteisöjä ja yrityksiä sekä kolmannes yksittäisiä maaseudun asukkaita, joilla ei ole kytköksiä muiden edellä mainittujen tahojen päättäviin elimiin. Leader-metodin arvioidaan soveltuvan Suomeen erityisen hyvin, koska Suomi on vireän kansalaistoiminnan maa ja omaehtoisesta maaseudun kehittämisestä on kokemusta jo kylätoiminnan kautta. Vielä tärkeämpi syy lienee kuitenkin Suomen kehittelemä kolmikanta, joka asetti eri toimijat samalle viivalle. Osapuolten tasa-arvoistuminen lisää kehittämistyön aktiviteettia. Maaseutuverkostoyksikkö EU-jäsenyyden myötä Suomeen perustettiin maaseutuverkostoyksikkö. Ohjelmakausilla ja verkostoyksikön roolina oli Leader-toiminnan edistäminen ja tunnetuksi tekeminen. Verkostoyksikkö edisti muun muassa toimintaryhmien oppimista ja osaamisen jakamista järjestämällä koulutuksia ja 25

26 tapaamisia sekä keräsi ja levitti tietoa maaseudun kehittämisyhdistysten työstä ja kehittämishankkeista. Suomen toimintaryhmien verkostoyksikkönä toimi Suomen Kylätoiminta ry. Ohjelmakaudella verkostoyksikön rooli laajeni koskemaan Leader-toimintatavan lisäksi koko Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Verkostoyksikön päätehtäviä ovat viestintä, koulutus, hyvien käytäntöjen kerääminen ja levittäminen sekä kansainvälistymisen edistäminen. Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista ja tuloksista ohjelman toimijoille, potentiaalisille tuensaajille ja suurelle yleisölle. Verkostoyksikkö toimii valtakunnallisen maaseutuverkoston aktiivisena kokoajana ja sitouttajana ja sen pyrkimyksenä on tehdä maaseutuverkostoa toimintatapana tunnetuksi sekä saada maaseutuverkoston toimijat kokemaan olevansa osa maaseutuverkostoa. Parhaimmillaan maaseutuverkostoyksikkö lisää tietoisuutta laaja-alaisen ja monipuolisen maaseudun kehitystyön tarpeellisuudesta. Tällaista näkemystä ei vielä ennen EU-jäsenyyttä Suomessa ollut. Valtioiden väliset ja rajat ylittävät yhteishankkeet Mahdollisuus valtioiden välisten ja rajat ylittävien yhteishankkeiden rahoitukseen tuli Suomeen EU-jäsenyyden myötä. Ohjelmakaudella Suomi on mukana yhteensä yhdeksässä ohjelmassa. Näistä kuusi on rajat ylittävän yhteistyön ohjelmia. EU:n sisärajoilla yhteistyötä tuetaan Pohjoisen, Botnia- Atlantican ja Keskisen Itämeren ohjelmilla. Lisäksi kolme ohjelmaa toimii EU:n ulkorajalla tukien yhteistyötä Venäjän kanssa (Euregio Karelia, Kolarctic ENPI CBC ja ENPI Southeast Finland-Russia). Kaksi valtioiden välisen yhteistyön ohjelmaa toimii niin sanotuilla makroalueilla: Itämeren alueella (Baltic Sea Region Programme ) sekä Pohjoisen Periferian alueella (Northern Periphery). Alueiden välinen yhteistyöohjelma puolestaan kattaa koko EU:n alueen ja lisäksi Sveitsin ja Norjan (INTERREG IVC). INTERREG IVC ohjelma tähtää parhaiden käytäntöjen ja hyväksi todettujen toimintamallien siirtoon kansainvälisessä yhteistyössä. Tähän asti rahoitetuissa kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa ovat maaseudun näkökulmasta nousseet erityisesti esille ympäristöön ja riskien torjumiseen liittyvät uudet toimintamuodot, mutta myös innovaatioverkostojen luominen syrjäisille seuduille. Valtioiden välisten ja rajat ylittävien yhteistyöohjelmien hyödyntäminen maaseudun kehittämisessä on ollut vähäistä suhteessa niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Osin syynä lienee tiedon puute, osin taas hankkeiden suuri koko. Joissain ohjelmissa ainakin päähakijan on oltava julkisen sektorin organisaatio. Hankehakijalla täytyy myös olla riittävästi väliaikaisrahoitusta hankkeen toteuttamiseen, sillä ohjelmissa maksut saa vasta jälkikäteen toteutuneita kustannuksia vastaan. Nämä seikat rajaavat useimpia nimenomaan maaseudun kehittämisessä mukana olevia organisaatioita ja yhteisöjä kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle. Muun muassa kehittämisyhdistyksillä, pienten kuntien kehittämisyhtiöillä ja kolmannen sektorin toimijoilla olisi osaamista ja annettavaa hankeyhteistyöhön, mutta niillä ei ole hanketoiminnan edellyttämää taloudellista liikkumavaraa. Jatkossa olisi tärkeä kehitellä menettelyjä, joilla mahdollistettaisiin pienten maaseudun kehittämisorganisaatioiden osallistuminen valtioiden välisiin ja rajat ylittäviin yhteistyöohjelmiin esimerkiksi suuremman organisaation yhtenä taustaorganisaationa tai palvelun tuottajana. Pienten organisaatioiden projektien taloushallintoa tukevan kansallisen rahoitusratkaisun kehittämistä sekä hakuteknisen avun tarjoamista tulee edistää vuonna 2014 alkavaa rakennerahastokautta silmällä pitäen. Koska makroaluestrategiat lienevät yksi seuraavan EU-rahoituskauden toimintamalleista, on varmistettava, että myös muut kuin viranomaiset ja suuret kehittämisorganisaatiot pääsevät mukaan toteuttamaan ohjelmia Vaikutteita OECD:stä Hallinnan merkitys maaseutupolitiikassa Eri maissa ollaan siirtymässä yhä enemmän perinteisestä hallinnosta (administration) hallintaan (governance). Hallinta voidaan ymmärtää uusina käytäntöinä koordinoida toimintoja verkostojen, kumppanuuksien ja keskustelufoorumeiden kautta. Hallinta parantaa demokratiaa ja käsittää useita eri 26

27 toimijoita. (Hirst 2000: ) Hallinnalla on eri ulottuvuuksia: horisontaalinen ulottuvuus eri tasoilla ja vertikaalinen ulottuvuus eri tasojen välillä. Hallinnan kautta voidaan saada eri toimijat ja ihmiset yhteen sekä toimimaan yhteisen päämäärän eteen. OECD:n määrittelemä uuden paradigman mukainen maaseutupolitiikka perustuu horisontaaliseen ja monitasoiseen hallintaan hallinnon eri tasojen, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kesken keskushallinto-ohjauksen sijaan. Monitasoinen hallinta painottaa vallan jakamista eri hallinnontasojen välillä ja korostaa, että politiikan valmistelu vaatii yhä enemmän monenlaisten toimijoiden osallistumista. Jokainen toimija tuo kumppanuuteen erityiset taitonsa ja voimavaransa. (OECD 2006: 129.) Menestyksekäs maaseutupolitiikka tarvitsee poikkileikkaavaa ja monitasoiseen hallintaan perustuvaa lähestymistapaa, sillä perinteiset hierarkkiset hallintorakenteet eivät riitä toteuttamaan maaseutupolitiikkaa tehokkaasti. On tärkeää kehittää koordinaatiota hallinnontasojen välillä ja sisällä (OECD 2006: 106). Verkosto on keskeinen elementti hallinnassa. Verkostoitumisen eli monenkeskisen yhteistyön merkitys tiedonja toimintatapojen vaihdossa kasvaa yhä. Erilaisten teemojen ympärille muodostuneet verkostot voivat sisältää organisaatioita ja tahoja, jotka tarkastelevat verkostoa yhdistävää teemaa hyvinkin erilaisista näkökulmista. Tässä ilmenee verkostojen vahvuus. Verkostot ovat hyvin joustava tapa tehdä yhteistyötä ja siirtää asiantuntemusta alueelta toiselle ja maasta toiseen. Kokemukset verkostoitumisesta ovat kaksijakoisia: toisaalta verkostojen työhön on helppo liittyä mukaan, toisaalta ne vaativat osallistujiltaan paljon omaa aktiivisuutta, jotta tietoa saadaan sekä omaan että muiden verkostossa mukana olevien käyttöön. Verkosto on toisaalta väline ja toisaalta yhteistyössä toimimisen muoto, mutta hanketyössä sen ei tulisi olla koskaan ainoa tavoite. Paitsi verkostoyhteistyö, myös suora tutustuminen käytännön toimintaan (projektivierailut, asiantuntijavaihto) on hyvin tuloksekas tapa edistää erilaisten toimintatapojen vaihtoa. Hallintaverkosto on horisontaalinen rakenne toisistaan riippuvaisista mutta toiminnallisesti itsenäisistä toimijoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hallintaverkostoilla on monia etuja: yhdessä neuvoteltuja päätöksiä noudatetaan ja toimien toteuttamisen vastustusta vähennetään kehittämällä yhteisvastuun tunnetta ja päätösten omistajuutta. Lisäksi hallintaverkostoissa jaetaan tietoa ja osaamista. Hallintaverkostot tarjoavat hyvän kehyksen monimutkaisten politiikkaongelmien käsittelyyn ja konsensuksen rakentamiseen. Verkostojen tärkein demokraattinen lisäarvo on niiden kyky koota asian kannalta kaikki relevantit toimijat ja eri ihmisryhmät yhteen. Hallintaverkostojen tulee olla demokraattisia ja läpinäkyviä. Niissä luodaan ymmärrystä ja luottamusta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) on hyvä esimerkki hallintaverkostosta. Sen työssä on kuitenkin nähtävissä vaikeus toimia horisontaalisesti sektorihallinnon sisällä. OECD suosittaa tekemässään Suomen maaseutupolitiikan maatutkinnassa (2008: 141), että YTR:n asemaa vahvistetaan, sen ydinrahoitus turvataan ja se sijoitetaan hallinnollisesti sektorihallinnon ulkopuolelle. Tämän suosituksen toteuttaminen on haaste ja edellytys nykyistä vaikuttavammalle, tulevaisuuden maaseutupolitiikalle. Havaintoa tukevat muista politiikkaohjelmista saadut kokemukset. Suomessa ei ole vielä sektorialojen kanssa tasa-arvoista horisontaalista valmistelua, vaikka sen tarpeet kasvavat. YTR:n toimintaa on kehitetty ja kehitetään ao. suuntaan, mutta tuloksiin pääsyä rajoittaa sektoritoimijoiden haluttomuus tasa-arvoiseen yhteistyöhön. Suomalaisessa maaseutupolitiikassa on tarve vahvistaa hallintaa erityisesti aluetasolla. Aluetasolla maaseutupolitiikan systemaattiseen ja laajaalaiseen valmisteluun ja toteuttamiseen tarvitaan alueellista YTR:ää, joka kokoaa yhteen eri hallinnonalat ja asiantuntijat. Alueelliselle YTR:lle kuuluvia tehtäviä ovat muun muassa alueellisen maaseutuohjelman valmistelu sekä maaseutuvaikutusten arvioinnin jalkauttaminen maakuntatason toimintaan. Maaseutuohjelmassa määritellään maaseutupoliittiset tavoitteet, joiden toteuttamiseen ja toteutumisen edistämiseen alueellinen YTR osallistuu. Alueellisen YTR:n on tärkeä päästä vaikuttamaan myös maakunnan maaseudun kehittämistyön varojen suuntaamiseen. Eri maakunnissa on nykyisin vaihtelevia käytäntöjä alueellisen maaseutupoliittisen toimijan muodosta- 27

28 misessa. Joissakin maakunnissa alueellista maaseutupolitiikkaa johtaa maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) maaseutujaosto, toisissa taas erityinen maaseuturyhmä, jonka työhön järjestöt ja tutkijat osallistuvat julkisen tahon toimijoiden lisäksi. Muutamissa maakunnissa monialaista maaseutupolitiikan valmistelijaa ei edes ole. Quadruple helix -kumppanuudet alueen julkisen ja yksityisen sektorin, oppilaitosten ja paikallisten ihmisten välillä ovat keskeisiä alueen menestyksekkäässä kehittämistyössä. Maaseutuvaikutusten arviointi Maaseudulla politiikat ja päätökset vaikuttavat usein eri tavoin kuin tiheästi asutuissa taajamissa. Maaseutuvaikutusten arviointi (rural proofing) on menetelmä, jonka avulla maaseutunäkökulma voidaan sisällyttää päätöksentekoprosessiin ja vaikutuksia maaseudulle voidaan tarkastella jo ennen päätöksentekoa ja politiikan toteuttamista. Arvioinnin tarkoituksena on vahvistaa maaseudulle myönteisiä vaikutuksia ja ehkäistä kielteisten vaikutusten syntymistä. Maaseutuvaikutusten arvioinnilla voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja alueellista tasa-arvoa sekä vaikuttaa maaseudun tulevaisuuteen. Maaseutuvaikutusten arvioinnin ideaa on siirretty Suomeen kansainvälisten esimerkkien rohkaisemana syksystä 2007 alkaen. Menetelmää tulee vielä kehittää eteenpäin Suomen olosuhteisiin soveltuvaksi sekä palvelemaan eri aluetasoja ja tilanteita, ja tässä työssä muiden maiden kokemukset ovat arvokkaita ja niihin on syytä perehtyä huolella. OECD korostaa maaseutuvaikutusten arvioinnin merkitystä maaseutupolitiikassa ja suositteli laatimassaan Suomen maaseutupolitiikan maatutkinnassa (2008) maaseutuvaikutusten arvioinnin käyttöönottoa Suomessa. Englannissa hallitus sitoutui toteuttamaan maaseutuvaikutusten arviointia valtakunnallisella ja alueellisella tasolla vuonna Hallitus pyrkii arvioinnin keinoin ottamaan huomioon maaseudun tarpeet ja olosuhteet politiikan kehittämisessä ja ohjelmien toteuttamisessa. Keskus- ja aluehallinnon on raportoitava vuosittain, kuinka ne ovat toteuttaneet maaseutuvaikutusten arviointia. Pohjois-Irlannissa maatalous- ja maaseudun kehittämisosaston tehtävänä on kehittää maaseutuvaikutusten arviointia ja tarjota ohjeistusta muille osastoille arvioinnista ja sen suorittamisesta. Jokaisen keskushallinnon osaston velvollisuutena on toteuttaa maaseutuvaikutusten arviointia omalla politiikanalallaan. Pohjois-Irlannissa maaseutuvaikutusten arvioinnissa tarkastellaan erityisesti vaikutuksia julkisten palveluiden saatavuuteen, laatuun ja tarjontaan. Jotain samaa on Suomen lääninhallitusten (nyt aluehallintovirastojen) arvioinneissa julkisten palvelujen saatavuudesta. Arviointien terävyyden puutetta ja vähäistä vaikutusta poliittisiin päätöksiin on perustellusti arvosteltu. Kanadassa on käytössä Rural Lens -menetelmä, jota käytetään analysoimaan keskushallinnon ohjelmien, politiikkojen ja palvelujen maaseutuvaikutuksia. Asioita tarkastellaan Kanadan maaseudun asukkaiden näkökulmasta. Menettelytapa käynnistyi 18 osaston ja viraston kanssa tehdyllä sopimuksella. Se lisää eri puolilla hallintoa tietoisuutta maaseudun ja syrjäisten alueiden kysymyksistä sekä tuo esiin politiikan seuraamukset maaseudulle ja syrjäisille alueille Vaikutteita kahdenvälisestä yhteistyöstä Naisten resurssikeskukset Naisresurssikeskustoimintaan on haettu Suomessa vaikutteita erityisesti Ruotsista ja Isosta-Britanniasta. Resurssikeskuksia syntyi Suomeen kahdessa aallossa. Ensimmäisen EU-ohjelmakauden aikana resurssikeskuksia syntyi eri puolille maata. Ohjelmakauden lopussa monet syntyneistä keskuksista lopettivat kuitenkin hankevarojen ehtyessä toimintansa luvulle tultaessa alueellisten naisten resurssikeskusten kehittämisohjelma -selvityksen (NAVARA -selvitys, 2005) julkaisemisen jälkeen resurssikeskustoiminta lähti uuteen nousuun. Useat resurssikeskukset ovat kuitenkin tällä hetkellä keskeyttäneet tai lopettaneet toimintansa. Toimivia yksiköitä oli vuonna 2009 kuusi. Naisresurssikeskusten keskeisiä toimintoja ovat monikulttuurisuus (sisältäen työllisyyden ja yrittäjyyden tukemisen), sukupuolitietoinen aluekehittäminen ja tasa-arvon valtavirtaistaminen sekä työelämän segregaation purkaminen työelämää kehittämällä ja naisten yrittäjyyttä ja työllisyyttä tukemalla. Naisresurssikeskukset ovat toteuttaneet myös jonkin verran 28

29 kehitysyhteistyötä. Esimerkiksi Vantaan Niceheartsresurssikeskuksen toteuttamassa Sagal-hankkeessa on tuettu banadir-naisten työllisyyttä ja hyvinvointia Somaliassa Mogadishun alueella. Ruotsissa naisresurssikeskustoiminta on huomattavasti laajempaa kuin Suomessa ja resurssikeskusten toimintaa on ollut runsaasti maaseutumaisissa kunnissa. Vuonna 1994 parlamentti hyväksyi taloudellisen tuen suuntaamisen resurssikeskusten perustamiselle eri puolille Ruotsia. Vuosien 1995 ja 1999 välillä Ruotsiin syntyi 160 paikallista ja alueellista naisresurssikeskusta. Suomessa naisresurssikeskustoiminnan haasteena on ollut pysyvän rahoitusosuuden puuttuminen. Toiminnan projektiluontoisuudesta johtuen naisresurssikeskuksia on perustettu ja lopetettu sykleissä. Toiminta on vaatinut runsaasti vapaaehtoistyötä ja aktiivista hankehakua, mutta silti vain muutama resurssikeskus on pystynyt jatkuvaan toimintaan. Naisresurssikeskukset tarjoaisivat hyvän mahdollisuuden edistää maaseutumaisten kuntien palveluyritystoimintaa. Esimerkiksi hyvinvointialan yrittäjyyden tukeminen olisi mahdollista ottaa naisresurssikeskusten erityiseksi toiminta-alueeksi tilanteessa, jossa suurien ikäluokkien eläköityminen johtaa ennen näkemättömään hoivan tarpeeseen. Naisten perustamat hoivayritykset ovat haasteellinen yrittäjyyden muoto, eivätkä normaalit yritystoiminnan tukipalvelut pysty tarjoamaan riittävästi tietoa ja ohjeistusta toimialalta. Lisäksi maahanmuuttajien määrän lisääntyessä resurssikeskusten avulla on mahdollista tukea maahanmuuttajanaisten integraatiota yhteiskuntaan. Maaseudulle usein avioliiton kautta tuleville maahanmuuttajanaisille naisresurssikeskukset tarjoaisivat erinomaisen väylän oppia kieltä, suomalaista kulttuuria ja yhteiskunnan rakenteita. Suomessa naisresurssikeskusten toiminta vaatisi vakiintuakseen Ruotsin kaltaista perusrahoitusta. Resurssikeskustoimintaan olisi hyvä yhdistää maaseudun yrittäjyyden ja työllisyyden tukeminen, maahanmuuttajanaisten kotouttamistoimenpiteet sekä erilaisia alueen ja paikkakunnan tarpeesta esiin nousevia toimenpiteitä. Naisresurssikeskus-työtapaa on yritetty istuttaa Suomeen vähäisin tuloksin. Mikä selittää puolittaisen epäonnistumisen? Suomessa on vahvoja naisjärjestöjä, jotka näkevät naisresurssikeskukset tarpeettomina ja/tai kilpailijoina valtionavun saamisessa. Ensin mainittu perustelu ei pidä paikkaansa, kun otetaan huomioon edellä mainitut resurssikeskuksille suunnitellut tehtävät, jälkimmäinen näkemys lienee totta. Näillä perusteilla naisten resurssikeskus-ajatuksesta ei ole kuitenkaan syytä luopua. Maaseutukatsaus Eri maissa on tuotettu raportteja maaseudun tilanteesta ja kehittymisestä jo vuosia. Esimerkiksi Englannissa on julkaistu vuosittain perusteellinen State of the countryside -raportti vuodesta 1999 lähtien. Myös Suomessa todettiin tarve ryhtyä tuottamaan säännöllisesti maaseutukatsauksia päätöksenteon ja kehittämistyön pohjaksi. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) päätti ryhtyä laatimaan maaseutukatsauksen joka kolmas vuosi. Katsauksen tarkoituksena on esittää poikkileikkaus maaseudun tilanteesta tiettynä ajankohtana ja tuottaa säännöllisesti kompakti tietopaketti maaseudun valtakunnallisesta kehityksestä tilastojen ja tutkimusten valossa. Ensimmäinen katsaus ilmestyy vuonna Ideoita ja vaikutteita maaseutukatsaukseen saatiin Englannista ja Ruotsista. Myös jatkotyössä muiden maiden käytännöt on tarkoitus ottaa huomioon. Maaseutugaala Maaseutugaalan idea on saatu Ruotsista. Tarkoituksena on esitellä ohjelmatyön parhaita tuloksia leikkimielisen kilpailun avulla. Hankkeet ja toimijat ryhmitetään useaan sarjaan ja kunkin sarjan parhaimmisto palkitaan tai nostetaan muuten esille maaseutugaalassa. Gaala yhdistää hanketoteuttajia ja viranomaisia ja tuo julkisuutta maaseudun kehittämistyössä aikaansaaduille tuloksille. Gaalan järjestää EU:n maaseutuohjelman toteuttamista edistävä maaseutuverkostoyksikkö. Suomen ensimmäinen Maaseutugaala järjestettiin lokakuussa 2010 ja siihen osallistui yli 300 ihmistä. Kehittämistyö on pitkäjänteistä toimintaa, missä vastuunkantajien on yleensä vaikeaa tavata toisiaan tai nähdä joskus tuloksiaankaan, siksi monien onnistuneiden hankkeiden näyttävä esiin nosto on kannus- 29

30 tava ja luottamusta herättävä toimenpide. Jatkossa gaala on tarkoitus järjestää kahden vuoden välein Vaikutteita kolmannelta sektorilta Ruotsin kylätoimintaliike Hela Sverige Ska Leva (HSSL) Suomen ja Ruotsin kylätoimintaliike ovat vaikuttaneet toinen toisiinsa. Niiden välillä on ollut jo vuosia kiinteä neuvotteluyhteys ja tiivis yhteistyö. Kansainvälinen vaihto Suomen ja Ruotsin kylätoimijoiden, toimintaryhmien ja kuntien välillä onkin vilkasta. Maiden yhteiskunnallisessa toiminnassa on siinä määrin yhtäläisyyksiä, että puolin ja toisin kannattaa seurata ja ottaa oppia toisen käytännöistä. Näin on myös tehty, jopa systemaattisesti. Toiminnan ongelmia ja saavutuksia on analysoitu yhteisesti. Suomen ja Ruotsin kyläaktiivit ovat yhdessä kantaneet huolta kylätoiminnan roolista ja asemasta omassa maassaan, Pohjoismaissa ja osin koko Euroopassa. Ruotsin ja Suomen välillä on myös eroja. Ruotsalaiset ovat tehneet alusta lähtien toimintansa tiettäväksi maan hallitukselle järjestämällä joka toinen vuosi suuren maaseutuparlamentin, johon osallistuu useita ministereitä. Suomalaiset taas rakensivat paikallisyhdistyksiä ja alueellisia yhdistyksiä ja niiden myötä toimintaa, ennen kuin 1990-luvun loppupuolella aktivoituivat poliittisesti. Satojen ihmisten valtakunnalliset kylätoimintapäivät 1980-luvulla vaihtuivat pienempiin alueellisiin päiviin ja poliittiseen vaikuttamiseen. Ruotsi oli aktiivinen myös kansainvälisessä kylätoiminnan edistämistyössä ennen Suomea. Nyt eroja ei enää ole. Poliittisista ja hallinnollisista syistä Ruotsin kylät ovat olleet suomalaisia kiinteämmin yhteydessä aluehallintoon. Tähän on sanottu liittyneen myös hallinnollista painostusta. Strategioissa oli siis olennainen ero, mutta arvioitaessa tuloksia vuonna 2011 eroja ei voi enää nähdä: kummassakin maassa kylätoiminta on edennyt, sen yhteiskunnallinen tunnettavuus on lisääntynyt ja poliittinen tunnustaminen on parantunut, joskaan ei riittävästi. Muutamilla suurehkoilla ruotsalaisilla kylillä on esitettävänään huomattavia hanketuloksia, Suomen merkittävimmät tulokset ovat puolestaan pienten ja ulkopuolelta elinkelvottomiksi arvioitujen kylien vaiheittainen vahvistuminen kylätoiminnan seurauksena. Nykymuotoista kylätoimintaa on runsaassa 20 maassa Euroopassa. Suomi ja Ruotsi lasketaan toiminnan kärkikaksikoksi ja Viro sinnittelee jo kolmantena. Tieto kylätoiminnasta tuli Viroon enemmän Ruotsin kuin Suomen kautta, mutta nyt Viron ja Suomen kylätoiminnan ja toimintaryhmätyön vuorovaikutussuhteet ovat Ruotsin tasolla. Suurista yhtäläisyyksistä ja pienistä eroista johtuen näiden kolmen maan kannattaa pitää välittömät yhteydet kehittääkseen paikallista toimintaa erikseen ja yhdessä Vaikutteita kehityspolitiikasta Mikrorahoitus Bangladeshilainen pankkiiri Muhammad Yunnus aloitti 1970-luvulla pienten luottojen myöntämisen paikallisille kyläläisille, usein maattomien työläisten vaimoille ja äideille tai varattomille pienviljelijöille. Vuonna 2006 hän sai perustamansa Grameen Bankin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon alhaalta ylös lähtevän taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen työstä. Toimintamallissa yhdistyvät lainan otto, osaamisen kehittäminen ja ryhmätoiminta (YTR 2007). Myöhemmin mikrolainat ovat olleet kansalaisjärjestöjen väline etenkin kehittyvissä maissa tukea pk-yrityksiä sekä paikallisyhteisöjen pienimuotoista taloudellisen voiton tavoittelua. Grameen Bank -toimintamallia on ryhdytty soveltamaan myös laajemmin maailmalla muokkaamalla sitä kohdemaan kulttuuristen, psykologisten, sosiaalisten ja taloudellisten piirteiden mukaisesti (YTR 2007). Pohjoismaissa Grameen-verkostoluottoprojekteista on myönteisiä kokemuksia erityisesti Norjassa, jossa verkostomallia kehitettiin vastauksena maaseudun työllisyysongelmiin. Myös Ruotsissa kiinnostus toimintamallin soveltamiseen virisi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Suomessa on jo käytössä välineitä, joilla Grameen-verkostoluottotoimintamallia voidaan suomalaiseen yhteiskuntaan soveltuvalla tavalla kehittää, kuten starttiraha, naislainat ja yritysten pienlainat (YTR 2007). Esimerkiksi Finnvera on myöntänyt pienlainoja naisyrittäjille Suomessa. 30

31 Grameen-verkostoluottotoiminnan soveltamista kokeiltiin Suomessa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Naisteemaryhmän hankkeena vuosina Hanke ei silloisessa talous-historiallisessa tilanteessa tuottanut odotettuja lopputuloksia, eli lainoja ei nostettu, mutta myönteisenä pidettiin ryhmän jäsenten ja eri ryhmien verkostoitumista. Mikrorahoitukselle on luotu mahdollisuuksia Euroopan unionin sisällä. Eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestelmä otettiin käyttöön kesäkuussa Sen tarkoituksena on helpottaa pienimuotoisen liiketoiminnan perustamista tai kehittämistä. Järjestely tarjoaa alle euron mikroluottoja mikroyrityksille ja sen toivotaan luovan lisää työpaikkoja unionin jäsenmaissa. Ennen kaikkea halutaan tukea sellaisten henkilöiden luotonsaantia, joille se on yleisesti ottaen vaikeaa. Tällaisia ryhmiä ovat työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat henkilöt, nuoret ja ikääntyneet Vaikutteita tutkimuksesta Monitoimisuus vai monivaikutteisuus maataloudessa Maaseutuun kohdistuvaa tutkimusta tekevät niin maatalous- kuin maaseutututkijatkin. Oleellisin lähtökohtaero tutkijaryhmien välillä lienee se, että maataloustutkijoiden kiinnostuksen kohteena on maatalous elinkeinona ja maaseutuväestöstä maatalouden harjoittajat. Maaseutututkijaa kiinnostavat myös muut maaseudun väestöryhmät kuin maatalouden harjoittajat. Maatalous- ja maaseutututkijat kohtaavat sosiologisessa tutkimuksessa: molempia tutkijaryhmiä ovat viime vuosikymmeninä kiinnostaneet muun muassa perheviljelmämaatalous (family farming), viljelijäväestön monitoimisuus (pluriactivity), maatalouden ja muun yritystoiminnan yhdistelmät tilatasolla, osa-aikaviljely (part-time farming), tilakohtainen erikoistuminen ja monialaisuus sekä maatalouden monivaikutteisuus. Maataloussosiologiassa ilmiöitä tarkastellaan ensisijaisesti viljelijäperheen ja maatalouselinkeinon näkökulmasta, maaseutusosiologiassa myös maaseutuyhteisön ja maaseutuun kohdistuvien kokonaisvaikutusten näkökulmasta. Maaseutupolitiikan kannalta näkemys maatalouden ja maaseudun muiden elinkeinojen roolista ja merkityksestä sekä keskinäisestä suhteesta ja vaikutuksesta maaseudun elinvoimaisuuteen on tärkeä. Siksi kytkennöistä käytävä tutkimusperusteinen ja poliittinen keskustelu ovat molemmat välttämättömiä rakennettaessa maan maaseutupolitiikkaa. Vielä luvuilla näytti siltä, että maatalous elinkeinona ja viljelijät toimijoina liittyisivät muuhun yhteiskuntaan maatalouselinkeinon lisäksi monien muiden yritysalojen ja palkkatyötehtävien kautta. Tästä ei kuitenkaan muodostunut pääsääntöä, vaikka monitoimisten tilayksiköiden suhteellinen osuus on hiljaa kasvanut. Pääsääntö muodostui päätoimisen maataloustuotannon tukemisesta EU:n valitseman linjan mukaisesti globaalien kilpailuperiaatteiden laskiessa tuottajahintoja. Maaseudun elinvoiman turvaaminen ei noussut tukipolitiikan perusteissa kärkeen. Tavoitteeksi tuli maatalouden tulotason ylläpito, ei maaseudun elinvoimaisuuden vahvistaminen. Käyttöön tulivat muun muassa tuloperäisesti sovelletut maatalouden ympäristötuki ja eläinten hyvinvointituki. Maaseudun elinvoima määritellään ihmisten määrän ja hyvinvoinnin kehityksellä, eikä yhden elinkeinoalan tukemisella saavuteta näitä tavoitteita. Maaseutupoliittisesta näkökulmasta tilanne paheni, kun rakennerahastot (EAKR ja ESR) erkanivat maatalousrahastosta. Niin rakennerahastot kuin maatalousrahasto siirsivät vastuuta maaseudun kehittämisestä toisilleen eikä vastuu ollut eikä ole selkeästi kummallakaan. Viime aikoina havaittavissa oleva maataloustutkimuksen kiinnostus maatalouden monivaikutteisuuteen ei lupaa maaseutupoliittista edistymistä. Maaseutupoliittisesti kiinnostavia teemoja ja tutkimuskohteita sen sijaan ovat maatalouteen kytkeytyvän osaamisen, teknologian ja infrastruktuurin liittäminen paikallisiin tarpeisiin, kuten energiantuotantoon, hoiva- ja matkailupalveluihin sekä maatalouden tuottamien perustuotteiden jatkojalostukseen. Tilakohtainen monitoimisuus voi lisätä maaseudun työllisyyttä ja elinvoimaa. Edellä käsitellyssä mielessä kansainvälisen maatalous- ja maaseutututkimuksen seuranta ja tutkimuksen suuntaan vaikuttaminen sekä maatalouden ja maaseudun käytännön kytkentöjen havainnointi ovat erittäin tärkeitä asioita myös jatkossa. Tutkimusotteiden erilaisuus johtaa myös maaseutupolitiikan lähestymistapojen eroon: monitoimisuus kytkeytyy maaseutupolitiikan uuteen paradigmaan, monivaikutteisuus vanhaan paradigmaan. Euroopan unionin 31

32 maaseutupolitiikka ja siten myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma edustavat vanhaa, maatalousperusteista lähestymistapaa, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja sen laatimat maaseutupoliittiset kokonaisohjelmat käsittelevät maaseutua useiden eri väestö- ja ammattiryhmien toiminta-alueena. Tämä näkemys edustaa maaseudun kehittämisen ja maaseutupolitiikan uutta paradigmaa. 32

33 11. Mahdollisia uusia toimintatapoja suomalaiseen maaseutupolitiikkaan 11.1 Uusia toimintatapoja EUpolitiikkaan EU:n ohjelmapolitiikan kehittäminen Ohjelmaperusteinen toimintamalli tuli vallitsevaksi Suomen maaseudun kehittämisessä sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna EU:n ohjelmapolitiikka perustuu toimintamalliin, jossa rahoittaja (EU) antaa suuntaviivat ja rahoituskehyksen tietylle alueelle laadittavalle kehittämisohjelmalle. Sen jälkeen kansalliset viranomaiset laativat ohjelman, joka puolestaan toteutetaan myöntämällä rahoitusta ohjelmaa toteuttaville hankkeille. EU:n ohjelmapolitiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki EU:n jäsenmaat toteuttavat pitkälti samansisältöisiä ohjelmia samoilla perussäännöillä. Koska olosuhteet ovat kuitenkin eri maissa, alueilla ja hallinnoissa hyvinkin erilaisia, samat tavoitteet ja säännöt eivät aina ole tarkoituksenmukaisia. Ohjelmapolitiikan kehittämiseksi suurempi joustavuus ohjelmien sisällöissä ja rahoitussäännöissä olisi tärkeää. EU:n ohjelmapolitiikassa on tarve vahvistaa alueperusteisuutta (place based policy). Ajattelutapa on alun perin kehitetty Amerikassa, mutta myös OECD ja EU ovat omaksumassa sen. Suomen vahva paikallinen julkinen sektori antaa hyviä mahdollisuuksia alueperusteisen politiikan toteuttamiselle, mutta se vaatii myös muutoksia ajattelumalleissa ja toimintatavoissa. Tietoa ja kokemusta kannattaa hankkia OECD:n kautta sekä Yhdysvalloista ja Kanadasta, ottaen huomioon kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja historialliset erilaisuudet. Hyvän lähtökohdan alueperusteisuuden vahvistamiselle antaa myös Leadermetodin parhaiden piirteiden laajeneva käyttö. Byrokratian purku EU-ohjelmien toimeenpanossa EU-ohjelmissa on eniten kritisoitu niiden byrokratiaa. EUvarojen käyttöön liittyviä sääntöjä tulee sekä EU:n että Suomen lainsäädännöstä. Suomi on ryhtynyt aktiivisesti etsimään hyviä käytäntöjä liiallisen byrokratian purkamiseksi. Maa- ja metsätalousministerin asettama työryhmä teki vuoden 2009 lopussa yhteensä 34 esitystä hallinnollisen taakan keventämiseksi. Esityksiä on toteutettu vuoden 2010 aikana maa- ja metsätalousministeriössä ja Maaseutuvirastossa. Suomi on myös lähettänyt EU-lainsäädäntöä koskevat työryhmän esitykset EU-komissiolle. Byrokratian poistoa on kuitenkin syytä jatkaa. Byrokratian vähentämisen tarve on todettu EU:ssa yleisestikin ja komissiossa toimii parhaillaan asiaa käsitteleviä työryhmiä. Byrokratian vähentämisen eteen tehdään parhaillaan työtä myös rakennerahasto-ohjelmissa. Byrokratia tuskin kuitenkaan poistuu tulevaisuudessakaan. Koska EU-ohjelmat ovat huomattava rahoituslähde maaseudun kehittämisessä, kannattaisi kiinnittää huomiota entistä enemmän myös siihen, miten hankkeista saadaan hyviä tuloksia olemassa olevin säännöin. Toisaalta on punnittava kaikki ne säädösten kohdat, joissa muilla mailla on sujuvampia käytäntöjä kuin Suomella. Opiksi otettavaa on. Leader-toimintatavan toimeenpanon Global grant -malli Suomalainen Leader-toimintatapa on noudattanut monessa Irlannin esimerkkiä. Merkittävin ero on hallintomallissa: Irlannin Global grant -mallissa ryhmillä on sekä tarkoituksenmukaisuus- että laillisuusharkinta. Tämä yksinkertaistaa hallintoa, lisää toimintatavan tunnettuutta sekä vahvistaa ryhmän asemaa suhteessa hankehakijoihin. Hakijan näkökulmasta menettely lisää hallinnon läpinäkyvyyttä. Irlannin Leader-toimijat pitävät Global grant -mallia yhtenä toimintatavan tärkeimmistä menestystekijöistä. Hallintotasojen minimoinnin on nähty lisäävän joustavuutta ja vähentävän byrokratiaa. Menestys on heijastunut myös rahoitukseen: väestöltään Suomea pienempi Irlanti käyttää Leader-toimintaan 448 miljoonaa euroa kaudella , kun Suomen luku on 242 (seurantakomitean tekemän tarkistuksen jälkeen 259,3) miljoonaa euroa. 33

34 Global grant -malli lisää Leader-ryhmän vastuuta ja velvoitteita. Rahoituskehyksiä kasvattamalla myös aktivoivaa ja hallintoa valmistelevaa henkilöstöä voitaisiin lisätä. Kuntarahan lisäksi ryhmät tekisivät maksupäätökset myös EU- ja valtio-osuuksista. Irlannissa ministeriö maksaa osuudet ryhmien ilmoitusten perusteella ja tekee tarkastuskäyntejä ryhmiin noin kuuden viikon välein. Toimintaa sujuvoittaa molempien osapuolten käytössä oleva reaaliaikainen hankerekisteri. Neuvonta- ja käsittelyvirheiden varalta kaikilla irlantilaisilla ryhmillä on vastuuvakuutukset, joiden kulut ovat vuosittain noin euroa ryhmää kohti. Korvausvaatimukset ovat erittäin harvinaisia, sillä ryhmien ja ministeriön yhteistyöllä kiistakysymykset pystytään yleensä ratkaisemaan hakijan eduksi. Suomessa Global grant -mallista on keskusteltu ohjelmakausien taitekohdissa yhtenä vaihtoehtona. Esitykset ovat kovaäänisimmin tyrmänneet ryhmät itse, kun muutos ja vastuun lisääntyminen ovat arveluttaneet. Seuraavalle ohjelmakaudelle siirryttäessä aika uudelle toimintamallille lienee kypsä: kauden byrokratiasta ja päällekkäisestä työstä aiheutuneet ongelmat ja Leader-metodin kehittämishanke ovat muokanneet myönteistä maaperää. Valtionhallinnon tuottavuushanke pakottaa myös etsimään virkamiestyötä vähentäviä, sujuvia ratkaisuja. Uusi maaseutualueiden luokitus Erilaisten aluetyyppien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta eri aluetyypeille voidaan laatia niiden erityispiirteet ja -tarpeet huomioonottavaa räätälöityä politiikkaa. Suomessa on tarve päivittää nykyistä, vuoden 2006 kuntajakoon perustuvaa maaseutuluokitusta, sillä syntyneiden kuntaliitosten vuoksi se on vanhentunut ja epätarkka. Paikkatieto antaa mahdollisuudet hyvinkin tarkkoihin, hallintorajoista riippumattomiin luokituksiin. Maaseututyyppien alueiden uudelleenmäärittely tulee tehdä paikkatietoihin perustuen. Myös EU-tasolla on tarve uuteen maaseutuluokitukseen. Luokituksen olisi hyvä olla lähellä kansallista luokitusta. Yksi mielenkiintoisista EU-tason kokeiluista on hollantilaisen Wageningenin yliopiston johtama, komission tutkimuksen pääosaston rahoittama ennakointitutkimushanke FARO (Foresight Analysis of Rural Areas of Europe). Usean maan ja tutkimuslaitoksen yhteishankkeessa kehitetty maaseutuluokitus hyödyntää saavutettavuus-, väestöntiheys- ja alue-bkt-tietoa yhden neliökilometrin tarkkuudella. Alue-BKT-painotus lisää kehittämisvarojen kohdentamisen oikeudenmukaisuutta. Maaseutuluokat ovat samat kuin nykyisessä suomalaisessa luokituksessa, eli kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Näiden maaseututyyppien kestävyys ja soveltuvuus maaseutupolitiikan suunnittelun perusteeksi jatkuu pitkälle tulevaisuuteen, sillä muutokset ovat hitaita. Hankkeen pohjoisen EU:n tapaustutkimus tehtiin Etelä-Savon maakunnasta, joiden kaupunkien pinta-alasta vain pieni murto-osa luokittui kaupunkialueisiin tai kaupunkien läheiseen maaseutuun Uusia toimintatapoja eri maista Rahoituskanavien koordinointi Vaikka muun muassa Euroopan unionilla on yhteiset pelisäännöt jäsenmailleen, monet toiminnot eroavat maittain toisistaan. Selitys piilee maiden hallintojärjestelmien eroissa sekä EU-toiminnan ja kansallisen toiminnan erilaisissa yhdistelmissä ja toisiinsa kytkemisessä. Kohta kolmen kauden kokemuksella on arvioitavissa, että Suomi on pitänyt EU-perusteisen toiminnan selvästi erillään kansallisesta. Tämä saattaa helpottaa asiointia EU:n kanssa, mutta se ei ole tehokas aluekehitystyön toimintatapa. Ei ole järkevää, että EU-perusteinen kehittämistyö nojaa byrokraattisella tavalla yksin hanke- ja yritystukiin ja likvidit kansalliset kehittämisvarat on sidottu lähes kokonaan EU-ohjelmien vastinrahoiksi. Sen sijaan kansallista kehittämistyötä ohjataan lakien avulla ja kehysten sitomin budjettivaroin. Tällainen metodiikan ero ja erillään pito ei ole mitenkään perusteltavissa. Oma lukunsa tulee siitä, että toisaalla maaseutua käsitellään yhtenä aluetyyppinä ja toisaalla se kytketään maatalouteen. Kummallakaan puolella maaseutu ei ole ykkösasia, jolloin se jää helposti enemmän painotusta saavien näkökulmien, keskusten ja maatalouden, väliin. Siksi tarvitaan aluekehitystyön ja maatalouden/maaseudun rahoituskanavien sekä poliittista että hallinnollista koordinointia. Tuskin missään maassa asian parantamiseksi on valmista ratkaisua. Sen sijaan monissa maissa on yksittäisiä menettelytapoja, joita kannattaa siirtää Suomeen. 34

35 Yhteiskunnallinen yrittäjyys Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallista ollaan etsimässä Suomeen ja maaseudulle uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja yhteiskunnan kannalta tärkeiden palvelujen tuottamiseen ja yhteiskunnallisesti vastuulliseen liiketoimintaan. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on nähty yhtenä keinona ottaa kansalaiset osaksi yhteisen hyvinvoinnin luomista. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on Suomessa vielä tuntematon käsite, toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Erityisesti Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Ruotsi ovat kehittäneet yhteiskunnallisen yrittäjyyden muotoja jo vuosikymmeniä. Toisaalta Suomen perinteiset osuustoimintayritykset olivat aikansa yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Isossa-Britanniassa Skotlannin maaseudulla toimivien yhteiskunnallisten yritysten ja suomalaisen kylätoiminnan lähtökohdissa, tavoitteissa ja toimintatavoissa on paljon yhtäläisyyksiä. Myös ruotsalaiset palveluosuuskunnat muistuttavat monin tavoin meillä Suomessa maaseudulla palveluja tuottavia yhdistyksiä. Erojakin on. Varsinkin Suomessa jyrkkien sektorirajojen murtamisessa olisi muualta Euroopasta paljon opittavaa. Monissa maissa yhdistysten katsotaan olevan yrityksiä, ja samaan aikaan yritykset luokitellaan luontevasti voittoa tavoitteleviin ja voittoa tavoittelemattomiin yrityksiin. Suomessa raja järjestöja yritystoiminnan välillä on ollut perinteisesti jyrkkä, eikä myöskään keskustelussa voittoa tavoittelemattomasta yritystoiminnasta olla vielä lupaavaa alkua pidemmällä. Eri maiden kansallisen lainsäädännön eroavaisuuksien lisäksi tässä on kysymys historiallisista perinteistä ja ideologisista painotuksista. Kansainväliset vertailut antavat perspektiiviä tarkastella paitsi yksityisen ja kolmannen sektorin välisiä rajoja, myös julkisen ja kolmannen sektorin keskinäisen yhteistyön periaatteita. Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä Suomessa virinneessä keskustelussa korostetaan voimakkaasti markkinoilla toimimista ja menestymistä. Tämä yhteiskunnallisen yrityksen liiketoiminnallisen luonteen korostaminen ei pitäisi kuitenkaan olla itsestään selvyys, sillä Euroopassa on maita, joissa yhteiskunnallinen yritys ei lain mukaan saa tavoitella voittoa. Näin on esimerkiksi Italiassa. Tämä valinta on hyvin keskeinen laajaan julkiseen vastuuseen perustuvassa, suurelta osin verovaroin kustannetussa suomalaisessa hyvinvointipalvelujärjestelmässä. Tärkeä se on myös siksi, että Suomessa on alueita, palveluja ja asiakasryhmiä, joiden peruspalveluissa ei ole mahdollista kehittyä toimivia markkinoita ja kannattavaa liiketoimintaa. Maaseudun pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja pienen väestöpohjan palvelumarkkinat ovat tästä hyvä esimerkki. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden eurooppalaisista käytännöistä olisi ammennettavissa tietoa ja kokemuksia myös siitä, miten EU:n kilpailu- ja valtiontukisäädösten puitteissa on mahdollista nykyistä paremmin ottaa huomioon paikallistalouksien ja -yhteisöjen merkitys sekä vahvistaa niitä. Espanjan maaseutupolitiikan kokonaisuus Espanjan maaseutupolitiikka perustui pitkään pääasiassa EU:n maaseutu- ja rakennerahasto-ohjelmiin. Toimintaryhmätyöhön luotiin kuitenkin Leaderin rinnalle kansallinen ohjelma PRODER. Toimintaryhmätyö koetaan Espanjassa tehokkaaksi kehittämisvälineeksi, mikä näkyy myös Leaderin rahoituksessa: ohjelmakaudelle Espanja nosti kansallisessa strategiassaan toimintalinjalle 4 (Leader-toimintatapa) maaseuturahaston minimiprosentiksi 10 komission määrittelemän 5 prosentin sijasta. Espanjan maaseutupoliittisessa lähestymistavassa tapahtui vastikään merkittävä käänne, kun kapean lähestymistavan huomattiin olevan riittämätön vastaamaan maaseutualueiden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tammikuussa 2008 astui voimaan uusi laki maaseutualueiden kestävästä kehittämisestä ja huhtikuussa 2008 toimintansa aloitti uusi ministeriö, joka vastaa ympäristö-, maaseutu- ja meriasioista. Lain myötä Espanjassa on luotu useita uusia instituutioita maaseutupolitiikan hallintaan: ministeriöiden välinen komissio maaseudun kehittämiseen, maaseudun kehittämisneuvosto sekä maaseudun kehittämisjärjestöjen yhteistyöelin. Lain myötä luodaan myös laaja ministeriöiden välinen monivuotinen maaseutuohjelma. Lisäksi ohjelmalle on varattu omia taloudellisia resursseja. Ohjelmassa on mekanismeja kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen. Uusi maaseutupolitiikan kehys nostaa Espanjan horisontaalisen ja monitasoisen hallinnan eturintamaan. 35

36 Espanjan uusi maaseutupolitiikan kokonaisuus on kiinnostava ja siihen tulisi perehtyä tarkemmin. Suomessa on samankaltaisia maaseutupolitiikan hallinnan toimijoita kuin Espanjassa ja näiden työstä olisi vertailun ja kokemusten avulla mahdollista löytää puolin ja toisin lisäarvoa. Imagon ja identiteetin merkitys Norjan paikallishallinto- ja aluekehitysministeriö hyödyntää myönteistä imagoa ja identiteettiä paikallisyhteisöjen houkuttelevuuden lisäämisessä. Aloitteen taustalla on ministeriö ja käytännön toimijoita ovat kunnat. Esimerkiksi Norjan luoteisrannikolla sijaitsevassa Rauman kunnassa yrittäjät ja kunta tekivät yhteisen päätöksen sitouttavasta yhteistyöstä sekä myönteisen maineen rakentamisesta. Tämän seurauksena asukkaiden väheneminen onnistuttiin pysäyttämään ja väkiluku kääntyi nousuun, mikä puolestaan toi sekä asukkaille että yrityksille uskoa tulevaisuuteen. Rauma brändättiin hyväksi paikaksi elää ja työskennellä ja sen iskulauseeksi valittiin maailman paras kunta ihmisille, jotka rakastavat luontoa. Rauman arvokkaita luontoalueita opittiin hyödyntämään aikaisempaa paremmin imagon ja identiteetin rakentamisessa. Myös lapset otettiin vahvasti mukaan projektiin. Suomessa on tutkittu kulttuuritapahtumien kehittämistä ja hyödyntämistä maaseudulla (YTR 2010). Suomalaisessa maaseutupolitiikassa maaseutuyhteisöjen imagon ja identiteetin merkitystä ei kuitenkaan ole pohdittu perusteellisesti, ja tästä lähestymistavasta olisi mahdollista saada uusi ulottuvuus kehittämistyöhön. Norjan esimerkkiin ja kokemuksiin asiasta kannattaa perehtyä huolellisesti. Maaseudun maahanmuuttajien kotouttaminen Ulkomaalaisten osuus väestöstä on ollut Suomessa hyvin pieni muihin EU-maihin verrattuna. Vielä 1990-luvun alussa vain prosentti Suomessa asuvista oli ulkomaan kansalaisia. Sen jälkeen ulkomaalaisten määrä alkoi kuitenkin kasvaa ripeästi. Muuttovoitto ulkomailta oli vuonna 2007 ensi kertaa suurempi kuin luonnollinen väestönlisäys. Ilman maahanmuuttajia Suomen väkiluku olisi laskenut. Vuonna 2009 ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä oli 2,7 prosenttia eli lähes kolminkertainen 1990-luvun alkuun nähden. Ulkomaan kansalaisten määrä ei kerro uusien suomalaisten todellista määrää. Uussuomalaisten määrä lisääntyy myös kansalaisuuden saannin ja toisen polven maahanmuuttajien myötä. Ulkomaalaisten väestöosuudella mitattuna maamme kansainvälisimmät kunnat ovat Pohjanmaan Oravainen (7,9 %) ja Kornäs (6,8 %), joiden maahanmuutto on vahvasti työperäistä. Monet muuttotappioiset maaseutukunnat, esimerkiksi Pirkanmaan Punkalaidun, ovat satsanneet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin. Uussuomalaisten maallemuuttopotentiaalista huolimatta maaseudun kehittämisohjelmat eivät ole tähän mennessä tunnistaneet mahdollisuutta. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Maaseudun maahanmuuttajat -tutkimuksessa tuli esiin, että kyläyhteisöt ovat suhteellisen huonosti valmistautuneet kohtaamaan maahanmuuttajia, vaikka maahanmuuttajat ovat yleensä halukkaita toimimaan yhteisön hyväksi. Tarvitsemme siis sekä politiikan että käytännön tason työtapoja maaseudun maahanmuuton ja kotoutumisen edistämiseksi. EU:n suurimmat maahanmuuttomaat ovat Iso-Britannia, Espanja, Ranska, Saksa ja Italia. Kokemuksensa ja samankaltaisuutensa vuoksi sopivin maaseudun maahanmuuton mallimaa Suomelle on Ruotsi. Uusruotsalaisten osuus naapurimme 9,3 miljoonaisesta väestöstä on kivunnut jo 18,6 prosenttiin. Vuosi 2008 oli muuttajalla Ruotsin maahanmuuton ennätysvuosi, joka nosti maan väkilukua :lla. Laajassa EU-tutkimuksessa Ruotsin todettiin myös onnistuneen parhaiten maahanmuuttajien kotouttamisessa. Ruotsin kansallisessa maaseudun kehittämisohjelmassa maahanmuuttajien kotouttaminen on yksi kahdeksasta painopistealueesta Uusia toimintatapoja kolmannelle sektorille Ratkaisuja julkisen vallan ja kansalaistoiminnan suhteen järjestämiseksi Valtioneuvosto korostaa vuonna 2009 antamassaan maaseutupoliittisessa selonteossa tarvetta vahvistaa järjestöjen roolia sekä kumppanuutta palvelujen tuottamisessa julkisen sektorin kanssa sekä uusien 36

37 yhteystyömuotojen löytämistä julkisen vallan ja kansalaistoimijoiden välillä. Tämä on välttämätöntä, jotta peruspalvelut saavuttavat tasapuolisesti Suomen kaikkien alueiden asukkaat. Uusosuustoiminta, sopimustoiminta ja yhteiskunnallinen yrittäjyys kasvattavat merkitystään. Kaikissa teemoissa kansainvälisiä esimerkkejä voidaan soveltaa suhteellisen suoraan. Tässä katsannossa italialainen uusosuustoiminta tai englantilainen yhteiskunnallinen yrittäjyys kannustavat muutoksiin Suomessa. Sopimuksellisuus eli maaseudun palvelusopimus on julkisen, yksityisen ja yhdistyssektorin toimintatapa, jossa pyritään paikallisista tarpeista lähtien täyttämään alueen palvelutarpeita. Ennen kaikkea sopimustoiminta on uutta yhteistoimintaa kehittävää toimintakulttuuria (Palviainen 2006: 21), jossa poikkisektorialisesti suunnitellaan alueella tarvittavia palveluita. Kolmannen sektorin toimintaedellytysten vahvistamiseksi tarvitaan monenlaisia toimia. Yhtenä keinona vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja kolmatta sektoria YTR:n Kansalaisjärjestöteemaryhmä sekä Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta (KANE) esittävät kansalaisyhteiskuntasitoumuksen tekemistä vuonna Kansalaisjärjestöjen, hallinnon, poliittisten puolueiden ja yrityselämän kesken solmittava sopimus olisi kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa tunnustettaisiin kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden erityinen asema yhteiskunnan hyvinvoinnin ja arvopohjan luojina. Toisessa osassa määriteltäisiin kansalaisyhteiskunnan, julkishallinnon ja poliittisten toimijoiden yhteiset tavoitteet ja kolmannessa, toimeenpanoosuudessa, yksilöidään eri tahojen velvollisuudet sekä sitoumuksen toimeenpanosuunnitelma. Noin kahdessakymmenessä Euroopan maassa on jo erilaisia kansalaisyhteiskuntasitoumuksia. Sitoumuksen tehneissä maissa asiakirjalla on haettu monenlaisia, joskus toisistaan poikkeaviakin hyötyjä. Itäisen Euroopan maissa sitoumuksen avulla halutaan tyypillisesti palauttaa valtiosta riippumattoman kansalaisyhteiskunnan arvostus ja toimintakyky. Ruotsissa tarkoituksena on ollut ennen kaikkea turvata kansalaisille laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Joissain maissa sitoumus on puolestaan ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnan yhteiskunnallisen aseman ja arvon tunnustava poliittinen julistus. Vapaaehtoistoiminnan alueellinen tukiverkosto Väestön ikääntyminen ja julkisen sektorin resurssien niukkuus tarkoittavat käytännössä sitä, että hyvinvoinnin turvaamisessa tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän vapaaehtoisten panosta. Pitkät välimatkat, harva asutus ja ikääntyvä väestö asettavat maaseudun vapaaehtoistoiminnalle ja sen kehittämiselle erityisiä haasteita. Tämä edellyttää systemaattista ja hyvin organisoitua koordinoivaa työtä vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuuden lisäämiseksi sekä vapaaehtoistyön käytäntöjen ja juridiikan selventämiseksi. Italiassa on kohta jo 20 vuotta tehty määrätietoisesti tällaista työtä vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi. Vuonna 1991 säädettiin laki (266/91), joka edellytti perustamaan lääneihin vapaaehtoistoiminnan palvelukeskuksia (Centri di Servizio per il Volontariato, jäljempänä CSV). Palvelukeskusten tehtävänä on tukea ja valvoa vapaaehtoistoiminnan laatua sekä tarjota palveluja lääninhallintoon rekisteröidyille ja rekisteröimättömille vapaaehtoisjärjestöille. Palvelukeskukset konsultoivat, avustavat vapaaehtoistoiminnan suunnittelussa, käynnistävät konkreettisia toimia, kouluttavat vapaaehtoistoimijoita ja tiedottavat vapaaehtoistoiminnasta paikallisella ja kansallisella tasolla. Palvelukeskusten tärkeänä tehtävänä on edistää solidaarisuuden kulttuuria sekä tukea uusia ja jo olemassa olevia vapaaehtoistyön muotoja. Palvelukeskukset ovat voineet myös myöntää vuodesta 2001 alkaen toimintaavustuksia alueensa vapaaehtoisorganisaatioille. Vapaaehtoistoiminnan palvelukeskusten rahoittajina toimivat pankkisäätiöt, joiden tulee lain mukaan siirtää 1/15 läänikohtaisista tuloistaan palvelukeskuksille. Palvelukeskusten toiminta on tarkemmin rajattu jokaisen läänin lainsäädännössä alueellisten tarpeiden ja painopisteiden mukaan. Vapaaehtoistoiminnan palvelukeskusten kansallisena koordinaatioelimenä toimii CSV-net. Italiassa toimii 73 CSV-palvelukeskusta, ja niiden asiakkaana on yli vapaaehtoisjärjestöä ja noin vapaaehtoistyöntekijää. 37

38 CSV palvelukeskusten perustaminen on ollut Italiassa erittäin innovatiivinen lainsäädännöllinen toimi. Uusia vapaaehtoisorganisaatioita on perustettu vilkkaasti. Laki on palvellut hyvin vapaaehtoistyötä ja edistänyt konkreettisella tavalla kansalaisosallistumista ja -aktiivisuutta. Vastaavanlainen prosessi on myös Suomessa edessä. 38

39 12. Suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteita maailmalle Suomen maaseutupolitiikan pitkä, tutkimuksin ja selvityksin dokumentoitu toiminta, monipuoliset ja hyvät tulokset sekä toteutetut kansainväliset arvioinnit lisäävät kiinnostusta suomalaista maaseutupolitiikkaa kohtaan. Esimerkiksi OECD (2008: 141) toteaa laatimassaan Suomen maaseutupolitiikan maatutkinnassa, että Suomi on rakentanut viime vuosikymmenien aikana ainutlaatuisen maaseutupolitiikan mallin. Suomen kannattaa hyödyntää kokemuksiaan muotoilemalla maaseutupolitiikasta vientituotteita. Seuraavassa esitellään kolme maaseutupoliittisen järjestelmän tuotetta: suomalainen kylätoiminta, suomalainen sovellus Leader-toimintatavasta sekä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) hallinnan välineenä Suomalainen kylätoiminta Vaikka kylien historia, koko, fyysinen ja sosiaalinen rakenne sekä tämän hetken elinkeinot vaihtelevat maittain ja alueittain, monet pontimet paikalliseen ja kyläkohtaiseen kehitystyöhön ovat yhteiset. Vaihtelua lähtökohtiin tuo myös kunnallishallinnon huomattava kirjavuus maiden välillä. Yhdistäviä tekijöitä ja perusteita kylätoiminnalle ovat kuitenkin monien yhteisten tarpeiden ja tehtävien edellyttämä kansalaisaktiivisuus ja pyrkimys omaehtoisuuden ja lähidemokratian vahvistamiseen. Paikallisen kehittämistyön ja sen organisoinnin välttämättömyys on tullut hyvin dramaattisesti ja voimakkaasti esille muun muassa tilanteessa, jossa monet Itä-Euroopan maat ovat valmistautuneet Euroopan unionin jäsenyyteen. Merkittävä osa EU:n välineistöstä edellyttää paikallista toimeentarttumista ja samalla yksityisen ja julkisen toiminnan uudenlaista nivomista toisiinsa. Uusimuotoinen suomalainen kylätoiminta käynnistyi 1970-luvun jälkipuoliskolla, jolloin paikallinen väestö aktivoitui. Se oli voimakas vastaisku sen hetkisiin maaseudun vastaisiksi koettuihin ilmiöihin. Myös Ruotsin kylätoimintaliike (HSSL) sai innoituksensa Suomen kylätoiminnasta. Kylätoiminta on jäsentynyt ja organisoitunut yhä systemaattisemmaksi ja päämäärätietoisemmaksi toiminnaksi. Prosessin menestyminen Suomessa, siihen vaikuttaneet seikat ja kylätoiminnan rooli eri tasoilla tämän päivän yhteiskunnassa ja maaseutupolitiikassa kiinnostavat kansainvälisesti. Suomalaiset ovat olleet aktiivisia pohjoismaisessa kylätoiminnan yhteistyössä, Hela Norden Ska Leva (HNSL) -järjestössä. Samoin suomalaiset toimivat vastikään perustetussa eurooppalaisessa kyläjärjestössä, European Rural Community Association (ERCA). Molemmat foorumit ovat keskinäisen vuorovaikutuksen paikkoja Suomalainen sovellus Leader-toimintatavasta Suomalainen Leader-toimintatapa on saanut paljon kiitosta arvovaltaisilta tahoilta, muun muassa EU:n komissiolta ja OECD:ltä. OECD:n (2008) mukaan Suomessa on sovelluttu Leader-toimintatapaa menestyksekkäästi. Menestyksen taustalla ovat vahva kylätoimijoiden verkosto, Leader-toiminnan valtavirtaistaminen koko maahan, toimintaryhmien hallitusten osallistava, kolmikantainen rakenne sekä toimintaryhmien itsenäinen asema päättää rahoitettavista hankkeista. OECD:n mukaan toimintaryhmät ovat löytäneet oman paikkansa suomalaisessa maaseutupolitiikassa ja Suomen maaseutualueiden tarpeista katsottuna toimintatavan vahvistaminen on tarpeellista ja perusteltua. Suomalaiset Leader-ammattilaiset ovat kysyttyjä asiantuntijoita maailmalla esimerkiksi EU:n uusissa jäsenmaissa, joihin toimintatapa vähitellen leviää. YTR:n julkaisema A Leader Dissemination Guide Book (YTR 2008) on osaltaan vauhdittanut osaamisen vientiä (julkaisua levittää esimerkiksi EU:n maaseutuverkosto verkkosivuillaan). Tšekin aluekehitysministeriö valmistelee julkaisun kääntämistä tšekin kielelle. Julkaisun toinen kirjoittaja Petri Rinne valittiin marraskuussa 2010 Leader-ryhmien eurooppalaisen järjestön (ELARD) puheenjohtajaksi. Ulkoministeriön tuella suomalaista Leader-metodia on siirretty myös kehitysyhteistyöhön vuodesta

40 Mosambikin keskiosissa Alto Ligonhassa toimii kansalaisjärjestöhankkeena rahoitettu Leader-pilotti. Alto Ligonhan Leader-ohjelma valmistui keväällä 2009, ja siitä on toistaiseksi käynnistynyt kolmisenkymmentä mikrohanketta lähinnä maatalouden ja kaupan aloille. Suomen ja Etelä-Afrikan tasavallan välisessä innovaationsiirto-ohjelmassa (COFISA) Leader tunnistettiin myös yhdeksi siirtokohteeksi, ja sille on valmisteltu maaperää kahdella alueella Eastern Capen provinssissa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja maa- ja metsätalousministeriön Karjala-hankkeiden kautta Leader-toimintatapaa on kotiutettu myös Venäjän lähialueille. Aktiivinen ote Leader-toimintatavan viemisessä on lisännyt Suomen painoarvoa EU:n maaseutupolitiikkaa uudistettaessa. Suomalaiset ovat olleet mukana Leader-toimintatavan siirrossa myös uusille politiikkalohkoille, muun muassa EU:n kalatalouden kehittämisen verkostoyksikössä Farnetissa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) hallinnan välineenä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) vahvuutena on sen rooli hallinnan välineenä. YTR kokoaa verkostossaan yhteen maaseututoimijat eri hallinnonaloilta ja -tasoilta, kansalaisyhteiskunnasta ja yksityiseltä sektorilta. Yhteinen näkemys ja tahtotila maaseudun kehittämisestä muodostetaan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman avulla, joka toimii YTR:n toimintaohjelmana. Kokonaisohjelman toteuttamista vauhditetaan neuvotteluin YTR:n ja ohjelman vastuullisten toteuttajatahojen kesken. YTR:n erityispiirteenä ovat sen suorat yhteydet poliittiseen päätöksentekoon. YTR:n toimintaa ohjaa maaseutupoliittinen ministerityöryhmä, jota YTR avustaa maaseutupoliittisten linjausasiakirjojen, kuten selontekojen, periaatepäätösten ja erityisohjelmien, valmistelussa ja toteuttamisessa. Eduskunnan maaseutuverkosto toimii tiedonvälitys- ja keskustelufoorumina YTR:n ja eduskunnan välillä. YTR käy aika ajoin puolueiden kanssa neuvotteluja ajankohtaisista maaseutupoliittisista kysymyksistä sekä valmistelee maaseutupoliittisia linjauspapereita vaalikentille, joilla se vaikuttaa maaseutukysymysten nostamiseen poliittiselle agendalle. OECD (2006: 106) korostaa poikkileikkaavan ja monitasoiseen hallintaan perustuvan lähestymistavan merkitystä menestyksekkäässä maaseutupolitiikassa. YTR:n kaltainen hallintaverkosto on yksi tapa toteuttaa käytännössä horisontaalista, hallintaan pohjaavaa maaseutupolitiikkaa. YTR:n toimintamalli on kansainvälisesti kiinnostava ja tietoa siitä kannattaa levittää eri foorumeilla, sillä maaseutupolitiikan organisoituminen on useissa maissa vielä keskeneräinen prosessi. Kaikkialla koetaan tarvittava poikkihallinnollinen järjestäytyminen poliittisesti ja hallinnollisesti vaikeasti toteutettavaksi asiaksi. 40

41 Lähteet Hirst, P. (2000). Democracy and Governance. In Pierre J. (edit.) Debating Governance. Authority, Steering and Democracy, Oxford University Press, New York. OECD (2006). The New Rural Paradigm: Policies and Governance. OECD Publishing, Paris, France. oecd.org/document/7/0,3343,en_2649_33735_ _1_1_1_1,00.html OECD (2008). Rural Policy Reviews: Finland. 297 p. OECD Publishing, Paris, France. ment/46/0,3343,en_2649_33735_ _1_1_1_1,00.html Palviainen, S. (2006). Sopimuksellisuus ja sopimusperusteinen maaseudun kehittäminen. Teoksessa Eisto, I., S. Palviainen, S. Pohjonen & H. Vihinen (toim.) Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa. MTT Taloustutkimus, Maa- ja elintarviketalous N:o 80, 123 p. Helsinki, YTR (2007). Verkostoluottotoiminta yrittäjäosaamisen kehittäjänä. Grameen Bank - tie ihmisten talouteen. YTR 6/ YTR (2008). A Leader dissemination guide book based on programme experience in Finland, Ireland and the Czech Republic. YTR 5/ YTR (2010). Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys. Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta Seelannista. YTR 4/ files/1392/ytrjulkaisu_4_2010.pdf 41

42 LIITE 1. Strategian valmisteluprosessi Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kansainvälisten asioiden teemaryhmä aloitti kansainvälisen yhteistyön toimintastrategian valmistelun ensimmäisessä kokouksessaan Teemaryhmän lisäksi valmistelussa oli mukana YTR sihteeristöineen. Sihteeristö käsitteli strategiaa muutamassa kokouksessaan, YTR kokouksissaan , ja YTR hyväksyi toimintastrategian alustavasti kokouksessaan ja lopullisesti kokouksessaan , jolloin myös käsiteltiin kansainvälisen toiminnan kautta omaksutut ja tavoiteltavat teemat (julkaisun osa II). Päävastuu toimintastrategian kirjoittamisesta oli Hanna-Mari Kuhmosella ja Eero Uusitalolla. YTR:n kv-teemaryhmän kokoonpano: Puheenjohtaja: Jäsenet: Sihteeri: maaseutuneuvos Eero Uusitalo, maa- ja metsätalousministeriö ylitarkastaja Leena Anttila, maa- ja metsätalousministeriö projektipäällikkö Jaakko Hallila, Länsi-Suomen allianssi, WFA maatalousasiain johtaja Kaisa Karttunen, NIRAS Finland ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen, maa- ja metsätalousministeriö projektipäällikkö Lauri Kuukasjärvi, COFISA/Päijät-Hämeen liitto erityisasiantuntija Annukka Mäkinen, Suomen Kuntaliitto ympäristöneuvos Elina Rautalahti, ympäristöministeriö toiminnanjohtaja Petri Rinne, Joutsenten reitti ry johtaja Pirjo Siiskonen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti kv-sihteeri Kim Smedslund, Suomen Kylätoiminta ry ylitarkastaja Petra Stenfors, työ- ja elinkeinoministeriö vanhempi kehityspolitiikan asiantuntija Nina Suomalainen, Kirkon Ulkomaanapu neuvonantaja Sanna-Liisa Taivalmaa, ulkoasiainministeriö koulutussuunnittelija Heini Utunen, Kriisinhallintakeskus, CMC Finland hallinnollinen avustaja Mia Repo, maa- ja metsätalousministeriö ( asti) hallinnollinen avustaja Elina Puotila, maa- ja metsätalousministeriö ( lähtien) 42

43 LIITE 2. Maaseudun kehittämisen kannalta keskeiset yhteistyöorganisaatiot sekä Suomen/YTR-verkoston yhteyshenkilö(t) vuonna 2010 Organisaatio Keskeiset yhteistyömuodot Suomen/YTR-verkoston yhteyshenkilö Alueiden komitea, AK Euroopan parlamentti, EP European Council of Associations of General Interest, CEDAG European Federation for Farm and Village Tourism, EuroGites European Leader Association for Rural Development, ELARD European Rural Alliance, ERA European Rural Community Association, ERCA European Society for Rural Sociology, ESRS Food and Agriculture Organization, FAO Hela Norden Ska Leva, HNSL International Geographical Union, IGU International Rural Network, IRN Leader subcommittee, LSC Nordic Association of Agricultural Scientists, NJF OECD, Working Party on Territorial Policy in Rural Areas Pohjoismaiden ministerineuvoston maaseututyöryhmä Suomen EU-edustusto, Euroopan komissio United Nations Development Programme, UNDP Tiedonvälitys komitean suomalaisjäsenille ja -varajäsenille (liite 3) Tiedonvälitys parlamentin suomalaisjäsenille (liite 4) Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto Tiedon- ja kokemusten vaihto, konferenssit Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto Yhteistoiminta ja tiedonvaihto Kongressit, aikakausikirja, tiedonvälitys Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto Pohjoismaiden kylätoimintaliikkeiden tiedon- ja kokemusten vaihto Kongressit ja tiedonvälitys Tiedon- ja kokemusten vaihto, konferenssit Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto Kokoustyöskentely, tiedonvälitys Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto, konferenssit Kokoustyöskentely, tiedon- ja kokemusten vaihto, seminaarit Euroopan komission maaseutupolitiikan seuraaminen ja siihen vaikuttaminen EU:n uusien ja ehdokasmaiden maaseutupolitiikan rakentamisessa auttaminen tiedon- ja kokemusten vaihdon avulla Annukka Lyra, YTR/MMM Eero Uusitalo, YTR/MMM Jarmo Vaittinen, YTR/MMM Annukka Lyra, YTR/MMM Ritva Pihlaja, YTR/Kansalaisjärjestöteemaryhmä Nina Vesterinen, YTR/Matkailun teemaryhmä Petri Rinne, YTR/Suomen Kylätoiminta ry Peter Backa, YTR/Svenska Studiecentralen Kim Smedslund, YTR/Suomen Kylätoiminta ry Tiina Silvasti, Helsingin yliopisto Erland Eklund, YTR/Åbo Akademi Anna Santala, MMM Riikka Laatu, UM Risto Matti Niemi, YTR/Suomen Kylätoiminta ry Markku Tykkyläinen, Itä-Suomen yliopisto Eero Uusitalo, YTR/MMM Hanna-Mari Kuhmonen, YTR/MMM Sanna Sihvola, YTR/MMM Juha-Matti Markkola, YTR/MMM Heidi Valtari, YTR/Turun yliopisto Sirpa Karjalainen, YTR/MMM Hanna-Mari Kuhmonen, YTR/MMM Petra Stenfors, YTR/TEM Leena Anttila, YTR/MMM Jorma Leppänen, SANK/TEM Kaisa-Leena Lintilä, YTR/UM Eero Uusitalo, YTR/MMM Mika Survonen, MMM 43

44 LIITE 3. Alueiden komitean suomalaisjäsenet (9) ja -varajäsenet (8) valiokuntineen Alueiden komitean jäsen/varajäsen Valiokunta Jäsenet: Alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka -valiokunta, Haijanen, Pauliina (valtuuskunnan pj.) Kansalaisuus, hyvä hallintotapa, institutionaaliset asiat ja ulkoasiat -valiokunta, Työvaliokunta Hertell, Sirpa Koulutus, nuoriso, kulttuuri ja terveys -valiokunta, Luonnonvarat-valiokunta Karjalainen, Anne Talous- ja sosiaalipolitiikka -valiokunta, Alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka -valiokunta Kumpumäki, Veikko Ulkoasiat-valiokunta, Liikkanen, Antti (valtuuskunnan vpj.) Luonnonvarat-valiokunta, Ympäristö, tutkimus ja energia -valiokunta, Työvaliokunta Markkula, Markku Talous- ja sosiaalipolitiikka -valiokunta, Ympäristö, tutkimus ja energia -valiokunta Martikainen, Ossi Luonnonvarat-valiokunta, Alueellinen yhteenkuuluvuus -valiokunta Sjölund, Folke Ulkoasiat-valiokunta, Koulutus, nuoriso, kulttuuri ja terveys -valiokunta Tietari, Satu Talous- ja sosiaalipolitiikka -valiokunta, Ympäristö, tutkimus ja energia -valiokunta Varajäsenet: Aaltonen, Markus - Haalisto, Ilpo - Johansson, Mårten - Kalmi, Petri - Lundberg, Britt - Luukkainen, Hannele - Myller, Riitta - Sorri, Katja - 44

45 LIITE 4. Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet (13) valiokuntineen Parlamentin jäsen Essayah, Sari Haglund, Carl Hassi, Satu Hautala, Heidi Itälä, Ville Jaakonsaari, Liisa Jäätteenmäki, Anneli Korhola, Eija-Riitta Manner, Riikka Pietikäinen, Sirpa Repo, Mitro Soini, Timo Takkula, Hannu Valiokunta Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta (jäsen), Talous- ja raha-asioiden valiokunta (varajäsen) Kalatalousvaliokunta (4. varapuheenjohtaja), Budjettivaliokunta (jäsen), Talous- ja raha-asioiden valiokunta (varajäsen) Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (jäsen), Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (varajäsen) Ulkoasiainvaliokunta (jäsen), Ihmisoikeuksien alivaliokunta (puheenjohtaja), Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta (varajäsen) Liikenne- ja matkailuvaliokunta (jäsen), Talousarvion valvontavaliokunta (jäsen), Maatalousvaliokunta (varajäsen) Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta (jäsen), Ulkoasiainvaliokunta (varajäsen) Ulkoasiainvaliokunta (jäsen), Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunta (varajäsen), Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta (varajäsen) Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (1. varapuheenjohtaja), Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (varajäsen) Aluekehitysvaliokunta (jäsen), Budjettivaliokunta (varajäsen) Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (jäsen), Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta (varajäsen), Talous- ja raha-asioiden valiokunta (varajäsen) Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (jäsen), Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (varajäsen) Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (2. varapuheenjohtaja) Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (jäsen), Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (varajäsen) 45

46 Viimeisimmät julkaisut 1/2010 Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma /2010 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän vuosikertomus /2010 Luovien vastakohtaisuuksien maaseutu - Maaseudun kulttuuriohjelma /2010 Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys 1/2011 De kreativa kontrasternas landsbygd - Kulturprogrammet för landsbygden /2011 Countryside of Creative Contrasts - Cultural programme for rural areas /2011 Maaseutukatsaus

47 Maaseutu ja kansainvälinen yhteistyö on kaksiosainen julkaisu. Ensimmäisessä osassa esitetään Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansainvälisen yhteistyön toimintastrategia. Strategia on ensimmäinen laatuaan ja se on kohdistettu vuosille Julkaisun toinen osa perustelee osin strategiassa tehtyjä valintoja ja syventää tietoa kansainvälisistä toimintatavoista. Ensiksi käsitellään kansainvälisiä vaikutteita, jotka on jo omaksuttu Suomen maaseutupolitiikkaan. Toiseksi nostetaan esille mielenkiintoisia lähestymistapoja ja käytäntöjä, joiden soveltamista ja hyödyntämistä myös suomalaisessa maaseutupolitiikassa kannattaa pohtia. Lopuksi analysoidaan suomalaisen maaseutupolitiikan vientituotteiksi soveltuvia käytäntöjä, joiden hyödyntämiselle myös muissa maissa voisi olla kysyntää. ISSN ISBN (verkkojulkaisu) ISBN (painettu)