Suomen loistot, yleistiedot Finlands fyrar, Allmän information Finnish lights, General information

Transkriptio

1 Suomen loistot, yleistiedot Finlands fyrar, Allmän information Finnish lights, General information 2019

2 Julkaisija Utgivare Publisher Kansikuva Pärmbild Cover photo Arkistokuva / Arkivbild / Archive picture Jarmo Vehkakoski Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Kaikki oikeudet pidätetään. Transport- och kommunikationsverket Traficom. Alla rättigheter förbehålls. The Transport and Communications Agency Traficom. All rights reserved. II

3 SISÄLLYS 1 Aluejako Yleistä luettelosta Linkkiluettelo Käsitteet ja lyhenteet Valotunnukset Yleistietoa loistoista ja luettelon käyttö Luettelon käyttö Koordinaattijärjestelmä Loistojen sektorit Luettelon tiedot Turvalaitteiden valaisuajat ja päivämerkit Erityistilanteet turvalaitteissa ja vikailmoitusohjeet Talvikaudeksi poistettavat poijut Kylmä vuodenaika ja jään liikkuminen Vesiväylien turvalaitemääritelmät Loistojen valojen luonne Loistojen valonkanto Nimellinen valonkanto Maantieteellinen valonkanto Valotunnukset IALA:n kansainvälisen viitoitusjärjestelmän tunnukset AIS-turvalaitteet (AIS AtoNs) Majakoiden kuvat Alueelliset palvelut Pelastuspalvelu Radioliikenteen ensisijaiset hätätaajuudet Meripelastuksen yhteystiedot Maritime Assistance Service (MAS) Hätäilmoitukset sisävesillä Turvallisuusradio Määräaikaislähetykset VHF-kanavat NAVTEX INMARSAT

4 1. ALUEJAKO 2

5 2. YLEISTÄ LUETTELOSTA Loistoluettelo laaditaan suoraan Väyläviraston väylä- ja turvalaiterekisterin (VATU) tulosteena. Teos sisältää merenkulkijoille tarpeelliset tiedot kaikista merimajakoista, loistoista ja valopoijuista luettelon alueelta. Tiedot näkyvät turvalaiterekisterin julkaisuhetken tilanteen mukaisesti. Tulostuspäivämäärä näytetään taulukoiden yläreunassa. Tekstissä voidaan viitata myös sellaisiin julkisesti saatavilla oleviin julkaisuihin ja palveluihin, jotka eivät suoranaisesti ole osa loistoluetteloa, mutta liittyvät siihen tai saattavat muuten kiinnostaa merenkulkijaa. Julkaisuhetken verkko-osoitteet näihin julkaisuihin ja palveluihin on kerätty tämän julkaisun alussa olevaan linkkiluetteloon. Tarkemmat tiedot tutkamajakoista sekä DGPS-asemista julkaistaan nykyään vuosittain osiossa Yleiset ohjeet, joka sisältyy julkaisuun Tiedonantoja Merenkulkijoille. Mikäli loistoluetteloa on tarkoitus käyttää ilman verkkoyhteyttä, suosittelemme lataamaan myös muut tarvittavat linkkiluettelossa mainitut julkaisut etukäteen. Uuden painoksen julkaisu sekä loistotiedoissa tapahtuvat muutokset tiedotetaan Tiedonantoina Merenkulkijoille. 2.1 LINKKILUETTELO Täällä esitellään muita verkkojulkaisuja sekä sivustoja, joista löytyy lisää tietoa eri aiheista. Tiedonantoja Merenkulkijoille Varoituksia Merenkulkijoille Ilmatieteenlaitoksen jäätilannepalvelu ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne Luotsin tilaus Turvalaitteiden viat GOFREP Master s Guide VTS-aluekohtaiset oppaat: Talvimerenkulku Saimaan kanava Väyläkortit kauppamerenkulun pääväylistä Meripelastus (SAR) -ohjeita Hälytyskeskus 3

6 3. KÄSITTEET JA LYHENTEET AIS AtoN AIS AtoN V-AIS cd G M m min R s W Y Alusten automaattinen seurantajärjestelmä Aid to Navigation (merimerkki / turvalaite) AIS-turvalaite Virtuaalinen AIS- turvalaite kandela vihreä (green) meripeninkulma metri minuutti punainen (red) sekunti valkoinen (white) keltainen (yellow) 3.1 VALOTUNNUKSET INT -karttasymboliikan ja WGS 84 koordinaattijärjestelmän mukaan tehtyjen suomalaisten merikarttojen loistotiedot ilmoitetaan englanninkielisinä. Vanhoissa vihreissä merikartoissa loistojen valotunnukset ilmoitetaan suomen ja ruotsikielisin lyhentein. Alla vastaavuustaulukko. Suomi - Ruotsi Englanti Selite Ki F F Kiinteä valo Ka Int Oc Katkovalo Ka Int(2) Oc(2) Ryhmäkatkovalo Ka Int(2+3) Oc(2+3) Yhdistetty ryhmäkatkovalo T K Iso Tasarytmivalo V B Fl Vilkkuvalo V B (2) Fl(2) Ryhmävilkkuvalo V B (2+1) Fl(2+1) Yhdistetty ryhmävilkkuvalo KV LB LFl Kestovilkku KiV FB FFL Kiinteä ja vilkku Pv Sx Q Jatkuva pikavilkku Pv Sx(3) Q(3) Ryhmäpikavilkku NPv - Esx VQ Jatkuva nopea pikavilkku NPv - ESx(3) VQ(3) Nopea pikavilkkuryhmä ENPv EXSx UQ Jatkuva erittäin nopea pikavilkku KeENPv IntEXSx IUQ Keskeytetty erittäin nopea pikavilkku Mo (K) Mo (K) Morsevalo 4

7 4. YLEISTIETOA LOISTOISTA JA LUETTELON KÄYTTÖ 4.1 LUETTELON KÄYTTÖ Alueiden jako noudattaa väylä- ja turvalaiterekisterin (VATU) tietomallia, ja poikkeaa hieman esim. Tiedonantoja Merenkulkijoille julkaisussa käytetystä aluejaosta. Väylät on lueteltu vesialueittain seuraavassa järjestyksessä: Merialueet: Perämeri Selkämeri Ahvenanmeri Saaristomeri Suomenlahti Sisävedet Vuoksen vesistö Kymijoen vesistö Kokemäenjoen vesistö Oulujoen vesistö Lokka-Porttipahta Väylät ovat likimäärin luonnollisessa järjestyksessä. Rinnakkaisväylät on useimmiten lueteltu pääväylän jälkeen. Turvalaitteet on lueteltu väylittäin likimäärin väylän kulun mukaisessa järjestyksessä. Sama turvalaite saattaa kuulua useaan väylään, jolloin sen tiedot toistuvat kunkin väylän kohdalla KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ Suomen merikarttojen koordinaattijärjestelmä EUREF-FIN perustuu kansainvälisen merenkulun standardin mukaiseen WGS 84 -koordinaattijärjestelmään, jota käytetään myös GPS- satelliittijärjestelmässä. EUREF-FIN yhtyy noin metrin tarkkuudella WGS 84 -koordinaattijärjestelmään, joten käytännön merenkulussa koordinaattijärjestelmien eroa ei tarvitse huomioida. Loistoluettelossa esitetään kaikki koordinaatit vain tässä järjestelmässä. Suomen sisävesillä on edelleen (vuonna 2016) olemassa muutamia ennen 2003 valmistettuja karttatuotteita, jotka perustuvat kansalliseen kartastokoordinaattijärjestelmään (KKJ). Vertausellipsoidi on kansainvälinen vertausellipsoidi INT 1924 (Hayford 1910). Global Positioning System (GPS) satelliittipaikannuslaitteiston käyttämä WGS 84 -koordinaattijärjestelmä poikkeaa KKJ järjestelmästä. Nämä kartat tunnistetaan vihreästä väristä. Uudet kartat ovat sinisiä. Vanhoissa vihreissä kartoissa valojen tunnukset esitetään suomen- ja ruotsinkielisillä lyhenteillä LOISTOJEN SEKTORIT Loistojen valosektorit ja linjat ilmoitetaan tosisuuntimina mereltä loistoa kohti asteina (0 60 ) myötäpäivään siten, että etelästä pohjoiseen on suunta 0, lännestä itään on 90, pohjoisesta etelään 180 jne. 5

8 4.1.3 LUETTELON TIEDOT Väylien ja turvalaitteiden tiedot esiintyvät tietokannassa suomen- ja/tai ruotsinkielisinä hieman riippuen alueista. Kaikkia tietoja ei siis ole rekisterissä molemmilla kielillä. Luettelossa esitetään aina ne kielet, joita tietokannasta löytyy. Kuva 1 Esimerkki loiston esittämisestä luettelossa. Väylä Nro/Nr Kv/ Int Nimi / Namn Sijainti / Läge Paikka / Pos Kuvaus / Beskrivning Tunnus / Karaktär Kork / Höjd Kanto/ Vidd Sektori / Sektorer Lisätietoja / Anmärkningar Väylän nimi, järjestysnumero ja syvyydet esitetään kunkin taulukon alussa. Samalla rivillä esitetään myös luettelon päiväys. Turvalaitteen kansallinen numero. Numero voi olla 1 5 numeroinen ja se on pysyvä kullekin turvalaitteelle. Turvalaitteeseen voidaan viitata yksilöllisesti sen numeron mukaan. Turvalaitteen kansainvälinen numero, jos sillä sellainen on. Kaikilla turvalaiteilla ei ole kansainvälistä numeroa. Mikäli kansainvälinen numero puuttuu, sen paikalla esitetään viiva. Turvalaitteen nimi suomeksi ja/tai ruotsiksi. Turvalaitteen sijainnin sanallinen selostus suomeksi ja/tai ruotsiksi. Turvalaitteen merikartalla olevan sijainnin mukaiset leveys- ja pituuskoordinaatit WGS 84 (EUREF-FIN) koordinaattijärjestelmässä. Turvalaitteen rakennetietoja. Näitä ovat muun muassa turvalaitteen tyyppi, turvalaitteen muoto ja väritys sekä muita turvalaitteen rakenteeseen liittyviä tietoja. Turvalaitteen virallinen sekä tarkka valotunnus esitetään. Valotunnus esitetään vain englanninkielisillä lyhenteillä. Tarkassa valotunnuksessa valojen ja pimennysten kestoajat on ilmoitettu sekunnin kymmenesosan tai eräissä tunnuksissa sekunnin sadasosan tarkkuudella. Esim. 1,5 + 2,0 + 1,5 + 5,0 = 10 s, valoa 1,5 s, pimeää 2,0 s, valoa 1,5 s ja pimeää 5,0 s, yhteensä 10 s. Valotunnuksessa seuraavat valo- ja pimeäjaksot vuorotellen. Jos valotunnuksessa on paljon toistoa voi tunnus olla vaikeatulkintainen. Siksi pitkissä valotunnuksissa valo- ja pimeäaikoja voidaan ryhmitellä, esim. 0,5 + 0,5 + 0,5 + -0,5 + 0,5 + 5,0 = 7,5 kirjoitetaan muotoon 3*(0,5 + 0,5) + 4,5 = 7,5 s. Turvalaitteen valon korkeus merenpinnasta metreinä Turvalaitteen valon nimellinen kantomatka meripeninkulmina. Nimellinen kantomatka käsitteenä esitetään tarkemmin myöhemmin tässä luettelossa. Turvalaitteen valosektorien tiedot. Kustakin sektorista on ilmoitettu sen värin lyhenne sekä alku- ja loppukulma (asteina). Sektorit on lueteltu alkukulman mukaan kasvavassa järjestyksessä. Turvalaitteeseen liittyviä lisätietoja. Näitä ovat muun muassa merkintä siitä onko turvalaite jonkin muun turvalaitteen kanssa linjassa, onko laitteella päivämerkki ja onko turvalaitteen toiminta-ajassa rajoituksia. Mikäli turvalaitteella on kaksi erilaista valoa (erikseen päivällä toimiva ja yöllä toimiva valo), niiden tiedot esiintyvät allekkain. Mikäli turvalaitteet määrittävät jotain navigointiin liittyvää linjaa, niistä tulee merkintä: Linjassa/Linje: nnnnn Suunta/Riktning : aaa.a Tässä kerrotaan mitkä turvalaitteet ovat linjassa sekä linjan suuntakulma asteina. Jos turvalaitteita tai suuntia on enemmän kun yksi, ne näytetään välilyönnillä erotettuina. Tässä sarakkeessa näytetään myös ne rannikkokartat sekä karttasarjojen peruslehdet, joiden maantieteellisellä peittoalueella loisto sijaitsee. 6

9 4.2 TURVALAITTEIDEN VALAISUAJAT JA PÄIVÄMERKIT Kaikki valaistut turvalaitteet pidetään pääsääntöisesti toiminnassa auringon laskusta sen nousuun kautta vuoden, ellei toisin ilmoiteta. Poikkeuksista on ilmoitettu asianomaisten loistojen kohdalla. Kelluvissa turvalaitteissa on teknisistä syistä vain poikkeustapauksissa Viitoitusjärjestelmä A:n mukainen huippumerkki. Reunamerkeissä vain lateraalisissa merkeissä on Viitoitusjärjestelmä A:n mukainen huippumerkki. Kardinaalisissa reunamerkeissä on vain tutkaheijastin. Näissä ei ole Viitoitusjärjestelmä A:n mukaista huippumerkkiä. 4.3 ERITYISTILANTEET TURVALAITTEISSA JA VIKAILMOITUSOHJEET Vesikulkuväylien merkitsemisestä annettu asetus (513/1991) 8 velvoittaa merenkulkijan, joka huomaa että jokin merenkulun turvalaite ei toimi ilmoitetulla tavalla tai, että jokin sellainen laite on kadonnut, vahingoittunut, siirtynyt paikaltaan tai on jostakin muusta syystä erehdyttävä, ilmoittamaan siitä lähimmälle luotsiasemalle, Väylävirastolle tai muulle merenkulkuviranomaiselle. Ilmoitukset voi tehdä puhelimella puh Myös Turku Radio toimii vuorokauden ympäri merenkulun turvalaitteiden vikailmoitusten vastaanottopisteenä. Reaaliaikaiset tiedot kauppamerenkulun väylien turvalaitevioista ovat saatavilla Väyläviraston verkkosivuilla. Tämän tiedon voi tilata RSS- syötteenä tai nähdä karttapohjalla selaimessa. Verkkosivuilla löytyy myös vikailmoituslomake, jota käyttämällä merenkulkija voi ilmoittaa havaituista turvalaitteiden vioista. Linkki tähän palveluun löytyy linkkiluettelosta TALVIKAUDEKSI POISTETTAVAT POIJUT Joitakin poijuja ja viittoja poistetaan talveksi, ja palautetaan avovesikauden alkaessa. Kausiluontoisia vaihteluita ei korjata turvalaiterekisteriin, eikä siten myöskään Loistoluetteloon. Kausiluontoiset vaihtelut tiedotetaan Tiedonantoina Merenkulkijoille. Muutamia poijuja korvataan talvikaudeksi virtuaalisilla AIS-merimerkeillä KYLMÄ VUODENAIKA JA JÄÄN LIIKKUMINEN Eriväristen valaistussektoreiden välillä on usein pieni epämääräinen kulma, jossa valon väriä on vaikeata, joskus mahdotonta, tunnistaa. Kylmissä olosuhteissa muodostuva kuura voi laajentaa tätä epämääräistä kulmaa. Loiston väri voi tällöin näyttää valkoiselta niissäkin kulmissa joissa se normaalisti on värillinen. Vihreissä sektoreissa tämä vaara on erityisen suuri. Talven aikana voivat loiston lasit peittyä niin paksun lumen tai kuuran peittoon että valo osittain tai kokonaan peittyy. Huoltohenkilökunnalla on hyvin harvoin mahdollisuuksia pikaisesti korjata tämäntyyppisiä häiriöitä. Monet sektoroidut loistot on varustettu siten, etteivät ne valaise tietyssä sektorissa lainkaan. Kuitenkin näissä sektoreissa saattaa havaita loiston ikkunalaseissa valoa, varsinkin jos etäisyys on lyhyt ja loistossa on vahva valo. Valo on tällöin samanvärinen kuin lähimmän sektorin väri. Näitä heijastumia esiintyy erityisesti silloin kun loiston lasit ovat huurun tai jään peitossa. Viittojen ja poijujen valo voi aallokon, lumen tai kuuran takia olla epäselvä. Talvella ne saattavat liikkuvan jään alueella pitkäksikin ajaksi painua jään alle näkymättömiin. Valolaitteet saattavat myös vaurioitua. Edellä mainituista talviolojen aiheuttamista seikoista ei tiedoteta erikseen, vaan merenkulkijan on itse otettava ne huomioon. Jäiden lähdön jälkeen kelluvien merimerkkien tarkistukset saattavat kestää useita viikkoja. 7

10 4.4 VESIVÄYLIEN TURVALAITEMÄÄRITELMÄT Tässä kuvatut turvalaitemääritelmät perustuvat vuonna 2014 annettuun Liikenneviraston (nyk. Väylävirasto) ohjeeseen Apuloisto DGPS-asema Erikoismerkki Fasadivalo Huippumerkki Kalastusloisto Kantomatka Kardinaali- merkki Karimerkki Kummeli Levykummeli Valokummeli Lateraalimerkki Valaistu turvalaite, joka on väylän sivussa navigoinnin apuna, esimerkiksi ristisuuntimien ottamisessa tai käännöksen alkamisen merkkinä, eikä ole tarkoitettu kohti ajoon. Yleensä näyttää valkoista valoa eikä sisällä valosektoreita. Myös keltaista tai oranssia valoa voidaan käyttää. Elektroninen paikanmääritysasema, jonka kautta DGPS-korjaussignaali lähetetään alusten käyttöön. Erikoismerkki osoittaa erityistä aluetta, laitetta tai olosuhdetta, jotka mainitaan kartoissa tai purjehdusohjeissa, ja joita ovat esim.: - merentutkimuslaitteet (ODAS) - ruoppauskohteet ja läjitysalueet - sotilaalliset harjoitusalueet - kaapelit ja putkijohdot - ulkoilualueet - rajavyöhykkeet. Turvalaitetyypiltään yleensä viitta tai poiju. Erikoismerkin tunnuksia voidaan käyttää myös joissain muissa rakenteissa, esim. tuulivoimaloissa. Valolaitteisto, jolla valaistaan turvalaitteen ulkopintaa (vrt. rantavalo). Turvalaitteen huippuun lisättävä, turvalaitteen navigointiteknistä lajia osoittava tunnus, esim. kardinaali- tai lateraalitunnus. Käytetään karttasymboleissa ja kiinteissä rakenteissa (kelluvissa merkeissä käyttö nykyisin vähäistä, vrt. viittakorit). Kalastuskäyttöön tarkoitettu kiinteä turvalaite, esim. linjaloisto tai sektoriloisto. Toimii useimmissa tapauksissa vain tarvittaessa. On yleensä kunnan tai yksityisen omistama ja ylläpitämä. Valaistun turvalaitteen teoreettisesti määritetty suurin etäisyys, jolta valo voidaan havaita. Maantieteellinen kantomatka Maantieteellinen kantomatka on geometrisistä suureista, eli valon korkeudesta, maapallon kaarevuudesta ja havaitsijan silmänkorkeudesta määräytyvä teoreettinen kantomatka. Kantomatka ilmoitetaan kauppamerenkulun väylillä 5 metrin ja matalaväylillä 2 metrin katselukorkeudelle vedenpinnasta. Nimellinen kantomatka Nimellisenä kantomatkana ilmoitetaan etäisyys, jolta valo voidaan havaita yöllä ilmatieteellisen näkyvyyden ollessa 10M. Yleensä näkyvyyden rajaa optinen kantomatka. Jos voimakas valo on matalalla, voi maantieteellinen kantomatka olla lyhyempi kuin optinen kantomatka, jolloin nimellisenä kantomatkana ilmoitetaan maantieteellinen kantomatka. Muussa tapauksessa nimellisenä kantomatkana ilmoitetaan optinen kantomatka. Optinen kantomatka Valon voimakkuuden ja tietyllä hetkellä vallitsevan ilmatieteellisen näkyvyyden perusteella määräytyvä teoreettinen kantomatka. Kardinaalimerkki osoittaa, minkä ilmansuunnan puolella merkistä on kulkukelpoista vettä. Merkin lajit ovat pohjoinen, itä, etelä ja länsi. Karimerkki osoittaa erillistä, pieniulotteista matalaa tai muuta vaarakohdetta, jonka ympärillä on kaikkialla kulkukelpoista vettä. Merkki asetetaan vaarakohteen päälle. Rannalle rakennettu, valaisematon turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Rakenteeltaan esim. valkeaksi maalattu kivilatomus tai puu-, betoni- tai teräsrakenne. Kummeli, jossa on valonheijastinpinnalla varustettu taulurakenne. Taulu voi olla varustettu numero- tai kirjaintunnuksella. Fasadivalolla valaistu kummeli. Lateraalimerkki osoittaa väylän vasenta tai oikeaa reunaa väylän nimelliskulkusuunnan mukaan. 8

11 Linjaloisto Linjamerkki Lisäloisto Loisto Majakka Merimajakka Merimerkki Muu loisto Muu merkki Poiju Pooki Päiväloisto Päivämerkki Päivätunnus Pääloisto Valolaitteella varustettu linjamerkki. Turvalaite, joka yhdessä toisen linjamerkin kanssa osoittaa väylälinjan. Saman linjan merkkejä kutsutaan nimikkeillä alempi ja ylempi. Alempi sijaitsee väylältä katsottuna lähempänä ja vedenpintaan nähden alempana. Linjamerkin päivämerkkinä toimii yleensä linjataulu. Ilman taulua oleva linjamerkki varustetaan yleensä päiväloistovalolla. Valolaitteella varustettua linjamerkkiä kutsutaan myös linjaloistoksi. Loistolla varustetun turvalaitteen yhteyteen asennettu lisäloisto, joka täydentää tai palvelee eri tarkoitusta kuin alkuperäinen loisto. Valaistun, kiinteän turvalaitteen yleisnimitys. Kooltaan huomattavan, valaistun kiinteän turvalaitteen yleisnimitys. Majakka, joka sijaitsee rannikolla väylän ulkosuulla tai yksittäisenä merkkinä avomerellä kaukana varsinaisista väylistä. Voi olla varustettu erivärisillä valosektoreilla. Merenkulun turvaamiseksi ja navigoinnin apuvälineeksi rakennetun kelluvan tai kiinteän turvalaitteen yleisnimitys. Valaistu merkki, jota ei ole rakennettu merenkulun turvalaitteeksi, ja jossa ei käytetä merenkulun valotunnuksia, mutta jota merenkulkija voi hyödyntää navigointiin (esim. radiomastot, lentoestevalot) Muiksi merkeiksi kutsutaan merenkulussa rakenteita, joita ei ole rakennettu merenkulun turvalaitteiksi, mutta joita kuitenkin voidaan käyttää apuna navigoinnissa. Voivat olla myös valaistuja merkkejä (vrt. muu loisto). Tyypillisesti tällaisia merkkejä voivat olla erilaiset masto- ja tornirakenteet (esim. radiomastot, VTS-mastot, kirkontornit) Yleisnimitys kelluvalle, pohjaan ankkuroidulle turvalaitteelle, jonka vedenpäällisen näkyvän osan korkeuden suhde leveyteen on pienempi kuin 5:1. Ankkurointitavaltaan poiju tarkoittaa tyypillisesti turvalaitetta, joka on ankkuroitu löysällä ankkurikettingillä, jolloin se pääsee vapaasti kellumaan ankkurointipisteensä ympärillä. Avomeripoiju Suurikokoinen teräsrakenteinen jääpoiju, joka on suunniteltu käytettäväksi nimenomaan avomeriolosuhteissa, joissa aalto- ja jääkuormitukset ovat normaalia suu- remmat. Poijun näkyvän osan pituus 5,6 metriä ja halkaisija vesirajassa 2,0 metriä. Jääpoiju Sukkulan muotoinen jääoloihin soveltuva teräspoiju. Poijuviitta Poiju, joka on ankkuroitu viitan tapaan esijännitetysti ja jonka halkaisija vesirajassa on vähintään 800 mm. Muodoltaan lieriömäinen. Veneväyläpoiju Matalaväylien, esim. veneväylien merkitsemiseen tarkoitettu kevytrakenteinen poiju (karttamerkintänä viitta). Kooltaan huomattava, useimmiten puu- tai kivirakenteinen majakanomainen rakenne, joka on valaisematon. Käytetään myös virallista nimitystä tunnusmajakka. Merkki, joka on varustettu erityisellä, päivällä näkyvällä voimakkaalla valolla (yleensä linjamerkki). Päivällä näkyväksi tarkoitettu turvalaitteen rakenne (esim. linjamerkin taulurakenne, levykummeli). Päivällä näkyväksi tarkoitettu turvalaitteen tunnisteosa. Tärkeimmät tunnisteet ovat muoto, värikuvio ja väri sekä mahdollinen kirjainsymboli (vrt. päivämerkki). Valaistun majakan tai loiston päävalo (vrt. lisäloisto). Racon (Radar Beacon) Turvalaitteelle (yleensä kiinteälle) asennettava elektroninen lisälaite, joka otettuaan vastaan tutkan lähetyssignaaleja lähettää takaisin tutkan kuvapinnalla näkyvän MORSEvastauskoodin. Käytetään myös virallista nimitystä tutkamajakka. Rantavalo Reunamerkintä Reunamerkki Rantaviivan, aallonmurtajan tai niemenkärjen valaisemiseksi tarkoitettu valo. Ei lueta turvalaitteisiin kuuluvaksi (vrt. fasadivalo). Yleisnimitys merkinnälle, jolla ilmoitetaan väylän reunan sijainti. Reunamerkintään luetaan kuuluviksi viitat, poijut ja reunamerkit. Väylän reunaa osoittava kiinteä turvalaite, joka sijaitsee kartalle merkityn reunaetäisyyden osoittamalla etäisyydellä väylän reunasta (yleensä alle 50 m). Yleisnimikkeenä reunamerkki voi myös tarkoittaa kaikkia väylän reunaa osoittavia turvalaitteita, myös 9

12 Sektoriloisto Sijoittaja Suuntaloisto Tahdistettu Toimintatila Tunnusmajakka Turvalaite Turvavesimerkki Tutkaheijastin Tutkamajakka Tutkamerkki poijuja ja viittoja. Loisto, jossa on useita eri värisiä sektoreita. Yleensä näytetään valkoista valoa väylän suuntaan. Loistoa kohti ajettaessa valkoista sektoria rajoittaa vasemmalla puolella punainen ja oikealla puolella vihreä sektori. Viittojen ja poijujen virallista sijaintia osoittavat, pareittain rannalla sijaitsevat kiinteät merkit (nk. jänikset). Sijoittajina on käytetty mm. rannalle erikseen rakennettavia si joittajamerkkejä, valkoiseksi maalattuja kiviä, kallioon maalattuja merkkejä tai muita maastosta erottuvia kohteita. Sijoittajia on käytetty apuna kelluvan turvalaitteen paikalleen asentamisessa ja sijainnin tarkistamisessa. Käyttö ja merkitys on nykyisin vähäinen. Kohtiajoon tarkoitettu loisto, joka ei ole linjassa minkään muun loiston kanssa, ja jossa ei käytetä erivärisiä sektoreita. Turvalaitteen valo on tahdistettu jonkun muun turvalaitteen valon kanssa, jolloin valot vilkkuvat keskenään synkronoidusti (esim. samalla tunnuksella varustetut valot samanaikaisesti. Turvalaitteen toiminnan pysyvyyttä kuvaava termi. Jatkuva toiminta Turvalaite on jatkuvassa ympärivuotisessa toiminnassa. Rajoitettu toiminta-aika Turvalaite pidetään sammutettuna erikseen ilmoitettavana aikana, esim. talvikuukausina. Toimii tarvittaessa Turvalaite asetetaan paikoilleen tai säädetään toimimaan vain ajoittain jotain erityistarkoitusta varten (esim. OCCAS-poijut ja -viitat, kalastusloistot). Väliaikainen toiminta Turvalaite toimii vain tilapäisesti tai määräaikaisesti, esim. uuden vaaran merkitsemiseksi tai tiettyä erikoiskuljetusta varten. Kooltaan huomattava, useimmiten puu- tai kivirakenteinen majakanomainen rakenne, joka on valaisematon. Käytetään myös epävirallista nimitystä pooki. Merenkulun turvaamiseksi ja ohjaamiseksi ja navigoinnin avuksi rakennettu kiinteä tai kelluva rakenne laitteineen, esim. viitta, majakka tai vesiliikennemerkki. Nimenomaan navigoinnin avuksi rakennettavista turvalaitteista käytetään myös nimitystä merimerkki. Kelluva turvalaite Yleisnimitys kettingillä tai köydellä pohjaan ankkuroidulle, vedessä kelluvalle turvalaitteelle, joita ovat poijut ja viitat (ks. poiju ja viitta). Kiinteä turvalaite Yleisnimitys maalle tai veteen (merenpohjaan) kiinteästi perustetuille turvalaitteille, esim. majakoille, reunamerkeille ja loistoille. Kiinteistä turvalaitteista on aikoinaan käytetty myös yleisnimitystä purjehdusmerkki (termi ei enää virallisessa käytössä). Turvavesimerkki osoittaa, että kaikkialla merkin ympärillä ja myös sen alla on kulkukelpoista vettä. Tällaisella merkillä osoitetaan esim. väylän keskialuetta tai väylälinjaa. Turvalaitteeseen lisättävä varuste tai rakenne, jonka tarkoituksena on lisätä turvalaitteen tutkasäteen takaisin heijastavaa heijastuskykyä. Turvalaitteelle (yleensä kiinteälle) asennettava elektroninen lisälaite, joka otettuaan vastaan tutkan lähetyssignaaleja lähettää takaisin tutkan kuvapinnalla näkyvän MORSEvastauskoodin. Käytetään myös nimitystä racon. Tutkamaaliksi rakennettu, tutkaheijastimella varustettu kiinteä turvalaite. Voi sijaita vedessä tai rannalla. Veteen perustetut tutkamerkit ovat rakenteeltaan reunamerkin 10

13 Valaisematon turvalaite Valaistu turvalaite Valoheijastin Valo-opasteet Valotunnus Virallinen valotunnus Valovoima Vesiliikennemerkki Viitoitusjärjestelmä Viitta kaltaisia, mutta sijaitsevat yli 50 metrin etäisyydellä väylän reunasta. Turvalaite, jossa ei ole navigoinnin avuksi tarkoitettua valolaitetta. Turvalaite, jossa on navigoinnin avuksi tarkoitettu valolaite. Turvalaitteeseen asennettu heijastuspinta, joka heijastaa valon tehokkaasti turvalaitteen heijastintunnuksen mukaisina väreinä. Vesiliikenteen opastamiseen tarkoitetut ohjausvalot, esim. kanavien sulkujen ohjausvalot. Valotunnus kuvaa valon vilkkumistapaa ja rytmiä (vilkkujen lukumäärä ja kestoaika, jakson pituus). Valaistun turvalaitteen valotunnuksen merkintätapa, joka on Kansainvälisen majakkaliiton IALAn (International Association of Marine Aids to Navigation and Lighthouse Authorities) suosituksen mukainen. Valotunnusta kuvaava lyhenne muodostuu valotunnuksen laatua kuvaavasta kirjainlyhenteestä, vilkkujen lukumäärästä ja jakson pituudesta, esim. NPv ESx VQ(3) 5s = nopea ryhmäpikavilkkuvalo, jossa 3 perättäistä vilkkua 5 s jaksoissa (kardinaali, itä). Tarkka valotunnus Valaistun turvalaitteen valotunnus sekunneissa ilmaistuna, esim. VQ(3) 5s: 3 x (valo 0,15 + pimeä 0,45) + pimeä 3,20 = jakso 5,00 s (kardinaali, itä). Kiinteä valovoima (Io) Valolaitteen valovoima kiinteällä valolla ilman valotunnuksen ja valoa suodattavien (värilasit, ulkolasit) tekijöiden vaikutusta. Valovoiman yksikkönä käytetään kandelaa (cd). Tehollinen valovoima (Ie) Valolaitteen valovoima, kun otetaan huomioon valotunnuksen ja valoa suodattavien (värilasit, ulkolasit) tekijöiden valovoimaa pienentävä vaikutus. Valovoiman yksikkönä käytetään kandelaa (cd). Yleisnimitys vesiliikenteessä käytettäville kieltomerkeille, määräystä tai rajoitusta osoittaville merkeille, tiedotusmerkeille, apumerkeille ja kaapeli- ja johtotauluille sekä suuntamerkeille. Vesikulkuväylien merkitsemisestä annetussa asetuksessa (846/1979) vesiliikennemerkit luetaan kuuluviksi turvalaitteisiin. Kansainvälisen majakkaliiton (IALA) suosittelema merenkulun turvalaitteiden viitoitusjärjestelmä. Suomessa on käytössä ns. A-järjestelmä, joka on yhdistetty kardinaali- ja lateraalijärjestelmä, ja jota sovelletaan viittoihin, poijuihin ja reunamerkkeihin. Siihen kuuluvia merkkityyppejä ovat kardinaali-, lateraali-, kari-, turvavesi- ja erikoismerkit. Yleisnimitys kelluvalle, pohjaan ankkuroidulle turvalaitteelle, jonka vedenpäällisen näkyvän osan korkeuden suhde leveyteen on suurempi kuin 5:1. Viitta on ankkuroitu esijännitetysti siten, että ankkurikettinki tai -köysi on kireällä, jolloin viitta ei pääse vapaasti kellumaan ankkurointipisteensä ympärillä. Suurviitta Huomattavan isokokoinen viitta, jonka halkaisija on yleensä mm. Valoviitta Valolla varustettu viitta, joka voi olla ankkuroitu jännitetysti tai poijun tavoin vapaasti kelluvana. Viittapoiju Vapaasti kelluva viitta, joka on ankkuroitu poijun tapaan löysällä ankkurikettingillä tai -köydellä. Virtuaalinen turvalaite Turvalaite, jota ei ole fyysisesti olemassa, vaan joka esiintyy vain sähköisessä muodossa, esim. tilapäisen vaarakohteen merkkinä, liikenteen tilapäisessä ohjaamisessa tai muissa vastaavissa tilanteissa, joita fyysisesti vaikea merkitä maastoon. VTS-masto Mastorakenne, jossa sijaitsee liikenteenohjauksen tutkalaitteita. Laitteet voivat olla asennettuna myös samaan rakenteeseen jonkun turvalaitteen kanssa. 11

14 4.5 LOISTOJEN VALOJEN LUONNE Jotta lähekkäin olevat loistot erottuisivat toisistaan, niiden valo on pyritty järjestämään erilaiseksi. Tämä tapahtuu jakamalla loiston valo eripituisia pimennyksiä käyttäen sopiviksi katsottuihin jaksoihin. Tätä kullekin loistolle muodostuvaa tunnusomaista valoa kutsutaan sen valotunnukseksi. Lähekkäin olevat loistot erotetaan toisistaan myös erivärisin valoin. Loistojen valonvärit ovat punainen, vihreä, keltainen ja valkoinen. Kansainvälinen viitoitusjärjestelmä säätelee tarkoin valon eri värien käyttöä kelluvissa merenkulun turvalaitteissa. Kiinteissä turvalaitteissa, erityisesti sektoriloistoissa mutta myös linjaloistoissa ja apuloistoissa käytetään em. värejä toistaiseksi runsaasti, mikä on navigoitaessa otettava huomioon. Kiinteät turvalaitteet pyritään erottamaan viitoitusjärjestelmä A:n mukaisista merimerkeistä erilaisin värein ja valotunnuksin. Linjaloistoissa käytetään ensisijaisesti valkoista valoa. Mikäli linjaloistoissa tarvitaan väriltään toisenlaista valoa, käytetään yleensä keltaista valoa. 4.6 LOISTOJEN VALONKANTO Loistojen valonkanto meripeninkulmina ilmoitetaan loistoluettelossa ns. nimellisenä kantomatkana. Milloin loisto näyttää valkoista valoa, ilmoitetaan kantomatka vain valkoiselle valolle. Mikäli loisto näyttää yksinomaan värillistä, siis keltaista, punaista tai vihreää valoa, ilmoitetaan värillisen valon kantomatka. Värilaseja käytettäessä keltainen valo on noin 50 %, punainen ja vihreä valo noin 20 % valkoisen valon valovoimasta. Nimellinen kantomatka on etäisyys, johon saakka valo valovoimansa mukaan näkyy yöllä ilmatieteellisen näkyvyyden ollessa 10 M. Milloin loiston pienestä korkeudesta johtuva valon maantieteellinen kantomatka on pienempi kuin sen nimellinen kantomatka, ilmoitetaan vain se. Suomen meriväylillä ja sisävesien syväväylillä loistojen maantieteellinen valonkanto vastaa 5 m katselukorkeutta ja muilla väylillä sekä reiteillä 2 m katselukorkeutta. Kantomatka toista silmänkorkeutta varten saadaan taulukosta. Valon todellinen kantomatka muilla näkyvyyksillä saadaan toisen taulukon avulla. Loistoluettelon mukainen nimellinen kantomatka haetaan taulukon vaakasuoralta asteikolta ja katsotaan, missä kohdassa tämän pisteen kautta kulkeva pystysuora leikkaa asianomaisen näkyvyyskäyrän. Leikkauspisteen kohta pystysuoralla asteikolla ilmaisee tällöin valon todellisen kantomatkan ko. näkyvyydellä. Alimmasta vaakasuorasta asteikosta määritellään valon kutakin nimellistä kantomatkaa vastaava loiston valovoima kandeloissa. 12

15 4.6.1 NIMELLINEN VALONKANTO Kuva 2 Nimellinen valonkanto 13

16 4.6.2 MAANTIETEELLINEN VALONKANTO Kuva 3 Maantieteellinen valonkanto 14

17 4.7 VALOTUNNUKSET Lyhenne Förkortning Abbreviation Valoluokka Fyrljus Class of light Kuvaus Schematisk beskrivning Illustration Jakson pituus Periodens längd Period shown F Kiinteä valo Fast ljus Fixed light Katkeava (valon kokonaiskesto pidempi kuin pimeä jakso) Intermittent ljus (ljus med korta förmörkelser) Occulting (total duration of light longer than total duration of darkness) Oc Katkovalo Intermittent ljus Single-occulting light Oc(2) Ryhmäkatkovalo Gruppvis intermittent ljus Group-occulting light Oc(2+3) Yhdistetty ryhmäkatkovalo Sammansatt gruppvis intermittent ljus Composite group-occulting light Tasarytminen (valon ja pimeän kesto yhtä pitkä) Isofas (ljus och mörker lika långa) Isophase (duration of ligth and darkness equal) Iso Tasarytmivalo Isofas, klippsken Isophase light Vilkkuva (valon kokonaiskesto lyhyempi kuin pimeä jakso) Blixt (fyrljus som visar regelbundet återkommande ljusblixtar) Flashing (total duration of light shorter than total duration of darkness) FI Vilkkuvalo Blixt Flash light FI(3) Ryhmävilkkuvalo Gruppblixt Group-flashing light FI(2+1) Yhdistetty ryhmävilkkuvalo Sammansatt gruppblixt Composite group-flashing light LFI Kestovilkkuvalo (vilkun kesto 2 s tai enemmän) Lång blixt (blixten 2 sek eller längre) Long-flashing (flash 2 s or longer) Pikavilkku (toistotiheys 50-79, tavallisesti joko 50 tai 60 välähdystä minuutissa) Snabblixt (frekvensen 50-79, vanligen 50 eller 60 blixtar/min) Quick (repetition rate of 50 to 79 - usually either 50 or 60 - flashes per minute) Q Jatkuva pikavilkku Oavbruten snabblixt Continuous quick light Q(3) Ryhmäpikavilkku Gruppsnabblixt Group quick light Nopea pikavilkku (toistotiheys , tavallisesti joko 100 tai 120, välähdystä minuutissa) Extrasnabblixt (frekvensen , vanligen 100 eller 120, blixtar/min) Very quick (repetition rate of 80 to usually either 100 or flashes per minute) VQ Jatkuva nopea pikavilkku Oavbruten extrasnabb blixt Continuous very quick light VQ(3) Nopea ryhmäpikavilkku Extrasnabb gruppblixt Group very quick light 15

18 Huom. Obs. NB. Alemman linjaloiston valotunnus on Suomessa yleensä pikavilkku (Q) ja ylemmän kestovilkkuvalo (LFI). Karaktären för nedre ensfyr är i Finland i allmänhet snabblixt (Q) och för övre ensfyr lånb blixt (LFi). The character of the lower leading light in Finland is normally Quick (Q) and that of the upper leading light long flashning (LFI). 16

19 4.7.1 IALA:N KANSAINVÄLISEN VIITOITUSJÄRJESTELMÄN TUNNUKSET Viitoitusjärjestelmään kuuluvat merkit voidaan IALA:n määritelmien mukaan merkitä muillakin tunnuksilla kuin mitä seuraavassa taulukossa on esitetty. Väylävirasto on valinnut seuraavat tunnukset käytettäviksi kaikissa normaalitapauksissa. Merkin laji Valon väri Valotunnuksen lyhenne valotunnuksen laatu välähdysten määrä jakson kesto Kardinaalimerkit valkoinen valo Pohjoismerkki VQ Etelämerkki VQ (6) + LFl 10 s Länsimerkki VQ (9) 10 s Itämerkki VQ (3) 5 s Lateraalimerkit punainen ja vihreä valo vasen ja oikea merkki Fl 3 s (ensisijaisesti) Fl (2) 6 s Karimerkki valkoinen valo Fl (2) 10 s Turvavesimerkki valkoinen valo LFI 10s Erikoismerkki keltainen valo Fl (4) 20 s ODAS-poiju keltainen valo Fl (5) 20 s 4.8 AIS TURVALAITTEET (AIS ATONS) AIS turvalaite (AIS AtoN) on AIS-järjestelmän kautta lähetettävä tieto turvalaitteesta. Kauppalaivojen uudemmat työasemat (Tutka ja ECDIS) saattavat näyttää myös AIS- turvalaitteet. Laitteistojen kyvyssä esittää AIS-turvalaitteet on edelleen suurta vaihtelua riippuen sekä laitteiston iästä että mallista. AIS turvalaite saattaa näkyä laivan laitteilla tutkakaikua aikaisemmin, mikä helpottaa sen löytämistä. AIS- turvalaitteen avulla voi myös saada tietoa esimerkiksi paikaltaan siirtyneestä kelluvasta turvalaitteesta. AIS turvalaite voi lähettää myös lisätietoja laitteen omasta toiminnasta tai esimerkiksi säätietoja. AIS turvalaitteet jaetaan kolmeen eri luokkaan. Todellinen (Real) Turvalaitteen AIS-lähetin sijaitsee todellisessa turvalaitteessa, ja voi olla kytköksissä paikannuslaitteeseen tai sääasemaan. Synteettinen (Synthetic) Turvalaitteessa ei ole omaa AIS-lähetintä. AIS viesti lähetetään esim. rannikkoasemalta. Turvalaitteen sijaintitieto on silloin joko kiinteästi koodattu tai lähetetään eri linkkiä pitkin maihin. Normaalitilanteessa laivan päällä ja merikartalla todellinen ja Synteettinen AIS-turvalaite näyttävät samankaltaisilta. Virtuaali (Virtual, V-AIS) Todellista turvalaitetta ei ole ollenkaan olemassa. AIS viesti lähetetään esim. rannikkoasemalta. Virtuaali-AIS voi korvata tuhoutuneen tai poistetun turvalaitteen. Vuodesta 2014 lähtien Väylävirasto on asettanut virtuaalisia AIS-turvalaitteita talvikaudeksi tilapäisesti poistettujen turvalaitteiden tilalle. Nämä sijaitsevat pääsääntöisesti väylien ulkopäässä ja avomerellä. Uusista AIS turvalaitteista tiedotetaan tarkemmin Tiedonantoina Merenkulkijoille. 17

20 4.9 MAJAKOIDEN KUVAT A Bengtskär B Bogskär C Flötjän D Harmaja E Helsinki F Isokari G Jussarö H Kaijakari I Kalbådagrund J Kemi1 K Keminkraaseli L Kokkola M Kotka N Kristiina O Kylmäpihlaja 18 P Q R S U V W X Y Z b c d Lågskär Längden Marjaniemi Merikarvia T Märket Nahkiainen Norrskär Nyhamn Oulu1 Pietarsaari Pori a Porkkala Porvoo Raahe Rauma b c d e f g h i j l m n o a Porkkala l Porvoo m Raahe n Rauma o Ritgrund p Russarö q Sandbäck Strömmingsbådan s Stubben Suomen k Suomenlinna Sälgrund leijona Suomenlinna Sälgrund Sälskär Säppi Tainio Tankar Tauvo r Tiiskeri Ulkokalla t Utgrynnan u Utö v Valassaaret Sälskär w Yttergrund Säppi Tainio k

21 5. ALUEELLISET PALVELUT 5.1 PELASTUSPALVELU Meripelastuksen johtokeskukset vastaanottavat vaaratilannetta koskevia ilmoituksia mm. puhelimella sekä kansainvälisesti käytössä olevalla maailmanlaajuisen merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmällä (GMDSS). Yhteydet meripelastuksen johtokeskusten ja merellä hädässä tai vaarassa olevien alusten sekä merellä toimivien alajohtoportaiden ja meripelastusyksiköiden välillä toteutetaan pääsääntöisesti VHF-meriradiopuhelimen hätä- ja työskentelykanavia sekä digitaalikutsulaitteita (DSC) käyttäen RADIOLIIKENTEEN ENSISIJAISET HÄTÄTAAJUUDET VHF-DSC kanava 70 VHF kanava 16 MF-DSC taajuus 2187,5 khz (merialueilla) Suomen rannikonradioverkosto kattaa GMDSS alueet A1 ja A2. Nämä alueet käsittävät Suomen meripelastusvastuualueen. A1-alueen VHF- radioverkko koostuu 22 VHF- tukiasemasta ja A2-alueen MF-radioverkko koostuu 4 MF-tukiasemasta MERIPELASTUKSEN YHTEYSTIEDOT MRCC Turku Hälytysnumero Puhelin (ei kiireelliset) Fax-numero S-posti mrcc@raja.fi MMSI MRSC Helsinki Hälytysnumero Puhelin (ei kiireelliset) Fax-numero S-posti mrsc.helsinki(a)raja.fi MMSI MAS-palvelut Inmarsat-C (AOR-E) Valtakunnallinen meripelastuksen hälytysnumero: Käytössä ovat myös ilmailuradion taajuudet 121,5 ja 123,1 MHz MARITIME ASSISTANCE SERVICE (MAS) MRCC Turku, MAS-service HÄTÄILMOITUKSET SISÄVESILLÄ Sisävesillä hälytyskeskus on ensisijainen yhteys hätätapauksissa. Hätätilanteessa myös meripelastukseen saa yhteyden numerossa 112. Huomioi GSM-puhelimen kuuluvuus alueella, jossa liikut. Varaudu ilmoittamaan onnettomuuspaikan sijainti koordinaatteina tai riittävän yksiselitteisten karttanimien ja maamerkkien avulla. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmä käyttää WGS 84 -koordinaattijärjestelmän formaattia, jossa koordinaatit ovat muodossa: ddd mm.mmm eli asteet, minuutit ja minuutin desimaalit. Hätäkeskuslaitoksella on myös ilmainen mobiilisovellus soittajan satelliittipaikannukseen matkapuhelimella. Lisätietoja sovelluksesta on saatavissa hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilla. Hälytyskeskus: 112 Valtakunnallinen meripelastuksen hälytysnumero: VHF-DSC kanava 70 VHF kanava 16 19

22 5.2 TURVALLISUUSRADIO Turku Radio huolehtii Suomessa merenkulun turvallisuusradioviestinnästä, johon kuuluvat mm. merenkulkuvaroitukset sekä sää- ja jäätiedotukset. Turku Radio päivystää ympärivuorokautisesti DSC-kanavaa 70, kanavaa 16 sekä kaikkia radioverkkonsa työskentelykanavia. Radioverkon tukiasemat näkyvät kuvassa alla. Kuvassa merkittyjen duplex-kanavien lisäksi jokaisessa tukiasemassa on myös kanavat 16 ja 70 (DSC). Saimaa VTS hoitaa hätä- ja turvallisuusliikenteen Saimaan syväväylästön alueella. Turku Radio MMSI Radiotunnus OFK Kuva 4 Turku Radion työskentelykanavat sekä VTS- keskusten käyttämät kanavat. 20

23 5.2.1 MÄÄRÄAIKAISLÄHETYKSET Turku Radio lähettää määräaikaislähetykset turvallisuusradioverkon kanavilla. Määräaikaislähetyksistä tulee ennakkoilmoitus kanavalla UTC merenkulkuvaroitukset 0633 UTC merenkulkuvaroitukset + säätiedot 0803 UTC jäänmurtajien sijainnit (talvella) 1033 UTC merenkulkuvaroitukset + jäävaroitukset (tarvittaessa) 1433 UTC merenkulkuvaroitukset 1833 UTC merenkulkuvaroitukset + säätiedot + jäävaroitukset 2233 UTC merenkulkuvaroitukset VHF- KANAVAT Kanavat 9, 67 ja 71 ovat Suomen alueella alusliikennepalvelun (VTS) kanavia. Kanava 10 on Venäjän federaation johtaman VTS radioliikenteen kanava, jota ei saa käyttää Suomenlahden alueella muuhun käyttöön. Suomen vastuualueen GOFREP-kanava on 60 ja varakanava 80 kun taas Viron vastuualueen kanavat ovat 61 ja 81. Archipelago VTS 71 West Coast VTS 09 Bothnia VTS 67 Helsinki VTS Sector 1 71 Helsinki VTS Sector 2 09 Hanko VTS 67 Kotka VTS 67 Saimaa VTS NAVTEX NAVTEX-merivaroitukset annetaan pääsääntöisesti avomerialueille siten, että ne kattavat merialueet luotsinkohtauspaikkojen edustoille asti. Niissä varoitetaan sammuneista loistoista, hylyistä, ajelehtivista esineistä ja muista merenkulun vaaroista. Lisäksi annetaan informaatiota mm. talvimerenkulun erityisolosuhteista ja muista merenkulun turvallisuudelle tärkeistä asioista. NAVTEX-lähetyksiä vastaanotetaan Suomen alueella asemista Bjuröklubb (tunnus H) ja Tallinn (tunnus U) INMARSAT Telemar Finland on Suomen Inmarsat PSA (= Point of Service Activation), johon voi ottaa yhteyttä kaikissa satelliittiyhteyksiä koskevissa asioissa. Telemar Finland sales@telemar.fi 21