Työntekijän kuormittumisen ja palautumisen mittaaminen työterveyshuollossa

Transkriptio

1 Tieteessä katsaus Arja Uusitalo LT, dosentti, liikuntalääketieteen ja kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri Työterveyslaitos, Tiedosta työkykyä, Työntekijän kuormittumisen ja palautumisen mittaaminen työterveyshuollossa Terveysteknologia luo uusia mahdollisuuksia mitata objektiivisesti työntekijän kuormittumista ja palautumista. Seurantalaitteiden tarkkuus, toistettavuus ja pätevyys eivät usein ole tiedossa. Hallittu käyttö terveydenhuollossa vaatii tietoa näistä. Tieteellisen näytön mukaan aktiivisuusmittareilla saadaan lisättyä liikuntaa. Kuormitusta ja palautumista mittaavien laitteiden ja ohjelmien vaikuttavuudesta työterveyshuollossa ei ole tieteellistä näyttöä, joskin tapauskohtaiset kokemukset voivat puoltaa niiden käyttöä. Vertaisarvioitu Elämme työelämässä jatkuvan muutoksen keskellä. Megatrendeiksi voidaan nimetä globalisaatio, uusi teknologia, digitalisaatio, väestön ja työvoiman vanheneminen, ja taloudellinen epävakaus (1). Nämä uudet vaatimukset asettavat haastetta ihmiselle, työntekijälle, työnantajille ja työterveyshuollolle voimavarojen tasapainottamisessa työn ja ympäristön haasteiden kanssa. Työterveyshuoltolaissa (2) ja työturvallisuuslaissa (3) säädetään, että työnantajan on huolehdittava yhdessä työntekijän kanssa työntekijän terveydestä ja työkyvystä sekä työturvallisuudesta. Työterveyshuoltolaki edellyttää, että työntekijöille annetaan neuvoja, tietoja ja ohjausta työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä Terveydenhuollon käytössä menetelmien tulee olla päteviä. hänen omaa terveyttään koskevissa asioissa. Työturvallisuus sisältää toimintakyvyn ylläpitämiseen ja työympäristön fyysisten ja henkisten haittojen vähentämiseen tähtäävät toimet, jotka tukevat työssä jaksamista ja vähentävät ylikuormituksen vaaraa. Työelämän muutokset vaativat työntekijöiltä huomattavia voimavaroja ja sopeutumista. Samaan aikaan yhä useampi suomalainen työntekijä on keskimääräistä huonommassa fyysisessä kunnossa. Työnantajan velvollisuus on huolehtia työntekijän voimavarojen riittävyydestä kulloiseenkin työtehtävään. Kyselytutkimuksilla saadaan karkea kuva työntekijän kuormittuneisuuden asteesta. Niiden heikkouksia ovat kuitenkin subjektiivisuus ja tulkintaan ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden vaikutus tulokseen. Elämme terveysteknologian kulta-aikaa (4). Ala on tuottanut markkinoille tuotteita, joilla mitataan yksilön fyysistä tai henkistä kuormitusta, fyysistä aktiivisuutta, voimavaroja tai energiatasoa tai palautuneisuutta ja palautumiskykyä sekä unen määrää ja laatua. Työterveyshuollolla ja työnantajallakin voisi olla mahdollisuus hyödyntää mittarien tuottamaa tietoa työntekijöiden kuormittuneisuudesta, palautumisesta ja palautumismahdollisuuksista, lakisääteiset rajoitteet huomioon ottaen. Tieto voi ehkäistä ylikuormittumista ja sen aiheuttamia terveydellisiä ja työkyvyn heikkenemisen ongelmia ja edistää työssä jaksamista ja viihtymistä. Täyteen hyödynnettävyyteen pääsemiseksi on kuitenkin saatava lisää tietoa mittaamisen hyödyistä ja vaikuttavuudesta. Milloin mittaus olisi tarpeen? Työpaikkaselvitykseen liitetään yleensä työn kuormituksen selvittelyä (Työturvallisuuskeskus), joskaan palautumisen arvioinnista ei sen yhteydessä niinkään puhuta luvulla kehitelty TIKKA-menetelmä sisältää elementtejä työn fyysisen ja henkisen kuormituksen arvioinnista (5,6). Työn kuormittavuuden arvioinnissa kannettavat, puettavat ja langattomat mittausmenetelmät ovat suureksi avuksi. Terveydenhuollon käytössä menetelmien tulee kuitenkin olla päteviä ja käytön hyvin hallittua, Lääkärilehti 49/2017 vsk

2 Kirjallisuutta 1 Ilmarinen J. Työurien pidentäminen ja työkyky. Työterveys 2016;4: Työterveyshuoltolaki / alkup/2001/ Työturvallisuuslaki / alkup/2002/ FiHTA (siteerattu ). Terveysteknologia FiHTA julkaisuja, s ajankohtaista/uutiset/terveysteknologia-jalleen-ennatyslukemiin 5 Lindström K. TIKKA-työkuormituksen arvioinnin uusi menetelmä työpaikkaselvitykseen. Työterveyslääkäri 2004;22: Ketola R, Lusa S. Fyysinen kuormitus työssä ja sen arviointi. Työterveyslääkäri 2007;25: Henkilötietolaki 523/ ajansd/ Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/ Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista 617/ Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H, Sievänen H ym. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Suom Lääkäril 2014;69: Föhr T, Tolvanen A, Myllymäki T ym. Subjective stress, objective heart rate variability-based stress, and recovery on workdays among overweight and psychologically distressed individuals: a cross-sectional study. J Occup Med Toxicol 2015;10: Teisala T, Mutikainen S, Tolvanen A ym. Associations of physical activity, fitness, and body composition with heart rate variability-based indicators of stress and recovery on workdays: a cross-sectional study. J Occup Med Toxicol 2014;9: Pensola T, Gloud R, Polvinen A. Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Masennukseen, muihin mielenterveyden häiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:16. URN:ISBN: Työturvallisuuskeskus ja Työterveyslaitos tiedottavat , tiedote 56/2016 (siteerattu ). ja siinä tulee tarvittaessa huomioida lakisääteiset rajoitteet (mm. vuonna 2018 voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus) (7 9). Objektiivista mittaamista tarvitaan, koska kyselyillä saadaan tilanteesta subjektiivinen kuva, eikä se täysin vastaa fysiologista todellisuutta kuormittuneisuudesta ja palautumisen tasosta. Palautumista pidetään tällä hetkellä avainasiana kuormituksen kasautumisen, ylikuormittumisen ja uupumisen taustalla, ja sillä on suuri merkitys myös työntekijän työssä suoriutumisen kannalta. Husu ym. (10) totesivat tutkimuksessaan, että oma arvio liikuntaaktiivisuudesta ei vastaa objektiivisella mittarilla saatua tulosta. Vaikka myös mittauksessa ja sen luotettavuudessa on rajoitteensa, itsearviointi sisältää aina käyttäytymiseen ja kognitiiviseen prosessiin perustuvaa tulkintaa, joka voi vaihtelevasti poiketa todellisuudesta. Myöskään subjektiivinen arvio stressistä ei vastaa objektiivista arviota (11). Lisäksi elintapatekijöiden, kuten fyysisen aktiivisuuden ja sitä seuraten aerobisen kuntotason ja kehon koostumuksen (rasvan osuus painosta ja painoindeksi), on havaittu olevan merkittävästi yhteydessä elimistön fysiologiseen virittymisherkkyyteen (stressiin) ja kykyyn palautua. Hyväkuntoiset palautuvat paremmin ja heillä on parempi parasympaattisen hermoston toimintaa kuvaavan sykevaihtelun taso ja vähemmän sympaattista aktivaatiota ja siihen liittyvää kehon virittymistä (stressireaktiota) sykemittausten vuorokausinauhoitteessa (12). Objektiivinen fysiologinen mittaus sekä työn ja työntekijän vuorovaikutuksen tutkiminen mittauksin voivat olla avuksi muutoksen aikaansaamisessa sekä yksilö- että yhteisötasolla. Kysely- tai kliinisellä tutkimuksella ja haastattelulla päästään käsitykseen työntekijän tai työntekijöiden sijoittumisesta työkykyisyyden ja työkuntoisuuden heikkenemisen riskiryhmään (13), ja tämä voisi olla lähtökohta lisäselvityksiin objektiivisin mittauksin. Fyysisesti ja henkisesti vaativissa ammateissa fysiologisten mittausten tekeminen uudelle työntekijälle voi olla hyödyllistä sekä työntekijän että työnantajan kannalta, kuten myös työn ja työntekijän vuorovaikutuksen tutkiminen fysiologisin mittauksin määräaikaistarkastuksissa. Tällä tavalla voitaisiin kenties ehkäistä sairauspoissaoloja ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Lisäksi voidaan tutkia työntekijöitä, kun havaitaan ongelmia ja halutaan selvittää niiden syitä. Mitä pitäisi mitata? Työn kuormittavuutta mitattaessa voidaan tutkia työtä ja työympäristöä ja siinä ilmeneviä kuormitustekijöitä, mutta tätä ei käsitellä tässä kirjoituksessa. Fyysisesti terveellisessä ja turvallisessa työympäristössä on tekijöitä, joihin työntekijä voi reagoida fyysisesti ja etenkin henkisesti ylikuormittumalla. Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen työsuojelupaneelin (14) mukaan 85 % työsuojeluhenkilöstöstä arvioi, että työpaikoilla on vähintään jossain määrin liian suuri työtahti tai työmäärä, 78 % arvioi työpaikoilla esiintyvän jatkuvia keskeytyksiä, 83 % arvioi työpaikoilla esiintyvän heikkoa tiedonkulkua ja 78 % jatkuvia muutoksia. Myös rakentavan palautteen ja arvostuksen puute, epäselvät tehtävänkuvat ja tavoitteet ovat monen työpaikan arkipäivää paneelin mukaan. Nämä ovat asioita, jotka aiheuttavat huomattavaa psyykkistä kuormitusta työntekijöille. Vaikka työhön liittyviä esiin tulleita asioita onkin syytä pyrkiä parantamaan, työntekijöitä on tarkasteltava myös yksilöinä. Viime kädessä merkitystä on sillä, miten työntekijä, työympäristö ja työ ovat vuorovaikutuksessa keskenään (1). Tämä vuorovaikutus heijastuu työntekijän voimavaroihin, fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen ja palautumiseen työstä. Vuorovaikutuksen tulosta voidaan mitata työntekijän hyvinvoinnilla, terveydellä ja sairauspoissaoloilla. Sitä voidaan mitata fysiologisilla stressivasteilla ja palautumisen onnistumisella työpäivän aikana ja sen jälkeen. Kognitiivista ja psykososiaalista kuormitusta voidaan mitata myös kyselyin. Työntekijän palautumisen ja kuormittumisen arviointiin käytettävät objektiiviset menetelmät perustuvat sykkeen ja sykevaihtelun mittaamiseen, fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen kiihtyvyysantureilla, mikä sisältää usein myös korkeuden mittaamista, gyroskooppista mittaamista ja satelliittipaikannusta (GPS) (taulukko 1). Mittauksen pitää tapahtua työpaikoilla työntekijän normaalin työpäivän aikana, jolloin saadaan todellinen kuva työntekijän kuormittumisesta. Työn kuormitus ja sen vaikutukset heijastuvat myös vapaa-aikaan ja yöuneen. Siksi olisikin suositeltavaa tutkia myös työntekijän palautumista näiden ajanjaksojen aikana. Lisäksi pa 2894 Lääkärilehti 49/2017 vsk 72

3 15 Uusitalo A, Mets T, Martinmäki K, Mauno S, Kinnunen U, Rusko H. Heart rate variability related to effort at work. Appl Ergon 2011;42: Sosiaali- ja terveysministeriö. Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista 629/ alkup/2010/ Holtermann A, Schellewald V, Mathiassen SE, ym. A practical guidance for assessments of sedentary behavior at work: A PEROSH initiative. Appl Ergon 2017;63: Wright SP, Hall Brown TS, Collier SR, Sandberg K. How consumer physical activity monitors could transform human physiology research. Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol 2017;312:R Kaewkannate K, Kim S. A comparison of wearable fitness devices. BMC Public Health 2016;16: Evenson KR, Goto MM, Furberg RD. Systematic review of the validity and reliability of consumer-wearable activity trackers. Int J Behav Nutr Phys Act 2015;12: An HS, Jones GC, Kang SK, Welk GJ, Lee JM. How valid are wearable physical activity trackers for measuring steps? Eur J Sport Sci 2017;17: Diaz KM, Krupka DJ, Chang MJ, ym. Validation of the Fitbit One for physical activity measurement at an upper torso attachment site. BMC Res Notes 2016;9:213. doi: /s Lee J, Finkelstein J. Consumer sleep tracking devices: a critical review. Stud Health Technol Inform 2015;210: Van de Water AT, Holmes A, Hurley DA. Objective measurements of sleep for non-laboratory settings as alternatives to polysomnography--a systematic review. J Sleep Res Õ 2011;20(1 Pt 2): Woodman JA, Crouter SE, Bassett DR, Fitzhugh EC, Boyer WR. Accuracy of consumer monitors for estimating energy expenditure and activity type. Med Sci Sports Exerc 2017;49: Shcherbina A, Mattsson CM, Waggott D ym. Accuracy in wrist-worn, sensor-based measurements of heart rate and energy expenditure in a diverse cohort. J Pers Med 2017;7(2). pii: E3. doi: /jpm de Zambotti M, Rosas L, Colrain IM, Baker FC. The Sleep of the Ring: comparison of the ÕURA sleep tracker against polysomnography. Behav Sleep Med 2017;21 Mar: Firstbeat Technologies Oy (siteerattu ). assets.firstbeat.com/firstbeat/ uploads/2015/10/white_paper_ bodyguard2_final.pdf remman ja luotettavamman kuvan voi antaa usean vuorokauden kestävä mittaus (15). Mittauksia on kohdistettava työntekijäryhmille tai yksilöille ennalta luodun kriteeristön perusteella sen mukaan, mitä ja miten mitataan ja miten pitkä aika siihen tarvitaan. Yksilöitä tai ryhmiä voi seuloa kyselyillä, yleisillä terveystiedoilla tai erilaisten työhyvinvointia kuvastavien tilastojen, kuten sairauspoissaolojen, perusteella. Kuormittumisen ja palautumisen arvioinnin pitäisi kuitenkin olla enemmän hyvinvointia lisäävää toimintaa, joka tähtää ongelmien ehkäisyyn. Mitä näyttöä on mittarien pätevyydestä? Aktiivisuusmittarien ja kuormitusta ja palautumista arvioivien mittarien ja ohjelmien pätevyydestä, tarkkuudesta ja toistettavuudesta on viime vuosina tehty tutkimuksia, mutta kaikista mittareista tutkimustietoja ei ole ja mittarien toistettavuudesta niitä on hyvin vähän. Lisäksi tutkimuksia on tehty hyvin vähän arkielämän elinolosuhteissa. Eniten on tutkittu mittarien kykyä mitata askelia, energiankulutusta ja unta. Kuljetun matkan arvioinnin tarkkuutta ja toistettavuutta on tutkittu vähemmän. Mittarien pätevyys, tarkkuus ja toistettavuus pitäisi voida ottaa huomioon niitä käytettäessä. Taulukko 1. Menetelmiä yksilöön kohdistuvan kuormituksen mittaamiseen. FYYSINEN KUORMITUS Hengitys- sekä sydän- ja verenkiertoelimistö Syke ja sykevaihtelu, sykkeen palautuminen ja niihin liittyvä analytiikka (algoritmeissa mm. VO 2, hengitys, energiankulutus) EKG Aktigrafia GPS Tuki- ja liikuntaelimistö Aktigrafia Ballistografia, gyrosensorit, painesensorit GPS Lihaksen sähköinen aktiivisuus (EMG) KOGNITIIVINEN JA PSYKOSOSIAALINEN KUORMITUS Kyselylomakkeet Suorituksen arviointimenetelmät Yritysten ja valmistajien sivuilta on löydettävissä kuvauksia menetelmistä, mutta usein mittausten tarkkuus-, toistettavuus- ja pätevyystiedot puuttuvat. Laitteita ja ohjelmia käyttävien ter veydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tiedostaa mittausten ja analyysien tarkkuus, pätevyys ja taustat sekä laitteiden ja ohjelmien rajoitteet ja virhelähteet. Uusia laitteita ja malleja tulee koko ajan markkinoille. Laitteiden toteutusmenetelmät vaihtelevat, ja tuloksissa voi olla selviäkin luotettavuuseroja. Puettavia terveysteknologisia mittalaitteita ei ole hyväksytty terveydenhuollon laitteiksi (16), eikä niitä siten voi käyttää diagnostisina ja hoidollisina työkaluina. Nykyisiä laitteita ei myöskään ole suunnattu työn ja työelämän tutkimiseen, vaan siihen tarvitaan vielä uudenlaisia käytännöllisiä päteviä laitteita (17). Uusi teknologia voi kuitenkin parhaimmillaan tulevaisuudessa tarjota työkaluja kliiniseen työhön, elintapaneuvontaan ja tutkimukseen (18). Aktiivisuusmittarit Kaewkannate ja Kim (19) julkaisivat tutkimuksen neljästä aktiivisuutta mittaavasta rannelaitteesta, jotka mittaavat kiihtyvyyttä kolmiulotteisesti. Mittarit valittiin vuonna 2015 kymmenen maailmanlaajuisesti käytetyimmän puettavan aktiivisuusmittarin joukosta satunnaisesti, ja tutkimuksessa tutkittiin niiden tarkkuutta ja toistettavuutta (askeleet ja kuljettu matka). Tarkkuus vaihteli sen mukaan, missä liike tapahtui (portaat, juoksumatto, tasainen) tasolta 97,2 % tasolle 99,9 % ja toistettavuus oli välillä 0,83 0,86. Vaikka ns. luotettavuus onkin tärkein asia myös kuluttajan kannalta, yksittäiset kuluttajat usein tekevät valintansa muiden ominaisuuksien perusteella, kuten ulkonäön, hinnan, käyttäjäystävällisyyden ja helppouden. Nämä eivät aina ole parhaita luotettavimmissa laitteissa (19). Evenson ym. (20) selvittivät järjestelmällisessä katsauksessaan kahden Yhdysvalloissa vuonna 2014 markkinoita johtaneen aktiivisuusmittarin pätevyyttä ja toistettavuutta. Mitattaessa askelia tulokset olivat hyvinkin yhtäpitäviä ja melko luotettavia, mutta energiankulutusta mittarit yleisesti aliarvioivat ja unta (määrä ja teho) yliarvioivat. Tarkimmin aktiivisuusmittarit näyttävät mittaavan askelia. An ym. (21) tutkivat kymmenen Lääkärilehti 49/2017 vsk

4 29 Stahl SE, An H-S, Dinkel DM, Noble JM, Lee L-M. How accurate are the wrist-based heart rate monitors during walking and running activities? Are they accurate enough? BMJ Open Sport Exerc Med 2016;2:e Laukkanen RM, Virtanen PK. Heart rate monitors: state of the art. J Sports Sci 1998;16 suppl:s Weippert M, Kumar M, Kreuzfeld S, Arndt D, Rieger A, Stoll R. Comparison of three mobile devices for measuring R-R intervals and heart rate variability: Polar S810i, Suunto t6 and an ambulatory ECG system. Eur J Appl Physiol 2010;109: Lewis ZH, Lyons EJ, Jarvis JM, Baillargeon J. Using an electronic activity monitor system as an intervention modality: A systematic review. BMC Public Health. 2015;15:585. doi: / s Jarczok MN, Jarczok M, Mauss D, Koenig J, Li J, Herr RM, Thayer JF. Autonomic nervous system activity and workplace stressors- -a systematic review. Neurosci Biobehav Rev 2013;37: Jarczok MN, Kleber ME, Koenig J ym. Investigating the associations of self-rated health: heart rate variability is more strongly associated than inflammatory and other frequently used biomarkers in a cross sectional occupational sample. PLoS One 2015;10:e doi: / journal.pone Sidonnaisuudet Arja Uusitalo: Ei sidonnaisuuksia. aktiivisuusmittarin luotettavuutta askelten mittaamisessa juoksumatolla, sisähallissa ja 24 tunnin aikana. Keskivirhe oli 8,2 %, suurin virhe oli 24 tunnin mittauksessa 18,5 % ja pienin juoksumatolla. Tutkimusten perusteella mittaustulosten luotettavuuteen näyttävät vaikuttavan liikkeen nopeus (hitaammilla yliarviota ja nopeimmilla aliarviota), mittauspaikka (laboratorio, juoksumatto, sisähalli, portaat, normaalit elinolosuhteet, maasto: tarkkuus heikkenee vasemmalta oikealle), painoindeksi (korkeilla BMI-arvoilla heikompi tarkkuus) ja mittarin sijoituspaikka (lonkka, rintakehä, ranne; tarkkuus heikkenee vasemmalta oikealle). Energiankulutusta ja unta aktiivisuusmittarit arvioivat epätarkasti (22), eikä niitä tai optisia fotopletysmografiaan perustuvia rannemittareita vielä voi luotettavasti käyttää energiankulutuksen ja yksityiskohtaisen unen laadun ja määrän (23) arviointiin tutkimustoiminnassa tai terveydenhuollossa. Luotettavuus voi vaihdella huomattavasti yksilöstä ja kerrasta toiseen tai sitä ei ole todennettu (24 26). Unen arviointiin on tulossa lupaavia puettavia laitteita, joiden kyvystä mitata unta (laatua ja määrää) on myös tehty pätevyyttä osoittavaa tutkimusta (27). Lisäksi unen mittaamiseen on sänkyyn sijoitettavia laitteita, jotka perustuvat ballistokardiografiseen tekniikkaan. Nykyisiä laitteita ei ole suunnattu työn ja työelämän tutkimiseen. Sykemittarit Sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavien mittarien tarkkuudesta on vaihtelevasti tietoa. Kuormituksen ja palautumisen arvio perustuu suurelta osin sykepohjaisiin algoritmeihin. Jotta analyysiin voi luottaa, on syketiedon oltava luotettavaa. Yhdellä tai kahdella elektrodilla langallisesti kerättynä sydämen sykintätaajuuden arviointi on parhaimmillaan tarkkaa: keskivirhe on 0,54 % ja virheenkorjauksen jälkeen vieläkin pienempi (28). Ns. sykepannoilla ja fotopletysmografisilla ranne- ja sormimittareilla tarkkuus on huonompi. Rannemittarien ja sykepannan välillä ei juoksumatolla eri vauhdeilla tutkittuna ole parhaimmillaan havaittu merkittäviä eroja (29). Keskivirhe verrattuna sykepantaan oli välillä 3,3 6,2 %. Vähiten virhettä tuli juoksussa ja enemmän kävellessä. Tutkimus ei kuitenkaan kerro todellista virhettä (30,31). Kun on varmistettu, että syketieto on laadukasta, on seuraavaksi varmistuttava stressin, kuormituksen ja palautumisen arvioinnin luotettavuudesta. Kokonaiskuormituksen ja palautumisen arviointiin ei ole olemassa ns. kultaista standardia, joten tavanomaista pätevyystutkimusta on mahdotonta tehdä. Teoreettinen perusta, viitteelliset tutkimukset ja kokemukset osoittavat, että algoritmit toimivat käyttökelpoisesti osittain tunnetuin rajoittein. Tulkitsijalta vaaditaan kuitenkin paneutumista ja osaamista tulosten tulkinnassa. Kaikki sykkeeseen ja autonomiseen hermostoon vaikuttavat asiat muuttavat tulosta. Tällaisia ovat mm. suurin osa sairauksista ja tietyt lääkkeet, kuten beetasalpaajat ja masennuslääkkeet. Mitä näyttöä on mittaamisen vaikuttavuudesta? Tutkimusnäyttöä mittarien käytön hyödyistä ja vaikuttavuudesta on hyvin vähän. Lewis ym. (32) havaitsivat järjestelmällisessä katsauksessaan, että aktiivisuusmittareilla oikein käytettyinä voidaan saada lisätyksi aikuisväestön liikunnan määrää (32). Liikunnan lisääntymisen kautta on myös ylipainoa saatu laskettua. Tältäkin alueelta tarvitaan kuitenkin lisää satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja vertailuja muihin menetelmiin. Tutkimusasetelmissa esiintyvät monet muuttuvat tekijät (tutkittava ryhmä, tutkimusasetelma, ympäröivät olosuhteet, motivaatio tekijät jne.) ja mittarien erilaisuus vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista ja oikeiden muutokseen vaikuttavien tekijöiden havaitsemista. Kuormitusta ja palautumista arvioivien syke ja sykevaihtelupohjaisten algoritmien vaikuttavuudesta ei ole tutkimusnäyttöä. Tutkimusnäyttöä on sykkeen ja sykevaihtelun ja työn, ja työn piirteiden yhteydestä toisiinsa (15,33). Lisäksi tutkimusnäyttöä on sykevaihtelun yhteydestä subjektiiviseen käsitykseen omasta terveydestä, ja tämä yhteys vaikuttaisi olevan vahvempi kuin perinteisten terveyttä kuvaavien suureiden, kuten veren rasva-arvojen, verensokerin ja tulehdusta kuvaavien suureiden (34). Ei kuitenkaan ole tutkimuksia siitä, miten esimerkiksi syk 2896 Lääkärilehti 49/2017 vsk 72

5 Mittareita pitää käyttää hallitusti ja rajoitukset tuntien. keen ja sykevaihtelun mittaaminen, aktiivisuusmittarien käyttö tai unen laadun mittaaminen auttaa työntekijää tai työnantajaa säätelemään työmäärää tai muuttamaan työtä ja sen laatua oikealle tasolle työntekijän ominaisuuksiin ja jakamiseen nähden tai auttaa työntekijää tekemään elämänmuutosta parantaakseen omaa jaksamistaan työssä. Tutkittua ja julkaistua tietoa mittausten vaikuttavuudesta esimerkiksi sairauspoissaoloihin, työntekijän voimavaroihin ja jaksamiseen, työntekijän hyvinvointiin, työn tehokkuuteen tai työn tulokseen ei siis ole. Yrityksillä saattaa olla kokemusperäistä ja tapaustietoa laitteiden ja ohjelmien vaikuttavuudesta työpaikoilla. Usein ne osoittavat näiden ohjelmien ja laitteiden hyödyllisyyttä. Lopuksi Uusi teknologia tarjoaa meille mahdollisuuksia vaikuttaa edullisesti elämäntapoihin ja lisätä fyysistä aktiivisuutta, mutta käytön pitää olla hallittua ja osaavaa. Tarvitaan huomattavasti lisää tutkimusnäyttöä teknologian mahdollisuuksista tuottaa hyvää ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa. Näytön myötä on myös edellytyksiä antaa suosituksia laitteiden ja ohjelmien käytöstä työterveyshuolloissa. Erilaisten mittarien tarkkuudesta, toistettavuudesta ja pätevyydestä tehdä arviota suureista, joita ne mittaavat tarvitaan luotettavaa helposti tavoitettavaa tietoa. Tarvittaisiin näyttöön perustuva suositus siitä, miten arvioidaan mittarien tarkkuutta, toistettavuutta ja pätevyyttä. Tutkimustyössä ja ammattimaisessa toiminnassa mittareita pitää käyttää hallitusti ja rajoitukset tuntien. English summary in english Measuring stress and recovery in occupational healthcare Lääkärilehti 49/2017 vsk

6 English summary Arja Uusitalo M.D., Ph.D., Adjunct Professor, Specialist in Sports and Exercise Medicine and Clinical Physiology and Nuclear Medicine Finnish Institute for Occupational Health Measuring stress and recovery in occupational healthcare Work is changing, with digitalization and globalization. In workplaces that are principally healthy, many features of work make the work challenging and stressful, however. At the same time, adults are less fit and sleep too little. This makes them less tolerant of stress. The world is in the midst of a revolution in health technology. Technological developments allow online and fast follow-up of stress and recovery. However, many things have to be done and explored relating to this technology before it can be reliably used in healthcare. Information on the accuracy, repeatability and validity of every product is needed. The activity tracker market is huge and is rapidly changing. Literature on the trackers is also growing quickly. According to the literature, the accuracy of activity trackers in measuring steps is good (± 3 10%), but in general their estimation of energy consumption and sleep quantity and quality is not accurate enough. Error is bigger in long-term measurements. Studies on their accuracy in measuring physical activity and distance are few in number. Measurements of stress and recovery are basically based on algorithms analysing heart rate and heart rate variability. Trackers, watches and bands measuring heart rate have been found to be precise. The measurement error is dependent on the site of measurements (chest, wrist, finger). Also in wrist measurements the error seemed to be within the limits of ± 10%. The electrode-based measurements of R-R intervals may be as precise as ± 0.5%. By managing without real ECG recording, these measurements and analyses are more suitable to be used in field conditions. That also makes them very useful in occupational healthcare. However, more research is needed. What is the validity of these algorithms in measuring stress and recovery and what does that mean? Once we are certain of the validity of the measurements, the most important thing is to know what the result is of measuring stress, recovery and activity at individual, group or company level. We do not know the (cost-) effectiveness of the measurements for individual subjective or objective welfare or health in general, stressrecovery balance, resources to do work, sick leave, presenteeism at work, productivity and results of the companies and capital gain. These are the things we have to study and justify in order to do these kinds of follow-ups and tracking in occupational healthcare. 2897a Lääkärilehti 49/2017 vsk 72