EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2002) 761 lopullinen KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/56/EY 12 artiklan soveltamisen tuloksista

2 Koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/56/EY 12 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa säädetään seuraavaa: "Komissio antaa neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä kertomuksen valvontajärjestelyjen toiminnasta sekä tarkoituksenmukaisia ehdotuksia, joihin voi tarvittaessa kuulua ehdotuksia tämän direktiivin vaatimusten poistamisesta vähittäiskaupan osalta." Tämän kertomuksen tavoitteena on arvioida neuvoston direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen valvontatoimenpiteiden soveltamisen tuloksia ja tehdä ehdotuksia lainsäädännön soveltamisen parantamiseksi. 1. JOHDANTO Direktiivin 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimittajat 1 toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet taatakseen koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetun direktiivin vaatimusten noudattamisen. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että lisäysaineisto tarkastetaan virallisesti vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. Tämän vaatimuksen noudattamisen osalta säädetään seuraavista kahdesta vähimmäisedellytyksestä: tarkastuksia on tehtävä ainakin pistokokein, ja tarkastuksia on tehtävä ainakin sikäli kuin kyseessä on kaupan pitäminen henkilöille, jotka harjoittavat ammattimaisesti koristekasvien tai niiden lisäysaineiston tuotantoa tai kauppaa. Jäsenvaltiot voivat ottaa myös näytteitä vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Tarkastusten ja valvonnan toteuttamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava vapaa pääsy toimittajan toimitilojen kaikkiin osiin kaikkina asianmukaisina aikoina. Jäsenvaltioille lähetettiin kyselylomake, jotta komissio voi toimittaa neuvostolle perusteellisen ja ajantasaisen kertomuksen. Kyselylomakkeen vastaukset tutkittiin yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa. Jäljempänä esitetään arvio siitä, miten edellä mainittuja vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. Lisätietoja löytyy liitteestä. 2. YLEISET TIEDOT Kaikki jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön neuvoston direktiivin 98/56/EY. Kaikki jäsenvaltiot ovat asettaneet tai nimenneet direktiivin laatuvaatimuksista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen, jäljempänä "toimivaltainen viranomainen". Tähän direktiiviin liittyvät säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. 1 Direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa määritetyllä toimittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti koristekasvien lisäysaineiston pitämistä kaupan tai sen tuontia. 2

3 Toimivaltaiset viranomaiset Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa direktiivin 98/56/EY ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti olevan henkilöstön (tarkastajat ja hallintohenkilöstö kokoaikaisina työpaikkoina ilmoitettuna) määrän katsotaan olevan riittävä suhteessa koristekasvien lisäysaineiston arvoon. Tarkastajilla on oltava alempi tai ylempi korkeakoulututkinto maatalous- tai puutarhaviljelyalalla taikka muulla biologiaan liittyvällä alalla sekä asianmukainen työkokemus. Mahdollisesti käytettävältä avustavalta henkilöstöltä vaaditaan maatalousoppilaitoksen päästötodistus tai vastaava tekninen pätevyys. Pääosassa jäsenvaltioita henkilöstö on koulutettua ja saa säännöllisesti yleistä ja teknistä täydennyskoulutusta. 3. TARKASTUSTEN TEKEMINEN (12 JA 13 ARTIKLA) Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarkastuksia koskevat vuosittaiset työsuunnitelmat, joita tarkistetaan säännöllisesti. Useimmissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen toimintaa arvioidaan joko sisäisesti tai ulkoisesti. Useimmat jäsenvaltioiden tarkastajista käyttävät tarkastustyössään ohjekirjaa. Rekisteröidyt toimittajat tarkastetaan säännöllisesti sen varmistamiseksi, noudattavatko nämä lisäysaineistoa koskevia vaatimuksia (6 9 artikla). Tavallisesti tarkastajat arvioivat, miten toimittajat tunnistavat ja valvovat tuotantoprosessin kriittisiä kohtia, jotka vaikuttavat aineiston laatuun (erityisesti terveys ja ulkoinen laatu). Lisäksi he tarkastavat toimittajien kirjaamat valvontaa koskevat tiedot siitä, miten ja miksi näytteet otetaan, ja siitä, miten taataan että lisäysaineistoerät ovat selvästi tunnistettavissa tuotannon aikana. Aineistoa kaupan pidettäessä lisätavoitteena on varmistaa, että rekisterejä, merkintöjä ja lajikkeen tunnistamista koskevia vaatimuksia noudatetaan ja että lisäysaineisto pidetään kaupan tunnistettavina erinä. Tarkastusten aikana otetaan tarvittaessa näytteitä pääasiassa kasvien terveyden tarkastamiseksi (tavoitteena on tunnistaa laadulle haitalliset organismit eli kasvintuhoojat, joita ei koske karanteeni). Tarvetta tarkastaa lisäysaineiston tunnistettavuuden kaltaisia laatuseikkoja esiintyy harvemmin. Useimmat toimivaltaiset viranomaiset käyttävät näytteenottoa koskevaa ohjekirjaa. 3

4 Jos haitallisen organismin havaitaan tai epäillään esiintyvän toimittajan tiloissa direktiivin 2000/29/EY 2 (kasvien terveyttä koskeva direktiivi) mukaisesti, toimittajan on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle ja toteutettava kyseisen viranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos virallisessa tarkastuksessa havaitaan merkkejä tai oireita haitallisista organismeista, tarkastajat ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittajalle tarvittavista toimenpiteistä. Tarvittaessa (jos kyseessä on lisäysaineiston laatua huonontava haitallinen organismi) tehdään uusi käynti. 4. HENKILÖT, JOTKA EIVÄT HARJOITA TUOTANTOA TAI MYYNTIÄ AMMATTIMAISESTI Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erilaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä sellaisten vähittäismyyjien ja henkilöiden osalta, jotka eivät harjoita tuotantoa tai myyntiä ammattimaisesti. Kyseiset toimenpiteet ovat olleet tehokkaita ongelmien ehkäisyssä. Vähittäismyyjille ja henkilöille, jotka eivät harjoita tuotantoa tai myyntiä ammattimaisesti, on annettu monin tavoin tietoa nykyisen direktiivin vaatimuksista. Seuraavia tapoja on käytetty: kasveja koskevat ohjeet tai lehtiset, suoraan eri organisaatioille (kuten ammattiyhdistyksille) annetut tiedot, julkaisut alan lehdissä, tarkastajien käynnit, pyynnöstä lähetetyt tiedot. Vähittäismyyjät ja henkilöt, jotka eivät harjoita tuotantoa tai myyntiä ammattimaisesti, on virallisesti tarkastettu joko paikalla tai tarkastus on toteutettu seurantana, jos kyseessä on ollut valitus. Muutamassa (neljässä) jäsenvaltiossa tällaisille vähittäismyyjille ja henkilöille ei ole yleensä tehty direktiivin mukaisia tarkastuksia, mutta heidän toimintaansa valvotaan kauppalainsäädännön mukaisesti. Tarkastajat voivat ottaa näytteitä epäillessään aineiston laatua. Jos aineiston ei katsota olevan vaatimustenmukainen, toimittaja jäljitetään aina. Useimmat näytteistä ovat kukkien siemeniä, sipuleita ja nuoria kasveja, erityisesti ruusuja. Ainoastaan muutamassa tapauksessa niiden on todettu olevan vaatimusten vastaisia. Direktiivin 12 artiklassa säädetään oikeusperustasta koristekasvien lisäysaineiston koko tuotantoketjun valvomiseksi. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa ongelmia ilmeni, jäljitys onnistui nopeasti ja luotettavasti kasvien lisäysaineiston mukana jälleenmyyjille asti seuraavien (8 artiklassa vaadittujen) asiakirjojen perusteella. Voidaan todeta ymmärretyn, että lainsäädännön tavoitteena on valvoa koristekasvien lisäysaineiston kaupan pitämistä erityisesti ammattimaisen käytön osalta. Saatujen tietojen perusteella joitakin ongelmia näyttää silti ilmaantuneen loppukuluttajan yksityiseen käyttöön myydyn aineksen osalta. Tällaista kauppaa valvotaan kuitenkin joko direktiivin 98/56/EY tai yleisen kauppalainsäädännön mukaisesti. Kuluttajansuoja on siis asianmukainen. 2 Kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/29/EY. 4

5 5. YHTEENVETO JA EHDOTUKSET Koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetussa neuvoston direktiivissä 98/56/EY otetaan käyttöön uusi lähestymistapa verrattuna tämän alan aiempaan lainsäädäntöön ja muuhun siementen ja lisäysaineiston kaupan pitämistä koskevaan lainsäädäntöön. Uudesta lähestymistavasta voidaan todeta erityisesti seuraavaa: Lisäysaineiston toimittajien on nyt varmistettava, että heidän tuotteensa ovat direktiivin edellytysten mukaiset. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että toimittajat täyttävät kyseiset edellytykset. Yhteisön säännöt on vahvistettu kaikille yhteisön koristekasvisuvuille ja -lajeille, lukuun ottamatta niitä, jotka sisältyvät luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 338/97. Jäsenvaltioilla on ollut joitakin vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, koska viranomaisyksiköiden uudelleenjärjestely ja henkilöstön koulutus vie aikaa. Yksi ongelma on ollut viivästyminen direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä (keskimääräinen viivästys 6,5 kuukautta). Tämän vuoksi laaja ja lopullinen arviointi valvontatoimista ja -järjestelyistä, jotka on otettu käyttöön edellä mainitun direktiivin vaatimusten noudattamiseksi, pitäisi olla mahdollista tehdä keskipitkällä aikavälillä (viisi vuotta). Tämä kertomus, joka on laadittu tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, on pikemminkin alustava arviointi. Soveltamisen alkuvaiheessa saadut kokemukset osoittavat, että perusrakenteet ovat valmiina (eli toimivaltaiset viranomaiset sekä hallinnolliset ja tekniset menettelyt). Tässä suhteessa jäsenvaltioiden välinen yhdenmukaisuus on riittävä. Vaikka direktiivin täytäntöönpanon jälkeen on havaittu tai ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille vain muutamia ongelmia, on selvää että näiden vähäistenkin ongelmatapausten vuoksi olisi syytä parantaa eräitä teknisiä seikkoja, jotka liittyvät lisäysaineiston toimittajille asetettuihin vaatimuksiin (esim. kriittisten kohtien tunnistaminen ja valvominen sekä lisäysaineiston merkitseminen, tunnistaminen, terveys ja ulkoinen laatu). 5

6 Testit ja kokeet ovat yksi keino arvioida, onko parannusta tapahtunut. Direktiivissä (14 artiklassa) ehdotetaan, että komissio vastaa edelleen siitä, että testien ja kokeiden koordinoimiseksi, toteuttamiseksi ja mahdollisesti rahoittamiseksi 3 tarvittavat järjestelyt on tehty. Testien ja kokeiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa lisäysaineiston tekniset tutkimusmenetelmät ja varmistaa, että lisäysaineisto on direktiivin vaatimusten ja edellytysten mukainen. Ruusuille, neilikoille ja pelargoneille aiemman direktiivin 91/682/ETY vaatimusten mukaisesti tehtyjen testien ja kokeiden tulokset olivat mielenkiintoisia; niistä keskusteltiin alan pysyvässä komiteassa ja niiden ansiosta jäsenvaltioiden välinen luottamus lisääntyi. Tärkeimmät päätelmät ovat seuraavat: Jäsenvaltioiden tulisi jatkaa valvontajärjestelmän parantamiseksi tähtääviä ponnistelujaan vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi paikalla tehtävin tarkastuksin sekä näytteitä ottamalla ja testaamalla. Jäsenvaltioiden tulisi auttaa toimittajia ymmärtämään paremmin uudet tehtävänsä ja parantamaan yhteisön maataloudelle tärkeään koristekasvien tuotantoon tarkoitetun lisäysaineiston laatua. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten mukaan vähittäiskauppaa koskevat vaatimukset ovat tärkeitä loppukuluttajan suojelemiseksi paitsi taloudelliselta kannalta (eli hän saa odotusten mukaisia tavaroita: kuluttajan luottamus markkinoihin ja taloudellinen suoja) myös kasvien terveyden ja siihen tähtäävien menetelmien kannalta. Toimivaltaisten viranomaisten yleisen mielipiteen perusteella komissio ehdottaa, että kaikki 12 artiklassa säädetyt valvontajärjestelyjä koskevat vaatimukset olisi säilytettävä, kuten myös vähittäiskauppaa koskevat vaatimukset, joita pidetään avoimuuden ehtona laadukkaan, odotusten mukaisen ja terveen aineiston tarjoamiseksi kuluttajille (olivatpa he ammattilaisia tai tavallisia ihmisiä). 3 Komissio on tehnyt ehdotusluonnoksen (2002/232(CNS)) asianmukaisten direktiivien muuttamiseksi siten, että yhteisön rahoitukseen osallistumiselle luodaan selkeä oikeusperusta avoimuuden varmistamiseksi. 6

7 LIITE 1. TESTIT JA KOKEET (14 ARTIKLA) Useimmissa jäsenvaltioissa, joissa koristekasvien tuotanto on merkittävää liiketoimintaa, markkinoilta otetuille näytteille tehdään 14 artiklassa säädettyjä testejä ja kokeita niiden vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi. Näytteet tutkii toimivaltainen viranomainen, joka on joko direktiivissä säädetyistä laatuvaatimuksista vastaava nimetty viranomainen tai sopimusten mukaisesti yhteistyötä tekevä elin. Testeistä ja kokeista vastaavat tahot noudattavat yleensä laatujärjestelmää. Näytteenoton tulokset paljastivat vain muutamia tapauksia, joissa esiintyi laatuongelmia. Kasvien terveyden osalta useimmat tapaukset koskivat ruusuja, pelargoneja sekä monivuotisia kasveja ja sipuleita (esim. Narcissus, Freesia, Lilium). Useimmat haitalliset organismit olivat viruksia (erityisesti mosaiikkiviruksia), bakteereja (Agrobacterium ja Xanthomonas), sieniä (Botrytis, Fusarium, Verticillium) ja hyönteisiä (erityisesti Thrips ja miinaajakärpäsen toukka). Muita laatuongelmia olivat tunnistamiseen liittyvät ongelmat, väärät nimet ja odotuksia vastaamattomat tuotteet. Näitä havaittiin ruusuissa, monivuotisissa kasveissa (Hosta ja Hemerocallis) ja siemenistä kasvatetuissa kukissa. 2. KORJAAVAT TOIMENPITEET KORISTEKASVIEN LISÄYSAINEISTON ALALLA (13 ARTIKLA) Tarkastusten, testien ja kokeiden seuranta: Korjaava toimenpide riippuu ongelman vakavuudesta/monimutkaisuudesta. Selvissä tapauksissa paikalla oleva tarkastaja voi antaa ohjeita välittömästi. Seurantaa vaativissa monimutkaisemmissa tapauksissa (vaikkapa uudet kasvintuhoojat, rikkomistapaukset) asia saatetaan ylitarkastajien käsiteltäväksi. Nämä voivat tarvittaessa pyytää neuvoa yksiköstään (päätarkastajat ja kollegat). Kuluttajien tekemien valitusten seuranta: Jos toimivaltainen viranomainen ja toimittaja sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa, viranomainen edellyttää toimittajilta välittömiä korjaavia toimia. Jos toimija sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, toimivaltainen viranomainen antaa tiedon asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Saatuaan lisäysaineiston laatua koskevan valituksen toimivaltainen viranomainen tarkastaa, liittyykö valitus lisäysaineistoon tai johtuuko se lisäysaineistosta sellaisena kuin se on toimitettu. Jos on todisteita siitä, että on toimitettu aineistoa, joka on väärin tunnistettu tai jonka terveys taikka laatu ei ole asianmukainen, toimittajalle ja asiakkaalle annetaan siitä tieto. Toimittajan on tämän jälkeen toteutettava toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi, ja hänelle annetaan neuvoja ongelman uusiutumisen estämiseksi. 7

8 On korostettava, että toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet asiakkailta hyvin vähän valituksia, jotka ovat johtaneet korjaaviin toimiin. Useimmat tapaukset liittyvät aineiston mukana seuraavien asiakirjojen puuttumiseen tai siihen, että taimitarhat/asiakkaat eivät ole varmoja, onko toimittaja rekisteröitynyt taimitarha. Joissakin tapauksissa esiintyi laatuongelmia (kuten kasvien terveys) ja valituksia perusrunkojen heikon kasvun tai pistokkaiden / nuorten kasvien heikon laadun vuoksi. Useimmiten nämä koskivat ruusuja, pelargoneja, Prunus spp. -sukua ja kukkasipuleita. Useimmiten ehdotettiin seuraavia toimenpiteitä: käsittelyt kasvintuhoojien torjumiseksi, aineiston poistaminen myynnistä, hävittäminen, sisäisen laatujärjestelmän parantaminen, aineiston parempi merkitseminen ja toimijoiden lisäkoulutus. Toimivaltainen viranomainen tarkastaa korjaavien toimien toteuttamisen seuraavien tarkastusten yhteydessä. 3. JÄLJITETTÄVYYS Toimittajien rekisteröinti (6 artikla) Jäljitettävyyden varmistamiseksi (sekä taakse- että eteenpäin) toimittajien on rekisteröidyttävä direktiivin 6 artiklan mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset laativat rekisteröintilomakkeet toimittajien jäljitettävyyden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kirjata seuraavat tiedot: toimittajan nimi ja osoitteet (toimisto, tila) toiminnan kuvaus (aineiston tuotanto, käsittely, myynti) viljelmien ja tuotantopaikkojen kuvaus tiloja, viljeltyjä lajikkeita/eriä ja lisäysaineiston alkuperää koskevat vuosirekisterit hallinnolliset velvoitteet (kasvinsuojelurekisteri, osto-/myyntirekisteri) aineiston asianmukainen tunnistaminen taimitarhassa. Toimittajien on ensin osoitettava pystyvänsä noudattamaan direktiivin vaatimuksia. Tämän jälkeen toimittajalle annetaan rekisteröintinumero. Jos yritys on aiemmin hyväksytty direktiivin 91/682/ETY nojalla, rekisteröintinumero voi olla sama kuin aiempi hyväksyntänumero. Samaa menettelyä sovelletaan toimittajiin, jotka on jo rekisteröity direktiivin 2000/29/EY nojalla (6 artiklan 1 kohta). Tarvittaessa toimivaltainen viranomainen soittaa tilalle tai käy tilalla varmistaakseen, että hakija pystyy noudattamaan direktiivin vaatimuksia. Useimmissa jäsenvaltioissa rekisteröinti on voimassa määrittämättömän ajan. Toisissa jäsenvaltioissa rekisteröinti on voimassa vuoden ja uusiutuu automaattisesti, jos tietyt edellytykset täyttyvät. 8

9 Rekisteröinti voidaan evätä erityisissä olosuhteissa. Tarkastajat työskentelevät tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa, jotta vältettäisiin standardien heikkeneminen niin paljon, että rekisteröinti on keskeytettävä tai evättävä. Keskeyttämistä voidaan harkita, jos direktiivin vaatimusten noudattamatta jättäminen on ollut vakavaa mutta väliaikaista. Tarkastaja tai toimivaltainen viranomainen voi antaa toimittajalle huomautuksen, ja tarkastaja tarkastaa, ovatko standardit/menettelyt parantuneet. Epääminen tehdään vain ääritapauksissa kuten silloin kun direktiivin vaatimuksia on jätetty tahallisesti noudattamatta ja tilanteen paraneminen on hyvin epätodennäköistä. Rekisteröintiä koskevat asiakirjat ovat viranomaisten mutteivät juuri koskaan yleisön käytössä. Rekisteröityneiden toimittajien luettelo (rekisteröintinumero, nimi, sijainti) on kuitenkin useimmissa jäsenvaltioissa saatavilla suoraan tai pyynnöstä. Toimittajien toteuttamat toimenpiteet (7 artikla) Yleisesti ottaen toimittajat toteuttavat direktiivin 7 artiklassa säädetyt toimenpiteet asianmukaisesti. Jos esiintyy kasvien terveyttä koskevia epäilyksiä, toimittajat ottavat näytteitä hyväksyttyjen laboratorioiden tutkittavaksi. Useimmissa jäsenvaltioissa nämä laboratoriot ovat virallisia laboratorioita tai virallisen sopimuksen mukaisesti työskenteleviä laboratorioita, jotka noudattavat laatujärjestelmää. Toimittajat varmistavat seuraavin tavoin, että lisäysaineistoerät ovat selvästi tunnistettavissa tuotannon aikana: tiedot merkitään kasvintuotantorekisteriin, lisäysaineisto merkitään tuotantolinjalla, erät pidetään fyysisesti erillään toisistaan ja taimitarhasta tai kasvihuoneesta laaditaan kartta. Toimittajien on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivissä 2000/29/EY säädettyjen haitallisten organismien esiintymisestä. Toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet saaneensa asiakkailta muutamia valituksia vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi. Valitukset koskevat erityisesti ruusujen, pelargonien ja monivuotisten kasvien lisäysaineiston tunnistamiseen liittyviä ongelmia, kasvien terveyttä ja ulkoista laatua. Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tarvittaessa seurantaa (esim. taimitarhan tarkastus, jäljitys). 9

10 PERUSTELUT Koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/56/EY 12 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa säädetään seuraavaa: "Komissio antaa neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä kertomuksen valvontajärjestelyjen toiminnasta sekä tarkoituksenmukaisia ehdotuksia, joihin voi tarvittaessa kuulua ehdotuksia tämän direktiivin vaatimusten poistamisesta vähittäiskaupan osalta." Tämän kertomuksen tavoitteena on arvioida neuvoston direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen valvontatoimenpiteiden soveltamisen tuloksia ja tehdä ehdotuksia lainsäädännön soveltamisen parantamiseksi. Jäsenvaltioille lähetettiin kyselylomake, jotta komissio voi toimittaa neuvostolle perusteellisen ja ajantasaisen kertomuksen. Kyselylomakkeen vastaukset tutkittiin yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa. Jäljempänä esitetään arvio siitä, miten edellä mainittuja vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. Lisätietoja löytyy liitteestä. 10