Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä"

Transkriptio

1 Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä Tommi Malinen ja Mika Vinni Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja

2 Etukannen kuva: Näkymä Tuuloksen Pannujärveltä näytteenottopäivänä 27. kesäkuuta 212. Kaikki kuvat Mika Vinni. Sisäkannen kuva: Näkymä Hauhon ja Tuuloksen Pyhäjärvelle 25. kesäkuuta 212. Lähdeviite: Tommi Malinen ja Mika Vinni 213: Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos ja Hämeenlinnan kaupunki. ISBN painotuote: ISBN verkkojulkaisu: ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 2

3 TIIVISTELMÄ 4 ABSTRACT 5 1. Johdanto 2. Aineisto ja menetelmät 7 3. Tulokset Lämpötila ja happipitoisuus Kaikuluotaushavainnot Sulkasääsken toukkien tiheysarviot Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Tulosten tarkastelu Pannujärvi Suolijärvi Pyhäjärvi Suositukset jatkotoimiksi 19 Lähdeluettelo 19 Sulkasääskiä, hankajalkaisia ja vesikirppuja. 3

4 TIIVISTELMÄ Sulkasääsken toukat ovat eläinplanktonia syöviä petoja, jotka saattavat runsaana esiintyessään säädellä eläinplanktonin runsautta ja siten aiheuttaa tai voimistaa sinileväkukintoja. Jos sulkasääskikanta on tiheä, ei hoitokalastuksella voida parantaa järven tilaa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin sulkasääsken toukkien runsautta kolmella järvellä Tuuloksessa: Pannujärvellä, Suolijärvellä ja Pyhäjärvellä. Tulosten perusteella arvioitiin sulkasääsken merkitystä tutkimusjärvissä. Näytteenotto toteutettiin kaikuluotauksella, nostohaavilla ja pohjanoutimella. Kaikuluotauksen perusteella arvioitiin toukkien vertikaalijakauma vesipatsaassa. Nostohaavi- ja sedimenttinäytteiden perusteella laskettiin toukkien suuntaa antavat tiheysarviot syvännealueelle. Pannujärvellä käytettiin hieman kattavampaa näytteenottoa, jolla pystyttiin arvioimaan keskimääräinen tiheys yli 1,5 m syville alueille. Pannujärvellä esiintyi runsaasti sulkasääsken toukkia. Niiden tiheys oli yli m syvillä alueilla n. 28 yks./m 2 ja yli 1,5 m syvillä alueilla n. 9 yks./m 2. Toukkien esiintymisen yläraja vesipatsaassa oli m syvyydellä ja toukkakerros jatkui tiheänä pohjaan asti. Noin 23 % toukista oli vesipatsaassa ja 77 % sedimentissä. Järven sedimentti oli poikkeuksellisen pehmeä, minkä ansiosta toukilla saattaa olla keskimääräistä sedimenttikerrosta suurempi elinympäristö käyttävinään. Vesipatsaassa humuspitoisen veden aiheuttama valon sammuminen ja alusveden vähähappisuus tarjoavat hyvän suojan kalojen saalistukselta. Pannujärven sulkasääskikanta on niin runsas, että sillä täytyy olla voimakas vaikutus järven eläinplanktonyhteisöön ja sitä kautta todennäköisesti myös sinileväkukintoihin. Pannujärven tilaa ei voida parantaa tehokalastuksella. Alusveden hapetustakaan ei suositella, koska sen vaikutuksia sulkasääskikantaan ei tunneta. Parhaiten Pannujärven tilaa voidaan parantaa valuma-alueen vesiensuojelulla. Suolijärvelläkin sulkasääsken toukkien tiheys oli yli m syvillä alueilla n. 1 yks./m 2, mutta toukkia esiintyi paljon pienemmällä alueella kuin Pannujärvellä. Vesipatsaassa toukkien esiintymisen yläraja oli hieman kirkkaamman veden ansiosta 7,5 m syvyydellä. Sedimentissä toukista oli 94 %. Koska sedimentin toukat nousevat yöllä vesipatsaaseen syömään eläinplanktonia, saattaa sulkasääskikanta säädellä kalojen ohella eläinplanktonin runsautta syvännealueella ja siten mahdollisesti vaikuttaa sinileväkukintojen muodostumiseen. Sulkasääsken merkitys on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Pannujärvellä. Nykytilassa sulkasääsken toukat eivät pääse runsastumaan, koska ulapan kalatiheys on melko suuri. Hoitokalastusta ei suositella Suolijärvenkään kunnostukseen, koska kalojen vähetessä saattaa sulkasääskikanta runsastua ja johtaa jopa nykyistä huonompaan tilaan. Sulkasääski kuuluu Pyhäjärven lajistoon, mutta alhaisen tiheyden (n. 7 yks./m 2 yli m syvillä alueilla) takia sillä ei ole ulapan ravintoverkossa suurta merkitystä. Toukkia esiintyi vain sedimentissä. Veden kirkkaus, hyvä happitilanne ja sulkasääsken toukkia tehokkaasti syövä kuorekanta tekevät vesipatsaasta toukille liian vaarallisen elinympäristön. 4

5 ABSTRACT Phantom midge larvae are invertebrate predators which can control the biomass of zooplankton and hence contribute in the development of cyanobacterial blooms. If the lake is inhabited by a dense population of phantom midge, fish removal is an inefficient tool for restoration. In the present study, the density of phantom midge was estimated in three lakes; in Lake Pannujärvi, in Lake Suolijärvi and in Lake Pyhäjärvi. Based on the results, the role of phantom midge in the lakes was evaluated. Sampling was conducted with an echosounder, plankton net and bottom sampler. The vertical distribution of phantom midge population was estimated from hydroacoustic data, while the approximate densities of larvae for deepest area were computed using plankton net and bottom samples. In Lake Pannujärvi, more extensive sampling was conducted enabling also the estimation of density for more than 1.5 m deep areas. In Lake Pannujärvi the population of phantom midge was dense (ca. 28 ind./m 2 in more than m deep areas and ca. 9 ind./m 2 in more than 1.5 m deep areas). In the water column, the upper limit of the vertical distribution of larvae was m and the swarm was dense down to the lake bottom. The percentage of larvae of the whole population was 23% in the water column and 77% in the sediment. The sediment was exceptionally soft probably providing wider sediment habitat than usually available for larvae. In the water column, the rapid light extinction due to humic substances combined with the low concentration of oxygen in the hypolimnion afforded efficient refuge against fish predation. The high density of phantom midge population obviously controls the zooplankton community and contributes in the formation of cyanobacterial blooms. Hence, the fish removal is not a suitable tool for restoration of Lake Pannujärvi. Furthermore, the oxygenation of hypolimnion is not recommended, because its effect on the phantom midge population could not be predicted. The state of Lake Pannujärvi can be most efficiently improved by minimization of the loading of nutrients and humic substances from the catchment area. In Lake Suolijärvi, the density of phantom midge larvae was ca. 1 ind./m 2 in more than m deep areas. The area inhabited by the larvae was clearly smaller than in Lake Pannujärvi. Due to the more transparent water, the upper limit of the vertical distribution of larvae in the water column was 7.5 m. The percentage of larvae in the sediment was 94%. Because the larvae ascend from the sediment to the water column at night to feed zooplankton, it is possible that the phantom midge population controls the zooplankton biomass together with fish assemblage and hence contributes in the formation of cyanobacterial blooms also in Lake Suolijärvi. The magnitude of the effects of phantom midge, however, must be clearly lower than in Lake Pannujärvi. In the present state, the relatively high fish density of pelagial prevents the growth of phantom midge population. Fish removal is not recommended, because the phantom midge population can occupy the niche released from fish and hence even increase the risk of cyanobacterial blooms. The phantom midge belongs to the fauna of Lake Pyhäjärvi, but due to its low density (ca. 7 ind./m 2 ), it is practically insignificant in the food-web of lake. The larvae were not found from the water column. The high transparency of the water, high oxygen concentration and the existence of efficient predator of phantom midge, smelt, made the water column too risky habitat for larvae. 5

6 1. Johdanto Sulkasääsken (Chaoborus flavicans) toukat (kuva 1) ovat eläinplanktonia syöviä petoja, joilla saattaa olla suuri merkitys järven ravintoverkossa. Esimerkiksi monet tehokalastushankkeet ovat epäonnistuneet juuri sulkasääsken toukkien takia. Runsaana esiintyessään ne säätelevät eläinplanktonin runsautta paljon tehokkaammin kuin kalat. Tällöin planktonsyöjäkalojen poistaminen ei vähennä sinileväkukintoja (Liljendahl-Nurminen ym. 23, Horppila & Liljendahl-Nurminen 25). Monet kalalajit käyttävät toukkia ravintonaan (Horppila ym. 23, Malinen ym. 2) ja väärin kohdennetulla tehokalastuksella saatetaan entisestään parantaa toukkien elinmahdollisuuksia. Sulkasääsken toukkien runsaus kalamäärältäänkin runsaiden järvien vesipatsaassa on melko uusi havainto (Liljendahl-Nurminen ym. 22). Aiemmin toukkien on luultu elävän lähinnä pohjasedimentissä ja muodostavan tiheitä esiintymiä ainoastaan kalattomissa lammissa ja hapettomassa alusvedessä. Harhaluulo on johtunut siitä, että toukat eivät juuri jää vesinäytteenottimiin. Kahden kaasurakkulansa ansiosta toukat kuitenkin näkyvät hyvin kaikuluotaimessa. Kaikuluotaushavaintojen innoittamana on sulkasääsken esiintymistä alettu tutkia tarkemmin. Erityisesti savisameista ja syvistä järvistä toukkia on löytynyt runsaasti. Sulkasääsken pahoin vaivaamia savisameita järviä ovat mm. Hiidenvesi ja Tammelan Kaukjärvi (Liljendahl-Nurminen ym. 22, Malinen ym. 28a). Myös monista humusvesistä toukkia on löytynyt runsaasti (Malinen ym. 211a ja julkaisematon aineisto). Kuva 1. Sulkasääsken toukka (ylhäällä) ja kotelo (alhaalla). Toukan pituus on n. 1 cm. Kuva: Mika Vinni. Hämeenlinnan Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärvi kuuluvat ominaisuuksiltaan järviin, joissa sulkasääsken toukkia saattaa esiintyä. Pannujärven suuri humuspitoisuus ja alusveden heikko happitilanne kesäkerrostuneisuuskaudella (Mäkelä 1997, Jutila 211) suosivat voimakkaasti sulkasääskeä. Alusveden vähähappisuus kesäkerrostuneisuuskaudella saattaa mahdollistaa toukkien esiintymisen myös Suoli- ja Pyhäjärvessä (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Tässä tutkimuksessa selvitettiin sulkasääsken toukkien runsaus Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärvessä. Tulosten perusteella arvioitiin sulkasääsken merkitystä tutkimusjärvissä ja järvien mahdollista jatkotutkimustarvetta. Tutkimuksen resurssit eivät kuitenkaan mahdollistaneet hyvää alueellista kattavuutta, joten sulkasääsken runsausarvioita on pidettävä ainoastaan suuntaa antavina. Työn oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki, ja se oli osa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta.

7 2. Aineisto ja menetelmät Tuuloksen järvien kenttätutkimukset tehtiin 25. ja 27. kesäkuuta 212 kaikuluotaus-, nostohaavi- ja pohjanoudinnätteenotolla. Tarkoitus oli ajoittaa tutkimus ajankohtaan, jolloin toukkia esiintyy vesipatsaassa, mutta ne eivät vielä ole kuoriutuneet ja siten poistuneet järvestä. Aluksi kaikuluodattiin tutkimusjärvillä toukkien esiintymisalueen ja vertikaalijakauman selvittämiseksi. Pannujärvellä kaikuluodattiin kuusi itä-länsi-suuntaista, Suolijärvellä viisi pohjois-etelä-suuntaista ja Pyhäjärvellä neljä pohjois-etelä-suuntaista linjaa. Kaikululotaukset tehtiin SIMRAD EY-5 -tutkimuskaikuluotaimella, joka oli varustettu lohkokeilaisella ES12-7C -anturilla. Sen lähettämän äänen taajuus on 12 khz ja äänikeilan avautumiskulma 7 (-3 db tasolle). Vastaavaa kaikuluotauslaitteistoa on käytetty monissa sulkasääskitutkimuksissa. Aineisto tallennettiin kannettavan tietokoneen kovalevylle myöhempää analysointia varten. Tämän jälkeen valittiin Suoli- ja Pyhäjärveltä kolme pistettä nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteenottoa varten. Pisteet valittiin eri syvyysvyöhykkeiltä, jotta saatiin karkea arvio toukkien esiintymisalueesta myös sedimentissä. Pannujärvellä toteutettiin hieman laajempi otanta: haavi- ja sedimenttinäytteet otettiin viideltä erisyvyiseltä näytepisteeltä. Lisäksi otettiin syvimmältä pisteeltä kaksi rinnakkaista (eli yhteensä kolme) haavinäytettä. Planktonhaavin silmäkoko oli 183 m ja halkaisija 5 cm. Näytteet otettiin pohjasta pintaan. Sedimenttinäytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella (näyteala 231 cm 2 ) ja seulottiin 5 m:n haavikankaan läpi. Lisäksi mitattiin syvänteeltä lämpötila- ja happiprofiilit YSI-sondilla sekä näkösyvyys Secchi-levyllä. Haavi- ja pohjaeläinnäytteet pakastettiin. Sulkasääsken toukkien ja koteloiden lukumäärä laskettiin myöhemmin laboratoriossa. Vesipatsaasta ja sedimentistä löytyneiden toukkien pituudet mitattiin,1 mm:n tarkkuudella pituusjakaumien määrittämiseksi. Suoli- ja Pyhäjärven näytteistä mitattiin kaikki löytyneet toukat. Pannujärven haavinäytteistä mitattiin n. 2 ja sedimenttinäytteistä n. 1 yksilön pituus. Haavi- ja sedimenttinäytteiden perusteella laskettiin tutkimusjärvien yli m syville alueille keskimääräinen toukkatiheys ja lisäksi sen 95 %:n luottamusvälit Poisson -jakaumaan perustuen (Jolly & Hampton 199). Pannujärvelle laskettiin myös yli 1,5 m syvien alueiden toukkatiheys käyttäen jälkiositusta syvyyden suhteen (Pahkinen & Lehtonen 1989). Tällöin ositteina olivat 1,5- m syvät ja yli m syvät alueet. Syvännealueelle painottuneen suppean otannan takia ei Suoli- ja Pyhäjärvelle voitu laskea näitä arvioita. Kaikuluotausaineistosta laskettiin kaikuenergian eli -integraalin vertikaaliprofiilit. Kaikuenergia on suoraan verrannollinen kalojen ja sulkasääsken toukkien tiheyteen. 3. Tulokset 3.1 Lämpötila ja happipitoisuus Kaikissa tutkimusjärvissä vallitsi lämpötilakerrostuneisuus (kuva 2). Pintaveden lämpötila oli Pannujärvellä 18 C, Suolijärvellä 17 C ja Pyhäjärvellä 1 C. Harppauskerros, jossa lämpötila putoaa nopeasti, oli Pannujärvellä 4- m, Suolijärvellä 5,5-7 m ja Pyhäjärvellä 7-12 m syvyydessä. Pannuja Suolijärvellä happipitoisuus laski harppauskerroksen ylärajasta alkaen. Pannujärvellä happipitoisuus laski n. 7,5 m syvyyteen mentäessä arvoon 3, mg/l ja syvimmällä mittaussyvyydellä (9,7 m) pitoisuus oli enää 2, mg/l. Suolijärvellä syvimmällä mittaussyvyydellä (9,8 m) happipitoisuus oli 2, mg/l. Pyhäjärvellä happipitoisuus oli korkea koko vesipatsaassa. Näkösyvyys oli Secchi-levyllä mitattuna Pannujärvellä 1,25 m, Suolijärvellä 1,7 m ja Pyhäjärvellä 3, m. 7

8 3.2 Kaikuluotaushavainnot Pannujärvi Happi (mg/l), lämpötila ( C) Kaikuluotaus paljasti heti, että Pannujärvellä esiintyy runsaasti sulkasääsken toukkia vesipatsaassa, Suolijärvellä jonkin verran ja Pyhäjärvellä vähän tai ei ollenkaan (kuvat 3-8). Pannujärvellä toukkia esiintyi tiheänä kerroksena kuuden metrin syvyydeltä alaspäin (kuvat 3 ja 4). Tihein toukkakerros näytti olevan 8-9 m syvyydellä. Kaloja esiintyi varsin vähän ja valtaosa niistä havaittiin melko ylhäällä vesipatsaassa. Yli 5 m syvyydellä ei kaloja juuri ollut. Suolijärvellä havaittiin jonkin verran sulkasääsken toukkia 7,5 m syvyydeltä alaspäin (kuvat 5 ja ). Kaloja havaittiin paljon enemmän kuin Pannujärvellä. Kalaparvia esiintyi koko päällysvedessä ja niiden esiintymisen alaraja oli n. m syvyydessä. Pyhäjärven syvänteellä kaikuluotaimella havaittiin n. 23 m syvyydeltä alaspäin kohteita, jotka saattoivat olla sulkasääsken toukkia (kuvat 7 ja 8). Nostohaavilla ei kuitenkaan saatu ainoatakaan sulkasääsken toukkaa. Kohteet saattoivat olla myös valkokatkoja, joita saatiin pohjanäytteenottimella. Joka tapauksessa näiden epävarmoiksi jääneiden kohteiden tiheys oli erittäin pieni verrattuna Pannu- ja Suolijärven toukkatiheyksiin. Pannu- ja Suolijärven kaikuenergian vertikaalijakaumista nähdään, että kalakerroksen ja toukkakerroksen välissä on 1-1,5 m korkea kerros, jossa ei ole kumpiakaan (kuva 1). Kaikuenergian perusteella Pannujärvellä on paljon enemmän sulkasääsken toukkia kuin Suolijärvellä, mutta Suolijärvellä on paljon enemmän kaloja kuin Pannujärvellä. Pyhäjärvelle ei vertikaaliprofiilia tehty, koska sulkasääsken toukkien esiintymistä vesipatsaassa ei saatu varmistettua. Syvyys (m) Syvyys (m) Suolijärvi Syvyys (m) Pyhäjärvi happi lämpötila Happi (mg/l), lämpötila ( C) Happi (mg/l), lämpötila ( C) Kuva 2. Tutkimusjärvien happi- ja lämpötilaprofiilit kesäkuun lopussa 212. Suoli- ja Pyhäjärvellä mittaus tehtiin 25. ja Pannujärvellä 27. kesäkuuta. 8

9 3 9 pohja 11 sulkasääsken toukkia Kuva 3. Kaikuluotauskuva Pannujärveltä 27. kesäkuuta 212. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia esiintyy vesipatsaassa runsaasti yli m syvyydellä. Tihein toukkakerros näkyy punaisena, keskitiheä vihreänä ja tiheydeltään alhaisin sinisenä. 3 kaloja 9 11 sulkasääsken toukkia Kuva 4. Suurennos kuvan 4 linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääskikerroksen yläpuolella, n. 3 m syvyydellä näkyy harvakseltaan kaloja. Tihein toukkakerros näkyy punaisena, keskitiheä vihreänä ja tiheydeltään alhaisin sinisenä. Vasemmalla sulkasääski, hankajalkaisia ja vesikirppuja. Oikealla surviaissääsken toukkia ja katkoja. 9

10 3 kaloja 9 11 sulkasääsken toukkia Kuva 5. Kaikuluotauskuva Suolijärveltä 25. kesäkuuta 212. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia esiintyy vesipatsaassa yli 7,5 m syvyydellä. Kalaparvia esiintyy runsaasti aina m syvyydelle asti. 3 kaloja 9 11 sulkasääsken toukkia Kuva. Suurennos kuvan linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia kuvaava sininen väri paljastaa, että toukkatiheys on paljon pienempi kuin Pannujärvellä. Härkälintu Pyhäjärvellä. 1

11 sulkasääsken toukkia tai valkokatkoja Kuva 7. Kaikuluotauskuva Pyhäjärveltä 25. kesäkuuta 212. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Pohjan läheisyydessä saattaa esiintyä harvakseltaan sulkasääsken toukkia. Toisaalta kohteet voivat olla myös valkokatkoja. 1 kaloja sulkasääsken toukkia tai valkokatkoja Kuva 8. Suurennos kuvan 8 linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. 11

12 Pannujärvi Kaikuenergia (s a, m 2 /ha),5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 Syvyys (m) kaloja sulkasääsken toukkia Syvyys (m) Suolijärvi Kaikuenergia (s a, m 2 /ha),5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 kaloja sulkasääsken toukkia Kuva 9. Kaikuenergian vertikaaliprofiili Pannu- ja Suolijärven syvänteellä (yli 9 m syvä alue). Kaikuluotaimen pintakatvealue on merkitty harmaalla. 3.3 Sulkasääsken toukkien tiheysarviot Nostohaavi- ja sedimenttinäytteet vahvistivat kaikuluotauksen antaman ensivaikutelman Pannujärven runsaasta sulkasääskikannasta. Sulkasääsken toukkien tiheys oli peräti 5 yks./m 2 Pannujärven syvänteellä (taulukko 1), jossa n. 23 % toukista oli vesipatsaassa ja n. 77 % sedimentissä. Sekä vesipatsaan että sedimentin toukkien määrä laski selvästi matalammalle mentäessä, mutta sedimentin toukkatiheys oli vielä 3 m syvyydelläkin n. 2 yks./m 2. Karkeasti arvioiden Pannujärven toukkatiheys oli yli m syvillä alueilla 28 yks./m 2 (95 %:n luottamusvälit yks./m 2 ) (kuva 1) ja alle m syvillä alueilla 37 yks./m 2 (lv:t 18-3 yks./m 2 ). Syvyysvyöhykkeiden pinta-alat huomioiden saatiin Pannujärven toukkatiheydeksi yli 1,5 m syvillä alueilla 93 yks./m 2 (lv:t yks./m 2 ) (kuva 1). Pannujärven toukkatiheydet ovat muihin sulkasääskijärviin verrattuna varsin suuria. Suppean otannan aiheuttamat laajat luottamusvälit eivät kuitenkaan mahdollista Pannujärven arvioiden tarkkaa vertailua muiden järvien tuloksiin. Kuvissa 1 ja 11 esitetyt tulokset ovat Tuuloksen järviä lukuunottamatta peräisin savisameista järvistä. Humusvesistä tutkimustuloksia on niukasti. 12

13 Hyvinkään Piilolammilla sulkasääsken toukkien tiheys oli yli 1,5 m syvillä alueilla n. 1 yks./m 2 ja Pitkänokanlammella n. 3 yks./m 2. (Malinen ym. 211a). Näillä lammilla pohjanäytteenottimena käytettiin kuitenkin Kajak-noudinta, eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia Pannujärven arvioiden kanssa. Suolijärvellä sulkasääsken toukkien tiheys oli 15 yks./m 2 syvimmällä (1,1 m) näytepisteellä, jossa n. % toukista oli vesipatsaassa ja n. 94 % sedimentissä (taulukko 1). Matalammilta pisteiltä ei saatu lainkaan toukkia vesipatsaasta. Sedimentin toukkatiheys oli kuitenkin vielä 8, m:n syvyisellä näytepisteellä 52 yks./m 2. Viiden metrin syvyisellä näytepisteellä ei ollut enää toukkia sedimentissäkään. Suuntaa antava Suolijärven toukkatiheysarvio yli m syville alueille oli 14 yks./m 2 (95%:n lv:t yks./m 2 ). Pyhäjärvellä vesipatsaasta ei saatu lainkaan sulkasääsken toukkia (taulukko 1). Syvimmällä pisteellä (3, m) toukkien tiheys sedimentissä oli n. 22 yks./m 2. Tätä matalammilla, 1 ja 9 m syvillä näytepisteillä ei toukkia ollut sedimentissäkään. Suuntaa antava Pyhäjärven toukkatiheysarvio yli m syville alueille oli 7 yks./m 2 (95 %:n lv:t -29 yks./m 2 ). Taulukko 1. Sulkasääsken toukkien tiheys Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärven näytepisteillä nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteiden perusteella. Syvyys (m) Tiheys vesipatsaassa (yks./m 2 ) Tiheys sedimentissä (yks./m 2 ) Tiheys yhteensä (yks./m 2 ) Pannujärvi 11, * , , , , 2 2 Suolijärvi 1, , , Pyhäjärvi 3, ,2 8,7 * kolmen rinnakkaisen haavinoston keskiarvo 13

14 Tiheys (yks./m 2 ) Pannujärvi Suolijärvi Pyhäjärvi Hiidenvesi Lohjanjärvi Kaukjärvi, Tammela Kirkkojärvi, Somero Kuva 1. Sulkasääsken toukkien tiheys (vesipatsaan ja sedimentin toukat yhteensä) 95 %:n luottamusväleineen Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärven yli m syvillä alueilla verrattuna eräiden tutkittujen savisameiden järvien toukkatiheyksiin (Horppila ym. 23, Malinen ym. 23, Malinen ym. 28 ja julkaisematon). Tiheys (yks./m 2 ) Pannujärvi Hunttijärvi, Mäntsälä Sahajärvi, Mäntsälä Mustialanlammi, Tammela Kaukjärvi, Tammela Maikkalanselkä, (Lohjanjärvi) Kuva 11. Sulkasääsken toukkien tiheys (vesipatsaan ja sedimentin toukat yhteensä) 95 %:n luottamusväleineen Tuuloksen Pannujärven yli 1,5 m syvillä alueilla verrattuna eräiden tutkittujen savisameiden järvien toukkatiheyksiin (Malinen ym. 28b, Malinen ym. 21, Malinen ym. 28a, Malinen ym. 211b). 3.4 Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Pannujärvellä vesipatsaasta ja sedimentistä löytyneiden sulkasääsken toukkien pituusjakaumat erosivat selvästi toisistaan (kuva 12). Toukkien pituusjakauma oli kaksihuippuinen. Vesipatsaassa oli enemmän suuria ja sedimentissä enemmän pieniä toukkia. Toukkien keskipituus oli vesipatsaassa 9,75 mm ja sedimentissä 9,14 mm. Suolijärvellä toukat olivat kutakuinkin samankokoisia vesipatsaassa (ka. 9,1 mm) ja sedimentissä (ka. 9,9 mm). Pyhäjärveltä löydettiin ainoastaan viisi toukkaa, kaikki sedimentistä. Niiden keskipituus oli 9,84 mm. Suolijärven sedimentistä löytyneiden 14

15 toukkien keskipituus oli hiukan pienempi kuin tyypillisesti rehevissä savisameissa järvissä (kuva 13). Pannujärvellä toukkien keskipituus oli selvästi pienempi ja lähes yhtä pieni kuin Hyvinkään Suolijärvessä ja Piilolammissa, jotka ovat selvästi muita karumpia järviä. Lukumäärä Mitattujen lkm = 199 Keskipituus = 9,75 mm Pannujärvi, vesipatsas Mitattujen lkm = 113 Keskipituus = 9,14 mm Pannujärvi, sedimentti Mitattujen lkm = 18 Keskipituus = 9,1 mm Suolijärvi, vesipatsas Mitattujen lkm = 45 Keskipituus = 9,9 mm Suolijärvi, sedimentti Pituus (mm) Kuva 12. Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Pannu- ja Suolijärven vesipatsaassa ja sedimentissä. 15

16 Keskipituus (mm) Maikkalanselkä Hiidenvesi Kytäjärvi Suolijärvi (Tuulos) Pannujärvi Suolijärvi (Hyvinkää) Piilolammi Kuva 13. Sulkasääsken toukkien keskipituus 95 %:n luottamusväleineen eräiden järvien sedimentissä. 4. Tulosten tarkastelu Sulkasääsken toukkia esiintyy erittäin runsaasti Pannujärvellä ja kohtalaisen runsaasti Suolijärven syvännealueella, mutta Pyhäjärvellä vain harvakseltaan syvänteen sedimentissä. Pannujärven ruskea vesi ja alusveden heikko happitilanne kesällä tarjoavat sulkasääsken toukille hyvän suojapaikan kalojen saalistusta vastaan. Suolijärvellä tilanne on samantyyppinen, mutta hieman kirkkaampi vesi ja pienempi vähähappinen vesitilavuus eivät tarjoa sulkasääsken toukille yhtä hyviä elinolosuhteita kuin Pannujärvellä. Pyhäjärven kirkas vesi ja varsin hyvä happitilanne pitävät sulkasääskikannan pienenä ja rajoittavat sen esiintymisen syvänteen sedimenttiin. 4.1 Pannujärvi Pannujärvellä sulkasääsken toukkia on niin runsaasti, että niillä täytyy olla todella suuri merkitys järven ravintoverkossa. Sulkasääsken toukat ovat niin tehokkaita eläinplanktonin saalistajia, että ne todennäköisesti säätelevät voimakkaasti Pannujärven eläinplanktonia pitäen sen kasviplanktonia säätelevän vaikutuksen heikkona. Tämä saattaa voimistaa sinileväkukintoja. Pannujärvellä jo pelkkä veden korkea humuspitoisuus näyttäisi riittävän siihen, että sulkasääsken toukat pääsevät suojaan kalojen saalistukselta. Sulkasääskikerroksen yläraja oli n. m syvyydellä, jossa happea oli vielä kaloille riittävästi. Pannujärveltä puuttuu tehokkaasti hämärässä tai pimeässä sulkasääsken toukkia syövä kalalaji, kuten kuore (Horppila ym. 24). Kalasto koostuu lähinnä särjistä ja ahvenista (Huitu & Mäkelä 1999, Ala-Opas 1999), jotka eivät pysty saalistamaan tehokkaasti sulkasääsken toukkia pimeässä. Ilmeisesti jo 5 m syvyydessä valoa oli näiden kalojen saalistuksen kannalta liian vähän. Evon humusjärvillä, Maja- ja Haarajärvellä sulkasääskikerroksen ylärajan on havaittu olevan ainakin ajoittain selvästi ylempänä kuin vähähappisen kerroksen yläraja (Malinen, julkaisematon aineisto). Pimeän tullen toukat vaeltavat päällysveteen hyödyntämään sen runsaampia 1

17 eläinplanktonvaroja ja palaavat jälleen aamun sarastaessa takaisin syvemmälle (Horppila ym. 2). Siten ne voivat tehokkaasti säädellä myös päällysveden eläinplanktonin runsautta. Pannujärven sedimenttinäytteenotossa ilmeni, että pohja on poikkeuksellisen pehmeä. Kaikuluotauksissa havaittiin kovempi, ilmeisesti alkuperäinen pohja 1-3 m nykyisen pohjan alapuolella. Saattaa olla, että niiden väliin jäävä paksu huokoinen kerros tarjoaa sulkasääsken toukille käyttöön tavallista laajemman sedimenttihabitaatin. Teoriassa tämä saattaisi mahdollistaa erityisen tiheän sulkasääskikannan, mutta tutkimustietoa asiasta ei ole. Pannujärven toukkien pituusjakauma oli kaksihuippuinen, mikä ei ole kovin yleistä. Molempien kokoluokkien toukat ovat todennäköisesti talvehtineita, vuonna 211 syntyneitä toukkia. Ilmeisesti kesällä 211 sulkasääskillä on ollut kaksi erillistä kuoriutumisjaksoa. Näin saattoi käydä myös kesällä 212: muutamien pupien eli koteloiden löytyminen kesäkuun lopussa viittasi lähestyvään kuoriutumisjaksoon. Keskipituudeltaan n. 1 mm olleet suuremmat toukat siis todennäköisesti kuoriutuivat jo heinäkuun alussa, kun taas pienemmän kokoluokan toukat luultavasti vasta elokuussa. Toisaalta kesän sääolot säätelevät kuoriutumista. Jos sopivia ilmoja (lähinnä tyyniä ja sateettomia öitä) ei ole, saattaa kuoriutuminen viivästyä paljonkin. Lisäksi kesän sääolot saattavat vaikuttaa todella paljon syntyvän vuosiluokan runsauteen. Hiidenvedellä on havaittu, että sulkasääsken toukkien runsaus vaihtelee paljon vuodesta toiseen (Malinen ym. 212). Kylmää ja sateista kesää 28 seurasi ainakin Hiidenvedellä sulkasääskikannan romahdus. Kanta oli kuitenkin palautunut entiselle tasolleen vuonna 211. Humusjärvissä joissa on tiheä sulkasääskikanta, esiintyy usein myös limalevää (Gonyostomum semen) (Trigal ym. 211). Limalevää esiintyy Pannujärvelläkin runsaasti (Huitu & Mäkelä 1999, Jutila 211). Sekä sulkasääsken toukat että limalevä viihtyvät pimeässä ja hapettomassa alusvedessä. Erona on kuitenkin se, että sulkasääsken toukat ovat alusvedessä päivällä ja limalevä puolestaan yöllä (Salonen & Rosenberg 2). Näiden lajien vuorovaikutuksista ei juuri ole tutkimustietoa, mutta teoriassa tiheä sulkasääskikanta voi suosia limalevän esiintymistä. Runsas sulkasääskikanta pitää suurikokoiset, limalevää syövät vesikirput vähissä ja saattaa siten vähentää limalevän kuolevuutta. Pannujärven suppea näytteenotto (viisi pistettä) johti runsausarvion laajoihin luottamusväleihin. Näin ollen arvioita tulee pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lisäksi Pannujärven pohjan koostumus vaikeuttaa huomattavasti sedimenttinäytteenottoa ja saattaa aiheuttaa systemaattista virhettä tuloksiin. Putkimainen Kajak-noudin saattaisi sopia paremmin pehmeille pohjille kuin tässä tutkimuksessa käytetty Ekman-noudin. Pannujärven tilan kohentaminen ei ole mahdollista tehokalastuksella, koska pääasiallinen eläinplanktonin säätelijä järvessä on tiheä sulkasääskikanta. Jos kaloja vähennetään, sulkasääsken kuolevuus vähenee ja kanta saattaa runsastua entisestään. Näin ollen tehokalastuksella voidaan ainakin teoriassa jopa huonontaa järven tilaa. Alusveden hapetus kesäkerrostuneisuuskautena voisi heikentää jonkin verran sulkasääsken turvapaikkaa syvällä. Toisaalta Pannujärvellä jo pelkkä suuri humuspitoisuus näyttää riittävän sulkasääsken toukille suojaksi kalojen saalistusta vastaan. Lisäksi hapetukseen sisältyy myös riski siitä, että alusveden korkeampi lämpötila parantaa toukkien kasvua ja tuottaa lämpiminä kesinä useampia sukupolvia kesässä nykyisen yhden sijaan. Näin ollen mahdollisessa hapetuksessa olisi ehdottomasti käytettävä menetelmää, joka ei lämmitä alusvettä. 17

18 Tehokkaimmin Pannujärven sulkasääskikantaan voidaan vaikuttaa valuma-alueen vesiensuojelulla. Valuma-alueelta tuleva humuskuorma tulisi pitää mahdollisimman pienenä. Veden humuspitoisuus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka korkealla vesipatsaassa sulkasääsken toukat voivat esiintyä. Mitä ruskeampaa vesi on, sitä suurempi habitaatti toukilla on käytettävissä ja sitä tehokkaammin ne säätelevät eläinplanktonin runsautta. Vuonna 211 toteutetut maanmuokkaustoimet valuma-alueella ovat saattaneet heikentää merkittävästi Pannujärven tilaa myös sulkasääsken kautta. Tässä tutkimuksessa saatiin rajallisten resurssien takia vain suuntaa antavaa tietoa Pannujärven sulkasääskikannasta. Esimerkiksi sulkasääsken esiintymisalueen laajuus jäi epäselväksi, koska matalimmallakin näytepisteellä esiintyi toukkia sedimentissä. Samaten runsausarvion tarkkuudessa olisi paljon parantamisen varaa. Järven paksun huokoisen sedimenttikerroksen toukkamäärä tulisi selvittää kattavalla näytteenotolla Kajak-noutimella. Sulkasääsken ja eläinplanktonyhteisön kesäaikaisen sukkession selvittäminen antaisi hyödyllistä tietoa siitä, kuinka tehokkaasti sulkasääski säätelee Pannujärven eläinplanktonin runsautta ja vaikuttaa sitä kautta sinileväkukintoihin. Jos Pannujärven tilaa halutaan parantaa nykyisestä, kannattaisi aluksi toteuttaa sulkasääskikannan dynamiikan tarkempi selvitys. 4.2 Suolijärvi Suolijärven syvänteellä oli kohtalaisen runsaasti sulkasääsken toukkia, varsinkin sedimentissä. Koska toukat todennäköisesti vaeltavat päällysveteen yöllä (Horppila ym. 2), voivat ne vaikuttaa Suolijärvelläkin eläinplanktonin runsauteen ja siten myös epäsuorasti sinileväkukintojen muodostumiseen. Toukkien pienemmän tiheyden ja rajallisemman esiintymisalueen takia niillä on kuitenkin paljon pienempi merkitys ravintoverkossa kuin Pannujärvellä. Suolijärven toukat olivat suurempia kuin Pannujärven toukat, mikä viittaa parempaan ravintotilanteeseen piilottelevammasta käyttäytymisestä huolimatta. Ilmeisesti toukilla on yöllä käytössään runsaasti ravinnoksi kelpaavaa eläinplanktonia. Mahdollisesti ne ovat erikoistuneet pienempikokoisen eläinplanktoniin kuin kalat, joita Suolijärven ulapalla esiintyi runsaasti. Nykytilassa sulkasääsken toukat eivät pääse valta-asemaan Suolijärven ulapalla. Kohtalaisen kirkas vesi ja runsas kalakanta ulapalla rajoittavat toukkien esiintymisen varsin syvään veteen. Suolijärvi on kuitenkin herkkä muutoksille etenkin veden sameuden suhteen. Jos sameus kasvaa, paranevat sulkasääsken elinmahdollisuudet ja kanta voimistuu. Näin ollen valuma-alueen kiintoainekuorma ei saisi kasvaa nykyisestä. Pohjoistenlahden kunnostus saattaa heikentää sulkasääskikantaa pitkällä tähtäimellä veden sameuden vähenemisen kautta (Manninen & Jutila 212). Lyhytaikainen veden samentuminen kunnostuksen aikana ei ehdi vaikuttaa sulkasääskikantaan. Myös kalaston suhteen Suolijärven sulkasääskikanta saattaa olla melko herkkä. Suolijärveltäkin ilmeisesti puuttuu tehokkaasti sulkasääskiä säätelevä kuore (Känkänen & Vesala 212). Ainakin tutkimusajankohtana, kesäkuussa 212, ulapalla oli kuitenkin runsaasti kalaa m syvyydelle asti. Niillä on varmasti voimakas vaikutus sulkasääsken esiintymiseen. Toukat pakenevat kaloja niin syvälle, että ne ovat turvassa saalistukselta, joko valon sammumisen tai veden vähähappisuuden ansiosta. Näin ollen Suolijärvenkään kunnostamiseen ei voi varauksetta suositella hoitokalastusta. Kalojen vähetessä saattaa sulkasääskikanta runsastua ja johtaa jopa alkuperäistä huonompaan järven tilaan. Känkäsen ja Vesalan (212) mukaan Suolijärven kalakannan rakenne on hyvä, eikä hoitokalastukselle ole nykytilassa tarvetta. Jos hoitokalastusta halutaan joskus tehdä, esimerkiksi kalastonhoidollisena toimenpiteenä, tulee ensin selvittää ulappa-alueen kalaston koostumus. Ulapalla esiin- 18

19 tyviä kalalajeja ei kannata kalastaa. Ulapan kalayhteisön selvittämistä ei voi toteuttaa koeverkkokalastuksella, koska se ei anna todellista kuvaa ulapan kalaston laji- ja kokojakaumasta (Olin ym. 22 ja 29). Sen sijaan kaikuluotaus ja koetroolaus tai -nuottaus riittävän tiheäsilmäisellä pyydyksellä voi olla toimiva menetelmä. Tutkimus on tehtävä kesällä ennen sulkasääsken kuoriutumisajankohtaa, eli kesä-heinäkuussa, jolloin kalasto säätelee sulkasääsken esiintymistä vesipatsaassa. 4.3 Pyhäjärvi Sulkasääski kuuluu Pyhäjärven syvännealueen lajistoon, mutta sitä näyttäisi esiintyvän niin vähän, että sillä ei ole järven ravintoverkon kannalta merkitystä. Veden kirkkaus ja alusveden hyvä happitilanne estävät sulkasääsken runsastumisen. Lisäksi Pyhäjärvessä esiintyy kuoretta (Känkänen & Vesala 212), joka on tehokas vesipatsaassa olevien sulkasääsken toukkien saalistaja. Ajoittainen hapenpuute kesäkerrostuneisuuden lopulla aivan syvimmillä paikoilla (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta) ei vielä aiheuta sulkasääsken merkittävää runsastumista. Valkokatkan esiintyminen sedimenttinäytteissä kertoo järven pohjaeläinyhteisön hyvästä tilasta. Sulkasääsken toukkien takia kalastonhoidolliselle hoitokalastukselle ei ole estettä. Toisaalta koeverkkokalastusten (Känkänen & Vesala 212) ja kaikuluotauksen antaman vaikutelman perusteella tällaiselle hoitokalastukselle ei ole mitään tarvetta. 5. Suositukset jatkotoimiksi Pannujärven sulkasääskikannan ja eläinplanktonyhteisön kesäaikaisen sukkession tutkiminen selvittäisi, kuinka tehokkaasti sulkasääski säätelee Pannujärven eläinplanktonin runsautta ja vaikuttaako se sitä kautta myös sinileväkukintoihin. Lisäksi kannattaisi toteuttaa tarkempi ja alueellisesti kattavampi selvitys sulkasääsken runsaudesta. Pannujärven valuma-alueen vesiensuojelua kannattaa tehostaa ja kiinnittää erityistä huomiota humuskuormituksen estämiseen. Suoli- ja Pyhäjärvellä ei sulkasääsken takia tarvita jatkoselvityksiä tai erityisiä toimenpiteitä normaalin valuma-alueen vesiensuojelun lisäksi. Lähdeluettelo Ala-Opas P. 1999: Selvitys Lammin ja Tuuloksen järvien kalastosta. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Moniste, 5 s. Horppila, J. & Liljendahl-Nurminen, A. 25: Clay-turbid interactions may not cascade a reminder for lake managers. Restoration ecology 13: Horppila, J., Liljendahl-Nurminen, A. & Malinen, T. 24: Effects of clay turbidity and light on the predator-prey interaction between smelts and chaoborids. Can. J. Fish. Aquat. Sci. 1: Horppila, J., Liljendahl-Nurminen, A., Malinen, T., Salonen, M., Tuomaala, A., Uusitalo, L. & Vinni, M. 23: Mysis relicta in a eutrophic lake consequences of obligatory habitat shifts. Limnol. Oceanogr. 48:

20 Horppila, J., Malinen, T, Nurminen, L., Tallberg, P. & Vinni, M. 2: A metalimnetic oxygen minimum indirectly contributing to the low biomass of cladocerans in Lake Hiidenvesi a diurnal study on the refuge effect. Hydrobiologia 43: Huitu, E. & Mäkelä, S. 1999: Etelähämäläinen järviluonto. Nykytila ja tulevaisuuden näkymiä. Maatalouden vesiensuojelun, maatalousympäristön sekä vesiekosysteemin monimuotoisuuden kehittäminen projektin järvitutkimusosuuden loppuraportti. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. 188 s. liitteineen. Jolly, G. M. ja Hampton, I. 199: Some problems in the statistical design and analysis of acoustic surveys to assess fish biomass. Rapp. P.-v Réun. Cons. int. Explor. Mer. 189: Jutila, H. 211: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 21. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 15. Hämeenlinnan kaupunki, Maankäyttö ja ympäristö. 44 sivua ja 2 liitettä. Känkänen, M. & Vesala, S. 212: Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli-, ja Teuronjärven kalastoselvitys 212. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 21. Hämeenlinnan kaupunki. 33 s + liitettä. Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Eloranta, P., Malinen, T. & Uusitalo, L. 22: The seasonal dynamics and distribution of Chaoborus flavicans larvae in adjacent lake basins of different morphometry and degree of eutrophication. Freshwater Biology 47: Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Malinen, T., Eloranta, P., Vinni, M., Alajärvi, E., & Valtonen, S. 23: The supremacy of invertebrate predators over fish factors behind the unconventional seasonal dynamics of cladocerans in Lake Hiidenvesi. Arch. Hydrobiol. 158: Malinen, T., Antti-Poika, P. & Vinni, M. 211(a): Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Piilolammissa. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. s. Malinen, T., Antti-Poika, P. & Vinni, M. 211(b): Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Lohjanjärven Maikkalanselällä kesällä 21. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 11 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Salonen, M. & Valtonen, S. 23: Lohjanjärven ulappa-alueen kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus vuonna 22. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. 17 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Vinni, M., Vesala, S., Horppila, J., Niemistö, J., Ruuhijärvi, J., Pekcan- Hekim, Z. & Ojala, T. 2: Jokioisten Rehtijärven kalasto vuonna 25. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 23 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 28(a): Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna 27. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 17 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 21: Sulkasääsken runsaus Mustialanlammilla kesällä 29. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 7 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 212: Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 211. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. s. Malinen, T., Vinni, M., Antti-Poika, P. & Tuomaala, A. 28(b): Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 17 s. Manninen, J. & Jutila, H. 212: Tuuloksen Suolijärven kunnostushanke Pohjoistenlahden vesistökunnostussuunnitelma. Suunnittelutoimisto Vesmann ja Hämeenlinnan kaupunki. 1 s. Mäkelä, S. 1997: Selvitys Tuuloksen järvien tilasta. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. 3 s. + liitteet. Olin, M., Malinen, T. & Ruuhijärvi, J. 22: Verkkokoekalastus ja troolaus koekalastusmenetelminä vertailu eri vuorokaudenaikoina. Julkaisussa: Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.): Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti 21. Kala- ja riistaraportteja 22. 2

21 Olin, M., Malinen, T. & Ruuhijärvi, J. 29: Gillnet catch in estimating the density and structure of fish community comparison of gillnet and trawl samples in a eutrophic lakes. Fish. Res. 9: Pahkinen E. ja Lehtonen, R. 1989: Otanta-asetelmat ja tilastollinen analyysi. Gaudeamus. Helsinki, s. Salonen, K. & Rosenberg, M. 2: Advantages from diel vertical migration can explain the dominance of Gonyostomum semen (Raphidophyceae) in a small, seeply-stratified humic lake. J. Plankt. Res. 22: Trigal, C., Goedkoop, W. & Johnson, R.K. 211: Changes in phytoplankton, benthic invertebrate and fish assemblages of boreal lakes following invasion by Gonyostomum semen. Freshwater Biology 5: Näkymä Suolijärven puolivälistä Suolijärveä koillisen suuntaan. 21

Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Kytäjärvessä

Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Kytäjärvessä Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Kytäjärvessä Tutkimusraportti 25.1.211 Tommi Malinen Pekka Antti-Poika Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos akvaattiset tieteet 1. Tausta Sulkasääsken

Lisätiedot

Sulkasääsken toukkien runsaus Mustialanlammilla kesällä 2009

Sulkasääsken toukkien runsaus Mustialanlammilla kesällä 2009 Sulkasääsken toukkien runsaus Mustialanlammilla kesällä 2009 Tommi Malinen, Mika Vinni ja Pekka Antti-Poika Helsingin yliopsto, ympäristötieteiden laitos Johdanto Sulkasääsken toukat ovat järven pohjalla

Lisätiedot

Sulkasääsken toukkien runsaus Kaukjärvessä kesällä 2014

Sulkasääsken toukkien runsaus Kaukjärvessä kesällä 2014 Sulkasääsken toukkien runsaus Kaukjärvessä kesällä 214 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos Sisällysluettelo 1. Johdanto. 2 2. Aineisto ja menetelmät... 2 3. Tulokset..

Lisätiedot

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2009

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2009 Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2009 Tutkimusraportti 29.9.2010 Tommi Malinen Pekka Antti-Poika Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet 1. Johdanto Hiidenveden

Lisätiedot

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2013

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2013 Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 213 Tutkimusraportti 8.11.213 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet 1. Johdanto Sulkasääski (Chaoborus flavicans)

Lisätiedot

Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä

Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä Tommi Malinen, Mika Vinni, Pekka Antti-Poika ja Antti Tuomaala Helsingin yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos/akvaattiset

Lisätiedot

Sulkasääsken runsaus Someron Painiossa ja Pitkäjärvessä

Sulkasääsken runsaus Someron Painiossa ja Pitkäjärvessä Sulkasääsken runsaus Someron Painiossa ja Pitkäjärvessä Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos 1. Johdanto Sulkasääsken toukat (kuva 1) ovat eläinplanktonia syöviä petoja,

Lisätiedot

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2012

Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 2012 Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna 212 Tutkimusraportti 4.2.213 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet 1. Johdanto Hiidenveden syvillä alueilla

Lisätiedot

Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia. Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy

Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia. Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy Tausta 10 vuoden hoitokalastus ei parantanut Hiidenveden

Lisätiedot

Kalayhteisö sulkasääskikannan säätelijänä Kaukjärvessä

Kalayhteisö sulkasääskikannan säätelijänä Kaukjärvessä Kalayhteisö sulkasääskikannan säätelijänä Kaukjärvessä Tutkimusraportti 12.11.214 Tommi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos 1. Johdanto Pahoin rehevöityneen Tammelan Kaukjärven

Lisätiedot

Sulkasääsken toukkien runsaus Vanajanselällä kesällä 2013

Sulkasääsken toukkien runsaus Vanajanselällä kesällä 2013 Sulkasääsken toukkien runsaus Vanajanselällä kesällä 213 Tommi Malinen 1 Mika Vinni 1 Jussi Iso-Tuisku 2 1 Helsingin yliopisto 2 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 1. Johdanto Sulkasääsken

Lisätiedot

Sulkasääsken ja jäännemassiaisen runsaus Hiidenvedellä kesällä 2014

Sulkasääsken ja jäännemassiaisen runsaus Hiidenvedellä kesällä 2014 Sulkasääsken ja jäännemassiaisen runsaus Hiidenvedellä kesällä 214 Tutkimusraportti 25.2.215 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet 1. Johdanto Hiidenveden

Lisätiedot

Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Piilolammissa

Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Piilolammissa Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Piilolammissa Tommi Malinen Pekka Antti-Poika Mika Vinni Helsingin ylipoisto ympäristötieteiden laitos akvaattiset tieteet 1. Tausta Sulkasääsken toukkien on havaittu vaikuttavan

Lisätiedot

Hiidenveden ulappa-alueen kalatiheys, -biomassa ja lajijakauma elokuussa 2013 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna

Hiidenveden ulappa-alueen kalatiheys, -biomassa ja lajijakauma elokuussa 2013 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Hiidenveden ulappa-alueen kalatiheys, -biomassa ja lajijakauma elokuussa 213 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tommi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden

Lisätiedot

Sulkasääsken, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus sekä sinileväbiomassa Hiidenveden Kiihkelyksenselällä

Sulkasääsken, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus sekä sinileväbiomassa Hiidenveden Kiihkelyksenselällä Sulkasääsken, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus sekä sinileväbiomassa Hiidenveden Kiihkelyksenselällä Tutkimusraportti 6.11.21 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos/

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2011

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2011 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 168/2012 Tommi Malinen, Jouni Kervinen ja Janne Raunio TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Tuusulanjärven kalatiheys ja biomassa vuonna 2005 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna

Tuusulanjärven kalatiheys ja biomassa vuonna 2005 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tuusulanjärven kalatiheys ja biomassa vuonna 25 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Antti Tuomaala ja Tommi Malinen Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos PL 65 14 Helsingin

Lisätiedot

Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Hiidenvedellä vuonna 2007

Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Hiidenvedellä vuonna 2007 Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Hiidenvedellä vuonna 27 Tommi Malinen Mika Vinni Antti Tuomaala Pekka Antti-Poika Helsingin yliopisto bio- ja ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet Syvyys

Lisätiedot

Vesijärven Enonselän ulapan kalatiheys ja -biomassa sekä runsaimpien lajien ravinto kesällä 2015

Vesijärven Enonselän ulapan kalatiheys ja -biomassa sekä runsaimpien lajien ravinto kesällä 2015 Vesijärven Enonselän ulapan kalatiheys ja -biomassa sekä runsaimpien lajien ravinto kesällä 215 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, akvaattiset tieteet Tutkimusraportti

Lisätiedot

Järvi Hoi -hankkeen ravintoverkkotutkimukset Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä

Järvi Hoi -hankkeen ravintoverkkotutkimukset Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä Järvi Hoi -hankkeen ravintoverkkotutkimukset Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä Loppuraportti 2.1.21 Tommi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos Hiidenveden Mustionselän sulkavasaalista

Lisätiedot

Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna 2007

Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna 2007 Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna 27 Tommi Malinen, Mika Vinni ja Pekka Antti-Poika Helsingin yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos (akvaattiset

Lisätiedot

Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 2007 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna

Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 2007 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 27 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tommi Malinen ja Pekka Antti-Poika Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos 1. Johdanto Tuusulanjärven

Lisätiedot

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä?

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset 2016-2017

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Anu Suonpää, , Vihdin vesistöpäivä

Anu Suonpää, , Vihdin vesistöpäivä Anu Suonpää, 8.11.2014, Vihdin vesistöpäivä Järvi Hoi - hanke Järvi Hoi on kansainvälinen hoitokalastuksen kehittelyhanke Suomessa ja Ruotsissa 2012-2014 Hankekumppanit: Hässleholmin kunta, Regito Research

Lisätiedot

Tuusulanjärven ulappa-alueen kalasto vuonna 2014 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna

Tuusulanjärven ulappa-alueen kalasto vuonna 2014 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tuusulanjärven ulappa-alueen kalasto vuonna 214 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tutkimusraportti 5.3.215 Tommi Malinen Mika Vinni Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos

Lisätiedot

Määrlammin eläinplankton kesällä 2014

Määrlammin eläinplankton kesällä 2014 Määrlammin eläinplankton kesällä 2014 Tommi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos Sisällysluettelo 1. Johdanto. 3 2. Aineisto ja menetelmät. 3 3. Tulokset 3 3.1 Lämpötila,

Lisätiedot

2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014. 1. Taustaa

2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014. 1. Taustaa 2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014 1. Taustaa Torsa on toinen keskusjärvi Hiitolanjoen vesistössä Simpelejärven ohella. Torsan pinta-ala on 1375 ha, järven suurin syvyys on 53 m ja keskisyvyys

Lisätiedot

Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011

Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011 Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011 Juha Piilola Saarijärven osakaskunta 2011 Sisältö 1. Aineistot ja menetelmät...3 2. Tulokset ja tulosten tarkastelu saaliista ja lajeittain...4 Ahven...5 Särki...6

Lisätiedot

Joni Tiainen tohtorikoulutettava Bio- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto

Joni Tiainen tohtorikoulutettava Bio- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto Joni Tiainen tohtorikoulutettava Bio- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto 1. Johdanto Hauki ja ahven ovat avainlajeja monissa vesistöissä Laaja levinneisyys ja runsaus Kuha tärkeä erityisesti

Lisätiedot

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

VARESJÄRVI KOEKALASTUS Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö

Lisätiedot

Voidaanko järvien veden laatua parantaa hoitokalastamalla? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto

Voidaanko järvien veden laatua parantaa hoitokalastamalla? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto Voidaanko järvien veden laatua parantaa hoitokalastamalla? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto Hoitokalastuksen tavoite: Pyritään vähentämään kalojen aiheuttamaa sisäistä kuormitusta ja vaikuttamaan ravintoketjujen

Lisätiedot

Muikkukannat ja ilmastonmuutos Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto

Muikkukannat ja ilmastonmuutos Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto Muikkukannat ja ilmastonmuutos Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto 100 vuotta suomalaista muikkututkimustaseminaari Jyväskylä 2.12.2008 LÄMPÖTILA SADANTA Erotus (%) vuosien 1961-1990 keskiarvosta Erotus

Lisätiedot

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012 KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 1079/12 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1 3.

Lisätiedot

Someron Pitkäjärven ja Rautelanjärven ulappa-alueen kalasto kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna

Someron Pitkäjärven ja Rautelanjärven ulappa-alueen kalasto kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Someron Pitkäjärven ja Rautelanjärven ulappa-alueen kalasto kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tommi Malinen Mika Vinni Tutkimusraportti 21.4. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden

Lisätiedot

KYMIJOEN PYHÄJÄRVEN ULAPPA-ALUEEN KALAKANNAT VUONNA 2012

KYMIJOEN PYHÄJÄRVEN ULAPPA-ALUEEN KALAKANNAT VUONNA 2012 KYMIJOEN PYHÄJÄRVEN ULAPPA-ALUEEN KALAKANNAT VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 190/2013 Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Mika Vinni, Helsingin yliopisto Janne Raunio, Kymijoen

Lisätiedot

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007 PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila

Lisätiedot

Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 2008 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna

Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 2008 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 28 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tommi Malinen ja Pekka Antti-Poika Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos Sisällysluettelo

Lisätiedot

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä Hapetuksen tarkoitus Hapettamiselle voidaan asettaa joko lyhytaikainen tai pitkäaikainen tavoite: joko annetaan kaloille talvisin mahdollisuus selviytyä pahimman yli tai sitten pyritään hillitsemään järven

Lisätiedot

Tyystiö Nordic verkkokoekalastus 2014

Tyystiö Nordic verkkokoekalastus 2014 Tyystiö Nordic verkkokoekalastus 2014 Jomiset Oy Miska Etholén Johdanto Tyystiö on noin 14 hehtaaria suuri järvi joka sijaitsee Salon kaupungissa, Lounais Suomessa. Salmijärvi-Tyystiö-Kaituri-seura teetti

Lisätiedot

Rehevöityneen järven kunnostamisen haasteet

Rehevöityneen järven kunnostamisen haasteet Rehevöityneen järven kunnostamisen haasteet , N Hyväkuntoinen terve järvi kestää ravinnekuormitusta varsin hyvin ilman, että veden laatu suuresti muuttuu, koska lukuisat puskurimekanismit ehkäisevät muutosta

Lisätiedot

TIIRAN UIMARANTAPROFIILI Nurmijärven kunta

TIIRAN UIMARANTAPROFIILI Nurmijärven kunta TIIRAN UIMARANTAPROFIILI Nurmijärven kunta 2 Tiiran uimarantaprofiili SISÄLLYS 1. YHTEYSTIEDOT 1.1 Uimarannan omistaja ja yhteystiedot 1.2 Uimarannan päävastuullinen hoitaja ja yhteystiedot 1.3 Uimarantaa

Lisätiedot

Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus

Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily 7.-8.2. 2018 Esityksen sisältö Kuhan vuosiluokkavaihtelun taustalla kesän lämpötilat Kuhakannan kehitys 1980 alkaen

Lisätiedot

National Building Code of Finland, Part D1, Building Water Supply and Sewerage Systems, Regulations and guidelines 2007

National Building Code of Finland, Part D1, Building Water Supply and Sewerage Systems, Regulations and guidelines 2007 National Building Code of Finland, Part D1, Building Water Supply and Sewerage Systems, Regulations and guidelines 2007 Chapter 2.4 Jukka Räisä 1 WATER PIPES PLACEMENT 2.4.1 Regulation Water pipe and its

Lisätiedot

Tuusulanjärven kuhanpoikasten ja muiden ulappa-alueen kalojen ravinto elo-syyskuussa 2008

Tuusulanjärven kuhanpoikasten ja muiden ulappa-alueen kalojen ravinto elo-syyskuussa 2008 Tuusulanjärven kuhanpoikasten ja muiden ulappa-alueen kalojen ravinto elo-syyskuussa 8 Tutkimusraportti 16.6.9 Toi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset

Lisätiedot

Hiidenveden hoito ja kunnostus

Hiidenveden hoito ja kunnostus Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 12 2008 Hiidenveden hoito ja kunnostus 2005 2007 Ulla-Maija Hyytiäinen Uudenmaan ympäristökeskus UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 12 2008 Hiidenveden hoito

Lisätiedot

Vesijärven ötököitä. kasveja

Vesijärven ötököitä. kasveja Vesijärven ötököitä kasveja JA Vesijärvi sijaitsee Lahden, Hollolan ja Asikkalan alueella ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä. Vesijärvi laskee Etelä-Päijänteeseen Vääksynjoen kautta. Muodoltaan

Lisätiedot

Tuusulanjärven ulapan kalasto vuosina kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna

Tuusulanjärven ulapan kalasto vuosina kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tuusulanjärven ulapan kalasto vuosina 1997-216 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella arvioituna Tutkimusraportti 4.4.217 Tommi Malinen Helsingin yliopisto ympäristötieteiden laitos 1. Johdanto

Lisätiedot

Tuusulanjärven ulappa-alueen kalayhteisö kesällä 2015

Tuusulanjärven ulappa-alueen kalayhteisö kesällä 2015 Tuusulanjärven ulappa-alueen kalayhteisö kesällä 215 Tommi Malinen 1, Mika Vinni 1, Sami Vesala 2 ja Jukka Ruuhijärvi 2 1 Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, akvaattiset tieteet 2 Luonnonvarakeskus

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 209/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee

Lisätiedot

Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2007

Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2007 Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 7 Sami Vesala, Jukka Ruuhijärvi ja Samuli Sairanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema 97, Evo. Johdanto Hiidenveden verkkokoekalastusten

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

Joutsijoen sähkökoekalastukset vuonna 2013

Joutsijoen sähkökoekalastukset vuonna 2013 Raportti Joutsijoen sähkökoekalastukset vuonna 2013 Kalatalouspalvelu Mäkelä Tmi Kimmo Puosi & Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät 2 3 Tulokset 3 3.1 Koskin koulu 3 3.1.1

Lisätiedot

Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016

Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016 Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 216 Tommi Malinen 1,2 Mika Vinni 2 Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö 1 Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, akvaattiset tieteet 2 Tutkimusraportti

Lisätiedot

LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER

LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER LYTH-INSTRUMENT OY has generate new consistency transmitter with blade-system to meet high technical requirements in Pulp&Paper industries. Insurmountable advantages are

Lisätiedot

Riittääkö hapetus järvien kunnostamiseen? Jukka Horppila

Riittääkö hapetus järvien kunnostamiseen? Jukka Horppila Riittääkö hapetus järvien kunnostamiseen? Jukka Horppila 29.11. 2018 Hapetus on yleisesti käytetty kunnostusmenetelmä, jonka tarkoituksena on usein vähentää fosforivuota sedimentistä veteen ja alentaa

Lisätiedot

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen 212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...

Lisätiedot

Järvikunnostuksen haasteet - soveltuuko ravintoketjukunnostus Hiidenvedelle?

Järvikunnostuksen haasteet - soveltuuko ravintoketjukunnostus Hiidenvedelle? Järvikunnostuksen haasteet - soveltuuko ravintoketjukunnostus Hiidenvedelle?, N Hyväkuntoinen terve järvi kestää ravinnekuormitusta varsin hyvin ilman, että veden laatu suuresti muuttuu, koska lukuisat

Lisätiedot

Efficiency change over time

Efficiency change over time Efficiency change over time Heikki Tikanmäki Optimointiopin seminaari 14.11.2007 Contents Introduction (11.1) Window analysis (11.2) Example, application, analysis Malmquist index (11.3) Dealing with panel

Lisätiedot

Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-2012

Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-2012 Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-212 Jukka Ruuhijärvi, Sami Vesala ja Martti Rask Riistan- ja kalantutkimus, Evo Tuusulanjärven tila paremmaksi seminaari Gustavelund,

Lisätiedot

Puulan taimenista ( lohista ) ja vähän muistakin kaloista

Puulan taimenista ( lohista ) ja vähän muistakin kaloista Puulan taimenista ( lohista ) ja vähän muistakin kaloista Timo J. Marjomäki Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos Taimenseminaari Läsäkoski 3.11.2010 (päivitys 4.11.2010) Sisältö Villit

Lisätiedot

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014 LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215

Lisätiedot

KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005

KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 Heidi Vatanen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Kiikunjoen kalataloudellisessa tarkkailussa tutkittiin Kiikunjoki-Saveronjoki-Silmunjoki reitillä sijaitsevan

Lisätiedot

Saarijärven reitin sähkökoekalastukset Pentti Valkeajärvi, Veijo Honkanen ja Juha Piilola

Saarijärven reitin sähkökoekalastukset Pentti Valkeajärvi, Veijo Honkanen ja Juha Piilola Saarijärven reitin sähkökoekalastukset 2012 Pentti Valkeajärvi, Veijo Honkanen ja Juha Piilola Konneveden kalatutkimus ry 2012 Tutkimusalue ja menetelmät Sähkökoekalastukset tehtiin Saarijärven kalastusalueen

Lisätiedot

LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) Terhi Sulonen 6.8.2007

LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) Terhi Sulonen 6.8.2007 LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) UUDENKAUPUNGIN HAAVAISTEN LAHTIEN KOEKALASTUS 2007 Haavaisten vesialue on n. 10 km 2 suuruinen merenlahti Uudessakaupungissa. Koekelastus on osa Haavaisten

Lisätiedot

Vesijärven Enonselän sisäinen ravinnekuormitus 2010

Vesijärven Enonselän sisäinen ravinnekuormitus 2010 1 Prof. Jukka Horppila FT Juha Niemistö Helsingin yliopisto Ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto sähköposti jukka.horppila@helsinki.fi Raportti

Lisätiedot

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi

Lisätiedot

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Mika Oraluoma & Kimmo Sivonen Osuuskunta kala- ja vesistötutkimus Vesi-Visio Opettajantie 7-9 B15 40900 SÄYNÄTSALO Y 2381704-8 www.vesi-visio.net 8.12.2015

Lisätiedot

Järven tilapäinen kuivattaminen kalaveden hoitokeinona Esimerkkinä Haapajärven tyhjennys

Järven tilapäinen kuivattaminen kalaveden hoitokeinona Esimerkkinä Haapajärven tyhjennys Järven tilapäinen kuivattaminen kalaveden hoitokeinona Esimerkkinä Haapajärven tyhjennys Aarno Karels Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry Valtakunnalliset XXIV Kalastusaluepäivät 16.-18.2.2012 Haapajärven

Lisätiedot

SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005

SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 Heidi Vatanen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Sorsajoen kalataloudellisessa tarkkailuohjelmassa tutkittiin velvoitetarkkailuna valuma-alueella sijaitsevien

Lisätiedot

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Valajärven valuma-alue Soita, metsää, harjuja; vähän peltoja: 15,01 km 2 : 4,3 x järven ala eli ei erityisen suuri 2.6.2009

Lisätiedot

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu

Lisätiedot

Capacity Utilization

Capacity Utilization Capacity Utilization Tim Schöneberg 28th November Agenda Introduction Fixed and variable input ressources Technical capacity utilization Price based capacity utilization measure Long run and short run

Lisätiedot

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä

Lisätiedot

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012 Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 212 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 212 Johdanto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti Hämeenlinnassa, Tammelassa

Lisätiedot

Enäjärven kalasto - vuoden 2003 koekalastusten tulokset Petri Rannikko

Enäjärven kalasto - vuoden 2003 koekalastusten tulokset Petri Rannikko Enäjärven kalasto - vuoden 23 koekalastusten tulokset Petri Rannikko Enäjärven hoitokalastushankkeen tulosten arvioimiseksi järven kalaston nykytila selvitettiin koeverkkokalastuksella elokuun alussa 23.

Lisätiedot

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 Teksti: Jussi Aaltonen Kuvat: Tero Forsman (ellei toisin mainita) Pyhäjärvi-instituutti

Lisätiedot

Vesistökunnostusverkoston seminaari 16.8.2013, Lahti Ville Matikka Savonia-ammattikorkeakoulu

Vesistökunnostusverkoston seminaari 16.8.2013, Lahti Ville Matikka Savonia-ammattikorkeakoulu Vesistökunnostusverkoston seminaari 16.8.2013, Lahti Savonia-ammattikorkeakoulu JÄRVIKUNNOSTUSHANKKEIDEN ALUEELLINEN HALLINTA LakeAdmin hankkeen keskeiset tavoitteet ovat: Kehittää vesistökunnostusten

Lisätiedot

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008 Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008 Sirkka-Liisa Helminen Ympäristötutkimus Yrjölä Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 LIITO-ORAVAN BIOLOGIA JA SUOJELU...3 3 MENETELMÄT...3 4 TULOKSET...4 4.1 Kavallintien

Lisätiedot

Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella

Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Ympäristösuunnittelija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ELY Mikkeli 19.10.2010, täydennys 16.11.2010 Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Yleistä Kyyvesi kuntoon

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 56 Espoon järvien tila talvella 2012 Valmistelijat / lisätiedot: Kajaste Ilppo, puh. (09) 816 24834 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus

Lisätiedot

Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna 2009

Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna 2009 Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna 9 Jukka Ruuhijärvi ja Sami Vesala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon riistan- ja kalantutkimus, 197, Evo 1. Johdanto Verkkokoekalastusten tavoitteena

Lisätiedot

The CCR Model and Production Correspondence

The CCR Model and Production Correspondence The CCR Model and Production Correspondence Tim Schöneberg The 19th of September Agenda Introduction Definitions Production Possiblity Set CCR Model and the Dual Problem Input excesses and output shortfalls

Lisätiedot

Pedot ja muikku. Outi Heikinheimo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 100 vuotta suomalaista muikkututkimusta Jyväskylä 2.12.

Pedot ja muikku. Outi Heikinheimo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 100 vuotta suomalaista muikkututkimusta Jyväskylä 2.12. Pedot ja muikku Outi Heikinheimo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 1 vuotta suomalaista muikkututkimusta Jyväskylä 2.12.28 Petojen saalistus Mitkä petokalat ovat muikun tärkeimpiä saalistajia? Vaikuttavatko

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

TUUSULANJÄRVEN PÖYTÄKIRJA 2/2012 KUNNOSTAMISPROJEKTI Ohjausryhmä. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän toimisto, Kultasepänkatu 4 B, Kerava

TUUSULANJÄRVEN PÖYTÄKIRJA 2/2012 KUNNOSTAMISPROJEKTI Ohjausryhmä. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän toimisto, Kultasepänkatu 4 B, Kerava TUUSULANJÄRVEN PÖYTÄKIRJA 2/2012 KUNNOSTAMISPROJEKTI Ohjausryhmä OHJAUSRYHMÄN KOKOUS Aika: Perjantai 21.9.2012 klo 9.00-10:30 Paikka: Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän toimisto, Kultasepänkatu

Lisätiedot

Sekoitushapetus Vesijärven Enonselällä - Kolmen vuoden kokemuksia

Sekoitushapetus Vesijärven Enonselällä - Kolmen vuoden kokemuksia Sekoitushapetus Vesijärven Enonselällä - Kolmen vuoden kokemuksia Limnologipäivät 1.-11..13, Helsinki Pauliina Salmi Lammin biologinen asema Ismo Malin Lahden seudun ympäristöpalvelut Kalevi Salonen Jyväskylän

Lisätiedot

Hopotusta* kokeellisista tutkimuksista* Kainuun kalantutkimuksessa Ari Huusko

Hopotusta* kokeellisista tutkimuksista* Kainuun kalantutkimuksessa Ari Huusko Kainuun kalantutkimus monipuoliset ja muunneltavat puitteet kokeelliseen tutkimukseen Tutkimusseminaari 10.4.2008 Hopotusta* kokeellisista tutkimuksista* Kainuun kalantutkimuksessa Ari Huusko Kuva: Mari

Lisätiedot

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Raportti KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Kimmo Puosi ja Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät

Lisätiedot

Pohjajarven vuosilustoisten sedimenttien paleomagneettinen tutkimus: Paleosekulaarivaihtelu Suomessa viimeisten 3200 vuoden aikana

Pohjajarven vuosilustoisten sedimenttien paleomagneettinen tutkimus: Paleosekulaarivaihtelu Suomessa viimeisten 3200 vuoden aikana Raportti Q29.119612 Timo J. Saarinen Geofysiikan osasto Gtk Pohjajarven vuosilustoisten sedimenttien paleomagneettinen tutkimus: Paleosekulaarivaihtelu Suomessa viimeisten 3200 vuoden aikana Paleomagnetic

Lisätiedot

Other approaches to restrict multipliers

Other approaches to restrict multipliers Other approaches to restrict multipliers Heikki Tikanmäki Optimointiopin seminaari 10.10.2007 Contents Short revision (6.2) Another Assurance Region Model (6.3) Cone-Ratio Method (6.4) An Application of

Lisätiedot

LOUNAIS-HÄMEEN JÄRVIEN TILANNE JA TOIMET. Forssan Soroptimistien tilaisuus Jouko Lindroos, Hamk ja TPKSY

LOUNAIS-HÄMEEN JÄRVIEN TILANNE JA TOIMET. Forssan Soroptimistien tilaisuus Jouko Lindroos, Hamk ja TPKSY LOUNAIS-HÄMEEN JÄRVIEN TILANNE JA TOIMET Forssan Soroptimistien tilaisuus 23.1.2018 Jouko Lindroos, Hamk ja TPKSY LOIMIJOEN VALUMA-ALUE Kokemäenjoen yläjuoksulla Lounais-Hämeessä sijaitseva Loimijoen alue

Lisätiedot

HANKESUUNNITELMA HIIDENVEDEN KUNNOSTUS 2008-2011 HANKE

HANKESUUNNITELMA HIIDENVEDEN KUNNOSTUS 2008-2011 HANKE HANKESUUNNITELMA HANKE Lohja, Vihti, Karkkila, Nummi-Pusula, Helsingin Vesi, Uudenmaan ympäristökeskus, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 14.11.2007 2 ALKUSANAT Hiidenveden hoitamiseksi on tehty työtä

Lisätiedot

ELEMET- MOCASTRO. Effect of grain size on A 3 temperatures in C-Mn and low alloyed steels - Gleeble tests and predictions. Period

ELEMET- MOCASTRO. Effect of grain size on A 3 temperatures in C-Mn and low alloyed steels - Gleeble tests and predictions. Period 1 ELEMET- MOCASTRO Effect of grain size on A 3 temperatures in C-Mn and low alloyed steels - Gleeble tests and predictions Period 20.02-25.05.2012 Diaarinumero Rahoituspäätöksen numero 1114/31/2010 502/10

Lisätiedot

Riekon (Lagopus lagopus) talviravinnon käyttö ja valinta Suomen eteläisissä populaatioissa

Riekon (Lagopus lagopus) talviravinnon käyttö ja valinta Suomen eteläisissä populaatioissa Riekon (Lagopus lagopus) talviravinnon käyttö ja valinta Suomen eteläisissä populaatioissa Jenni Miettunen Pro gradu 2009 Ohjaaja: Prof. Heikki Roininen Biotieteiden tiedekunta Joensuun yliopisto Riekon

Lisätiedot

Gap-filling methods for CH 4 data

Gap-filling methods for CH 4 data Gap-filling methods for CH 4 data Sigrid Dengel University of Helsinki Outline - Ecosystems known for CH 4 emissions; - Why is gap-filling of CH 4 data not as easy and straight forward as CO 2 ; - Gap-filling

Lisätiedot

Results on the new polydrug use questions in the Finnish TDI data

Results on the new polydrug use questions in the Finnish TDI data Results on the new polydrug use questions in the Finnish TDI data Multi-drug use, polydrug use and problematic polydrug use Martta Forsell, Finnish Focal Point 28/09/2015 Martta Forsell 1 28/09/2015 Esityksen

Lisätiedot

SOMPASEN HAPPITILANTEEN PARANTAMISMAHDOLLISUUDET

SOMPASEN HAPPITILANTEEN PARANTAMISMAHDOLLISUUDET SOMPASEN HAPPITILANTEEN PARANTAMISMAHDOLLISUUDET Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 271/214 Eeva Kauppinen ja Erkki Saarijärvi Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd Kymijoen vesi jaympäristö ry SISÄLLYS

Lisätiedot

Raportti Pyhä- ja Kuivajärven Nordickoeverkkokalastuksista

Raportti Pyhä- ja Kuivajärven Nordickoeverkkokalastuksista Raportti Pyhä- ja Kuivajärven Nordickoeverkkokalastuksista vuonna 2012 Janne Ruokolainen, Petri Mäkinen, Tomi Ranta ja Jani Hakkola 2012 Hämeen kalatalouskeskus Raportti nro 23/2012 JOHDANTO Koekalastukset

Lisätiedot