Valvontalautakunnan 4. jaosto (julkinen ratkaisuseloste liitteenä)

Transkriptio

1 Helsingin hovioikeus Päätös Antamispäivä Nro 399 Diaarinumero H 18/2514 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Valvontalautakunnan 4. jaosto (julkinen ratkaisuseloste liitteenä) Asia Valittaja Kuultavat Asianajajalle annettu huomautus Joni Hatanmaa Suomen Asianajajaliitto Valtioneuvoston oikeuskansleri Ritva Puolakka Asian käsittely hovioikeudessa Suomen Asianajajaliitto on antanut asiassa lausuntonsa Joni Hatanmaan valitus on tullut vireille hovioikeudessa Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja hovioikeuden ratkaisun salassapito Suomen Asianajajaliiton hallitus on hovioikeudelle antamassaan lausunnossa pyytänyt, että hovioikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 :n nojalla salassa pidettäviksi, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 :n ja asianajajista annetun lain 5 c, 6, 7 j ja 7 k :n nojalla salaisiksi määrätyt ja hovioikeudelle toimitettuun asiakirjavihkoon salainen -leimalla merkityt asiakirjat ja Asianajajaliiton lausunnon sekä hovioikeuden ratkaisun siltä osin kuin se sisältää salassa pidettäviä tietoja. Hovioikeus on määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 :n nojalla, että hovioikeudelle toimitetut ja hovioikeuteen jäävät salainen -leimalla merkityt asiakirjat on pidettävä salassa saakka. Hovioikeuden päätös on julkinen.

2 2 Valitus Asianajaja Joni Hatanmaa on vaatinut, että valvontalautakunnan päätös kohtien 1 ja 2 osalta kumotaan. Taustaa Hatanmaa edusti useita elokuva-alalla toimivia oikeudenhaltijoita, jotka valvoivat teknisen asiantuntijan avulla teoksiaan, joita välitettiin luvattomasti internetin vertaisverkoissa, ja jotka pyrkivät puuttumaan oikeuksiensa loukkauksiin. Hatanmaan toimeksiantona oli tekijänoikeutta loukkaavien tahojen selvittäminen tekijänoikeuslain 60 a :n mukaisin hakemuksin sekä tavoittaa oikeudenloukkaukseen käytetyn teleliittymän haltija kirjeellä, jossa oikeudenhaltija tarjosi asian sopimista tekijänoikeuslain 57 :n mukaista hyvitystä ja korvausta vastaan. Ajoittain samasta teleliittymästä loukattiin useiden eri päämiesten teoksia siten, että loukkaukset olivat teknisen näytön perusteella yhdistettävissä samaan teleliittymää käyttäneeseen henkilöön. Tällöin Hatanmaa esitti kaikkien edustamiensa oikeudenhaltijoiden vaatimukset yhdellä kertaa samassa kirjeessä. Hatanmaa ei käyttänyt tekijänoikeuslain 60 a :n nojalla oikeudenhaltijan saamia yhteystietoja itsenäisesti kolmansien oikeuksien ajamiseen, vaan tietojen käyttö oli sidottu aina samaan oikeudenloukkausten kokonaisuuteen, jossa saattoi olla useampi asianomistaja. Valvontalautakunnan toimivalta ja ratkaisun oikeuskäytännön vastaisuus Valvontalautakunta on antanut Hatanmaalle huomautuksen, joka perustui yksinomaan tekijänoikeuslain ja markkinaoikeuden päätösten tulkintaan. Valvontalautakunnan tehtävänä on kuitenkin ollut arvioida Hatanmaan toimintaa hyvän asianajajatavan näkökulmasta. Valvontalautakunta ei ole voinut puuttua materiaalisiin moitteisiin, mitä tekijänoikeuslain tulkitseminen oli. Lisäksi valvontalautakunta on puuttunut tapaan, jolla Hatanmaa oli hoitanut useilta päämiehiltään saamaansa yhteistä toimeksiantoa. Valvontalautakunta ei ole omien ohjeidensa mukaisesti voinut tehdä tällaista ratkaisua. Valvontalautakunnan ratkaisu on ollut myös kontradiktorisen periaatteen vastainen valvontalautakunnan jätettyä tiedustelematta Hatanmaan käsitystä tekijänoikeuslain tulkinnasta. Hatanmaa oli menetellyt oikeuskäytännössä ja markkinaoikeuden tulkintakäytännössä hyväksytyllä tavalla. Hatanmaa ei ollut toiminnallaan poistanut markkinaoikeuden harkintavaltaa miltään osin. Tekijänoikeuslain 60 a :n mukainen hakemus ei ollut välttämätön tekijänoikeudellisten vaateiden esittämiseksi kyseisen lain 57 :n nojalla vaan ainoastaan helpotti internetissä tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten selvittämistä. Tekijänoikeuslain tarkoittamat yksinoikeudet olivat riippumattomia loukkauksen merkittävyydestä, ja oikeudenhaltija oli oikeutettu esittämään vaatimuksia mistä tahansa oikeudenloukkauksesta. Markkinaoikeus arvioi kutakin teleliittymää kohden tekijänoikeuslain 60 a :ssä tarkoitettua merkittävyyttä kokonaisuutena.

3 3 Mikäli teleliittymää koskevalla hakemuksella oli useita hakijoita, markkinaoikeus arvioi, kuinka merkittäviä oikeudenloukkaukset olivat olleet kaikkien oikeudenhaltijoiden kannalta yhteensä. Markkinaoikeus määräsi teleliittymään liittyvät yhteystiedot luovutettaviksi kaikille hakijoille riippumatta siitä, mikä niiden yksittäinen osuus oli kokonaisuudessa. Lisäksi markkinaoikeus oli antanut oikeussuojaa tilanteissa, joissa useampi oikeudenhaltija oli toiminut kantajana, mutta vain yksi oikeudenhaltija oli hakenut teleliittymän yhteystietojen luovutukseen velvoittavaa määräystä tekijänoikeuslain 60 a :n nojalla markkinaoikeudelta. Markkinaoikeus toisin sanoen oli sallinut antamiensa määräysten perusteella saatavien tietojen käyttämisen useiden oikeudenhaltijoiden vaatimusten tueksi samassa asiakokonaisuudessa tai ei ainakaan poikkeuksetta ollut kieltänyt sitä. Tekijänoikeuslain 60 a sääti tilanteet, joissa tekijällä tai hänen edustajallaan oli oikeus saada tietoja, mutta ei antanut ohjeita tietojen käytön rajoituksista. Lainkohta oli informatiivinen eikä velvollisuuksia asettava. Toisekseen se oli muistutus kaikkiin henkilötietoihin liittyvästä käyttötarkoitussidonnaisuudesta, joka rajoittui hakijan omien ja tälle luovutettuihin oikeuksiin perustuvien vaatimusten selvittämiseen ja esittämiseen. Hatanmaa oli tältä osin menetellyt käyttötarkoitussidonnaisuuden rajoissa. Silloinkin kun kyse oli ollut muiden Hatanmaan edustamien päämiesten oikeuksien loukkausten selvittämisestä, toimet olivat liittyneet kiinteästi hakijan oikeuksiin ja muut päämiehet olivat voineet luovuttaa oikeudet vaatimusten esittämiseen kunkin tapauksen hakijalle. Tietoja ei ollut luovutettu päämiehille, vaan tietoja oli hyödynnetty ainoastaan Hatanmaan toimiston toimesta. Joka tapauksessa valvontalautakunnan viittaamat lainkohdat olivat vähintäänkin tulkinnanvaraisia, eikä ollut siten asianajajalaitoksen tarkoituksen mukaista sen sisällä antaa itsenäisesti laille tulkintaa, joka mahdollisesti poikkesi viranomaisten tulkinnasta ja siten rajoitti asianajajien mahdollisuuksia ajaa parhaalla tavalla päämiestensä etua ja oikeuksia. Valvonta-asiassa tuli noudattaa laillisuusperiaatetta, mikä edellytti, että valvontalautakunnan kurinpidollinen seuraamus perustui täsmälliseen hyvän asianajajatavan soveltamiseen eikä valvontalautakunta voinut ylittää toimivaltaansa. Lisäksi valvontalautakunta oli todennut, ettei Hatanmaa ollut sen käsityksen mukaan rikkonut asianajajaa koskevia salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta, jonka arvioiminen oli ollut valvontalautakunnan nimenomaisena tehtävänä. Markkinaoikeus tai Viestintävirasto ei ollut havainnut, että Hatanmaa olisi menetellyt moitittavasti tekijänoikeuslakiin perustuvia toimeksiantoja hoitaessaan. Oli yllättävää ja kohtuutonta, että valvontalautakunta oli tehnyt itsenäisen ratkaisun Hatanmaan menettelystä ilman valvovien viranomaisten kannanottoja. Hyvän asianajajatavan vastaisuus edellytti, että tekijänoikeuslain vastaiseksi katsottava menettely olisi myös valvovien viranomaisten näkemyksen mukaan moitittavaa. Koska mikään valvontaviranomainen ei ollut moittinut Hatanmaata tämän menettelyn johdosta, Hatanmaan toimintaa oli pidettävä tekijänoikeuslain mukaisena.

4 4 Lojaalisuusvelvoite Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 3.1 kohdan mukaisesti asianajajan on oltava asiakkaalleen lojaali. Lisäksi asianajaja on velvollinen lakia ja hyvää asianajajatapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta. Tekijänoikeudellista toimeksiantoa hoitaessaan Hatanmaa oli saanut tietoonsa, että yksilöidystä teleliittymästä oli loukattu usean Hatanmaan toimeksiantajana olevan oikeudenhaltijan tekijänoikeuksia ja että kaikilla Hatanmaan edustamilla oikeudenhaltijoilla oli ollut vaatimuksia havaituista oikeudenloukkauksista. Mikäli Hatanmaa ei olisi pyrkinyt turvaamaan päämiehensä etua tietämiensä seikkojen nojalla, hän olisi toiminut vastoin asianajajan tapaohjeiden 3.1 kohdan mukaista lojaliteettivelvollisuutta. Valvontalautakunnan moittimaan toimintaan nähden päinvastainen toiminta olisi vastapuolen kannalta selkeästi hyvän asianajajatavan vastaista, sillä jättämällä esittämättä tiedossaan olevia vaatimuksia vastapuolelle jo ensimmäisessä yhteydenotossa Hatanmaa myötävaikutti kustannusten tarpeettomaan kasvuun hyvän asianajajatavan 4.1 kohdan vastaisesti. Muiden päämiesten aloittaessa julkisten tietojen perusteella prosessin samaa vastapuolta vastaan, kaikille osapuolille aiheutui ylimääräisestä prosessaamisesta tarpeettomia kustannuksia. Lisäksi välittömiin toimenpiteisiin ryhtymättä jättäminen valvontalautakunnan virheellisen laintulkinnan vuoksi voi johtaa perusteettomiin ja peruuttamattomiin oikeudenmenetyksiin, erityisesti jos muut viranomaiset eivät jakaneet valvontalautakunnan näkemystä laintulkinnasta. Hatanmaa oli noudattanut oikeudenhaltijoiden vaatimuksia esittäessään kaikilta osin hyvää asianajajatapaa, eikä valvontalautakunnan päätelmä sen toimivallan ulkopuolisen lain soveltamisesta antanut aihetta olettaa muuta. Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, ettei valvontalautakunnan päätöstä ollut syytä muuttaa ja että valvontalautakunnan määräämä huomaus ei ollut kohtuuton seuraamus. Hatanmaa ei ole valituksessaan tuonut esille sellaisia uusia tosiseikkoja, joita valvontalautakunta ei olisi voinut ottaa huomioon asiaa ratkaistessaan. Hatanmaata oli valvontamenettelyssä asianmukaisesti kuultu. Kantelussa, johon vastausta oli pyydetty, Hatanmaata oli nimenomaisesti moitittu siitä menettelystä, josta valvontalautakunta oli seuraamuksen antanut. Valvontalautakunnan tekijänoikeuslain 60 a :stä ja sillä perusteella annetusta markkinaoikeuden päätöksestä tehtyä tulkintaa ei voitu pitää vääränä. Kun vain tietopyynnön hakijan oli katsottava olevan oikeutettu käyttämään yksittäistapauksessa annettuja tietoja hyväkseen, voitiin Hatanmaan menettelyä pitää epäasianmukaisena. Hatanmaa on ilmoituksensa mukaan pitänyt tiedot salassa päämiehiltään. Tästä huolimatta tilanne oli salassapidon, viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan kannalta hyvin ongelmallinen, koska luottamuksellisia tietoja hyväksi käyttävä asiamies ja hänen

5 5 Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma Kantelijan lausuma Hovioikeuden ratkaisu Perustelut oikeudenhaltijana oleva päämiehensä tuli oikeussubjekteina samastaa. Valvontalautakunnan moitearvostelu kohdistui asianajajan ja tuomioistuimen väliseen suhteeseen. Lautakunnan viittaaman hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kohdan 3.5 lisäksi Hatanmaan menettely oli ristiriidassa myös hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kohdan 2.3 3) kohdan kanssa, jonka mukaan asianajajat ovat velvollisia toimimaan tuomioistuimissa lain ja hyvän asianajajatavan edellyttämällä tavalla ja joissa asianajajien on edistettävä hyvää oikeudenhoitoa. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan seikkoja, joiden nojalla valvontalautakunnan ratkaisua olisi pidettävä ilmeisen virheellisenä tai valittajan kannalta kohtuuttomana. Valtioneuvoston oikeuskansleri on ilmoittanut, ettei hänellä ole lausuttavaa asiassa. Ritva Puolakka on lausumassaan katsonut, että valvontalautakunnan ratkaisua ei ollut syytä muuttaa. Hatanmaa oli toiminut erittäin tuomittavasti siinä, että hän oli asianajajana noussut markkinaoikeuden yläpuolelle, eikä ollut antanut oikeuden suorittaa sille kuuluvaa tehtävää. Markkinaoikeudelle ei ollut jäänyt edes teoreettista mahdollisuutta tutkia, oliko merkittävyyskynnys ylittynyt jokaisessa yksittäistapauksessa. Valvontalautakunta on määrännyt Hatanmaalle huomauksen kantelun kohdista 1, 2 ja 3. Valitus koskee kohtia 1 ja 2. Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät asianajajista annetun lain säännöksistä, oikeusministeriön päätöksellä (540/2012) vahvistetuista yleisen asianajajayhdistyksen säännöistä sekä tapaohjeista. Tapaohjeiden tulkintaa ja hyvää asianajajatapaa määrittää myös valvontalautakunnan ja tuomioistuinten ratkaisukäytäntö. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:10 todennut hyvää asianajajatapaa koskevan valvonta-asian ja tällaisessa asiassa tehdyn valituksen arvioinnin lähtökohtana olevan, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Hyvän asianajajatavan sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asian-

6 6 ajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen sekä sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle, jonka ratkaisukäytäntö osaltaan määrittää tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina, ja niissä korostuu kysymys kurinpitoratkaisun mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa. Ratkaisussaan KKO 2019:11 on korkein oikeus todennut tuomioistuimen rooliin oikeussuojaa takaavana valitusasteena kuuluvan hyvän asianajajatavan tulkinta vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeen sellaisten kysymysten arvioimiseksi, onko valvontalautakunta toiminut harkintavaltansa puitteissa, onko valvontalautakunnan ratkaisu esimerkiksi sen aiemmasta käytännöstä poikkeava ja onko se ilmeisesti virheellinen tai ennalta arvaamattomana kohtuuton. Asianajajan toiminnan arviointi (kohdat 1 ja 2) Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 3.5 kohdan mukaan asianajajan on täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti ja esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti. Asianajajan on asianajotoiminnassaan ja muutenkin vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Tapaohjeiden 4.1 kohdan mukaan tehtävät on hoidettava huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Valvontalautakunta on katsonut Hatanmaan menetelleen tapaohjeiden kohtien 3.5 ja 4.1 vastaisesti, kun hän oli käyttänyt yhden päämiehensä puolesta tekijänoikeuslain 60 a :n perusteella markkinaoikeuteen tekemällään hakemuksella saamansa teleliittymän haltijatietoja hyväkseen myös toisten päämiestensä asian ajamisessa. Valvontalautakunnan mukaan tekijänoikeuslain 60 a :n mukainen lupa oli yksittäistapauksellinen ja yhteystietojen luovutus oli sidottu tekijänoikeuden haltijana olevan hakijan oikeuksien loukkaamiseen. Hatanmaan on katsottu menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti käyttäessään yhteystietoja tekijänoikeuslaissa ja markkinaoikeuden ratkaisussa määrätyn vastaisesti. Kantelussa, johon Hatanmaalta oli pyydetty vastaus, Hatanmaata oli moitittu siitä menettelystä, josta valvontalautakunta oli seuraamuksen antanut. Hatanmaalle oli näin ollen varattu tilaisuus lausua käsityksensä tekijänoikeuslain tulkinnasta. Hovioikeus katsoo valvontalautakunnan sille kuuluvan tehtävän mukaisesti arvioineen Hatanmaan toimintaa hyvän asianajajatavan näkökulmasta, eikä kyse ole ollut Hatanmaan väittämällä tavalla yksinomaan tekijänoikeuslain ja markkinaoikeuden päätösten tulkinnasta. Valvontalautakunta on viitannut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kohtaan 3.5 katsoessaan, että Hatanmaan menettelyä on pidettävä hyvän asianajajatavan vastaisena. Hatanmaan ei ole katsottu rikkoneen asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta tai henkilötietolakia. Hovioikeus toteaa kuitenkin, että Hatanmaan menettelyn johdosta markkinaoikeus ei ole voinut arvioida, olisiko yhteystietoja määrätty luovutettavaksi merkittävyyskynnyksen ylittymisen

7 7 vuoksi Hatanmaan niiden päämiesten osalta, jotka eivät olleet olleet asiassa hakijoina. Valvontalautakunta on voinut sille kuuluvan harkintavallan puitteissa päätyä tulkintaan, jonka mukaan asianajajan lojaalisuusvelvoite päämiestään kohtaan tai velvollisuus välttää tarpeettomien kustannusten aiheuttamista myös vastapuolelle eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin, ja että Hatanmaa oli valvontalautakunnan ratkaisusta ilmenevillä perusteilla menetellyt kohdissa 1 ja 2 hyvän asianajajatavan vastaisesti. Seuraamus Valvontalautakunta on määrännyt Hatanmaalle valituksen kohteena olevien kohtien 1 ja 2 sekä kohdan 3 osalta seuraamukseksi huomautuksen, joka on vähäisin mahdollinen seuraamus. Kohdan 3 osalta lautakunta on todennut, että virhettä ja Hatanmaan moitittavuutta on pidettävä vähäisenä. Hovioikeus katsoo, että valvontalautakunnan ratkaisua ei voida pitää kohtuuttomana tai ilmeisen virheellisenä. Koska myös ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat täyttyneet valvonta-asian käsittelyssä, aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ole. Päätöslauselma Valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta.

8 8 Muutoksenhaku Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy Helsingin hovioikeuden puolesta: Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen hovioikeudenneuvos Elina Setälä hovioikeudenneuvos Tiina Nurmimäki Ratkaisu on yksimielinen.

9 1(2) VALVONTALAUTAKUNTA / 4. jaosto Julkinen ratkaisuseloste valvonta-asiassa dnro Ratkaisun antamispäivä: (4. jaosto; 23 ) Asianajaja: Joni Hatanmaa, Helsinki Pääpiirteittäinen selostus asiasta ja ratkaisun perusteluista Asianajaja Hatanmaa oli lähettänyt päämiestensä puolesta tekijänoikeuden loukkauksiin liittyneitä vaatimuskirjeitä. Kantelija oli toimittanut valvontalautakunnalle muutamia esimerkkejä lähetetyistä kirjeistä sekä esittänyt selvitystä siitä, miltä osin hän oli katsonut Hatanmaan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Kantelija moitti Hatanmaata muun muassa siitä, että markkinaoikeuden välityksellä hankittuja yhteystietoja oli käytetty vastoin markkinaoikeuden nimenomaista määräystä myös muiden kuin määräyksessä mainittujen yhtiöiden hyväksi. Kantelijan mukaan markkinaoikeus ei ollut voinut arvioida Hatanmaan harjoittaman toiminnan johdosta tekijänoikeudenloukkauksen merkittävyyttä jokaisen IP-osoitteen kohdalla erikseen. Kantelijan mukaan Hatanmaan päämiehet olivat lisäksi voineet Hatanmaan välityksellä hyödyntää toisen Hatanmaan päämiehen saamia yhteystietoja hyvitysvaatim u s ki rjeiden lähettämisessä, vaikka ne eivät itse olisi hakeneet yhteystietojen luovutuspäätöstä markkinaoikeudelta. Hatanmaata moitittiin lisäksi siitä, että Hatanmaan esittämät vaatimukset olivat sisältäneet virheellisiä tietoja muun muassa esitettyjen televisiosarjojen jaksomäärien osalta. Hatanmaan esittämät vaatimukset olivat poikenneet muutoinkin esitetystä hyvityslaskukaavasta sekä vaihdelleet muun muassa yksittäisestä jaksosta vaaditun hyvityksen osalta. Valvontalautakunnan havaintojen mukaan Hatanmaalla ja hänen toimistollaan oli tapana toimia siten, että silloin, kun tekijänoikeuden loukkaus oli koskenut samanaikaisesti toimiston useamman päämiehen hallinnoimia oikeuksia, toimisto oli ilmoittanut markkinaoikeudelle tehdyssä tietojen luovutusta koskeneessa pyynnössä hakijaksi ainoastaan yhden päämiehistä. Valvontalautakunta katsoi, että käyttämällä yhdelle päämiehellensä hyvin rajattuun käyttötarkoitukseen määrättäväksi annettuja yhteystietoja myös toisten päämiestensä etujen ajamiseksi Hatanmaa ei ollut noudattanut tekijänoikeuslakia eikä markkinaoikeuden määräystä. Hakemalla yhteystiedot vain yhden päämiehensä nimissä ja puolesta Hatanmaa oli poistanut markkinaoikeudelta mahdollisuuden arvioida, olisiko yhteystietoja määrätty luovutettavaksi merkittävyyskynnyksen ylittymisen vuoksi ja muiden luovuttamisen edellytysten täytyttyä myös sille Hatanmaan päämiehelle, jonka asiamiehenä Hatanmaa ei ollut markkinaoikeuteen tehdyssä hakemuksessa esiintynyt. Hatanmaan päämiesten suostumus tietojen keskinäiseen jakamiseen ei ollut oikeuttanut Hatanmaata käyttämään tietoja edellä kuvatuin tavoin niiden antamisen tarkoituksen vastaisesti, sillä kyse ei ollut Hatanmaan päämiesten suojatusta tiedosta ja niiden suorittamasta harkinnasta yhteystietojen luovuttamisen edellytysten täyttymisestä. Hatanmaan menettelyä oli pidettävä hyvän asi-

10 2(2) anajajatavan vastaisena. Hatanmaan valvontalautakunnalle ilmoittaman mukaan kantelijan viittaamassa esimerkkitapauksessa kirjeensaajan oli havaittu jakaneen laittomasti yhteensä 28 kappaletta erään televisiosarjan jaksoja. Valvontalautakunta totesi, että ilmoitettu jaksojen määrä vastasi kyseisen televisiosarjan kolmen ensimmäisen tuotantokauden jaksomäärää. Vaatimuskirjeestä kävi ilmi, että Hatanmaan toimisto oli määrittänyt televisiosarjojen jaksomääräiseksi hyvitykseksi 50 euroa. Vaatimuskirjeessä esitetty hyvitysten kokonaismäärä oli ollut kyseisen televisiosarjan osalta 1400 euroa, joka niin ikään vastasi sitä summaa, joka saataisiin kerrottaessa jaksokohtaisen hyvityksen määrä (50 euroa) jaettujen jaksojen kokonaismäärällä (28 kpl.). Valvontalautakunta ei havainnut, että kirjeensaajalle olisi tältä osin esitetty hyvitysvaatimus, joka olisi ollut kokonaismäärältään ristiriidassa esitetyn loukkauksen kanssa. Tarkasteltaessa maksuerittelyä tarkemmin kävi kuitenkin ilmi, että Hatanmaa oli esittänyt ensimmäisen jaetun kokoelman hyvityssummaksi 1000 euroa, joka oli Hatanmaan mukaan saatu kertomalla kokoelman jaksomäärä (28 kappaletta) tätä yksittäistapausta varten lasketulla jaksokohtaisella hyvitysmäärällä (35 euroa). Kyseisten lukujen tulo oli 980 euroa eikä maksuerittelyssä ilmoitettu 1000 euroa. Oli lisäksi riidatonta, että maksuerittelyn kuluosuuteen oli merkitty nimikkeiden kokonaismäärä virheellisesti siten, että kokonaismääräksi oli merkitty 8 aiemmin esitetyn 28 kappaleen sijasta. Tämä oli johtanut siihen, että samalle riville oli kirjattu nimikkeiden kokonaiskustannuksiksi 400 euroa 1400 euron sijasta. Tästä johtuen kulut sarakkeen kokonaissumma määrältään euroa ei ollut vastannut summaa, joka saataisiin laskemalla yhteen yksilöidyt kulut. Yllä esitetystä kävi ilmi, että tarkastelun kohteena olleessa maksuerittelyssä oli ollut useampia huolimattomuusvirheitä. Maksuerittelystä ei ollut myöskään valvontalautakunnan näkemyksen mukaan käynyt välittömästi ilmi, että kyse oli ollut huolimattomuusvirheistä ja että kirjeensaajallevesitetty vaatimus oli ollut lopputulokseltaan oikein laskettu. Näissä olosuhteissa valvontalautakunta katsoi Hatanmaan menetelleen hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 4.1 kohdan edellyttämän huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti jättäessään huolehtimatta siitä, että maksuerittely ei sisältäisi yllä esitettyjä virheitä. Virhettä ja Hatanmaan menettelyn moitittavuutta oli kuitenkin pidettävä vähäisenä. Säädökset ja määräykset Lopputulos Asian ratkaisijat Laki asianajajista 5 :n 1 momentti, 7 :n 1 ja 3 momentit. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 3.5 ja 4.1 kohdat. Huomautus. Markus Manninen (pj.), Hannele Kojoja Ilona Pilkama-Paajanen.