MERILIIKENNE: LIIKENNETTÄ JA TURVALLISUUTTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

Transkriptio

1 MERILIIKENNE: LIIKENNETTÄ JA TURVALLISUUTTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT Meriliikenteen turvallisuusvaatimuksia on tiukennettu viime vuosina merkittävästi EU:n direktiiveillä ja asetuksilla. Tämä on saatu aikaan lähinnä kolmella lainsäädäntöpaketilla, jotka hyväksyttiin Erika- ja Prestige-öljysäiliöalusten onnettomuuksien jälkeen. OIKEUSPERUSTA Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) VI osasto, erityisesti 91 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 100 artiklan 2 kohta TAVOITTEET Meriturvallisuus, joka käsittää matkustajien ja laivaväen, meriympäristön sekä rannikkoalueiden suojelun, on yksi meriliikennepolitiikan perustavoitteista. Koska meriliikenne on maailmanlaajuista, Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) kehittää yhdenmukaisia kansainvälisiä turvallisuusvaatimuksia. Tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ovat kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL), kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS) ja kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW). EU:n meriliikennepolitiikan tärkeä tavoite on muuttaa ripeästi unionin lainsäädäntöä näiden kansainvälisten sopimusten huomioon ottamiseksi, mutta tärkeää on myös, että EU osallistuu kansainvälisten sopimusten kehittämiseen ja parantamiseen sekä lisätoimenpiteiden soveltamiseen EU:n tasolla. SAAVUTUKSET A. Peruslainsäädäntö Euroopan unionin tärkein panos on ollut näiden kansainvälisten sääntöjen saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä, jotta niillä olisi oikeusvaikutuksia ja niitä sovellettaisiin yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä on edistytty merkittävästi 1990-luvulta lähtien. 1. Merenkulkijoiden koulutus Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutustasosta annettiin 22. marraskuuta 1994 direktiivi 94/58/ EY, jolla vuoden 1978 IMO:n yleissopimus merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta (STCW) otettiin osaksi unionin lainsäädäntöä. Yleissopimusta muutettiin olennaisesti vuonna 1995, ja eri säännökset konsolidoitiin 4. huhtikuuta 2001 annetulla direktiivillä 2001/25/EY, joka korvattiin 19. marraskuuta 2008 annetulla direktiivillä 2008/106/ EY (uudelleenlaadittu). Direktiivissä annetaan sääntöjä, jotka koskevat merenkulkijoiden pätevyyskirjoihin liittyviä koulutus- ja pätevyysvaatimuksia, ja säännellään erityiskoulutusta, merenkulkijoiden koulutusta koskevia kansallisia vaatimuksia, laivaväen keskinäistä viestintää Faktatietoja Euroopan unionista

2 ja miehistön jäsenten pätevyyskirjojen tarkistamista (satamavaltioiden suorittama valvonta). Yleissopimukseen tehtiin useita merkittäviä muutoksia vuonna Tällöin vahvistettiin pätevyyskirjojen väärentämisen torjuntaa, tiukennettiin fyysistä soveltuvuutta koskevia vaatimuksia sekä ajantasaistettiin turvallisuuskoulutusta. Nämä uudet säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta 21. marraskuuta 2012 annetun direktiivin 2012/35/EU mukaisesti. 2. Laivavarusteet Laivavarusteista annettiin 20. joulukuuta 1996 direktiivi 96/98/EY, jolla pyritään yhdenmukaistamaan kauppa-alusten varusteita koskevan SOLAS-yleissopimuksen soveltaminen niin, että siihen liittyvien IMO:n päätöslauselmien täytäntöönpano on pakollista. Parlamentti vahvisti ensimmäisen käsittelyn kantansa komission ehdotukseen (COM(2012)0772) direktiivin muuttamisesta huhtikuussa Matkustaja-alusten turvallisuus Asetus (EY) N:o 3051/95 ro-ro-matkustaja-alusten turvallisuusjohtamisesta annettiin 8. joulukuuta Kahden unionin sataman välillä liikennöivien, aikatauluun perustuvia palveluja tarjoavien alusten turvallisuutta säännellään direktiivillä 2009/45/EY (annettu 6. toukokuuta 2009). Siinä on vahvistettu ja laadittu uudelleen alun perin direktiivissä 98/18/EY (kumottu) käyttöönotettuja matkustaja-alusten turvallisuutta koskevia sääntöjä ja normeja. Kesäkuun 18. päivänä 1998 annettu direktiivi 98/41/EY jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä mahdollistaa matkustajien määrän seurannan ja pelastustoimien tehokkaamman ja nopeamman toteuttamisen. 4. Satamavaltioiden suorittama valvonta Direktiivin 95/21/EY (annettu 19. kesäkuuta 1995) tavoitteena on panna tehokkaammin täytäntöön ympäristönsuojelua ja turvallisuutta koskevat kansainväliset vaatimukset EU:n satamissa tehtävien pakollisten säännöllisten tarkastusten avulla (satamavaltioiden suorittama valvonta). Tarkastuksista eivät huolehdi ainoastaan lippuvaltiot vaan jossain määrin myös satamaviranomaiset. Direktiiviä on sittemmin tarkistettu meriliikenteen uusien turvallisuuspakettien mukaisesti (ks. jäljempänä). 5. Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutetut laitokset (luokituslaitokset) Neuvoston direktiivissä 94/57/EY (annettu 22. marraskuuta 1994) säädetään alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia (luokituslaitokset) koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista. Direktiiviä tarkistettiin Erika I -paketilla (ks. jäljempänä). B. Erika- ja Prestige-öljysäiliöalusten onnettomuuksien jälkeinen kehitys Erika- ja Prestige-öljysäiliöalusten onnettomuuksien (1999 ja 2002) jälkeen EU:n meriliikenteen turvallisuusvaatimuksia on tiukennettu merkittävästi. 1. Erika I -paketti Direktiivillä 2001/105/EY (annettu 19. joulukuuta 2001) tiukennettiin ja yksinkertaistettiin alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia (luokituslaitokset) koskevia aiemman direktiivin säännöksiä. Direktiivillä 2001/106/EY (annettu 19. joulukuuta 2001) tehtiin satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta pakollista tiettyjen mahdollisesti vaarallisten alusten osalta. Lisäksi direktiivillä otettiin käyttöön musta lista aluksista, joilta on mahdollista evätä pääsy EU:n satamiin. Asetuksessa (EY) N:o 417/2002 (annettu 18. helmikuuta 2002) esitettiin aikataulu yksirunkoisten öljysäiliöalusten käytöstä poistamiselle ja säädettiin niiden korvaamisesta turvallisemmilla kaksoisrunkoisilla aluksilla. Prestige-öljysäiliöaluksen Faktatietoja Euroopan unionista

3 onnettomuuden jälkeen aikataulua nopeutettiin merkittävästi 22. heinäkuuta 2003 annetulla asetuksella (EY) N:o 1726/2003, kunnes asetus (EY) N:o 417/2002 kumottiin yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta 13. kesäkuuta 2012 annetulla asetuksella (EU) N:o 530/2012, jossa asetuttiin vastustamaan tiettyjä IMO:n sääntöjen mukaisia potentiaalisia poikkeuksia. Asetuksessa säädetään, että vain kaksoisrunkoiset raskasöljyä kuljettavat öljysäiliöalukset saavat purjehtia jäsenvaltion lipun alla ja että yksirunkoinen öljysäiliöalus ei saa saapua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin tai lähteä niistä taikka ankkuroitua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle riippumatta siitä, minkä lipun alla se purjehtii. 2. Erika II -paketti Direktiivillä 2002/59/EY (annettu 27. kesäkuuta 2002) perustettiin alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä (SafeSeaNet). Sellaisen liikenteenharjoittajan, joka haluaa aluksensa käyvän jonkin jäsenvaltion satamassa, on toimitettava etukäteen erilaisia tietoja satamaviranomaiselle erityisesti aluksen vaarallisesta tai saastuttavasta rahdista. Direktiivissä säädettiin pakolliseksi aluksiin asennettava alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS) ja matkatietojen tallennin (mustat laatikot). Direktiivi myös valtuutti jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset kieltämään aluksia lähtemästä satamasta huonoissa sääolosuhteissa. Asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (annettu 27. kesäkuuta 2002) perustettiin Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA). EMSA:n tehtäviin kuuluu jäsenvaltioiden ja komission tieteellinen ja tekninen neuvonta sekä turvallisuussääntöjen täytäntöönpanon valvonta merenkulun alalla. Sen vastuualuetta on laajennettu huomattavasti vaiheittain uusilla tehtävillä siten, että se kattaa myös saastumisen valvonnan (jäsenvaltion pyynnöstä annettu operatiivinen apu) ja satelliittiperusteisen alusten seurannan. Asetusta on muutettu kolmesti. EMSA-asetusta muutettiin 15. tammikuuta 2013 annetulla asetuksella (EU) N:o 100/2013, jolla selvennettiin viraston keskeisiä tehtäviä ja lisätehtäviä. EMSA:n keskeisiä tehtäviä ovat seuraavat: i) valmistelutyö unionin säädösten ajantasaistamiseksi ja kehittämiseksi erityisesti kansainvälisen lainsäädännön kehityksen myötä, ii) sitovien unionin säädösten tehokas täytäntöönpano, iii) tarkastuksista saatujen tietojen toimittaminen, millä on tarkoitus tukea sellaisten tunnustettujen järjestöjen valvontaa, jotka suorittavat tarkastustehtäviä jäsenvaltioiden puolesta, ja iv) alusten aiheuttaman pilaantumisen samoin kuin öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman meren pilaantumisen torjuntatoimissa avustaminen. Viraston tehtävänä on myös edistää jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä i) kehittämällä ja pitämällä yllä unionin alusten kaukotunnistusta ja seurantaa koskevaa unionin tietokeskusta ja unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet), ii) ilmoittamalla toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja unionin elimille aluksen sijaintija maahavaintotietoja ja iii) antamalla operatiivista tukea vakaviin tai hyvin vakaviin merionnettomuuksiin liittyvien tutkimusten suorittamisessa. EMSA:n lisätehtävien on määrä tuottaa perusteltua lisäarvoa eivätkä ne saa johtaa toimien päällekkäisyyteen eivätkä vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuksiin. Ne liittyvät i) merivesien hyvän tilan saavuttamiseen, ii) alusten tuottamiin kasvihuonekaasupäästöihin, iii) yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseen EU:n merialalle, iv) öljyn- ja kaasunporauksessa käytettävien liikkuvien offshore-laitteistojen mahdollisesti aiheuttamiin uhkiin, v) sisävesialusten luokituslaitoksia koskevien tietojen antamiseen ja vi) merenkulkualan koulutuksen parhaiden käytäntöjen vapaaehtoisen vaihdon edistämiseen. Faktatietoja Euroopan unionista

4 3. Kolmas meriliikenteen turvallisuuspaketti Neuvosto ja parlamentti pääsivät tiiviiden neuvottelujen jälkeen joulukuussa 2008 sopimukseen kolmannesta lainsäädäntöpaketista, joka sisältää kaksi asetusta ja viisi direktiiviä: satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin 2009/16/EY (annettu 23. huhtikuuta 2009) uudelleenlaatiminen, jonka nojalla tarkastuksia tehdään useammin ja tehokkaammin soveltaen uusia riskiperusteisia seurantajärjestelyjä lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta 23. huhtikuuta 2009 annettu direktiivi 2009/21/EY, jolla valvotaan tehokkaammin, että jäsenvaltion lipun alla purjehtivat alukset noudattavat sääntöjä alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin muuttamisesta 23. huhtikuuta 2009 annettu direktiivi 2009/17/EY, jolla pyritään parantamaan merihätään joutuneiden alusten suojapaikkojen järjestelmää ja kehittämään SafeSeaNet-järjestelmää alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23. huhtikuuta 2009 annettu asetus (EY) N:o 391/2009 ja direktiivi 2009/15/EY, joiden tarkoituksena oli luoda riippumaton laadunseurantajärjestelmä, joka poistaisi maailman aluskannan tarkastus- ja hyväksyntämenettelyjen merkittävät puutteet direktiivi 2009/18/EY (annettu 23. huhtikuuta 2009) meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista sekä merellä tehtävien tarkastusten periaatteista ja havaintojen keräämisjärjestelmästä asetus (EY) N:o 392/2009 (annettu 23. huhtikuuta 2009) merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa direktiivi 2009/20/EY (annettu 23. huhtikuuta 2009) alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten. C. Alusten ja satamarakenteiden turvavalvonta Syyskuun 11. päivänä 2001 tehtyjen terrori-iskujen seurauksena IMO:n vuonna 2002 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin alusten ja satamarakenteiden kansainvälinen turvasäännöstö (ISPSsäännöstö) ja tarkistettiin myös muita kansainvälisiä sopimuksia. Tavoitteena on parantaa alusten ja satamien suojelua erityisesti terrorihyökkäyksiltä. Asetuksella (EY) N:o 725/2004 (annettu 31. maaliskuuta 2004) haluttiin varmistaa IMO:n päätösten yhtenäinen tulkinta ja täytäntöönpano. Äskettäin komissio ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja antoivat Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen tiedonannon aiheesta Tavoitteena kansainvälisten merialueiden avoimuus ja turvallisuus: Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian osatekijät (JOIN(2014)0009). EUROOPAN PARLAMENTIN ROOLI Parlamentti on tukenut voimakkaasti meriturvallisuuden alalla tehtyjä aloitteita ja edistänyt alan kehitystä omilla ehdotuksillaan. Erika-öljysäiliöaluksen onnettomuuden jälkeen parlamentti kehotti komissiota 20. tammikuuta ja 2. maaliskuuta 2000 antamissaan päätöslauselmissa tekemään konkreettisia ehdotuksia meriturvallisuuden parantamiseksi. Se antoi tukensa näin syntyneille merenkulun turvallisuutta koskeville Erika I- ja Erika II -lainsäädäntöpaketeille. Lainsäädäntömenettely saatiin pikaisesti päätökseen, ja parlamentti varmisti tärkeiden parannusten toteuttamisen. Faktatietoja Euroopan unionista

5 Espanjassa vuonna 2002 tapahtuneen Prestige-öljysäiliöaluksen onnettomuuden jälkeen parlamentti päätti perustaa meriturvallisuuden parantamista käsittelevän väliaikaisen valiokunnan. Valiokunnan huhtikuussa 2004 annetussa lopullisessa mietinnössä parlamentti antoi useita suosituksia kattavan ja johdonmukaisen meriliikennepolitiikan määrittelemiseksi muun muassa seuraavien toimien pohjalta: vaatimuksia noudattamattomien alusten kieltäminen, koko meriliikenneketjun kattavan siviilioikeudellisen vastuujärjestelmän käyttöönotto ja merenkulkijoiden elin- ja työolosuhteiden sekä koulutuksen parantaminen. Parlamentti myös kehotti perustamaan eurooppalaisen rannikkovartioston ja järjestämään pakollisen luotsauksen ympäristön kannalta herkillä ja vaikeasti navigoitavilla merialueilla. Se vaati, että jäsenvaltioihin luodaan selkeä päätöksenteko- ja johtorakenne merionnettomuuksien käsittelemiseksi muun muassa suojapaikan tai hätäsataman pakollista osoittamista varten. Kahden kolmanteen meriturvallisuuspakettiin kuuluneen ehdotuksen lippuvaltiota koskevat vaatimukset ja siviilioikeudellinen vastuu käsittely oli jonkin aikaa pysähdyksissä neuvostossa, mutta parlamentti onnistui jatkuvan painostuksen avulla varmistamaan, että kaikista kolmannen paketin ehdotuksista päästiin sopimukseen samalla kun komission alkuperäisten ehdotusten pääkohdat säilytettiin. Alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmää koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä parlamentti varmisti, että jäsenvaltioita vaaditaan nimeämään viranomainen, joka tekee päätöksiä siitä, kuinka alusten haaksirikkoja voidaan estää ja minkä sataman olisi vastaanotettava apua tarvitseva alus. Parlamentti oli aiemmin vaatinut useaan otteeseen suojapaikkojen oikeudellista järjestelmää, jota pidetään välttämättömänä edellytyksenä merenkulun turvallisuuden parantamiseksi. Parlamentti on näin ollut meriliikenteen ensimmäisestä ja toisesta turvallisuuspaketista lähtien ja meriturvallisuuden parantamista käsittelevän väliaikaisen valiokunnan toiminnan ajan (2004) aina kolmannen turvallisuuspaketin hyväksymiseen saakka liikkeelle panevana voimana näkyville parannuksille, joilla laivaliikenteestä on tehty turvallisempaa. EMSA:a koskevassa lainsäädäntöpäätöslauselmassaan parlamentti kehotti laajentamaan viraston toimintaa. Se suositteli erityisesti, että viraston liikenteenvalvontajärjestelmillä voitaisiin edistää esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen perustamista, jonka ansiosta tavaroita ja matkustajia voitaisiin kuljettaa meriteitse jäsenvaltioiden välillä samoin muodollisuuksin kuin maanteitse matkustettaessa. Parlamentti tuki EMSA:a äskettäin esittämällä tarkistuksia komission ehdotukseen asetukseksi viraston monivuotisesta rahoituksesta (COM(2013)0174). Parlamentti ehdotti erityisesti, että viraston määrärahoja lisätään 25 miljoonaa euroa (yhteensä 185 miljoonaan euroon) kaudeksi Christina Ratcliff 11/2015 Faktatietoja Euroopan unionista