Matkailun satelliittitilinpito Suomessa 1999

Transkriptio

1 1 Matkailun satelliittitilinpito Suomessa 1999

2 2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO 3 2. MATKAILUN SATELLIITTITILINPITO (TSA) Matkailun satelliittitilinpito EU:ssa 4 3. KÄSITTEITÄ, MÄÄRITELMIÄ JA RAJAUKSIA Kansantalouden tilinpito Matkailu Matkailija Matkailuun liittyvä kulutus Matkailuelinkeino ja -tuotanto Matkailutyöllisyys Kiinteän matkailupääoman muodostus Julkinen matkailukulutus SATELLIITTITILINPITO SUOMESSA Kansantalouden tilinpito Matkustustase Matkailutilastot Rajahaastattelututkimus Alueelliset matkailun tulo- ja työllisyysselvitykset Matkailun suhdannebarometri Henkilöliikennetutkimus SATELLIITTITILINPIDON TAULUKOT Taulukoiden rakenne Taulukko 1: Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa (Inbound tourism consumption) Taulukko 2: Kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa (Domestic tourism consumption) Taulukko 3: Suomalaisten matkailijoiden kulutus ulkomailla (Outbound tourism concumption) Taulukko 4: Matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain (Internal tourism concumption, by products and types of tourism) Taulukko 5: Matkailuelinkeinon tuotanto ja tulonmuodostustaulukko (Production accounts of tourism industries and other industries) Taulukko 6: Kotimainen matkailutarjonta ja kysyntä ( Domestic supply and internal tourism consumption, by products) Taulukko 7: Matkailutyövoima (Employment in the tourism industries) Taulukko 8: Kiinteän pääoman muodostus ( Tourism gross fixed capital formation of tourism industries and other industries) Taulukko 9: Julkinen matkailukulutus ( Tourism collective consumption, by functions and levels of government) Taulukot 10A-D: Muut mittarit (Non-monetary indicators) JOHTOPÄÄTÖKSET ENGLISH SUMMARY Background Data sources Tables Tourism demand Tourism supply Conclusions 32

3 3 1. JOHDANTO Tämä raportti on jatkoa jo vuonna 1998 alkaneelle projektille, jonka tavoitteena on selvittää mahdollisuudet kehittää Suomeen kansainvälisten suositusten mukainen matkailun satelliittitilinpito. Sekä Maailman matkailujärjestö (World Tourism Organization, WTO) että OECD kehittivät omia matkailun satelliittitilinpitomallejaan 1990-luvulla. WTO:n kehittämän mallin mukainen manuaali hyväksyttiin pääosiltaan YK:n tilastokomiteassa vuoden 2000 maaliskuussa. WTO:n lisäksi käsikirjan viimeistelyyn osallistuivat OECD ja EU:n tilastovirasto EUROSTAT. Suomi on seurannut kansainvälistä kehitystä ja samalla muokannut ja jalostanut omia menetelmiään. Tästä syystä tässä raportissa esitetyt luvut eivät suoraan ole vertailukelpoisia edellisen raportin lukujen kanssa. Laskelmia on tarkennettu ja uusia tietolähteitä on otettu käyttöön, jotta saatavilla olisi luotettavampaa tietoa matkailusta osana Suomen kansantaloutta. Matkailun satelliittitilinpidon lähtökohtana on matkailuelinkeinon moninaisuus - matkailu muodostuu monesta toimialasta. Se tuottaa majoitus- ja ravitsemispalveluja, matkamuistoja, kuljetusta sekä muita tuotteita matkailijoille. Tästä syystä matkailuelinkeinosta on käsitteellisesti vaikeampi puhua kuin esimerkiksi autoteollisuudesta. Semantiikka ja väärinkäsitykset määrittelyissä ovat osa matkailuelinkeinon identiteetti- ja tunnistamisongelmaa. Matkailuelinkeinolla on lisäksi tilastollinen ongelma, koska se koostuu majoituksesta, ravitsemispalveluista, kuljetuksesta, vapaa-ajan palveluista, vähittäiskaupasta jne. leikaten monia toimialoja. Matkailuelinkeinoa ei pystytä erottamaan suoraan tilastoista, vaan se on nähtävä osuuksina esimerkiksi kuljetustoimialan sisällä. Matkailun satelliittitilinpito koostuu taulukoista, jotka kuvaavat matkailukysyntää, - tuotantoa, -työllisyyttä, kiinteän omaisuuden muodostusta sekä julkisia kulutusmenoja matkailuun. Suositusten mukaan matkailun satelliittitilinpidon tulee olla: yhtenevä kansantalouden tilinpidon kanssa yleinen, mahdollisimman täydellinen ja joustava viitekehys työkalu, jolla mitataan matkailun taloudellista järjestelmää ja sen roolia kansantaloudessa. Kansantalouden tilinpidon katsotaan olevan ydin ja sitä täydentävien tilastojen sen "satelliitteja, ja tästä on syntynyt termi matkailun satelliittitilinpito. Projektin käytännön toteutuksesta on vastannut Etelä-Suomen Matkailun Kehitys Oy yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön, Matkailun Edistämiskeskuksen, Tilastokeskuksen, Suomen Pankin ja Suomen Hotelli- ja ravintolaliiton asiantuntijoiden kanssa. Projektia rahoittavat kauppa- ja teollisuusministeriö ja Matkailun edistämiskeskus. Erityiset kiitokset tekijät haluavat osoittaa yliaktuaari Ritva Marinille ja suunnittelija Olli Savelalle Tilastokeskuksesta. Helsingissä elokuussa 2001

4 4 2. MATKAILUN SATELLIITTITILINPITO (TSA) Maaliskuussa 2000 YK:n tilastokomitea hyväksyi WTO:n, OECD:n ja EUROSTAT:in yhteisen manuaalin matkailun satelliittitilinpidosta. Manuaali loi pohjan kansainvälisesti vertailukelpoisten satelliittitilinpitojen luomiselle. Syyskuussa 2000 OECD julkaisi manuaalin Measuring the Role of Tourism in OECD countries. The OECD Manual on Tourism Satellite Accounts and the Employment Module. Se on pääpiirteissään yhdenmukainen YK:n hyväksymän yhteisen mallin kanssa Matkailun satelliittitilinpito EU:ssa EU:n tilastovirastossa EUROSTAT:issa matkailutilastoja käsitellään EU/EEA maiden edustajista koostuvassa työryhmässä. TSA:ta valmistellaan matkailutilastojen metodologisia kysymyksiä käsittelemään muodostetussa Task Forcessa. Varsinaista EUdirektiiviä TSA:sta ei vielä ole näköpiirissä, mutta EU tukee jäsenmaiden omia ponnistuksia TSA:n kehitystyössä antamalla asiantuntija-apua. EUROSTAT laatii myös tekniset käsikirjat TSA:n soveltamisesta ja työllisyyden mittaamisesta EU-maissa. EUROSTATin lähtökohtana on tarvittavien tietojen kartoittaminen ja EU:n lainsäädäntöön perustuvan tietotuotannon hyväksikäyttö. Syyskuussa 2000 EUROSTAT teki EU/EEA -maille kyselyn matkailun satelliittitilinpitoon liittyvistä suunnitelmista ja tietojen saatavuudesta. Kyselyyn vastanneista 11 maasta Ruotsissa ja Norjassa matkailun satelliittitilinpitoa tuotetaan jo säännöllisesti. Itävalta, Tanska, Italia, Espanja ja Portugali suunnittelevat TSA:n aloittamista lyhyellä tai keskipitkällä aikajaksolla, Ranska pitkällä aikavälillä. Saksalla ja Luxemburgilla ei tällä hetkellä ole suunnitelmia TSA:n suhteen. Suomi vastasi kyselyyn mutta ei ottanut kantaa satelliittitilinpidon aloittamista koskevaan aikatauluun. Satelliittitilinpidon kehittämisen lähtökohdaksi määritellään tarvittavien tietojen tunnistaminen sekä olemassa olevien lähteiden tutkiminen. TSA:ta voidaan lähteä laatimaan asteittain niin, että ensimmäisessä vaiheessa valitaan ne taulukot ja aggregaatit, joihin on tietoa saatavilla. Minimivaatimuksena on kuitenkin matkailun kysyntää ja tarjontaa esittävän taulukon (taulukko 6) kokoaminen. Tämän lisäksi Eurostatin kyselyssä ensisijaisen tärkeinä pidettiin ulkomaista ja kotimaista matkailukysyntää kuvaavia taulukoita (taulukot 1 ja 2) sekä matkailutoimialojen tuotantotaulukkoa (taulukko 5). Seuraavina tärkeysjärjestyksessä olivat matkailukulutuksen yhteenvetotaulukko (taulukko 4) sekä työllisyyttä kuvaava taulukko (taulukko 7). Vähemmän tärkeinä pidettiin ulkomaisten matkailupalvelujen kysyntää (taulukko 3) ja matkailun fyysisiä indikaattoreita (taulukko 10). Matkailutoimialojen investointien ja julkisen matkailukulutuksen mittaaminen (taulukot 8 ja 9) voidaan siirtää myöhempään ajankohtaan, koska näitä koskevat kansainväliset suositukset vaativat vielä kehittämistä

5 5 Kansantalouden tilinpito ja matkailutilastot muodostavat matkailun satelliittitilinpidon keskeisen tietopohjan. TSA:n laatiminen edellyttää yhteistyötä näistä tiedoista vastaavien yksiköiden kesken. Koska matkailutilastojen tuotantoon tai rahoitukseen voi osallistua tilastovirastojen lisäksi muita julkisia tai yksityisiä laitoksia, useat matkailun satelliittitilinpidon aloittamista suunnittelevat maat aikovat perustaa sekä organisaatioiden sisäisiä että muiden viranomaisten välisiä työryhmiä hankkeen toteuttamiseksi 3. KÄSITTEITÄ, MÄÄRITELMIÄ JA RAJAUKSIA 3.1. Kansantalouden tilinpito Kansantalouden tilinpito perustuu Yhdistyneiden Kansankuntien suosituksiin. Kansantalouden tilipidon avulla mitataan mm. kansantalouden tuotantoa. Suomen kansantalouden tilinpidossa tuotannon arvo lasketaan summaamalla toimialoittaiset arvonlisäykset. Tuotos on talouden tiettynä aikana tuottamien tuotteiden rahamääräinen summa. Se vastaa yrityksissä suurin piirtein liikevaihtoa. Arvonlisäys saadaan, kun tuotoksesta vähennetään välituotekäyttö (raaka-aineet ja muut ostot). Eli yritysten myyntituotoista vähennetään ostot muilta ja saadaan lisä (jalostusarvo), jonka yritykset ovat tuotantoon luoneet Matkailu WTO:n määritelmän mukaan matkailu on toimintaa, jossa ihmiset matkustavat ja oleskelevat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevassa paikassa korkeintaan yhden vuoden ajan vapaa-ajan vietto-, liikematka- tai muussa tarkoituksessa. Matkailu voidaan jakaa kolmeen pääryhmään esimerkiksi seuraavan luokittelun mukaisesti: kotimaanmatkailu (domestic tourism), johon määritellään kuuluvaksi Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden matkailu ainoastaan Suomessa, mutta tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella. Ulkomailta tuleva matkailu (inbound tourism), johon määritellään kuuluvaksi ulkomailla pysyvästi asuvien henkilöiden matkailu Suomessa (ja tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella). Ulkomaanmatkailu (outbound tourism), johon määritellään kuuluvaksi Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden matkailu Suomen ulkopuolella (ja tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella).

6 6 Näitä ryhmiä yhdistelemällä voidaan johtaa edelleen seuraavat ryhmät: Suomen sisäinen matkailu (internal tourism), kotimaanmatkailu ja ulkomailta Suomeen suuntautuva matkailu suomalaisten matkailu (national tourism), kotimaanmatkailu ja Suomesta ulkomaille suuntautuva matkailu kansainvälinen matkailu (international tourism), Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen suuntautuva matkailu Näiden samojen ryhmien määritelmiä voidaan käyttää soveltavasti puhuttaessa jonkin tietyn alueen matkailusta. Kuva 1. Matkailun muodot, Lähde: WTO, Recommendations on Tourism Statistics 3.3. Matkailija WTO määrittelee matkailijaksi henkilön, joka matkustaa tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle korkeintaan yhden vuoden ajaksi vapaa-ajan, työn tai jonkin muun syyn vuoksi, ei kuitenkaan harjoittamaan sellaista toimintaa, josta hänelle maksetaan palkkaa matkan kohteessa. Tavanomaiseksi elinpiiriksi määritellään henkilön koti-, työ- ja opiskelupaikkakunta tai muuten säännöllisesti (ja usein) vierailtu paikka. Matkat ja oleskelu vapaa-ajan asunnolla lasketaan matkailuun siltä osin kuin ne täyttävät elinpiirin ulkopuolelle kohdentuvien matkojen kriteerit. Muut matkustajat, joita ei voida määritellä matkailijoiksi esitettyjen perusteiden mukaisesti, jäävät matkailutilastoinnin ulkopuolelle (esim. pakolaiset ja siirtotyöläiset). Matkailijat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: kansainväliset matkailijat (international visitors), matkustavat toiseen maahan, joka ei ole heidän tavanomaista elinympäristöään. Kansainväliset matkailijat voidaan jakaa edelleen yöpyjien ja päivämatkailijoiden ryhmiin. kotimaan matkailijat (domestic visitors), matkustavat asuinmaansa rajojen sisäpuolella. Kotimaan matkailijat voidaan myös jakaa edelleen yöpyjien ja päivämatkailijoiden ryhmiin.

7 Matkailuun liittyvä kulutus Matkailun taloudellisia vaikutuksia tulee mitata niin matkailutoimialojen tuotannon kuin matkailijoiden kysynnän mukaan, koska matkailuelinkeino tuottaa palveluita ja tuotteita myös paikalliseen tarpeeseen. Esimerkiksi kaikki ravintolasektorin tuotanto ei ole matkailusta johtuvaa vaan se sisältää myös paikallisten asiakkaiden kulutusta. Matkailumeno on tavaroiden tai palvelujen arvo, jonka matkailija käyttää matkaansa varten, matkansa aikana tai välittömästi matkan jälkeen tai joka käytetään matkailijan tarpeiden tyydyttämiseksi. Matkailumenoa voi syntyä myös vapaa-ajanasuntojen ylläpidosta ilman, että varsinainen matkailun määritelmä täyttyy. Vapaa-ajanasuntojen hankinta määritellään investoinniksi, eikä sitä lasketa mukaan matkailumenoihin. Kestohyödykkeiden sisällyttäminen matkailumenoihin riippuu hyödykkeestä. Esimerkiksi matkalaukulle ei todennäköisesti ole muuta kuin matkailullista käyttöä, sen sijaan henkilöautoa käytetään niin matkailullisiin tarkoituksiin kuin muuhunkin käyttöön. Matkailukulutukseen lasketaan mukaan kaikki menot matkan aikana tavaroihin ja palveluihin (myös elintarvikkeiden ja bensiinin hankinta) olivat ne sitten matkailijan itsensä tai jonkun muun maksamia. Mukaan lasketaan myös matkaan liittyvät menot ennen matkaa ja matkan jälkeen sekä matkailun kestokulutushyödykkeet (tourism single-purpose consumer durables), kuten matkalaukut riippumatta hankinnan ajankohdasta. Matkailijan itsensä tai hänen puolestaan maksettujen menojen lisäksi matkailukulutukseen lasketaan mukaan yritysten (ml. valtion ja muiden julkisten laitosten) matkailumenot sekä matkailuun liittyvät sosiaaliset tulonsiirrot. Matkailukulutukseen ei lasketa seuraavia menoja: Maksuja, jotka eivät liity kulutushyödykkeiden ja palveluiden ostoon, kuten: verot ja maksut, joita ei kanneta tuotteista (arvonlisävero on kulutusta) korot, vaikka ne liittyisivät matkasta aiheutuneisiin menoihin rahallisen tai kiinteän omaisuuden hankkiminen, esim. maa-alueet, kiinteistöt ja taide-esineet maksuosoitukset hyväntekeväisyyteen tai yksityisille henkilöille, jotka eivät liity tavaroiden ja palveluiden maksuihin Kaupalliseen tarkoitukseen tehdyt hankinnat kuten jälleenmyyntiin tai tuotantoprosessiin hankitut välilliset tuotteet Arvioitaessa matkailun taloudellista merkitystä koko kansantalouden kannalta matkailun kokonaismenojen tulee sisältää matkailijoiden ja työnantajien kulutuksen lisäksi matkailun julkiset menot (tourism collective consumption), kuten eräiden palvelujen tuottamiseen käytetyt mahdolliset tuet (matkailuneuvonta) sekä matkailupääomien muodostamisesta (tourism gross fixed capital formation) aiheutuneet kulut.

8 Matkailuelinkeino ja -tuotanto Matkailuelinkeinon ja -tuotteen määrittely ja luokittelu on ongelmallista, koska matkailu koostuu monesta eri elinkeinosta. Teoreettisesti lähes kaikkia tuotteita voidaan myydä matkailijoille ja siksi useimmat elinkeinot eli toimialat ovat tekemisissä joko suoraan tai epäsuorasti matkailun kanssa. Tyypilliset matkailutoimialat ovat riippuvaisia matkailusta ja toisaalta myös välttämättömiä matkailulle. Luokittelu perustuu kansantalouden tilinpidossa käytettyyn toimialaluokitukseen ja pääpiirteissään se pitää sisällään seuraavat toimialat: henkilöliikennepalvelut, majoitus- ja ravitsemistoiminnan ja tietyt virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan palvelut. Epätyypillisistä matkailutoimialoista tärkeimpänä voidaan pitää vähittäiskauppaa. Matkailutuotannon kuvaamiseksi voidaan käyttää kolmea erilaista indikaattoria, jotka eroavat toisistaan hiukan, mutta myös täydentävät toisiaan. (Lähde: Eurostat, OECD, WTO, UN, 2001: Tourism Satellite Account Recommended Methodological Framework, s ) 1. Matkailuelinkeinon arvonlisäys (Value Added of the Tourism Industries) Matkailuelinkeinon arvonlisäys esittää matkailulle tyypillisten toimialojen kokonaisarvonlisäyksen, riippumatta siitä onko kaikki tai vain osa tuotoksesta suunnattu matkailijoille. Indikaattoria käytetään ilmaisemaan tuotantotoiminnan laajuutta, mutta se ei osoita matkailun merkitystä kansantaloudelle. 2. Matkailun arvonlisäys (Tourism Value Added, TVA) Matkailun arvonlisäys kuvaa kaikkien toimialojen arvonlisäystä, jonka matkailukulutus aikaansaa. TVA sisältää esimerkiksi ravintoloiden arvonlisäyksestä sen osuuden, joka on matkailijoiden aikaansaamaa. TVA sisältää myös matkailua sivutoimintanaan harjoittavien tuottajien toissijaisen arvonlisäyksen, joka syntyy matkailukulutuksesta, esim. maatilamatkailu. Matkailun arvonlisäystä määritettäessä käytetään hyväksi toimialakohtaisia matkailun prosenttiosuuksia kokonaistuotannosta. 3. Matkailukulutuksen aikaansaama BKT (Tourism GDP) Bruttokansantuote ilmaisee kansantalouden tuotantotoiminnan aikaansaaman arvonlisäyksen (perushinnoin), johon on lisätty tuotannon ja tuonnin verot ja vähennetty tukipalkkiot. Matkailukulutuksen aikaansaama BKT kuvaa näin ollen matkailuelinkeinon sekä muun matkailukulutukseen liittyvän toiminnan aikaansaamaa arvonlisäystä (perushinnoin), johon on lisätty näiden toimintojen tuotannon ja tuonnin verot ja vähennetty tukipalkkiot.

9 9 Seuraavassa taulukossa on esitetty näiden kolmen indikaattorin keskinäiset suhteet. Taulukko 1. Matkailun taloudellisten indikaattoreiden väliset suhteet Arvonlisä, joka muodostuu matkailunelinkeinon matkailijoille suunnatusta tuotannosta Arvonlisä, joka muodostuu matkailunelinkeinon ei-matkailijoille suunnatusta tuotannosta Arvonlisä, joka muodostuu muun kuin matkailunelinkeinon matkailijoille suunnatusta tuotannosta Arvonlisä, joka muodostuu muun kuin matkailunelinkeinon ei-matkailijoille suunnatusta tuotannosta Matkailukulutuksen aikaansaamat tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot Matkailuelinkeinon arvolisäys Matkailun arvonlisäys (perushintaan) Matkailukulutuksen aikaansaama BKT (markkinahintaan) huomioidaan huomioidaan huomioidaan huomioidaan ei huomioida ei huomioida ei huomioida huomioidaan huomioidaan ei huomioida ei huomioida ei huomioida ei huomioida ei huomioida huomioidaan Lähde: Tourism Satellite Account: Recommended Methodolical Framework, EU, OECD, WTO, UN, 2001, sivu 71 Matkailun merkitystä eri toimialoille voidaan mitata ns. matkailun prosenttiosuuksien avulla, joka ilmoittaa kuinka suuri osuus tietyn toimialan tuotoksesta on matkailun aikaansaamaa ja mikä on paikallista kysyntää. Matkailun prosenttiosuus saadaan yrityksille suunnatusta kyselystä Matkailutyöllisyys Matkailun satelliittitilinpidon tarkoituksena on tuottaa tietoa myös matkailun aikaansaamista työllisyysvaikutuksista. Työllisyys on tuotantosidonnainen tekijä, mutta matkailukysynnän aikaansaaman työllisyyden osalta on kuitenkin otettava huomioon, että matkailutyöpaikkojen määrä ei ole suoraan johdettavissa matkailun arvonlisäyksestä tai matkailun bkt:sta. Matkailun työllistävän vaikutuksen mittaaminen vaatii vielä menetelmällistä kehittämistä, joten toistaiseksi matkailun työllisyyttä kuvaavassa taulukossa esitetään matkailulle tyypillisten toimialojen työpaikkojen kokonaismäärät Kiinteän matkailupääoman muodostus Kiinteän pääoman muodostuksen mittaaminen suoritetaan kahdessa vaiheessa. Ensin määritellään ne pääomahyödykkeet, jotka ovat selkeästi matkailullisia. Toisessa vaiheessa määritellään matkailun osuus ko. hyödykkeisiin tehtävien investointien määrästä. Toistaiseksi TSA huomioi vain kaksi indikaattoria: Kaiken tuotannollisen toiminnan matkailuun tyypillisesti liittyvän kiinteän bruttopääoman muodostus. Matkailun kiinteän pääoman muodostus, johon sisältyy edellisen lisäksi matkailuelinkeinon investoinnit muuhun kuin matkailutoimintaan.

10 Julkinen matkailukulutus Myös julkisen sektorin matkailumenot on huomioitava mitattaessa matkailun taloudellista merkitystä kokonaisuutena. Julkisen sektorin osuus matkailun kehittäjänä ja hallinnoijana on merkittävä. Julkisten toimintojen arvo tulee ilmoittaa ko. toimintojen kulujen arvona. 4. SATELLIITTITILINPITO SUOMESSA 4.1. Kansantalouden tilinpito Tilastokeskuksen kokoamasta kansantalouden tilipidosta saadaan tuotosta, arvonlisäystä, hintatason kehitystä, investointeja, työllisyyttä ja palkkoja koskevaa tietoa toimialoittain. Kansantalouden tilinpidosta käy ilmi mm. kansantalouden aktiviteettien muutos ja kansantalouden rakenne. Kansantalouden tilinpito on kansanvälisesti ajateltuna yhteinen kieli eri maiden kansantalouksien mittaamiseksi. Vuonna 1996 päätettiin EU-maiden tilinpitojärjestelmän, European System of Accounts (ESA-95), käyttöönotosta. Tämän järjestelmä on käytössä myös Suomessa. Euroopan järjestelmä on yhdenmukainen YK:n suositusten mukaisen System of National Accounts (SNA 93) kanssa. Matkailun satelliittitilinpitoon kansantalouden tilipidosta saadaan toimialakohtaiset tiedot tuotoksesta, arvonlisäyksestä sekä työllisyydestä. Samoin kansantalouden tarjonta- ja käyttötauluja voidaan käyttää matkailun satelliittitilinpidossa, kun ne valmistuvat vuonna Matkustustase Suomen ja ulkomaiden välistä kauppaa kuvaavassa maksutaseessa on palvelujen tuontia ja vientiä osoittavassa osassa kaksi kansainväliseen matkailuun liittyvää tuloerää: matkailu (travel) ja henkilöliikenteen kuljetukset (passenger transport). International Monetary Fund in maksutasekäsikirjan mukaan (IMF: BPM5) kohtaan matkailu sisältyy kaikki ulkomaanmatkalla kohdemaassa ostetut tavarat ja palvelut lukuun ottamatta maiden välisiä matkoja, jotka kuuluvat henkilöliikenteen kuljetuksiin. Tämä koskee myös pakettimatkoja. Kuljetuspalveluihin sisältyvät kaikki menot liikennevälineissä matkan aikana, myös niissä tehdyt ostokset. Poikkeuksellisesti risteilyt ja niihin liittyvä kulutus sisältyvät kuitenkin kohtaan matkailu. Matkailun satelliittitilinpidossa ulkomaisten matkailijoiden kokonaiskulutus muodostuu näistä kahdesta maksutaseen palveluihin kuuluvasta tuloerästä: matkailupalvelujen ja henkilöliikenteen kuljetuspalvelujen viennistä eli matkustustaseen ja henkilöliikennetaseen tuloista. Eräiltä osin maksutaseessa matkailuun liittyvä kulutus on määritelty WTO:n matkailumääritelmää laajemmin ja siihen lasketaan mukaan myös kausityöntekijöiden (seasonal workers) ja rajatyöntekijöiden (border workers) sekä eräiden muiden työntekijäryhmien kulutus. Samoin mukaan lasketaan opiskeluun ja sairaanhoitoon liittyvä kulutus matkan kestosta riippumatta.

11 11 Vuonna 1999 Suomessa siirryttiin käyttämään matkustustaseen keskeisinä aineistoina matkailijoille tehtäviä haastattelututkimuksia (Rajahaastattelututkimus ja Suomalaisten matkatutkimus) entisten pankkien ulkomaisten maksujen aineistojen sijaan. Tässä yhteydessä matkustustaseen laatiminen siirrettiin Suomen Pankista Tilastokeskukseen Matkailutilastot Tilastokeskus tuottaa kahta matkailua kuvaavaa tilastoa: majoitustilastoa ja Suomalaisten matkatutkimusta. Majoitustilasto sisältää tietoja rekisteröityjen majoitusliikkeiden kapasiteetista ja kapasiteetin käytöstä sekä majoitusliikkeisiin saapuneista vieraista ja yöpymisistä majoitusmuodoittain eriteltyinä. Matkailun satelliittitilinpitoa varten majoitustilastosta saadaan tietoa matkailijoiden määristä ja yöpymisistä rekisteröidyissä majoitusliikkeissä asuinmaittain ja matkan tarkoituksen mukaan eriteltyinä. Majoitustoimintaa kuvaavat kuukausi- ja vuositason tilastot esitetään Matkailutilasto- julkaisussa. Suomalaisten matkatutkimus on otospohjainen haastattelututkimus, jolla kerätään tietoa vuotiaiden matkailusta. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki yöpymisen sisältävät matkat kotimaassa ja ulkomaille sekä ulkomaille tehdyt päivämatkat. Kotimaan päivämatkoja lukuun ottamatta tutkimus antaa kattavan kuvan suomalaisten matkailun yleisyydestä. Matkat on ryhmitelty seuraavasti: vapaa-ajanmatkat kotimaassa ja ulkomaille, työ- ja kokousmatkat kotimaassa ja ulkomaille, risteilymatkat sekä matkat omalle mökille ja sukulaisten tai tuttavien luo. Vuositason tiedot julkaistaan Suomalaisten matkailujulkaisussa. Matkatutkimus ja majoitustilasto ovat nykyisin keskeisiä aineistoja matkustustaselaskelmissa Rajahaastattelututkimus Rajahaastattelututkimus on Tilastokeskuksessa MEKin toimeksiannosta ulkomaisille matkailijoille tehtävä haastattelututkimus. Tavoitteena on tuottaa tietoa vuoden aikana Suomessa käyneiden ulkomaisten matkailijoiden kokonaismääristä, ikä- ja sukupuolijakaumista, matkan tarkoituksesta, saapumisen syistä, oleskelun kestosta ja Suomessa käytetystä rahamäärästä. Haastatteluja tehdään kaikilla tärkeimmillä maahan saapumispaikoilla lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja itä-rajalla Nuijamaan pohjoispuolella olevia rajanylityspaikkoja Rajahaastattelu antaa kattavan kuvan Suomeen suuntautuvasta matkailusta, koska se sisältää myös päivämatkailijat sekä sukulaisten tai tuttavien luona yöpyvät matkailijat tai yksityisissä vuokramökeissä, jotka jäävät majoitustilaston ulkopuolelle. Majoitustilasto peittää arviolta noin % kaikista Suomeen saapuvista matkailijoista päivämatkailijat mukaan lukien. Rajahaastattelututkimus on tärkein ulkomaisten matkailijoiden kokonaismäärää ja kulutusta kuvaava tietolähde. Rajahaastattelusta saatavia tietoja käytetään myös matkustustaseen matkailutulolaskelmissa.

12 Alueelliset matkailun tulo- ja työllisyysselvitykset Suomen Matkailun Kehitys Oy ja sen tytäryhtiöt ovat tehneet lukuisia alueellisia matkailun tulo- ja työllisyysselvityksiä (MTT) eri puolella Suomea. Malli perustuu matkailijahaastatteluihin, yrityskyselyyn sekä kotitalouksille tehtyyn kyselyyn. MTT-malli sisältää myös ns. siirretyn kulutuksen, koska se mittaa aina tietyn alueen matkailutuloa. MTT-mallin avulla tehdyt alueelliset selvitykset tuottavat muita tietolähteitä täydentävää tietoa matkailijoiden määrästä ja kulutuksesta. Mallin avulla voidaan määritellä mm. matkailun osuudet toimialakohtaisesti Matkailun suhdannebarometri Suomen Matkailun Kehitys Oy julkaisee vuosittain matkailun suhdannebarometrin, joka antaa ajankohtaista tietoa matkailuelinkeinon tilasta ja lähiajan kehitysodotuksista sekä yritystyypeittäin että maakunnittain esitettyinä. Matkailun suhdannebarometri pohjautuu vuosittain toistuvaan valtakunnalliseen suhdannetiedusteluun, jossa otetaan yhteyttä kaikkiaan noin 2500 yritykseen kirjeitse ja puhelimitse. Barometristä saadaan mm. toimialakohtainen matkailun prosenttiosuus sekä arvioita matkailukohteiden asiakas- ja yöpymismääristä sekä yritysten investointien suuruudesta Henkilöliikennetutkimus Liikenne- ja viestintäministeriön (ent. liikenneministeriö) toimeksiannosta noin viiden vuoden välein tehtävissä henkilöliikennetutkimuksissa selvitetään suomalaisten liikkumista. Vuonna Viatek Oy:n tekemän tutkimuksen aineisto kerättiin puhelinhaastatteluin ympärivuotisesti kaikkina vuoden päivinä. Otoskoko oli henkilöä, joista 64% vastasi kyselyyn. Tutkimuksesta tilattiin erillisajo kotimaan päivämatkoista matkailun satelliittitilinpitoa varten. Päivämatkoilla tarkoitettiin kotimaanmatkoja, joissa matkan lähtö- ja määräpaikan välinen kulkuetäisyys on vähintään sata kilometriä ja paluu lähtöpaikkaan tapahtuu saman päivän sisällä. Meno ja paluu yhdessä muodostavat yhden päivämatkan. Mikäli paluu ei tapahdu saman päivän aikana, matkaa ei lueta päivämatkaksi. 5. SATELLIITTITILINPIDON TAULUKOT Kansainvälisten järjestöjen yhteinen matkailun satelliittitilinpito (TSA) muodostuu kymmenestä taulukosta, jotka esitellään tässä kappaleessa. Taulukot on johdettu tai ne viittaavat kansantalouden tilinpidon palvelujen ja tavaroiden tarjonta- ja käyttötaulukoihin. Taulukot kuvaavat matkailupalveluiden ja tuotteiden kysyntää ja tarjontaa, työllisyyttä, kiinteän pääoman muodostumista, julkista matkailukulutusta sekä matkailuvolyymeja. Mahdolliset erot kansantalouden tilinpidon ja matkailun satelliittitilinpidon välillä johtuvat lähinnä erilaisesta esitystavasta.

13 13 Suositusten mukaan matkailun satelliittitilinpitoa voidaan lähteä laatimaan vaiheittain sen mukaan, mitä tietoa taulukoihin on saatavilla. TSA:n tulee kuitenkin sisältää ainakin matkailuelinkeinon tuotantotaulukon sekä matkailijoiden kulutustaulukon. TSA edellyttää kansantalouden tilinpidossa olevan tiedon muokkaamista ottaen huomioon matkailuun liittyvät näkökohdat. Matkailun satelliittitilinpito edellyttää mm. seuraavia jatkotoimenpiteitä: matkailulle tyypillisiä tuotteita koskevan tiedon erittely pakettimatkojen muuntaminen bruttoarvosta nettoarvoon matkatoimistopalvelujen arvon erottaminen niiden palvelujen kustannuksista, joita matkatoimistopalvelut pitävät sisällään (periaatteessa liikenne, pakettimatkat ja majoitus) matkailijoiden käyttämien palvelua sisältävien tuotteiden jälleenmyynnin marginaalin erottaminen fyysisen tuotteen arvosta kaikki matkailukulutuksen muodot (rahallinen, ei-rahallinen sekä business expenses) tulee erottaa muusta kulutuksesta. TSA:ssa tuotteet jaetaan kolmeen luokkaan: 1. tyypilliset tuotteet (characteristic products) ovat tuotteita, joita ei olisi tai joiden kulutus vähenisi merkittävästi ilman matkailua 2. liitännäiset tuotteet (connected products) ovat tuotteita, joita matkailijat käyttävät ja jotka ovat merkittäviä matkailijoille tai matkailupalvelujen tuottajille, mutta eivät ole tyypillisiä 3. ei-ominaiset tuotteet (non specific products) ovat tuotteita, joita matkailijat käyttävät, mutta joiden kulutuksessa matkailijoiden osuus ei ole merkittävä. Taulukko 2. Matkailuun liittyvien tuotteiden määritelmät Luokka Määritelmä Esimerkki 1. tyypillinen tuote tuote, jonka kulutus vähenisi merkittävästi ilman matkailua henkilölentoliikenne, majoituspalvelut, matkatoimistot, tietyt vapaa-ajanpalvelut 2. liitännäinen tuote tuote, joka on merkittävä matkailulle, taksit, autonvuokraus, mutta ei ole riippuvainen matkailusta 3. ei-ominainen tuote tuote, jota matkailijat saattavat käyttää, mutta joilla on vain vähän merkitystä matkailulle ja matkailulla on vain vähän merkitystä ko. tuotteelle Lähde: Tourism Satellite Account: The conceptual framework, WTO, 1999 paikallisliikenne, museot, teatterit elintarvikkeet, kotitaloustuotteet, sanomalehdet, 5.1. Taulukoiden rakenne Kulutustaulukot Satelliittitilinpidon taulukoista neljä ensimmäistä kuvaavat matkailijoiden kulutusta. Taulukoiden rakenne on pääpiirteissään samankaltainen. Taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa on kuvattu matkailutuotteet ja seuraavissa sarakkeissa matkailijaryhmien kokonaiskulutus kunkin tuotteen osalta. Kulutus on ilmoitettu ostajanhintaan eli se sisältää arvonlisäveron.

14 14 Tuotantotaulukot Satelliittitilinpidon taulukot 5 ja 6 kuvaavat matkailutuotantoa. Ensimmäisessä sarakkeessa on kuvattu vastaavat matkailutuotteet kuin kulutustaulukoissakin. Seuraavat numeroidut sarakkeet 1-12 kuvaavat matkailutoimialoja, jotka tuottavat matkailutuotteita. Tuotokset on laskettu yhteen omassa sarakkeessaan. Liitännäiset ja ei-ominaiset matkailutuotteet on esitetty omissa sarakkeissaan (tourism connected industries ja non specific industries). Taulukossa 6 toimialojen sarakkeet on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä on ilmoitettu tuotos ja toisessa matkailun osuus tuotoksesta. Taulukossa on oma sarake tuonnille eli ulkomaisten yritysten Suomessa tuottamille palveluille. Kaikki tuotosta kuvaavat luvut on esitetty perushintaan eli ne ei sisällä arvonlisäveroa eikä mahdollisia tuotantotukia, jotka on esitetty omassa sarakkeessaan. Kotimaista tarjontaa ja kysyntää verrataan viimeisissä sarakkeissa. Taulukoiden alaosassa tuotteiden jälkeen on esitetty tuotos sekä välituotekäyttö ja arvonlisäys. Nettoarvostus Maininta Net valuation sekä kysyntä että tuotantotaulukoissa viittaa matkanjärjestäpalveluiden ja matkatoimistopalvelujen problematiikkaan. Edellä mainittujen palvelujen arvo tulee erottaa matkapaketin kokonaisarvosta. Samoin matkapaketin arvo tulee jakaa siihen kuuluvien tuotteiden mukaisesti. Se miten matkapaketin eri tuotteet huomioidaan satelliittitilinpidossa riippuu kunkin palvelun tuottajan kotimaasta.

15 15 Matkailutuotteet Seuraavassa taulukossa on esitetty matkailun satelliittitilinpidon mukaisten taulukoiden tuotteet suomeksi ja englanniksi. Taulukko 3. Matkailutuotteet PRODUCTS TUOTTEET 1. Accommodation services 1. Majoituspalvelut 1.1. Hotels and other lodging services 1.1. Hotelli- ja muut majoituspalvelut 1.2. Second homes services on own account or for free 1.2. Vapaa-ajanasuntopalvelut omassa käytössä tai ilmaiseksi 2. Food- & Beverage-serving services 2. Ravitsemispalvelut 3. Passenger transport services 3. Henkilöliikennepalvelut 3.1. Interurban railway transport services 3.1. Rautateiden kaukoliikennepalvelut 3.2. Road transport services 3.2. Maantieliikennepalvelut 3.3. Water transport services 3.3. Vesiliikennepalvelut 3.4. Airtransport services 3.4. Ilmaliikennepalvelut 3.5. Supporting passenger transport 3.5. Henkilöliikenteen tukipalvelut services 3.6. Passenger transport equipment services 3.6. Henkilöliikennevälineiden vuokrauspalvelut 3.7. Maintenance and repair services of passenger transport equipment 3.7. Henkilöliikennevälineiden ylläpitö- ja korjauspalvelut 4. Travel agency, tour operator and tourist guide services 4. Matkatoimisto-, matkanjärjestäjä- ja matkaopaspalvelut 4.1. Travel agency services 4.1. Matkatoimistopalvelut 4.2. Tour operator services 4.2. Matkanjärjestäjäpalvelut 4.3. Tourist information and tourist guide services 4.3. Matkailuneuvonta- ja matkaopaspalvelut 5. Cultural services 5. Kulttuuripalvelut 5.1. Performing arts 5.1. Esittävä taide 5.2. Museum and other cultural services 5.2. Museot ja muut kulttuuripalvelut 6. Recreation and other entertainment 6. Virkistys- ja viihdepalvelut services 6.1. Sports and recreational services 6.1. Urheilu- ja virkistyspalvelut 6.2. Other amusement and recreational 6.2. Muut viihde- ja virkistyspalvelu services 7. Miscellaneous tourism services 7. Sekalaiset matkailupalvelut 7.1. Financial and insurance services 7.1. Rahoitus- ja vakuutuspalvelut 7.2. Other good rental services 7.2. Muu tavaroiden vuokraus 7.3. Other tourism services 7.3. Muut matkailupalvelut 8. Connected products (fuel) 8. Liitännäiset tuotteet (polttoaine) 9. Non specific products (retail stores) 9. Epätyypilliset tuotteet (vähittäiskaupanpalvelut) Lähde: Tourism Satellite Account: Recommended Methodological Framework, EU, OECD, WTO, UN, 2001, sivu 71 Muuta huomioitavaa Matkailijoiden hankkimien tavaroiden arvo tulee jakaa jakelumarginaaliin ja tuotteen perusarvoon.

16 Taulukko 1: Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa (Inbound tourism consumption) Taulukko 1. esittää kulutuksen jakaumaa tuotteittain ja se sisältää sekä päiväkävijöiden että yöpyneiden matkailijoiden kulutuksen. Ulkomaisten matkailijoiden kokonaiskulutus Suomessa on saatu vuoden 1999 maksutaseesta, jossa matkailutulot olivat 8524 mmk ja henkilöliikennetulot 3996 mmk. Henkilöliikennetulot tarkoittavat suomalaisten liikennöitsijöiden saamia tuloja ulkomaisten matkailijoiden kuljetuksesta Suomen ja ulkomaiden välillä (esim. lento- ja laivayhtiöt). Yhteensä ulkomaalaisten kulutusmenot Suomessa olivat mmk. Maksutaseessa matkailun määritelmä on laajempi kuin WTO:n perusmääritelmä, jota pitäisi soveltaa myös matkailun satelliittitilinpidossa. Maksutaseen matkailutulot sisältävät kausityöntekijöiden ja rajatyöntekijöiden kulutuksen sekä yli vuoden toisessa maassa oleskelevien opiskelijoiden ja laitoshoitoa saavien potilaiden kulutuksen. Nämä ryhmät jäävät matkailumääritelmän ulkopuolelle. Suomessa matkustustaseen pääaineistoina käytetään nykyisin matkailijoille tehtäviä haastattelututkimuksia. Matkailutulojen perusaineistona on ulkomaisille matkailijoille tehtävä Rajahaastattelututkimus, josta saadaan Suomeen saapuneiden ulkomaisten matkailijoiden määrä ja kulutus Suomessa menojen pääryhmien mukaan eriteltynä. Matkailijoiden kokonaismäärästä Rajahaastattelun ulkopuolelle jäävät Ahvenanmaalle saapuvat matkailijat ja itärajalla Nuijamaan pohjoispuoleisten raja-asemien kautta liikkuvat matkailijavirrat. Myös näiden tutkimuksen ulkopuolelle jäävien matkailijoiden kulutus on otettu huomioon matkailutuloissa. Vuoden 1999 Rajahaastattelututkimuksen mukaan Suomessa kävi ulkomaista päivämatkailijaa ja yöpyvää matkailijaa. Yöpymisvuorokausia kertyi yhteensä , joista noin 5 miljoonaa maksullisessa majoituksessa. Majoituspalvelujen osalta laskelmissa on käytetty hyväksi majoitustilaston tietoa ulkomaisten matkailijoiden yöpymisistä rekisteröidyissä majoitusliikkeissä ja majoituksen keskihintoja. Ulkomainen matkailukulutus v yhteensä mmk, ostajan hintaan (sis. alv) Henkilöliikennepalvelut 4749 Vähittäiskauppa 3824 Ravitsemispalvelut 1604 Majoituspalvelut 1417 Virkityspalvelut 341 Sekalaiset matkailupalvelut 187 Kulttuuripalvelut 156 Polttoaine 142 Matkatoimistopalvelut Kuva 2. Ulkomaalaisten matkailukulutus Suomessa v. 1999

17 17 Liitännäistuotteiden ja ei-tyypillisten tuotteiden kulutus on jaettu jakelumarginaalin ja varsinaisen tuotteen kesken. Jakelumarginaali vastaa polttoaineiden vähittäiskaupan ( liitännäistuotteet) ja koko vähittäiskaupan (ei-tyypilliset tuotteet) jakelumarginaalin eli tuotoksen osuutta liikevaihdosta. 5.3.Taulukko 2: Kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa (Domestic tourism consumption) Taulukko 2. esittää suomalaisten kotimaanmatkailun aikaansaamaa kulutusta tuotteittain. Matkailijat on jaettu päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin. Lisäksi kotimaanmatkailusta on erotettu ulkomaille suuntautuvaan matkailuun liittyvä kulutus. Ulkomaanmatkailuun liittyvästä kulutuksesta otetaan mukaan vain se osa, joka kohdentuu Suomeen. Majoitus- ja kuljetuspalvelut sekä matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien palvelut sisältävät ainoastaan vapaa-ajanmatkailuun liittyvän kulutuksen. Ravintolamenoissa, samoin kuin kaikissa muissa menoissa on mukana myös työmatkoilla tapahtunut kulutus, joka lasketaan kuuluvaksi matkailijoiden lopulliseen kulutukseen. Päivämatkailijoita lukuun ottamatta kotimaanmatkailun volyymi- ja kulutustiedot on saatu pääasiassa Suomalaisten matkatutkimuksesta. Taulukon ensimmäisellä sarakkeella esitetyt kotimaan päivämatkailijoiden kulutustiedot perustuvat SMAK:n alueellisiin tulo- ja työllisyystutkimuksiin, joiden mukaan keskimääräinen kulutus päivämatkoilla oli 290 mk per henkilö. Päivämatkailijoiden määrä on saatu liikenne- ja viestintäministeriön teettämästä henkilöliikennetutkimuksesta vuosina Päivämatkoihin on otettu mukaan saman päivän sisällä vähintään 100 kilometrin etäisyyteen tehdyt matkat. Tutkimuksen mukaan 18 vuotta täyttäneet suomalaiset tekivät vuoden aikana hieman alle 13 miljoonaa edellä esitetyt kriteerit täyttävää päivämatkaa. Yhteensä päivämatkoilla kulutettiin noin 3,2 miljardia markkaa, kun työmatkoihin liittyviä työnantajan korvaamia matkustuskuluja ei ole huomioitu. Suomalaisten matkatutkimuksen mukaan vuotiaat suomalaiset tekivät vuonna 1999 kotimaassa 25 miljoonaa vapaa-ajanmatkaa, joista suurin osa eli 22 miljoonaa oli matkoja omalle mökille ja vierailumatkoja sukulaisten tai tuttavien luo. Maksullista majoitusta käytettiin vain kolmella miljoonalla matkalla. Matkan keskimääräiset kokonaismenot maksullisessa majoituksessa olivat 1187 mk, kun mukaan on laskettu kaikki menot matkan aikana, myös ruokaostokset ja muut ostokset. Vastaavasti keskimääräiset kokonaismenot mökki- ja vierailumatkalla olivat 381 mk, näistä matkoista 88 prosenttia oli kestoltaan lyhyitä, 1-3 yöpymisen matkoja. Matkatutkimuksessa kotimaanmatkojen kulutus on eritelty menoryhmittäin sellaisten vapaa-ajanmatkojen osalta, joiden aikana on käytetty maksullista majoitusta. Tätä tietoa on hyödynnetty kulutuksen tuoteryhmittäisessä erittelyssä. Kulutusmenoihin on arvioitu myös alle 15 ja yli 74 -vuotiaiden osuudet. Kotimaanmatkailun kulutusta ei saada suoraan kertomalla keskimääräinen kulutus matkojen määrällä, vaan kulutusta on eriteltävä menoryhmittäin. Lisäksi kulutuksen kokonaismäärää on tarkasteltava suhteessa palvelujen tarjontaan ja ulkomaisten matkailijoiden kulutukseen. Majoituspalvelujen osalta on lisäksi käytetty hyväksi majoitustilaston tietoa kotimaisten matkailijoiden yöpymisistä ja majoituksen keskihintoja. Kotimaan työ- ja kokousmatkoja tehtiin yhteensä noin 3,2 miljoonaa, keskimääräiset kokonaismenot matkaa kohti olivat 1200 mk.

18 18 Matkailijoiden kulutus nousi yöpymisen sisältävillä kotimaanmatkoilla 12 miljardiin markkaan, kun mukaan on laskettu kokonaisuudessaan menot vapaa-ajanmatkoilla ja työmatkoista muut kuin työnantajan korvaamat matkustus-, majoitus- ja matkatoimistopalvelujen käytöstä aiheutuneet menot. Kohdassa 'Connected products' on bensiinin kulutus kotimaan vapaa-ajanmatkoilla, jokan nousi 3,6 miljardiin. Kohdassa 'Non specific products' on menot ruokaostoksiin ja muihin ostoksiin sekä erittelemättömät menot kotimaan vapaa-ajanmatkoilla. Yhteensä näiden matkailulle epätyypillisten tuotteiden ostoon käytettiin 2,9 miljardia. Ulkomaille suuntatuvan matkailun Suomeen kohdentuvat kulutusmenot on arvioitu matkatutkimuksesta saatujen ulkomaanmatkojen ja risteilyjen määrän perusteella. Vuonna 1999 suomalaiset (15-74 vuotiaat) tekivät ulkomaille noin 2,1 miljoonaa loma- ja vapaaajanmatkaa sekä vajaat 3 miljoonaa laivayöpymisen sisältänyttä risteilyä ja päivämatkaa. Työhön liittyviä matkoja Suomen rajojen ulkopuolelle tehtiin yhteensä runsaat 1,3 miljoonaa, joista oli laivaseminaareja tai muita risteilyjä sekä päiväkäyntejä. Ulkomaanmatkoihin liittyvä kulutus nousi kotimaassa 6,7 miljardiin, josta suurin osa koostui suomalaisten lento- ja laivayhtiöiden kuljetuspalveluista ulkomaille suuntautuvassa vapaaajanmatkailussa. Kulutukseen on arvioitu mukaan myös alle 15 ja yli 74 -vuotiaiden tekemät matkat. Tuoteryhmä 7. Sekalaiset matkailupalvelut sisältävät matkavakuutukset ja rahanvaihtoon liittyvät kulut. Matkavakuutuksia maksettiin vuonna 1997 Vakuutusyhtiöiden keskusliiton mukaan 314 mmk ja niistä maksettiin korvauksia 159 mmk. Tietoja ei ole kerätty tämän jälkeen. Kansantalouden tilinpidossa kulutusmenoiksi kirjataan maksujen ja korvausten erotus 155 mmk. Jos oletetaan matkavakuutusten kehittyneen ulkomaisten matkustusmenojen mukaan, oli netto vuonna 1999 arviolta 164 mmk. Tämä kirjataan ulkomaanmatkojen menoihin kotimaassa, koska vakuutukset otetaan yleensä kotimaasta, mutta ne liittyvät pääasiassa ulkomaanmatkoihin. Maksajia on tietysti muitakin kuin matkustajat itse, esimerkiksi työnantajat ja ammattiliitot. Ulkomaan valuutan vaihtamisesta aiheutuneet kulut on arvioitu 62 mmk:ksi. Kotimainen matkailukulutus v yhteensä mmk, ostajan hintaan (sis alv.) Henkilöliikennepalvelut 8036 Ravitsemispalvelut 3870 Polttoaine 3604 Vähittäiskauppa 2898 Majoituspalvelut 1239 Matkatoimistopalvelut 1013 Kulttuuripalvelut 602 Virkityspalvelut 370 Sekalaiset matkailupalvelut Kuva 3. Kotimainen matkailukulutus v. 1999

19 Taulukko 3: Suomalaisten matkailijoiden kulutus ulkomailla (Outbound tourism concumption) Taulukko 3 esittää suomalaisten matkailijoiden kulutusta ulkomailla tuoteryhmittäin. Matkailijat on jaettu päivämatkailijoihin ja yöpyviin matkailijoihin. Taulukossa huomioidaan Suomessa asuvien henkilöiden rahankäyttö Suomen talousalueen ulkopuolella, jonka kokonaismäärä saadaan maksutaseen matkailumenoista. Matkailumenojen perusaineistona käytetään Suomalaisten matkatutkimuksen tietoa ulkomaanmatkojen määristä ja niiden menoista. Vuoden 1999 maksutaseessa suomalaisten matkailumenot olivat 11,353 miljardia ja ulkomaisille lento- ja laivayhtiöille maksetut henkilökuljetusmaksut 2,729 miljardia. Yhteensä suomalaisten matkailijoiden kulutusmenot ulkomailla nousivat 14,082 miljardiin. Samoin kuin maksutaseesta saaduissa matkailutuloissa myös matkailumenojen osalta on käytetty WTO:n perusmääritelmää laajempaa tulkintaa matkailijoiden kulutuksesta (ks. taulukko 1. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa). Suomalaisten ulkomaille kohdentuvaa matkailukulutusta ei ole taulukossa eritelty tuote- eikä matkailijaryhmittäin, koska tieto on vähemmän tärkeä matkailun satelliittitilinpidon kannalta. Taulukkoa 3 ei ole esitetty liitteessä Taulukko 4: Matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain (Internal tourism concumption, by products and types of tourism) Taulukko 4 on yhteenvetotaulukko taulukoiden 1. ja 2. sisältämistä ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutusmenoista Suomessa. Näiden lisäksi taulukossa on esitetty omana sarakkeenaan matkailukulutuksen muut komponentit, joista tärkeimpinä ovat työmatkoista aiheutuneet työnantajan korvaamat menot, joita ei ole merkitty taulukkoon 2. Tälle sarakkeelle tulee merkitä myös yhteiskunnan sosiaalisina etuina korvaamat matkailumenot sekä ei-kaupalliset matkailupalvelut, joista ei ole tietoa saatavilla. Taulukko on yksi keskeisimmistä satelliittitilinpidon taulukoista, sillä sen sisältämä matkailijoiden kokonaiskulutus Suomessa on satelliittitilinpidon ydintaulukossa 6. esitetty suhteessa matkailun tuotantotileihin, jotka on esitetty taulukossa 5. Tuotantoprosessin välilliseen kulutukseen sisältyviä työnantajien korvaamia matkailumenoja kertyi vuonna 1999 yhteensä 6,7 miljardia, joista kuljetuspalvelujen osuus oli 4 miljardia. (kuva seuraavalla sivulla

20 20 Kokonaismatkailukulutus Suomessa v. 1999, yhteensä mmk ostajanhintaan (sis alv) Henkilöliikennepalvelut Vähittäiskauppa 6722 Ravitsemispalvelut 5474 Polttoaine 4271 Majoituspalvelut 3686 Matkatoimistopalvelut 2227 Kulttuuripalvelut 758 Virkistyspalvelut 711 Sekalaiset matkailupalvelut Kuva 4. Kokonaismatkailukulutus Suomessa v Taulukko 5: Matkailuelinkeinon tuotanto ja tulonmuodostustaulukko (Production accounts of tourism industries and other industries) Taulukko sisältää matkailuelinkeinon tuotantotilit, jotka ovat vertailukelpoisia taulukko 4:n tietojen kanssa. Taulukko noudattaa ESA-95 määriteltyä formaattia, jossa tuotos perushinnoin on jaettu tuotteittain. Välituotekäyttö on jaettu vastaaviin luokkiin, mutta se on arvostettu ostajan hintaan. Tuotoksen ja välituotekäytön erotus kuvaa arvonlisäystä perushintaan. Taulukon 5 tiedot ovat esillä myös taulukossa 6 ja siksi niitä ei ole esitetty erillisenä taulukkona Taulukko 6: Kotimainen matkailutarjonta ja kysyntä ( Domestic supply and internal tourism consumption, by products) Taulukkoa pidetään TSA:n ytimenä, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat sekä laskelmat matkailun arvonlisästä ja BKT-osuudesta on esitetty. Taulukon rivit vastaavat taulukon 5 rivejä. Sarakkeet on järjestetty toimialojen mukaisesti. Toimialojen tuotosta verrataan matkailukysyntään, ja näin saadaan selville matkailun osuus. Taulukoissa ja kuvioissa tuotoksia ja arvonlisäyksiä tarkastellaan toimialoittain eikä tuotteittain.

21 21 Taulukossa 6 toimialojen tuotos, välituotekäyttö, arvonlisäys ja muut kansantalouden tilinpidon taloustoimet on esitetty joulukuussa 2000 julkaistujen tietojen mukaisina. Hotellien, leirintäalueiden ja muun majoitustoiminnan tuotos saadaan suoraan kansantalouden tilinpidosta. Toimialan tuotos v oli mmk. Tuotoksesta 44 % oli majoituspalveluita ja 56 % oli ravitsemispalveluita. Majoituspalveluista 95 % arvioidaan olleen matkailun aikaansaamaa ja ravitsemispalveluista 42 % arvioidaan olleen matkailun aikaansaamaa. Hotellien, leirintäalueiden ja muun majoitustoiminnan aikaansaama arvonlisäys oli mmk ja tästä arvioidaan matkailun aikaansaamaksi 2072 mmk. (taulukko 6, sarake 1) Myös vapaa-ajan asunnot tuottivat majoituspalveluita. Niiden laskennallinen tuotos kansantalouden tilinpidossa oli 1718 mmk ja arvonlisäys 653 mmk. Vapaa-ajanasuntojen tuottamien majoituspalveluiden oletetaan olevan kokonaan matkailun aikaansaamaa. (taulukko 6, sarake 2) Ravintoloiden ja vastaavien tuotos v oli mmk ja arvonlisäys mmk, josta matkailun osuudeksi arvioidaan 16 %. Ravintoloiden lisäksi ravitsemispalveluita tuotettiin myös eri liikennemuodoissa, mutta tässä niitä ei ole eritelty omiksi tuotteiksi, vaan ne sisältyvät kunkin toimialan päätuotteeseen. (taulukko 6, sarake 3) Henkilöliikenteen kaukoliikenteen osuus koko rautatieliikenteen tuotoksesta on 28,5 % eli mmk. Arvonlisäyksestä vastaava summa oli 667 mmk. Matkailun osuudeksi on arvioitu 84 %. (taulukko 6, sarake 4) Linja-autoliikenteen kaukoliikenne ja tilausajot muodostavat 35,6% linja-auto-, raitiotie- ja metroliikenteen tuotoksesta. Lisäksi on huomioitu taksiliikenne. Näiden yhteenlaskettu tuotos on mmk ja arvonlisäys mmk. Matkailun osuudeksi on arvioitu 71 %. (taulukko 6, sarake 5) Vesiliikenteen henkilökuljetuksen tuotos sisältää myös myymälätuotot bruttomääräisinä. Vastaavat myymälöiden ostot on kirjattu välituotekäyttöön. Henkilökuljetuksen tuotokseksi saadaan mmk. Yhteenlaskettu arvonlisäys on mmk. Matkailun osuudeksi arvioidaan 100%. (taulukko 6, sarake 6) Säännöllisen lentoliikenteen henkilökuljetuksen sekä tilauslentoliikenteen osuus koko ilmaliikenteen tuotoksesta on 84,4 % eli mmk. Arvonlisäyksestä vastaava osuus on mmk. Matkailun osuudeksi arvioidaan 84 %. (taulukko 6, sarake 7) Liikennettä palvelevissa toiminnoissa on huomioitu vain ilmaliikennettä palveleva toiminta sekä linja-autoasemien henkilöliikennettä koskeva osuus. Ilmaliikennettä palveleva toiminta on kokonaisuudessaan huomioitu matkailuksi. Henkilöliikenteen osuus linjaautoasematoiminnasta on 26,2 %. Yhteenlaskettu tuotos oli mmk ja arvonlisäys 860 mmk, josta matkailun arvioidaan muodostavan 39%. (taulukko 6, sarake 8) Kulkuneuvojen vuokraustoiminnasta autojen vuokraus ilman kuljettajaa toiminnan osuus on 27,2 %. Tämä toiminta pitää sisällään mm. leasing-toiminnan ja muiden kuin henkilöautojen vuokraamisen. Vuokraustoiminnan tuotos on 869 mmk ja arvonlisäys 425 mmk. Kotitalouksien kulutusmenoja esittävästä taulukosta käy ilmi, että tuotoksesta on 26 % matkailun aikaansaamaa. (taulukko 6, sarake 9)

22 22 Matkatoimistojen ja vastaavien tuotantoluvut on saatu suoraan kansantalouden tilinpidosta. Toimialan tuotos oli mmk ja arvonlisäys mmk. Matkatoimistosektorin nettoarvostuksen huomioimiseksi taulukkoon on tuotos kohtaan kirjattu toimialan myyntikate mmk. Toimialan koko tuotanto on huomioitu matkailutuotannoksi. (taulukko 6, sarake 10) Kulttuuripalveluiden osuus virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalveluiden tuotoksesta arvioitiin olevan 1385 mmk ja arvonlisäyksen 757 mmk, Matkailun osuudeksi on arvioitu 51 %. (taulukko 6, sarake 11) Urheilu- ja virkistyspalveluiden tuotokseksi arvioitiin 2459 mmk ja arvonlisäksi 1345 mmk. Matkailun osuus toimialalla on arvioitu 27 %:ksi. (taulukko 6, sarake 12) Vähittäiskaupan tuotos oli mmk vuonna Matkailun osuudeksi on arvioitu 4,5 % tuotoksesta eli mmk. Arvonlisäykseksi on arvioitu mmk ja matkailun aikaansaamaksi arvonlisäykseksi 941 mmk. (taulukko 6, sarake non-specific industries) Polttoainemyynnin tuotos oli mmk vuonna 1999 ja arvonlisäys oli 1602 mmk, joista matkailun osuudeksi on arvioitu 14 %. (taulukko 6, sarake tourism connected industries) Olennaisinta koko matkailun satelliittitilinpidossa on verrata eri tuotteiden tarjontaa ja kysyntää toisiinsa, koska matkailukysynnän ja tarjonnan määrän kansantaloudessa tulisi olla sama. Vertailu tapahtuu taulukon 6 oikeassa reunassa. Silloin tarvitaan myös tietoja suomalaisten työnantajien maksamista kuluista työmatkoilla, koska ne eivät sisälly taulukkoon 2. Taulukon 6 neljäs sarake oikealta ilmoittaa kunkin tuotteen arvonlisä- ja valmisteverot sekä vähennettynä mahdollisella tuotantotuella. Saraketta tarvitaan, koska tuotantoa kuvaavat luvut on ilmoitettu perushintaan eli ilman edellä mainittuja eriä. Sen sijaan kysyntää ilmaisevat luvut on ilmoitettu ostajan hintaan eli ne sisältävät edellä mainitut erät. Taulukko 4. Eri tuotteiden arvonlisäveroprosentit tuote veroprosentti Majoitustoiminta 8 % Vapaa-ajanasuntoasuminen 0 % Ravitsemistoiminta 22 % Liikenne 8 % Kv. liikenne 0 % Matkatoimistopalvelut 22 % Kulttuuripalvelut 8 % Urheilu- ja virkistyspalvelut 8 % Vähittäiskauppa 22 % Elintarvikkeiden vähittäiskauppa 17 %