on mahdollinen myös Suomessa virustauti, jonka juurimisen

Transkriptio

1

2 Akuutti polio on mahdollinen myös Suomessa Julkaistu aiemmin: Lääkärilehti 21/ Poliovirus voi kulkeutua matkustelevien ihmisten mukana mihin tahansa maapallon kolkkaan, myös Suomeen. - Villin polioviruksen hävitessä ovat uudeksi uhkakuvaksi nousseet elävästä poliorokotteesta (OPV) peräisin olevat, pitkään ihmisen suolistossa lisääntyneet VDPV-kannat, jotka pystyvät aiheuttamaan halvausoireisen taudin. - Suomessa poliovirusten mahdollista kiertoa väestössä seurataan analysoimalla jätevesinäytteitä. Viruksen löytyminen jätevedestä kertoo aina sen, että joku erittää virusta. - Joulukuusta 2008 alkaen Tampereen jätevedestä on löydetty useita vaarallisiksi luonnehdittuja VDPV-kantoja kaikista kolmesta polion eri serotyypistä. - Kroonisesti virusta erittävien henkilöiden tunnistaminen on tärkeää sekä henkilön itsensä suojelemiseksi että väestöön kohdistuvan tartuntavaaran minimoimiseksi. Polio on vammauttava virustauti, jonka juurimisen ihmiskunnasta Maailman terveysjärjestön (WHO) jäsenmaat ottivat tavoitteekseen vuonna Alkuperäinen tavoite, polion hävitys maailmasta vuoteen 2000 mennessä, toteutui vain yhden serotyypin, tyyppi 2. osalta. Poliorokote suojaa serotyypin 2 aiheuttamilta infektioilta huomattavasti paremmin kuin muiden serotyyppien aiheuttamilta infektioilta. WHO:n koordinoima polionhävitysohjelma (Global Polio Eradication Initiative, GPEI) on siitä huolimatta ollut menestyksellinen. Ohjelman ansiosta myös tyypin 1 ja 3 villit poliovirukset ovat hävinneet useimmista maista ja maanosista. Polion aiheuttamaa halvausoireista tautia esiintyy endeemisenä enää neljässä maassa: Intiassa, Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa. Vuosittain todettujen uusien poliotapausten määrä väheni hävitysohjelman ansiosta ja vuoteen 2000 mennessä yli 99,9 % lähtötilanteeseen verrattuna. Sen jälkeen ei tapausmäärissä ole tapahtunut selvää lisävähennystä. Tämä on saanut monet epäilemään, päästäänkö lopulliseen tavoitteeseen koskaan. Jälkiviisaasti on myös esitetty, että päämääräksi olisi alun perinkin pitänyt ottaa juurimisen sijasta polion valvonta ja pyrkiä rajaamaan villin polioviruksen aiheuttama tauti mahdollisimman pienelle alueelle maailmassa. Tähän voidaan esittää vastakysymys: miten tilanne poikkeaisi nykyisestä, jossa valvonnan ylläpito aiheuttaa suuria kustannuksia. Panos- 2 Amerikklaislapset saivat vuonna 1961 OPV poliorokoteen sokeripalassa. hyötylaskelmat osoittavat kuitenkin yhä, että juuriminen on kannattava tavoite. Villeistä viruksista tautia Afrikassa WHO on pyrkinyt tehostamaan rokotuskampanjoita ongelma-alueilla käyttämällä perinteisen suun kautta otettavan trivalentin poliorokotteen (OPV) sijasta monovalenttisia tyypin 1 ja 3 rokotteita, joiden on osoitettu antavan paremman suojan kyseistä serotyyppiä vastaan. Vuoden 2009 aikana tyypin 1 aiheuttamien tapausten määrä onkin suuresti vähentynyt sekä Intiassa että Nigeriassa. Samalla virusten geneettinen kirjo on kaventunut, mikä merkitsee sitä, että tartuntareittejä on katkennut. Samaan aikaan on endeemiseltä alueelta kulkeutunut virus kuitenkin aiheuttanut halvausoireista tautia useissa Afrikan maissa, joissa alkuperäinen endeeminen kierto oli jo saatu loppumaan. Villi virus voi yhä kulkeutua matkustavien ihmisten mukana mihin tahansa maapallon kolkkaan, myös Suomeen. Näyttää siltä, että kestää vielä kauan, ennen kuin tyypin 1 ja 3 villit poliovirukset häviävät maailmasta. Rokoteperäiset kannat uusi uhkakuva Villin polioviruksen vähitellen hävitessä ovat uudeksi uhkakuvaksi nousseet elävästä poliorokotteesta (OPV) peräisin olevat, pitkään ihmisen suolistossa lisääntynet, muuntuneet rokotevirukset (vaccine-derived-poliovirus, VDPV). OPV-rokotteen alun perin hyvänä pidetty ominaisuus, viruksen tartuttaminen rokotetusta lähikontakteihin, on osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Tilanteessa, jossa rokotuskattavuus jaa huonoksi, leviäminen ei pysähdy lähikontakteihin, vaan jatkuu luonnollisen poliovirusinfektion tapaan. Ihmisen suolistossa lisääntyessään virus muuttuu ja saa aikaa myöten takaisin taudinaiheuttamis- ja tarttumiskykynsä. VDPV-kantojen aiheuttamia vakavia halvausoireisia polioepidemioita on todettu lähes vuosittain jossakin päin maailmaa. jatkuu sivulla 10...

3 Poliolehti 2/2010 Kannen kuva AK Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa Ilmoitusmyynti NetConnection Oy Puh Gsm: samira.taina@netconn.net Mainosilmoitus - aineistot studio@akarjalainen.net Taitto Antero Karjalainen Paino Kirjapaino JAARLI Oy ISSN Sisältö Rokualla riemuittiin 4 Uutisia 11 Kurssiuutisia 12 Rauman vinkkelist 20 Ruudukko 24 Polion myöhäis oireyhtymä ja minä 26 Elorieha Hevossalmella 28 Polio, vireys ja hormonit 30 Heikin tie henkilökohtaiseksi avustajaksi 32 Vammaisten asemaa parannetaan konkreettisin toimenpitein 35 Kesamuistoja Turusta 36 Vammaispoliittisen ohjelman luovutustilaisuus 38 Poliohuolto tiedottaa 39 Polion myöhäisoireyhtymä - toimintakyky alenee 41 Turun yliopiston fresko 44 Julkaisija: Suomen Polioliitto ry Päätoimittaja: Birgitta Oksa Toimitus: Kumpulantie 1 A 6 krs Helsinki, puh , fax sähköposti: birgitta.oksa@polioliitto.com Ei kaikki tieto tuskaa lisää Oikea diagnoosi päättää usein pitkänkin jahkailun ja poistaa epätietoisuuden. Oikea diagnoosi helpottaa suuresti ja usein jopa ratkaisevasti oman elämänhallintaa mm. suhteessa erilaisten etuuksien varmistumiseen. Polion myöhäisoireet ovat nyt saaneet oman diagnoosinumeronsa, kun ne aiemmin kirjattiin polion jälkitilaksi, joka on jokaisella halvauksellisen polion sairastaneella. Oman diagnoosinumeron saamisen myötä polion myöhäisoireet, postpoliosyndrooma tunnustetaan omaksi erilliseksi tilaksi, joka voidaan ja pitää voida erottaa tavanomaisesta polion jälkitilasta ja ikääntymisen mukanaan tuomista lisäkrempoista. Kuinka saada uusi diagnoosinumero, joka muuten on G14, terveydenhuollon ammattilaisten tietoon, on melkoinen, muttei mahdoton haaste. Suomen Polioliitto on jo hakenut Rahaautomaattiyhdistykseltä rahoitusta tiedotushankkeeseen, johon kuuluu myös sen meille tutun vihreän poliokirjan päivitys. Jollei rahoitusta myönnetä on rahat kaivettava esiin muualta. Polioliitto on mukana kevään 2011 eduskuntavaalien vaalikeräyksessä. Toivottavasti jäsenjärjestöjen jäsenet ja vapaaehtoiset sekä pakotetut vapaaehtoiset (= perhe ja muut sukulaiset) jaksavat taas istua lipasvahteina eripuolilla Suomea. Jokainen kerättävä euro on Polioliitolle elintärkeää ja ne kaikki kerätyt eurot käytetään neuvontapalveluiden ja tiedotustoiminnan ylläpitämiseen ja niiden palvelujen parantamiseen. On alentavaa joutua kerjäämään rahaa äänestäjiltä, keräystä paheksuttiin. Minä ainakin olen valmis vaikka kerjäämään, jos sillä voin tuupata tietoa polion myöhäisoireista ja polion jälkitilasta niin ammattilaisten kuin polion sairastaneiden ja heidän läheistensä tietoon. Nythän se tieto siitä, että liiallinen rasitus voi edesauttaa myöhäisoireiden syntymistä tai siitä, että ihan kaikki toimintakyvyn alenemiseen johtuvat syyt eivät liity vanhenemiseen, on saatava tiedoksi maan joka kolkkaan. Jos tieto vielä ymmärrettäisiin oikein Poliovirusten löytyminen Tampereen jätevesistä ja toisaalta käyty keskustelu H1N1- rokotteen mahdollisesti aiheuttamista narkolepsiatapauksista on vilkastuttanut neuvontapuhelimen sointia entisestään. Poliorokotteen tehosta ja mahdollisista vaaroista kysytään viikottain. Vierailupyyntöjä eri foorumeille kertomaan poliorokotteista saadaan yllättävän usein. Liekö ihmisten usko Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen asiantuntijoihin saanut kolauksen? Poliorokotteen menestystarina ei ole sekään aukoton, mutta menestystarina se silti on. Minulta kysytään usein, kuinka yksittäinen ihminen voi tukea WHO:n polion hävittämisohjelmaa. Se on helppoa: huolehtimalla omasta polion rokotussuojasta. Viihtykää tämän Poliolehden parissa. Toivottavasti saatte sivuilta tietoa, josta teille sekä hyötyä, iloa että ajattelemisen aihetta. Siksi jokainen kirjoittaja on tekstinsä teille luettavaksi tehnyt. Kyllä tässäkin syksyssä on omat ilon aiheensa! Birgitta Oksa päätoimittaja 3

4 Rokualla riemuittiin Pohjoisen osaston 10-vuotisesta toiminnasta Suomen Polioliiton valtakunnallista syystapahtumaa vietettiin tällä kertaa Rokuan Kuntoutuskeskuksessa. Paikalle kertyneille osallistujille oli Pohjois-Suomen osaston 10-vuotisjuhlassa tarjolla niin asiaa hengityksestä, oppia esteettömästä tanssista, kilpailua ketjunheitossa kuin viihdettäkin. Pilates kehon hallintatekniikka hengityksen tukena Fysioterapeutti ja tanssinopettaja Paula Ala- Ketola lähestyi vuoden 2010 valtakunnallisten tapahtumien teemaa hyvää hengitystä pilates-menetelmään pohjaten. Pilates-menetelmä on saksalais-amerikkalaisen Joseph Pilateksen 1900-luvun alussa kehittämä kehonhallintatekniikka, joka vahvistaa keskivartalon syviä lihaksia, syventää hengitystä ja opettaa liikkumaan fysiologisesti oikein. Menetelmä perustuu Fysioterapeutti Paula Ala-Ketola opetti käytännön harjoitteiden kautta kehon hallintaa hyvän hengityksen pohjaksi. Osallistujilla oli luennon jälkeen mahdollisuus mittauttaa hengityskapasiteettinsa spirometrillä. 4

5 perinteisiin itämaisiin liikuntamuotoihin kuten joogaan ja kiinalaisiin menetelmiin. Pilateksen menetelmä poikkeaa kuitenkin itämaisista vaikutteistaan, ja siitä puuttuu pitkälti joogaan liittyvä uskonnollinen filosofia. Pilates on myös sovellettu länsimaisille vartalotyypeille. Pilates -harjoitteet käynnistyvät keskivartalon syvien lihasten aktivoimisesta, ja useimmiten ne toteutetaan lateraalisen hengityksen rytmissä. Niissä pyritään myös sitomaan kehon eri osat hyvään toiminnalliseen yhteyteen toistensa kanssa. Täten menetelmä vahvistaa syviä, hyvää ryhtiä, ylläpitäviä lihaksia, jotka myös koordinoivat taloudellista ja vähäenergistä tuki- ja liikuntaelinten käyttöä. Tästä syystä menetelmän harjoittelu vaatii tarkkaa keskittymistä ja harjoitteiden puhdasta suorittamista, jotta siitä saisi parhaimman mahdollisen hyödyn irti. Pilates -liikkeiden teho perustuukin kuuteen harjoittelua ohjaavaan periaatteeseen: tarkkuus, keskittyminen, keskittäminen, kontrolli, virtaus ja hallittu hengittäminen. Pilates -harjoittelu kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa sekä kehotietoisuutta. Fysioterapeutti Paula Ala- Ketolan luento perustui pitkälti käytännön harjoitteiden tekemiseen. Innokas kuulijakunta venytteli, opetteli löytämään hyvän ja tukevan istuma-asennon. - Oikealla istuma-asennolla voidaan merkittävästi vaikuttaa hengitykseen, opetti Paula Ala-Ketola. Hän opetti kuuntelemaan omaa kehoa ja keskittymään harjoitteita tehtäessä. Syystapahtuman aikana oli mahdollista mittauttaa kätensä tarkkuus ketjun heitossa ja tanssia mm. Jaakko Pukkilan harmonikkamusiikin tahtiin. Valssit olivat suosituimpia! Juhlashowta tähdittivät tanssitytöt ja taikuri Joni Pakanen Alakuvassa Heikki Aura odottaa jännittyneenä avustajan roolissa. Yleisö sai nähtäväkseen huiman takinvaihtotempun. jatkuu sivulla

6 SUOMEN POLIOLIITTO RY Toimisto/Poliolehden toimitus: Kumpulantie 1 A 6 krs., Helsinki Puhelin: Fax: Sähköposti: birgitta.oksa@polioliitto.com www-sivut: Pankki: Sampo Hyvän olon aktiiviloma Päiväkummussa Polioinvalidit ry järjestää yhteistyössä Solaris-lomien kanssa Hyvän olon aktiiviloman Lomapaikka: Kylpylähotelli Päiväkumpu, Keskustie 121, Karjalohja Loma-aika: Omavastuu: 120 eur/5 vrk/hlö Sisältö: Majoitus kahden hengen huoneissa, täysihoito (aamiainen, lounas ja päivällinen). Lomaan sisältyy myös lomaohjaajan palvelut, vapaa-ajan ohjelma., puolihieronta ja yrttikylpy. Mukana lomalla myös Polioinvalidit ry:n puolesta ryhmänvetäjä. Hakuaika: Hakeminen: Sitovat ilmoittautumiset Kumpulantien toimistolle puh Lomapaikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Jokainen lomalainen saa täytettäväkseen erillisen lomahakemuslomakkeen, joka tulee palauttaa toimistolle mennessä. Maksu: Lomamaksun 120 eur/hlö laskuttaa Solaris-lomat noin kuukautta ennen jokaiselta lomalaiselta. Kylpylähotelli Päiväkumpu sijaitsee upean Lohjajärven äärellä. Päiväkumpuun on matkaa Helsingistä ja Turusta 95 km. POLIOINVALIDIT RY Toimisto: Kumpulantie 1 A 6 krs Helsinki Puhelin: Fax: Sähköposti: kirsti.paavola@polioliitto.com www-sivut: Pankki: Sampo SUOMEN POLIOHUOLTO RY Toimisto: Kumpulantie 1 A 6 krs Helsinki Puhelin: Fax: Sähköposti: leo.hanninen@pp1.inet.fi www-sivut: Pankki: Sampo

7 Vammaispoliittinen ohjelma on valmistunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Se jätettiin viikolla 34 peruspalveluministeri Paula Risikolle. Hallitusohjelman mukaisesti vammaisten henkilöiden oikeudenmukaisen aseman turvaamiseksi on nyt laadittu ohjelma, joka tulee olemaan voimassa seuraavat kymmenen vuotta. Kyseistä ohjelmaa lukuisine toimenpidesuosituksineen on tarkoitus alkaa toteuttamaan jo tänä vuonna eri hallinnonaloilla. Ohjelman kärjet toimenpidesuosi- tuksista ovat olemassa ja se käsittää muun muassa YK:n vammaissopimuksen ratifioimiseksi tarvittavien kansallisten lainsäädäntömuutosten valmistelun ja toimeenpanon. Vammaispoliittinen ohjelma, VAMPO, on löydettävissä kokonaisuudessaan Sosiaalija terveysministeriön nettisivuilta. Muitakin muutoksia tapahtuu vauhdilla. Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat myllerryksessä. Koko sosiaaliturvaa ollaan uudistamassa ns. SATA-komiteassa. Kuntajaotusta on muutettu PARAShankkeella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kuntarakenne on uudistuksen jälkeenkin hyvin hajanainen ja palvelut toteutuvat eri paikkakunnilla eri tavalla. PARAShankkeessa suurena uhkana on palveluiden eriarvoistuminen. Kunnat kuntayhtymineen, sairaanhoitopiireineen ja erityishuoltopiireineen asettavat kuntalaiset ja palvelujen tuottajat hankalaan asemaan, kun sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat monet tahot. Niitä ja niiden vastuita on vaikea tietää ja hahmottaa yhteyksiä varsinkin silloin, kun ihminen tarvitsee yhtä aikaa useita palveluja. Vaatimukset palvelujen järjestämisvastuiden ja tuottamistapojen selkeydestä ovat oikeutettuja. Niihin on helppo yhtyä. Terveydenhuoltolain uudistaminen koskettaa myös yksilöiden perusoikeuksia. Perustuslaissa on säädetty julkisen vallan velvollisuudeksi huolehtia terveydenhuollon turvaamisesta ja väestön terveyden edistämisestä yhdenvertaisesti kaikille kansalaisille. Vammaisten kohdalla tulee korostaa, että valtiovalta kiinnittää huomiota Suomessa esiintyvään terveydenhuollon eriarvoisuuteen. Erityisesti syntymästään saakka vaikeavammaiset tai pitkäaikaisesti sairaat henkilöt eivät voi käyttää usein heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi tarvitsemiaan terveyspalveluita. Lisäksi terveyden edistämiseen kytkeytyvät liikunta- ja kuntoutusmahdollisuudet eivät ole riittäviä. Terveydenhuollon tosiasiallisella toimivuudella vaikutetaan heidän toimintakykyynsä joko edistäen, ylläpitäen tai heikentäen. Syksyn istuntokauden juuri aloittanut eduskunta on myös ottanut käsittelyyn kotikuntalain muutoksen. Kotikuntalain muutos takaa asumispalveluyksikössä asuvalle vammaiselle oikeuden kotikuntansa valintaan, mitä oikeutta tällä hetkellä ei ole ollut. Kotikunnan muutos takaa asukkaalle mm. äänestys-, vaaliym. asumiskuntaan kuuluvat oikeudet. Laki on tarkoitus tulla voimaan Neidit 13 ja 15 v ovat sitten viimeisen päälle partiolaisia. Tänä kesänä he osallistuivat isolle partioleirille mitä kuumimpana kesäaikana. Saadun palautteen mukaan leiri oli ollut mahtava. Kun aikoinaan saimme omat kaksi vanhinta poikaamme menemään tutustumaan partiotoimintaan, niin kaksi kertaa riitti heille. Kun kysyimme miksi partiotoiminta ei kiinnosta, niin vastaus oli selvä ja yksinkertainen: - Mitä me siellä tehdään, niiden toiminta on kuin Martta-kerhon touhua. Kaikki kunnia Martta-toiminnalle. Siihen päättyi se harrastustoiminta ja tilalle tulikin sitten lentopallon peluu. Ihan hyvä harrastus sekin. Vanhin lapsenlapsemme täytti loppukesästä 15 vuotta ja pääsi myös ripiltä. Pulmana oli sopivien lahjojen etsiminen. Mamman kohdalla asia oli järjestyksessä. Hän lahjoitti anoppinsa kihlasormuksesta tehdyn kaulariipuksen. Anoppi oli toivonut niin. Sormus oli vuodelta Muu olikin sitten jo vaikeampaa. Aloitettiin isommasta päästä. Listalla oli ratsastushevonen. Hanke tyssääntyi ajatukseen, että kuka sitä hoitaa, kun siirrytään opiskeluun. Sovittiin, että neiti saa sitten joskus osuuden papan porukkahevosesta. Sitten siirryttiin pienempään nelijalkaiseen. Neitien yhteinen halu on ollut koiran hankinta. Toiveena oli valkoinen Lappis. Siitäkin piti luopua. Ongelmana lievä allergisuus sekä kysymys siitä, että riittääkö talossa ulkoiluttajia. Lopulta päädyttiin Vespaan. Koneella on tarkoitus helpottaa neiti 15 v koulunkäyntiä. Samoin harrastuksiin viemiseen ei tarvitse vanhempien osallistua samalla mitalla. Asia tuli ratkaistua silläkin perusteella, että neiti 15 v:n vanhemmatkin voivat käyttää sitä kauppamatkoillaan, korvauksena bensan ostosopimuksesta. Oppiihan neiti 15 v myöskin sitten liikkumaan muun liikenteen seassa myöhempää auton ajokorttia ajatellen. Kaunista syksyn jatkoa Teille kaikille. Jussi 7

8 ...jatkoa sivulta 5 - Muistakaa pehmeät, pyöreät, rauhalliset liikkeet erityisesti harjoitettaessa kaulalihaksia ja niskarankaa. Fysioterapeutti Ala-Ketola korosti, että liikkumisen tulee olla mielekästä ja mukavaa, niin myös hengitystä tukevien harjoitteiden. Erityisesti hän korosti sitä, että harjoitteet pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman rentona. - Pehmeän, pienesti tehostetun palleahengityksen avulla sykkeemme laskee, hengitysrytmi pitenee ja rentoutuminen paranee. Rentoutuminen ei ole suorittamista ja siksi meille monelle niin vaikea oppia. Jo 10 vuotta katse tulevassa Kun Polioinvalidit ry kymmenen vuotta sitten perusti kahdeksannen osastonsa, oli tavoitteena saada myös pohjoisen Suomen jäsenille omaa paikallista toimintaa. Siihen astikin Pohjois-Suomessa asuvat poliovammaiset olivat kyllä osallistuneet valtakunnallisiin tapahtumiin, mutta oman paikallistoiminnan käynnistäminen ja joukkojen kokoaminen yhteen ei ollut edennyt suunnitteluvaihetta pidemmälle. Vuonna 2000 Suomen Polioliitto ry järjesti valtakunnallisen tapahtuman Rovaniemellä ja siinä samassa yhteydessä Polioinvalidit ry päätti järjestää Pohjois-Suomen osaston perustavan kokouksen. Kokoukseen oli saapunut parikymmentä Pohjois-Suomessa asuvaa yhdistyksen jäsentä. Osaston perustavassa kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua siitä, millaisia mahdollisuuksia ja tavoitteita voisi olla paikallisosastolla, Pohjois-Suomen osaston puheenjohtaja Tuula Pukkila ja Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen kukittivat osaston ensimmäisen johtokunnan jäseniä sekä illan esiintyjiä. Alakuvassa soittavat Päivi ja Anni (viulusti) Tikkala. 8 jonka eteläisin jäsen asuu Oulussa, itäisin Kajaanissa ja pohjoisin Karessuvannolla. Voitaisiinko tällaisista etäisyyksistä puhuttaessa löytää järkeviä ja tarpeellisia toimintatapoja? Löytyiskö näin laajalta alueelta kuitenkaan innokkaita ja jaksavia osaston toiminnan vetäjiä ja kehittäjiä? Kyllä löytyi sekä päteviä että innokkaita vetäjiä, jotka ottivat vastuulleen oman alueen erityispiirteet huomioon ottavan toiminnan käynnistämisen ja eteenpäin viemisen. Silloisen yhdistyksen puheenjohtajan Seppo Utriaisen tehtäväksi tulikin lausua Polioinvalidit ry:n kahdeksannen osaston Pohjois- Suomen Polioinvalidien perustamissanat ja kopauttaa puheenjohtajan nuijaa tämän paikallistoiminnan laajentamisen merkiksi. Uuden osaston johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Anja Mölläri Rovaniemeltä, sihteeriksi Anne Niemi niinikään Rovaniemeltä ja hallituksen jäseniksi Pentti Autti, Anna-Maria Alaluusua, Inkeri Kaakkuriniemi, Raija Kivelä ja Aarni Luhtala. Heti alusta pitäen Pohjois-Suomen osasto on suhtautunut toimintaansa sen vaatimalla tarmokkuudella. Ensimmäinen osaston tapahtuma pidettiin jo marraskuussa ja paikalle kutsuttiin niin lääkäri kuin sosiaalisihteerikin kertomaan poliovammaan liittyvistä asioista. Kuluneen kymmenen vuoden aikana vuonna 2000 tehty pohjoisen osaston perustaminen on osoittautunut erinomaiseksi päätökseksi. Paikallistoiminta voi olla mahdollista myös noin laajalla alueella silloin, kun sille on olemassa riittävästi pohjatarvetta ja taitavia toiminnan vetäjiä. Osasto on sopeuttanut toimin-

9 tansa paikallisiin oloihinsa ja käyttänyt polttoaineenaan sitkeiden jäsentensä tarvetta tavata muita saman vamman kanssa eläviä. Tällä hetkellä Pohjois-Suomen osastoon kuuluu jäsentä ja puheenjohtajana toimii Tuula Pukkila Kempeleeltä ja sihteerinä Ulla Kurvinen Oulusta. Osastolaisille on tarjolla kerhotoimintaa Rovaniemellä ja Oulussa. Pitkien välimatkojen osasto kokoaa tapahtumansa usein muutaman päivän mittaisiksi ryppäiksi, joiden aikana voidaan osallistua kuntoutukseen, viettää vaikkapa pikkujoulua ja kokoustaa osaston asioista. Nyttemmin jo Polioinvalidit ry:n tavanomaiseksi toiminnaksi muuttuneiden henkilökohtaisen jaksamisen seurantaan perustuvat paikalliset kuntoutusjaksot ovat peräisin juuri Pohjois-Suomesta. Siellä kehiteltiin malli, jossa jäsenille tarjotaan mahdollisuus paisti osallistua kuntoutustapahtumaan myös palata uudestaan mittauttamaan oman toimintakykynsä kehitystä ja hakemaan uusia vinkkejä arjessa suoritettavaan liikuntaan. Alueellinen järjestötyö yhdistyksen kulmakivi Pohjois-Suomen osaston 10-vuotisjuhla oli konstailematon ja lämminhenkinen tilaisuus. Tilaisuuden avaaja osaston puheenjohtaja Tuula Pukkila kiitti oman osastonsa väkeä ahkeruudesta ja aktiivisesta mukana olosta. - Pitkät välimatkat eivät ole este. Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen kukitti yhdessä Tuula Pukkilan kanssa Pohjois-Suomen osaston paikalla olleet ensimmäisen johtokunnan jäsenet sekä ensimmäisenä Aune Ruohomäen, joka ainoana Pohjois-Suomen osaston jäsenenä on ollut mukana Polioinvalidit ry:n...uutisia... Suomen Polioliiton puheenjohtaja Juhani Kivipelto puhui mm. vammaispolitiikan viimeisimmistä hankkeista. Perustavassa kokouksessa joulukuussa Puheenjohtaja Rauno Nieminen kiitti Pohjois-Suomen osastoa siitä, että osasto on ollut monin konkreettisin tavoin osallistunut koko yhdistyksen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hän painotti osastojen merkitystä yhdistyksen toiminnassa ja totesi osastojen merkityksen yhä kasvavan tulevina vuosina. - Yhdistyksen tarjoamien palvelujen tulee jatkossa yhä enenevässä määrin olla tarjolla alueilla. Ikärakenteestamme johtuen jäsenistön kyky matkustaa pitkiä matkoja vähenee ja etsimme koko ajan tapoja muuttaa yhdistyksen tapahtumat paikallisemmiksi. Suomen Polioliitto ry:n puheenjohtaja Juhani Kivipelto loi onnittelupuheenvuorossaan lyhyen katsauksen mm. vammais- ja sosiaalipolitiikan viimeaikaisiin hankkeisiin. - Järjestöissä on valtava määrä sosiaalista pääomaa, tietoa ja taitoa auttaa lähimmäistä, ja se kaikki olisi saatava hyötykäyttöön, totesi Kivipelto. Hän kertoi myös, että Suomen Polioliiton hallitus on päättänyt, että vuonna 2011 järjestetään vain yksi valtakunnallinen tapahtuma: kesäpäivät Peurungassa kesäkuussa. - Alueelliset ja paikalliset tapahtumat saavat nyt lisää tilaa kalenterista. Saamamme palautteen pohjalta mietimme sitten jatkossa tapahtumien määrää ja erityisesti niiden sisältöä. Juhani Kivipelto muistutti kuulijoita siitä, että toiminnan ja palvelujen tarjoaminen vaatii myös rahaa. Hän toivoikin, että mahdollisimman moni jäsen perheineen ja ystävineen osallistuisi vuoden 2011 eduskuntavaalien yhteydessä lipaskeräysvahteina Polioliitolle tärkeään varainhankintaan. - Puolet Polioliitolle tulevista keräystuotoista palautetaan keräysalueiden oman toiminnan rahoittamiseen. 9 Yhdessäoloa ja taikaa Juhlavieraat saivat nauttia Pohjois- Suomen osaston 10-vuotisjuhlassa myös Päivi ja Anni Tikkalan musiikkiesityksestä sekä taikuri Joni Pakasen taikashowsta. Taikuri Pakanen on onnistunut yhdistämään sorminäppäryyden, hämmästyttävät taikatemput ja mukavan huumorin tyylikkääseen pakettiin. Katsojat nauroivat vedet silmissä, kun taikurin avuksi yleisön joukosta noudetun Sisko Nikkilän sakset jumittuivat eivätkä köyden päät millään suostuneet saksiutumaan tasamittaisiksi. Auran Heikin pikkutakki siirtyi jollakin kummalla tavalla kymmenessä sekunnissa köysillä sidotun taikurin päälle köysien alle. Heikki ei suostunut kertomaan tempun salaisuutta, vaikka sitä häneltä tiukastikin yritettiin saada selville. Viulistina esiintyneen Anni Tikkalan pikkusisko Eevi joutui tosipaikan eteen, kun hän ainoana juhlayleisöstä vastasi taikuri Pakasen apurin kriteereitä. - Tämän mittainen, punertavatukkainen, kirjava pusero, oranssi pääpanta Eevi osoittautuikin taitavaksi taikatempun tekijäksi: pieni puhallus ja pallot katosivat, siirtyivät taskusta toiseen Yleisö taputti ja huokaili ihastuksesta. Pohjois-Suomen järjestelyt Suomen Polioliiton syystapahtumassa sujuivat hienosti. Ohjelmasta löytyi varmasti kaikille jotakin sopivaa, mutta aikaa yhdessäoloon ja jutusteluunkin jäi riittävästi. Ulla Kurvinen piti lyhyen kurssin esteettömän tanssin perusteista ja sai muutaman osallistujan kokeilemaan tanssia. Liikkuminen musiikin tahdissa ja siitä nauttiminen on kaikille mahdollista. - Oikeaa tai väärää liikettä ei ole. Jokainen osaa antautua musiikin vietäväksi, muistutti Ulla epäröiviä ja sai kuin saikin monet kokeilemaan miltä tuntuu liikkua musiikin tahdissa. Valtakunnalliset tapahtuvat tarjoavat osallistujilleen mahdollisuuden paitsi viihtyä ja tavat tuttuja myös oppia ja kokeilla uusia asioita. Teksti: BO Kuvat: AK

10 ...jatkoa sivulta 2. Akuutti polio... Yleensä epidemiat ovat olleet maissa, joista saman serotyypin villi poliovirus on jo hävinnyt ja joissa rokotuskattavuus on alkanut pienentyä (esim. Egypti, Haiti, Dominikaaninen tasavalta, Filippiinit, Madagaskar, Kiina, Indonesia)). Vaikka villi serotyyppin 2 poliovirus on hävinnyt maailmasta jo kymmenen vuotta sitten, paljastuu yhä halvausoireisia epidemioita, joiden aiheuttajana on serotyypin 2 poliovirus, siis PV2-VDPV-kanta. Esimerkiksi Nigeriassa halvausoireisia epidemioita aiheuttaneita tyypin 2 VDPV-kantoja on syntynyt toisistaan riippumatta kahdeksan eri kertaa. On paradoksaalista, että tähän mennessä VDPV-kantojen aiheuttamat epidemiat on saatu loppumaan OPVkampanjoilla, eli käyttämällä epidemian pysäyttämiseen epidemian aiheuttajaa. Vaikka Suomessa käytetään poliorokotuksiin yksinomaan tapettuja polioviruksia sisältävää IPV-rokotetta, emme mekään ole turvassa elävästä rokotteesta peräisin olevilta VDPVkannoilta. Villin polioviruksen tapaan ne voivat helposti siirtyä matkailijoiden mukana maasta toiseen ja maapallon eri puolille. Immuunipuutteiset voivat jäädä erittämään poliovirusta OPV-rokotuksen jälkeen virus normaalisti lisääntyy ihmisen suolistossa useita viikkoja, jopa kuukausia. Immuunipuutoksista kärsivillä potilailla viruseritys ulosteeseen voi kuitenkin jatkua huomattavasti pidempään, joskus jopa vuosia, vuosikymmeniä tai koko loppuelämän ajan. Jos henkilö tiedetään olevan immuunipuutteinen, Äkillistä halvausoireista tautia selviteltäessä on yhä tärkeää muistaa polion mahdollisuus hänelle ei anneta eläviä viruksia sisältävää OPV-rokotetta. Toisinaan immuunipuutos voi olla sen verran lievä, ettei tautia ole diagnosoitu ennen rokotuksen antamista. Immuunipuutteinen henkilö voi saada poliovirustartunnan myös muilta OPV-rokotetuilta. Tähän mennessä maailmassa on löydetty 40 immuunipuutteista kroonisesti poliovirusta erittävää ihmistä (4). Osalla heistä eritys on loppunut spontaanisti, osa on kuollut. Useimmat tunnetuista immuunipuutteisista pitkäaikaisista erittäjistä on löydetty ns. korkean elintason maista, kuten Yhdysvalloista, Englannista, Saksasta, Italiasta ja Japanista. Vaikka krooniseen poliovirukseen on liitetty useita erilaisia immuunipuutoksia, yleisin potilaista todettu immuunipuutostauti on hypogammaglobulinemia. Sen esiintyvyys on suurin valkoihoisessa väestössä, siis Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. 10 Virusta kroonisesti erittävät on tärkeä tunnistaa Rokoteviruksen jatkuva lisääntyminen ihmisen suolistossa saa virusgenomissa aikaan muutoksia, joiden vuoksi virus alkaa taudinaiheuttamiskyvyltään ja tarttuvuudeltaan muistuttaa villiä poliovirusta. On helppo ymmärtää. että tulevaisuudessa ns. poliottomassa maailmassa, josta villi poliovirus on hävitetty ja jossa rokotettavuus on pienentynyt, ei uuden polioepidemian käynnistymiseksi tarvita montaa virusta eikä kroonista erittäjää. WHO:n koordinoiman polionhävitysohjelman yhtenä tavoitteena on pyrkiä identifioimaan maailmasta kroonisesti poliovirusta erittävät henkilöt. Virusten kroonisesta erityksestä väestölle aiheutuva tartuntariski on erityisen suuri, kun erittäjä työskentelee pienten lasten parissa. Vaikka toistaiseksi ei ole olemassa hoitokeinoa, jonka avulla polioviruseritys saadaan loppumaan, on kroonisesti virusta erittävien henkilöiden tunnistaminen tärkeää sekä henkilön itsensä suojelemiseksi että väestöön kohdistuvan tartuntavaaran minimoimiseksi. Koska erittäjällä itsellään on riski saada myöhemmin poliohalvaus, hänelle ja hänen kanssaan samassa taloudessa eläville ja annetaan WHO:n suosituksen mukaan hygieniaohjaus tartuntariskin minimoimiseksi ja ylimääräinen tehosteannos poliorokotetta. Suomessa tehosteannos on tapettuja viruksia sisältävä IPV. Jätevesilöydös on aina ihmisestä peräisin Poliovirustartuntoja esiintyy väestössä aina kertaa yleisemmin kuin halvausoireista poliotautia. Poliovirustartunnan saanut ihminen erittää taudin oireista riippumatta virusta ulosteisiin ja vesiklosetin kautta viemäriverkostoon ja jätevesiin. Vaaralliseksi luonnehdittuja VDPV-kantoja on löydetty viime vuosina useiden maiden jätevesistä. Jätevesihavainto kertoo aina siitä, että väestössä on yksi tai useampi ihminen, joka erittää virusta ulosteisiinsa. Suomessa poliovirusten mahdollista kiertoa väestössä on seurattu analysoimalla jätevesinäytteitä 1960-luvulta lähtien, eli siitä asti kun poliorokotukset aloitettiin Suomessa. Koska polioviruksia ei löydetty 20 ensimmäisen vuoden aikana, jätevesinäytteiden virusseuranta lopetettiin 1980-luvun alussa, vain pari vuotta ennen Suomen viimeistä, 1984 alkanutta polioepidemiaa. Epidemian aikana poliohalvaukseen sairastui 9 ihmistä, ja lisäksi yhdellä oli polioviruksen aiheuttama aivokalvontulehdus. Kun jätevesinäytteiden polioseuranta käynnistettiin uudelleen heti halvaustapausten löydyttyä, kävi ilmi, että Välimeren maista Suomeen kulkeutunut epidemian aiheuttajavirus oli levinnyt joka puolelle Suomea ja arviolta yli ihmistä oli saanut virustartunnan. Todennäköisesti virus oli siis jo kiertänyt väestössä pitkään, ennen kuin sen onnistui löytää ihmiset, joilta jostain syystä puuttui vakavaoireiselta taudilta suojaava immuniteetti. Polioviruksia löytyy taas jätevedestä Polioepidemian jälkeen, vuonna 1985 alkaen, Suomessa on jatkettu polioseurantaa jätevesinäytteistä. Vuosina Suomen jätevesistä ei löydetty yhtään poliovirusta, huolimatta Suomen ja suomalaisten runsaista päivittäisistä yhteyksistä OPV:tä käyttäviin naapurimaihin ja niiden kansalaisin (esim. Viro, Venäjä). Tämän jälkeen tilanne näyttää muuttuneen. Elävän poliorokotteen sisältämä rokotevirus löydettiin ensimmäi-

11 sen kerran Helsingin jätevedestä vuonna 2006, ja sen jälkeen viruksia on löydetty lähes vuosittain jostain päin Suomea. Koska löydetyt virukset olivat elävän poliorokotteen kantojen kaltaisia, havainnoista ei huolestuttu: ne vain todistivat OPV-virusten oletetun kulkeutumisen Suomeen ja seurannan toimivuuden ja herkkyyden. Tampereen jätevedessä VDPV-kantoja Joulukuussa 2008 Tampereelta kerätystä jätevesinäytteestä löytyi kaksi erilaista vaaralliseksi luonnehdittua VDPV-polioviruskantaa (serotyypit 1 ja 2). Löydös ei jäänyt ainoaksi: jatkotutkimuksissa vuosien 2009 ja 2010 aikana useita Tampereen jätevesinäytteistä on löydetty pitkälle muuntuneita, vaaralliseksi luonnehdittuja, rokoteperäisiä VDPV-kantoja kaikista polioviruksen kolmesta serotyypistä 1,2 ja 3. Geneettisten ominaisuuksien perusteella kaikki Tampereelta löydetyt VDPV-kannat kuuluvat lähinnä ns. ivdpvkantoihin, joita aiemmin on eristetty immuunipuutteisilta ihmisiltä. Virusten karkean iänmäärityksen perusteella voidaan päätellä, että ne ovat syntyneet elävästä OPV-poliorokotteesta yli 12 vuotta sitten ja lisääntyneet siitä lähtien ihmisen suolistossa. Vaikka löydetyt VDPV-kannat on todettu neurovirulenteiksi eli taudinaiheuttajakykyisiksi, halvausoireista poliotautia ei ole tähän mennessä todettu Tampereella eikä muuallakaan Suomessa. Koska rokotusten antama suoja Suomen väestöllä on polion suhteen hyvä, laaja epidemia on epätodennäköinen. Yksittäiset tapaukset ovat kuitenkin mahdollisia, sillä hyväkään suoja ei kata väestöä 100-prosenttisesti. Tampereen VDPV-kantojen alkuperää ei ole vielä pystytty selvittämään. On mahdollista, että virus on kulkeutunut Suomeen matkailun myötä, esimerkiksi siten, että Suomessa asuva immuunipuutteinen henkilö on saanut tartunnan muualla maailmassa OPV-rokotteen saaneesta henkilöstä tai muualla maailmassa OPV-rokotteen saanut immuunipuutteinen henkilö on tuonut viruksen Suomeen. Kokonaan ei toistaiseksi ole voitu myöskään sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että virus olisi peräisin aikanaan Suomessa käytetystä OPV-rokotteesta. Rokotuksia ja valvontaa tarvitaan vielä kauan Niin kauan kuin poliota esiintyy jossakin päin maailmaa ja poliovirukset infektoivat ihmisiä, tarvitaan kattavia poliorokotteita ja polion tehokasta valvontaa kautta maailman. Niinpä äkillisen halvausoireisen taudin etiologiaa selvitettäessä on yhä tärkeää muistaa polion mahdollisuus Suomessakin ja ottaa sairastuneesta potilaasta ulostenäyte polioviljelyä varten kahtena peräkkäisenä päivänä mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen. Vaikka negatiivisen tuloksen merkitys taudin poissulkemisessa heikkenee kahden viikon kuluttua halvausoireiden alusta, näytteitä kannattaa ottaa tarvittaessa vielä myöhemminkin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) näytteet tutkitaan ilmaiseksi. Merja Roivainen dosentti, yksikön päällikkö, johtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, suolistovirusyksikkö, WHO Collaborating Center for Poliovirus Surveillance and Enterovirus Research Tapani Hovi LKT, emeritusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitos G14 polion myöhäisoireille oma diagnoosikoodi Maailman Terveysjärjestö WHO on määritellyt polion myöhäisoireyhtymälle oman diagnoosikoodinumeron. Aiemmin on ollut koodi vain polion jälkitilalle, johon luokitellaan kaikki halvausoireisen polion sairastaneet, joille on jäänyt poliosta jonkinlainen vamma. Polion myöhäisoireiden saama oma diagnoosikoodinumero tarkoittaa sitä, että WHO on nyttemmin tunnustanut polion myöhäisoireiden olemassaolon. Polion myöhäisoireiden oma diagnoosikoodinumero on G14. Koodikirjaimensa mukaisesti polion myöhäisoireet kuuluvat keskushermoston sairauksiin. Tadzikistanissa laaja polioepidemia Tammikuussa alkaneeseen, toukokuussa havaittuun villin polioviruksen aiheuttamaan polioepidemiaan Tadzikistanissa on sairastunut lähes 500 henkilöä: kliinisesti todettuja halvausoireisia potilaita miltei 400 ja laboratoriotestein varmistettuja yli 140. Suurin osa heistä on vähintään kolmesti OPV-rokotteen saaneita alle 5-vuotiaita lapsia. Halvausoireiseen poliotautiin sairastuu vain joka sadas tai tuhannes tartunnan saanut. Näin ollen virus on päässyt leviämään laajalti tadzikistanilaiseen väestöön. Kyseinen villi tyypin 1 poliovirus on peräisin Intiasta. Intian lisäksi poliota esiintyy yhä kotoperäisenä Tadzikistanin naapurimaassa Afganistanissa, Pakistanissa ja Nigeriassa. Halvausoireisia poliotapauksia on todettu myös useissa Afrikan maissa, joihin se on kulkeutunut kotoperäisistä maista. Euroopan alueella polioepidemia puhkesi edellisen kerran vuonna 1998, silloin Turkissa. Tadzikistan oli ennen tämän keväisen epidemian puhkeamista ollut ns. poliovapaa aina vuodesta 1997 alkaen. Epidemian pysäyttämiseksi Tadzikistanissa on toukokuussa järjestetty laaja rokotekampanja, jossa alle 6-vuotiaat rokotetaan monovalenttisella tyypin 1 virusta sisältävällä, immunogeenisemmalla OPV-rokotteella. BO 11

12 ...kurssiuutisia... Huudan kiitokset myös maailmalle! - Olli Lehtimäen kurssilla Oli saatu onnellisesti potkupallokisat päätökseen ja yleisesti urheiltu Espanjassa, kun jo koitti elokuu ja mopedini keula kääntyi kohti Pohjanmaata, Lehtimäen Opistoa. Aikaisemmin olin muutamaan otteeseen Lehtimäellä ollut ja pelkkiä positiivisia muistoja oli sikäläisistä rinteistä ja notkoista Ollin mieleen painautunut. Nyt kuitenkin hiukan jännitti tuleva kaksiviikkoinen. Aika ei ollut muuttunut, muuttunut olin minä niin henkisesti kuin fyysisestikin. PahanOlon karkoituksen helppous? Niin tuona maanantaisena päivänä saavuin Lehtimäelle. Olin etukäteen laatinut toimintasuunnitelman, jota oli tarkoitus noudattaa. Tarkoitukseksi jäi: mm. saunomisen määrä jäi tavoitteistani reilusti. Kaksi ekaa päivää olin aivan eksyksissä. PahaaOloani pakenin huoneeseeni. Olin kuin pukuhuoneen korttipakka aivan loppuun pelattu. Kunnes ajattelin eihän tuo ota jos ei annakaan ja raahasin itseni peli-iltapäivään, kettinginheittoon. Leo ja oliko Sirpa tokaisivat Haluuko Olli heittää? Oisi vuoro Ja NAKS silloin alkoi valo horisontissa siintää. Voiko olla PahanOlon karkotus noin pienestä kiinni? Se selviäisi tuonnempana. Kettinki oli annettu kiinni ota siitä. Päätös. joka kuitenkin piti ratsun selkään en nousisi. Mölkyssä olin hyvempi. Siinä tuli enempi esiin kehon taidot. Tosin mulle on tyypillistä hiipivä loppukiri. Tällä turneella se kyllä hiipi liian verkkaisesti. Luennot sivuutin suurelta osalta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mä en pidä siitä kun luennoitsija keskeytetään oli syy sitten mikä tahansa. Edellä mainitusta syystä myös lauantain luennot, Jussi ja Rauski, jäi väliin. Toki heiltä sain tietoa asioista kysymällä, varsinkin Jussilta, ruokapöytäkeskusteluissa. Istumalentopallossa olin hyvä katsoja. Ottelu sujui hyvin tiukan lentopallolakimiehen, Leo, johdolla. Ei ollut tarvetta kameratarkistuksille. Saunassa oli kiva olla, niin kertoina kun poikkesin siellä hoitamaan psyykettä. Usein Osku samaan aikaa löylyssä istuskeli kanssani ja kertoi ajoista menneistä. Mielenkiintoista oli kuunnella mm. Islannin rakennusprojektia. Saunassa avuntarpeeni oli hyvin hyvin olematonta. Kun poistuin huomasta hellän löylyn siinä tarviin tukea. Leo ja tämä tupakoinnin hellittänyt nuorukainen, heiltä sain horjumatonta apua. Ja se apu tuli juuri silloin kun sitä tarvitsin, ei ennen saati jälkeen. Saapui viikonloppu ja toi tullessaan Pirjon ja Osmon. Osa ryhmästä suunnisti Korkeakulttuurin pariin kesäteatteriin. Itse jäin kohentamaan musiikillista ulosantiani. Juhlasalissa oli karaoke. Siellä, tosin niukkalukuisen yleisön edessä Rauskin kanssa tulkitsimme soittoja ja lauluja. Mulla meni Muisto vain jää aivan alakanttiin. Rauski oli hyvempi. Hän pysyi tahdissa ja piti koko ajan laulun samassa sävellajissa. Illalla sitten toisten mennessä paikalliseen klubiin jäimme Osmon kanssa tarinoimaan. Se oli hyvin antoisaa. Siinä keskustelu nousi liitoon, uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia pohdiskeltiin. Mm. Kaunotar ja Renttu yhdistelmä oli eräs puheenaihe. Kiitos Osmo. Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla. Tarvitaan vielä fysioterapiaa ja Alkoi viikko toinen. Ja kuin huomaamatta onnistunut olin karkottamaan PahaaOloa itsestäni mutta en kokonaan. Tämä viikko oli ohjelmaltaan, joka päivä sama, aamupäivällä treeni, iltapäivällä psyyke. Ekaa kertaa vuosiin koin fysioterapiaa. Hyvissä käsissä minä olin. Terapeuttini oli ulospäinsuuntautuvaa heimoa, siis helppo tarinoida ja treeniminuutit oli nautintoa - kuten myös vyöhyketerapia. Minulle täysin uusi kokemus eikä pahoja fiiliksiä siitä jäänyt. Tuo oli mielenkiintoista, tuo kynttilä korvaan ja palamaan. Mulla vinkuu päässä helpotti. Tosin toinen korva oli jo huollettu opiston ensiapuasemalla. Lehtimäen mieskuoro esiintyi maanantaina. Korvalle se oli nautinto. Mieskuoro on hienoa kuultavaa. Hyvä kokemus. Saapui mies torin laidalta, tunnistin Utriaiseksi. Jos kukaan niin Seppo on miehen mittainen lyhyempi on tappi ja pidempi hujoppi. Kuluvana vuonna satoja kilometrejä altaassa weissmullermäisen sulavaliikkeisesti liikuskellut uimari näytti myös Zumban mallia. Siinä Seppo hytkyi ja hytkyi. Hieman hymyillen seurasin, hieman vaan. Oishan se kamalaa ollut, 12

13 ...kurssiuutisia... oli tulvia ollut. Jarkko lähti radalle kuin ohjus, mulla oli jotain ongelmia pidon kanssa. No, se oli sellainen pieni episodi. Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen (vas), Suomen Polioliiton puheenjohtaja Juhani Kivipelto vierailivat Lehtimäen kurssilla. Kuvassa puheenjohtajia tenttaa Keijo Aalto Satakunnasta. Jankerin Olli ja Vuokko Paavola poseeraavat valokuvaajan iloksi. jos olisin alkanut itkemään? Saapui myös Jarkko. Ja saapumassa olisi Satu. PepeLeMoko, Pertti Niemi näytti mulle sellaisen pienen ilmakrompressorin, jolla saa ilmaa p-tuolin renkaaseen. Hitto tuollainen täytyy hoitaa itselleen. Myös tarinaan Kaliforniasta, Los Angeles sta, Universal studiolta kuulin. Siitä kertoi mies Paippisista Kai. Thoubilla, Toivo Saarinen, oli toisenlainen menopelini kun mulla. Oli hyvä, ett Thoubin pelin näin. Nimittäin minä ajattelut olin vaihtaa pienempään, ja nyt näin sellaisen liikenteessä. Ehkä se ei kuitenkaan ole juuri mun tarpeisiin. Alkoi aamut lähennellä lukumäärältään tusinaa. Siellä oli ns. suljettu katutapahtumakin. Olimme Jarkon kanssa samalla viivalla, jyrynä toimi Satu, tiukkaakin tiukempi kiihdytysajojuristi. Siis vilppiä ei sallittu. Mulle sattui lähdössä likaisempi puoli ja olisiko Jarkolla ollut sliksit alla? Mä olin liikkeellä monsuunirenkailla. Eihän tästä ollut kauaakaan kun seuduilla noilla Auttoi se ainakin vähäsen Koitti torstai. Ohjelmassani oli vielä hiukan Mölkkyn jäähdyttelyä osaltani. Simo oli ensteks paras, minä jossakin tulosluettelon kääntöpuolella. Saunassa suurimmat pölyt pois. Alkoi Capriccion konsertti. Sieltä ei myöhästytty. Hyvissä ajoin olin paikalla, hieman ulko-oven ulkopuolella. Mikäli välttämättä ei halua nähdä, niin paras paikka on kauempana artistista. Hieman ihmettelin, oliko tämä niin uutta, kun useampi henkilö pyysi mua saliin. Tosin heille kerroin tämän kuulonautintoon perustuvan näkökantani. Aivan loistava esitys, mahtava! Huh huh. Sopraanot, mezzo-sopraanot, altot kaikki kauniissa harmoniassa. Entä sovitukset? Loistavia. Fever/Kuume A capella tyyliin sovitettu. Vaikka oli vielä torstai oliko tästä muotoutumassa kurssin grande finale? Kaikki nautinnot loppuvat aikanaan, kuten tämäkin konsertti. Mikäli vertaan tätä mieskuoron esitykseen, joka oli hyvä, niin tämä oli huomattavasti Hyvempi. Oli aika päätösillallisen. Näistä on huonoja kokemuksia, mutta, mutta Tämä oli hieno kokemus. Ateria oli maukas, korostettu välimerenmauilla. Ja ateria ei ollut niukka, kuten niillä yleensä tapana on ollut. Kaarina Säde Lähde tuo Rva Fortunan suosikki jälleen oli asettanut arpalippunsa oikein. Viikon ilmaisloma poliokurssille tuli, jälleen. Ryhmän puolesta puheen piti Kuntoutuja Viemerö. Ei korjataan. Ei se ollut puhe. Hän lausui jokaisen meidän ajatukset Siskolle ja Kaijalle sekä henkilökunnalle. Ei - taas korjataan. Hänen sydämensä toi julki meidän kaikkien tuntemukset. Eskon sanat olivat sanoja sydämeltä sydämelle. Juuri radiosta alkoi Kaija Kärkisen ja Ile Kallion laulu Surussa silmin Hymyssä suin Tähän on hyvä lopettaa. olli jankeri, kuvat Kai Arvinen a.D 2010 Luoteis-Kouvola Lehtimäen Opisto: Kiitän sinua paidannapin kiinnilaitosta - Kiitän sinua Hymystä - Kiitän sinua Kaikesta siltä väliltä - Sekä huudan minä nämä Kiitokset myös maailmalle 13

14 Kolmas kesä Suomen Poliohuolto ry oli jo kolmatta kertaa varannut jäsenilleen mahdollisuuden täysihoitolomaan Marjolassa, jossa lomatoimintaa hoitaa Etelä-Saimaan Invalidit ry. Lomapaikkana Marjola soveltuu hyvin jatkamaan Suomen Poliohuolto ry:n perinteikästä lomatoimintaa, jota monet vuosikymmenet järjestettiin Kaislarannassa. Tällä kertaa 25 lomalaista sai nauttia oman yhdistyksenä tarjoamasta mahdollisuudesta viettää aurinkoinen lomaviikko yhdessä. Loma- ja kokoushotelli Marjola on kodikas majoitus-, ruoka- ja lomapaikka Saimaan rannalla, seitsemän kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Marjola tarjoaa huonemajoitusta, kotiruokaa, juhla-, kokous- ja ravintolapalveluja sekä erilaisia luontoja kotaretkiä niin yrityksille, yhdistyksille kuin yksityisille asiakkaille. Kuinka Marjolaan päädyttiin? - Vaikka Kaislarannasta luovuttiin, niin lomatoiminnan kokonaan lopettamista ei oikeastaan vakavasti edes harkittu. Tällaisilla lomaviikoilla oli olemassa ja on tänäänkin selvä tarve Suomen Poliohuolto ry:n jäsenten keskuudessa. Loma tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta turvallisessa, viihtyisässä ja esteettömässä ympäristössä. Jokainen lomalainen voi oman mieltymyksensä mukaisesti viihtyä joukossa muiden yhdistyksen jäsenten kanssa tai nauttia lomasta omassa rauhassaan. Edesmennyt yhdistyksemme puuhamies Arto Pätäri oli Lauritsalasta kotoisin ja Marjola oli hänelle sitäkin kautta tuttu paikka. Arto hoiti yhdistyksemme ensimmäisen Marjola - loman järjestelyt ja siltä pohjalta olemme sitten jatkoa rakentaneet, muistelee yhdistyksen puheenjohtaja Leo Hänninen yhteistyön käynnistymistä....kurssiuutisia... Marjolan lomahotellissa Yhteensä Marjolasta löytyy tilaa lisävuoteineen 65 hengelle. Kaikissa huoneissa on pienoiskeittiö, tv, suihku, wc. - Jo rakennusvaiheessa olemme ottaneet huomioon liikuntaesteisten tarpeet ja erityisvaatimukset. Maasto on tasaista ja piha-alue asfaltoitu. Sisällä ei ole esteenä kynnyksiä eikä portaita ja rantasaunallekin pääsee vaikka pyörätuolilla. Marjohovin huoneet ovat invavarusteltuja. Liikuitpa sitten lastenvaunujen kanssa tai pyörätuolilla, meillä liikkuminen ei ole este, todetaan Marjolan nettisivuilla. Marjolassa on panostettu myöskin esteettömään luontoympäristöön. Liikkuminen lähisaareen kodalle makkaranpaistoon tai vaikkapa niemenkärkeen katsomaan auringonlaskua onnistuu olipa liikkumistapa mikä hyvänsä. Myös kalastaminen, lentopallo, melonta tai vaikka mönkijäajelu onnistuvat pyörätuolistakin käsin. Tekemistä jokaiseen makuun Vuoden 2010 kesä muistetaan ennätyksellisenä helteen ja myrskyjen kesänä. Marjolan lomalaiset saivat nauttia auringosta koko lomaviikkonsa ajan. Mitä muuta lomalaisille oli tarjolla? - Ensimmäistä kertaa kokeilimme sellaista, että sovimme lomaviikon ohjelmasta vasta paikan päällä. Ajattelimme, että näin lomalaiset pääsevät suoraan vaikuttamaan lomansa ajankäyttöön ja sisältöön. Kun tämä kokeilu sopi myös Marjolan väelle, niin mikä ettei, kertoo Leo Hänninen. Lomalaiset kokoontuivat tutustumisillanviettoon heti lomaviikon ensimmäisen päivän iltana. Siellä heille kerrottiin, että aamulla kaikilla olisi mahdollisuus kertoa Marjolan toiminnanjohtaja Maarit Viljaselle siitä, mitä he haluaisivat tulevan viikon aikana kokea. 14

15 - Aika mukavasti niitä ehdotuksia sitten saatiinkin, toteaa Leo Hänninen ja haluaa vielä muistuttaa, että kaikki toiveet myös toteutettiin. Mitään mahdottomia toiveita ei siis Maarit Viljaselle esitetty. Ilmeisesti lomalaiset olivat perusaktiivisia ja hellekestäviä, sillä ohjelmaa riitti. Naurujooga, luontopolku rasteineen, ongintakilpailu ja bocciaturnaus: siinä joitakin vapaa-ajan aktiviteetteja. Retkirintamalta löytyivät shoppailumatka Lappeenrantaan matkan aikana saattoi myös käydä tutustumassa Lappeenrannan kuuluisiin hiekkaveistoksiin-, kolmen tunnin risteily Saimaan kanaville, kesäteatteri Votkaturisti, ja lekottelua Saimaan aalloilla Marjolan lautalla. Kun vielä ohjelmaan liitetään karaoke-ilta, makkaranpaistoa grillikatoksella ja saunomiset, niin kyllähän siinä yhdeksi viikoksi tekemistä riittää. Anneli lomalla Lomalaisista Anneli Tarakkamäki oli mukana avustajakoiransa kanssa. Marjola olikin tullut Annelille tutuksi siitä, että siellä aikanaan järjestettiin avustajakoiran luovutustapahtuma. - Paikka on mitä mainioin myös Suomen Poliohuolto ry:n lomapaikaksi. Kun paikan ylläpitäjänä on vielä invalidiyhdistys, niin tämähän on oivaa yhteistyötä vammaisjärjestöjen kesken, toteaa Anneli. Kaislarannasta Annelilla ei ollut mitään kokemusta, joten siihen hän ei Marjolaa voi verrata. - Ohjelmaa oli, mutta ei minulle mielekästä. Olen nähnyt kanavaristeilyt ja elämä on muutenkin yhtä teatteria, kertoo Anneli. Hänelle riittivät koiran kanssa lenkkeily ja rupatteluhetket polioystävien kanssa. Anneli ei ohjattua ohjelmaa kaivannut: - Olin lomalla! Marjolan soveltuvuudesta Suomen Poliohuollon jäsenten lomapaikaksi Annelilla on tarkka mielipide:...kurssiuutisia... Suomen Poliohuollon jäsenilleen tarjoamalla Marjolan viikolla saattoi mm.onkia, seilata Saimaalla, retkeillä ympäröivässä luonnossa ja tietysti vaihtaa kuulumisia muiden lomalaisten kanssa. Keskikuvassa Poliohuollon puheenjohtaja Leo Hänninen toivottaa Martti Taljan tervetulleeksi yhdistyksen tarjoamalle lomalle Marjolaan Marjolan kaltaisia paikkoja on vähän tarjolla. Toivonkin, että jatkossakin lomat voitaisiin viettää siellä. Ja kiitokset mukavasta lomasta kaikille! Martin mietteitä Kaislarannassa en koskaan varsinaisesti lomaillut, mutta paikkana se tuli tutuksi kyllä, kertoilee Martti Talja, yksi Marjolan kesän 2010 lomalaisista. Kaislaranta oli kuitenkin Martille tuttu paikka, sillä hän oli vieraillut siellä usein, erityisesti talkoissa ja poikamiesaikoina. Marjola Martille tuli tutuksi juuri Suomen Poliohuolto ry:n lomatoiminnan kautta. - Mukiinmenevä paikka, toteaa Martti Talja kysyttäessä millaisena lomapaikkana hän Marjolan kokee. - Jonkin verran taso kyllä oli edellisvuodesta laskenut, mutta kyllä ruokaa oli riittävästi. Toki paikka sopii erinomaisesti jatkossakin poliohuoltolaisten lomanviettopaikaksi. Paikat soveltuvat hyvin kaikille ja apua saa aina tarvittaessa, tähdentää Martti. Ohjelma miellytti sekä Marttia että hänen vaimoaan Lumiaa. - Ohjelmaa oli ihan riittävästi. Oli mukava käydä kesäteatterissa. Hiukan vaimon lomaa häiritsi se, että huoneen ilmastointi takkuili pari päivää. Silloin oli melko hikistä, mutta Marttia ei sekään liiemmin vaivannut. Kysymykseen missä ja millaista lomatarjontaa Suomen Poliohuolto ry:n tulisi tarjota vastaa Martti, että valintahan on sellainen raha- ja esteettömyyskysymys. Marjola kelpaisi hänelle jatkossakin, mutta uuttakin paikkaa voisi kokeilla. Martti Talja lähettää kaikille tutuille terveisiä. - Kotimatkalla autosta hajosi tiiviste ja autoa korjattiin kuusi viikkoa. Kotiin kuitenkin päästiin, kun väliin yövyttiin hotellilla, käytiin sukulaisilla ja poika tuli hakemaan lopulta kotiin. Teksti: BO Kuvat: Lexa & Topi

16 ...kurssiuutisia... Virkistysmatkalla Pärnussa toukokuussa 2010 Suomen Poliohuolto ry teki terveyskylpylämatkan Viron Pärnuun viime toukokuun lopulla. Helsingistä lähdimme laivalla kohti Tallinnaa ja Kaari-Matkat Oy:n invabussilla kohti Pärnua ja Tervis kylpylää. Hissillinen invabussi oli käytössämme Pärnussa, mikä mahdollisti koko ryhmän osallistumisen retkille. Matkalle osallistui yhteensä 18 henkilöä, joista noin puolet käytti pyörätuolia. Esteetön liikkuminen oli onnistumisen kannalta tärkeää. Matkan johtajana toimi Riitta Pohjola ja mukana oli henkilökohtaisten avustajien lisäksi yleisavustajana Lea Mäkinen. Vaikeavammaisten ryhmän matkan suunnittelu on ihan oma taitolaji. Hyvin matkanjohtajamme siitä selviytyi. Matkamme onnistumisesta lämmin kiitos Riitalle ja Lealle sekä Kaari-Matkat Oy:n molemmille kuljettajille. Pärnu terveyskylpylöiden kaupunki Pärnu on Viron kolmanneksi suurin kaupunki. Asukkaita on noin Pärnu tunnetaan terveyskylpyläkaupunkina sekä laajoista hiekkarannoistaan. Pärnuun on avattu ensimmäinen mutahoitola jo vuonna Nyt kylpyläelämä on turistiryhmien lisääntyessä kasvanut matkailuvaltiksi. Pärnu sijaitsee etelä-länsi Virossa noin 130 km Tallinnasta Via Baltika -tietä pitkin. Se on Pärnulahden rannalla, mikä on osa Rigan-lahtea. Kylpylähotellistamme ja sen laajasta rantapuistosta avautui näkymä jo aavalle merelle. Pärnunlahdesta kaupunkiin lähtee Pärnunjoki, mikä halkaisee koko kaupungin siten, että sen eteläpuolella on kaupallinen keskus. Lahdenpoukaman ranta-aluetta kunnostettiin EY-rahoilla. Todennäköisesti sinne matkustetaan tulevaisuudessa laivaristeilyllä perille asti kunhan rakennustyöt valmistuvat! Viron suurin kylpylä tutuksi Matkamme kohde oli Tervis Medical Spa terveyskylpylä. Se on Viron suurin kylpylä. Kylpylähoitopaketti sisälsi kolme hoitoa päivittäin ja omalla rahalla sai lisää rentoutus- ja terveyshoitoja, jos oli tarvetta. Hoidot sopivat hyvin myös Eira Tenhunen Tervis kylpylän pitkillä käytävillä. Anneli Tarakkamäki, Aira Hukka, Eira Tenhunen ja Rauni Mäki-Petäys Pärnun raitilla. polioporukan fyysisten vaivojen hoitoon ja mielen virkistykseksi. Paketin lisäksi oli mahdollisuus päästä kohtuuhinnalla nauttimaan myös kauneuskeskuksen palveluja. Lisäksi hotellissa oli viihdekeskus, mikä järjesti iltaisin ohjelmaa, lähinnä live musaa. Ensimmäisenä aamuna oli lääkärintarkastus, minkä perusteella saimme hoitokirjan. Omaan hoito-ohjelmaani kuuluvia hoitoja olivat mm. hieronta, magneettihoito ja osokeriitti lämpöhoitoa sekä käsien parafiinihoitoa. Lisäksi olivat käytössä kuntosali ja sauna-uintiosasto. Harmillista oli se, että näin vaikeavammaisena en voinut käydä uimassa, koska tilat eivät olleet riittävän esteettömät eikä hissikään aina toiminut! Hoitohenkilökunta oli asiallista, avuliasta ja mukavaa. Itse kylpylä-hotellirakennus oli valtava rakennuskompleksi, mikä koostui oikeasti 7 eri rakennusosasta. Rakennukset olivat yhdistetyt toisiinsa pitkillä lasikäytävillä. Tervisin hotellissa on noin 500 vuodepaikkaa. Pyörätuolikelausta tuli monia kilometrejä päivässä, kun osallistui kaikkiin hoitoihin, ruokailuihin ja illan erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Kaikki kohteet olivat yleensä ihan eri osissa rakennusta! Kylpylään on eri aikoina tehty suuria laajennuksia ja nämä laajennusosat on yhdistetty lasikäytävillä. Sinänsä mukavaa kulkea sisällä, jos ulkona käy kova viima ja sade piiskaa! Kerron teille omia matkakokemuksiani lyhyesti päiväkirjastani: Päivä 1: Aamulla lähtö Helsingin Länsisatamasta Eckerö Linen m/s Nordlandia- laivalla kohti Tallinnaa. Aamiainen 16

17 laivalla, keväisen kaunis merimatka, musiikkia ja pientä matkan jännitystä ilmassa. Laivasta poistuessa sattui pelottava kommellus. Satamassa käytävät laivalta pois ovat pitkiä ja hankalia ala- ja ylämäkineen. Laivalta poistuessa kaaduin yllättäen pyörätuolilla taaksepäin. Itse selvisin kolhuitta, mutta Eira takanani satutti polvensa. Se oli ikävä alkuepisodi, vaikkei aiheuttanutkaan ohjelmaamme muutosta. Toivon Eiran polven matkan jälkeen parantuneen entiselleen. Tallinnan satamassa ryhmämme kasvoi vielä kahdella henkilöllä, kun Oulusta matkaan lähteneet Paavo ja Maija-Liisa tulivat nopeammalla laivalla toiseen satamaan, mistä heidät haimme. Tallinnasta jatkoimme invabussilla Pärnuun Via Baltikaa pitkin maisemia tutkien. Haikaran pesiäkin näimme pylväiden päässä, erikoisia rakennelmia lintujen tekemiksi! Ensivaikutelma Pärnun kaupungista, Tervis kylpylähotelliin majoittuminen ja orientoituminen uuteen miljööseen sekä palveluihin ja ryhmäämme tutustuminen täytti loppupäivän. Päivä 2: Heti aamusta alkoivat lääkärintarkastukset. Saimme kylpylän hoitokirjan ja sitten ohjelmaa toteuttamaan. Oma ohjelmansa oli löytää oikean oven taakse oikeaan aikaan. Illalla oli kiertoajelu kaupungilla ja käynti ostoksilla. Oppaallamme, eläkkeellä olevalla opettajalla oli sana hallussaan ja huumori tallella. Hänen kertomiaan mehukkaita vitsejä en onneksi enää muista! Pärnu on saanut nimensä lehmuksista. Lehmuksia kasvaa puistoissa ja katujen varsilla. Pärnussa on vanhaa ja uutta rakennuskantaa sekaisin. Osa vanhoista, kauniista puutaloista on korjattu mutta kaikilla ei varat siihen riitä. Muutama vuosi sitten tulvat kastelivat talon pohjia matalalla rannikolla. Nyt on myynnissä paljon kiinteistöjä, mitkä tarvitsevat korjausta. Katujen korjaustöitä tehtiin kylpylämme lähellä paljon, minkä vuoksi pyörätuolilla kaupungille lähteminen oli...kurssiuutisia... Leena Simola-Nikkanen ja Leo Hänninen olivat mukana Suomen Poliohuolto ry:n Viron Pärnuun suuntautuneella kylpylämatkalla. 17 hankalaa. Illalla kuuntelimme hotellin viihdekeskuksessa livemusaa! Hotellihuoneessa minulle sattui toinen kommellus, kun menin suihkuun. Kylpyhuoneessa oli suihkutuolina meillä paremmin tunnettu muovinen, valkoinen parveketuoli. Kuinkas sitten sattuikaan, kun istuin sen toinen takajalka niiasi eli taipui vinosti taaksepäin. Pudotin itseni nopeasti lattialle enkä ehtinyt kolhimaan itseäni. Toinen juttu oli, että suihku lattiatasolla ei ollut nautinto eikä sieltä ylöspääsykään käynyt kädenkäänteessä. Vammaisen ihmisen arkiaskareet vaativat joskus pitkää pinnaa! Päivä 3: Hoidot jatkuivat ja kelaaminen ympäriinsä pitkin kylpylän käytäviä. Matkaan kuului täysihoito eli aamiainen, lounas ja päivällinen runsaine valikoimineen. Liikuntaa oli näin ollen syytäkin olla runsaasti. Kävin myös kauneuskeskuksessa, mm. kampaajalla. Hintataso oli sellainen, että hiusten leikkauksen raitoineen sai samalla hinnalla kuin Helsingissä pelkän leikkauksen. Kampaajalla käyntiä puolsi sekin, että illalla oli villisikajuhla. Se oli ravintola Halingassa, mihin oli matkaa Pärnusta noin 30 km. Ravintola oli täynnä, koska villisikailtaan oli koottu useita turistiryhmiä. Ruotsalaiset voittivat meidät äänekkäillä lauluillaan. Harmi mutta ei pärjätty heille! Iltaan kuului paitsi paljon ruokaa ja juomaa myös ohjelmaryhmän kansanmusiikkiesitykset sekä lopuksi tanssia. Mukava ilta. Päivä 4: Hoidot jatkuivat. Oli jo vaarana rutinoitua. Kokeilin myös suolahoitoa, koska kärsin kotona astman oireista kaupunkipölyjen vuoksi. Suolahuoneessa oli helppo hengittää, mutta yhdestä kerrasta ei voi tehdä johtopäätöksiä. Iltapäivällä teimme taas ostosmatkan, tällä kertaa isompaan kauppakeskukseen. Tuliaisia tuli hankittua, eikä tuleva pakkausongelma haitannut lainkaan. Illalla kokoonnuimme hotellin yläkerran näköalabaariin ihailemaan auringonlaskua ja meren kimallusta. Päivä 5: Viimeiset hoidot ja hieronnat sain aamupäivällä. Varsinkin lämpöhoidot ristiselälle ja hartioille toivat helpotusta kolotuksiin. Kaikki kiva loppuu aikanaan. Harmitti, että terveysloma oli lopullaan nyt, kun oli oppinut suunnistamaankin eksymättä pitkille käytäville. Kiireiset päivät kuluivat nopeasti. Takaisin Tallinnaan lähdimme iltapäivällä ja Nordlandialla palasimme Helsingin Länsisatamaan lauantai-iltana. Laivalla oli lauantai-iltana vilkasta juhlatunnelmaa. Musiikki kuitenkin oli niin kovaäänistä, että pakko oli siirtyä ravintolan tiloista baariin, rauhallisempaan ympäristöön. Toisaalta siellä oli kiva olla vielä hetki yhdessä ja nauttia katkarapuleivästä ja tunnettua Saku-olutta. Loman tarkoituksena oli saada sekä fyysistä kuntoutusta että mielen virkistystä ja energiaa. Se onnistui! Kiitos siitä kaikille ryhmämme jäsenille: Riitalle, Eiralle, Lealle, Annelille ja Einolle, Paavolle ja Maija-Liisalle, Tellervolla, Airalle ja Trygvelle, Marjatalle ja Eskolle, Pentille, Väinölle ja Raunille sekä Lexalle ja Heikille. Kaikille hyvää, energistä syksyä terveyslomaa muistellen! Teksti: Leena Simola-Nikkanen Kuvat: Lexa

18 ...kurssiuutisia... Osastojen oma kuntoutuskurssi Turun Ruissalossa Syyskuun päivinä Pääkaupunkiseudun ja Varsinais-Suomen osastot järjestivät perinteisen yhteisen kuntokurssin seurantajakson Ruissalon kylpylässä Turussa. Kursseja on nyt järjestetty kolme kertaa, kerran vuodessa syksyllä. Kurssiajankohta haluttiin pitää heti kesän jälkeen, jolloin on vielä valoisaa, eikä ole liukasta, kuten ensimmäisellä kurssilla aikanaan. Kaikkiaan kurssille osallistui 19 henkilöä, joista pääkaupunkiseudulta oli vain viisi, loput olivat varsinaissuomalaisia. Kurssiohjelma oli tiivis Kurssista oli toivottu aikaisempia vuosia tiiviimpää eli paljon erilaista toimintaa. Kyllä sitä oli saatukin mahtumaan yhteen kokonaiseen ja kahteen puoleen päivään. Huoneen sai heti tullessa tiistaina. Aloituskeittolounaan jälkeen oli yhteistapaaminen, jossa jokaiselle jaettiin henkilökohtainen ohjelma. Sitten aloitettiin yksilötesteillä ja tehtiin samat testit kuin vuotta aiemmin. Kokeiltiin jäsenten liikkuvuutta, tasapainoa ja lihastestejä. Nopeustestikin tehtiin. Siinä sai käyttää apuvälineitä. Itselläni arvot olivat samansuuntaisia kuin edellisvuonna. Yleisesti ei keskusteltu siitä, minkälaisia arvoja kukakin sai, koska mehän olemme kaikki eri tavoin rajoittuneita. Saimme myös erilaisia jumppaohjeita. Ehtisi/viitsisi vain tehdä niitä. Vielä oli allasjumppaa ennen ruokailua. Päivällisen jälkeen kokoonnuimme meille koko kurssin ajaksi varattuun Fregattiin. Esittelimme itsemme, koska mukana oli taas sellaisiakin, jotka eivät olleet edellisillä kursseilla. Rankka keskiviikko Aamiaisen jälkeen keskiviikkona jokainen kiirehti oman ryhmänsä mukana joko kuntosalipiiriin tai venyttelyyn ja rentoutukseen. Meitä oli kaksi ryhmää ja näin ollen ryhmät vaihtoivat paikkaa ja kahden tunnin päästä kaikki olivat suorittaneet samat ohjelmat. Seuraavaksi vuorossa oli happihyppely tai osallistuminen Iloa puoleen päivään -ryhmään sisätiloissa. Fysiatrin luento kivusta, lääkkeistä ja unihäiriöistä kiinnosti kurssilaisia. Kaunis ja lämmin syyssää houkutteli lähes kaikki mukaan lyhyelle lenkille sauvakävelemään tai vaikka apuvälineellä liikkumaan. Lounaan jälkeen meillä oli Bumbaa, toisilla tuolijumppaa ja sitten taas vaihdettiin. Vielä oli edessä allasjumppaa ennen päivällistä. Illalla saimme kuulla Turku2011 esittelyn. Sitten oli jo kiire karaoketansseihin. Kun valomerkki annettiin, me viimeisetkin ymmärsimme mennä nukkumaan. Kello oli tuolloin jo yli puolenyön. Torstaina päätös Aamiaisen jälkeen olisi ollut allasjumppaa, mutta se taisi jo monelta jäädä väliin, ainakin minulta. Kymmeneltä oli vielä tuolijumppaa ja venyttelyä ja heti perään fysiatrin puolentoista tunnin luento kivuista, lääkkeistä ja unihäiriöistä. Keittolounaan jälkeen oli loppukahvit ja yhteenveto kurssista. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä kurssiin. Toivomuksena oli, että vastaavanlainen olisi taas vuoden päästä. Ajankohta oli kaikkien mielestä hyvä. Odotellaan seuraavaa kurssia ja odotellessa jumpataan itsenäisesti, mutta kohtuudella. Teksti ja kuvat Riitta Nissilä 18

19 Ahonniemellä Pohjanmaan osaston virkistäytymis- ja kuntoi lupäivät Olin ensikertaa mukana Pohojanmaan osaston jo perinteeksi tulleilla virkistyspäivillä. Sää ei oikein suosinut meitä, tuuli yltyi melkein myrskylukemiin eikä aurinko näyttäytynyt ollenkaan. Alkajaisiksi leirikeskuksen emäntä oli laittanut maukkaan lounaan, jota nautimme hyvällä ruokahalulla iloisen puheensorinan ja kuulumisten vaihtamisen lomassa. Ruokailun jälkeen urheat poliosissit pelasivat pihalla mölkkyä tuulesta ja kylmyydestä huolimatta. Päiväkahveille emäntä oli leiponut kermakakun. Kuulemma hyvitteli meitä, kun ilma oli äitynyt niin kylmäksi. Minä suunnistin kalavehkeineni Kalajärven rantaan narraamaan kaloja. Saalis: yksi ahven n. 15cm. Kala suolattiin ja se paistettiin illalla takkatulen loimussa. Maku, no jaa!? Saunalle kyllä uimiselle ei Osa porukasta oli halukas saunomaan ja lähdin hyvissä ajoin lämmittämään saunaa. Puut oli jo viety sinne, hyvä! Tuli vain uuniin ja odottelemaan... Ajattelin käydä uimassa siinä saunomisen lomassa, mutta vesi oli jo niin kylmää, että uiminen jäi vain ajatuksen asteelle. Saunomisen jälkeen siirryttiin takkahuoneeseen illanviettoon. Joku lohkaisi, että nyt vietetään Pertin päättäjäisiä. Pertti kun jättää Pohojanmaan osaston puheenjohtajan hommat. Peijaisista kehkeytyi hauska ilta poliolaisten tuttuun tapaan. Jännittävän illasta teki vielä se, että kun käveltiin saunalta kämpille yön pimeydess, kuu ei näyttäytynyt ja kenelläkään ei ollut taskulamppua. Piti vain muistella missä se tie oikein meni! Hyvin nukutun yön jälkeen aamu oli yhtä raikas ja tuulinen kuin edellisenä päivänä. Aamiaisen jälkeen lähdin kuitenkin lenkille. Muutama muukin uskalsi lähteä tutkimaan metsäisiä paikkoja ja poimimaan ja syömään puolukoita....kurssiuutisia... Pertti Näyttää tytöille mallia mölkyn heitossa. Teksti: Anne Niemi Kuvat. Veikko Hemminki Taas vietettiin hienoja hetkiä kohtalotovereitten kanssa, seurustellen, pelaten ja virkistyen. Hyvää syksyä kaikille! Anne sitä tarkeni silti kalastaa näin suojaisemmalla rannalla. Illanvietttoa takkahuoneessa. 19

20 Muutto ja muutoksia Polioinvalidit ry:n toiminnassa on tänä vuonna jo ehditty tehdä monenlaisia merkittäviä asioita, ja vielä on vuotta jäljellä Katajanokalta Pasilaan Todella iso muutos tapahtui keväällä, kun muutimme Luotsikadun toimitilastamme Kumpulantielle. Nämä meidän uudet toimitilamme ovat huomattavasti Luotsikadun tiloja avarammat ja käytännöllisemmät. Moneen kertaan ja monissa eri foorumeissa on tullut esille, että Luotsikadun toimitilat olivat todella hankalat liikuntarajoitteisille. Lisäksi pysäköintimahdollisuudet olivat, jollei nyt ihan olemattomat niin ainakin huonot. Katajanokalla kadun varresta pysäköintipaikan löytäminen ei ole niitä ihan helpoimpia tehtäviä. Näitä ongelmia Pasilassa sijaitsevalla toimipaikallamme ei ole. Ja käytännöllistä tietysti on sekin, että yhdistyksen hallinto voi nyt pitää tarvittavat kokouksensa Kumpulantien toimistolla. Vanhojen pöytäkirjojen mukaan Luotsikadun toimistotilojen oston eräänä perusteena mainitaan, että ne ovat vammaisystävälliset eli helpot liikkua. Tätä perustetta on tänä päivänä vaikea ymmärtää, mutta niinhän ne ajat muuttuvat ja me ajan mukana. Nyt kaikilla yhdistyksemme jäsenillä on mahdollisuus käydä yhdistyksemme toimistolla, sillä sinne on esteetön kulku. Olemme luopuneet Luotsikadun toimitiloistamme vuosikokouksen päätöksen mukaisesti. Muutos on iso myös siltä kantilta, että muuton myötä siirryimme omista tiloista vuokratiloihin. Mutta kuten edellä totesin, on tämä käytännön työn teon kannalta ainakin ehdottomasti positiivinen muutos. Muutoksia tulossa jatkossakin Toimitilamuutos ei jää ainoaksi muuttuvaksi asiaksi. Vuonna 2011 järjestetään vain yksi valtakunnallinen tapahtuma. Todennäköisesti ensi vuonna tapaamme valtakunnallisessa tapahtumassa kesäkuusa Kuntoutuskeskus Peurugassa. Miksi vain yksi tapahtuma? Valtakunnallisiin tapahtumiin osallistuvien määrä on jo jonkun aikaa ollut selvässä laskussa. Taloudellisesti asiaa katsoen ei ole tarkoituksen mukaista järjestää kaksia päiviä, jos osanotto jää kovin pieneksi. Osanotto on hiipunut jo heikommillaan n. 50 osallistujaan, kun se on ollut aiemmin 120 kahden puolen. Yhtä valtakunnallista tapahtumaa vuosittain puolusti myös yhdistyksemme jäsenkyselyn tulos, jossa selvä enemmistö kannatti nimenomaan yhtä valtakunnallista tapahtumaa vuosittain. Suurimpana esteenä näyttäisi olevan pitkät matkat, jotka karsivat osallistujia. Enää emme jaksa, emmekä viitsi matkustaa pitkiä matkoja. Ensi vuoden kokemusten jälkeen on tietysti mahdollista palata vanhaankin järjestelmään, jos tarvetta ilmenee. Kuinka saada isommat joukot taas mukaan tapahtumiin, on kyllä kysymys, johon etsitään vastausta ahkerasti kaikkien poliojärjestöjen kesken. Tänä syksynä Suomen Polioliiton syystapahtuma kuitenkin järjestettiin ja se pidettiin Rokualla Rokualla vietettiin samalla Pohjois- Suomen osastomme 10-vuotisjuhlaa. Toivotan vielä uudestaan osastolle onnea ja kiitän hyvästä ja aktiivisesta toiminnasta polioinvalidien parhaaksi. Kuntoutus kunniaan ja palvelut lähemmäksi Osastojemme toiminnassa on sen sijaan tapahtunut viime vuosien aikana käännös kasvavaan jäsenpalvelujen tarjontaan. Palvelut lähempänä asuinpaikkaa on osoittautunut toimivaksi tavaksi järjestää yhdistyksen toimintaa. Myönteinen kehitys osallistujamäärissä on hieno asia. Osastojemme toiminta on koko yhdistyksemme toiminnan selkäranka. Kaikki kahdeksan osastoamme ovat mm. järjestäneet paikallisia kuntoutustapahtumia. Tätä toimintaa tulemme jatkamaan edelleen yhdistyksen merkittävällä taloudellisella tuella. Kuntoutus niin fyysinen kuin henkinenkin on meidän ykkösasia! Toivotan kaikille hyvää syksyä, pitäkää itsestänne huolta. Rauno Nieminen Polioinvalidit ry puheenjohtaja 20

21 Retkellä Visavuoren, Vanajanlinnan ja Aulangon kulttuurimaisemissa Varsinais-Suomen osasto teki retken Valkeakoskelle ja Hämeenlinnaan Matkan järjestäjänä toimi askartelukerho, mutta kaikilla jäsenillämme oli mahdollisuus osallistua matkalle. Invataksi oli varattu sitä varten, että myös pyörätuolilla liikkuvat pääsevät mukaan. Tällä kertaa matkassa ei ollut aktiivisesti pyörätuolia käyttävää. Yksi pyörätuoli oli mukana, jos joku olisi sitä yllättäen tarvinnut. Visavuori järven rannalla Kävimme tutustumassa Valkeakoskella Visavuoreen, joka on toiminut kuvanveistäjä Emil Wikströmin ( ) taiteilijakotina. Hän on itse suunnitellut sen 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa. Visavuoren museosäätiö perustettiin vuonna Wikströmin perikunta lahjoitti taideteokset sekä rakennukset irtaimistoineen museosäätiölle ja Visavuori avattiin yleisölle vuonna Wikströmin tyttärenpoika pilapiirtäjänä tunnettu Kari Suomalainen ( ) lahjoitti Visavuoren museosäätiölle vuonna 1988 koko elämäntuotantonsa. Lahjoituksen ehtona oli, että kokoelma saa kodin pilapiirtäjän isoisän taiteilijakodin kupeeseen. Vuonna 1990 valmistui Kari-paviljonki, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Karipaviljongin sanotaan olevan Suomen hauskin museo. Oli todella mielenkiintoista liikkua Wikströmin ateljeessa ja taiteilijakodissa, sekä juoda kahvit ja teet tunnelmallisessa museokahvilassa ateljeerakennuksen vanhassa valimossa, jossa kuvanveistäjä oli aikanaan valanut suurimmat teoksensa. Ihmettelimme, miten paljon teoksia Wikström oli elinaikanaan ehtinyt tehdä, sekä pieniä, että suuria. Meillä oli kierroksella opas, joka kertoi todella hyvin Wikströmin ajasta ja työprosessista. Karin paviljongissa oli esillä Kari Suomalaisen omaa tuotantoa vuosien varrelta. Alakerrassa oli ihailtavana luvun tussipiirustuksia, mainoksia, sarjakuvia ym., joita oli tuolloin käytetty lehdissä. Niissä oli myös hauskoja tekstejä esim. mainoksissa. Nykyajan tietotekniikalla pystytään tekemään lähes mitä vain, mutta entisajan työn jälki on ihailtavaa. Ne on tehty ajatuksella. Yläkerrassa oli Karin myöhempää tuotantoa esim. poliittisia pilapiirroksia, joista 21 Kari erityisesti opittiin tuntemaan. Kohteessa on myös todella kaunis puutarha, jonka Wikström oli aikanaan perustanut. Piha-alue oli upea erilaisine pensaineen ja kukkineen, jotka juuri käydessämme kukkivat parhaimmillaan. Taiteilijakoti on esteellinen ja siellä on portaita. Kari-paviljongin kumpaankin kerrokseen pääsee myös pyörätuolilla. Museopuodista voi ostaa erilaisia tuliaisia ja tuotteita, joita voi ostaa vain Visavuoresta. Vanajanlinna ja sen ympäristö Visavuoresta jatkoimme matkaa Hämeenlinnaa kohti. Kävimme syömässä ABC Tiiriöllä, joka on esteetön. Seuraavaksi poikkesimme lähellä sijaitsevissa Nanson ja Kultakeskuksen tehtaanmyymälöissä, joista jokainen taisi löytää jotain ostettavaa. Seuraavaksi kohteeksi oli valittu Vanajanlinna, joka on valmistunut Sen on rakennuttanut aluksi omaksi metsästyslinnakseen C.W.Rosenlew. Sen rakentamisessa on käytetty marmoria, tammea ja graniittia. Siellä oli jo tuolloin musiikkisali, viinitupa, biljardisali ja sisäuimaallas. Siinä oli huoneita yli 80 ja neliöitä Vuodesta 1941 vuoteen 1994 se toimi lomakotina ja kansanopistona. Nykyään se toimii hotellina ja ravintolana. Vanajanlinnassa järjestetään paljon erilaisia juhlia ja kokouksia. Monen nimekkään suomalaisen häät on vietetty siellä. Salit upeine kalusteineen lähes mykistivät meidät. Saimme juoda kahvimme salissa, jossa pääväri oli tummanpunainen. Pöytäliina oli niin puhtaan valkoinen, että pelkäsi tahrivansa sen. Kahvipöydän tarjontaan kuului monenlaisia kakkuja. Keittiöhenkilökunta on kansainvälisesti palkittua ja sen huomasi tarjottavien mausta. jatkuu seuravalla sivulla...

22 ...jatkoa edelliseltä sivulta Tämä kahvihetki oli mieleenpainuva elämys. Ensimmäinen kerros on saavutettavissa, mutta muihin kerroksiin on portaita. Vanajanlinnan alueella on monenlaista toimintaa. Sijainti järven rannalla luo upeat puitteet erilaiseen liikuntaan. Alueella toimii Linna Golf, joka täyttää vaativimmat kansainväliset normit. Aulanko ja Hämeenlinnan taidemuseo Olin ollut yhteydessä Tampereen osaston puheenjohtajaan Leilaan ja häneltä kuullut, että he olivat myös käyneet tänä vuonna Hämeenlinnassa ja heillä oli ollut oppaana oma osastolaisensa Pirjo, joka asuu Hämeenlinnassa ja on toiminut paikallisena oppaana. Sovimme etukäteen Pirjon kanssa, että tapaisimme hänet ja hän olisi osan aikaa mukana matkassamme. Matkalta vielä soittelimme ja sovimme treffit Aulangolle. Siellä hän hyppäsi kyytiimme ja esitteli meille Aulangon puistoaluetta ja kertoi sen puualueista. Jos olisimme kiertäneet saman ilman opasta, olisimme tuskin huomanneet eri puulajeja, joita sieltä löytyy. Pysähdyimme lintulammelle ja nautimme paikan luontoäänistä. Jätimme hyvästit Pirjolle ja kiirehdimme Hämeenlinnan taidemuseoon, johon hän kehotti meitä käymään. Se oli mukavasti esteetön ja kiertelimme siellä runsaan tunnin, kunnes se sulkeutui. Hämeenlinna on muutakin kuin linna Vaikka olimme olleet matkalla Hämeenlinnassa, emme käyneet linnassa nimeltä Hämeenlinna. Sen esteettömyyttä emme edes selvittäneet, koska kiinnostavia kohteita oli niin paljon. Lähdimme Turusta aamulla kahdeksalta ja 12 tunnin jälkeen Savolaisten kulttuurimatka Pohjois-Karjalaan Sunnuntaina 25. heinäkuuta oli sovittu tutustuminen Outokummussa olleeseen kuparikaivokseen. Laajan maakuntamme eripuolilta saapuneet retkeläiset odottelimme Kuopion savolaisia. Useiden puhelinsoittojen jälkeen selvisi, että tulossa hekin ovat. Oli sattunut pieni erehdys navigaattoria ohjelmoitaessa. Outokumpu oli saanut muodon savoksi Ootomäki ja matka kohti Oulunjärven rantoja alkoi. Pöljän kohdalla matkalaiset olivat alkaneet ihmetellä, että aurinko paistaa ihmeellisestä suunnasta. Käännös ja matka Joensuun tietä kohti alkoi. Tutustumiskohteina Aulangon joutsenlampi ja Visavuoren Ateljee (alla). olimme taas takaisin lähtöpisteessä. Meille sattui matkapäiväksi todella hieno kesäinen päivä, 25 astetta. Matkaan oltiin tyytyväisiä ja vastaavanlaisia toivottiin lisää. Tätä oli mukava järjestää. Lyhyen automatkan päästä voi löytyä mielenkiintoisia kohteita. Vanhan sanonnan mukaan: Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Kiitokset oppaallemme Pirjolle, Visavuoren oppaalle ja kaikille mukana olleille. Teksti ja kuvat Riitta Nissilä Kaivoselämää Tutustuimme kaivoksella olleeseen kivinäyttelyyn. Siellä oli kiillotettuja, hiottuja, metallikantimiin kiinnitettyjä kiviä. Oli siellä sellaisia juuri kalliosta irrotettuja lohkareitakin. PJ osti itselleen komeat korvikset ja minulle POLAn. Se on sellainen solmion tilalla käytettävä koru jota esim Dallasin JR käytti. Upee. Kilta maksoi.kierros turistikäytävässä oli vaikuttava. Reunamilla oli vanhoja työkoneita ja sosiaalisia tiloja. Siellä selvisi minullekin kaivosten korkeiden tornien salaisuus. Outokummussakin tornin korkeus on noin 300 metriä. Näissä torneissa on aikoinaan nostettu hissillä kivenmurikat korkeuksiin ja pudotettu sieltä alas. Kivet ovat särkyneet tällaisessa menettelyssä pienemmiksi. On ollut kyllä todella raskasta ja vaarallista työtä. Tulimme pimeästä ja viileähköstä kaivoksesta häikäisevän kirkkaaseen auringon valoon. Taapertelimme lihavartaiden hajua kohti hämärähköön työmaaruokalaan. Siellä oli monipuolisen runsas itsepalvelupöytä, lihaa ja kalaa miellyttävillä tavoilla valmistettuna. Siinä toista lihapatalautasellista syödessäni ajattelin jo huomista ruoanlaittoani ja jotenkin sellainen lihapohjainen kastike tuli mieleeni. Santsasin kolmannen ison lautasellisen lihapohjaista ruokaa, levittelin sitä hieman lautasellani, pyysin tarjoilijattaren joka ei ollut nähnyt minua siinä lihatiskin äärellä ja kerroin hänelle, että en jaksa syödä annostani mutta veisin sen kotiin koiralleni. Silloin emäntä kiljaisi Jippii, minä saan koiran. 22

23 Neuvottelua ja naurun räkätystä Ravintolaan oli sellainen 15 metriä pitkä käytävä, jonka varrella oli ehkä kaivostornin muistoksi rakennettu sellainen noin puolitoista metriä ylös ja alas liikkuva hissi. Siinä yksi savottarista KAAPPASI sen hissin. Hän ilmoitti että hissiin ei ole kenelläkään asiaa ennen kuin kaivoksenjohtaja, ravintolanjohtaja ja sähkömies ovat vakuuttavasti hänelle selvittäneet, että kiviä ei enää tiputella siitä tornista. Sitä kolinaahan säikkyvät jo kaupunkilaistuneet metsänpedotkin. Puolentoista tunnin neuvottelu niin mukavan sähkömiehen kanssa sai kaappaajattaren luopumaan suuremmista vaatimuksista. Ravintolassa käynti aiheutti minullekin erilaisia sydämentykytyksiä. Poislähdön aikaan huomasin, että käyttämäni ja minulle niin rakas kävelykeppini on lähtenyt itse lätkikseen. No, mennyt mikä mennyt, pakkohan siinä oli niin ajatella. Ulos auringonvaloon tullessani huomasin, että sisarukset olivat napanneet keppini, vieneet sen kaivoksen torin keskellä olevaan lipputankoon ja vetäneet sen puoliväliin tankoa. Arvatkaa vain olivatko tällaisesta tempustaan pahoillaan? Sellainen naurun räkätyshän sai minutkin tähyilemään naurujen syytä. Tämä se on miehen osa. Matkamme kruunasi näytelmä Tulitikkuja lainaamassa. Oli saatu pienellä osaavalla porukalla ja mukavalla mukana kulkevalla lavastuksella mahtavan nautittava esitys. Aurinkokin oli mukana kuvassa. Ei nykyihminen tässäkään asiassa pietsosytyttimineen tiedä millaisia olivat ne vanhat hyvät ajat. PS. Valehtelijoiden kiltaan on kaksi henkilöä suorittanut kiittäen tyydyttävästi kisällitutkinnon. Nyt meitä on jo yhdeksän. Ei miespuoliset savolaiset osaa valehdella. Kotimatkalla Kuopiolaisetkin osuivat kuuleman mukaan kotipaikkakunnallensa. Märkää syksyä toivotellen Oltermanni Savon osastolaiset tutustuivat kesäretkellään Outokummun kuparikaivokseen. Kaivoskuiluihin mentäessä vierailijoiden oli sonnustauduttava kypärillä. Kivimessuilla saattoi myös tehdä ostoksia. 23

24 Nimi Lähiosoite Postitoimipaikka Pankkiyhteystiedot Ristikon ratkaisu pyydetään lähettämään mennessä 24 _ os POLIOLEHTI, Kumpulantie 1 A 6. krs, Helsinki. Kuoreen merkintä Ruudukko.

25 25

26 Polion myöhäisoireyhtymä ja minä Edessäni on ohjekirjanen polion sairastaneille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä on todella hyvä ja valaiseva teos ja varsinkin lääkärien tulisi tutustua tähän. Olen sairastanut polion vuonna -59, olin silloin 14-vuotias. Itse tauti oli kova, kuulemma minun ei oletettu jäävän henkiin, mutta sen aiheuttamat halvaukset olivat lieviä. Oikeasta kädestä halvautui lihasryhmä, käsi on ollut voimaton ja muuten olin täysin liikuntakyvytön pari viikkoa. Vajosin maahan kuin tyhjä jauhosäkki, kun nostivat seisomaan, eivätkä ymmärtäneet pitää kiinni. Makasin Vaasan keskussairaalassa puolitoista kuukautta. Sen jälkeen kävin kahden kuukauden kuluttua jälkitarkastuksessa ja siinä on kaikki apu, mitä olen ikinä saanut tai edes halunnut polion vuoksi. Tällä hetkellä olen eläkeputkessa. Olen ollut työelämässä 40 vuotta ja maksanut täydet verot yhteiskunnalle. Työ oli toimistotyötä, muuhun en olisi pystynytkään, mutta sitä tehdessä olin täysin tasavertainen muiden työkavereiden kanssa. Vasta lukiessani tätä kirjaa, olen tajunnut olevani vammainen. Tähän saakka olen vain ollut ihminen, jonka oikeassa kädessä ei ole paljonkaan voimaa ja muukin ruumis on vähän heikompi, mutta on vielä itsestänikin heikompia ihmisiä. Olen elänyt elämäni miettimättä sen kummemmin sairastettua poliota, en ole kysellyt miksi minä sairastuin, kylläkin joskus on tullut mieleen miksi jäin henkiin Ei erikoiskohtelua Olen välttynyt kaikelta väärältä kuntoutukselta. Sairaalassa ollessani sain lääkintävoimistelua, kuten silloin asia ilmaistiin ja se oli niin tuskallista, että päätin, että tällaista en rupea kestämään jatkossa. Pari vuotta kävelin jalkoja eteenpäin heitellen ja sitten vähitellen kävely rupesi paranemaan. Aluksi, kun lähdin nopeasti liikkeelle, kaaduin rähmälleni, esim. koulun pihassa, kun kello soi välitunnin lopuksi. Luokkakaverit nostivat pystyyn, eikä siinä sen kummempaa sitten. Vaasan keskussairaalan silloinen lastenosaston ylilääkäri oli sitä mieltä, että minun on jatkettava koulua, eikä mentävä mihinkään kuntoutuslaitokseen. Asiasta käytiin kipakka keskustelu lääkintävoimistelijan ja lääkärin kesken. Lääkäri sanoi, että jos se menee Invalidisäätiölle, se jää sinne lopuksi elämäänsä ja syyttää sitten meitä elämänsä pilaamisesta. Olin samaa mieltä lääkärin kanssa. Olin hyvin varhaiskypsä tyttö ja päätin asioistani sen kummemmin kyselemättä vanhemmiltani, heillä oli kyllä huolia tarpeeksi muutenkin. Vanhin lapsi makasi liikuntakyvyttömänä sairaalassa ja kotona oli viisi muuta, nuorimmat kahden kuukauden ikäiset kaksospojat, joidenka ansiosta isosisko kuntoutui ihan hyötyliikunnan muodossa. Tämän kirjan yhdessä osiossa sanotaan, että on vaikeata tietää, mitä niille polion sairastaneille kuuluu, jotka eivät sopeutuneet jne Itse katson nimenomaan olevani sopeutunut En ole tehnyt suurtakaan numeroa sairaudestani tähän saakka. Työnantajalleni (ABB, suuri kansainvälinen yhtiö) ja työterveydelle mainitsin sairauden ja lähimmille työkavereille ja lähiomaisille, koskaan en tarvinnut erikoiskohtelua ja yhteiskunnan tukea. Miksi tietoa annettu? Viisitoista vuotta sitten alkoi minua vaivata nämä myöhäisoireet ja jostakin syystä ymmärsin itse yhdistää ne sairastettuun polioon, vaikka silloin ei vielä puhuttu myöhäisoireista. Nyt olen aika heikkovoimainen. Olen aina vannonut hyötyliikunnan puolesta ja sitä harrastan. Asuminen omakotitalossa ja puutarha ovat parasta kuntoilua niin sielun kuin ruumiinkin puolesta. Vuosi sitten jouduin Seinäjoen keskussairaalan neurologiselle osastolle. Tuuperruin aamupalaa laittaessani ja löin kaatuessani pääni lieden vääntimeen, etuhampaat murtuivat ja menivät alahuulen läpi. Mieheni vei minut terveyskeskukseen ja vaati, että on päästävä parempiin tutkimuksiin. Olin monenlaisissa tutkimuksissa, mm. magneettikuvauksissa, tulos oli normaali pyörtyminen, ei mitään vikaa. Kerroin jo poliklinikalla sairastetusta poliosta, kun lääkäri ihmetteli käsieni erilaista puristusvoimaa. Mainitsin siitä myös osaston lääkärille, mitään kantaa ei otettu, ajattelin, että polio kuuluukin jollekin muulle osastolle. Tämän kirjan perusteella tiedän, että neurologian osasto on oikea. Olen katkera siitä, ettei edes lääkäri, joka antoi loppulausunnon, mitenkään valistanut minua polion myöhäisoireyhtymästä. Lääkäreiden on totisesti syytä tutustua aiheeseen paremmin. Joitakin päivä sitten huomasin etsiä netistä tietoa ja sitä löytyi Vaikka olen sairastanut polion itse, tiedän siitä tämän kirjan luettuani enemmän kuin sairaalasta pääsyäni. 14-vuotiaalle lapselle kyllä selostettiin tilanne ihan kiitettävästi, mutta ehkä kaikkia muu, kuin sairaus kiinnosti enemmän. Olen nyt 60-vuotias ja edelleenkin olen sitä mieltä, että 14-vuotiaana tehty ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Olen viime vuosiin saakka elänyt suurin piirtein normaalina elämää. Omalla kohdallani akuutissa vaiheessa liikunnan menetys oli laaja, tulevaisuus näyttää, onko se laaja myös myöhäisoireissa. Ja lopuksi, luulen, että kaltaisiani polion sairastaneita ilman yhteiskunnan apua jääneitä on enemmän kuin luullaankaan. Mekin olemme sopeutujia ja selviytyjiä. Kiitos tästä ohjekirjasta. Terveisin Pirkko Kivistö 26

27 27

28 Elorieha Hevossalmella Pääkaupunkiseudun osasto kutsui ystäviä eloriehaan Hevossalmelle. Alun perin päivän piti olla mutta onneksi, toisille harmiksi päivä, muuttui arkipäiväksi torstaiksi Kellonaika kumminkin pysyi klo Hevossalmihan on Helsingin Invalidien Yhdistyksen kesäkoti. Luvassa oli rattoisan iltapäivän viettämistä: nauttien juomasta ja retkiruoasta kuten makkarasta, letuista ja salaateista jne. sekä toivottavasti loppukesän kauniista säästä merellisessä maisemassa. Minäkin olin ilmoittautunut,kun vielä elettiin kesäaikaa niin ehkä ehtisin mukaan. Tuli torstai, kello läheni uhkaavasti 15. ja puhelimet soivat ja ryntäilin pää kolmantena jalkana sinne sun tänne enkä taaskaan saanut mitään järkevää tolkkua tekemisilleni. Lopulta suuntasin Itään ja ohi Korkeasaaren liittymän, liittymä ennen varsinaista Herttoniemen ympyrää valitsin laitimmaisen kaistan ja eihän siinä sitten muuta voinut kuin liikenteen mukana suunnata katuteille. No, tunnetustihan minulla on suuntavaisto, joskus jopa osun oikeaankin suuntaan. Tällä kertaa osuin. Meinasin vaan uskoni menettää, kun ei oikean nimistä liittymää eikä sitä Santahaminan siltaa ruvennut vastaan tulemaan. Ne on ihan selvästi vieneet ne kauemmaksi kuin jaksoin muistaa. Onhan siitä muutama suvi kun Hevossalmessa viimeksi piipahdin. Lopulta kurvasin suuntaan Hevossalmi, tien alku päässä oli pieni parkki paikka ja tien vieressä kyltti ajoneuvolla liikkumisesta. Jätin autoni portin pieleen ja Mirja ja Elvi varppeillaan, kohta se saapuu taksi. läksin talsimaan meren tuoksun suuntaan. Taivas oli ihanan sininen ja aurinko paistoi. Vaan kun käänsi päätä ja katsoi toisaalle, oli taivas mitä mahtavimman synkeä ja vettäkin tuli alas pilvistä. Sitä se oli toimistoltakin katsellen: satoi ja kohta paistoi ja lämpimästi. Ei tuo sadekaan kylmää ollut, mutta aika rankkaa ja kastelevaa. Lopulta näin meren, auringon ja kutsuvan teltan. Touhu oli jo täydessä vauhdissa. Minä oikaisin nurmikon poikki kohti kaikesta mukavasti nauttivaa vierailijaryhmää. Kengät märkinä, kun nurmikko peitti pahimmat lammikot näkyvistä, mutta minä löysin varmaan ne kaikki: vesi vain läiskyi. Rouvat Riitta ja Kaarina olivat jakamassa salaatteja ja makkaroita sekä Raija ja Rita hoitivat juomapuolta. Eeva viihtyi grillikatoksessa muurikkalettuja paistamassa. Ihanat tuoksut. Kai veti ulkopelejä ja kirjasi suoritukset tarkkaan ylös. Vuorossa oli ketjun heitto. Välillä pelit pistettiin peittoon ja väki siirtyi katoksien suojaan sadekuuron yllättäessä. Vaan kohta aurinko nauroi sateelle ja lämmitti märät takin selän niin, että huuru vain nousi harteista jokaisella kastuneella. Kaikkea tätä säesti haitarimusiikki ja välistä väki yhtyi laulaen musisointiin. Olihan siellä yksi kuuluisuuskin, tosin hänen en kuullut laulavan. Täytyy vain todeta, että Elvis elää. Oli ihana nähdä monta vanhaa tuttua ja uusia kasvojakin luulin nähneeni sekä pitkästä aikaa osallistuvia mm. Heikki Helsingistä ja Sanna tuli Hämeenlinnasta asti puolisonsa kanssa. Pääkaupunkiseudulla visiteeraamassa olivat Matti Parkanosta ja Jouko Kemijärveltä. Samalla poikkesivat myös nauttimaan elokuun auringosta ja hilpeästä tutusta seurasta. Taas todettiin, että kuljetuspalvelun varassa olevien seurustelun katkaisi hakemaan saapunut taksi. Jäi lause kesken ja kaikkien kanssa ei kerennyt raataamaan yhtään. Se on hyväksyttävä ja lähdettävä milloin varauskeskuksen virkailija määrää. Omaa tahtoa ja ajanhallintaa ei oteta huomioon. Monikohan kierteli ympäriinsä saapumatta koskaan Hevossalmeen, mutta sightseeingiä sitäkin enemmän. Ja moniko joutui kiertämään ympäriinsä pääsemättä kotiin suoraan? Iltapäivä kului lennokkaasti ja pian huomasin, että porukka oli miltei haihtunut. Takajalat turrana ryömin minäkin autooni ja läksin kohti kotia. Osaston puuhaväki oli taas onnistunut täyttämään lupauksensa. Ihanaa, että olette olemassa ja jaksatte järjestää. Nähdään taas jossain käänteessä. Teksti: Kikka Kuva Kikka 28

29 Hakulomake Suomen Polioliiton järjestämälle kurssille Palautusosoite: Kumpulantie 1 A 6.krs, Helsinki Kurssi, jolle haetaan Sukunimi/etunimet Syntymäaika Osoite Postitoimipaikka Puhelin Aikaisemmat poliojärjestöjen kurssit Apuvälineet ja avustajatarpeeni (liikkuminen sisällä/ulkona, pukeutuminen, peseytyminen, ruokailu ym.) Perustelut kurssin tarpeellisuudesta (miksi haen juuri tälle kurssille, jatka tarvittaessa erillisellä liitteellä) tärkeää Päiväys ja allekirjoitus Lisätietoja: Suomen Polioliitto ry. puh. (09) (Yhdellä hakulomakkeella voi hakea vain yhdelle kurssille. Puutteellisesti täytettyjä hakemuksia emme voi huomioida.) Hakulomakkeen tiedot rekisteröidään Suomen Polioliitto ry:n kurssitietojärjestelmään. Kurssitietojärjestelmän rekisteriseloste on nähtävissä toimistolla, Kumpulantie 1 A 6.krs, Helsinki. kopiointi sallittu 29

30 Polio, vireys ja hormonit Poliolehdessä 2/2010 käsittelin polioviruksen vagus- eli kiertäjähermoon tekemiä tihutöitä. Tässä artikkelissa käsitellään väliaivotuhojen vaikutusta hormoneihin. Jos aivohermot ovat yhtä spagettia, polioviruksen aiheuttamat hormonaaliset vaikutukset on vieläkin sotkuisempi soppa. Yritetään silti keskittyä, vaikka se ei aina helppoa olekaan. Valkoisia reikiä vireyskeskuksessa Jotta pääsemme mukavasti kärryille artikkelin toiseen osaan, suoritetaan pieni kertaus. David Bodian teki vuosina polioon kuolleille tuhansia ruumiinavauksia Johns Hopkinsin yliopistossa USA:ssa. Bodian totesi polioviruksen tehneen tuhoja aivorungon vireyttä säätelevään pirteyskeskukseen. Sitä kutsutaan retikulaariseksi aktivaatiojärjestelmäksi eli RAS-verkoksi. Melkein 50 vuotta myöhemmin Richard Bruno teki ryhmineen polion sairastaneille pään magneettikuvauksia. Niissä näkyi pienenpieniä valkoisia pilkkuja eli reikiä vireystasoa säätelevässä RAS-verkossa. Bodian havaitsi aikoinaan tuhoja juuri samoilla alueilla sekä polioon tuoreeltaan että myöhemmin kuolleilta. Valkoiset pilkut näyttivät siltä, kuin joku olisi ripotellut suolaa RAS-verkon päälle. Pilkut ovat kuin hermosolujen hautamuistomerkkejä, sillä hermosoluja ruokkivat ja hoitavat gliasolut ovat vallanneet tuhoutuneilta hermosoluilta jääneen tilan. Mitä suurempia valkoiset pilkut kuvissa olivat, sitä suurempia vaikeuksia polioselviytyjällä oli pysyä valppaana. Jos sinulle tehdään magneettikuvauksia aivorungon alueelle, ja pilkkuja löytyy, on hyvä varmistaa, että poliopilkkuja ei sekoiteta MS-taudin synnyttämään valkoiseen plakkiin. Plakki näkyy magneettikuvissa pilkkuja suurempina valkoisina alueina. 30 Aivopuoliskojen nopeusero Tuhot RAS-verkon vireyskeskuksessa saattoivat kuitenkin aiheuttaa sen, että polioselviytyjien oikeassa isoaivokuoren puoliskossa on vasenta puolta hitaampia aivosähkökäyräaaltoja. Nopeusero vaikuttaa niin, että joidenkin polioselviytyjien on vaikeaa hahmottaa, tunnistaa ja muistaa esimerkiksi numeroita ja kirjaimia. Itse olen todella vaikeasti numerosokea. Eikä kirjaimienkaan kanssa ole hurraamista. En meinannut millään oppia lukemaan. Ja tietenkään en näe omia kirotusvihreitäni, mutta sitä on kuulemma liikkeellä ilman poliotakin. Myös kartan lukeminen ja suunnistaminen ovat polioselviytyjille vaikeampia tehtäviä kuin verrokeille. Edith Meyer havaitsi 1940-luvulla, että polioon sairastuneet lapset menestyvät poliottomia ikätovereitaan huonommin testissä, jossa tulee piirtää juuri nähty kuva muistinvaraisesti uudelleen. Kun oikea aivopuolisko ajattelee hitaammin, kuvat eivät ehdi painua mieleen. Ja sitä, mitä ei ole painettu kunnolla mieleen, on tietenkin vaikeata toistaa. Vastaavia testejä voi tulla poliolselviytyjälle eteen esimerkiksi ajokorttia uusiessa tai vanhuksille tehtävissä muistiseuloissa. Huono testimenestys kuvioiden toistamisesa ei todennäköisesti liity Alzheimerin tautiin vaan se on polion tihutöitä. Vaikka voihan dementia iskeä polioselviytyjään siinä missä muihinkin. Aivan viime aikoina tehtyjen mittausten mukaan onnellisilla ihmisillä aivopuoliskot toimivat eri tahtiin. Siitä ei kuintekaan ole tutkittua tietoa, Kahvin piristävyys perustuu siis petokseen, koska kahvin ansiosta aivot eivät huomaa väsymystä. onko aivopuoliskojen toimintanopeusero polioselviytyjillä samaa laatua kuin pysyvästi onnellisilla. Oli mitten oli, Richard Brunon ja kumppaneiden tekemien mittausten mukaan oikean aivopuoliskon aivosähkökäyrät olivat sitä hitaampia, mitä enemmän polioselviytyjä valitti väsymysoireita. Bromocriptine-niminen lääkeaine kuulemma lisää terävyyden tunnetta. Kahvin piristävä vaikutus perustuu siihen, että se tukkii aivojen adenosiinireseptorit. Kahvin piristävyys perustuu siis petokseen, koska kahvin ansiosta aivot eivät huomaa väsymystä. Myös hermo-lihasliitoksesta tarvittava asetylkoliini on aivojen pirteysaine, joten sen kuluttaminen loppuun liikuntarasituksen yhteydessä saattaa aiheuttaa aivosumua. Kahvi haittaa asetylkoliinin tuotantoa aktivoimalla sympaattista hermostoa tai haitaamalla parasympaattisen hermoston eli Lapatossun toimintaa. Asetylkoliinin tuotanto edellyttää parasympaattisen hermoston toimintaa eli kunnon rentoutumista. Kahvin sijasta kannaatta ottaa pienet nokoset iltapäiväväsymyksen yllättäessä. Prolaktiini ja dopamiini Aivosähkökäyrien mittaamisen yhteydessä havaittiin, että mitä hitaammat aivoaallot polioselviytyjällä oli, sitä enemmän tämän veressä oli prolaktiinia. Prolaktiini tulee sanoista pro/ edistää ja lactine/maito (tuonto). Imettävillä äideillä on veressään paljon prolaktiinia, joten tuoreet äidit valittavatkin outoa aivosumua. Viime vuosien aikana tehdyissä mittauksissa on käynyt ilmi, että mitä enemmän veressä oli prolaktiinia, sitä alhaisemmat olivat myös välittäjäaine dopamiinin tasot. Poliovirus aiheuttaakin tuhoa dopamiinia tuotaviin hermosoluihin, mikä vaikeuttaa dopamiinia käyttävien liikettä aloittavien ja lopettavien tyvitumakkeiden eli basaaliganglioiden toimintaa. Monilla polioselviytyjillä onkin samoja oireita kuin Parkinsonin taudista kärsivillä. Tämä saattaa johtua siitä, että polio on tuhonnut mustatumakkeen (substantia nigra) soluja, jotka tuottavat dopamiinia. Kun terve ihminen täyttää 50 vuotta, häneltä on tuhoutunut noin kolmannes dopamiinia tuotavista soluista. Lisäksi jäljellä olevat solut saattavat

31 olla vahingoittuneita, jolloin niiden kyky tuottaa dopamiinia on voinut laskea. Parkinsonin taudissa vapinaa alkaa ilmetä vasta siinä vaiheessa, kun 70 prosenttia dopamiinia tuottavista soluista on kuollut. Koska polioselviytyjät menettivät dopamiinia tuottavia soluja poliovirushyökkäyksen aikana, ei ole ihme, jos dopaamiinia tuottavien solujen määrä laskee alle 30 prosentin tavallista nuoremmalla iällä. Myös ruumiinavauksia tehnyt Bodian huomasi polion vaurioittavan mustatumakketta. Hän ei kuitenkaan tiennyt, millä tavoin tuhot vaikuttavat, koska dopaaminin ja mustatumakkeiden välinen yhteys keksittiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Yhteyden löytymisen jälkeen on ihmetelty, miksi polioselviytyillä ei ollut akuutissa vaiheessa käsien vapinaa tai lihasjäykkyyttä, mitkä ovat Parkinsonin taudissa tyypillisiä oireita. Vapinan sijaan olimme velttoja kuin keitetty makaroni. Selitykseksi arvellaan, että polioon sairastunut sai ensisijaisesti vaurioita vireyskeskukseen, jolloin hän halvautui niin täydellisesti, ettei kyennyt edes vapisemaan. Vaikeus löytää sanoja Polioselviytyjillä ja Parkinsonin tautia sairastavilla on eräs yhteinen pulma: vaikeus löytää sanoja. Kyselyissä kolme neljäsosaa polioselviytyjistä kertoi, että heillä on usein tai melko usein vaikeuksia löytää sanoja. Ja mitä enemmän väsymystä polioselviytyjä raportoi, sitä suuremmat vaikeudet sanojen löytämisessä oli. Vaikeuteni löytää sanoja varsinkin puhuessa on jatkuva vitsailun ja naljailun aihe perheessämme. Läheiset eivät oikein ota uskoakseen, että tämäkin ominaisuus johtuu poliosta. Vaikeus ilmenee kokemuksena, että sanat ovat ikään kuin kielen päällä. Tiedämme sanan, mutta emme saa sitä ulos suusta. Kateissa ovat olevat sanat ovat usein tuttujen esineiden nimiä tai jopa perheen jäsenten nimiä. Sanojen löytymisherkkyyttä testataan siten, että tutkittavaa pyydetään nimeämään mahdollisimman monta eläintä yhden minuuttiin aikana. Voit kokeella tätä testiä itseesi nyt. Väsymyksestä kärsivät polioselviytyjät kykenivät nimeämään keskimäärin 17 eläintä, mikä on täsmälleen sama luku kuin Parkinsonin tautia sairastavilla. Normaali luku on vähintään 18. Vaikeuksia terästäytyä Bodian havaitsi polioviruksen tekevän tuhojaan väliaivojen pohjaosassa sijaitsevan hypotalamuksen etu-, taka- ja sivuosiin. Bodianin aikaan ei tarkkaan tiedetty, mitä nämä tumakkeet tekevät. Tällä kertaa keskitymme hypotalamuksen etuosassa sijaitsevaan paraventrikulaariseen osaan, joka tuottaa kortikoliberiiniä eli kortikotropiinia vapauttavaa hormonia. Sen lyhenne on CRH (corticotropin-releasing hormone). Siksi onkin tärkeää, että me stressaantumiseen taipuvaiset polioselviytyjät harjoittelemme rentoututumistaitoja. Yksi keino on syvään hengittäminen, josta on hyötyä myös silloin, jos polio on päässyt puremaan hengitystä ohjaavia tumakkeita. Kun joudumme stressaavaan tilanteeseen, hypotalamus tuottaa CRH-ainetta, joka puolestaan innostaa aivolisäkkeen etulohkoa tuottamaan kortikotropiinia verenkiertoon. Toiselta nimeltään se on ACTH eli adrenokortikotrooppinen hormoni. Jos koehenkilön vereen ruiskutetaan kortikotropiinia, hän valpastuu ja aivosähkökäyrät nopeutuvat. Lisämunuaisen kuorikerros alkaa tuottaa kortisolia, joka nostaa kehon lämpötilaa ja verensokeria. Katso kuva stressikolmiosta. Sekä CRH että ACTH ovat aivotoimintaa vilkastuttavia kemikaaleja, joten jos aivoissa on niitä liian vähän, polioselviytyjällä saattaa ilmetä aivoväsymyksen oireita. Kun Bruno ja kumppanit tutkivat kortikotropiinipitoisuuksia lievässä stressitilanteessa (yön yli kestävässä paastossa), jatkuvaa väsymystä kokevilla polioselviytyjillä kortikotropiinien pitoisuudet eivät kasvaneet stressin aikana. Väsyvien aivot eivät joko huomanneet olevansa hankalassa tilanteessa, tai hermosto ei pystynyt solutuhojen vuoksi tuottamaan sisäisiä terästeitä riittävästi. Sen sijaan niillä polioselviytyjillä, jotka eivät kokeneet väsymystä, kortikotropiiniarvot nousivat normaalisti. Voisiko tämä merkitä, että ainakin joillakin meistä on polion ansiosta mistään hötkyilemättömät lehmän hermot. Niiden haittapuolena voi olla se, että keho ei alakaan suojautua stressiä vastaan tuottamalla ACTH:ta. Juuri kun polioselviytyjän pitäisi jämäkästi puolustaa oikeuksiaan tai paeta tilanteesta, keho toimii ikään kuin olisi päiväunien aika. Yleisesti ottaen polioselviytyjillä valpastuttavan dopamiinin ja kortikotropiinin määrä on alhaisempi kuin poliottomilla. Ja kun vielä muistaa, että polio näytti iskevän hanakammin keskimääräistä vilkkaampiin ja virkeämpiin lapsiin, poliovirushyökkäyksen rauhoittava vaikutus saattaa olla merkittävä. Kun polioselviytyjät menestyvät tarkkaavaisuutta mittaavissa testeissä hieman heikommin kuin poliottomat ikätoverinsa, nousee mieleen, kuinka usein nukummekaan onnemme ohi. Ilkikurisesti voi kysyä, mahtaisiko huomion herpaantumisessa piillä syy siihen, että poliojärjestöissä muutokset tapahtuvat niin hitaasti. Muutosmahdollisuuksien kyttääminen ja tilaisuuksiin tarttuminen vaatii valppautta. jatkuu seuravalla sivulla... 31

32 ...jatkoa edelliseltä sivulta Kortisoli ja sokeri Tuhot hypotalamuksessa voivat johtaa siihen, että hypotalamuksen verensokeritasoa seuraavat hermosolut eivät huomaa tarpeeksi nopeasti verensokerin laskeneen liian alas. Ja kun verensokerin tasoa vartioivat solut eivät havaitse verensokerin laskua, ne eivät eritä valpastuttavaa kortikotropiinia. Mittausten mukaan polioselviytyjän keskittymiskyky häiriintyy alhaisesta verensokerista jopa diabeetikkoa herkemmin, joten alhainen verensokeri eli hypoglykemia voi olla todellinen uhka polioselviytyjälle. Vilkkautensa säilyttäneiden polioselviytyjien vaikeudet sopivan vireystason ylläpitämisessä voivat johtua siitä, että stressikolmiota ei saada pysähtymään. Jatkuva veren korkea kortisolitaso haittaa pitemmällä tähtäimellä hermosolujen valkuaisainetuotantoa. Hermosoluissa on sokerisieppareita eli reseptoreita, jotka sieppaavat sokerin sisältämän energian solun käyttöön. Sieppari on käytännössä valkuaisaine. Jos ja kun hermosolujen sokerisiepparit eivät toimi kortisolin vuoksi kunnolla, hermosolu nälkiintyy. Estääkseen koko solun kuoleman, hermosolu alkaa karsia versojaan. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lihassoluja jää ilman hermotusta, ja lihasvoima vähenee. Kortisolin pirullisin vaikutus piillee siinä, se heikentää ja aivojen vireystasoa säätelevien hermosolujen toimintaa aivorungon vireyskeskuksessa eli RAS-verkossa.Vaiva on harmillinen erityisesti meille erityisen vilkkaille A-tyypin persoonallisuuksille, joilla kortisolitaso nousee aina rakettina ylös, mutta lasku on hidasta ja epävarmaa. Naisilla kortisolin hajoaminen on vieläkin hitaampaa kuin miehillä. Onneksi kohtuullinen määrä kortisolia vahvistaa muistia, mikä selittää sen, että miehet eivät muista mitään mutta naiset muistavat liiankin hyvin. Nainenhan on kuin arkeologin ja koiran risteytys: milloin nainen ei hauku, hän kaivelee menneitä. Kun stressitilanteessa kortisolitaso on liian korkea, jalat tuppaavat menemään alta. Ja tietenkin juuri silloin, kun tarttis ottaa ne ritolat. Koska esimerkiksi lääkärissä käyminen on monelle polioselviytyjälle lapsuuden traumojen vuoksi stressaava paikka, sekä aivoista ja kintuista häviää se loppukin puhti juuri silloin, kun pitäisi olla terävimmillään kertomaan tilanteesstaan tai oppimaan uutta. Siksi onkin tärkeää, että me stressaantumiseen taipuvaiset polioselviytyjät harjoittelemme rentoututumistaitoja. Yksi keino on syvään hengittäminen, josta on hyötyä myös silloin, jos polio on päässyt puremaan hengitystä ohjaavia tumakkeita. Vaikka poliovirukset ovat aiheuttaneet meille monenmosta riesaa, emme todellakaan ole yksin. Polioviruksilla (Lansing ja Leon) on suuri määrä serkkuja ja pikkuserkkuja, jotka tekevät tihutöitä aivorunkoon ja väliaivoihin. Niinpä muillakin kuin polioselviytyjillä saattaa olla pulmia pysyä valppaana - tai ylimalkaan hereillä. Kukaties myös narkolepsian takaa löytyy jokin polion pikkuserkku. Tuija Matikka psykologi ja polioselviytyjä Heikin tie henkilökohtaiseksi avustajaksi -joka päivä voi oppia uutta Teorian ja käytännön yhdistäminen Olin peruskoulun jälkeen pitänyt kaksi välivuotta ja sen ajan tein töitä eri ammateissa. Olin toiminut muun muassa kirjaston työntekijänä ja päiväkodissa. Olin harkinnut eri koulutuksia, mutta en osannut päättää mitä haluaisin opiskella. Asiassa oli myös se puoli, että olen aina oppinut asiat paremmin tekemällä niitä kuin lukemalla miten ne tehdään. Äitini on toiminut lähihoitajana erilaisissa tehtävissä jo monia vuosia ja myös minua kiinnosti monet niistä töistä, joissa äitini oli toiminut. Aloin harkita lähihoitajan ammattia ja viimeisen sysäyksen sain, kun olin ollut jonkin aikaa töissä nummelalaisessa kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Hain koulutukseen Lohjalle Länsi-Uudenmaan koulutuskeskukseen ja pääsin soveltuvuustestiin. Minut hyväksyttiin ja aloin valmistautua koulutuksen alkamiseen hyvillä mielin. Aloitin lähihoitaja koulutukseni vuoden 2007 elokuussa ja olin yksi vanhimmista luokallani. Ensimmäinen vuosi päättyi ilman suurempia ongelmia ja sain keskitason numeroita. Vaikka käytännön aineissa osaamiseni olikin korkeampi. Vuonna 2008 kesällä sain työpaikan Nummelalaisesta palvelutalosta hengityshalvauspotilas-osastolta. Työssä oli rankat työajat ja tein monen eri ammattikunnan töitä, vaikka en ollut vielä edes valmis lähihoitaja. Lopetin työt heinäkuun lopulla ja olin hyvin uupunut loputtoman suurelta tuntuneen työtaakan jäljiltä. Oli elokuun kahdeksas, kun palasin koulun penkille jatkamaan lähihoitaja koulutuksen toista vuotta. Minulta oli jäänyt joitakin kursseja ilman arvosanaa ja jouduin uusien asioiden lomassa heti koulun alusta lähtien opiskelemaan ensimmäisen vuoden asioita uudestaan. Elokuu alkoi olla lopuillaan ja minun oli tarkoitus lähteä työssä oppimisjaksolle, mutta huomasin olevani liian väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Oli myös muita asioita, mitkä vaikuttivat negatiivisesti haluuni käydä koulussa. Niinpä syyskuun ensimmäinen päivä jätin eropaperini koulun toimistoon ja lopetin koulunkäynnin. Keikka-avustajasta kokoaikaiseksi Olin toiminut asumisen ohjaajana ryhmäkodissa Nummelan Lankilassa, kuten jo mainitsin ja olin ollut siellä töissä myös koulutukseni ajan. Nyt kun koulutukseni oli jäänyt kesken, pyysin pomoltani lisää tunteja ryhmäkodissa ja aloin hiljalleen käydä töissä enemmän. Ryhmäkodissa oli tuolloin minun lisäkseni kaksi työntekijää, joten en saanut niin paljon tunteja kuin olisin halunnut. Lokakuun puolenvälin jälkeen aloin hakea toisenlaisia töitä. Töiden hakeminen ei tosin ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Olin vailla 32

33 koulutusta, joka vähensi työpaikan saantimahdollisuuksia huomattavasti. Lokakuun lopulla äitini soitti ilmoituksesta, jonka oli huomannut Mollin sivuilla. Ilmoituksessa haettiin henkilökohtaista avustajaa. Soitin ilmoituksessa mainittuun numeroon ja sovin ajan työhaastatteluun. En tosin tiennyt yhtään mitä odottaa, koska minulla ei ollut tarkempaa tietoa siitä, mitä henkilökohtainen avustaja tekee. Koulussa oli mainittu ohimennen henkilökohtaiset avustajat, mutta itse työstä en tiennyt pätkän vertaa. Ajattelin kuitenkin että mitään ei saa yrittämättä, joten ei muuta kuin haastatteluun. Eräänä kylmänä marraskuun päivänä kävelin kotoani Nummelan keskustasta Huhdanpellolla sijaitsevalle työpaikalle työhaastatteluun. Olin itsekin asunut aiemmin samassa taloyhtiössä, joten löysin ilmoituksessa mainitun osoitteen helposti. Kun astuin rappukäytävään niin ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomioni, oli ensimmäisen oven viereiseen seinään kiinnitetty pieni valkoinen laatikko. Kun pääsin lähemmäksi, näin että se oli ovipuhelin. Nimi ovessa oli sama kuin ilmoituksessa, joten painoin ovipuhelimen nappia. Kaiuttimesta kuului vain lyhyt hei, joten sanoin kuka olen ja miksi tulin. Ovi päästi naksahduksen joten painoin kahvan alas ja astuin sisään. Astuin eteiseen ja otin kenkäni pois. Ihmettelin kun kukaan ei ollut vastassa, joten huudahdin hei ja sain vastauksen toiselta puolelta asuntoa. Kävelin rohkeasti suuntaan josta ääni tuli ja päädyin keittiöön, jonka päässä oli ruokapöytä. Ruokapöydän ääressä istui mukavan näköinen mies ja päättelin että hän on se joka haastattelee minut. Kävelin pöydän luo, kättelin miehen ja sanoin; Päivää. Mä olen Lexa ja Heikki lomalla Marjolassa kesällä Heikki Ylönen. Mä soittelin siitä työpaikasta. ja mies vastasi: Päivää. Minä olen Leo Hänninen. Istu alas, Ole hyvä. Haastattelu meni mielestäni tosi hyvin ja olin tyytyväinen kun lähdin kotia kohti. Haastattelun lopussa herra Hänninen sanoi ottavansa minuun yhteyden haastateltuaan muut sopiviksi katsomansa hakijat. Hakijoita tähän työpaikkaan oli silloin peräti 18, joten arvelin mahdollisuuteni päästä tähän työpaikkaan vähäisiksi. Viikkoa myöhemmin sain puhelun Hänniseltä. Leo sanoi, että hän on valitettavasti valinnut toisen työntekijän, mutta että hän olisi halukas ottamaan minut keikka-avustajaksi, jos minulla olisi kiinnostusta. Niinpä sitten 22. marraskuuta lähdin Leo Hännisen keikka-avustajaksi Heta- Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liiton syyskokoukseen/pikkujoulujuhlaan. Noin viikkoa myöhemmin tein työsopimuksen Leon kanssa osa-aikaisesta työsuhteesta, joka oli noin tuntia viikossa. Aloitin siis työni henkilökohtaisena avustajana neljän tunnin keikalla ja tuntimääräni alkoi kasvaa hitaasti, mutta varmasti kuukausien mittaan. Sitten viimein vuoden 2009 syyskuussa minusta tuli täyspäiväinen avustaja, jonka työaika on 40 tuntia viikkoa kohti. Tällä hetkellä olen kolmen avustajan työyhteisössä seniori avustaja ja teen täyttä 40 tunnin työviikkoa edelleen. Työ opettaa katsomaan maailmaa uusin silmin Olen ensimmäisestä työpäivästäni lähtien nauttinut työstäni avustajana. Työssä on ollut paljon positiivista ja yllättävää, mutta negatiivisia asioita on ollut vain vähän. Positiivista on ollut muun muassa se, kuinka monipuolista avustajan työ voi olla. Olen nähnyt paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Olen oppinut hyviä ja huonoja puolia vammaispalvelulaista ja Suomen vammaispalvelusta ylipäätään. Olen oppinut huomioimaan epäkohtia esim. esteettömyyden noudattamisessa, koska rakentamiskäytännöt eivät valitettavasti toteudu lain vaatimalla tavalla. Negatiivisia puolia työstäni on oikeastaan vaikea löytää. Tietenkin jokaisesta työstä löytyy epäkohtia, mutta minun pitäisi kaivaa niitä lapiolla, jotta löytäisin valittamisen aihetta tästä työstä. Minun työpaikassani on tällä hetkellä kolme työntekijää, kuten edellä totesin. Meidän kesken on jaettavana tunnin pituiset työpäivät seitsemänä päivänä viikossa. Työpäivät jakautuvat aamuja iltavuorolaiselle. Avustajia täytyy olla kolme, koska työvuorot pitää saada pyörimään myös vapaapäivinämme. Olen avustajista ainoa ns. täysipäiväinen, joten tuntimääräni on poikkeuksetta suurin. Minä teen pääsääntöisesti iltavuoroa ja työtoverini tekevät lähinnä aamuvuoroja. Poikkeuksina ovat Leon työpäivät poliojärjestöjen toimistolla, erilaiset seminaarit ja kokoukset, joissa olen yleensä hänen mukana ja vapaapäivieni tuuraukset. Silloin toinen työtovereistani hoitaa iltavuoron. Sairauspäivät ovat myös poikkeustapauksia, joissa yleensä joku tiimistämme paikkaa sairastunutta. Työporukkani toimii tällä hetkellä hyvin. Porukan vakituinen aamuvuorolainen hoitaa aamutoimet, pääsääntöisesti kaupoissa käynnit, asioinnit, siivouksen ja vaatehuollon. Iltavuorolainen hoitaa ruoanlaiton ja iltatoimet sekä kaiken muun auttamisen minkä työnantajani normaaleissa elämän toiminnoissa tarvitsee. Avusjatkuu seuravalla sivulla...

34 ...jatkoa edelliseltä sivulta tajan työ vaatii työntekijältä varsin suurta joustavuutta, koska jokainen päivä on varmasti erilainen. Työnantajan omat aikataulut muuttuvat. Joku avustajista saattaa tarvita yllättäen vapaapäivän tai sairastuu. Se aiheuttaa aina muutoksia jonkun avustajan ennalta sovittuun työvuoroon. Joskus jopa kaikkien avustajien työvuoroihin. Avustajan työssä olevan tukiverkosto on vähäinen koska henkilökohtaisilla avustajilla ei ole varsinaista verkostoa. Ainoa tuki jota voi saada, ovat mahdolliset työtoverit, mutta harvoilla työnantajilla on enempää kuin yksi työntekijä. Koulutusta ja vertaistukea tarvitaan Avustajalta vaaditaan yllättävän paljon. Hyviä ominaisuuksia ovat muun muassa luontainen auttamishalu ja työhön sitoutuminen. Itse asiassa työhön sitoutuminen saattaa olla yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, koska se auttaa mukautumaan mahdollisiin epämiellyttäviltä tuntuviin vuoroihin. Voin sanoa yhtenä henkilökohtaisena esimerkkinä sen, että olen ollut joulun ja uuden vuoden töissä. Olisihan se mukavampaa, jos voisi olla juhlapyhinä vapaalla, mutta minun mielestäni pitää olla valmis tekemään myös tämänlaisia vuoroja. Joustavuus on myös tärkeä tekijä, ajatellen hankalia vuoroja ja mahdollisia hätätilanteita, joissa voi joutua venyttämään työvuoroaan tai tulla yöllä käymään töissä. Avustajalla olisi hyvä olla myös luontaisia vuorovaikutustaitoja. Ei ole kiva jos työntekijä tulee töihin ja on paikalla koko vuoron ajan tuppisuuna. Tai että ainoa keskustelu, joka työvuoron aikana käydään, koskee säätä. Omatoimisuus on kaikissa töissä hyve, eikä tämäkään työ ole poikkeus. Heikki, Lexan tytär Kirsi-Marja ja Lexa viettämässä kesäistä päivää Tampereella. Avustajan työ vie Heikkiä Lexan mukana eri puolille Suomea. Jos roskapussi täyttyy, niin tarvitseeko sen viemiseen kysyä lupaa, jos käsissä on vapaata aikaa. Jos näkee pöydässä tahran niin tarvitseeko odottaa, että työnantaja erikseen pyytää pyyhkimään sen. Täsmällisyys olisi jokaisen ihmisen hyvä oppia, mutta tässä työssä se on pakollinen osata. Jos työnantaja ei esimerkiksi pääse itse ylös sängystä, niin avustajan täytyy olla paikalla hyvissä ajoin. Jokainen voi varmasti eläytyä siihen turhautumiseen minkä jonkun toisen odottaminen aiheuttaa, mutta harva avustajista varmaan edes ymmärtää kuinka inhottava tilanne työnantajalla siinä vaiheessa on. Tämänlainen myöhästyminen voi aiheuttaa luottamuksen katoamisen työntekijä-työnantaja suhteessa ja sitä ei ole helppo korjata. Luottamus on myös hyvin tärkeä tämänkaltaisessa työssä. Avustajaan pitää voida luottaa myös siksi että työhön saattaa kuulua rahan käsittely kauppa-asioissa tai jopa pankki-asioissa. Rehellisyys kunniaan. Työssä pitäisi siis osata varautua yllättäviin työvuorojen vaihdoksiin ja muihin mahdollisiin joustavuutta vaativiin tilanteisiin. Toisaalta työltä voi odottaa myös hyviä asioita, kuten uusien asioiden oppiminen. Näin esimerkkinä sanoen, olen kahden viime vuoden aikana oppinut kokkaamisesta hyvin paljon. Olen saanut itsevarmuutta kokkaamiseen ja uusien reseptien kokeilemiseen. Jokaisesta työstä voi oppia jotain, mutta en ole missään muussa työssä oppinut näin paljon. Se voi tosin johtua myös siitä että työnantajani on niin monissa asioissa mukana. Tähän loppuun haluan sanoa että henkilökohtaisille avustajille pitäisi saada koulutus. Tällä hetkellä henkilökohtaisen avustajan työnkuva on suhteellisen tuntematon nuorten keskuudessa, joten se vaikuttaa tätä työtä hakevien määrään. Itse pidän tätä työtä ammattinani ja olen valmis aina kertomaan työstäni kaikille niille, jotka eivät siitä tiedä. Olen ylpeä siitä että olen henkilökohtainen avustaja. Arvostus on yksi asia mikä tekee tästä ammatista niin upean. Jos tekee työnsä hyvin, niin arvostus, jonka siitä saa, on aivan eri luokkaa kuin muissa ammateissa. Palautteen hyvin tehdystä työstä saa joka ikinen päivä ja se tuntuu mukavalta. Kiitos kaikille lehden lukijoille ja hyvää talven odotusta. Heikki Ylönen henkilökohtainen avustaja Kuvat: Lexan kotialbumi 34

35 Vammaisten asemaa parannetaan konkreettisin toimenpitein Vammaispoliittinen ohjelma on valmistunut. Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpidettä, joilla lisätään vammaisten ihmisten osallisuutta, torjutaan köyhyyttä sekä lisätään koko yhteiskunnan esteettömyyttä. Ohjelma viitoittaa vammaispolitiikan suunnan tuleville vuosille sekä ohjaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia Suomessa. Vammaispoliittisen ohjelman valmistelun ohjausryhmä luovutti torstaina 26. elokuuta työnsä peruspalveluministeri Paula Risikolle. Ministeri Risikko kiitti kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita hyvästä työstä. Tämä ohjelmassa keskiössä on vammaisen ihmisen elämä kokonaisuutena, johon kuuluu niin opiskelu, työ, toimeentulo, perhe-elämä kuin asuminenkin, ministeri Risikko totesi. Ohjelmassa esitetään hyvin erilaisia toimenpiteitä eri hallinnonaloilla. Loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ovat kaikki esimerkkejä konkreettisista toimenpiteistä. Ohjelmaan sisältyy myös useita lainsäädännön muutosehdotuksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Aiemmasta hoivan ja huollon hallitsemasta ajattelutavasta vammaispolitiikassa on viime vuosina siirrytty ihmis- ja perusoikeusajatteluun. Tämä ajattelutavan muutos korostuu nyt julkistetussa vammaispoliittisessa ohjelmassa. Erityisen hyvänä näen vammaispoliittisen ohjelman valmisteluprosessin, joka vahvisti uudenlaista yhteistä työtapaa. Valmistelu perustui vammaisen ihmisen äänen kuulemiseen ja avoimeen vuoropuheluun eri hallinnonalojen, vammaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ohjelman valmistelun aikana järjestettiin useita alueellisia kuulemistilaisuuksia, ministeri Risikko kertoi. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen Kaikilla hallinnonaloilla toteutetaan aina vammaispolitiikkaa - hyvää tai huonoa. Hyvä vammaispolitiikka edellyttää sitä, että tekijät ovat tietoisia toimintansa vaikutuksista vammaisten ihmisten elämään. Tällaiseen ajattelutavan muutokseen ja vammaisnäkökulman valtavirtaistamiseen vammaispoliittinen ohjelma tähtää. Suurin osa vammaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä ei vaadi toteutuakseen lisärahoitusta vaan asennemuutosta. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen. Kielteisiä asenteita vammaisuutta kohtaan on edelleen valitettavan paljon, ja ne ovat usein suurin este vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudelle, huomautti ministeri Risikko. Ohjelmassa on määritelty ehdotetuille toimenpiteille vastuutahot, aikataulu ja seurannan toteutus. Viimesijainen vastuu vammaispolitiikasta on valtiolla, mutta kunnilla on erittäin merkittävä rooli toimenpiteiden toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano. Nyt on koottu yksiin kansiin perusteltu näkemys siitä, mitä suomalaisessa vammaispolitiikassa pitää tehdä, kuka sen tekee ja miten edistymistä seurataan. Seuraavaksi on aika toimia, ministeri Risikko totesi. Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu asetettiin tavoitteeksi Vanhasen I hallituksen vuonna 2006 antamassa vammaispoliittisessa selonteossa. Selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista vammaispoliittista ohjelmaa. Samana vuonna Suomi allekirjoitti YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. 35

36 Kesamuistoja Turusta Varsinaissuomalaiset ovat kesän aikana ahkerasti osallistuneet eri tapahtumiimme. Usein olemme saaneet vieraita myös muista osastoista. Seuraavassa kerron lyhyesti hellekesän tapahtumista. Onneksi sen kuumimman heinäkuun jakson aikana ei tapahtumia ollut, sillä se olisi kyllä rajoittanut osallistujia. Minäkin pysyin sisällä, jossa jäähdytys toimi toisin kuin uudessa autossani, jonka puhallin toimi vain silloin kun oli viileämpää. Taistelin asiasta huoltomiesten kanssa puolitoista kuukautta, kunnes saivat vian päälle ja löysivät vian, josta olin selvät tiedot antanut. Minähän sain vian päälle aina, kun lähdin ajamaan Tamperelaisia Turussa Tamperelaiset tulivat vieraiksemme Aluksi tapasimme ruokailun merkeissä Verkahovissa ja sieltä jatkoimme Samppalinnan kesäteatteriin katsomaan West Side Story musiikkinäytelmää. Esitys oli vauhdikas ja kuvasi jenginuorten elämää. Näytelmässä oli mukana myös musiikin parista tuttu Mariko. Samppalinnan kesäteatteri sijaitsee mäen päällä vanhan myllyn kupeessa ja apuvälineillä liikkuville mäki on raskas. Henkilökunta kuitenkin työntää pyörätuolit ylös ja muille huonosti liikkuville oli uutuutena colfautokyyti. Minäkin pääsin tällä kyydillä sekä ylös että alas. Tämän kyydin turvallisuutta voisi kyllä parantaa istuinvöillä. Tamperelaiset olivat lähteneet matkalle isolla invabussilla. Heitä oli 18 henkilöä ja kaikkiaan meitä oli teatterissa 32. Ymmärsin, että Samppalinnaan kuljetus järjestyi mm. golfautolla. Heikki O. Haulisto pääsi kokeilemaan ilmataytettyä kannoottia. Maastopyörätuoli mahdollistaa liikumisen vaikeassakin maastossa. Esteetön liikkuminen voidaan maasto-olosuhteissa usein toteuttaa vain sopivin apuvälinein ja henkilökohtaisin avustajin. tamperelaiset olivat tyytyväisiä sekä ruokailuun että teatteriin. Tämä oli tänä vuonna heinäkuun kylmin päivä täälläpäin noin 22 astetta. Elokuun alussa Topi kävi yksityisesti tutustumassa tamperelaisin silmin Turun esteet- tömyyteen. Ilolla esittelin hänelle kohteita, joiden esteettömyyteen olen ollut vaikuttamassa. Olin liikkeellä isolla nelipyöräisellä sähkömopolla, joka on tarkoitettu pääasiassa ulkona liikkumiseen. Uudessa kirjastossa sillä liikkuminen ei oikein onnistunut, vaan jäin jumiin hissistä tullessa. Topi ihastui Turkuun niin, että lupasi tulla ensi kesänä uudestaan. Paljon jäi vielä näkemättä. Forum Marinum Elokuussa järjestimme tutustumisen Forum Marinum museoon. Ajankohta ei kuitenkaan ollut hyvä ja näin osallistujajoukko jäi pieneksi. Söimme hyvän lounaan museon yhteydessä olevassa ravintolassa, jonne pääsee luiskaa pitkin. Sen jälkeen kiinnostuneet kävivät tutustumassa museoon. Museo on merimuseo ja sen edessä Aurajoessa on Turun ylpeys 36

37 fregatti Suomen Joutsen, joka kuitenkin on esteellinen. Kuusiston liikuntapäivä ja Ekvallan rantapäivä Tänä vuonna ilmoitimme jäsenillemme myös Turun Seudun Vammaisjärjestöt TVJ ry:n liikuntatyöryhmän järjestämät kesän liikuntatapahtumat. Olen tämän liikuntatyöryhmän vetäjä ja myös osastomme puheenjohtaja Lauri kuuluu ryhmään. Olemme siis itse paikalla näissä tapahtumissa. Kesäkuun Kuusiston liikuntapäivään saimme vieraiksemme Aarnin pohjoisesta ja Kaijan Tampereelta, sekä omia osastolaisiamme. Meitä polioita oli noin kymmenkunta, kun kaikkiaan väkeä oli yli viisikymmentä. Pelattiin mölkkyä, bocciaa ja muutakin voi kokeilla. Elokuussa oli perinteinen esteettömän Ekvallan rantapäivä, jossa voi meloa, maalata kuvataiteilijan ohjauksessa, pelata erilaisia pelejä tai vain kuunnella haitarinsoittoa. Uiminen on tietysti myös mahdollista. Polioita oli paikalla noin kymmenkunta ja kaikkiaan rannalla oli noin sata ihmistä. Tämän järjestelyssä jouduinkin erilaisten lupaviranomaisten kanssa tekemisiin. Tarvittiin poliisin lupa, pelastus- ja turvallisuussuunnitelma sekä paloviranomaisen ja terveystarkastajan tapahtumatarkastus. Kun kaikki luvat on kunnossa, on oma vastuu pienempi. Kaikki kannattaa ottaa huomioon, kun järjestetään kaikille avointa tilaisuutta. Erki Lahti ja Kaija Salmela olivat mukana Kuusistossa. Kulttuuripääkaupunki Turku Elokuun lopulla alkoi Turun kulttuuripääkaupungin Sillanrakentajat hankkeen yhden osuuden Työpari toiminta. Tässä osastomme on mukana Kynnys ry Turun toimikunnan yhteistyökumppanina. Meiltä on mukana neljä harrastelijaa joilla työparina on ammattitaiteilija. Tämä yhteistyö kestää vuoden ja se päättyy näyttelyyn syksyllä Tästä työskentelystä kerrotaan myöhemmin, kun työt etenevät. Toisaalla on erilliset jutut kesäretkestämme Hämeen seudulle ja syksyn kuntokurssista. Nyt syksy on jo pitkällä ja ajatuksissa jo joulujuhlat ja niiden järjestäminen. Teksti ja kuvat Riitta Nissilä Jyväskylässä VAKU-näyttely ja seminaari Jyväskylän yliopiston tiloissa järjestetiin valtakunnallinen vammaisten kuvataidenäyttely. Se on osa nelivuotista Vammaisten kuvataideprojektia (VAKU) ja sen kolmannen vuoden ohjelmaa. VAKU-projektia organisoi Wäinö Aaltosen Seura yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa. Projektin suojelijoina toimivat arkkipiispa emeritus Jukka Paarma ja hänen puolisonsa lehtori Pirjo Paarma. Jyväskylän yliopisto antoi arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman päärakennuksen avaran käytävän näyttelykäyttöön korvauksetta. Tilaan mahtui sata taideteosta. Tila on esteetön. Näyttelyn teemana oli Minä ja ympäristöni. Näyttelyn avasi opetusministeri Henna Virkkunen. Tervehdyksen avajaisiin lähettivät peruspalveluministeri Paula Risikko ja kulttuuriministeri Stefan Wallin. Näyttelyyn osallistuneiden taiteentekijöiden joukosta taiteilija Ahti Isomäki, näyttelyn jury, valitsi Vuoden vammaistaiteilijan 2000 euron stipendin saajan, joksi osoittautui Satu Heinonen Kotkasta. Hänen taitavat huovutustyönsä taiteilija Isomäki katsoi niin ansiokkaiksi, että ne tulisi asettaa pysyvästi nähtäville esim. museoon. Stipendin lahjoitti Anne ja Rauno Puolimatkan Säätiö. Yliopiston seminaari Avajaispäivänä 23.8 Jyväskylän yliopisto järjesti seminaarin, jossa käsiteltiin erilaisuutta, vammaisuutta ja taiteen tekemistä. Taidemaailman reunoilla ja ulkopuolella tapahtuvaa taiteellista toimintaa on kutsuttu käsitteellä outsider art. Luentopäivä käsitteli näitä tuntemattomampia taiteen tekemisen muotoja kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta. Luennot toimivat myös johdatuksena Vammaisten kuvataiteen näyttelylle. Seminaarin ohjelman olivat laatineet Taidekasvatuksen oppiaineen yliassistentti Tarja Päätalo ja koordinaattori Outi Fingerroos Monikulttuurisesta osaamiskeskuksesta. VAKU-projektin ja Jyväskylän yliopiston välillä on käyty keskustelua tutkimushankkeesta, jolla selvitettäisiin vammaisten taideharrastuksen laajuutta Suomessa ja vammaisten mahdollisuutta saada taideopetusta ja -ohjausta. Yliopisto suhtautuu myönteisesti vammaisten kuvataiteen tutkimukseen ja koulutuksen kehittämiseen. Tähän viittasi Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen esittäessään avajaisissa yliopiston tervehdyksen. Näyttelyn avajaisissa oli läsnä noin 60 henkeä, mukana mm. Jyväskylän Palloseuran edustus. Seuran nuoret jääkiekkoilijat avustivat ansiokkaasti näyttelyn pystyttämisessä. Tuleva vuosi VAKU-projektin viimeisen vuoden näyttely pidetään Turun yliopiston tiloissa ensi vuonna Turun ja Tallinnan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyen toivotaan myös Tallinnan vammaisten taiteilijoiden osallistuvan Turun näyttelyyn. VAKU-projektin tulosten yhteenvetokeskustelu pidetään silloin myös Turussa. Jo nyt ollaan rakentamassa uutta organisaatiota vammaisten taidetoiminnan tuen jatkamiseksi VAKU-projektin päätyttyä. Lisätietoja antaa kuraattori Hilkka Huotari , 37

38 Vammaispoliittisen ohjelman luovutustilaisuus Elokuun 26. päivänä olin VAMPOn luovutustilaisuudessa Helsingin säätytalolla. Tilaisuudessa oli paljon tiedotusvälineiden edustajia ja kaikkiaan noin kahdeksankymmentä asiasta kiinnostunutta. Lehdistötiedote asiasta annettiin ennen tilaisuuden alkua ja seuraavassa tiedotteen sisältöä. VAMPOn ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä luovutti tilaisuuden alussa ohjelman kirjan peruspalveluministeri Paula Risikolle. Ministeri Risikko kiitti kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita hyvästä työstä. Tässä ohjelmassa keskiössä on vammaisen ihmisen elämä kokonaisuutena, johon kuuluu niin opiskelu, työ, toimeentulo, perhe-elämä kuin asuminenkin, ministeri Risikko puhui. Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpidettä, joilla lisätään vammaisten ihmisten osallisuutta, torjutaan köyhyyttä sekä lisätään koko yhteiskunnan esteettömyyttä. Ohjelma viitoittaa vammaispolitiikan suunnan tuleville vuosille sekä ohjaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia Suomessa. Ohjelmassa esitetään hyvin erilaisia toimenpiteitä eri hallinnonaloilla. Loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ovat esimerkkejä toimenpiteistä. Ohjelmaan sisältyy myös useita lainsäädännön muutosehdotuksia, kuten sosiaali- terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Aiemmasta hoivan ja huollon hallitsemasta ajattelutavasta vammaispolitiikassa on siirrytty ihmis- ja perusoikeusajatteluun. Tämä korostuu VAMPOssa. Erityisen hyvänä näen vammaispoliittisen ohjelman valmisteluprosessin, joka vahvisti uudenlaista yhteistä työtapaa. Valmistelu perustui vammaisen ihmisen äänen kuulemiseen ja avoimeen vuoropuheluun eri hallinnonalojen, vammaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ohjelman valmistelun aikana järjestettiin useita alueellisia kuulemistilaisuuksia, ministeri Risikko kertoi. Tällaisia tilaisuuksia järjestettiin viime syksyn ja talven aikana Kouvolassa, Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa, Turussa ja Seinäjoella. Itsekin olin aikanaan Turun tilaisuudessa. Tällöin voi kertoa omia kommenttejaan valmistelijoille toimitettavaksi. Ministeri Risikko kierteli itse mukana näissä tilaisuuksissa. Keskustelin hänen kanssaan sekä aikanaan Turussa että nyt säätytalolla. Erityisesti esteettömyydestä, jossa pyrin itse vaikuttamaan. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen Kaikilla hallinnonaloilla toteutetaan vammaispolitiikkaa hyvää tai huonoa. Hyvä vammaispolitiikka edellyttää sitä, että tekijät ovat tietoisia toimintansa vaikutuksista vammaisten ihmisten elämään. Tällaiseen ajattelutavan muutokseen ja vammaisnäkökulman valtavirtaistamiseen VAMPO tähtää. Suurin osa VAMPOssa ehdotetuista toimenpiteistä ei vaadi toteutuakseen lisärahoitusta vaan asennemuutosta. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen. Kielteisiä asenteita vammaisuutta kohtaan on edelleen valitettavan paljon, ja ne ovat usein suurin este vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudelle, huomautti ministeri Risikko. Ohjelmassa on määritelty ehdotetuille toimenpiteille vastuutahot, aikataulu ja seurannan toteutus. Viimesijainen vastuu vammaispolitiikasta on valtiolla, mutta kunnilla on erittäin merkittävä rooli toimenpiteiden toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano. Nyt on koottu yksiin kansiin perusteltu näkemys siitä, mitä suomalaisessa vammaispolitiikassa pitää tehdä, kuka sen tekee ja miten edistymistä seurataan. Seuraavaksi on aika toimia, ministeri Risikko totesi. Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu asetettiin tavoitteeksi Vanhasen I hallituksen vuonna 2006 antamassa vammaispoliittisessa selonteossa. Selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista vammaispoliittista ohjelmaa. Samana vuonna Suomi allekirjoitti YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Ministeri Risikkon jälkeen puhui kehittämispäällikkö Aulikki Rautavaara Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Median kysymysten jälkeen oli kahvitauko. Kahvitauon aikana ministeriä haastatteli mediaväki. Illalla näitä näkyi tv:ssä, mutta kysymykset koskivatkin sikainfluenssarokotuksia. VAMPO ei ollut medialle riittävän tärkeä asia uutisoitavaksi tv:ssä, kun oli muu akuutti kysymys, joka koski koko kansaa, eikä vain osaa siitä. Kahvitauon jälkeen ministeri joutui poistumaan. Tällöin vuorossa oli ruotsinkielinen kommentti Onko kaikkia kuultu?, lakimies Ulrika Krook. Kansalaispuheenvuoron piti Mervi Valta Mitä konkretia on? Viimeisen puheenvuoron piti lakimies Juha-Pekka Konttinen VIKEstä, Toteutuvatko vammaisten ihmisten oikeudet? Puheenvuorojen jälkeen sai esittää kysymyksiä. Kaikki olivat saaneet VAMPOn kirjana tilaisuuden alussa. Sitä oli siis ehtinyt selailla ja löytää kysyttävää. Itse selatessani kirjaa löysin kohdasta 6. Kohti kestävää vammaispolitiikkaa alakohdan 6.3. Esteetön Suomi. Ohjelma edellyttää lähivuosina voimakasta panostusta suomalaisen yhteiskunnan esteettömyyteen. Kaikkia hallinnonaloja velvoittava toimenpide esteellisten toimitilojen korjaamisesta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on varmistaa katkeamattomat, esteettömät toimintaketjut. Se tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta liikkua sujuvasti ja saumattomasti kodin, työpaikan, koulun, palvelu- ja harrastuspaikkojen ja niiden lähiympäristöjen välillä. Se tarkoittaa myös kaikkien näiden tilojen, paikkojen ja niiden välisten kulkuneuvojen ja tiedotuksen 38

39 esteettömyyttä. Esteettömyystietoisuus ja esteettömyyden vahvistaminen voidaan nostaa samantapaisiksi yhteiskuntaa valtavirtaistaviksi kehityskuluiksi kuin ympäristötietoisuus jo on. Esitin kysymyksen: Miten tämä esteetön Suomi aiotaan toteuttaa? Minusta vuosi 2020 tulee todella nopeasti, kun tiedän missä tilassa esteettömyys tällä hetkellä on ja miten hitaasti se etenee. Aulikki Rautavaara THL:stä vastasi pitkään ja kertoi, että asiat etenevät hallintokunnittain. Minä olen vieläkin vähän epäileväinen. Ironista tilaisuudelle oli, että säätytalon 20 vuotta vanha hissi oli juuri rikkoutunut. Asiaa hoidettiin useamman miehen voimin siten, että yksi huoltomies oli hississä painamassa nappuloita, yksi hissin katolla ohjaamassa ja vahtimestari kerroksessa ohjaamassa hissiin. Asiakas ei saanut koskea hissin nappuloihin. Kun toisesta kerroksesta mentiin ykköskerrokseen, käytiin ensin pohjakerroksessa. Vammaiset kuitenkin pääsivät kerrosten välit hissillä. Sisäänkäynti vammaisille on säätytalon takaa. Säätytalon edessä on leveät ja pitkät portaat, joissa ei ole edes kaiteita. Kaidehan on hyvä kaikille liikkujille varmistamaan turvallisen liikkumisen. VAMPO löytyy pdf-muotoisena tiedostona fi/julkaisut Nyt jäämme odottamaan, miten kaikki toteutetaan ja missä ajassa. Riitta Nissilä Suomen Poliohuolto r.y. tiedottaa Hyvät jäsenemme, yhteistyökumppanimme ja lehtemme lukijat Vuoden viimeisen neljänneksen alkaessa on ilo todeta, että olemme voineet tarjota myös tänä vuonna jäsenistöllemme niin monipuolista kuntoutus-, lomailu-, virkistys- ja vapaaaikatoimintaa, että toimintaamme on osallistunut useita uusia kasvoja. Myös monet pitkäaikaisemmat jäsenemme, joista ei ole kuulunut vuosiin, jopa vuosikymmeniin mitään, ovat tulleet mukaan toimintaamme. Onko se merkki siitä, että olemme ainakin jossain määrin onnistuneet kehittämään toimintaamme jäsenistön toiveiden mukaiseksi? Toivottavasti! Siihen olemme ainakin pyrkineet. Ihan kaikkea sitä, jota tälle vuodelle suunnittelimme, ei ole saatu toteutetuksi. Mutta ei aina voi voittaa. Ei edes joka kerta. Nalle-karkit eivät aina mene tasan. Poliojärjestöillä on vuosittain tarjolla jäsenistölleen niin paljon Kesällä 2010 Suomen Poliohuolto r.y. tarjosi jäsenilleen maksuttoman lomaviikon Loma- ja kokoushotelli Marjolassa Lappeenrannassa. Syksyn ohjelmassa ovat mm. marraskuun loppupuolen kylpyläloma Pärnussa ja yhteiset pikkujoulut Polioinvalidit ry:n Pääkaupunkiseudun osaston kanssa. monipuolista ohjelmaa, että almanakkojen päivittäminen yhteensopiviksi kaikkien järjestöjen tapahtumien osalta alkaa olla varsin haasteellinen tehtävä. Siihen ollaan pyritty. Joskaan aina ei olla onnistuttu. Yrityksistä huolimatta. Mutta onko se niin paha? On ainakin ollut tapahtumien suhteen valinnanvaraa. Suomen Poliohuolto r.y. on toteuttanut tänä vuonna yhden viiden vuorokauden mittaisen kylpyläloman Kylpylähotelli Tervise Paradisessa Viron Pärnussa, sekä viikon mittaisen lomajakson Loma- ja kokoushotelli Marjolassa Lappeenrannassa. Toteuttamatta jäivät kesälle suunniteltu kotimaan päiväretki ja syksylle suunnitellut laivaristeily ja ATKkurssi Lehtimäen Opistolla. ATK- kurssi peruuntui siitä syystä, että sille ei ollut riittävästi hakijoita. Loppuvuoden toimintaamme sisältyy vielä Polioinvalidit r.y:n pääkaupunkiseudun osaston kanssa yhteistyössä järjestettävä pikkujoulu, jonka vietämme Teatteriravintola Nyyrikissä Helsingissä , sekä marraskuun loppupuolella järjestettävä kylpyläloma Kylpylähotelli Estoniassa Viron Pärnussa. Pikkujoulusta on tiedotettu jäsenistölle tarkemmin jäsenkirjeellä. Tiedotamme jäsenistöä tulevasta kylpylälomasta muutaman viikon päästä lähetettävällä jäsenkirjeellä, kun kaikki matkaan liittyvät järjestelyt on saatu päätökseen. Hyvää syksyn jatkoa ja talven odotteluja teille kaikille. Leo Hänninen Suomen Poliohuolto r.y:n puheenjohtaja 39

40 Pääkaupunkiseudun osasto Allasjumppa Allasjumppaa sairaala Ortonin tiloissa Jatkamme allasjumppaa sairaala Ortonin altaalla torstaisin klo Koko syyskauden maksu on 40, joka maksetaan Polioinvalidit ry:n tilille Sampo Pankki Mukaan mahtuu vielä muutama kuntoilija. Joulujuhla Joulujuhlan järjestämme jälleen yhdessä Suomen Poliohuolto ry:n kanssa perjantaina alkaen klo teatteriravintola Nyyrikissä. Teatteriesityksenä näemme Eija Vilppaan käsikirjoittaman ja Jukka Virtasen ohjaaman komedian Tumma ja Blondi, joka kertoo kuinka omaisuudenjako vanhempien kuoltua on sisaruksille usein kiperä paikka. Ja vielä kiperämpää on usein yhteisten muistojen jakaminen: kenen totuus on oikeampi? Komedian esittävät Eija Vilpas ja Tiia Louste. Sitovat ilmoittautumiset toimistoon puh viimeistään , jonka jälkeen osallistujien lukumäärän perusteella, tiedämme voimmeko varata ravintolan yksityistilaisuudeksi. Mahdollisia lisäpaikkoja voi kysyä toimistolta myös ilmoittautumisajan loputtua. Illallisen ja teatteriesityksen hinta on jäsenille 30 ja ei jäsenille 45. Maksut on maksettava Polioinvalidit ry:n tilille viimeistään Torstaikerho kokoontuu Kerho kokoontuu kuukauden toinen torstai toimistolla Kumpulantie 1 A 6.krs klo : lokakuu , marraskuu ja joulukuu 9.12.: torstaikerhon joulujuhla Huom! Muistattehan, että henkilökohtainen avustaja pääsee tapahtumiimme jäsenhinnalla. Tervetuloa mukaan! Johtokunta - osastot - Savon osasto Jo usva nousee suosta, se kai syksyä ennustaa. Vaan eipä surra tuosta vielä kesää me eletään. Syyspuolen toimet ja tapahtumat Kuntotapahtuma Kruunupuistossa Punkaharjulla Mukaan ilmoittautuneet, kokoonnutaan Kruunupuistoon ke klo mennessä. Tarkempi päivien ohjelma jaetaan paikanpäällä. Kohti joulua matka käy Joulutervehdyksenä jäsenilleen, osasto maksaa teatteri-/konserttilipun hinnan (kuittia vastaan max.40 ).Kukin tahollaan voi järjestää itselleen sopivan juhlaillan ja nauttia olemasta olostaan. Kyydit ja tarjoilut jokainen kustantaa itse. Myyjäiset Vielä ennen vuodenloppua puhalletaan yhteen hiileen työn merkeissä ja järjestetään KYS:llä Myyjäiset ja arpajaiset alkaen klo Paikalle voi tuoda leivonnaisia. käsitöitä ym. myytävää. Lisäksi arpajaisvoitoiksi sopivia tavaroita otetaan ilolla vastaan. Kokous Osaston kokous ti 2.11.klo Suokadun palvelutalolla (Suokatu 6, Kuopio) esillä mm. myyjäisten järjestelyt ja työnjaot. Tiedustelut ja yhteydenotot, Iiris Karvinen, puh Tervetuloa mukaan! Johtokunta Satakunnan osasto Kerho Kerho alkaen klo Syksyn ensimmäisessä kerhossa päätettiin seuraavat kerhoillat ja paikat; Kerho Kantolassa, osoite Hillervontie 3 A 7, Pori Kerho 40 Sarenilla; osoite Nahkurinkaari 1 as 4, Ulvila, Kerho Kiviniityllä; osoite Pähkinäkuja 4 B, Pori Ohjattu vesivoimistelu Sotainvalidien Sairaskoti ja kuntoutuskeskus, Metsämiehenkatu 2, Pori. Syyskausi tiistaisin alk. klo Osallistumismaksu 3 euroa / jäsen. Kuntoutuspäivät Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa Syysjakso euroa/ jäsen (182 euroa ei jäsen). Ohjelmassa mm. luento, vesi- ja ulkoliikuntaa, erilaisia pelejä, keilausta, rentoutumista ym. Maksun voi suorittaa Polioinvalidit ry, Sat. os. tilille Länsi- Suomen OP Ilmoittautumiset ja maksut viimeistään Joulujuhla Joulujuhla Porissa Ravintola Liisanpuisto Tarkemmin ilmoitamme seuraavassa jäenkirjeessä. Varatkaa ko. perjantai-ilta kalenteristanne. Yhteydenottoanne osallistumisista odottavat Sirpa Haapala Raija Kiviniitty Syysterveisin Johtokunta Seuraavassa lehdessä Poliolehdestä 4/2010 löytyvät kaikki Polioinvalidit ry:n paikallisosastojen vuosikokousajat ja -paikat. Tervetuloa mukaan suunnittelemaan ja päättämään niin paikallistoimintaan kuin koko yhdistyksen toimintaakin liittyvistä asioista. Vain osallistumalla voi vaikuttaa! osastot jarkuu sivulla 42...

41 Akuutti poliomyeliitti on virussairaus, joka vaurioittaa selkäytimen etusarven liikehermosoluja. Se kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Suomessa otettiin käyttöön vaiheessa poliorokote, eikä poliota ole esiintynyt maassamme sen jälkeen lukuun ottamatta vuosien vaihteessa kymmentä sairaustapausta. Suomessa arvioidaan kuitenkin elävän poliovammaista henkilöä. Polion myöhäisoireet Ranskalainen neurologi Charcot kuvasi ensi kerran jo vuonna 1875, että aiemmin polion sairastaneille saattoi vuosien kuluttua kehittyä uusia neurologisia oireita. Oireyhtymästä on sittemmin käytetty useita vieraskielisiä nimiä, mutta Suomessa yleisimmin käytettyjä termejä lienevät postpoliosyndrooma (PPS) ja polion myöhäisoireyhtymä. Toistaiseksi ei ole varmaa käsitystä oireyhtymän yleisyydestä, mutta esiintyvyyden on uusimpien tutkimusten perusteella arvioitu olevan jopa 50-85%, joskin myös pienempiä esiintyvyyslukuja on raportoitu. Polion myöhäisoireet ilmaantuvat keskimäärin vuotta akuutin poliomyeliitin jälkeen, mutta vaihteluväli on 8-71 vuotta. Oireyhtymän syy on epäselvä, mutta tutkimusten mukaan riskitekijöitä ovat yli 10 vuoden ikä polioon sairastuessa, akuuttivaiheen hengityslaitehoito sekä halvauksien esiintyminen kaikissa raajoissa. Polion myöhäisoireista tärkeimpiä ovat lihasheikkouden lisääntyminen, lihas- ja nivelkivut, uupumus sekä kylmänarkuus. 41 Apua ja tukea perheeltä ja ystäviltä Syksyllä 2003 postitettiin Suomen Polioliitto ry:n osoiterekisteriä apuna käyttäen 140 kysymystä sisältävä kyselylomake. Vastausprosentti oli siis huiman korkea 85%. Kyselyssä pyrittiin kartoittamaan mm. polion sairastaneiden saamia palveluja, elinolosuhteita ja vointia tämän päivän Suomessa. Lähes 70% vastanneista ilmoitti, että heidän toimintakykynsä oli oleellisesti heikentynyt viimeisten vuosien aikana. Yleisimmät uudet oireet olivat lisääntynyt lihasheikkous ja kylmääminen aiemmin polion heikentämissä raajoissa. Näitä oireita raportoi noin 80% vastaajista. Polion myöhäisoireet lisääntyivät iän myötä ja oireet olivat hieman yleisempiä naisilla kuin miehillä. Toimintakyky oli polion sairastaneilla selkeästi alentunut normaaliväestöön verrattuna. Päivittäinen avuntarve vaihteli suuresti, mutta selkeästi eniten oli tarvetta siivousapuun. Valtaosa koki tällä hetkellä saavansa sopivasti apua ja tukea ja vain Polion myöhäisoireyhtymä - toimintakyky alenee E r i t t ä i n a j a n k o h t a i n e n a i h e 20% koki tarvitsevansa lisää apua selviytyäkseen kotona. Oma puoliso, sukulaiset ja tuttavat olivat ne taho, joilta apua pääasiallisesti saatiin. Vain kymmenesosa vastaajista sai apua kodinhoitajalta tai kotisairaanhoidolta. Näiden lukujen pohjalta on perusteltua huolestua paitsi polion sairastaneiden kuin heidän omaistensa ja läheistensä jaksamisesta lähitulevaisuudessa. Jatkossa tukea tarvitsevat poliovammaisen lisäksi hänen perheensä ja ystävänsä. BO S i e l u n h i l j a i n e n k i p u Masennuksen voi voittaa Neil T. & Joanne Anderson Jumalan lapsella on oikeus iloon ja rauhaan. Kirja ohjaa masennuksesta eheytymisen alkuun, Kristus-keskeisen toipumisen tielle. Hinta 23 Kauppiaaltasi tai Tutustu myös:

42 Pohjois- Suomen osasto Rovaniemen kerho Rovaniemen kaupungin eläkeläistilat, Valtakatu 31kerran kuukaudessa torstaisin 7.10., ja klo Lisätietoa Pentti Autti puh Oulun kerho Oulun kerho kerran kuukaudessa keskiviikkoisin ja klo Tupoksen ABC-asema, Liminka Lisätietoa Ulla Kurvinen puh Jälleen kaksi suosittua tapahtumaa edulliseen pakettihintaa: Kuntoutusjakso Henkilökohtaisen jaksamisen kuntoilun kuudes jakso Rokualla Aloitus keskiviikkona klo Paketti sisältää majoittumisen 2-hengen huoneissa, aamiaiset ja ruokailut 2 kertaa päivässä, hyvin ohjatun kuntoilun ja kuntotestaukset sekä osallistumisen kaikkeen yhteiseen toimintaan. Vetäjänämme on edelleen Markku ja ohjelmassa on allasjumppaa terapiaaltaassa, kuntosalia, ulkoilua ja tietysti pelejä. Keskustelu/luentoaiheesta voit tehdä ehdotuksia. Allasosaton remontti on jo ohi ja kaikki kylpylän palvelut ovat käytettävissämme. Päättäjäisiltaa vietämme uudessa Kammi-saunakabinetissa torstaina. Ei-jäsenet voivat osallistua kaikkeen muuhun yhteiseen tekemiseen paitsi ohjattuun kuntoiluun, kuntotesteihin ja niihin liittyviin keskusteluihin. Omavastuu jäseniltä 126,00 (yhdistyksemme maksaa toisen puolen 126,00 ), ei-jäsenten osallistumismaksu 130,00. Yhdenhengen huonelisä 15,00 /vrk Ennakkoon tilatuista talon tarjoamista hoidoista 10 % alennus, maksetaan paikanpäällä. - osastot - Pikkujouluviikonloppu Pikkujouluviikonloppu Rokualla tai Aloitus perjantaina n. klo Pakettihinta sisältää yöpymiset 2 hengen huoneissa ja ruokailut sekä runsaan pikkujouluillallisen. Hinta pe-su jäsenille 80,00 ei-jäsenille 130,00.ja pe-la jäsenille 60,00 ja ei-jäsenille 85,00 Lisähinta yhdenhengen huoneesta on 30 /yö. Matkakuluja ei korvata. Perjantaina Jouluruokailu seisovasta pöydästä pitkän kaavan mukaan klo Illalla Tähtitanssit, tanssittajana Marko Lämsä & Pallosalama. Lauantaina Aamupäivällä ulkoilua, nokipannukahvit ja makkaranpaistoa kodassa. Iltapäivällä terapia-altaalla allasjumppaa ja pelejä liikuntasalissa. Illan tansseja säestää Crystal. Perinteen mukaan arvottavaksi sopivia tuotteita voi tuoda tullessaan. Osallistumishinnat: Kuntoilu ,00 jäsenet, 130,00 ei-jäsenet Pikkujouluviikonloppu ,00 jäsenet, 130,00 ei-jäsenet Molemmat pakettina 200,00 jäsenet, 260,00 ei-jäsenet Pikkujouluviikonloppu ,00 jäsenet, 85,00 ei-jäsenet Vain Pikkujouluruokailu ,00 jäsenet, 28,50 ei-jäsenet Kaikki osallistumismaksut Pohjois- Suomen Polioinvalidien pankkitilille Ilmoittautuminen Ulla Kurviselle puh tai hkur@suomi24.fi. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Muista kertoa erikoisruokavaliostasi. Rokuan Kuntokeskus ( fi) sijaitsee Utajärven kunnassa 80 km Oulusta. Johtokunta Tampereen osasto Meidän kerho Meidän kerho la ja la klo Pellervontu valla, Pellervonkatu 9. Lokakuun kerhossa tarjoilemme maukasta soppaa ja pelailemme pelejä. Marraskuun kerhopäivää vietämme havuaskartelun parissa Tuula Puuskan ohjaamana. Stand up show Stand up show, Jaakko Saariluoma Selvin päin, Tampereen Komediateatterissa la klo Olemme varanneet paikkoja esitykseen Komediateatterin ravintolateatterissa, os. Lapintie 3 A. Hinta jäsenille ja avustajille 15 ja ei-jäsenille 25. Sitovat ilmottautumiset mennessä Pirjolle puh tai Leilalle puh ja maksu osaston tilille Sampo Pikkujoulu Pikkujoulu la klo paikkana ravintola Urku, os. Kangasalantie 1108, Kangasala. Tarjoamme hyvän jouluaterian, viihtyisää yhdessäoloa ja hiukan ohjelmaakin. Tuo mukanasi n. 3 hintainen lahja tontun lahjapussiin. Illan hinta 20 / jäsen (avustaja jäsenhinnalla) ja 30 / ei-jäsen. Sitovat ilmottautumiset mennessä Pirjolle puh tai Leilalle puh ja maksu osaston tilille Sampo Ohjattu lämminvesijumppa Ohjattu lämminvesijumppa jatkuu alkaen maanantaisin klo uusissa tiloissa Viola kodilla, Juhlatalonkatu 4, Tampere. Maksu on 10 /jäsen/kausi. Ohjattu salijumppa jatkuu alkaen torstaisin klo 11 Tampereen Kuntouttamislaitoksella, Kyttälänkatu 5. Maksu on 25 /jäsen/kausi. Maksutonta puhelinneuvontaa M a k s u t o n t a p u h e l i n n e u v o n- taa numerossa vara tuomari Mirva Salonen vastaa sosiaaliturva-asioita koskeviin kysymyksiin syyskauden 2010 ajan tor- 42

43 stai-iltaisin 16.9, 30.9, , ja 9.12 klo Puhelinkuluista vastaavat soittajat itse (normaali oman operaattorin laskuttama puhelinmaksu matkapuhelimeen soitettaessa). Tämä on Tampereen vammaisja terveydenhuollon neuvottelukunnan jäsenjärjestöilleen järjestämä palvelukokeilu. Sosiaaliturvan koulutustilaisuus Sosiaaliturvan koulutustilaisuus to klo Tampereen kaupungin valtuustosalissa, os. Aleksis Kiven katu C-rappu viides kerros. Tampereen vammais- ja terveydenhuollon neuvottelukunta järjestää yhteistyössä varatuomari Mirva Salosen kanssa kaikille jäsenjärjestöjensä henkilöjäsenille suunnatun sosiaaliturvaan liittyvän koulutustilaisuuden, jossa käsitellään erityisesti erilaisia muutoksenhaku- ja valitusmenettelyjä. Tervetuloa kaikki asiasta kiinnostuneet! Tervetuloa mukaan tapahtumiimme ja toimintaamme! Johtokunta Varsinais- Suomen osasto Kuntoutuksen seurantajakso Ruissalon kylpylässä on jo takana. Kurssi sai erittäin positiivisen palautteen. Kiitos onnistuneesta kurssista kylpylän henkilökunnalle ja aktiivisille kurssilaisille. Kurssille toivottiin jatkoa ensi syksynä. Pyrimme toteuttamaan toiveenne. Uskomme, että saamme rahoituksen järjestymään Vesiliikunta jatkuu syyskaudella: - Vesijumppa / uinti perjantaisin Ruusukorttelissa klo alkoi 3.9. ja jatkuu asti. Huom. joulukuussa ei ole vuoroja. Ruusukorttelin osoite on Puistokatu 11 B, Turku. - Laukkavuoressa jäsenemme voivat käydä uimassa Turun Seudun Invalidien uintivuorolla keskiviikkoisin klo Uinti alkoi 1.9. ja jatkuu asti. Uimahallin osoite Västäräkinpolku 1, Turku. - osastot - Molemmissa uimapaikoissa on uintiavustaja mukana. Te, jotka ette ole vielä maksaneet Ruusukorttelin kausimaksua, suorittakaa syyskauden maksu 30 osaston tilille Laukkavuoren uintimaksut laskutetaan joulukuussa. Lehden painoon mennessä osaston joulujuhlia vasta valmistellaan, uutta paikkaa etsitään Turun alueelta, uskomme jopa löytävämme, mutta siitä saat lisätietoa seuraavassa jäsenkirjeessä Poliogaala Tiedoksi lukijoille: Poliogaala klo Turun VPK:n talolla. Ohjelmassa mm. ministeri Stefan Wallinin puheenvuoro ja Matias Röyttä kertoo kokemuksia Intian rokotuskampanjasta. Viihdepuolesta vastaa tenori Seppo Ruohonen ja tanssimusiikista Tauno Huhtalan orkesteri. Lipun hinta on 80 / hlö. Hinta sisältää tervetulomaljan, menun, kahvin ja ohjelman. Lipun hinnasta menee 20 PolioPlus-ohjelmaan. Ilmoittautumiset mennessä, lehden ilmestymisen vuoksi tuo aika on kriittinen, kiinnostuneiden kannattaa silti kokeilla jälkiilmoittautumista varsinaisen ilmoitusajan täytyttyä. Ohjelman ilmoituksessa on maininta tumma puku. Ilmoittautumiset Lisätiedot: matias.roytta@tyks.fi tai erja. vihervaara@turku.fi Hyvää syksyä! Johtokunta Lahden osasto Allasliikunta Toimintakykyä ylläpitävä allasliikunta on alkanut torstaina 2.9. klo 13 14, jatkuen torstai/perjantaipäivinä aina saakka. Omavastuuosuus jäseneltä on 20 euroa / kausi ja eijäseneltä 25 euroa / kausi. Ryhmään sopii vielä kuntoilijoita, tule vain rohkeasti mukaan. Altaaseen menoa helpottaa allashissi ja suihkutuolit. Omavastuuosu- 43 udet voi maksaa Polioinvalidit ry Lahden osaston tilille POP Tiedustelut sihteeri Ritvalta puh tai Avokuntoutusryhmän luennot Avokuntoutusryhmän luennoille on vapaa pääsy ja seuraavat luennot ovat: Vappu Viemerö keskiviikkona klo , aiheena Jaksaminen ja PPS Sini Kelo keskiviikkona klo , aiheena muistihäiriöt Paikkana on Lahden Ammattikorkeakoulun Oppimiskeskus Optiimi, Hoitajakatu 3 Lahti. Ilmoittautua voit sihteeri Ritvalle kahvitarjoilun järjestämisen takia, numerot edellä, mielellään viikkoa ennen tapahtumapäivää. Pikkujoulu Osaston pikkujoulua vietetään tänä vuonna Ravintola Wanha Herrassa, Laaksokatu 17 Lahti, ajankohta on perjantai klo 18 alkaen ja joulupöytään katetaan perinteinen joulumenu hintaan jäsenet 15 euroa ja ei jäseneltä 26 euroa. Sitovat ilmoittautumiset mennessä jälleen sihteeri Ritvalle ja maksut osaston tilille ja numero yllä. Tapaamisiin! Johtokunta Pohjanmaan osasto Pohjanmaan osasto toivotta kaikille hyvää syksyä. Jäsenille tapahtumista tiedotetaan jäsenkirjeessä. Johtokunta

44 Turun yliopiston fresko Kesällä kävimme neuvotteluja stuccolustro tekniikalla tehtävästä freskosta yliopistolla tilasuunnittelija Ari Nisosen kanssa. Yliopistolta löytyi sopiva kiviseinä, mikä soveltuisi freskon pohjaksi. Kiviseinä on luonnontieteellisen laitoksen ala-aulassa lähes vastapäätä neuvontaa. Aikaisemmin oli neuvoteltu Kynnys ry:n toimitiloissa kulttuuripääkaupunkihankkeen Sillan rakentajat tiimoilta, jonka osa-alue yliopiston fresko tulisi olemaan. Kynnys oli hyväksynyt freskon tekemisen oman projektinsa osa-alueeksi. Työryhmässä kokoontui kaksi maalareista, Hilkka Huotari ja Raija Turtola suunnitelmien alusta asti. Raija Turtola edusti Liedon taideyhdistystä ja Hilkka Huotari Kynnys ry:tä, Liedon taideyhdistystä ja Freskomaalarit ry:tä. Maalareina toimi Hilkka Huotarin ja Raija Turtolan lisäksi Leena Vuori ja Jonas Backlund, apujoukkoina olivat Maj-Len Backlund ja Tapio Hasko. Yliopiston fresko Yhdessä tasavertaisina on Kynnys ry:n lahja kulttuuripääkaupunkivuotena 2011 Turun yliopistolle. Yhdessä tasavertaisina -frescon maalareista valmistuneen työn vierellä: Hilkka Huotari, Leena Vuori ja Raija Turtola. Taitavan tekijän tekniikka Nopean kuivumisen ja lyhyen työskentelyajan vuoksi stucco-lustroa pidetään taitavan tekijän tekniikkana. Eduskuntataloa rakennettaessa pyrittiin pula-ajasta huolimatta korostamaan talon arvokkuutta. Porrasseiniin valittiin näin tavallisen maalauksen sijasta kiiltorappauspinta (stucco-lustro). Myöhemmin näitä on korjailtu ja tehty jopa uusia stuccopintoja. Käytettävistä materiaaleista johtuen pinnan väri muuttuu ajan mittaan jonkin verran. Piparkakkuja voidaan leipoa monella eri reseptillä. Sama juttu on stucco-lustron kanssa. Työ voidaan suorittaa oikeaoppisesti monella eri tavalla riippuen siitä, onko ohje peräisin italialaisesta, saksalaisesta vai ruotsalaisesta oppikirjasta. Yliopiston fresko maalattiin Yrjö Randelinilta peräisin olevalla ohjeella. Yrjö Randeliin on ollut mukana presidentin linnan kiiltorappausten (stucco-lustron) korjaamisessa. Perusperiaate on kuitenkin kaikissa stucco-lustroissa sama. Käytettävien aineiden laadun on oltava ensiluokkaista. Hiekan on oltava ehdottoman puhdasta, jos hiekkaa käytetään, kalkin miilupoltettua ja hyvin sammutettua, marmorihiekan juuri 44 sopivan rakeista ja saippuan puhdasta rasvahapposaippuaa. Väreinä käytetään freskomaalaukseen tarkoitettuja kalkinkestäviä pigmenttejä. Stucco-lustro tehdään aina kiviainespinnalle. Pohjaksi kelpaavat tiili, kivi ja betoni. Tiilien raot täytyy kaapia puhtaaksi freskorappausta tehtäessä. Yliopistolla pohjan rappasi työryhmä, jota johti Lassi Sainio. Maalaaminen Värit voi maalata veteen sekoittaen tai tekemällä smalton (puljongin) sekoittamalla saippuaa, kalkkia ja vettä yhteen kuumana, jäähtyy nopeasti. Yliopistolla Yhdessä tasavertaisina teos maalattiin pigmenteillä veteen sekoittaen. Ennen kiillottamista maalaus siveltiin vielä saippuavedellä. Kiillottaminen Työ kiillotettiin talokkiraudoilla, jotka ovat reunoistaan pyöristettyjä rautoja, jotka kuumennetaan sopivaan lämpötilaan ennen käyttöä. Kiillotus suoritetaan pieni (20 30 cm) ala kerrallaan. Hankaamista jatketaan, kunnes pinta on täysin sileä ja lasimainen. Jos stuccorauta on liian kylmä tai rappaus liian kuiva, ei kiillottumista tapahdu. Liian kuuma rauta tai liian märkä pinta aiheuttavat pinnan rapautumisen, jolloin työ on aloitettava uudelleen pohjarappauksesta alkaen. Viimeistely Kiillotettua pintaa ei saa koskea liian aikaisin, jottei siihen jää tahroja. Muutaman päivän jälkeen kiillotuksesta voidaan maalaus sivellä oliiviöljyllä. Liika öljy kuivataan pois parin päivän kuluttua. Kun stucco-lustro on täysin kuivunut, se vahataan mehiläisvahalla. Tämä tapahtuu vasta noin vuoden kuluttua. Yliopiston fresko vahataan

45 tulevana kesänä ja siitä on tarkoitus järjestää virallinen julkistamistilaisuus Vammaisten kuvataide näyttelyn (VAKU) avajaisten yhteydessä. Hilkka Huotari toimii neljättä kertaa tulevana vuonna VAKU-näyttelyn kuraattorina. Historiaa Stucco-lustro oli tunnettu jo keisarinajan Roomassa, jolloin se oli merkittävä reliefien materiaali. Sydänkeskiajalla suosittiin muitakin tekotapoja, mutta renessanssi merkitsi stuccotaiteen uudelleensyntymistä. Barokin ja rokokoon aikana se oli muodissa koko Euroopassa, eikä ole myöhemminkään täysin unohtunut. Stucco-lustro on kipsiä, kalkkia väripigmenttiä, vettä hiekkaa, marmori- tai alabasterimuskaa. Sopivassa suhteessa ja oikein käsiteltynä niistä saa aikaan hehkuvan maalauksen pinnan. Myös Maya-intiaanien parissa tunnettiin stuccolustro. Vuonna 1956 löydettiin Palenquen temppelin portaikko, joka johtaa stuccolustroilla koristeltuun hautakammioon, jossa lepää Pacal, ensimmäinen ja suurin Palenquen hallitsija. Suomessa stucco-lustroja löytyy vanhoista keskiaikaisista kivikirkoista, esim. Hattulan vanhasta kivikirkosta. Siellä stucco-lustrot ovat hyvin säilyneitä. Myös Siuntiossa, Liedossa, Porvoossa ja Turun tuomiokirkossa olen nähnyt stucco-lustron näköisiä maalauksia. Presidentin linnassa, eduskuntatalolla ja valtionvarain ministeriössä on näitä maalauksia. Kun Yrjö Randelin opetti tämän tekniikan muutamalle taiteilijalle, hän oli entisöimässä eduskuntatalon stucco-lustroja. Siihen aikaan Suomessa oli vain kaksi stucco-lustro maalaria. Yrjö Randeliinin maalaamia stucco-lustroja voi nähdä Helsingissä, maalareiden ammattikoululla, jossa hän aikanaan opetti stucco-lustron muutamille taiteilijoille. Taiteilija Arto Mattila, joka on minulle opettanut tämän tekniikan, oli Yrjö Randeliinin oppilas. Teksti Hilkka Huotari Kuva HannuHuotari Kirjapaino Jaarli 45

46 Järjestöt kaipaavat enemmän miehiä vapaaehtoisiksi Vapaaehtoistoimintaa uhkaa Suomessa aktiivitoimijoiden vähäisyys ja ikääntyminen. Sosiaali- ja terveysjärjestöt haluaisivat erityisesti lisää miehiä ja nuoria aikuisia vapaaehtoisiksi. Tämä käy ilmi RAY:n tutkimuksesta, jossa kartoitettiin vapaaehtoistoiminnan tilaa Suomessa. Suomalaisista reilu kolmannes osallistuu aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan. Moni hakeutuu järjestötyöhön, jotta voisi auttaa muita ihmisiä, tarjota vertaistukea tai löytää elämän taitekohdissa, esimerkiksi eläkkeelle jäädessään, arkeen uutta sisältöä. Miehiä ja naisia motivoivat kuitenkin hieman eri asiat. - Miehiä kiinnostaa vapaaehtoistyössä erityisesti toiminta ja sosiaalisuus. Heille pitäisi tarjota mahdollisuus tehdä jotakin käytännössä, kun taas naisia motivoi jo pelkkä auttaminen sinänsä, akatemiatutkija Anne Birgitta Pessi kertoo. Suomessa esimerkiksi vapaaehtoisvoimin pyörivä meripelastustoiminta houkuttelee mukaan myös runsaasti miehiä. Ruudukon 2/2010 ratkaisu Sekä miehet että naiset hakevat vapaaehtoistyöstä sosiaalisia kontakteja, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Järjestöt kaipaavat tällä hetkellä lisää vapaaehtoisia erityisesti vaikuttamistyöhön, varainhankintaan, tapahtumien järjestämiseen sekä vertais- ja tukihenkilötoimintaan. Miehillä olisi työsarkaa erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien parissa. Järjestöjen muita huolenaiheita ovat vapaaehtoistoiminnan resurssipula, erityisesti kuntien taloudellisen tuen vähäisyys, sekä toisaalta julkisen sektorin epärealistiset odotukset vapaaehtoistyölle. Toisaalta yksi tämän päivän positiivisista ja kasvavista vapaaehtoistyön trendeistä on yhteisöllisyys ja vertaistuki netissä. Toimintaan mukaan lähteneet aktiivit ovat myös hyvin sitoutuneita ja panostavat vapaaehtoistyöhön keskimäärin 1-20 tuntia kuukaudessa. Info - Noin joka kolmas suomalainen (37 %) osallistuu johonkin vapaaehtoistoimintaan. - Vapaaehtoistyöksi määritellään toiminta, joka tapahtuu maksutta ja, omasta tahdosta, kohdistuu perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolelle ja on jonkin tahon organisoimaa. - RAY:n projektiavustusta tai kohdennettua toiminta-avustusta vapaaehtoisja vertaistoimintaan saa tänä vuonna 169 avustuskohdetta yhteensä noin 16 miljoonaa euroa. RAY:n yleisavustusta perustoimintaansa saa 204 järjestöä yhteensä 64 miljoonaa euroa. Taustatiedot tutkimuksesta Tutkimus kohdistui RAY:n toimintatai projektiavustuksia vuonna 2009 saaneisiin järjestöihin (n=825). Aineisto kerättiin kolmella kyselyllä alkuvuodesta Anne Birgitta Pessi ja Tomi Oravasaari Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. Avustustoiminnan raportteja 23. RAY. 46

47 Muisteloita Lehtimäeltä Voi miten siellä oli taas niin mukavaa, talonväki lempeän lupsakkaa, se Kaijakin naurunkäkätys kasvoillaan sai minutkin ujon ihmisen vallan vapautumaan ja nauttimaan kaikesta, jopa pakkopullakin maistui pehmoiselta ja ruoka, sitä kyllä riitti ja usein, maha venyi, housut kiristi, kasvoissa iho oikeni niin sileäksi, että kauhistutti tuntevatko ne kotona mua enää ollenkaan, kun niin terve ja nätti pyörätuolilla tupahan tupsahtaa. Syöminen se olikin tärkeää hengen pitimeksi, heti aamusta aloitettiin ja aina parin tunnin välein jatkettiin, joku pesuvadillisen veti pottuja mahaansa kun toinen taas hiukan lientä litki. Mutta ruokapuheisiin innolla osallistuttiin ja päivän juorut ja naurut suupalan välissä kerrottiin, että mihinkähän sitä taas mennään ja mihin aikaan. Hoidot ne tietenkin oli se pääasia kun kuntoutuksessa ollaan ja hyvältä ne tietenkin tuntuivat ja valmensivat sopeutumaan taas kerran tähän vammaisen osaan mukavaan. Markun käsien hyväilyjä en kokeilla uskaltanut, mutta Arto ja Tapsa tällä kertaa hyvin riitti vanha kun olen enkä kaikkea enää kestä. Kuivaa jumppaa salissa ja märkää altaassa, niissä paikat venyi ja vertyi kerrakseen minä ainakin sain tarpeekseen, kun joskus vielä aamu-uinnille heräisin. Vapaa-ajalla sitä varta oli tohinaa, viinitilat, museot, kirkot, Keskiset ne vilisi mennessään ja keilailuakin kerrattiin Kuortaneella harrastaa, karaokessa siellä laulettiin, aamuyöstä opistolle palattiin ja ääni on vieläkin kuivan karhea. Hengen kulttuuria oli ihan riittämiin, runot, laulut, hanurit jopa nuottivihotkin loppuun käytettiin ja jutun ja vitsit illanistujaisissa kerrottiin, niistä tietenkin oli paras se kun polio pyörätuolissa unohti kapakkaan ja kotiinsa kolmelta konttas. Esteettömyystanssia opetti Ulla ja hiljaa piti koko ajan olla. Eihän se minulta onnistunut, väkisinkin nauru pärskähti ja kämpälle tämä muori lähti. Aire ihana myös oli kuin ennenkin, käkkärämännyn maalausta minulle opetti ja samalla kuuntelin, miten helmenpujotus lankaan voikaan olla niin vaikeaa ja se solmu, ei uskoisi ollenkaan. Sirkka Poliojalka Toinen jalka ennen nousi korkealle nousi enemmän kuin muiden, lepsahti iloisesti kohosi korkealle joka askeleella. Tuosta minutkin tunnistettiin lailla monien muiden kuuluvaksi tuohon iloisten joukkoon, joilla toinen jalka nousee joka askeleella korkealle. Se sama jalka nykyään vetelänä löpsöttää, ei nouse enää käsin pitää housunpunttiinkin pujottaa eikä kukaan enää tiedä minne kuulun - luulevat vanhuuden vaivaiseksi. Kiitän kaikkia, Lehtimäen opiston henkilökuntaa ja polioystäväni ihanista hetkistä kanssanne. Jos henki pihisee ja Lehtimäki on paikoillaan niin ensi kesänä nähdään taas. Lehtimäellä kesällä 2010 Sirkka Nevalainen Hailuoto Ingegerd (Inge) Lehden muistolle Ingegerd Linneá Lehti född död Polioinvalidit ry Varsinais-Suomen osasto Poliolehden 2/2010 ruudukon voittajat I palkinto, 10 Pirkko Kukkonen, Suonenjoki II palkinto, 6 Pirjo Jokela, Helsinki 47

48 RAY ohjaa peliensä tuoton kansalaisjärjestöille, jotka puolestaan auttavat suomalaisia pitämään paremmin huolta itsestään ja toisistaan. Suomen Polioliitto ry saa RAY:ltä tänä vuonna euroa toiminta-avustusta ja euroa kohdennettua toiminta-avustusta tärkeään työhönsä.