Suomen evankelis-luterilaisen kirkon KIRKOLLISKOKOUS. Pöytäkirja. Syysistuntokausi Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland KYRKOMÖTET.

Transkriptio

1 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon KIRKOLLISKOKOUS Pöytäkirja Syysistuntokausi 2012 Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland KYRKOMÖTET Protokoll Höstsessionen 2012

2 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon K I R K O L L I S K O K O U S P ö y t ä k i r j a Syysistuntokausi 2012 ISSN Hakapaino Oy Helsinki 2013

3

4 S I S Ä L L Y S 1 Istuntokauden avaus Valtakirjojen tarkastaminen Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta Pöydällepanoja Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Pöydällepanoja Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta Pöydällepanoja Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu Pöydällepanoja Kyselytunti Pöydällepanoja Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Pöydällepanoja Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali Pöydällepanoja Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Ensimmäinen käsittely... 18

5 2 28 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Ensimmäinen käsittely Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian uudistaminen Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Valtakunnallisen isospankin luominen Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Lähetekeskustelu jatkuu Pöydällepanoja Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Lähetekeskustelu jatkuu Pöydällepanoja Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Toinen käsittely Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Toinen käsittely Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Istuntokauden päättäminen... 28

6 LIITTEET (Suluissa asianumero) I Kirkolliskokouksen syysistuntokausi 2012 Kyrkomötets höstsession 2012 II Kirkkohallituksen esitykset 6/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi ( ) 7/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen ( ) 8/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille ( ) 9/12 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina ( ) 10/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös ( ) 11/12 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat ( ) 12/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun ( ) III Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnot 1/12 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/12, ) 2/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen ( ) 3/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun ( )

7 2 IV Talousarvioaloitteet 1/12 Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen instituuttiin ( ) V Hiippakuntavaltuustoesitykset 2/12 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta (Porvoon hiippakunta) ( ) VI Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt A. Käsikirjavaliokunnan mietinnöt 1/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös (Kirkkohallituksen esitys 10/2012) ( ) B. Lakivaliokunnan mietinnöt 1/12 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2012) ( ) 2/12 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen (Edustaja-aloite 6/2012) ( ) C. Hallintovaliokunnan mietinnöt 1/12 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen (Edustaja-aloite 1/2012) ( ) D. Talousvaliokunnan mietinnöt 5/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille sekä määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen instituuttiin (Kirkkohallituksen esitys 8/2012) ( ) (Talousarvioaloite 1/2012) ( )

8 3 E. Yleisvaliokunnan mietinnöt 1/12 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä (Edustaja-aloite 5/2012) ( ) 2/12 Valtakunnallisen isospankin luominen (Edustaja-aloite 4/2012) ( ) 3/12 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi (Edustajaaloite 2/2012) ( ) 4/12 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012) ( ) VII Valitsijamiesten ilmoitukset 3/12 Valiokuntiin sijoittaminen ( ) VIII Valitsijamiesten ehdotukset 3/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi ( ) 4/12 Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali ( ) IX Arkkipiispan puheet Istuntokauden avauspuhe Istuntokauden päätöspuhe X Aakkoselliset hakemistot Henkilöhakemisto Asiahakemisto

9

10 KOKOONTUMINEN Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen edustajat, jotka on kirkkolaissa säädetyssä järjestyksessä valittu vaalikaudeksi , kokoontuivat maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 aloittamaan vuoden 2012 kirkolliskokouksen syysistuntokautta Turun kaupunkiin Turun kristilliselle opistolle. Puhetta johti arkkipiispa Kari Mäkinen 1 10 ja 35 41, ensimmäinen varapuheenjohtaja Kaisa Rönkä ja ja toinen varapuheenjohtaja Timo Sahi 17, 18 ja Sihteerinä toimi kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski ja notaarina ja tulkkina kappalainen Sari Lehti. AVAJAISMESSU Kirkolliskokouksen edustajat kokoontuivat klo 9.00 Maarian kirkkoon avajaismessuun. Messun toimitti piispa Tapio Luoma avustajinaan Espoon hiippakunnan kirkolliskokousedustajat. Kolehti Kirkon Ulkomaanavulle tuotti 745,20 euroa. Messun päätyttyä edustajat siirtyivät kokouspaikalle Turun kristilliselle opistolle.

11 2 Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 1 Istuntokauden avaus 2 Valtakirjojen tarkastaminen 3 Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta 4 Pöydällepanoja 1 Istuntokauden avaus Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi kirkolliskokouksen syysistuntokauden. Liite IX/12 2 Valtakirjojen tarkastaminen Kirkolliskokouksen uudet jäsenet esittivät valtakirjansa. Tarkastuksen jälkeen sihteeri ilmoitti, että kirkolliskokoukseen olivat saapuneet ja valtakirjansa esittäneet aiemmin tällä vaalikaudella valtakirjansa esittäneiden lisäksi seuraavat: Valtakirjan oli jättänyt pappisasessori, kappalainen Heikki Toivio, jonka Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli on määrännyt jäljellä olevaksi toimikaudeksi kirkolliskokouksen pappisedustajaksi. Tasavallan presidentti oli nimittänyt kirkkoherra Pekka Särkiön kenttäpiispan virkaan lukien viisivuotiskaudeksi. Valtioneuvoston edustajana valtakirjansa oli jättänyt vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitola, joka oli määrätty sisäasiainministeri Päivi Räsäsen kolmanneksi varaedustajaksi. Ensimmäiseksi varaedustajaksi oli määrätty valtiosihteeri Marjo Anttoora ja toiseksi varaedustajaksi ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Valtakirjat oli tarkastuksessa hyväksytty.

12 3 Lisäksi kirkolliskokouksessa olivat läsnä lainoppinut asiantuntija, hallintoneuvos Irma Telivuo sekä kirkkoneuvokset Jukka Keskitalo, Risto Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna ja Kimmo Kääriäinen. 3 Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta 4 Pöydällepanoja Kansliavaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sipola ilmoitti, että kirkolliskokouksen syysistuntokauden 2012 pöytäkirjantarkastajiksi oli valittu edustaja Annika Määttänen henkilökohtaisena varajäsenenään edustaja Ritva Viitala ja edustaja Max-Olav Lassila henkilökohtaisena varajäsenenään edustaja Bo-Göran Åstrand. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta, valitsijamiesten ilmoitus 3/2012 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Täysistunto päättyi klo Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 5 Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta

13 4 6 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali 8 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat 10 Pöydällepanoja 5 Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ilmoitus 3/2012. Liite VII.3/12 Valitsijamiehet olivat todenneet, että kenttäpiispa Pekka Särkiö jatkaa perustevaliokunnassa, ja sijoittaneet edustaja Heikki Toivion yleisvaliokuntaan sekä valtioneuvoston edustajat, sisäasiainministeri Päivi Räsäsen ja hänen varaedustajansa, valtiosihteeri Marjo Anttooran, ylijohtaja Riitta Kaivosojan ja vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan, lakivaliokuntaan. 6 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 6/2012. Liite II.6/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä valitsijamiehille. Kirkolliskokous päätti lähettää asian valitsijamiehille.

14 5 7 Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali Käsittelyn pohjana oli kirkkoneuvos Risto Voipion kirjallinen ilmoitus erostaan kirkkoneuvoksen virasta alkaen. Puheenjohtaja ilmoitti, että työjärjestyksen mukaisesti asia lähetetään uuden kirkkoneuvoksen valinnan osalta valitsijamiehille. Kirkolliskokous päätti keskustelutta 1. vapauttaa kirkkoneuvos Risto Voipion työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen virasta lukien, ja 2. lähettää asian kirkkoneuvoksen vaalin osalta valitsijamiehille ehdotuksen tekemistä varten. 8 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Käsittelyn pohjana olivat kirkkohallituksen esitys 8/2012 ja talousarvioaloite 1/2012. Liitteet II.8/12 ja IV.1/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä talousvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kansliapäällikkö Keskitalo, kirkkoneuvos Rantanen, edustajat Vesti ja Juntunen, kansliapäällikkö Keskitalo, edustajat J. Korhonen ja K. Hiilamo, piispa Vikström, edustajat Ansaharju ja Siukonen, kirkkoneuvos Huokuna, edustajat Juntunen ja P. Reinikainen, kirkkoneuvos Rantanen sekä edustaja Rossi. Kirkolliskokous päätti lähettää asian talousvaliokuntaan.

15 6 9 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat 10 Pöydällepanoja Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 11/2012. Liite II.11/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä hallintovaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan on annettava lausuntonsa. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Pihlaja, edustajat Määttänen, Niemelä, Koskelo, Salo, Kaisanlahti, Kaskinen, Sahi ja Aakko, piispa Häkkinen, edustajat Kujala, Mäkinen, H. Hiilamo, J. Korhonen, Koskenniemi ja Väistö, kenttäpiispa Särkiö, edustajat Räsänen, Vesti ja J. Korhonen sekä piispa Peura. Asian käsittely jatkuu 17 :ssä ja edelleen 21 :ssä. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi , valitsijamiesten ehdotus 3/2012 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu Täysistunto päättyi klo

16 7 Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 11 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen 13 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun 14 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös 15 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta 16 Pöydällepanoja 11 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 3/2012. Liite VIII.3/12 Kirkolliskokous päätti 1. valita kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineeksi asiantuntijaksi alkaneelle ja päättyvälle toimikaudelle professori, OTT Veli-Pekka Viljasen; ja 2. että asiantuntijalle maksetaan palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen periaatteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan. 12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 7/2012. Liite II.7/12

17 8 Kirkon laintarkastustoimikunta oli antanut asiasta lausuntonsa 2/2012. Liite III.2/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan on annettava lausuntonsa. Piispainkokous antaa asiasta lausuntonsa. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Pihlaja sekä edustajat P. Reinikainen, Salo ja Sahi. Kirkolliskokous päätti lähettää asian lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan on annettava lausuntonsa. 13 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 12/2012. Liite II.12/12 Kirkon laintarkastustoimikunta oli antanut asiasta lausuntonsa 3/2012. Liite III.3/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä lakivaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Huokuna, edustajat Aula, Juntunen, Salo ja Kaskinen, kenttäpiispa Särkiö sekä edustajat Orsila ja Siukonen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian lakivaliokuntaan.

18 9 14 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 10/2012. Liite II.10/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä käsikirjavaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käytti puheenvuoron kirkkoneuvos Huokuna. Kirkolliskokous päätti lähettää asian käsikirjavaliokuntaan. 15 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta 16 Pöydällepanoja Käsittelyn pohjana oli hiippakuntavaltuustoesitys 2/2012. Liite V.2/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä yleisvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Vikström ja kirkkoneuvos Pihlaja. Kirkolliskokous päätti lähettää asian yleisvaliokuntaan. Pantiin pöydälle seuraavaan istuntoon: Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu

19 10 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Täysistunto päättyi klo Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00 PÄIVÄJÄRJESTYS 17 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu 18 Pöydällepanoja 17 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat 18 Pöydällepanoja Lähetekeskustelu jatkuu. Lähetekeskustelu alkoi 9 :ssä. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Alasalmi, Ojala, Kerola, Ketonen, Nurmi, Simola, S. Korhonen, Kemppainen, Guttorm, Ala-Kapee-Hakulinen, E. Pitkänen ja Väliniemi, piispa Peura sekä edustajat H. Hiilamo, Pöyhönen, Lindbäck, Kankkonen, K. Hiilamo, Pulkkinen, Pihlava, Simola ja T. Reinikainen. Lähetekeskustelu jatkuu 21 :ssä. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kyselytunti Täysistunto päättyi klo

20 11 19 Kyselytunti 20 Pöydällepanoja Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 19 Kyselytunti 20 Pöydällepanoja Kirkolliskokous kävi työjärjestyksen 45 :n mukaisen keskustelun, jossa edustajat voivat esittää kysymyksiä piispainkokouksen ja kirkkohallituksen jäsenille, kirkkoneuvoksille ja kirkkohallituksen muille viranhaltijoille. Kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat keskustelupöytäkirjassa. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Täysistunto päättyi klo Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 21 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu

21 12 22 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Pöydällepanoja 21 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lähetekeskustelu jatkuu. Lähetekeskustelu alkoi 9 :ssä ja jatkui 17 :ssä. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Seppälä, Silfverhuth, A. Jalava, Juvonen, Toivio, Huomo, Ansaharju, Ylä-Autio ja Puhalainen. Lähetekeskustelun kuluessa edustaja H. Hiilamo ehdotti edustaja J. Korhosen kannattamana, että puhemiesneuvoston ehdotuksesta poiketen asia lähetettäisiin valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan. Suoritetussa äänestyksessä puhemiesneuvoston ehdotus voitti edustaja H. Hiilamon ehdotuksen äänin 94 9, tyhjiä 0, poissa 6. Kirkolliskokous päätti lähettää asian hallintovaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan on annettava lausuntonsa. 22 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 9/2012. Liite II.9/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä tulevaisuusvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kansliapäällikkö Keskitalo, edustajat H. Hiilamo ja Niiranen, kansliapäällikkö Keskitalo, kenttäpiispa Särkiö sekä edustajat K. Hiilamo, Kujala, Koskenniemi, Juntunen, Räsänen, Teräslahti ja Malinen.

22 13 23 Pöydällepanoja Lähetekeskustelu jatkuu 33 :ssä. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille , talousvaliokunnan mietintö 5/2012 kirkkohallituksen esityksestä 8/2012 ja talousarvioaloitteesta 1/2012 Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali, valitsijamiesten ehdotus 4/2012 Täysistunto päättyi klo Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00 PÄIVÄJÄRJESTYS 24 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali 26 Pöydällepanoja 24 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 5/2012. Liite VI.D.5/12

23 14 Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Simola ja Sorvari, kansliapäällikkö Keskitalo, edustaja Juntunen, piispa Häkkinen, edustajat Savela, Koskenniemi, J. Korhonen, Kujala, M. Jalava, Orsila, Simola, Ala-Kapee-Hakulinen, Kaisanlahti, Kankkonen ja Seppälä, kansliapäällikkö Keskitalo, edustajat Pöyhönen, Kujala, K. Hiilamo, Niemelä, Siukonen, Korolainen-Virkajärvi, S. Korhonen, Simola ja Linnoinen, kansliapäällikkö Keskitalo, edustaja Niiranen, kirkkoneuvos Huokuna, edustajat Siukonen, Palmu, Åstrand, Juntunen, Aula, Simola, Aakko, Åstrand, Siukonen ja Kujala, kirkkoneuvos Rantanen, edustaja Linnoinen, kirkkoneuvos Huokuna sekä edustajat Siukonen ja S. Korhonen. Mietinnön yksityiskohtaisessa käsittelyssä sen ponnet 1 6 hyväksyttiin keskustelutta. Edustaja Juntunen käytti puheenvuoron työjärjestyksestä. Varsinainen talousarvio käsiteltiin 7 ponnen kohdalla. Talousarvion käyttötalousosan pääosasto 10 Kirkon eläkelaitos, pääosasto 50 Kirkon palvelukeskus ja pääosasto 300 Hiippakunnallinen toiminta hyväksyttiin keskustelutta. Pääosaston 20 osaston 200 Kirkkohallitus kohdalla käyttivät puheenvuoroja edustajat Siukonen, Juntunen, Koskenniemi, Korolainen- Virkajärvi ja M. Jalava. Keskustelun aikana edustaja Siukonen ehdotti edustajien Korolainen- Virkajärvi ja M. Jalava kannattamana, että kirkolliskokous siirtää HEV-hankkeen määrärahoista kirkon kasvatus- ja perheasioiden (KKP) määrärahoihin vuodelle 2013, tekee vastaavan siirron euron suuruisena vuodelle 2014 sekä tekee kirkon rippikouluja nuorisotyön verkkotyön hoitamista varten euron varauksen KKP:n määrärahoihin vuodelle Keskustelun aikana edustaja Juntunen ehdotti edustajien Koskenniemi, J. Korhonen, Kaisanlahti, Kankkonen ja Pöyhönen kannattamana, että talousarvion liiteosan sivulla 32 kohdan Toiminta-ajatus viimeisen kohdan tulee kuulua "tarjoamalla eri kanaville ohjelmia kristinuskon sisällöstä ja sen liittymäkohdista ihmisten elämänkysymyksiin", liiteosan sivulla 33 kohdan 3, Uskonnolliset ohjelmat mediassa, otsikkoa seuraavan lauseen tulee kuulua "Tavoitteena on tarjota mediassa tietoa kristinuskon sisällöstä ja sen liittymäkohdista ihmisten elämänkysymyksiin" ja liiteosan sivulla 33 kohdassa Keinot kohdan 5 tulee kuulua

24 15 "Versioidaan kristinuskon sisältöön liittyviä aineistoja julkaistavaksi sekä mediassa että evl.fi:ssä, kuten esim. Sana sinulle -hartaudet". Suoritetussa äänestyksessä talousvaliokunnan ehdotus voitti edustaja Juntusen ehdotuksen äänin 57 48, tyhjiä 1, poissa 3. Suoritetussa äänestyksessä talousvaliokunnan ehdotus voitti edustaja Siukosen ehdotuksen äänin tyhjiä 2, poissa 3. Pääosaston 20 osasto 200 Kirkkohallitus oli tullut hyväksytyksi talousvaliokunnan esittämässä muodossa. Osastot 300 Hiippakunnallinen toiminta, 400 Avustukset ja 600 Omakatteiset rahastot hyväksyttiin keskustelutta. Tuloslaskelmaosa, investointiosa ja rahoituslaskelmaosa sekä sitovuustaso hyväksyttiin keskustelutta. Talousvaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi. Kirkolliskokous päätti 1. vahvistaa, että kirkollisveron perusteella määräytyvän eläkerahastomaksun suuruus vuodelle 2013 on 1,2 %, 2. vahvistaa seurakuntien, kirkon ja kirkollisten yhdistysten työnantajan eläkemaksuksi vuodelle ,0 % palkkasummasta, minkä lisäksi työntekijöiltä peritään työntekijäin eläkelain mukainen työntekijöiden eläkemaksu, 3. vahvistaa, että työkyvyttömyyseläkkeistä ei peritä omavastuuosuutta vuonna 2013, 4. vahvistaa, että perusmaksu määräytyy vain laskennallisen kirkollisveron perusteella, ja vahvistaa perusmaksun suuruudeksi vuonna ,2 %, 5. vahvistaa, että lisämaksua ei peritä, 6. vahvistaa, että kirkon palvelukeskuksen palvelumaksut määräytyvät seuraavasti: a) hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan 2017 mukaisesti, b) yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat,

25 16 c) asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä mukaisesti, ja 7. hyväksyä kirkkohallituksen esityksen 8/2012 kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodeksi 2013 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosiksi Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali 26 Pöydällepanoja Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 4/2012. Liite VIII.4/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Peura. Kirkolliskokous päätti palauttaa työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaalin valmisteluun viran uudelleen haettavaksi julistamista varten. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 10/2012 Ensimmäinen käsittely Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 4/2012 Ensimmäinen käsittely Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen, lakivaliokunnan mietintö 2/2012 edustaja-aloitteesta 6/2012 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta 1/2012 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä, yleisvaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta 5/2012

26 17 Valtakunnallisen isospankin luominen, yleisvaliokunnan mietintö 2/2012 edustaja-aloitteesta 4/2012 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Lähetekeskustelu jatkuu Täysistunto päättyi klo Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 27 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Ensimmäinen käsittely 28 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Ensimmäinen käsittely 29 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen 30 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen 31 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä 32 Valtakunnallisen isospankin luominen 33 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Lähetekeskustelu jatkuu 34 Pöydällepanoja

27 18 27 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Ensimmäinen käsittely, toinen käsittely 37. Käsittelyn pohjana oli käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.A.1/12 Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Vesti, Sipola ja Vesti. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä mietinnön ponnet hyväksyttiin keskustelutta. Käsikirjavaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä. 28 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Ensimmäinen käsittely, toinen käsittely 38. Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.B.1/12 Laintarkastustoimikunta oli antanut kirkkohallituksen esityksestä lausuntonsa 1/2012. Liite III.1/12 Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Savela, Ylä- Autio ja Savela. Mietinnön yksityiskohtaisessa käsittelyssä sen ponsi hyväksyttiin keskustelutta. Lakivaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä.

28 19 29 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 2/2012. Liite VI.B.2/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Savela, Kaisanlahti, Ojala ja Savela. Kirkolliskokous päätti jättää aloitteen raukeamaan. 30 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen Käsittelyn pohjana oli hallintovaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.C.1/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Luoma ja edustaja Kankkonen. Kirkolliskokous päätti, että kirkkohallitus seuratessaan Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaista kielistrategiahanketta arvioi sitä ja laatii kirkon kielistrategian. 31 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.E.1/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Jolkkonen. Kirkolliskokous päätti jättää aloitteen raukeamaan.

29 20 32 Valtakunnallisen isospankin luominen Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 2/2012. Liite VI.E.2/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen ja edustajat Korolainen-Virkajärvi, Niemelä, Kaisanlahti, Aakko ja Koskenniemi, piispa Jolkkonen sekä edustaja M. Korhonen. Kirkolliskokous päätti antaa aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten. 33 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Pöydällepanoja Lähetekeskustelu jatkuu. Keskustelu alkoi 22 :ssä. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat T. Reinikainen, Vesti, Nurmi, Huomo, Ketonen, Linnoinen, Palmu, Löytty ja Niiranen. Asian käsittely jatkuu 35 :ssä. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Lähetekeskustelu jatkuu Täysistunto päättyi klo

30 21 Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.15 PÄIVÄJÄRJESTYS 35 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Lähetekeskustelu jatkuu 36 Pöydällepanoja 35 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Pöydällepanoja Lähetekeskustelu jatkuu. Keskustelu alkoi 22 ja jatkui 33. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Peräaho, Viitala, Simojoki, Rinne, Lumijärvi ja M. Jalava, piispa Jolkkonen, edustajat Pihlava ja Kaskinen, piispa Kalliala sekä edustajat Karppinen, E. Pitkänen, Kemppainen, Puhalainen ja P. Reinikainen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian tulevaisuusvaliokuntaan. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 10/2012 Toinen käsittely Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 4/2012 Toinen käsittely Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi, yleisvaliokunnan mietintö 3/2012 edustaja-aloitteesta 2/2012

31 22 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta, yleisvaliokunnan mietintö 4/2012 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2012 Istuntokauden päättäminen Täysistunto päättyi klo Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 37 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Toinen käsittely 38 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Toinen käsittely 39 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi 40 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta 41 Istuntokauden päättäminen 37 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Toinen käsittely, ensimmäinen käsittely 27. Käsittelyn pohjana oli käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.A.1/12 Käsikirjavaliokunnan mietinnön ponsista suoritetussa äänestyksessä annettiin 105 jaa-ääntä, ei yhtään ei-ääntä, tyhjiä 0, poissa 4. Todettiin, että esitys oli saavuttanut vaaditun ¾:n määräenemmistökannatuksen ja tullut siten hyväksytyksi valiokunnan esittämässä muodossa.

32 23 Kirkolliskokous päätti 1. hyväksyä kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen DVD:n mukaisessa muodossa, ja 2. antaa käännöksen toimittamisen kirkkohallituksen tehtäväksi. 38 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Toinen käsittely, ensimmäinen käsittely 28. Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 1/2012. Liite VI.B.1/12 Lakivaliokunnan mietinnön ponnesta suoritetussa äänestyksessä annettiin 105 jaa-ääntä, ei yhtään ei-ääntä, tyhjiä 0, poissa 4. Todettiin, että esitys oli saavuttanut vaaditun ¾:n määräenemmistökannatuksen ja tullut siten hyväksytyksi valiokunnan esittämässä muodossa. Kirkolliskokous päätti ehdottaa valtioneuvostolle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi, jolla kumotaan kirkkolain (1054/1993) 14 luvun 1 :n 2 momentti, muutetaan 9 luvun 3, 14 luvun 2, 5 ja 6 :n 2 momentti sekä 24 luvun 1 :n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 9 luvun 3 osaksi laissa 1201/2002 ja 24 luvun 1 :n 1 momentti laissa 1274/2003, sekä lisätään 14 lukuun uusi 5 a ja 5 b sekä 24 lukuun uusi 8 b seuraavasti: 9 luku Kirkkovaltuusto 3 Määräenemmistö

33 24 Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa asiassa, joka koskee: 1) kirkollisen rakennuksen, kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai hankkimista; 2) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista, sen käyttötarkoituksen muuttamista taikka muun rakennuksen muuttamista kirkolliseksi rakennukseksi; 3) hautausmaan perustamista tai laajentamista; 4) kiinteän omaisuuden luovuttamista; 5) uuden viran perustamista. 14 luku Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu 2 Kirkolliset rakennukset ja päätöksen alistaminen Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset. Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sekä sankarihautausmaahan sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista säädetään. Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi, jos se koskee: 1) uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista tai hankkimista; 2) muun rakennuksen muuttamista kirkoksi tai siunauskappeliksi; 3) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista taikka sen käyttötarkoituksen muuttamista; 4) kirkon käyttämättä jättämistä. 5 Kirkollisen rakennuksen suojelu Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä.

34 25 Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on suojeltu suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu käsittää myös sen kiinteän sisustuksen, siihen liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin. 5 a Lausunnot Jos päätös koskee suojellun tai sellaisen kirkollisen rakennuksen, jonka käyttöön ottamisesta on kulunut 50 vuotta, olennaista muuttamista tai purkamista taikka käyttötarkoituksen muuttamista, seurakunnan tai seurakuntayhtymän on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa asiasta lausunto. Lausunto on pyydettävä jo asiaa koskevasta suunnitelmasta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on lisäksi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, tai saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella. Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta. 5 b Päätös kirkollisen rakennuksen suojelun lakkaamisesta Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista rakennusta enää ole pidettävä suojeltuna, jos: 1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen; 2) seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta; 3) rakennuksen suojeleminen ei ole muusta erityisestä syystä enää perusteltua.

35 26 Kirkkohallituksen on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle ja lisäksi 5 a :n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle tai saamelaiskäräjille tilaisuus antaa asiassa lausunto. Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle. 6 Rakennussuojelun valvonta Kirkkohallitus voi kieltää sellaisen kirkollisessa rakennuksessa tehtävän muutos- tai korjaustyön, jota koskevaa päätöstä ei ole vahvistettu tai saatettu vahvistettavaksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta. 24 luku Alistaminen ja muutoksenhaku 1 Alistaminen Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. 8 b Museoviraston valitusoikeus Museovirasto saa hakea valittamalla muutosta: 1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen 14 luvun 2 :n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun päätökseen, kun päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta;

36 27 2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 :n 2 momentissa ja 5 b :ssä tarkoitettuun kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan alistus- ja muutoksenhakuasian käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 39 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 3/2012. Liite VI.E.3/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen ja edustaja S. Korhonen. Kirkolliskokous päätti jättää aloitteen raukeamaan. 40 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 4/2012. Liite VI.E.4/12 Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen, edustajat Kerola ja Niiranen, piispa Jolkkonen sekä edustajat Huomo, Paananen, Behm ja Huomo. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä mietinnön ponnet hyväksyttiin keskustelutta.

37 28 Kirkolliskokous päätti 41 Istuntokauden päättäminen 1. jättää esityksen raukeamaan, ja 2. antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi toistaa vuonna 2005 annettu ohjeistus maksujen perimisestä niin, että siinä otetaan erityisesti huomioon kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen. Arkkipiispa päätti kirkolliskokouksen syysistuntokauden. Puheessaan hän kiitti kirkkoneuvos Risto Voipiota, joka on siirtymässä eläkkeelle. Kirkkoneuvos Voipio vastasi puheeseen. Liite IX/12 Täysistunto päättyi klo Pöytäkirjan vakuudeksi Katri Kuuskoski kirkolliskokouksen pääsihteeri Liisa Aarnio-Jääskeläinen hallintosihteeri Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty Salossa 21 päivänä tammikuuta 2013 Annika Määttänen Luodossa 17 päivänä helmikuuta 2013 Max-Olav Lassila

38

39

40 Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland K Y R K O M Ö T E T P r o t o k o l l Höstsession 2012 Hakapaino Oy Helsingfors 2013

41

42 I N N E H Å L L S F Ö R T E C K N I N G 1 Sessionen öppnas Granskning av fullmakter Meddelande om val av protokolljusterare Bordläggning Meddelande om placering i utskott Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Ecklesiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Bordläggning Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys och hörande av barn Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Statlig ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader Bordläggning Huvudprinciper för utveckling av församlingsstrukturerna Bordläggning Frågestund Bordläggning Huvudprinciper för utveckling av församlingsstrukturerna Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör Bordläggning Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Första behandlingen Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Första behandlingen... 18

43 29 Revidering av arbetsordning för kyrkomötet Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Riksomfattande hjälpledarbank Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Andra behandlingen Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Andra behandlingen Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Sessionen avslutas... 28

44 OMBUDEN SAMMANTRÄDER De ombud för kyrkomötet inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland som i den ordning som föreskrivs i kyrkolagen valts för mandatperioden samlades på Turun kristillinen opisto i Åbo måndagen den 5 november 2012 för att inleda kyrkomötets höstsession Ordet leddes av ärkebiskop Kari Mäkinen 1 10 och 35 41, första vice ordförande Kaisa Rönkä och och andra vice ordförande Timo Sahi 17, 18 och Sekreterare var kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski, notarie och tolk kaplanen Sari Lehti. ÖPPNINGSMÄSSA Kyrkomötesombuden samlades till öppningsmässa i S:t Marie kyrka kl Mässan förrättades av biskop Tapio Luoma assisterad av kyrkomötesombuden från Esbo stift. Kollekten till Kyrkans Utlandshjälp inbringade 745,20 euro. Efter mässan förflyttade sig mötesombuden till mötesplatsen vid Turun kristillinen opisto.

45 2 1 Sessionen öppnas Måndagen den 5 november 2012 kl DAGORDNING 1 Sessionen öppnas 2 Granskning av fullmakter 3 Meddelande om val av protokolljusterare 4 Bordläggning Ärkebiskop Kari Mäkinen öppnade kyrkomötets höstsession. Bilaga IX/12 2 Granskning av fullmakter Kyrkomötets nya medlemmar lämnade in sina fullmakter. Efter granskningen meddelade sekreteraren att följande ombud hade anlänt till kyrkomötet och lämnat in sina fullmakter utöver dem som lämnat in sina fullmakter tidigare under denna mandatperiod: Fullmakt hade lämnats in av prästassessor, kaplan Heikki Toivio, som domkapitlet i Tammerfors stift hade utsett till prästombud för återstoden av mandatperioden. Republikens president hade utsett kyrkoherde Pekka Särkiö till fältbiskop för en femårsperiod som inleddes den 1 september Som företrädare för statsrådet lämnade äldre regeringssekreterare Joni Hiitola, som förordnats till tredje ersättare för inrikesminister Päivi Räsänen, sin fullmakt. Statssekreterare Marjo Anttoora var förordnad till första ersättare och överdirektör Riitta Kaivosoja till andra ersättare. Fullmakterna godkändes vid granskningen.

46 3 Närvarande vid kyrkomötet var dessutom kyrkomötets lagfarna sakkunniga, förvaltningsrådet Irma Telivuo och ecklesiastikråden Jukka Keskitalo, Risto Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna och Kimmo Kääriäinen. 3 Meddelande om val av protokolljusterare 4 Bordläggning Kansliutskottets ordförande, ombudet Sipola meddelade att ombuden Annika Määttänen och Max-Olav Lassila valts till protokolljusterare för kyrkomötets höstsession 2012 med Ritva Viitala respektive Bo- Göran Åstrand som personliga ersättare. Till följande plenum bordlades: Meddelande om placering i utskott, elektorernas meddelande 3/2012 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Plenum avslutades kl Måndagen den 5 november 2012 kl DAGORDNING 5 Meddelande om placering i utskott

47 4 6 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör 8 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna 10 Bordläggning 5 Meddelande om placering i utskott Behandlingen baserade sig på elektorernas meddelande 3/2012. Bilaga VII.3/12 Elektorerna hade konstaterat att fältbiskop Pekka Särkiö fortsätter i konstitutionsutskottet och placerat ombudet Heikki Toivio i allmänna utskottet och statsrådets representanter inrikesminister Päivi Räsänen och hennes ersättare statssekreterare Marjo Anttoora, överdirektör Riitta Kaivosoja och äldre regeringssekreterare Joni Hiitola i lagutskottet. 6 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 6/2012. Bilaga II.6/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till elektorerna. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till elektorerna.

48 5 7 Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör Behandlingen baserade sig på ecklesiastikrådet Risto Voipios skriftliga meddelande om avsked från ecklesiastikrådstjänsten fr.o.m. den 1 februari Ordföranden meddelade att ärendet i fråga om val av nytt ecklesiastikråd i enlighet med arbetsordningen remitteras till elektorerna. Kyrkomötet beslöt utan debatt att 1. bevilja ecklesiastikrådet Risto Voipio avsked från tjänsten som ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör fr.o.m. den 1 februari i fråga om val av ecklesiastikråd remittera ärendet till elektorerna för beredning av förslag. 8 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhetsoch ekonomiplan för Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 8/2012 och budgetinitiativ 1/2012. Liitteet II.8/12 och IV.1/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till ekonomiutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av kanslichef Keskitalo, ecklesiastikrådet Rantanen, ombuden Vesti och Juntunen, kanslichef Keskitalo, ombuden J. Korhonen och K. Hiilamo, biskop Vikström, ombuden Ansaharju och Siukonen, ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden Juntunen och P. Reinikainen, ecklesiastikrådet Rantanen och ombudet Rossi. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till ekonomiutskottet.

49 6 9 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna 10 Bordläggning Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 11/2012. Bilaga II.11/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till förvaltningsutskottet, till vilket konstitutionsutskottet och framtidsutskottet ska utlåtanden. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Pihlaja, ombuden Määttänen, Niemelä, Koskelo, Salo, Kaisanlahti, Kaskinen, Sahi och Aakko, biskop Häkkinen, ombuden Kujala, Mäkinen, H. Hiilamo, J. Korhonen, Koskenniemi och Väistö, fältbiskop Särkiö, ombuden Räsänen, Vesti och J. Korhonen och biskop Peura. Behandlingen av ärendet fortsätter i 17 och 21. Till följande plenum bordlades: Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet , elektorernas förslag 3/2012 Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys och hörande av barn Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Fortsatt remissdebatt Plenum avslutades kl

50 7 Tisdagen den 6 november 2012 kl DAGORDNING 11 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet 13 Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys och hörande av barn 14 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk 15 Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader 16 Bordläggning 11 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 3/2012. Bilaga VIII.3/12 Kyrkomötet beslöt att 1. utse professor, jur.dr Veli-Pekka Viljanen till kyrkomötets andra lagfarna sakkunniga för den period som börjat och pågår till betala arvode och ersättning för inkomstbortfall enligt samma principer som till kyrkomötets medlemmar. För arbete som överskrider vanlig arbetsmängd betalas dessutom ersättning enligt faktura. 12 Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 7/2012. Bilaga II.7/12

51 8 Kyrkans laggranskningsnämnd hade i ärendet gett utlåtande 2/2012. Bilaga III.2/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till lagutskottet, till vilket konstitutionsutskottet ska ge sitt utlåtande. Biskopsmötet ger utlåtande i ärendet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Pihlaja och ombuden P. Reinikainen, Salo och Sahi. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till lagutskottet, till vilket konstitutionsutskottet ska ge sitt utlåtande. 13 Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys och hörande av barn Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 12/2012. Bilaga II.12/12 Kyrkans laggranskningsnämnd hade i ärendet gett utlåtande 3/2012. Bilaga III.3/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till lagutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden Aula, Juntunen, Salo och Kaskinen, fältbiskop Särkiö och ombuden Orsila och Siukonen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till lagutskottet.

52 9 14 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 10/2012. Bilaga II.10/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till handboksutskottet. Vid remissdebatten gjordes ett inlägg av ecklesiastikrådet Huokuna. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till handboksutskottet. 15 Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader 16 Bordläggning Behandlingen baserade sig på stiftsfullmäktigeframställning 2/2012. Bilaga V.2/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av biskop Vikström och ecklesiastikrådet Pihlaja Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till allmänna utskottet. Till följande plenum bordlades: Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Fortsatt remissdebatt

53 10 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Plenum avslutades kl Onsdagen den 7 november 2012 kl DAGORDNING 17 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Fortsatt remissdebatt 18 Bordläggning 17 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna 18 Bordläggning Remissdebatten fortsätter. Remissdebatten inleddes i 9. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Alasalmi, Ojala, Kerola, Ketonen, Nurmi, Simola, S. Korhonen, Kemppainen, Guttorm, Ala-Kapee-Hakulinen, E. Pitkänen och Väliniemi, biskop Peura och ombuden H. Hiilamo, Pöyhönen, Lindbäck, Kankkonen, K. Hiilamo, Pulkkinen, Pihlava, Simola och T. Reinikainen. Remissdebatten fortsätter i 21. Till följande plenum bordlades: Frågestund Plenum avslutades kl

54 11 19 Frågestund 20 Bordläggning Onsdagen den 7 november 2012 kl DAGORDNING 19 Frågestund 20 Bordläggning Kyrkomötet förde en debatt enligt 45 i arbetsordningen vid vilken ombuden hade tillfälle att ställa frågor till medlemmarna av biskopsmötet och Kyrkostyrelsen, till ecklesiastikråden och till Kyrkostyrelsens övriga tjänsteinnehavare. Frågorna och svaren ingår i diskussionsprotokollet. Till följande plenum bordlades: Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Fortsatt remissdebatt Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Plenum avslutades kl Onsdagen den 7 november 2012 kl DAGORDNING 21 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Fortsatt remissdebatt

55 12 22 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisklutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning 21 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna Remissdebatten fortsätter. Remissdebatten inleddes i 9 och fortsatte i 17. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Seppälä, Silfverhuth, A. Jalava, Juvonen, Toivio, Huomo, Ansaharju, Ylä-Autio och Puhalainen. Under remissdebatten föreslog ombudet H. Hiilamo understödd av ombudet J. Korhonen avvikande från talmanskonferensens förslag att ärendet remitteras till förvaltningsutskottet för beredning. Vid omröstningen vann talmanskonferensens förslag över ombudet H. Hiilamos förslag med rösterna 94 9, nedlagda 0, frånvarande 6. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till förvaltningsutskottet, till vilket ekonomiutskottet och förvaltningsutskottet ska ge utlåtanden. 22 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 9/2012. Bilaga II.9/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till framtidsutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av kanslichef Keskitalo, ombuden H. Hiilamo och Niiranen, kanslichef Keskitalo, fältbiskop Särkiö och ombuden K. Hiilamo, Kujala, Koskenniemi, Juntunen, Räsänen, Teräslahti och Malinen.

56 13 23 Bordläggning Remissdebatten fortsätter i 33. Till följande plenum bordlades: Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för , ekonomiutskottets betänkande 5/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 8/2010 och budgetinitiativ 1/2010 Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör, elektorernas förslag 4/2012 Plenum avslutades kl Torsdagen den 8 november 2012 kl DAGORDNING 24 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör 26 Bordläggning 24 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhetsoch ekonomiplan för Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 5/2012. Bilaga VI.D.5/12

57 14 Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Simola och Sorvari, kanslichef Keskitalo, ombudet Juntunen, biskop Häkkinen, ombuden Savela, Koskenniemi, J. Korhonen, Kujala, M. Jalava, Orsila, Simola, Ala-Kapee-Hakulinen, Kaisanlahti, Kankkonen och Seppälä, kanslichef Keskitalo, ombuden Pöyhönen, Kujala, K. Hiilamo, Niemelä, Siukonen, Korolainen-Virkajärvi, S. Korhonen, Simola och Linnoinen, kanslichef Keskitalo, ombudet Niiranen, ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden Siukonen, Palmu, Åstrand, Juntunen, Aula, Simola, Aakko, Åstrand, Siukonen och Kujala, ecklesiastikrådet Rantanen, ombudet Linnoinen, ecklesiastikrådet Huokuna och ombuden Siukonen och S. Korhonen. Vid detaljbehandlingen av betänkandet godkändes klämmarna 1 6 utan debatt. Ombudet Juntunen gjorde ett inlägg om arbetsordningen. Den egentliga budgeten behandlades i samband med sjunde klämmen. Huvudavdelning 10 Kyrkans pensionsanstalt, huvudavdelning 50 Kyrkans servicecentral och huvudavdelning 300 Stiftsverksamhet i budgetens driftsekonomidel godkändes utan debatt. I fråga om huvudavdelning 20 avdelning 200 Kyrkostyrelsen gjordes inlägg av ombuden Siukonen, Juntunen, Koskenniemi, Korolainen- Virkajärvi och M. Jalava. Under debatten föreslog ombudet Siukonen understödd av ombuden Korolainen-Virkajärvi och M. Jalava att kyrkomötet överför av anslagen för projektet Andligt liv på webben till kyrkans fostran och familjefrågors anslag för 2013, gör en motsvarande överföring på euro för 2014 och reserverar euro för konfirmand- och ungdomsarbete i kyrkans fostran och familjefrågors anslag för Under debatten föreslog ombudet Juntunen understödd av ombuden Koskenniemi, J. Korhonen, Kaisanlahti, Kankkonen och Pöyhönen, att sista punkten på sidan 32 i budgetens bilagedel skulle lyda genom att för olika kanaler erbjuda program med den kristna trons innehåll och dess beröringspunkter till människors livsfrågor, att punkt 3 på sidan 33 i budgetens bilagedel, Religiösa program i medierna, meningen efter rubriken skulle lyda Målet är att i media erbjuda kunskap om den kristna trons innehåll och dess beröringspunkter till människors livsfrågor och att punkt 5 Metoder på sidan 33 i bilagedelen skulle lyda Skapa versioner av material som tar upp den kristna trons innehåll för

58 15 publicering både i medierna och på evl.fi, exempelvis andakter som Sana sinulle. Vid omröstningen vann ekonomiutskottets förslag över ombudet Juntunens förslag med rösterna 57 48, nedlagda 1, frånvarande 3. Vid omröstningen vann ekonomiutskottets förslag över ombudet Siukonens förslag med rösterna 55 49, nedlagda 2, frånvarande 3. Huvudavdelning 20 avdelning 200 Kyrkostyrelsen godkändes i den form som ekonomiutskottet föreslagit. Avdelningarna 300 Stiftsverksamhet, 400 Understöd och 600 Fonder med egen täckning godkändes utan debatt. Resultaträkningsdelen, investeringsdelen och finansieringskalkylen samt bindningsnivån godkändes utan debatt. Ekonomiutskottets betänkande godkändes. Kyrkomötet beslöt att 1. fastställa att storleken på den kyrkoskattebaserade pensionsfondsavgiften år 2013 är 1,2 % 2. fastställa att arbetsgivarens basnivå för församlingarnas, kyrkans och de kyrkliga föreningarnas pensionsavgift år 2013 är 28 % av lönesumman, utöver vilken arbetstagarnas pensionsavgift tas ut av arbetstagarna enligt lagen om pension för arbetstagare 3. fastställa att ingen självriskandel tas ut på invalidpensionerna år fastställa att grundavgiften bestäms endast utifrån den kalkylerade kyrkoskatten och fastställa grundavgiftens storlek till 8,2 % år fastställa att någon tilläggsavgift inte tas ut 6. fastställa att serviceavgifterna för Kyrkans servicecentral är följande: a) prissättningen sker enligt självkostnadspris vid full skala 2017

59 16 b) enhetspriserna är desamma för alla kunder c) kunden betalar för tjänsterna i förhållande till användning 7. godkänna Kyrkostyrelsens framställning 8/2012 med förslag till kyrkans centralfonds budget för år 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för åren Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör 26 Bordläggning Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 4/2012. Bilaga VIII.4/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Peura. Kyrkomötet beslöt att återsända valet av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör för ny beredning för att tjänsten ska kunna ledigförklaras på nytt. Till följande plenum bordlades: Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk, handboksutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 10/2012 Första behandlingen Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen, lagutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 4/2012 Första behandlingen Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet, lagutskottets betänkande 2/2012 om ombudsinitiativ 6/2012 Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan, förvaltningsutskottets betänkande 1/2012 om ombudsinitiativ 1/2012

60 17 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel, allmänna utskottets betänkande 1/2012 om ombudsinitiativ 5/2012 Riksomfattande hjälpledarbank, allmänna utskottets betänkande 2/2012 om ombudsinitiativ 4/2012 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Fortsatt remissdebatt Plenum avslutades kl Torsdagen den 8 november 2012 kl DAGORDNING 27 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Första behandlingen 28 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Första behandlingen 29 Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet 30 Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan 31 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel 32 Riksomfattande hjälpledarbank 33 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Fortsatt remissdebatt

61 18 34 Bordläggning 27 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Första behandlingen, andra behandlingen 37. Behandlingen baserade sig på handboksutskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.A.1/12 Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Vesti, Sipola och Vesti. Vid detaljbehandlingen godkändes klämmarna i betänkandet utan debatt. Handboksutskottets betänkande godkändes i första handlingen. 28 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Första behandlingen, andra behandlingen 38. Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.B.1/12 Laggranskningsnämnden har i utlåtande 1/2012 behandlat Kyrkostyrelsens framställning. Bilaga III.1/12 Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Savela, Ylä- Autio och Savela. Vid detaljbehandlingen av betänkandet godkändes klämmarna utan debatt. Lagutskottets betänkande godkändes vid första behandlingen.

62 19 29 Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 2/2012. Bilaga VI.B.2/12 Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Savela, Kaisanlahti, Ojala och Savela. Kyrkomötet beslöt att låta initiativet förfalla. 30 Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan Behandlingen baserade sig på förvaltningsutskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.C.1/12 Vid debatten gjordes inlägg av biskop Luoma och ombudet Kankkonen. Kyrkomötet beslöt att Kyrkostyrelsen i uppföljningen av Jyrki Katainens regerings språkstrategiprojekt gör en bedömning av projektet och utformar en språkstrategi för kyrkan. 31 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.E.1/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Jolkkonen.

63 20 Kyrkomötet beslöt att låta initiativet förfalla. 32 Riksomfattande hjälpledarbank Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 2/2012. Bilaga VI.E.2/12 Vid debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen och ombuden Korolainen-Virkajärvi, Niemelä, Kaisanlahti, Aakko och Koskenniemi, biskop Jolkkonen och ombudet M. Korhonen. Kyrkomötet beslöt att ge initiativet till Kyrkostyrelsen för åtgärder. 33 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning Remissdebatten fortsätter. Debatten inleddes i 22. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden T. Reinikainen, Vesti, Nurmi, Huomo, Ketonen, Linnoinen, Palmu, Löytty och Niiranen. Behandlingen av ärendet fortsätter i 35. Till följande plenum bordlades: Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Fortsatt remissdebatt Plenum avslutades kl

64 21 Fredagen den 9 november 2012 kl DAGORDNING 35 Kyrkans fyraårsberättelse Fortsatt remissdebatt 36 Bordläggning 35 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren Bordläggning Remissdebatten fortsätter. Debatten inleddes i 22 och fortsatte i 33. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Peräaho, Viitala, Simojoki, Rinne, Lumijärvi och Jalava, biskop Jolkkonen, ombuden Pihlava och Kaskinen, biskop Kalliala och ombuden Karppinen, E. Pitkänen, Kemppainen, Puhalainen och P. Reinikainen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till framtidsutskottet. Till följande plenum bordlades: Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk, handboksutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 10/2012 Andra behandlingen Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen, lagutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 4/2012 Andra behandlingen Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet, allmänna utskottets betänkande 3/2012 om ombudsinitiativ 2/2012

65 22 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar, allmänna utskottets betänkande 4/2012 om stiftsfullmäktigeframställning 1/2012 Sessionen avslutas Plenum avslutades kl Fredagen den 9 november 2012 kl DAGORDNING 37 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Andra behandlingen 38 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Andra behandlingen 39 Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet 40 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar 41 Sessionen avslutas 37 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk Andra behandlingen, första behandlingen 27. Behandlingen baserade sig på handboksutskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.A.1/12 Vid omröstningen om klämmarna i handboksutskottets betänkande gavs 105 ja-röster, inga nej-röster, 0 nedlagda, 4 frånvarande. Mötet

66 23 konstaterade att framställningen hade erhållit den nödvändiga kvalificerade majoriteten om tre fjärdedelar och därmed godkänts i den form som utskottet föreslagit. Kyrkomötet beslöt att 1. godkänna översättningen av hemvälsignelse till finskt teckenspråk i den form som finns på dvd och 2. ge Kyrkostyrelsen i uppdrag att ge ut översättningen. 38 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Andra behandlingen, första behandlingen 28. Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 1/2012. Bilaga VI.B.1/12 Vid omröstningen om klämmen i lagutskottets betänkande gavs 105 ja-röster, inga nej-röster, 0 nedlagd, 4 frånvarande. Mötet konstaterade att framställningen hade erhållit den nödvändiga kvalificerade majoriteten om tre fjärdedelar och därmed godkänts i den form som utskottet föreslagit. Kyrkomötet beslöt att framställa hos statsrådet att det vidtar åtgärder för att stifta en lag genom vilken upphävs i kyrkolagen (1054/1993) 14 kap. 1 2 mom., ändras 9 kap kap. 2, 5 och 6 2 mom. och 24 kap. 1 1 mom., av dem 9 kap. 3 sådan den lyder delvis ändrad i lag 1201/2002 och 24 kap. 1 1 mom. sådant det lyder i lag 1274/2003, samt fogas till 14 kap. nya 5 a och 5 b och till 24 kap. en ny 8 b som följer:

67 24 9 kap. Kyrkofullmäktige 3 Kvalificerad majoritet För fattande av beslut krävs att det omfattas av minst två tredjedelar av de närvarande och mer än hälften av samtliga medlemmar av kyrkofullmäktige i ett ärende som gäller 1) uppförande eller anskaffning av en kyrklig byggnad, ett kapell, ett församlingshem, församlingens ämbetshus samt läger- eller kurscentrum, 2) väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig byggnad, ändring av dess användningsändamål eller ändring av en annan byggnad till en kyrklig byggnad, 3) anläggande eller utvidgande av en begravningsplats, 4) överlåtelse av fast egendom, 5) inrättande av en ny tjänst. 14 kap. Kyrkor, församlingens fastigheter och byggnadsskydd 2 Kyrkliga byggnader och underställande av beslut Kyrkliga byggnader är kyrkor och klockstaplar, jordfästnings- och gravkapell samt med dem jämförbara byggnader på en begravningsplats. Vad som bestäms om kyrkliga byggnader ska även gälla en kyrkotomt, inhägnad och port som hör till en kyrkotomt eller begravningsplats samt hjältegravar. Kyrkofullmäktiges beslut ska underställas kyrkostyrelsen för fastställelse, om det gäller 1) uppförande eller anskaffning av en ny kyrka eller ett nytt jordfästningskapell, 2) ändring av en annan byggnad till en kyrka eller ett jordfästningskapell,

68 25 3) väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig byggnad eller ändring av dess användningsändamål, 4) att en kyrka lämnas oanvänd. 5 Skyddet av en kyrklig byggnad Syftet med skyddet av kyrkliga byggnader är att trygga den kyrkliga byggda kulturmiljön som en del av kulturarvet, värna om dess egenart och särdrag samt främja kulturellt hållbar vård och användning av den. En kyrklig byggnad som är uppförd före 1917 är skyddad direkt med stöd av lagen. Kyrkostyrelsen kan besluta att en kyrklig byggnad som tagits i bruk senare än detta ska förklaras skyddad, om detta är motiverat med avseende på byggnadshistoria, byggnadskonst, byggnadsteknik eller särskilda miljövärden. Kyrkostyrelsen beslutar om skyddet på eget initiativ eller på initiativ av en församling, ett domkapitel eller Museiverket. Skyddet av byggnaden omfattar också dess fasta inredning, målningar och konstverk i anslutning till den samt byggnadens gårdsområde. 5 a Utlåtanden Om beslutet gäller väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig byggnad som är skyddad eller har tagits i bruk för 50 år sedan eller ändring av byggnadens användningsändamål, ska församlingen eller den kyrkliga samfälligheten bereda Museiverket möjlighet att ge ett utlåtande om ärendet innan beslutet fattas. Utlåtandet ska begäras redan om den plan som gäller ärendet. Församlingen eller den kyrkliga samfälligheten ska innan ett beslut som avses i 1 mom. fattas även ge Ålands landskapsregering tillfälle att yttra sig i ärendet, om den kyrkliga byggnaden finns på Åland, eller ge sametinget tillfälle att yttra sig i ärendet, om byggnaden finns på samernas hembygdsområde. Museiverket kan utfärda anvisningar om verkställigheten av ett beslut som gäller en skyddad kyrklig byggnad.

69 26 5 b Beslut om att skyddet av en kyrklig byggnad upphör Kyrkostyrelsen kan besluta att en kyrklig byggnad inte längre ska vara skyddad, om 1) byggnaden har skadats på ett sådant sätt att den inte längre kan återställas i ursprungligt skick, 2) församlingen har flera kyrkliga byggnader och i sin verksamhet inte längre har behov av den skyddade kyrkliga byggnaden i sin ägo, 3) det av något annat särskilt skäl inte längre är motiverat att skydda byggnaden. Kyrkostyrelsen ska innan ett skyddsbeslut fattas bereda Museiverket samt i situationer som avses i 5 a 2 mom. även Ålands landskapsregering eller sametinget tillfälle att yttra sig i ärendet. Kyrkostyrelsens beslut ska utan dröjsmål meddelas den behöriga närings-, trafik- och miljöcentralen och den kommun där den kyrkliga byggnaden finns. 6 Övervakningen av byggnadsskyddet Kyrkostyrelsen kan förbjuda en ändring eller renovering som utförs i en kyrklig byggnad, om beslutet om detta inte har fastställts eller underställts kyrkostyrelsen för fastställelse. Kyrkostyrelsens beslut kan verkställas även om det har överklagats. 24 kap. Underställning och ändringssökande 1 Underställning När ett beslut som fattats av en myndighet i en församling eller en kyrklig samfällighet ska underställas, ankommer det på kyrkorådet eller församlingsrådet, då beslutet gäller en församlings myndighet, och på gemensamma kyrkorådet, då beslutet gäller en kyrklig samfällig-

70 27 hets myndighet, att sköta underställningen och sända handlingarna till domkapitlet. Om kyrkostyrelsen ska pröva ett underställt ärende, ska domkapitlet sända handlingarna och sitt eget yttrande till kyrkostyrelsen. 8 b Museiverkets besvärsrätt Museiverket får genom besvär överklaga 1) en församlings eller kyrklig samfällighets myndighets i 14 kap. 2 3 mom. 3 punkten avsedda beslut, när beslutet gäller en skyddad kyrklig byggnad, 2) kyrkostyrelsens i 14 kap. 5 2 mom. och 5 b avsedda beslut som gäller skyddet av en kyrklig byggnad. Denna lag träder i kraft den 20. På behandlingen av underställnings- och besvärsärenden som är anhängiga när denna lag träder i kraft tillämpas de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet. 39 Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 3/2012. Bilaga VI.E.3/12 Vid debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen och ombudet S. Korhonen. Kyrkomötet beslöt att låta initiativet förfalla.

71 28 40 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 4/2012. Bilaga VI.E.4/12 41 Sessionen avslutas Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen, ombuden Kerola och Niiranen, biskop Jolkkonen och ombuden Huomo, Paananen, Behm och Huomo. Vid detaljbehandlingen godkändes klämmarna i betänkandet utan debatt. Kyrkomötet beslöt att 1. låta framställningen förfalla 2. ge Kyrkostyrelsen i uppdrag att upprepa anvisningarna om uttag av avgifter från 2005 så att det i dem tas särskild hänsyn till jordfästning av icke-medlemmar. Ärkebiskopen avslutade kyrkomötets höstsession. I sitt tal tackade han ecklesiastikrådet Risto Voipio som går i pension. ecklesiastikrådet Voipio besvarade talet. Bilaga IX/12 Plenum avslutades kl

72 29 In fidem Katri Kuuskoski kyrkomötets generalsekreterare Liisa Aarnio-Jääskeläinen förvaltningssekreterare Protokollet justerat och godkänt Salo den 21 januari 2013 Annika Määttänen Larsmo den 17 februari 2013 Max-Olav Lassila

73

74 L I I T T E E T I Kirkolliskokouksen syysistuntokausi 2012 II III IV V VI VII VIII IX X Kirkkohallituksen esitykset Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnot Talousarvioaloitteet Hiippakuntavaltuustoesitykset Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt Valitsijamiesten ilmoitukset Valitsijamiesten ehdotukset Arkkipiispan puheet Aakkoselliset hakemistot

75

76 L i i t e I KIRKOLLISKOKOUKSEN SYYSISTUNTOKAUSI 2012 KYRKOMÖTETS HÖSTSESSION 2012

77

78 KIRKOLLISKOKOUKSEN SYYSISTUNTOKAUSI 2012 Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00 kokoontuvat kirkon edustajat Turun kaupungissa Maarian kirkkoon messuun. Messun päätyttyä siirrytään Turun kristilliselle opistolle, jossa uudet edustajat jättävät valtakirjansa tarkastettaviksi ja kokouksen työ aloitetaan. KIRKOLLISKOKOUKSEN KÄSITELTÄVÄKSI TULLEET ASIAT I Kirkkohallituksen esitykset 6/2012 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi /2012 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunto 2/2012 8/2012 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Talousarvioaloite 1/2012: Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen instituuttiin 9/2012 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina /2012 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös 11/2012 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat 12/2012 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunto 3/2012 II Hiippakuntavaltuustoesitys 2/2012 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta (Porvoon hiippakunta) III Vaali Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali

79 2 IV Valiokuntien mietinnöt Yleisvaliokunta Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä, yleisvaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta 5/2012 Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2012 Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski

80 KYRKOMÖTETS HÖSTSESSION 2012 Måndagen den 5 november 2012 kl samlas ombuden för kyrkan till mässa i S:t Marie kyrka i Åbo. Efter mässan samlas ombuden på Turun kristillinen opisto där nya ombud lämnar in sina fullmakter för granskning och mötets arbete vidtar. ÄRENDEN SOM TAS UPP PÅ KYRKOMÖTET I Kyrkostyrelsens framställningar 6/2012 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet /2012 Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet Kyrkans laggranskningsnämnds utlåtande 2/2012 8/2012 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för Budgetinitiativ 1/2012: Reservering av anslag för anställning vid religionspedagogiska institutet 9/2012 Kyrkans fyraårsberättelse Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren /2012 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk 11/2012 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna 12/2012 Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys och hörande av barn Kyrkans laggranskningsnämnds utlåtande 3/2012 II Stiftsfullmäktigeframställning 2/2012 Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader (Borgå stift) III Val Ecklesiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör

81 2 IV Utskottsbetänkanden Allmänna utskottet Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donationsoch testamentsmedel, allmänna utskottets betänkande 1/2012 om ombudsinitiativ 5/2012 Helsingfors den 30 oktober 2012 Kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski

82 L i i t e II KIRKKOHALLITUKSEN ESITYKSET Nro 6/12 Nro 7/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Nro 8/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille Nro 9/12 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Nro 10/12 Nro 11/12 Nro 12/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun

83

84 Kirkkohallituksen esitys 6/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKOLLISKOKOUKSEN LAINOPPINUT ASIANTUNTIJA VUOSIKSI Kirkkojärjestyksen 20 luvun 5 :n nojalla kirkolliskokous valitsee toimikaudekseen yhden tai useamman lainoppineen asiantuntijan, joilla on oikeus olla saapuvilla täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei hän ole kirkolliskokouksen jäsen. Lainoppinut asiantuntija osallistuu kirkolliskokouksen puheenjohtajan pyynnöstä puhemiesneuvoston työskentelyyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 5 :n 3 momentin nojalla. Työjärjestyksen 9 :n 3 kohdan nojalla valitsijamiehet tekevät täysistunnolle ehdotuksen lainoppineiden asiantuntijoiden valitsemiseksi. Kirkkohallituksen esityksen mukaisesti kirkolliskokous on valinnut 9 päivänä toukokuuta tänä vuonna lainoppineeksi asiantuntijaksi toimikaudeksi hallintoneuvos Irma Telivuon. Toiseen lainoppineen asiantuntijan tehtävään on antanut suostumuksensa Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori, OTT Veli-Pekka Viljanen. Professori Viljanen on asiantuntija perus- ja ihmisoikeuksiin, Suomen perustuslakiin sekä valtiosääntöoikeuden yleisiin oppeihin liittyvissä kysymyksissä. Hän on toiminut valtiosääntöoikeuden professorina vuodesta 2002 lukien. Aiemman käytännön mukaan asiantuntijoille on maksettu palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen perusteiden nojalla kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavallisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan. Kirkkohallitus esittää, että 1) kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineiksi asiantuntijaksi valittaisiin alkaneelle ja päättyvälle toimikaudelle professori, OTT Veli-Pekka Viljanen; ja 2) asiantuntijalle maksettaisiin palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen perusteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksettaisiin lisäksi laskun mukaan. Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

85 Kirkkohallituksen esitys 7/2012 kirkolliskokoukselle Asianro Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kirkkolakia siten, että kirkolliskokouksen päätöksentekoa koskevassa määräenemmistösäännöksessä lueteltaisiin ne asiat, jotka tulee päättää määräenemmistöllä. Määräenemmistöä vaatisivat päätökset, joilla muun muassa muutettaisiin sellaisia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksiä, jotka koskevat kirkon uskoa, tunnustusta ja oppia, kirkon jäsenyyden edellytyksiä, jumalanpalvelusta, sakramentteja sekä pappis- ja piispanvirkaa. Luettelo ei olisi tyhjentävä, sillä määräenemmistöä edellytettäisiin myös silloin, kun säännös pohjautuu kirkon uskoon, tunnustukseen tai oppiin. Säännöksen tulkintaa varten ehdotetaan kirkolliskokouksen työjärjestystä muutettavaksi siten, että kirkolliskokoukseen perustettaisiin laajennettu puhemiesneuvosto. Sen tehtävänä olisi yksittäistapauksessa antaa lausunto siitä, edellyttääkö päätöksen tekeminen määräenemmistöä. Laajennetun puhemiesneuvoston muodostaisivat kirkolliskokouksen puhemiesneuvosto yhdessä hiippakuntien piispojen kanssa, joten siinä olisi kattavasti edustettuna sekä kirkon viran edustajat että maallikot. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa nykyistä joustavampi ja tehokkaampi päätöksenteko kirkon uskon ja opin ydintä vaarantamatta. Tavoitteena on, että kirkkolainsäädännön muutokset kirkon uskoon ja oppiin kuulumattomissa asioissa voitaisiin käsitellä kirkolliskokouksessa yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää asioiden käsittelyä kirkolliskokouksessa siten, että erillinen toimielin ottaisi tarvittaessa kantaa siihen, onko kyseessä määräenemmistöä vaativa päätös vai ei. Muutosten ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen jälkeen.

86 2 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 SISÄLLYS... 2 YLEISPERUSTELUT JOHDANTO NYKYTILA Kirkolliskokouksen määräenemmistösäännös Määräenemmistösäännöksen tausta... 5 Määräenemmistövaatimuksen piiriin kuuluvat asiat... 5 Aiempi keskustelu vaadittavasta määräenemmistöstä Määräenemmistövaatimus muussa lainsäädännössä Muiden kirkkojen määräenemmistösäännöksiä... 9 Ortodoksinen kirkko... 9 Ruotsin kirkko Saksan yhdistynyt evankelis-luterilainen kirkko (VELKD) Amerikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCA) Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Määräenemmistösäännökset perustuslaissa, kuntalaissa ja yhdistyslaissa Suomen perustuslaki Kuntalaki Yhdistyslaki Nykytilan arviointi Säännöksen soveltamisen tulkintaongelma Päätös määräenemmistösäännöksen soveltamisesta Kirkollisen lainsäädännön hidaste Uuden kielilain omaksuminen kirkkolainsäädäntöön Viranhaltijoita koskevien säännösten ajantasaistaminen MÄÄRÄENEMMISTÖSÄÄNNÖKSEN TEOLOGINEN POHJA Kirkollisen ykseyden kaksi tasoa Määräenemmistöedellytys kirkon ykseyden turvaajana Määräenemmistön vaativat asiat ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET Tavoitteet Toteuttamisvaihtoehdot Määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluvat asiat Määräenemmistösäännöksen soveltamisesta päättäminen Määräenemmistön suuruus Keskeiset ehdotukset ESITYKSEN VAIKUTUKSET Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan... 27

87 3 6 ASIAN VALMISTELU Valmisteluvaiheet ja -aineisto Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT SÄÄDÖSEHDOTUSTEN PERUSTELUT Kirkkolaki Kirkolliskokouksen työjärjestys VOIMAANTULO SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS SÄÄDÖSEHDOTUKSET LIITE RINNAKKAISTEKSTIT... 34

88 4 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Keväällä 2010 kirkolliskokoukselle tehtiin edustaja-aloite 5/2010, jossa esitettiin, että kirkkohallitukselle annettaisiin tehtäväksi tehdä kattava selvitys kirkkolain (1054/1993) 20 luvun 10 :ään sisältyvän määräenemmistösäännöksen perusteista ja kaikista siihen liittyvistä näkökohdista. Sen tulisi myös ryhtyä selvityksen pohjalta toimenpiteisiin kirkkolain määräenemmistösäännöksen muuttamiseksi siten, että mahdolliset tarpeettomaksi katsotut määräenemmistövaatimukset poistetaan ja tarpeelliseksi nähtyjä määräenemmistövaatimuksia muokataan tavalla, joka kirkon uskon ja opin ydintä vaarantamatta mahdollistaa nykyistä joustavamman ja tehokkaamman päätöksenteon. Kirkolliskokouksen aloitetta koskevassa yleisvaliokunnan mietinnössä 5/2010 todetaan, että aiheeseen liittyvässä aiemmassa keskustelussa on yhtäältä painotettu määräenemmistösäännöstä kirkon olemusta ilmentävänä säännöksenä ja toisaalta korostettu sitä käytännön vaikeutta, mikä liittyy nykyiseen kirkkolakiin ja -järjestykseen pyrittäessä erottelemaan niistä kirkon uskon ja opin kannalta keskeistä ja vähemmän merkityksellistä ainesta. Valiokunta katsoi, että nykyisen lainsäädännön nopea muuttuminen on perusteltu syy määräenemmistösäännöksen tarkasteluun etenkin, kun meneillään oleva kirkkolain kodifiointi tarjoaa mahdollisuuden kirkkolain ja -järjestyksen arviointiin ja uudelleen järjestämiseen uskon ja opin kannalta keskeisten ja vähemmän keskeisten kysymysten osalta. Asian selvittämistä tukee myös määräenemmistösäännösten perusteisiin liittyvien kysymysten toistuva esiin nouseminen. Valiokunta katsoi, että kirkon on nyt johdonmukaista ja tarpeellista tutkia määräenemmistösäännöstensä tarkoituksenmukaisuus ja niiden mahdollisen muuttamisen todelliset vaikutukset. Valiokunnan kannan mukaisesti kirkolliskokous päätti marraskuussa 2010 lähettää aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten. 2 Nykytila 2.1 Kirkolliskokouksen määräenemmistösäännös Kirkkolain 20 luvun 10 :ssä säädetään kirkolliskokouksen päätöksentekomenettelyä ohjaavasta määräenemmistövaatimuksesta. Säännöksen mukaan tietyissä kirkolliskokouksen päätösvaltaan kuuluvissa asioissa on noudatettava kahden käsittelyn menettelyä ja lisäksi lopullinen päätös edellyttää, että päätösesitys saa toisessa käsittelyssä taakseen kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Säännöksen mukaan, kun kirkolliskokouksen tehtäviä koskevan kyseisen luvun 7 :n 2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa mainitussa asiassa on täysistunnossa päätetty valiokunnan ehdotuksen kustakin kohdasta, ehdotus on eri täysistunnossa otettava kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Määräenemmistöä edellytetään, kun kirkolliskokous hyväksyy ja antaa määräyksen raamatunkäännöksen, virsikirjan, kirkkokäsikirjan tai messusävelmistön käyttöön ottamisesta. Määräenemmistö vaaditaan myös, kun kirkolliskokous käsittelee kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyy toimenpiteisiin niiden johdosta. Samoin määräenemmistö vaaditaan, kun kirkolliskokous tekee ehdotuksen kirkkolain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka hyväksyy kirkkojärjestyksen.

89 5 2.2 Määräenemmistösäännöksen tausta Määräenemmistövaatimuksen piiriin kuuluvat asiat Kirkolliskokouksen päätöksentekoa ohjaava määräenemmistövaatimus oli jo vuoden 1869 kirkkolaissa (ns. Schaumanin kirkkolaki). Lain 456 :n 3 momentin mukaan: Jos äänestyskysymys on sellainen, että se vaatii päättämään, onko ennestään lakivoimainen asia entisellänsä pidettävä tahi muutettava, niin tarvitaan vähintäänkin kolme neljäsosaa annetuista äänistä muuttamisen puolelle, ennen kuin se on katsottava päätetyksi. Vuoden 1863 kirkkolakiehdotusta valmistellut komitea lausui määräenemmistövaatimuksesta, että sen mielestä oli arveluttavaa käydä muuttamaan entistä, milloin ajatukset muutosten tarpeellisuudesta vielä olivat niin vähän vakaantuneita, että niillä, jotka muutosta haluisivat, oli ainoastaan jonkun äänen enemmistö niihin verraten, jotka puolustivat entistä. Jo kolmas kirkolliskokous päätti muuttaa kolmannen momentin sisältöä vuonna 1886 asetetun kirkkolakikomitean ehdotuksen pohjalta. Kesäkuussa 1895 annetun asetuksen mukaan kolmas momentti muutettiin muotoon: Jos asia koskee kirkkolakia tahi sellaisia kirkollisia kirjoja, kuin edellisessä :ssä mainitaan, ja äänestyksellä on, mikäli kirkolliskokouksella on päätösvaltaa, lopullisesti ratkaistava, pysytetäänkö voimassa oleva asia entisellään vain muutetaanko, niin vaaditaan, että vähintäänkin kolme neljättäosaa annetuista äänistä kannattaa muutosta, ennen kuin se on katsottava päätetyksi. Kirkkolain muutosten lisäksi määräenemmistövaatimuksen piiriin katsottiin siten kuuluvaksi kirkolliset kirjat, joina pidettiin virsikirjaa, evankeliumikirjaa, kirkkokäsikirjaa, katkismusta ja raamatunkäännöstä. Marraskuun 23 päivänä 1964 voimaantulleella kirkkolailla selkeytettiin määräenemmistösäännöstä ja tarkennettiin kahden käsittelyn vaatimusta. Vuoden 1964 kirkkolain 534 :n 3 momentin mukaan, jos asia koski kirkkolakia tahi sellaisia kirkollisia kirjoja kuin 529 :n 1 kohdassa mainittiin, oli asia valiokunnan lausunnon jälkeen otettava kirkolliskokouksen täysistunnossa kahden käsittelyn alaiseksi. Ensimmäisessä käsittelyssä kirkolliskokous päätti kustakin asian eri kohdasta. Toisessa käsittelyssä ehdotus esiteltiin ratkaistavaksi sellaisena kuin se oli ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotuksen hyväksyminen edellytti vähintään 3/4:n määräenemmistöä. Kirkkolain 529 :n 1 kohdassa mainitut kirkonkirjat olivat uusi raamatunkäännös, katekismus, virsikirja koraaleineen, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö. Vuoden 1964 kirkkolain 531 sisälsi myös mahdollisuuden julkistaa ehdotus kiireelliseksi. Kun laajennettu piispainkokous tai kirkkohallitus oli kirkkolain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista koskevassa aloitteessaan ehdottanut sen julkistamista kiireelliseksi, voitiin aloitteessa tarkoitettu ehdotus ottaa lopullisesti käsiteltäväksi samassa kirkolliskokouksessa, jossa asia oli pantu vireille. Tämä edellytti, että yllä tarkoitetun ensimmäisen käsittelyn jälkeen ehdotus julkistettiin kiireelliseksi päätöksellä, jota vähintään 5/6:n määräenemmistö kannatti. Tämän jälkeen ehdotuksen hyväksyminen edellytti 3/4:n määräenemmistöä. Vuoden 1971 kirkolliskokouksessa oli käsittelyssä 28 päivänä marraskuuta 1968 asetetun kirkonhallintokomitean mietintö. Hallintokomitean tehtävänä oli ollut valmistella kirkon lainsäädäntöä ja yhteistä hallintoa koskevia ehdotuksia kirkkolain muuttamiseksi. Komitea esitti mietinnössään kaksi vaihtoehtoista mallia kirkon yhteisen hallinnon kehittämisestä. Jälkimmäisessä mallissa kirkolliskokouksen tehtäviä oli lisätty laajennetun piispainkokouksen toiminnan lakkauttamisen johdosta. Kummassakaan ehdotuksessa ei kirkolliskokouksen tehtäviin oltu lisätty kirkon uskoon ja oppiin liittyviä kysymyksiä. Kirkolliskokouksen hallintovaliokunta piti kuitenkin tarpeellisena, että kirkolliskokouksen tehtäviä määrittelevään 529 :ään otetaan uusi 1 momentti. Valiokunnan ehdottama 1 momentti oli sisällöltään seuraava: Kirkolliskokous käsittelee niin kuin

90 6 tässä laissa erikseen säädetään, paitsi 15 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja asioita, kysymyksiä, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä ja jotka edellyttävät kannanottoa tai toimenpidettä kristillisen uskon pohjalta, ynnä kirkonhallintoa ja taloutta koskevia asioita. Valiokunta piti periaatteellisesti tärkeänä, että kirkolliskokouksessa kristillisen uskon pohjalta käsiteltävien asioiden aluetta ei rajoiteta. Mietinnön täysistuntokäsittelyssä piispa Kansanaho totesi, että 529 :n 1 momentti oli erittäin tärkeä, koska siinä määritellään kirkolliskokouksen tehtävä. Tehtäväluettelossa ajatus kirkon opista ja työstä ei kuitenkaan näkynyt kuin kirkollisia kirjoja koskevassa kohdassa, joten hän ehdotti muutosta sekä pykälän 1 momenttiin että sen 2 momentin tehtäväluetteloon uutta 2 kohtaa, jonka mukaan kirkolliskokouksen asiana on, käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta. Tällöin 1 momentista jäisi pois viittaus kannanottamiseen tai toimenpiteeseen kristillisen uskon pohjalta. Arkkipiispa Simojoen kannattamana piispa Kansanahon esitys tuli hyväksytyksi suoritetussa äänestyksessä. Määräenemmistöedellytystä koskevan 534 :n osalta piispa Kansanaho ehdotti määräenemmistövaatimuksen muuttamista kahteen kolmasosaan annetuista äänistä. Edustaja Nikolainen puolestaan teki esityksen juuri lisätyn 529 :n 2 momentin 2 kohdan ottamisesta määräenemmistösäännöksen piiriin. Näistä edustaja Nikolaisen esitys hyväksyttiin. Asia palautui hallintovaliokuntaan, joka korjasi aiempaa esitystään käsittelyn yhteydessä tehdyillä muutoksilla. Samalla se lisäsi 529 :n 2 momentin 2 kohtaan sellaiset periaatteelliset kannanotot, jotka pohjautuivat kirkon uskoon ja oppiin. Tällaisina se piti muun muassa erilaisia sosiaalieettisiä kannanottoja. Siten valiokuntamietinnössä ehdotettiin 2 momentin 2 kohdaksi, että kirkolliskokouksen asiana oli käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtymistä toimenpiteisiin niiden johdosta. Heinäkuun 13 päivänä 1973 voimaantulleella kirkkolainmuutoksella kahden käsittelyn ja määräenemmistövaatimuksen alaiseksi tulivat myös periaatteelliset ratkaisut, jotka mainitaan momentin 1 ja 2 kohdissa. Kaikissa muissa tapauksissa päätös tehtiin edelleen äänten yksinkertaisella enemmistöllä (534 6 mom.). Uudistuksella kumottiin asian kiireelliseksi julistamisen mahdollistava 531 tarpeettomana. Voimassa olevaa kirkkolakia valmisteltaessa aiemmin kirkkolaissa olleet säännökset jaettiin kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen sekä osittain myös kirkon vaalijärjestykseen. Kirkkolakiin sisällytettiin säännökset, jotka koskivat kirkon ja valtion suhdetta sekä kirkon järjestysmuotoa ja hallintoa. Kirkkolakiin otettiin myös säännökset, jotka koskivat kirkkolainsäädäntöjärjestystä sekä kirkon hallinnollista tai kielellistä jakoa. Myös kirkon jäsenten ja kirkon sekä seurakuntien viranhaltijoiden oikeusturvaa koskevien säännösten katsottiin kuuluvan kirkkolakiin kuten nekin säännökset, jotka antavat seurakunnan jäsenelle oikeuden valittaa seurakunnan toimielinten tekemistä päätöksistä. Kirkkojärjestys sisältää puolestaan säännökset kirkon toiminnasta ja kirkon sisäisistä asioista. Kirkkojärjestykseen on otettu myös ne määräykset kirkon ja seurakuntien järjestysmuodon ja hallinnon yksityiskohdista, jotka täytäntöönpanoa tai soveltamista koskevina on jätetty kirkkolakiehdotuksen ulkopuolelle. Kirkkojärjestykseen otetut jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, virkoja sekä seurakunnan hallintoa ja toimintaa koskevat määräykset olivat aiemmin määräenemmistöä edellyttävässä kirkkolaissa, mistä syystä katsottiin, että myös kirkkojärjestys on hyväksyttävä samalla määräenemmistöllä kuin kirkkolakiehdotus. Kirkon vaalijärjestyksessä käsitellyistä vaaleista katsottiin säädetyn jo niin tarkkaan kirkkolain tasolla, että vaalijärjestykseen ehdotetut normit olivat tyypiltään täytäntöönpanomääräyksiä. Kirkkolaissa olivat vaaleja koskeva pysyväisluontoisemmat säädökset, mutta vaalitekniikassa ja muussa täytäntöönpanon luonteisessa vaaleihin liittyvässä toiminnassa esiintyy usein kehittämisen tarvetta, että määräyksiä on toistuvas-

91 7 ti muutettava. Tästä syystä ja kun kirkkolaki estää säätämästä vaalin tulokseen vaikuttavista muutoksista alemmalla tasolla, katsottiin, että kirkon vaalijärjestys voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi otettiin huomioon, että osa vaalijärjestykseen otetuista määräyksistä oli aiemmin annettu kirkolliskokouksen tai kirkkohallituksen antamissa täytäntöönpanomääräyksissä. (Kirkkolain uudistamiskomitean mietintö, Sarja 1988:1, s. 7-8). Aiempi keskustelu vaadittavasta määräenemmistöstä Määräenemmistösäännöksen lieventämisestä on kirkolliskokouksessa keskusteltu 1960-luvulta lähtien samanaikaisesti kuin keskusteltiin kirkkolain jakamisesta perustavaa laatua oleviin ja täytäntöönpanoa koskeviin säännöksiin. Marraskuussa 1963 asetettu Kirkon lainsäädännön ja hallinnon uudistamiskomitea katsoi mietinnössään vuonna 1967, että voimassa oleva ¾ määräenemmistövaatimus rajoittaa kirkolliskokouksen mahdollisuuksia edistää tehokkaasti kirkon elämää. Mietinnössä katsottiin, että on oikein vaatia kyseistä määräenemmistöä eräissä kirkon kannalta tärkeimmissä asioissa, sillä kirkon elämässä on asioita, jotka on hyväksyttävä mahdollisimman suuren yksimielisyyden vallitessa. Toisaalta nähtiin, että on joukko kenties tärkeitäkin uudistuksia, jotka raukeavat siihen, että suhteellisen pieni enemmistö voi tehdä ne tyhjiksi. Komitea esitti, että määräenemmistöä vaadittaisiin vain eräissä perustavanlaatuisissa asioissa, jotka jollakin tavalla on rinnastettavissa perustuslakiasioihin yleisen lainsäädännön alalla, mutta muuten asiat ratkaistaisiin yksinkertaisella enemmistöllä. Kirkon lainsäädännön ja hallinnon uudistamisvaliokunta yhtyi vuonna 1968 komitean käsitykseen ja katsoi mietinnössään, että määräenemmistöä tulisi vaatia perustavaa laatua olevissa asioissa. Valiokunta ehdottikin, että kirkolliskokouksessa tarvittavasta määräenemmistöstä voimassa olevat säännökset tulevat tarkistetuiksi. Kirkolliskokous hyväksyi ehdotuksen lokakuussa 1968 ja asetti uuden komitean jatkamaan lainsäädäntöä ja hallintoa koskevaa uudistusta. Hallintokomitea antoi mietintönsä kirkolliskokoukselle lokakuussa Mietinnössä viitattiin aiemman komitean sekä valiokunnan ehdotukseen määräenemmistön vaatimisesta vain perustavaa laatua olevissa kysymyksissä, jotka kirkkolain kahteen osaan jakamisen jälkeen tulisivat kuulumaan varsinaiseen kirkkolakiin. Komitea ei kuitenkaan ryhtynyt määrittelemään mitkä olisivat sellaisia asioita, vaan oletti määräenemmistösäännöksen tulevan tarkistettavaksi, kun mahdollinen kirkkolain jakaminen toteutetaan. Komitean mielestä oli kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi lieventää määräenemmistöä koskevaa säännöstä jo tässä vaiheessa ja ehdotti, että entisen kolme neljäsosan asemasta olisi vaadittava kahden kolmasosan enemmistö, mitä oli pidettävä riittävänä vähemmistösuojana. Hallintovaliokunta ei yhtynyt komitean esitykseen, koska valmisteluvaiheessa ei ollut selvinnyt, mitkä kuuluvat perustavanlaatuisiin asioihin. Siksi valiokunta katsoi, ettei sillä ollut mahdollisuuksia ehdotuksen laatimiseen siltä pohjalta eikä säännöstä määräenemmistöstä olisi syytä muuttaa ennen kuin kysymys on perusteellisesti tutkittu. Vaikka määräenemmistön lieventämisestä keskusteltiin vilkkaasti kirkolliskokouksessa marraskuussa 1971, valiokunnan kanta voitti äänestyksen. Joulukuussa 1974 asetettu kirkkojärjestyskomitea antoi mietintönsä lokakuussa1979. Komitea oli tutkinut niitä periaatteita, joiden mukaan kirkkolain kokonaisuudistus tulisi suorittaa. Komitea ehdotti paitsi kirkkolain ja kirkkojärjestyksen erottamista myös kirkkojärjestyksen jakamista kahteen osioon. Ensimmäiseen osastoon kuuluisi kirkon perusteita ja sen toimintaa koskevat määräykset, joiden muutostarve olisi vähäistä. Näitä asioita olisivat kirkon tunnustus ja tehtävät, yksityisen jäsenen velvollisuudet ja oikeudet kristittyinä ja kirkon jäseninä, kirkon virka sekä kirkon organisaation periaatteet. Säännökset olisivat laadultaan perussäännöksiä, joille antavat leiman keskeiset teologiset tekijät, mistä syystä niitä ei pidä muuttaa ilman vahvoja perusteita. Säätä-

92 8 mismenettely tuli siten laatia sellaiseksi, että tarpeellinen pysyvyys saavutetaan ja saadaan takeet siitä, ettei muutoksia tapahdu ilman riittävää harkintaa. Muutospäätöksen tueksi pitäisi vaatia määräenemmistöä joka voisi olla kolme neljäsosaa. Toinen osasto sisältäisi puolestaan hengellisen toiminnan ja hallinnon harjoittamista koskevat määräykset, joita olisivat tunnustuksen ja kirkkolain asettamissa rajoissa riippuvaisia tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, eikä niiden muuttamiseen tarvittaisi suurta yksimielisyyttä. Siten säännöksiä voitaisiin muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä. Vaikka osastoon tulisivat kuulumaan myös jumalanpalvelusta ja sakramentteja koskevat määräykset, ne ovat siten sidottuja tunnustukseen, ettei erityistä menettelyä näiden muutosesitysten käsittelyyn katsottu tarvittavan. Kirkkojärjestyskomiteamietintöä käsitellyt perustevaliokunta ehdotti mietinnössään 4/1980, että kirkolliskokous asettaisi uuden komitean, joka jatkaisi kirkkolainsäädännön uudistamista komitean asettamien suuntaviivojen mukaan. Valiokunta ei mietinnössään ottanut kantaa ehdotuksiin kirkkojärjestyksen jakamisesta kahtia ja siihen liittyvään määräenemmistöedellytykseen taikka edellytettävän määräenemmistön suuruuteen. Kirkkolain uudistamiskomitean mietintö 1988 sisälsi ehdotuksen kirkkolain jakamisesta varsinaiseen lakiin, kirkkojärjestykseen ja kirkon vaalijärjestykseen. Uudistamiskomitea ei eritellyt perustavanlaatuisia asioita, eikä myöskään lieventänyt kolmen neljäsosan määräenemmistösäännöstä. Komitea ei ehdottanut kirkkojärjestyksen kahtiajakoa, mutta se irrotti kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä kirkon vaalijärjestyksen, jota voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä. Lakiesitys tuli tältä osin hyväksytyksi 8 päivänä marraskuuta 1991 ja se tuli voimaan vuoden 1994 alussa. Voimassa olevan kirkkolain aikana keskustelu määräenemmistösäännöksen lieventämisestä on jatkunut. Keväällä 2000 kirkolliskokoukselle tehtiin edustaja-aloite 5/2000, joka koski kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säätämisjärjestyksen määräenemmistösäännösten muuttamista. Aloitteessa esitettiin kirkkolain muuttamista siten, että kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttaminen vaatisi kahden kolmasosan enemmistön. Aloitetta perusteltiin sillä, ettei vastaavan suuruista määräenemmistösäännöstä ollut olemassa missään sisarkirkoissamme, eikä määräenemmistösäännöksen synty tai sen säilyminen ole perusteltavissa myöskään lainsäädännön historialla. Aloitteessa katsottiin, että kirkon hallinnon asianmukainen järjestäminen edellyttää demokraattiseen lainsäädäntöperiaatteeseen tukeutuvaa muutosmahdollisuutta. Kirkkolain säätämisjärjestyksen tulisi heijastaa kristillisen opin mukaista kirkon jäsenten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon mukaista hallintokäytäntöä. Kirkolliskokouskäsittelyssä asiasta antoivat lausuntonsa sekä perustevaliokunta että lakivaliokunta yleisvaliokunnan antaessa varsinaisen mietinnön. Perustevaliokunnan lausunnossa 1/2001 ei puollettu määräenemmistösäännöksen tarkistamista erillisratkaistuna. Määräenemmistön suuruutta ei voi säädellä yksin aloitteessa esitettyjen perustelujen valossa. Perusteita etsittäessä on lähdettävä liikkeelle kirkon olemuksesta ja vasta toissijaisesti muun yhteiskunnan esimerkeistä, demokratiasta tai äänestäjäryhmien edunvalvonnasta. Vaikeutettu säätämisjärjestys ei valiokunnan mielestä vaaranna kristillisen opin mukaista kirkon jäsenten keskinäisen yhdenvertaisuuden periaatetta vaan palvelee sitä. Kirkolliskokouksen määräenemmistösääntöä ei ole asetettu minkään kuviteltavissa olevan vähemmistön erillisten näkemysten tai omien etujen suojaksi. Säännössä on ennen muuta kysymys kaikkia jäseniä yhdistävän uskon ja sen mukaisen kirkollisen elämän vaalimisesta sukupolvesta toiseen. Kirkon olemuksen ytimessä on Jumalan sana ja sakramentit, ja kirkon ykseyden avaimena on näiden kautta syntyvä ykseys Kristuksessa. Teologisen lähtökohtansa mukaisesti kirkon elämää leimaa sen hengellisestä olemuksesta nouseva yksimielisyys, joka toteutuu inhimillisten näkökantojen moninaisuuden keskellä. Siksi kirkollisen päätöksenteon johtoajatuksena ei ole aina noudattaa saapuvilla olevan enemmistön kantaa, vaan perusteisiin käy-

93 9 vää harkintaa ja mahdollisimman suurta yksimielisyyttä. Perustevaliokunnan näkemyksen mukaan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen tarkoitus ei tyhjenny yksin kirkon palvelutehtävän tehokkaaseen ja ajanmukaiseen järjestämiseen, eikä niiden säätämisjärjestys voi nousta yksin länsimaisen demokratian ihanteista. Lainsäädännön tarkoitus on tukea kirkon jumalallisesti asetetun tehtävän toteuttamista. Kirkkolaki on siten myös kirkon hengellisen pysyvyyden ilmaus samalla, kun se ilmaisee kirkon toimivan inhimillisessä todellisuudessa ja kussakin ajassa. Kirkkolain tehtävä on kuitenkin alusta lähtien ollut myös turvata kirkon oman lähtökohdan mukaiset toimintaedellytykset nimenomaan poliittisten suhdanteiden vallitessa. Kirkon tunnustuksellinen identiteetti on pysyvämpi kuin kulloinenkin yhteiskuntajärjestys. Tästä syystä sekä kirkkolain että kirkkojärjestyksen ensimmäiset luvut määrittelevät kirkon tunnustuksen, tehtävän ja jäsenyyden, jotka ovat lähtökohtia kirkolliselle lainsäädännölle. Perustevaliokunta katsoikin, ettei ole mahdollista muuttaa määräenemmistösäännöstä sellaisenaan asettamatta samalla uskoa, tunnustusta ja oppia alttiiksi muutokselle. Valiokunta katsoi ottamatta varsinaisesti kantaa määräenemmistön suuruuteen, että on välttämätöntä säilyttää vaatimus riittävästä määräenemmistöstä, jolla saavutetaan tarpeellinen pysyvyys ja saadaan takeet siitä, ettei muutoksia tapahdu ilman perusteellista harkintaa. Sen mielestä määräenemmistösäännöstä ei ole mahdollista tarkistaa erillisratkaisuna, vaan säännön lieventäminen edellyttäisi kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kokonaisuudistusta, jossa soveltavat säännökset erotettaisiin kirkon perustaa ja hengellistä olemusta määrittelevistä säännöksistä. Aloitetta koskevassa lakivaliokunnan lausunnossa 1/2000 ei otettu kantaa aloitteen asiasisältöön, mutta tähdennettiin laajan oikeudellisen arvioinnin merkitystä, mikäli asia lähetettäisiin kirkkohallituksen valmisteltavaksi. Valiokunta piti kuitenkin perusteltuna jakoa, jonka mukaan kirkkolaki ja kirkkojärjestys hyväksytään määräenemmistöllä ja kirkon vaalijärjestys yksinkertaisella enemmistöllä. Yleisvaliokunta yhtyi mietinnössään 18/2001 perustevaliokunnan kantoihin ja katsoi lisäksi, että esitetylle muutokselle ei löydy perusteita Ruotsin sisarkirkkomme käytännöistä eikä myöskään perustuslain säätämisjärjestyksestä, johon aloitteessa oli vedottu. Kirkon ja seurakuntien hallinto ei ole suoraan verrattavissa valtion- ja kuntahallintoon. Kirkon synodisessa hallintomallissa episkopaalinen johtaminen asetetaan rakentavalla tavalla vuorovaikutukseen edustuksellisen hallinnon kanssa. Tässä mallissa kirkon viran edustajat ja kirkon maallikkoedustajat etsivät yhdessä kirkollisesta lainsäädännöstä päätettäessä kulkukelpoista tietä, joka uskon ja opin kysymyksissä on alisteinen Raamatulle ja kirkon tunnustukselle ja jossa on tavoiteltavaa mahdollisimman laaja yksimielisyys. Kirkolliskokous päätti marraskuussa 2001 yleisvaliokunnan esityksen mukaisesti jättää aloitteen raukeamaan. 2.3 Määräenemmistövaatimus muussa lainsäädännössä Muiden kirkkojen määräenemmistösäännöksiä Ortodoksinen kirkko Ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 89 :ssä säädetään päätöksentekomenettelystä monijäsenisessä toimielimessä. Sen mukaan toimielimen päätökseksi tulee pääsääntöisesti se, jota enemmistö kannattaa. Kuitenkin kyseisen lain muuttamista koskevan esityksen tai sitä koskevan puoltavan lausunnon antaminen taikka kirkkojärjestyksen antaminen ja muuttaminen edellyttävät kirkolliskokouksessa kahden kolmasosan enemmistöä annetuista äänistä. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 59/2006 vp) määräenemmistövaatimusta perusteltiin sillä, että kirkkoa koskevan lainsäädännön muutoksissa ja kirkkojärjestyksen hyväksymisessä on kysymys kirkon kannalta erittäin merkittävistä päätöksistä. Kirkolliskokouksen jäseniä ovat hiippakuntien piispat ja apulaispiispat, yksitoista papiston edustajaa, kolme kanttorien edustajaa

94 10 sekä kahdeksantoista maallikkojen edustajaa. Yhteensä jäseniä on 36, jolloin määräenemmistöpäätös koko kokoonpanon osalta edellyttää vähintään 24 ääntä. Ruotsin kirkko Ruotsin kirkon kirkkojärjestyksen (Kyrkoordningen för Svenska kyrkan) 11 luvun mukaan kahdesti vuodessa kokoontuva kirkolliskokous käsittelee asioita joko kirkkohallituksen, edustajan tai piispan tekemästä aloitteesta. Myös valiokunta voi tehdä aloitteen valmisteluvastuuseensa kuuluvassa mietinnössä tai kirkolliskokouksen puheenjohtajisto kysymyksissä, jotka koskevat kirkolliskokouksen työmuotoja. Lisäksi tilintarkastajat voivat tehdä aloitteen, mikäli asia liittyy heidän tehtäväänsä. Kirkolliskokousasiat valmistellaan kirkolliskokouksessa valiokunnissa, vaaleja koskevat asiat erillisessä vaalivalmistelussa. Opillisia kysymyksiä koskevista asioista on erityiset säännöksensä. Opillisia kysymyksiä varten kirkolliskokouksessa on oppivaliokunta, joka koostuu hiippakuntien piispoista ja kahdeksasta muusta kirkolliskokousedustajasta. Arkkipiispa toimii oppivaliokunnan puheenjohtajana. Oppivaliokunnan tulee antaa lausunto ennen kuin kirkolliskokous voi tehdä päätöksen asioissa, jotka koskevat 1) perussäännöksiä Ruotsin kirkon uskosta, tunnustuksesta ja opista; 2) kirkollisten kirjojen antamista tai muuttamista; 3) säännöksiä jumalanpalveluksista, sakramenteista tai kirkollisista toimituksista; 4) säännöksiä kirkon vihkimysvirasta ja 5) ekumeenisista sopimuksista. Lisäksi oppivaliokunnalle tulee varata tilaisuus antaa lausunto yleisistä opillisista kysymyksistä. Tällöin valiokunnan tulee ottaa myös kantaa siihen, tuleeko asiasta päätettäessä soveltaa erillistä päätöksentekojärjestystä. Kun kirkolliskokous tekee päätöstä edellä erikseen mainitussa asiassa tai asiassa, jossa oppivaliokunta on katsonut tarvittavan erityistä päätöksentekojärjestystä, tulee piispojen ennen päätöksentekoa päättää, edellyttääkö päätösehdotuksen hyväksyminen erityisen päätöksentekojärjestyksen soveltamista. Piispat voivat edellyttää erityistä päätöksentekojärjestystä, mikäli he katsovat ettei ehdotusta tulisi hyväksyä, koska se on ristiriidassa kirkon uskon, tunnustuksen tai opin kanssa. Mikäli kirkolliskokous kuitenkin hyväksyy ehdotuksen, tulee asia käsitellä uudestaan toisessa kirkolliskokouksessa vuoden sisällä kirkolliskokousvaaleista. Tällöin asia tulee valmistella valiokunnassa uudestaan ja oppivaliokunnan tulee antaa asiassa uusi lausunto. Mikäli kirkolliskokous toisessa käsittelyssä hyväksyy sellaisen ehdotuksen, joka piispojen mielestä edellyttää erityistä päätöksentekojärjestystä, edellyttää hyväksyminen kolmen neljäsosan enemmistöä annetuista äänistä. Edellä mainittujen opillisten asioiden lisäksi päätös erikseen mainittujen kirkkojärjestyksen pykälien muuttamiseen edellyttää kolmen neljäsosan ääntenenemmistöä. Tällaisia säännöksiä ovat 29 luvun säännökset kirkon jäsenyydestä, 53 luvun säännökset asiakirjojen julkisuudesta sekä 54 luvun säännökset asiakirjajulkisuuden poikkeuksista. Mikäli vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä ei hyväksy kyseisten säännösten muuttamista, voi kirkolliskokous kuitenkin muuttaa säännökset yksinkertaisella enemmistöllä kahdella yhtäpitävällä päätöksellä. Toinen päätös tulee tehdä toisessa kirkolliskokouksessa vuoden kuluessa kirkolliskokousvaaleista. Saksan yhdistynyt evankelis-luterilainen kirkko (VELKD) Saksan yhdistyneen evankelis-luterilaisen kirkon konstituution artiklan 24 mukaan kirkkolait hyväksytään kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen yhteisellä päätöksellä. Esityksiä kirkkolaiksi voivat antaa kirkon johto (Kirchenleitung), piispainkokouksen tai kirkolliskokouksen jäsen. Ehdotuksen tulee sisältää lain koko sisältö perusteluineen, ja sen tulee sisältää kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa vähintään kahdentoista kirkolliskokouksen jäsenen tai vähintään viiden piispainkokouksen jäsenen allekirjoi-

95 11 tus. Aloitteet menevät kirkon johdon kannanoton kera ensin piispainkokoukseen ja mahdollisten muutosten jälkeen kirkolliskokoukseen. Päätöksenteko lakialoitteista edellyttää kahta käsittelyä. Jälkimmäinen käsittely voi tapahtua aikaisintaan ensimmäisen käsittelyn päättymistä seuraavana päivänä. Niistä kirkkolakialoitteista, joilla on vaikutuksia jäsenkirkkoihin, tulee ennen kirkolliskokouskäsittelyä antaa jäsenkirkoille tilaisuus ottaa niihin kantaa. Jos piispainkokous ja kirkolliskokous eivät saavuta yksimielisyyttä, saa aloite myös ilman piispainkokouksen puoltoa lain voiman, jos yleiskokous vähintään kuusi kuukautta myöhemmässä istunnossa tekee asiassa päätöksen konstituution muutokseen edellytettävällä enemmistöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että konstituution muutokseen tarvitaan ilman piispainkokouksen puoltoa lopullisessa, toisessa istunnossa kaksi kolmasosaa kirkolliskokouksen lainmukaisesta jäsenmäärästä. Kahden istunnon tekemien päätösten välillä tulee olla kulunut vähintään 24 tuntia. Tunnustus ei ole lainsäädännön kohde. Kirkonjohdon lainvoimaiset asetukset voidaan kirkolliskokouksessa kumota yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä. Kirkkolakia tarvitaan - yhdistyneen kirkon kirkkolain muuttamiseen tai kumoamiseen, - niiden asioiden sääntelyyn, jotka tähän asti on jäsenkirkoissa säännelty laein, - säännöllisten juhlapäivien luomiseen tai poistamiseen. Piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen päättämät ja johtavan piispan allekirjoittamat kirkkolait julkaistaan kirkon virallisessa lehdessä (Amtsblatt). Ne tulevat voimaan, jos muuta ei ole päätetty, 14. päivänä julkistamisen jälkeen. Amerikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCA) Amerikan evankelis-luterilainen kirkko on jakautunut hallinnollisesti seurakuntiin, synodeihin ja koko kirkon käsittävään yleiskokoukseen, kirkolliskokoukseen. Kirkolliskokous (Churchwide Assembly) on kirkon ylin lainkäytöllinen auktoriteetti. Lisäksi ylimpään keskushallintoon kuuluu kirkkohallitus (Church Council). Kirkolliskokous käyttää työskentelyssään Robert s Rules of Order -teoksen parlamentaarista ohjeistoa, jos kirkolliskokous ei toisin määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että päätökset tehdään joko yksinkertaisella enemmistöllä tai 2/3 enemmistöllä. Asioissa, joissa konstituutio tai kirkkojärjestys (bylaw) edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä, sama kahden kolmasosan enemmistö edellytetään myös tehtäessä muutoksia ja lisäyksiä tai kumottaessa käsiteltävä asia. Seuraavissa asioissa edellytetään määräenemmistöä: 1) Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon konstituution muutos edellyttää 2/3 enemmistö läsnä olevista ja äänestävistä kirkolliskokouksen jäsenistä. Muutosta konstituutioon voivat ehdottaa kirkkohallitus ja 25 kirkolliskokouksen jäsentä. 2) Muutoksia kirkkojärjestykseen (bylaws) voi ehdottaa kirkkohallitus tai 15 kirkolliskokouksen jäsentä. Muutoksen hyväksymiseen tarvitaan 2/3 enemmistö läsnä olevista ja äänestävistä kirkolliskokouksen jäsenistä. 3) Pysyväismääräysten muutokset edellyttävät kirkolliskokouksen yksinkertaista enemmistöä tai kirkkohallituksen 2/3 enemmistöä. Tällaisia pysyväismääräyksiä ovat: piispainkokouksen velvollisuudet (konferenssi voi vedota kirkolliskokoukseen kirkkohallituksen päätöksestä), kustannustalon erityiset velvollisuudet, kirkon naisorganisaation erityiset velvollisuudet ja muut pysyväismääräykset, jotka eivät ole ristiriidassa Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon konstituution tai kirkkojärjestyksen (bylaws) kanssa. Yhteiskunnallinen lausunto, jonka on tuottanut asianmukainen kirkon keskushallinnon yksikkö, ja joka esitetään kirkolliskokoukselle ehdotuksena Amerikan Evankelisluterilaisen kirkon sosiaalilausumaksi, vaatii hyväksytyksi tullakseen kahden kolmasosan enemmistön läsnä olevista jäsenistä, joilla on äänioikeus kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen tulee hyväksyä ja suosittaa hyväksyttäväksi ehdotus yhteiskunnalliseksi lausunnoksi.

96 12 Lisäksi on käytössä kolmen neljäsosan määräenemmistö johtavan piispan, kirkolliskokouksen varapresidentin ja sihteerin vaalissa ensimmäisellä ja toisella kierroksella. Lisäksi rahastonhoitaja (treasurer) valitaan 2/3:n enemmistöllä. Vaaleissa voidaan kuitenkin joutua käymään useampia äänestyskierroksia kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen. Myöhemmillä vaalikierroksilla ehdokkaiden määrää rajoitetaan ja lisäksi edellytetään enemmistöä, joka on kuitenkin matalampi kuin kahdessa ensimmäisessä äänestyksessä. Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Kirkkojen maailmanneuvostossa konsensusmenetelmän käyttöönoton takana oli etenkin ortodoksisten jäsenkirkkojen esittämä kritiikki maailmanneuvoston päätöksentekojärjestelmää kohtaan, joka aiemmin pohjautui enemmistödemokraattiseen menettelyyn. Hararen vuoden 1998 yleiskokouksen jälkeen esitetty ortodoksien vakava arvostelu KMN:a kohtaan johti erityiskomission perustamiseen asiaa selvittämään. Komissio, jonka suomalaisjäsenet olivat piispa Voitto Huotari ja metropoliitta Ambrosius, työskenteli vuosina Konsensusmenetelmän esittelivät ratkaisumalliksi kuulluksi tulemisen ongelman käsittelyyn omien kirkkojensa kokemusten pohjalta Australian yhdistyvää kirkkoa (Uniting Church) edustanut D Arcy Wood sekä kveekari Eden Grace. Ortodoksit olivat tosin ehdottaneet menetelmän käyttöönottoa jo aiemmin. Woodin mukaan hänen kirkkonsa siirtyi konsensusmenetelmään vuonna 1995, koska oli tarve siirtyä vähemmän muodolliseen päätöksentekoon ja saada vähemmistöjen äänet paremmin kuuluviin. Toivottiin myös, että keskusteluun osallistuttaisiin laajemmin ja että yhteisöllisyyden tunne olisi suurempi. Viiden vuoden kokeilun jälkeen toiveet olivat ainakin osittain toteutuneet. Kveekarien päätöksenteko perustuu Eden Gracen mukaan yleisemminkin konsensukseen, ykseyteen, vaikka he välttävät teknistä termiä konsensus. KMN:n erityiskomission loppuraportissa annettiin neljä syytä, miksi konsensusmenetelmä tulisi ottaa käyttöön: 1) Osallistumisen lisääminen kokouksissa, 2) se takaisi paremmin erilaisten vähemmistöjen oikeudet, 3) päätöksenteon konteksti olisi yhteistyöhenkisempi ja harmonisempi, 4) se antaisi enemmän tilaa Jumalan tahdon arvioimiseen kirkkojen, KMN:n ja koko ihmisperheen suhteen. Erityiskomissio määritteli konsensusmetodin olevan: prosessi kokouksen yhteisen käsityksen etsimiseksi ilman päättämistä asioista äänestämällä. Konsensus saavutetaan, kun yksi seuraavista tapahtuu: kaikki hyväksyvät päätöksen (yksimielisyys); useimmat hyväksyvät päätöksen ja ne, jotka ovat erimielisiä hyväksyvät, että ehdotus ilmaisee kokouksen yleisen kannan ; vähemmistö siksi tukee päätöstä; kokous tunnustaa, että on erilaisia mielipiteitä, ja on sovittu, että nämä kirjataan mukaan ehdotukseen (ei vain keskustelupöytäkirjaan); sovitaan, että asian käsittely siirretään; sovitaan, että päätöstä ei voida saavuttaa. Erityiskomissio ehdotti, että konsensusmetodia käytettäisiin useimmissa asioissa. Kuitenkin joissakin taloudellisissa ja hallinnollisissa asioissa asiat tulee yhä päättää äänestämällä. Erityiskomission loppuraportissa käsiteltiin myös mahdollisia konsensusmetodin hankaluuksia. Näitä olivat pelko päätöksenteon hidastumisesta, mahdollisuus pysäyttää ehdotuksen eteneminen yhden tai kahden henkilön toimesta, KMN:n roolin muutos siten, että sen profeetallinen ääni hiljenisi, sekä puheenjohtajan vallan kasvaminen. Käyttöön otettu konsensusmenetelmä on kuitenkin saadun kokemuksen mukaan toiminut melko hyvin Määräenemmistösäännökset perustuslaissa, kuntalaissa ja yhdistyslaissa Suomen perustuslaki Perustuslaeille halutaan tavallista suurempi pysyvyys, joten niille säädetään niin sa-

97 13 nottu korotettu muodollinen lainvoima. Perustuslain pysyvyydellä on useita tavoitteita. Perustuslaki tähtää yhteiskunnalliseen vakauteen ja keskeisten instituutioiden stabiiliuteen. Perustuslaki vakiinnuttaa ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteet ja niiden keskeisen tasapainotilan valvontamekanismeineen. Säätämisjärjestyksen merkitsemä muutoskynnys antaa järjestelmän jatkuvuudelle uskottavuutta. Vuoden 2000 perustuslain järjestelmässä korotetun muodollisen lainvoiman vaikutus näkyy pääasiassa parlamentarismin toteutuksista ja perusoikeussäännösten rakenteesta. Perustuslain 2 luvun perusoikeussäännökset ja niiden sisältöä määrittävä yksityiskohtainen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö osoittaa rajat, joissa lainsäätäjä normaalioloissa voi toimia enemmistöpäätöksin. Suomen perustuslain säätämisjärjestys nykyisessä muodossaan vahvistettiin jo vuoden 1906 valtiojärjestyksessä. Voimassa olevan perustuslain 73 :n 1 momentin mukaan ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Tämä kaksivaiheinen menettely lienee tarkoitettu pääsäännöksi. Taustalla on ollut ajatus siitä, että kansalaiset antavat eduskuntavaaleissa hyväksynnän valtiosääntömuutokselle. Perustuslain 73 :n 2 momentin mukaan ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Perustuslain 74 :n mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunta antaa lausunnon sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Valvonnan tarkoituksena on estää perustuslain kanssa ristiriitaisten lakien säätäminen, ja lakien perustuslainmukaisuuden valvonnan painopiste on pitkälti säätämisjärjestyksen valinnassa (PL 73 ). Perustuslakivaliokunta on eduskunnan keskuudestaan koko vaalikaudeksi asettama pysyvä valiokunta, jonka käytännön työskentelyssä korostuu asiantuntijakuulemisten merkitys. Siltä pyydetään lausunto aina, kun lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta voidaan perustellusti katsoa olevan epäselvyyttä. Eduskunnalle antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta päätyy johonkin seuraavista kolmesta ratkaisuista: lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä edellyttäen, että perustuslakivaliokunnan esittämät huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon tai lakiehdotus on käsiteltävä perustuslain 73 :ssä säädetyssä määräenemmistöä edellyttävässä järjestyksessä. Perustuslain 74 :ssä ei säädetä, missä käsittelyn vaiheessa lakiehdotus tulee saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Pääsääntöisesti päätös lakiehdotuksen lähettämisestä perustuslakivaliokuntaan tehdään täysistunnon lähetekeskustelussa. Lähtökohtana on oikeusministeriön ohjeistuksen mukaan, että hallituksen esityksessä tulee käsitellä lakiehdotuksen säätämisjärjestystä, kun kyseessä on perusoikeuksiin liittyvä tai niitä rajoittava lainsäädäntöhanke. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa jo lakiehdotuksessa on mainittava asian saattamisesta eduskuntakäsittelyn aikana perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi. Käytännössä puhemiesneuvosto kuitenkin eduskunnan virkamiehiä apuna käyttäen arvioi viime kädessä hallituksen esityksen perusteluista riippumatta, tulisiko lakiehdotuksesta hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto. Eduskunnan työjärjestyksen 32 :n mukaan lähetekeskustelun päätyttyä eduskunta päättää puhemiesneuvoston ehdotuksesta, mihin valiokuntaan asia lähetetään. Lakiehdotus voidaan lähettää perustuslakivaliokuntaan myös toisen valiokunnan toimesta. Eduskunnan 17. päivänä joulukuuta 1999 annetun työjärjestyksen 38 :n 2

98 14 momentin mukaan, jos valiokunnassa käsiteltävän lakiehdotuksen tai muun asian perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä, valiokunnan tulee pyytää asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalta. Eduskunnan puhemies on perustuslakivaliokunnan ohella keskeinen lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden valvoja. Valiokuntakäsittelyn jälkeen puhemies esittelee asian säätämisjärjestyksen osalta täysistunnolle perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon mukaisesti sekä valvoo, ovatko perustuslakivaliokunnan mahdolliset huomautukset otettu asianmukaisesti huomioon asian jatkokäsittelyssä. Perustuslain 42 :n mukaan puhemies ei saa kieltäytyä ottamasta asiaa käsittelyyn eikä tehtyä ehdotusta äänestykseen, ellei hän katso sen olevan vastoin perustuslakia, muuta lakia tai eduskunnan jo tekemää päätöstä. Mikäli puhemies kieltäytyy ottamasta asian käsittelyyn, eduskunta voi lähettää asian kieltäytymisen johdosta perustuslakivaliokuntaan, jonka tulee tällöin viipymättä ratkaista, onko puhemies menetellyt oikein. Perustuslain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan perustuslakivaliokunnan asiasta antamaa lausuntoa on asiaa edelleen käsiteltäessä noudatettava eli lausunto on puhemiestä ja koko eduskuntaa oikeudellisesti sitova (HE 1/1998). Perustuslaissa säädetyn tehtävänsä mukaisesti perustuslakivaliokunta antaa lausunnon lain säätämisjärjestyksestä. Muiden valiokuntien ja täysistunnon tulee asianmukaisesti huomioida perustuslakivaliokunnan lausunto. Vakiintuneesti on katsottu, että kysymys lain säätämisjärjestyksestä on oikeudellinen kysymys, josta ei äänestetä täysistunnossa. Kuntalaki Heinäkuussa 1995 kumoutuneessa kunnallislaissa (953/1976) oli määritelty vielä useita määräenemmistöä edellyttäviä päätöksiä. Kunnallislain 50 :n mukaan päätösten tekemiseen vaadittiin, että vähintään kaksi kolmannesta saapuvilla olevista valtuutetuista kannatti päätöstä, mikäli kyse oli talousarvioon liittyen uuden määrärahan myöntämisestä tai entisen korottamisesta, uuden viran perustamisesta taikka takaussitoumuksen ja muun vakuuden antamisesta. Määräenemmistövaatimuksen tarkoituksena oli korostaa huolellista harkintaa tehtäessä päätöksiä, joilla on laaja taloudellinen tai muu merkitys. Vaatimusta perusteltiin myös vähemmistön suojan tarpeellisuudella sellaisissa asioissa, joissa kunnan taloutta sidotaan tulevinakin vuosina. Kunnanjohtajan virkasuhteen päättämisestä ei kunnallislaissa ollut alun perin säännöksiä, vaan virkasuhteen päättyminen määräytyi kunnan virkasäännön mukaan. Kunnalliskomitean ehdotuksen pohjalta kunnallislakia muutettiin 1993 alusta lukien siten, että siihen lisättiin uusi säännös kunnanjohtajan erosta ja kurinpidollisesta rankaisemisesta sekä hänen irtisanomisestaan. Säännös teki mahdolliseksi kunnanjohtajan irtisanomisen, paitsi yksinkertaisella enemmistöllä virkasäännön mukaisia irtisanomisperusteita soveltaen, myös päätöksellä jota kannatti kaksi kolmannesta saapuvilla olleista valtuutetuista. Päätöksen perusteeksi ei edellytetty erityisiä syitä, vaan määräenemmistön katsottiin sellaisenaan riittävästi ilmaisevan irtisanomiseen johtaneen luottamuspulan. Vuonna 1995 voimaan tulleessa kuntalaissa (365/1995) on määräenemmistöllä tehtäviä päätöksiä huomattavasti vähennetty. Luottamuspulaan liittyvä kunnanjohtajan irtisanominen tai siirtäminen toisiin tehtäviin määräenemmistöpäätöksellä on kuitenkin nykyisessä laissa säilytetty (kuntalain 25 ). Kuntalain mukaan määräenemmistöedellytyksestä voidaan määrätä myös alemmalla normitasolla. Kuntalain 78 :n 4 momentin mukaan kuntayhtymän perussopimuksessa voidaan sopia, että sopimuksessa määrätyissä asioissa vaaditaan määräenemmistö. Vaikkei säännöksessä sitä mainitakaan, määräenemmistö voinee tulla kysymykseen vain kuntayhtymän päätösvaltaa käyttävässä toimielimessä eli yleensä yhtymävaltuustossa tai yhtymäkokouksessa. Määräenemmistömahdollisuus on katsottu tarpeelliseksi säilyttää kuntayhtymässä, vaikka siitä on peruskuntia koskevissa säännöksissä pääosin luovuttu. Määräenemmistövaatimuksel-

99 15 la voidaan turvata erilaisella osuudella yhtymässä mukana olevien kuntien vaikutusmahdollisuudet tärkeissä asioissa. Vaatimus voi koskea esimerkiksi merkittäviä investointeja. Kuntayhtymän perussopimus on kuntien välinen sopimus, jonka muuttaminen tapahtuu jäsenkuntien yhtäpitävillä valtuustojen päätöksillä (kuntalain 79 ). Kuntalain 79 :n 2 momentin mukaan niin sanotun pakollisen kuntayhtymän perussopimusta voidaan muuttaa, jos vähintään kaksi kolmannesta jäsenkunnista sitä kannattaa ja niiden asukasluku on vähintään puolet kaikkien jäsenkuntien yhteenlasketusta asukasluvusta. Jäsenkuntaa ei kuitenkaan voida ilman suostumustaan velvoittaa osallistumaan uusien vapaaehtoisten tehtävien hoitamiseen ja näistä aiheutuviin kustannuksiin. Kuntayhtymä voi siten säännöksen mukaan kahden kolmasosan jäsenkunnista tekemällä päätöksellä sisällyttää perussopimukseen uusia vapaaehtoisia tehtäviä, mutta perussopimuksessa on todettava, että yksittäinen jäsenkunta voi olla osallistumatta tällaisten tehtävien hoitamiseen ja niistä aiheutuviin kustannuksiin. Yhdistyslaki Vuonna 1989 voimaan tulleen yhdistyslain 27 (503/1989) säätelee yhdistyksen päätöksentekojärjestystä. Yhdistyksen säännöissä on mahdollista sopia poikkeavasta päätöksentekojärjestyksestä. Yhdistyslain 27 :n mukaan yhdistyksen päätökseksi tulee se mielipide, jota on kannattanut yli puolet äänestyksessä annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Jos kyseessä ovat vaalit, tasatilanteessa arpa ratkaisee. Yhdistyslain 27 :n 1 momentin mukaan kun kysymys on yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta, yhdistyksen purkamisesta tai yhdistyksen omaisuuden pääosan luovuttamisesta, edellytetään vähintään 3/4:n määräenemmistöä annetuista äänistä, jollei säännöissä ole toisin määrätty. Päätös sääntöjen muuttamisesta 17 :n 2 momentissa tai 19 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka siten, että enemmistövaalitapa korvataan suhteellisella vaalitavalla, on kuitenkin pätevä, jos päätöstä on kannattanut yli puolet äänestyksessä annetuista äänistä ja se muutoin on tehty siten kuin sääntöjen muuttamisesta on säädetty tai määrätty. 2.4 Nykytilan arviointi Säännöksen soveltamisen tulkintaongelma Määräenemmistösäännöksen tulkinta on tuottanut vaikeuksia jo ensimmäisestä kirkolliskokouksesta lähtien. Ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1876 ja toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1886 tulkittiin eri tavoin kysymystä siitä, tarvittiinko määräenemmistösäännöstä jo päätöksenteon siinä vaiheessa, kun oli kysymys kirkkolain muutosehdotuksen lähettämisestä komitean valmisteltavaksi. Ensimmäisessä kokouksessa määräenemmistösäännöstä koskevaa lainkohtaa tulkittiin puheenjohtajan toimesta niin, että jo lakiehdotuksen lähettäminen valmisteluun vaatii määräenemmistöä. Jälkimmäisessä kokouksessa päätettiin muutosehdotuksen lähettämisen valmisteltavaksi onnistuvan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tuolloinen tulkintaepäselvyys poistettiin kirkkolain muutoksella vuonna Vuoden 1971 ylimääräinen kirkolliskokous lisäsi määräenemmistöä vaativien asioiden piiriin kysymykset kirkon uskoa ja oppia koskevista tai niihin pohjautuvista periaatteellisista kannanotoista, sekä ryhtymisestä toimenpiteisiin niiden johdosta. Kirkolliskokouskäytännössä ei kuitenkaan ole muodostunut johdonmukaista linjaa sen suhteen, milloin käsiteltävän asian on katsottu kuuluneen kyseisen säännöksen soveltamisalan piiriin. Vuonna 1976 kirkolliskokous otti yksinkertaisella enemmistöllä sen kannan, että pappisviran avaaminen naisille oli kirkon uskon ja opin pohjalta periaatteessa mahdollista. Vuonna 1977 kirkolliskokous puolestaan sovelsi määräenemmistösäännöstä ottaessaan kielteisen kannan Leuenbergin konkordiaan. Kummassakin tapauksessa voidaan katsoa olleen kyse uskoa ja oppia koskevasta kannanmäärittelystä, joka ei kuiten-

100 16 kaan edellyttänyt käytännön toimia. Tuolloin katsottiin rajanvedon taustalla olevan kysymys siitä, että kirkolliskokous saattoi käsitellä kirkon uskoa ja oppia koskevia periaatteellisia kysymyksiä ilman määräenemmistöä, mutta tällöin kirkolliskokous vain ilmaisi, mitä se itse kirkon uskon ja opin pohjalta ajatteli. Jos kirkolliskokous sen sijaan halusi ratkaista, mikä oli kirkon sitova kanta johonkin uskoa ja oppia koskevaan asiaan, oli sovellettava määräenemmistöä. Vuonna 1985 kirkolliskokous päätti vastauksesta Kaste, ehtoollinen ja kirkon virka - asiakirjaan (BEM) yksinkertaisella enemmistöllä. Perustevaliokunnan asiaa koskevassa mietinnössä todetaan, että vastausta ei ollut tarkoitettu kirkkoa sitovaksi opilliseksi kannanotoksi, vaan erääksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon puheenvuoroksi kirkkojen välisen vuosikymmeniä kestäneen keskustelun tietyssä vaiheessa. Asiaa käsiteltäessä perustevaliokunnan puheenjohtaja totesi lisäksi, että määräenemmistöä ei tarvittu, koska kirkon antamasta vastauksesta ei välittömästi johdu kirkkomme käytäntöä koskevia johtopäätöksiä. Kysymystä tulkittiin siis siten, että uskoa ja oppia koskeva kannanotto vaatisi määräenemmistön, mikäli kannanotto johtaisi myös lainkohdan lopussa mainittuihin käytännön seuraamuksiin. Käsiteltäessä Porvoon julistusta vuonna 1995 kirkolliskokouksen puheenjohtaja esitti omana kantanaan, että jos kirkolliskokouksessa tehdään päätös, joka selvästi pohjautuu kirkon uskoon ja oppiin, niin asia on käsiteltävä ja ratkaistava määräenemmistöllä. Kirkolliskokous yhtyi yksimielisesti puheenjohtajan tulkintaan menettelytavasta ja hyväksyi Porvoon julistuksen määräenemmistöllä. Toisaalta voidaan todeta, että Porvoon julistuksen hyväksyminen on johtanut myös käytännön seuraamuksiin muun muassa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksiin tavalla, joissa tunnustetaan sopimuksen tuoma vastavuoroinen jäsenyys. Marraskuussa 2010 kirkolliskokous käsitteli piispainkokouksen selvitystä Parisuhdelain seuraukset kirkossa. Selvitys sisälsi myös piispainkokouksen laatiman pastoraalisen ohjeen siitä, miten parisuhteensa rekisteröineet tulisi kohdata. Selvityksessä todettiin, että pastoraalisen ohjeiden antaminen kuuluu joko piispainkokouksen toimivaltaan kirkkolain 21 luvun 2 :n 1 kohdan nojalla tai piispalle kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 :n 2 momentin 2 kohdan nojalla. Ohjeistuksen tuli kuitenkin olla sopusoinnussa sekä kirkon tunnustuksen että kirkolliskokouksen kannan kanssa. Ongelmaksi kirkolliskokouksessa nousi sekä se, miten selvitystä tulisi käsitellä, että se, tulisiko tehtävä päätösehdotus käsitellä määräenemmistöllä. Asiaa valmistellut kirkolliskokouksen perustevaliokunta katsoi, että koska sen enempää piispainkokouksen esityksessä kuin valiokuntamietinnössäkään ei poiketa kirkon opetuksesta, valiokunnan esittämä ponsi voitaisiin hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Perustevaliokunta esitti, että kirkolliskokous antaa piispainkokouksen tehtäväksi laatia mietinnön perustelujen mukaisen pastoraalisen toimintaohjeen. Opetuksen tai opin muuttaminen nähtiin siten kriteerinä määräenemmistösäännöksen soveltamisessa. Päätös määräenemmistösäännöksen soveltamisesta Kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä tai kirkolliskokouksen työjärjestyksessä ei tällä hetkellä ole säännöstä siitä, miten päätös asian käsittelyjärjestyksestä tehdään eli siitä, vaatiiko päätös määräenemmistön vai voidaanko se päättää yksinkertaisella enemmistöllä. Kirkolliskokouksen työjärjestyksessä ei myöskään ole varsinaisesti kuvattu puheenjohtajan tehtäviä, mutta työjärjestyksen säännöksissä kuitenkin on määräyksiä siitä, miten puheenjohtaja voi ohjata asian käsittelyä täysistunnossa. Puheenjohtajan tehtävä on sekä johtaa puhetta täysistunnossa että huolehtia kokouksen järjestyksenpidosta. Puheenjohtajan tehtäviin on katsottu kuuluvan myös huolehtiminen siitä, että asiat täysistunnossa käsitellään säännösten mukaan. Marraskuussa 2010 käsiteltäessä piispainkokouksen selvitystä Parisuhdelain seuraukset kirkossa kirkolliskokouksen läsnäolo-oikeutettu asiantuntija totesi, että niistä

101 17 asioista, joista on päätettävä määräenemmistöllä, on säädetty kirkkolaissa. Sen sijaan ei ole säädetty siitä, että määräenemmistön käyttämisestä voitaisiin äänestää. Siten täysistunto ei voi äänestää siitä, onko lakia noudatettava vai ei. Päätöksenteko määräenemmistösäännöksen noudattamisesta kuului asiassa puheenjohtajalle. Puheenjohtajan yksinomaista päätäntävaltaa voidaan pitää ongelmallisena tilanteissa, joissa on kyseenalaista, tuleeko asia käsitellä määräenemmistöllä. Toisaalta voidaan ajatella, että yksinomainen päätäntävalta antaa puheenjohtajalle liiaksi valtaa ohjata kirkolliskokouksen päätöksentekoa. Merkittävämpää kuitenkin on, että se antaa myös erityisen painavan vastuun puheenjohtajalle lain noudattamisen suhteen. Kirkolliskokouksen työjärjestyksen 6 :n mukaan puhemiesneuvosto toimii tarvittaessa myös puheenjohtajan neuvottelukuntana. Siten puheenjohtajalla on mahdollisuus keskustella puhemiesneuvoston kanssa päätöksentekomenettelystä. Käsiteltäessä perustevaliokunnan päätösehdotusta edellä mainitusta piispainkokouksen selvityksestä puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Mäkinen nimenomaisesti totesi, että äänestysmenettelyä oli käsitelty puhemiesneuvostossa. Puhemiesneuvosto ei ollut yksimielinen asiassa, mutta puhemiesneuvoston enemmistö oli sillä kannalla, että asia voidaan käsitellä yksinkertaista enemmistöä vaativassa käsittelyjärjestyksessä. Puhemiesneuvoston kanta nojasi perustevaliokunnan kantaan. Siten puheenjohtajan totesi, että asia käsitellään yhden käsittelyn asiana. Voidaan katsoa, että puheenjohtajan päätös tukeutui sekä perustevaliokunnan että puhemiesneuvoston enemmistön kantaan asiassa. Käsittelyjärjestyksen valinnassa puheenjohtaja ei kuitenkaan ole aina itse tehnyt lopullista päätöstä. Kirkolliskokouksen käsitellessä Porvoon sopimuksen hyväksymistä vuonna 1995, puheenjohtaja kylläkin selkeästi ilmoitti kantansa käsittelyjärjestyksestä, mutta hyväksytti sen myös täysistunnon jäsenillä. Kirkollisen lainsäädännön hidaste Nykyisen kolmen neljäsosan määräenemmistövaatimuksen voidaan katsoa joissakin tilanteissa johtaneen siihen, että välttämättömienkin kirkollisen lainsäädännön muutosten läpivieminen kirkolliskokouksessa on monesti hidasta ja työlästä, vaikka säädösehdotuksiin ei sisältyisi kirkon uskon ja opin kannalta olennaisia elementtejä. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta voidaan esiin nostaa ainakin kaksi lainsäädäntöhanketta, joissa määräenemmistövaatimuksen on katsottava hidastaneen säädösmuutoksia. Toisessa esityksessä oli kyse uuden kielilain säännösten implementoinnista kirkkolainsäädäntöön ja toisessa virkamiesoikeudellisten säännösten ajantasaistamisesta. Näistä ensimmäisessä ei ollut kyse kirkon uskoon ja oppiin liittyvistä kysymyksistä, vaan kyse oli kirkon jäsenten perustuslakiin pohjautuvan kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Jälkimmäisessä tapauksessa säännösten taustalta esiin nousivat sen sijaan kirkon uskoon ja oppiin liittyvät seikat. Uuden kielilain omaksuminen kirkkolainsäädäntöön Kirkkohallitus teki vuonna 2003 esityksen 13/2003, jossa ehdotettiin tarkistettavaksi kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kielisäännöksiä uuden kielilain (423/2003) ja saamen kielilain säätämisen johdosta. Uusi kielilaki oli tulossa voimaan vuoden 2004 alusta lukien ja voimassa olleissa säännöksissä viitattiin vanhaan vuoden 1922 kielilakiin. Lisäksi esitettiin vähäisiä lainsäädäntöteknisiä tarkistuksia kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien viranhaltijoiden virkasääntöön. Kirkkolakia ehdotettiin tarkistettavaksi seurakuntayhtymän kielen määrittelyn osalta samalla tavalla kuin kuntayhtymän kielestä säädettiin uudessa kielilaissa. Siten yksikin vähemmistökielinen seurakunta muuttaisi seurakuntayhtymän kaksikieliseksi. Seurakunnan kielen osalta voimassa olleisiin säännöksiin ei esitetty muutoksia muutoin kuin saamelaisten kotiseutualueella sijainneiden seurakuntien osalta. Lisäksi lakiin esitettiin lisättäväksi uusi säännös kirkon ja

102 18 hiippakunnan viranomaisten kielestä. Muutoin kirkollishallinnossa noudatettaisiin soveltuvin osin uuden kielilain hallintoa ohjaavia säännöksiä. Kirkkojärjestystä esitettiin puolestaan muutettavaksi siten, että sitä täydennettäisiin eräillä koko kirkollishallintoa koskevilla kielitaitoa edistävillä säännöksillä. Ne vastasivat julkishallinnon henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain säännöksiä. Hallintovaliokunta kiinnitti lausunnossaan 1/2003 huomiota esitykseen seurakuntayhtymän kielen määräytymisestä. Se piti kirkkohallituksen esitystä tältä osin epätarkoituksenmukaisena, koska katsoi, ettei valtion tai kuntien hallinnossa ollut vastaavaa järjestelmää kuin kirkossa Porvoon hiippakunnan osalta. Siten ruotsinkielisten asema oli jo järjestetty riittävällä tavalla. Seurakuntayhtymän, jossa olisi vain yksi ruotsinkielinen seurakunta, määrääminen kaksikieliseksi ei parantaisi ruotsinkielisten asemaa, koska heitä koskeva tiedottaminen ja toisaalta ruotsinkielisen seurakunnan viralliset asiakirjat jo automaattisesti tehdään ruotsinkielellä. Seurakuntayhtymän kielen määräytyminen tulisi enemmänkin sitoa kunnan yksitai kaksikielisyyteen. Lisäksi hallintovaliokunta muun muassa katsoi, ettei ole kielilain tarkoituksen eikä hallinnon tarkoituksenmukaisen toteuttamisen kannalta järkevää säätää hiippakunnan viranomaisia kaksikielisiksi sillä perusteella, että hiippakuntaan kuuluisi vain yksi kaksikielinen seurakunta. Lakivaliokunta puolusti mietinnössään 10/2003 kirkkohallituksen esitystä ja katsoi, että uudessa kielilaissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisten väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Siten se piti tärkeänä, että myös kirkollishallinnossa pyritään mahdollisimman pitkälle turvaamaan kielelliset oikeudet. Seurakuntayhtymän kielen määräytymisen osalta lakivaliokunta viittasi hallintovaliokunnan lausuntoon ja totesi, että sen mukainen järjestely turvaisi omakielisen palvelun vain seurakunnan toiminnan osalta. Yhtymän viranomaiset tekevät ratkaisuja, jotka vaikuttavat jokaiseen yhtymän seurakuntaan ja myös suoraan niiden jäseniin, kuten esimerkiksi kirkollisveroprosentista päättäminen. Siten se katsoi, että myös kielelliseen vähemmistöön kuuluvien seurakuntien jäsenten mahdollisuus ottaa osaa ja valvoa seurakuntayhtymän viranomaisten toimintaa oli turvattava. Tästä syystä lakivaliokunta yhtyi tältä osin kirkkohallituksen esitykseen. Myös hiippakunnan kielen määräytymisen osalta lakivaliokunta yhtyi esitykseen kuitenkin siten, että se ehdotti säännöstä, joka mahdollisti kaksikielisen tuomiokapitulin toimimisen seurakunnan kielellä, kun se hoiti yksikielisen seurakunnan henkilöstöhallintoon liittyviä asioita. Käsiteltäessä mietintöä kirkolliskokouksen täysistunnossa keskustelu koski pääasiallisesti seurakuntayhtymän kielen määräytymisen perusteita. Kirkkolainsäädäntöä koskeva muutosesitys raukesi mietinnön toisessa käsittelyssä marraskuussa 2003 äänin 64 22, poissa oli 24. Esityksen hyväksyminen olisi edellyttänyt 65 jaa-ääntä. Kirkolliskokousvaalien jälkeen keväällä 2004 kirkkohallitus teki uuden esityksen 1/2004 kirkolliskokoukselle kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kielisäännösten sekä kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin viranhaltijoiden virkasäännön tarkistamisesta. Uusi kielilainsäädäntö oli astunut voimaan vuoden alusta. Esityksen säädösmuutokset vastasivat aiempaa esitystä, kuitenkin siten, että niissä oli otettu edellisen lakivaliokunnan korjausehdotukset huomioon. Myös esityksen perustelut vastasivat aiempia perusteluja. Uusi hallintovaliokunta pysyi lausunnossaan 1/2004 aiemman hallintovaliokunnan linjoilla ja piti esitystä edelleen epätarkoituksenmukaisena niin seurakuntayhtymän kuin hiippakunnan viranomaisten kielen määräytymisen osalta. Lakivaliokunnan esitystä koskevassa mietinnössä 4/2004 avattiin kielilain uudistuksen tavoitteita aiempaa mietintöä laajemmin. Myös se pysyi aiemman lakivaliokunnan linjauksissa ja yhtyi kirkkohallituksen esitykseen. Seurakuntayhtymän kielen määräytymisen osalta valiokunta nosti uutena seikkana esille kirkollishallinnossa vähemmälle huomiolle jääneen valtioneuvoksen päätöksen virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina (VNp 1364/1992), jossa

103 19 oli säädetty seurakuntayhtymien kielellisestä jaotuksesta sikäli kuin kirkkolain säännöksistä ei muuta johtunut. Päätöksen mukaan seurakuntayhtymä, jossa oli sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen seurakunta tai kaksikielinen seurakunta, oli kaksikielinen. Tämä päätös ja tuolloin voimassa ollut kirkkolain 3 luvun 5 :n 3 momentti merkitsivät siten sitä, ettei kirkkohallituksen esitys muuttanut vanhan kielilain aikana vallinnutta seurakuntayhtymien kielellistä jaotusta vaikka näin oli ajateltu. Kirkolliskokouksen täysistunto hyväksyi kirkkohallituksen uuden esityksen lakivaliokunnan mietinnön toisessa käsittelyssä marraskuussa 2004 äänin 94 7, 2 tyhjää, poissa 6. Säädösmuutokset tulivat voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006 eli 2 vuotta ja 8 kuukautta uuden kielilain voimaantulon jälkeen. Viranhaltijoita koskevien säännösten ajantasaistaminen Kirkkohallitus teki lokakuussa 2006 vuonna 2004 asetetun työryhmän valmistelusta esityksen 2/2006, joka koski kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista. Esityksessä ehdotettiin kirkon viranhaltijoita koskevien säännösten uudistamista ja se oli laadittu ottaen huomioon perustuslain säännökset sekä muu virkamieslainsäädännön kehitys. Kirkkolakiin esitettiin säännöksiä viranhaltijoiden oikeusasemaa koskevista asioista, joista säädettiin kirkkojärjestyksessä tai määrättiin virkasäännöllä, vaikka ne edellyttivät lain tasoista sääntelyä. Kirkkolakiin ehdotettiin myös sellaisia viranhaltijoita koskevia uusia säännöksiä, jotka ovat tarpeen muun työelämän lainsäädännön kehittymisen vuoksi. Kirkkojärjestyksessä säädettäisiin virkoja koskevista yleisistä asioista, jotka eivät edellytä lain tasoista säätämistä. Lisäksi säännös virkasääntöjen antamisesta ehdotettiin kumottavaksi. Ehdotuksen esikuvana oli pitkälti marraskuussa 2003 voimaan tullut laki kunnallisesta viranhaltijasta. Kirkolliskokouskäsittelyssä ehdotettu kirkkolain 6 luvun 19, jossa ehdotettiin säädettäväksi syrjintäkiellosta, nousi sekä lähetekeskustelussa että valiokuntien käsittelyssä etusijalle. Perustevaliokunta totesi lausunnossaan 2/2007, että kirkon virkamiesoikeudelliset säännökset ovat kirkon opin ja perinteen tulkintaa ja siksi säädöksiä uudistettaessa on huolehdittava siitä, että ne perustuvat kirkon järjestysmuotoon. Kun mallia on haettu yleisestä virkamies- ja työlainsäädännöstä, säännösten sisältö ei ole eräin osin kirkkoa tyydyttävä. Ristiriitaisesti lausunnossa kuitenkin todetaan, että asiasta mietinnön antavan lakivaliokunnan tulisi selvittää, voitaisiinko kirkkolakia kehittää väljemmäksi puitelaiksi ja hoitaa kirkkolain yhteys muuhun lainsäädäntöön säädösten siirtämisen sijasta viittaamalla sovellettaviin lakeihin. Lausunnon mukaan eräät perusoikeuksia koskevat lainkohdat vaikuttavat kirkon kannalta ongelmallisilta. Viitaten perutuslain 6 ja 11 :ään perustevaliokunta totesi, että perustuslain syrjintäkielto sallii kirkon omalle lainsäädännölle riittävän liikkumavaran. Erityisesti lausunnossa nostetaan esille ehdotettu kirkkolain 6 luvun 19, jossa säädettäisiin syrjintäkiellosta. Perustevaliokunta katsoi, että lakivaliokunnan tulisi selvittää ehdotetun säännöksen johdonmukaisuus sekä harkita, olisiko syytä yksityiskohtaisen kieltoluettelon sijasta tyytyä kirjoittamaan vain viittaukset sovellettaviksi tuleviin lakeihin. Lakivaliokunnan tehtävänä oli varmistaa, ettei säännöksellä tosiasiallisesti ratkaistaisi kirkon kantaa parisuhteensa rekisteröineeseen työntekijään jo ennen kuin kirkko on tehnyt asiassa oman päätöksensä. Lausuntoon liittyneessä eriävässä mielipiteessä otettiin myös kantaa syrjintäkieltoon. Lakivaliokunnan mietinnössä 4/2007 pohdittiin oman virkamiesoikeudellisen sääntelyn tarvetta. Lakivaliokunnan mielestä kirkon järjestysmuodon huomioon ottaminen viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevassa sääntelyssä edellyttää omaa virkamiesoikeudellista lainsäädäntöä, koska, kuten perustevaliokunta lausunnossaan toteaa, muu virkamiesoikeudellinen lainsäädäntö on tunnustuksellisesti neutraalia eikä ota kirkon erityispiirteitä huomioon. Siten valiokunta piti esityksen linjausta omien virkamiesoikeudellisten säännösten säätämisestä perusteltuna. Mietinnössä otetaan kantaa myös

104 20 palvelussuhteen muotoon sekä esitettyyn syrjintäkieltoa koskevaan säännökseen. Mietinnössä avataan perustuslain 6 :ssä olevaa syrjintäkiellon käsitettä samoin kuin Suomea sitovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan syrjintäkieltoa. Mietinnössä tuodaan esille myös, että työsopimussuhteissa myös kirkon on sovellettava työsopimuslaissa (55/2001) säädettyä syrjintäkieltoa. Lakivaliokunta kuitenkin muutti ehdotettua 6 luvun 19 :ää siten, että säännöksestä poistettiin kiellettyjen syrjintäperusteiden luettelo ja säännöksessä viitattaisiin kirkkoa jo muutenkin sitovaan yhdenvertaisuuslakiin (21/2004). Lisäksi lakivaliokunta yhtyi perustevaliokunnan kantaan lehtoreita koskevan sääntelyn osalta ja teki muutoin esitykseen laintarkastustoimikunnan lausunnossaan esille nostamia lähinnä teknisluonteisia tarkistuksia. Myös lakivaliokunnan mietintöön liittyi eriävä mielipide, jossa katsottiin esityksen syrjintäkiellosta sitovan kirkon kädet suhtautumisessa rekisteröityihin parisuhteisiin. Mietinnön täysistuntokäsittelyssä käytiin edelleen keskustelua ehdotetun kirkkolain 6 luvun 19 :n sisällöstä ja tarpeesta. Kirkkohallituksen esitys raukesi lakivaliokunnan mietinnön toisessa käsittelyssä marraskuussa 2007 äänin 66 39, 1 tyhjä ja 3 poissa. Esityksen hyväksyminen olisi edellyttänyt 79 jaa-ääntä. Kevään 2008 kirkolliskokousvaalien jälkeen kirkkohallitus teki uuden esityksen kirkkolainsäädännön virkamiesoikeudellisten säännösten uudistamiseksi syyskuussa Kuten kielisäännöstenkin kohdalla kirkkohallituksen esitys vastasi aiempaa esitystä siten, että siinä oli otettu huomioon aiemmassa kirkolliskokouskäsittelyssä tehdyt huomautukset säännösten sisältöön. Poikkeuksena aiemmasta esityksestä kuitenkin oli, että ehdotus ei sisältänyt syrjintäkieltoa koskevaa pykälää. Kun esitys ei sisältänyt syrjintäkieltoa koskevaa säännöstä, perustevaliokunta otti säännöksen puuttumiseen kantaa lausunnossaan 2/2009. Lausunnossa todetaan, että keskustelu kirkon oman lainsäädännön suhteesta yleisen lainsäädännön yhdenvertaisuutta ja syrjinnänkieltoa koskeviin säädöksiin on jatkunut edellisen kirkolliskokouskäsittelyn jälkeen ja asian merkitystä on arvioitu uudelleen. Syrjintäkiellosta säätäminen kirkkolaissa osoittaisi, että kirkko ei hyväksy syrjintää. Toiseksi säännös turvaisi kirkon oikeuden päättää omista asioistaan myös silloin, kun kirkon opin ja tunnustuksen vuoksi on perusteltua poiketa yleisistä tasa-arvoa koskevista säädöksistä. Tähän seikkaan on kiinnitettävä huomiota säännöstä kirjoitettaessa. Kolmanneksi kirkon työntekijät ovat nyt eriarvoisessa asemassa, sillä virkasuhteisten suoja on olennaisesti heikompi kuin työsopimussuhteisten, joita koskee työsopimuslain syrjintäkielto. Perustevaliokunnan arvion mukaan on perusteltua sisällyttää uudistukseen syrjinnän kieltävä säännös. Lausunnossa pohditaan lisäksi muun muassa työntekijältä vaadittavaa kirkon jäsenyyttä sekä lehtorin virkaa koskevien säännösten poistamista kirkkolainsäädännöstä. Valiokunta katsoi kuitenkin kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten uudistamisen olevan merkittävä lainsäädäntöhanke, joka saattaa kirkon säännökset perustuslain edellyttämälle säädöstasolle, selkeyttää kirkon henkilöstöhallintoa ja parantaa kirkon viranhaltijoiden oikeusturvaa. Lakivaliokunta totesi mietinnössään 2/2009, että koska syrjintäkielto on jo voimassa yleisen lainsäädännön nojalla, syrjintäkiellon sisällyttämisellä kirkkolakiin ei säädettäisi työnantajalle eikä henkilöstölle uusia oikeuksia tai velvollisuuksia, eikä säännöksen puuttuminen kirkkolaista tarkoita sitä, että syrjintä olisi kirkossa sallittua. Kirkkolakiin sisällytettävällä syrjintäkiellolla olisi kuitenkin suuri periaatteellinen merkitys, koska se osoittaisi kirkon tukevan perusoikeuksien toteutumista ja vastustavansa syrjintää. Samalla kirkko viestittäisi kunnioittavansa viranhaltijoittensa mielipiteitä ja vakaumusta. Syrjintäkiellon säätäminen olisi sopusoinnussa monien kirkon tärkeänä pitämien konkreettisten tavoitteiden kanssa, joita ovat esimerkiksi vammaisten ja maahanmuuttajien tasavertaisen kohtelun edistäminen ja ikäsyrjinnän vastustaminen. Syrjintäkielto korostaisi myös niiden viranhaltijoiden oikeutta vakaumuksen- ja mielipiteenvapau-

105 21 teen, joilla on kirkon enemmistön kannasta poikkeavia teologisia näkemyksiä. Syrjintäkiellon säätäminen olisi siis viesti myös siitä, että kirkossa on tilaa erilaisille teologisille käsityksille. Siten valiokunta edellytti, että kirkkolakiin tulee viipymättä sisällyttää syrjintäkieltoa koskeva säännös, mutta asian tärkeyden ja monitahoisuuden vuoksi se on syytä valmistella erikseen. Kirkkolakiin otettavaan syrjintäkieltoon saattaa sisältyä kirkon oppiin ja tunnustukseen liittyviä seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon syrjintäkieltoa koskevan säännöksen ja sen perustelujen laadinnassa. Siten lakivaliokunta yhtyi kirkkohallituksen esitykseen, ettei syrjintäkieltoa koskevaa säännöstä oteta kirkkolakiin tässä vaiheessa. Täysistuntokäsittelyssä syrjintäkieltoa koskevan säännöksen puuttuminen puhutti edelleen. Esitys tuli kuitenkin hyväksyttyä lakivaliokunnan tekemin korjauksin mietinnön toisessa käsittelyssä 5 päivänä marraskuuta 2009 äänin Hallituksen esitys kirkkolain muuttamiseksi kirkolliskokouksen päättämällä tavalla on annettu eduskunnalle toukokuussa 2012 eli yli kahdeksan vuotta lainsäädäntöhankkeen aloittamisesta. 3 Määräenemmistösäännöksen teologinen pohja Teologisesti määräenemmistövaatimus pohjautuu käsitykseemme kirkosta. Jakamattoman kirkon ajoilta periytyvässä apostolisessa uskontunnustuksessa ilmaistaan kirkon usko pyhään yhteiseen seurakuntaan [tai kirkkoon, lat. Ecclesia], pyhien yhteyteen. Nikean uskontunnustuksessa kirkkoa kuvaavat määreet yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Augsburgin tunnustuksen (CA VII) mukaan yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Sen todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan kirkon ykseydelle ei CA:n mukaan ole välttämätöntä, että inhimilliset traditiot ja ihmisten säätämät jumalanpalvelusmenot tai seremoniat olisivat kaikkialla samanlaiset. Isossa Katekismuksessa uskontunnustuksen kirkkoa koskevaa uskonkohtaa selitetään seuraavasti: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se, mitä sakramenteista on saarnattava, sekä sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan kaikki virat. (3. uskonkohta, 51-54). Schmalkaldenin opinkohdissa kirkon ykseys liittyy siihen, että kaikki kristityt ovat Kristuksen alaisia: Siksi ei kirkkoa voi ikinä paremmin hallita ja varjella kuin siten, että me kaikki elämme yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisina ja että kaikki piispat virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa. (AS II osa, 4. opinkohta, 9). Vanhan kirkon uskontunnustusten ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan kirkko on siis olemukseltaan yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Evankeliumin julistus ja sakramentit ovat sen olemassaolon perusta. Ne ovat kirkon olemuksellisia merkkejä, jotka tekevät sen kirkoksi. Niiden lisäksi Iso Katekismus korostaa kristittyjen yhteyttä ja rakkautta. Kirkon ykseyden edellytys on yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Ykseyden varjeleminen on erityisesti piispojen ja kirkon viran tehtävä.

106 22 Kirkollisen ykseyden kaksi tasoa Edellä todetun perusteella voidaan hahmottaa kaksi kirkollisen ykseyden ja yhteyden tasoa. Ensinnäkin kirkko on yksi, apostolinen ja ikuisesti pysyvä pitäytyessään apostoliseen opetukseen (ks. myös Ap. t. 2:42). Jotta kirkko pysyisi kirkkona uskontunnustusten tarkoittamassa merkityksessä, sen tulee säilyttää historiallinen yhteys apostolien opetukseen ja Kristuksen apostoleille antamaan lähetystehtävään (Matt. 28:19-20). Yhtä tärkeää on säilyttää kuoleman rajat ylittävä yhteys edesmenneiden pyhien riemuitsevaan seurakuntaan. Liittymällä isien ja äitien uskoon kirkko voi tunnistaa ja tunnustaa itsensä osaksi apostolista jatkumoa. Samanaikaisesti kirkon täytyy julistaa ja tulkita apostolista evankeliumia kussakin ajassa eläville ihmisille. Siten kirkon apostolisen perustan ja apostolisen tehtävän välillä vallitsee sekä yhteys että jännite. Evankeliumi täytyy julistaa uskollisesti ja muuttumattomasti, mutta kuhunkin aikaan ja kulttuuriin sovittaen. Tämä ykseyden taso on aikakausien halki kulkeva ja ajan ylittävä. Toinen kirkollisen ykseyden taso on kristittyjen yhteys toinen toisiinsa. Jeesuksen antaman uuden käskyn mukaan kristityt tunnistetaan hänen oppilaikseen keskinäisestä rakkaudesta (Joh. 13:34-35). Ison Katekismuksen mukaan kirkon tulisi olla yksimielinen rakkaudessa. Pyhien yhteys merkitsee sekä kristittyjen yhteyttä pyhiin asioihin että toinen toisiinsa pyhinä ihmisinä. Niinpä kristittyjen tehtävä on kantaa toinen toistensa taakkoja. Nikean uskontunnuksen sana yhteinen viittaa myös kirkon katolisuuteen. Kirkko ylittää siten olemukseltaan kieli-, kansalaisuus- ja muut ihmisryhmien väliset rajat. Pyhä ehtoollinen on tämän yhteyden konkreettinen merkki. Vaikka rakkaus ja yhteys eivät aina toteudu täydellisinä, kirkon olemuksesta seuraa vakava velvoite pyrkiä niihin. Tämä ykseyden taso toteutuu samassa ajassa eri kristittyjen välillä. Määräenemmistöedellytys kirkon ykseyden turvaajana Kirkkolain määräenemmistösäädösten tehtävä on varjella kirkon ykseyttä edellä mainitulla kahdella tasolla. Yhtäältä määräenemmistövaatimus varjelee sitä, että apostolinen usko säilyy kirkon tunnustusperustana ja että sitä tulkitaan kirkossa lähtökohdille uskollisesti. Toisaalta määräenemmistösäädökset edellyttävät kirkollisilta uudistuksilta laajaa yksimielisyyttä. Ne varjelevat yhteyttä pakottaessaan kirkon käymään laajaa keskustelua päätösten perusteista ja etsimään ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman monien hyväksyttävissä. Kahdesta edellä mainitusta kirkollisen ykseyden ulottuvuudesta ei voi suoraan johtaa määräenemmistön suuruutta. Yhtäältä tiukka määräenemmistö suojelee ykseyttä tehokkaasti. Toisaalta äärimmäisen tiukka määräenemmistövaatimus voi johtaa ryhmittymien irtautumiseen kirkosta ja toimia yhteyden vastaisesti. Kirkon jatkuvuuden ja apostolisen uskon varjelemisen näkökulmasta on perusteltua, että määräenemmistövaatimus on suhteellisen tiukka. Sen tarkoituksena on estää apostolisesta opista poikkeavat uudistukset. Määräenemmistö ei silti yksinään takaa kirkon uskollisuutta apostoliselle evankeliumille eikä kirkon ykseyden säilymistä. Määräenemmistö on yksi kirkon apostolisuutta ja ykseyttä varjeleva rakenne, ei niiden absoluuttinen tae. Muita vastaavia rakenteita ovat ainakin kirkon erityisen viran harjoittama kaitsenta ja yhteiselle pappeudelle kuuluva opetuksen arviointi. Nämä molemmat toteutuvat kirkkoherran- ja piispanviran, seurakuntien luottamuselinten, tuomiokapitulilaitoksen ja kirkolliskokouksen kautta. Eri yhteyksissä kirkko lisäksi edellyttää jäseniltään ja virkaan vihittäviltä julkista kirkon uskon tunnustamista. Nämä rakenteet ovat kirkon apostolisuuden merkkejä. Ne kuitenkin toimivat vain sikäli kuin ne toteuttavat tehtävänsä ja säilyttävät kirkon apostolisen uskon. Luterilaisen käsityksen mukaan edellä mainitut rakenteet ovat alisteisia Jumalan sanalle. Määräenemmistövaatimus on suh-

107 23 teessa muihin apostolisuutta suojeleviin rakenteisiin erityisasemassa sen vuoksi, että se suojelee myös niitä muuttamiselta. Määräenemmistön kokoa punnittaessa on otettava huomioon kirkon ykseyttä varjelevien rakenteiden kokonaisuus ja määräenemmistövaatimuksen suhde niihin. Kirkkomme nykyinen järjestysmuoto perustuu episkopaalisen ja synodaalisen hallintoperiaatteen, kirkon erityisen viran ja maallikkouden rinnakkaisuudelle. Augsburgin tunnustuksen mukaan (CA V, CA XIV) evankeliumin opettaminen ja sakramenttien toimittaminen on uskottu kirkon erityiselle viralle. Piispojen tehtävä on hylätä evankeliumin kanssa ristiriidassa olevat opit (CA XXVIII, 21). Kirkon erityiselle viralle kuuluu siten myös uskonpuhdistuksen kirkoissa vastuu apostolisen uskon varjelemisesta ja opettamisesta. Erityisesti tämä tehtävä on uskottu piispan viralle (Porvoon yhteinen julkilausuma, 41 43). Kirkon erityisen viran mahdollisuus vaikuttaa uskoa ja oppia koskevaan päätöksentekoon on toteutettu eri kirkoissa eri tavoin. Sisarkirkoissamme erityisen viran tehtävä varjella apostolista oppia on konkreettisesti liitetty määräenemmistöön. Määräenemmistön suhde kirkon virkarakenteeseen onkin noussut esille ekumeenisissa dialogeissa. Diakonaattiuudistuksen valmistelun yhteydessä katsottiin, että papiston edustus kirkon toimielimissä liittyy sanan ja sakramenttien viran erityisluonteeseen. Nykyisen 3/4 määräenemmistövaatimuksen voidaan katsoa turvaavan viran mahdollisuuden toimia apostolisuuden ja ykseyden vaalijana. Mikäli määräenemmistö tai virkaan vihittyjen edustus kirkolliskokouksessa muuttuu, on viralle uskottu, kirkon tunnustuksesta seuraava velvollisuus turvattava. Tämä voi toteutua myös perustamalla tehtävää varten uusia toimielimiä. Uudistuksessa joudutaan myös arvioimaan, mikä tulisi olla kirkon eri virkaryhmien edustus uskoa ja oppia koskevissa päätöksissä. Piispoilla on erityistehtävä kirkon ykseyden ja apostolisuuden turvaajina. Kirkossamme on kuitenkin perinteisesti katsottu, että luterilaisen tunnustuksen nojalla tämä tehtävä kuuluu koko kirkon erityiselle viralle. Määräenemmistön vaativat asiat Teologisesti määräenemmistövaatimus nousee tarpeesta vaalia kirkon apostolisuutta ja kirkon ykseyttä. Luterilaisen käsityksen mukaan kirkko ei ole näkyvästä todellisuudesta irrallinen hengellisestä olemuksestaan huolimatta. Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa hengellinen tulee inkarnaatioperiaatteen mukaisesti osaksi konkreettista todellisuutta. Kirkko muodostuu todellisista elävistä ihmisistä, ja sen tuntomerkkejä ovat puhdas evankeliumi ja sakramentit (AC VII ja VIII). Opillisia ja käytännöllisiä asioita ei siten voida periaatteen tasolla irrottaa toisistaan niin, että oppi ja kirkollinen ykseys olisi vain käsitteellistä ja aatteellista. Opilliset ja käytännölliset näkökulmat läpäisevät toisensa useissa konkreettisissa kysymyksissä. Tämä näkyy mm. liturgiassa ja sakramenteissa, joissa opillisista näkemyksistä voi seurata hyvinkin tarkkoja ja konkreettisia toimintaohjeita. Määräenemmistöä ei siksi voi opillisin perustein rajata koskemaan vain yleisiä periaatteita. Yksi tapa arvioida määräenemmistön tarpeellisuutta on jakaa päätettävät asiat kolmeen kategoriaan: kirkon olemusta (esse) koskeviin, kirkon hyvinvointia ja täyteyttä (bene t. plene esse) koskeviin ja ehdonvallan kysymyksiin (adiafora). Kirkon olemukseen (esse) kuuluvat asiat ovat teologisesti sellaisia, joita kirkolla ei ole valtuutusta muuttaa. Niiden muuttaminen merkitsisi kirkon ominaisluonteen muuttamista. Niihin kuuluvat ainakin Raamatun kaanon, kirkon vanhat uskontunnustukset, Kristuksen asettamat sakramentit, evankeliumi itsessään ja näiden hoitamisen virka. Lainsäädäntöteknisesti kirkkolain on kylläkin oltava päivitettävissä myös näitä koskevien säädösten osalta. Tällöin kyse on kuitenkin normin sanamuodon eikä itse normin asiasisällön muuttamisesta. Tällaisten säädösten osalta olisi syytä soveltaa ankarinta määräenemmistövaatimusta. Kyse on perustuslainkaltaisista kirkon toiminnan perusteita koskevista säännöksistä. Kirkon hyvinvointiin ja täyteyteen (bene esse) kuuluvissa asioissa tietty järjestys ei ole välttämätöntä kirkon olemukselle. Asi-

108 24 oiden muutokset kuitenkin vaikuttavat olennaisesti kirkon elämään ja kykyyn toteuttaa tehtäväänsä. Näihin kuuluvat ainakin kirkkolain 20 luvun 7 :n 2 momentin eräät asiat eli päätökset raamatunkäännöksestä ja muista kirkollisista kirjoista, kysymykset kirkon viran konkreettisesta järjestämisestä (piispuus, pappeus, diakonaatti; eri seurakuntavirat) ja kirkon alueellisen jaon perusperiaatteista (hiippakunnat ja seurakuntien itsehallinto). Kirkko voi päättää sitovasti noudattaa näissä asioissa tiettyä järjestystä (esim. piispallista suksessiota). Myös tämän kategorian asioissa määräenemmistövaatimus on perusteltu. Sen ei välttämättä tarvitse olla yhtä suuri kuin ensimmäisessä kategoriassa. Määräenemmistövaatimuksen tarkoitus on yhtäältä turvata, että valittu konkreettinen ratkaisumalli on sopusoinnussa kirkon uskon kanssa (esim. raamatunkäännös). Toisaalta vaatimus varmistaa, että konkreettinen toteutus palvelee kirkkoa (esim. käännös on ymmärrettävä). Lisäksi määräenemmistö voi turvata kirkon ykseyttä kirkkojenvälisellä tasolla. Tässä kategoriassa määräenemmistön suuruutta arvioitaessa voi olla syytä soveltaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Esimerkiksi ekumeenisesta sopimuksesta irtisanoutumisen ja sen nojalla tehtyjen päätösten purkamisen tulisi edellyttää suurempaa enemmistöä kuin päätöksen sellaisissa asioissa, joissa kirkolla ei ole ulkopuolisia velvoitteita. Korkeampaa määräenemmistöä voi perustella myös käytännöllisillä seikoilla silloin, kun ratkaisut vaikuttavat perustavanlaatuisesti kirkon elämään. Kolmanteen kategoriaan eli ehdonvallan asioihin (adiafora) kuuluvat seikat, joilla ei ole merkitystä kirkon ykseydelle. Esimerkki tästä on moninaisuus sellaisissa jumalanpalvelustavoissa, joilla ei ole merkitystä kirkon ykseydelle (CA VII). Luterilaisen tunnustuksen mukaan on mahdollista antaa säädöksiä, jotta kirkossa vallitsisi järjestys ja säilyisi rauha (AC XXVIII, 15). Tällaisten säädösten kohdalla ei ole tarvetta määräenemmistöön opillisin perustein. Niissä on kyse siitä, kuinka erilaiset toiminnalliset kysymykset ratkaistaan hyvässä järjestyksessä. Ne voivat olla ylempien normien sallimissa rajoissa tehtäviä yksityiskohtaisia päätöksiä tai päätöksiä asioista, jotka eivät kosketa kirkon uskoa. Näitä ovat esimerkiksi kirkolle yhteiskunnalta tulevat velvoitteet, jotka ovat sopusoinnussa kirkon uskon kanssa. Monet kysymykset kirkon talouden, hallinnon menettelytapojen, vaalien ym. yksityiskohtaisesta järjestämisestä kuuluvat tähän kategoriaan. Määräenemmistövaatimus voi siten nousta eri asioiden kohdalla erilaisista näkökohdista. Kirkon perustaa (esse) koskevien säädösten määräenemmistöstä olisi yksinkertaista määrätä sijoittamalla ne nykyisten kirkkolain ja -järjestyksen tiettyihin lukuihin (luku 1). Sen sijaan toisen kategorian kysymykset (bene esse) läpäisevät kirkkolainsäädännön niin, että perustavanlaatuisia ja soveltavia määräyksiä on vaikea erottaa toisistaan lainsäädännön rakenteessa. 4 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 4.1 Tavoitteet Esityksen tavoitteena on muuttaa kirkkolain kirkolliskokousta koskevaa määräenemmistösäännöstä siten, että se mahdollistaa nykyistä joustavamman ja tehokkaamman päätöksenteon vaarantamatta kirkon uskon ja opin ydintä. Määräenemmistösäännöstä selkeyttämällä pyritään samalla helpottamaan arviointia siitä, milloin päätös tulee tehdä säädetyllä määräenemmistöllä. Tavoitteena on selkeyttää määräenemmistösäännöksen käyttämiseen liittyvää menettelyä siten, että erillinen toimielin ottaisi tarvittaessa kantaa siihen, onko kyseessä määräenemmistöä vaativa päätös. 4.2 Toteuttamisvaihtoehdot Määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluvat asiat Tarve muuttaa määräenemmistöedellytystä kohdistuu varsinaisesti kirkkolain ja kirkkojärjestyksen käsittelyyn kirkolliskokouksessa. Jotta kirkollislainsäädännön hyväk-

109 25 symistä ja muuttamista koskeva päätöksenteko saataisiin nykyistä joustavammaksi ja tehokkaammaksi, ensimmäinen vaihtoehto tavoitteen saavuttamiseksi olisi muuttaa määräenemmistöedellytystä siten, että kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutos voitaisiin aina hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä on kuitenkin useita säännöksiä, jotka koskevat tai pohjautuvat kirkon uskoon, tunnustukseen ja oppiin. Siten olisi tarkoituksenmukaisempaa, että säädettäisiin siitä, milloin kirkkolakia tai kirkkojärjestystä käsiteltäessä päätös on tehtävä määräenemmistöllä ja milloin asia voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Määräenemmistövaatimusta koskevassa säännöksessä voitaisiin luetella ne kirkkolain ja kirkkojärjestyksen luvut, joissa määräenemmistöä on sovellettava. Ongelmana kuitenkin on, että luvut saattavat sisältää sekä normeja, jotka liittyvät kirkon uskoon ja oppiin, että normeja, joita voidaan pitää enemmänkin hallinnollisina. Esimerkiksi kirkkolain 6 luku sisältää kirkon uskoon ja oppiin pohjautuvia säännöksiä, kuten edellytyksen siitä, että viranhaltijan tulee olla kirkon jäsen. Mutta se sisältää myös säännöksiä, joilla ei ole sidosta kirkon uskoon tai oppiin, kuten säännökset työnantajavelvoitteista tai viranhaltijoiden kielitaitoa koskevat säännökset, joilla turvataan seurakuntien jäsenten kielellisiä oikeuksia. Kirkkolainsäädännön kodifioinnissa ei mainittuja säännöksiä myöskään pystytä puhtaasti sijoittamaan eri lukuihin. Tarkoituksenmukaisempaa siten on, että erikseen säädetään niistä asioista jotka kuuluvat tai eivät kuulu määräenemmistösäännöksen piiriin. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset voitaisiin pääsääntöisesti hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä ja erikseen voitaisiin säätää niistä kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä säädetyistä asioista, jotka olisi käsiteltävä määräenemmistöllä. Tällaisia asioita olisivat muun muassa kirkon uskoa, tunnustusta ja oppia koskevat säännökset, kirkon virkaa sekä jumalanpalvelusta, sakramentteja ja kirkollisia toimituksia koskevat säännökset. Lisäksi määräenemmistöllä olisi käsiteltävä säännökset, jotka pohjautuvat kirkon uskoon ja oppiin. Tällaisia säännöksiä olisivat esimerkiksi seurakunnan tehtäviä ja rippikoulun järjestämistä koskevat säännökset. Säännös vastaisi rakenteeltaan voimassa olevaa kirkkolain 20 luvun 10 :ää, jossa jo nyt viittaussäännösten kautta luetellaan ne asiat, joissa päätöksen tekeminen edellyttää määräenemmistöä. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, että kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutos tulisi pääsääntöisesti hyväksyä määräenemmistöllä ja erikseen säädettäisiin siitä, mitkä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksistä eivät edellyttäisi määräenemmistösäännöksen soveltamista. Tällaisia säännöksiä olisivat esimerkiksi taloushallintoa, hallintomenettelyjä ja oikeusturvaa koskevat säännökset. Määräenemmistöä eivät vaatisi edelleenkään vaalimenettelyjä koskevat säännökset, mikäli kirkon vaalijärjestys kodifioinnin yhteydessä liitetään osaksi kirkkojärjestystä. Määräenemmistösäännöksen soveltamisesta päättäminen Tulkintaa siitä, kuuluuko asia määräenemmistösäännöksen soveltamisen piiriin, joudutaan tekemään arvioitaessa, onko kyse kirkon uskoa ja oppia koskevasta tai niihin pohjautuvasta periaatteellisia kannanotosta, sekä toimenpiteisiin ryhtymisestä niiden johdosta. Samoin silloin, kun joudutaan miettimään, pohjautuuko kirkkolain tai kirkkojärjestyksen säännös kirkon uskoon tai oppiin. Asioista, joista on päätettävä määräenemmistöllä, säädetään kirkkolaissa. Siten on kyse oikeudellisesta kysymyksestä, josta ei voida erikseen päättää. Tämän johdosta on perusteltua, ettei kirkolliskokouksen täysistunto voi äänestää siitä, onko lakia noudatettava vai ei. Lain tulkinta käsittelyjärjestyksen osalta voisi kuulua yksinomaan puheenjohtajalle. Tähän liittyy kuitenkin edellä mainittuja ongelmia. Eduskunnassa puhemies voi kieltäytyä ottamasta asiaa äänestykseen, mikäli hän katsoo sen olevan vastoin perustuslakia. Tällöinkin asiaan lopullisen kannan ottaa tarvittaessa perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnan lausunto on puhemiestä

110 26 oikeudellisesti sitova. Lausuntoa on siten asiaa edelleen käsiteltäessä noudatettava. Perusteltua olisi, että myös kirkolliskokouksen puheenjohtajan tulkinta pohjautuisi tai olisi sidottu nimetyn toimielimen kantaan kuten eduskunnassa. Tällainen toimielin voisi olla puhemiesneuvosto, kirkolliskokouksessa läsnä olevat piispat, laajennettu puhemiesneuvosto, perustevaliokunta tai piispainkokous. Ensisijaisesti tällaisena toimielimenä voisi toimia puhemiesneuvosto. Sen kokoonpanosta ja tehtävistä on säädetty kirkolliskokouksen työjärjestyksessä. Puhemiesneuvostoon kuuluvat arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat sekä valiokuntien puheenjohtajat ja valitsijamiesten puheenjohtaja. Sihteerinä toimii kirkolliskokouksen pääsihteeri. Päätökset puhemiesneuvostossa tehdään yksinkertaisella enemmistöllä. Valiokuntien puheenjohtajien valinnan suorittavat valiokunnat keskuudestaan. Kun apostolisen opin varjeleminen katsotaan kirkon viran tehtävään kuuluvaksi, ei puhemiesneuvoston kokoonpanon valintamenettelyllä voida varmistua siitä, että puhemiesneuvostossa olisi riittävä kirkon viran edustus. Kun kirkon ykseyden vaaliminen nähdään erityisesti piispojen ja kirkon viran tehtävänä, voitaisiin kirkolliskokouksen läsnä olevista piispoista muodostaa uusi toimielin, joka tarvittaessa ottaisi kantaa määräenemmistövaatimuksen soveltamiseen. Toimielimestä säädettäisiin kirkolliskokouksen työjärjestyksessä ja sen puheenjohtajana toimisi arkkipiispa. Kirkon ykseys on kuitenkin myös kristittyjen yhteyttä toinen toisiinsa. Pelkästään piispojen muodostamasta toimielimestä jää tämä kirkon ykseyden ulottuvuus toteutumatta. Jotta molemmat kirkon ykseyden ulottuvuudet olisivat läsnä ratkaistaessa kysymystä asian tai säännöksen pohjautumisesta kirkon uskoon ja oppiin, voitaisiin tämä tehtävä antaa työjärjestyksessä määritellylle uudelle toimielimelle, jonka muodostaisivat nykyinen puhemiesneuvosto laajennettuna kirkolliskokouksessa läsnä olevilla piispoilla. Samalla se ilmentäisi kirkon synodaalista luonnetta. Puheenjohtajana toimielimessä toimisi arkkipiispa. Toimielin joutuisi ottamaan tarvittaessa kantaa siihen, edellyttääkö valiokunnan mietinnön ponsien käsittely määräenemmistösäännöksen soveltamista. Tämän niin sanotun laajennetun puhemiesneuvoston kanta olisi puheenjohtajaa käytännössä sitova. Kirkon ykseyden molemmat ulottuvuudet ovat läsnä myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnassa. Työjärjestyksen 12 :n 2 kohdan mukaan perustevaliokunta valmistelee kirkon uskoa ja oppia, kirkon työn perusteita, kirkon ja valtion suhteita sekä kirkon suhteita muihin kirkkoihin ja uskontokuntiin kuuluvat asiat ja niihin liittyvät kysymykset. Siten olisi tarkoituksenmukaista, että perustevaliokunta ottaisi tarvittaessa kantaa siihen, tulisiko kirkolliskokouksessa päätettävä asia käsitellä määräenemmistöllä. Valitsijamiesten tehtävänä on valita perustevaliokunnan jäsenet. Vaikka se voi valintaa tehdessään samalla ottaa huomioon valiokunnalle määrätyt tehtävät, joutuu se ottamaan huomioon myös esimerkiksi hiippakuntien edustuksen valiokunnassa. Siten ei voida etukäteen varmistua siitä, että kirkon viralla on riittävä edustus valiokunnassa. Jo olemassa olevista toimielimistä kannan määräenemmistösäännöksen soveltamisesta voisi ottaa piispainkokous. Kirkkojärjestyksen 20 luvun 4 :n mukaan piispainkokoukselle on varattava tilaisuus antaa lausunto asiasta muun muassa silloin, kun kirkolliskokous käsittelee kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyy toimenpiteisiin niiden johdosta. Siten piispainkokouksen tulisi aina käsitellessään kirkkojärjestyksen 20 luvun 4 :n mukaista asiaa, ottaa samalla myös kantaa asian käsittelyjärjestykseen kirkolliskokouksessa. Samoin tulisi toimia myös silloin, jos kyse on piispainkokouksen kirkolliskokoukselle valmistelemasta asiasta. Piispainkokous ei kuitenkaan ole kirkolliskokouksen toimielin. Lisäksi toimielimessä olisi edustettuna vain kirkon virka. Ongelmallista olisi myös saada piispainkokouksen kannanotto silloin, kun vasta kirkolliskokouskäsittelyn aikana asiaan liitetään elementtejä, jotka pohjautuvat tai joiden oletetaan poh-

111 27 jautuvan kirkon uskoon tai oppiin. Lausunnon pyytäminen piispainkokoukselta viivästyttäisi asian käsittelyä myös silloin, kun asia ei tosiasiallisesti kuulu määräenemmistösäännöksen soveltamisen piiriin. Kirkkohallitus pitää parhaana vaihtoehtona laajennettua puhemiesneuvostoa, koska tällöin kirkon ykseyden molemmat ulottuvuudet tulevat otetuiksi huomioon. Samalla se ilmentää kirkon synodaalista luonnetta. Määräenemmistön suuruus Kirkkohallitus katsoo, ettei ole tarvetta jakaa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksiä useampaan eri kategoriaan ja sen johdosta säätää uudesta edellytettävästä määräenemmistöstä. Uudet määräenemmistökategoriat toisivat käytännön tasolle ongelmia ja monimutkaistaisivat asioiden käsittelyä. Asiat voidaan edelleenkin päättää joko yksinkertaisella enemmistöllä tai kolmen neljäsosan määräenemmistöllä annetuista äänistä. 4.3 Keskeiset ehdotukset Kirkkolain 20 luvun 10 :ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin määräenemmistöä vaativiksi asioiksi raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa tai messusävelmistöä koskevat asiat sekä kirkon uskoa ja oppia koskeva tai niihin pohjautuva periaatteellinen kannanotto. Lisäksi pykälässä säädettäisiin kirkkolain ja kirkkojärjestyksen osalta niistä asioista, joiden hyväksyminen edellyttää kirkolliskokouksen täysistunnossa kahta käsittelyä, joista jälkimmäisessä edellytetään säädettyä määräenemmistöä. Tällaisia asioita olisivat kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia, kirkon jäsenyyden edellytyksiä, jumalanpalvelusta, sakramentteja, kirkollisia toimituksia, pappis- ja piispanvirkaa sekä määräenemmistövaatimusta koskevat säännökset. Koska luettelosta ei saada tyhjentävää, lisäksi säädettäisiin siitä, että määräenemmistöä edellytettäisiin myös silloin, kun säännös pohjautuu kirkon uskoon, tunnustukseen tai oppiin. Kirkolliskokouksen työjärjestystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen uudeksi toimielimeksi tulisi laajennettu puhemiesneuvosto. Laajennetun puhemiesneuvoston muodostaisivat kirkolliskokouksen puhemiesneuvosto yhdessä kirkolliskokouksessa läsnä olevien hiippakuntien piispojen kanssa. Sen puheenjohtajana toimisi arkkipiispa tai hänen ollessa estyneenä virassa vanhin piispa. Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuisi ainoastaan kirkolliskokousviikon aikana ja ottaisi tarvittaessa kantaa siihen, tuleeko valiokunnan mietinnössään ehdottama päätösponsi käsitellä säädetyllä määräenemmistöllä. 5 Esityksen vaikutukset 5.1 Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksella ei katsota olevan suoranaisia taloudellisia vaikutuksia. Sillä voidaan kuitenkin arvioida olevan välillisesti taloudellisia vaikutuksia, kun se joustavoittaa ja tehostaa sellaista kirkollista lainsäädäntöä, joka ei koske kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia säännöksiä. 5.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Esityksen arvioidaan selkeyttävän asioiden käsittelyä kirkolliskokouksessa. Laajennetun puhemiesneuvoston selkeä tehtäväkuvaus antaa tavan toimia silloin, kun on epäselvää, tuleeko päätös tehdä määräenemmistöllä. Laajennetun puhemiesneuvoston työtaakka saattaa puolestaan muodostua huomattavaksi, koska asioita, joissa määräenemmistösäännöksen soveltamista koskeva kysymys nousee esille, voi olla paljon. Esityksen voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä kirkolliskokouksessa, mutta toisaalta lisäävän asioita, joissa määräenemmistövaatimuksen soveltamisala tulee tarkasteltavaksi. Esityksen arvioidaan lisäksi tehostavan asioiden käsittelyä, sillä yksinkertaisella enemmistöllä voitaisiin hyväksyä säädösehdotukset, joihin ei sisälly kirkon uskon ja opin kannalta olennaisia elementtejä.

112 28 6 Asian valmistelu 6.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Asian on valmistellut kirkkohallituksen asettama työryhmä. Työryhmä on kuullut asiantuntijoita. 7 Riippuvuus muista esityksistä Esitys ei ole riippuvainen muista vireillä olevista lainsäädäntöhankkeista. 6.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Esityksestä on pyydetty piispainkokouksen lausunto.

113 29 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Säädösehdotusten perustelut 1.1 Kirkkolaki 20 luku. Kirkolliskokous 10. Määräenemmistön vaativat päätökset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä lueteltaisiin ne kirkolliskokouksessa päätettävät asiat, jotka edellyttävät sekä kahden käsittelyn menettelyä että säädettyä määräenemmistöä toisessa käsittelyssä tullakseen hyväksytyksi. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan määräenemmistöä edellyttäisi raamatunkäännöksen, kristinopin, virsikirjan, kirkkokäsikirjan tai messusävelmistön hyväksyminen. Momentin 2 kohdan mukaan määräenemmistöä edellyttäisi päätös kirkon uskoa ja oppia koskevasta tai niihin pohjautuvasta periaatteellisesta kannanotosta sekä toimenpiteisiin ryhtymistä niiden johdosta. Tältä osin ei siten ehdoteta muutosta voimassa olevaan säännökseen. Ehdotetun 1 momentin 3 kohta sen sijaan muuttaisi voimassa olevaa säännöstä. Siinä määriteltäisiin ne kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännökset, jolloin kirkkolain säätäminen, muuttaminen tai kumoaminen taikka kirkkojärjestyksen hyväksyminen tulisi tehdä vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä määräenemmistöllä. Ehdotetun a alakohdan mukaan tällaisia säännöksiä olisivat kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia koskevat tai niihin pohjautuvat säännökset. Siten määräenemmistöä vaatisi esimerkiksi esitys, joka koskisi voimassa olevan kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 :n sanamuodon muuttamista. Lisäksi määräenemmistöä edellyttäisivät säännökset, joissa ei sinänsä määritellä kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia, mutta jotka pohjautuvat niihin. Tällaisiksi säännöksiksi katsottaisiin esimerkiksi seurakunnan tehtäviä koskevat säännökset ja rippikoulun järjestämistä koskevat säännökset. Myös kirkolliskokouksen kokoonpanoa koskeva säännös kuuluisi säännöksen piiriin, koska se pohjautuu kirkon järjestysmuodosta nousevaan synodaaliseen edustusrakenteeseen ja ilmentää pyrkimystä vaalia kirkon olemukseen kuuluvaa ykseyttä. Ehdotetun 3 kohdan b alakohdan mukaan määräenemmistöä edellyttäisi kirkon jäsenyyden edellytyksiä koskevat säännökset. Kirkolla on uskonnonvapauslain (453/2003) 3 :n 4 momentin mukaan oikeus säätää kirkon jäsenyyden edellytyksistä. Tällaiseksi säännökseksi voidaan katsoa voimassa olevat kirkkolain 1 luvun 3 ja kirkkojärjestyksen 1 luvun 3. Määräenemmistövaatimuksen piiriin eivät sen sijaan kuuluisi kirkonkirjojenpitoa koskevat kirkkolain 16 luvun säännökset, jotka pohjautuvat lakiin uskontokuntien jäsenrekistereistä (614/1998) sekä muuhun henkilötietolainsäädäntöön. Ehdotetun 3 kohdan c alakohdan mukaan määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluisivat säännökset, joissa säädetään jumalanpalveluksesta, sakramenteista tai kirkollisista toimituksista. Ehdotetun d alakohdan mukaan määräenemmistöä edellyttäisi myös sellaisten kirkkolain tai kirkkojärjestyksen säännösten hyväksyminen, joissa säädetään pappisvirasta ja piispanvirasta. Määräenemmistöä edellytettäisiin siten päätöksenteossa, jolla säädetään, muutetaan tai kumotaan muun muassa pappisviran kelpoisuutta koskevia säännöksiä, pappisvihkimystä koskevia säännöksiä tai jotka koskevat kappalaisen, kirkkoherran tai piispan viran kelpoisuusehtoja. Ehdotetun 3 kohdan e alakohdan mukaan määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluisi itse määräenemmistövaatimusta koskeva säännös. Määräenemmistövaatimuksen piiriin kuuluvissa asioissa on kysymys sellaisista kirkon perustavaa laatua olevista asioista, jotka ilmentävät vaatimusta vaalia kirkon ykseyttä. Näin ollen määräenemmistösäännöksen sisällön muuttaminen tulisi tehdä määräenemmistöllä. Ehdotetussa pykälän 2 momentissa määriteltäisiin vaadittava määräenemmistö, joka olisi edelleen kolme neljäsosaa annetuista äänistä.

114 Kirkolliskokouksen työjärjestys 2 luku. Puhemiesneuvosto ja laajennettu puhemiesneuvosto Luvun otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi laajennettu puhemiesneuvosto, koska tästä toimielimestä ja sen tehtävistä säädettäisiin uudessa luvun 6 a :ssä. 6 a. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin laajennetun puhemiesneuvoston tehtävistä. Sen tehtävänä olisi antaa pyydettäessä lausunto siitä, sisältääkö valiokunnan mietintö sellaisen ehdotuksen, josta päättäminen vaatii määräenemmistöä. Tämä tarkoittaisi sitä, että laajennettu puhemiesneuvosto ottaisi kantaa asiaan sen jälkeen, kun valiokunnan mietintö ponsiehdotuksineen on valmistunut. Tämä ei estä sitä, että asiaa valmistellut valiokunta ottaisi mietinnössään alustavasti kantaa asiaan. Varsinaisesti laajennettu puhemiesneuvosto joutuisi ottamaan kantaa tilanteissa, joissa on epäselvyyttä siitä, kuuluuko asia ratkaista määräenemmistöllä vai ei. Lähinnä kysymykseen tulisivat siten päätösehdotukset, jotka saattaisivat edellyttää määräenemmistöä ehdotetun kirkkolain 20 luvun 10 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan tai, kun kyseessä olisi kirkkolain tai kirkkojärjestyksen säännös, jonka oletetaan pohjautuvan kirkon uskoon, tunnustukseen tai oppiin. Jos epäilys siitä, että asia tulisi ratkaista määräenemmistöllä kävisi ilmi vasta valiokuntamietintöä täysistunnossa käsiteltäessä, olisi kenen tahansa kirkolliskokousedustajan ehdotuksesta mahdollista tehdä päätös pääasian käsittelyn keskeyttämisestä ja edellyttää käsittelyjärjestyksen ratkaisemista laajennetussa puhemiesneuvostossa. Laajennetun puhemiesneuvoston antama lausunto olisi kannanotto lain oikeasta tulkinnasta siltä osin, edellyttääkö valiokunnan tekemä päätösehdotus määräenemmistösäännöksen soveltamista asiaa päätettäessä. Kirkolliskokouksen puheenjohtajan tulisi asianmukaisesti huomioida laajennetun puhemiesneuvoston käsittelyjärjestyksestä antama lausunto ja sitä pidettäisiin käytännössä häntä sitovana. Voidakseen poiketa laajennetun puhemiesneuvoston kannasta, puheenjohtajan tulisi esittää sille vahvoja oikeudellisia perusteita. Pykälän 2 momentissa määrättäisiin laajennetun puhemiesneuvoston kokoonpanosta. Siihen kuuluisivat jäseninä arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat, valiokuntien ja valitsijamiesten puheenjohtajat sekä hiippakuntien piispat. Ehdotetun 3 momentin mukaan toimielimen puheenjohtajana toimisi arkkipiispa ja hänen ollessaan estynyt puheenjohtajana toimisi virassa vanhin piispa. Ehdotetun 4 momentin mukaan laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuisi vain istuntoviikkojen aikana. Koska sen tulisi antaa lausuntonsa valiokunnan tekemän ponsiehdotuksen perustella ennen asian käsittelyä kirkolliskokouksen täysistunnossa, tarvetta kokoontua istuntoviikkojen välillä ei ole. 4 luku. Valiokunnat 19. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että valiokunta voi pyytää lausuntoa laajennetulta puhemiesneuvostolta. Lausuntoa tulisi pyytää silloin kun valiokunnan mielestä on epäselvää, miten valiokunnan mietintö tulee käsitellä kirkolliskokouksen täysistunnossa. 5 luku. Täysistunto 28. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että täysistunto voi lähettäessään asian valiokuntaan valmisteltavaksi antaa myös laajennetulle puhemiesneuvostolle tehtäväksi antaa lausunto asian käsittelyjärjestyksestä. 2 Voimaantulo Ehdotettu kirkkolain muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Ehdotettu työjärjestyksen muutos tulisi voimaan yhtä aikaa ehdotetun lainmuutoksen kanssa. Työjärjestyksen määräystä laajennetulta puhemiesneuvostolta pyydettävästä lausunnosta voitaisiin soveltaa välittömästi lain voimaan tulon jälkeen, mikäli kirkolliskokouksen käsiteltävänä on asia, jossa on epäselvyys siitä, kuuluuko se hy-

115 31 väksyä määräenemmistöllä ehdotetun kirkkolain 20 luvun 10 :n 2 kohdan nojalla. 3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Perustuslain 76 :n mukaan kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Esityksessä on kyse kirkolliskokouksen päätöksentekoon liittyvän määräenemmistövaatimuksen muuttamisesta tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että se samalla suojaa kirkon uskon ja opin ydintä. Esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen ei voida katsoa sisältävän perustuslain kanssa ristiriitaisia säännöksiä, mistä syystä se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä esitetyn perusteella annetaan kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi seuraavat kirkkolain ja kirkolliskokouksen työjärjestyksen muutosehdotukset:

116 32 1. Laki kirkkolain 20 luvun 10 :n muuttamisesta Säädösehdotukset Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kirkkolain (1054/1993) 20 luvun 10 seuraavasti: 20 luku Kirkolliskokous 10 Määräenemmistön vaativat päätökset Valiokunnan ehdotus on otettava eri täysistunnossa kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty, jos asia koskee: 1) raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa tai messusävelmistöä; 2) kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai niihin pohjautuvaa periaatteellista kannanottoa sekä ryhtymistä toimenpiteisiin sen johdosta; 3) kirkkolain säätämistä, muuttamista tai kumoamista koskevaa ehdotusta tai kirkkojärjestyksen hyväksymistä, jos säännös koskee: a) kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia tai pohjautuu niihin; b) kirkon jäsenyyden edellytyksiä; c) jumalanpalvelusta, sakramentteja tai kirkollisia toimituksia; d) pappisvirkaa ja piispanvirkaa; e) määräenemmistövaatimusta. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Kirkkolain säätämistä, kumoamista tai muuttamista sekä kirkkojärjestyksen hyväksymistä koskevaan asiaan, joka on tullut kirkolliskokouksessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 2. Kirkolliskokouksen päätös kirkolliskokouksen työjärjestyksen muuttamisesta Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti muutetaan 4 päivänä marraskuuta 2009 hyväksytyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun otsikko, 4 luvun 19 ja 5 luvun 28 sekä lisätään 2 lukuun uusi 6 a seuraavasti: 2 luku Puhemiesneuvosto ja laajennettu puhemiesneuvosto 6 a Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä on antaa pyydettäessä lausunto siitä, sisältääkö valiokunnan mietintö sellaisen ehdotuksen, josta päättäminen vaatii määräenemmistön. Laajennettuun puhemiesneuvostoon kuuluvat arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat, valiokuntien ja valitsijamiesten puheenjohtajat sekä hiippakuntien piispat.

117 33 Puheenjohtajana on arkkipiispa ja varapuheenjohtajana virassa vanhin piispa. Sihteerinä toimii kirkolliskokouksen pääsihteeri. Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuu istuntoviikon aikana. 4 luku Valiokunnat 19 Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi asiantuntijoita. Se voi myös pyytää lausuntoja toisilta valiokunnilta, laajennetulta puhemiesneuvostolta sekä piispainkokoukselta, kirkkohallitukselta ja muilta viranomaisilta. Lausunnot on liitettävä valiokunnan mietintöön. 5 luku Täysistunto 28 Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen valiokuntaan lähettämistä varten käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston ehdotuksesta, mihin valiokuntaan asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa hylätä. Samalla voidaan päättää, että yhden tai useamman muun valiokunnan sekä tarvittaessa laajennetun puhemiesneuvoston on annettava asiasta lausunto mietintöä valmistelevalle valiokunnalle. Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen päivänä kuuta 20 hyväksymä kirkkolain 20 luvun 10 :n muutos. Järvenpäässä 22 päivänä elokuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

118 34 Liite Rinnakkaistekstit 1. Laki kirkkolain 20 luvun 10 :n muuttamisesta Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kirkkolain (1054/1993) 20 luvun 10 seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 20 luku Kirkolliskokous 10 Määräenemmistön vaativat päätökset Kun 7 :n 2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa mainitussa asiassa on täysistunnossa päätetty valiokunnan ehdotuksen kustakin kohdasta, ehdotus on eri täysistunnossa otettava kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. 20 luku Kirkolliskokous 10 Määräenemmistön vaativat päätökset Valiokunnan ehdotus on otettava eri täysistunnossa kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty, jos asia koskee: 1) raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa tai messusävelmistöä; 2) kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai niihin pohjautuvaa periaatteellista kannanottoa sekä ryhtymistä toimenpiteisiin sen johdosta; 3) kirkkolain säätämistä, muuttamista tai kumoamista koskevaa ehdotusta tai kirkkojärjestyksen hyväksymistä, jos säännös koskee: a) kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia tai pohjautuu niihin; b) kirkon jäsenyyden edellytyksiä; c) jumalanpalvelusta, sakramentteja tai kirkollisia toimituksia; d) pappisvirkaa ja piispanvirkaa; e) määräenemmistövaatimusta. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. päivä- Tämä laki tulee voimaan nä kuuta 20.

119 35 Kirkkolain säätämistä, kumoamista tai muuttamista sekä kirkkojärjestyksen hyväksymistä koskevaan asiaan, joka on tullut kirkolliskokouksessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 2. Kirkolliskokouksen päätös kirkolliskokouksen työjärjestyksen muuttamisesta Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti muutetaan 4 päivänä marraskuuta 2009 hyväksytyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun otsikko, 4 luvun 19 ja 5 luvun 28 sekä lisätään 2 lukuun uusi 6 a seuraavasti: Voimassa oleva työjärjestys Ehdotus 2 luku Puhemiesneuvosto 2 luku Puhemiesneuvosto ja laajennettu puhemiesneuvosto 6 a Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä on antaa pyydettäessä lausunto siitä, sisältääkö valiokunnan mietintö sellaisen ehdotuksen, josta päättäminen vaatii määräenemmistön. Laajennettuun puhemiesneuvostoon kuuluvat arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat, valiokuntien ja valitsijamiesten puheenjohtajat sekä hiippakuntien piispat. Puheenjohtajana on arkkipiispa ja varapuheenjohtajana virassa vanhin piispa. Sihteerinä toimii kirkolliskokouksen pääsihteeri. Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuu istuntoviikon aikana.

120 36 4 luku Valiokunnat 19 Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi asiantuntijoita. Se voi myös pyytää lausuntoja toisilta valiokunnilta sekä piispainkokoukselta, kirkkohallitukselta ja muilta viranomaisilta. Lausunnot on liitettävä valiokunnan mietintöön. 5 luku Täysistunto 28 Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen valiokuntaan lähettämistä varten käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston ehdotuksesta, mihin valiokuntaan asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa hylätä. Samalla voidaan päättää, että yhden tai useamman muun valiokunnan on annettava asiasta lausunto mietintöä valmistelevalle valiokunnalle. 4 luku Valiokunnat 19 Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi asiantuntijoita. Se voi myös pyytää lausuntoja toisilta valiokunnilta, laajennetulta puhemiesneuvostolta sekä piispainkokoukselta, kirkkohallitukselta ja muilta viranomaisilta. Lausunnot on liitettävä valiokunnan mietintöön. 5 luku Täysistunto 28 Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen valiokuntaan lähettämistä varten käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston ehdotuksesta, mihin valiokuntaan asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa hylätä. Samalla voidaan päättää, että yhden tai useamman muun valiokunnan sekä tarvittaessa laajennetun puhemiesneuvoston on annettava asiasta lausunto mietintöä valmistelevalle valiokunnalle. Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen päivänä kuuta 20 hyväksymä kirkkolain 20 luvun 10 :n muutos.

121

122 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO VUODELLE 2013 JA TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE Kirkkohallituksen esitys 8/2012 kirkolliskokoukselle Asianumero

123

124 1 SISÄLLYSLUETTELO: sivu Yleisperustelut 3 1 Kirkon keskusrahasto 24 Tuloslaskelma 24 Erittely tuotto- ja kululajeittain Kirkon eläkelaitos Eläketoiminta Sijoitustoiminta Kirkon yhteinen toiminta Kirkkohallitus 34 Osastokohtainen erittely liiteosassa 300 Hiippakunnallinen toiminta Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Toimitilat Yhteiset Avustukset 60 Avustushakemukset liiteosassa 600 Omakatteiset rahastot Kirkon palvelukeskus 72 Investointiosa 76 Rahoituslaskelma 78 Budget och ekonomiplan 79

125 2

126 3 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMAN YLEISPERUSTELUT 1. Johdanto Kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelman rakenne on seuraava: Kirkon eläkelaitos Kirkon yhteinen toiminta Kirkon palvelukeskus Kirkkohallitus Hiippakunnallinen toiminta Avustukset Eläkemaksutulot Seurakuntamaksutulot Palvelumaksutulot Talousarvioon sisältyy kolmea vuotta ( ) koskeva toiminta- ja taloussuunnitelma. Kirkon keskusrahaston taloussäännön 3 :n mukaan kirkolliskokouksen on talousarvion vahvistamisen yhteydessä vahvistettava myös vähintään kolmea vuotta koskeva toiminta- ja taloussuunnitelma. Talousarviossa esitetään sekä suunnitelmakauden että talousarviovuoden keskeisimmät toiminnan painopistealueet ja tavoitteet. Kirkolliskokoukselle esitetään selvitys talousarviossa asetettujen tavoitteiden toteutumisesta kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosittaisessa toimintakertomuksessa. Tavoitteiden muotoilussa ja esittämisessä on pyritty mahdollisimman yhtenäiseen esittämistapaan. Osan Kirkkohallitus sitovuustasona on koko osaston toimintajäämä. Tästä syystä toiminta- ja taloussuunnitelmaosassa Kirkkohallituksen toimintaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, jolle on asetettu yhteiset keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet vuosille ja keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuodelle Kirkkohallituksen suunnitteluyksiköiden toiminta- ja taloussuunnitelmat ovat erillisessä liiteosassa. Näissä suunnitelmissa kuvataan kunkin yksikön perustoimintaa. Kunkin yksikön osalta kuvataan, miten yksikön toiminta tukee Kirkkohallituksen strategian toteutumista sekä määritellään keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet vuosina ja keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuonna Vuodelta 2013 laadittavan toimintakertomuksen liitteessä arvioidaan myös näiden tavoitteiden toteutumista. Erillisessä liiteosassa ovat myös avustushakemukset sekä kaksi kirkolliskokousedustajien tekemää talousarvioehdotusta. 2. Suunnittelun lähtökohdat Kirkkohallituksen perustehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Kirkkohallitus edistää kirkon ja seurakuntien työtä mm. huolehtimalla kirkon yhteisestä toiminnasta ja viestinnästä, kehittämällä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloudenhoitoa sekä hoitamalla kirkon suhteita valtioon ja muuhun yhteiskuntaan. Tätä perustehtävää avaa kirkkohallituksen täysistunnon hyväksymä kirkkohallituksen strategia vuoteen 2015: Kirkkohallituksen missio: Hoidamme kirkon yhteisiä tehtäviä, pidämme esillä kirkon näkökulmia sekä viestimme muuttuvassa yhteiskunnassa. Kehitämme ja rakennamme kirkkoamme yhdessä seurakuntien kanssa osana maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. Kirkkohallituksen arvot: Pyhän kunnioitus: toimintamme perusta on kirkon yhteinen usko. Vastuullisuus: hoidamme tehtävämme kokonaisuuden kannalta parhaalla tavalla ympäristön huomioiden. Oikeudenmukaisuus: toimimme johdonmukaisesti ja tasapuolisesti.

127 4 Totuudellisuus: olemme avoin ja rehellinen, päätöksensä tosiasioihin perustava toimija, johon seurakunnat ja sidosryhmät voivat luottaa. Kirkkohallituksen visio: Vuonna 2015 olemme toimintaympäristön muutoksia ennakoiva ja tunnettu kirkon edunvalvoja sekä arvostettu kirkon yhteisten tehtävien kehittäjä ja viestijä. Olemme vastuullinen työyhteisö, johon ihmiset haluavat tulla töihin. 3. Taloudelliset lähtökohdat 3.1. Seurakuntasektorin taloudellinen tilanne Useilla eri mittareilla ja tunnusluvuilla tarkasteltaessa seurakuntien taloudellinen tila on parantunut jonkin verran edelliseen vuoteen verrattuna. Seuraavassa taulukossa verrataan vuosien 2010 ja 2011 tilinpäätöksiä. KOKO KIRKON TALOUSTIETOJA milj.euroa muutos Toimintatuotot ,3 % Toimintakulut ,6 % Henkilöstökulut ,7 % Toimintakate ,6 % Kirkollisverotulo ,8 % Yhteisöverotulo ,8 % Verotulot yht ,8 % Vuosikate ,9 % Tilikauden tulos % Seurakuntien yhteenlasketut tulot kasvoivat enemmän kuin menot, joten sekä vuosikate että tilikauden tulos paranivat. Merkillepantavaa on, että henkilöstökulut kasvoivat vain 0,7 %. Työntekijämäärä näyttäisi jossain määrin vähentyneen vuoden 2011 aikana. Seuraavassa taulukossa tarkastellaan verotulojen kehitystä vuosina (elokuu). Vuoden 2012 kirkollisverotulojen kasvu on ollut 5,9 % viime vuoden elokuuhun verrattuna, yhteisöverotilitykset sen sijaan ovat laskeneet 19,3 %. Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta aleni 2,55 %:sta 2,30 %:iin vuonna 2012.

128 5 Seurakuntien oikeutta saada osuus yhteisöveron tuotosta perustellaan hautaustoimen, väestökirjanpitoon liittyvien tehtävien ja kansallisen kulttuuriperinnön hoitokustannuksilla. Vuonna 2011 yhteisövero-osuus riitti hautaustoimen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien kiinteistöjen kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin, mutta ei enää kirkonkirjojenpidon kustannuksiin. Vuonna 2010 yhteisövero-osuus oli suurin piirtein samansuuruinen kuin hautaustoimen kustannukset. Kuluvan vuoden osalta ennakoidaan kertymän olevan n. 95 milj. euroa eli yhteisövero-osuudella ei kateta edes hautaustoimen kustannuksia. Seurakuntien parantuneen tulojen ja menojen tasapainon seurauksena viime vuonna negatiivista vuosikatetta tai tulosta tehneiden seurakuntatalouksien lukumäärä väheni melkoisesti.

129 Yleinen talouskehitys Valtiovarainministeriön ilmestyneessä ennusteessa oletetaan, ettei euroalueen rakenteessa tapahdu dramaattisia muutoksia. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne on kehittynyt ajan saatossa vakavammaksi, eikä valuutta-alueen kriisin syventymistä voida sulkea pois. Ennusteeseen sisältyykin oletus euroalueen ongelmien jatkumisesta. Samaan aikaan Suomen talouskasvu on todennäköisesti heikkenemässä pysyvästi, kun työikäinen väestö on alkanut vähentyä ja myös investointiaste näyttää alentuneen pysyvästi. Maailmantalouden kasvu hidastui vuoden 2011 loppupuolella ja kasvun hidas vaihe jatkuu vielä kuluvana vuonna. Yhdysvaltain elpyminen on hitaampaa kuin kertaakaan sitten 1930 luvun laman jälkeen ja kasvu jäänee seuraavina vuosina alle 3 prosentin. Kasvua rajoittavat ennen kaikkea kotitaloussektorin alentunut varallisuus sekä alhainen ja varsin hitaasti koheneva työllisyys. Kiinan kasvu pysyttelee edelleen 8 prosentin tuntumassa, jos maan elvytyspolitiikka onnistuu. Euroalueen ja EU:n kasvu on pysähtynyt ja kääntyy lievään taantumaan vuonna Kasvua hidastavat pankki- ja velkakriisin heikentämä luottojen tarjonta ja korkealla pysyvä epävarmuus, julkisten talouksien mittavat vakautustarpeet sekä kasvava ja pitkittyvä työttömyys. Euroopan vahvimpiin talouksiin kuuluvat Ruotsi ja Saksa yltävät tänä ja ensi vuonna vain 1-2 prosentin kasvuvauhtiin. Talous- ja rahakriisin kanssa painivien maiden taloudet supistuvat kuluvana vuonna ja alkavat vaiheittain kääntyä hitaaseen kasvuun vuoden 2013 lopulla. Suomessa kuluvan vuoden kokonaistuotannon kasvuksi VM ennustaa 1 % ja kasvu on täysin kotimaisen kysynnän varassa. Suhdannetilanteeseen nähden työmarkkinoiden tilanne säilyy yllättävän hyvänä: työttömyysaste alenee ja vuosikeskiarvoksi ennustetaan 7,6 %. Vuonna 2013 kokonaistuotanto kasvaa myös 1 prosentin, mutta kasvun rakenne monipuolistuu. Yksityinen kulutus säilyy edelleen kasvun tärkeimpänä lähteenä, mutta viennin ennustetaan kääntyvän hitaaseen kasvuun. Historiaan nähden vaatimaton tuotannon taso ei riitä ylläpitämään työllisyyden kasvua ja työttömyys kääntyy nousuun. Vuonna 2014 talouden ennustetaan kasvavan 2 %. Kuluttajahintaindeksin muutos vuosina asettuu välille 2,6 2,3 %.

130 7 4. Ehdotuksen keskeisimmät kohdat 4.1. Kirkon eläkelaitos Kirkon palkkasumman ei oleteta suunnitelmakaudella kasvavan. Tämän hetkisen arvion mukaan palkkasumma säilyy vuoden 2012 tasolla. Eläkemenojen osalta talousarvio on laadittu joulukuussa 2010 valmistuneen eläkemenoennusteen perusteella. Eläkemenojen arvioidaan kasvavan suunnitelmakaudella noin 7-8 % vuodessa. Eläkemenoennusteen mukaan vanhuuseläkemenot kasvavat vuosittain n. 10 milj. euroa, muissa eläkelajeissa ei ole juurikaan merkittäviä vuositason muutoksia. Kirkolliskokouksessa hyväksyttiin marraskuussa 2011 kirkkolain 22 luvun 8 :ään uusi maksu, kirkollisveroperusteinen eläkerahastomaksu. Maksun tarkoituksena on kasvattaa kirkon eläkerahastoa tietyn määräajan sen varmistamiseksi, että eläkerahaston varat riittävät selviytymään tulevina vuosina, jolloin vanhuuseläkemenot nousevat hyvin voimakkaasti. Lakiin asetettu maksukatto on 5 % kirkollisverotuloista. Lainmuutoksen perusteluissa lähdettiin siitä, että uusi maksu olisi käytössä vuonna Tässä suunnitelmassa esitetään 1,2 %:n suuruista eläkerahastomaksua vuodesta 2013 alkaen, jolloin maksun arvioitu tuotto olisi n. 10 milj. euroa vuodessa. Yllä olevassa kaaviossa kuvataan eläketulojen ja eläkemenojen erotusta vuosina Eläkerahastoon siirtyvä eläketoiminnan ylijäämä pienenee suunnitelmakaudella siten, että vuonna 2015 siirto on jo negatiivinen. Toisin sanoen vuodesta 2015 alkaen käytetään eläkerahaston sijoitustoiminnan tuottoja joltain osin eläkkeiden maksuun. Uusi eläkemenoennuste ja eläkevastuulaskelma valmistuvat kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tarkoitus on jatkossa laatia ennusteet vuosittain. Oletus on, että suurin muutos nykyiseen ennusteeseen verrattuna aiheutuu kirkon palkkasumman arvioitua heikommasta kehityksestä, mistä seuraa ennakoitua suurempia haasteita tulevaisuuden eläkkeiden rahoittamiselle. Tärkein rahaston riittävyyteen vaikuttava tekijä on kuitenkin rahaston tuotto. Eläkerahaston pitkän aikavälin tuottotavoite on 6,5 % (tuotto on ollut 8,06% p.a). Tulevaisuudessa yhtä korkeisiin tuottoihin ei todennäköisesti päästä. Eläkerahaston johtokunnan uutena tehtävänä on eläkerahaston riittävyyden seuraaminen sekä jatkossa

131 8 esityksen tekeminen vuosittain kirkkohallitukselle työnantajan eläkemaksun ja eläkerahastomaksun suuruudesta. Eläkerahaston koko oli yli 1 miljardi euroa ja seitsemän ensimmäisen kuukauden tuotto 8,80 %. Vuoden 2012 alussa kirkon eläkelain toimeenpano siirtyi Kevan (ent. Kuntien eläkevakuutus) vastuulle. Kirkon keskusrahaston tehtäväksi jäi vastata ainoastaan eläketurvan rahoituksesta, eläkerahaston varojen sijoittamisesta sekä eläkemaksujen perimisestä. Tämän hetkisen arvion mukaan Kevan korvaus tehtävien hoitamisesta on 3,2 milj. euroa vuonna Vuodesta 2013 alkaen Kevalta ostetaan myös eläkemaksujen käytännön periminen sekä eläke-ennusteet ja vastuulaskenta. Vuoden 2005 alusta lukien jokainen seurakunta tai seurakuntayhtymä on suorittanut kirkon keskusrahastoon vuosittain kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan määräytyvät työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuudet. Omavastuu on määrätty vain toistaiseksi myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä. Tavoitteena on ollut vähentää vanhuuseläkeikää aikaisemmin tapahtuvia eläkkeelle siirtymisiä ja kasvattaa työnantajien kiinnostusta työkykyä ylläpitävän toiminnan ja kuntoutuksen kehittämiseen. Työnantajat on jaettu neljään eri ryhmään seuraavasti: Työntekijöiden lukumäärä vähintään Omavastuun taso Työnantajamaksu Ryhmä % 27,37 % Ryhmä % 27,75 % Ryhmä % 27,88 % Ryhmä % 27,95 % Työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuden vaikuttavuutta on erittäin vaikea mitata. Kirkon työkyvyttömyyseläkkeet ovat pysyneet euromääräisesti suurin piirtein samalla tasolla vuosia, omavastuuosuuksia on maksettu vuosittain n euroa. Nyt esitetään, että työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuksia ei enää peritä. Sen sijaan kaikkien työnantajien eläkemaksu on sama 28 %. Kirkon työnantajat saavat Kevasta samanlaisia työnantajapalveluja kuin kuntatyönantajatkin. Näitä ovat mm. erilaiset työssä jaksamista edistävät hankkeet. Tarkoitus on seurata tiiviisti työkyvyttömyyseläkkeiden kehittymistä ja mikäli määrät kasvavat, omavastuuosuuden käyttöönottoa harkitaan uudelleen. Kirkon eläkelaitosta koskevat esitykset: 1. kirkollisveron perusteella määräytyvän eläkerahastomaksun suuruus vuodelle 2013 on 1,2 % 2. seurakuntien, kirkon ja kirkollisten yhdistysten työnantajan eläkemaksu vuodelle 2013 on 28 %, minkä lisäksi työntekijöiltä peritään työntekijäin eläkelain mukainen työntekijöiden eläkemaksu. 3. työkyvyttömyyseläkkeistä ei peritä omavastuuosuutta vuonna 2013

132 Kirkon yhteinen toiminta KIRKON YHTEINEN TOIMINTA TULOSLASKELMARUNKO TAE 2013 JA TTS TA TAE TTS TTS Kirkkohallitus ,9 % ,1 % ,0 % Perustoiminta ,5 % ,0 % ,0 % Strategiset hankkeet ,1 % ,3 % ,3 % Hiippakunnallinen toiminta ,5 % ,6 % ,6 % Avustukset ,2 % ,8 % ,0 % TOIMINTAKATE ,2 % ,6 % ,9 % Seurakuntamaksut ,8 % ,5 % ,5 % Perusmaksu% 8,2 % 8,2 % 8,2 % 8,2 % Sijoitus- ja rahoitustoiminta ,4 % ,7 % ,0 % VUOSIKATE ,7 % ,5 % ,0 % Poistot ,2 % ,3 % ,8 % Satunnaiset tuotot Tilinpäätössiirrot TILIKAUDEN YLI/ALIJÄÄMÄ ,0 % ,0 % ,1 % Yllä olevassa taulukossa ei ole vielä otettu huomioon tuomiokapituleille vuosina mahdollisesti osoitettavia suurempia kehyksiä (s. 18). Kirkkohallitus Perustoiminta Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi TTS kehykset. Vuoden 2013 talousarvio ja vuosien toiminta- ja taloussuunnitelma laaditaan kirkolliskokouksen hyväksymän vuosien toiminta- ja taloussuunnitelman perusteella. Perustoiminnan muutos on + 1,5 % vuodessa. Kirkkohallituksen perustoiminta kasvaa tässä esityksessä + 3,5 % vuoteen 2012 verrattuna. Kirkkohallituksen toiminnassa suunnitellaan lähivuosina muutoksia, joiden kautta on mahdollista saavuttaa rakenteellisia säästöjä. Näitä ovat mm. vuosittaisia käyttökustannuksia pienentävä toimitilaratkaisu, etäkokousjärjestelmän laajempi käyttö sekä Kirkkohallituksen osaamiskartoitus, jonka tarkoituksena on tarkastella olemassa olevaa osaamista suhteessa Kirkkohallituksen strategiaan ja luoda osaamisen kehittämissuunnitelma. Näiden hankkeiden kustannussäästöt eivät kuitenkaan kohdistu vielä vuodelle Vuoden 2012 talousarviossa Kirkkohallituksen perustoiminnan muutos oli 5 %. Strategiset hankkeet Monivuotisten kehityshankkeiden vuodelle 2013 asetettuja tavoitteita kuvataan jäljempänä Kirkkohallituksen kohdalla. Meidän kirkko 2015 strategian jalkauttaminen jumalanpalveluselämän kehittäminen Kirkolliskokouksen aloitteesta käynnistetty hanke liittyy kirkon strategian hengellisen elämän vahvistumista koskevaan painopisteeseen. Sen avulla saatetaan käytäntöön niitä

133 10 jumalanpalvelusuudistuksen tavoitteita ja periaatteita jotka eivät vielä ole toteutuneet kaikilta osin. Hankkeen tavoitteena on toimivien ja uusien jumalanpalveluskäytäntöjen kartoittaminen, kehittäminen ja jakaminen sekä tutkimustiedon saaminen seurakuntien jumalanpalveluselämästä. Näiden avulla kehitetään seurakuntien jumalanpalveluselämää niin, että se on monipuolista ja rikasta sekä sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä. Hankkeen myötä tapahtuva jumalanpalveluskäytäntöjen kehittyminen tarjoaa mahdollisuuden osallistujamäärien kasvulle. Hankkeen periaatteet jäsennetään konkreettisiksi toimenpiteiksi vuosittain tehtävässä toimintasuunnitelmassa, jonka toteutumista arvioidaan vastaavan vuoden toimintakertomuksessa. Hankkeeseen nimetyt seurakunnat (yhteensä 43) kehittävät jumalanpalveluksia omista tarpeistaan lähtien projektin ajaksi. Pääpaino on seurakuntalaisten roolin vahvistaminen jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Kehittämishankkeen tueksi toteutetaan tutkimus, jossa selvitetään seurakuntalaisten jumalanpalvelukokemuksia ja -toiveita. Hankkeeseen on rekrytoitu kaksi hankekoordinaattoria, joiden yhteenlaskettu työpanos vastaa kokoaikaista työsuhdetta. Hankkeelle varataan euroa vuodelle 2013, joka on hankkeen viimeinen vuosi. Seurakuntarakenteiden kehittämishanke Seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen tehtävänä on valmistella kirkon paikallistason rakenneuudistuksen kokonaisuus. Hankkeen ensi vaiheessa tavoitteena on valmistella rakennemuutoksen ohjausryhmän ( ) loppuraportin sekä seurakunnilta ja hiippakunnilta saadun palautteen pohjalta kirkkohallituksen täysistunnolle ja edelleen kirkolliskokouksen syysistuntokaudelle 2012 selvitys rakenneuudistuksen etenemisen päälinjoista. Valmistelu pohjautuu kirkon omaan itseymmärrykseen sekä erityisesti perustehtävästä nouseviin toiminnallisiin näkökulmiin. Kirkolliskokouksen linjausten jälkeen valmistellaan paikallistason rakenneuudistukseen liittyvät kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen muutokset. Hankkeessa otetaan huomioon kuntarakenteiden kehitys ja kuntauudistuksen aikataulu. Tarkastelu kattaa mahdolliset hiippakuntarajojen muutokset. Hankkeen aikana toteutetaan monipuolinen uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Ennakkoarvioinnissa tärkeitä osatekijöitä ovat mm.: vaikutukset seurakuntalaisiin - erityisesti lapsiin ja nuoriin -, demokratiaan, organisaatioon, henkilöstöön sekä kielellisiin oikeuksiin. Hankkeen kuluessa tutkitaan seurakuntien toimintaa tukevien palveluiden kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta: mitä tukitoimia tulee uudistaa valtakunnallisesti yhtenäisiksi ja yhteensopiviksi, mitä asioita tulee hoitaa aluetasolla ja mitä paikallistasolla. Taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta tutkitaan eri vaihtoehtoja ja niihin liittyviä kysymyksiä sekä pohditaan rakenneratkaisujen avustamismallia ja paikallistason tulonjakomallia. Hankkeessa tuetaan meneillään olevia rakennemuutoksia mm. projektisuunnittelun, muutosjohtajuuden ja muutosviestinnän näkökulmasta. Vuoden 2013 alussa voimaan tulevat kuntarakenteen muutokset koskevat 23 seurakuntaa. Seurakuntien muutosvalmiutta pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan. Hanke myös pohtii ja vahvistaa henkilöstön osallisuutta muutosprosesseissa sekä varmistaa, että seurakuntalaisten kuulemiseen kiinnitetään riittävästi huomiota. Hankkeen hyväksyi ja sen työryhmät asetti kirkkohallituksen täysistunto. Hanke jaettiin tavoitteiden perusteella kolmeen alaprojektiin. Jokaiselle alaprojektille perustettiin oma työryhmä. Näitä ovat Seurakuntarakenteiden työryhmä, Seurakuntatalouden työryhmä ja Rakennemuutoksen tuen työryhmä. Ohjausryhmä ohjaa hanketta. Ohjausryhmä käsittelee ja hyväksyy hankkeen toteutukseen liittyvät suunnitelmat, niitä koskevat muutokset, väli- ja lopputulokset sekä antaa palautetta työn etenemisestä projektin aikana. Hankkeen projektipäällikkö koordinoi uudistusta ja huolehtii projektin käytännön toteutuksesta yhdessä ohjausryhmän sekä hankkeen työryhmien

134 11 puheenjohtajien kanssa. Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden, hankkeelle varataan vuosittain euroa. Hankkeen organisointi Hengellinen elämä verkossa hankekokonaisuus Vuosina 2013 ja 2014 toimintaa määrittää näiden vuosien luonne siirtymäkautena tai nivelvaiheena. Ajatus siirtymäkaudesta kattaa toisaalta Kirkkohallituksen organisaation sisällä tapahtuvat siirtymät, toisaalta Hengellinen elämä verkossa -hankkeen löytämien haasteiden siirtymisen osaksi seurakuntien ja tuomiokapituleiden ja järjestöjen toimintaa. Ehdottomasti tärkeintä näinä vuosina on suhde seurakuntiin ja niiden toiminnan suunnitteluun ja toteutumiseen. Tämä edellyttää, että valtakunnallisen kirkon verkkotyön kokonaisuuden hahmottamista tarkennetaan. Hahmotettu kokonaisuus on voitava pilkkoa mielekkäästi hoidettaviin osiin, jotka voidaan siirtymäkaudella sijoittaa Kirkkohallituksen organisaatioon, tuomiokapituleihin tai seurakuntiin tai järjestöihin tai ulkoistaa. Kirkkohallituksessa ei voida pääsääntöisesti näinä vuosina tehdä operationaalista verkkotyötä. Jopa uusien sovellusten tuottama operationaalinen työ pitää voida sijoittaa Kirkkohallituksen ulkopuolelle. Koulutuksen tarve ei ole vähentynyt vaan oikeastaan vasta nyt seurakunnat ja työntekijät ovat havahtuneet siihen. Kysyntää on sekä peruskoulutuksille, joissa tutustutaan sosiaaliseen mediaan että työalakohtaisille koulutuksille, joissa voidaan pohtia sosiaalisen median käyttöä tietyn työalan näkökulmasta. Verkkotyön kehittämiseksi tarvitaan myös koulutusta, jossa jo verkkotyötä tekevät työntekijät voivat sekä päivittää omia tietojaan että syventää omia taitojaan. Tämän vuoksi järjestetään kaksi sosiaalisen median seminaaria kumpanakin toimintavuonna. Yhteisöpalveluita hoidetaan vuosina siten, että palveluiden johtaminen ja kehittäminen sekä markkinointi hoidetaan Kirkkohallituksesta käsin. Palveluiden operationaalinen koordinointi sekä verkkokeskustelu ja sisällöntuotanto palveluihin tulee hoitaa seurakunnissa. Tällöin voidaan ylläpitää montaa yhteisöpalvelua yhtä aikaa, eikä operationaalinen työ syö resursseja kehittämiseltä. Uusille yhteistyösopimuksille ollaan avoimia ja niitä käynnistetään resurssien puitteissa.

135 12 Uusien palveluiden luomisen ennakointia tarvitaan ja se liittyy sosiaalisen median seuraamiseen ja proaktiivisuuteen verkossa. Tarpeita uusille yhteistyösopimuksille on olemassa muun muassa mobiilimaailmassa. Myös täysin uusille toimintatavoille on voitava olla avoimia. Kirkkohallituksessa työskentelevien rooli on tässä keskeinen. Ruotsinkielisen verkkotyön luomista ja kehittämistä jatketaan niin, että se tapahtuu yhteistyössä suomenkielisestä valtakunnallisesta verkkotyöstä vastaavien, KCSA:n ja Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin kanssa ruotsinkielisten seurakuntien yhteistyöverkostoa vahvistamalla. Kirkon eri työalojen verkkotyötä kehitetään niin, että vastuu kehittämisestä siirtyy kustakin työalasta vastaavalle asiantuntijalle tai asiantuntijoille kirkkohallituksessa. Itse kehittämistyötä tehdään yhdessä seurakuntien työntekijöistä koostuvan verkoston kanssa. Kirkon kaikki työalat pyritään saamaan tämän kehittämistyön piiriin. Verkkokeskustelua hoidetaan Kirkkohallituksessa asiantuntija-osaamisen puitteissa virkamiesten osaamista apuna käyttäen vaikeiden verkkokeskusteluaiheiden parissa. Päivittäinen verkkokeskustelu ja chatpäivystys pysyvissä yhteistyöpalveluissa hoidetaan seurakunnista ja hiippakunnista käsin. Kirkkohallituksessa keskitytään toimintaympäristön muutosten ennakointiin ja seulomiseen sekä niistä oppimiseen ja kouluttamiseen ja tiedon ja osaamisen jakamiseen seurakuntiin. Verkkokeskusteluja seurataan ja analysoidaan ja niistä etsitään laajoja trendejä suomalaisten uskonnollisuuden muuttumiselle. Uskonopillisen keskustelun siirtyminen lähes kokonaan verkkoon ja kansalaisten suuri kiinnostus uskonnollisia aiheita ja kirkon asioita kohtaan verkossa nähdään positiivisena vahvistettavana asiana, johon panostetaan ja josta opitaan. Kirkon päätöksenteon ja johtamisen sekä verkkokeskusteluissa esiintyvän kansalaismielipiteen välistä kuilua lyhennetään välittämällä aktiivisesti tietoa verkosta päättäjille ja toisinpäin. Asiantuntijaosaamista verkossa vahvistetaan ja monipuolisia analyysitapoja kehitetään. Verkko nähdään paikkana, jossa ihmiset ovat, kaikkialla muualla he käyvät. Globaalistuvassa maailmassa ja ihmisten liikkuessa sosiaalisella medialla on pysyvä luonne, johon ihmisellä on pääsy ajasta ja paikasta riippumatta. Tätä sosiaalisen median pysyvyyttä käytetään apuna pitkäaikaisen kirkkokontaktin luomiseen ihmisten arkeen myös henkilökohtaisen kohtaamisen tasolla. Verkkosielunhoitoa kehitetään monipuoliseksi erityisosaamista hyödyntäväksi pysyväksi toimintamuodoksi kirkossa, jossa välineet ja palvelut voivat vaihtua, mutta osaaminen verkkoauttamiseen ihmisten erityislaatuisissa kysymyksissä someympäristö huomioon ottaen kasvaa ja kehittyy. Vuosina 2013 ja 2014 on pystyttävä sopimaan kirkon omien valtakunnallisten verkkopalveluiden kustannusten kohdentamisesta, kehittämisvastuista ja omistajuudesta. Kirkkohallituksen koordinaatio- ja kehittämisrooli korostuu tätä tehtäessä. Verkkotyötä pitää kehittää sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Yhteisöllisyys rakentuu ja syntyy nopeasti pienehköissä paikallisissa verkkoyhteisöissä, joissa seurakuntalaiset ovat itse toimijoina. Seurakunnat tarvitsevat konsultoivaa tukea niiden ottaessa käyttöön tätä sosiaalista mediaa. Tätä tukea voivat tarjota hiippakunnalliset kouluttajien verkostot. Hengellinen elämä verkossa hankkeessa on löydetty uusia työtapoja ja työmenetelmiä, jotka hyödyntävät sosiaalista mediaa. On havaittu, että ne mahdollistavat helpon ja tehokkaan valtakunnallisen eri paikoissa toimivien työntekijöiden välisen yhteistyön. Työntekijät ovat kokeneet uudet työtavat motivoiviksi, tehokkaiksi ja lopullista perustyön tekemistä edistäviksi. Tätä sosiaalisen median hyödyntämisen ulottuvuutta vahvistetaan. Hankkeeseen varataan euroa vuosina 2013 ja Kirkolliskokousedustaja Antti Siukonen on tehnyt talousarvioehdotuksen koskien määrärahan siirtoa rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelun kehittämiseksi. Hengellinen elämä verkossa - hankkeen alle on vuoden 2008 lopulta asti kuulunut kirkon rippikoulu- ja nuorisotyön

136 13 verkkopalvelu Fleim, jota tuotetaan Kustannusosakeyhtiö Kotimaalla palvelusopimukseen perustuen. Palvelun tuottaminen on maksanut kirkolle n euroa vuodessa. Talousarvioehdotuksessa todetaan, että koska HEV hankkeen kahden vuoden siirtymäkauden suunnitelmat ovat vielä varsin yksilöitymättömät, rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelut ovat määrittelemättömässä tilanteessa. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan em. tarkoitukseen varattu määräraha pienenisi euroon, millä summalla nykyisen mallin mukaisia palveluja ei enää voitaisi tuottaa. Talousarvioehdotuksessa esitetään vuodelle euron ja vuodelle euron siirtoa HEV hankkeesta Kirkon kasvatus ja perhetyön (KKP) budjettiin. Vuodelle 2015 esitetään KKP:n määrärahoihin euron lisäystä. Tavoitteena on rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelun kehittäminen ja ylläpito KKP:n toimesta. Talousarvioehdotuksessa esitettyjä siirtoja ei ole tässä vaiheessa tehty. Hengellinen elämä verkossa hankkeen siirtymävaiheen suunnitelmassa on pyritty hahmottamaan verkkotyö kokonaisuutena. Yksittäisten osioiden irrottaminen kokonaisuudesta erityisesti niin, että ne samalla irtoavat kokonaisuuden kehittämisestä on ongelmallista. Nuorisotyön palvelujen kehittämisessä on vahva linkitys mm. verkkoauttamisen ja henkilökohtaisen kohtaamisen palveluiden kehittämiseen. Samalla luodaan toimintamalli, jolla palveluiden resurssointi siirtyy vahvemmin seurakuntien ja järjestöjen vastuulle. Strategiset IT-hankeet (ml. KITKE) Tavoitteena on kehittää tietojärjestelmiä siten, että ne parhaalla mahdollisella tavalla palvelevat seurakuntien toimintaa. Tavoitteena on myös edistää uusien toimintaprosessien ja tapojen jalkauttamista seurakuntatalouksissa. Kirkon yhteisen jäsentietojärjestelmän Kirjurin tuotantokäyttö on alkanut vuonna Hanke muuttaa siten luonnettaan jatkuen kuitenkin vielä Kirjurin toiminnallisuuden kehittämiseksi sekä kirkkohallituksen vastuulle tulleiden tehtävien jalkauttamiseksi osaksi sen jokapäiväisiä tehtäviä. Osana tätä edistetään kirkonkirjojenpidon alueellista ja valtakunnallista uudelleen organisointia. Uudelleen organisointi on haasteellinen tehtävä. Onnistuessaan sillä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä. Kirjuria ja muita yhteisiä tietojärjestelmiä sekä niiden välisiä rajapintoja kehitetään edelleen. Tämä pitää sisällään myös muut kirkon yhteisen IT-ympäristön vaatimat kehityskohteet kuten tietoturvatason ylläpitämisen. Strategisia IT-hankkeita ohjataan tietohallinnon johtoryhmän kautta. Johtoryhmä tekee tietohallintostrategian välitarkastelun syksyllä 2012, jonka pohjalta määritellään vuosien kehityksen painopisteet. Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden, varaus on 3,0 3,4 milj. euroa vuodessa. Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi Kirkkohallitus on asettanut kirkkolainsäädännön kodifiointia varten työryhmän. Sen tehtävänä on jatkaa kirkkolainsäädännön kodifiointia Kirkkolaki 2010 Kirkkolainsäädännön perusteita ja kirkkolain alaa tutkineen toimikunnan mietinnön sekä Kirkkolainsäädännön kodifiointitoimikunnan mietinnön (Sarja C 2009:2) pohjalta. Tulevassa esityksessä kirkolliskokoukselle otetaan huomioon jälkimmäisestä mietinnöstä annetuissa lausunnoissa esiin tuodut näkökohdat sekä kirkolliskokousten päätösten vaikutukset kodifioinnin sisältöön. Valmistelussa olevien säädöshankkeiden huomioiminen kodifioinnissa ratkaistaan tapauskohtaisesti. Erityisesti kiinnitetään huomiota kirkkolain ja kirkkojärjestyksen väliseen rajapintaan eli yksityiskohtaisemman, kirkon sisäisiä asioita koskevan sääntelyn sisällyttämiseen kirkkojärjestykseen. Tavoitteena on myös säädösten selkeys, jolloin työssä kiinnitetään huomiota säädösten dispositioon sekä säännösten rakenteeseen ja kielelliseen muotoiluun.

137 14 Tämä sekä muutamat muut vireillä olevat erilliset säädäntöhankkeet edellyttävät hallintoosastossa lakimiesten lisäresursointia. Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden ajan, varaus on euroa vuodessa. Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys, tulevaisuusselonteon valmistelu. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi keväällä 2011 kirkkohallituksen vuoteen 2015 ulottuvan strategian. Strategiassa korostetaan erityisesti vaikuttamista ja kirkon toimintaedellytysten turvaamiseen tähtäävää edunvalvontaa sekä toimintaympäristön muutosten ennakointia. Strategian hyväksymisen johdosta käynnistyi elokuussa 2011 kaksivuotinen Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke. Hanke koostuu kahdesta projektista: 1) Toiminnallisen osaston organisaation ja työskentelytapojen muutosprojekti, ja 2) Strategialähtöisen osaamisen johtamisen kehittämisprojekti. Toiminnallisen osaston muutosprojekti saadaan pääosin suoritettua vuoden 2012 loppuun mennessä. Tavoitteena on toiminnallisen osaston organisaatiouudistuksen toteuttaminen siten, että uusissa yksiköissä osaston perustehtävää hahmotetaan työalapohjaisuuden rinnalla laajempina asia- ja ilmiökokonaisuuksina. Tavoitteena on kirkkohallituksen strategian mukaisesti vaikuttamistoiminnan ja edunvalvonnan sekä verkostomaisen työskentelyotteen vahvistaminen toiminnallisen osaston työskentelyssä. Strategialähtöisen osaamisen johtamisen kehittämisprojekti jatkuu vuoden 2013 kesään asti. Projekti koskee kaikkia kirkkohallituksen osastoja ja erillisyksiköitä. Projektin tavoitteena on kirkkohallituksen osaamiskartoituksen toteuttaminen siten, että olemassa olevaa osaamista tarkastellaan suhteessa hyväksyttyyn strategiaan. Kartoituksen pohjalta luodaan osaamisen kehittämissuunnitelma. Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä toteutetaan kirkon yhteisen strategian ajankohtaistaminen. Meidän kirkko -strategian aikajänne yltää vuoteen Strategiakausi on siis jo selvästi jälkimmäisellä puoliskolla. Nyt on hyvä aika arvioida tehtyjä strategisia valintoja. Seuraava kirkon yhteinen strategia on tarpeen linkittää vahvasti Meidän kirkko - strategiaan ja KIRKKO tulevaisuusselonteon esiin nostamiin seikkoihin sekä syksyllä 2012 ilmestyvään kirkon nelivuotiskertomukseen. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että strategisen jatkuvuuden takaamiseksi kokonaan uuden strategiaprosessin sijasta on tarkoituksenmukaista ajankohtaistaa olemassa olevaa strategiaa. Päivitysprosessin on syytä olla ajallisesti selkeästi rajattu, noin vuosi. Luontevaa on aloittaa päivitysprosessi vuoden 2013 alussa. Näin ollen uudistunut strategia olisi valmis vuoden 2014 alussa, jolloin sitä pystytään hyödyntämään jo vuoden 2015 vuosisuunnittelussa. Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä on tarkoitus toteuttaa myös kirkon seuraavan tulevaisuusselonteon valmistelu. Seuraava kirkon tulevaisuussselonteko on määrä antaa kirkolliskokoukselle syysistuntokaudella Jotta selonteon tekemiseen mahdollisesti myös osallistavaan prosessiin - jää riittävän pitkä aika, työskentely on käynnistettävä vuoden 2013 alussa. Ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista on aiheellista suorittaa näkökulmien ja tarkastelujänteen täsmentäminen sekä työskentelymenetelmien valinta. On tärkeää nähdä kytkös strategian päivitysprosessin ja selontekotyön välillä. Selonteossa voidaan keskittyä jonkin strategisen erityisteeman tarkempaan käsittelyyn., Vuodelle 2013 varataan euroa. Reformaation 500 vuotismerkkivuoden 2017 valmistelu Hankkeen tavoitteena on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista luterilaisesti ja ekumeenisesti sekä tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen reformaation merkitystä ja vaikutusta Suomessa. Lähtökohtana on siten perinteen ja tulevaisuuden sekä nykyisen suomalaisen kontekstin yhdistäminen. Tähän pyritään reformaation teemojen monipuolisen käsittelyn sekä esimerkiksi kouluyhteistyön kautta.

138 15 Pyritään yhdistämään reformaation juhlavuosi Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen niin, että molemmat juhlat saavat siitä lisäarvoa. Pääpaino on tulevaisuudessa. Tärkeää on niin ekumeeninen yhteistyö kuin yhteistyö valtion kanssa. Pyritään saamaan näkyvyyttä koko Suomessa ja edistämään paikallisuutta sekä paikallista yhteistyötä. Reformaation teologinen ja historiallinen tausta ja vaikutus ovat periaatteellisena taustana, mutta profiili on selvästi kansankirkollinen eikä ainoastaan akateeminen. Kirkkomme hakeutuu yhteistyöhön valtioneuvoston kanssa juhlavuoden valmistelussa yhtenä keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan sidosryhmänä sekä historiallisesti että nykypäivää ajatellen. Pyritään välttämään päällekkäisyydet reformaation ja itsenäisyyden muiston viettämisessä. Hanke kestää vuodet , yhteensä varaus on euroa. Suunnittelukauden kustannukset ovat euroa. Seurakuntien ja kirkon verkkohanke Verkko ja verkossa toimiminen ovat keskeinen osa kirkkoa ja sen arkipäivää. Verkossa muun muassa jaetaan tietoa, kerrotaan palveluista, kohdataan ihmisiä ja käydään keskustelua kristinuskoon liittyen. Seurakuntalaisille tarjotaan verkossa myös sähköisiä palveluja. Jotta nyt ja tulevaisuudessa voimme yhä paremmin tavoittaa seurakuntalaiset, kirkon ja sen eri toimijoiden tulee olla monipuolisesti ja laadukkaasti läsnä verkossa, ja sitä kautta ihmisten arjessa. Seurakuntien verkkopalveluilla on merkittävä rooli tämän tehtävän täyttämisessä. Tällä hetkellä seurakuntien verkkopalvelut toteutetaan yksittäisten seurakuntien tai seurakuntayhtymien ratkaisuilla. Toimittajia ja teknisiä ratkaisuja on lukuisia ja sivustojen hankinta, tuottaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen on hajanaista ja kallista. Pienissä ja osin keskisuurissa seurakuntatalouksissa ei ole riittävästi resursseja laadukkaiden verkkopalvelujen hankkimiseen ja niiden tuottamiseen. Verkossa liikkuva seurakuntalainen joutuu liikkumaan visuaalisesti ja sisällöllisesti hyvin erilaisten palveluiden välillä, mikä tekee palvelujen käyttämisestä hankalaa ja antaa kirkosta hajanaisen ja hahmottoman kuvan. Verkkohankkeen tavoitteena on, että seurakunnilla on jatkossa yksi yhteinen toimintamalli ja verkkopalveluympäristö. Seurakuntien verkkopalveluympäristö koostuu eri palveluista (esim. seurakuntien verkkopalvelut, evl.fi ja Kirkko kuulolla), mutta ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tarjoten käyttäjälle näkymän tietoon ja tapahtumiin kirkkoon liittyen. Seurakuntien verkkopalveluun ei ole tarkoitus toteuttaa asioita ja palveluita, jotka tarjotaan jo muutoin kirkon verkkopalveluympäristön tai esim. sosiaalisen median toimesta. Uusi verkkopalveluympäristö on helposti otettavissa käyttöön ja se tarjoaa jokaiselle seurakunnalle kustannustehokkaan tavan laadukkaan, ajantasaisen ja käyttäjiä monipuolisesti huomioivan verkkopalvelun luomiseen. Avoimien rajapintojen kautta tieto liikkuu palvelusta toiseen ja seurakunnat voivat hyödyntää sisällön tuotannossa yhteistä sisältöä. Lisäksi seurakunnat voivat rikastuttaa ja tarkentaa yhteistä sisältöä tuottamalla seurakuntakohtaista sisältöä, joita ovat esimerkiksi tapahtumat ja ajankohtaiset asiat. Kokonaiskirkollisesti hanke tuottaa sekä kustannussäästöä että toiminnallista hyötyä. Koko kirkon yhteisten evl.fi sivujen uudistamisen kustannukset ovat noin ja vuosittaiset käyttötalousmenot euroa. Yksittäisen isomman seurakunnan tai seurakuntayhtymän sivujen uudistaminen maksaa vähintään euroa ja niiden ylläpitäminen noin euroa vuodessa ilman kehittämiskustannuksia. Pienillä ja keskisuurilla seurakunnilla vastaavat luvut ovat euroa investointiin ja euroa käyttökustannuksiin. Vuosille verkkohankkeen rakentamiskustannuksiin on varattu euroa (käyttötalousosa euroa ja investoinnit ) ja jatkuviin ylläpito- ja kehittämiskustannuksiin siitä eteenpäin euroa vuodessa. Nämä kustannukset kuittautuvat, kun ¼ seurakuntatalouksista liittyy palvelun käyttäjiksi. Hanketta kohtaan osoitetun kiinnostuksen pohjalta voidaan olettaa tämän tavoitteen täyttyvän kolme vuoden sisällä.

139 16 Toiminnalliset hyödyt tulevat siitä, että seurakunnilta poistuvat noin 4-5 vuoden välein tapahtuvat palvelun uudistamisen hankinta- ja tuotantotyöt ja järjestelmän ylläpitotyö. Uuden palvelun käyttöönoton yhteydessä seurakunnat saavat myös yhteistä verkkosisältöä, mikä helpottaa sivujen tuottamista. Yhteisöllinen palvelun kehittäminen tuo seurakuntien käyttöön jatkossakin uusia ja seurakunnan toimintaa tukevia verkkopalveluja. Hankkeen erityisenä hyötynä on seurakuntien ja kirkkohallituksen verkkoviestinnällisen yhteistyön tiivistyminen ja kehittyminen. Hanke tukee seurakuntien rakennemuutosta, koska uutta palvelua käyttävien seurakuntien on erittäin helppo tuottaa joko täysin uudet sivut tai yhdistää yhdistyvien seurakuntien sivuja. Lisäksi yhdistyvät seurakunnat voivat helposti tuottaa järjestelmällä yhdistysvaiheen tukisivut. Seurakuntavaalit Vuoden 2014 seurakuntavaalien suunnittelu on aloitettava syyskaudella Vaalien kustannukset jakautuvat kahdelle vuodelle. Suunnittelukustannukset, tietojärjestelmien investoinnit, käyttötalousmenot ja henkilöstömenot ovat vuosille yhteensä euroa (käyttötalousmenot euroa, investoinnit euroa). Hankkeen aikana varaudutaan seurakuntavaalien tieto- ja tulospalvelujärjestelmän sekä vaalikoneen toteuttamiseen ja ylläpitämiseen Varautuminen pitää sisällään vanhan järjestelmän kehittämisen tai uuden järjestelmän toteuttamisen. Vaihtoehtojen välinen valinta tehdään kokonaistaloudellisen perustein esiselvityksen pohjalta. Uuden järjestelmän toteutuksessa painottuvat investointimenot ja vanhan kehittämisessä käyttötalousmenot, koska siinä tulospalveluosuus on hankittu palveluna. Keskeisten kehityshankkeiden kustannukset ja rahoittaminen Kirkolliskokouksen tekemän päätöksen mukaisesti tarkoituksena on käyttää aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää yhteisten, kaikkia seurakuntia tasapuolisesti hyödyttävien hankkeiden rahoittamiseen, jolloin ei synny painetta seurakuntamaksujen korottamiseen.

140 17 Käytännössä vuosien talousarvioesitykset osoittavat tuloslaskelmassa alijäämää. Alijäämän katteena on aikaisempien vuosien ylijäämä. Edellä kuvattujen kehityshankkeiden investointikustannukset vuosina ovat arviolta seuraavat: Hengellinen elämä verkossa IT-strategian mukaiset kehityshankkeet sekä Kitke/Kirjuri Kirkon verkkohanke Seurakuntavaalit Yhteensä

141 18 Hiippakunnallinen toiminta Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi kokouksessaan uuden mallin hiippakuntien määrärahojen jakamiseksi. Mallia on kuvattu tarkemmin Hiippakunnallisen toiminnan kohdalla. Hiippakunnat osallistuvat omalta osaltaan aiemmin kuvattujen keskeisten kehityshankkeiden toteuttamiseen. Kirkolliskokousedustaja Kalervo Salo (+ 15 muuta allekirjoittajaa) ovat tehneet talousarvioehdotuksen koskien hiippakuntien talousarviomäärärahoja. Ehdotus on, että talousarviomäärärahoja vuonna 2013 korotetaan vähintään 7 % vuoden 2012 tasosta sekä hiippakuntien budjetteihin lisätään mahdolliset uudet näihin budjetteihin kohdistuvat maksut (kuten Kipa). Ehdotuksessa todetaan, että myös talousvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota (Mietintö 1/2012): Hiippakuntien resurssit ovat tiukentuneet. Tätä on arvioitava seuraavissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa. Talousarvioehdotus on otettu valmistelussa seuraavasti huomioon: 1) Hiippakunnille esitetään 3,5 %:n kehyksen muutosta vuonna 2013, tämä on saman suuruinen kuin Kirkkohallituksen perustoiminnan muutos. Kustannusvaikutus on euroa alkuperäiseen 1,5 %:n kehykseen verrattuna. 2) Kirkkohallitus maksaa keskitetysti tuomiokapitulien IT-kustannuksia euroa/kapituli. 3) Tuomiokapitulit liittyvät Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi vuoden 2014 alussa, vuoden 2014 talousarvion kehyksissä otetaan huomioon palvelumaksut. 4) Vuosien 2014 ja 2015 kehyksiä määriteltäessä pyritään hiippakunnallisen toiminnan talousarviomäärärahoja korottamaan jonkin verran enemmän kuin Kirkkohallituksen perustoiminnan. Huolimatta näistä edellä kuvatuista toimenpiteistä tuomiokapitulien on kuitenkin edelleen rahoitettava toimintaansa osin rahastosiirroin. Toisin sanoen kehysten nostaminen ei lisää tuomiokapitulien käytettävissä olevia määrärahoja vaan pienentää rahastosiirtoja. Rahastojen käyttö alkoi laajemmin siinä vaiheessa kun Kirkkohallituksen perustoiminnan ja tuomiokapitulien kehykset asetettiin miinusmerkkisiksi. Hiippakuntien välistä rahanjakomallia ei kuitenkaan ole syytä uudistaa vielä tässä vaiheessa. Rahoituskysymykseen palataan laajemmin siinä vaiheessa kun seurakuntarakenneuudistus on edennyt riittävän pitkälle. Avustukset Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmän rahoittaminen ja kehittäminen on ollut tärkeä painopistealue vuodesta 2000 alkaen. Myönnettäväksi ehdotettuja avustuksia esitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa Avustukset. Henkilöstö ja organisaatio Tavoitteena vuodesta 2005 alkaen on ollut, että pysyvän henkilöstön määrä kääntyisi vähitellen laskuun. Kirkkohallituksen henkilöstöstä tulee noin kolmannes jäämään eläkkeelle lähivuosina. Kirkkohallituksen johtoryhmä keskustelee jokaisen vapautuvan tehtävän osalta sen täyttämisen välttämättömyydestä. Samalla pohditaan, voidaanko tehtävät organisoida toisin tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Kirkon yhteisen toiminnan rahoittaminen Kirkon keskusrahasto saa pääosan tuloistaan seurakunnilta seurakuntamaksuina. Keskusrahaston tulot määräytyvät kaksi vuotta aikaisempien verotulojen mukaan (vuoden 2013 keskusrahastomaksutulot perustuvat vuoden 2011 verotuloihin). Näin ollen seurakuntien verotuloissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset vaikuttavat automaattisesti keskusrahaston

142 19 tuloihin kahden vuoden viiveellä. Vuodesta 2006 alkaen seurakuntamaksuna kerätään ainoastaan perusmaksua vain laskennallisen kirkollisveron perusteella. Tavoitteena on pitää seurakuntamaksuprosentti nykyisellä tasolla (8,2 %) koko suunnitelmakauden ajan Maksuprosentti 8,2 % 8,2 % 8,2 % 8,2 % Perusmaksutulo TA 50,5 milj. 52,4 milj. 53,2 milj. 54,0 milj. TOT 51,5 milj. Seurakuntamaksujen lisäksi keskusrahasto saa tuloja sijoitustoiminnastaan. Tuottojen perustason on arvioitu olevan vuositasolla n. 1,5-1,8 milj. euroa. Poikkeuksena on vuosi 2013, jolloin keskusrahaston saamat vuokratuotot Kiint. Oy Eteläranta 8:sta ovat n. 1,0 milj. euroa. Keskusrahaston tase on edelleen koko suunnitelmakauden varsin vahva. Kuten eläkerahastossakin, myös täällä käytetään varainhoitajien palveluja ja noudatetaan vastuullisen sijoittamisen periaatteita. Kirkon yhteisen toiminnan vuosikate ja tilikauden alijäämä Vuosikate Poistot Tilikauden tulos Suunnitelmakaudella tilikauden tulos on jokaisena vuonna alijäämäinen. Poistolaskennassa on otettu vuodesta 2011 alkaen huomioon sekä jäsentietojärjestelmän että talous- ja henkilöstöhallinnon ohjelmiston investointimenojen aiheuttamat poistot. Investoinnit Kiinteistöt Tietojärjestelmät Kalustohankinnat Yhteensä Yllä olevassa taulukossa esitetään kirkon yhteisen toiminnan investoinnit. Kirkon palvelukeskuksen investoinnit esitetään alla kohdassa 4.3 Kirkon palvelukeskus Kirkon yhteistä toimintaa koskevat esitykset: 1. perusmaksu määräytyy vain laskennallisen kirkollisveron perusteella ja perusmaksun suuruus vuonna 2013 on 8,2 % 2. lisämaksua ei peritä

143 Kirkon palvelukeskus KIRKON PALVELUKESKUKSEN PERUSTAMISVAIHE SEURAKUNNAT Uusia asiakkaita vuosittain Palvelumaksut 32,2 milj. KIRKON PALVELUKESKUS KIRKON KESKUSRAHASTO 4,4 milj. Käyttötalousmenot Investoinnit Osuus investoinneista 41,8 milj. 8,3 milj. 1,9 milj. Osuus jatkuvista palveluista 11,6 milj. Perustamisvaiheen "laina" (maksetaan takaisin vuosina ) Yllä olevassa kaaviossa kuvataan Kirkon palvelukeskuksen perustamisvaiheen rahavirtoja. Kaaviosta voidaan havaita seuraavaa: 1) Seurakunnat ovat ilmoittautuneet palvelukeskuksen asiakkaiksi varsin loppupainotteisesti, 40 % seurakuntatalouksista siirtyy vasta vuonna Tämän seurauksena palvelumaksuja ei kerry siirtymävaiheen aikana riittävästi. 2) Siirtymävaiheen käyttötalousmenot (41,8 milj. euroa) ovat hieman aiemmin arvioitua suuremmat. Sekä Lahden että Kuopion toimipisteiden perustamista on aikaistettu, jolloin myös Kipan henkilöstömäärä kasvaa etupainotteisemmin. Toimipisteiden aikaistamisen tavoitteena on saada alueiden seurakunnat aikaisemmin asiakkaiksi. 3) Investoinnit ovat kirkolliskokouksen toukokuussa 2012 hyväksymän päätöksen mukaiset. 4) Kirkon keskusrahaston osuus investoinneista ja jatkuvista palveluista on kirkolliskokouksen toukokuussa hyväksymän päätöksen mukainen. 5) Kirkon keskusrahasto antaa Kirkon palvelukeskukselle perustamisvaiheen lainaa 11,6 milj. euroa. Laina maksetaan takaisin vuosina , koska edellä kuvatuilla rahavirroilla myös vuosi 2018 on negatiivinen. Palvelukeskus selviytyy kuitenkin lainan maksusta ilman, että on välttämätöntä tehdä palvelumaksuihin erityistä tasokorotusta vuonna Palvelukeskuksen siirtymäkautta voidaan tarkastella kehittämishankkeena ja asettaa painopistealueet seuraaville alueille: - Johtamis-, ohjaus-, ja tuotantoprosessien kehittäminen ja mallintaminen niin, että prosessit tukevat asiakkaiden ja Kipan arkea. - Asiakkaiden vastaanotto siirtymäkaudella ja asiakkaiden palvelutuotannon järjestäminen. - Kustannushyötyjen realisoituminen niin, että palvelukeskusmallille asetetut tavoitteet ja hyödyt pitkällä tähtäimellä toteutuvat - Kipan henkilöstön rekrytointi ja osaamisen kehittäminen niin, että palvelutuotanto voidaan tuottaa laadukkaasti ja tehokkaasta. Johtaminen ja ohjaus Kirkon palvelukeskuksen strategia hyväksyttiin johtokunnassa elokuussa Strategia painottuu siirtymäkaudelle Strategia johtamisen ja ohjauksen välineenä otetaan käyttöön Strategian tavoitteet viedään käytäntöön yksilö- ja tiimikehityskeskustelujen kautta. Johtamis- ja tukiprosessit mallinnetaan niin, että ne ovat käytössä kun Porvoon, Lahden ja Kuopion toimipisteiden toiminta käynnistyy. Palvelukeskuksen johtamista tukevia sähköisiä työvälineitä otetaan käyttöön vaiheittain suunnitelmakaudella

144 21 - prosessien mallinnuksessa - Kipan talous- ja tuoteseurannassa, suoritelaskennassa ja mittaamisessa sekä laskutuksessa. - HR toimintoja tukevia järjestelmiä otetaan käyttöön yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa mm. sähköinen rekrytointijärjestelmä ja sähköisiä lomakkeita kuten kehityskeskustelulomake, tehtävän vaativuuden määrittelylomake, nimikirja, HAVAlomake. - siirrytään kirkkohallituksen kanssa Kipan tietojärjestelmien käyttäjäksi Kipan asiakirjahallinnan sähköistä käyttöönottoa nopeutetaan mm. johtokunnan esityslista/pöytäkirjatuotannossa. Muutosjohtamista toteutetaan johtamisen eri keinoin.viestintäsuunnitelma laaditaan vuoden 2014 loppuun mennessä. Toimipisteet Toimipisteiden suunnittelu toteutetaan Porvooseen, Lahteen ja Kuopioon niin, että Porvoon ja Lahden toiminta voidaan käynnistää viimeistään ja Kuopion vuoden 2014 aikana. Toimipisteisiin rekrytoidaan toimipisteen vetäjä sekä tarvittava henkilöstö. Palvelutuotannon käynnistäminen ja järjestäminen suunnitellaan ja koordinoidaan prosessinomistajien johdolla Oulun toimipisteestä. Tietojärjestelmät Siirtymäkaudella Kipan tietojärjestelmiin liittyvä painopiste tulee olemaan asiakkaiden vastaanottoon liittyvissä käyttöönottoprojekteissa. Kipan asiakkaiden asiakirjojen sähköinen arkistointijärjestelmä otetaan käyttöön suunnittelukauden aikana. IT- yhteistyötä tiivistetään kirkkohallituksen tietohallinnon ja Kipan välillä. Kipan vastuulla olevien tietojärjestelmien käyttöoikeuksien sähköistä hallintaa kehitetään yhteistyössä kirkkohallituksen tietohallinnon kanssa. Tietoturvaan liittyviä vastuurajapintoja kirkkohallituksen ja Kipan välillä täsmennetään. Asiakkaat Siirtymäkaudella 2017 on seurakuntatalouksia siirtymässä yli kolmasosa. Tavoitteena on, että asiakkaiden siirtymisen aikaistumista viimeisiltä vuosilta saadaan edistettyä. Siirtymisen aikaistuminen nopeuttaisi kiinteiden kustannusten tuottavuutta sekä nopeuttaisi kustannushyötyjen realisoitumista, myös tuotannolliset riskit vähenevät tasaisemman siirtymisen vaikutuksesta. Asiakkaat otetaan vastaan suunnitellusti vuosittain kolmessa erässä 1.1., 1.5. ja 1.9. Toimintamallin toimivuutta tullaan arvioimaan riskien hallinnan näkökulmasta, ensimmäisten kokemusten ja saatujen asiakaspalautteiden perusteella. Asiakkaiden siirtymiseen ennen tuotannon aloittamista varataan 10 kuukautta. Asiakkaiden vastaanotto toteutetaan mallinnetun prosessin mukaisesti. Palvelutuotannossa olevien asiakkaiden suunniteltu asiakkuuden hoitomalli otetaan vaiheittain käyttöön siirtymäkaudella. Henkilöstö Henkilöstön rekrytointeja toteutetaan vuosittain niin, että asiakkaille tuotettavat palvelut voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Ensimmäisten vuosien rekrytoinnit tehdään etupainotteisesti. Kriittisiä erityisvalmiuksia parannetaan kuten projektiosaamista ja asiakkaiden kouluttamisosaamista. Henkilöstön valmennusta jatketaan sisäisellä valmennuksella koko siirtymäkauden mm. valmentamalla henkilöstöä Kirkon palvelukeskuksen toimintatapaan, prosessi- ja tiimityöhön. Johtoryhmä- ja esimiesvalmennukseen panostetaan. Esimiehille suunnattut JET- tutkinnot jatkuvat. Tietoteknisiä valmiuksia parannetaan.

145 22 Henkilöstön ammatillisia valmiuksia kehitetään järjestämällä sisäisenä koulutuksena kirjanpidon ja palkanlaskennan koulutusta yhteistyössä kirkkohallituksen asiantuntijoiden kanssa. Taloushallinnon ammattitutkintohake käynnistetään Työnantajan järjestämät ruotsin kielen opinnot jatkuvat. Koulutustarpeita kartoitetaan mm. kehityskeskusteluissa. Esille nousseet tarpeet otetaan huomioon koulutussuunnittelussa. Osaamisen kehittämisessä käytetään monia eri keinoja ammatillisen koulutuksen rinnalla, mm.perehdyttämistä, mentorointia sekä järjestämällä sisäistä koulutusta. Alijäämän kehittyminen Laina keskusrahastolta Investoinnit Palvelukeskus Kirkon palvelukeskusta koskeva esitys: 1.kirkon palvelukeskuksen palvelumaksut määräytyvät seuraavasti: 1. hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan 2017 mukaisesti 2. yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat 3. asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä mukaisesti 5. Kirkon keskusrahaston rahoituslaskelma 6. Sitovuustaso Jäljempänä oleva rahoituslaskelma osoittaa, että rahavarojen vähennys vuosina on n. 27,5 milj. euroa. Rahoituslaskelma on yhteinen koko kirkon keskusrahastolle (Kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta, Kirkon palvelukeskus). Rahoituslaskelmaan sisältyy mm. laina Kirkon palvelukeskukselle, joka on suuruudeltaan n. 11,3 milj. euroa vuosina Kirkon palvelukeskuksen ja kirkon yhteisen toiminnan investoinnit ovat vastaavana aikana yhteensä n. 24 milj. euroa. Talousarvion sitovuustaso on talousarvion taulukko-osaan merkitty osastotason toimintajäämä (3-merkkinen taso), jollei yksityiskohtaisissa perusteluissa ole jäljempänä muuta sanottu. Osastossa Kirkkohallitus sitovuustaso on kuitenkin koko osaston toimintajäämä. Talousarvion suunnitelmavuosien osalta luvut eivät ole sitovia. Investointiosassa sitovuustaso on pääryhmien (kiinteistöt, tietojärjestelmät, laite- ja kalustohankinnat, muut investoinnit) mukainen.

146

147 24 KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA KÄYTTÖTALOUS- JA TULOSLASKELMAOSA 000 EUR TP 2011 muu TA 2012 TAE 2013 muu TAE 2013 muu TTS 2014 muu TTS 2015 tos% YKSIKKÖ tos% KH tos% tos% 11/12 12/13 13/14 14/15 VARSINAINEN TOIMINTA Kirkon eläkelaitos Toimintatuotot Toimintakulut Siirto eläkerahastoon Toimintajäämä Kirkon yhteinen toiminta Toimintatuotot Toimintakulut Siirto rahastoon Toimintajäämä Kirkon palvelukeskus Toimintatuotot Toimintakulut Toimintajäämä TOIMINTAKATE Seurakuntamaksut Sijoitus- ja rahoitustoiminta VUOSIKATE Poistot Tilinpäätössiirrot TILIKAUDEN YLI/ALIJÄÄMÄ Tilikauden yli/alijäämän jakautuminen Kirkon yhteinen toiminta Kirkon palvelukeskus Yht

148 25 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKON KESKUSRAHASTO VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Sijoitustuotot , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Eläkekulut , Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , Siirto rahastoon , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Kirkon keskusrahaston talousarviossa on kolme pääosastoa: Kirkon eläkelaitos, Kirkon yhteinen toiminta ja Kirkon palvelukeskus. Kirkon eläkelaitos rahoitetaan eläkemaksutuotoilla ja se jakaantuu osastoihin Eläketoiminta ja Sijoitustoiminta. Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksutuotoilla ja se jakaantuu osastoihin Kirkkohallitus, Hiippakunnallinen toiminta, Avustukset ja Omakatteiset rahastot. Kirkon palvelukeskus rahoitetaan palvelumaksutuotoilla. Yllä olevassa tuloslaskelmassa on laskettu yhteen tuotto- ja kululajeittain Kirkon keskusrahaston tuloslaskelman toimintakatteen yläpuoliset erät. Kirkolliskokous hyväksyi muutoksen vuoden 2012 talousarvioon. Tässä talousarviokirjassa vuoden 2012 talousarvio esitetään muutetussa muodossa. Vuoden 2013 palkkakulujen budjetoinnin lähtökohtana on palkat ; palkkakuluihin on budjetoitu nousua 1,9 % alkaen. Eläkemaksut on budjetoitu 28 %:n mukaan.

149 26 10 KIRKON ELÄKELAITOS PÄÄOSASTON JAKO OSIIN Talousarviossa Kirkon eläkelaitos jaetaan kahteen osastoon; luku on osaston sitova toimintajäämä v Eläketoiminta Sijoitustoiminta Seuraavalla sivulla esitetään Kirkon eläkelaitoksen luvut; näiden jälkeen eläketoiminnan ja sijoitustoiminnan toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä luvut. PÄÄOSASTON TOIMINNASSA KESKEISTÄ Kirkon eläkelaitoksen tulevaisuuden näkymiä ja keskeisiä kehityshankkeita on selvitetty yleisperusteluissa.

150 27 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKON ELÄKELAITOS VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Vuokratuotot , Sijoitustuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Eläkekulut , Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat Muut kulut , Toimintakulut , Siirto rahastoon , TOIMINTAJÄÄMÄ

151 28 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON ELÄKELAITOS: ELÄKETOIMINTA TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Vuoden 2012 alusta lukien eläketoiminta siirtyi Kevan hoidettavaksi. Vuoden 2013 alusta myös eläkemaksujen kerääminen siirtyy Kevan tehtäväksi. Eläketoimintaa kuvataan tarkemmin yleisperusteluissa. Alla erittely eläketoiminnan tuotoista ja kuluista TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ELÄKETOIMINTA ELÄKETUOTOT TP 11 TA 12 TAE 13 TTS 14 TTS 15 milj.euroa muutos muutos muutos muutos Kiel-palkkasumma 507,9 0,0 % 507,9 0,5 % 510,5 0,5 % 513,0 0,5 % 515,6 Maksutuotot 162,9 2,0 % 166,2 4,0 % 172,8 1,7 % 175,7 2,1 % 179,4 Eläkerahastomaksu 10,0 2,0 % 10,2 2,0 % 10,4 Työttömyysvak.rahastomaksu 4,3-7,0 % 4,0 12,5 % 4,5 0,0 % 4,5 0,0 % 4,5 YHTEENSÄ 167,2 1,8 % 170,2 10,0 % 187,3 1,7 % 190,4 2,0 % 194,3 ELÄKEKULUT A) KIEL-ELÄKKEET -148,2 8,2 % -160,4 7,4 % -172,2 6,3 % -183,0 5,4 % -192,9 B) ELÄKETOIMISTO -5,5-30,9 % -3,8 0,0 % -3,8-10,5 % -3,4 2,9 % -3,5 Henkilöstökulut 0,3 33,3 % 0,4-100,0 % Korvaus Kevalle 1,7 52,9 % 2,6 26,9 % 3,3 3,0 % 3,4 2,9 % 3,5 Atk-menot 2,9-72,4 % 0,8-37,5 % 0,5-100,0 % Muut 0,6-100,0 % YHTEENSÄ -153,7 6,8 % -164,2 7,2 % -176,0 5,9 % -186,4 5,4 % -196,4 ELÄKETOIMINNAN 13,5-55,6 % 6,0 88,3 % 11,3-64,6 % 4,0-152,5 % -2,1 YLI/ALIJÄÄMÄ

152 29 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Eläketoiminta VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Sijoitustuotot Toimintatuotot , Toimintakulut Eläkekulut , Henkilöstökulut ,3 Palvelujen ostot , Avustukset ja toimintarahat Muut kulut -286 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

153 30 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON ELÄKELAITOS, SIJOITUSTOIMINTA MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Olemme tärkeä kirkon yhteisten tehtävien hoitaja, jonka vastuulla on eläkevastuun kattamiseksi tapahtuva varojen sijoittaminen tuottavasti, turvaavasti ja vastuullisesti. Viestimme eläkerahastoa koskevista asioista selkeästi, ymmärrettävästi sekä määrätietoisesti. Tehokkaan viestinnän lisäksi jalkaudumme Kirkkohallituksen ulkopuolelle ja luomme verkostoja tarkasti valittuihin tahoihin. Esimerkkinä tästä osallistuminen sijoitusalan, eläkesijoittajien ja vastuullisen sijoittamisen verkostoihin (TELA, ESY, FINSIF, PRI). Analysoimme ympäristön muutoksia ja vedämme niistä oikeat johtopäätökset toiminnan kehittämisen kannalta. Eläkejärjestelmän ja sijoitusympäristön kehityksen ja säätelyn seuraaminen on oleellinen osa toimintaamme. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Eläkerahaston sijoitustoiminnan mukauttaminen laadittavaan sijoitusstrategiaan 2. Kiinteistösalkun toteutus päivitetyn kiinteistöstrategian mukaisesti 3. Pääomasijoitussalkun toteutus päivitetyn pääomasijoitusstrategian mukaisesti 4. Uuden eläkerahastomaksun hallittu käyttöönotto 5. Kirkkohallituksen strategian toteuttaminen käytännön tasolla KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Hoitaa eläkerahaston varoja tuottavasti, turvaavasti ja vastuullisesti 2. Vastuullisen sijoitustoiminnan jatkuva kehittäminen YK:n periaatteita noudattaen 3. Eläkerahaston selkeämpi eriyttäminen kirkon keskusrahaston muusta toiminnasta 4. Aktiivinen osallistuminen alan yhteistyöhön, esimerkkinä :TELA, Työeläkevakuuttajat ry, ESY, Eläkesijoittajat ry, FINSIF, Finland s Sustainable Investment Forum ry, PRI, Principles for Responsible Investment 5. Viestinnän kehittäminen osana kirkkohallituksen strategiaa TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Rahoitusmarkkinoiden tuottojen heilunta vaikeuttaa taloussuunnitelman tekemistä ja lisäksi Euroopan valtioiden velkaongelmat heikentävät tulevaisuuden kasvunäkymiä. Ennustettavuus suunnitelmaa tehtäessä on erittäin heikkoa. Budjetoinnissa ei ole arvioitu arvopapereiden odotettuja myyntivoittoja/tappioita eikä arvonalennusten palautuksia. Eläkerahaston menoissa on varauduttu ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöön.

154 31 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Sijoitustoiminta VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Vuokratuotot , Sijoitustuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , Eläkerahaston kehitys ja ennuste Rahasto Vuotuinen tuotto 9,5 % Vuotuinen tuotto 6,5 % Vuotuinen tuotto 3,5 %

155 32 20 KIRKON YHTEINEN TOIMINTA Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksutuotoilla ja se jakaantuu osastoihin 200 Kirkkohallitus, 300 Hiippakunnallinen toiminta, 400 Avustukset ja 600 Omakatteiset rahastot. Nämä osastot esiintyivät vuosien talousarvioissa pääosastoina Kirkon eläkelaitoksen rinnalla. Alla on yhteenveto pääosaston luvuista suunnitelmakaudella. KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA EUR TP 2011 muu TA 2012 TAE 2013 muu TAE 2013 muu TTS 2014 muu TTS 2015 tos% YKSIKKÖ tos% KH tos% tos% 11/12 12/13 13/14 14/15 KIRKON YHTEINEN TOIMINTA Kirkkohallitus Toimintatuotot Toimintakulut Toimintajäämä Hiippakunnallinen toiminta Toimintatuotot Toimintakulut Toimintajäämä Avustukset Toimintatuotot Toimintakulut Toimintajäämä Omakatteiset rahastot Toimintatuotot Toimintakulut Siirto rahastoon Toimintajäämä YHTEENSÄ

156 33 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKON YHTEINEN TOIMINTA VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Sijoitustuotot , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , Siirto rahastoon , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

157 KIRKKOHALLITUS Osasto 200 Kirkkohallitus sisältää useita suunnitteluyksiköitä (osastot/erillisyksiköt). Talousarviossa sitovuustaso on osaston 200 toimintajäämä, joten tässä varsinaisessa toiminta- ja taloussuunnitelmaosassa osastoa 200 tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Kirkkohallituksen yksiköiden toiminta- ja taloussuunnitelmat ovat erillisessä talousarvion liiteosassa. KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKKOHALLITUS VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

158 35 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKKOHALLITUS KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIA Kirkkohallituksen perustehtävänä on edistää kirkon ja seurakuntien työtä pitämällä esillä kirkon näkökulmia yhteiskunnassa ja siten turvaamalla kirkon toimintaedellytyksiä muuttuvassa toimintaympäristössä. Perustehtäväänsä kirkkohallitus hoitaa myös ohjaamalla ja kehittämällä kirkon yhteistä toimintaa sekä huolehtimalla kirkon lainsäädännön, hallinnon ja taloudenhoidon kehittämisestä sekä hoitamalla kirkon suhteita valtioon ja muuhun yhteiskuntaan. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA Kirkkohallituksen yksiköt osallistuvat omalta osaltaan keskeisten kehityshankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hankkeiden kautta toteutetaan Kirkkohallituksen strategiaa ja ne ovat yhteisiä yli yksikkörajojen. Kullakin hankkeella on omistaja. Hankkeet on kuvattu yksityiskohtaisesti yleisperusteluosassa. 1. Meidän kirkko 2015 strategian jalkauttaminen (toiminnallinen osasto) 2. Seurakuntarakenteiden kehittämishanke (hallinto-osasto). 3. Hengellinen elämä verkossa (kirkon tiedotuskeskus). 4. Kitke-hanke (kirkonkirjojenpidon ja niiden tietojärjestelmien kehittäminen) (hallinto-osasto). 5. Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi (hallinto-osasto). 6. Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys, tulevaisuusselonteon valmistelu (kansliapäällikkö). 7. Reformaation 500 vuotismerkkivuoden 2017 valmistelu (toiminnallinen osasto). 8. Seurakuntien ja kirkon verkkohanke (kirkon tiedotuskeskus). 9. Seurakuntavaalit (kirkon tiedotuskeskus). KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013 Meidän kirkko 2015 strategian jalkauttaminen jumalanpalveluselämän kehittäminen 1. Jumalanpalvelusten sisältöön ja laatuun kiinnitetään huomiota, tämä luo pohjan jumalanpalvelusten osallistujamäärien kasvulle. Jokainen hiippakunta on nimennyt 2 7 hankeseurakuntaa, jotka ovat sitoutuneet seurakuntansa jumalanpalveluselämän kehittämiseen niiden omista tarpeista lähtien projektin ajaksi. 2. Kehittämishankkeen tueksi toteutetaan tutkimus, jossa selvitetään seurakuntalaisten jumalanpalvelukokemuksia ja -toiveita. Seurakuntarakenteiden kehittämishanke 1. Kirkkolainsäädännön seurakuntarakenteita koskevien säännösten muutosta valmistellaan kirkolliskokouksen tekemän linjanvedon perusteella. 2. Luodaan mahdollinen avustusjärjestelmä rakenneuudistuksen tueksi ja laaditaan suunnitelma yhdistymisavustusten uusiksi periaatteiksi. Samalla suunnitellaan vaihtoehtoisia tulonjakomalleja paikallistasolle. 3. Tuetaan meneillään olevia seurakuntarakenteiden muutoksia ja suunnitellaan kokonaisuudistuksen totetusvaihetta.

159 36 Hengellinen elämä verkossa 1. Valtakunnallisen ja paikallisen verkkotyön johtamisen, koordinoinnin ja operatiivisen työjaon selkiyttäminen ja toiminnan vakiinnuttaminen. 2. Hankkeessa kehitettyjen palveluiden ja työtapojen jalkauttaminen 3. Verkkosielunhoidon ja verkossa tapahtuvan henkilökohtaisen kohtaamisen toimintamallien tutkiminen ja kehittäminen Kitke-hanke (kirkonkirjojenpidon ja niiden tietojärjestelmien kehittäminen) 1. Kirkonkirjojen pidon alueellista ja valtakunnallista organisointia sekä toimintaprosesseja kehitetään palvelujen parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. 2. Tietojärjestelmän toiminnallisuutta kehitetään palvelemaan seurakunnan toimintaa perusprosesseja paremmin. Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi 1. Kirkkolainsäädännön kodifiointia jatketaan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen välisestä rajapinnasta sekä säädösten dispositiosta tehdyn linjauksen mukaisesti. 2. Työryhmän esitys kirkkolainsäädännön kodifioimiseksi valmistuu vuoden 2013 aikana. Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys, tulevaisuusselonteon valmistelu. 1. Kirkkohallituksen osaamiskartoituksen toteuttaminen siten, että olemassa olevaa osaamista tarkastellaan suhteessa hyväksyttyyn strategiaan. Vuonna 2012 toiminnallisella osastolla pilotoitu ja kehitetty osaamiskartoituksen malli viedään läpi muilla osastoilla ja erillisyksiköissä. Kartoituksen pohjalta luodaan kirkkohallitusta varten osaamisen kehittämissuunnitelma. 2. Kirkon yhteisen strategian (Meidän kirkko 2015 Osallisuuden yhteisö. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2015) ajankohtaistaminen ja strategisten tavoitteiden asettaminen vuoteen Kirkkohallitus nimeää tätä varten ohjausryhmän syksyllä Strategian ajankohtaistamisen tulee olla suoritettuna vuoden 2013 loppuun mennessä. 3. Kirkon tulevaisuuselonteko 2014 laatiminen. Kirkkohallitus päättää tulevaisuuselonteon teemasta syksyn 2012 aikana, nimeää ohjausryhmän ja päättää selonteon toteutustavasta. Selonteon tulee olla valmis vuoden 2013 loppuun mennessä. Reformaation 500-vuotismerkkivuoden 2017 vieton valmistelu 1. Hankkeen tavoitteena on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista luterilaisesti ja ekumeenisesti sekä tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen reformaation merkitystä ja vaikutusta Suomessa. Lähtökohtana on siten perinteen ja tulevaisuuden sekä nykyisen suomalaisen kontekstin yhdistäminen. Tähän pyritään reformaation teemojen monipuolisen käsittelyn sekä esimerkiksi kouluyhteistyön kautta. 2. Pyritään yhdistämään reformaation juhlavuosi Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen niin, että molemmat juhlat saavat siitä lisäarvoa. Pääpaino on tulevaisuudessa. Tärkeää on niin ekumeeninen yhteistyö kuin yhteistyö valtion kanssa. Pyritään saamaan näkyvyyttä koko Suomessa ja edistämään paikallisuutta sekä paikallista yhteistyötä. Reformaation teologinen ja historiallinen tausta ja vaikutus ovat periaatteellisena taustana, mutta profiili on selvästi kansankirkollinen eikä ainoastaan akateeminen. 3. Koordinointi itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden vieton kanssa Kirkkomme hakeutuu yhteistyöhön valtioneuvoston kanssa juhlavuoden valmistelussa yhtenä keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan sidosryhmänä sekä historiallisesti että nykypäivää ajatellen. Pyritään välttämään päällekkäisyydet reformaation ja itsenäisyyden muiston viettämisessä. Seurakuntien ja kirkon verkkohanke 1. Yhteisen toimintamallin mukaisen verkkopalvelujärjestelmän toteuttaminen. Sisältää ensimmäisen vaiheen seurakuntien ja seurakuntayhtymien sivujen tuottamisen ja evl.fi palvelun uudistamisen. 2. Verkkopalveluiden kehittämisen ja sisällöntuotannon organisoiminen seurakuntien ja kirkkohallituksen yhteistyönä. Sisältää myös palveluiden tukipalveluiden organisoimisen mm. seurakuntarakenteen muutoksista johtuvien verkkopalvelumuutosten tueksi.

160 37 Seurakuntavaalit 1. Vuoden 2013 aikana palkataan mm. seurakuntavaalien projektisihteeri, jonka tarkempi työaika ja avustajatarve määritellään syksyn 2012 aikana 2. Kilpailutetaan seurakuntavaalimainoskampanjan tieto- ja tulospalvelu. Kirkon keskushallinnon palvelukeskusvalmiuden varmistaminen 1. Valmistaudutaan liittymään kirkon palvelukeskukseen vuoden 2014 alussa. 2. Tarkistetaan henkilöstöasioiden sekä taloushallinnon/kirjanpidon prosessien rajapinnat palvelukeskukseen ja tehdään tarvittavat muutokset toimintaprosesseihin. 3. Tuetaan tuomiokapituleja palvelukeskuksen asiakkaiksi siirtymisessä siten, että kaikki tuomiokapitulit ja Kirkkohallitus siirtyvät asiakkaiksi samanaikaisesti. Kirkkohallituksen ympäristöohjelman laadinta ja toteuttaminen 1. Kirkkohallituksen ympäristöohjelma valmistuu vuoden 2012 aikana. 2. Kirkkohallitukselle haetaan kirkon ympäristödiplomi ja green office merkki. 3. Kirkkohallituksen yksiköt asettavat omissa suunnitelmissaan kullekin yksikölle sopivat mitattavissa olevat Kirkkohallituksen ympäristöohjelmasta nousevat tavoitteet vuosille

161 HIIPPAKUNNALLINEN TOIMINTA Talousarviossa 300 Hiippakunnallinen toiminta jaetaan seuraaviin osastoihin; luku on osaston sitova toimintajäämä v muutos % ta 12/ Turku ,5 302 Tampere ,5 303 Oulu ,9 304 Mikkeli ,5 305 Porvoo ,5 306 Kuopio ,4 307 Lapua ,7 308 Helsinki ,5 312 Espoo ,7 360 Toimitilat ,1 390 Yhteiset ,5 Toimintajäämä yhteensä ,4 Seuraavalla sivulla esitetään Hiippakunnallisen toiminnan luvut; näiden jälkeen tuomiokapitulien toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä luvut. TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Hiippakuntahallintokomitean mietinnön pohjalta laadittiin rahanjakomalli, joka pyrkii hiippakunnallisen toiminnan varojen oikeudenmukaiseen jakoon tuomiokapitulien kesken. Kirkkohallitus hyväksyi rahanjakomallin saatuaan ensin tuomiokapitulien lausunnot rahanjakomallista. Mallia sovellettiin ensimmäisen kerran, kun tuomiokapituleille vahvistettiin budjettikehykset vuodelle Mallin ulkopuolelle suljettiin kiinteistökulut, koska tilaratkaisut poikkeavat olennaisesti toisistaan. Rahanjakomallissa hiippakunnille varattu summa jaetaan kolmeen osaan: kiinteään osaan, muuttuvaan osaan ja erityisosaan. Erityisosa on yhteisesti mitoitettu ja kapitulit saavat sitä kuurojen pappien ja vankiladiakonien menoihin sekä Turun kapituli arkkipiispan menoihin. Hiippakuntien erityispiirteistä nousevia muita tarpeita ei erityisosassa oteta huomioon. Loput varat jaetaan niin, että kiinteä osa on 62,5 % ja muuttuva osa 37,5 %. Kiinteä osa jaetaan tasan kapitulien kesken ts. jokainen saa yhtä suuren summan. Muuttuva osa jaetaan ottaen huomioon kolme olennaisesti tuomiokapitulin toimintaan vaikuttavaa tekijää. Nämä tekijät painoarvoineen ovat: hiippakunnan väkiluku (50 %), seurakuntien lukumäärä (25 %) ja alueelliset tekijät (25 %). Alueellisia tekijöitä arvotettaessa otetaan huomioon pisimmät välimatkat hiippakunnassa ja etäisyys Helsingistä.

162 39 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ HIIPPAKUNNALLINEN TOIMINTA VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset ,0 Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT, jatkoa Alla on erittely tuomiokapitulien määrärahoista. Satunnaisissa on määräraha Saamelaisten kirkkopäiviä varten Oulun hiippakunnassa. toiminta toimitilat satunnainen yhteensä Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo

163 40 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TURKU TOIMINTA-AJATUS Piispan johtama tuomiokapituli tukee Turun arkkihiippakunnan seurakuntia ja niiden henkilöstöä seurakuntien perustehtävän toteuttamisessa hoitamalla tuomiokapitulille kuuluvat viranomaistehtävät ja tuottamalla ja tarjoamalla hallinto- ja työelämäpalveluita sekä edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa alueellaan. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA Seurakuntien työntekijöiden hengellisen ja ammatillisen identiteetin vahvistaminen 2. Muutostilanteiden tuki ja toivon luominen a) Seurakuntien rakennemuutos: toiminnan, hallinnon ja työyhteisöjen tuki ja sopeutus b) Uusien työntekijöiden rekrytointi ja tukeminen c) Tuomiokapitulin henkilöstörakenteen ja toimenkuvien kehittäminen 3. Viestintä ja verkkoympäristössä toimiminen 4. Ympäristökysymykset ja kohtuullinen elämäntapa KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA Tuomiokapituli edistää seurakuntien työntekijöiden hengellisen ja ammatillisen identiteetin vahvistumista tarjoamalla mahdollisuuksia hengellisen elämän hoitamiseen ja ammatti-identiteetin jäsentämiseen kaikessa järjestämässään toiminnassa. Samalla, kun vastuu tavoitteen toteutumisesta on koko henkilöstöllä, on yhden hiippakuntasihteerin viran tehtäväalueena aikaisempaa painotetummin spiritualiteetti ja osana sitä jumalanpalveluselämä. 2. a) Tuomiokapituli tukee seurakuntia tilanteessa, jossa kirkko on valmistautumassa merkittävään rakennemuutokseen (osin kuntauudistuksen seurauksena). Tätä varten kapituli järjestää mm. seurakuntien johdon neuvottelupäiviä ja koulutuksia, organisoi selvitysmiesten ja työyhteisökonsulttien työtä sekä pitää rakennemuutoskysymyksiä ja muutosjohtamisen teemoja vahvasti esillä erilaisilla hiippakunnallisilla foorumeilla. Myös piispantarkastukset palvelevat osaltaan rakennemuutostukea. b) Tuomiokapituli kehittää hiippakunnan seurakuntiin ja yhtymiin tarvittavien uusien työntekijöiden rekrytointia sekä tehtävissään aloittaneiden tukemista. Rekrytoinnin kehittämiseksi ja tulevien kirkon työntekijöiden tueksi kapituli järjestää uusimuotoisen moniammatillisen päätösseminaarin eri ammattiryhmien vuosittaisten työssäoppimisjaksojen päätteeksi ja pitää muutenkin yllä aktiivisia yhteyksiä kirkon virkaan kouluttavien oppilaitosten opiskelijoihin. Uudessa tehtävässä aloittaneiden työntekijöiden tukemiseksi kapituli kehittää erityisesti uusien kirkkoherrojen ja talouspäällikköjen koulutuksen ja tuen polkua ja jatkaa eri tehtäväalueilla jo aikaisemmin toteutettua tuki- ja koulutustoimintaa. c) Tuomiokapituli tekee valmiiksi koko henkilöstöään koskevan henkilöstösuunnitelman ja lähtee toteuttamaan sitä. Suunnitelman myötä henkilöstörakenne ja toimenkuvat saatetaan sellaisiksi, että ne vastaavat kapitulin nykyisiä tehtäviä ja tulevien vuosien haasteita. 3. Tuomiokapituli lisää kirkon läsnäoloa arkkihiippakunnan alueen julkisuudessa kehittämällä tuomiokapitulin omaa viestintää aktiivisemmaksi ja vuorovaikutuksellisemmaksi, suuntaamalla resursseja verkkoviestintään (nettisivujen rinnalla hiippakunnan Facebook-sivut) sekä tukemalla seurakuntien viestintää mm. viestintäpäiviä järjestäen. 4. Tuomiokapituli kannustaa seurakuntia ympäristödiplomien hankintaan, juurruttaa kirkon ilmastoohjelman ja oman ympäristöohjelmansa edellyttämiä toimenpiteitä osaksi normaaleja työkäytäntöjä sekä seurakunnissa että tuomiokapitulissa ja edistää rajallisten resurssien (luonto, talous, henkilöstö) asianmukaista ja säästeliästä käyttöä.

164 41 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Turku VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset 432 Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut -285 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT 1. Budjettiin ei sisälly varausta palkkausjärjestelmän kolmannen vaiheen (HAVA) käyttöottoon vuonna Tuomiokapitulissa tulee suunnittelukaudella tapahtumaan useita henkilöstömuutoksia viranhaltijoiden eläkkeelle siirtymisten kautta. Tuomiokapitulissa on valmisteilla henkilöstösuunnitelma, jonka myötä henkilöstörakenne ja toimenkuvat saatetaan vastaamaan tuomiokapitulin nykyisiä tehtäviä ja tulevien vuosien haasteita. Talouskehitys ei näyttäisi mahdollistavan sinänsä tarpeellistenkaan lisävirkojen perustamista, joten tehtäväkuvien kehittäminen on välttämätöntä. Kirkkohallituksen vuosille 2014 ja 2015 vahvistama kehys sisältää kummallekin vuodelle 1,5 %:n korotuksen, mutta nousulla voidaan tuskin kattaa edes normaalin toiminnan kulujen kasvua. 2. Tuomiokapituli on saanut kirjanpito- ja palkanlaskentapalvelut veloituksetta kirkkohallitukselta. Vuonna 2013 tuomiokapitulin on kirkkolain velvoittamana hankittava nämä palvelut Kirkon kirjanpidon ja palkanlaskennan palvelukeskus Kipasta. Tästä ostopalvelusta maksetaan kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaiset palvelumaksut. Nämä lisäävät tuomiokapitulin kustannuksia. Talousarviota tehtäessä ei vielä ole tiedossa mitään arviota, paljonko nämä kustannukset Turun tuomiokapitulin osalta olisivat. Kirkkohallitukselle ja kirkolliskokoukselle esitetään toivomus, että määrärahakehystä korotettaisiin näiden kustannusten verran. 3. Turun arkkihiippakunnan elämää tullee lähivuosina edelleen leimaamaan rakennemuutos. On oletettavissa, että kuntarakennemuutos ja sen seurauksena seurakuntarakennemuutos tulee olemaan voimakasta myös lähivuosina. Rakennemuutokseen liittyvät päätökset ja hallintorakenteiden paneminen kuntoon ovat silti vain lähtökohta sille toimintakulttuurin rakentamiselle ja toiminnan kehittämiselle, joka tulee jatkumaan vuosia ja vaatimaan myös erityistä tukea. Aikaisemmin tuomiokapitulien käytössä ollutta erityistä rakennemuutosrahoitusta tullaan edelleen tarvitsemaan koko suunnittelujakson ajan.

165 42 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TAMPERE TOIMINTA-AJATUS Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli palvelee seurakuntia niiden perustehtävän toteuttamisessa. Se vahvistaa seurakuntien ammatillista osaamista. Se kehittää seurakuntien vuorovaikutteista oppimista. Se ohjaa ja tukee seurakuntien työtä kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttamiseksi. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Tuomiokapitulin ohjaus- ja konsultointituki muutoksessa eläville työyhteisöille 2. Kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttaminen yhdessä seurakuntien kanssa 3. Rekrytoinnin, harjoittelunohjauksen ja seurakuntien uusien työntekijöiden tuen kehittäminen 4. Tuomiokapitulin viestinnän ja julkisuuskuvan kehittäminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Tuomiokapitulin ohjaus- ja konsultointituki muutoksessa eläville työyhteisöille 1.1. Räätälöity muutosseurakuntien tuki 1.2. Lähiesimiesten ohjaustuen jatkaminen 1.3. Konsulttien tukeminen ja konsultatiivisen työotteen vahvistaminen 1.4. Johtamiskoulutus laaja-alaisesti kaikille työntekijäryhmille 1.5. Hiippakunnan vuosikirja merkitysjohtamisesta ilmestyy marraskuussa Kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttaminen yhdessä seurakuntien kanssa 2.1. Jumalanpalveluselämän kehittämiseen tähtäävät hiippakunnalliset ja rovastikunnalliset hankkeet 2.2. Kontekstuaalisen teologian oppimisprosessi 2.3. Työnohjauksen neuvottelupäivä 2.4. Seurakuntien viestinnän tukeminen 3. Rekrytoinnin, harjoittelunohjauksen ja seurakuntien uusien työntekijöiden tuen kehittäminen 3.1. Harjoittelunohjauksen kehittäminen (osaamisen ohjaajat koulutus) ja kirkon alan opiskelijoiden yhteinen seminaari 3.2. Uusimuotoisen ordinaatiovalmennuksen syventäminen 3.3. Orientoitumiskoulutus uusille työntekijöille 4. Tuomiokapitulin viestinnän ja julkisuuskuvan kehittäminen 4.1. Mediasuhteiden kehittäminen 4.2. Sisäisen viestinnän kehittäminen

166 43 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Tampere VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot Tuet ja avustukset , Muut tuotot Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat Muut kulut Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

167 44 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA OULU TOIMINTA-AJATUS Oulun hiippakunnan hiippakuntatason toimijoiden tehtävänä on tukea hiippakunnan seurakuntia sekä niiden työntekijöitä ja vastuunkantajia kirkon perustehtävän toteuttamiseksi. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Tuetaan seurakuntia ja niiden johtamista kirkon toimintaympäristön muutoksessa 2. Tarjotaan seurakunnille välineitä kristillisen uskon merkityksen esillä pitämiseksi pohjoissuomalaisessa todellisuudessa 3. Tuetaan seurakuntia seurakuntalaisten osallisuuden vahvistamisessa KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V vahvistetaan seurakunnan työntekijöiden hengellistä ja kirkollista identiteettiä järjestämällä hiippakuntapäivät syyskuussa tuetaan seurakuntia rakennemuutoksessa ja niiden johtamista muun muassa muutosjohtamisen koulutuksen kautta sekä lisäämällä hiippakunnan konsultatiivista työotetta 3. tuetaan seurakuntien toimintaa sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi järjestämällä muun muassa syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvä seminaari ja koulutuksia yhdessä viranomaistahojen kanssa. 4. vahvistetaan seurakuntien tavoittavaa toimintaa muun muassa pitämällä esillä sosiaalisen median merkitystä ja evankelioivaa työnäkyä 5. tuetaan seurakuntia jumalanpalveluselämän monimuotoisuudessa ja monikulttuurisuudessa muun muassa osallistumalla kirkkomusiikin EU-projektiin TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTEET Saamelaiset kirkkopäivät järjestetään Mo i Ranassa Norjassa Kirkkopäivien järjestäjinä toimivat Norjan ja Ruotsin saamelaiset kirkkoneuvostot, Oulun hiippakunta (Suomen ev.-lut. kirkko) yhdessä Barentsin kirkkojen neuvoston ja norjalaisten paikallistahojen kanssa. Hankkeeseen haettiin EU-tukea, mutta avustusta ei saatu. Norjan kirkko kantaa kirkkopäivistä taloudellisen päävastuun, mutta muilta järjestäjätahoilta odotetaan myös taloudellista osallistumista. Saamelaistyöhön myönnettävä määräraha ei riitä näiden kustannusten kattamiseen. Tästä johtuen Oulun hiippakunnan erityistarve vuonna 2013 on euroa, mikä kohdentuu saamelaisten kirkkopäivien järjestämiseen. Vuoden 2012 talousarviossa oli varattu Tunturissa tuulee tapahtuman kuluihin.

168 45 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Oulu VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Vuokratuotot 100 Kolehdit ja lahjoitustuotot Tuet ja avustukset , Muut tuotot 600 Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

169 46 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA MIKKELI TOIMINTA-AJATUS Tuomiokapitulin perustehtävänä on toteuttaa kirkon tehtävää hiippakunnassa kehittämällä ja tukemalla seurakuntien toimintaa ja hallintoa. Tehtäväänsä tuomiokapituli toteuttaa verkostoituneena kirkkoon ja yhteiskuntaan. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Seurakunnan hallinnon, talouden ja hallintokäytäntöjen kehittäminen 2. Seurakuntien rakennemuutosten tukeminen ja saattaminen 3. Piispantarkastuskäytännön kehittäminen 4. Seurakuntien strategisen osaamisen lisääminen 5. Seurakuntien työyhteisöjen toimivuuden edistäminen ja työntekijöiden tukeminen 6. Seurakuntien työntekijöiden ammatillinen täydennyskoulutus KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Seurakuntien hallintoa ja taloutta seurataan ja kehitetään yleisneuvonnan, tuomiokapitulin hallintotoimen ja koulutuksen avulla. Koulutuksessa ja neuvonnassa esillä ovat erityisesti säädösmuutokset, hyvän hallinnon periaatteet sekä talouden seuranta, hallinta ja tasapainon ylläpitäminen. 2. Tuetaan vuoden 2013 alusta toteutettuja seurakuntien rakennemuutoksia järjestämällä sekä toimintaan että hallintoon liittyviä tukitoimia. Tavoitteena on auttaa seurakuntia muutostilanteessa rakentamaan uutta toimintakulttuuria, joka parhaiten ottaa huomioon sekä perinteen että seurakuntatyön tarpeet uudessa seurakuntakokonaisuudessa ja sen eri osissa. 3. Uudistettu piispantarkastusmalli vakiinnutetaan siten, että se palvelee seurakuntaa konsultatiivisena prosessina perustehtävälähtöisen, toimintaympäristönsä muutoksesta tietoisen seurakuntatyön kehittämisessä. Tavoitteena on vahvistaa johtajuutta, lisätä tavoitetietoisuuttaa, työn tuloksellisuutta ja sen näkemisen mukanaan tuomaa mielekkyyttä seurakuntatyössä. 4. Tuetaan seurakuntien työyhteisöjen toimivuutta, omaehtoista ongelmanratkaisua sekä autetaan seurakuntia tarttumaan työyhteisön ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tuetaan seurakuntien työyhteisöjä yhdistymis- ja muutostilanteissa järjestämällä työyhteisönohjausta. 5. Tuetaan rekrytoitumista seurakuntatyöhön pitämällä yhteyttä kirkon virkaan opiskeleviin eri oppilaitoksissa ja järjestetään erityisesti uusille työntekijöille työnohjausta, mentorointia ja vertaisryhmätukea. 6. Pidetään yllä seurakuntien työntekijöiden ammatillista osaamista vastaamalla seurakuntien sekä kokonaiskirkon hankkeisiin liittyvään koulutustarpeeseen.

170 47 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Mikkeli VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Vuokratuotot , Tuet ja avustukset , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Talousarvio on laadittu siten, että kasvua edellisestä vuodesta on ohjeeksi annettu 1,5 %. Vuoden 2009 tasoon verrattuna nykyinen talousarvio on loppusummaltaan 8 % pienempi. Todellisuudessa muutos on vieläkin suurempi, kun otetaan huomioon rahan arvon muutos. Tuomiokapitulin talousarvion laatiminen on erityisen vaikeata tilanteessa, jossa suurin osa tuomiokapitulin talousarviosta muodostuu henkilöstökuluista. Budjettiraamiin annettu lisäys ei kata kustannusten nousua eikä aiempien vuosien määrärahaleikkauksia. Tulevana talousarviovuotena tilannetta paikataan rahastosiirroin ja toimintamäärärahoja leikkaamalla. Tulevaisuudessa tämä ei ole mahdollista henkilöstöä vähentämättä. Talousarvion laatimisen jälkeen Kirkkohallituksessa on talousarvion kasvuksi korjattu 3,5%. - Kirkkohallitusta pyydetään varaamaan euron määräraha orientoitumiskoulutukseen kirkon palvelukseen tuleville uusille diakoniatyöntekijöille, kanttoreille ja nuorisotyöntekijöille. - KiPa:n käyttöönotto tapahtunee myös tuomiokapitulien osalta v Tuomiokapituli ei ole varannut omaan talousarvioonsa KiPa:n kuluihin määrärahaa, koska tuomikapitulilla ei ole riittäviä tietoja määrärahatarpeen arvioimiseen. Kirkkohallituksen tulee varata tarkoitukseen riittävät määrärahat. - Tuomiokapitulin päätulostimen leasing-kausi päättyy maaliskuussa Keskusrahaston it-alueen tulee palvelukuvauksensa mukaisesti varautua uuden hankintaan. - Investoinnit: piispan virka-auto on ylittänyt tarkoituksenmukaisen ja taloudellisen vaihtoajan kriteerit (nyt 9 v./ajettu n km, vaihtoaikaan 10 v./n km). Vaihtoon esitetään varattavaksi euroa bruttosummana. Nettokustannus riippuu nykyisen auton jatkokäytöstä, joka jää kirkkohallituksen päätettäväksi. Vaihdon yhteydessä virka-auton käyttö tulee nykyistä turvallisemmaksi ja merkittävästi ympäristöystävällisemmäksi.

171 48 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA PORVOO TOIMINTA-AJATUS Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin ja hiippakuntavaltuuston tehtävänä on auttaa ja tukea hiippakunnan seurakuntia ja seurakuntayhtymiä sekä niiden työntekijöitä perustehtävissään; Jumalan sanan julistamisessa, sakramenttien jakamisessa, diakoniatyössä, lähetystyössä sekä kristillisessä kasvatuksessa. Lisäksi tuomiokapituli hoitaa viranomaistehtäviä, jotka kuuluvat sille kirkon tunnustuksen sekä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen nojalla, edustaa kirkkoa hiippakuntaa koskevissa asioissa sekä palvelee hallintoa ja tukee jokapäiväistä työtä. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET Kirkon jäsenyyden tukeminen 2. Rekrytointi kirkollisiin ammatteihin 3. Rakennemuutosseurakuntien tukeminen koulutuksen, henkilöstöhuollon ja työyhteisön kehittämisen avulla 4. Jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan sekä hengelliseen syventymiseen tähtäävän työn kehittäminen seurakunnissa 5. Lähetystyön ja kirkon kansainvälisen vastuun korostaminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET Seurakuntia kehotetaan hyödyntämään vapaaehtoisten työpanosta ja kannustetaan kutsumaan passiivijäseniä toteuttamaan jäsenyyttään. Hiippakunta tukee prosessia järjestämällä kolutusta sekä painostamalla suunnitelmallisesti jumalanpalveluselämään, verkkotyöhön ja henkilöstökoulutukseen. 2. Rekrytointia kirkollisiin ammatteihin vahvistetaan sekä paikallisella että hiippakuntatasolla. Hiippakunnan työntekijät pitävät säännöllisesti yhteyttä oppilaitoksiin ja pitävät teemaa esillä erilaisissa nuorisotapahtumissa ja neuvottelupäivillä sekä muissa suurissa tapahtumissa. Tavoitteena on kirkolliseen työhön opiskelevien määrän ja eläkkeelle siirtyvän työvoiman määrän tasapainottaminen. 3. Suunniteltujen rakennemuutosten yhteydessä tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto kiinnittävät huomiota monipuolisen ruotsinkielisen kirkollisen elämän turvaamiseen maassamme. Rakennemuutosten toteutumista seurataan ja muutosprosesseja tuetaan tarvittaessa työyhteisöjä kehittämällä ja työnohjauksella. Henkilöstöhuollon ja koulutuksen hiippakuntasihteeri sekä tuomiokapitulin nimeämä tukiryhmä perehtyvät muutosseurakunnissa tilanteeseen ja auttavat löytämään toimivia ratkaisuja seurakunnan talouden, toiminnan ja henkilöstökysymysten ratkaisemiseksi. 4. Hiippakunnan panostus seurakunnille järjestettävään jumalanpalveluskoulutukseen jatkuu. Toimintavuonna järjestetään hiippakunnan ensimmäinen gospel- ja nuorisokuorotapahtuma. Hiippakunnan uusi musiikkistrategia jalkautetaan seurakuntiin. 5. Hiippakunta korostaa toiminnassaan kirkon kansainvälistä vastuuta ja kehittää yhteistyötänsä Malawin luterilaisen kirkon kanssa.

172 49 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Porvoo VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset ,0 Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

173 50 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KUOPIO TOIMINTA-AJATUS Yhteistyössä hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin kanssa piispa johtaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa. Tavoitteena on tukea ja ohjata seurakuntaelämää sekä edistää kirkon tehtävää ja toimintaedellytyksiä hiippakunnan alueella. Hallintoon liittyvissä tehtävissä piispan apuna on erityisesti tuomiokapituli, opetustehtävässä ja seurakuntien toiminnallisessa tukemisessa ja ohjaamisessa hiippakunnan sihteeristö. ARVOT: Hiippakunnan keskeiset arvot ovat pyhän kunnioitus, rakkaudellisuus, oikeudenmukaisuus, avarakatseisuus ja vastuullisuus. LÄHIAJAN VISIOT: 1. Hengellisen elämän vahvistaminen. 2. Kirkon sisäinen ykseyden vahvistaminen. 3. Seurakuntarakenteen muutoksen tukeminen niin, että muutos viedään läpi hallitusti ja kirkon omista lähtökohdista. 4. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen: Kirkko osallistuu hyvän yhteiskunnan rakennustalkoisiin poliittisen vaikuttamisen kautta. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Tuemme rakennemuutoksessa olevia seurakuntia ja niiden työyhteisöjä. 2. Pyrimme lisäämään seurakunnissa vapaaehtoistyötä, yhdenvertaisuutta ja työhyvinvointia. 3. Varustamme seurakuntien työaloja toimimaan heikoimmassa asemassa olevien ja ihmisarvon puolestapuhujana. 4. Kehitämme vuorovaikutuksellista työotetta. 5. Toimimme yhteistyössä Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon kanssa. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Tuemme seurakuntien vapaaehtoistyötä. 2. Tuemme ja seuraamme tilanteita rakennemuutoksen läpikäyneissä ja muutosprosessiin valmistautuvissa seurakunnissa ja niiden työyhteisöissä. 3. Kiinnitämme erityistä huomiota työhyvinvointiin seurakuntien työyhteisöissä. 4. Edistämme yhteyksiä hiippakunnan seurakuntien ja Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon välillä. 5. Kaikessa koulutustoiminnassa edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kirkossa. 6. Uudistamme hiippakunnan viestintää entistä vuorovaikutuksellisemmaksi.

174 51 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kuopio VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Vuoden 2013 toimintaa ei voida toteuttaa annetun määrärahakehyksen puitteissa muuten kuin käyttämällä lisäksi tuomiokapitulin rahaston pääomaa. Tämä ratkaisu ei ole pitkällä aikavälillä mahdollinen. Tuomiokapitulin menoista henkilöstömenot muodostavat huomattavan osan (vuonna ,17 %). Suunnitellut määrärahakehyksen korotukset vuosille 2014 ja 2015 ovat niin pienet, että tuomiokapitulin on todennäköisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstömenojen vähentämiseksi. Tämä merkitsee sitä, että jatkossa tuomiokapitulin mahdollisuus seurakuntaelämän tukemiseen vaikeutuu olennaisesti. Piispalle on vuokrattu elokuusta 2012 virka-asunto. Sen kuluihin on varattu /v. Vuoden 2012 talousarviossa oli piispan vaihdoksen kuluihin varattu

175 52 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA LAPUA TOIMINTA-AJATUS Lapuan hiippakunta edistää kirkon tehtävän toteutumista ja vahvistaa seurakuntien toimintaedellytyksiä alueellaan. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon tehtävän edistäminen hiippakunnassa. 2. Seurakuntien johdon, henkilöstön ja työn tukeminen. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Tuetaan työntekijöitä toteuttamaan seurakuntatyötä yhdessä luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa omassa toimintaympäristössään. Oman lähiyhteisön jumalanpalveluskeskeisen seurakuntaelämän tukeminen. Seurakuntien henkilöstön tukeminen rakenne- ym. muutoksissa. Tuemme seurakuntia keskittymään uskon, toivon ja rakkauden ytimeen Toisista välittämisen toteuttaminen seurakunnassa Mitä se on? Lisäämme hiippakunnan koulutuksiin hengellisen elämän näkökulmia. Kohtaamalla seurakuntien työntekijät ja työyhteisöt neuvottelupäivillä, koulutuksissa ja seurakuntien työntekijäneuvotteluissa. Tuemme työntekijöitä konsultoinnin ja neuvonnan keinoin. Pidämme esillä seurakuntalaisuuden merkitystä. TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Piispan virka-asunnon ilmanlaatuongelmien vuoksi on ryhdytty erikoisjärjestelyihin, missä yhteydessä uudeksi tilapäiseksi virka-asunnoksi on vuokrattu Lapuan keskustassa sijaitseva omakotitalo. Omakotitalon vuokra ja hoitokulut aiheuttavat lisäkuluja. Vuonna 2013 vuokraan on varattu ja kiinteistöstä aiheutuviin lämmitys-, sähkö- ja vesimaksuihin jne Kehykseen osoitetuilla varoilla ei kyetä ylläpitämään nykyistä toiminta- ja henkilöstömenojen tasoa. Hiippakunnalla on jonkin verran omaa koulutustoimintaa, jolla voidaan kompensoida niukasti tarkistettuja budjettivaroja, mutta tämä ei riitä kattamaan menetyksiä. Menopuolella v suoritettiin sellaisia karsintoja, jotka mahdollisimman vähän aiheuttivat rajoituksia toiminnalle. V budjetissa tällaisen karsintaan ei enää ole mahdollisuuksia. Henkilöstömenoissa ei suunnitelmallista karsintaa suoriteta v aikana. Sen sijaan vapaaehtoisiin vähennyksiin, kuten virkavapauksiin, osa-aikatyöhön yms., suhtaudutaan myönteisesti. Kirkkohallituksen niukat budjettikehykset seuraavalle kolmelle vuodelle johtavat siihen, että menoissa on suunnittelukauden lopulla karsimistarvetta yhden henkilötyövuoden verran. Hiippakunnassa on käynnistetty henkilöstöstrategian laatiminen, jolla pyritään löytämään sellainen ratkaisu ja tehtävien laaja-alaistaminen niin, että tarvittaviin säästöihin päästään ilman henkilöstön irtisanomisia luonnollisen poistuman kautta. Tämän rinnalla selvitetään mahdollisuuksia tuottojen lisäämiseksi ja kehyksen tarkistamiseksi, jotta henkilöstömenojen karsimiselta voidaan välttyä. Henkilöstö on aktiivisesti mukana ratkaisujen etsimisessä.

176 53 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Lapua VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

177 54 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA HELSINKI TOIMINTA-AJATUS Piispa, tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto edistävät kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa. Tuomiokapituli tukee ja ohjaa seurakuntia sekä hoitaa hiippakunnallista toimintaa ja hallintoa. Toimintaympäristössä huomioitavaa - hengelliset kysymykset ja arvokeskustelu kiinnostavat - median, erityisesti sosiaalisen median, vaikutus kasvaa - kirkon asema ja sen vaikuttavuus julkisilla foorumeilla on heikentynyt - kirkon jäsenyyden merkitystä ja mielekkyyttä kyseenalaistetaan - kansalaisten eriarvoisuus ja syrjäytymisvaara on lisääntynyt - kansainvälisyys sekä monien kulttuurien ja uskontojen läsnäolo on voimistunut - muutokset, nopearytmisyys ja liikkuvuus määrittelevät ihmisten arkea KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Ydinviestimme: AMMATTITAITO: Yhteiseen työhömme meillä on sellainen ammattitaito, josta voimme olla ylpeitä ja me myös kehitämme ja uudelleen suuntaamme sitä. ROHKAISEMINEN: Tarjoamme seurakunnille asiantuntija-tukea toimintaan ja hallintoon, jotta siellä voimaannutaan tekemään työtä muuttuvissa olosuhteissa. LUOTTAMUS: Hengellinen ydinsanomamme lisää luottamusta. Luottamuksen vahvistaminen lisää monenlaisten ihmisten tilaa olla ja elää. Suunnittelukauden merkittäviä tapahtumia kuntareformin suunta näkyvissä - piispantarkastukset käynnistyvät, piispan päiviä muutama - SLS lähetysjuhlat Helsingissä rakennemuutokset käynnissä: konsultointi ja päätösten valmistelu - diakonaattiratkaisun täytäntöönpano - moniammatillinen opiskelijoiden työssä oppimisen ohjaus käyttöön kaikissa hiippakunnissa - Herättäjäjuhlat Vantaalla 2016, valmistelujen käynnistys - piispantarkastuksia rakennemuutokset voimaan - Diak etelä rakentuu Kalasatamaan - Kirkon musiikkijuhliin valmisteluun osallistuminen. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Hengellinen elämä vahvistuu - edistämme yhteyteen kutsuvaa kieltä jumalanpalveluselämässä: luomme sitä itse, käytämme mallina piispan ja tuomiokapitulin työntekijöiden esiintymisissä, koulutamme ja opastamme seurakuntia - rohkaisemme seurakuntia kehittämään jumalanpalveluselämäänsä vuorovaikutteiseen suuntaan: kehittämisseurakunnat, ulkoilmamessut, uudenlaiset messumuodot, tasavertainen keskustelu ja kohtaaminen, seurakuntalaisten näkyvä rooli suunnittelussa ja toteutuksessa, rukouselämän monet muodot, monikulttuurinen messuaineisto - tuemme hengellistä ohjausta ja sielunhoitoa: hengellisten matkakumppaneiden valmentaminen, ordinaatio- ja orientoitumiskoulutukset - tuemme laaja-alaista uskontokasvatusta: tuki seurakuntien työlle, julkiset puheenvuorot, päättäjiin vaikuttaminen - kannustamme seurakuntia monikieliseen ja monikulttuuriseen perustoimintaan otamme työssämme huomioon erityisesti lapset ja nuoret.

178 55 2. Huolehdimme heikoimmista ja kannamme maailmanlaajaa vastuuta - nostamme esiin katvealueita ja väliinputoajia: seurakuntaelämässä havaittujen signaalien tuominen julkisuuteen ja päättäjien tietoisuuteen, mukanaolo sosiaalifoorumeissa - edistämme kirkon saavutettavuutta: johtamiskoulutukset, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden valmennukset, oivallusten edistäminen - vaikutamme asenteisiin, jotta tuki lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle säilyy - tuomme lähellä ja kaukana elävien lähimmäisten äänen kuuluviin: yhteistyökirkkojen oma ääni kuuluviin, kun teemme ratkaisuja oman lähetysstrategiamme sovelluksista - edistämme kohtuullisuutta kristillisenä hyveenä - otamme kantaa kristittyihin kohdistuviin väärinkäytöksiin. 3. Viemme viestiä - annamme kasvot kirkolle, joka on kaikille avoin: toimintamme, kannanottomme ja tilamme rohkaisevat avoimuuteen ja vuorovaikutukseen - Käytämme sosiaalisen median välineitä hiippakunnan omissa koulutuksissa ja tilaisuuksissa: Hengellinen elämä verkossa koulutusten viimeinen vuosi - hyödynnämme piispan julkisuuskuvan. 4. Rakenteet palvelevat - olemme mukana muutosprosesseissa, kun kuntarakenteiden muutokset muuttavat seurakuntien rakenteita: prosessien ohjaus pienissä seurakunnissa, konsultointi, päätösohjaus - hyödynnämme ja vahvistamme suurten seurakuntayhtymien osaamista ja resursseja: toimintamuotona ovat seurakuntayhtymien sisäinen valvonta+piispantarkastukset, yhteiset koulutushankkeet, ohjausprosessit - vahvistamme luottamushenkilöiden vaikuttamismahdollisuuksia mm. huolehtimalla valmistelujen avoimuudesta - tuemme kannustavaa johtamiskulttuuria seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä - olemme valmiit jakamaan tehtäviä uudella tavalla, kun toimintaympäristön muutokset sitä edellyttävät. KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Helsinki VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Vuokratuotot ,0 Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut -205 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

179 56 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ESPOO TOIMINTA-AJATUS Espoon hiippakunnan tuomiokapituli tukee ja ohjaa seurakuntaelämää sekä edistää kirkon tehtävää ja toimintaedellytyksiä hiippakunnan alueella. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V piispantarkastuskäytäntöjen kehittäminen uuden piispan johdolla 2. seurakuntien rakennemuutoksista nousevat koulutus- ja kehittämistarpeet 3. virkamieslainsäädännön muutoksesta johtuvat uudelleenjärjestelyt ja koulutuksen järjestäminen 4. johtamisen tukeminen ja kehittäminen seurakunnissa 5. rekrytoinnin tukeminen ja edistäminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V piispantarkastusten käynnistyminen 2. rakennemuutosprosessien ohjaaminen ja seurakuntien tukeminen 3. virkamieslainsäädännön muutoksesta johtuvat uudelleenjärjestelyt ja koulutuksen järjestäminen 4. hengellisen ohjauksen toimintajärjestelmien kehittäminen (ohjaajaverkoston kokoaminen, työntekijäretriitti) 5. seurakuntaharjoittelujen ja työssä oppimisen hiippakunnallisten toimintajärjestelmien kehittäminen (harjoittelusuunnitelmat, ohjaajakoulutus, opiskelijamentorointi) TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Piispalle on hankittu kesällä v uusi virka-asunto. Sen vuokrakustannukset ovat edullisemmat kuin edellisen virka-asunnon vuokrakustannukset. Hiippakunnan 10-vuotispäivän toteuttaminen vuonna 2014 vaatii budjettikehyksen ulkopuolista rahoitusta Vuoden 2012 talousarviossa oli varattu piispanvaihdoksesta johtuviin kuluihin.

180 57 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Espoo VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

181 58 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TUOMIOKAPITULIEN TOIMITILAT Tuomiokapitulien toimitiloista ja piispantaloista osa on Kirkon keskusrahaston omistuksessa ja osa vuokrattuna. Omassa omistuksessa ovat seuraavat kiinteistöt: arkkipiispantalo Turussa, Turun piispantalo, Tampereen piispantalo, Oulun tuomiokapituli, Mikkelin tuomiokapituli, Porvoon tuomiokapituli, Lapuan tuomiokapituli ja piispantalo sekä Espoon piispantalo. Vuokrattuna ovat Turun tuomiokapituli, Tampereen tuomiokapituli, Porvoon piispantalo, Kuopion tuomiokapituli ja piispantalo, Helsingin tuomiokapituli ja piispanasunto sekä Espoon tuomiokapituli. Omassa asunnossaan asuvat Oulun ja Mikkelin piispat. Tälle menokohdalle kirjataan kiinteistön omistajan kulut. Toimitilojen juoksevat kulut kirjataan tuomiokapitulien kuluiksi. Tuomiokapitulien toimitilojen ennakoimattomiin vuosikorjauksiin on budjetoitu KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Tuomiokapitulien toimitilat VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Vuokratuotot , Muut tuotot Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat Muut kulut , Toimintakulut TOIMINTAJÄÄMÄ ,

182 59 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TUOMIOKAPITULIEN YHTEISET Tuomiokapitulien yhteisiin on budjetoitu varoja kehittämisavustuksiin, joiden myöntämisestä tuomiokapitulit päättävät. Varoja voidaan käyttää niin yhdistymis- ja yhteistyöselvityksiin kuin konkreettisiin yhteistyöhankkeisiin. Vuodelle 2011 varattiin , vuodelle ja vuodelle Vuonna 2009 käynnistettiin kolmivuotinen projekti kirkon koulutusalojen harjoittelun yhteisten palauteseminaarien kehittämiseksi. Pilotteina ovat olleet Tampereen, Oulun ja Espoon hiippakunnat. Kirkon koulutuskeskus ja hiippakuntadekaanit esittävät, että em. kolme hiippakuntaa jatkavat pilotointia v (30.000/v.) ja että palauteseminaarit alkavat jokaisessa hiippakunnassa v.2014 (90.000/v.) Syksyllä 2009 piispainkokous päätti tuomiokapitulien antamasta orientaatiokoulutuksesta diakonian virkaan vihittäville sekä nuorisotyönohjaajan ja kanttorin virkaan valmistuville. Orientaatiokoulutuksen kuluiksi on arvioitu euroa vuodessa eli keskimäärin euroa kapitulia kohti. Määräraha on varattu vuodesta 2011 alkaen. KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Yhteiset VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot Toimintatuotot Toimintakulut Henkilöstökulut Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet -272 Aineet, tarvikkeet ja tavarat Avustukset ja toimintarahat Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

183 AVUSTUKSET Avustukset seurakunnille Vuoden 2012 talousarviossa seurakunta-avustuksiin varattiin yhteensä euroa. Vuodelle 2013 esitetään yhteensä euroa sekä vuosille 2014 ja euroa. Seuraavassa taulukossa kuvataan seurakunta-avustusten kokonaismäärän muutosta vuosina Perinteisinä avustuksina pidetään verotulojen täydennystä, perinteistä harkinnanvaraista avustusta ja rakennusavustusta. Näiden yhteismäärä on selvästi pienentynyt luvulla. Kehittämisavustukset ovat pääosin yhdistymisavustuksia. Vuodesta 2012 alkaen uusi kehittämisavustusmuoto on pienille yhden taloushenkilön seurakuntatalouksille maksettava siirtymävaiheen avustus, joka määräytyy Kirkon palvelukeskuksen palvelumaksujen perusteella. Verotulojen täydennys Täydennyksen myöntämisestä ja laskemisesta säädetään kirkon keskusrahastosta annetun lain 9 :ssä. Verotulojen täydennystä myönnetään seurakunnalle, kun seurakunnan laskennallinen kirkollisvero ja maksuunpantu yhteisövero yhteensä läsnä olevaa jäsentä kohden alittaa kunnan asukastiheyden ja seurakunnan jäsenmäärän mukaan määräytyvän tasoitusrajan, joka on, sen mukaan kuin kirkkohallitus tarkemmin päättää, prosenttia kaikkien seurakuntien läsnä olevaa jäsentä kohden laskettujen laskennallisten kirkollisverojen ja maksuunpantujen yhteisöverojen summan keskiarvosta. Kirkkohallituksen täysistunto päättää verotulojen täydennystä myöntäessään, miten ja millä perusteella tasoitusraja määräytyy. Vuodesta 2006 alkaen verotulojen täydennystä on jaettu

184 61 siten, että 75 % täydennyksestä määräytyy kunnan asukastiheyden mukaan porrastaen ja 25 % seurakunnan jäsenmäärän mukaan. Viime vuosina verotulojen täydennyksen tarve on huomattavasti pienentynyt. Valtionosuusjärjestelmä uudistui vuoden 2010 alussa. Uuteen järjestelmään sisältyy uusi erityisen harvan asutuksen, saaristoisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisen väestön osuuden perusteella maksettava lisätty valtionosuus. Lisätyn valtionosuuden tarkoituksena on vähentää pysyvästi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien riippuvuutta vuosittain myönnetystä harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta. Laissa erityisen harvaan asuttuja ovat kunnat, joissa asukastiheys on alle 2 asukasta maaneliökilometriä kohden. Näitä kuntia on 20: Savukoski, Enontekiö, Utsjoki, Inari, Pelkosenniemi, Kittilä, Salla, Sodankylä, Muonio, Ranua, Puolanka, Posio, Kolari, Pudasjärvi, Rautavaara, Suomussalmi, Utajärvi, Lestijärvi, Ristijärvi ja Taivalkoski. Lisäksi saaristoisuuden perusteella valtionosuuden lisäystä saa 8 saaristokuntaa: Enonkoski, Hailuoto, Kemiönsaari, Kustavi, Länsi-Turunmaa, Maalahti, Puumala ja Sulkava. Kirkkohallituksen täysistunto päätti , että verotulojen täydennystä jaettaessa huomioon otetaan jatkossa valtionosuusjärjestelmän uudistuminen siten, että edellä olevassa päätöksessä mainittuja harvaan asuttuja kuntia ja saaristokuntia vastaaviin seurakuntiin sovelletaan korkeinta (80 %) tasoitusrajaa. Uusi jakotapa oli ensimmäisen kerran käytössä vuoden 2010 verotulojen täydennyksiä myönnettäessä. Verotulojen täydennykseen esitetään varattavaksi euroa/vuosi. Harkinnanvarainen avustus Avustuksesta säädetään keskusrahastolain 9 a :ssä: Harkinnanvaraista avustusta voidaan myöntää seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, jos se syrjäisen sijainnin, pitkien välimatkojen, saaristo-olojen, jäsenmäärän pienuuden, rakennushankkeiden, seurakuntien yhteistoiminnan ja seurakuntatalouden kehittämisen tai muiden erityisten syiden johdosta on taloudellisen tuen tarpeessa. Kirkkohallitus voi myöntää harkinnanvaraista avustusta määräajaksi myös tarkoituksenmukaisen ja kustannuksiltaan edullisen seurakuntien välisen yhteistyön tai seurakuntarakenteen aikaansaamiseksi, vaikka harkinnanvaraista avustusta ei muutoin voitaisi myöntää. Perinteinen harkinnanvarainen avustus on tarkoitettu tilapäiseen apuun. Sitä on mahdollista saada kolmena peräkkäisenä vuotena, jollei pitempää ajanjaksoa katsota tarkoituksenmukaiseksi seurakunnan erityisistä olosuhteista johtuen. Harkinnanvaraista avustusta on tarkoituksenmukaista myöntää seurakunnalle pidemmän ajanjakson kuin kolmen peräkkäisen vuoden ajan seuraavista syistä: A. Seurakunta on maantieteellisistä syistä harkinnanvaraisen avustuksen tarpeessa. Tällöin toteutuu ainakin toinen seuraavista edellytyksistä: a) seurakunta on saaristoseurakunta tai b) seurakunnalla on useampia pysyviä toimipaikkoja, joiden välinen etäisyys on seurakunnan pinta-ala huomioiden kohtuuttoman pitkä niin, että niitä voidaan pitää erillisinä toimintakeskuksina. B. Määräaikainen harkinnanvarainen avustus: jos seurakunta on päättämässä seurakuntaliitoksesta, avustusta voidaan myöntää liitoksen toteutumiseen saakka, ei kuitenkaan yhteensä yli viittä vuotta peräkkäin. C. Vuosittainen muista syistä myönnettävä avustus: voidaan myöntää seurakunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten taloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Sen arvioinnissa otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Varaus perinteiseen harkinnanvaraiseen toiminta-avustukseen on euroa/vuosi. Kirkon palvelukeskukseen siirtymisen tukeminen Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi maaliskuussa 2010 avustusperiaatteet seuraavasti: Avustusta myönnetään sellaiselle seurakunnalle, jossa on vain yksi taloushenkilö (esim. talouspäällikkö, taloussihteeri), jolloin seurakunnan ei ole mahdollista saada työvoimakustannusten osalta säästöä palvelukeskukseen liityttäessä. Kullekin seurakunnalle myönnettävä avustus määräytyy palvelukeskuksen ensimmäisen käyttövuoden maksujen

185 62 perusteella. Liittymisvuonna seurakunnalle maksetaan avustusta palvelukeskukselle maksettavien maksujen verran, toisena vuonna 75 %, kolmantena vuonna 50 % ja neljäntenä vuonna 25 % em. maksuista. Varaus on euroa vuodelle 2013 ja euroa vuosille 2014 ja Yhdistymisavustukset Yhdistymisavustuksiin varataan euroa vuodelle Voimassa olevien ohjeiden mukaan yhdistymisavustusta ei enää myönnetä vuodesta 2014 alkaen. Avustukset rakennustoimintaan Tältä menokohdalta myönnetään myös hautausmaa-avustuksia, avustuksia urkujen hankintaan ja korjauksiin sekä avustuksia vanhojen, säännöllisestä käytöstä poistettujen kirkollisten rakennusten korjaamiseen. Varaus on euroa vuodessa. Kirkollisen esineistön konservointi Määrärahalla avustetaan vähävaraisia seurakuntia vanhan arvokkaan kirkollisen säilytettävän esineistön kunnostamisessa. Näitä ovat kirkkotekstiilit, kirkolliset kirjat ja metalliesineistö. Varaus euroa/vuosi. Koulutusavustus Tarkoituksena on tukea pienten ja vähävaraisten seurakuntien työntekijöiden kouluttautumista. Varaus euroa/vuosi. Kirkon kirjojen digitointi Varaus euroa/vuosi. Avustukset yhdistyksille ja laitoksille I Yhteistyösopimuksen tehneet järjestöt Järki I ryhmän järjestöjä ovat Kirkkopalvelut ry, Nuorten Keskus ry, Suomen ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön keskus ry, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus- PTK ry, Suomen Merimieskirkko ry ja Församlingsförbundet. Esitetyt avustukset perustuvat yhteistyösopimuksiin, jotka on hyväksytty kirkkohallituksen täysistunnossa ja sen jälkeen vuosittain virastokollegiossa. Kirkkopalveluille esitetään lisäksi euron avustusta vuodelle 2013 Kirkkopäivien järjestämiseen. Lisäksi Suomen Merimieskirkko hakee avustusta Rotterdamin kirkon peruskorjaukseen. Kokonaiskustannukset ovat 2,4 milj. euroa, hanke on kolmivuotinen. Kirkon keskusrahastolta haetaan avustusta 50 % kokonaiskustannuksista, jolloin avustusmäärä olisi euroa/vuosi vuosina Kirkkohallitus puoltaa avustuksen myöntämistä edellyttäen, että Opetus- ja kulttuuriministeriö osallistuu hankkeen rahoittamiseen samalla osuudella. II Kouluttavat laitokset Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tuki kohdistuu kolmeen hankkeeseen: Opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen (työelämäsuunnittelijan virka vuosille , euroa vuodessa). Kirkon tuki jatkuu aikaisemmalla tasolla ja se kattaa viran välittömät henkilöstökustannukset. Missiologian opetus ja tutkimus (yliopistonlehtorin virka vuosille ). Yliopisto esittää henkilöstökulujen nousuun perustuvaa tasokorotusta ( euroa vuodessa). Teologisen tutkimustiedon näkyvyyden edistäminen ( euroa). Suunnitelmaan sisältyy mm. alan oppilaitosten kanssa julkaistavan teologia.fi sivuston kehittäminen ja ylläpitäminen. Tukea jatketaan aikaisemmalla tasolla. Itä-Suomen yliopiston teologisen osaston soveltavien opintojen yliopistonlehtori. Tehtävää on tuettu vuosina ( euroa vuodessa). Yliopisto esittää tuen jatkamista

186 63 täysimääräisenä ( euroa vuodessa) vuosina Itä-Suomen yliopisto perustaa vakinaisen viran lähtien, mikäli kirkko jatkaa tukea. Tämän lisäksi esitetään teologikoulutuksen ohjaajien neuvottelupäiviä varten euroa. Tampereen yliopiston mediakasvatuksen lahjoitusprofessuuri tukeminen vuosina ( euroa vuodessa). Hankkeesta on tehty viiden vuoden sopimus. Diakonia-ammattikorkeakoululle esitetään tukea yhteensä euroa. Tuki jakaantuu seuraaviin kohteisiin: opiskelijoiden hengellisen ja kirkollisen identiteetin vahvistaminen, sekä kirkon alan tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistaminen. Vuonna 2013 tukea kohdennetaan diakonian oppikirjan kehittämiseen, kirkon nuorisotyön kehittämiseen monikulttuurisessa ja uskontopluralistisessa tilanteessa, diakonissan työn kehittämiseen sekä kirkon varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämiseen. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle esitetään tukea euroa opiskelijaretriittiin ja ns. työpaikkamentorien matkakustannuksiin. Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Säätiön tuki euroa kohdistuu Uskontopedagogisen Instituutin (UPI) toimintaan, kristillisen varhaiskasvatuksen ja perhetyön (Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti, SLI) toimintaan, Avoin Akatemia keskustelutilaisuuksien järjestämiseen sekä kiinteistöinvestointeihin. Hakemukseen sisältyy uutena erityispedagogisesti suuntautunut uskonnonopetuksen kehittämishanke vuonna Lärkkulla-säätiön tuki kohdistuu kirkkohallituksen päätösten mukaisesti kiinteistöinvestointeihin ( euron vuodessa). Tämän lisäksi Lärkkulla-säätiö on esittänyt perusparannushankkeiden jatkamista vuosina yksilöimättä avustuksen tarvetta. Yrkeshögskolan Novialle esitetään euron tukea Novia Dei -hankkeeseen, jolla tuetaan kirkon alan opiskelevien hengellistä ja kirkollista identiteettiä. Tuella katetaan vajaat 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Sibelius-Akatemian tuki kohdistuu määräaikaisen (3 v (15), euroa vuodessa) kirkkomusiikin taiteellisen professuurin perustamiseksi kirkkomusiikin aineryhmään. Vuonna 2012 tuki puolitettiin ( euroa). Tarkoituksena oli alun perin, että tuki jatkuisi täysimääräisenä vuodet ja ensimmäiseltä vuodelta puolitettu osuus siirrettäisiin vuodelle Tässä vaiheessa on aiheellista tarkentaa tehtyä päätöstä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteena on, että uudessa Taideyliopistossa virka voitaisiin perustaa pysyvästi. III Sisar-yhteisöt Kirkon ulkomaanavulle esitetty tuki on yhteensä euroa. Toiminta-avustus sisältää perusosan, joka avustus käytetään KUA:n kotimaassa olevan henkilökunnan palkkamenoihin ja KUA:n tietojärjestelmien ylläpitoon. Avustuksesta KUA maksaa Kirkkohallitukselta ostamansa palvelut voimassa olevan sopimuksen mukaisesti. Toiminta-avustukseen sisältyy myös vuokratuki, joka kattaa markkinavuokran ja ns. sisäisen vuokran erotuksen kirkon eläkerahaston omistamassa Luotsikatu 1:n kiinteistössä, jonka KUA on vuokrannut. Kokonaistukeen sisältyy myös euron avustus nuorisoverkoston kehittämiseen. KUA:n yhteyteen syksyllä 2004 perustettu Changemaker- nuorisoverkosto tarjoaa vaikuttamismahdollisuuden kirkossa nuorille ja nuorille aikuisille. Changemaker tekee tunnetuksi kansainvälisen vastuun ja diakonian kysymyksiä. Tavoitteena on, että yhteiskunta ja kirkko kantaisivat vastuunsa ja toimisivat oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kirkkohallitus on tukenut verkostoa vuosina Suomen ekumeeniselle neuvostolle esitetään tukea euroa.

187 64 Muut avustukset IV Muut yhdistykset ja laitokset Pakolaisneuvonta ry:lle esitetään edelleen tukea euroa. Pakolaisneuvonta saa yleishyödylliseen työhönsä tukea ainoastaan Kirkkohallitukselta ja Suomen Punaiselta Ristiltä. Muiden järjestöjen tuki on yhteensä euroa. Kirkkohallituksen täysistunto päättää määrärahan jaosta. Kirkollisten lehtien vapaakappaletuki on edelleen euroa. Lapin turistityöhön varattiin vuonna euroa. Vuodesta 2013 alkaen esitetään menokohdalle lisäystä. Tällä hetkellä saamelaistyöhön varatusta määrärahasta maksetaan Muonion saamelaispapin palkka. Nyt esitetään, että vuodesta 2013 alkaen Muonion saamelaispapista tulee turistipappi, jolloin hänen palkkamenonsa maksetaan Lapin turistityöhön varatusta määrärahasta. Lapin turistityöhön esitetään euron suuruista määrärahaa, lisäys euroa vuoteen 2012 verrattuna. Koulutusavustus Porvoon hiippakunnalle. Kirkkohallituksen täysistunto päätti antaa vuodesta 2010 lähtien Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin tehtäväksi vastata ruotsinkielisestä henkilöstökoulutuksesta yhteistyössä Kirkon koulutuskeskuksen ja Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen kanssa. Esitetään edelleen euron koulutusavustusta Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulille. Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävään työhön esitetään euroa. Tästä euroa esitetään jaettavaksi seuraaville tahoille yleisavustuksina: Tyska evangelisk-lutherska församlingen i Finland International Evangelical Church in Finland r.y Anglican Church in Finland Helsingin seurakuntayhtymä: Venäjänkielinen työ Arabiankielinen pastori (osuus palkkauskuluista, 12 %) Kiinankielinen pastori (osuus palkkauskuluista 12 %) Pääkaupunkiseudun yhteinen vieraskielinen työ (Espoon srkyhtymä) Porin ja Tampereen seurakuntayhtymien sekä Rauman ja Salon seurakuntien englanninkielisen seurakuntatyön kehittämishanke Yhteensä Saksalaiselle seurakunnalle (Tyska församlingen i Finland) kuuluva osuus yhteisöveron tuotosta ( euroa) maksettiin kirkon yhteisistä varoista ensimmäisen kerran vuonna Menettelyä esitetään jatkettavaksi. Ruotsalainen Olaus Petri församling liitettiin osaksi Suomen kirkkoa ja Porvoon hiippakuntaa vuoden 2007 alussa. Seurakunta ei ole tänä aikana saanut osuutta yhteisöveron tuotosta. Kuluvana vuonna seurakunnan oikeutta yhteisöveron tuottoon on kartoitettu selvittämällä sellaisten yhtiöiden maksamien yhteisöverojen suuruus, joiden omistajat ovat Olaus Petrin jäseniä. Näiden yritysten maksamien yhteisöverojen kirkolle kuuluva osuus on n euroa vuodessa. Kirkkohallitus esittää, että Olaus Petri församlingenille maksetaan takautuvasti osuus yhteisöveron tuotosta vuosilta ( euroa) kirkon yhteisistä varoista. Lisäksi esitetään, että vuodesta 2013 alkaen tämä osuus on euroa vuodessa.

188 65 Sekalaiset avustukset Jatkuvat Kirkkotekstiilien konservointilaitos on Turun maakuntamuseon yhteydessä. Toimintaa tuetaan edelleen eurolla. Lakkautettujen seurakuntien keskusarkisto aiheuttaa vuosittain kuluja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalle. Tuki euroa. Suomen Pipliaseuralle on myönnetty pohjoissaamenkielisen Vanhan testamentin käännöstyöhön tukea vuodesta 1999 alkaen. Vuodelle 2013 esitetään edelleen euroa. Määräaikaiset Eurajoen ydinvoimalatyömaan työpaikkapappi Kirkolliskokous on ensimmäisen kerran myöntänyt Eurajoen seurakunnalle avustusta Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaan työpaikkapapin palkkaukseen vuosille , toisen kerran vuosille ja kolmannen kerran vuosille ( euroa/vuosi). Kirkon keskusrahaston osuus on ollut 90 % ja Eurajoen seurakunnan 10 %. Eurajoen seurakunta esitti muutosta aiempaan päätökseen siten, että avustusta myönnettäisiin vuosina 2012 ja 2013 ( euroa/vuosi) siten, että kirkon keskusrahaston osuus olisi 50 % ja Eurajoen seurakunnan niin ikään 50 %. Kirkkohallitus puoltaa euron avustusta edelleen vuodelle Uskonnon opetuksen koulutushanke Suomen uskonnonopettajien liitolle on myönnetty tukea vuosina (7.000 euroa/vuosi) koulutushankkeen käynnistämiseen. Hankkeen tarkoituksena oli uskonnonopettajien ammatillisen identiteetin ja pienten paikkakuntien uskonnonopetuksen tukeminen, koulurakenteen muutoksen tuomaan haasteeseen vastaaminen ja nuorten uskonnonopettajien tukeminen heidän astuessa uuteen tehtävään. Vuonna 2011 SUOL ry käynnisti uuden koulutushankeen, jonka tarkoituksena on uskonnonopettajien tukeminen tulevien vuosien koulu-uudistusten keskellä. Kirkolliskokous varasi määrärahan kolmelle vuodelle ( ) siten, että kunkin vuoden osuus on euroa. SUOL hankkii toisen puolen rahoituksesta itse. Kirkolliskokouksen historian kirjoittaminen Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti hankkeen kokonaiskustannusten katto on euroa. Vuodelle 2013 varataan euroa. Urheiluakatemioiden ja seurakuntien yhteistyö Kuortaneen urheiluopistolla on toiminut liikuntapappi alkaen. Kirkon keskusrahaston varoista liikuntapappihanketta on tuettu vuosina (7.000 euroa/vuosi). Hankkeelle esitettiin jatkoa vuosille (4.500 euroa/vuosi). Hankkeen tavoitteena on urheiluakatemioiden ja seurakuntien yhteistyön kehittäminen sekä seurakuntien perehdyttäminen kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunnan laatimiin teeseihin. Kirkkohallitus puoltaa avustuksen myöntämistä edelleen. Kertaluonteinen avustus Inarinsaamen evankeliumikirjan käännöksen täydentäminen. Suomessa puhutaan kolmea eri saamenkieltä: inarinsaame, kolttasaame ja pohjoissaame. Saamen puhujia Suomessa on noin Heistä 15 % puhuu inarinsaamea lähinnä Inarin seurakunnan alueella. Inarinsaameksi käytössä on valikoimat jumalanpalvelusten kirjasta ja kirkollisten toimitusten kirjasta. Evankeliumikirjasta on käännetty ensimmäisen vuosikerran evankeliumit. Tämän lisäksi inarinsaameksi on julkaistu 1. Pietarin kirje, Johanneksen evankeliumi ja Matteuksen evankeliumi. Lisäksi käytössä on sata virttä käsittävä virsikirja. Saamelaistyön neuvottelukunta on esittänyt pyynnön, että Suomen Pipliaseura koordinoisi käännöshanketta, jossa inarinsaamen evankeliumikirjaa täydennettäisiin vastaamaan jumalanpalveluselämän tarpeita. Pipliaseura esittää euron määrärahan myöntämistä inarinsaamen

189 66 evankeliumikirjan käännöksen täydentämiseen (2. ja 3. vuosikerran evankeliumitekstit sekä 1. vuosikerran epistolatekstit). Kirkkohallitus puolta esitystä. Saamelaistyö Rajaseututyöhön on varattu määrärahaa kirkolliskokouksen v tekemän päätöksen mukaisesti. Inarin (saamelaispappi ja diakonissa), Muonion (saamelaispappi) ja Utsjoen (saamelaispappi) seurakunnille on suoritettu edelleen täysimääräinen korvaus palkkaus- ja muista kuluista, muiden seurakuntien osalta korvaus on päättynyt vuonna Vuonna 2005 uutena korvattavana menoeränä otettiin mukaan myös Utsjoen seurakunnan kirkkoherran palkkauskustannukset, jolloin Utsjoen seurakunta ei enää hae harkinnanvaraista avustusta. Vuodesta 2008 alkaen tältä menokohdalta ryhdyttiin lisäksi rahoittamaan Oulun tuomiokapituliin sijoitettavan saamelaistyön hiippakuntasihteerin palkkauskustannukset. Tässä talousarvioesityksessä kohdassa Lapin turistityö esitetään, että Muonion saamelaispapin tehtävä muutettaisiin turistipapin tehtäväksi siten, että turistipapin palkkauskustannukset maksetaan jatkossa menokohdalta Lapin turistityö. Kohdasta saamelaistyö esitetään sen sijaan maksettavaksi Enontekiön saamelaispapin palkkauskustannukset, jolloin Enontekiön seurakunta ei enää hae harkinnanvaraista avustusta. Menokohdalle esitetään edelleen euroa.

190 67 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ AVUSTUKSET VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Kolehdit ja lahjoitustuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Avustukset ja toimintarahat , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

191 AVUSTUKSET TA ESITYS ESITYS TTS TTS KKH AVUSTUKSET SEURAKUNNILLE VEROTULOJEN TÄYDENNYS PERINT. HARKINNANVARAISET TOIMINTA-AV KIPA-TUKI PIENILLE SEURAKUNNILLE YHDISTYMISAVUSTUKSET JA YLIM.TOIM.AV RAKENNUSAVUSTUKSET KONSERVOINTIAVUSTUKSET KOULUTUSAVUSTUKSET DIGITOINTIAVUSTUKSET YHTEENSÄ AVUSTUKSET YHDISTYKSILLE JA LAITOKSILLE JÄRKI -JÄRJESTÖT Kirkkopalvelut "-, Kirkkopäivät "-, Raamattuvisa Nuorten Keskus Seurakuntien Lapsityön Keskus Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK Suomen Merimieskirkko "-, Rotterdamin kirkon remontti Församlingsförbundet yhteensä KOULUTTAVAT LAITOKSET Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta Itä-Suomen yliopisto, teol. osasto Tampereen yliopisto Diakonia-ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Seurakuntaopiston säätiö Lärkkulla-säätiö Yrkeshögskolan Novia Sibelius-Akatemia yhteensä SISAR-YHTEISÖT Kirkon ulkomaanapu "-, Tuki nuorisoverkoston kehittämiselle Suomen ekumeeninen neuvosto yhteensä MUUT YHDISTYKSET JA LAITOKSET Pakolaisneuvonta ry Muut järjestöavustukset yhteensä YHTEENSÄ

192 TA ESITYS ESITYS TTS TTS KKH MUUT AVUSTUKSET KIRKOLLISET LEHDET LAPIN TURISTITYÖ KOULUTUSAVUSTUS PORVOON HPK:LLE TYÖ SUOMESSA ASUVIEN ULKOM. PARISSA SEKALAISET AVUSTUKSET Jatkuvat Kirkkotekstiilien konservointi Mikkelin srk-yhtymä, lakkautettujen srk:ien keskusarki Suomen Pipliaseura/Pohjoissaamenkielinen VT Määräaikaiset Eurajoen ydinvoimalatyömaan työpaikkapappi Uskonnon opetuksen koulutushanke Kirkolliskokouksen historian kirjoittaminen Urheiluakatemioiden ja seurakuntien yhteistyö Kertaluonteiset Suomen Pipliaseura/Inarinsaamen evankeliumikirja Vuonna 2011 päättyneet/kertaluontoiset Näkövammaisten keskusliitto, pistevirsikirja yhteensä SAAMELAISTYÖ YHTEENSÄ YHTEENSÄ

193 70 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA OMAKATTEISET RAHASTOT Omakatteisella rahastolla tarkoitetaan rahastoa, jonka varat ja velat on pidettävä erillään muista (tässä tapauksessa keskusrahaston) varoista ja veloista. Tuloslaskelmassa omakatteisen rahaston tulos nollataan rahastosiirrolla, jotta se ei vaikuttaisi muuhun tuloslaskelmaan. Taseessa omakatteiset rahastot näkyvät erikseen. Kirkon keskusrahastolla on seuraavat omakatteiset rahastot 1. Diakoniarahasto 2. Kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahasto 3. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 4. Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 5. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 6. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 7. Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 8. Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 9. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 10. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto 11. Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto Kirkon diakoniarahasto on kirkon yhteinen avustusrahasto. Rahaston tarkoituksena on osana kirkon diakoniatyötä avustaa taloudellisesti ahdingossa olevia henkilöitä Suomessa. Kirkon diakoniarahasto myöntää avustuksia yksittäisille henkilöille ja perheille seurakunnista tulevien hakemusten perusteella sekä antaa avustamiseen liittyvää neuvontaa. Diakoniarahastolle on budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja ja kuluja Diakoniarahaston henkilökunta on osa toiminnallisen osaston Diakonia- ja sielunhoito yksikköä ja henkilöstökulut on budjetoitu sinne. Vuodesta 2011 rahaston saamat lahjoitukset käytetään lyhentämättömänä avustuksiin eikä niillä kateta edes osittain rahaston työntekijäkuluja. Kirkon kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahaston tarkoituksena on tukea Luterilaisen maailmanliiton ja muiden ekumeenisten järjestöjen työtä ja tärkeiden hankkeiden toteuttamista myöntämällä varoja yllättävien ja äkillisten taloudellisten muutosten vaikutusten tasaamiseksi. Ekumeeniselle rahastolle on budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja ja kuluja Tuomiokapitulien rahastot on perustettu v tai 2006 alussa, kun em. tuomiokapitulit integroivat taloutensa keskusrahastoon. Rahastot on muodostettu tuomiokapitulien taseen tai eristä. Rahastojen varat ovat yksinomaan tuomiokapitulien määräysvallassa. Tuomiokapitulien rahastoille on budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja ja kuluja

194 71 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ OMAKATTEISET RAHASTOT VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset Sijoitustuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut -577 Toimintakulut , Siirto rahastoon , TOIMINTAJÄÄMÄ

195 72 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON PALVELUKESKUS MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Hoidamme kirkkohallitukselle määrättyjä kirkon yhteisiä tehtäviä hoitamalla kirkon kirjanpitoa ja palkanlaskentaa, jotka tukevat seurakuntatalouksia perustehtävän hoidossa. Strategisen johtamisen keskeiseksi toiminnan arvoiksi olemme nostaneet kirkkohallituksen strategiaa tukevat arvot: avoimuus, luottamus, kumppanuus, inhimillisyys, työhyvinvointi ja osaaminen. Kirkkohallituksen erillisyksikkönä edistämme omalta vastuualueeltamme positiivista viestintää seurakuntiin ja eri sidosryhmiin. Seuraamme aktiivisesti toimintaympäristön muutoksia ja reagoimme joustavasti asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin. Kirkon palvelukeskuksen toiminta-ajatus Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö tuottaa kirkon talousyksiköille kirjanpidon ja palkanlaskennan palveluja laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Siirtymäkauden asiakkaiden riskitön vastaanotto. 2. Asiakkuuden hoitomallin vaiheittainen käyttöönotto. 3. Suunnitelmallinen henkilöstön rekrytointi ja osaamisen kehittäminen siirtymäkaudella niin, että asiakkaille voidaan varmistaa kustannustehokas ja riskitön palvelutuotanto. 4. Varmistetaan kustannushyötyjen realisoituminen tukemalla asiakasta muutoksessa ja prosessien kehittämisessä. 5. Asiakkaiden kustannushyötyjen kerääminen. 6. Huolehditaan henkilöstön muutoksen johtamisesta. 7. Perustetaan toimipisteet niin, että palvelutuotanto käynnistyy Porvoossa ja Lahdessa 2014 alusta ja Kuopiossa 2014 aikana. 8. Johtamis- ja tukipalveluprosessit mallinnetaan niin, että mallit ovat käytössä, kun toimipisteet avataan. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Siirtyvien asiakkaiden vastaanotot projektoidaan. Asiakkaiden vastaanotto käynnistetään n. 10 kuukautta ennen palvelutuotannon käynnistämistä. 2. Suunniteltu asiakkuuden hoitomallin käyttöönotto aloitetaan. 3. Rekrytoidaan henkilöstöä toimipisteisiin rekrytointisuunnitelman mukaan. 4. Sisäisellä koulutuksella varmistetaan ammatillisia valmiuksia järjestämällä mm. kirjanpidon ja palkanlaskennan koulutusta. Koulutusta järjestetään yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa. Jatketaan tiimi-, esimies- ja johtoryhmävalmennusta. Ruotsin kielen valmiuksia parannetaan. 5. Otetaan HAVA käyttöön. 6. Palvelukeskuksen työsuojelu- ja yhteistyötoiminnan organisoiminen ja käynnistäminen.

196 73 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKON PALVELUKESKUS VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Ensimmäinen alkuperäinen siirtymissuunnitelma vuosille vahvistettiin täysistunnossa syyskuussa Siirtymissuunnitelmassa vahvistettiin seurakuntatalouksien siirtyminen palvelukeskuksen asiakkaaksi vuositasolla. Asiakkaita otetaan vuosittain vastaan kolmessa erässä. Vuosittain siirtyvät asiakkaat käydään läpi, siirtymiset ja siirtymiserät vahvistetaan johtokunnassa. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tulevat aiheuttamaan muutoksia alkuperäiseen siirtymissuunnitelmaan ja seurakuntatalouksien siirtymiseen palvelukeskuksen asiakkaaksi. Muutoksia aiheuttavia tekijöitä ovat mm. kuntarakennemuutokset, rakennemuutokset kirkon sisällä ja erilaiset yhteistyömallit seurakuntien välillä sekä henkilöstössä tapahtuvat muutokset kuten eläköitymiset. Asiakkaiden siirtymiseen liittyvät muutokset tuovat oman haasteensa palvelukeskuksen henkilöstöresurssisuunnitteluun. Oman haasteensa tuovat myös toimipisteiden Porvoo, Lahti ja Kuopio perustaminen ja niiden henkilöstöresurssien suunnittelu niin, että henkilöstön osaaminen ja palvelutuotannon volyymit ja asiakkaiden vastaanotto voidaan järjestää kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Useat seurakunnat ovat liittäneet palvelukeskuksen asiakkaaksi siirtymisen toimipisteen perustamiseen ja nämä muutokset tuovat myös oman haasteensa tarkkaan tulo- ja menoarvion suunnitteluun. Vuoden 2013 talousarvioon tulee vaikuttamaan vuoden 2014 siirtyvien asiakkaiden määrä. Vuoden 2014 asiakkaiden siirtyminen vahvistetaan tammikuun 2013 aikana. Henkilöstön rekrytointi vuoden 2014 tarpeisiin tulee käynnistää niin, että henkilöstö aloittaa jo vuoden 2013 puolella palvelukeskuksessa.

197 74 Asiakkaiden määrä ja rekrytointisuunnitelma. Asiakkaiden määrä Rekrytointisuunnitelma Ta (33 HTV) Ta Ts Ts Yhteensä Talous Kirkolliskokous hyväksyi toukokuussa 2012 johtokunnan esittämän tietojärjestelmien investointiavustuksen 6,2 miljoonaa euroa. Johtokunta hyväksyi palvelujen hinnat, joissa 6,2 miljoonan euron avustus on huomioitu. Palvelujen hinnat perustuvat kirkolliskokouksen marraskuussa 2011 hyväksyttyihin palvelumaksujen perusteisiin. Palvelukeskuksen tuloarvio on laskettu siirtyvien asiakkaiden mukaan. Tuloarvioon tulee vaikuttamaan muutokset siirtymissuunnitelmassa. Mahdollisia muutoksia ovat asiakkaiden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset kuten kuntarakennemuutokset, kirkon sisällä tapahtuvat mahdolliset rakennemuutokset, erilaiset yhteistyömallit seurakunnissa ja eläköityminen tai muut henkilöstössä tapahtuvat muutokset. Kirkon palvelukeskuksen tulos tulee olemaan alijäämäinen lähes koko siirtymäkauden Lainatarpeen on arvioitu olevan 11,6 miljoonaa euroa v Lainan takaisinmaksu käynnistyy 2019 alkaen ja laina-aika on 12 vuotta. Siirtymäkauden palvelumaksuihin on tehty 2,6 %:n indeksikorotus. Kirkon palvelukeskuksen talous on tasapainotettu vuoteen 2030 niin, että indeksikorotus 2,6 % on laskettu palvelumaksuihin myös vuodesta 2018 alkaen. Palvelukeskuksen investoinnit ovat 8,3 miljoonaa euroa, josta kirkon keskusrahasto rahoittaa 6,2 miljoonaa euroa. Keskusrahaston rahoitusosuus on vähennetty seurakunnilta perittävistä palvelumaksuista. Osa palvelukeskuksen tietojärjestelmistä on ostettu palveluna ja niiden osuus sekä jatkuvat palvelut on huomioitu siirtymäkauden toimintamenoissa. Investoinnit siirtymäkaudella pitävät sisällään palvelukeskuksen tietojärjestelmiin ja uusien asiakkaiden vuosittaisiin vastaanottoihin liittyvät käyttöönottoprojektit sekä volyymien kasvuun liittyvät kustannukset. Kirkon palvelukeskuksen tulosarvio siirtymäkaudella: M Tp 2011 Ta 2012 Ta 2013 Ts 2014 Ts 2015 Ts 2016 Ts 2017 Yhteensä Tulos -2,791-3,964-2,545-1,879 +0,371-0,493-11,301 Kirkon palvelukeskuksen investoinnit siirtymäkaudella: M Tp 2011 Ta 2012 Ta 2013 Ts 2014 Ts 2015 Ts 2016 Ts 2017 Yhteensä Investoinnit yhteensä Kipan osuus 0,900 2,900 1,200 1,000 0,800 0,800 0,700 8,300 0,200 0,700 0,300 0,300 0,200 0,200 0,200 2,100

198 75

199 76 INVESTOINTIOSA Kiinteistöinvestoinnit Kirkon toimitalo Kirkon keskusrahasto on ostanut Eläkevakuutusyhtiö Ilmariselta noin neliön kiinteistön Kirkkohallituksen toimitiloiksi. Samaan taloon muuttavat myös Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Toimitilan peruskorjaamiseksi on varattu vuodelle 2014 ja peruskorjauksen suunnittelua varten vuodelle Kirkon koulutuskeskus Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä on tehty kuntotutkimuksia ja peruskorjaussuunnitelma. Korjaukset on jaksotettu useammalle vuodelle. Vuodelle 2013 varataan ja vuodelle Hiippakuntien kiinteistöt Hiippakuntien kiinteistöistä on laadittu kuntoarviot ja korjaussuunnitelmat. V varataan Turun piispan ja arkkipiispan talon, Tampereen piispantalon, Oulun tuomiokapitulin, Mikkelin tuomiokapitulin sekä Porvoon kapitulin vahtimestarin asunnon korjaustöihin. Tämän lisäksi on varattu Lapuan tuomiokapitulin ja piispantalon peruskorjausta ja/tai hankintaa varten. Sipoon kiinteistö Jätevesiverkoston peruskorjausta varten varataan Tietojärjestelmäinvestoinnit Keskushallinnon ja koko kirkon yhteisiin atk-investointeihin varataan euroa. Siitä 0,6 milj. on kirkon uuden yhteisen jäsentietojärjestelmän rakentamiseen ja sen vaatiman käyttöoikeuksien hallintajärjestelmän ym. rakentamiseen. Tarkempi suunnitelma tietohallintoinvestoinneista on liiteosan sivulla 18. Kirkon palvelukeskuksen tietojärjestelmäinvestointeihin varataan Verkkoviestintäinvestointeihin varataan Tämän lisäksi Hengellinen elämä verkossa hankkeen investointeihin varataan Seurakuntavaalien tieto- ja tulospalvelujärjestelmän rakentamiseen varataan Laite- ja kalustohankinnat Kirkkohallitus Kirkkohallituksen kalustomäärärahaksi varataan euroa. Määrärahasta maksetaan Kirkkohallituksen laite- ja kalustohankinnat. Matkapuhelimien hankinta siirtyi vuodesta 2012 vuoteen Tuomiokapitulit Tuomiokapitulien laite- ja kalustohankintoihin varataan euroa. Investointiosaan varataan yhteensä euroa, siten että sitovuustasoina ovat kiinteistöinvestoinnit, tietojärjestelmäinvestoinnit ja laite- ja kalustohankinnat.

200 77 KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA Investointiosa INVESTOINTIMENOT TP 2011 TA 2012 TAE 2013 muutos% TAE 2013 muutos% TTS 2014 muutos% TTS 2015 YKSIKKÖ 12/13 KH 13/14 14/15 Kiinteistöinvestoinnit Kirkon toimitalo Kirkon koulutuskeskus Hiippakuntien kiinteistöt Sipoon kiinteistö Kiinteistöinvestoinnit Tietojärjestelmäinvestoinnit Keskushall. ja koko kirkon yht. tietojärjestelmäinv KIPA investoinnit Verkkoviestinnän investoinnit Hengellinen elämä verkossa Seurakuntavaalit Tietojärjestelmäinvestoinnit Laite- ja kalustohankinnat Kirkkohallitus Tuomiokapitulit Laite- ja kalustohankinnat Investointimenot

201 78 KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA RAHOITUSLASKELMA 000 EUR TP 2011 TA 2012 TAE 2013 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015 YKSIKKÖ KH Varsinaisen toiminnan ja investointien rahavirta Tulorahoitus Vuosikate Tulorahoituksen korjauserät 0 Yhteensä Investoinnit Investointimenot Sijoitukset Yhteensä Varsinaisen toiminnan ja investointien nettorahavirta Rahoitustoiminnan rahavirta Lainakannan muutokset Lyhytaikaisten lainojen muutos Muut maksuvalmiuden muutokset Pitkäaikaisten saamisten muutos Lyhytaikaisten saamisten muutos Rahoitustoiminnan nettorahavirta Rahavarojen muutos Rahavarojen muutos Rahavarat Rahavarat Rahavarojen tavoitetaso on noin yhden vuoden seurakuntamaksuja vastaava määrä.

202 79 KYRKANS CENTRALFOND BUDGET OCH EKONOMIPLAN DRIFTSEKONOMI- OCH RESULTATRÄKNINGSDELEN 000 EUR BS 2011 änd- BU 2012 BF 2013 änd- BF 2013 änd- EP 2014 änd- EP 2015 ring% ENHETEN ring% KS ring% ring% 11/12 12/13 13/14 14/15 ORDINARIE VERKSAMHET Kyrkans pensionsanstalt Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Överföring till fonden Verksamhetsbidrag Kyrkans gemensamma verksamhet Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Överföring till fonden Verksamhetsbidrag Kyrkans servicecentral Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Verksamhetsbidrag VERKSAMHETSBIDRAG Församlingarnas avgifter Fin.intäkter och kostnader ÅRSBIDRAG Avskrivningar Bokslutsposter RÄKENSKAPSP.RESULTAT Fördelning av räkenskapsp. resultat Kyrkans gem.verksamhet Kyrkans servicecentral Slagt

203 80 KYRKANS CENTRALFOND BUDGET OCH EKONOMIPLAN EUR BS 2011 änd- BU 2012 BF 2013 änd- BF 2013 änd- EP 2014 änd- EP 2015 ring% ENHETEN ring% KS ring% ring% 11/12 12/13 13/14 14/15 Kyrkans gemensamma verksamhet Kyrkostyrelsen Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Verksamhetsbidrag Stiftsverksamhet Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Verksamhetsbidrag Understöd Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Verksamhetsbidrag Självtäckande fonder Verksamhetsinkomster Verksamhetsutgifter Överföring till fonden Verksamhets bidrag VERKSAMHETSBIDRAG

204 81 KYRKANS CENTRALFOND BUDGET OCH EKONOMIPLAN Investeringsdelen INVESTERINGSUTGIFTER BS 2011 BU 2012 BF 2013 ändring% BF 2013 ändring% EP 2014 ändring% EP 2015 ENHETEN 12/13 KS 13/14 14/15 Fastighetsinvesteringar Kyrkans ämbetshus Kyrkans utbildningscentral Stiftens fastigheter Sibbo fastigheten Fastighetsinvesteringar Datasysteminvesteringar Datasystem för centralförvaltningen och hela kyrkan KYSE investeringar Webbkommunikationinvesteringar Andligt liv på webben Församlingsvalet Datasysteminvesteringar Inventarieanskaffningar Kyrkostyrelsen Domkapitlen Inventarieanskaffningar Investeringsutgifter

205 82 KYRKANS CENTRALFOND BUDGET OCH EKONOMIPLAN FINANSIERINGSDELEN 000 EUR BS 2011 BU 2012 BF 2013 BF 2013 EP 2014 EP 2015 ENHETEN KS Ordinarie verksamhet och investeringsverksamhet, penningflöde Intern finansiering Årsbidrag Rättelseposter till intern finansiering 0 Summa Investeringar Investeringsutgifter Placeringar Summa Ordinarie verksamhet och investeringsverksamhet, nettopenningflöde Finansieringsverksamhet, penningflöde Förändringar av lånebeståndet Förändring av kortfristiga lån Övriga förändringar av likviditeten Förändring av långfristiga fordringar Förändring av kortfistiga fordringar Finansieringsverksamhet, nettopenningflöde Förändring av penningtillgångar Förändring av penningtillgångar Penningtillgångar Penningtillgångar Målsättningen för penningtillgångar är en summa, som motsvarar församlingarnas avgifter för ett år.

206 83 VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN BORGÅ VERKSAMHETSIDÉ Borgå stift med sitt domkapitel och stiftsfullmäktige har som sin uppgift att hjälpa och stöda stiftets församlingar, kyrkliga samfälligheter och anställda vid fullgörandet av deras grunduppgifter att förkunna Guds ord, förvalta sakramenten, utöva diakoni, mission och ansvara för den kristna fostran. Domkapitlet sköter dessutom de myndighetsuppgifter som i enlighet med kyrkans bekännelse och bestämmelserna i kyrkolagen och kyrkoordningen ankommer på nämnda organ, att betjäna förvaltningen och ge stöd i det dagliga arbetet, samt att företräda kyrkan i ärenden som gäller stiftet. TYNGDPUNKTSOMRÅDEN Medlemskapet i kyrkan uppmärksammas i stiftets verksamhet. 2. Rekryteringen till kyrkliga yrken prioriteras. 3. De församlingar som berörs av förändringar i församlingsstrukturen stöds genom utbildning, personalvårdande åtgärder och arbetslagsutveckling. 4. Gudstjänst- och musiklivet samt verksamhet som strävar till andlig fördjupning i stiftets församlingar utvecklas. 5. Missionsarbetet och kyrkans internationella ansvar uppmärksammas. DE CENTRALA VERKSAMHETSMÅLEN INOM TYNGDPUNKTSOMRÅDENA Församlingarna uppmuntras att ta till vara de frivilligas arbetsinsatser och inspireras att inbjuda de passiva medlemmarna att förverkliga sitt medlemskap. Stiftet stöder denna process genom utbildning och målmedvetna satsningar på gudstjänstlivet, webbarbete och personalutbildning. 2. Rekryteringen till kyrkliga yrken intensifieras på lokal- och stiftsnivå. De stiftanställda håller regelbundet kontakt till utbildningsanstalterna och arbetar med temat vid olika ungdomsevenemang och rådplägningsdagar samt övriga större mötesarrangemang. Målsättningen är att antalet nya studerande till kyrkliga yrken och antalet som går i pension skall vara i balans. 3. De aviserade förändringarna i församlingsstrukturen uppmärksammas av domkapitel och stiftsfullmäktige för att värna ett rikt kyrkoliv på svenska i vårt land. Eventuella förändringar följs upp och stödåtgärder i form av arbetslagsutveckling och arbetshandledning sätts in vid behov. Stiftssekreteraren för personalvård och utbildning, samt den av domkapitlet utsedda stödgruppen, besöker de församlingar som berörs och hjälper dem att finna fungerande lösningar för ekonomi, verksamhet och personal. 4. Stiftets satsning på gudstjänstutbildningen fortsätter med utbildningar för församlingarna i stiftet. Under året ordnas stiftets första gospel- och ungdomskörsstämma. Stiftets nya musikstrategi implementeras i församlingarna. 5. Borgå stift betonar i sin verksamhet kyrkans internationella ansvar och utvecklar sitt samarbete med Malawis lutherska kyrka.

207

208 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO VUODELLE 2013 JA TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE LIITEOSA 200: KIRKKOHALLITUKSEEN KUULUVIEN OSASTOJEN JA YKSIKÖIDEN SUUNNITELMAT 400: SAAPUNEET AVUSTUSHAKEMUKSET Asianumero

209

210 1 SISÄLLYSLUETTELO: sivu 200 Kirkkohallitus Kirkolliskokous ja sen komiteat Piispainkokouksen kanslia Arkkipiispan kanslia Kirkkohallituksen yhteinen toiminta Hallinto-osasto Työmarkkinaosasto Talousosasto Toiminnallinen osasto Kirkon ulkoasiain osasto Kirkon tiedotuskeskus Kirkon tutkimuskeskus Kirkon ruotsinkielisen työn keskus Kirkon ulkomaiset yhteydet Ulkosuomalaistyö Muut yhteiset tarpeet Kiinteistöt Rahastot 53 Kansainväliset jäsenmaksut, KUN Avustukset: saapuneet avustushakemukset, talousarvioehdotukset 55 Suomen Merimieskirkko Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta Itä-Suomen yliopisto, teologinen osasto Tampereen yliopisto Diakonia-ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Seurakuntaopisto Lärkkulla Kirkon ulkomaanapu Suomen ekumeeninen neuvosto Työ Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa Suomen Pipliaseura Antti Siukonen Kalervo Salo et.al.

211 2 200 KIRKKOHALLITUS Osasto 200 Kirkkohallitus sisältää seuraavassa luetellut osastot/erillisyksiköt/ suunnitteluyksiköt. muutos % ta 12/ Kirkolliskokous ja sen komiteat ,0 202 Piispainkokouksen kanslia ,5 203 Arkkipiispan kanslia ,8 204 Kirkkohallituksen yhteinen toiminta ,2 205 Hallinto-osasto ,0 206 Työmarkkinaosasto ,5 207 Talousosasto ,6 210 Toiminnallinen osasto ,3 220 Kirkon ulkoasiain osasto ,4 221 Kirkon tiedotuskeskus ,8 222 Kirkon tutkimuskeskus ,5 223 Kirkon ruotsinkielisen työn keskus ,5 251 Kirkon ulkomaiset yhteydet ,5 252 Ulkosuomalaistyö ,5 253 Muut yhteiset tarpeet ,2 260 Kiinteistöt ,2 290 Rahastot ,4 Toimintajäämä yhteensä ,9 Seuraavilla sivuilla kuvataan kunkin yksikön toiminta-ajatus, keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet vuosina sekä keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuonna Vuodelta 2013 laadittavassa toimintakertomuksessa arvioidaan näiden tavoitteiden toteutumista.

212 3 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ KIRKKOHALLITUS VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Vuokratuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

213 4 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKOLLISKOKOUS JA SEN KOMITEAT TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Osastolle 201 budjetoidaan ja kirjataan kirkolliskokouksen täysistuntojen, kirkolliskokouksen valiokuntien sekä kirkolliskokouksen asettamien komiteoiden aiheuttamat kulut. Talousarviossa on varauduttu siihen, että kirkolliskokoukset kestävät viisi päivää. Kirkolliskokouksen sihteeri ja muu henkilökunta kuuluvat hallinto-osastoon. Näin ollen heidän menonsa ovat hallinto-osaston menoja. Lakivaliokunta tarvitsee päätoimisen lakimiessihteerin kirkkolainsäädännön kodifiointiesityksen käsittelyn ajaksi ; määräraha tähän on varattu Kirkkohallituksen yhteisiin menoihin.

214 5 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkolliskokous ja sen komiteat VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot 74 Toimintatuotot 74 Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

215 6 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA PIISPAINKOKOUKSEN KANSLIA MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Piispainkokouksen kanslia auttaa piispainkokousta toteuttamaan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sille säätämät tehtävät, jotka liittyvät kirkon oppia ja elämää koskeviin linjakysymyksiin, tuomiokapitulien työn koordinointiin sekä kirkon työntekijöiden koulutukseen. Lisäksi piispainkokouksen kanslia tukee arkkipiispan, piispojen kollegion, kirkkohallituksen ja kirkon ulkoasian neuvoston työtä erityisesti teologisissa kysymyksissä. Osana tätä piispainkokouksen kanslia osallistuu kirkkohallituksen strategian toteuttamiseen. Piispainkokouksen kansliassa on sen perustehtävän edellyttämää laaja-alaista teologista osaamista, jonka myötä viranhaltijat pyrkivät osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kirkosta ja sen uskosta. Kirkon näkökulman esillä pitäminen edellyttää muuttuvassa yhteiskunnassa myös aktiivista verkostoitumista niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Valmistelee laadukkaasti kirkon opetusta ja hengellistä elämää sekä työntekijöiden koulutuskysymyksiä koskevat piispainkokouksen päätökset, laatii niistä pöytäkirjat ja huolehtii päätösten toimeenpanosta. 2. Tukee piispainkokouksen työskentelyn kehittämistä tehokkaammaksi, nopeammaksi ja joustavammaksi osana keskushallinnon uudistusta sekä kirkon 2015-strategiaa. 3. Kehittää tehtäväänsä kirkon johdon teologisena resurssina tiivistämällä yhteistyötä erityisesti muiden keskushallinnon yksikköjen, tuomiokapitulien sekä yliopistojen kanssa. 4. Tukee yhdessä tuomiokapitulien kanssa kirkon hengelliseen työhön valmistuvien sitoutumista ja hengellistä elämää osana kirkon 2015-strategiaa. 5. Edistää kirkolliskokouksen tehtävänannon mukaisesti kirkon ykseyttä suunnittelemalla toimenpiteitä, joita piispat voivat harkintansa mukaan soveltaa hiippakunnissa ja myös kokonaiskirkossa. 6. Kehittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uskontoteologisia valmiuksia ja valmistelee ohjeistusta uskontojen kohtaamisesta erityisesti kirkollisten toimitusten yhteydessä. 7. Osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tukee teologisella osaamisellaan kirkkohallitusta sen pyrkimyksissä turvata kirkon toimintaedellytykset muuttuvassa yhteiskunnassa. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Piispainkokouksessa käsiteltävien asioiden laadukas valmistelu sekä päätösten tehokas toimeenpano 2. Kirkon ykseyden vahvistamiseen liittyvien päätösten ja strategisten linjausten toteuttaminen 3. Yhteistyön tiivistäminen kirkkohallituksen kanssa kirkon toiminnan kehittämiseksi sekä toimintaedellytysten varmistamiseksi (yhteiskuntasuhteet) 4. Valmistautuminen mahdollisiin uusiin tehtäviin, joita kirkon keskushallinnon uudistamisesta seuraa 5. Kirkon alalle opiskelevien hengellisen elämän tukeminen sekä osaavien työntekijöiden rekrytoinnin edistäminen (erityisesti papit, kanttorit, diakonit ja kasvatuksen työntekijät)

216 7 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Piispainkokouksen kanslia VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot 46 Toimintatuotot 46 Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet -200 Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

217 8 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ARKKIPIISPAN KANSLIA TOIMINTA-AJATUS Avustaa arkkipiispaa hänen virkansa hoidossa.

218 9 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Arkkipiispan kanslia VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

219 10 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKKOHALLITUKSEN YHTEINEN TOIMINTA Kirkkohallituksen yhteiseen toimintaan kirjataan kulut, joita ei ole tarkoituksenmukaista kohdistaa tai jakaa muille osastoille. Kirkkohallituksen yhteiset Tälle kustannuspaikalle kirjataan mm. kansliapäällikön toimiston ja kirkkohallituksen täysistunnon kulut, toimitalon kalusto- ja laitehankinnat, kirjaston hankinnat, toimitalon toimistotarvikkeet, postituksen yleiskulut, pankkikulut ja työterveyshuollon kulut. Tilintarkastus Tälle menokohdalle on budjetoitu varat ulkoisen tilintarkastuksen lisäksi myös sisäistä tarkastusta varten. Työyhteisön kehittäminen Tällä menokohdalla on varat Kirkkohallituksen yhteiseen koulutukseen (33.000) ja johtamiskoulutukseen (17.000). Messutoiminta Messutoiminta on siirtynyt vuoden 2012 alusta Kirkon tiedotuskeskuksesta kansliapäällikön alaisuuteen. Tällä menokohdalla on varat Kirkkohallituksen messutoimintaan. Kirkkohallituksen yhteiset projektit Tällä menokohdalla on edelleen varat seuraavaan projektiin: 1. Kirkkolainsäädännön kodifiointi, , /v. Toimikunta on tehnyt kirkkolain kodifioinniksi ehdotuksen, joka valmistui Kirkolliskokouksen asianomainen valiokunta tarvitsee tämän jälkeen päätoimisen lakimiessihteerin siksi ajaksi, jonka kodifiointiesityksen käsittely kirkolliskokouksessa vaatii. Tällä menokohdalla on myös varat seuraaville, yleisperusteluissa sekä pääosastossa 200 Kirkkohallitus tarkemmin kuvatuille yhteisille hankkeille, jotka toteuttavat Meidän kirkko 2015 strategiaa: 2. Strategian 2015 jalkauttaminen 3. Seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen 4. Kirkkohallituksen strategian toimeenpano 5. Hengellinen elämä verkossa (verkkoviestintäyksikön osalta määrärahat Kirkon tiedotuskeskuksessa) Kirkkohallituksen työryhmät Tälle menokohdalle esitetään varat tavanomaisen työryhmätyöskentelyyn.

220 11 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkkohallituksen yhteinen toiminta VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Tuet ja avustukset , Muut tuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet ,0 Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , KIRKKOHALLITUKSEN YHTEINEN TOIMINTA, jatkoa eur TA 2012 TA-OE 2013 TA-KH 2013 muutos % Kirkkohallitus, yhteinen 1.086, , ,2 7,2 Henkilöstön virkistys 36,5 37,5 37,5 2,7 Tilintarkastus 71,9 73,1 73,1 1,7 Työyhteisön kehittäminen 50,0 50,0 50,0 0,0 Messutoiminta 45,0 47,0 47,0 4,4 Kirkkohallitus, yhteiset projektit 1.898, , ,0-25,2 Kirkkohallitus, työryhmät 120,6 145,7 145,7 20,8 Yhteensä 3.308, , ,5-11,2 Osaston kulut vähenevät suunnittelukautena, kun projekteja päättyy.

221 12 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA HALLINTO-OSASTO TOIMINTA-AJATUS Hallinto-osasto toteuttaa ja kehittää hyvää hallintoa kirkossa yhteistyössä seurakuntien ja muiden tahojen kanssa, antaa asiantuntijapalvelua ja valvoo kirkon etua. Hallinto-osaston painopistealueita ovat nykyisellä strategiakaudella toiminnan suunnitelmallisuus ja prosessien avoimuus ja selkeys; toiminnan ajantasaisuus ja aktiivinen yhteiskunnan seuranta sekä hyvän hallinnon ja verkkoviestinnän kehittäminen. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Edunvalvonnassa seurataan aktiivisesti sitä toimintaympäristön muutosta, jolla on vaikutusta kirkon ja seurakuntien toimintaedellytyksiin. Suunnitelmakaudella painopisteinä ovat kuntarakenneuudistuksesta aiheutuvat muutokset sekä seurakunnille annetuista yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaamisen liittyvät kysymykset. 2. Säädösvalmistelussa otetaan huomioon hyvän lainvalmistelun kriteerit. Lainvalmistelussa painopisteitä ovat kirkkolain kokonaiskodifiointi ja seurakuntien rakenneuudistus, joissa hankkeissa myös hallinnon selkeyttäminen otetaan huomioon. 3. Keskeinen kehityshanke on tietojärjestelmähanke seurakuntien kulttuuriomaisuuden hallintaan. Hanke tulee sovittaa yhteen muun keskushallinnon ja seurakuntien tietojärjestelmien, kuten tilastointityökalun, kehittämisen kanssa. 4. Kirkon yhteinen jäsentietojärjestelmän Kirjurin toiminnallisuuden ja kirkonkirjojenpidon alueellisen organisoinnin kehittäminen. 5. Kehitetään sähköistä asiakirjahallinnointia siten, että päätöksenteossa hyödynnetään entistä enemmän sähköisiä järjestelmiä. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Lainsäädäntöhankkeissa edetään lainsäädäntösuunnitelman mukaan. Tavoitteena on saada kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi kirkolliskokouskäsittelyyn. Seurakuntien rakenneuudistukseen liittyvä säädösvalmistelu aloitetaan kirkolliskokouksen tekemän linjanvedon pohjalta. 2. Kulttuuriomaisuuden tietojärjestelmä hankkeessa tavoitteena on hankkeen suunnittelun aloittaminen konkreettisin aikataulu- ja resurssisuunnitelmin esiselvityksen valmistuttua vuonna Kirjuri-jäsentietojärjestelmään liittyvien kirkkohallitukselle asetettujen tehtävien ja toimintojen vakauttaminen ja evaluointi jatkuu. Käytön tuki resursoidaan riittävällä tavalla. 4. Asiakirjahallinnon osalta jatketaan siirtymistä asianhallintajärjestelmästä kohti dokumentinhallintajärjestelmää. Asiaa koskeva esiselvitys saatetaan loppuun ja tehdään tarkempi projektisuunnitelma aikataulu- ja resurssisuunnitelmin. Kirkkohallituksen päätöksentekoon liittyvä eams:n laatiminen aloitetaan välittömästi seurakuntien sähköisen arkistonmuodostussuunnitelman valmistuttua.

222 13 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Hallinto-osasto VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet Aineet, tarvikkeet ja tavarat Muut kulut ,0 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Lainvalmistelussa on vireillä useita mittavia hankkeita, joista laajimmat ovat kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi ja seurakuntarakenneuudistukseen liittyvä säädösvalmistelu. Hallinto-osaston varsinaiset lainvalmisteluresurssit eivät ole riittäviä hankkeisiin nähden. Lainvalmisteluresurssien lisäämiseen yhdellä henkilötyövuodella varaudutaan yhteisissä määrärahoissa ainakin suunnitelmakauden ajan. Suunnitelmakauden jälkeen valmistelija siirtynee kokonaisuudessaan osaston resurssiksi. Kirjuri-jäsentietojärjestelmän siirtyminen tuotantokäyttöön on tuonut hallinto-osastolle kirkkolaissa säädettyjä lisävastuita ja tehtäviä. Lisäksi tietojärjestelmän perustoimintojen vakauttaminen seurakuntien toimintaan jatkunee ainakin alkuvuoden. Näiden uusien tehtävien myötä osaston organisaatiota on jouduttu muuttamaan ja henkilöresursseja lisäämään. Koska kyseessä on Kirjuri-järjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen liittyvät henkilöresurssit, tulee osa palkkamenoista kattaa Kirjuri-hankkeen käyttötalousosasta.

223 14 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON TYÖMARKKINALAITOS, KIRKKOHALLITUKSEN TYÖMARKKINAOSASTO MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Kirkon työmarkkinalaitos toimii evankelis-luterilaisen kirkon sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien edunvalvojana työmarkkina-asioissa ja sillä on jäsenyys maan seitsemän työmarkkinakeskusjärjestön pysyvässä neuvotteluelimessä ja se on mukana työelämää koskevassa kolmikantayhteistyössä. Työmarkkinaosasto vastaa kirkon työmarkkinalaitoksesta annetun lain tarkoittamana työmarkkinalaitoksen toimistona laitoksen operatiivisesta toiminnasta sekä toimii kirkkohallituksen virasto-organisaatiossa kirkon keskushallinnon asiantuntijayksikkönä työ- ja virkamiesoikeuden, henkilöstöhallinnon ja työelämän kehittämiskysymyksissä sekä seurakuntien keskeisenä tuki- ja yhteistyöorganisaationa niiden hoitaessaan työnantajatehtäväänsä. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon virka- ja työehtosopimusten sopimuskausi päättyy Sopimuskaudella on palkantarkistusajankohta , jolloin käytettävissä olevasta sopimuskorotuksesta osa käytetään yleiskorotukseen, osa mahdollisiin tekstitarkistuksiin ja osa neuvotellaan paikallisesti. Seurakunnat tarvitsevat tukea paikallisen prosessin hallintaan. Ns. Raamisopimuksen mukaisen työmarkkinakierroksen ensimmäiset sopimukset päättyvät syksyllä Työmarkkinoilla neuvottelutoiminta uusista sopimuksista aktivoituu keväällä Varaudutaan sekä keskitettyyn että liittokohtaiseen neuvottelukierrokseen. Hallitusohjelman ja Raamisopimuksen mukainen kolmikantatyöskentely jatkuu vilkkaana. Palkkausjärjestelmän kehittäminen ja harkinnanvaraisen henkilökohtaisen palkanosan (HAVA) käytön edistäminen jatkuu suunnitelmakaudella. Kirkon virka- ja työehtosopimuksen tekninen uudistaminen (ns. kodifiointi) valmistuu viimeistään suunnitelmakauden alussa. Henkilöstöhallinnon norminannossa tapahtuvat monet uudistukset sekä henkilöstöhallinnon työntekijöiden varsin suuri vaihtuvuus edellyttävät panostamista koulutustoimintaan, jossa tavoitetaan sekä perusosaamista tarvitsevat että syventäviä tietoja tarvitsevat viranhaltijat. Kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten uudistus tulee voimaan tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Muutokset ovat merkittäviä erityisesti palvelussuhdeturvan sekä monien menettelyjen osalta. On syytä varautua siihen, että uudistuksen voimaan tultua ilmenee sopeutumisongelmia ja korostettua koulutusja neuvontatarvetta. Tarvitaan käsikirja-, koulutus ja ohjeistusaineistoa sekä koulutustilaisuuksia kirkon piirissä toimivan yhteistyöverkoston, ensisijaisesti tuomiokapitulien kanssa. Seurakuntajaotuksessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat voimakkaasti kirkon koko henkilöstöön riippumatta siitä tapahtuvatko ne kirkon omista tavoitteista käsin vai kuntarakenneuudistuksen seurauksena. Muutosten vaikutukset henkilöstöhallintoon edellyttävät muuttuviin oloihin soveltuvia virka- ja työehtosopimusratkaisuja ja henkilöstöhallinnon ohjaamista sekä koulutustarjonnan lisäämistä. Kirkon keskushallinnon uudistus muuttanee Kirkon työmarkkinalaitoksen sijainnin kirkon keskushallinnon organisaatiossa, valtuuskunnan vaalitavan sekä myös työmarkkinaosaston tehtäväkuvaa. Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan ja kirkkohallituksen tarkempi tehtävänjako uudessa organisaatiossa sekä työmarkkinalaitoksen toimintaa ohjaava hallinnollinen säännöstö tulee uudistettavaksi ja mukautettavaksi keskushallintouudistukseen. Kirkon rekrytointistrategian (2009) toteuttaminen on yhteistyöhanke kirkkohallituksen eri yksiköiden välillä. Työmarkkinaosaston vastuualueeseen kuluu rekrytoinnin juridiikka, hyvät työhönottomenettelyt, työpaikkailmoittelun ohjeistus, työpaikkojen ilmoittamispalvelu internetissä (ns. työpaikkatori), palvelussuhteen päättämisen oikeat menettelyt, työssäoppimisen edistäminen ja osaamisen kehittäminen osana koulutusta sekä työnjohdon, työhyvinvoinnin ja johtamisen edistäminen yhteistyöverkostoissa. Yhteistyöverkostojen osana työmarkkinaosastolle kuuluu kirkon työpaikkojen esittely erilaisilla rekrytointimessuilla. Lisäksi osastolle kuuluu kirkon henkilöstörakenteen tilastoseuranta ja siitä laadittavat ennusteet, joita voidaan hyödyntää seurakunnissa niiden henkilöstöpolitiikan arvioinnin ja seurannan tukena. Henkilöstötilinpäätöksen ohjeiden päivittäminen on myös ajankohtaista.

224 15 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Työmarkkinaosasto VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , Kirkon työolobarometrin aineiston kerääminen ja julkaiseminen harvennetaan tapahtuvaksi joka kolmas vuosi. Seuraavan barometrin aineisto kerätään loppuvuodesta KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Huolehditaan seurakuntien tarvitsemasta neuvonnasta ja tuesta niiden käytettäväksi osoitetun voimaan tulevan 0,5 %:n järjestelyerän ja siinä yhteydessä mahdollisesti seurakunnan päätöksin käyttöön otettavan harkinnanvaraisen palkanosan (HAVA) toteutuksessa. Tuetaan HAVA:n toteutumista yhteistyöverkostossa Edellisellä työmarkkinakierroksella sovitut työryhmätyöskentelyt saatetaan päätökseen. Työmarkkinaneuvottelut seuraavaa sopimuskierrosta silmälläpitäen käynnistyvät keväällä Kirkon alan neuvottelujen käynnistämiseen varaudutaan syksyllä 2013 ja neuvottelut käynnistyvät viimeistään vuoden 2014 vaihteessa Järjestetään koulutusta seurakuntien henkilöstöhallinnon vastuuhenkilöille itse järjestettynä ja yhteistyöverkostossa. Keskeisinä aiheina kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten uudistus sekä uusi virka- ja työehtosopimusaineiston kodifiointi sekä harkinnanvaraisen palkanosan (HAVA) käyttöönotto seurakunnissa. Julkaistaan myös kirjallista ohjeistusta. Tuetaan seurakuntien johdon työnantajaroolin ja - vastuun vahvistamista sekä työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden edistämistä yhteistyössä toiminnallisen osaston, tuomiokapitulien sekä valtakunnallisten työelämän kehittämisyhteisöjen ja Kevan kanssa. Osallistutaan yhtenä seitsemästä työmarkkinakeskusjärjestöstä hallitusohjelman sekä Raamisopimuksen mukaiseen kaksi- ja kolmikantaiseen työelämän kehittämistyöhön.

225 16 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TALOUSOSASTO Kirkon keskusrahastoon/talousosastoon kuuluvan kirkon eläkelaitoksen toimintasuunnitelma on varsinaisen budjettikirjan alussa ja tietohallintoyksikön seuraavalla aukeamalla. Tämä sivu sisältää Talousosaston perustoiminnan (hankinta, kiinteistö, talous) suunnitelman. MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Olemme kokonaiskirkon yhteisen toiminnan rahoittaja sekä talouteen ja tukipalveluihin liittyvien tehtävien hoitaja. Erityisesti suunnittelemme ja toteutamme omaa alaamme koskevia koko kirkon yhteisiä kehityshankkeita tavoitteena osaamisen ja kustannustehokkuuden lisääminen siten, että seurakunnat voivat keskittyä ydintehtäviensä hoitamiseen. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kiinteistö Oy Helsingin Eteläranta 8:n muuttaminen Kirkkohallituksen toimintaa parhaiten palvelevaksi toimitilaksi. 2. Katajanokan kiinteistöistä luopuminen. 3. Yhteistyön kehittäminen edelleen KL-Kuntahankinnat Oy:n kanssa siten, että kirkkohallituksen ja seurakuntien tietyissä yhteishankinnoissa saavutetaan säästöjä sekä tulevista kilpailutuksista tiedottaminen. 4. Kirkon keskusrahaston eri osien siirtäminen Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi siten, että suunnitellut kustannushyödyt saavutetaan. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Kiinteistö Oy Helsingin Eteläranta 8:n haltuunotto. 2. Kirkkohallituksen yksiköiden tukeminen sähköisen kilpailutusjärjestelmän käyttöönotossa. 3. Tehtävien jaon valmisteleminen kirkkohallituksen talousyksikön, tuomiokapitulien ja Kirkon palvelukeskuksen välillä.

226 17 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Talousosasto VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

227 18 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TALOUSOSASTO / Tietohallintoyksikkö MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Kirkkohallituksen tietohallintoyksikkö on kirkon perustehtävää tukeva asiantuntijayksikkö, joka kehittää ja ylläpitää kirkon toiminnassa, taloudenhoidossa ja hallinnossa tarvittavia tietojärjestelmiä ja tietotekniikkaa ja tukee työntekijöitä niiden käytössä. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon yhteistä tietohallintoa kehitetään yhteistyössä seurakuntatalouksien sekä IT-alueiden kanssa. Yhteisestä tekemisestä esimerkkinä on verkkopalveluhanke, joka tarjoaa seuraavina vuosina yhteisen verkkosivuston kaikille seurakunnille. Uudet hankkeet ja tietojärjestelmähankinnat pyritään toteuttamaan siten, että ne ovat seurakuntien käyttöönotettavissa kustannustehokkaasti. Seurakuntien alueellisuutta ja paikallisuutta tuetaan tietotekniikan keinoin. Seurakuntien välistä yhteistoimintaa pyritään tukemaan. Kirkon uuden tietohallintostrategian teko on aloitettu vuonna Se tehdään kahdessa osassa niin, että ensimmäinen vaihe kattaa vuodet toimintasuunnitelman muodossa ja toinen vaihe tuottaa varsinaisen tietohallintostrategian vuosille Varsinainen tietohallintostrategia tehdään yhteistyössä rakennemuutoshankkeen kanssa. Työtä johtaa kirkon tietohallinnon johtoryhmä. Vuosien toimintasuunnitelma kattaa sellaisten hankkeiden käynnistämisen, joka tukee rakennemuutoshankkeen toteuttamista. Kirkon merkittävät kehityshankkeet KITKE ja KIPA ovat valmistuneet tietojärjestelmiensä osalta. Kesäkuussa 2012 noin puolet seurakunnista oli siirtynyt Kirjurin käyttäjiksi. Käyttöönotot jatkuvat vielä vuoden loppuun asti. Kirkon palvelukeskus ottaa käyttöön uudet järjestelmät syksyllä Tietojärjestelmät hyödyntävät mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa kirkon yhteistä IT-ympäristöä (mm. rajapintoja). Tietojärjestelmäyhteistyötä jatketaan. Tietojärjestelmien jatkokehitystä tehdään siten, että kirkon rakennemuutoshanke tulee huomioiduksi. Seurakuntavaalit ovat vuonna Siihen liittyvät tietojärjestelmien kehitystyöt on käynnistettävä hyvissä ajoin. Viime vaaleissa ollut vaalijärjestelmä ei ole sellaisenaan enää käytettävissä. Kirkon keskusrahaston IT-alue kattaa Kirkkohallituksen, tuomiokapitulit sekä kirkon palvelukeskuksen. Tietotekniset palvelut tuotetaan IT-alueen sisällä yhdenmukaisesti. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Kirkkohallituksen tietohallintoyksikön keskeiset tavoitteet vuonna 2013 ovat seuraavat: 1. Kirkon tietohallintostrategia: Kirkon uusi tietohallintostrategia on valmis vuonna 2013 antaen suuntaviivoja vuosien toiminnan ja talouden suunnittelulle. 2. Rakennemuutoshanketta tukevien selvitysten ja tukihankkeiden käynnistäminen kirkon tietohallinnon johtoryhmän suositusten pohjalta 3. Verkkopalveluhankkeen tuki (Näistä sovelluksista huolehtii KT:n verkkoviestintäyksikkö.) 4. Viestintäjärjestelmän kilpailutus ja käyttöönotto 5. Yhteistyön kehittäminen kirkon palvelukeskuksen kanssa 6. Seurakuntavaalien 2014 tietotekniikka 7. Tietojärjestelmien välisten rajapintojen jatkokehitys ja ylläpito 8. Kirjuri-jäsentietojärjestelmän jatkokehitys 9. Kirkon yhteisen tietohallinnon sekä tietotekniikan ylläpito ja kehittäminen: IT-alueet, TYP, tietoturva, kirkkoverkko 10. Kirkon keskusrahaston IT-alue: Toimintatapojen kehittäminen. Hankittujen järjestelmien ylläpito ja tuki. Työntekijöiden osaamisen kehittäminen.

228 19 TALOUSSUUNNITELMA Taulukkoon on koottu tietohallintoyksikön vastuulla olevien it-asioiden kustannuspaikkojen toimintajäämät. Tämän lisäksi eläkehallinnon it-kulut on kuvattu eläkehallinnon suunnitelman yhteydessä. Lisäksi KT:n verkkoviestintä sekä kirkon palvelukeskuksen kulut on esitetty toisaalla myös it-kulujen osalta. Toimintajäämä euroina (-) TP 2011 TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015 KP KP KP KP kirkon keskusrahaston ja koko kirkon yhteiset it-kulut, käyttötalousosa kirkon keskusrahaston ja koko kirkon yhteiset it-kulut, investointiosa Vuosina KP:n määrärahat kasvavat strategisten hankkeiden vuoksi sekä rakennemuutoshankkeeseen liittyvien tukihankkeiden takia. Lisäksi kirkon keskusrahaston IT-alueen laajentuessa kapituleihin, on joitakin kulueriä järjestelty siten, että jatkossa pääosa IT-kuluista maksetaan kustannuspaikoilta ja Elokuun 2012 tilanteesta arvioiden KP:lta katettavia investointikohteita ovat vuonna 2013 seuraavat (suluissa alustava arvio kuluista tuhansina euroina): KITKE/Kirjuri-jäsentietojärjestelmä (600). TYP-järjestelmä (200). Kirkon järjestelmien konekeskuspalvelut (100). Hallinnollisen tietoturvan kehittäminen (50). Rajapinnat (250). Kirkon keskusrahaston investoinnit (tietojärjestelmät, IT-infra, 450). Sertika-tietopalvelujärjestelmän (perustiedot, tilastot, Pesti) pakollinen kehitys (200). Rakennemuutoshankkeen tuki ja kirkon tietohallintostrategia (400).

229 20 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TOIMINNALLINEN OSASTO MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Toiminnallisen osaston tehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä toimintaa - kehittämällä ja tukemalla kirkon työtä yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten järjestöjen kanssa, - huolehtimalla kirkon toimintaan liittyvistä yhteyksistä ja vaikuttamalla päätöksentekoon yhteiskunnassa sekä - edistämällä kirkon toiminnan verkostoitumista. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kehitetään osaston toimintatapoja vastaamaan strategian tavoitteita. 2. Vaikutetaan yhteiskunnallisissa verkostoissa ja tuetaan seurakuntia rakennemuutoksessa. 3. Toteutetaan osaamiskartoituksessa esille tulleita asioita; kehitetään viestintää sekä vapaaehtoistoimintaan / seurakuntalaisuuteen ja elämän kulkuun perustuvia työotteita. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Tuetaan seurakuntia niin, että rakennemuutoksen keskellä turvattaisiin varsinainen toiminta. 2. Kehitetään viestintää (Kirkonkello, Sakasti, tiedotteet, lehdet) 3. Päivitetään eri tahoille myönnettävien avustusten määräytymisperusteita.. 4. Kehitetään vaikuttamistoimintaa. TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Vuoden 2013 talousarviota kasvattavat mm. saamelaistyön laajeneminen valtakunnalliseksi, hyvinvointipalveluja koskeva selvitys, vapaaehtoistyöryhmä, rakennemuutosseurakuntien tukeminen, suhdeklinikkapalvelut , seurakuntateknologiahanke euroa, viittomakielinen käännöstyö euroa. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät on perinteisesti toteutettu Kasvatus ja perheasiain yksikön (KKP) toimintana, jolloin sen budjetoitu tulos on ollut V se toteutetaan poikkeuksellisesti yhteishankkeena, jolloin sen nettokustannukset KKP:lle ovat Toiminnallisen osaston taloussuunnitelmaan on varattu reformaation juhlavuoden järjestelykuluihin v , v ja v Osa Hengellinen elämä verkossa hankkeen toiminnoista jalkautetaan toiminnalliseen osastoon v. 2015; sen kulut ovat

230 21 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Toiminnallinen osasto VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Vuokratuotot , Tuet ja avustukset Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

231 22 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TOIMINNALLINEN OSASTO / Diakonia ja sielunhoito (KDS) MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Diakonia ja sielunhoito -yksikkö (KDS) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian ja sielunhoidon asiantuntija- ja yhteistyöelin. Sen tehtävänä on kehittää diakoniaa ja sielunhoitoa sekä hoitaa niihin liittyviä erityistehtäviä yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja järjestöjen kanssa. Yksikön tehtävänä on edistää erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen kirkon arvoista käsin. Tehtäväalueisiinsa liittyen yksikkö pitää yhteyttä valtiovaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin, kirkkoihin ja alan kansainvälisiin järjestöihin. Kolme näkökulmaa toimintaan: 1. YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN: Vaikutamme yhteiskuntaan herättämällä yhteiskuntaeettistä keskustelua, antamalla kannanottoja ja lausuntoja, tekemällä aloitteita ja rakentamalla yhteistyötä yhteiskunnan eri tahojen kanssa. 2. KOORDINOINTI JA KEHITTÄMINEN: Tuemme kirkkoa, hiippakuntia ja seurakuntia järjestämällä neuvotteluja ja koulutusta, tuottamalla aineistoja sekä hoitamalla yhteisiä tehtäviä ja erityisalueiden toimintaa. 3. YHTEYDET: Pidämme yhteyttä kansallisten toimijoiden lisäksi muihin kirkkoihin sekä ekumeenisiin ja kansainvälisiin järjestöihin, seuraamme niissä käytävää keskustelua ja edistämme keskinäistä vuorovaikutusta diakonian ja sielunhoidon alueilla. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET Osallisuutta lisäävien, hyvinvointia vahvistavien ja ihmisarvoa puolustavien toimien edistäminen 2. Vaikuttamistoiminnan kehittäminen 3. Viestinnän kehittäminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET Olemme edistäneet erityisesti vaikeimmassa asemassa elävien nuorten hyvinvointia. 2. Olemme tuottaneet selvityksen seurakuntien tuottamista nk. hyvinvointipalveluista ja laatineet niitä koskevan linjausehdotuksen. 3. Olemme laatineet vaikuttamistoiminnan suunnitelman. 4. Olemme kouluttautuneet ja lisänneet viestintäämme erityisesti sosiaalisessa mediassa. TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Erityisenä tavoitteena vuodelle 2013 on teettää selvitys nk. hyvinvointipalveluiden tuottamisesta seurakunnissa sekä ja valmistaa palvelujen tuottamista koskeva strateginen linjaus. Tiedon tuottaminen on tarpeen, koska sitä voidaan hyödyntää paitsi kirkon piirissä tapahtuvan monimuotoisen toiminnan tunnetuksi tekemisessä myös palvelujen tuottamista koskevan linjauksen laadinnassa. Kirkolta kysytään sekä valtakunnallisesti että paikallisesti, voisiko sen rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana olla nykyistä laajempaa. Seurakunnat ovat yksi keskeinen toimijataho syrjäytymisen, köyhyyden ja terveysongelmien vähentämisessä (vrt. hallituksen toimenpideohjelma). Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kehitetään erilaisia palvelujen tuotantotapoja. Kuntien ja seurakuntien yhteistyö on vakiintunut ja siitä on hyviä yhteistyökokemuksia; myös uudenlaisia tilaaja-tuottaja-mallin mahdollistamia yhteistyön muotoja on syntynyt. Kattavaa palvelutuotantokartoitusta ei ole kuitenkaan kirkossa tehty; tilastojen avulla tarvittavaa tietoa ei voida tuottaa. Julkisen sektorin ja seurakuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia on viimeksi kartoitettu Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja 80 -luvuilla. Liike-elämä tarjoaa uusia yhteistyömahdollisuuksia. Palveluja koskevan tiedon kokoaminen edellyttää selvitystyön tekijää. Strategiaprosessin vetämiseen ja jalkauttamiseen tarvitaan panostusta. Kustannusvaikutus vuodelle 2013 on euroa.

232 23 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TOIMINNALLINEN OSASTO / Jumalanpalvelus ja yhteiskunta (KJY) MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA KJY:n toiminnassa yhteinen nimittäjä on spiritualiteetti, jota sanoitetaan kaiken toiminnan perusnäkökulmana. KJY:n työaloista monet toimivat erilaisissa yhteiskunnan verkostoissa ja tekevät näin tunnetuksi kirkon toimintaa ja työtä. KJY pyrkii myös osaltaan vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen tulosten niveltäminen seurakuntaelämään 2. Saavutettavuus-ohjelma 3. Virsikirjan lisävihko -hanke (suomen- ja ruotsinkieliset) 4. Aikuiset seurakuntalaisina 5. Hyvä yhteisö -toimintamalli 6. Osaston vaikuttamisstrategiaan liittyminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Sanoitetaan hengellistä ulottuvuutta KJY:n kaiken toiminnan perusnäkökulmana 2. Jumalanpalveluselämän kehittäminen elämänkulun eri vaiheissa 3. Kehitetään uusi toimintatapa ihmisten vahvistamiseksi pirstoutuneissa työsuhteissa 4. Aikuisten seurakuntaelämän kehittämisasiakirjan käyttömahdollisuuksien kartoittaminen 5. Vakiinnutetaan oppilaitosyhteistyötä 6. Saavutettavuus -ohjelman koulutusaineiston valmistaminen sekä käyttöönotto hiippakunnissa ja seurakunnissa 7. Yhteistoimintaryhmän perustaminen kirkkomusiikkitoimijoiden kesken TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT KJY:n talousarvio ylittää annetun kehyksen eurolla. Tämä summa muodostuu viittomakielisen käännöstyön kustannuksista sekä avustuksesta pohjoismaisten kehitysvammaistyön neuvottelupäivien järjestämiseen. (Liite 2)

233 24 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TOIMINNALLINEN OSASTO / Kasvatus ja perheasiat (KKP) MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Kasvatus ja perheasiat (KKP) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatuksen ja perheasioiden asiantuntija- ja yhteistyöyksikkö. Kasvatus ja perheasiat -yksikkö on oman alansa aktiivinen toimija suhteessa yhteiskunnan eri tahoihin. Yksikkömme tukee ja kehittää lasten, nuorten, perheiden ja parisuhteiden parissa tehtävää työtä yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja muiden yhteistyötahojen kanssa. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Vaikuttamistoiminnan ja viestinnän kehittäminen (Vaikuttamisen kirkko strategia) 2. Elämänkulku- ja perhelähtöisen työotteen vahvistaminen seurakunnissa 3. Lasten ja nuorten oikeuksien ja osallisuuden edistäminen kirkossa 4. Toiminnan arvioinnin kehittäminen KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V a) Kasvatus ja perheasiat -yksikön vaikuttamis- ja viestintäsuunnitelmien laatiminen. b) Osallistuminen ja vaikuttaminen kasvatusta ja perhettä koskevaan yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen keskusteluun. c) Verkossa tapahtuvan työn kehittäminen. 2. Seurakuntien strategisen kehittämistoiminnan tukeminen linjausten ja kehittämisasiakirjojen avulla 3. Osallistuminen lapsivaikutusten arviointiin, nuorten osallisuuden vahvistamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvään kehittämistyöhön 4. Toiminnanarvioinnin kehittämissuunnitelman laatiminen TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Kehyksen ylitys. Asiantuntijapalkkioihin on lisätty KKP:n osuutena suhdeklinikkapalvelusta (Citypress Oy:n kanssa v tehdyn sopimuksen jatkaminen). Muutosta entiseen. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät ovat v yhteistyötahojen kanssa toteutettava Nuori2013-tapahtuma. Kustannuspaikalle Valtakunnalliset tapahtumat ei tule toimintatuottoa lainkaan ja yksikön osuudeksi tapahtuman kuluista on arvioitu Vuonna 2014 päivät toteutetaan entiseen tapaan.

234 25 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA TOIMINNALLINEN OSASTO / Kirkon koulutuskeskus (KK) MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Perustehtävänsä mukaisesti Kirkon koulutuskeskus palvelee seurakuntia järjestämällä ja koordinoimalla henkilöstökoulutusta sekä osallistumalla kirkon alan koulutuksen kehittämiseen. - Kirkon koulutuskeskus kouluttaa kirkon henkilöstöä järjestämällä seurakuntien ja kirkon tarpeisiin vastaavaa laadukasta, valtakunnallista ja yleensä pitkäkestoista koulutusta valituilla tehtäväalueilla. - Kirkon koulutuskeskus edistää henkilöstön kehittämistä seurakunnissa ja koordinoi kirkon henkilöstökoulutusta yhteistyössä hiippakuntien, seurakuntien, oppilaitosten ja kirkollisten järjestöjen kanssa. - Kirkon koulutuskeskus osallistuu Kirkkohallituksen koulutuspoliittiseen vaikuttamistoimintaan seuraten ja arvioiden yhteiskunnan koulutusjärjestelmien kehittämistä ja osallistuen yhteiskunnan koulutusjärjestelmään liittyviin toimielimiin. Keskeinen rooli on ns. Ammatillisen koulutuksen ryhmällä (AKR), joka laatii vuosittain raportin ammatillisesta koulutuksesta. Vaikuttamistoiminnan tavoitteena on turvata kirkon tehtäviin kelpoistavien tutkintojen maanlaajuinen määrällinen riittävyys sekä koulutusten laadun edistäminen niin, että siirtyminen opiskelijasta kirkon työntekijäksi ei muodostu liian vaativaksi. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon koulutuskeskuksen keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet : 1. Seurakunnat elävät merkittävässä henkisessä ja hengellisessä toimintakulttuurin murroksessa, johon vaikuttavat mm. seurakuntien muuttuvat rakenteet, supistuva talous, joka edellyttää toimintojen karsimista sekä yhteiskunnan toimintaympäristön muutokset. Nämä ilmiöt heijastuvat seurakuntien toimintaan eri tavoin ja edellyttävät, että kirkon henkilöstökoulutus antaa välineitä työskentelyyn keskellä muutosprosesseja. Tällöin on tärkeää, että KK:n tarjoama henkilöstökoulutus 2. vahvistaa osallistujia löytämään persoonallinen tapa elää kirkon perussanomasta ja rohkaisee sen tulkitsemiseen. 3. tukee sellaisen työkulttuurin rakentamista, jossa tuetaan seurakunnan perustehtävästä nousevien tavoitteiden ja valintojen tekemistä sekä työn tervettä rajaamista. 4. Niukkenevasta taloudesta huolimatta kirkko tarvitsee lähivuosina runsaasti pitkälle koulutettuja ammattilaisia, sillä monet kokeneet työntekijät siirtyvät eläkkeelle. Kirkossa tulee siis huolehtia uusien asiantuntijoiden kouluttamisesta ja tämä merkitsee merkittävää haastetta Kirkon koulutuskeskukselle. 5. Yhteiskunnan koulutusrakenteiden murros heijastuu myös kirkon työhön johtaviin tutkintoihin. Muutoksiin vaikuttaminen edellyttää aktiivista toimintaa, joka näkyy erityisesti Ammatillisen koulutuksen ryhmän työssä. 6. Koulutuskeskuksen toiminnassa on ylläpidettävä myös työntekijöiden ammattitaitoa. Lähivuosien tavoitteena on vahvistaa kouluttajien pedagogista osaamista (opettajakoulutus) sekä lisätä kansainvälistä vuorovaikutusta, jotta koulutustoiminnassa voidaan hyödyntää myös kansainvälisiä vaikutteita. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V KK tukee seurakuntien henkilöstöä toimintaympäristön ja toimintakulttuurin muutosprosesseissa ottamalla muutosprosessit huomioon koulutustoiminnassaan sekä järjestämällä näihin haasteisiin vastaavaa ajankohtaista valtakunnallista ja tarvittaessa myös paikallista koulutusta. 2. Koulutustoiminnan keskeisimpiä kehittämishankkeita ovat kanttorien uudistetun täydennyskoulutuksen käynnistäminen, pastoraalikoulutuksen uudistuksen toteuttaminen piispainkokouksen päätösten pohjalta sekä sielunhoidon ja työnohjaajakoulutusten sisällöllinen kehittäminen. 3. KK:n johtamassa Ammatillisen koulutuksen ryhmässä ja muilla kirkollisen koulutuksen kehittämisfoorumeilla seurataan yhteiskunnan koulutuspolitiikkaa ja ammatillisen koulutuksen kehittämistä sekä edistetään kirkon kannalta tärkeiden määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteutumista.

235 26 Liite 1 KDS Hyvinvointipalveluiden tuottaminen seurakunnissa -selvitystyö ja palvelujen tuottamista koskeva strateginen linjaus (voidaan toteuttaa diakonian näkökulmasta, mutta hyödykkäämpää olisi tarkastella koko TO:n tasolla). Tiedon tuottaminen on tarpeen, koska sitä voidaan hyödyntää paitsi kirkon toiminnan tunnetuksi tekemisessä myös palvelujen tuottamista koskevan linjauksen laadinnassa. Kirkolta kysytään sekä valtakunnallisesti että paikallisesti, voisiko sen rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana olla nykyistä laajempaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kehitetään erilaisia palvelujen tuotantotapoja. Kuntien ja seurakuntien yhteistyö on vakiintunut ja siitä on hyviä yhteistyökokemuksia; myös uudenlaisia tilaaja-tuottaja-mallin mahdollistamia yhteistyön muotoja on syntynyt. Kattavaa palvelutuotantokartoitusta ei ole kuitenkaan kirkossa tehty; tilastojen avulla tarvittavaa tietoa ei voida tuottaa. Julkisen sektorin ja seurakuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia on kartoitettu Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja 1980-luvuilla. - edellyttää selvitystyön tekijää (tunnettava hyvin kirkon kenttä, näyttöä selvitysten tekemisestä) - strategiaprosessin vetämiseen ja jalkauttamiseen panostusta - resursseja kirkon toiminnan tunnetuksi tekemiseen (internet, esitteet, julkaisut, messu- ym. tapahtumat) - Kustannusvaikutus euroa. Vuonna 2012 oli: Sairaalasielunhoitajan kolmivuotinen erikoistumiskoulutus Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnan asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen sairaalasielunhoitajan kolmivuotisen erikoistumiskoulutuksen (60 op) uudistamiseksi, minkä toimikunta on myös hyväksynyt. Uudistukseen on ryhdytty, koska nykyinen 1980-luvulta peräisin oleva koulutuskokonaisuus ei tarjoa riittäviä valmiuksia sielunhoitajana toimimiseen voimakkaasti muuttuneessa toimintaympäristössä. Uudistuksen taustaksi tehdyissä kartoituksissa on todettu sairaalasielunhoitajien koulutukselta odotettavan nykyistä suurempaa intensiivisyyttä, tiiviimpää teoriaopetusta ja sielunhoitosuhteen vuorovaikutuksen ja sielunhoidon menetelmien opiskelua. Koulutuksen tulisi antaa enemmän valmiuksia kriisi- ja traumasielunhoitoon sekä perheiden ja ryhmien kanssa työskentelyyn. Monet sairaalasielunhoitajista hankkivat lisävalmiuksia erikoistumiskoulutuksen jälkeen psykoterapeuttikoulutukseen hakeutumalla. Uudistettuun sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutukseen on sisällytetty psykoterapeuttisten valmiuksien opintokokonaisuus, mikä edellytetään suoritetuksi psykoterapeuttikoulutuksen alkaessa. Psykoterapeuttisten valmiuksien osalta erikoistumiskoulutuksessa tehdään yhteistyötä Therapeia-säätiön Koulutuskeskuksen kanssa. Merkittävin kustannuserä muodostuu säätiön kouluttajien osuudesta. Kustannusvaikutus on kolmen vuoden aikana euroa. Tavoitteena on, että uudistettu erikoistumiskoulutus aloitetaan syksyllä Tehtäväalueet (KDS) 1. Seurakuntadiakonia Tuemme seurakuntadiakoniaa ja diakoniatyöntekijöitä yhdessä hiippakuntien kanssa. Seurakuntadiakonian alaan kuuluvat vanhustyö, mielenterveystyö, yksinäisten ja sairaiden sielunhoito, terveyden edistäminen, perheiden tukeminen, aineellinen ja henkinen auttaminen, asunnottomien tukeminen, syrjäytymisen ehkäiseminen ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä yhteistyö kuntien ja järjestöjen sekä valtionhallinnon kanssa. 2. Kirkon diakoniarahasto Kirkon diakoniarahasto avustaa taloudellisesti ahdingossa olevia henkilöitä Suomessa. Avustustyö tapahtuu seurakuntien kautta. 3. Kriminaalityö Tuemme kirkon työtä rikoksen eri osapuolten auttamiseksi. Kirkon työntekijöille ja maallikoille järjestämme koulutusta ja ohjausta työalalla. Osallistumme työalaa palvelevaan valtakunnalliseen ekumeeniseen yhteistyöhön sekä alan kansainväliseen yhteistyöhön. Teemme yhteistyötä yhteiskunnan kriminaalipoliittisen toimintakentän edustajien kanssa, erityisesti valtionhallinnossa ministeriöiden ja niiden alaisten viranomaisten kanssa, osallistumme toimialamme valtakunnallisten järjestöjen työhön ja seuraamme kriminaalipoliittista keskustelua sekä tutkimusta. 4. Päihdetyö Kehitämme ja tuemme seurakuntien ehkäisevää ja tukea antavaa päihdetyötä luomalla koulutusta, suunnitteluapua ja aineistoa yhdessä hiippakuntien kanssa. Seuraamme alkoholi- ja huumepolitiikan

236 27 kehitystä ja vaikutamme siihen. Valmistelemme ja arvioimme kirkon toimenpiteitä ja kannanottoja näihin asioihin, sekä toimimme yhteistyössä viranomaisten, diakoniaoppilaitosten ja kristillisten järjestöjen kanssa. 5. Sairaalasielunhoito Edistämme hengellistä työtä terveydenhuollon laitoksissa sekä kehitämme avoterveydenhuollossa tehtävää sielunhoitoa. Toteutamme sielunhoidon erikoistumiskoulutusta kirkon työntekijöille, osallistumme terveydenhuollossa eettisistä ja sielunhoidollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun, tuotamme sielunhoitoa käsitteleviä julkaisuja sekä pidämme yhteyksiä muiden kirkkojen sielunhoitajiin kotimaassa ja ulkomailla. 6. Palveleva puhelin ja Palveleva netti Tuemme paikallisten toimipisteiden työtä sekä hoidamme kotimaisia ja kansainvälisiä yhteyksiä. Vastaamme puhelin- ja verkkoauttamisen näiden palveluiden teknisestä toimivuudesta yhdessä palveluntuottajien kanssa. 7. Kriisi- ja suuronnettomuusvalmius Koordinoimme ja kehitämme kirkon työntekijöiden valmiuksia kohdata vakava kriisitilanne ammatillisesti ja vastuullisesti. Tämä tapahtuu yhteistyössä viranomaistahojen, järjestöjen ja hiippakuntien kanssa alueellisesti ja valtakunnallisesti. Liite 2 KJY Viittomakielinen käännöstyö päättyy vuoden 2012 lopussa. Siihen mennessä on saatu käännetyksi papin perustyökalut. Viittomakielinen käsikirja 1-3 sisältää kristinopin perustekstit, messun ja kirkollisten toimitusten käännökset sekä evankeliumikirjan yhden vuosikerran evankeliumit. Raamatusta on käännetty Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä Raamatun alkukertomukset. Nämä on tarkoitettu seurakuntalaisten käyttöön ja ne on valittu siten, että niiden perusteella voi saada käsityksen kristinuskon ytimestä. Kaikki edellä mainitut käännökset ovat verkossa. Kirkon yleisportaalin etusivun kielivalikkoon on lisätty viittomakieli. Perustieto kristinuskosta ja Suomen ev.-lut. kirkosta on myös viittomakielellä. Käännöksiin on liitetty lyhyt johdanto, jossa kerrotaan lyhyesti sisällöstä ja merkityksestä. Johdantovideot muodostavat ns. viittomakielisen katekismuksen rungon. Niitä olisi syytä laajentaa ja syventää, jotta tehdyt käännökset voidaan saada kristillisen kasvatuksen perusmateriaaliksi. Viittomakieliset sivut tarvitsevat jatkuvaa päivittämistä, jotta ne pysyisivät ajan tasalla ja kiinnostavina. Sivuille lisätään säännöllisesti kuukauden hartaus, johon liittyen linkitetään kirkkovuoden vastaavan sunnuntain teksti. Kuurojen seurakuntalehti Hiljainen seurakunta ilmestyy painettuna sekä verkossa näköisja tekstiversiona. Siitä on johdonmukaista kehittää myös viitottu versio. Viittomakieliseen käännöstyöhön on käytetty 14 vuoden aikana huomattava henkilö- ja taloudellinen resurssi. Kun käännösprojekti vuoden 2012 lopussa päättyy, on varmistettava käännösten hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa on aiemmin järjestetty kahdet Pohjoismaiset kehitysvammaistyöntekijöiden päivät 1990-luvun alussa Ahvenanmaalla ja vuosituhannen taitteessa Lärkullassa. Kansainvälisten suhteiden antama tieto ja kokemus ovat tärkeitä kirkollisen erityisalan kehitykselle ja arvostukselle. Suomen ev.-lut. kirkossa on erityisviroissa varsin hyvin työhön perehtyneitä työntekijöitä, joiden osaamista arvostetaan. Ammattitaitoa kannattaa vahvistaa ja monipuolistaa. Erityisesti työaloilla, joilla kirkossamme on vähän työntekijöitä tai he työskentelevät enimmäkseen yksin ilman kollegoja, on välttämätöntä olla vuorovaikutuksessa muiden kirkkojen vastaavaa työtä tekevien kanssa. Erityistehtävissä oleville on mahdotonta järjestää riittävästi päivittävää alan koulutusta. Pohjoismaissa olosuhteet ovat kuitenkin riittävän samankaltaiset, jotta tällaiset tapaamiset voidaan rinnastaa koulutuksellisiin neuvottelupäiviin. Tämä toteuttaa myös kirkolliskokouksen tehtävänantoa kirkkohallitukselle marraskuussa 2009: Kirkkohallituksen tulee esittää toimenpiteet kehitysvammaistyön tarvitseman riittävän tuen toteuttamiseksi ja toimialan tarvitseman erityismateriaalin tuottamiseksi. Neuvottelupäivien osallistumismaksua ei voi nostaa liian korkeaksi, koska se karsisi kiristyvässä taloustilanteessa suomalaisia osallistujia. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava riittävästä käännöstyöstä, jotta osallistuminen on mielekästä. On siis oleellista, että Kirkkohallitus tukee neuvottelupäiville pääsyä ja tällä hetkellä puuttuvien kansainvälisten yhteyksien luomista.

237 28 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ULKOASIAIN OSASTO TOIMINTA-AJATUS Ulkoasiain osaston tehtävänä on hoitaa kirkon ekumeenisia suhteita ja niihin liittyviä teologisia asioita, vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä, edistää kirkon ulkomaista ja kirkkojenvälistä avustustyötä sekä kirkon lähetystyötä ja kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä. Ulkoasiain osaston toimintaa ohjaa kirkon ulkoasiain neuvoston hyväksymä kirkon ekumeeninen strategia. Osaston toiminta ohjautuu myös Kirkkohallituksen strategian mukaisesti, sillä ulkoasiain osasto hoitaa kirkon yhteisiä tehtäviä, erityisesti kirkon kansainvälisten suhteiden osalta. Osaston toiminta toteuttaa Kirkkohallituksen strategian missiota kehitämme ja rakennamme kirkkoamme yhdessä seurakuntien kanssa osana maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon ekumeenisen strategian ja Kirkkohallituksen strategian saattaminen käytäntöön, sekä uuden ekumeenisen strategian valmistelu 2. Kirkon lähetysstrategian konkretisoiminen yhteistyössä Kirkkohallituksen, kirkon lähetysjärjestöjen, Kirkon Ulkomaanavun, hiippakuntien ja seurakuntien kanssa 3. Ekumeenisten dialogien tavoitteiden, työtapojen, arvioinnin ja reseption kehittäminen 4. Ulkosuomalaistyön toiminta-alueiden ja työmuotojen kehittäminen vastaamaan nykyisen muuttoliikkeen tarpeita 5. Maahanmuuttajatyön ja uskontojen kohtaamisen periaatteiden ja toimintatapojen kehittäminen vastaamaan merkittävästi lisääntyvää ulkomaalaisten ja ei-kristittyjen määrää KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Kirkon ekumeenisen strategian ja Kirkkohallituksen strategian soveltaminen ulkoasiain osaston ja sen yksiköiden toiminnassa 2. Osallistuminen Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksiin sekä vaikuttaminen näiden organisaatioiden toimintalinjauksiin ja rakenneuudistuksiin, sekä kokousten tuloksista viestiminen kirkon eri tahoille 3. Lähetyskumppanuusneuvottelujen valmisteleminen. 4. Globaalin kristillisyyden muutosten seuranta ja arviointi 5. Tehtäväkuvien tarkistaminen, rekrytointi ja perehdyttäminen. 6. Selvityksen laatiminen kasvavan ulkomaalaisväestön kirkolle tuomista haasteista ja toiminnan rakenteiden, periaatteiden ja rahoituksen arviointi, sekä toimenpide-ehdotusten laatiminen yhteistyössä Kirkkohallituksen muiden osastojen ja seurakuntien kanssa 7. Kirkon ulkoasiain neuvoston alaisten työryhmien ja neuvottelukuntien toiminnan koordinointi ja työskentelyn tulosten hyödyntäminen osaston työaloilla

238 29 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Ulkoasiain osasto VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset ,0 Maksutuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELU Vuosi 2013: Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli kirkon lähetysstrategiaa ja hyväksyi jatkovalmistelujen pohjaksi lähetysstrategian teologisen perustan. Yksi strategian keskeisiä ajatuksia on vahvistaa Kirkon lähetystyön keskuksen asemaa kirkon lähetystyötä ohjaavana ja koordinoivana elimenä. Uuden viran perustaminen v alusta (henkilöstökulut euroa/vuosi, muut kulut euroa/vuosi) merkitsee strategian mukaista toimintaa. Virka sisältyi hyväksyttyyn toiminta- ja taloussuunnitelmaan Vuosi 2014: Suunniteltu kirkon kansainvälinen lähetyskumppanuusneuvottelu huhtikuussa 2014 Kirkon koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä nostaa v talousarvion loppusummaa. Arvioidut lisäkustannukset kirkon keskusrahastolle ovat n euroa.

239 30 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ULKOASIAIN OSASTO / Teologiset asiat TOIMINTA-AJATUS Teologisten asiain yksikkö (TAY) valmistelee, toimeenpanee ja seuraa kirkkomme ekumeenista toimintaa, erityisesti siihen liittyviä teologisia kysymyksiä. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkkomme ekumeenisen strategian vuoteen 2015 Meidän kirkko ykseyttä etsivä yhteisö tavoitteista yksikkö toteuttaa erityisesti tavoitteita I Tavoittelemme kirkon näkyvää ykseyttä sekä III Edistämme ekumeenista ulottuvuutta kirkon ja sen jäsenten elämässä. 2. Teologiset neuvottelut 2014 Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Metodistisopimuksen seuranta ja keskustelu avoimista kysymyksistä. Paikallisen dialogin jatkaminen roomalaiskatolisen kirkon, Suomen ortodoksien ja baptistiyhdyskuntien kanssa. 3. Porvoon priimasten kokous Islannissa ja diakonaatti-konsultaatio sekä Porvoon kirkkoyhteisön nuorten pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan 2013; kirkonjohtajien kokous Yorkissa, Englannissa sekä konsultaatio talouden etiikasta Liettuassa Ekumeenisen jatkuvuuden ja oppikysymysten edellyttämän asiantuntemuksen edistäminen nuorten teologien keskuudessa stipendiohjelman, kurssiapurahojen ja verkostojen luomisen avulla. 5. Ekumeenisen kasvatuksen tukeminen ja ekumeenisten suhteiden ja oppikeskustelujen tuntemisen lisääminen hiippakunnissa ja kirkkomme seurakunnissa tiedotusta, materiaalipalvelua ja koulutusta kehittämällä sekä luomalla kattava hiippakunnallinen ekumenian alan yhteyshenkilöverkosto. 6. Ekumenian ja teologian seuraaminen ja arviointi sekä vaikutustoiminta mm. valmistauduttaessa ekumeenisesti reformaation merkkivuoteen Ystävyysseurakuntatyön nykytilanteen kartoittaminen ja kehityssuuntien arviointi sekä tarvittavien toimenpiteiden suorittaminen. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Kirkkomme käymien ekumeenisten dialogien arviointiraportin laatiminen. 2. Paikallisen bilateraalisen teologisen dialogin jatkaminen roomalaiskatolisen kirkon kanssa. 3. Euroopan kirkkojen konferenssin ja Kirkkojen maailmanneuvoston Busanin yleiskokoukseen osallistuminen sekä kirkkomme tavoitteiden edistäminen siellä erityisesti ekumeenisen teologian näkökulmasta. 4. Selvityksen laatiminen ekumeniaa käsittelevästä oppimateriaalista rippikoulujen ja koulujen oppikirjoissa. 5. Yleistajuisen esitteen laatiminen kirkkomme ekumeenisista suhteista. 6. Ystävyysseurakuntasopimusten nykytilanteen selvittäminen seurakuntarakenteen muututtua.

240 31 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA ULKOASIAIN OSASTO / Kirkon lähetystyön keskus TOIMINTA-AJATUS Kirkon lähetystyön keskus (KLK) kehittää kirkon ja seurakuntien lähetystyötä sekä edistää lähetysjärjestöjen yhteistä toimintaa ja huolehtii kirkon lähetystyön yhteisestä kasvatus-, koulutus- ja tiedotustoiminnasta. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VV Kirkon lähetysstrategian ( Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian peruslinja vuoteen asiakirjan) toteuttaminen yhteistyössä kirkkohallituksen, kirkon lähetysjärjestöjen, Kirkon Ulkomaanavun, hiippakuntien ja seurakuntien kanssa 2. Kirkon lähetystehtävään kouluttaminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa 3. Kirkon lähetystyön yhteisen kumppanuusneuvottelun suunnittelu, valmistelu ja toteuttaminen keväällä 2014 ja sen työskentelyn hyödyntäminen kirkon uuden lähetysstrategian laadinnan aloittamisessa vuosiksi KLK:n tehtävien päivittäminen vastaamaan sen tehtäväkenttää KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Vakiinnutetaan KLK/KUO:n ja kirkon lähetysjärjestöjen sekä Kirkon Ulkomaanavun välillä käytävät vuosittaiset ohjaus- ja kehityskeskustelut 2. Vahvistetaan kirkon kotimaan henkilöstölle suunnatun kansainvälisen työn erityiskoulutuksen asemaa ja tuetaan erityisesti lähetysteologeja ja lähetyssihteerejä hiippakuntatasolla - toteutetaan Kirkon missio, Maailmanlaaja kirkko sekä Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen -moduulit yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa 3. Jatketaan v kumppanuusneuvottelun valmisteluja yhteistyötahojen kanssa - tehdään käytännön etukäteisjärjestelyt 4. Tarkistetaan KLK:n työntekijöiden tehtävänkuvat osana kirkon ulkoasiain osastoa ja rekrytoidaan tarkistettujen tehtäväkuvien perusteella TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELU Vuosi 2013: Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli kirkon lähetysstrategiaa ja hyväksyi jatkovalmistelujen pohjaksi lähetysstrategian teologisen perustan. Yksi strategian keskeisiä ajatuksia on vahvistaa Kirkon lähetystyön keskuksen asemaa kirkon lähetystyötä ohjaavana ja koordinoivana elimenä. Uuden viran perustaminen v alusta (henkilöstökulut euroa/vuosi, muut kulut euroa/vuosi) merkitsee strategian mukaista toimintaa. Virka sisältyi hyväksyttyyn toiminta- ja taloussuunnitelmaan Vuosi 2014: Suunniteltu kirkon kansainvälinen lähetyskumppanuusneuvottelu huhtikuussa 2014 Kirkon koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä nostaa v talousarvion loppusummaa. Arvioidut lisäkustannukset kirkon keskusrahastolle ovat n euroa.

241 32 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON TIEDOTUSKESKUS Kirkon tiedotuskeskuksen uusi toimintamalli Vuoden 2013 alusta Kirkon tiedotuskeskuksen toimintarakenne perustuu tehtävien sisällölle ja prosesseille aikaisemman välinepainotteisen toimintamallin sijasta. Uuden organisaatiomallin käyttöönotto ja sen yhteensovittaminen yksinkertaistettuun talousarviomalliin hallitsevat leimallisesti tulevaa vuotta. Muutoksessa on otettu huomioon yksi Kirkkohallituksen tuoreen strategian keskeisistä painotuksista vaikuttaminen viestinnän keinoin. Organisaatiokaaviosta ja toimintasuunnitelmasta ilmenee, että uusi toimintamalli sitoo osaamista yli yksikkörajojen entistä tehokkaammin. Kiteytettynä KT on sisäisesti yhä riippuvaisempi toinen toisensa osaamisesta ja asiantuntemuksesta, mikä helpottaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Organisaation muutosvaiheessa on oleellista yksikön kouluttautuminen tiimimäiseen työskentelyyn. KT:n työntekijämäärä sekä yksikkörajat ylittävien luotaus- ja analyysitiimien, koulutustiimin ja sihteeri/assistenttipalvelujen edellyttää hallinnon hyvää koordinointia ja prosessien yhtenäistämistä. Viestintätodellisuudelle on ominaista nyt ja lähivuosina poikkeuksellisen nopeatempoinen muutosten virta niin teknologiassa kuin aiheiden käsittelyssä ja niiden vaikuttavuudessa. KT:lla ja kirkon päätöksentekoelimillä tulee olla mahdollisimman kattavaa luotaus- ja analyysitieto viestinnällisen ympäristön muutoksista, jotta kirkon on mahdollista vaikuttaa viestinnän keinoin. Luotauksen ja analyysin lisäksi panostetaan entistä suunnitelmallisemmin myös koulutukseen. Siihen liittyen tarjotaan tukea kirkkohallituksen osastojen viestinnällisten valmiuksien kehittämiseen ja käytettävissä olevien resurssien puitteissa myös kapituleille ja seurakunnille. Tavoitteena joustava organisaatio KT:n organisaatiouudistuksen tavoitteena on tehdä viestinnän käytännön toteuttamisesta mahdollisimman joustavaa. Osaamiselle ja toimintojen sisällöille perustuva organisaatio pystyy vastaamaan välinepohjaista organisaatiota tehokkaammin haasteisiin, joita viestintäympäristössä tapahtuu niin sisällöllisesti kuin välineellisesti. Joustavuus ei ole vain haasteisiin vastaamista, vaan myös niihin varautumista ja voimavarojen kohdentamista ennakoidusti oikeanlaisiin viestinnällisiin ratkaisuihin. Viestintäympäristöä on nykyisin mahdoton ajatella ilman kokonaisvaltaista verkkotodellisuutta. Vuorovaikutuksellisen viestinnän merkitys on tiedostettu KT:n toimintasuunnitelmassa ja valmiuksia siihen tulee olla kaikissa palveluyksiköissä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. osallistumista sosiaaliseen mediaan ja sen eri sovellutusten hyödyntämistä. Kirkon hallinnon keskeisistä päätöksistä ja tapahtumista tiedottaminen on jatkossakin oleellinen osa KT:n perustoimintaa. Tiedottamista hoidetaan tavalla, joka vastaa ajan vaatimuksia totuudellisuudesta tinkimättä kirkon perussanomasta. Tämä koskee myös jumalanpalveluksia ja hartausohjelmia eri tiedotusvälineissä. TOIMINTA-AJATUS Kirkon tiedotuskeskus huolehtii vastuullisesti osaltaan siitä, että kirkko ja sen sanoma vaikuttavat yhteiskunnassa. Kirkon tiedotuskeskus toteuttaa toiminta-ajatustaan huolehtimalla kokonaiskirkon viestinnän strategisesta suunnittelusta ja koordinoinnista vastaamalla kirkon valtakunnallisista verkkopalveluista tarjoamalla tiedotusvälineille viestintäpalveluja verkossa, sosiaalisen median, tiedotteiden ja uutisten avulla kehittämällä kirkon sisäistä viestintää, viestinnän suunnittelua ja koulutusta kirkkohallituksessa ja hiippakunnissa huolehtimalla Yleisradion jumalanpalvelus- ja hartausohjelmistosta tarjoamalla eri kanaville ohjelmia uskontoon, elämänkatsomukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyen.

242 33 KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Mediapalveluiden kehittäminen 2. Jumalanpalvelus- ja hartausohjelmien tuottaminen Yleisradion ohjelmistoon 3. Uuden viestintäohjelman valmistelu 4. Yksikön organisaatiouudistuksen jalkauttaminen 5. Seurakuntavaalien valmistelu ja toteutus viestintäkampanjan ja tietojärjestelmien osalta KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Mediapalvelu: Tiedottaminen, julkaisut ja kampanjat Tavoitteena on viestinnän tietoisuuden lisääminen siten, että tiedottaminen on vain yksi väline osana laajempaa viestintävälineistöä ja kanavia ja siten viestinnän vaikuttavuuden lisääminen toimitetussa ja sosiaalisessa mediassa. (Vastuutaho: Media- ja tiedotuspalvelut) Keinot: 1. Tuotetaan kohdentaen tiedotteita ja uutisia evl.fi palveluun sekä tuetaan sosiaalisen median asiantuntijaverkostoa sisällöntuotannolla. 2. Uudistetaan evl.fi/mediapalvelu sekä kehitetään yhteistä KT:n kuvapankkia ja myös muita medialle suunnattuja viestintäkanavia. 3. Tuotetaan uusin kirkon vuosikatsausesite eri kielisinä versioina ja sähköisenä esityspohjana kevään 2013 aikana. 4. Tuotetaan Ekopaasto yhteistyöhankkeeseen materiaalia ja sisältöjä. Vuonna 2012 ekopaastoon sitoutui 6000 osallistujaa Suomen ympäristökeskuksen, Pyhä-hankkeen, toiminnallisen osaston ja KT:n yhteisessä hankkeessa. Hanketta jatketaan. 5. Kehitetään markkinoinnin toimintamalleja kirkon viestinnän tueksi. Tavoitteiden onnistuminen mitataan tutkimalla sivustojen kävijämääriä sekä mittaamalla saatua julkisuutta. 2. Jumalanpalvelukset ja hartaudet mediassa Tavoitteena on hoitaa Ylen julkisen palvelun suomenkieliset hartausohjelmat ja tuottaa hengellisiä sisältöjä mediaan erilaisille kohderyhmille. (Vastuutaho: Ohjelmapalvelut) Keinot: 1. Ylen suomenkielisten radio- ja tv- hartauksien ja -jumalanpalvelusten sisällöntuotanto luterilaisen kirkon osalta ja koordinointi muiden kirkkojen osalta yhteistyössä Ylen kanssa. 2. Hartauksien ja kirkkovuoteen liittyvän aineiston tuottaminen median käyttöön. 3. Vuorovaikutteisuuden ja osallistumisen mahdollistavien hartausaineistojen kehittäminen ja tuottaminen verkossa julkaistavaksi yhteistyössä toiminnallisen osaston kanssa. Tavoitteiden onnistuminen arvioidaan käyttäjätilastojen ja sisältöjen analyysillä. 3. Uskonnolliset ohjelmat mediassa Tavoitteena on tarjota mediassa tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä sekä nostaa keskusteluun niihin liittyviä aiheita. (Vastuutaho: Ohjelmapalvelut) Keinot: 1. Tuotetaan mediaan ohjelmia ja aineistoja uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä. 2. Pyritään jatkosopimukseen Horisontti- ja Hartaita säveliä ohjelmien tuottamisesta Yle Radio 1:lle. 3. Jatketaan Kotimaa24.uutispalvelun toimittamista yhteistyössä Kotimaan ja suurten seurakuntayhtymien kanssa. 4. Jatketaan televisiolle suunnitellun keskusteluohjelman kehittämistä ja pyritään sopimukseen sen lähettämisestä. 5. Versioidaan uskontoihin, elämänkatsomuksiin ja eettisiin kysymyksiin liittyviä aineistoja julkaistaviksi sekä mediassa että evl.fi:ssä, kuten esim. Sana sinulle hartaudet. Tavoitteiden onnistuminen arvioidaan käyttäjätilastoilla, palautteella, mediaseurannalla ja sen analyysillä

243 34 4. Kirkon verkkopalveluiden konsepti Tavoitteena on luoda käyttäjälähtöinen kirkon yhteinen verkkokonsepti, joka huomioi erityisesti vuorovaikutteisen ja mobiilin viestinnän. (Vastuutaho: Verkkopalvelut, Media- ja tiedotuspalvelut, Ohjelmapalvelut) Keinot: 1. Yhtenäisen konseptin kehittäminen, mikä merkitsee myös käytössä olevien prosessien kehittämistä ja yhtenäistämistä. 2. Yhtenäisistä tiedonvälittämisen tavoista (standardeista) sopiminen 3. Yhteisen sisällöntuotannon kehittäminen ja koordinoiminen, jotta voidaan vähentää päällekkäistä työtä seurakunnissa ja parantaa sisällön laatua. 4. Yhteisen julkaisujärjestelmän hankkiminen ja käyttöönotto vuoden 2013 aikana. Projektoitu hanke toteutetaan yhteistyössä seurakuntien kanssa. Luotu toimintamalli pitää sisällään myös järjestelmän hallintamallin ja kehittämissuunnitelman. 5. Kirkon yhteisen evl.fi palvelun uudistaminen syntyneen konseptin pohjalta. Uudistamisen tarkka ajoitus selviää vuoden 2013 alussa, kun yhteisen järjestelmän hankinta on toteutettu ja konsepti viimeistelty. Tavoitteen onnistumista mitataan sekä toteutumisen mukaan että konseptia testaamalla. 5. Vuorovaikutteinen verkkotyö Tavoitteena on mahdollistaa kirkon valtakunnallinen vuorovaikutteinen verkkotyö. Hengellinen elämä verkossa hankkeen siirtymäkausi on vuodet (Vastuutahot: Verkkopalvelut, Media- ja tiedotuspalvelut) Keinot: 1. Osaamisen vahvistaminen KT:ssa ja verkkotyön tuleminen osaksi kaikkea työtä. 2. Verkkotyön erilaisten työmallien kehittäminen. Johtaminen keskitettyä, koordinointi ja itse työ hajautettua. 3. Panostaminen valittuihin palveluihin (voivat olla esimerkiksi Kirkko Suomessa facebooksivut, Twitter ja blogit) Tavoitteen onnistumista mitataan käyttäjäkyselyillä, some-seurannalla ja asetettujen käyttäjämäärätavoitteiden saavuttamisella. 6. Viestinnän ja toimintaympäristön luotaus ja analyysi Tavoitteena on luoda systemaattinen ja analyyttinen toimintamalli kirkon johdon ja viestinnän tueksi. Tukee uuden viestintäohjelman tekemistä. (Vastuutaho: Hallintopalvelut) Keinot: 1. Luotaus- ja analyysitiimin perustaminen. 2. Yhteistyön tiivistäminen Kirkon tutkimuskeskuksen kanssa. 3. Perustutkimusten teettäminen. 4. Nykyisen käyttäjätiedot ja palautteen koostaminen ja raportoinnin kehittäminen. 5. Toimittajille kysely kirkollisen median käytöstä. Tavoitteiden onnistuminen mitataan auditoimalla luotaustoiminto loppusyksystä Viestinnän koulutus ja konsultointi Tavoitteena on liittää viestintä osaksi kirkon henkilöstökoulutusta ja kouluttaa keskeisiä toimijoita viestinnän taidoissa. (Vastuutaho: Hallintopalvelu) Keinot: 1. Järjestetään koulutusta mediahartauksia pitäville puhujille ja mediassa jumalanpalveluksia tekeville. 2. Tehdään yliopistojen kanssa yhteistyötä kirkon tehtäviin kouluttautuvien viestintäkoulutuksessa. 3. Tiivistetään yhteistyötä Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. 4. Jatketaan yhteistyötä eri yhteiskunnallisten mediakasvatustyötä tekevine tahojen kanssa ja osallistutaan mediakasvatuksen professuurin ohjausryhmään Tampereen yliopistossa.

244 35 5. Viestintäkoulutus: arkkipiispan toimiston- ja piispainkokouksen viestintätuki, kapitulien viestintäkoulutuksen kehittäminen, Kirkon kasvot esiintymiskoulutusten kehittäminen, Viestintäpäivät Kirkkonummella 2013, Uusien viestijöiden päivä ja verkkotyön neuvottelupäivät ( 2 kahden päivän koulutusta) 6. Syvennetään kirkon eri toimijoiden tietämystä tekijänoikeuslainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteen onnistumista mitataan toteutumisen mukaan. 8. Seurakuntavaalit 2014 Tavoitteena vuonna 2013 on vaalien järjestelmän ja tehokkaan vaaliviestinnän toimintamallin luominen ja rakentaminen. Lisäksi tavoite vuonna 2013 on varmistaa vaalien tieto- ja tulospalvelun onnistuminen yhdessä hallinto- ja talousosaston kanssa. (Vastuutahot: Viestintäjohtaja, Media- ja tiedotuspalvelut, Verkkopalvelut) Keinot: 1. Tieto- ja tulospalvelunjärjestelmän ja vaalikoneen määrittely, kilpailuttaminen, toteuttaminen ja molempien järjestelmien käyttöönotto. 2. Vaalien kampanja/hankepäällikön rekrytointi ja kokonaissuunnitelman tekeminen. 3. Mainostoimiston kilpailutus ja kampanja-aineistojen tuottaminen siten, että ne ovat käytettävissä vuoden 2014 alussa. 4. Vaalien verkkosivujen 1. vaiheen julkaiseminen vuoden 2013 lopussa. Tavoitteen onnistumista mitataan toteutumisen mukaan. 9. Sisäinen viestintä Tavoitteena on kartoittaa kirkon organisaatioviestinnän keinoin kirkon sisäisen viestinnän tarpeita ja tuottaa niistä toimintamalleja ja prosesseja kirkon viestintään. (Vastuutaho: Media- ja tiedotuspalvelut) Keinot: 1. Selvitetään kirkkoyhteisön viestijöiden sisäisen uutiskirjeen Tapulin palaute ja vastaanotto. 2. Selvitetään ja sovitaan sisäisen viestinnän tarpeet ja resurssit sekä sisäinen työnjako. Tavoitteen onnistumista arvioidaan toteutumisen mukaan.

245 36 TALOUSSUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT 1. Kirkon tiedotuskeskuksen talousarvioon sisältyy määrärahat kirkon verkkopalvelukonseptin, yhteisen julkaisujärjestelmän, käyttöliittymän ja evl.fi palvelun uudistuksen toteuttamiseksi vuosina Määrärahat jakautuvat henkilöstö-, käyttötalous- ja investointimenoihin. Tilapäiset henkilöstövaikutukset vuosille ovat yhteensä 3 henkilötyövuotta. Nykyisen evl.fi palvelun vuosittaiset käyttötalous- ja investointimenot ovat yhteensä euroa, jotka poistuvat viimeistään vuoden 2014 lopussa. Uuden verkkopalvelun ensimmäisen vaiheen ( ) kokonaiskustannukset ovat euroa. Tämän jälkeen palvelun käyttötalous- ja investointimenot ovat vuosittain euroa, jolla mahdollistetaan kaikkien seurakuntien liittyminen palvelun käyttäjiksi. Tämä merkitsee kirkolle kokonaistaloudellista säästöä. Hengellinen elämä verkossa -hankkeen siirtymäkauden jälkeen (vuodesta 2015 eteenpäin) Kirkon tiedotuskeskuksen vastuulle siirtyy valtakunnallisia somepalveluita (kuten Kirkko Suomessa) sekä vuorovaikutteisia ja toiminnallisia verkkopalveluita (mm. aikuisrippikoulun tekninen ylläpito ja kehittäminen). Käyttötalousmenot koostuvat ostopalveluista: visuaalisesta kehittämisestä, teknisten järjestelmien ylläpidosta ja palveluiden markkinoinnista. Palveluiden kehittäminen tuo pysyviä investointitarpeita. Tarve vuodesta 2015 eteenpäin on käyttötalouteen euroa ja investointeihin euroa. TA 2013 TS 2014 TS 2015 kt inv kt inv kt inv Kirkon verkkohanke (sis nykyisen evl.fi palvelun kulut) Kirkon verkkohanke henkilöstökulut Verkkotyön (HEV hankkeesta siirtyvät vastuut) Yhteensä Kehyksen ylittävä osuus Edellä on laskettu, paljonko em. hankkeisiin tarvitaan määrärahoja yli vuoden 2013 kehyksen. 2. Seurakuntavaalien 2014 kustannukset jakautuvat kolmelle vuodelle. Suunnittelukustannukset, tietojärjestelmien investoinnit, käyttötalousmenot ja henkilöstömenot ovat vuosille yhteensä euroa. Aikaisemmin seurakuntavaalien budjetoinnissa kampanja- ja tietojärjestelmäkustannukset olivat eri kustannuspaikoilla. TA 2013 TS 2014 TS 2015 kt inv kt inv kt inv Henkilöstökulut Käyttötalous (mm mainostoimisto, kampanja) Tieto- ja tulospalvelujärjestelmä Yhteensä

246 37 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkon tiedotuskeskus VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Maksutuotot , Tuet ja avustukset Muut tuotot 175 Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Avustukset ja toimintarahat Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

247 38 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON TUTKIMUSKESKUS TOIMINTA-AJATUS Kirkon tutkimuskeskuksen tehtävänä on suorittaa kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimusta. Tutkimustoimintansa kautta se tunnettuna ja arvostettuna keskuksena tukee Kirkkohallitusta sen perustehtävässä kirkon yhteisten asioiden hoitajana. Tutkimuskeskus toimii Kirkkohallituksen erillisyksikkönä kansliapäällikön alaisuudessa. Sen toimintaa tukee Kirkkohallituksen asettama toimikunta. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA Kirkon nelivuotiskertomuksen ruotsinkielinen ja englanninkielinen julkaisu valmistetaan alkuvuonna Nelivuotiskertomukseen perustuvat yhteistyö- ja kehittämishankkeet kirkon alan eri toimijoiden kanssa ovat keskeinen osa toimintakautta. Tutkimuskokonaisuudessa Uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa tutkitaan perheissä sukupolvien välillä tapahtunutta muutosta. Hankkeessa tutkitaan lisäksi eri näkökulmista uskonnollista kasvatusta kirkossa ja yhteiskunnassa sekä uskonnollisen identiteetin rakentumista. Tutkimuskokonaisuus liittyy osaltaan kansainväliseen rippikoulu- ja nuorisotutkimushankkeeseen, jossa selvitetään nuorten uskonnollisuutta, vapaaehtoistoimintaa ja kodin sekä rippikoulun merkitystä nuorten elämässä yhdeksässä eri maassa. Edelleen tutkimushanke linkittyy pohjoismaiseen Telepart-tutkimukseen, joka tarkastelee kirkon työntekijöitä uskontokasvattajina. Kirkon muuttuva yhteisöllisyys -tutkimuskokonaisuudessa tarkastellaan suomalaisten uskonnollisuuden muutoksia. Kokonaisuus keskittyy sitoutumisen ja osallistumisen muutoksiin ja sen tuomiin haasteisiin kirkolle. Hankkeessa käsiteltäviä teemoja ovat sitoutuminen kirkon oppiin, kirkollinen polarisaatio, suomalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden näkemykset kirkon tulevaisuudesta, miesten uskonnollisuus sekä suomalaisten näkemys kirkon ja valtion suhteista. Sosiologisen tarkastelun ohella teemaa käsitellään systemaattisen teologian näkökulmasta. Tutkimushanke Teologiksi ja teologina kasvamisesta tarkastelee teologian alalle valikoitumista, opiskelijoiden opiskeluprosessia ja ammattiin suuntautumista opintojen aikana sekä työelämäkokemuksia. Hanke alkoi vuonna 2010 yhteistyössä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan, Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian osaston ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. Hankkeen loppuraportti valmistuu vuonna Tutkimuskeskus osallistuu yhteispohjoismaiseen tutkimushankkeeseen The Role of Religion in the Public Sphere. A Comparative Study of the Five Nordic Countries. Tutkimushanke tarkastelee uskonnon muuttunutta roolia Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Islannissa 1980-luvulta lähtien. Uskonnon asemaa tarkastellaan suhteessa muihin samanaikaisesti tapahtuneisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten lisääntyneeseen maahanmuuttoon, väestörakenteen muutokseen, markkinatalouden kehitykseen, kulttuurin murrokseen sekä perheiden aseman ja sukupuoliroolien muutokseen. Erityisinä tarkastelukohteina ovat kirkon ja valtion suhteet, uskonnon rooli politiikassa, uskonnon asema mediassa sekä uskonnon ja kansalaisyhteiskunnan suhteet. Tutkimuskeskuksen lisäksi hankkeeseen osallistuvat Norjan kirkon tutkimuskeskus (KIFO), Uppsalan yliopiston uskontojen tutkimuksen keskus, Aarhusin yliopisto ja Islannin yliopisto. Hanke kestää vuoteen Tutkimuskeskus koordinoi Uskonnot Suomessa -tutkimushanketta, jonka kautta saadaan ajan tasalla oleva kuva kaikista Suomessa vaikuttavista uskonnollisista liikkeistä. Sähköinen tietokanta on osin laajemman yleisön käytettävissä Internetissä ( Tietokannassa on perustiedot noin tuhannesta Suomessa toimivasta uskonnollisesta yhteisöstä. Aineiston pohjalta julkaistaan päivitetty versio kirjasta Uskonnot Suomessa.

248 39 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkon tutkimuskeskus VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Vuokratuotot 250 Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ , Vuosina toteutetaan tutkimusaineistojen keruuta, tutkimustulosten hyödyntämistä ja seurakuntien hiippakuntien ja kirkollisten järjestöjen toimintaa palveleva kehittämishanke. Kirkon tutkimuskeskus palvelee myös Kirkkohallituksen muita yksikköjä niiden tutkimustarpeissa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja ilmestyy vuosittain noin 2 3 julkaisua ja www-julkaisuja -sarjassa 3 4 julkaisua. Lisäksi Publication-sarjassa ilmestyy vuosittain 1 2 englanninkielistä julkaisua. Uusista tutkimustuloksista tiedotetaan säännönmukaisesti yhteistyössä Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa. Tutkimustuloksista informoidaan myös Internetissä. Tutkijoiden tutkimustuloksia julkaistaan sekä tieteellisinä että yleistajuisina artikkeleina kansainvälisissä ja kotimaisissa julkaisuissa. Tutkimuskeskus palvelee laajasti yhteiskunnan eri tahoja ja tiedotusvälineitä kirkkoa ja uskonnollista elämää koskevissa tiedontarpeissa. KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013 Nelivuotiskertomuksen julkaisujen valmistuminen ruotsiksi ja englanniksi ja nelivuotiskertomukseen perustuvien analyysien vaikuttavuudesta huolehtiminen. Teologiksi ja teologina kasvaminen -tutkimushankkeen ja yhteispohjoismaisen tutkimushankkeen loppuun saattaminen Uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa -tutkimushankkeen toteuttaminen Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarjassa julkaistaan 2 3 tutkimusta, www-julkaisuja -sarjassa 3 4 tutkimusta ja Publication-sarjassa 1 2 tutkimusta.

249 40 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON RUOTSINKIELISEN TYÖN KESKUS MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen (KRTK) tehtävänä on toimia ruotsinkielisen työn palvelukeskuksena. Keskuksen toiminnan vastuualueet ovat kristillinen kasvatus, diakonia ja yhteiskuntavastuu sekä viestintä. Vahvasti kytkettynä suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja pitäessään laajasti yllä yhteyksiä kirkollisiin ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin keskus valvoo kirkon etua ja turvaa sen toimintaedellytyksiä. KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA Lisätä edunvalvontaa ja vahvistaa yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. 2. Korostaa uskonnon merkitystä lasten ja nuorten kehitykselle ja hyvinvoinnille ja valvoa uskonnonopetuksen ja uskonnollisen ja kristillisen kasvatuksen asemaa päivähoidossa ja kouluissa. 3. Osallistua vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun ja toteutukseen. 4. Edistää vuorovaikutusta yhteydenpidossa pohjoismaisten kirkkojen kanssa erityisesti yhteiskunta-, kasvatus- ja viestintäkysymyksissä. KESKEISET TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA Vahvistaa sosiaalisen median roolia seurakuntatyössä. 2. Laatia materiaalia rippikoulutyöhön ja isostoimintaan. 3. Osallistua vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun. 4. Järjestää lapsi-, diakonia- ja nuorisotyön yhteiset neuvottelupäivät Helsingissä. TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Osallistuminen vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun ja toteutukseen edellyttää lisäresursseja toiminta- ja henkilöstökuluihin euroa vuonna 2013 ja euroa vuonna Tämän strategisen hankkeen kulut tarkentuvat yhteisissä neuvotteluissa Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa sen jälkeen, kun seurakuntavaalien kokonaiskulut ovat selvillä. Seurakuntavaaleihin tarvittavat varat on osana Kirkon tiedotuskeskuksen budjettia. Vuoden 2015 taloussuunnitelmassa on toimintavaroja hengellinen elämä verkossa -työn jatkamiselle.

250 41 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkon ruotsinkielisen työn keskus VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot , Tuet ja avustukset , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut -50 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

251 42 VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN KYRKANS CENTRAL FÖR DET SVENSKA ARBETET (KCSA) HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI Kyrkans central för det svenska arbetet verkar som servicecentral för kyrkans verksamhet på svenska. Centralen verkar inom ansvarsområdena för kristen fostran, diakoni och samhällsansvar samt kommunikation. Med förankring i den finlandssvenska kulturen och en bred kontaktyta till både kyrkliga och samhälleliga aktörer bevakar enheten kyrkans intresse med syfte att trygga dess verksamhetsförutsättningar. CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN Öka intressebevakningen och stärka samarbetet med aktörer från offentliga, privata och tredje sektorn. 3. Framhålla religionens betydelse för barns och ungas utveckling och välmående och bevaka religionsundervisningens och den religiösa och kristna fostrans plats i dagvård och skola. 4. Delta i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet Gynna växelverkan i de nordiska kyrkliga kontakterna genom fokusering på samhälls-, fostrings- och mediala frågor. CENTRALA VERKSAMHETSMÅL ÅR Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet. 2. Utarbeta material för konfirmand- och hjälpledararbetet. 3. Delta i helhetsplaneringen av församlingsvalet Arrangera gemensamma rådplägningsdagar för barn-, diakoni- och ungdomsarbetet i Helsingfors. MOTIVERINGAR TILL EKONOMIPLAN Deltagandet i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet 2014 innebär för KCSA:s del ett merarbete för de anställda och kräver tilläggsresurser vad gäller verksamhets- och personalkostnader på under år 2013 och under år Summorna för detta strategiska projekt specificeras närmare i samråd med Kyrkans informationscentral efter att helhetskostnaderna för församlingsvalet har klarnat. Medel för församlingsval ingår i budgeten av Kyrkans informationscentral. För året 2015 reserveras verksamhetsmedel för implementeringen av andligt liv på webben på svenska.

252 43 VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN KCSA / Diakoni och samhällsansvar HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI Diakoni och samhällsansvar betjänar det finlandssvenska församlingslivet inom områdena diakoni, samhällsansvar, dövarbete, omsorgsarbete, ansvarsveckan, vuxenarbete, kultur, parrelations- och familjearbete, jämställdhetsfrågor och sociala medier. Den lyfter fram kyrkans synvinkel i dessa frågor och bygger och stärker nätverk med andra aktörer på området. CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN Öka intressebevakningen och stärka samarbetet med aktörer från offentliga, privata och tredje sektorn. 2. I olika medier formulera tro och kristna värderingar i dagens värld. 3. Öka tillgängligheten genom stärkta basfunktioner inom omsorgsarbetet. 4. Arrangera nordiskt dövprästmöte i Finland Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet. CENTRALA VERKSAMHETSMÅL Arrangera diakoniforskningsdag tillsammans med Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi och YH Novia, Åbo. 2. Stöda församlingarna i utbildningen av frivilliga. 3. Arrangera nordisk konferens i Finland för personer som arbetar med funktionshinder i kyrkan. 4. Tillsammans med Suomen kuurosokeat ry ordna läger för dövblinda. 5. Stärka Ansvarsveckans närvaro och interaktivitet i sociala medier och i de yngre åldersklasserna. 6. Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet.

253 44 VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN KCSA / Kristen fostran HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI Ansvarsområdet Kristen fostran stöder och utvecklar det finlandssvenska arbetet inom området kristen fostran och betjänar församlingarna i deras barn-, ungdoms-, skol-, scout- och konfirmandarbete. Ytterligare betjänar ansvarsområdet dem som har hand om religionsundervisningen och den religiösa och kristna fostran i samhällets utbildningsinstanser. CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN Vi arbetar för att stöda barn- och ungdomsarbetarna i deras yrkeskunnande och kristna identitet inför de utmaningar samhällsförändringen medför. 2. Vi arbetar för barns och ungas delaktighet i kyrkan och uppmuntrar församlingarna att göra barnkonsekvensbedömning. 3. Vi arbetar aktivt med Gästfrihetens kyrka temaår för åren Vi framhåller religionens betydelse för barns och ungas utveckling och välmående och bevakar religionsundervisningens och den religiösa och kristna fostrans plats i dagvård och skola. 5. Vi förstärker barn- och ungdomsarbetet genom intensifierat samarbete mellan kyrkliga och samhälleliga aktörer i Svenskfinland och kyrkliga kontakter i den finsktalande delen av vår kyrka och banar väg för nya nätverk på församlingsplanet. CENTRALA VERKSAMHETSMÅL Vi utvecklar och erbjuder församlingarna en välfungerande helhet av materialen Skattkistan, Skatten och Tornagenterna. 2. Vi arbetar för att utveckla kyrkans barnkonsekvensbedömning och för att barns och ungas delaktighet i kyrkan ska öka. 3. Vi följer aktivt med arbetet för instiftandet av en ny dagvårdslag, ger bakgrund, information och motiveringar till beslutsfattare och påverkare på olika nivåer. 4. Vi utarbetar material för konfirmand- och hjälpledararbetet.

254 45 VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN KCSA / Kommunikation HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI Ansvarsområdet för kommunikation sköter kyrkans samhällsrelationer genom att erbjuda svenska andaktsprogram i radio, tv och på webben för att så möta behovet av att fira andakt och gudstjänst via medier. Genom Kyrklig tidningstjänst skapar vi en tillmötesgående bild av kyrkan och ökar kännedomen om den hos nyhetsredaktioner, myndigheter och samfund. Via webbtjänsten evl.fi ökar vi kännedomen om kyrkan hos en varierande intressegrupp medan vår webbtjänst sacrista.evl.fi tryggar kyrkans verksamhetsförutsättningar genom att ge kyrkligt anställda, förtroendevalda och frivilligarbetare stöd för arbete och andligt liv. CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL Stöda kyrkans anställda och medverkande i andaktsprogrammen i deras kommunikativa färdigheter. 2. Lyfta fram den svenska kommunikationens speciella behov i relation till Kyrkans informationscentrals nya organisation. 3. Utvärdera och utveckla vår närvaro i sociala medier utgående från den svenska kommunikationens uppdrag. 4. Förnya evl.fi i samarbete med webbkommunikationsenheten vid Kyrkans informationscentral. 5. Delta i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet CENTRALA VERKSAMHETSMÅL Delta i helhetsplaneringen av församlingsvalet Utveckla Information till församlingarna till en webbpublikation. 3. I samarbete med Svenska Yle utveckla en ny webbtjänst för andaktsprogrammen. 4. Förnya evl.fi i samarbete med webbkommunikationsenheten vid Kyrkans informationscentral.

255 KIRKON ULKOMAISET YHTEYDET TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Kirkon ulkomaisiin yhteyksiin kirjataan jäsenmaksut kansainvälisille yhteistyöjärjestöille sekä ulkomaisen edustuksen ja vastavierailujen kulut. Kirkolliskokous hyväksyi 2003 budjettia käsitellessään ponnen, jonka mukaan toiminta- ja taloussuunnitelmassa ekumeenisten järjestöjen jäsenmaksut saatetaan lähtökohtaa oikeudenmukaisemmalle tasolle. Vuoden 2003 talousarviossa KUN:n esittämät jäsenmaksut olivat , vuoden 2008 talousarviossa nämä jäsenmaksut olivat KUN esittää, että nämä jäsenmaksut olisivat vuonna Jäsenmaksuihin on 2013 kokonaisuudessaan budjetoitu sekä ulkomaiseen edustukseen ja vastavierailuihin eli yhteensä KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kirkon ulkomaiset yhteydet VARSINAINEN TOIMINTA Toimintakulut Henkilöstökulut -679 Palvelujen ostot , Aineet, tarvikkeet ja tavarat Avustukset ja toimintarahat Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

256 47 Maksut kirkkojen kansainvälisille yhteistyöjärjestöille Kirkon ulkoasiain neuvoston esitykset Jäsenmaksut Myönnetty Ehdotus KH ehd Luterilainen maailmanliitto (LML) Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) EKK:n Kirkko ja yhteiskunta -komissio (CSC) Ekumenia Pohjolassa -verkosto Euroopan kirkkojen siirtolaisuustoimikunta (CCME) Kirkko ja juutalaisuus komissio (LEKKJ) Life and Peace -instituutti Euroopan kristittyjen naisten ekumeeninen forum Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisö (ent. Leuenberg) The Anglican Lutheran Society Barentsin alueen kirkkojen neuvosto (BKNN) Global Christian Forum Yhteensä Erityisohjelmat KMN:n Faith and Order -komissio Strasbourgin ekumeeninen tutkimusinstituutti Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokous (EKK) Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous (LML) Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous (KMN) Theobalt (Itämeren alueen kirkkojen verkosto) Yhteensä Kirkkohallituksen yksiköiden esitykset Jäsenmaksut Euroopan Diakonialiitto Eurodiaconia Church Action on Labour and Life (CALL)) Kansainvälinen huonokuuloisten sielunhoidon liitto (IVSS) Päihdetyön kansainvälinen järjestö (ICAA) Kuurojen sielunhoidon järjestö (IEWG) Maahanmuuttajatyön kansainvälinen järjestö (PICUM) Euroopan kristillinen ympäristöverkosto (ECEN) Kansainvälinen puhelinauttamisjärjestö (IFOTES) WACC World Association of Christian Communication Eurooppalainen kirkko ja koulu komissio (ICCS) NKS Nordiska Kyrkliga Studierådet Euroopan protestanttinen aikuiskasvatusyhdistys (EAEE) Internationale Arbeitsgemeinschaft für Hymnologie (IAH) Yhteensä Jäsenmaksut kaikki yhteensä

257 48 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA KIRKON ULKOSUOMALAISTYÖ TOIMINTA-AJATUS Kirkon ulkosuomalaistyön tehtävänä on vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V Kirkon ulkosuomalaistyön strategian (Meidän kirkko maailmalla, Kirkon ulkosuomalaistyön strategia) soveltaminen ja toteuttaminen käytännössä 2. Työntekijöiden koulutuksen ja työolosuhteiden kehittäminen. 3. Alueelliset kehittämishankkeet: vuosina 2011 ja 2012 aloitettujen hankkeiden (Sveitsi, Thaimaa, USA, Kalifornia) tukeminen, ja lähialueiden (Venäjä, Viro) sekä Kiinan ulkosuomalaistyön hankkeiden suunnittelu 4. Ulkosuomalais- ja turistityön asemapaikkojen ja resurssien kohdentumisen arviointi ja tarvittavien tarkistusten tekeminen. 5. Ulkosuomalaistyöhön soveltuvien työmuotojen kehittäminen yhteistyössä toiminnallisen osaston eri yksiköiden kanssa (esim. ulkosuomalaisten ja monikulttuuristen perheiden, ikääntyvien ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien tukeminen). 6. Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävän kirkollisen työn haasteiden, toiminnan rakenteiden, periaatteiden ja rahoituksen arviointi sekä toimenpide-ehdotusten laatiminen yhteistyössä Kirkkohallituksen muiden osastojen kanssa KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V Kirkon ulkosuomalaistyön strategian saattaminen käytäntöön Uusittua kirkon ulkosuomalaistyön strategiaa toteutetaan yhteistyössä sisarkirkkojen ja ekumeenisten yhteistyökumppaneiden, lähetysjärjestöjen ja Suomen Merimieskirkko ry:n kanssa. Kirkon ulkosuomalaistyön viestintää ja sidosryhmätyötä kehitetään. 2. Rekrytointi ja työntekijöiden tukeminen Keski-Euroopan ja Espanjan työntekijöiden sekä turistityöntekijöiden alueellisten seminaarien järjestäminen. Työntekijöiden työolosuhteiden kehittäminen (tuki lähtökoulutuksen, työskentelyjakson ja paluun yhteydessä, työnohjauksen mahdollisuuksien lisääminen, työntekijöiden perheiden tuki). Kirkon ulkomaantyön koulutuksen ja työntekijöiden matkaan siunaamisen käytännön jatkaminen sekä mentorin tuen tarjoaminen lähteville työntekijöille. 3. Resurssien kohdentumisen arviointi ja uudelleen kohdentaminen Ruotsin kirkon suomalaisen työn rakenteiden ja toimintatapojen sekä kirkkojemme välisten yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen Aasian ulkosuomalais- ja turistityön kehittäminen yhteistyökumppaneiden kanssa (Kiinan vierailuohjelman kehittäminen yhdessä Suomen lähetysseuran työntekijöiden kanssa); Matkapappihankkeen kehittäminen, jonka tavoitteena on tuoda siirtolaispapin palvelut alueille, joissa säännölliselle seurakuntatoiminnalle ei ole edellytyksiä sekä tukea kiireisinä aikoina Thaimaan ja Etelä- Aasian turistityötä. Sveitsin työn toimintarakenteiden kehittäminen yhteistyössä Sveitsin luterilaisten kirkkojen liiton (BELK) ja ekumeenisten yhteistyökumppaneiden sekä Sveitsin suomalaisten yhteisöjen kanssa. Hanketta arvioidaan vuoden lopulla ja mikäli ulkosuomalaistyölle on edellytyksiä, siirtolaispapin toimintaa jatketaan toistaiseksi. Pietarin ulkosuomalaistyötä jatketaan vierailuohjelman mukaisesti ja laaditaan toiminnan kehittämissuunnitelma vuodesta 2014 alkaen. Turkin turistityötä kehitetään matkapappiohjelman avulla.

258 49 KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Ulkosuomalaistyö VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset Vuokratuotot ,0 Kolehdit ja lahjoitustuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut ,0 Palvelujen ostot ,0 Aineet, tarvikkeet ja tavarat Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut -210 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

259 50 TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA MUUT YHTEISET TARPEET Kirkon keskusrahasto on maksanut keskitetysti seurakuntien kopiointikorvaukset Kopiosto ry:lle vuodesta Helmikuussa 2012 tehtiin kopiointisopimus vuosiksi Talousarvio ja suunnitelmaluvut perustuvat siihen. Kirkon nelivuotiskertomus laaditaan Nelivuotiskertomusta on valmisteltu 2011 tutkimuksilla, joilla selvitetään suomalaisten arvomaailmassa ja asenteissa sekä uskonnollisuudessa ja kirkkokuvassa tapahtuneita muutoksia. Kuluja on arvioitu vuodelle , vuodelle sekä vuodelle ; yhteensä Kirkkohallituksen täysistunto päätti Kirkkohallituksen EU-asioiden uudesta toimintamallista. Uuden toimintamallin mukaan Kirkkohallituksen EU-toiminnan pääasialliset tavoitteet ovat vaikuttaminen EU:n päätöksentekoon ja EU-asioiden kansalliseen valmisteluun kristillisen uskon ja etiikan näkökulmia esillä pitäen sekä kirkon etujen valvonta EU:ssa lähtökohtana kirkon toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen. Vaikuttamistoiminnan tehostamisen lisäksi pyritään edistämään tiedonvälitystä mm. kaksi kertaa vuodessa julkaistavalla Kirkkohallituksen EU-infokirjeellä. Myös yhteistoimintaa eri tahojen kanssa on tarkoitus tiivistää niin Brysselissä kuin Suomessa. Lisäksi pyritään kehittämään EU-rahoitusta koskevaa tiedottamista esimerkiksi järjestämällä yhteistyössä Kyrkornas EU-kontor in kanssa EU-rahoitusta koskevia informaatio- ja koulutustilaisuuksia kirkon keskushallinnolle, hiippakunnille ja seurakunnille. Ennakoimattomiin kirkon yhteisiin tarpeisiin esitetään Se on tarkoitettu hankkeisiin, joihin ei ole budjetoitaessa voitu varautua ja jonka käytöstä tulee antaa selvitys kirkolliskokoukselle tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä. Arvojen areena on luotu Arvojen akatemian rinnalle. Arvojen areena on arkkipiispan koolle kutsuma seminaari, joka tarjoaa nuorille aikuisille mahdollisuuden keskustella arvoista, kirkon sanomasta ja elämän peruskysymyksistä vapaassa ilmapiirissä. Vuosittain ohjelmaan kuuluu joitakin tapaamisia sekä kolmen päivän seminaari. Areenaan osallistuu noin 25 henkilöä. Arvojen areenan suunnittelutyöryhmän puheenjohtajana on toiminnallisen osaston johtaja. Kirkon työhön rekrytointiin varataan vuodelle Se on tarkoitus käyttää rekrytointimateriaalin tuottamiseen, kirkkomusiikin intensiivikurssin järjestämiseen ja Kasvu kirkon työntekijäksi tutkimukseen. Muutamia pieniä menoeriä on siirretty tältä menokohdalta toisaalle. KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Muut yhteiset tarpeet VARSINAINEN TOIMINTA Toimintakulut Henkilöstökulut Palvelujen ostot , Aineet, tarvikkeet ja tavarat Avustukset ja toimintarahat , Muut kulut ,0 Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

260 MUUT YHTEISET TARPEET TA ESITYS TA-KH STIPENDIT JA TUNNUSTUSPALKINNOT Kirkon kulttuuripalkinto Kirkon tiedonvälityspalkinto YHTEENSÄ KOPIOINTIKORVAUKSET NELIVUOTISKERTOMUS EU-RAHA KIRKON KELLO SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY ENNAKOIMATTOMAT TARPEET (Projektiraha) SEKALAISET YHTEISET TARPEET Arvojen akatemia Arvojen areena Diakonissojen vakuutus 800 Kansainväliset julkaisut Kirkon kalenteri Kirkon työhön-hanke KH:n kansliapäällikön myöntämät avustukset YHTEENSÄ YHTEENSÄ

261 KIINTEISTÖT TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Kohtaan 260 budjetoidaan ja kirjataan kirkon toimitalon, Järvenpään kiinteistön ja Sipoon kiinteistön tuotot ja kulut. Helsingissä Katajanokalla on kirkon toimitalo, joka koostuu kolmesta kiinteistöstä osoitteissa Satamakatu 9 (A-talo), Satamakatu 11 (B-talo) ja Luotsikatu 1a (C-talo). Tämän lisäksi kirkon eläkerahasto omistaa samassa korttelissa kiinteistön osoitteessa Luotsikatu 1 (D-talo), joihin tiloihin Kirkon ulkomaanapu muutti tammikuussa Seurakuntaopiston yhteydessä Järvenpäässä on kiinteistö, jossa toimii Kirkon koulutuskeskus. Sipoossa sijaitsee työntekijöiden virkistyskäyttöön tarkoitettu Vainiemi niminen tila, johon Kirkkohallituksen yksiköt ovat myös vetäytyneet suunnittelemaan toimintaansa. Kiinteistökuluja on vähennetty palveluja kilpailuttamalla ja tiukalla kulukontrollilla. KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Kiinteistöt VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Korvaukset , Vuokratuotot , Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet , Aineet, tarvikkeet ja tavarat , Muut kulut , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

262 RAHASTOT TALOUSSUUNNITELMAN ERITYISPERUSTELUT Tekijänoikeusrahastoon on kirjattu 2013 seuraavat kokonaisuudet: Raamattu ja virsikirja Kirkollisten kirjojen käytön tukeminen Virsikirjan lisävihko yhteensä Viittomakielen käännöstyössä on työskennellyt kaksi kääntäjää ja osa-aikainen toimistotyöntekijä. Projekti päättyy v lopussa. Kirkollisten kirjojen käytön tukeminen sisältää mm. verkkokirjojen tekemistä, virsikirjan kehittämistä sekä kirkollisten kirjojen tekijätietojen ja oikeuksien haltijoiden luettelointia ja tietojen päivittämistä. Vuosina on tarkoitus toteuttaa monitieteellinen virteen liittyvä tutkimus. Tutkimuksen tulokset ovat välittömästi hyödynnettävissä seurakuntien toiminnassa ja kirkon virkoihin kouluttavien oppilaitosten opetuksessa. Niiden perusteella aloitetaan uusien virsien tuottaminen suunnittelukauden aikana. Hankkeen tekijänoikeusrahastosta maksettavat kustannukset ovat vuodessa. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun. Kirkkohallitus on asettanut lisävihkon valmistelua varten työryhmän ja palkannut kokoaikaisen sihteerin valmistelutyöhön. Vuodelle 2013 varataan määrärahoja KIRKKOHALLITUS Talousarvio ja tts EUR Ulkoinen/Sisäinen Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS ta12/ Rahastot VARSINAINEN TOIMINTA Toimintatuotot Maksutuotot , Kolehdit ja lahjoitustuotot Toimintatuotot , Toimintakulut Henkilöstökulut , Palvelujen ostot , Vuokrat ja vastikkeet ,0 Aineet, tarvikkeet ja tavarat ,0 Avustukset ja toimintarahat , Toimintakulut , TOIMINTAJÄÄMÄ ,

263 54 JÄSENMAKSUT JA ERITYISAVUSTUKSET KIRKKOJEN KANSAINVÄLISILLLE YHTEISTYÖJÄRJESTÖILLE Esitys EUR Jäsenmaksut: Luterilainen maailmanliitto (LML) Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) EKK:n Kirkko ja yhteiskunta-komissio (CSC) Ekumenia Pohjolassa -verkosto Euroopan kirkkojen siirtolaisuustoimikunta (CCME Kirkko ja juutalaisuus -komissio (LEKKJ) Life and Peace -instituutti Euroopan kristittyjen naisten ekum. forum Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisö (ent. Leuenberg) (CCPE) The Anglican Lutheran Society Barentsin alueen kirkkojen neuvosto Global Christian Forum Yhteensä Erityisohjelmat: KMN:n Faith and Order-komissio Strasbourgin ekumeeninen tutkimusinstituutti EKK:n yleiskokousrahasto LML:n yleiskokousrahasto KMN:n yleiskokousrahasto Theobalt (Itämeren alueen kirkkojen verkosto) Yhteensä Molemmat yhteensä

264 Kirkkohallituksen esitys 9/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKON NELIVUOTISKERTOMUS VUOSILTA Kirkolliskokous pyysi kevätistunnossaan 2009 kirkkohallitusta laatimaan Kirkon nelivuotiskertomuksen vuosille Nelivuotiskertomus on valmisteltu yhteistyössä Kirkkohallituksen eri osastojen ja yksiköiden yhteistyönä. Valmistelun koordinoimisesta ja kertomuksen kirjoittamisesta on huolehtinut Kirkon tutkimuskeskus. Kirkkohallituksen eri yksiköt ovat antaneet kirjoittajien käyttöön omasta työalastaan laatimiaan kirjoituksia, katsauksia ja arviointia. Nelivuotiskertomuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida kirkossa tapahtuneita muutossuuntia. Tutkimuksen antama tieto ja näkökulmat antavat elementtejä kirkon tulevan toiminnan suunnitteluun. Nelivuotiskertomuksen perustana on seurakunnista koottu tilastollinen tieto sekä erikseen toteutetut kyselyt. Koko kirkon toimintaa hahmotettaessa on syytä luoda kokonaiskuva valtakunnallisesta tilanteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Nelivuotiskertomus tarjoaa pohjatietoa toiminnan kehittämiseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Käsikirjana nelivuotiskertomus palvelee kirkon työntekijöitä, seurakuntia ja tiedotusvälineitä. Sitä käytetään myös oppi- ja tenttikirjana ja tutkimusten lähdeaineistona luku on ollut kirkossa aktiivista strategioiden ja suunnitelmien kirjoittamisen aikaa. Kirkon toimintaa linjaava strategia Meidän kirkko osallisuuden yhteisö valmistui vuonna 2010 ja suuntaa kirkon toimintaa vuoteen Tällä strategiajaksolla ollaan siis noin puolivälissä. Tutkimuksen tuloksia peilataan tässä strategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Tämän lisäksi nelivuotiskaudella valmistui lukuisia muita strategioita ja linjauksia, joiden vaikuttavuutta ja merkitystä kirjassa myös kuvataan. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan niitä muutoksia, joita kirkon toimintaympäristössä on tapahtunut. Seuraavissa luvuissa käsitellään kirkon jäsenistöä, toimintaa, taloutta ja hallintoa. Jokaisen luvun loppuun on koottu osio, jossa käsitellään kyseisen luvun esiin nostamia haasteita ja mahdollisuuksia kirkon toiminnan kannalta. Viimeisessä luvussa kootaan yhteen nelivuotiskertomuksen esiin nostamat keskeiset kehityslinjat sekä pohditaan, miten kirkon tulisi ottaa näitä huomioon toiminnassaan.

265 2 Tutkimuksen pohjana on käytetty useita kyselyaineistoja. Kirkkohallitus kokoaa vuosittain jokaisesta seurakunnasta perustiedot väestömuutoksista, toiminnasta ja taloudesta (A-lomakkeet). Tämän lisäksi tutkimuskeskus kokosi seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä nelivuotiskertomusta varten tarkempia tietoja vuodelta 2011 eri työaloja koskevilla tilastolomakkeilla. Nämä käsittelevät yleistä seurakuntatyötä (B1), varhaiskasvatusta (lapsi- ja perhetyö, B2), varhaisnuoriso-, nuoriso- ja rippikoulutyötä (B3), koulu- ja oppilaitostyötä (B4), diakonia- ja yhteiskunnallista työtä (B5), lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa (B6), viestintää (B7), henkilöstöä, kehittämistä ja hallintoa (B8), uskonnollisten liikkeiden ja järjestöjen toimintaa sekä maahanmuuttaja- ja ystävyysseurakuntatoimintaa (B9). Seurakuntayhtymien toiminnasta kerättiin tiedot yleisestä seurakuntatyöstä, varhaiskasvatuksesta, varhaisnuoriso-, nuoriso- ja rippikoulutyöstä sekä koulu- ja oppilaitostyöstä, diakonia- ja yhteiskunnallisesta työstä, lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta, viestinnästä, henkilöstöstä, kehittämisestä ja hallinnosta sekä uskonnollisten liikkeiden ja järjestöjen sekä maahanmuuttaja- ja ystävyysseurakuntatoiminnasta (C-lomakkeet). Lisäksi tietoa koottiin kyselyillä kirkollisille lehdille, kirkollista koulutusta antaville oppilaitoksille, tuomiokapitulien notaareille ja kirkollisille järjestöille. Aineistona on käytetty myös kirkollisten toimielinten pöytäkirjoja, mietintöjä ja toimintakertomuksia sekä lehdistötiedotteita ja muita tutkimuksia. Lisäksi seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille on toteutettu kyselyt keväällä Suomalaisten uskonnollisuutta selvitettiin Gallup Ecclesiastica kyselyllä. Kyselyn toteutti Kirkon tutkimuskeskuksen toimeksiannosta TSN-Gallup Oy. Aineiston tiedonkeruumenetelmänä on käytetty sähköiseen tiedonkulkuun perustuvaa tiedonkeruualustaa eli web-pohjaista tiedonkeruuta, TNS Gallup Forumia. TNS Gallup Forum muodostuu noin suomalaisesta jäsenestä, jotka edustavat Suomen aktiiviväestöä ikäryhmässä vuotta. Tutkimuslomakkeisiin vastataan internetin kautta omalla tietokoneella. Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin marras-joulukuussa Tutkimusaineistossa on 4930 henkilön vastaukset. Kirkkohallitus hyväksyi täysistunnossaan nelivuotiskertomuksen Haastettu kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous käsittelee kirkon nelivuotiskertomuksen vuosilta ja arvioi kertomuksen pohjalta kirkon tulevaisuuden haasteita. Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo

266 Kirkkohallituksen esitys 10/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KODIN SIUNAAMISEN VIITTOMAKIELINEN KÄÄNNÖS Kirkkohallitus päätti täysistunnossaan lähettää Kodin siunaamisen viittomakielisen käännösehdotuksen kirkolliskokoukselle. Käännösehdotus perustuu kirkolliskokouksen keväällä 1998 päättämään työhön, jonka tarkoituksena on jumalanpalvelusten ydintekstien kääntäminen viittomakielelle. Käännöstyön taustaa Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöstyöryhmä asetettiin syksyllä Ensimmäisen käännösprojektin tuloksena oli vuonna 2001 kirkolliskokouksessa hyväksytty Sana tulee näkyväksi, Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 1. Siihen sisältyvät seuraavien tekstien viittomakieliset käännökset: Isä meidän -rukous, Herran siunaus, Uskontunnustus, Käskyt, Kastekäsky, Ehtoollisen asetussanat sekä Isä meidän -rukouksen ekumeeninen muoto. Viittomakielinen käännöstyöryhmä jatkoi työtään tavoitteena yhden evankeliumin ja muiden keskeisten Raamatun kohtien kääntäminen. Luukkaan evankeliumi viittomakielinen käännös hyväksyttiin kirkolliskokouksessa toukokuussa Kirkkokäsikirjan käännöstyön seuraavana tavoitteena oli saada messu ja kirkolliset toimitukset viittomakielelle. Kirkolliskokous päätti istunnossaan hyväksyä messun ja kirkollisten toimitusten viittomakieliset käännökset. Seuraavaksi viittomakielisessä käännöstyössä valmistui Evankeliumikirjan käännös, joka sisältää evankeliumin kullekin sunnuntaille ja juhlapäivälle. Tärkeimmille juhlapäiville on käännetty myös muita raamatuntekstejä. Kirkolliskokous hyväksyi Evankeliumikirjan viittomakielisen käännöksen Vanhan testamentin ns. alkukertomusten käännöksen kirkolliskokous hyväksyi Viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännökset suomenruotsalaiselle viittomakielelle sekä Johanneksen evankeliumin käännös suomalaiselle viittomakielelle hyväksyttiin kirkolliskokouksessa

267 2 Viittomakielisen käännöstyöryhmän puheenjohtajana on Annukka Hiekkanen, jäseninä viittomakielen asiantuntijat Pia Taalas, Päivi Mäntylä, Markus Aro, Juhana Salonen ja Janne Kankkonen, raamattukouluttaja Mika Aspinen sekä kuurojenpappi Elina Jokipaltio, sihteerinä Riitta Kuusi. Varsinaisesta käännöstyöstä ovat vastanneet viittomakielen kääntäjät Tomas Uusimäki (vuodesta 2002-) ja Tarja Sandholm (vuodesta 2005-). Toisen kääntäjän saaminen on nopeuttanut ja parantanut työn laatua huomattavasti. Kääntäjät ovat voineet työskennellä parina ja keskustella ongelmakohdista toistensa kanssa. Kääntäjien tukena toimivan käännöstyöryhmän tehtävä ensimmäisenä palauteryhmänä onkin helpottunut. Käännöstyön erityispiirteitä Viittomakieli on visuaalinen kieli, joten usein käännöksessä täytyy ottaa huomioon visuaaliset elementit, joita kirjoitetuissa teksteissä ei näy. Viittomakieltä tuotetaan käsien liikkeillä, kasvojen ilmeillä sekä suun ja vartalon liikkeillä. Viittoessa voi tuottaa ja nähdä yhtäaikaisia, kerrosteisia viestejä. Viittomakielen tuottamisen kanava mahdollistaa kolmiulotteisen tilan käyttämisen. Palautteen merkitys Koko viittomakielisen käännöstyön ajan on pyritty vuorovaikutukseen käännösten käyttäjien kanssa. Palautetta on koottu eri tavoin sekä seurakuntalaisilta että työntekijöiltä ja viittomakielialan asiantuntijoilta. Viittomakielisen käännöstyön merkitys Suomalainen viittomakieli yksi Suomessa käytettävistä vähemmistökielistä ja sen asema on vakiintunut vasta vähän aikaa sitten. Perustuslakiin viittomakielisten oikeudet kirjattiin vuonna Siitä lähtien kouluissa on alkanut kehittyä mahdollisuus opiskella omalla kielellä. Sitä ei vielä tänä päivänäkään ole toteutettu kaikissa kouluissa. Viittomakielessä on edelleen melko vähän vakiintuneita käännöksiä. Kirkollisten tekstien kääntäminen viittomakielelle on ollut uraa uurtavaa työtä sekä kirkossa että viittomakielen kannalta. Tuloksena on ollut jumalanpalveluselämän peruskirjat suomalaisella ja osin suomenruotsalaisella viittomakielellä. Käännöstyötä voidaan pitää merkittävänä ja ainutkertaisena monessa mielessä. Sana tulee näkyväksi, Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 1 oli ensimmäinen Suomessa virallisesti hyväksytty viittomakielinen dokumentti. Luukkaan evankeliumin viittomakielinen käännös hyväksyttiin vuonna Messun ja kirkollisten toimitusten käännökset on julkaistu DVD:nä Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 2 Messu ja kirkolliset toimitukset. Seuraavaksi viittomakielisessä käännöstyössä valmistui Evankeliumikirjan käännös, jonka kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin ns. alkukertomusten käännöksen kirkolliskokous hyväksyi Viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännökset suomenruotsalaiselle viittomakielelle sekä Johanneksen evankeliumin käännös suomalaiselle viittomakielelle hyväksyttiin kirkolliskokouksessa

268 3 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös täydentää hyvin edellä mainittuja käännöksiä. Tosin suurin osa Raamattua on vielä kääntämättä. Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous hyväksyisi Kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen. Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pekka Huokuna

269

270 Kirkkohallituksen esitys 11/2012 kirkolliskokoukselle Asianro SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITTÄMISEN PÄÄLINJAT Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan. Vuosina kirkkohallituksessa toimi seurakuntien rakennemuutosprosessin ohjausryhmä, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi tiedoksi kokouksessaan (10 ). Loppuraportissa esitettiin kolme vaihtoehtoista mallia seurakuntarakenteiden kehittämiselle: 1. Seurakuntarakenteissa seurataan edelleen kuntarakenteiden kehittymistä 2. Kehitetään kirkon rakennetta uuden, ns. rovastikunta-rakennemallin mukaisesti 3. Kehitetään kirkon rakennetta uuden, ns. hiippakunta-rakennemallin mukaisesti Kannanotossaan ohjausryhmä suositteli raportissa kuvattua rovastikuntamallia. Samassa yhteydessä kirkkohallituksen täysistunto antoi mahdollisuuden loppuraporttia koskevan palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille ja Kirkon työmarkkinalaitokselle. Ohjausryhmän loppuraportin, siitä saatujen palautteiden ja kirkkohallituksen asettamissa työryhmissä tapahtuneen työskentelyn pohjalta kirkolliskokoukselle ehdotetaan ensisijaisena vaihtoehtona nykyisen seurakuntayhtymä-mallin kehittämistä. Toteuttamislinjauksia tehtäessä on pyritty huomioimaan ne asiakokonaisuudet, jotka nykyisessä yhtymärakenteessa aiheuttavat ongelmia. Uusi seurakuntayhtymä malliin on otettu mukaan parhaita ja eniten kannatusta saaneita elementtejä rovastikuntamallista sekä nykyisestä kappeliseurakuntamallista. Esityksessä kuvataan ainoastaan uuden mallin päälinjat. Mallin käyttöönottoon liittyvän valmistelun seuraavissa vaiheissa tehdään yksityiskohtaiset ratkaisut, jotka tuodaan päätettäviksi myöhemmin. Uuden lainsäädännön valmisteleminen edellyttää kirkolliskokouksen kannanottoa ja päälinjojen vahvistamista tässä vaiheessa. Kirkolliskokouksen linjausten jälkeen valmistellaan paikallistason rakenneuudistukseen liittyvät kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen muutokset.

271 2 Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ottaa kantaa Uusi seurakuntayhtymä rakennemalliin, esitetyn mallin peruslähtökohtiin ja toteuttamislinjauksiin sekä tekee päätöksen kirkon paikallisrakenteen uudistamisesta esityksessä ehdotetulla tavalla. Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

272 2012 0/175/7 Kirkolliskokouksen syysistunto Asianro Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat Kirkkohallituksen esitys 11 / 2012 kirkolliskokoukselle SUOMEN EV.LUT.KIRKKO

273 SISÄLLYS: I JOHDANTO 2 II PERUSTELUT Teologiset perustelut Toiminnalliset perustelut Taloudelliset perustelut Ihmisten arvomaailman ja uskonnollisuuden muutoksesta nousevat perustelut Perustelut liittyen suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin Kuntauudistus haastaa seurakuntarakenteet 8 III SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITYS 2000-LUVULLA JA NYKYTILAN KUVAUS Seurakunta Seurakuntayhtymä Kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit Aluetyön erilaiset muodot 13 IV ESITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT Rakenteiden kehittämisen tavoitteet Ohjausryhmän ( ) kolme linjausta Palautekierroksen analyysi 18 V PÄÄVAIHTOEHDON KUVAUS: UUSI SEURAKUNTAYHTYMÄ Toiminta ja jäsenet Hallinto Vaalit Omaisuus ja talous Henkilöstö Johtamisjärjestelmä 24 VI ESITYKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan 29 VII KIRKKOHALLITUKSEN ESITYS KIRKOLLISKOKOUKSELLE 29 LIITE 1: Kooste seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja Kirkon työmarkkinalaitoksen palautteesta ohjausryhmän ( ) loppuraporttiin [1]

274 I JOHDANTO Kirkon elämä toteutuu aina tietyssä ajassa, tietyissä rakenteissa ja organisaatioissa. Kirkon tulee toimia mahdollisimman taitavasti ja vastuullisesti toimintaympäristössään (Matt. 10:16, 25:1 30). Vastuullisuus vaatii arvioimaan kriittisesti kirkon ajallisia rakenteita: Mahdollistuuko evankeliumin julistaminen parhaalla mahdollisella tavalla? Palvelevatko rakenteet ja toimintamuodot Jumalan valtakunnan toteutumista? Auttavatko ne kirkkoa olemaan merkki siitä, että Jumala toimii uutta luovasti historiassa? Ovatko rakenteet riittävän joustavia ja uudistumiskykyisiä? Luterilaisen käsityksen mukaan kirkon rakenteisiin liittyvät kysymykset kuuluvat niin sanottuihin ehdonvallan asioihin. Niitä voidaan muuttaa tilanteen vaatiessa, jotta ne parhaiten hyödyttävät ja rakentavat kirkkoa (esim. Yksimielisyyden ohje X). Niinpä seurakuntarakenteita kehitettäessä lähtökohtana tulee olla kysymys, millaiset seurakuntarakenteet palvelevat parhaiten seurakuntien elämää ja seurakuntalaisten hengellistä etsintää sekä samanaikaisesti ilmentävät kirkon olemusta ja luonnetta. Tästä lähtökohdasta johtuen rakennemuutosten toteuttamistapoja arvioidessa tarvitaan perspektiiviä kahteen suuntaan. Yhtäältä historialliseen kehitykseen ja toisaalta ymmärrykseen siitä, millainen seurakunta on luonteeltaan yhteisönä nyt ja tulevaisuudessa. Suuressa myllerryksessä korostuu laajojen kaarien näkemisen merkityksellisyys. Rakenteita arvioidessa puhutaan kirkon työn kannalta varsin arkisista asioista: jäsenyydestä, tavoitteista, toiminnasta, johtamisesta, hallinnosta ja seurakunnan suhteesta toimintaympäristöönsä. Kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa ja kirkon työn kokonaisuuteen. Kun suunnataan riittävän kauas, kohti yhteistä, tehtävästä nousevaa näkyä, rakennemuutosprosesseihin liittyvät käytännön kysymykset saavat oikeat mittasuhteet. Katsottaessa seurakuntaa kirkon itseymmärryksestä käsin, olennaista ei ole esimerkiksi sidonnaisuus kuntarakenteeseen tai taloudellinen itsekannattavuus. Ympärillä tapahtuvan akuutin kehityksen johdosta kirkon on nyt kuitenkin reagoitava siihen, miten se etenee kuntarakenteen murroksen keskellä tai miten seurakuntien toiminnan taloudellinen turvaaminen on mahdollista. Käytännön kysymykset vaativat nopeaa ratkaisua. Perimmäinen kysymys seurakuntana olemisesta ja sen toteutumisesta uudenlaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ratkea silloin, kun nopeaa reagointia vaativat ratkaisut on tehty. Teologisten lähtökohtien lisäksi rakenneratkaisun mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon: 1) seurakuntatyön turvaaminen maan kaikissa osissa; 2) perusoikeudet ja yhdenvertaisuus tiettyjen palvelujen saamisessa; 3) seurakunnan jäsenten itsehallinnon toimintaedellytykset; 4) seurakunnan jäsenten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet; 5) suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet käyttää omaa kieltään ja saada palveluja tällä kielellä; sekä 6) saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto heidän kotiseutualueellaan. Tämä asiakirja perustelee seurakuntarakenteiden kehittämisen tarpeen, selvittää nykytilan ja sen ongelmat sekä esittelee uudistuksen tavoitteet ja toteuttamisvaihtoehdot. Luvussa 5 on kuvattuna esitys, miten seurakuntarakenteita kirkkohallituksen näkemyksen mukaan tulisi kehittää. Esityksessä kuvataan ainoastaan uuden mallin päälinjat. Mallin käyttöönottoon liittyvän valmistelun seuraavissa vaiheissa tehdään yksityiskohtaiset ratkaisut, jotka tuodaan kirkolliskokouksen päätettäviksi myöhemmin. Uuden lainsäädännön valmisteleminen edellyttää kirkolliskokouksen kannanottoa ja päälinjojen vahvistamista tässä vaiheessa. [2]

275 II PERUSTELUT Tämän hetkistä seurakuntarakenteiden kehittämisen tarvetta voidaan perustella kirkon sisäisillä teologisilla, toiminnallisilla ja taloudellisilla argumenteilla. Toisaalta kehittämistarve nousee ulkoisista tekijöistä kuten muutoksista ihmisten uskonnollisuudessa ja arvomaailmassa, jäsenmäärän vähentymisestä, maansisäisestä muuttoliikkeestä, väestön ikääntymisestä, maahanmuuton lisääntymisestä, henkilö- ja taloushallinnon monimutkaistumisesta sekä hallituksen laajaksi kaavailemasta kuntauudistuksesta Teologiset perustelut Seurakunta on sekä Raamatun että luterilaisen teologian mukaan ensisijaisesti yhteisö, ei palveluntuottaja, vaikka individualistisessa kulutusyhteiskunnassa seurakunta yhä useammin mielletään sellaiseksi. Viime aikojen kehitys kohti suurempia seurakuntia uhkaa vahvistaa käsitystä kirkosta palveluntuottajana. Tähän liittyy myös korostettu työntekijäkeskeisyys, koska työntekijät tuottavat seurakunnan tarjoamat palvelut. Syvimmiltään kirkkona olemista ei kuitenkaan määritä se, miten hyvin kirkko tuottaa palveluita ja onnistuu tehtävässään. Sen sijaan kirkon olemisessa tärkeintä on, että se ylipäänsä on. Kirkko on yhteisö, joka ei järjestöjen ja yhdistysten, kuntalaitoksen tai harrastepiirien tavoin perustu ihmisten keskinäisellä sopimisella aikaansaatuun perustamispäätökseen. Kirkon olemassaolo perustuu helluntain ihmeeseen. Kirkon ja sen olemisen alkuperä on näin ollen transsendenttinen, tuonpuoleisuudesta nouseva. Kirkossaan Kristus on läsnä maailmassa. Uudessa testamentissa kirkkoa verrataan monijäseniseen ruumiiseen, monioksaiseen puuhun sekä elävistä kivistä koostuvaan rakennukseen. Nämä kaikki kielikuvat alleviivaavat yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä erilaisten jäsenten välillä. Myös tunnustuskirjoissa kirkkoa kuvataan uskovien yhteisönä, jossa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan (esimerkiksi CA VII). Niinpä kirkkona oleminen ei ole vain olemista, vaan se on olemista muun muassa Jumalan kansana, Kristuksen ruumiina, sisarien ja veljien joukkona, uskovien yhteisönä. Kirkon yhteisönä tulisi pystyä luomaan seurakunnan jäsenille sellainen viitekehys, joka antaa turvalliset raamit oman elämänkokonaisuuden nivomiseksi laajoihin, mielekkäisiin yhteyksiin. Usko ja rakkaus sekä julistus ja diakonia kuuluvat kirkon olemisessa erottamattomasti yhteen. Seurakunnan tulisi koostua paikkakunnan kristityistä, jotka kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja viettämään ehtoollista sekä pitävät huolta lähimmäisistään ja kantavat vastuuta luomakunnasta. Kirkko voi olla uskottava diakoninen toimija vain, jos se koetaan yhteisöksi, jossa jäsenet aidosti välittävät toisistaan. Teologisesti tarkasteltuna seurakunta on perusseurakuntatyön subjekti. Niin sanotuissa suurseurakunnissa yhteisöllisyys hämärtyy. Niissä toimintaa onkin tähän asti jouduttu jakamaan pienempiin yksiköihin kuten kappeli- ja alueseurakuntiin tai kirkkopiireihin. Kirkon viimeaikaisista strategiadokumenteista käy yksiselitteisesti ilmi, että kirkon yhteisöllisyydestä halutaan pitää kiinni. Tämän näkyy jo otsikkotasolla, esimerkiksi kirkon yhteiset strategiat Läsnäolon yhteisö ja Meidän kirkko -osallisuuden yhteisö sekä rakenteiden kehitystä ohjannut asiakirja Muuttuvien yhteisöjen kirkko. Yhteisöllisyyden toteutuminen kuuluu kansankirkollisen seurakuntamallin vaikeimpiin haasteisiin. Kun suuri osa jäsenistä suh- [3]

276 tautuu varovaisen positiivisesti tai välinpitämättömän viileästi kirkkoonsa ja osallistuminen jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan on verrattain vähäistä, seurakuntaa ei kovin helposti mielletä läheiseksi yhteisöksi. Seurakunnan sisälle muodostuu luonnollisesti pienempiä yhteisöjä eri toimintamuotojen ympärille, mutta muuten yhteisöllisyys ilmenee lähinnä eräänlaisena potentiaalisena mahdollisuutena: tietyissä elämäntilanteissa ihmiset kääntyvät seurakunnan puoleen ja toivovat silloin saavansa tukea ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Kirkolta odotetaan näissä hetkissä lohdutusta, ymmärrystä ja avoimuutta. Tämä olemisen kirkon -malli on luultavasti vaikuttanut siihen, että kirkko on pystynyt säilyttämään yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta melko laajan jäsenpohjan ja sitä pidetään yleensä varteenotettavana yhteiskunnallisena toimijana. Olemuksestaan käsin kirkko ei voi kuitenkaan tyytyä olemaan ainoastaan eräänlainen hengellinen vakuutuslaitos, johon otetaan yhteyttä kriisien kohdatessa. Lähetyskäsky kehottaa kirkkoa aktiivisuuteen vanhojen ja uusien jäsenien tavoittamisessa, eikä vain puolustamaan nykyisiä asemiaan tai perääntymään hallitusti. Kirkko on liikkeellä oleva kansa, jonka pitää kulkea eteenpäin vaihtelevassa maastossa, mukautuen muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta silti säilyttäen perustehtävänsä. Ruotsin kirkossa on vahvasti korostettu, että kirkko ei koostu erillisistä seurakunnista vaan kirkko on perustaso, joka konkretisoituu seurakunnissa. Siellä myös hiippakuntahallinnolla on vahva asema. Vastaavanlaisia pyrkimyksiä voidaan nähdä omassa kirkossamme. Esimerkiksi IT-, Kipa- ja Kirjuri -hankkeet on viety läpi edellyttäen kaikkien seurakuntien ja seurakuntayhtymien liittymistä kokonaisuuksiin, ilman niiden erillistä suostumusta. Joidenkin mielestä tätä kehitystä voisi jatkaa siten, että kokonaiskirkko muodostaisi yhden talousyksikön, jossa olisi sama veroprosentti ja yksi elin, joka jakaisi kerätyt varat seurakuntiin. Tällainen keskitetty konserninomainen malli mahdollistaisi teoriassa hallinnon tehostamisen, mutta se toisi mukanaan monia käytännön ongelmia. Päättävälle elimelle olisi varsin haasteellista jakaa varat tarkoituksenmukaisella tavalla ja valvoa varojen käyttöä maan jokaisessa seurakunnassa. Hallintoon tarvittaisiin väliportaita, jotta päätöksenteko ei muuttuisi liian hitaaksi ja jäykäksi. Huolestuttavinta olisi se, että kuvatun kaltainen kehitys hämärtäisi seurakunta-käsitettä. Seurakunnista tulisi kirkko-konsernin palvelupisteitä ympäri Suomea. Kirkko muuttuisi palveluntarjoajaksi, jonka työntekijät toimisivat etäpisteissään. Tällaista kehitystä ei meneillään olevassa seurakuntarakenteiden kehittämisprosessissa haluta tukea tai edistää Toiminnalliset perustelut Seurakunnan luonne hengellisenä yhteisönä voi toteutua parhaiten suhteellisen pienessä alueellisessa yksikössä. Ilman yhteisöllisyyttä seurakunnat etääntyvät perustehtävästään ja seurakuntalaisista. Sen sijaan talous- ja henkilöstöhallinto, hautausmaa- ja kiinteistötoimi sekä viestinnän tukitoimet ja tietohallinto voidaan toteuttaa suuressa yksikössä tehokkaasti, ammattitaitoisesti ja taloudellisesti. Vahvana toiminnallisena perusteluna rakenneuudistukselle nostetaan esiin toiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen. Tiukkenevien taloudellisten resurssien aikana pyrkimyksenä ei saa olla vain nykyisten toimintojen hallittu alasajo, vaan ennen kaikkea uusien ihmisten tavoittaminen monipuolisen ja ihmisille merkityksellisen seurakuntaelämän kautta. Toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta. Rakenneuudistuksen tulee tukea pyrkimystä työntekijäkeskeisyydestä maallikkokeskeisyyteen, tämäkin toteutuu luontevammin pienemmissä toiminnallisissa yhteisöissä. Samaan aikaan ha- [4]

277 lutaan korostaa työntekijöiden ammattitaidon merkitystä. Työvoiman sijoittumista uuteen rakenteeseen voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä tutut työntekijät luovat turvallisuutta ja jatkuvuutta, toisaalta henkilöstön vapaampi liikkuminen mahdollistaa henkilöstöresurssien joustavamman käytön ja helpottaa työn alueellista suunnittelua ja sijaisuuksien hoitamista. Valittavan mallin tulee antaa mahdollisuus näiden molempien näkökulmien huomioimiselle. Viime aikoina on keskusteltu runsaasti kirkon jäsenyydestä ja jäsenyyden vahvistamisesta. Rakenneratkaisuja pohdittaessa onkin kysyttävä, mikä rakenne edistää tätä parhaiten? Tulevaisuudessa kirkon jäsenten keskuudessa todennäköisesti tapahtuu runsaasti aaltoliikettä: sekä kirkkoon liittyvien että siitä eroavien määrät kasvavat. Myös kirkon jäsenistön segmentoituminen asettaa erityisen haasteen. Yhä enemmän on niitä, joille kirkko on tarpeen lähinnä kirkollisten toimituksien ja kriisien yhteydessä sekä juhla-aikoina. Monille merkittävää on se, että kirkko auttaa vähempiosaisia ja vaalii kristillistä perinnettä. Niin sanotut hengelliset syyt kuulua kirkkoon eivät ole yhtä vahvoja kuin ennen. Yhä useammat eivät enää miellä jäsenyyttään paikallisseurakunnan jäsenyydeksi vaan pikemmin kirkon jäsenyydeksi. Suurin ero on niin sanotuissa kiinnittymispinnoissa. Seurakunnan jäsenyydessä keskeistä on paikallisidentiteetti ja siihen kytkeytyvät symbolit (esimerkiksi kirkko ja hautausmaa), elämänkaaritapahtumat (esimerkiksi kaste, koulunsa aloittavien siunaaminen, rippikoulu ja häät) sekä toimintaan osallistuminen. Kirkon jäsenyydessä puolestaan painottuvat elämänkaaritapahtumien lisäksi muun muassa median kautta tapahtuvat kohtaamiset. Toisaalta on muistettava, että Suomessa on edelleen alueita, joissa jäsen kiinnittyy nimenomaan paikallisseurakuntaan. Seurakuntalainen on aina myös kuntalainen. Seurakuntarakenteiden kehittämistyössä halutaan ylläpitää kuntien ja seurakuntien välistä avointa ja käytännönläheistä yhteistyötä, aitoa verkostoitumista ja yhdessä tekemistä. Kuntien ja seurakuntien rakenteilla, hallinnolla ja yhteistyöllä on vuosisatojen mittaiset perinteet. Eri aikoina yhteistyö on toteutunut eri muodoissa. Tällä hetkellä yli puolet seurakunnista ilmoittaa tekevänsä kunnan kanssa yhteistyötä kouluissa, vanhustenhuollossa, päivähoidossa, nuorisotoimessa ja vammaistyössä. Kolmannes mainitsee yhteistyöalueeksi päihdehuollon, kotisairaanhoidon ja toimitilojen yhteiskäytön. Lähes puolet kuntajohtajista arvioi seurakuntien merkityksen yhteistyötahona suureksi. Jatkossakin sekä kunnan että seurakunnan tehtävään liittyvät kansalaisten palveleminen, hyvinvoinnin edistäminen ja kestävän kehityksen näkökulma Taloudelliset perustelut Seurakuntatalouksista noin neljänneksellä eli 74:lla oli negatiivinen vuosikate vuonna Näissä seurakuntatalouksissa menot olivat tuloja suuremmat. Tilikauden tulos oli negatiivinen 150 seurakunnassa. Seurakuntatalouksia oli viime vuonna yhteensä 311. Taulukossa 1 on nähtävissä pidemmän aikavälin tarkastelu negatiivisten vuosikatteiden ja tuloksien osalta. Erityisesti on kiinnitettävä huomio siihen, että taloudellinen polarisaatio on jatkunut jo vuosia voimakkaana. Heikot seurakuntataloudet heikkenevät edelleen, jopa voimakkaammin kuin aikaisemmin. Tätä voidaan pitää varsin huolestuttavana kehityksenä. [5]

278 Taulukko 1: Negatiivisen vuosikatteen tai tuloksen tehneet seurakunnat Negat.vuosikate Negat.tulos 197 Lukumäärä Vuonna 2011 seurakunnille tilitettiin kirkollisverotuloja yhteensä 857 miljoonaa euroa. Lähes neljäsosassa seurakuntia kirkollisverotulo aleni. Seurakuntien tuloista verotulojen osuus on noin 80 prosenttia. Seurakunnille tilitettiin kirkollisveroa keskimäärin 205 euroa jäsentä kohti. Alin kirkollisveroprosentti oli 1,0 ja korkein 2,0 prosenttia. Verotuloilla painotettu tuloveroprosentti oli koko kirkossa 1,33 prosenttia. Viime vuonna seurakuntien osuus yhteisöverotuotosta oli 133 miljoonaa euroa. Seurakunnat saavat osuuden yhteisöveron tuotosta, koska niillä on lakisääteinen velvollisuus hoitaa hautaustoimen tehtäviä ja järjestää hautapaikka kaikille kansalaisille, hoitaa väestökirjanpitoon liittyviä tehtäviä sekä kansallista kulttuuriperintöä. Vuonna 2011 näiden tehtävien hoidon kustannukset olivat 137 miljoonaa euroa. Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon yhteinen osuus yhteisöveron tuotosta oli korotettuna viime vuodelle 2,55 prosenttiin. Jakoosuudesta päättää valtio. Vaikka seurakuntien talouden tila vahvistui hieman vuonna 2011 edellisvuodesta, tilanne on monien seurakuntien osalta huolestuttava. Talouskasvua rajoittavista tekijöistä huomattavimmat ovat jäsenkehitys ja väestön nopea ikääntyminen. Veropohja kapenee ja eläkekustannukset nousevat. Maantieteellisesti talouden paineet kohdistuvat kaikkiin seurakuntiin, sillä eläköityminen kohdistuu erityisesti maaseutuun, jäsenkato puolestaan kaupunkeihin. Kirkosta eroamisen aallot näkyvät seurakuntien tulokehityksessä viiveellä, koska suuri osa kirkosta eronneista on työelämän kynnyksellä olevia nuoria aikuisia. Taulukko 2: Yhteenlasketut vuosikatteet ja tilikausien tulokset (milj. euroa) Vuosikate Tilikauden tulos [6]

279 2.4. Ihmisten arvomaailman ja uskonnollisuuden muutoksesta nousevat perustelut Ihmisten asennemaailma ja arvopohja muuttuvat hitaasti. Havaittavissa on kuitenkin selvä trendi, joka korostaa ihmisen yksilöllisyyttä ja vapaata harkintaa. Asemaan perustuvat auktoriteetit kyseenalaistetaan. Moraalikäsitykset muuttuvat entistä sallivammaksi. Ihmisten uskonnolliset tarpeet, hengellisyys tai henkiset pyrkimykset kuitenkin säilyvät. Uskonto on edelleen ihmisille subjektiivisesti merkittävä ja Jumalalla on sijansa, mutta elämän tarkoituksen etsintä saa erilaisia muotoja. Tulevaisuudessa tullee edelleen vahvistumaan trendi, jossa oman uskonnon kokonaisuus halutaan muodostaa itse, subjektiivisena valintojen tuloksena, tuunattuna hengellisyytenä. Nykypäivän ohentunut kuulumisidentiteetti vaatii jatkuvaa vaalimista. Tämä asettaa kirkon tilanteeseen, jossa on löydettävä rakenteita, jotka vahvistavat kuulumisidentiteettiä ei vain sen perinteisessä paikallisyhteisömerkityksessä vaan myös niveltyen uudenlaisiin yhteisöllisyyden muotoihin. Kun perinteiseen uskonnolliseen toimintaan osallistuvien määrä vähenee, on etsittävä uusia kanavia ihmisten kohtaamiseen erilaisten verkostojen kautta. Globaalit kommunikaatio- ja verkottumiskanavat muuttavat paikallisyhteisöjen merkitystä. Tilalle syntyy samanhenkisten ihmisten pienryhmiä, verkko- ja virtuaaliyhteisöjä, jotka eivät ole fyysisiin rajoihin sidottuja. Varsinkaan nuorille asuinpaikkaan tai sukulaissuhteisiin sidotut lähiyhteisöt eivät ole samalla tapaa merkityksellisiä kuin ennen. Tulevaisuudessa myös tiedon saaminen eri uskonnoista tulee entistä helpommaksi ja uskontoa voidaan harjoittaa maailmanlaajoissa virtuaaliverkostoissa omalla kotisohvalla. Yhteisöllisten seurakunnallisten palvelujen yhä laajempi luominen verkkoon tullee olemaan välttämätöntä. Laajan kuvan suomalaisten uskonnollisuudesta ja kirkon toiminnasta antaa julkaistu kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko Perustelut liittyen suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin Seuraavan vuosikymmenen aikana näköpiirissä olevat yhteiskunnalliset muutokset tulevat olemaan nopeita ja suuria. Kehitys on osin ennakoimatonta ja yllätyksellistä. Joitakin suuntaviivoja pystytään kuitenkin hahmottamaan. Vuosi 2042 merkitsee ennakointilaskelmien mukaan maallemme taitekohtaa: silloin Suomen väkiluku ylittää kuuden miljoonan rajan. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen väestö ikääntyy tulevina vuosina erityisen nopeasti. Vuonna 2010 eläkeläisten määrä ylitti alle 15- vuotiaiden määrän. Lähes joka toisessa (nykyisessä) kunnassa yli puolet asukkaista on eläkeläisiä vuonna Väestöllinen huoltosuhde kehittyy huolestuttavaan suuntaan. Työikäisten elämää värittää kiireisyys. Työn vaatimustaso kasvaa ja työsidonnaisuus vahvistuu. Samaan aikaan kilpailu työssä ja työpaikoista kiristyy. Työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, työ ei ole sidottu samalla tapaa aikaan ja paikkaan kuin ennen. Tulevaisuuden ihmiselle aika on niukkuusresurssi. Tämä johtuu ennen kaikkea ajan vaihtoehtoisen käytön mahdollisuuksien kasvusta. Vapaa-ajanharrastukset monipuolistuvat ja niiden rooli ihmisten arjessa on suuri. Yksilölliset harrastukset korvaavat yhteisöllisiä harrastuksia. Maamme sisällä väestö keskittyy tulevina vuosina keskuskaupunkeihin. Ihmiset muuttavat usein palveluiden perässä, maakuntien sisällä väestö keskittyy houkutteleviin paikkoihin. Tämä merkitsee etäisen maaseudun tyhjenemistä ja palveluiden saatavuuden heikkenemistä [7]

280 siellä. Henkisesti muutto merkitsee usein ihmiselle juurettomuuden ja irrallisuuden tuntoa, vaikka muutto olisi tapahtunut vapaaehtoisestikin. Toisaalta monien sosiaalisten ongelmien hoito jää keskuskaupunkien harteille. Eniten maassamuutosta hyötyvät keskuskaupunkien ympäryskunnat, jotka ovatkin usein varsin vauraita. Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa vuoden 2011 lopussa henkilöä eli 3,4 prosenttia väestöstä. Alueelliset erot ulkomaalaisten sijoittumisessa ovat huomattavat. Pääkaupunkiseudulla heistä asuu noin 45 prosenttia. Kaikista Suomen kunnista löytyy kuitenkin ainakin yksi ulkomaan kansalainen. Monikulttuurisia perheitä Suomessa on noin Vaikka maahanmuuttajista noin kolme neljäsosaa on kristittyjä, Suomessa asuvista vieraskielisistä ainoastaan 7,2 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Valtaosa maahanmuuttajista jättäytyy kokonaan rekisteröityneiden uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle. Maahanmuuttajien määrä tullee jatkossa kasvamaan huomattavasti. Arvioiden mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla joka neljäs asukas on vuonna 2025 maahanmuuttajataustainen. Kokonaisuutena Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan samana tarkastelujaksona Kuntauudistus haastaa seurakuntarakenteet Aikataulullisesti seurakuntarakenteiden kehittämiseen vaikuttaa eniten käynnissä oleva kuntauudistus. Hallinnon- ja aluekehityksen ministeriryhmä hyväksyi kesäkuussa 2012 kuntarakenteen kuntauudistusta ohjaavat kriteerit. Kriteerien pohjalta kunnat käynnistävät tarvittavat selvitykset sekä muodostavat uudet kunnat. Vahvistettujen kriteerien pohjalta kirjoitetaan hallituksen esitys rakennelaiksi, joka lähetetään syksyllä 2012 lausuntokierrokselle kuntiin. Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään Kuntaliitosselvitystarvetta ohjaavat kriteerit koskevat väestöpohjaa, työpaikkaomavaraisuutta, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennetta sekä kuntataloutta. Jo yksikin kuntaliitostarvetta osoittavan kriteerin täyttyminen riittää ilmaisemaan kunnan liitostarpeen. Kunta ei kuitenkaan voi jättäytyä selvityksen ulkopuolelle, vaikkei yksikään pääkriteeri osoita selvitystarvetta, mikäli alueella ei muutoin ole saavutettavissa toiminnallista kuntakokonaisuutta. Uudistuksen yleisenä edellytyksenä on, että selvitysalueiden tulee muodostaa alueellisesti eheä kokonaisuus tai muu toiminnallinen kokonaisuus. Palveluiden väestöpohjaksi edellytetään vähintään noin asukasta. Lisäksi todetaan, että perusopetuksen laadukas ja yhdenvertainen järjestäminen edellyttää vähintään noin 50 lapsen ikäluokkaa. Työpaikkaomavaraisuusasteen tulee kunnassa olla vähintään 80 prosenttia. Työssäkäyntikriteerin tarkoituksena on koota yhteen sellaiset alueet, joiden kehittäminen on elinkeinorakenteen näkökulmasta voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Yhdyskuntarakennekriteeri kokoaisi yhteen alueen, jolla yhteisen maankäytön, asumisen ja liikenteen päätöksenteon tarve on suurin. Talouskriteerin tarkoituksena on varmistaa kunnan taloudellinen kantokyky vastata peruspalveluiden järjestämisestä, rahoituksesta ja tuottamisesta. Kriteereistä poikkeamisen tulisi olla mahdollista muun muassa erityisen harvan asutuksen, kielellisten oikeuksien turvaamisen sekä toiminnallisen kokonaisuuden muodostumisen perusteella. Hallitus tulee kannustamaan kuntia tekemään tarvittavat muutokset suuntaamalla kunnille yhdistymisavustuksia. Avun saamisen perusteena on yhdistymispäätöksen tekeminen mennessä. Yhdistymisten tulee tapahtua vuosina , kuitenkin kaikissa tapauksissa viimeistään vuoden 2017 alusta. Valtio varautuu avustamaan myös kuntajakoselvityksiä. Kunnille, jotka eivät täytä rakennelain kriteereitä tai eivät ole tehneet tarvittavia [8]

281 päätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. Hallitus arvioi kuntauudistuksen etenemistä vuoden 2013 lopussa. III SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITYS 2000-LUVULLA JA NYKYTILAN KUVAUS Vuonna 2000 seurakuntien määrä oli 587. Vuoden 2003 jälkeen seurakuntien lukumäärä on tasaisesti laskenut. Vuosina seurakuntien lukumäärä pieneni 66 seurakunnalla. Useimpiin rakennemuutoksiin on liittynyt samanaikainen kuntarakenteen muutos. Seurakuntalähtöisten liitosten alkusyynä on useimmiten ollut yhden tai useamman seurakunnan heikko taloudellinen tila. Näin liitoksilla on pyritty turvaamaan heikossa asemassa olevien seurakuntien toiminta. Vuoden 2012 alussa seurakuntia oli 449 ja seurakuntatalouksia 311 kappaletta. Ensimmäisen seurakuntien yhdistymisaallon alkusysäyksenä voidaan pitää Kirkkohallituksen myöntämää taloudellista tukea. Vuodesta 2002 alkaen yhdistymisavustusta on myönnetty yhdistyvien seurakuntien jäsenmäärän mukaan. Periaate oli, että mitä pienempi seurakunta, sitä suurempi oli avustusmäärä jäsentä kohti. Esimerkiksi, jos jäsenmäärä oli jäsentä, avustusta maksettiin 45 euroa/jäsen, jos taas jäseniä oli yli 7 000, avustus oli kolme euroa/jäsen. Tämän lisäksi yhdistyneille seurakunnille maksettiin ylimääräistä toimintaavustusta. Jos seurakunta oli saanut joko verotulojen täydennystä tai harkinnanvaraista toiminta-avustusta yhdistämistä edeltävänä vuonna, uudelle seurakunnalle maksettiin seurakunnan taloustilanteesta riippumatta viitenä (v alkaen kolmena) vuonna avustusta saman verran kuin yhdistymistä edeltäneenä vuonna. Mallin tarkoituksena oli tukea pienten ja vähävaraisten seurakuntien yhdistymistä. Varsinaisen yhdistymisavustuksen periaate oli samanlainen kuin kuntajakolaissa, sen sijaan ylimääräinen toiminta-avustus oli kirkon itse kehittämä tukimuoto. Vuodesta 2008 alkaen kuntajakolain periaatteet muuttuivat, joten kirkonkin avustusmalli muuttui. Tällä hetkellä avustusta maksetaan sitä enemmän mitä useampi seurakunta muodostaa yhden uuden seurakunnan ja mitä suurempi (jäsenmäärältään) uudesta seurakunnasta tulee. Tämä malli kannustaa niin sanottujen jättiseurakuntien muodostamiseen. Mallin mukaiset viimeiset avustukset maksetaan tammikuussa Toinen yhdistymisaalto liittyi kuntapuolen PARAS-hankeeseen. Uudistuksen tavoitteena oli ennen kaikkea varmistaa laadukkaiden palveluiden saatavuus koko maassa sekä saavuttaa elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Uudistusta toteutettiin kuntalaislähtöisesti kuntarakennetta, palveluiden rakenteita, tuotantotapoja ja organisointia kehittämällä. Päättymässä olevan Paras-hankkeen aikana kuntien yhdistymisten suuri rypäs oli vuonna 2009, jolloin tuli voimaan 32 kuntaliitosta. Tämän jälkeen Paras-hankkeen kuntaliitoksiin liittyvä muutosdynamiikka heikentyi, eikä aiemmin ennakoitua kuntaliitosten toista suurta aaltoa tullut vuodelle 2013, jolloin toteutuu 10 kuntaliitosta. Kaiken kaikkiaan Parashankkeen aikana (käytännössä vuosivälillä ) tuli voimaan 68 kuntaliitosta, joiden seurauksena kuntien lukumäärä laski 431:sta 320:een. Vuonna 2013 tapahtuvat kuntien yhdistymiset ovat viimeisiä, joihin kunnat saavat Paras-hankkeen mukaista yhdistymisavustusta. Jatkossa kuvataan seurakuntarakenteiden nykyiset toteuttamismallit. [9]

282 3.1. Seurakunta Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kielellisellä perusteella samalla alueella voi olla useampi seurakunta. Alueellisen seurakuntajaon tulee puolestaan noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella. Seurakunnan alueen muuttamisesta, seurakunnan jakamisesta alueellisesti tai kielellisellä perusteella, seurakunnan lakkauttamisesta sekä uuden seurakunnan perustamisesta päättää kirkkohallitus. Seurakunnan hallintoa hoitavat kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakunnan viranhaltijat. Seurakunnan päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Kirkkovaltuuston toimikausi on neljä vuotta. Kirkkovaltuusto koostuu seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä ja sen koko määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan siten, että kirkkovaltuustossa on vähintään 11 jäsentä ja enintään 39 jäsentä. Kirkkovaltuustolle kuuluvaa päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää kirkkoneuvostolle, sen jaostolle tai johtokunnille. Kirkkoneuvoston tehtäviin kuuluu yleisesti johtaa seurakunnan toimintaa, edistää sen hengellistä elämää ja muutoinkin toimia seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi. Kirkkoneuvosto päättää kirkolliskokouksen määräämissä rajoissa kirkollisten kirjojen käyttöön ottamisesta ja johtaa seurakunnan hallintoa sekä seurakunnan talouden ja omaisuuden hoitoa. Kirkkoneuvosto valmistelee kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtii kirkkovaltuuston päätösten täytäntöönpanosta. Kirkkoneuvosto myös valvoo kirkkovaltuuston päätösten lainmukaisuutta. Lisäksi kirkkoneuvoston tehtävänä on valvoa seurakunnan etua, edustaa seurakuntaa sekä tehdä sen puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Kirkkoneuvoston puheenjohtajan toimii seurakunnan kirkkoherra ja muina jäseninä varapuheenjohtaja sekä 5 11 muuta jäsentä. Kirkkovaltuusto valitsee kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan ja muut jäsenet toimikautensa ensimmäisen ja kolmannen kauden tammikuussa. Kirkkoneuvoston toimikausi on siten kaksi vuotta. Kirkkoneuvoston päätösvaltaa voidaan siirtää sen jaostolle, kirkkovaltuuston kirkkoneuvoston avuksi asettamille johtokunnille, kirkkoneuvoston puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle sekä kirkkoneuvoston alaiselle viranhaltijalle. Pääsääntöisesti päätösvaltaa on siirretty kirkkoneuvoston ohjesäännöllä sekä seurakunnan kirkkoherralle että seurakunnan talousasioita hoitavalle talouspäällikölle tai talousjohtajalle. Seurakunnan kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Hän on vastuussa jumalanpalveluksen, sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti. Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana hän valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. Kirkkoherra myös johtaa ja valvoo kirkkoherranvirastoa ja kirkon arkistoa, jollei kirkkoherranvirastoon kuuluvia tehtäviä hoideta seurakuntien muodostamassa keskusrekisterissä. Seurakunnan taloushallinnon ja kiinteistötoimen henkilöstön esimiehenä toimii puolestaan pääsääntöisesti seurakunnan talouspäällikkö tai talousjohtaja. Asiasta ei kuitenkaan ole säännöksiä kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä. Vastaavasti seurakunnassa mahdollisesti toimivista niin sanotuista väliportaan esimiehistä ei ole säädetty vaan esimiehisyyden jakamisesta alemmille tasoille päätetään paikallisesti. Käytännössä useimmissa seurakunnissa työalojen työnjohdollinen vastuu on kunkin työalan [10]

283 esimiehellä. Useissa seurakunnissa hengellisen työn työalojen työnjohdosta vastaavat papit, jotka toimivat työalan muiden työntekijöiden esimiehinä. Joissakin seurakunnissa hengellisen työn työalojen esimiehinä eivät ole seurakuntapapit vaan työalan vastaavat työntekijät, esimerkiksi johtava diakonian viranhaltija diakonian työalan esimiehenä. Hengellisen työn työalavastaavien esimies on kirkkoherra. Tapauksissa, joissa seurakuntapapeilla ei ole työalavastuuta, he voivat olla joko suoraan kirkkoherran alaisuudessa tai heidän lähiesimiehenään voi toimia kirkkoherran alaisuudessa oleva pappi. Tällaisella järjestelyllä on haluttu taata, että alaisten määrä yhdelle esimiehelle tule liikaa alaisia. Henkilöstömäärältään suuremmissa seurakunnissa työnjohdollista vastuuta on voitu jakaa myös niin, että tehtäväala on jaettu kahden tai useamman esimiehen vastuulle tai siten, että tehtäväalan sisällä on useampia esimiesportaita. Työnjohdon ja esimiesvastuiden järjestämisessä on seurakuntien välillä suuria eroja Seurakuntayhtymä Mikäli saman kunnan alueella on useampi seurakunta, on niiden muodostettava seurakuntayhtymä. Seurakuntayhtymän voivat muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevat seurakunnat. Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakuntien kirkkovaltuustot päättävät seurakuntayhtymän muodostamisesta hyväksymällä perussäännön ja seurakuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta tehdyn luettelon. Päätökset on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi. Seurakuntayhtymän hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakuntayhtymän viranhaltijat. Seurakuntayhtymän on hoidettava asiat, jotka koskevat seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkollisverotusta, kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakoa seurakuntien kesken sekä kirkon keskusrahastoon suoritettavia maksuja ja talousarviota, rahatointa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta. Seurakuntayhtymä päättää pääsääntöisesti seurakuntien virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta ja sen kuuluu hoitaa seurakuntien henkilöstöasiat, jotka koskevat palkan ja työnantajasuoritusten maksamista, työnantajailmoitusten tekemistä ja palkkakirjanpitoa; nimikirjanpitoa; virka- ja työehtosopimusten tekemistä ja tulkintaa sekä paikallisesti toteutettavien palkantarkistusten tekemistä tai palkantarkistuksia koskevien esitysten tekemistä kirkon työmarkkinalaitokselle; sekä luottamusmiestoimintaa, työsuojelua, työterveyshuoltoa sekä työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Seurakuntayhtymä käyttää päätösvaltaa myös yksittäistä seurakuntaa koskevissa kirkkovaltuustolle kuuluvissa asioissa, jollei päätösvaltaa ole annettu yhteisen kirkkoneuvoton päätöksellä tai seurakuntayhtymän perussäännöllä seurakunnille. Seurakuntayhtymä päättää seurakuntien kiinteästä omaisuudesta ja sen luovuttamisesta, jollei näitä asioita ole perussäännössä annettu seurakuntien hoidettavaksi. Lisäksi perussäännössä voidaan seurakuntayhtymän päätettäväksi antaa muita hallintoon ja talouteen liittyviä asioita sekä siinä mainittuja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Käytännössä seurakuntayhtymissä on päädytty hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Osa seurakuntayhtymistä on halunnut pitää yhtymätason mahdollisimman kevyenä, toisaalla taas yhtymät hoitavat seurakuntien puolesta tai yhdessä niiden kanssa suuren määrän niin talouteen, hallintoon kuin toimintaan liittyviä tehtäviä. Seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien jäsenmäärästä riippuen vähintään 21 ja enintään 91 jäsentä. Poikkeuksellisesti jäsenten määrä voi olla säädettyä pienempi kuitenkin vähintään 11. [11]

284 Jäsenet valitaan seurakuntavaalilla ja jäsenten paikoista annetaan kullekin seurakunnalle ensin kaksi paikkaa ja, tai jos seurakuntia on enemmän kuin 20, yksi paikka. Loput jäsenpaikat jaetaan seurakuntien jäsenmäärien suhteessa. Yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää yhteiselle kirkkoneuvostolle, sen jaostolle tai yhtymän johtokunnalle. Seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä on yhteinen kirkkoneuvosto, joka johtaa myös seurakuntayhtymän perussäännöllä seurakuntayhtymälle luovutettavia seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Yhteisen kirkkoneuvoston jäseninä ovat tuomiokapitulin seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista määräämä puheenjohtaja ja yhteisen kirkkovaltuuston valitsema varapuheenjohtaja ja vähintään 5 ja enintään 15 muuta jäsentä. Yhteisen kirkkoneuvoston päätöksen noudattamista ja laillisuutta valvoo sen puheenjohtaja, jollei ohje- tai johtosäännöllä ole toisin määrätty. Yhteisen kirkkoneuvoston päätösvallan siirtämisestä on vastaavasti voimassa, mitä kirkkoneuvoston päätösvallan siirtämisestä säädetään. Seurakuntayhtymään kuuluvilla seurakunnilla on kullakin seurakuntaneuvosto, joka hoitaa kirkkolaissa säädetyt kirkkoneuvoston tehtävät ja muut seurakuntaneuvostolle kirkkolaissa säädetyt tai erikseen määrätyt tehtävät. Seurakuntaneuvosto hyväksyy itselleen ohjesäännön, joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Muutoin seurakuntaneuvostoon sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä kuin kirkkoneuvostoon. Seurakuntaneuvosto päättää niiden varojen käytöstä, jotka osoitetaan seurakunnalle seurakuntayhtymän talousarviossa seurakunnallista toimintaa varten. Se myös käyttää päätösvaltaa perussäännössä seurakunnalle jätetyn omaisuuden omistamisen, hallinnan ja tuoton osalta. Seurakuntaneuvostossa on puheenjohtajana kirkkoherra ja vähintään 8 ja enintään 16 muuta jäsentä. Jäsenten luku määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan, ja jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla neljän vuoden toimikaudeksi. Mikäli kielellisellä perusteella saman kunnan alueella on kaksi tai useampi seurakunta, on näiden perustettava seurakuntayhtymä. Tällöin seurakuntayhtymän kuuluminen hiippakuntaan määräytyy seurakuntien yhteenlasketun jäsenistön enemmistön kielen mukaan. Mikäli seurakuntien läsnä olevien jäsenten kielellisessä asemassa tapahtuu vuoden vaihteessa tapahtuva laskennan mukaan sellainen muutos, että enemmistön kieli on vaihtunut ja tämä muutos on kestänyt viisi vuotta, on yhteisen kirkkovaltuuston todettava tämä, jolloin seurakuntayhtymän siirtyminen toisen hiippakunnan ja sen tuomiokapitulin alaisuuteen tapahtuu seuraavan vuoden kalenterivuoden alusta lukien. Seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan hiippakunta määräytyy puolestaan seurakunnan läsnä olevien jäsenten kielellisen enemmistön perusteella Kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit Seurakunnan koosta riippuen voidaan sen jokin alue muodostaa kappeliseurakunnaksi tai seurakuntapiiriksi. Kappeliseurakunnan perustamisesta päättää seurakunnan kirkkovaltuusto tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa sen seurakuntaneuvosto hyväksymällä kappeliseurakunnan ohjesäännön. Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto päättää myös kappeliseurakunnan lakkauttamisesta. Päätös kappeliseurakunnan perustamisesta tai lakkauttamisesta on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Kappeliseurakunnassa on kappelineuvosto, jonka jäsenet kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee toimikaudekseen kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Kappeliseurakunnan kappalainen tai kappeliseurakuntaan nimetty pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa [12]

285 puolesta. Kappeliseurakunnan ohjesääntöön on otettava määräykset kappeliseurakunnan nimestä, rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän talousarviossa on myönnettävä kappelineuvoston käytettäväksi varoja kappeliseurakunnan toimintaa varten. Vastaavasti kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi muodostaa seurakunnan osasta seurakuntapiirin, valita sen toimintaa johtamaan piirineuvoston ja hyväksyä sille johtosäännön. Piirineuvostoon sovelletaan johtokuntaa koskevia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen normeja. Piirineuvoston johtosäännössä määrätään sen kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta sekä asioiden käsittelystä ja muista seurakuntapiirin toimintaan liittyvistä asioista. Piirineuvostolle voidaan myöntää varoja käytettäväksi seurakuntapiirin alueella tehtävässä työssä Aluetyön erilaiset muodot Aluetyötä toteutetaan seurakunnissa hyvin erilaisin rakentein. Kirkolliskokous antoi marraskuussa 2010 kirkkohallituksen tehtäväksi tehdä selvityksen seurakunnissa toteutettavan aluetyön nykyisten rakenteiden ja aluetyössä käytettävien nimien toimivuudesta ja mahdollisista uudistamistarpeista. Selvitys on julkaistu Kirkkohallituksen julkaisusarjassa C (2012:4). Toimintamallina aluetyö on ollut lähinnä 1990-luvun ilmiö. Nykyisin aluetyötä toteuttaa noin 12 prosentissa seurakunnista ja näistä noin kolmannes suunnittelee lopettavansa aluetyömallin käytön lähivuosina. Syinä aluetyön merkittävyyden vähenemiseen on: 1) työntekijät, jotka näkivät aluetyön merkittävyyden, ovat väistyneet pois seurakunnan viroista ja uudet sukupolvet eivät jaa enää samaa visiota seurakunnan työstä kuin väistyvät sukupolvet. 2) ihmisten liikkuvuus on kasvanut, eikä alueellinen sitoutuminen ei ole enää yhtä merkittävässä roolissa kuin ennen. 3) seurakuntien taloudelliset realiteetit eivät mahdollista ohjaamaan alueille tarvittavia resursseja, varsinkin kun lähes kaikissa aluetyötä toteuttavissa seurakunnissa on alueellinen ja työmuotopohjainen toimintamalli päällekkäin. Nykyinen kirkkolaki ja kirkkojärjestys tarjoavat melko vapaat mahdollisuudet toteuttaa seurakuntien toimintaa aluetyörakenteella. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että seurakunnissa on myös osattu käyttää näitä mahdollisuuksia hyvin. Ongelmaksi muodostuvat lähinnä ne tilanteen, joissa samankaltaisista organisaatioista käytetään erilaisia nimityksiä ja tilanteet, joissa seurakuntalaisten osallisuus ei toteudu uusissa rakenteissa. Näistä näkökulmista käsin tulisi selvityksen mukaan pohtia sitä, tarvitaanko tilanteessa kirkkolain ja kirkkojärjestykseen muutoksia. Näiden muutosten välttämätön seuraus on se, että paikallinen itsemääräämisoikeus ja harkintavalta kapenevat, kun harkintavaltaa rajoittavat nykyistä kattavammat kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säädökset. Toisaalta hyvänä puolena voi nähdä sen, että seurakunnat saavat toiminnan organisointiin hieman nykyistä selkeämmän taustatuen. Lisäksi aluetyönyksiköstä ja viranhaltijoista käytettävien nimitysten ja nimien suhteen selvisi, että ne ovat sekä kyselyjen että haastatteluiden perusteella toimivat. Siten selvityksen perusteella voi todeta, että selvitykseen osallistuvat seurakunnat kaipaavat lähinnä tukea mahdollisissa rakennemuutoksissa, ei niinkään kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutosta. Rakennemalli ei siten näytä olevan kovin oleellinen seikka, kun arvioidaan seurakuntien kokemuksia aluetyön toimivuudesta. Seurakunnan rakenteisiin liittyvä ja näin myös kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen liittyvä ongelma nähtiin lähinnä esimiehisyyden kohdalla. Säännösten tulisi mahdollistaa seurakunnan työn johtamisen delegoiminen. Aluetyön yksiköiden- ja viranhaltijoiden nimitysten suhteen seurakunnat olivat myös tyytyväisiä nykyisiin käytäntöihin. [13]

286 3.5. Nykytilan ongelmat Luvussa kaksi esitetyt kirkon sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön muutokset aiheuttavat ongelmia, joita nykyisillä rakenteilla ei pystytä tyydyttävästi ratkaisemaan. Tässä alaluvussa on kuvattu lyhyesti ne ongelmat, joiden arvioidaan vaativan pikaista ratkaisua. 1) Nykytilan suurin ongelma liittyy kirkon olemuksesta nousevan seurakunnan yhteisöllisyyden toteutumiseen. Kuntien suurenemisen myötä seurakuntien koko on kasvanut ja kasvaa monin paikoin niin suureksi, että yhteisöllisyys ei voi luontevasti toteutua. Seurakuntakoon kasvu vaikuttaa väistämättä myös seurakunnan eri osien toimintakulttuureihin ja yhteisöidentiteetteihin sekä sitä kautta kirkon jäsenten identiteettiin seurakuntalaisina. Nykyrakenne ei tue riittävästi ihmisten sitoutumista seurakunnan jäsenyyteen. 2) Väestön ikääntymisen ja kasvukeskuksiin keskittymisen sekä kirkon jäsenmäärän laskemisen johdosta monien seurakuntien taloudellinen tilanne muuttuu entistä hankalammaksi. Seurakuntien väliset taloudelliset erot kärjistyvät. Riittävän monipuolisen seurakuntatyön turvaaminen kaikkialla Suomessa vaatii rakenteellisia muutoksia. 3) Nykyinen malli ei riittävällä tavalla tunnista seurakuntien erilaisuutta. Vaarana on, että pienet seurakunnat jäävät isojen seurakuntien varjoon tai kaupunkikeskustojen reunaalueiksi. Esimerkiksi seurakuntayhtymien arvioidaan toimivan parhaiten siellä, missä yhtymän seurakunnat ovat samansuuruisia. Yhden seurakunnan malli kappeliseurakuntineen puolestaan toimii parhaiten siellä, missä kappeliseurakunnat ovat varsin pieniä. Jo nyt kirkossa on kuitenkin yli jäsenen kappeliseurakuntia. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi päätäntävallan delegoimisessa. 4) Kirkon hallinnon kokonaisuus näyttäytyy joustamattomana ja raskaana. Eri organisaatiotasoilla on päällekkäisiä tehtäviä. Yhteistyö eri yksiköiden välillä on osin riittämätöntä. Seurakuntien ja seurakuntayhtymien välinen työnjako on perussäännöstä huolimatta monin paikoin epäselvä. 5) Seurakuntavaalien osalta nykyistä seurakuntayhtyminen kahden vaalin järjestelmää pidetään ongelmallisena. Vaaleissa äänestysprosentit laskevat, sen sijaan äänten hylkäysprosentit ovat varsin korkeat. Viestinnälliset haasteet ovat suuret. Ongelmana on myös edustuksellisuuden toteutuminen ja oikeudenmukainen paikkajako eri toimielimissä. Pienten yksiköiden pelko ja kokemus on, että hallinnollinen osallisuus ei toteudu tasapuolisesti. 6) Kirkossa johtajasukupolvi vaihtuu parhaillaan nopeasti eläköitymisen seurauksena. Seurakuntakoon kasvaessa johtajuus on toisenlaista kuin keskisuurissa ja pienissä seurakunnissa. Kirkonalan työolobarometrin mukaan esimiestyöskentelyn parantaminen on yksi seurakuntatyöyhteisöjen tulevaisuuden suuria haasteita. Nykytilassa johtamisjärjestelmään liittyy epäselvyyksiä, erityisesti johtaminen seurakuntayhtymissä on koettu ongelmallisena. 7) Pienten seurakuntien henkilöstörakenne on hyvin haavoittuva. Osalla seurakunnista on taloudellisten resurssien niukkuuden vuoksi ongelmia palkata kirkkolain edellyttämät viranhaltijat. Myös nykyaikaisen henkilöstöhallinnon osaaminen ja henkilöstöhallintoon liittyvien velvoitteiden hoito on osin puutteellista. [14]

287 IV ESITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan. Vuosina oli käynnissä projekti, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi tiedoksi kokouksessaan (10 ). Loppuraportti asetti rakenteiden kehittämiselle kuusi tavoitetta: jäsenlähtöisyyden ja erilaisten jäsenidentiteettien mahdollistaminen, monipuolisen toiminnan turvaaminen, läheisyysperiaatteen ja yhteisöllisyyden edistäminen, seurakuntien talouden polarisaation vähentäminen ja taloudellisen vakauden lisääminen, työvoimaresurssien nykyistä joustavampi käyttö sekä johtamisen ja hallinnon yksinkertaistaminen. Seurakunnilta saadun palautteen perusteella rakenneuudistuksen tavoitteita voidaan pitää onnistuneina. Vastaajien tehtävänä oli valita heidän näkemyksensä mukaan kaksi tärkeintä kirkon paikallisrakenteen kehittämisessä huomioon otettavaa seikkaa. Vastaajista 86 prosenttia piti läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä erityisen tärkeänä. Toiseksi tärkeimmäksi asiaksi (47 prosenttia vastaajista) nousi taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja taloudellisen polarisaation vähentäminen. Vastaajista 27 prosenttia mainitsi toiminnan monipuolisuuden ja 18 prosenttia työvoiman joustavan käytön. Erilaisten jäsenidentiteettien tukeminen nousi kahden kärkeen 13 prosentilla vastaajista ja hallinnon joustavuus kuudella prosentilla Rakenteiden kehittämisen tavoitteet Koska loppuraportissa esitettyjä uudistuksen tavoitteita pidettiin tavoittelemisen arvoisina, niissä haluttiin pääsääntöisesti pitäytyä myös tämän esityksen tavoitteita määriteltäessä. Vaikka esityksen tavoitteet ovat sisällöllisesti samankaltaisia kuin ohjausryhmän ( ) loppuraportissa, ne on muotoiltu ja ryhmitelty jonkin verran loppuraportista poikkeavalla tavalla. 1) Läheisyys ja yhteisöllisyys Kirkon olemuksen ytimessä on sen jäsenten yhteys, yhteistyö, yhteisvastuu, vastavuoroinen jakaminen, kumppanuus ja solidaarisuus. Siksi seurakunnan tulee olla inhimillisen kokoinen yksikkö, johon seurakuntalaisen on helppo samaistua ja jossa voi tuntea osallisuutta. Kirkolle tunnusomaisia ovat alueelliset seurakunnat, jotka huolehtivat jumalanpalveluksista ja toimituksista sekä kantavat diakonista vastuuta alueensa ihmisistä. Tulevaisuutta pohdittaessa on huomattava, että yhteisöllisyyden muodot ovat 2000-luvulla muuttuneet voimakkaasti. Yhteisöllisyyttä toteutetaan parveilemalla ja kiinnittymällä vain hetkellisesti. Silti ihminen etsii elämänsä kokonaisuutta ja kokonaisvaltaista merkitystä, turvaverkkoja ja inhimillisten kohtaamisten syvyyttä. Juuri tähän kaipuuseen kirkolla on annettavaa ja seurakuntarakenteen tulisi tavoitetta tukea. 2) Tehokas ja vastuullinen taloudenhoito Tällä hetkellä seurakunnat elävät varsin erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Luonnollinen kehitys näyttäisi vievän suuntaan, jossa rikkaat seurakunnat selviytyvät, mutta köyhät seurakunnat köyhtyvät entisestään. Kirkon rakenneuudistuksen tavoitteena on eri alueiden entistä parempi taloudellinen tasa-arvoisuus ja perustoimintaedellytysten turvaaminen koko maassa. Jotta seurakunnat voisivat käytännössä kantaa vastuuta perustehtävän toteuttami- [15]

288 sesta, on luotava sellainen talousrakenne, joka varmistaa riittävät taloudelliset resurssit myös heikommassa taloudellisessa tilanteessa oleville seurakunnille. Ajattelutapa nousee kirkon perussanomasta. Esimerkiksi Paavali korosti hyvin vahvasti kristittyjen keskinäistä solidaarisuutta (2 Kor. 8:13 15, 2 Kor. 9:6). 3) Jäsenlähtöisyys ja monipuolinen toiminta Jäsenistön ja yhteiskunnan sosiokulttuurinen rakenne on nykyään monipuolisempi kuin muutama vuosikymmen sitten. Kirkon on tulevaisuudessa entistä enemmän kyettävä huomioimaan seurakuntien erilaisuus sekä ihmisten kirkkoon kohdistuvat monenlaiset tarpeet ja odotukset. Jäsenistön valinnan mahdollisuuksia toimintaan osallistumisessa on pyrittävä lisäämään. Nykypäivän kristillistä identiteettiä rakentavat kansankirkollisuuden ja herätysliikkeiden lisäksi erilaiset hengelliset liikkeet ja viiteryhmät. Tämä merkitsee seurakunnan elämässä rikkautta ja moninaisuutta, joka palvelee seurakunnan yhteistä hyvää. Seurakuntalaisille on annettava entistä enemmän tilaa lahjojensa käyttämiselle seurakuntaelämässä, heidän seurakunnallista tehtäväkenttäänsä on laajennettava. Toisaalta rakennekehityksessä tulisi huolehtia siitä, että aktiivinen toimintaan osallistuminen ei muodostu jäsenyyden arvon mittariksi. Rakenneratkaisulla on tuettava myös sitä, että laajan kirkon toimintaan harvakseltaan osallistuvan jäsenjoukon yhteys kirkkoon olisi mahdollisimman mutkaton. 4) Työvoimaresurssien joustava käyttö Jos henkilöstömenot pysyvät keskimäärin 70 prosentissa kirkollisverotuloista ja talous kehittyy oletetusti, arvioidaan henkilötyövuosien vähentyvän noin kymmenesosalla tämän vuosikymmenen kuluessa. Aiempaa pienempää henkilöstömäärää on voitava käyttää tarkoituksenmukaisesti. Rakenneuudistuksen yhteydessä tarkoituksenmukaisuus merkitsee erityistä asiantuntijuutta vaativien tehtävien keskittämistä yhteiseen käyttöön sekä työvoiman entistä joustavampaa liikutettavuutta talousyksikön sisällä. 5) Hallinnon tehokkuus ja hyvä johtaminen Rakenneuudistuksen keskipisteenä on paikallistasolla tapahtuvan seurakuntatyön eli kirkon perustehtävän edistäminen. Työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset yhdessä suunnittelevat alueelleen sopivaa seurakuntatoimintaa. Hallinnollisen jäykkyyden sijasta pyritään asioiden etenemisessä nopealiikkeisyyteen. Myös organisaatiorakenteen paikallistasolla ja aluetasolla tulisi olla mahdollisimman joustava. Tavoitteena on luoda puitelainsäädännöllä yksi yhteinen rakennemalli, joka kuitenkin olisi muunneltavissa paikallisten erityispiirteiden mukaan. Puitelainsäädäntö antaa paikallistason itsehallinnolle tilaa harkita paras mahdollinen organisaatiorakenne. Hyvä johtaminen on kaiken kehittämisen tärkeä edellytys. Johtamisvastuiden tulee olla selkeitä. Elämä tiukkenevien resurssien kirkossa edellyttää vastuunkatajilta valmiuksia vaativiin ja vastuullisiin päätöksiin. On kyettävä priorisoimaan, keskittymään ja karsimaan, mutta kuitenkin niin, että motivaatio ja innostus kirkon työhön säilyvät. [16]

289 4.2. Ohjausryhmän ( ) kolme linjausta Rakennemuutoksen ohjausryhmän ( ) loppuraportissa esitetään kolme rakennevaihtoehtoa: 1) Seurakuntarakenteissa seurataan edelleen nykyrakenteiden puitteissa kuntarakenteiden kehittymistä. 2) Kehitetään kirkon rakennetta uuden, niin sanotun rovastikunta-rakennemallin mukaisesti. 3) Kehitetään kirkon rakennetta uuden, niin sanotun hiippakunta-rakennemallin mukaisesti. Nykyrakenne on kuvattu edellä luvussa kolme. Rovastikuntamallin peruselementit voidaan kiteyttää seuraavasti: Rovastikunta olisi taloudellisesti itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeushenkilö. Alueen kiinteistöt, hautausmaat ja muu omaisuus kuuluisivat rovastikunnalle. Nykyiset yhtymät purettaisiin. Rovastikunnalla olisi yhteinen kirkollisveroprosentti ja rovastikuntavaltuusto jakaisi rahat seurakunnille. Henkilöstöä käytettäisiin rovastikunnan alueella tarkoituksenmukaisesti. Rovastikunta toimisi pääsääntöisesti työnantajatahona. Rovastikuntatasolla päätettäisiin, mikä henkilöstö olisi rovastikunnan yhteistä ja mikä sijoitetaan seurakuntiin. Lisäksi seurakunnissa voisi toimintamäärärahojen puitteissa olla omaa tilapäistä henkilöstöä. Uusien rovastikuntien koko ja lukumäärä suunniteltaisiin hiippakunnan alueiden tarpeista käsin. Rovastikunta voisi sisältää yhden tai useampia kuntia. Rovastikunnan johdossa olisi lääninrovasti (pappi). Henkilöstö-, kiinteistö- ja talousvastuut olisi keskitetty rovastikuntatasolle. Seurakunnat olisivat toiminnallisia alueellisia yksiköitä, joita johtaa kirkkoherra ja kirkkoneuvosto. Seurakunnat toteuttaisivat kirkon perustehtävää. Hiippakuntamallin peruselementit voidaan kiteyttää seuraavasti: Hiippakunta olisi taloushallinnollinen, itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeussubjekti. Hiippakunnalla olisi yhteinen kirkollisveroprosentti. Alueen kiinteistöt, hautausmaat ja muu omaisuus kuuluisivat hiippakunnalle. Seurakuntayhtymät purettaisiin. Hiippakuntavaltuusto jakaisi kirkollisverotulot seurakunnille laskennallisesti esimerkiksi jäsen- tai asukasmäärän ja sovittujen erityisperusteiden mukaan. Hiippakunta olisi kaikkien hiippakunnan seurakuntien työntekijöiden työnantaja. Työnantajana ja talousarviosta vastaavana hiippakunta perustaisi ja lakkauttaisi virat. Pappien virkamääräyskäytäntö tulisi miettiä uudelleen. Piispa olisi hiippakuntakapitulin puheenjohtaja ja hiippakunnan työntekijöiden ylin esimies. Hiippakunnat päättäisivät seurakuntiensa rajoista. Seurakuntien rajojen ei tarvitsisi enää noudattaa kuntarajoja. Seurakuntien edustus hiippakuntavaltuustossa järjestettäisiin siten, etteivät suuret seurakunnat dominoi paikkajakautumassa tai pienet seurakunnat saa yliedustusta. Hiippakuntamalliin siirryttäessä voitaisiin samalla tarkastella hiippakuntien ja seurakuntien rajojen tarkoituksenmukaisuutta. Seurakunnat olisivat perusyksikköjä ja vastaisivat alueensa toiminnasta ja taloudesta (saadusta määrärahasta). Kirkkoherra huolehtisi seurakunnan toiminnasta ja määrärahojen käytöstä ja olisi seurakunnan henkilöstön esimies. Erikseen olisi ratkaistava kysymys alueellisten rovastikuntien säilyttämisestä sekä rovastikuntien ja lääninrovastien roolista ja tehtävistä. Kumpikaan uusi rakennemalli ei tuo automaattisesti lisää verotuloja tai säästöjä. Malleilla pyrittäisiinkin turvaamaan se, että alueella on riittävä tulopohja seurakunnan perustehtävän toteuttamiseksi koko alueella. On kuitenkin arvioitavissa, että mikäli uuteen rakennemalliin sisältyvät kehittämismahdollisuudet pystyttäisiin hyödyntämään, hyödyt alkaisivat näkyä seurakuntien taloudessa asteittain. Ohjausryhmä totesi kannanottonaan, että paikallistason rakenteita olisi kehitettävä ottaen lähtökohdaksi raportissa kuvattu rovastikuntamalli. [17]

290 4.3. Palautekierroksen analyysi Kirkkohallituksen täysistunto antoi tammikuussa 2012 mahdollisuuden loppuraporttia koskevan palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille ja Kirkon työmarkkinalaitokselle. Määräaikaan mennessä ( ) palautteita saapui 299. Joillekin seurakunnille annettiin lisäaikaa vastaamiselle, esimerkiksi hallinnon kokousrytmin vuoksi. Palautteiden kokonaismäärä nousi lopulta 327 kappaleeseen. Pyydettyjen palautteiden lisäksi lausuntoja tuli muun muassa ammattijärjestöiltä ja yksittäisiltä henkilöiltä tai ryhmittymiltä. Palautekooste kokonaisuudessaan on tämän esityksen liitteenä 1. Valtaosa (91%) palautteen antajista tiedostaa seurakuntarakenteiden jonkin tasoisen muutostarpeen ja suhtautuu positiivisesti siihen, että kirkko kehittää rakenteitaan omaehtoisesti. Palautteiden perusteella vastaajilla ei ole yhtenäistä näkemystä eri rakennemallien hyvistä ja huonoista puolista vaan malleja arvioidaan hyvinkin ristiriitaisesti. Monet vastaajat toteavat nykyrakenteiden kehittämisen ja rovastikuntamallin tulevan hyvin lähelle toisiaan. Vastaajista 85 prosenttia kehittäisi kirkon rakennetta tältä pohjalta. Mallista riippumatta pidettiin tärkeänä, että uudistus kirkastaa seurakunnan perustehtävää, johtamisjärjestelmä ja vaalijärjestelmä ovat selkeät, toimivaltasuhteet ovat yksiselitteisesti määritellyt, lähidemokratia ja kielelliset oikeudet turvataan sekä työvoiman joustavaa liikkuvuutta kehitetään. Nimikkeistöä haluttiin kehittää siten, että varsinainen kuulumisyhteisö on aina seurakunta. Samalla toivottiin, että jo toteutettujen liitosten myötä syntyneet alue- ja kappeliseurakunnat voisivat palauttaa seurakuntastatuksensa. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että kirkkoherran nimike säilyy paikallisyhteisön johtajan nimikkeenä. Vaikka yli puolet piti nykyrakennetta sellaisenaan kelvollisena tai halusi kehittää rakenteita nykyrakenteen pohjalle, myös rovastikuntamalli sai vahvaa kannatusta. Rovastikuntamallia pidettiin hyvänä ratkaisuna erityisesti sellaisilla alueilla, joilla muodostuu useiden perinteisten kuntien yhdistymisen seurauksena suuria kuntakokonaisuuksia. Alueellinen erilaisuus huomioon ottaen korostettiin, että rovastikuntamallia ei tule kuitenkaan soveltaa kategorisesti koko maahan, vaan sen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus keskikokoisiin itsenäisiin elinkelpoisiin seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin siellä, missä myös kunnat säilyvät itsenäisinä. Vastaajien näkemysten mukaan rakenneuudistuksessa on huolehdittava erityisen tarkasti siitä, että valittava malli ei kasvata keskusjohtoisuutta, hallinnollista byrokratiaa tai esikuntatyötä, vaan päinvastoin purkaa ylärakenteita. Rakenneuudistusprosessin tulee ennen kaikkea tähdätä seurakunnan ja koko kirkon perustoiminnan turvaamiseen. Kirkko olkoon rohkeasti kirkko ja lähellä ihmistä. Seurakuntalaisen osallisuuden edellytykset on turvattava. [18]

291 V PÄÄVAIHTOEHDON KUVAUS: UUSI SEURAKUNTAYHTYMÄ 2015 Ohjausryhmän loppuraportin, siitä saatujen palautteiden ja eri työryhmissä tapahtuneen työskentelyn pohjalta päävaihtoehtona esitetään nykyisen seurakuntayhtymä-mallin kehittämistä. Vastaajista 54 prosenttia valitsi tämän ensisijaisena rakennevaihtoehtona eli piti nykymallia hyvänä tai kehittämiskelpoisena. Kehittämistyössä on pyritty huomioimaan ne asiakokonaisuudet, jotka nykyisessä yhtymärakenteessa aiheuttavat ongelmia: seurakuntien ja yhtymän välinen työnjako, yhtymän rooli palveluorganisaationa, kahden vaalin järjestelmä, seurakuntayhtymän johtamisjärjestelmä ja erityisesti yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan asema siinä sekä työvoiman liikkuvuus seurakuntien välillä yhtymän sisällä. Uutta seurakuntayhtymämallia on kehitetty ottamalla mukaan parhaita ja eniten kannatusta saaneita piirteitä rovastikuntamallista sekä nykyisestä kappeliseurakuntamallista. Päävaihtoehto lähtee liikkeelle siitä, että jatkossa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin. Uusi seurakuntayhtymä 2015 koostuu seurakunnista, jotka nähdään kirkon elämän ja toiminnan perusyksikköinä. Seurakunnat ovat alueellisesti rajattuja, kirkon jäsenistä muodostuvia kuulumisyhteisöjä, joissa on oma kirkko ja kirkkoherra. Niissä järjestetään jumalanpalvelukset säännöllisesti. Seurakunnat päättävät itsenäisesti muun hengellisen työn järjestämisestä alueellaan. Uusi seurakuntayhtymä 2015 itsessään on kevytrakenteinen palveluorganisaatio, jonka tehtävänä on mahdollistaa seurakuntatyö seurakunnissa. Seurakuntayhtymässä on talouden, hallinnon, kiinteistö- ja hautaustoimen, viestinnän sekä henkilöstöhallinnon asiantuntijuutta. Seurakuntayhtymän tehtäviin kuuluu myös kirkonkirjojen pito, jollei sitä ole annettu yhtymää laajemman yksikön tehtäväksi. Kirkkolakiin ja -järjestykseen laaditaan säännökset, jotka antavat selkeät puitteet seurakunnan ja seurakuntayhtymän toiminnasta ja hallinnosta. Puitteiden sisällä seurakunnan ja seurakuntayhtymän välinen vastuujako voi vaihdella riippuen muun muassa seurakuntien lukumäärästä ja koosta sekä etäisyyksistä, kaksikielisyydestä tai muista alueellisista erityispiirteistä. Paikallisen sopimisen pohjalta seurakuntayhtymässä voidaan hoitaa esimerkiksi joitakin seurakuntien yhteisiä erityistyömuotoja. Toisaalta puitteet mahdollistavat myös hyvin kevytrakenteisen seurakuntayhtymän luomisen. Seurakuntayhtymien koolle ei aseteta kriteerejä. Taloudellisen itsekannattavuuden näkökulmasta seurakuntayhtymien on oltava riittävän suuria. Parhaimmin mallin edut pystytään saavuttamaan, jos yhtymässä on useita seurakuntia. Verotusteknisistä syistä johtuen saman kunnan alueella sijaitsevien seurakuntien on kuuluttava samaan seurakuntayhtymään. Uusi seurakuntayhtymä 2015 pyrkii mahdollisimman hyvin tunnistamaan seurakuntien erilaisuuden ja mahdollistaa myös hyvin erikokoisten seurakuntien elinvoimaisuuden samassa seurakuntayhtymässä. Koska hiippakunnat ovat alueiltaan erilaisia, hiippakunnan alueella sijaitsevien seurakuntayhtymien lukumäärä ja koko suunnitellaan paikallisista tarpeista käsin. Lähtökohtana tulee olla toimivat yhteistyöalueet. Nykyisten hiippakuntien, rovastikuntien ja seurakuntien tehtäviksi jäävät seurakuntayhtymien perustamisesta neuvottelu, alueellisten toimintamallien suunnittelu, muutoksen suunnittelu ja käytäntöön vienti, omaisuuden siirto uudelle omistajataholle sekä aloittavan seurakuntayhtymän taseen laadinta. Tärkeää on, että paikallisseurakunnat voivat olla alusta asti mukana muutosprosessissa. Uuden mallin käyttöönoton aikataulussa seurataan kuntauudistuksen aikataulua. [19]

292 5.1. Toiminta ja jäsenet Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 toiminnallinen painopiste on seurakunnissa. Seurakunnat toteuttavat alueellaan kirkon perustehtävää kirkkoherran ja seurakuntaneuvoston johdolla. Palautekierroksen vastauksissa nousi vahvasti esiin, että seurakuntien mahdollisimman pitkälle ulottuva itsenäinen päätöksentekovalta on taattava uudistuksessa. Uudessa mallissa seurakunnan itsehallinnossa ovat muun muassa jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten suunnittelu ja toteutus, seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelman valmistelu sekä yhtymän taloussuunnitteluun vaikuttaminen osallistavan budjetoinnin metodeja hyödyntäen, toiminnan toteuttaminen yhteisen kirkkovaltuuston antaman määrärahan puitteissa, ystävyys- ja yhteistyösopimukset, lausuntojen antaminen asioista, jotka koskevat omaa seurakuntaa sekä seurakuntaan sijoitettujen virkojen ja työsuhteiden täyttäminen. Muutosprosessi ei saa pysähtyä siihen, että toteutetaan hallinnollis-taloudellinen rakennemuutos. Talouden ja hallinnon perusrakenteiden uudistamisen jälkeen rakennemuutoksia tulee jatkaa keskittämällä voimavaroja seurakunnallisen toiminnan sisällön kehittämiseen. Uudessa rakennemallissa seurakunta halutaan nähdä lähiyhteisönä ja myös paikallisen identiteetin luojana. Kuntarakenteiden laajaksi kaavaillussa uudistuksessa seurakunnan asema paikallistoimijana korostuu entisestään. Paikallisseurakunta liittää ihmisen historialliseen perspektiiviin ja on yksi harvoista säilyvistä yhteisöllisyyttä korostavista kotiseutuorganisaatioista. Toisaalta seurakuntayhtymän yhteinen strateginen suunnittelu vahvistaa kirkon asemaa ja näkyvyyttä koko seurakuntayhtymän alueella. Kirkon jäsenyys on paljon syvempi ja monitahoisempi kysymys kuin kirkkoon kuuluminen. Kirkon jäsenet muodostavat uskonyhteisön ja sitä kautta kirkon jäsenyyteen kuuluu erottamattomasti myös osallisuus kirkon uskosta ja opista sekä yksityinen ja julkinen uskonnonharjoitus. Paikallisseurakunta on kristillistä uskoa tunnustavien ihmisten keskeisin yhteentulemisen ja -kuulumisen muoto. Jatkossakin kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Osallisuuden on määrä toteutua seurakunnan elämän kaikilla tasoilla, riippumatta siinä puhutaanko vaikkapa hengellisestä yhteydestä tai aineellisesta jakamisesta. Tätä kautta esimerkiksi kysymys vapaaehtoisuudesta voidaan muuttaa kysymykseksi omaehtoisuudesta ja seurakuntalaisuudesta, jolloin päästään lähemmäksi kirkon itseymmärryksestä nousevaa tapaa mieltää jäsenten paikkaa seurakunnassa. Kirkon paikallistason rakenteiden kannalta haasteena on niveltyä elastisesti monella tapaa muodostuviin sosiaalisiin verkostoihin ja tarjota joustava mahdollisuus luoda kiinnikkeitä liikkuviin ihmisiin. Alueeseen sidotusta rakenteesta huolimatta seurakunnan on voitava ottaa todesta asuinpaikkaan kiinnittymisen lisäksi maantieteelliset rajat ylittäviin sosiaalisiin verkostoihin niveltyminen sekä aikaisemman asuinpaikan seurakuntaan liittyvän kaipuun ja muistojen kautta kirkkoon kiinnittyminen. Tähän haasteeseen pyritään vastaamaan enemmän toiminnallisilla kuin rakenteellisilla ratkaisuilla. Uuden mallin valmisteluvaiheessa selvitetään kuitenkin mahdollisuutta tehdä perusteltuja poikkeuksia parokiaaliperiaatteeseen. Näitä voisivat olla muun muassa luottamushenkilöpaikan säilyttäminen entisessä kotiseurakunnassa toimikauden loppuun ja jäsenyys kielellisin perustein muodostetussa seurakunnassa. Edelleen tutkitaan mahdollisuutta, että muuttava seurakunnan jäsen voisi ilmoituksensa perusteella säilyttää aiemman seurakunnan jäsenyyden, jos seurakunnan jäsenenä kauan ollut henkilö ikääntyessään haluaisi jatkaa kotiseurakuntansa jäsenenä, vaikka hänelle terveydellisistä syistä osoitettaisiin paikka yhtymän toisen seurakunnan alueella sijaitsevaan laitoshoitoon tai asumispalveluun. Kirkkohallituksen [20]

293 selvitys kirkolliskokoukselle mahdollisuudesta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista riippumatta (asianumero ) luo pohjan asian tarkastelulle Hallinto Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakunnan viranhaltijat. Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakuntien kirkkovaltuustot päättävät seurakuntayhtymän muodostamisesta hyväksymällä perussäännön. Perussäännössä määrätään seurakuntayhtymälle annettavat tehtävät, ohjeet ja määräykset seurakuntien ja seurakuntayhtymän toimivallan jakautumisesta ja seurakuntayhtymälle siirtyvä omaisuus. Päätös on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi. Seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien jäsenmäärästä riippuen vaihteleva määrä jäseniä. Yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää yhteiselle kirkkoneuvostolle tai yhtymän johtokunnalle. Nykyisin seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä on yhteinen kirkkoneuvosto, joka johtaa myös seurakuntien yhteiseen seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Yhteinen kirkkovaltuusto valitsee kahden vuoden välein yhteisen kirkkoneuvoston. Seurakuntien kirkkoherroilla sekä ohjesäännössä määrätyillä johtavilla viranhaltijoilla on yhteisessä kirkkoneuvostossa läsnäolo-oikeus. Seurakuntayhtymämallin kehittämistyössä on pohdittu mahdollisuutta luopua yhteisestä kirkkoneuvostosta ja siirtää sen tehtävät yhtymän kapeamman sektorin asiantuntijuuteen perustuville johtokunnille. Seurakuntayhtymän tehtäväkohtaiset johtokunnat eivät sinänsä vähentäisi luottamushenkilöiden määrää, vaan johtokuntiin voitaisiin valita luottamushenkilöitä näiden oman asiantuntijuuden tai kiinnostuksen kohteen perusteella. Tällöin hallinto kuitenkin pirstaloituisi eri sektoreille, jolloin seurakuntayhtymän hallinnon ja talouden kokonaisuus olisi vaikeaa hahmottaa. Toisaalta päätösvaltaa voitaisiin delegoida virkamiesten muodostamalle johtoryhmälle. Vastaavaa järjestelyä esitettiin rovastikunta- ja hiippakuntamalleissa. Nykyiseen yhtymämalliin verrattuna muutos vähentäisi luottamushenkilöiden määrää ja mandaattia. Samanaikaisesti ohjausryhmän ehdotuksista annetuissa palautteissa on nostettu esille, että yhteinen kirkkovaltuusto tulisi olla kooltaan selvästi nykyistä pienempi, että se olisi toimintakykyinen. Tällaisten ratkaisujen voidaan arvioida kaventavan kirkollista demokratiaa ja vähentävän seurakunnan jäsenten hallinnollista osallisuutta. Siksi yhteinen kirkkoneuvosto on säilytetty myös uudessa seurakuntayhtymämallissa. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi tuomiokapituli määrää jonkun seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista. Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaa kutsutaan lääninrovastiksi. Lääninrovastin muut tehtävät on esitelty alaluvussa 5.6. Johtamisjärjestelmä. Seurakuntayhtymään kuuluvilla seurakunnilla on kullakin seurakuntaneuvosto. Seurakuntaneuvosto päättää niiden varojen käytöstä, jotka osoitetaan seurakunnalle seurakuntayhtymän talousarviossa seurakunnallista toimintaa varten. Se myös käyttää päätösvaltaa perussäännössä seurakunnalle jätetyn omaisuuden omistamisen, hallinnan ja tuoton osalta. Seurakuntaneuvostossa puheenjohtajana toimii kirkkoherra tai maallikko riippuen siitä, miten seurakunnassa päätetään. Jäsenten lukumäärä määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan. [21]

294 Seurakuntayhtymä kuuluu hallinnollisesti siihen hiippakuntaan, johon sen seurakuntien jäsenistön enemmistö kuuluu. Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakunnat voivat kuulua myös eri hiippakuntiin. Yksi uudistuksen lähtökohdista on selvittää ja karsia eri organisaatiotasojen tehtävien päällekkäisyyksiä. Uusi seurakuntayhtymä 2015 yhteistyötasona johtaa tilanteeseen, jossa seurakuntien jakautumisesta rovastikuntiin voidaan luopua. Nykyiset lääninrovastien tehtävät siirtyvät soveltuvin osin seurakuntayhtymien yhteisten kirkkoneuvostojen puheenjohtajille. Jatkossakin hiippakunnat voisivat tarpeen mukaan luoda kevyitä alueellisia yhteistyöelimiä. Tällainen ratkaisu antaisi mahdollisuuden väliportaan säilyttämiselle piispan ja kirkkoherrojen välillä sielläkin, missä yhtymän johdossa oleva lääninrovasti kuuluu toiseen hiippakuntaan. Uuden seurakuntayhtymämalli korostaa seurakunnan roolia kuulumisyhteisönä. Sen myötä ei enää ole nykyisenkaltaista tarvetta uusiin seurakuntaliitoksiin ja niiden seurauksena muodostettaviin seurakunnan alatason rakenteisiin kuten kappeliseurakuntiin tai seurakuntapiireihin. Uudistuksen yhteydessä tulee arvioida myös nykyisten alarakenteiden toimivuutta. Vuosien varrella syntyneet kappeliseurakunnat ja kirkkopiirit, voivat uudistuksen yhteydessä perustelluista syistä palautua seurakuntayhtymään kuuluviksi seurakunniksi, jos palautuminen on uudistuksen tavoitteiden mukaista, se on taloudellisesti ja toiminnallisesti mahdollista ja paikallisissa päättävissä elimissä (kappeli- tai piirineuvostot) se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Palautumisia varten laaditaan tarkemmat siirtymäsäännökset. Viime kädessä seurakuntajaotuksesta päättää edelleen kirkkohallitus Vaalit Kirkkoherran virka täytetään seurakunnan päätöksen mukaisesti joko seurakuntalaisten suorittamalla välittömillä vaaleilla tai seurakuntaneuvoston toimittamilla välillisillä vaaleilla. Uudessa seurakuntayhtymämallissa siirrytään yhden vaalin järjestelmään siten, että välittömillä vaaleilla valitaan seurakuntaneuvostot, jotka puolestaan valitsevat edustajansa yhteiseen kirkkovaltuustoon. Toinen vaihtoehto olisi, että vaaleilla valittaisiin yhteinen kirkkovaltuusto, joka puolestaan asettaisi seurakuntakuntien seurakuntaneuvostot. Kootussa palautteessa monet vastaajista pitivät parempana suoraa seurakuntaneuvoston vaalia ja välillistä yhteisen kirkkovaltuuston vaalia. Tämä korostaa seurakuntaa perusyksikkönä. Välillisesti valittava yhteinen kirkkovaltuusto rinnastuisi sekä koko kirkon hallinnon ylempään toimielimeen eli kirkolliskokoukseen että hiippakuntahallinnon ylimpään toimielimeen eli hiippakuntavaltuuston, jotka molemmat valitaan välillisellä vaalilla. Vaalijärjestelmää valittaessa on kuitenkin otettava huomioon järjestelmän kansanvaltaisuus. Perustuslain 2 :n 2 momentin mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään (esimerkiksi PeVL 23/2001 vp ja 24/2008 vp) todennut, että kyseinen säännös tarkoittaa kunnallisen itsehallinnon osalta ylimmän kunnallisen päätöksentekojärjestelmän demokraattisuutta. Siten valiokunnan lausuntokäytäntö tukee näkemystä, jonka mukaan yhteinen kirkkovaltuusto on valittava suoralla vaalilla. Yhteisen kirkkovaltuuston vaalit olisi mahdollista järjestää siten, että vaalipiirinä toimisi nykykäytännön mukaisesti seurakunta, jolloin ehdokasasettelu yhteiseen kirkkovaltuustoon tapahtuisi seurakunnan alueella ja seurakunnan jäsenet saisivat äänestää vain oman vaalipiirin ehdokkaita. Mahdollista olisi myös, että seurakunta muodostaisi ainoastaan niin sanotun ehdokasasetteluvaalipiirin, jolloin seurakunnan alueelta asetettaisiin omat ehdokkaat yh- [22]

295 teiseen kirkkovaltuustoon, mutta äänestäjällä olisi oikeus äänestää koko vaalialueen eli seurakuntayhtymän alueella asetettuja ehdokkaita. Näissä kummassakin mallissa voitaisiin lisäksi säätää siitä, että välillisesti valittaviin seurakuntaneuvostoihin voitaisiin valita vain vaalissa mukana olleita ehdokkaita. Yhden vaalin malli voitaisiin toteuttaa myös järjestelmällä, jossa vaalialueena olisi koko seurakuntayhtymä. Tällöin seurakuntalaiset vaikuttaisivat suoraan koko seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston kokoonpanoon eikä yksittäisen seurakunnan valtuutettujen määrää olisi ennalta määritelty. Mikäli päädyttäisiin vaihtoehtoon, jossa yhteinen kirkkovaltuusto valitaan vaalilla ja se valitsisi seurakuntien seurakuntaneuvostot, etääntyisi seurakuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa oman seurakunnan luottamushenkilövalintaan olennaisesti. Yhteisen kirkkovaltuuston vaali ei todennäköisesti herättäisi erityistä kiinnostusta, jos seurakuntalaiset nykyisen käytännön mukaisesti valitsisivat 1-2 valtuutettua jokaisesta seurakunnasta. Erilliset suorat vaalit ja ylätason laaja päätösvalta vahvistaisivat mielikuvaa keskitetystä päätösvallasta seurakuntien yläpuolella. Mikäli myös kirkossa liityttäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan kunnallisesta päätöksentekojärjestelmästä lausumaan näkemykseen, on mahdollisesti edelleen pitäydyttävä kahden vaalin järjestelmässä. Muutoin uudistuksen tavoitteet eivät voi toteutua täysimääräisesti. Seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja päätöksenteon läheisyys paikallistasoon voidaan liittää seurakunnan yhteisölliseen luonteeseen. Yhtenä uudistuksen tavoitteena voidaankin tältä osin pitää lähidemokratian vahvaa säilyttämistä. Samalla on huolehdittava, että edustusrakenteen (vaaleilla valitut maallikot) ja virkarakenteen tehtäväjako pysyy selkeänä: päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden roolit on määriteltävä yksiselitteisesti Omaisuus ja talous Seurakuntayhtymää perustettaessa seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymän omaisuudeksi. Seurakunnalle saatuja vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyjä tarkoituksia varten tai lahja- tai testamenttivaroin, käytetään edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen mukaisesti kunkin seurakunnan hyväksi. Uusi seurakuntayhtymä 2015 on taloudellisesti itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka muun muassa määrää kirkollisveroprosentista sekä kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakamisesta seurakuntayhtymään kuuluville seurakunnille esimerkiksi jäsen- tai asukasmäärän, toiminnan vilkkauden, kirkollisten toimitusten määrän tai muiden sovittujen erityisperusteiden mukaan. Uusien seurakuntayhtymien käyttöön valmistellaan tulonjakomalleja olemassa olevien hyvien käytäntöjen pohjalta. Tulonjakomalleja kehitetään siten, että suurten ja pienten seurakuntien liittyessä samaan talousyksikköön myös pienemmillä yksiköillä on taloudelliset mahdollisuudet selvitä, eikä ole tarpeen tavoitella sitä, että seurakuntayhtymän seurakunnat olisivat samansuuruisia. Myös seurakuntien oma varainhankinta on mahdollista ja talkootyön hyödyt on kohdennettavissa lähiyhteisöön. Uusi seurakuntayhtymä 2015 hoitaa asiat, jotka koskevat seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkollisverotusta, kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakoa seurakuntien kesken sekä kirkon keskusrahastoon suoritettavia maksuja ja talousarviota, rahatointa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta. [23]

296 5.5. Henkilöstö Uusi seurakuntayhtymä 2015 hoitaa seurakuntien henkilöstöasiat, jotka koskevat palkan ja työnantajasuoritusten maksamista, työnantajailmoitusten tekemistä ja palkkakirjanpitoa; nimikirjanpitoa; virka- ja työehtosopimusten täytäntöönpanoa ja tulkintaa sekä paikallisesti toteutettavien palkantarkistusten tekemistä tai palkantarkistuksia koskevien esitysten tekemistä kirkon työmarkkinalaitokselle; sekä luottamusmiestoimintaa, työsuojelua, työterveyshuoltoa sekä työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Seurakuntayhtymä tukee ja koordinoi seurakuntien rekrytointiprosesseja, tuottaa työhyvinvointipalveluja ja vastaa henkilöstön kehittämisestä. Uudessa mallissa kaikki viranhaltijat ja työsopimussuhteiset työntekijät ovat seurakuntayhtymän palveluksessa. Seurakuntayhtymä perustaa ja lakkauttaa virat sekä solmii työsopimussuhteet. Virat ja työsopimussuhteet ovat kuitenkin sijoitettuna seurakuntiin. Jokaiseen seurakuntaan tulee sijoittaa kirkkoherran virka. Seurakuntaneuvostot päättävät omalle alueelleen sijoitettujen virkojen ja työsopimussuhteiden täyttämisestä. Työntekijöiden valinta paikallisessa päätöksentekoelimessä vahvistaa kokemusta omista työntekijöistä. Tätä pidettiin palautevastauksissa erityisen tärkeänä. Toinen vaihtoehto olisi, että seurakunnat antaisivat lausunnon ja yhteinen kirkkoneuvosto tai -valtuusto tekisi päätökset. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan toteuta hallinnon keventämisen ja joustavoittamisen tavoitetta. Seurakuntayhtymä työnantajatahona mahdollistaa työvoimaresurssien joustavan kohdentamisen yhtymän seurakuntien kesken sekä tiettyihin virkoihin ja työsuhteisiin sijoitetun henkilöstön liikuteltavuuden tarvittaessa seurakuntarajojen yli, esimerkiksi tilapäisissä työruuhkissa ja lomitusten turvaamiseksi. Seurakuntayhtymä päättää siten viranhaltijoiden ja työntekijöiden sijaisuusjärjestelyistä seurakuntayhtymän sisällä. Kirkkoherrojen ja kappalaisten osalta päätäntävalta kuuluu edelleen tuomiokapitulille. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää hyvää ja vakaata henkilöstöpolitiikkaa. Uusi seurakuntayhtymä 2015 tarjoaa turvaa henkilöstölle. Pienten seurakuntien haavoittuva henkilöstörakenne saa tukea laajemmasta yhteisöstä. Sijaisjärjestelyt on helpompi toteuttaa. Suurempien tapahtumien järjestämiseen on paremmat voimavarat. Työn kierto ja työnantajan kilpailukyvyn parantuminen mahdollistuu. Uudessa seurakuntayhtymämallissa voidaan paremmin turvata se, että henkilöstöhallintoa hoitaa tähän tehtävään perehtynyt ja siihen keskittyvä ammattitaitoinen henkilöstö. Suuremmat hallinnolliset yksiköt luovat siten aiempaa paremmat mahdollisuudet laadukkaan henkilöstöpolitiikan hoitamiselle, työvoiman joustavalle käytölle ja mielekkäiden tehtävänkuvien rakentamiselle. Erilaisissa muutostilanteissa on myös mahdollista järjestää tehtäväkuvia tarkoituksenmukaisesti uudestaan, kun työnantajan koko on riittävän suuri. Uusi seurakuntayhtymämalli tarkoittaa siten ainakin jonkintasoisia muutoksia henkilöstölle. Muutokset edellyttävät toiminnallisten, yhteistoiminnallisten ja henkilöstön asemaan liittyvien kysymysten ratkaisemista. Henkilöstön asemaan ja henkilöstöhallinnon kysymyksiin kiinnitetään erityistä huomiota uutta seurakuntayhtymämallia edelleen kehitettäessä ja säädöksiä valmistellessa Johtamisjärjestelmä Kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Hän on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherra valvoo, että seurakunnan [24]

297 muuta toimintaa, kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti. Vaikka työnantajatahona Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 on seurakuntayhtymä, kuhunkin seurakuntaan sijoitettu henkilöstö on kirkkoherran työnjohdon alla. Seurakunnan koosta riippuen paikallisesti sovitaan seurakunnissa tarvittavat lähiesimiesjärjestelyt. Vaikka työntekijät on sijoitettuna tiettyihin seurakuntiin, yhteinen työnantajataho varmistaa työvoiman joustavan liikkumisen mahdollisuudet. Perussopimuksessa sovitaan konkreettisesti henkilöstön yliseurakunnallisen käytön periaatteista. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja eli lääninrovasti vastaa seurakuntayhtymän hengellisestä johtamisesta, yhteisten työmuotojen yleisjohtamisesta ja strategioista sekä edustaa seurakuntayhtymää ulospäin. Seurakuntayhtymän taloushallinnon ja kiinteistötoimen henkilöstön esimiehenä toimii seurakuntayhtymän talouden ja hallinnon johtava viranhaltija. Hän johtaa palveluiden kokonaisuutta ja keskittyy hallinnon ja talouden yleisjohtamiseen. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan roolista käsin lääninrovasti toimii yhtymän talouden ja hallinnon johtavan viranhaltijan esimiehenä. Seurakuntayhtymän kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa esimiehen tehtävänä on erityisesti alaisensa kuunteleminen ja kehittymisen tukeminen. Jokaisella työntekijällä on oikeus esimieheen. Tuomiokapituli määrää jonkun seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista lääninrovastin tehtävään määräajaksi (esimerkiksi neljän tai kuuden vuoden toimikaudeksi). Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan tehtävien lisäksi lääninrovasti valvoo, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti sekä kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan, edistää seurakuntien yhteistyötä sekä huolehtii muista tehtävistä, jotka lääninrovastille on säädetty tai määrätty taikka jotka piispa tai tuomiokapituli on hänelle antanut. Pienissä seurakuntayhtymissä lääninrovastin tehtävää voi hoitaa oman toimen ohessa, mutta suurissa yksiköissä tehtävä on päätoiminen. Tämä merkitsee sijaisjärjestelyjä kirkkoherran omassa seurakunnassa. Työtekijöiden entistä joustavampi käyttö seurakuntayhtymän sisällä mahdollistaa sijaisjärjestelyjen toteuttamisen. Jos yhtymässä on kaksi tai useampi vähemmistökielinen seurakunta, näitä varten voidaan nimetä johtava kirkkoherra ja muodostaa yhtymään vähemmistökielisen seurakuntatyön yksikkö. VI ESITYKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 6.1. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on kyetä huomioimaan entistä syvemmin seurakuntalaisuus ja seurakuntalaisten näkökulma myös rakenteiden ja seurakuntien toimintakulttuurien kehittämisessä. Seuraavassa vaikutuksia tarkastellaan yleisesti seurakuntalaisuuden sekä erityisesti lapsi- ja kielivaikutusten näkökulmista. Tässä yhteydessä vaikutuksia arvioidaan yleisellä tasolla, kokonaisuutena tarkastellen. Koska esitetyn mallin puitteissa paikallistason käytännön ratkaisut tulevat poikkeamaan toisistaan, jatkossa erityistä huomiota tulee kiinnittää paikallistason ratkaisuiden vaikutusten arviointiin. [25]

298 Vaikutukset seurakuntalaisiin Esitetyn mallin tavoitteena on, että kirkko on läsnä koko suomalaisessa todellisuudessa ja kohtaa ihmiset siinä elämänpiirissä, jossa he elävät. Jatkossakin kirkko haluaa näin palvella tulemalla ihmisen lähelle ja ottamalla hänen asiansa vakavasti. Esitetyssä mallissa seurakunta tulee mahdollisimman lähelle ihmisten arkista elämää. Näin esimerkiksi vanhuksille ja muille vähän liikkuville ryhmille pyritään turvaamaan mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan lähiympäristössään. Malli pyrkii rakenteellisesti edistämään seurakunnan yhteisöllisyyttä sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta, seurakuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja osallistumista. Malli tunnistaa myös vapaaehtoistyön kasvavan merkityksen tulevaisuuden kirkossa. Esitetyssä mallissa seurakuntalaisen kannalta merkityksellinen, toimintaa koskeva päätöksenteko tapahtuu paikallistasolla. Mallia kehitettäessä tavoitteena on ollut joustavuus, turhan hierarkian purku ja organisaation keventäminen. Mikäli tavoite saavutetaan, voimavaroja vapautuu varsinaisen toiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen. Vaikutukset lapsiin ja nuoriin Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö on tärkeä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on merkittävä osa yhteiskuntamme perusturvan kokonaisrakennetta ja tärkeä tukielementti suomalaisten perheiden elämässä. Esimerkiksi viime vuonna noin kolmannes seurakuntien toimintaan kohdistetuista määrärahoista käytettiin kasvatustyöhön. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että kirkkomme uskollisimpia jäseniä ovat ne, jotka kouluikäisinä ovat olleet mukana seurakunnan toiminnassa. Lapsen ja nuoren kannalta oma asuinalue on lähin ja tärkein kehitysyhteisö. Esitetyssä mallissa seurakunnan toiminta löytyy jatkossakin läheltä kotia ja koulua. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että seurakuntaliitokset ovat vaikuttaneet negatiivisesti lapsi- ja diakoniatyön tavoittavuuteen. Vaikka esitetty malli tukee paikallistoiminnan ylläpitoa ja kehittämistä, silti on kiinnitettävä erityistä huomiota kasvatustyön jatkuvuuteen. Yhtymätasolla on varmistettava taloudellisten resurssien riittävyys ja tarvittaessa tasaaminen. Esitetyssä mallissa on nykytilaa paremmat mahdollisuudet saada kasvatuksen alan ammattiosaamista kaikkien seurakuntien käyttöön. Nykymallissa on jouduttu perustamaan monenlaisia yhdistelmävirkoja, esimerkiksi nuorisotyönohjaaja-lähetyssihteeri tai lastenohjaajatiedotussihteeri. Virkoja täytettäessä on harvoin mahdollista löytää sellaista työntekijää, jolla olisi riittävä koulutus molempiin tehtäviin. Esitetyssä mallissa pystytään yhtymätasolla tarvittaessa perustamaan virkoja ja työsuhteita siten, että niihin sisältyy työskentelyvelvoite kahdessa tai useammassa seurakunnassa. Mahdollisia yhteisiä erityistyömuotoja (esimerkiksi perheneuvontaa) voivat seurakuntayhtymissä hyödyntää myös pienet seurakunnat, joiden ei yksinään olisi mahdollista kyseistä palvelua järjestää. Koska seurakuntayhtymien ulkorajat noudattavat kuntarajoja, esitetty malli luo luontevat edellytykset kuntien kanssa tehtävän yhteistyön jatkumiselle. [26]

299 Kielivaikutukset Perustuslain 17 :n mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, ja jokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kieliä ei tule kohdella pelkästään muodollisesti yhdenvertaisesti, vaan myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallinen tasa-arvo on turvattava. Perustuslain 122 :n mukaan puolestaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Esitetyssä mallissa ei tapahdu sellaisia perusmuutoksia, jotka vaarantaisivat kielellisen yhdenvertaisuuden. Jatkossakin mikäli kielellisellä perusteella saman kunnan alueella on kaksi tai useampi seurakunta, on näiden perustettava seurakuntayhtymä. Seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan hiippakunta määräytyy seurakunnan läsnä olevien jäsenten kielellisen enemmistön perusteella. Seurakuntayhtymämallissa kielelliset oikeudet on tähän asti turvattu varsin hyvin. Seurakuntayhtymää perustettaessa on jokaisella seurakunnalla yhtä painava mielipide ja perussäännöstä päättäminen ja kiinteän omaisuuden luovuttaminen tulee aina alistaa kirkkohallituksen ratkaistavaksi, mikä antaa vähemmistöseurakunnille vahvan suojan. Samoin kielellisten vähemmistöseurakuntien tuomiokapitulilla on aina mahdollisuus lausunnon antamiseen, ennen kuin kirkkohallitus tekee päätöksen. Myös kysymyksissä, jotka tulee alistaa tuomiokapitulin vahvistettaviksi, on vähemmistöseurakunnan tuomiokapitulilla mahdollisuus antaa lausunto. Mallin heikkouksina voidaan pitää muun muassa sitä, että enemmistökielinen piispa suorittaa myös esimerkiksi vähemmistön pääkirkon vihkimiset sekä yhtymän tarkastukset, jolloin vähemmistölle tärkeät kysymykset eivät tule luonnollisella tavalla käsiteltäviksi. Enemmistökieli myös dominoi asioiden käsittelyssä yhteisessä kirkkovaltuustossa ja muissa yhteisissä toimielimissä. Aktiivinen osallistuminen edellyttää molempien kielten hallitsemista. Nykyisten yksikielisten seurakuntien liittyessä isompaan kaksikieliseen yhtymään on varmistettava, että yhtymän viranhaltijoiden kielitaito on riittävä seurakuntalaisten palvelemiseen heidän omalla äidinkielellään. Esitetyssä mallissa on tarpeen pohtia Porvoon hiippakunnan, mutta myös Turun arkkihiippakunnan sekä Espoon ja Lapuan hiippakuntien kannalta, miten rovastikuntalaitoksen purkamisen myötä toiminnallinen yhteistyö toteutetaan niiden seurakuntien osalta, jotka kuuluvat toisen hiippakunnan alaiseen yhtymään. Rovastikunnat ovat tärkeitä yhtymäpintoja tuomiokapitulin ja seurakuntien välillä maantieteellisesti pirstaloisessa hiippakunnassa. Rovastikuntien muodostamat yhteistyöverkot ovat erityisen tärkeitä niille seurakunnille, jotka kuuluvat eri hiippakuntiin kuuluviin yhtymiin. Esimerkiksi Porvoon hiippakunnan nykyisessä Keski-Uudenmaan rovastikunnassa on seurakuntia, jotka yhtymien kautta hallinnollisesti kuuluvat kolmeen eri hiippakuntaan (Helsinki, Espoo ja Tampere). Kielivaikutuksia arvioidessa pääkysymys voidaan jakaa kahteen rinnakkaiseen kysymykseen: yhtäältä yhteistyö seurakuntayhtymän sisällä, toisaalta yhteistyö yli seurakuntayhtymärajojen. Ensimmäinen kysymys on vahvasti riippuvainen tulevien seurakuntayhtymien koosta. Jos on kyse vain yksittäisistä suomen- tai ruotsinkielisistä seurakunnista yhtymän sisällä, mitään väliporrasta tai yhteistyöelintä ei tarvita yhtymän organisaatiossa. Jos kuitenkin luodaan yhtymiä, joissa on useampia vähemmistökieliryhmän seurakuntia, pitäisi olla mahdollisuus luoda toiminnallinen alaosasto tämän kielen työn koordinoinnille. Mallia tähän voidaan hakea esimerkiksi nykyisestä Helsingin seurakuntayhtymästä, jossa on ruotsinkielisen työn toimisto. Toinen kysymys koskee nykyisten rovastikuntien tehtävien hoitoa uudessa rakennemallissa. Tällä hetkellä rovastikunnissa kokoonnutaan muun muassa säännöllisiin työala- [27]

300 kohtaisiin palavereihin, kirkkoherrojen kokouksiin, järjestetään yhteistä leiritoimintaa, matkoja, koulutustilaisuuksia, seminaareja. Kuten esityksessä todetaan, jatkossakin hiippakunnat voisivat tarpeen mukaan luoda kevyitä alueellisia yhteistyöelimiä. Rakennemuutoksen ohjausryhmän ( ) loppuraportissa kuvattujen kolmen vaihtoehtoisen rakennemallin kielivaikutuksia on arvioinut Gustav Björkstrand selvityksessään Enligt lika grunder Språkkonsekvensbedömning av de föreslagna strukturmodellerna för den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Hän päätyy toteamaan, että vaikka rovastikuntamalli toimisi hyvin suomenkielisillä alueilla ja Ahvenanmaalla, niin se olisi erittäin vaikea toteuttaa kaksikielisillä alueilla. Kaksikielisillä alueilla syntyisi monimutkaisia hallinnollisia ratkaisuja mallin kielellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Saamelaisten ja heidän kielensä on jo nyt otettu huomioon kirkkolaissa. Lain mukaan seurakuntien tulee järjestää toimintaa ja tarjota palveluja saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiö, Inari, Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue, joka sijaitsee Sodankylän kunnassa. Monet seurakuntien työntekijät ovat opiskelleet saamen kieltä. Radiohartauksia tunturi-, inarin- ja koltansaameksi pidetään säännöllisesti. Hengellistä kirjallisuutta on käännetty jonkin verran saamen kielelle. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen saamen kieltä on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioitaessa. Saamelaisilla on myös oma edustaja kirkolliskokouksessa. Valinnan tekevät saamelaiskäräjien kirkkoon kuuluvat jäsenet. Esitetyllä rakennemallilla ei ole huomattavia vaikutuksia saamenkielisten asemaan kirkossa Taloudelliset vaikutukset Kirkon jäsenmäärästä vuonna 2015 on tehty arvio viimeaikainen jäsenkehityksen perusteella. Laskelma huomioi kirkkoonkuulumisprosentin iän perusteella, siten ennusteeseen vaikuttaa erityisesti alle 30-vuotiaiden alhainen kirkkoon kuulumisaste. Kirkollisveropohjankehitystä on arvioitu yleisen ansiotulokehityksen avulla. Inflaatioarvio on tehty Valtiovarainministeriön inflaatioennusteen perusteella. Ennakointilaskelmien mukaan vuoteen 2015 mennessä seurakuntien kirkollisveroin kerätyt varat nousevat 6,6 prosenttia inflaation ollessa noin 11 prosenttia. Tämä tarkoittaa kirkon reaalitulojen merkittävää laskua lähivuosina. Mikään ohjausryhmän ( ) kuvaamista rakennemalleista ei itsessään ratkaise seurakuntien talouden tasapainottamisen haasteita. Asiakirjassa esitetyn Uusi seurakuntayhtymä mallin ja ohjausryhmän suositteleman rovastikuntamallin taloudelliset vaikutukset ovat varsin samankaltaiset. Esitetyn mallin euromääräisiä taloudellisia vaikutuksia ei pystytä arvioimaan ennen kuin on selvillä, kuinka monta seurakuntataloutta (seurakuntayhtymää) kirkossa tulee jatkossa olemaan, miten ne muodostuvat ja millaiselle tasolle kirkollisveroprosentti päätetään. Jos seurakuntatalouksia on sata tai vähemmän, voidaan laskennallisesti arvioida, että seurakuntataloudet olisivat itsekannattavia. Jotta itsekannattavuus varmistettaisiin, rakenteellisten ratkaisujen lisäksi täytyy onnistua tiettyjen kulujen karsimisessa. Esimerkiksi kiinteistöstrategia, joka sisältää kiinteistökannan kartoituksen, kiinteistöjen tarpeellisuuden arvioinnin ja siitä seuraavat toimenpiteet on laadittava kaikissa syntyvissä seurakuntatalouksissa. Samoin korostuu pitkän tähtäimen henkilöstösuunnittelun välttämättömyys. Seurakuntayhtymän kirkollisveroprosentin asettaminen vaatii harkintaa. Nykyisellään veroprosentin suuruus vaihtelee yhden ja kahden prosentin välillä. Samaan seurakuntayhtymään saattaa jatkossa kuulua seurakuntia, joiden veroprosentit ovat tällä hetkellä hyvinkin eri suu- [28]

301 ruiset. Haasteita on myös siinä, miten onnistutaan yhtymän sisällä seurakuntien välisessä rahanjaossa. Kuten päävaihtoehdon kuvauksessa todetaan, hyvien käytäntöjen pohjalta on tarkoitus luoda uusien seurakuntayhtymien käyttöön erilaisia tulonjakomalleja, jotka tunnistavat seurakuntien erilaisuuden saman seurakuntayhtymän sisällä. Koska tavoite on, että seurakuntataloudet ovat itsekannattavia, keskusrahastosta myönnettävien avustusten jakotarvetta ja -perusteita on arvioitava kokonaisuutena uudelleen. Mikäli keskusrahastosta ei enää myönnetä nykyisen kaltaisia avustuksia seurakunnille, tämä luonnollisesti pienentää keskusrahaston Kirkon yhteinen toiminta -osuutta ja sitä kautta alentaa seurakuntien maksaman perusmaksun hintaa. Seurakuntayhtymien perustamiseen tähtäävien neuvottelu- ja valmisteluprosessien yhteydessä tulee paikallisesti arvioida muodostuvan yhtymän ja sen seurakuntien toiminnan laajuus ja rahoitus. Seurakuntatalous on itsekannattava silloin, kun tulot kattavat menot, maksuvalmius on riittävä ja tulorahoitus riittää kohtuullisella aikavälillä myös investointeihin ja lainanlyhennyksiin. Kirkkohallitus tuottaa keskitetysti välineitä arvioinnin tueksi esimerkiksi laatimalla yksityiskohtaisia mittareita seurakuntatalouden itsekannattavuuden toteamiseksi. Seurakuntia tuetaan myös muutoin selvitysten tekemisessä (vrt. nykyiset kehittämisavustukset). Vallitsevassa tilanteessa lienee ilmeistä, että seurakuntien ulkopuolisen konsultaation tarve kasvaa. Suunnitteilla on myös avustusjärjestelmä vähävaraisten seurakuntien tukemiseen seurakuntayhtymien muodostamisvaiheessa. Esitetyssä mallissa seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymille. Mallin käyttöönoton valmisteluvaiheessa pohditaan järjestelyjä, jotka koskevat seurakunnalta siirretyn omaisuuden käyttöä siirtymävaiheen aikana. Perussopimukseen kirjattavilla toimintaperiaatteilla tulee olemaan ratkaisevan tärkeä merkitys yhteisten asioiden hoidolle Vaikutukset viranomaisten toimintaan Mikäli kuvattu päävaihtoehto toteutuu, seurakunta voi entistä paremmin keskittyä perustehtävänsä hoitamiseen. Seurakuntayhtymiin keskittyy sellaista asiantuntemusta, joka helpottaa viranomaistehtävien hoitoa, esimerkiksi hautaustoimi, kirkonkirjojen pito, kulttuurihistoriallisesti merkittävien kiinteistöjen ylläpito, yhtymätason viestintä, seurakuntien viestinnän tuki sekä julkiset hankinnat. Nykyisissä seurakuntayhtymissä vaikutukset ovat vähäisempiä, mutta eivät merkityksettömiä. Esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden työnantajatahon muuttuessa seurakuntayhtymäksi, henkilöstöhallinnon rooli seurakuntayhtymissä korostuu. VII KIRKKOHALLITUKSEN ESITYS KIRKOLLISKOKOUKSELLE Kirkkohallitus esittää kirkolliskokoukselle, että se ottaisi kantaa asiakirjan pääluvussa viisi esitettyyn Uusi seurakuntayhtymä rakennemalliin, esitetyn mallin peruslähtökohtiin ja toteuttamislinjauksiin sekä tekisi päätöksen kirkon paikallisrakenteen uudistamisesta esityksessä ehdotetulla tavalla. [29]

302 Kooste seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja Kirkon työmarkkinalaitoksen palautteesta rakennemuutoksen ohjausryhmän ( ) loppuraporttiin Terhi Jormakka Seurakuntarakenteiden kehittämishanke

303 Sisällys 1. Kyselyn tausta ja vastaajat Loppuraportin kokonaisuuden arviointia Rakenneuudistuksen tavoitteet Seurakunta jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä Osana historiallista jatkumoa Alueellinen erilaisuus uudistuksen lähtökohdaksi Vain harvat halusivat henkilöseurakuntia Joustavuutta organisaatioon ja työvoiman liikkuvuuteen Taloudelliset kysymykset huolestuttavat Johtamisen kehittäminen ja henkilöstö Seurakuntavaalien järjestäminen Tulevan rakennemallin valinta Nykymalli ja sen kehittäminen Rovastikuntamalli Hiippakuntamalli Paikallistason yksiköissä hoidettavat tehtävät Suuremmissa yksiköissä hoidettavat tehtävät Muutoksessa tarvittavat tukitoimet Nimikkeistö tulevaisuuden kirkossa Uudistuksen aikataulu ja käytännön toteutus Lopuksi [2]

304 1. Kyselyn tausta ja vastaajat Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan. Vuosina oli käynnissä projekti, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi tiedoksi kokouksessaan (10 ). Samassa yhteydessä täysistunto antoi mahdollisuuden loppuraporttia koskevan palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille ja Kirkon työmarkkinalaitokselle. Määräaikaan mennessä ( ) palautteita saapui 299. Joillekin seurakunnille annettiin lisäaikaa vastaamiselle, esimerkiksi hallinnon kokousrytmin vuoksi. Palautteiden kokonaismäärä nousi lopulta 327 kappaleeseen. Pyydettyjen palautteiden lisäksi lausuntoja tuli muun muassa ammattijärjestöiltä ja yksittäisiltä henkilöiltä tai ryhmittymiltä. Vastaajista vajaa 70 prosenttia käytti sähköistä kyselylomaketta. Loput vastaukset saapuivat kirjeitse tai sähköpostina. Kaikki vastaukset tallennettiin yhtenäiseen muotoon. Vapaamuotoisten vastausten laajuus vaihteli suuresti: kahdesta lauseesta 40 liuskaan. Vastaajat jakautuivat ryhmittäin seuraavasti: seurakunnat 288, seurakuntayhtymät 26, tuomiokapitulit 8, hiippakuntavaltuustot 4 ja Kirkon työmarkkinalaitos. Tarkkaa vastausprosenttia ei pystytä laskemaan, sillä osassa seurakuntayhtymistä oli tehty päätös, että ainoastaan yhtymä antaa palautteen toisaalla taas kaikki yhtymäseurakunnat antoivat omat palautteensa. Vastausaktiivisuus vaihteli merkittävästi hiippakunnittain. Tampereen hiippakunnan seurakunnista vastasi 98 prosenttia, Kuopion hiippakunnasta 84 prosenttia ja Lapuan hiippakunnasta 75 prosenttia. Mikkelin hiippakunnan seurakunnista vastasi ainoastaan noin joka kolmas. Lopuissa hiippakunnista seurakuntien vastausprosentti oli Seurakunnat vastasivat kyselylomakkeelle anonyymisti. Taustatiedoissa ei kysytty seurakunnan kokoluokkaa tai hiippakunnan lisäksi muita luokittelutietoja. Hiippakunnittain tarkasteltaessa ei vastauksista löytynyt merkittäviä eroja lukuun ottamatta rakennemallin valintaa. Siksi aineisto käsitellään tässä palauteraportissa yhtenä kokonaisuutena edellä mainittua kysymystä lukuun ottamatta. 2. Loppuraportin kokonaisuuden arviointia Loppuraportissa rakenteiden uudistaminen ei koske pelkästään hallintoa, vaan sen lähtökohtana on paikallistason toiminnalliset näkökulmat. Tätä lähtökohtaa pidettiin hyvänä. Loppuraportin kuudesta keskeisestä tavoitteesta kolme kohdistuu suoraan tähän: jäsenlähtöisyys, monipuolinen toiminta sekä läheisyys ja yhteisöllisyys. Ratkaisevin kysymys kirkon tulevaisuuden rakenteen kannalta on, kuinka se pystyy hoitamaan paikallistason tehtävät kustannustehokkaasti ja niin, että seurakuntatyö näkyy käytännössä alueen ihmisten elämässä. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että kirkon on jollakin tavalla reagoitava sen toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja erityisesti hallituksen kaavailemaan kuntauudistukseen. Ohjausryhmän ( ) loppuraporttia pidettiin yleisesti hyvänä keskustelun avauksena, jonka pohjalta on mahdollista löytää reitti eteenpäin. Raporttia myös kritisoitiin keskeneräisyydestä ja suurpiirteisyydestä. Monissa palautteissa todettiin, että raporttia vaivaavat lukuisat löysät luonnehdinnat, jotka jäävät lähes kokonaan perustele- [3]

305 mattomiksi irrallisiksi heitoiksi, mutta niillä silti pyritään perustelemaan esitettyjä rakenteiden kehitysmalleja. Määrällisesti eniten kritiikkiä herätti kielivaikutusten arvioinnin puute. Erityisesti Porvoon hiippakunnan vastauksissa korostui, että ruotsinkielisten asema uudistuksessa on turvattava. Vastaajien mukaan olennainen puute koko raportissa on, ettei se sisällä mitään arviota kielellisistä seurauksista siitä miten eri mallit vaikuttavat perustuslaillisiin kielellisiin oikeuksiin. Ennen kuin päätetään jatkotoimenpiteistä, olisi tehtävä kielellisistä seurauksista arviointi, joka takaa kielellisten vähemmistöjen sekä ruotsin- että suomenkielisten oikeudet. Muutoksessa on turvattava myös saamelaisten kielelliset oikeudet sekä saamelaisten kotialueella että muualla Suomessa. Monet näistä vastaajista totesivat, että he eivät halua tai pysty ottamaan kantaa malliin ennen kuin tiedetään, miten kielivähemmistöjen asema turvataan eri malleissa. Palautteissa perään kuulutettiin myös talousvaikutusten arviointia. Ohjausryhmän raportti ei sisällä taloudellisia laskelmia. Raporttia pidettiin tältä osin keskeneräisenä ja sen arvioitiin perustuvan lähinnä spekulatiivisiin perusteisiin. Tämä aiheuttaa sen, että niiden instanssien, joiden odotetaan antavan lausuntoja, on vaikea ottaa kantaa rovastikunta- tai hiippakuntamalliin, koska ei ole mitään tietoja siitä mitä nämä mallit tulisivat kirkolle maksamaan. Raporttiin kaivattiin myös pohdintaa kirkon ja valtion suhteista tulevaisuudessa. Jotkut vastaajista olisivat pitäneet tärkeänä tietää rakenneratkaisua tehtäessä, kiinnostaako kirkkoa luopua julkisoikeudellisesta statuksestaan. Tämä mahdollistaisi sen, että seurakuntayksiköt vapautettaisiin vastuusta kirkon viranomaistoimintoon liittyvistä tehtävistä. Teologiaa! Teologiaa! Ei yhtään teologiaa loppuraportissa! ja loppuraportti on aivan liian teologi ja teologia keskeinen. Osa vastaajista olisi kaivannut loppuraporttiin huomattavasti enemmän teologiaa, toiset taas moittivat siinä valittua lähestymistapaa liian teologiseksi. Monet vastaajat arvioivat loppuraportin liitteenä olevan Tulevaisuuden seurakunta -alatyöryhmän raportin täydentävän sopivalla tavalla muuta loppuraporttia. Joissakin vastauksissa kyselylomaketta pidettiin vaikeaselkoisena ja johdattelevana. Muutamat vastaajat epäilivät, luettaisiinko palautteita ollenkaan. Jotkut vastaukset nostivat esiin, että pelkkä seurakuntarakenteiden kehittäminen ei riitä. Heidän mukaansa on tärkeää kehittää radikaalilla tavalla kirkon keskushallintoa, mukaan lukien hiippakunnat. Lisäksi kirkon keskushallinnon ja esimerkiksi kirkollisten järjestöjen ja suurten seurakuntayhtymien tekemisien päällekkäisyyttä tulisi tarkastella ja jatkossa välttää. Palautteiden mukana oli esitetty kaksi kokonaan uutta rakennemallia. Ensimmäinen ehdotus oli, että seurakuntarakenteen uudistamisen sijasta toteutetaan koko kirkon rakenneuudistus. Siinä siirryttäisiin kolmetasoiseen hallintomalliin, joka muodostuisi keskushallinnosta, hiippakunnista ja seurakunnista. Toisena ehdotuksena oli ns. hiippakunnallisen rovastikuntamallin tarkastelu rovastikuntamallia täydentävänä ja syventävänä rakennemallina. 3. Rakenneuudistuksen tavoitteet Loppuraportti asetti rakenteiden kehittämiselle kuusi tavoitetta: jäsenlähtöisyyden ja erilaisten jäsenidentiteettien mahdollistaminen, monipuolisen toiminnan turvaaminen, läheisyysperiaatteen ja [4]

306 yhteisöllisyyden edistäminen, seurakuntien talouden polarisaation vähentäminen ja taloudellisen vakauden lisääminen, työvoimaresurssien nykyistä joustavampi käyttö sekä johtamisen ja hallinnon yksinkertaistaminen. Rakenneuudistuksen tavoitteita pidettiin ensisijaisesti onnistuneina. Vastaajien tehtävänä oli valita heidän näkemyksensä mukaan kaksi tärkeintä kirkon paikallisrakenteen kehittämisessä huomioon otettavaa seikkaa. Vastaajista 86 prosenttia piti läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä erityisen tärkeänä. Toiseksi tärkeimmäksi asiaksi (47 prosenttia vastaajista) nousi taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja taloudellisen polarisaation vähentäminen. Vastaajista 27 prosenttia mainitsi toiminnan monipuolisuuden ja 18 prosenttia työvoiman joustavan käytön. Erilaisten jäsenidentiteettien tukeminen nousi kahden kärkeen 13 prosentilla vastaajista ja hallinnon joustavuus kuudella prosentilla. Kuvio 1: Tärkeimmät (2 kpl) paikallisrakenteen kehittämisessä huomioitavat seikat Läheisyys ja yhteisöllisyys Taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja taloudellisen polarisaation vähentäminen Toiminnan monipuolisuus Työvoimaresurssien joustava käyttö Erilaisten jäsenidentiteettien toteutumisen mahdollisuus Hallinnon tehokkuus 27% 18% 13% 6% 49% 86% 4. Seurakunta jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä Uudessa testamentissa kirkkoa kuvaillaan Kristus-keskeisillä dynaamisilla kuvilla kuten esim. ruumiin jäsenillä, rakennuksen elävillä kivillä sekä saman puun oksilla. Kirkko on Augsburgin tunnustuksen mukaan pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. (CA VII). Yhteisöllisyys, sanan julistaminen ja sakramenttien toimittaminen ovat siis seurakunnan ulkoiset merkit. Kirkkolain mukaan seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä (KL 4:1) Monet vastaajat korostivat, että seurakunta on ensisijaisesti yhteisö eikä palveluorganisaatio. Keskeisenä tavoitteena pidettiin, että seurakunnan tulee säilyä jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä. Seurakunnan perustehtävä evankeliumin julistajana on mahdollistuttava mahdollisimman hyvin. Seurakuntalainen ja hänen tarpeensa tulee olla keskiössä. Jäsenlähtöisyyttä, läheisyysperiaatetta ja yhteisöllisyyden edistämistä on tuettava. Myös rakennetta on tarkasteltava seurakuntalaisten näkökulmasta. Tämä tarkoittaa hallinnon tehokkuutta siten, että seurakuntalaisten osallisuus- ja osallistumismahdollisuudet vahvistuvat. Yleisenä tahtotilana vaikutti olevan, että varsinaisen seurakuntatyön tulee jatkossakin tapahtua pienemmissä yksiköissä ja sitä johdetaan myös näissä yksiköissä. Tällä hetkellähän monet isot [5]

307 seurakunnat jaetaan pienempiin toiminnallisiin alueisiin / piireihin. Oman seurakunnan jäsenyyttä pidettiin kuitenkin kutsuvampana kuin ison kaukana olevan "vieraan" seurakunnan jäsenyyttä. Monet ilmaisivat huolensa siitä, voidaanko uudistus tehdä niin, että ihmiset säilyttävät edelleen halun kuulua seurakuntaan. Halu kuulua seurakuntaan liitettiin usein tuttuihin työntekijöihin. Laajojen yksiköiden muodostamisen pelättiin johtavan siihen, että jotkut työntekijät tekevät "keikkaa" hoitaessaan tehtäviään pitkienkin matkojen päästä. Vastapainona tälle kehitykselle arveltiin, että pienet toiminnalliset yksiköt, jossa on siihen alueeseen sitoutuneita työntekijöitä, ovat kirkon elinehto. Vastauksissa nousi esiin, että erilaisten jäsenidentiteettien toteutuminen tulee mahdollistaa turvaamalla erilaisen hengellisen identiteetin omaavien jäsenyys ja osallisuus, esimerkiksi eri herätysliikkeiden kohdalla. Tämä merkitsee seurakunnan elämässä rikkautta ja moninaisuutta, joka palvelee seurakunnan yhteistä hyvää. Toisaalta rakennekehityksessä tulisi huolehtia siitä, että laajan kirkon toimintaan harvakseltaan osallistuvan jäsenjoukon yhteys kirkkoon olisi mahdollisimman mutkaton. Monissa vastauksissa korostui seurakunnan kirkko-opillinen itseymmärrys. Samaan aikaan kun korostetaan paikallisten seurakuntien itsenäisyyttä, tulisi muistaa kirkon episkopaalinen luonne. Hiippakunta ja piispa ovat ilmausta seurakuntien yhteydestä laajempaan Kristuksen kirkon kokonaisuuteen. Tästä syystä pidettiin tärkeänä, että piispan ja seurakuntien välistä suoraa kaitsentasuhdetta vaalitaan. Yhteisöllisyyteen liitettiin myös seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja päätöksenteon läheisyys paikallistasoon. Monien mielestä yksi uudistuksen tavoite tulisi olla lähidemokratian vahva säilyttäminen. Lisäksi korostettiin, että edustusrakenteen (vaaleilla valitut maallikot) ja virkarakenteen tehtäväjako on pidettävä selkeänä: päätöksentekijät ja valmistelijat. Toisaalta korostettiin, että näkökulmaa tulisi muuttaa hallinnosta toimintaan. Seurakuntalaisten osallisuutta tulisi kehittää hallinnollisesta osallisuudesta toiminnalliseen osallisuuteen. 5. Osana historiallista jatkumoa Monien arvioiden mukaan kuntarakenteiden laajaksi kaavaillussa uudistuksessa seurakunnan asema paikallistoimijana korostuu entisestään. Paikallisseurakunta liittää ihmisen historialliseen perspektiiviin ja on yksi harvoista säilyvistä yhteisöllisyyttä korostavista kotiseutuorganisaatioista. Tavoitteeksi asetettiinkin historiallisen näkökulman huomioiminen: jokaisen seurakunnan historiaa on arvostettava ja hengellistä perinnettä vaalittava, hyväksi koettuja toimintatapoja tulee kunnioittaa. Seurakunnan oman identiteetin mukainen toiminta on säilytettävä. Todettiin myös, että olemassa olevia hyviä ja toimivia rakenteita ei ole tarkoituksenmukaista purkaa. Myös toimivat yhteistyömuodot eri seurakuntien välillä tulisi säilyttää. 6. Alueellinen erilaisuus uudistuksen lähtökohdaksi Monet vastaajista halusivat asettaa uudistuksen tavoitteeksi alueellisen tasapuolisuuden. Pienten seurakuntien asema halutaan turvata siten, että ne eivät jää isojen seurakuntien varjoon tai kaupunkikeskustojen reuna-alueiksi. Toisaalta korostettiin, että haja-asutusalueiden seurakuntalaisten palvelun lisäksi on tärkeää huomioida kaupunkiseurakuntien seurakuntalaisten palveleminen. Resursoin- [6]

308 nin tulisi siis sisältää mahdollisuus myös jäsenmäärän kartuttamiseen tähtäävään toimintaan. Vastauksissa nousi vahvasti esiin, että seurakuntien mahdollisimman pitkälle ulottuva itsenäisyys on taattava uudistuksessa. Toisaalta korostettiin, että rakennetta suunnitellessa tulee ottaa riittävästi huomioon alueelliset ja paikkakuntakohtaiset erot. Esimerkiksi rovastikuntamalli voi olla toimiva joillakin alueilla, mutta tarpeeton joillakin toisilla. Koska Suomi ei ole seurakuntien toimintaedellytysten ja kuntarakennekehityksen osalta kaikilta osin samassa tilanteessa, myös seurakunnallisen toiminnan rakenteita pitäisi voida varioida alueellisesti. Tärkeänä pidettiin, että paikallisseurakunnat voivat olla alusta asti mukana muutosprosessissa. Kehittämis- ja muutosvaiheessa kaikkien tahojen osallistuminen on tärkeää. Kirkon halutaan rakentuvan alhaalta ylöspäin eikä toisinpäin. Monet vastaajat nostivat esiin, että uudistuksessa on erikseen huomioitava ns. pitkien välimatkojen kunnat. Uusia rakenteita luodessa on huomioita myös se, ettei julkisia yhteyksiä syrjäseudulla juuri ole. Yksityisautoilu kallistuu koko ajan eikä ole ekologisesti kestävä ratkaisu. Tämän arvioitiin puoltavan sitä, että toiminta ja työntekijät ovat paikallisia. Yksinomaan ihmisten liikkuvuuden varaan ei voida rakentaa. Samalla tuotiin esiin, että alueeltaan hyvin laajat, mutta väestöltään pienet seurakunnat tarvitsevat edelleen kiinteitä tukimuotoja kirkon keskushallinnolta. Vastaajat hahmottelivat, että käytännössä alueellinen erilaisuus olisi mahdollista huomioida siten, että kirkkolakiin ja -järjestykseen laaditaan säädökset, jotka antavat selkeät puitteet paikallisen perustason ja alueellisen yhteistyötason yksiköiden toiminnasta ja hallinnosta. Puitteiden sisällä mahdollistetaan runsaasti erilaisiin oloihin soveltavaa säätövaraa. Perusyksiköiden ja yhteistyöyksiköiden välinen vastuujako voi vaihdella riippuen mm. yksiköiden koosta ja etäisyyksistä. Vastuujako, käytännössä seurakunnan itsenäisen päätäntävallan laajuus, tulisi määritellä esimerkiksi perussäännössä (vrt. seurakuntayhtymän perussääntö). Toisaalta joissakin vastauksissa haluttiin tehdä rajauksia vapauteen, esimerkiksi määritellä seurakunnan maksimikoko. 7. Vain harvat halusivat henkilöseurakuntia Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että vuosisatojen aikana muodostunutta yhteistyötä kuntien ja seurakuntien välillä ei tule purkaa. Vain pieni osa vastaajista halusi irrottaa seurakuntarakenteen kokonaan kuntarakenteesta. Yksittäisissä vastauksissa haluttiin kuitenkin siirtyä pois seurakuntien aluesidonnaisuudesta kohti henkilöseurakuntia. Toisaalta kun ohjausryhmä esittää, että seurakuntien parokiaalisuudesta luovuttaisiin ainakin osittain, tässä nähdään sekä hyviä että huonoja puolia. Vastaajat arvioivat, että olisi aivan luonnollista, jos ihmisellä on juurensa naapuriseurakunnassa, hän voisi olla myös sen jäsen asuinpaikasta riippumatta. Kyseenalaisena kuitenkin pidettiin, jos seurakunnan jäsenyys määräytyy toisarvoisten mieltymysten, kuten vaikkapa yksittäisen työntekijän ominaisuuksien perusteella. Myös seurakuntien välistä kilpailua olisi kaikella tapaa vältettävä. 8. Joustavuutta organisaatioon ja työvoiman liikkuvuuteen Monet vastaajat korostivat, että organisaatiorakenteen tulee olla selkeä ja päätöksentekoprosessista tulee riisua liiallinen byrokratia pois. Hallinnon joustavuuteen ja keveyteen on pyrittävä kaikilla hallinnon tasoilla. Eri organisaatiotasojen tehtävien päällekkäisyyksiä tulee selvittää ja karsia. [7]

309 Myös alistussäädöksiä tulisi tarkastella. Yhteistyötä eri yksiköiden välillä tulee kehittää ja lisätä. Työnjakoa ja yhteistyötä on täsmennettävä ja organisaatioita kevennettävä tavoitteena nimenomaan se, että hengellinen työ nostetaan entistä voimakkaammin esiin. Eräiden arvioiden mukaan tällä hetkellä pelkkä hallinnointi kuluttaa koko kirkon organisaatiossa liikaa voimavaroja. Toisaalta korostettiin, että talouden ja hallinnon asiantuntijuuden tulisi lisääntyä ja syventyä. Tällöin saavutetaan näiden asioiden hoidossa ammattimaisuutta ja kustannustehokkuutta ja pystytään selviämään toimintaympäristössä tapahtuvista isoista muutoksista. Tukitoimintojen tarkoituksenmukaista järjestämistä pidettiin avaintekijänä muutoksen onnistumisessa. Monissa vastauksissa muistutettiin, että muutosprosessien ei saisi pysähtyä siihen, kun saadaan hallinnollis-taloudellinen rakennemuutos toteutettua. Talouden ja hallinnon perusrakenteiden uudistamisen jälkeen rakennemuutoksia tulee jatkaa keskittämällä voimavaroja seurakunnallisen toiminnan sisällön kehittämiseen. Tätä pidettiin ensiarvoisen tärkeätä, jotta rakennemuutoksille asetetut tavoitteet, kuten kirkon jäsenyyden vahvistuminen ja seurakuntayhteisöjen tukeminen, olisivat realistisesti toteutettavissa. 9. Taloudelliset kysymykset huolestuttavat Taloudelliset kysymykset huolestuttivat monia vastaajia. Vastauksissa korostui, että nykyisten seurakuntien omaisuuden, rahoitus- ja maaomaisuuden tuottojen (esim. metsätulot, vuokratulot) sekä tiettyjen seurakuntien käyttöön määritettyjen testamenttien ja muiden lahjoituksien kohtalo on ratkaistava ennen lopullisten päätösten tekemistä. Vastauksissa nousi esiin, että tulonjakomalleja on kehitettävä siten, että suurten ja pienten liittyessä samaan talousyksikköön myös pienemmillä on taloudelliset mahdollisuudet selvitä. Toimintarahoja jaettaessa olisi otettava huomioon muun muassa seurakunnan laajuus, nykyisen toiminnan vilkkaus (kirkossakäyntimäärät, äänestysprosentit, lähetys- ja yhteisvastuukannatus, vapaaehtoisten määrä), kulkuyhteydet, ikärakenne ja toimitusten ennustettava määrä. Jotkut vastaajista halusivat mennä jopa niin pitkälle, että koko kirkosta muodostettaisiin yksi talousyksikkö, jolloin omaisuus olisi yhteistä ja kaikilla olisi sama veroprosentti. 10. Johtamisen kehittäminen ja henkilöstö Monet vastaajat korostivat, että viestintää sekä päätöksenteon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Näitä seikkoja pidettiin muutoksen käytännön toteuttamisen onnistumisen kannalta välttämättömiä. Myös johtamisen kehittäminen nousi vastauksissa korostetusti esiin. Näiden vastaajien mielestä kirkon tulevaisuutta pohdittaessa on otettava huomioon julkisen sektorin yhteisöjen johtamisessa tapahtunut ajattelutavan muutos: siirrytään pois hierarkkisesta linjaorganisaatiosta kohti verkostomaista kumppanuusmallia. Mallista riippumatta monet vastaajista halusivat asettaa tavoitteeksi työvoimaresurssien joustavan käytön. Laajemmat rakennemuutokset tarjoaisivat turvaa henkilöstölle. Kun hallintoa ja tukitoimia yhdistetään, voimavaroja vapautuu itse toimintaan. Haavoittuvainen henkilöstörakenne saisi tukea [8]

310 laajemmasta yhteisöstä. Sijaisjärjestelyt olisi helpompi toteuttaa. Suurempien tapahtumien järjestämiseen olisi paremmat voimavarat. Työn kierto ja työnantajan kilpailukyvyn parantuminen mahdollistuu paremmin isommissa yksiköissä. Toisaalta korostettiin ennen kaikkea, että työn mielekkyyden on säilyttävä kirkon eri tehtävissä. Vastauksissa korostui, että ammattitaitoisen ja motivoituneen henkilöstön pysyminen seurakuntien työssä on turvattava. Suuren kysymyksen vastaajien mielessä muodosti, miten nykyisten työntekijöiden ja heidän virkojen/toimien käy uudessa mallissa. Säilyykö työpaikka vai tuleeko irtisanomisia? Huolena on, että suuret seurakunnat jyräävät pienempiä yhdistymisessä - myös henkilöstön sijoittamisessa, palkkauksessa jne. Nykyistä suuremmissa hallinnollisissa yksiköissä voidaan paremmin turvata se, että henkilöstöhallintoa hoitaa tähän tehtävään perehtynyt ja siihen keskittyvä ammattitaitoinen henkilöstö. Suuremmat hallinnolliset yksiköt luovat siten aiempaa paremmat mahdollisuudet laadukkaan henkilöstöpolitiikan hoitamiselle, työvoiman joustavalle käytölle ja mielekkäiden tehtävänkuvien rakentamiselle. Erilaisissa muutostilanteissa on myös mahdollista järjestää tehtäväkuvia tarkoituksenmukaisesti uudestaan, jos työnantajan koko on riittävän suuri. Päädyttiinpä mihin rakennemalliin tahansa odotettavissa on muutoksia henkilöstölle. Ne edellyttävät monien toiminnallisten, yhteistoiminnallisten ja henkilöstön asemaan liittyvien kysymysten ratkaisemista - henkilöstön ja henkilöstöhallinnon kysymyksiin onkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Henkilöstönäkökulmaa toivat palautteissaan esiin erityisesti ammattijärjestöt ja Kirkon työmarkkinalaitos. 11.Seurakuntavaalien järjestäminen Nykyistä seurakuntayhtyminen kahden vaalin järjestelmää pidettiin vastauksissa osin ongelmallisena. Myös rovastikunta- ja hiippakuntamalleissa hallinto muuttuisi muun muassa siten, että luottamuselimiä olisivat rovastikunta- / hiippakuntavaltuusto ja seurakuntien kirkkoneuvostot. Tällöin rovastikuntavaltuusto hoitaisi seurakuntayhtymämallissa olevat yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston tehtävät. Vastaajien arvioiden mukaan rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston tulisi olla kooltaan selvästi nykyistä yhteistä kirkkovaltuustoa pienempi, että se olisi toimintakykyinen. Uudet mallit edellyttäisivät ollakseen toimivia myös päätösvallan delegoimista viranhaltijoille. Yhtymämalliin verrattuna muutos vähentäisi luottamushenkilöiden määrää ja mandaattia, minkä arveltiin kaventavan kirkollista demokratiaa. Eräät vastaajat arvioivat, että mikäli vaihtoehtona olisi rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston valinta vaalilla ja se valitsisi seurakuntien kirkkoneuvostot, etääntyisi seurakuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa oman seurakunnan luottamushenkilövalintaan olennaisesti. Rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston vaali ei todennäköisesti herättäisi erityistä kiinnostusta, sillä siinä seurakuntalaiset valitsisivat 1 2 valtuutettua jokaisesta seurakunnasta. Monissa vastaukissa parempana pidetään suoraa kirkkoneuvoston vaalia ja välillistä rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston vaalia. Tämä korostaisi seurakuntaa perusyksikkönä. Erilliset suorat vaalit ja ylätason laaja päätösvalta vahvistavat yhdessä mielikuvaa keskitetystä päätösvallasta seurakuntien yläpuolella. Kokonaan päinvastaisiakin näkemyksiä vaalien järjestämisestä oli runsaasti. Jos vaaleilla valittaisiin kirkkoneuvostot, seurakuntalaiset eivät pääsisi suoraan vaikuttamaan siihen toimielimeen, jolla on valta ja resurssit esimerkiksi seurakunnan taloudesta päättämiseen. [9]

311 12.Tulevan rakennemallin valinta Ohjausryhmän loppuraportti esitti kolme vaihtoehtoista tapaa seurakuntarakenteen uudistamiselle. Ensimmäinen vaihtoehto on seurata kuntakehitystä ja kehittää rakenteita olemassa olevan lainsäädännön pohjalta. Toinen vaihtoehto on kehittää kirkon rakenteita omaehtoisesti joko ns. hiippakuntamallin tai kolmannessa vaihtoehdossa ns. rovastikuntamallin pohjalta. Ohjausryhmä suosittelee lähtökohdaksi rovastikuntamallia. Vastaajia pyydettiin valitsemaan se rakennemalli, jonka mukaan he toivoisivat uudistuksessa edettävän. Eniten kannatusta sai nykyrakenteiden kehittäminen. Myös rovastikuntamalli sai runsaasti kannatusta. Hiippakuntamallin kannatus jäi varsin pieneksi. Noin joka kymmenes vastaaja ei nähnyt tarvetta nykyisten rakenteiden (seurakunta, seurakuntayhtymä) muuttamiselle tai kehittämiselle. Kuten edellä mainittiin, tämän kysymyksen kohdalla on tarpeen tehdä kaksi hiippakunnallista huomiota. Ensiksikin Porvoon hiippakunnan vastaajista lähes kaikki kannattivat rakenteiden kehittämistä nykyisten rakenteiden puitteissa. Tämä johtunee loppuraportin puutteellisuudesta kielivaikutusten arvioinnin suhteen. Toiseksi hiippakuntamallin kannattajista valtaosa löytyi Tampereen hiippakunnan vastaajista. Myös seurakuntayhtymien vastauksissa korostui nykyrakenteen kannatus. Kuvio 2: Eri rakennemallien kannatus Rakenteita kehitetään nykyisten rakenteiden puitteissa 47% Rakenteita kehitetään raportissa luonnostellun rovastikuntamallin pohjalta 38% Nykyisiä rakenteita eli seurakuntaa ja seurakuntayhtymää ei ole syytä muuttaa Rakenteita kehitetään raportissa luonnostellun hiippakuntamallin pohjalta 7% 9% Seuraavien alaotsikoiden alla esitellään avoimessa kysymyksessä esiin nostettuja erilaisia näkökulmia vaihtoehtoisiin rakennemalleihin Nykymalli ja sen kehittäminen Suurimman kannatuksen sai nykymallin seuraaminen ja kehittäminen. Sekä seurakuntayhtymämalli että suuren seurakunnan kappeli- / aluemallit saivat kannatusta. Vastauksista on havaittavissa, että jotkut tarkoittivat nykymallilla myös juuri sen hetkistä tilannetta, jonka toivottiin kuntarakenteen muutoksesta huolimatta pysyvän samankaltaisena. Monet nykymallin kannattajat totesivat, että sopivalla kehittämisellä nykyiset rakenteet kyetään luo- [10]

312 maan kyllin joustaviksi ilman raskaita ja epävarmuutta herättäviä lainsäädäntöprosesseja. Vastaajien näkemyksen mukaan esimerkiksi seurakuntayhtymämalli pystyy sopeutumaan ilman uuden lainsäädännön luomista nopeasti muuttuvan kuntakentän asettamiin haasteisiin. Kirkon paikallistason uudistuksessa olisi näin mahdollista keskittyä toimintakulttuurien kehittämiseen ja suunnitelmallisuuden lisäämiseen hallintomallien luomisen asemasta. Vastaajat korostivat, että erilailla toteutetuista seurakuntayhtymistä on vuosien saatossa kertynyt tietoa ja kokemusta, jonka hyödyntäminen koko kirkon rakennemuutoksessa on keskeisen tärkeää. Selkeä lainsäädäntö on jo olemassa ja tarpeen mukaan korjattavissa, niin että se tukee yhtymien omaehtoista, vaiheittaista kehittämistä toimintaympäristöjen edelleen muuttuessa. Yhtymä voidaan perustaa yhden tai usean kunnan alueella toimivista seurakunnista. Muutokset yhtymän sisäisessä tehtäväjaossa eivät edellytä kirkon keskushallinnon päätöstä, vaan ne toteutetaan demokraattisen päätöksenteon kautta perussääntöä muuttamalla. Useat tämän mallin kannattajat kiinnittivät huomion siihen, että seurakuntayhtymämallia sovelletaan maamme suurimmissa väestökeskittymissä. He arvioivat, että malli on vapauttanut hengellisentyön tekijät seurakuntalaisten kohtaamiseen ja mahdollistanut erikoistumisen etujen hyväksikäytön. Suurissa yhtymissä vallitseva kaksinapainen hallintomalli on toiminut monin paikoin ilman ristiriitoja, mahdollistaen hengellisen johtajuuden ja maallisen johtamisasiantuntemuksen hedelmällisen yhteistyön. Joidenkin vastaajien mielestä olisi tarpeellista myös selvittää seurakunnan vapaata valintaa yhtymän sisällä. Seurakuntayhtymämalli tarjoaa mahdollisuuden, jossa ns. seurakunnallinen toiminta toteutetaan osittain paikallisyksiköissä ( perustoiminta ) ja osittain yhtymätasolla ( erikoistuneet toiminnot kuten erityisnuorisotyö). Osan vastaajista arvioi, että paras vaihtoehto olisi toteuttaa rakenne olemassa olevaa kappelirakennetta kehittäen. He pitivät erityisen tärkeänä, että yksikkö säilyy sopivan kokoisena ja päätösvalta omalla alueella. Kirkkolain kappeliseurakuntamallia pidettiin selkeänä ja sen arvioitiin sopivan erityisen hyvin pienelle seurakunnalle liitoksissa. Tärkeä kehittämiskohde kuitenkin olisi se, että seurakunnan nimi voisi muutoksessa säilyä, koska myös nimi on osa seurakuntalaisten identiteettiä. Alue- / kappeliseurakuntaa ei pidetä onnistuneena nimikkeenä. Vastauksissa nousi esiin, että rakennetta kehitettäessä myös alueseurakunnan (entisen ns. kantaseurakunnan) asemaa tulisi tasaarvoistaa kappeliseurakuntien kanssa. Paikallisuuden merkitys kansalaisten elämälle ja identiteetille vaihtelee suuresti ja kokonaisuudessaan saattaa tulevaisuudessa vähentyä. Monet halusivat kuitenkin säilyttää kuntakytköksen mahdollisimman vahvana: ei pidä unohtaa kuntaa, joka varsinkin maaseudulla on huomattava osa ihmisen identiteettiä. Seurakuntien yhteistoiminta kuntien kanssa perustuu monialaiseen verkostoitumiseen sekä palvelujen että yhdyskuntasuunnittelun osalta, minkä ansiosta kirkon arvot ja yhteisöllisyys voivat laajasti edistää paikallista hyvinvointia. Rakenneratkaisun tulisi jatkossakin tukea kansankirkollista vaikuttavuutta. Mallin kannattajien vastauksissa nousi vahvasti esiin, että tarvittaessa esimerkiksi hallinnollista yhteistyötä on mahdollista tehdä ja monia toimintoja voidaan kehittää ketterästi yli seurakuntarajojen ilman ylöspäin rakentuvaa hallintoa. Siksi seurakuntien sopimusyhteistyön malleja tulisi selkeyttää. Esimerkiksi rakennusalan ja kiinteistöjen hoidon ammattilainen voisi olla suurissa seurakunnissa ja heidän asiantuntemuksensa olisi myös naapureiden käytössä. Toisaalta seurakuntalaisten palvelui- [11]

313 den turvaamiseksi haetaan yhteistyömahdollisuuksia mieluusti samankokoisten seurakuntien kanssa. Yhteistyö pienen ja suuren seurakunnan välillä on joidenkin vastaajien kokemuksien mukaan hankalaa eikä se toteudu tasa-arvoisesti. Nykymallin kannattajat eivät nähneet isojen yksiköiden tuomaa riittävää hyötyä nykyiseen verrattuna etenkään sitä, että suurempiin yksiköihin liittyminen tai niissä toimiminen toisivat jotain erityistä lisää nykyiseen toimintaan. Nykymallin kannattajat arvioivat, että loppuraportissa toteuttamiskelpoisemmaksi esitetty rovastikuntamalli eroaa nykymuotoisesta seurakuntayhtymämallista käytännössä ainoastaan johtamisjärjestelmänsä osalta. Mallissa lääninrovasti toimii rovastikunnan operatiivisena johtajana. Tätä hyvin suurta muutosta keskeisten operatiivisten vastuiden siirtämisestä nykyisiltä vastuullisilta toimijoilta (talous, henkilöstö, kiinteistöhallinnon johtavat viranhaltijat) teologisen koulutuksen omaavalle lääninrovastille ei näissä arvioissa pidetty tarkoituksenmukaisena. Lisäksi kiinnitettiin huomiota luottamushenkilöiden rooliin. Nykyisessä seurakuntayhtymämallissa toteutuu demokraattinen asioiden valmistelu- ja käsittelyprosessi seurakunta- ja seurakuntayhtymähallinnon tasoilla sekä seurakuntien luottamushenkilöitä osallistava, seurakuntien erityispiirteet huomioonottava hallintojärjestelmä. Toisaalta nostettiin esiin, että esimerkiksi yhteisen kirkkovaltuuston kokoa voitaisiin pienentää nykyisestä.. Vastaajien mukaan yhtymien tulonjakoperusteet tulisi mallintaa sellaisiksi, että kaikilla perusyksiköillä olisi riittävät taloudelliset resurssit toimia. Esiin nostettiin myös ajatus siitä, että seurakuntien taloudellisen vakauden tulee perustua tulevaisuudessa muuhunkin itsekannattavuuteen kuin verotuloihin, esimerkiksi jäsenten taloudelliseen ja toiminnalliseen osallistumiseen. Nykyisen mallin rakenteita tulisi edelleen kehittää työvoiman joustavan liikkumisen edistämiseksi ja hallinnon keventämiseksi. Toimintayksikön tulee voida valita henkilöstönsä tai ainakin vaikuttaa valintaan, mutta henkilöstön joustavaa siirtymistä tulisi kehittää seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen. Tavoitteeksi tulisi asettaa yhtymän hallinnon mahdollisimman kevyt ja tarvittaessa alueellisesti hajautettu toteutus. Valmisteluresursseja on oltava myös seurakuntien käytössä. Lainsäädännöllä tulisi taata mahdollisuus erilaisten yhtymien muodostamiseen. Suurten yhtymien rinnalla tulisi olla mahdollista luoda sellainen malli, joissa pienet seurakunnat voisivat liittyä yli kuntarajojen väljäksi yhteistyöverkostoksi. Vastauksissa nousee vahvasti esiin kielikysymykset. Seurakuntayhtymämallia puoltaa se, että seurakuntayhtymän voivat muodostaa tasavertaisina suomen- ja ruotsinkieliset (kuten myös kaksikieliset) seurakunnat. Seurakuntayhtymämallissa voidaan ottaa huomioon sekä Porvoon hiippakunnan että suomenkielisen hiippakunnan tarpeet ja tavoitteet. Paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymän toimivaltasuhteet tulee lainsäädännössä selkiyttää. Joidenkin vastaajien mukaan yhtymää tulisi kehittää siten, että siinä on selkeä pastoraalinen johtajuus. Seurakuntayhtymämallia kehitettäessä tulisi vahvistaa myös yhteistä strategista suunnittelua. Seurakuntayhtymämallin toimivuutta edistäisi myös nykyistä selkeämpi, yhtenäisempi ja säädellympi malli seurakuntayhtymien perussäännön laatimiseksi. Jos kirkko päätyy seurakuntayhtymämalliin ja seurakuntayhtymät tulevat kuntarakenneuudistuksen myötä vielä isommiksi kuin mitä ne nykyisellään ovat, on erityisen tärkeää, että perussääntöä kehitellään niin, että paikalliset seurakunnat saavat [12]

314 mahdollisimman paljon itsenäisyyttä koskien virkojen perustamista, tilojen käyttöä ja toiminnan kehittämistä niiden taloudellisten raamien sisällä, jotka yhteisesti määrätään seurakuntayhtymälle. Tämä mahdollistaa sen, että seurakuntayhtymä voisi koostua suhteellisen pienistä seurakunnista. Osa vastaajista ilmaisi vahvasti toiveensa nykymuotoisten seurakuntien säilyttämiselle. Heidän mukaansa on tehtävä kirkkolainmuutos, jossa seurakunta voi säilyttää itsenäisyyden, vaikka kunnat yhdistyvät. Tällä hetkellä paikallisseurakuntien toimintaedellytyksiä parantavat toteutettavana olevat suuret uudistukset. Uudistuksia (IT-aluekeskukset, Kipa, Kirjuri) on perusteltu erityisesti pienten seurakuntien tarpeilla. Uudistusten on sanottu turvaavan pienten seurakuntien toimintaedellytykset vahvistamalla nimenomaan pienten seurakuntien tietohallintoa ja tietoturvaa, tehostamalla pienten seurakuntien taloushallinnon toimivuutta ja ehkäisemällä niiden haavoittuvuutta ja parantamalla virastojen palveluja. On loogista jatkaa seurakuntahallinnon kehittämistä näiden uudistusten viitoittamalla tiellä eli pienet seurakunnat säilyttäen. Jotkut vastaajista veivät ajatusta pidemmälle kannattaen nykyistä pienempiä, ydintoimintojen osalta suhteellisen itsenäisiä seurakuntia. Voidaanko kirkossa toteuttaa ainoastaan yhtä rakennemallia, joka palvelisi kaikkia? Monet vastaajat arvioivat, että koko Suomessa ei mitenkään voida tulla toimeen yhdellä mallilla. Onpa malli mikä tahansa, sen tulee olla joustava paikallisille olosuhteille. Sama malli ei sovellu metropolialueelle ja maaseudulle. Osa vastaajista korosti vahvasti seurakuntien erilaisuutta. Heidän mukaansa rakenteita tulee kehittää niissä seurakunnissa, missä se on toiminnan tai talouden kannalta tarpeellista. Jos nykyinen rakenne on toimiva, niin muutosta ei tarvita Rovastikuntamalli Rovastikunnat ovat vuosisatojen ajan olleet osa kirkkomme rakennetta. Ohjausryhmän hahmottelema rovastikuntamalli antaa kuitenkin rovastikunta-käsitteelle uudenlaisen sisällön. Monien palautteen antajien näkemyksen mukaan rovastikuntamalli turvaa parhaiten seurakunnan itsemääräämisoikeuden. He pitivät tärkeänä tärkeänä, että seurakunnan identiteetti ja oma toiminta säilyvät. Toisaalta rovastikunnan sisällä voidaan ongelmitta sopia yhteisistä toiminnoista. Rovastikuntamallin kannattajat arvioivat, että malli ottaa huomioon luterilaisen kirkon synodaalisen luonteen seurakuntayhtymää paremmin. Mallin arvioitiin myös mahdollistavan seurakuntien erilaisuuden rikkauden. Rovastikunnan johtajana olisi pappi lääninrovasti, jolle keskittyisi ylin hengellinen, hallinnollinen ja taloudellinen johtaminen. Mallin kannattajien keskuudessa todettiin, että lääninrovastin tehtävä ja rooli ovat selkeät. Monet pitivät hyvänä, että rovastikuntamallissa johtajuus on yksiselitteisesti määritelty. Lääninrovastin esimiestehtävä toisi rovastikunnalle toiminnallista roolia suhteessa seurakuntiin, mikä kaventaisi seurakuntien toiminnallista itsenäisyyttä yhtymämalliin verrattuna. Koska lääninrovastin tehtävä nousee merkittävään asemaan, hänen valintatapansa täytyy pohtia tarkkaan, niin että siinä pääsee seurakuntien mielipide esille. Mikäli rovastikuntamalli otettaisiin käyttöön, hiippakunnissa tulisi olemaan vajaat kymmenen lääninrovastia, joiden asema rovastikuntien johtajina tulisi olemaan erittäin merkittävä. Määriteltäväksi tuleekin säädöstasolla ja erityisesti käytännössä piispan suhde lääninrovasteihin. Jos johtajan rooliin liittyy kaitsentatehtävä, on mietittävä miten piispa osallistuu lääninrovastin nimitykseen. Toiseksi pohdittavaksi tulee piispan suhde seurakuntiin ja seurakuntien kirkkoherroihin; piispan ja kirkkoher- [13]

315 rojen suhteessahan lääninrovastit tulevat toimimaan lähiesimiehinä. Seurakuntien piispantarkastukset tulisivat keskittymään seurakuntatyöhön ja rovastikunnan tarkastukset muistuttamaan nykyisiä yhtymien tarkastuksia. Monet malliin kriittisesti suhtautuvat totesivat, että rovastikuntamalli on johtamiseltaan epädemokraattinen. Esittely- ja toimeenpanovalta suhteessa rovastikuntavaltuustoon olisi pääasiassa viranhaltijoista muodostetulla johtoryhmällä, josta kuvauksen mukaan kuitenkin puuttuvat yleishallinnosta ja taloudesta vastaavat viranhaltijat. On hyvä kuitenkin huomioida, että ohjausryhmän loppuraportissa johtoryhmän kokoonpano on kuitenkin kuvattu vain esimerkin omaisesti. Rovastikuntamalli nähtiin kannattajiensa luonnehdinnoissa hallinnollisesti kevyenä ja joustavana rakenteena, jota voidaan paikallisesti tarkentaa ja soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla. Rovastikuntamallissa päätöksenteko säilyy suhteellisen lähellä seurakuntalaisia. Toisaalta seurakuntien yhteiselle organisaatiolle (olkoonpa se sitten yhtymä-, rovastikunta- tai hiippakuntavaltuusto) annettu tehtävä päättää yksikön taloudesta, kiinteistöstä ja henkilöresursseista siirtää merkittävästi päätösvaltaa paikalliselta tasolta laajemman alueen organisaatiolle. Seurakunnilta siirretyn päätösvallan merkittävyyttä ei tule vähätellä. Monet pitivät hyvänä, että rovastikuntamallissa talous ja hallinto ovat leveämmillä hartioilla. Rovastikuntataso voisi olla luontevasti taloudellisesti itsekannattava. Se hoitaisi omaisuuden. Rovastikunta jakaisi rahat seurakunnille tietyn tulonjakomallin mukaisesti. Rovastikunnan rajojen odotetaan olevan sellaiset, että mukaan mahtuu taloudellisilta näkymiltään vahvoja seurakuntia. Esimerkiksi maakunnallista kokoluokkaa pidettiin sopivana, sillä erityisesti väestökatoalueilla toimivien seurakuntien organisoituminen yhden talousyksikön kautta ei loisi rovastikunnalle riittävän vahvaa taloudellista toimintapohjaa. Yksiköiden suurentaminen toimiviksi talousyksiköiksi puolestaan tuo omat pulmansa rovastikunnan johtamiselle. Toisaalta huomiota kiinnitettiin omaisuuden luovuttamisen ongelmallisuuteen. Huomioiden seurakuntien erilaisen varakkuuden maa- ja kiinteistöomaisuuden osalta omaisuuden siirtyminen rovastikunnan omaisuudeksi aiheuttaa todennäköisesti kitkaa. Monissa seurakunnissa ei vaikuta olevan valmiuksia näin mittavaan tasaukseen ja menneiden sukupolvien perinnöstä luopumiseen. Uhkana koetaan myös se, että maa- ja kiinteistöomaisuuden siirtyessä pois paikallisseurakunnan hallinnasta, seurakunta menettää itsenäiset toimintamahdollisuutensa. Suuren yksikön tulojen säilyttämisen riittävänä arvioitiin edellyttävän nykyisissä vahvoissa seurakunnissa veroprosentin korotusta. Edelleen pelkona oli, että väliportaaseen tulee uusia "herroja", jotka eivät tunne paikallisia seurakuntia ja niiden taloudellisia tarpeita. Vaarana nähtiin myös rovastikuntatason paisuminen päällikkökeskeiseksi organisaatioksi. Monissa vastauksissa hyvänä pidettiin sitä, että kaikki työntekijät olisivat rovastikunnan työntekijöitä. Näin rovastikuntamalli takaa tarvittaessa työvoiman joustavan liikkumisen seurakunnasta toiseen. Toisaalta rekrytointikysymys olisi haasteellinen. Joidenkin arvioiden mukaan rovastikunnalla ei ole mahdollisuuksia eikä edellytyksiä hoitaa työntekijöiden rekrytointeja seurakuntien työntekijöiden osalta. Vastauksissa korostuu, että rovastikuntien määrät tulisi suunnitella hiippakunnan tarpeista käsin. Samoin rovastikuntien seurakuntien lukumäärissä olisi käytettävä paikallista harkintaa. Liittymisten täytyisi aina lähteä vapaaehtoisuuden pohjalta. Isommissakin yksiköissä kuntarajamuutokset reuna-alueilla voisivat aiheuttaa seurakuntien siirtoja yksiköstä toiseen. Palautteissa pohdittiin [14]

316 myös, antaako rovastikuntamalli mahdollisuuden jakaa nykyisiä suuria seurakuntia pienemmiksi seurakunniksi. Porvoon hiippakunnan vastauksissa korostui vahvasti, että rovastikuntamalli ei voisi tulla kysymykseen esitetyssä muodossaan, koska se kaventaa ruotsinkielisten seurakuntien vaikutusmahdollisuuksia. Jos rovastikuntamalli toteutetaan, sitä on muokattava niin, että joko luodaan kaksikielisille alueille rinnakkaiset rovastikunnat tai kaksikielisissä rovastikunnissa on suomenkieliset ja ruotsinkieliset hallinto-osastot, joita johtaa oma lääninrovasti ja jotka kuuluvat omaan tuomiokapituliinsa. Jälkimmäinen ratkaisu lienee helpompi toteuttaa esimerkiksi sen mallin mukaan jota käytetään joissakin kunnissa, joissa on suomenkielinen ja ruotsinkielinen kouluhallinto. Siinä ruotsinkielinen koululautakunta vastaa ruotsinkielisistä kouluista ja suomenkielinen suomenkielisistä. Aikaa vievä ongelma rovastikuntamallin mahdollisen käyttöönoton yhteydessä on, että se aiheuttaa vaikeuksia kaksikielisillä alueilla omaisuuden (hautausmaiden, kirkkojen ja toimitilojen) jaossa, kun seurakuntayhtymät pitää purkaa. Tämä edellyttää, että on tarkat määräykset siitä, miten omaisuutta käsitellään. Vaihtoehtoja lienee kolme: a) että kiinteistöt jaetaan suomen- ja ruotsinkielisten kesken, b) että on yhteinen omistus ja hallinta tai c) että vuokrataan kiinteistöjä toisiltaan. Todennäköisesti tultaisiin käyttämään kaikkia näitä ratkaisuja. Siksi suunnitteluvaiheessa täytyy varautua monimutkaisiin sopimusneuvotteluihin, jotka koskevat omaisuuden jakoa ja yhteisten tilojen käyttöä Hiippakuntamalli Hiippakuntamalli ei saanut kyselyssä laajaa kannatusta, mutta monet vastaajat kuvasivat sitä mielenkiintoiseksi tai teoriassa kannatettavaksi. Toisaalta useissa vastauksissa haluttiin ilmaista jyrkän kielteinen kanta hiippakuntamallille. Mallin kannattajat arvioivat, että hiippakuntamalli mahdollistaisi kirkon hallinnon yksinkertaistamisen ja keventämisen tarjoten paljon joustoa ja liikkumatilaa paikallisten rakenteiden muutokseen. Malli tarjoaisi mahdollisuuksia tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen omaisuuden hallintaan (kiinteistö- ja toimitilastrategiat), henkilöstösuunnitteluun, taloushallintoon ja muiden tukitoimien järjestämiseen. Samalla piispan rooli seurakuntien kaitsijana selkiytyisi. Hiippakuntamallissa korostuisi tuomiokapitulin rooli kumppanina ja konsultatiivisena tukena. Seurakunnat toimivat itseohjautuvasti, niistä löytyy osaamista ja kokemusta oman toimintansa järjestämiseen. Hiippakuntakapitulin rooli ei tulisi olemaan iso keskushallinnon yksikkö, sillä yhteisten työmuotojen ja esimerkiksi kiinteistöpuolen osaajat voivat olla hajasijoitettuina seurakuntiin. Mallin kannattajien vastauksissa arvioitiin, että rovastikunnat olisivat liian pieniä, jakaantuisivat köyhiin ja rikkaisiin. Hiippakunnan tasolla paikallispolitikointi eli alueellisten etujen sokea puolustaminen häviäisi. Hiippakuntamallin etuina nähtiin muuan muassa resurssien jakokriteerien muodostamisessa suurempi seurakunnan toiminnallinen itsenäisyys, työvoimaresurssien laajempi liikuteltavuus, väliportaan johtamisen laajemmat soveltamismahdollisuudet, yhteinen vastuu ja heikommista huolehtiminen. Valtaosa vastaajista piti kuitenkin hiippakuntamallia liian laajana mallina. Se veisi päätöksenteon kauas. Hiippakuntamallissa myös toiminnalliset etäisyydet ovat liian pitkiä ja perusyksiköiden määrä liian suuri toimivalle yhteistyölle ja sitä koskevalle päätöksenteolle. [15]

317 Monissa palautteissa arvioitiin, että toimiakseen hiippakuntamalli edellyttäisi hiippakuntien määrän kaksinkertaistamista tai ainakin runsasta lisäämistä. Piispan asema hiippakunnan työntekijöiden ylimpänä esimiehenä olisi kriittisesti suhtautuvien mielestä käytännössä mahdoton tehtävä. Esimiehen vastuu muun muassa työturvallisuudesta edellyttää vastaavaa päätösvaltaa suhteessa alaisiin. Tällöin piispanviran painotus hengellisen kaitsentatehtävän roolista muuttuu olennaisesti toisenlaiseksi. Lisäksi se todennäköisesti vaatisi hiippakuntaan sellaisen johtajan viran perustamista, joka voi hoitaa hallinnon käytännön asioista ( apulaispiispa, vrt. apulaiskaupunginjohtaja). Mallia vastustavat vastaajat arvioivat, että hiippakuntamallin johtamisjärjestelmästä tulisi monimutkainen, virkamiesvetoinen, porrasteinen ja raskas. Jos halutaan kaikkien seurakuntien edustus hiippakuntavaltuustoon, se kasvaa liian suureksi muuhun kuin annetuista vaihtoehdoista äänestämiseen. Johtoryhmästä tulee helposti seurakunnista varsin irrallinen vallankäytön subjekti, joka ohjaa päätöksentekoa alueilla, joiden todellisuudesta on itse varsin kaukana. Hiippakuntakapitulien kasvattaminen yleishallinnon ja talouden vastuu- ja osaajayksiköiksi, hiippakuntien lukumäärän lisääminen ja seurakuntien omaisuuden uusjako näyttäytyvät lainsäädännön osalta hitaasti toteutettavana ja liian kalliina muutoksena. Rakenne voisi kaikkinensa vähentää kansankirkon merkitystä. Hiippakuntamallin käyttöönotto vaatisi myös kirkon keskushallinnon tarkistusta ja leikkaamista, koska henkilöstömäärä hiippakunta- ja valtakunnankirkkotasolla saattaa muuten lisääntyä voimakkaasti. Porvoon hiippakunnan osalta hiippakuntamalli tarkoittaisi, että jonkinlainen alueellinen hallinto kuitenkin pitäisi perustaa esimerkiksi kiinteistöjen tarkoituksenmukaista hoitoa varten. Malli vaatisi myös nykyisen veronkantojärjestelmän tarkistuksen niin, että Porvoon hiippakunnalle annettaisiin mahdollisuus itse määrittää jäsentensä veroprosentti. Tämä tarkoittaisi, että Porvoon hiippakunnalle annettaisiin koko maan kattava alueellinen status, samankaltainen lainsäädäntö kuin mitä nyt jo noudatetaan Olaus Petrin ja Suomen saksalaisessa evl seurakunnassa. Jos Porvoon hiippakunta ei saisi tätä statusta, leikattaisiin hiippakunnan päätäntävaltaa ja toimintamahdollisuuksia radikaalisti. Jos kaikilla samalla paikkakunnalla asuvilla kirkon jäsenillä pitää olla sama veroprosentti, se johtaa selviin epäoikeudenmukaisuuksiin hiippakunnan sisällä veroprosentin vaihdellessa, mikä taas voi aiheuttaa paineita siihen, miten varoja vuorostaan käytetään seurakuntien kesken. Vastauksissa tarjottiin käyttöönotettavaksi hiippakuntamallia myös siten, että kaikki seurakunnat kuuluisivat seurakuntayhtymään. Tässä kehitetyssä mallissa seurakuntien omaisuus säilyisi yhtymillä, samoin vaalit kohdistuisivat yhtymän toimielimiin. 13.Paikallistason yksiköissä hoidettavat tehtävät Vastaajia pyydettiin määrittelemään annetuista vaihtoehdoista neljä sellaista tehtäväkenttää, jotka tulisi jatkossakin hoitaa paikallistason yksiköissä. Kolmen kärki oli varsin selvä: jumalanpalvelusten toimittaminen, ns. perusseurakuntatyö (esim. diakonia, kasvatus, julistus) sekä kirkolliset toimitukset olivat lähes kaikkien vastaajien mielestä paikallistason vastuulla olevia asioita. Paikallistasolla haluttiin säilyttää myös mahdollisuus henkilöstövalintoihin (41 %), toimintasuunnitelmien ja strategioiden hyväksymiseen (25 %) sekä oman talousarvion laadintaan (15 %). [16]

318 14.Suuremmissa yksiköissä hoidettavat tehtävät Vastaavasti vastaajia pyydettiin nimeämään neljä sellaista tehtäväaluetta, joita voitaisiin hoitaa suuremmissa yksiköissä. Tämän kysymyksen kohdalla jakauma oli huomattavasti suurempi. Suuremman yksikön tehtäviksi oltiin valmiita siirtämään mm. kiinteistötoimen hoito (67 %), julkiset hankinnat (56 %) ja kirkollinen rakentaminen (45 %). Myös veroprosentin määritteleminen, verotulojen jakaminen seurakunnille ja omaisuuden hallinta nähtiin mahdollisesti suuremman yksikön tehtävänä. Vain noin joka viides vastaaja olisi valmis siirtämään virkojen perustamisen ja lakkauttamisen isommalle yksikölle. Oikeutetusti monet vastaajat pitivät kyselyn tältä osin (paikallistasolla ja suuremmissa yksiköissä hoidettavat tehtävät) kysymyksen asettelua ja vastausvaihtoehtoja epäonnistuneina. 15.Muutoksessa tarvittavat tukitoimet Vastaajilta tiedusteltiin kahta osa-aluetta, joissa muutostuen tarve oli suurin. Eniten tukea vastaajat kokivat tarvitsevansa tukea johtamisessa ja viestinnässä. Kolme viidestä vastaajasta mainitsi nämä tarpeet. Myös henkilöstöhallinnon hoitamisessa (29 %) ja yleisessä hallinto-osaamisessa (24 %) nähtiin tuen tarvetta. Jonkin verran tukea kaivattiin myös talousosaamiseen (13 %) ja yhteistyön järjestämiseen uusien sidosryhmien kanssa (11 %). 16.Nimikkeistö tulevaisuuden kirkossa Vastaajat olivat täysin yksimielisiä siitä, että paikallistason nimikkeenä tulee säilyttää seurakunta. Monet totesivat painokkaasti, että seurakunnan ja paikkakunnan nimen on välttämätöntä säilyä sen paikallisen yhteisön nimenä, johon seurakuntalainen kuuluu. Tämä on teologisesti perusteltua ja tukee seurakuntalaisten identiteettiä monella tasolla, kun yhdistymisiä tapahtuu. Monet totesivat, että muilla termeillä ei ole juurikaan merkitystä, kunhan seurakunta -nimitys säilyy. Jotkut vastaajat arvioivat, että erilaiset kappelit, alueseurakunnat ja muut tämän kaltaiset nimikkeet olisi syytä hävittää samassa yhteydessä. Niillä koettiin olevan vähättelevä merkitys. Monet olivat myös sitä mieltä, että hiippakunta ja rovastikunta ovat hyviä ja historiassa toimivuutensa osoittaneita, kansantajuisia nimityksiä, ja myös niistä tulisi pitää kiinni. Tätä termistöä pidettiin onnistuneena, koska se nojaa perinteiseen kirkolliseen kielenkäyttöön. Rovastikunnan johtajasta voitaisiin edelleen käyttää nimitystä lääninrovasti. Tuomiorovasti voisi edelleen olla tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra. Hyvänä pidettiin, että pitäydytään vanhoissa termeissä eikä kehitetä kirkollisia aluehallintovirastoja ja hengellisiä ely-keskuksia. Myös rovastikuntavaltuustoa ja kirkkoneuvostoa pidettiin onnistuneina nimityksinä, joilla olisi uudessa hallintomallissa uusi sisältö. Jotkut arvioivat, että seurakuntaneuvosto kertoisi paikallisyksikön päättävän elimen nimenä kirkkoneuvostoa yksiselitteisemmin, minkä yksikön asioista se päättää. Toisaalta todettiin, että perinteiset termit voivat olla uudistuksen esteenä. Näiden vastaajien mukaan nimikkeistö on syytä olla nykykielellä ymmärrettävää ja hahmotettavaa. Kirkko ja seurakunta ovat sellaisia sanoja. Sen sijaan sanat rovastikunta, hiippakunta ja tuomiokapituli ovat nykyajan ihmiselle vaikeita hahmottaa, siksi niiden tilalle on löydettävä paremmat termit. [17]

319 Koska keskustelua käydään myös mielikuvien varassa, termistö tulee avata ja selittää: mitä termit tarkoittavat nyt ja mitä tulevaisuudessa. Esimerkiksi nykymuotoinen rovastikunta voi aiheuttaa sekaannusta rovastikuntamallin ymmärtämisessä. Haastetta uudistuksen läpiviemisessä lisää se, että ensin pitää irrottautua ja poisoppia nykyisestä termistöstä. Toiset taas totesivat, että uuden merkityssisällön antaminen vanhoille termeille tulee olemaan liian suuri ongelma. He arvioivat, että rovastikuntamallin rovastikunta ja lääninrovasti ovat liian harhaanjohtavia termejä uusissa malleissa. Voisi ottaa harkittavaksi vaihtoehtoisia käsitteitä kuten esimerkiksi kirkkoalue ja aluerovasti. Monet vastaajat totesivat, että lääninrovastille rovastikunnan johtajana on syytä kehitellä parempi nimi. Rovastikunta-nimityksen hengellistä luonnetta vieroksuttiin jonkin verran. Rovastikuntaa paremmin tukipalveluorganisaation tehtävää kuvaisi esimerkiksi termi seurakuntien yhtymä. Se korostaisi, että yhtymä ei ole ikään kuin kilpaileva seurakunta. Samoin esitettiin kysymys, voisiko alueseurakunta korvata rovastikunnan ja alueseurakunnan yksiköt olla (paikallis)seurakuntia. Lähialueen nimikkeeksi esitettiin myös kirkossakäyntialuetta. Samoin esitettiin, että kaikista tuomio -alkuisista nimikkeistä olisi nyt hyvä sauma luopua. Monet toivat vastauksissaan esiin, että nimitys kirkkoherra tulee säilyttää paikallistason johtajan nimikkeenä. 17.Uudistuksen aikataulu ja käytännön toteutus Monet vastaajista pitivät kaavailtua aikataulua liian kireänä. Osa oli sitä mieltä, että ensin tulisi odottaa valtion ratkaisuja kuntauudistuksessa. Samaan aikaan kuitenkin painotettiin, että kirkon on tehtävä valmiiksi omat suunnitelmansa kuntarakenteen muutoksen varalta. Vastauksissa korostui myös kirkon omien uudistusten aikataulujen yhteensovittaminen: erilaiset kehittämisprosessit tulisi viedä integroidusti eteenpäin, ei erillisinä, omaan tahtiin kulkevina. Vastaajat pitivät erittäin tärkeänä, että seurakuntia kuunnellaan muutoksia valmistellessa. Pakkoratkaisuja tulisi viimeiseen asti välttää. Seurakunnille tulee mahdollisen rakenneuudistuksen myötä antaa aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen kanssa ne haluavat muodostaa uusia seurakuntakokonaisuuksia. Suuremman yksikön rajat tulisi määritellä toiminnan - ei talouden mukaan (perustehtävälähtöisyys). Tärkeää on myös avoin toiminta muutoksessa ja runsas tiedottaminen muutoksen eri vaiheissa. Edelleen toiveena oli, että seurakunnille varattaisiin riittävästi aikaa sitovista päätöksistä itse toteutukseen. Työntekijöitä olisi tuettava muutoksessa, ja muutoksen johtamisen tulee olla selkeää. Erityisesti hiippakuntien vastauksissa tuotiin huolestuneena esiin se, että kun rakenteet uudistuvat, se edellyttää merkittävästi resursseja: konsultteja ja selvitysmiehiä sekä rahaa ja aikaa. 18.Lopuksi Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Valtaosa palautteen antajista tiedostaa seurakuntarakenteiden jonkin tasoisen muutostarpeen ja suhtautuu positiivisesti siihen, että kirkko kehittää rakenteitaan omaehtoisesti. [18]

320 Palautteiden perusteella vastaajilla ei ole yhtenäistä näkemystä eri rakennemallien hyvistä ja huonoista puolista vaan malleja arvioidaan hyvinkin ristiriitaisesti. Monet vastaajat toteavat nykyrakenteiden kehittämisen ja rovastikuntamallin tulevan hyvin lähelle toisiaan. Vastaajista 85 prosenttia kehittäisi kirkon rakennetta tältä pohjalta. Mallista riippumatta pidettiin tärkeänä, että uudistus kirkasta seurakunnan perustehtävää, johtamisjärjestelmä ja vaalijärjestelmä ovat selkeät, toimivaltasuhteet ovat yksiselitteisesti määritellyt, lähidemokratia ja kielelliset oikeudet turvataan ja työvoiman joustavaa liikkuvuutta kehitetään. Nimikkeistöä haluttiin kehittää siten, että varsinainen kuulumisyhteisö on aina seurakunta. Samalla toivottiin, että jo toteutettujen liitosten myötä syntyneet alue- ja kappeliseurakunnat voisivat palauttaa seurakuntastatuksensa. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että kirkkoherran nimike säilyy paikallisyhteisön johtajan nimikkeenä. Vaikka liki puolet halusi kehittää rakenteita nykyrakenteen pohjalle, myös rovastikuntamalli sai vahvaa kannatusta. Rovastikuntamallia pidettiin hyvänä ratkaisuna erityisesti sellaisilla alueilla, joilla muodostuu useiden perinteisten kuntien yhdistymisen seurauksena suuria kuntakokonaisuuksia. Alueellinen erilaisuus huomioon ottaen korostettiin, että rovastikuntamallia ei tule kuitenkaan soveltaa kategorisesti koko maahan, vaan sen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus pieniin ja keskikokoisiin itsenäisiin elinkelpoisiin seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin siellä, missä myös kunnat säilyvät itsenäisinä. Vastaajien näkemysten mukaan rakenneuudistuksessa on huolehdittava erityisen tarkasti siitä, että valittava malli ei kasvata keskusjohtoisuutta, hallinnollista byrokratiaa tai esikuntatyötä, vaan päinvastoin purkaa ylärakenteita. Rakennemuutosprosessin tulee ennen kaikkea tähdätä seurakunnan ja koko kirkon perustoiminnan turvaamiseen. Kirkko olkoon rohkeasti kirkko ja lähellä ihmistä! Seurakuntalaisen osallisuuden edellytykset on turvattava. Kun seurakuntaa katsotaan kirkon itseymmärryksestä käsin, olennaista ei ole sidonnaisuus kuntarakenteeseen tai taloudellinen itsekannattavuus. Ympärillä tapahtuvan akuutin kehityksen johdosta kirkon on nyt kuitenkin reagoitava siihen, miten se etenee kuntarakenteen murroksen keskellä ja miten seurakuntien toiminnan taloudellinen turvaaminen on mahdollista. Käytännön kysymykset vaativat nopeaa ratkaisua. Perimmäinen kysymys seurakuntana olemisesta ja sen toteutumisessa uudenlaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ratkea silloin, kun nopeaa reagointia vaativat ratkaisut on tehty. [19]

321 Kirkkohallituksen esitys 12/2012 kirkolliskokoukselle Asianro Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan kirkkolakia muutettavaksi siten, että sen 25 lukuun lisätään uusi lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskeva 5 b. Esityksessä ehdotetaan, että kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Arvioinnin on oltava käytettävissä päätöstä tehtäessä. Esityksessä ehdotetaan, että seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Esityksen tavoitteena on lasten aseman ja osallisuuden kokonaisvaltainen vahvistaminen kirkollisessa päätöksenteossa. Kirkkolain muutos ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen.

322 2 Sisällys ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 YLEISPERUSTELUT Johdanto Nykytila Lapsivaikutusten arviointiin, lasten ja nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen liittyvät sopimukset, lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä YK:n lapsen oikeuksien sopimus Perustuslaki Nuorisolaki Lastensuojelulaki Perusopetuslaki Laki lapsiasiavaltuutetusta Vaikutusarviointimenettelyt 2.2 Kehitys valtiossa, kunnissa ja muissa kirkoissa Valtio ja kunnat Lapsivaikutusten arviointi ja lasten osallisuus muissa kirkoissa 2.3 Nykytilan arviointi Lapsivaikutusten arviointi Lasten ja nuorten osallisuus ja kuuleminen kirkossa 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Tavoitteet Toteuttamisvaihtoehdot Keskeiset ehdotukset Esityksen vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan Yhteiskunnalliset vaikutukset Asian valmistelu YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Lakiehdotuksen perustelut Voimaantulo Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys LAKIEHDOTUS

323 3 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Lapsivaikutusten arvioinnin teologista tarkastelua Lapsivaikutusten arviointi kirkossa liittyy keskeisesti yhteen lasten osallisuuden kanssa. Osallisuus tarkoittaa tässä laajasti sitä, että lapsen tulee saada kokea kuuluvansa yhteisöön, voida osallistua yhteisön toimintaan ja tuoda esille myös omia mielipiteitään. Lapsivaikutusten arviointi lapsen edun valvomiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi kytkeytyy kirkon ja teologian perinteessä useisiin eri tekijöihin. Näitä ovat Jumalakuva ja ihmiskuva, ihmisen suhde Jumalaan, sakramenttiteologia sekä käsitykset lunastuksesta ja kutsumuksesta. Keskeistä on myös Jeesuksen suhtautuminen lapsiin. Lapsivaikutusten arviointi vahvistaa lasten osallisuutta ja edistää demokratiaa kirkossa. Lapsivaikutusten arvioinnin perusteita Ihmiskuva Kristillisen uskonkäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma. Raamatun luomiskertomuksessa (1. Moos. 1:1-31) ihminen on Jumalan kuva. Näin jokaisessa ihmisessä, lapsessakin heijastuu jotain Jumalan hyvästä luomistahdosta. Luomiskertomuksessa kuvataan myös ihmisen vastuuta ja tehtävää luomakunnan varjelijana. Raamatun toisessa luomiskertomuksessa (1.Moos.2:4-25) korostuu ihmisten keskinäinen kumppanuus ja yhteys Jumalaan. Jumalan ja luomakunnan suhde on Jumalan ja koko ihmiskunnan välinen suhde. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä heidän iästään riippumatta. Ihmisenä lapsikin on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi sekä hänen kumppanikseen. Jumalan kuvaksi luotuna ihminen voi kuulla Jumalan äänen ja vastata hänelle rukouksessa. Sellaisena häntä tulee kunnioittaa, ottaa huomioon ja kuulla. Tämä antaa vahvan teologisen perustan lapsen oikeuksien ymmärtämiselle. Jeesus ja lapset Evankeliumeissa Jeesus puhuu useaan otteeseen lapsista ja heidän arvostamisestaan. Jeesus korosti kaikkien lasten merkitystä ja esikuvallisuutta aikuisille (Mark.9:37, Matt. 18:1-6). Jeesus muistutti opetuslapsilleen (Mark.10: 13-16): Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Hän asetti lapsen aikuisen esikuvaksi, koska hän sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Tältä pohjalta nousee aikuisten velvollisuus suojella lasta ja antaa kasvulle tilaa. Kun Jeesus puhuu näistä pienimmistä, on verhotusti kyse kaikista Jeesuksen seuraajista. Evankeliumien syntyaikaan Jeesuksen vainotut seuraajat olivat kuin lapset: vailla vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta ympäröivästä yhteiskunnasta heidän oikeuksiaan ei otettu vakavasti. Rinnastamalla opetuslapsensa ja jopa itsensä lapsiin Jeesus osoitti, että näiden alistettu asema ei ollut hyväksyttävä. Niin opetuslapsilla kuin kaikilla lapsillakin olisi tullut olla kaikki se hyvä, mitä Jumala on ihmiselle luomisessa tarkoittanut. Heidät kummatkin tulee ottaa vakavasti huomioon yhteisön jäseninä. Luterilaista etiikkaa on luonnehdittu kultaisen säännön etiikaksi. Jeesus opetti vuorisaarnassaan (Matt.7:12) Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Kultaiseen sääntöön voi hyvin tiivistää ihmisten keskinäisiä suhteita ohjaavien säädösten keskeisen sisällön: on tehtävä toiselle se hyvä, mitä toivoo itselle tehtävän, jos olisi lähimmäisen asemassa. Rakkaus on toisen asemaan asettumista. Tätä ohjetta sovellettaessa on kuitenkin usein asetettu lapset ja heidän oikeutensa ja heihin vaikuttavat päätökset omaan kategoriaansa, joka on vähemmän merkittävä. Lapsiin on hel-

324 4 posti suhtauduttu pikkuaikuisina, joiden aika on vasta myöhemmin. Kultaisen säännön mukaista on kuitenkin, että lapsellekin annetaan vastaava hyvä, mitä aikuiselle kuuluu, kuten osallisuus yhteisössä. Lapset tulee jo lapsina ottaa huomioon päätöksenteossa ja kuulla heitä yhteisön jäseninä. Luterilaisen kutsumusnäkemyksen mukaan tehtävät ja kutsumukset ovat yhtä arvokkaita. Tätä voi laajentaa niin, että jokaisen anti ja osuus yhteisön rakentamisessa on arvokasta. Lapsen osuutta ja näkökulmaa ei voi pelkästään aikuisten näkökulma korvata eikä yhteisöä koskeva päätös välttämättä vaikuta samoin lapseen kuin aikuiseen. Lapsella on oikeus pysyä lapsena ja turvautua aikuiseen, mutta hänen näkökulmaansa ja kuulemistaan tarvitaan lapsia koskevissa asioissa. Kasteen sakramentti ja seurakunnan jäsenyys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen mukaan seurakunnan jäseneksi tullaan kasteessa. Kirkko kastaa pieniä lapsia, koska kaste lahjoittaa Jumalan lapseuden, tekee osalliseksi pelastuksesta Kristuksessa, kutsuu elämään Kristuksen opetuslapsena ja liittää lapsen seurakuntaan. Lapsella on oikeus kasteensa perusteella olla seurakuntalainen. Kirkko kutsuu kasteelle myös niitä, joita ei ole vielä kastettu. Kirkon on tärkeä toimia hyvässä yhteistyössä vanhempien ja muiden kasvattavien tahojen kanssa. Kristillisen kirkon missio on kirjattu kasteja lähetyskäskyyn (Matt.18:18-20). Lapsella on oikeus myös oppia, mitä kaste lupaa ja lahjoittaa. Hänellä on oikeus kristilliseen kasvatukseen niin seurakunnassa kuin kotona. Kristillisessä kasvatuksessa kirkko toimii kotien, vanhempien, kummien ja muiden läheisten tukena. Kirkon eri tahojen tulee ottaa huomioon lasten oikeudet. Lasten kokonaisvaltaiseen kasvuun ja hyvinvointiin liittyvä arviointi on tärkeää, kun kirkko lapsivaikutuksia arvioimalla huolehtii lapsen edusta. Kastettava pieni lapsikin saa kasteessa lahjaksi uskon ja tulee siten osalliseksi uskonvanhurskaudesta. Kristuksen sovitustyön kautta toteutuva ihmisen vanhurskauttaminen ei ole pelkkää syntien anteeksilukemista tai -antamista. Se on myös ihmisen paluuta Jumalan alun perin tarkoittamaan Jumalayhteyteen. Se on paluuta ihmisen osallisuuteen Jumalasta ja yhdistymistä Hänen kanssaan. Varhaisessa kristillisyydessä lasten osallisuuden eetos näkyi monin tavoin. Merkittävimpiä seikkoja oli se, että lapsia kasvatettiin kristilliseen uskoon heillä katsottiin olevan oikeus uskon lahjoihin. Asiaa ei sanoitettu samoin kuin tänä päivänä, mutta juuri lasten osallisuudesta oli kyse. Myös reformaation perinteessä opetuksen ja osallisuuden merkitys on ollut alusta asti vahva: Luther piti tärkeänä, että lapset saavat opetella uskon keskeiset kohdat. Kristityille kuitenkin koko elämän matka on kasteen jälkeistä yhteistä kasvamista. Ehtoollisen sakramentti Lapset saavat kirkkomme opetuksen mukaan tulla ehtoollisesta osallisiksi. Sakramenttien luomaa yhteyttä lapsen ja Jumalan välillä perustellaan Jeesuksen opetuksella, että lapsilla tulee olla esteetön pääsy hänen luokseen (Mark.10:13-16, Luuk.18:15-17). Kastettujen lasten oikeus osallistua Herran pyhän ehtoollisen viettoon tunnettiin jo kristillisen kirkon alkuajoista lähtien. Kirkkoisä Augustinus muistutti, että lapset ovat avuttomuutensa vuoksi ihanteellisia sakramentin vastaanottajia. Hyvin pitkään kuitenkin luterilaisessa kirkossamme ehtoolliselle pääsyn ehtona oli tietty ikä ja käsityskyky, eikä ehtoollista nähty lasten kohdalla aivan samoin lahjana ja oikeutena kuin aikuisilla. Vasta nykyaikana on havahduttu laajemmin siihen, että lapset ja heidän oikeutensa tulee ottaa huomioon lapsina eikä vasta tulevina aikuisina. Kirkkolakiin lisättiin säännös 1979 lapsen oikeudesta ehtoolliseen yhdessä vanhempien tai kristillisestä kasvatuksesta huolehtivien aikuisten kanssa.

325 5 Esityksen valmistelun lähtökohdat Kirkon hallinnossa ja toiminnoissa tehdään lapsiin välillisesti tai suoraan vaikuttavia päätöksiä esimerkiksi seurakunnan määrärahojen ja resurssien kohdentamisesta, seurakunnan tiloista sekä toiminnan suuntaamisesta. Hyvät päätökset perustuvat riittävään ja tasapuoliseen tietoon ja sen arviointiin. Lapsivaikutusten arviointi on olennainen osa vastuullista päätöksentekoa. Lapsivaikutusten arvioiminen, lasten kuuleminen ja lapsen edun huomioon ottaminen ei tarkoita päätösvallan siirtämistä lapsille. Lapsille tulee kuitenkin antaa mahdollisuus tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä asioissa, jotka heitä koskevat. Lasten osallisuuden vahvistaminen kirkossa on ensiarvoisen tärkeää. Osallisuus seurakunnan toimintaan ja kasvaminen seurakuntalaiseksi edellyttää myös lasten kuulemista. Kirkolliskokoukselle tehtiin toukokuussa 2009 kaksi edustaja-aloitetta, jotka liittyvät lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen. Edustaja-aloitteen 5/2009 pohjalta kirkolliskokous päätti 6 päivänä marraskuuta 2009 antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella esitys kirkon lainsäädännön muuttamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon lapsivaikutusten arviointi kirkon toiminnassa ja hallinnossa. Samalla kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi laatia käytännön ohjeet lapsivaikutusten arvioimiseksi seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa. Tämä esitys koskee lapsivaikutusten arviointia. Esitys nuorten osallisuuden vahvistamiseksi (6/2009) on vielä valmisteltavana kirkkohallituksessa. 2 Nykytila 2.1 Lapsivaikutusten arviointiin, lasten ja nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen liittyvät sopimukset, lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä Lapsivaikutusten arviointivelvoitteen oikeudellisena perustana ovat lasta koskevat säädökset ja sopimukset. Keskeisimpiä näistä ovat YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista vuodelta 1989 ja Suomen perustuslain säännös lasten tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta palveluita järjestettäessä. Lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa päätösten arvioimista alle 18-vuotiaiden lasten kannalta. Arviointia voidaan tehdä sekä ennalta päätöksiä suunniteltaessa että toimenpiteiden jälkeen. Arvioinnissa otetaan tarpeen mukaan huomioon myös lasten oma arvio vaikutuksista. Lapsivaikutukset voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömät vaikutukset liittyvät suoraan lasten osallisuuteen, tasa-arvoon ja turvallisuuteen. Välilliset vaikutukset ovat esimerkiksi perheen talouteen ja palveluihin, yhteisöön ja alueeseen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Lasten ja nuorten osallistumisesta ja heidän kuulemisestaan säädetään useissa laeissa. Niistä tärkein on vuonna 2006 voimaan tullut nuorisolaki (72/2006), joka koskee kuntien järjestämää nuorisotyötä. Samalla se antaa suuntaa myös muiden tahojen järjestämälle nuorisotoiminnalle YK:n lapsen oikeuksien sopimus Yleissopimus lapsen oikeuksista hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa Sopimuksen piiriin kuuluvat kaikki alle 18- vuotiaat lapset. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna Sopimuksessa velvoitetaan sopimusvaltioita huolehtimaan lasten erityisestä suojelusta ja siitä, että lasten osuus yhteiskunnan taloudellisista voimavaroista on turvattu.

326 6 Lisäksi sopimuksessa velvoitetaan huolehtimaan siitä, että lasten osallistuminen itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja lasten kuuleminen päätöksenteossa toteutuu. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on annettava oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan välityksellä. Sopimuksen noudattamista ja lapsen oikeuksien toteutumista seuraava YK:n Lapsen oikeuksien komitea edellyttää sopimusvaltioiden konkretisoivan, mikä on lapsen etu eri elämäntilanteissa ja eri aloilla. Lähtökohtana on, että lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti. YK:n lapsen oikeuksien komitea suosittaa lapsivaikutusten arviointia, kun laaditaan ja toimeenpannaan uusia toimintaohjelmia ja ohjeita, uutta lainsäädäntöä ja määräyksiä, vuosittaista talousarviota kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä organisatorisia tai hallinnollisia muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla. Myös Euroopan neuvosto edellyttää strategiassaan , että lasten oikeuksien näkökulma sisältyy sen jäsenvaltioiden ohjelmiin Perustuslaki Suomen perustuslain 2 :n 2 momentin mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 6 :n 2 momentissa kielletään asettamasta ihmisiä eri asemaan muun muassa iän perusteella, ellei siihen ole hyväksyttävää perustetta. Pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Kyseisen perusoikeussäännöksen taustalla olevassa vuoden 1993 perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) todetaan, että perustuslaissa turvattavat perusoikeudet kuuluvat periaatteessa kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville ihmisille ikään katsomatta. Perusoikeudet kuuluvat siten lähtökohtaisesti myös lapsille. Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä halutaan korostaa, että lapsia tulee kohdella sekä aikuisväestöön nähden tasaarvoisina, periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet omaavina ihmisinä että keskenään yhdenvertaisesti. Perustuslain 14 :n 3 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Säännöksen perustelujen mukaan (HE 309/1993) säännös sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan perustuslaillisen toimeksiannon edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon myös muulla tavoin kuin äänestämällä valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa. Säännös ei täsmennä niitä keinoja, joilla julkisen vallan tulee edistämisvelvollisuutensa täyttää. Perustelujen mukaan tällaisina tulisi kyseeseen esimerkiksi erilaisia osallistumisjärjestelmiä koskevan lainsäädännön kehittäminen. Yksilön vaikuttamismahdollisuudet voivat toteutua esimerkiksi vapaana kansalaistoimintana tai tätä tarkoitusta varten luotujen nimenomaisten mekanismien (esim. kansalaisaloite) kautta. Säännös ei rajaa yksilön vaikuttamismahdollisuuksia itseään koskeviin asioihin iän perusteella. Säännös edellyttää lakiesityksen perustelujen mukaan, että myös lapsille turvataan mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin heidän kehitystään vastaavasti Nuorisolaki Kuntia koskevan nuorisolain 8 :n mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä

327 7 koskevissa asioissa. Säännöksen perustelujen mukaan nuorten osallistuminen sekä kuuleminen nuoria koskevissa asioissa voi tapahtua monin tavoin. Muotoina voivat olla nuorisolautakunnat tai muut nuorisoasioita käsittelevät lautakunnat, nuorisovaltuustot ja muut vastaavat vaikuttajaryhmät, internetpohjaiset kuulemisjärjestelmät sekä peruskouluihin rakentuvat demokratiakasvatus- ja vaikuttamisjärjestelmät. Nuorisolain 2 :n mukaan nuorilla tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita. Nuorten osallistuminen ja kuuleminen tarkoittaa nuorisolain ikämäärittelyn mukaisesti myös lapsia Lastensuojelulaki Lastensuojelulain (417/2007) 6 :ssä olevan määritelmän mukaan kyseisessä laissa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta ja nuorena vuotiasta. Lain 8 :n mukaan kunnan on palveluja järjestäessään ja niitä kehittäessään kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. Lastensuojelulain 12 :n 1 momentin mukaan kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma. Suunnitelma on otettava huomioon kuntalain 65 :n mukaista talousarvioita ja taloussuunnitelmaa laadittaessa Perusopetuslaki Perusopetuslain (628/1998) 47 a :ssä ohjeistetaan muun muassa oppilaskuntien järjestämisestä oppilaiden osallisuuden vahvistamiseksi päätöksenteossa. Kyseisen pykälän 3 momentissa säädetään, että jos opetuksen järjestäjä ei järjestä oppilaskuntatoimintaa, opetuksen järjestäjän tulee muulla tavoin huolehtia siitä, että oppilailla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä koulunsa tai muun toimintayksikkönsä toimintaan liittyvistä, oppilaita yhteisesti koskevista asioista Laki lapsiasiavaltuutetusta Lasten aseman ja oikeuksien huomioon ottamisen varmistamiseksi lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hyväksyttiin vuonna 2005 laki lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004). Laki vastaa suositusta, jonka YK:n Lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle lapsiasioihin keskittyvän virallisen toimijan perustamisesta hallituksen sisälle ja mekanismin luomisesta Lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamisen valvomiseksi. Lain mukaan lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen etua ja oikeuksia yleisellä tasolla ja välittää lasten ja nuorten mielipiteitä päätöksentekoon. Lapsiasiavaltuutettu kehittää aloittein, neuvoin ja ohjein yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa, sekä edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa. Hän myös edistää eri tavoin YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lapsiasiavaltuutettu toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa. Lapsiasiavaltuutetun tukena toimii neuvottelukunta, jonka jäsenenä on myös kirkkohallituksen edustaja Vaikutusarviointimenettelyt Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia (IVA) on Suomessa edellytetty lainsäädännön tasolla vuodesta 1994, jolloin tuli voimaan laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994). Valtioneuvosto on hyväksynyt yhtenäiset ohjeet säädösehdotusten vaikutusten arvioinnista. Ohjeita noudatetaan lainvalmistelussa ja asetuksia ja muuta alemmanasteista sääntelyä valmisteltaessa. Ohjeistuksen mukaisesti arvioidaan myös sukupuolivaikutuksia (SUVA), sosiaalivai-

328 8 kutuksia (SVA) ja terveysvaikutuksia (TVA). Oikeusministeriön internet-sivuilla on osana säädösvalmistelun ohjeita myös opas Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. 2.2 Kehitys valtiossa, kunnissa ja muissa kirkoissa Valtio ja kunnat Lapsivaikutusten arviointi on osa ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia. Erityisesti lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on silti edelleen suhteellisen uusi asia. Aiheesta on 2000-luvulla ilmestynyt joitakin kansainvälisiä artikkeleita ja oppaita sekä hallinnollisia malleja ja selvityksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2005 kansallisen toimintasuunnitelman Lapsille sopiva Suomi. Suunnitelmassa korostetaan lapsen edun huomioon ottamista kaikissa lapsia koskevissa yhteiskunnan toimenpiteissä ja päätöksenteossa. Toimintasuunnitelman pohjalta Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes julkaisi vuonna 2006 oppaan Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Valtioneuvoston vuonna 2007 hyväksymässä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosiksi kirjattiin tavoitteeksi parantaa kuntien ja ministeriöiden osaamista lapsivaikutusten arvioinnissa. Opetusministeriö asetti vuonna 2009 työryhmän valmistelemaan esitykset lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseksi valtionhallinnon ja kuntien päätösten valmistelussa. Työryhmä ehdotti muun muassa, että lainsäädäntöä täsmennetään lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien osalta ja siihen lisätään säännös lapsivaikutusten arvioinnista. Nuorisolakiin ei valmistella muutoksia, mutta lasten hyvinvoinnin indikaattoreita kehitetään parhaillaan. Lapsivaikutusten arvioinnin peruskysymyksiä ovat aina päätösten ja toimenpiteiden ennakoidut vaikutukset lasten hyvinvoinnille. Sen selvittämiseksi arvioinnissa tarkastellaan muun muassa, miten lapsi otetaan huomioon erilaisissa toimenpiteissä ja päätöksissä, millaisia vaikutuksia päätökset aiheuttavat ja millainen tieto lapsista ja päätösten vaikutuksista lapsiin on päätöksenteon taustalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2010 julkaisemassa oppaassa korostetaan, että ennakkoarviointiprosessissa on käytettävä riittävästi myös lasten, nuorten ja perheiden suoraa kuulemista käsiteltävissä asioissa. Kun arviointiprosessin mukainen lapsinäkökulma liitetään osaksi päätöksentekojärjestelmää, kerätään tietoa lapsien elinolosuhteista, palveluista ja hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä tekijöistä säännöllisesti, tunnistetaan systemaattisesti erilaisten päätösten vaikutuksia lapsiin ja otetaan vaikutukset huomioon kaikkia päätöksiä tehtäessä osana normaalia arkityötä eri hallinnonaloilla. Muutamissa kunnissa on toteutettu lapsivaikutusten arvioinnin kokeiluja osana hallinnollista ja päätöksentekoprosessia. Kuntaliitoksessa vuonna 2007 laajentunut Äänekoski toimi kansallisena pilottipaikkakuntana lapsivaikutusten ennakointi ja arviointi kunta- ja palvelumuutoksissa -hankkeessa. Tampereen kaupungissa annettiin vuonna 2008 pormestarin pysyväismääräys lapsinäkökulman huomioon ottamisesta päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arvioinnissa on selvitettävä, onko hallinnossa tehtävällä päätöksellä, ohjelmalla tai vastaavalla nähtävissä välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsen tai lasten elämään. Tampereella toimivat myös lasten parlamentti sekä nuorisofoorumi, joiden avulla lasten ja nuorten huomioon ottaminen osaltaan toteutuu. Tampereella on vuodesta 2003 työskennellyt lapsiasiamies, jonka tehtävänä on huolehtia muun muassa lapsivaikutusten arvioinnin toteutumisesta kaupungin päätöksenteossa. Kuntaliitto on julkaissut kunnille vuonna 2011 suosituksen ja oppaan Vaikutusten ennakkoarviointi kunnallisessa päätöksenteossa. Siinä otetaan huomioon eri-ikäisten kuntalaisten oikeudet. Muutamat kunnat ovat ottaneet jo esiin suunnitelmassaan ja toiminnassaan lapsivaikutusten arvioinnin.

329 9 Lapsiasiavaltuutetun, Kirkkohallituksen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Lastensuojelun Keskusliiton, Nuori Suomi ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin, Suomen Vanhempainliiton sekä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuoran yhdessä valmistelemassa esityksessä Lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi lapsivaikutusten arviointi on nostettu yhdeksi tavoitteista. Ohjelman mukaan päätösten lapsivaikutusten ennakointi ja arviointi tulee lakisääteistää sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan tietopohjaa vahvistaa. Lapsivaikutusten arvioinnista ei toistaiseksi ole valmisteltu lainsäädäntöä. Asiaa pohditaan opetus- ja kulttuuriministeriössä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman yhteydessä. Nuorisolain mukainen kuuleminen toteutuu kuntien nuorisovaltuustoissa sekä koulujen oppilaskunnissa ja lasten parlamenteissa. Nuorten kuulemismenettelyt ovat luoneet tärkeän vaikuttamiskanavan nuorille Lapsivaikutusten arviointi ja lasten osallisuus muissa kirkoissa Norja Norjassa Lapsen oikeuksien sopimus liitettiin osaksi yleistä lainsäädäntöä vuonna 2003 ja sen määräykset lasten kuulemisesta ja lasten edun huomioimisesta päätöksenteossa tulivat tuolloin voimaan. Norjassa on tehty paljon työtä lasten oikeuksien hyväksi. Hallitus on nimennyt lapsiasiamiehen, jonka tehtävänä on puolustaa lapsen etua ja puhua lasten puolesta. Norjan kirkko on valtionkirkko. Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet ovat koskeneet lakeina kirkon toimintaa samoin kuin muita yhteiskunnan toimijoita. Norjan parlamentti on toukokuussa 2012 hyväksynyt perustuslain muutoksen kirkon erottamiseksi valtiosta vuoden 2013 alusta. Lapsivaikutusten arvioinnista harkitaan sääntelyä myös mahdollisesti kirkkolakiin. Norjan kirkolliskokous on hyväksynyt kasteopetuksen uudistukseen liittyvän suunnitelman (Trosopplaeringsreformen). Kasteopetuksen suunnitelmassa on tavoitteena, että lasten ja nuorten osallisuus otetaan huomioon toimintamuotoja kehitettäessä ja toteutettaessa. Velvoitteiden toteuttamiseksi erilaiset lasten kuulemisjärjestelmät on viety Norjassa pisimmälle Pohjoismaista. Äänioikeus kirkollisissa vaaleissa on 15-vuotiailla. Ruotsi Ruotsin kirkossa toimitaan lasten osallisuuden vahvistamiseksi. Ruotsissa kirkolliskokous päätti jo vuonna 1999 lapsivaikutusten arvioinnista ja ennakoinnista (barnkonsekvensanalys) lapsityön toimintaohjelmassa I dialog med barn. Ohjelma ohjeistaa luottamuselimiä ja viranhaltijoita arvioimaan tehtäviä päätöksiä lapsivaikutusten näkökulmasta. Esiarviointia varten laadittiin lyhyt arviointilomake. Ohjeistuksen mukaan lapsivaikutusten arviointi kattaa kaikki lapsiin vaikuttavat päätökset kirkon eri hallintotasoilla ja arjen toiminnassa. Kiinteä osa lapsivaikutusten arviointia on lasten kuuleminen lapsia koskettavissa asioissa. Tätä tehtävää varten seurakunnissa valitaan kaksi ns. lapsiasiamiestä tai -valtuutettua, jotka käyvät esityslistojen asiat lävitse ennen kokouksia. Toinen on seurakunnan työntekijä ja toinen luottamushenkilö. Kirkolliskokouksen päätös jäi suositukseksi, ja on siksi jäänyt osittain toteuttamatta. Luulajan hiippakunnassa tehtiin vuonna 2007 oma päätös lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönotosta sekä hiippakunta- että seurakuntatasolla kahdeksi vuodeksi. Hiippakunnassa on laadittu seurakuntien tueksi lapsivaikutusten arviointia tukevia muistilappuja, joita voi käydä läpi ennen päätöksentekoa. Vuonna 2009 käytäntöä päätettiin jatkaa. Arviointi on Luulajassa koettu tarpeelliseksi. Kokeilu osoitti, että arvioinnin riittävä toteutuminen sekä hiippakunnan että seurakuntien päätöksenteossa edellyttää riittävän tiukkaa ohjeistusta sekä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kouluttamista.

330 10 Marian seurakunnassa Uumajassa arviointimenetelmä otettiin kattavasti käyttöön vuonna 2003 sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden päätöksenteossa. Lisäksi luottamushenkilöistä on nimetty erillisiä lapsiasiahenkilöitä erityisesti seuraamaan lapsinäkökulman toteutumista. Kokemukset ovat olleet myönteisiä. Ruotsin kirkon suositukseen perustunut malli ei ole johtanut lapsivaikutusten arvioinnin laajamittaiseen käyttöönottoon seurakunnissa. Ongelmaksi nähtiin osin asian suositusluonteisuus, mutta suuressa määrin myös se, ettei mallin käyttöönoton tukemiseen esimerkiksi tiedotuksen ja koulutuksen avulla resursoitu tarpeeksi voimavaroja. Ruotsissa on aloitettu kirkolliskokouksen toimeksiannosta uusi lasten ja nuorten osallisuushanke vuonna Lapset ja nuoret 0-18v Ruotsin kirkossa - hanke on edelleen käynnissä. Kirkkohallitus esittää, että kirkon tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi kirkollisessa viranomaisessa valmisteluvaiheessa ennen päätöksentekoa seurakunnissa, hiippakunnissa sekä kansallisella tasolla ja arvioida toimintoja lasten näkökulmasta. Esityksenä on, että lapsivaikutusten arviointiin liittyvät muutossäännökset tulisivat kirkkojärjestykseen ja kirkolliskokous tekisi päätöksen Englanti Englannin kirkko (Church of England) hyväksyi helmikuussa 2011 anglikaanisen kirkon lapsi- ja nuorisotyötä määrittelevän asiakirjan Going for Growth, joka korostaa lasten ja nuorten kuulemista ja osallisuuden vahvistamista kirkon toiminnassa ja päätöksenteossa. Työtä ohjaavan asiakirjan periaatteisiin liittyen seurakunnille ja muille kirkon toimijoille tarjotaan välineitä ja menetelmiä lasten ja nuorten kuulemisen järjestämiseen kirkon virallisissa luottamuselimissä. 2.3 Nykytilan arviointi Lapsivaikutusten arviointi Lapsivaikutusten arviointi ei ole yleisesti käytössä seurakuntien päätöksenteossa Suomessa. Espoon sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymät ovat kokeilleet lapsivaikutusten arviointia. Espoon seurakuntayhtymässä toteutettiin lapsivaikutusten arvioinnin pilotointi vuosina Tapiolan ja Leppävaaran seurakunnissa sekä seurakuntayhtymän talouspalveluissa. Lapsivaikutusten arvioinnin pilotoinnin yhteydessä Tapiolassa ja Leppävaarassa kerättiin tietoa lapsinäkökulman huomioon ottamisesta seurakuntien toiminnassa ja päätöksenteossa. Tehty selvitys paljasti, että lapsi- ja nuorisotyötä arvostetaan päätöksenteossa, mikä näkyy muun muassa alle 18- vuotiaiden toiminnan runsaassa resursoinnissa. Pilotoinnin aikana paljastui kuitenkin, ettei lapsen oikeuksien sopimuksen varsinaisia velvoitteita ole seurakunnissa juurikaan pohdittu, ja että etenkin lasten kuuleminen ja mielipiteen huomioiminen edellyttävät uudenlaisia toimintatapoja ja muutoksia työntekijöiden ja luottamushenkilöiden ajattelutavoissa. Kokeilun jälkeen lapsivaikutusten arviointi otettiin käyttöön kaikkien Espoon seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien seurakuntaneuvostojen ja viranhaltijoiden päätöksenteossa. Seurakuntia ei sido mikään tietty lapsivaikutusten arvioinnin menetelmä, vaan kukin seurakunta voi kehittää omia toimintatapojaan ja valita niihin sopivat menetelmät. Seurakuntien avuksi kirjoitettiin Lapsinäkökulma seurakunnan päätöksenteossa -opas. Oppaan avulla haluttiin edistää lapsinäkökulman asettumista osaksi työntekijöiden ja luottamushenkilöiden arkista ajattelua ja työtä. Kokemuksia oppaan hyödyntämisestä on Espoossa vasta lyhyeltä ajalta. Pilottikokeilun perusteella lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen toteutuu kohtuullisen helposti silloin, kun päätettävä asia selkeästi liittyy lapsiin tai nuoriin. Lapsinäkökulman

331 11 huomioiminen ei näytä lisäävän aikuisten ja lasten tarpeiden vastakkainasettelua. Lapsivaikutusten arvioinnin vakiinnuttaminen tapahtuu vähitellen ja vaatii harjoittelua. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä ja siihen kuuluvissa seurakunnissa aloitettiin lapsivaikutusten arviointi yhteisen kirkkoneuvoston päätöksellä Arviointimenetelmiä ja lapsinäkökulman ulottamista yhtymän ja seurakuntien päätöksenteossa edistää vaalikauden ajaksi nimettävä työryhmä. Kasvatusasiain johtaja seuraa lapsinäkökulmaa hallinnon asiakirjoissa. Työryhmä tiedottaa ja järjestää koulutusta lasten osallisuuden edistämisen käytäntöjen levittämisestä. Lapsinäkökulma halutaan ulottaa kaikkeen seurakunnalliseen toimintaan, kuten jumalanpalveluselämään, tilaratkaisuihin, kirkolliseen kieleen, toiminnan painotuksiin ja päätöksentekoon. Lapsia koskevissa kysymyksissä asiantuntijoina kuullaan seurakunnallisen toiminnan piirissä olevia lapsia esimerkiksi kerhoissa, partiossa ja isostoiminnassa. Jokaiselle työntekijälle jaettiin esite avuksi lapsinäkökulman huomioon ottamiseen ja uusille luottamushenkilöille järjestettiin koulutusta aiheesta. Esitteen ohjeistus noudattaa Stakesin vuonna 2006 tuottamaa opasta lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista. Näyn & kuulun -hankkeen yhteydessä on julkaistu yhdessä kirkkohallituksen ja kirkon lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöjen kanssa v Lapsen etu ja osallisuuskirja, joka on lähetetty seurakuntiin kannustamaan seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä edistämään lapsen edun valvontaa ja osallisuuden edistämisestä. Jo suunnilleen sadassa seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä on nimetty lapsiasiahenkilöitä. kirkon ohjelmiin ja strategioihin sekä kirkon kasvatus- ja nuorisotyön linjauksiin. Kirkon strategiassa, varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjassa ja rippikoulusuunnitelmassa esitellään teologinen ja käytännöllinen perusta lapsivaikutusten arvioinnille. Lapsen oikeuksien juhlavuoden 2009 myötä käynnistettiin hanke Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa, jota toteutettiin seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöjen, kirkkohallituksen kasvatuksen ja nuorisotyön yksikön sekä kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen kanssa Yksi sen osahankkeista oli Näyn ja kuulun Tyttöjen ja poikien osallisuus kirkossa. Siinä keskityttiin vuosina lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsiystävällisemmän toimintakulttuurin kehittämiseen kirkon toiminnassa. Lapsiasiavaltuutettu on ollut mukana hankkeessa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategian 2010 tavoitteena on ollut, että lapset ja nuoret ovat läsnä kirkossa aiempaa näkyvämmin. Kirkon on oltava läsnäolon kirkko, jossa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus elämänsä keskellä kohdata pyhä ja rakastava Jumala. Toimintaa on kannustettava rakennettavaksi lapsen, nuoren ja perheen näkökulmasta, ei toimintamuotojen ehdoilla. Kirkkolain 8 luvun 3 :n 1 momentin mukaan kaikki viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä 16 vuotta täyttäneet ovat seurakuntavaaleissa äänioikeutettuja. Äänestysikärajan suhteen kirkko on edelläkävijä, mutta nuorten osallisuutta ei tueta kirkkolainsäädännössä muilla tavoin. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Lasten ja nuorten osallisuus ja kuuleminen kirkossa Lasten ja nuorten oikeudet ovat viime vuosikymmenen aikana sisältyneet moniin Lakimuutoksella pyritään vahvistamaan lasten osallisuutta, seuraamaan lapsen edun toteuttamista, parantamaan osallistumismahdollisuuksia ja aktivoimaan lapsia kirkolliseen toimintaan.

332 12 Lapsivaikutusten arviointimenettelyllä ja lasten kuulemisella saadaan kerättyä tietoa, joka toimii suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä myöhemminkin. Se ohjaa tekemään tasapuolisia päätöksiä tarjoamalla tietoa lasten toiveista ja tarpeista sekä eri päätösten todennäköisistä vaikutuksista lapsille. Systemaattisen arviointimenettelyn toteuttaminen jäsentää ja selkeyttää hallinnollista valmistelutyötä, päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Lapsivaikutusten arviointi ja lasten kuuleminen syventää luontevasti valmistelutyötä. Samalla valmistelu kehittyy seurakuntalaislähtöisemmäksi. Lapsivaikutusten arviointiprosessi lisää myös hallinnon ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot Valmistelussa on tarkasteltu seuraavia vaihtoehtoja: 1) Nykytilanteen säilyttäminen, jolloin kirkolliseen lainsäädäntöön ei otettaisi lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista ja lapsivaikutusten arviointia koskevia säännöksiä. Lapsivaikutusten arviointi ja lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen toteutuisi nykyisen tasoisena osana normaalia hallinnollista valmisteluprosessia. 2) Nykytilan parantaminen siten, että lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamisesta ja lapsivaikutusten arvioinnista annetaan seurakunnille ja seurakuntayhtymille suositusluonteinen ohjeistus. 3) Kirkkolain muuttaminen siten, että a) kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin ja b) seurakunnille ja seurakuntayhtymille asetetaan velvoite kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Kirkkohallitus antaa tarkemmat ohjeet lapsivaikutusten arvioinnin ja lasten kuulemisjärjestelmän toteuttamiseksi. Nykytilan säilyttäminen ei ole tavoitteen kannalta hyväksyttävä vaihtoehto. Nykytilassa lasten kuulemista tai lapsivaikutusten arviointia ei tietoisena prosessina ole laajamittaisesti toteutettu seurakunnissa. Toisaalta Ruotsista saatujen kokemusten pohjalta voidaan pitää todennäköisenä, ettei myöskään suositusluonteinen ohjeistus johda lapsivaikutusten arvioinnin laajamittaiseen käyttöönottoon tai lasten osallisuuden vahvistamiseen kirkossa. Lapsivaikutusten arviointi ja lasten osallisuuden vahvistaminen kuulemismenettelyn kautta tulisi toteuttaa systemaattisesti. Tämä edellyttää, että arviointiin ja kuulemiseen velvoitetaan säädöstasolla ja siihen ohjeistetaan riittävästi. Vaihtoehtoja 1 ja 2 ei voida pitää esityksen tavoitteen täyttymisen kannalta tarkoituksenmukaisina. Asiaa ehdotetaan lähestyttäväksi vaihtoehdon 3 mukaisesti. 3.3 Keskeiset ehdotukset Esityksessä kirkkolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kirkolliselle viranomaiselle asetettaisiin velvoite tehdä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lisäksi kirkkolakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Lasten osallisuuden vahvistamiseksi kuulemisjärjestelmä on otettava seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä käyttöön. Esimerkiksi seurakuntien laaja lapsi- ja nuorisotyö verkostoineen tarjoavat luontevasti mahdollisuuksia erilaisille kuulemistavoille. Näin voidaan varmistaa lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen riittävän kattavasti. Kuulemismahdollisuus on järjestettävä lapsia koskevissa asioissa. Yleiset lapsen edun huomioon ottamista koskevat velvoitteet esimerkiksi perustuslaissa ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa koskevat myös hiippakunta- ja keskushallintotason päätöksiä ja toimintaa jo nyt. Laissa asetettujen velvoitteiden käytännön toteuttamiseen kirkollisessa toiminnassa ja päätöksenteossa liittyy olennaisesti asiaa koskeva ohjeistus, jossa annetaan käytännön

333 13 malleja ja ohjeita velvoitteiden toteuttamiseksi. Kirkkohallitus valmistelee kirkolliskokouksen päätösten pohjalta tarkempia ohjeita lapsivaikutusten arvioinnista ja lasten kuulemisesta. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Esityksen keskeisillä ehdotuksilla ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Lapsivaikutusten arvioinnin toteuttaminen ehdotetulla tavalla ei lähtökohtaisesti edellytä henkilöresurssien lisäämistä. Välillisiä taloudellisia vaikutuksia sen sijaan voi tulla valitusta toteutusmallista riippuen. Mikäli lapsivaikutusten seuraaminen vastuutetaan tietylle viranhaltijalle tai työntekijälle, vie lapsivaikutusten arviointi aikaa hänen muilta työtehtäviltään. Tehtävänkuvan muutos saattaa vaikuttaa myös tehtävän vaativuusryhmään. Vastaavasti kun lapsivaikutusten arvioinnin seuraaminen annetaan jonkun luottamushenkilön vastuulle, voi siitä seurata palkkioluonteisia kuluja seurakunnan tai seurakuntayhtymän omien sääntöjen ja päätösten mukaisesti. Lasten kuulemismenettelyn taloudellisia vaikutuksia ei tässä vaiheessa voida tarkkaan arvioida, koska ne riippuvat valittavista toteuttamismalleista. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien komitea suosittelee, että lapsivaikutusten arviointi tehdään, kun laaditaan tai toimeenpannaan toimintoja tai ohjeita, säädöksiä, talousarvioita laajalla tai alueellisella tasolla tai organisatorisia tai hallinnollisia muutoksia. Kirkollisten viranomaisten toiminnoissa ja päätöksenteossa lapsivaikutusten arviointi edellyttää sopivaa toimintamallien ja kulttuurin uudistamista. Se tuo eri toimija- ja päättäjätahoille uuden näkökulman erityisesti päätöksenteon valmisteluvaiheeseen ja varsinaiseen päätöksentekoon. Arviointimenettely helpottaa tiedon keruuta ja huomioonottamista silloin, kun päätöksissä joka tapauksessa pitää ottaa huomioon lapsen etu. Lapsivaikutusten arviointia kirkollisen viranomaisen päätöksenteossa voi käsitellä luontevasti vuosittaisessa talousarvio- ja toimintasuunnitelmassa sekä erillisten hankkeiden kuten esim. toimitilasuunnittelun yhteydessä. Työskentelykulttuurin uudistumista tarvitaan siten, että eri työtehtävissä asennoidutaan tarkastelemaan lapsiin kohdistuvia vaikutuksia. On toivottavaa, että lapsivaikutusten arviointi linkittyy luontevasti jo olemassa olevaan seurakuntien toiminnalliseen suunnitteluun. Velvoite lasten kuulemiseen vaikuttaa seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimintaan siten, että niiden on luotava ja otettava käyttöön kuulemismenettelyitä. Koska kuuleminen voidaan tehdä eri tavoin, sen vaikutukset viranomaisten toimintaan riippuvat valitusta tavasta. Lapsia saatetaan kuulla jonkin olemassa olevan toiminnan yhteydessä, jolloin vaikutukset jäävät pienemmiksi. Jos luodaan muusta toiminnasta erillisiä malleja, ne vaikuttavat merkittävämmin viranomaisten toimintatapoihin, työvoiman tarpeeseen ja kustannuksiin. Lapsivaikutusten arviointi voi joissain tapauksessa pidentää päätöksentekoprosesseja. Mikäli päätöksentekovaiheessa todetaan, ettei esimerkiksi lapsivaikutuksia ole asian valmisteluvaiheessa selvitetty riittävällä tavalla, voidaan asia palauttaa jatkovalmisteluun. Tältä osin lakiesitys ei varsinaisesti tuo mitään uutta päätöksentekoon, sillä jatkovalmisteluun palauttaminen on tähänkin saakka ollut mahdollista ja normaali menettely, jos päättävä elin on pitänyt asian valmistelua joltain osin puutteellisena. Kun lapsivaikutusten arviointi sisältyy kirkkola-

334 14 kiin, siihen voidaan tarvittaessa vedota jatkovalmisteluun palautuksen perusteena. Tavoitteena on, että lapsen etu opitaan luonnollisesti ja automaattisesti huomioimaan kaikessa kirkollisen viranomaisen päätöksenteossa. Päättäjien harkinta ratkaisee, milloin ja missä asioissa erillinen lapsivaikutusten arviointi on tarpeellista. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Liittämällä lapsivaikutusten arvioinnin ja lasten kuulemisen osaksi seurakuntien hallinnollista ja päätöksentekoprosessia kirkko edistää lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteuttamista koko yhteiskunnassa. Lapsivaikutusten arviointimenetelmään liittyvä kuulemis- ja tiedonantovelvoite lisää lasten ja nuorten yleistä tietoisuutta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen turvaamista oikeuksista. Kirjaamalla lapsivaikutusten arvioinnin ja lasten kuulemisen kirkkolakiin kirkko antaa lasten osallisuudelle virallisen aseman. Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistuminen kirkossa vahvistaa heidän osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsivaikutusten arviointi ja eritoten lasten kuuleminen voi osallistaa lapsia laajemmin yhteiskuntaan ja vaikuttamiseen. Lapsiystävällisemmällä päätöksenteolla pyritään saattamaan seurakunnan toiminnan pariin enemmän lapsia. Tämä voi olla osaltaan torjumassa lasten ja nuorten syrjäytymistä. Kirkon toiminta lasten ja nuorten osallisuuden ja lapsivaikutusten arvioinnin vahvistamiseksi tukee lasten osallisuutta myös muussa yhteiskunnassa. Kirkko voi olla asiassa tiennäyttäjänä. 5 Asian valmistelu Kirkkohallituksen virastokollegio päätti asettaa työryhmän valmistelemaan lapsivaikutusten arviointia ja nuorten osallisuuden vahvistamista kirkossamme. Työryhmässä oli kirkkohallituksen viranhaltijoiden lisäksi edustus myös Nuorten Keskus ry:stä sekä Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus ry:stä. Työryhmä jakautui kahteen alatyöryhmään, joista toinen keskittyi lapsivaikutusten arvioinnin ja toinen nuorten osallisuuden vahvistamisen valmisteluun. Nuorten osallisuuden vahvistamisen toimenpidesuunnitelmat ovat vielä valmistelussa. Asian valmistelussa kuultiin Suomen Lasten Parlamentin, Nuorisotutkimusseuran, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin, Suomen vanhempainliiton, Nuorisoasian neuvottelukunnan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Mannerheimin lastensuojeluliiton, Vantaan ja Espoon seurakuntayhtymien sekä tuomiokapitulien edustajia. Lisäksi useita seurakuntien nuorisotyössä työskenteleviä henkilöitä kuultiin asiasta nuorisotyön neuvottelupäivillä 2011.

335 15 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotuksen perustelut 25 luku Täydentäviä säännöksiä 5 b. Lapsivaikutusten arviointi ja lasten kuuleminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kirkolliselle viranomaiselle velvoite suorittaa lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lapsivaikutusten arvioinnin tavoitteena on varmistaa YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen edellyttämällä tavalla lapsen edun toteutuminen seurakuntien ja seurakuntayhtymien päätöksenteossa ja toiminnassa. Arviointi toteutetaan osana normaalia päätösasioiden valmistelu- ja päätöksentekoprosessia. Pykälän 1 momentti koskisi kaikkia kirkollisia viranomaisia. Kirkollisella viranomaisella tarkoitetaan kaikkia viranomaisia kirkon organisaation eri tasoilla. Siten lapsivaikutusten arviointi tulisi tarvittaessa tehdä esimerkiksi seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, hiippakunnissa ja kirkon keskushallinnossa. Lapsivaikutusten arviointiin ei ole olemassa vain yhtä tapaa tai mallia, koska päätöksentekoprosessit eri seurakunnissa toimivat eri tavoin. Keskeinen asia on sopia, kenen tehtävä kussakin tapauksessa on huolehtia siitä, että lapsen etu toteutuu seurakunnan päätöksenteossa. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin voi luottamushenkilöiden yhteisen sopimuksen mukaan tehdä osana luottamuselimen kokousta, niin, että kaikki läsnä olevat luottamushenkilöt yhdessä arvioivat lapsiin kohdistuvat vaikutukset. Arviointi voidaan suorittaa joko jokaisessa kokouksessa asioiden niin vaatiessa tai erikseen kokouksissa, joissa keskitytään tarkastelemaan toimikauden asioita lapsivaikutusten näkökulmasta. Vaihtoehtoisesti voidaan valita seurakunnan lapsiasiahenkilöt, jotka etukäteen seuraavat käsiteltäviin asioihin liittyviä lapsiin kohdistuvia vaikutuksia. Lapsiasiahenkilöitä voidaan valita yksi tai kaksi (luottamushenkilö ja viranhaltija) esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. Lapsivaikutusten arviointia varten voidaan myös perustaa erillinen toimikunta tai tehtävä voidaan antaa lapsityön johtokunnalle. Arvioinnin voi myös tehdä asiaa valmisteleva viranhaltija osana valmisteluprosessia yksin tai luottamushenkilön kanssa yhteistyössä. Asian valmistelijan olisi aina viime kädessä arvioitava, onko valmisteltavalla asialla välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Vaikutus voi olla välitön tai välillinen. Välittömiä vaikutuksia on päätöksellä, jonka kohteena ovat lapset. Välillisiä vaikutuksia voi olla esimerkiksi joillakin seurakunnan toiminnan linjauksia tai tilaratkaisuja koskevilla taikka perheisiin kohdistuvilla päätöksillä. Mikäli vaikutuksia on, ne on otettava huomioon valmistelussa niin, että lasten etu tulee huomioiduksi perustellulla tavalla. Arvioinnin on aina oltava käytettävissä viimeistään päätöstä tehtäessä. Jos päätöksentekoelin katsoo, että lapsivaikutusten arviointi on valmisteluvaiheessa tehty puutteellisesti, asia voidaan palauttaa valmisteltavaksi. Pykälän 2 momentin mukaan seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan sovellettavaksi seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Niissä lasten kuuleminen on parhaiten toteutettavissa. Niiden toiminta myös koskee lapsia yleensä välittömämmin kuin muiden kirkollisten viranomaisten toiminta. Lapsia koskevissa asioissa olisi pohdittava, onko käytettävissä lasten kuulemisella saatua tietoa. Jos riittävää aiempaa tietoa ei olisi saatavilla, lapsia tulisi kuulla. Kuulemisella selvitettäisiin lasten mielipiteitä. Siten ne voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi lapsia koskevia asioita valmisteltaessa ja päätettäessä tai toimintaa järjestettäessä.

336 16 Lasten kuuleminen voidaan tehdä erilaisin tavoin. Lasten mielipiteitä voidaan kuulla kyselyillä, joita lapsi- ja nuorisotyöntekijät tekevät eri työmuodoissa. Kuuleminen voidaan toisaalta tehdä vaikkapa internetsovelluksen avulla. Eri tapojen käyttömahdollisuudet riippuvat seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimintatavoista. Pykälän 3 momentti sisältää määritelmän siitä, mitä lapsella tässä pykälässä tarkoitetaan. Momentin mukaan lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta. Kirkkohallitus tulee antamaan tarkemmat ohjeistukset lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisesta. 2 Voimaantulo Kirkkolain muutos ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Voimaantulosäännöksen yhteydessä on tavanomainen täytäntöönpanoa koskeva säännös. 3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Ehdotettava laki kirkkolain muuttamisesta on merkityksellinen perustuslain 6 :n 2 ja 3 momentin sekä 14 :n 3 momentin kannalta. Perustuslain 6 :n 2 momentti kieltää asettamasta ihmisiä eri asemaan muun muassa iän perusteella, ellei siihen ole hyväksyttävää perustetta. Saman pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 14 :n 3 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Säännöksen perustelujen mukaan (HE 309/1993) säännös sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan perustuslaillisen toimeksiannon edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon myös muulla tavoin kuin äänestämällä valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa. Säännös edellyttää lakiesityksen perustelujen mukaan, että myös lapsille turvataan mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Esityksen mukaisella säännöksellä kirkolliseen lainsäädäntöön otetaan nykyistä konkreettisemmin perustuslaissa asetetut velvoitteet lasten aseman ja oikeuksien huomioon ottamisesta. Edellä olevan perusteella katsotaan, että lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä mainituilla perusteilla kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin kirkkolain muuttamiseksi seuraavasti:

337 Lakiehdotus Laki kirkkolain muuttamisesta Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi, jolla lisätään kirkkolain (1054/1993) 25 lukuun uusi 5 b seuraavasti: 25 luku Täydentäviä säännöksiä 5 b Lapsivaikutusten arviointi ja lasten kuuleminen Kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Arvioinnin on oltava käytettävissä päätöstä tehtäessä. Seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Lapsilla tarkoitetaan tässä pykälässä alle 18-vuotiaita. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pekka Huokuna

338 L i i t e III KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNNAN LAUSUNNOT Nro 1/12 Nro 2/12 Nro 3/12 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun

339

340 KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNTA LAUSUNTO 1/2012 Helsinki Kirkolliskokoukselle Viite: Kirkkohallituksen esitys 4/2012 Asianro Asia: Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen 1. Johtolausetta on korjattu ja siihen on tehty tästä lausunnosta aiheutuvat muutokset liitteestä ilmenevällä tavalla. 2. KL 9:3. Pykälä käsittelee päätöksentekoa ja siinä vaadittavaa määräenemmistöä. Päätöksen valituskelpoisuutta ajatellen on ongelmallista, että 2 kohdassa puhutaan suunnitelmasta. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 :ssä säädetään päätöksen valituskelpoisuudesta: Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Sana suunnitelma viittaa valmisteluun, jonka vuoksi sitä ei tulisi käyttää lakitekstissä ratkaisevan, valituskelpoisen rakentamispäätöksen yhteydessä. Kuten kirkkohallituksen esityksessä pykälän perusteluissa todetaan, määräenemmistöllä tulee hyväksyä varsinainen rakentamispäätös, jonka tulee sisältää myös hankkeen suunnitelma. Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että 2 kohdasta poistetaan sanat suunnitelmaa, joka tarkoittaa ja toimenpiteiden järjestystä lisäksi muutetaan johdonmukaisemmaksi liitteestä ilmenevällä tavalla. Kahden viimeisen luettelokohdan välistä on poistettava tarpeettomana sana tai. 3. KL 14:1. Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että pykälän 2 momentti kumotaan ja sen sisältö siirretään 2 :n 3 momenttiin, jossa luetellaan ne kirkollisia rakennuksia koskevat päätökset, jotka on alistettava kirkkohallituksen vahvistettaviksi. 4. KL 14:2. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan tarkemmin sen sisältöä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kootusti luettelomuodossa kirkollisia rakennuksia koskevien päätösten alistamisesta kirkkohallitukselle liitteestä ilmenevällä tavalla. Liitteen mukaisen 3 momentin 2 ja 3 kohdan osalta viitataan tämän lausunnon kohtaan KL 14:5. Pykälän otsikko tulee muuttaa yksikkömuotoon, ja pykälän sanamuotoa korjata kielellisesti liitteestä ilmenevällä tavalla. Laintarkastustoimikunta huomauttaa, että kirkkolakiehdotukseen ei sisälly säännöksiä suojelupäätöksen sisällöstä eikä siitä, mitä kirkollisen rakennuksen suojelupäätös merkitsee. Myös suojelun kohteet jäävät lakiesityksessä epämääräisiksi. Kiinteää sisustusta ei määritellä eikä perusteluissa kiinnitetä huomiota rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 :n 2 momenttiin, jossa kiinteä sisustus on määritelty tarkasti. Lisäksi laintarkastustoimikunta

341 huomauttaa, että lakiehdotuksesta puuttuu mahdollisuus, että suojelun kohteena olisi vain osa kirkollisesta rakennuksesta. 6. KL 14:5 a. Pykälän otsikko tulisi muuttaa muotoon Lausunnot, joka vastaa paremmin pykälän sisältöä. Laintarkastustoimikunta ehdottaa lakiehdotuksen perusteluihin viitaten, että pykälän 1 momentin sanamuotoa muutetaan liitteestä ilmenevällä tavalla siten, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on varattava ennen päätöksen tekemistä Museovirastolle tilaisuus antaa asiasta lausunto. Lisäksi säädettäisiin, että lausunto on pyydettävä jo asiaa koskevasta suunnitelmasta. Ehdotettu pykälän 2 momentti on 1 momentin tulkintaohje, joka on syytä poistaa lakitekstistä ja siirtää säännöksen perusteluihin. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Museoviraston antamista ohjeista, joita olisi kirkkohallituksen määräyksestä noudatettava päätöksen täytäntöönpanossa. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, tarkoitetaanko siinä ohjeita, jotka Museovirasto on antanut ennen kirkkohallituksen vahvistuspäätöstä, voiko kirkkohallitus määrätä myös myöhemmin annettavat ohjeet sitoviksi eikä voiko kirkkohallitus määrätä ohjeita sitoviksi ilman vahvistuspäätöstä. Säännöksen perustelujen mukaan ohjeet olisivat sitovia ja Museovirasto voisi antaa niitä myöhemminkin päätöksen täytäntöönpanon aikana. Laintarkastustoimikunta on kiinnittänyt huomiota Museoviraston ohjeisiin lausunnoissaan 1 ja 4/2008 kirkkohallituksen esityksistä 1 ja 1a, kirkollista rakennussuojelua koskevien kirkkolain säännösten muuttaminen. Laintarkastustoimikunta katsoo edelleen, että muiden kuin kirkkohallituksen vahvistuspäätöksessä tapauskohtaisesti mainittujen ohjeiden katsominen seurakuntaa tai seurakuntayhtymää sitoviksi on ongelmallista. Kirkollisista rakennuksista säädetään kirkkolaissa. Lakiehdotuksen mukaan kirkollisen rakennuksen suojelusta ja sen valvonnasta päättää kirkkohallitus. Ehdotetun 4 momentin mukaan kirkkohallitus voisi siirtää päätösvaltaansa valtion viranomaiselle eli Museovirastolle. Edelleen on huomattava, että yleensä Museoviraston ohjaukseen liittyy avustuksen myöntäminen. Kirkollisten rakennusten kohdalla näin ei ole, minkä vuoksi ohjeisiin ei liittyisi sanktioita niiden noudattamatta jättämisestä. Laintarkastustoimikunta huomauttaa vielä, että perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaisesti laissa ei yleensä pitäisi säätää viranomaiselle kuuluvasta toimivallasta antaa ohjeita. Tässä sääntely-yhteydessä ohjaustoimivaltaa käyttäisi kuitenkin muu kuin kirkollinen viranomainen, jolloin sääntelylle sinänsä saattaisi olla tarvetta kirkkolain erityisasemasta johtuen. Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että 4 momentti kirjoitetaan seuraavasti: Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta. 7. KL 14:5 b. Pykälän otsikko tulee muuttaa muotoon Päätös kirkollisen rakennuksen suojelun lakkaamisesta. Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi selkeämmäksi liitteestä ilmenevällä tavalla. Pykälän 3 momenttiin tulee lisätä, että päätöksestä on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle, koska kirkollinen rakennus voi 2

342 olla suojeltu myös asemakaavassa ja suojelun lakkaaminen voi edellyttää kaavavarauksen muuttamista. 8. KL 14:6. Pykälän 2 momentin sanamuotoa on muutettu kielellisesti liitteestä ilmenevällä tavalla. 9. KL 24:8 b. Pykälän sanamuotoa tulee korjata liitteestä ilmenevällä tavalla. 10. Voimaantulosäännös. Laintarkastustoimikunta pitää riittävänä, että lain voimaantulosäännöksen 2 momentti kirjoitetaan seuraavasti: Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan alistus- ja muutoksenhakuasian käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 11. Laintarkastustoimikunnalla ei ole muuta huomauttamista esityksen johdosta. 3 Matti Mäkinen Eija Siitari-Vanne Kristina Björkvall Katri Kuuskoski LIITE Lakiehdotus tarkastetussa muodossa

343

344

345