Suomen evankelis-luterilaisen kirkon KIRKOLLISKOKOUS. Pöytäkirja. Kevätistuntokausi Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland KYRKOMÖTET.

Transkriptio

1 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon KIRKOLLISKOKOUS Pöytäkirja Kevätistuntokausi 2012 Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland KYRKOMÖTET Protokoll Vårsessionen 2012

2 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon K I R K O L L I S K O K O U S P ö y t ä k i r j a Kevätistuntokausi 2012 ISSN Hakapaino Oy Helsinki 2012

3

4 S I S Ä L L Y S 1 Vaalikauden avaus Pöytäkirjan väliaikaiset tarkastajat Kirkolliskokouksen sihteeristö Tervehdys tasavallan presidentille Ilmoitus valtakirjojen tarkastuksen tuloksesta Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka Kirkolliskokouksen työjärjestys Valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella Ensimmäisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Toisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Valitsijamiesten ja varavalitsijamiesten vaali kaudeksi Pöydällepanoja Pysyvien valiokuntien jäsenmäärän vahvistaminen Pöydällepanoja Valitsijamiesten puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja Valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat Pöydällepanoja Ilmoitukset valiokuntien puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos Pöydällepanoja Ilmoitus valiokunnan puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus Kirkkohallituksen jäsenten vaali Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä... 24

5 31 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säädösten muuttaminen Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Pöydällepanoja Kyselytunti Pöydällepanoja Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Pöydällepanoja Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta Kirkkohallituksen jäsenten vaali Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Puhemiesneuvoston ehdotus 1/ Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen Pöydällepanoja Kirkolliskokouksen toimikaudella maksettavien palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten periaatteet Kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastuskertomus ja vastuuvapauden myöntäminen vuodelta Pöydällepanoja Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna Valtakunnallisen isospankin luominen Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Istuntokauden päättäminen... 44

6 LIITTEET (Suluissa asianumero) I Kirkolliskokouksen kevätistuntokausi 2012 Kyrkomötets vårsession 2012 II Kirkkohallituksen esitykset 1/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi ( ) 2/12 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä ( ) 3/12 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus vuodelta 2011 ( ) 4/12 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten muuttaminen ( ) 5/12 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos ( ) III Kirkkohallituksen kirjeet 1/12 Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka ( ) 2/12 Kirkolliskokouksen valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella ( ) 3/12 Kirkolliskokouksen sihteeristö ( ) 4/12 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle ( ) IV Ilmoitukset kirkolliskokoukselle 1/12 Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon (Kirkkohallitus) ( )

7 2 V Kirkon laintarkastustoimikunnan kirjeet 1/11 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/12, ) VI Hiippakuntavaltuustojen ehdotukset 1/12 Ehdotukset kirkkohallituksen jäseniksi ( ) VII Hiippakuntavaltuustoesitykset 1/12 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta ( ) VIII Edustaja-aloitteet 1/12 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen ( ) 2/12 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi ( ) 3/12 Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen ( ) 4/12 Valtakunnallisen isospankin luominen ( ) 5/12 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä ( ) 6/12 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen ( ) IX Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt A. Perustevaliokunnan mietinnöt 1/12 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä (Kirkkohallituksen esitys 2/2012, )

8 3 2/12 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus vuodelta 2011 (Kirkkohallituksen esitys 3/2012, ) B. Talousvaliokunnan mietinnöt 1/12 Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastuskertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2011 ( ) 2/12 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle (Kirkkohallituksen kirje 4/2012, ) 3/12 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos (Kirkkohallituksen esitys 5/2012, ) 4/12 Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 ( ) C. Kansliavaliokunnan mietinnöt 1/12 Kirkolliskokouksen toimikaudella maksettavien palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten periaatteet ( ) 2/12 Kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset ( ) X Valitsijamiesten ilmoitukset 1/12 Valitsijamiesten puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ( ) 2/12 Valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat ( ) XI Valitsijamiesten ehdotukset 1/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi (Kirkkohallituksen esitys 1/2012, ) 2/12 Kirkkohallituksen jäsenten vaali ( )

9 4 XII Puheenjohtajiston ehdotukset 1/12 Pysyvien valiokuntien jäsenmäärät ( ) XIII Puhemiesneuvoston ehdotukset 1/12 Kirkolliskokouksen kevätistuntokauden 2013 ajankohta XIV Arkkipiispan puheet A B Istuntokauden avauspuhe Istuntokauden päätöspuhe XV Aakkoselliset hakemistot A B Henkilöhakemisto Asiahakemisto

10 KOKOONTUMINEN Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen edustajat, jotka on kirkkolaissa säädetyssä järjestyksessä valittu vaalikaudeksi , kokoontuivat maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2012 aloittamaan vuoden 2012 kirkolliskokouksen kevätistuntokautta Turun kaupunkiin Turun kristilliselle opistolle. Istuntokaudella puhetta johti arkkipiispa Kari Mäkinen 1 18 ja 52 58, ensimmäinen varapuheenjohtaja Kaisa Rönkä ja toinen varapuheenjohtaja Timo Sahi Sihteerinä toimi kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski ja notaarina ja tulkkina Sari Lehti. Istuntokauden aluksi edustajat esittivät valtakirjansa tarkastettaviksi kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoskelle ja notaari Sari Lehdelle. AVAJAISMESSU Kirkolliskokouksen edustajat kokoontuivat klo Turun tuomiokirkkoon avajaismessuun. Messun toimitti piispa Irja Askola avustajinaan Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajat. Kolehti Yhteisvastuukeräykselle tuotti 765,07 euroa. Messun päätyttyä edustajat siirtyivät kokouspaikalle Turun kristilliselle opistolle.

11 2 Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 1 Vaalikauden avaus 2 Pöytäkirjan väliaikaiset tarkastajat 3 Kirkolliskokouksen sihteeristö 4 Tervehdys tasavallan presidentille 1 Vaalikauden avaus Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi kirkolliskokouksen vaalikauden kokouspaikalla Turun kristillisen opiston istuntosalissa klo Liite XIV.A 2 Pöytäkirjan väliaikaiset tarkastajat Puheenjohtaja ilmoitti kutsuneensa pöytäkirjan väliaikaisiksi tarkastajiksi edustajat Annika Määttäsen ja Max-Olav Lassilan. 3 Kirkolliskokouksen sihteeristö Puheenjohtaja ilmoitti, että kirkolliskokouksen pääsihteerinä toimii varatuomari Katri Kuuskoski. Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen kirje 3/2012. Liite III.3/12 Kirkolliskokous merkitsi kirkkohallituksen päätöksen tiedoksi.

12 3 4 Tervehdys tasavallan presidentille Kirkolliskokous päätti antaa puheenjohtajan ja pääsihteerin tehtäväksi tervehdyksen lähettämisen tasavallan presidentille. Täysistunto päättyi klo Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 5 Ilmoitus valtakirjojen tarkastuksen tuloksesta 6 Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka 7 Kirkolliskokouksen työjärjestys 8 Valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella Ensimmäisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Toisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Valitsijamiesten ja varavalitsijamiesten vaali kaudeksi Pöydällepanoja

13 4 5 Ilmoitus valtakirjojen tarkastuksen tuloksesta Pääsihteeri ilmoitti, että kirkolliskokouksessa ovat virkansa puolesta läsnä arkkipiispa Kari Mäkinen, piispat Samuel Salmi, Simo Peura, Matti Repo, Seppo Häkkinen, Björn Vikström, Irja Askola, Kaarlo Kalliala, Tapio Luoma ja Jari Jolkkonen sekä kenttäpiispa Hannu Niskanen. Kirkolliskokousedustajien osalta oli esitetty ja hyväksytty seuraavat valtakirjat: Valtioneuvoston määräämä edustaja: sisäasiainministeri Päivi Räsänen 1. varaedustaja valtiosihteeri Marjo Anttoora 2. varaedustaja ylijohtaja Riitta Kaivosoja ja 3. varaedustaja vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitola Turun arkkihiippakunta: Pekka Heikkilä, toimittaja, tv-ohjaaja Hanna Hella-Aro, sairaalapastori Aarto Jalava, talouspäällikkö Mari Korhonen, varhaiskasvatuksen lehtori Erkki Koskenniemi, pastori Annika Määttänen, psykiatrinen sairaanhoitaja, perheterapeutti Marjaana Perttula, toimittaja Tauno Pihlava, diplomi-insinööri, eläkeläinen Pertti Rajala, maakuntajohtaja Tapio Seppälä, lääninrovasti Aino Vesti, pastori Tapio Yliluoma, talouspäällikkö Tampereen hiippakunta: Aulis Ansaharju, diplomi-insinööri Matti Huomo, kanttori Aarne Kauranen, maakuntaneuvos, yhteiskuntatieteiden maisteri Jari Kemppainen, kirkkoherra Marja-Leena Korpela, lehtori Aimo Koskelo, aluepäällikkö

14 5 Jaakko Löytty, muusikko, aluesihteeri Leif Nummela, päätoimittaja Riku Rinne, koulu- ja nuorisotyön johtaja Niilo Räsänen, rehtori, teologian tohtori Olli-Pekka Silfverhuth, kirkkoherra Pekka Simojoki, muusikko, teologian maisteri Antti Sipola, sairaalasielunhoidon johtaja Pekka Särkiö, kirkkoherra Ritva Viitala, sairaanhoitaja-diakonissa Oulun hiippakunta: Antero Aakko, myyntijohtaja, insinööri Janne Kaisanlahti, oikeustieteen maisteri Raili Kerola, osastosihteeri, herastuomari Erkki Kujala, yhteiskuntatieteiden tohtori Juha Kultima, myyntipäällikkö Martti Murtoperä, kanttori Pauli Niemelä, kirkkoherra Eija Nivala, kirkkoherra Juhani Paananen, insinööri Pasi Palmu, vs. kirkkoherra Katariina Pitkänen, oppilaitospastori Antti Savela, käräjätuomari Veikko Guttorm, pitäjäneuvos, eläkeläinen (saamelaisten edustaja) Mikkelin hiippakunta: Sari Behm, laulaja-evankelista, kätilö Marjaana Härkönen, seurakuntapastori Sammeli Juntunen, kirkkoherra Seija Korhonen, erikoislääkäri Ilkka Pöyhönen, yliopiston rehtori Antero Rossi, ylikomisario, eläkeläinen Kaisa Rönkä, opetusneuvos Liisa Teräslahti, yrittäjä, kanttori Merja Vuorikari, piispan teologinen sihteeri, hiippakuntasihteeri Porvoon hiippakunta Borgå stift: Stig Kankkonen, toimittaja, teologian maisteri Max-Olav Lassila, kirkkoherra

15 6 Peter Lindbäck, maaherra Göran Stenlund, toiminnanjohtaja Åsa A. Westerlund, hallintoylilääkäri Bo-Göran Åstrand, kirkkoherra Kuopion hiippakunta: Aila Alasalmi, toiminnanjohtaja Markku Huttunen, rakennusmestari Helvi Juvonen, työterveyslääkäri Matti Ketonen, osastonylilääkäri Oiva Malinen, kirkkoherra, lääninrovasti Aulikki Mäkinen, kirkkoherra Pekka Niiranen, toimittaja, teologian tohtori Marjatta Pulkkinen, toimittaja Tiina Reinikainen, kappalainen Eevi Väistö, seurakuntaneuvos, kasvatustieteiden maisteri Lapuan hiippakunta: Maria Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu Johannes Leppänen, agrologi Antti Niemi-Aro, toimitusjohtaja, maakuntaneuvos Markku Orsila, perheneuvoja, pappi Jussi Peräaho, hiippakuntapastori Erkki Puhalainen, kotimaantyön johtaja Mikko-Matti Rinta-Harri, lähetystyön kasvatussihteeri Eivor Pitkänen, aluekappalainen Tuulikki Väliniemi, eläkeläinen Ilmari Ylä-Autio, varatuomari, liikuntaneuvos Helsingin hiippakunta: Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen, filosofian maisteri Mika Aspinen, raamattuteologian kouluttaja Jaana Hallamaa, professori Reino Halonen, yrittäjä Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori Kirsi Hiilamo, sairaalapastori Johanna Korhonen, toimittaja Katri Korolainen-Virkajärvi, opiskelija Sami Ojala, hallintopäällikkö

16 7 Pekka Reinikainen, lääkäri Timo Sahi, lääkintäkenraalimajuri Pertti Simola, kirkkoherra Espoon hiippakunta: Markku Jalava, viestintäpäällikkö Hannele Karppinen, lääkäri Anna-Mari Kaskinen, kirjailija, toimintakeskuksen johtaja Päivi Linnoinen, pastori Johanna Lumijärvi, yliopisto-opettaja Mika Nurmi, hiippakuntasihteeri Kalervo Salo, kirkkoherra, lääninrovasti Antti Siukonen, kasvatustyön pastori Heikki Sorvari, category manager, diplomi-insinööri Tapio Tähtinen, palvelualuejohtaja Lisäksi läsnä olivat kirkkoneuvokset Jukka Keskitalo, Risto Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna ja Kimmo Kääriäinen. 6 Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen kirje 1/2012. Liite III.1/12 Kirkolliskokous merkitsi kirkkohallituksen päätöksen tiedoksi. 7 Kirkolliskokouksen työjärjestys Puheenjohtaja ilmoitti, että kirkolliskokous on 4 päivänä marraskuuta 2009 vahvistanut itselleen työjärjestyksen, ja totesi, että mainittua työjärjestystä noudatetaan edelleen. 8 Valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen kirje 2/2012.

17 8 Liite III.2/12 Kirkolliskokous merkitsi kirkkohallituksen päätöksen tiedoksi. 9 Ensimmäisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Vuorikari, Ojala, Määttänen, J. Korhonen, Väistö, Nurmi ja Sipola. Edustaja Seppälä käytti työjärjestyspuheenvuoron. Puheenjohtaja kutsui ääntenlaskijoiksi seuraavat edustajat: Rinne, K. Pitkänen, Puhalainen, Orsila ja Westerlund. Ääntenlaskijoiden puheenjohtajaksi puheenjohtaja nimesi edustaja Westerlundin. Edustaja K. Hiilamo käytti työjärjestyspuheenvuoron. Umpilipuin toimitetussa vaalissa Kaisa Rönkä sai 98 ääntä ja Timo Sahi 10 ääntä, 1 hylätty. Kirkolliskokous valitsi ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kaudeksi edustaja Kaisa Röngän. 10 Toisen varapuheenjohtajan vaali kaudeksi Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Ojala ja Nurmi. Puheenjohtaja kutsui ääntenlaskijoiksi seuraavat edustajat: Rinne, K. Pitkänen, Puhalainen, Orsila ja Westerlund. Ääntenlaskijoiden puheenjohtajaksi puheenjohtaja nimesi edustaja Westerlundin. Umpilipuin suoritetussa vaalissa Timo Sahi sai 108 ääntä, 1 tyhjä. Kirkolliskokous valitsi toiseksi varapuheenjohtajaksi kaudeksi edustaja Timo Sahin. 11 Valitsijamiesten ja varavalitsijamiesten vaali kaudeksi Vaali toimitettiin umpilipuin ja ryhmittäin siten, että kukin ryhmä valitsi keskuudestaan niin monta valitsijamiestä kuin ryhmästä oli valit-

18 9 tava. Eri vaalissa kukin ryhmä valitsi saman määrän varavalitsijamiehiä ja määräsi heidän keskinäisen järjestyksensä. Kirkolliskokous valitsi valitsijamiehiksi kaudeksi seuraavat edustajat: Viralliset edustajat: Simo Peura, Matti Repo, Hannu Niskanen Turun arkkihiippakunta: Marjaana Perttula, Pekka Heikkilä, Tapio Seppälä Tampereen hiippakunta: Aimo Koskelo, Leif Nummela, Antti Sipola Oulun hiippakunta: Veikko Guttorm, Antero Aakko, Katariina Pitkänen Mikkelin hiippakunta: Kaisa Rönkä, Merja Vuorikari Porvoon hiippakunta: Stig Kankkonen, Peter Lindbäck Kuopion hiippakunta: Aulikki Mäkinen, Tiina Reinikainen Lapuan hiippakunta: Eivor Pitkänen, Antti Niemi-Aro Helsingin hiippakunta: Jaana Hallamaa, Kirsi Hiilamo, Pertti Simola Espoon hiippakunta: Päivi Linnoinen, Tapio Tähtinen Kirkolliskokous valitsi varavalitsijamiehiksi seuraavat henkilöt astumaan varsinaisten valitsijamiesten sijaan seuraavassa järjestyksessä: Viralliset edustajat: Seppo Häkkinen, Björn Vikström, Irja Askola Turun arkkihiippakunta: Hanna Hella-Aro, Annika Määttänen, Aino Vesti Tampereen hiippakunta: Marja-Leena Korpela, Aarne Kauranen, Matti Huomo Oulun hiippakunta: Erkki Kujala, Pauli Niemelä, Raili Kerola Mikkelin hiippakunta: Antero Rossi, Sammeli Juntunen Porvoon hiippakunta: Bo-Göran Åstrand, Åsa A. Westerlund

19 10 12 Pöydällepanoja Kuopion hiippakunta: Matti Ketonen, Oiva Malinen Lapuan hiippakunta: Maria Kaisa Aula, Mikko-Matti Rinta-Harri Helsingin hiippakunta: Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen, Katri Korolainen-Virkajärvi, Pekka Reinikainen Espoon hiippakunta: Heikki Sorvari, Mika Nurmi Valitsijamiesten kokoonkutsujaksi puheenjohtaja nimesi edustaja Kaisa Röngän. Pantiin pöydälle seuraavaan istuntoon: Pysyvien valiokuntien jäsenmäärien vahvistaminen, puheenjohtajiston ehdotus 1/2012 Täysistunto päättyi klo Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 13 Pysyvien valiokuntien jäsenmäärien vahvistaminen 14 Pöydällepanoja 13 Pysyvien valiokuntien jäsenmäärien vahvistaminen Käsittelyn pohjana oli puheenjohtajiston ehdotus 1/2012.

20 11 14 Pöydällepanoja Liite XII.1/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Tähtinen, Niemi-Aro ja Sahi. Keskustelun aikana edustaja Tähtinen ehdotti edustaja Niemi-Aron kannattamana, että tulevaisuusvaliokunnan jäsenmääräksi vahvistettaisiin 17, yleisvaliokunnan 12 ja lakivaliokunnan 16 jäsentä. Suoritetussa äänestyksessä puheenjohtajiston ehdotus voitti edustaja Tähtisen ehdotuksen äänin Kirkolliskokous päätti vahvistaa pysyvien valiokuntien jäsenmääriksi seuraavat: käsikirjavaliokunta 11, perustevaliokunta 18, lakivaliokunta 17, hallintovaliokunta 17, talousvaliokunta 17, tulevaisuusvaliokunta 14, yleisvaliokunta 14, kansliavaliokunta 7 ja toimitusvaliokunta 5. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Valitsijamiesten puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, valitsijamiesten ilmoitus 1/2012 Valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat, valitsijamiesten ilmoitus 2/2012 Täysistunto päättyi klo

21 12 Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00 PÄIVÄJÄRJESTYS 15 Valitsijamiesten puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, valitsijamiesten ilmoitus 1/ Valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat, valitsijamiesten ilmoitus 2/ Pöydällepanoja 15 Valitsijamiesten puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ilmoitus 1/2012. Liite X.1/12 Valitsijamiehet olivat valinneet puheenjohtajakseen piispa Simo Peuran ja varapuheenjohtajakseen edustaja Marjaana Perttulan. Kirkolliskokous merkitsi ilmoituksen tiedoksi. 16 Valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ilmoitus 2/2012. Liite X.2/12 Valitsijamiehet olivat valinneet kirkolliskokouksessa asetettavien valiokuntien jäsenet ja kokoonkutsujat seuraavasti:

22 13 KÄSIKIRJAVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat Aino Vesti (kokoonkutsuja) Jari Kemppainen Jaakko Löytty Martti Murtoperä Pasi Palmu Liisa Teräslahti Göran Stenlund Tiina Reinikainen Kirsi Hiilamo Anna-Mari Kaskinen Irja Askola PERUSTEVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat LAKIVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Erkki Koskenniemi Annika Määttänen Leif Nummela Pekka Särkiö Erkki Kujala Pauli Niemelä (kokoonkutsuja) Sammeli Juntunen Seija Korhonen Bo-Göran Åstrand Matti Ketonen Pekka Niiranen Erkki Puhalainen Mika Aspinen Johanna Korhonen Päivi Linnoinen Johanna Lumijärvi Simo Peura Matti Repo Tapio Yliluoma Tapio Seppälä Aulis Ansaharju Ritva Viitala Janne Kaisanlahti Antti Savela

23 14 Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat HALLINTOVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat Merja Vuorikari Antero Rossi Peter Lindbäck Markku Huttunen Johannes Leppänen (kokoonkutsuja) Ilmari Ylä-Autio Jaana Hallamaa Sami Ojala Mika Nurmi Kaarlo Kalliala Valtioneuvoston edustaja Tauno Pihlava Marjaana Perttula Matti Huomo Antti Sipola Antero Aakko Eija Nivala Marjaana Härkönen Eevi Väistö (kokoonkutsuja) Oiva Malinen Eivor Pitkänen Antti Niemi-Aro Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen Heikki Hiilamo Markku Jalava Kalervo Salo Björn Vikström Tapio Luoma TALOUSVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Aarto Jalava Pertti Rajala Aimo Koskelo Aarne Kauranen Olli-Pekka Silfverhuth Juha Kultima Juhani Paananen Kaisa Rönkä Åsa A. Westerlund

24 15 Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat Aila Alasalmi Aulikki Mäkinen Jussi Peräaho Timo Sahi Pertti Simola Heikki Sorvari (kokoonkutsuja) Tapio Tähtinen Samuel Salmi TULEVAISUUSVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat Pekka Heikkilä Hanna Hella-Aro Riku Rinne Pekka Simojoki Katariina Pitkänen Veikko Guttorm Ilkka Pöyhönen Stig Kankkonen (kokoonkutsuja) Marjatta Pulkkinen Maria Kaisa Aula Markku Orsila Katri Korolainen-Virkajärvi Hannele Karppinen Seppo Häkkinen YLEISVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Viralliset edustajat Mari Korhonen Marja-Leena Korpela Niilo Räsänen Raili Kerola Sari Behm Max-Olav Lassila Helvi Juvonen Mikko-Matti Rinta-Harri Tuulikki Väliniemi Reino Halonen Pekka Reinikainen (kokoonkutsuja) Antti Siukonen Hannu Niskanen Jari Jolkkonen

25 16 KANSLIAVALIOKUNTA Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Porvoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Helsingin hiippakunta Aino Vesti Antti Sipola (kokoonkutsuja) Juha Kultima Sari Behm Åsa A. Westerlund Pekka Niiranen Katri Korolainen-Virkajärvi TOIMITUSVALIOKUNTA Porvoon hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Stig Kankkonen Mika Aspinen Kirsi Hiilamo Timo Sahi (kokoonkutsuja) Johanna Lumijärvi 17 Pöydällepanoja Kirkolliskokous merkitsi ilmoituksen tiedoksi. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Ilmoitukset valiokuntien puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 Kirkkohallituksen jäsenten vaali Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle

26 17 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä Täysistunto päättyi klo Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.45 PÄIVÄJÄRJESTYS 18 Ilmoitukset valiokuntien puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista 19 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös 21 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos 22 Pöydällepanoja 18 Ilmoitukset valiokuntien puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista Valiokuntien puheenjohtajat ilmoittivat valiokuntiensa järjestäytymisen. Käsikirjavaliokunta Perustevaliokunta puheenjohtaja Aino Vesti varapuheenjohtaja Anna-Mari Kaskinen puheenjohtaja Simo Peura varapuheenjohtaja Matti Repo

27 18 Lakivaliokunta Hallintovaliokunta Talousvaliokunta puheenjohtaja Antti Savela varapuheenjohtaja Johannes Leppänen puheenjohtaja Tapio Luoma varapuheenjohtaja Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen puheenjohtaja Pertti Simola varapuheenjohtaja Åsa A. Westerlund Tulevaisuusvaliokunta puheenjohtaja Seppo Häkkinen varapuheenjohtaja Maria Kaisa Aula Yleisvaliokunta Kansliavaliokunta puheenjohtaja Jari Jolkkonen varapuheenjohtaja Raili Kerola puheenjohtaja Antti Sipola varapuheenjohtaja Aino Vesti Toimitusvaliokunta ilmoittaa järjestäytymisensä myöhemmin. Kirkolliskokous merkitsi ilmoitukset tiedoksi. 19 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 1/2012. Liite II.1/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä valitsijamiehille. Kirkolliskokous päätti lähettää asian valitsijamiehille.

28 19 20 Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös Käsittelyn pohjana olivat kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös. Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä talousvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kansliapäällikkö Keskitalo, kirkkoneuvos Rantanen, edustajat Vesti, Särkiö, Juntunen ja Niiranen, kirkkoneuvos Pihlaja, edustajat K. Hiilamo ja Niiranen, kansliapäällikkö Keskitalo, edustajat Ketonen ja Viitala, kirkkoneuvos Huokuna, edustajat Juntunen, H. Hiilamo, Silfverhuth, Kaskinen, Orsila, Mäkinen, Heikkilä, Siukonen, Koskenniemi, Aakko, Räsänen, Alasalmi, Särkiö, valtioneuvoston edustaja Päivi Räsänen, Behm ja Niiranen, kirkkoneuvos Rantanen, edustajat Rinne, Rossi, M. Jalava, Puhalainen ja Pihlava, kirkkoneuvos Kääriäinen sekä edustaja Ala- Kapee-Hakulinen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian talousvaliokuntaan. 21 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 5/2012. Liite II.5/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä talousvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Rantanen, edustaja Pihlava, kirkkoneuvos Rantanen, edustaja Niemelä, kansliapäällikkö Keskitalo sekä edustaja Ansaharju.

29 20 22 Pöydällepanoja Kirkolliskokous päätti lähettää asian talousvaliokuntaan. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Ilmoitus valiokunnan puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi , valitsijamiesten ehdotus 1/2012 Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 Kirkkohallituksen jäsenten vaali Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säädösten muuttaminen Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Täysistunto päättyi klo Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00 PÄIVÄJÄRJESTYS 23 Ilmoitus valiokunnan puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta

30 21 24 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi , valitsijamiesten ehdotus 1/ Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon 26 Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus Kirkkohallituksen jäsenten vaali 29 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle 30 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä 31 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säädösten muuttaminen 32 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta 33 Pöydällepanoja 23 Ilmoitus valiokunnan puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta Toimitusvaliokunta oli valinnut puheenjohtajakseen Timo Sahin ja varapuheenjohtajakseen Mika Aspisen. Kirkolliskokous merkitsi ilmoituksen tiedoksi. 24 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 1/2012. Liite XI.1/12

31 22 Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Peura. Kirkolliskokous päätti 1. valita kirkolliskokouksen lainoppineeksi asiantuntijaksi toimikaudeksi hallintoneuvos Irma Telivuon, ja 2. että asiantuntijalle maksetaan palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen periaatteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan. 25 Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon Käsittelyn pohjana oli ilmoitus 1/2012. Liite IV.1/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Rantanen, edustajat Korolainen-Virkajärvi, Paananen ja Kankkonen, kirkkoneuvos Rantanen ja edustajat Hallamaa, Simola, P. Reinikainen, Sipola, Tähtinen ja H. Hiilamo. Kirkolliskokous merkitsi asian tiedoksi. 26 Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 Käsittelyn pohjana oli kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä talousvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Voipio, edustaja J. Korhonen, kirkkoneuvos Voipio, edustaja Niiranen, kirkkoneuvos Voipio ja edustaja S. Korhonen.

32 23 Kirkolliskokous päätti lähettää asian talousvaliokuntaan. 27 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 3/2012. Liite II.3/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä perustevaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Kääriäinen, edustaja Nummela, kirkkoneuvos Kääriäinen, edustaja Niiranen, kirkkoneuvos Kääriäinen, edustajat Siukonen, Särkiö ja Räsänen, kirkkoneuvos Kääriäinen, edustajat J. Korhonen ja Pihlava, kirkkoneuvos Kääriäinen, edustajat Ylä-Autio ja Kaskinen, kirkkoneuvos Kääriäinen, edustajat Aula, Aspinen ja T. Reinikainen, piispa Vikström, kirkkoneuvos Kääriäinen ja edustaja P. Reinikainen. Kirkolliskokous päätti 28 Kirkkohallituksen jäsenten vaali lähettää asian perustevaliokuntaan. Käsittelyn pohjana kirkkohallituksen maallikkojäsenten osalta olivat hiippakuntavaltuustojen ehdotukset kirkkohallituksen määräaikaisiksi jäseniksi. Liite VI.1/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä valitsijamiehille. Kirkolliskokous päätti lähettää asian valitsijamiehille.

33 24 29 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen kirje 4/2012. Liite III.4/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä talousvaliokuntaan. Kirkolliskokous päätti lähettää asian talousvaliokuntaan. 30 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 2/2012. Liite II.2/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä perustevaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käytti puheenvuoron kirkkoneuvos Kääriäinen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian perustevaliokuntaan. 31 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säädösten muuttaminen Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 4/2012. Liite II.4/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä lakivaliokuntaan.

34 25 Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Pihlaja, piispa Häkkinen, edustajat Lindbäck, Sipola, Salo, Särkiö, Sahi, Niiranen, Viitala, Juvonen, Rossi, Simojoki ja Ala-Kapee-Hakulinen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian lakivaliokuntaan. 32 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta 33 Pöydällepanoja Käsittelyn pohjana oli hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012. Liite VII.1/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään yleisvaliokuntaan ja että perustevaliokunta antaa siitä lausunnon. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Vikström, edustaja Åstrand, kenttäpiispa Niskanen, piispa Häkkinen sekä edustajat Linnoinen ja Kaisanlahti. Lähetekeskustelu keskeytyi ja jatkui 36 ja edelleen 40. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kyselytunti Täysistunto päättyi klo

35 26 34 Kyselytunti 35 Pöydällepanoja Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 34 Kyselytunti 35 Pöydällepanoja Kirkolliskokous kävi työjärjestyksen 45 :n mukaisen keskustelun, jossa edustajat voivat esittää kysymyksiä piispainkokouksen ja kirkkohallituksen jäsenille, kirkkoneuvoksille ja kirkkohallituksen muille viranhaltijoille. Kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat keskustelupöytäkirjassa. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (lähetekeskustelu jatkuu) Puhemiesneuvoston ehdotus 1/2012 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen Valtakunnallisen isospankin luominen Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Täysistunto päättyi klo

36 27 Torstaina 10 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00 PÄIVÄJÄRJESTYS 36 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta - Lähetekeskustelu jatkuu 37 Pöydällepanoja 36 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta 37 Pöydällepanoja Lähetekeskustelu jatkuu, keskustelu alkoi 32 ja jatkuu 40. Jatketussa lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat E. Pitkänen, Särkiö, Viitala, Palmu, Ketonen, K. Hiilamo, Malinen ja Kujala, kenttäpiispa Niskanen, edustaja Kujala, kenttäpiispa Niskanen sekä edustajat Hella-Aro, Linnoinen, Orsila, Seppälä, Kankkonen, Huomo, Koskenniemi, Yliluoma, Stenlund ja Kemppainen. Lähetekeskustelu keskeytyi ja jatkui 40. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta Kirkkohallituksen jäsenten vaali, valitsijamiesten ehdotus 2/2012 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (lähetekeskustelu jatkuu) Puhemiesneuvoston ehdotus 1/2012 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen Valtakunnallisen isospankin luominen

37 28 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Täysistunto päättyi klo Torstaina 10 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 38 Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta 39 Kirkkohallituksen jäsenten vaali, valitsijamiesten ehdotus 2/ Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta - Lähetekeskustelu jatkuu 41 Puhemiesneuvoston ehdotus 1/ Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen 43 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi 44 Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen 45 Pöydällepanoja 38 Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta Kansliavaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sipola ilmoitti, että kirkolliskokouksen kevätistuntokauden 2012 pöytäkirjantarkastajiksi oli

38 29 valittu edustajat Annika Määttänen ja Max-Olav Lassila sekä varalle edustajat Ritva Viitala ja Bo-Göran Åstrand. 39 Kirkkohallituksen jäsenten vaali Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 2/2012. Liite XI.2/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että työjärjestyksen 39 :n mukaan pappisjäsenten vaali toimitetaan valitsijamiesten tehtyä asiasta ehdotuksensa. Maallikkoedustajien vaalista valitsijamiehet antavat lausuntonsa hiippakuntavaltuustojen esitysten pohjalta. Yleiskeskustelussa käytti puheenvuoron piispa Peura. Ääntenlaskijoiksi puheenjohtaja kutsui seuraavat edustajat: M. Korhonen, Silfverhuth, Niemelä, Korolainen-Virkajärvi ja Tähtinen. Ääntenlaskijoiden puheenjohtajaksi puheenjohtaja nimesi edustaja Niemelän. Kirkkohallituksen jäsenten vaali toimitettiin umpilipuin. Läsnä oleviksi oli merkitty 104 äänestäjää. Puheenjohtaja ilmoitti ääntenlaskijoiden laskennan tuloksen. Ääniä oli annettu seuraavasti: Turun arkkihiippakunta: Marjaana Perttula 98, Jaana Rantala 3 ääntä ja 3 tyhjää Tampereen hiippakunta: Riitta Alaja 96, Laura Pöyhönen 5 ääntä, 3 tyhjää Oulun hiippakunta: Esa Koukkari 91, Raili Kerola 10, Pekka Lahdenperä 2 ääntä, 1 tyhjä Mikkelin hiippakunta: Risto Rasimus 99, Outi Kauria 1, Ilkka Pöyhönen 1 ääni, 2 hylättyä, 1 tyhjä Porvoon hiippakunta: Åsa A. Westerlund 98, Stig Kankkonen 5 ääntä, 1 hylätty

39 30 Kuopion hiippakunta: Veikko Väisänen 99, Marjatta Pulkkinen 2 ääntä, 3 hylättyä Lapuan hiippakunta: Johannes Leppänen 99 ääntä, 5 hylättyä Helsingin hiippakunta: Sami Ojala 101, Henrietta Grönlund 2 ääntä, 1 hylätty Espoon hiippakunta: Outi Nokso-Koivisto 101 ääntä, 3 hylättyä Pappisedustajien vaalissa ääniä oli annettu seuraavasti: Eija Nivala 95, Tapio Seppälä 88, Kalervo Salo 7, Pauli Niemelä 6, Aino Vesti 6 ääntä ja Erkki Koskenniemi 1 ääni. Kirkolliskokous valitsi kirkkohallituksen jäseniksi toimikaudeksi seuraavat henkilöt: Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Borgå stift Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Pappisjäsenet toimittaja Marjaana Perttula apulaisylilääkäri Riitta Alaja sosiaalineuvos Esa Koukkari seurakuntaneuvos Risto Rasimus förvaltningsöverläkare Åsa A. Westerlund JHTT-tilintarkastaja Veikko Väisänen agrologi Johannes Leppänen hallintopäällikkö Sami Ojala varatuomari Outi Nokso-Koivisto kirkkoherra Eija Nivala, Oulun hiippakunta lääninrovasti Tapio Seppälä, Turun arkkihiippakunta 40 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta Lähetekeskustelu jatkuu, lähetyskeskustelu alkoi 32 ja jatkui 36. Jatketussa lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Kujala, Pöyhönen, A. Jalava ja Kujala.

40 31 Keskustelun aikana edustaja Kujala ehdotti edustaja Linnoisen kannattamana, että esitys jätetään raukeamaan. Myöhemmin edustaja Kujala peruutti ehdotuksensa. Kirkolliskokous päätti 41 Puhemiesneuvoston ehdotus 1/2012 lähettää asian yleisvaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan on annettava lausuntonsa. Käsittelyn pohjana oli puhemiesneuvoston ehdotus 1/2012. Liite XIII.1/12 Kirkolliskokous päätti että keväällä 2013 kirkolliskokouksen kevätistuntokausi pidetään viikolla 20, jolloin se alkaa Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 1/2012. Liite VIII.1/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä hallintovaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Kankkonen, Guttorm, Määttänen ja Aakko. Kirkolliskokous päätti lähettää asian hallintovaliokuntaan.

41 32 43 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 2/2012. Liite VIII.2/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä yleisvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat S. Korhonen, Orsila ja S. Korhonen. Kirkolliskokous päätti lähettää asian yleisvaliokuntaan. 44 Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen 45 Pöydällepanoja Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 3/2012. Liite VIII.3/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä yleisvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Pihlava, Juntunen, K. Hiilamo, Juntunen, Malinen, Särkiö, Kerola, Behm, Koskenniemi, Alasalmi, Nurmi, Aula, Pihlava, Korolainen-Virkajärvi, Seppälä, Löytty ja T. Reinikainen Kirkolliskokous päätti lähettää asian yleisvaliokuntaan. Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:

42 33 Kirkolliskokouksen toimikaudella maksettavien palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten periaatteet, kansliavaliokunnan mietintö 1/2012 Kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset, kansliavaliokunnan mietintö 2/2012 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä, perustevaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 2/2012 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011, perustevaliokunnan mietintö 2/2012 kirkkohallituksen esityksestä 3/2012 Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastuskertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2011, talousvaliokunnan mietintö 1/2012 Täysistunto päättyi klo Perjantaina 11 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.15 PÄIVÄJÄRJESTYS 46 Kirkolliskokouksen toimikaudella maksettavien palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten periaatteet, kansliavaliokunnan mietintö 1/ Kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset, kansliavaliokunnan mietintö 2/ Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä, perustevaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 2/ Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011, perustevaliokunnan mietintö 2/2012 kirkkohallituksen esityksestä 3/2012

43 34 50 Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastuskertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2011, talousvaliokunnan mietintö 1/ Pöydällepanoja 46 Kirkolliskokouksen toimikaudella maksettavien palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten periaatteet Käsittelyn pohjana oli kansliavaliokunnan mietintö 1/2012. Liite IX.C.1/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron edustaja Sipola. Kirkolliskokous päätti että kirkolliskokouksen työskentelystä aiheutuvat kulut korvataan toimikaudella seuraavien periaatteiden mukaisesti: 1. Kirkolliskokousedustajille ja lainoppineille asiantuntijoille maksetaan istuntopäiviltä kokouspalkkiota, jonka suuruuden kirkolliskokous päättää kalenterivuosittain. 2. Kirkolliskokousedustajille ja lainoppineille asiantuntijoille maksetaan päivärahaa ja majoituskorvausta kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti. Matkat kirkolliskokouspaikalle ja takaisin kotipaikkakunnalle korvataan laskun ja tositteiden mukaan. Korvattaviin matkakustannuksiin sisältyy matkoista yleisissä kulkuvälineissä aiheutuneet matkalippu-, paikkalippu-, makuupaikkalippu- ja kuljetuskustannukset sekä kilometrikorvaukset oman auton käytöstä kirkon yleisen virkaehtosopimuksen liitteen 9 mukaisesti. Ajoneuvon seisontapaikkamaksu korvataan tositteen mukaisesti, kuitenkin enintään kolmelta päivältä kutakin virkamatkaa kohti.

44 35 Matkat on tehtävä edustajatehtävän suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Edellä mainitut palkkiot ja korvaukset maksetaan kirkolliskokousedustajille ja lainoppineille asiantuntijoille myös kirkolliskokouksen istuntokausien väliaikoina pidetyistä kokouksista. 3. Kirkolliskokouksen istuntokausien väliaikoina valiokunnille suoritettavasta valmistelutyöstä maksetaan kirkolliskokouksen erikseen vahvistama palkkio. 4. Kirkolliskokouksen sihteerille, notaarille, tulkille, hallintosihteerille ja kielenkääntäjille sekä valiokuntien sihteereille, silloin kun he ovat kirkon viran- tai toimenhaltijoita, maksetaan säännöllisen työajan ulkopuolella tehdystä työstä kirkon virka- ja työehtosopimuksen 65 :ssä mainittu sihteerinpalkkio edellyttäen ettei sihteerin tehtäviä voida lukea viranhaltijan virkatehtäviin kuuluviksi. Palkkion suuruudesta päättää kirkolliskokous. Siinä tapauksessa, että edellä mainitussa tehtävässä toimiva henkilö ei ole kirkon viran- tai toimenhaltija, kirkolliskokous määrää erikseen palkkion suuruuden. 5. Toimitusvaliokunnan jäsenille maksetaan istuntokausien väliaikana pidetyistä kokouksista palkkio, jonka suuruuden kirkolliskokous päättää, sekä 2. kohdassa mainitut korvaukset. 6. Kirkolliskokouksen täysistuntojen pöytäkirjojen tarkastajille maksetaan tehdystä työstä tuntikorvaus, jonka suuruuden kirkolliskokous päättää. 7. Muiden kirkolliskokouksen istuntokausilla toimivien henkilöiden palkkioista kansliavaliokunta päättää erikseen. 8. Kirkolliskokouksen lainoppineille asiantuntijoille maksettavista muista korvauksista päättää kirkkohallitus. 9. Kirkolliskokousedustajille ja lainoppineille asiantuntijoille korvataan ansionmenetys seuraavien periaatteiden mukaisesti: a) Kirkolliskokousedustajalle, joka ei ole kirkon eikä seurakunnan päätoimisessa palveluksessa, suoritetaan korvausta edusta-

45 36 jan tehtävän hoitamisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä sekä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet sijaisen palkkaamisesta tai vastaavasta syystä. Samoin edustajalle, joka edustajatehtävästä johtuen menettää eläke-, opintotuki- tai niihin verrattavia sosiaalisia etuisuuksia, korvataan aiheutunut menetys kohtuullisessa määrin. b) Korvausta ansionmenetyksestä ja a-kohdassa tarkoitetuista kustannuksista maksetaan kultakin alkavalta tunnilta, ei kuitenkaan enemmältä kuin kahdeksalta tunnilta kalenterivuorokaudessa. Kirkolliskokous päättää tuntikorvauksen enimmäismäärän. c) Saadakseen korvausta työansionmenetyksestä edustajan tulee esittää työnantajan todistus siitä. Todistuksesta on myös käytävä ilmi, että edustajan tehtävän hoitamiseen käytetty aika olisi ollut osa hänen työaikaansa ja että hänelle ei makseta siltä ajalta palkkaa tai maksetaan vain osa palkasta. Edustajan, joka tekee ansio- tai muuta työtä olematta työsuhteessa taikka virkasuhteessa tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa, tulee esittää kirjallisesti riittävä selvitys ansionmenetyksestään. Saadakseen korvausta kustannuksista, joita edustajan tehtävän vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta tai muusta vastaavasta syystä, edustajan tulee esittää kirjallisesti riittävä selvitys tällaisista kustannuksista. Myös sosiaalisten etuuksien menetyksestä on esitettävä riittävä selvitys. d) Edellä c-kohdassa tarkoitettua todistusta ei tarvita, jos korvattava määrä tunnilta ei ylitä kirkolliskokouksen päättämää tuntikorvausta. Edustajan tulee kuitenkin tällöin antaa kirjallinen selvitys ansionmenetyksen ja c-kohdan 3 momentissa mainittujen kustannusten määrästä. e) Ansionmenetyksen ja kustannusten korvaamista koskeva anomus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa kirkkohallitukselle.

46 37 47 Kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset Käsittelyn pohjana oli kansliavaliokunnan mietintö 2/2012. Liite IX.C.2/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron edustaja Sipola. Kirkolliskokous päätti vahvistaa kirkolliskokouksen työskentelystä vuodelta 2012 maksettavat palkkiot ja korvaukset seuraaviksi: 1. Kirkolliskokouksen jäsenille ja lainoppineille asiantuntijoille maksetaan kokouspalkkiota 165 euroa istuntopäivältä. 2. Ansionmenetyksen korvauksen enimmäismäärä on 50 euroa tunnilta. Erillistä todistusta ei tarvita, jos korvattava määrä ei ylitä 25 euroa tunnilta. 3. Valiokuntien jäsenille annetusta valmistelutehtävästä maksetaan kokousajan ulkopuolella tehdystä työstä 35 euroa tunnilta. 4. Toimitusvaliokunnan jäsenille maksetaan istuntokausien väliaikoina suoritetusta työstä 40 euroa tunnilta. 5. Pöytäkirjantarkastajille maksetaan 40 euroa tunnilta. 6. Kirkolliskokouksen sihteerille, notaarille, tulkille, hallintosihteerille ja kielenkääntäjille sekä valiokuntien sihteereille, silloin kun he ovat kirkon viran- tai toimenhaltijoita, maksetaan kirkolliskokouksen istuntojen aikana säännöllisen työajan ( ) ulkopuolella tehdystä työstä 50 euroa tunnilta. Sama korvaus maksetaan kirkolliskokouksen istuntokausien väliaikoina säännöllisen työajan ulkopuolella tehdystä työstä. Niille valiokuntien sihteereille, jotka eivät ole kirkon viran- tai toimenhaltijoita, maksetaan 50 euroa jokaiselta työtunnilta.

47 38 7. Kirkolliskokouksen puheenjohtajille sekä kirkolliskokouksen istuntoviikon aikana ja istuntokausien väliaikoina työskentelevien valiokuntien puheenjohtajille maksetaan kokouspalkkiot 50 %:lla korotettuna. Sama palkkio maksetaan myös oman valiokuntansa sihteeriksi otetulle kirkolliskokousedustajalle. 8. Kirkkohallituksen kirkkoneuvoksille maksetaan kokouspalkkiota 100 euroa istuntopäivältä. 9. Valiokuntien sekä niiden jaostojen jäsenille maksetaan istuntokausien väliaikoina pidettävistä kokouksista alle 2 tuntia kestävä kokous 100 euroa 2 4 tuntia kestävä kokous 135 euroa yli 4 tuntia kestävä kokous 200 euroa. Istuntokausien väliaikoina pidettävistä kokouksista maksetaan ansionmenetyskorvaukset samojen periaatteiden mukaisesti kuin varsinaisilta istuntopäiviltä. 10. Kirkolliskokouksen valiokuntiin kutsuttaville asiantuntijoille korvataan matkakulut ja maksetaan valiokunnan puheenjohtajan harkinnan mukainen palkkio. Sen suuruus voi olla enintään 250 euroa kerralta. 48 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä Käsittelyn pohjana oli perustevaliokunnan mietintö 1/2012. Liite IX.A.1/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Peura ja piispa Repo. Kirkolliskokous päätti hyväksyä kirkkohallituksen esityksen 2/2012 mukaisen yhteistyöasiakirjan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä.

48 39 49 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 Käsittelyn pohjana oli perustevaliokunnan mietintö 2/2012. Liite IX.A.2/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Peura. Kirkolliskokous päätti 1. merkitä tiedoksi Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksen vuodelta 2011, ja 2. lähettää valiokunnan mietinnön tiedoksi kirkon ulkoasiain neuvostolle ja kirkkohallitukselle. 50 Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastuskertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2011 Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 1/2012. Liite IX.B.1/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Simola ja Kujala, piispa Häkkinen ja edustaja Ala-Kapee-Hakulinen. Kirkolliskokous päätti 1. merkitä tiedoksi a. kertomuksen Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011 (vuosikertomus), b. Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätöksen 2011, c. Kirkon keskusrahaston tasekirjan (tilinpäätös) ja d. tilintarkastuskertomuksen, 2. lähettää talousvaliokunnan kannanotot huomioon otettavaksi kirkkohallitukselle,

49 40 3. vahvistaa Kirkon keskusrahaston tilinpäätöksen tilikaudelta 2011, 4. hyväksyä kirkkohallituksen seuraavan esityksen tilikauden tuloksen käsittelystä: Tilikauden tulos ,55 Rahastosiirrot Tekijänoikeusrahasto Muut rahastot , , ,65 Tilikauden ylijäämä ,20 Tilikauden ylijäämä kirjataan oman pääoman lisäykseksi edellisten tilikausien ylijäämään. 5. myöntää tilivelvollisille vastuuvapauden tilikaudelta Pöydällepanoja Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon: Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle, talousvaliokunnan mietintö 2/2012 kirkkohallituksen kirjeestä 4/2012 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos, talousvaliokunnan mietintö 3/2012 kirkkohallituksen esityksestä 5/2012 Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011, talousvaliokunnan mietintö 4/2012 Valtakunnallisen isospankin luominen Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Istuntokauden päättäminen Täysistunto päättyi klo

50 41 Perjantaina 11 päivänä toukokuuta 2012 klo PÄIVÄJÄRJESTYS 52 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle, talousvaliokunnan mietintö 2/2012 kirkkohallituksen kirjeestä 4/ Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos, talousvaliokunnan mietintö 3/2012 kirkkohallituksen esityksestä 5/ Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011, talousvaliokunnan mietintö 4/ Valtakunnallisen isospankin luominen 56 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä 57 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen 58 Istuntokauden päättäminen 52 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 2/2012. Liite IX.B.2/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron edustaja Simola. Edustaja Simola täydensi valiokunnan ponnen kuulumaan seuraavasti: "Edellä esitetyn nojalla talousvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää valita toimikaudeksi Kirkon keskusrahaston tilintarkastusyhteisöksi julkisessa tarjouskilpailussa kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen jättäneen PricewaterhouseCoopers Oy:n."

51 42 Kirkolliskokous päätti valita toimikaudeksi Kirkon keskusrahaston tilintarkastusyhteisöksi julkisessa tarjouskilpailussa kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen jättäneen PricewaterhouseCoopers Oy:n. 53 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 3/2012. Liite IX.B.3/12 Keskustelussa käytti puheenvuoron edustaja Simola. Kirkolliskokous päätti 1. vahvistaa Kirkon keskusrahaston osuudeksi Kirkon palvelukeskuksen investoinneista vuosina yhteensä 6,2 miljoonaa euroa (sis. alv 23 %) eli 50 % koko tietojärjestelmähankintakokonaisuudesta, ja 2. hyväksyä kirkkohallituksen esityksen mukaisesti Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutoksen. 54 Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 4/2012. Liite IX.B.4/12 Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Simola, Sipola ja Juntunen. Kirkolliskokous päätti merkitä tiedoksi kertomuksen Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuodelta 2011.

52 43 55 Valtakunnallisen isospankin luominen Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 4/2012. Liite VIII.4/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä yleisvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustaja Korolainen- Virkajärvi, piispa Repo sekä edustajat Siukonen, Kaisanlahti, Mäkinen, Ketonen, Heikkilä, Rinne ja Seppälä. Kirkolliskokous päätti lähettää asian yleisvaliokuntaan. 56 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 5/2012. Liite VIII.5/12 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä yleisvaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käytti puheenvuoron edustaja H. Hiilamo. Kirkolliskokous päätti lähettää asian yleisvaliokuntaan. 57 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen Käsittelyn pohjana oli edustaja-aloite 6/2012. Liite VIII.6/12

53 44 Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä lakivaliokuntaan. Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat J. Korhonen, Niiranen, K. Hiilamo, Kaisanlahti, Juntunen, Ala-Kapee-Hakulinen, H. Hiilamo ja Simola. Kirkolliskokous päätti 58 Istuntokauden päättäminen lähettää asian lakivaliokuntaan. Arkkipiispa päätti kirkolliskokouksen kevätistuntokauden. Liite XIV.A Puheessaan hän kiitti kenttäpiispa Hannu Niskasta, joka on siirtymässä eläkkeelle. Kenttäpiispa Niskanen vastasi puheeseen. Täysistunto päättyi klo

54 45 Pöytäkirjan vakuudeksi Katri Kuuskoski kirkolliskokouksen pääsihteeri Liisa Aarnio-Jääskeläinen hallintosihteeri Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty Salossa 12 päivänä heinäkuuta 2012 Annika Määttänen Luodossa 31 päivänä elokuuta 2012 Max-Olav Lassila

55

56

57

58 Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland K Y R K O M Ö T E T P r o t o k o l l Vårsession 2012 Hakapaino Oy Helsingfors 2012

59

60 I N N E H Å L L S F Ö R T E C K N I N G 1 Mandatperioden öppnas Interimistiska protokolljusterare Kyrkomötets sekretariat Hälsning till republikens president Meddelande om resultatet av granskningen av fullmakter Sammanträdesplatsen för kyrkomötet Kyrkomötets arbetsordning Fördelning av elektorsplatserna under mandatperioden Val av första vice ordförande för perioden Val av andra vice ordförande för perioden Val av elektorer och ersättare för perioden Bordläggning Fastställande av antalet medlemmar i de permanenta utskotten Bordläggning Ordförande och vice ordförande för elektorerna Utskottens medlemmar och sammankallare Bordläggning Meddelanden om ordförande och vice ordförande för utskotten Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalbokslut Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget Bordläggning Meddelande om ordförande och vice ordförande för utskott Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen... 24

61 32 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Bordläggning Frågestund Bordläggning Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Bordläggning Meddelande om val av protokolljusterare Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Talmanskonferensens förslag 1/ Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättände av en språkstrategi för kyrkan Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen Bordläggning Principerna för arvoden och ersättningar för inkomstbortfall under kyrkomötets mandatperiod Arvoden och ersättningar för inkomstbortfall som betalas för arbetet på kyrkomötet år Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse, Kyrkostyrelsens personalrapport, Kyrkans centralfonds verksamhetsberättelse och bokslut, revisionsberättelse och beviljande av ansvarsfrihet för år Bordläggning Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse Riksomfattande hjälpledarbank Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Revidering av arbetsordning för kyrkomötet Sessionen avslutas... 43

62 OMBUDEN SAMMANTRÄDER De ombud för kyrkomötet inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland som i den ordning som föreskrivs i kyrkolagen valts för mandatperioden samlades på Turun kristillinen opisto i Åbo måndagen den 7 maj 2012 för att inleda kyrkomötets vårsession Ordet leddes av ärkebiskop Kari Mäkinen 1 18 och 52 58, första vice ordförande Kaisa Rönkä och andra vice ordförande Timo Sahi Sekreterare var kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski, notarie och tolk Sari Lehti. Sessionen inleddes med att ombuden lade fram sina fullmakter för granskning för kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski och notarie Sari Lehti. ÖPPNINGSMÄSSA Kyrkomötesombuden samlades kl till öppningsmässa i Åbo domkyrka. Mässan förrättades av biskop Irja Askola assisterad av kyrkomötesombuden från Helsingfors stift. Kollekten för insamlingen Gemensamt ansvar inbringade 765,07 euro. Efter mässan förflyttade sig mötesombuden till mötesplatsen vid Turun kristillinen opisto.

63 2 Måndagen den 7 maj 2012 kl DAGORDNING 1 Mandatperioden öppnas 2 Interimistiska protokolljusterare 3 Kyrkomötets sekretariat 4 Hälsning till republikens president 1 Mandatperioden öppnas Ärkebiskop Mäkinen öppnade kyrkomötets mandatperiod på mötesplatsen i sessionssalen på Turun kristillinen opisto kl Bilaga XIV.A 2 Interimistiska protokolljusterare Ordföranden meddelade att han till interimistiska protokolljusterare kallat ombuden Annika Määttänen och Max-Olav Lassila. 3 Kyrkomötets sekretariat Ordföranden meddelade att vicehäradshövding Katri Kuuskoski fungerar som kyrkomötets generalsekreterare. Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens brev 3/2012. Bilaga III.3/12 Kyrkomötet antecknade Kyrkostyrelsens beslut för kännedom.

64 3 4 Hälsning till republikens president Kyrkomötet beslöt att ge ordföranden och generalsekreteraren i uppdrag att skicka en hälsning till republikens president. Plenum avslutades kl Måndagen den 7 maj 2012 kl DAGORDNING 5 Meddelande om resultatet av granskningen av fullmakter 6 Sammanträdesplatsen för kyrkomötet 7 Kyrkomötets arbetsordning 8 Fördelning av elektorsplatserna under mandatperioden Val av första vice ordförande för perioden Val av andra vice ordförande för perioden Val av elektorer och ersättare för perioden Bordläggning 5 Meddelande om resultatet av granskningen av fullmakter Generalsekreteraren meddelade att ärkebiskop Kari Mäkinen, biskoparna Samuel Salmi, Simo Peura, Matti Repo, Seppo Häkkinen, Björn Vikström, Irja Askola, Kaarlo Kalliala, Tapio Luoma och Jari Jolkko-

65 4 nen och fältbiskop Hannu Niskanen på tjänstens vägnar är närvarande vid kyrkomötet. Följande kyrkomötesombuds fullmakter hade visats upp och godkänts: Statsrådets företrädare: inrikesminister Päivi Räsänen 1:a ersättare statssekreterare Marjo Anttoora 2:a ersättare överdirektör Riitta Kaivosoja 3:e ersättare äldre regeringssekreterare Joni Hiitola Åbo ärkestift: Pekka Heikkilä, redaktör, tv-regissör Hanna Hella-Aro, sjukhuspräst Aarto Jalava, ekonomichef Mari Korhonen, lektor i småbarnspedagogik Erkki Koskenniemi, pastor Annika Määttänen, psykiatrisjukskötare, familjeteraput Marjaana Perttula, redaktör Tauno Pihlava, diplomingenjör, pensionär Pertti Rajala, landskapsdirektör Tapio Seppälä, kontraktsprost Aino Vesti, pastor Tapio Yliluoma, ekonomichef Tammerfors stift: Aulis Ansaharju, diplomingenjör Matti Huomo, kantor Aarne Kauranen, landskapsråd, magister i samhällsvetenskaper Jari Kemppainen, kyrkoherde Marja-Leena Korpela, lektor Aimo Koskelo, distriktschef Jaakko Löytty, musiker, distriktssekreterare Leif Nummela, chefredaktör Riku Rinne, ledare för skol- och ungdomsarbete Niilo Räsänen, rektor, teologie doktor Olli-Pekka Silfverhuth, kyrkoherde

66 5 Pekka Simojoki, musiker, teologie magister Antti Sipola, chef för sjukhussjälavården Pekka Särkiö, kyrkoherde Ritva Viitala, sjukskötare-diakonissa Uleåborgs stift: Antero Aakko, försäljningsdirektör, ingenjör Janne Kaisanlahti, juris magister Raili Kerola, avdelningssekreterare, häradsdomare Erkki Kujala, doktor i samhällsvetenskaper Juha Kultima, försäljningschef Martti Murtoperä, kantor Pauli Niemelä, kyrkoherde Eija Nivala, kyrkoherde Juhani Paananen, ingenjör Pasi Palmu, tf kyrkoherde Katariina Pitkänen, studentpastor Savela Antti, tingsdomare Veikko Guttorm, sockenråd, pensionär (samernas ombud) S:t Michels stift: Sari Behm, sångare-evangelist, barnmorska Marjaana Härkönen, församlingspastor Sammeli Juntunen, kyrkoherde Seija Korhonen, specialläkare Ilkka Pöyhönen, universitetsrektor Antero Rossi, överkommissarie, pensionär Kaisa Rönkä, undervisningsråd Liisa Teräslahti, företagare, kantor Merja Vuorikari, biskopens teologiska sekreterare, stiftssekreterare Borgå stift: Stig Kankkonen, redaktör, teologie magister Max-Olav Lassila, kyrkoherde Peter Lindbäck, landshövding Göran Stenlund, verksamhetsledare Åsa A. Westerlund, förvaltningsöverläkare Bo-Göran Åstrand, kyrkoherde

67 6 Kuopio stift: Aila Alasalmi, verksamhetsledare Markku Huttunen, byggmästare Helvi Juvonen, företagsläkare Matti Ketonen, avdelningsöverläkare Oiva Malinen, kyrkoherde, kontraktsprost Aulikki Mäkinen, kyrkoherde Pekka Niiranen, redaktör, teologie doktor Marjatta Pulkkinen, redaktör Tiina Reinikainen, kaplan Eevi Väistö, församlingsråd, pedagogie magister Lappo stift: Maria Kaisa Aula, barnombudsman Johannes Leppänen, agrolog Antti Niemi-Aro, vd, landskapsråd Markku Orsila, familjerådgivare, präst Jussi Peräaho, stiftspastor Erkki Puhalainen, ledare för hemlandsarbetet Mikko-Matti Rinta-Harri, sekreterare för missionsfostran Eivor Pitkänen, distriktskaplan Tuulikki Väliniemi, pensionär Ilmari Ylä-Autio, vicehäradshövding, idrottsråd Helsingfors stift: Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen, filosofie magister Mika Aspinen, utbildare i bibelteologi Jaana Hallamaa, professor Reino Halonen, företagare Heikki Hiilamo, forskningsprofessor Kirsi Hiilamo, sjukhuspräst Johanna Korhonen, redaktör Katri Korolainen-Virkajärvi, studerande Sami Ojala, förvaltningschef Pekka Reinikainen, läkare Timo Sahi, sanitetsgeneralmajor Pertti Simola, kyrkoherde

68 7 Esbo stift: Markku Jalava, informationschef Hannele Karppinen, läkare Anna-Mari Kaskinen, författare, verksamhetscenterchef Päivi Linnoinen, pastor Johanna Lumijärvi, universitetslärare Mika Nurmi, stiftssekreterare Kalervo Salo, kyrkoherde, kontraktsprost Antti Siukonen, pastor för fostran Heikki Sorvari, category manager, diplomingenjör Tapio Tähtinen, serviceområdeschef Närvarande var dessutom ecklesiastikråden Jukka Keskitalo, Risto Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna och Kimmo Kääriäinen. 6 Sammanträdesplatsen för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens brev 1/2012. Bilaga III.1/12 Kyrkomötet antecknade Kyrkostyrelsens beslut för kännedom. 7 Kyrkomötets arbetsordning Ordföranden meddelade att kyrkomötet den 4 november 2009 har fastställt sin arbetsordning och konstaterade att denna arbetsordningen fortsättnings följs. 8 Fördelning av elektorsplatserna under mandatperioden Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens brev 2/2012. Bilaga III.2/12 Kyrkomötet antecknade Kyrkostyrelsens beslut för kännedom.

69 8 9 Val av första vice ordförande för perioden Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Vuorikari, Ojala, Määttänen, J. Korhonen, Väistö, Nurmi och Sipola. Ombudet Seppälä ställde en ordningsfråga. Ordföranden kallade följande ombud till rösträknare: Rinne, K. Pitkänen, Puhalainen, Orsila och Westerlund. Ordföranden utsåg ombudet Westerlund till ordförande för rösträknarna. Ombudet K. Hiilamo ställde en ordningsfråga. Vid valet, som förrättades med slutna sedlar, fick Kaisa Rönkä 98 röster och Timo Sahi 10 röster, 1 röst förkastades. Kyrkomötet valde ombudet Kaisa Rönkä till första vice ordförande för perioden Val av andra vice ordförande för perioden Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Ojala och Nurmi. Ordföranden kallade följande ombud till rösträknare: Rinne, K. Pitkänen, Puhalainen, Orsila och Westerlund. Ordföranden utsåg ombudet Westerlund till ordförande för rösträknarna. Vid valet, som förrättades med slutna sedlar, fick Timo Sahi 108 röster, en röst var blank. Kyrkomötet valde ombudet Timo Sahi till andra vice ordförande för perioden Val av elektorer och ersättare för perioden Valet förrättades med slutna sedlar och gruppvis så att varje grupp inom sig valde så många elektorer som skulle väljas ur gruppen. Vid varje val utsågs samma antal ersättare och deras inbördes ordning fastslogs.

70 9 Kyrkomötet valde följande ombud till elektorer för perioden : Officiella ombud: Simo Peura, Matti Repo, Hannu Niskanen Åbo ärkestift: Marjaana Perttula, Pekka Heikkilä, Tapio Seppälä Tammerfors stift: Aimo Koskelo, Leif Nummela, Antti Sipola Uleåborgs stift: Veikko Guttorm, Antero Aakko, Katariina Pitkänen S:t Michels stift: Kaisa Rönkä, Merja Vuorikari Borgå stift: Stig Kankkonen, Peter Lindbäck Kuopio stift: Aulikki Mäkinen, Tiina Reinikainen Lappo stift: Eivor Pitkänen, Antti Niemi-Aro Helsingfors stift: Jaana Hallamaa, Kirsi Hiilamo, Pertti Simola Esbo stift: Päivi Linnoinen, Tapio Tähtinen Kyrkomötet valde följande ombud till ersättare för elektorerna. Ersättarna träder i de ordinarie elektorernas ställe i nedan nämnd ordning: Officiella ombud: Seppo Häkkinen, Björn Vikström, Irja Askola Åbo ärkestift: Hanna Hella-Aro, Annika Määttänen, Aino Vesti Tammerfors stift: Marja-Leena Korpela, Aarne Kauranen, Matti Huomo Uleåborgs stift: Erkki Kujala, Pauli Niemelä, Raili Kerola S:t Michels stift: Antero Rossi, Sammeli Juntunen Borgå stift: Bo-Göran Åstrand, Åsa A. Westerlund Kuopio stift: Matti Ketonen, Oiva Malinen

71 10 12 Bordläggning Lappo stift: Maria Kaisa Aula, Mikko-Matti Rinta-Harri Helsingfors stift: Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen, Katri Korolainen-Virkajärvi, Pekka Reinikainen Esbo stift: Heikki Sorvari, Mika Nurmi Ordföranden utsåg ombudet Kaisa Rönkä till sammankallare för elektorerna. Till följande plenum bordlades: Fastställande av antalet medlemmar i de permanenta utskotten, presidiets förslag 1/2012 Plenum avslutades kl Måndagen den 7 maj 2012 kl DAGORDNING 13 Fastställande av antalet medlemmar i de permanenta utskotten 14 Bordläggning 13 Fastställande av antalet medlemmar i de permanenta utskotten Behandlingen baserade sig på presidiets förslag 1/2012. Bilaga XII.1/12

72 11 14 Bordläggning Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Tähtinen, Niemi-Aro och Sahi. Under debatten föreslog ombudet Tähtinen understödd av ombudet Niemi-Aro att medlemsantalet i framtidsutskottet blir 17, i allmänna utskottet 12 och i lagutskottet 16. Vid omröstningen vann presidiets förslag över ombudet Tähtinens förslag med rösterna Kyrkomötet beslöt att fastställa antalet medlemmar i de permanenta utskotten enligt följande: handboksutskottet 11, konstitutionsutskottet 18, lagutskottet 17, förvaltningsutskottet 17, ekonomiutskottet 17, framtidsutskottet 14, allmänna utskottet 14, kansliutskottet 7 och expeditionsutskottet 5. Till följande plenum bordlades: Ordförande och vice ordförande för elektorerna, elektorernas meddelande 1/2012 Utskottens medlemmar och sammankallare, elektorernas meddelande 2/2012 Plenum avslutades kl

73 12 Tisdagen den 8 maj 2012 kl DAGORDNING 15 Ordförande och vice ordförande för elektorerna, elektorernas meddelande 1/ Utskottens medlemmar och sammankallare, elektorernas meddelande 2/ Bordläggning 15 Ordförande och vice ordförande för elektorerna Behandlingen baserade sig på elektorernas meddelande 1/2012. Bilaga X.1/12 Elektorerna hade valt Simo Peura till ordförande och ombudet Marjaana Perttula till vice ordförande. Kyrkomötet antecknade meddelandet för kännedom. 16 Utskottens medlemmar och sammankallare Behandlingen baserade sig på elektorernas meddelande 2/2012. Bilaga X.2/12 Elektorerna hade valt medlemmar och sammankallare för de utskott som kyrkomötet tillsätter enligt följande: HANDBOKSUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Aino Vesti (sammankallare) Jari Kemppainen Jaakko Löytty

74 13 Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud Martti Murtoperä Pasi Palmu Liisa Teräslahti Göran Stenlund Tiina Reinikainen Kirsi Hiilamo Anna-Mari Kaskinen Irja Askola KONSTITUTIONSUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Lappo stift Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud LAGUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Erkki Koskenniemi Annika Määttänen Leif Nummela Pekka Särkiö Erkki Kujala Pauli Niemelä (sammankallare) Sammeli Juntunen Seija Korhonen Bo-Göran Åstrand Matti Ketonen Pekka Niiranen Erkki Puhalainen Mika Aspinen Johanna Korhonen Päivi Linnoinen Johanna Lumijärvi Simo Peura Matti Repo Tapio Yliluoma Tapio Seppälä Aulis Ansaharju Ritva Viitala Janne Kaisanlahti Antti Savela Merja Vuorikari Antero Rossi Peter Lindbäck Markku Huttunen

75 14 Lappo stift Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud Johannes Leppänen (sammankallare) Ilmari Ylä-Autio Jaana Hallamaa Sami Ojala Mika Nurmi Kaarlo Kalliala Statsrådets representant FÖRVALTNINGSUTSKOTTET Åbo ärkestift Tauno Pihlava Marjaana Perttula Tammerfors stift Matti Huomo Antti Sipola Uleåborgs stift Antero Aakko Eija Nivala S:t Michels stift Marjaana Härkönen Kuopio stift Eevi Väistö (sammankallare) Oiva Malinen Lappo stift Eivor Pitkänen Antti Niemi-Aro Helsingfors stift Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen Heikki Hiilamo Esbo stift Markku Jalava Kalervo Salo Officiella ombud Björn Vikström Tapio Luoma EKONOMIUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Lappo stift Aarto Jalava Pertti Rajala Aimo Koskelo Aarne Kauranen Olli-Pekka Silfverhuth Juha Kultima Juhani Paananen Kaisa Rönkä Åsa A. Westerlund Aila Alasalmi Aulikki Mäkinen Jussi Peräaho

76 15 Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud Timo Sahi Pertti Simola Heikki Sorvari (sammankallare) Tapio Tähtinen Samuel Salmi FRAMTIDSUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Lappo stift Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud Pekka Heikkilä Hanna Hella-Aro Riku Rinne Pekka Simojoki Katariina Pitkänen Veikko Guttorm Ilkka Pöyhönen Stig Kankkonen (sammankallare) Marjatta Pulkkinen Maria Kaisa Aula Markku Orsila Katri Korolainen-Virkajärvi Hannele Karppinen Seppo Häkkinen ALLMÄNNA UTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Lappo stift Helsingfors stift Esbo stift Officiella ombud Mari Korhonen Marja-Leena Korpela Niilo Räsänen Raili Kerola Sari Behm Max-Olav Lassila Helvi Juvonen Mikko-Matti Rinta-Harri Tuulikki Väliniemi Reino Halonen Pekka Reinikainen (sammankallare) Antti Siukonen Hannu Niskanen Jari Jolkkonen

77 16 KANSLIUTSKOTTET Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Helsingfors stift Aino Vesti Antti Sipola (kokoonkutsuja) Juha Kultima Sari Behm Åsa A. Westerlund Pekka Niiranen Katri Korolainen-Virkajärvi EXPEDITIONSUTSKOTTET Borgå stift Helsingfors stift Esbo stift Stig Kankkonen Mika Aspinen Kirsi Hiilamo Timo Sahi (sammankallare) Johanna Lumijärvi 17 Bordläggning Kyrkomötet antecknade meddelandet för kännedom. Till följande plenum bordlades: Meddelanden om ordförande och vice ordförande för utskotten Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalbokslut Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget 2012 Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för 2013 Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011 Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011 Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Plenum avslutades kl

78 17 Tisdagen den 8 maj 2012 kl DAGORDNING 18 Meddelanden om ordförande och vice ordförande för utskotten 19 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalbokslut 21 Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget Bordläggning 18 Meddelanden om ordförande och vice ordförande för utskotten Ordförandena för utskotten meddelade att utskotten konstituerat sig. Handboksutskottet ordförande Aino Vesti vice ordförande Anna-Mari Kaskinen Konstitutionsutskottet ordförande Simo Peura vice ordförande Matti Repo Lagutskottet ordförande Antti Savela vice ordförande Johannes Leppänen Förvaltningsutskottet ordförande Tapio Luoma vice ordförande Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen Ekonomiutskottet Framtidsutskottet ordförande Pertti Simola vice ordförande Åsa A. Westerlund ordförande Seppo Häkkinen vice ordförande Maria Kaisa Aula

79 18 Allmänna utskottet Kansliutskottet ordförande Jari Jolkkonen vice ordförande Raili Kerola ordförande Antti Sipola vice ordförande Aino Vesti Expeditionsutskottet konstituerar sig senare. Kyrkomötet antecknade meddelandena för kännedom. 19 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 1/2012. Bilaga II.1/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till elektorerna. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till elektorerna. 20 Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalbokslut Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalrapport. Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till ekonomiutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av kanslichef Keskitalo, ecklesiastikrådet Rantanen, ombuden Vesti, Särkiö, Juntunen och Niiranen, ecklesiastikrådet Pihlaja, ombuden K. Hiilamo och Niiranen, kanslichef Keskitalo, ombuden Ketonen och Viitala, ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden Juntunen, H. Hiilamo, Silfverhuth, Kaskinen, Orsila, Mäkinen, Heikkilä, Siukonen, Koskenniemi, Aakko, Räsänen, Ala-

80 19 salmi, Särkiö, statsrådets representant Päivi Räsänen, Behm och Niiranen, ecklesiastikrådet Rantanen, ombuden Rinne, Rossi, M. Jalava, Puhalainen och Pihlava, ecklesiastikrådet Kääriäinen och ombudet Ala-Kapee-Hakulinen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till ekonomiutskottet. 21 Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget Bordläggning Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 5/2012. Bilaga II.5/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till ekonomiutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Rantanen, ombudet Pihlava, ecklesiastikrådet Rantanen, ombudet Niemelä, kanslichef Keskitalo och ombudet Ansaharju. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till ekonomiutskottet. Till följande plenum bordlades: Meddelande om ordförande och vice ordförande för utskott Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet , elektorernas förslag 1/2012 Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för 2013 Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011 Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011 Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod

81 20 Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Plenum avslutades kl Onsdagen den 9 maj 2012 kl DAGORDNING 23 Meddelande om ordförande och vice ordförande för utskott 24 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet , elektorernas förslag 1/ Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen 29 Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika 31 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen

82 21 32 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar 33 Bordläggning 23 Meddelande om ordförande och vice ordförande för utskott Expeditionsutskottet hade valt Timo Sahi till ordförande för utskottet och Mika Aspinen till vice ordförande. Kyrkomötet antecknade meddelandet för kännedom. 24 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 1/2012. Bilaga XI.1/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Peura. Kyrkomötet beslöt att 1. utse förvaltningsrådet Irma Telivuo till kyrkomötets lagfarna sakkunniga för perioden betala arvode och ersättning för inkomstbortfall enligt samma principer som till kyrkomötets medlemmar. För arbete som överskrider vanlig arbetsmängd betalas dessutom ersättning enligt faktura. 25 Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för 2013 Behandlingen baserade sig på meddelande 1/2012. Bilaga IV.1/12 Vid debatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Rantanen, ombuden Korolainen-Virkajärvi, Paananen och Kankkonen, ecklesiastikrådet

83 22 Rantanen och ombuden Hallamaa, Simola, P. Reinikainen, Sipola, Tähtinen och H. Hiilamo. Kyrkomötet antecknade ärendet för kännedom. 26 Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011 Behandlingen baserade sig på Kyrkans arbetsmarknadsverk och dess kansli verksamhetsberättelse för år Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till ekonomiutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Voipio, ombudet J. Korhonen, ecklesiastikrådet Voipio, ombudet Niiranen, ecklesiastikrådet Voipio och ombudet S. Korhonen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till ekonomiutskottet. 27 Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011 Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 3/2012. Bilaga II.3/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till konstitutionsutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombudet Nummela, ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombudet Niiranen, ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombuden Siukonen, Särkiö och Räsänen, ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombuden J. Korhonen och Pihlava, ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombuden Ylä-Autio och Kaskinen, ecklesiastikrådet Kääriäinen, ombuden Aula, Aspinen och T. Reinikainen, biskop Vikström, ecklesiastikrådet Kääriäinen och ombudet P. Reinikainen.

84 23 Kyrkomötet beslöt att 28 Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen remittera ärendet till konstitutionsutskottet. Behandlingen baserade sig i fråga om lekmannamedlemmar i Kyrkostyrelsen på stiftsmötenas förslag till medlemmar i Kyrkostyrelsen på bestämd tid. Bilaga VI.1/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till elektorerna. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till elektorerna. 29 Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens brev 4/2012. Bilaga III.4/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till ekonomiutskottet. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till ekonomiutskottet. 30 Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 2/2012.

85 24 Bilaga II.2/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till konstitutionsutskottet. Vid remissdebatten gjordes ett inlägg av ecklesiastikrådet Kääriäinen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till konstitutionsutskottet. 31 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 4/2012. Bilaga II.4/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till lagutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Pihlaja, biskop Häkkinen, ombuden Lindbäck, Sipola, Salo, Särkiö, Sahi, Niiranen, Viitala, Juvonen, Rossi, Simojoki och Ala-Kapee-Hakulinen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till lagutskottet. 32 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Behandlingen baserade sig på stiftsfullmäktigeframställning 1/2012. Bilaga VII.1/12 Ordförande meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet och att konstitutionsutskottet ger ett utlåtande.

86 25 33 Bordläggning Vid remissdebatten gjordes inlägg av biskop Vikström, ombudet Åstrand, fältbiskop Niskanen, biskop Häkkinen och ombuden Linnoinen och Kaisanlahti. Remissdebatten avbröts och fortsatte som 36 och 40. Till följande plenum bordlades: Frågestund Plenum avslutades kl Frågestund Onsdagen den 9 maj 2012 kl DAGORDNING 34 Frågestund 35 Bordläggning Kyrkomötet förde en debatt enligt 45 i arbetsordningen vid vilken ombuden hade tillfälle att ställa frågor till medlemmarna av biskopsmötet och Kyrkostyrelsen, till ecklesiastikråden och till Kyrkostyrelsens övriga tjänsteinnehavare. Frågorna och svaren ingår i diskussionsprotokollet.

87 26 35 Bordläggning Till följande plenum bordlades: Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar (fortsatt remissdebatt) Talmanskonferensens förslag 1/2012 Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen Riksomfattande hjälpledarbank Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet Plenum avslutades kl Torsdagen den 10 maj 2012 kl DAGORDNING 36 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar - Remissdebatten fortsätter 37 Bordläggning 36 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Remissdebatten fortsatte, inleddes som 32 och fortsatte som 40.

88 27 37 Bordläggning Vid den fortsatta remissdebatten gjordes inlägg av ombuden E. Pitkänen, Särkiö, Viitala, Palmu, Ketonen, K. Hiilamo, Malinen och Kujala, fältbiskop Niskanen, ombudet Kujala, fältbiskop Niskanen och ombuden Hella-Aro, Linnoinen, Orsila, Seppälä, Kankkonen, Huomo, Koskenniemi, Yliluoma, Stenlund och Kemppainen. Remissdebatten avbröts och fortsatte som 40. Till följande plenum bordlades: Meddelande om val av protokolljusterare Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen, elektorernas förslag 2/2012 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar (fortsatt remissdebatt) Talmanskonferensens förslag 1/2012 Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen Riksomfattande hjälpledarbank Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet Plenum avslutades kl

89 28 Torsdagen den 10 maj 2012 kl DAGORDNING 38 Meddelande om val av protokolljusterare 39 Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen, elektorernas förslag 2/ Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar 41 Talmanskonferensens förslag 1/ Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan 43 Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet 44 Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen 45 Bordläggning 38 Meddelande om val av protokolljusterare Kansliutskottets ordförande, ombudet Sipola meddelade att ombuden Annika Määttänen och Max-Olav Lassila valts till protokolljusterare för kyrkomötets vårsession 2012 med Ritva Viitala och Bo-Göran Åstrand som ersättare. 39 Val av medlemmar i Kyrkostyrelsen Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 2/2012. Bilaga XI.2/12 Ordföranden meddelade att valet av prästmedlemmar enligt 39 i arbetsordningen förrättas efter att elektorerna lag fram sitt förslag i

90 29 ärendet. För valet av lekmannamedlemmar ger elektorerna ett utlåtande utgående från stiftsfullmäktigeframställningarna. Vid den allmänna debatten gjordes ett inlägg av biskop Peura. Till rösträknare kallade ordföranden följande ombud: M. Korhonen, Silfverhuth, Niemelä, Korolainen-Virkajärvi och Tähtinen. Ordföranden utsåg ombudet Niemelä till ordförande för rösträknarna. Valet av medlemmar i kyrkostyrelsen förrättades med slutna sedlar. Närvarande var 104 röstberättigade. Ordföranden meddelade resultatet av rösträkningen. Röster hade avgetts enligt följande: Åbo ärkestift: Marjaana Perttula 98, Jaana Rantala 3 röster och 3 blanka Tammerfors stift: Riitta Alaja 96, Laura Pöyhönen 5 röster, 3 blanka Uleåborgs stift: Esa Koukkari 91, Raili Kerola 10, Pekka Lahdenperä 2 röster, 1 blank S:t Michels stift: Risto Rasimus 99, Outi Kauria 1, Ilkka Pöyhönen 1 röst, 2 kasserade, 1 blank Borgå stift: Åsa A. Westerlund 98, Stig Kankkonen 5 röster, 1 kasserad Kuopio stift: Veikko Väisänen 99, Marjatta Pulkkinen 2 röster, 3 kasserade Lappo stift: Johannes Leppänen 99 röster, 5 kasserade Helsingfors stift: Sami Ojala 101, Henrietta Grönlund 2 röster, 1 kasserad Esbo stift: Outi Nokso-Koivisto 101 röster, 3 kasserade Vid valet av prästmedlemmar hade röster avgetts enligt följande: Eija Nivala 95, Tapio Seppälä 88, Kalervo Salo 7, Pauli Niemelä 6, Aino Vesti 6 röster och Erkki Koskenniemi 1 röst.

91 30 Kyrkomötet valde följande personer till medlemmar av Kyrkostyrelsen för mandatperioden : Åbo ärkestift Tammerfors stift Uleåborgs stift S:t Michels stift Borgå stift Kuopio stift Lappo stift Helsingfors stift Esbo stift Prästmedlemmar Marjaana Perttula, redaktör Riitta Alaja, biträdande överläkare Esa Koukkari, socialråd Risto Rasimus, församlingsråd Åsa A. Westerlund, förvaltningsöverläkare Veikko Väisänen, OFR-revisor Johannes Leppänen, agrolog Sami Ojala, förvaltningschef Outi Nokso-Koivisto, vicehäradshövding Eija Nivala, kyrkoherde, Uleåborgs stift Tapio Seppälä, kontraktsprost, Åbo ärkestift 40 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar Remissdebatten fortsatte, inleddes som 32 och fortsatte som 36. Vid den fortsatta remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Kujala, Pöyhönen, A. Jalava och Kujala. Under debatten föreslog ombudet Kujala understödd av ombudet Linnonen att kyrkomötet låter framställningen förfalla. Senare återtog ombudet Kujala sitt förslag. Kyrkomötet beslöt att 41 Talmanskonferensens förslag 1/2012 remittera ärendet till allmänna utskottet, till vilket konstitutionsutskottet ska ge sitt utlåtande. Behandlingen baserade sig på talmanskonferensens förslag 1/2012. Bilaga XIII.1/12

92 31 Kyrkomötet beslöt att kyrkomötets vårsession 2013 hålls vecka 20 och därmed inleds Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande av en språkstrategi för kyrkan Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 1/2012. Bilaga VIII.1/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till förvaltningsutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Kankkonen, Guttorm, Määttänen och Aakko. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till förvaltningsutskottet. 43 Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 2/2012. Bilaga VIII.2/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden S. Korhonen, Orsila och S. Korhonen. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till allmänna utskottet.

93 32 44 Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen 45 Bordläggning Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 3/2012. Bilaga VIII.3/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Pihlava, Juntunen, K. Hiilamo, Juntunen, Malinen, Särkiö, Kerola, Behm, Koskenniemi, Alasalmi, Nurmi, Aula, Pihlava, Korolainen-Virkajärvi, Seppälä, Löytty och T. Reinikainen Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till allmänna utskottet. Till följande plenum bordlades: Principerna för arvoden och ersättningar för inkomstbortfall under kyrkomötets mandatperiod , kansliutskottets betänkande 1/2012 Arvoden och ersättningar för inkomstbortfall som betalas för arbetet på kyrkomötet år 2012, kansliutskottets betänkande 2/2012 Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika, konstitutionsutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 2/2012 Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011, konstitutionsutskottets betänkande 2/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 3/2012 Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse, Kyrkostyrelsens personalrapport, Kyrkans centralfonds verksamhetsberättelse och bokslut, revisionsberättelse och beviljande av ansvarsfrihet för år 2011, ekonomiutskottets betänkande 1/2012 Plenum avslutades kl

94 33 Fredagen den 11 maj 2012 kl DAGORDNING 46 Principerna för arvoden och ersättningar för inkomstbortfall under kyrkomötets mandatperiod , kansliutskottets betänkande 1/ Arvoden och ersättningar för inkomstbortfall som betalas för arbetet på kyrkomötet år 2012, kansliutskottets betänkande 2/ Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika, konstitutionsutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 2/ Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011, konstitutionsutskottets betänkande 2/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 3/ Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse, Kyrkostyrelsens personalrapport, Kyrkans centralfonds verksamhetsberättelse och bokslut, revisionsberättelse och beviljande av ansvarsfrihet för år 2011, ekonomiutskottets betänkande 1/ Bordläggning 46 Principerna för arvoden och ersättningar för inkomstbortfall under kyrkomötets mandatperiod Behandlingen baserade sig på kansliutskottets betänkande 1/2012. Bilaga IX.1/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av ombudet Sipola. Kyrkomötet beslöt att kostnader för arbetet vid kyrkomötet under mandatperioden ersätts enligt följande principer:

95 34 1. Till kyrkomötesombuden och de lagfarna sakkunniga betalas per sessionsdag ett mötesarvode vars belopp kyrkomötet fastställer per kalenderår. 2. Till kyrkomötesombuden och de lagfarna sakkunniga betalas dagtraktamente och ersättning för logi enligt kyrkans allmänna tjänsteoch arbetskollektivavtal. Resorna till och från kyrkomötet ersätts enligt räkningar och verifikat. I de resekostnader som ersätts ingår biljett-, platsbiljett-, sovvagnsbiljett- och transportkostnader för resor i allmänna fortskaffningsmedel samt kilometerersättning för användning av egen bil enligt bilaga 9 i kyrkans allmänna tjänstekollektivavtal. Bilparkeringsavgifter ersätts enligt verifikat, likväl för högst tre dagar per tjänsteresa. Resorna ska göras på det mest ändamålsenliga sättet med tanke på utförandet av ombudsuppdraget. Ovan nämnda arvoden och ersättningar betalas till kyrkomötesombuden och de lagfarna sakkunniga också för sammanträden som hålls mellan kyrkomötets sessioner. 3. För beredningsarbete som mellan kyrkomötes sessioner utförs för utskotten betalas ett arvode som kyrkomötet särskilt fastställer. 4. Till kyrkomötets sekreterare, notarie, tolk, förvaltningssekreterare och översättare samt utskottens sekreterare betalas, om de är tjänsteinnehavare eller befattningshavare i kyrkan, för arbete utfört utom ordinarie arbetstid det sekreterararvode som nämns i 65 i kyrkans tjänste- och arbetskollektivavtal förutsatt att sekreterarens uppgifter inte kan räknas till en tjänsteinnehavares tjänsteuppdrag. Beloppet på arvodet fastställs av kyrkomötet. Om en person som sköter ovan nämnda uppgifter inte är tjänsteinnehavare eller befattningshavare i kyrkan fastställer kyrkomötet särskilt beloppet på arvodet. 5. Till medlemmar i expeditionsutskottet betalas för sammanträden som hålls mellan sessionerna ett arvode som kyrkomötet fastställer och de ersättningar som nämns i punkt Till justerarna av kyrkomötesprotokollen betalas för utfört arbete en timersättning vars belopp kyrkomötet fastställer.

96 35 7. Kyrkomötet bestämmer särskilt om arvoden till övriga personer som deltar i arbetet vid kyrkomötets sessioner. 8. Kyrkostyrelsen beslutar om övriga ersättningar som ska betalas till kyrkomötets lagfarna sakkunniga. 9. Kyrkomötesombuden och de lagfarna sakkunniga får ersättning för inkomstbortfall enligt följande principer: a) Till ett kyrkomötesombud som inte är anställd i huvudsyssla i kyrkan eller en församling betalas ersättning för det inkomstbortfall som föranleds av skötseln av ombudsuppdraget och för kostnader för avlönande av en ersättare eller för något annat motsvarande. Likaså betalas till ett ombud en rimlig ersättning för sådana pensions-, studiestöds- eller motsvarande sociala förmåner som ombudet förlorar på grund av ombudsuppdraget. b) Ersättning för inkomstbortfall och de ersättningar som avses i punkt a)betalas för varje påbörjad timme, dock högst för åtta timmar per kalenderdygn. Kyrkomötet fastställer det maximala beloppet på timersättningen. c) Ett ombud ska för att få ersättning för förvärvsinkomstbortfall visa ett intyg över detta av sin arbetsgivare. Av intyget ska också framgå att den tid som använts till ombudsuppdraget har varit en del av ombudets arbetstid och att ombudet för denna tid inte får lön eller endast får en del av lönen. Ett ombud som förvärvsarbetar eller utför annat arbete utan att ha ett arbetsavtals- eller tjänsteförhållande eller någon annan offentligrättslig befattning ska skriftligen presentera en tillräcklig utredning om sitt inkomstbortfall. För att få ersättning för kostnader som till följd av ombudsuppdraget föranleds av avlönande av en ersättare eller av något annat motsvarande skäl ska ombudet skriftligen presentera en tillräcklig utredning om dessa kostnader. En tillräcklig utredning ska presenteras också om förlust av sociala förmåner. d) Det intyg som avses i punkt c behövs inte om det belopp som ska ersättas per timme inte överskrider den timersättning som

97 36 kyrkomötet fastställt. Ett ombud ska dock i detta fall ge en skriftlig utredning om beloppet på inkomstbortfallet och de kostnader som nämns i 3 mom. i punkt c. e) Anhållan om ersättning för inkomstbortfall och kostnader ska göras inom två månader hos kyrkostyrelsen. 47 Arvoden och ersättningar för inkomstbortfall som betalas för arbetet på kyrkomötet år 2012 Behandlingen baserade sig på kansliutskottets betänkande 2/2012. Bilaga IX.2/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av ombudet Sipola. Kyrkomötet beslöt att fastställa de arvoden och ersättningar som betalas för arbetet vid kyrkomötet år 2012 som följer: 1. Till kyrkomötesombuden och de lagfarna sakkunniga betalas ett mötesarvode på 165 euro per sessionsdag. 2. Maximiersättningen för inkomstbortfall är 50 euro per timme. Särskilt intyg behövs inte, om det belopp som ersätts inte överstiger 25 euro per timme. 3. Till utskottsmedlemmar betalas 35 euro per timme för beredningsarbete utom mötena. 4. Till expeditionsutskottets medlemmar betalas 40 euro per timme för arbete utfört mellan sessionerna. 5. Till protokolljusterarna betalas 40 euro per timme. 6. Till kyrkomötets sekreterare, notarie, tolk, förvaltningssekreterare och översättare samt utskottens sekreterare betalas, om de är tjänsteinnehavare eller befattningshavare inom kyrkan, under kyrkomötets sessioner 50 euro per timme för arbete som görs utom ordina-

98 37 rie arbetstid ( ). Samma ersättning betalas för arbete som utförs mellan kyrkomötessessionerna utom ordinarie arbetstid. Till de utskottssekreterare som inte är tjänsteinnehavare eller befattningshavare inom kyrkan betalas 50 euro för varje arbetstimme. 7. Till ordförandena för kyrkomötet och till ordförandena för utskott som arbetar under kyrkomötets sessionsvecka och mellan sessionerna betalas mötesarvoden förhöjda med 50 %. Samma arvode betalas också till det ombud som utsetts som sekreterare för sitt utskott. 8. Till kyrkostyrelsens ecklesiastikråd betalas i mötesarvode 100 euro per sessionsdag. 9. Till medlemmar av utskotten och utskottens sektioner betalas för möten som hålls mellan sessionerna möte kortare än 2 timmar, 100 euro möte 2 4 timmar, 135 euro möte över 4 timmar, 200 euro. För möten som hålls mellan sessionerna betalas ersättning för inkomstbortfall enligt samma principer som för ordinarie sessionsdagar. 10. Till sakkunniga som kallas till utskotten på kyrkomötet betalas ersättning för resekostnader och ett arvode som utskottsordföranden fastställer enligt prövning. Beloppet kan vara högst 250 euro per gång. 48 Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika Behandlingen baserade sig på konstitutionsutskottets betänkande 1/2012. Bilaga IX.1/12 Vid debatten gjordes inlägg av biskop Peura och biskop Repo.

99 38 Kyrkomötet beslöt att godkänna samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisk-lutherska kyrkan i södra Afrika enligt Kyrkostyrelsens framställning 2/ Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse 2011 Behandlingen baserade sig på konstitutionsutskottets betänkande 2/2012. Bilaga IX.2/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Peura. Kyrkomötet beslöt att 1. anteckna Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse för år 2011 för kännedom 2. skicka utskottets betänkande till kyrkans utrikesråd och Kyrkostyrelsen för kännedom. 50 Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse, Kyrkostyrelsens personalrapport, Kyrkans centralfonds verksamhetsberättelse och bokslut, revisionsberättelse och beviljande av ansvarsfrihet för år 2011 Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 1/2012. Bilaga IX.B.1/12 Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Simola och Kujala, biskop Häkkinen och ombudet Ala-Kapee-Hakulinen. Kyrkomötet beslöt att 1. anteckna för kännedom a. Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser och för år 2011 b. Kyrkostyrelsens personalrapport 2011

100 39 c. Kyrkans centralfonds balansbok (bokslut) d. revisionsberättelsen 2. skicka ekonomiutskottets ståndpunkter till Kyrkostyrelsen för beaktande 3. fastställa Kyrkans centralfonds bokslut för räkenskapsperioden godkänna Kyrkostyrelsens förslag till hantering av räkenskapsperiodens resultat: Räkenskapsperiodens resultat ,55 Fondöverföringar Upphovsrättsfonden Övriga fonder , , ,65 Räkenskapsperiodens överskott ,20 Räkenskapsperiodens överskott bokförs som ökning i det egna kapitalet i föregående års överskott. 5. bevilja de redovisningsskyldiga ansvarsfrihet för räkenskapsperioden Bordläggning Till följande plenum bordlades: Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod , ekonomiutskottets betänkande 2/2012 om Kyrkostyrelsens brev 4/2012 Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget 2012, ekonomiutskottets betänkande 3/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 5/2012 Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011, ekonomiutskottets betänkande 4/2012 Riksomfattande hjälpledarbank

101 40 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet Sessionen avslutas Plenum avslutades kl Fredag den 11 maj 2012 kl DAGORDNING 52 Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod , ekonomiutskottets betänkande 2/2012 om Kyrkostyrelsens brev 4/ Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget 2012, ekonomiutskottets betänkande 3/2012 om Kyrkostyrelsens framställning 5/ Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011, ekonomiutskottets betänkande 4/ Riksomfattande hjälpledarbank 56 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel 57 Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet 58 Sessionen avslutas

102 41 52 Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 2/2012. Bilaga IX.B.2/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av ombudet Simola. Ombudet Simola kompletterade utskottets kläm till att lyda: Med stöd av det som framförts ovan föreslår ekonomiutskottet att kyrkomötet väljer PricewaterhouseCoopers Oy, som lämnat det totalekonomiskt förmånligaste anbudet, som revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond för mandatperioden Kyrkomötet beslöt att välja PricewaterhouseCoopers Oy, som lämnat det totalekonomiskt förmånligaste anbudet, som revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond för mandatperioden Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget 2012 Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 3/2012. Bilaga IX.B.3/12 Vid debatten gjordes ett inlägg av ombudet Simola. Kyrkomötet beslöt att 1. fastställa Kyrkans centralfonds andel av Kyrkans servicecentrals investeringar år till totalt 6,2 miljoner euro (inkl. moms. 23 procent), vilket är 50 procent av hela datasystemsupphandlingen 2. i enlighet med Kyrkostyrelsens framställning godkänna första ändringen av Kyrkans centralfonds budget år 2012.

103 42 54 Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011 Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 4/2012. Bilaga IX.B.4/12 Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Simola, Sipola och Juntunen. Kyrkomötet beslöt att 55 Riksomfattande hjälpledarbank anteckna Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse för år 2011 för kännedom. Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 4/2012. Bilaga VIII.4/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombudet Korolainen-Virkajärvi, biskop Repo och ombuden Siukonen, Kaisanlahti, Mäkinen, Ketonen, Heikkilä, Rinne och Seppälä. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till allmänna utskottet. 56 Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 5/2012. Bilaga VIII.5/12 Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till allmänna utskottet.

104 43 Vid remissdebatten gjordes ett inlägg av ombudet H. Hiilamo. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till allmänna utskottet. 57 Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet Behandlingen baserade sig på ombudsinitiativ 6/2012. Bilaga VIII.6/12 58 Sessionen avslutas Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet remitteras till lagutskottet. Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden J. Korhonen, Niiranen, K. Hiilamo, Kaisanlahti, Juntunen, Ala-Kapee-Hakulinen, H. Hiilamo och Simola. Kyrkomötet beslöt att remittera ärendet till lagutskottet. Ärkebiskopen avslutade kyrkomötets vårsession. Bilaga XIV.B I sitt avslutningstal tackade han fältbiskop Hannu Niskanen som går i pension. Fältbiskop Niskanen besvarade talet. Plenum avslutades kl

105 44 In fidem Katri Kuuskoski kyrkomötets generalsekreterare Liisa Aarnio-Jääskeläinen förvaltningssekreterare Protokollet justerat och godkänt Salo den 12 juli 2012 Annika Määttänen Larsmo den 31 augusti 2012 Max-Olav Lassila

106 L I I T T E E T I Kirkolliskokouksen kevätistuntokausi 2012 II III IV V VI VII VIII IX X XI XII XIII XIV XV Kirkkohallituksen esitykset Kirkkohallituksen kirjeet Ilmoitukset kirkolliskokoukselle Kirkon laintarkastustoimikunnan kirjeet Hiippakuntavaltuustoehdotukset Hiippakuntavaltuustoesitykset Edustaja-aloitteet Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt Valitsijamiesten ilmoitukset Valitsijamiesten ehdotukset Puheenjohtajiston ehdotukset Puhemiesneuvoston ehdotukset Arkkipiispan puheet Aakkoselliset hakemistot

107

108 L i i t e I KIRKOLLISKOKOUKSEN KEVÄTISTUNTOKAUSI 2012 KYRKOMÖTETS VÅRSESSION 2012

109

110 KIRKOLLISKOKOUKSEN KEVÄTISTUNTOKAUSI 2012 Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00 kokoontuvat kirkon edustajat Turun kristilliselle opistolle (Lustokatu 7, Turku), jossa edustajat jättävät valtakirjansa kirkolliskokouksen puheenjohtajan määräämien tarkastajien tarkastettaviksi. Tämän jälkeen edustajat kokoontuvat Turun tuomiokirkon edustalle (bussikuljetus opistolta), jossa järjestäydytään kulkueeksi avajaismessuun menoa varten. Kulkueessa ovat ensimmäisinä hiippakuntien piispat, kenttäpiispa ja valtioneuvoston määräämä edustaja, joiden jälkeen seuraavat pappis- ja maallikkoedustajat hiippakunnittain seuraavassa järjestyksessä: Turun, Tampereen, Oulun, Mikkelin, Porvoon, Kuopion, Lapuan, Helsingin ja Espoon hiippakuntien edustajat. Viimeisenä tulevat Kirkkohallituksen virkamiehet. Avajaismessu Turun tuomiokirkossa alkaa klo Avajaismessun päätyttyä kokoonnutaan tuomiokirkon rappusille ryhmäkuvaan. Tämän jälkeen siirrytään välittömästi Turun kristilliselle opistolle kirkolliskokouksen avajaisiin ja kokouksen työ aloitetaan. Kirkolliskokous noudattaa vahvistettua työjärjestystä. Ensimmäisessä täysistunnossa valitaan varapuheenjohtajat ja valitsijamiehet. KIRKOLLISKOKOUKSEN KÄSITELTÄVÄKSI TULLEET ASIAT I Kirkkohallituksen esitykset 1/2012 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi /2012 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä 3/2012 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus vuodelta /2012 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen Kirkon laintarkastustoimikunnan kirje 1/2012 5/2012 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos II Kirkkohallituksen kirjeet 1/2012 Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka 2/2012 Kirkolliskokouksen valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella /2012 Kirkolliskokouksen sihteeristö

111 2 4/2012 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle III Ilmoitus 1/2012 Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon (Kirkkohallitus) IV Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Porvoon hiippakunta) V Toimintakertomukset 1. Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös 2. Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011 VI Kirkkohallituksen jäsenten vaali VII Muut mahdolliset asiat Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2012 Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski

112 KYRKOMÖTETS VÅRSESSION 2012 Måndagen den 7 maj 2012 kl samlas kyrkans ombud i läroanstalten Turun kristillinen opisto (Ringbrynjegatan 7, Åbo). Där överlämnar ombuden sina fullmakter till att granskas av de granskare som kyrkomötets ordförande utsett. Därefter samlas ombuden framför Åbo domkyrka (busstransport från läroanstalten) och ställer sig i procession för att gå in till mässan. Främst i processionen går stiftens biskopar, fältbiskopen och statsrådets representant. Sedan följer prästombuden och lekmannaombuden stiftsvis i följande ordning: Åbo, Tammerfors, Uleåborg, S:t Michel, Borgå, Kuopio, Lappo, Helsingfors och Esbo stift. Sist kommer Kyrkostyrelsens tjänstemän. Öppningsmässan i Åbo domkyrka inleds kl Efter mässan tas gruppbild på domkyrkans trappa. Därefter blir det retur till mötesplatsen, där kyrkomötet omedelbart håller öppningssession och mötets arbete inleds. Kyrkomötet följer den arbetsordning som fastställts den 4 november I första plenum väljs vice ordförande och elektorer. ÄRENDEN SOM TAS UPP PÅ KYRKOMÖTET I Kyrkostyrelsens framställningar 1/2012 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet /2012 Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Evangelisklutherska kyrkan i södra Afrika 3/2012 Kyrkans utrikesråds verksamhetsberättelse /2012 Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen Kyrkans laggranskningsnämnds brev 1/2012 5/2012 Första ändringen av Kyrkans centralfonds budget 2012 II Kyrkostyrelsens brev 1/2012 Sammanträdesplatsen för kyrkomötet 2/2012 Fördelning av elektorsplatserna i kyrkomötet under mandatperioden /2012 Kyrkomötets sekretariat 4/2012 Val av revisionssammanslutning för Kyrkans centralfond under den period som motsvarar kyrkomötets mandatperiod

113 2 III Meddelande 1/2012 Budgetförslag till Kyrkans centralfonds budget för 2013 (Kyrkostyrelsen) IV Stiftsfullmäktigeframställning 1/2012 Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar (Borgå stift) V Verksamhetsberättelser 1. Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse 2011, Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet samt Kyrkostyrelsens personalbokslut 2. Kyrkans arbetsmarknadsverks och dess kanslis verksamhetsberättelse 2011 VI Val av medlemmar i kyrkostyrelsen VII Eventuella övriga ärenden Helsingfors den 27 april 2012 Kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski

114 L i i t e II KIRKKOHALLITUKSEN ESITYKSET 1/2012 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi /2012 Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä 3/2012 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus vuodelta /2012 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten muuttaminen 5/2012 Kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutos

115

116 Kirkkohallituksen esitys 1/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKOLLISKOKOUKSEN LAINOPPINUT ASIANTUNTIJA VUOSIKSI Kirkkojärjestyksen 20 luvun 5 :n nojalla kirkolliskokous valitsee toimikaudekseen yhden tai useamman lainoppineen asiantuntijan, joilla on oikeus olla saapuvilla täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei hän ole kirkolliskokouksen jäsen. Lainoppinut asiantuntija osallistuu kirkolliskokouksen puheenjohtajan pyynnöstä puhemiesneuvoston työskentelyyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 5 :n 3 momentin nojalla. Työjärjestyksen 9 :n 3 kohdan nojalla valitsijamiehet tekevät täysistunnolle ehdotuksen lainoppineiden asiantuntijoiden valitsemiseksi. Edellisen kirkolliskokouksen lainoppineina asiantuntijoina ovat olleet oikeusneuvos Timo Esko ja hallintoneuvos Irma Telivuo. Hallintoneuvos Telivuo on antanut suostumuksensa uudelle valinnalle. Aiemman käytännön mukaan asiantuntijoille on maksettu palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen perusteiden nojalla kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavallisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan. Kirkkohallitus esittää, että 1) kirkolliskokouksen lainoppineeksi asiantuntijaksi toimikaudeksi valittaisiin hallintoneuvos Irma Telivuo; ja 2) asiantuntijalle maksettaisiin palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen periaatteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksettaisiin lisäksi laskun mukaan. Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

117 Kirkkohallituksen esitys 2/2012 kirkolliskokoukselle Asnro YHTEISTYÖASIAKIRJA SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON JA ETELÄISEN AFRIKAN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON VÄLILLÄ Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (SELK) ja Eteläisen Afrikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCSA) keskinäisen yhteistyön historia kehittyi pitkälti Namibia-yhteyksien ohessa. Apartheidin aikainen kirkkomme toiminta erityisesti Kirkkojen maailmanneuvoston ja Luterilaisen maailmanliiton välityksellä antoi kirkollemme myös vaikuttajan roolin suhteessa valtiovaltaan ja yleiseen mielipiteeseen. Kirkkomme viralliset kannanotot ja toiminta (ml. järjestöt) avasivat monia ovia Etelä-Afrikkaan ja herättivät odotuksia kirkkoamme kohtaan sikäläisten kristittyjen parissa. Aloite Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelisluterilaisen kirkon välisestä sopimuksesta nousi esille arkkipiispa Jukka Paarman ensimmäisen Etelä-Afrikan vierailun yhteydessä vuonna Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon kanssa valmisteltiin yhdessä aiesopimus vuonna 2008, joka allekirjoitettiin vuonna Varsinaisen sopimuksen jatkovalmistelussa käytettiin hyväksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Namibian evankelisluterilaisen kirkon välistä sopimusta. Sopimus viimeisteltiin kumppanuusneuvotteluissa lokakuussa Kirkkohallitus esittää kirkon ulkoasiain neuvoston ehdotuksesta ja ulkoasiain osaston valmistelun pohjalta, että kirkolliskokous hyväksyisi oheisen kirkkojenvälisen sopimuksen. Eteläisen Afrikan evankelis-luterilainen kirkko aikoo omalta osaltaan hyväksyä yhteistyösopimuksen toukokuussa. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen

118 YHTEISTYÖASIAKIRJA SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON ja ETELÄISEN AFRIKAN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON välillä Tämän yhteistyöasiakirjan lähtökohtana ovat Pyhän Raamatun kirjoitukset, erityisesti Sananlaskut 17:17, Johanneksen evankeliumi 17:20 23, Paavalin kirje kolossalaisille 3:12 14, Paavalin kirje efesolaisille 2: ja Pietarin ensimmäinen kirje 1:2 12. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCSA), jotka tunnustavat Pyhiin Kirjoituksiin perustuvaa ja vanhan kirkon kolmessa uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuksissa ilmaistua kristillistä uskoa; jotka on lähetetty Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä julistamaan Kristuksen evankeliumia maailmalle; jotka ovat uskossa osallisia yhdestä yleismaailmallisesta Kristuksen kirkosta ja sen tehtävästä edistää yhteistä todistamista, palvelemista ja ykseyttä; jotka kunnioittavat yhteistä historiallista taustaansa ja luterilaista perintöään; jotka kuuluvat maailmanlaajuiseen luterilaiseen uskonyhteisöön ja jakavat alttarin ja saarnastuolin yhteyden Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoina; jotka kunnioittavat laajempia ekumeenisia sitoumuksiaan Kirkkojen maailmanneuvostossa; jotka pyrkivät edistämään kirkkojen yhteistyötä ja niiden jäsenten välistä ymmärtämystä ja yhteyttä sekä kehittämään muita kirkkojen välisen yhteistyön ja yhteyden muotoja; jotka kunnioittavat toisiaan tasavertaisina osapuolina; jotka kunnioittavat tässä asiakirjassa mainittuja ja asianomaisten kirkkojen kirkkolain ja säännösten mukaan tehtyjä yhteistyöpäätöksiä; hyväksyvät tämän yhteistyöasiakirjan ja sitoutuvat noudattamaan seuraavia periaatteita: ARTIKLA 1 Osapuolet toteavat että tämän asiakirjan allekirjoitushetkellä voimassa oleva kirkkolaki ja kirkkojen säännökset sekä yhteiset toimintatavat ja yhteistyömuodot ovat tässä asiakirjassa tarkoitettuja yhteistyön ilmenemismuotoja. Tällaisia yhteisen toiminnan ja yhteistyön muotoja ovat:

119 1. Kirkkojen välinen yhteistyö 2. Hiippakuntien välinen yhteistyö 3. Rovastikuntien välinen yhteistyö 4. Seurakuntien välinen yhteistyö 5. Kirkon piiriin kuuluvien/kirkon omistamien ja kirkkojen sisällä toimivien, erityisesti kasvatukseen, koulutukseen, diakoniaan ja kehitykseen liittyvien laitosten ja järjestöjen välinen yhteistyö. ARTIKLA 2 Yhteistyöosapuolet edistävät keskinäistä vuorovaikutusta, joka toteutuu seuraavilla tavoilla: 1. Tiedottamalla toisilleen kirkollisen elämän tärkeistä paikallisista, kansainvälisistä ja ekumeenisista kehityskuluista ja hankkeista 2. Tekemällä vierailuja ja lähettämällä edustajia kokonaiskirkollisiin tilaisuuksiin ja kirkolliskokouksiin, 3. Pitämällä tarvittaessa kirkkojen johdon ja ekumeenisia suhteita hoitavien välisiä konsultaatioita. ARTIKLA 3 Yhteistyöasiaosapuolet toteavat, että yhteistyökirkoissa papiksi vihityt voivat toimittaa pappisvirkaan kuuluvia tehtäviä seuraavasti: 1. Toisessa kirkossa sanan ja sakramenttien virkaan vihityt papit voivat toimittaa toisen kirkon jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia sen lainsäädännön mukaisella tavalla. ARTIKLA 4 Tämän yhteistyöasiakirjan hyväksymisestä päättävät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon yleiskokous. Viralliset edustajat tätä sopimusta koskevissa asioissa ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasiain neuvosto ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon Churchwide Office. Kirjeenvaihtoa käsittelevät myös hiippakunnat, rovastikunnat ja seurakunnat.

120 Tähän asiakirjaan tehtävien muutosten valmistelusta vastaavat edellä mainitut viralliset edustajat. Neuvottelukunta, johon kuuluvat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasiain neuvoston ja Churchwide Office of ELCSA:n johdon edustajat, kokoontuu vähintään kerran kolmessa vuodessa sopimuksen voimassaoloaikana. Osapuolilla voi olla apuna neuvonantajia ja asiantuntijoita. ARTIKLA 5 Tämä yhteistyöasiakirja on voimassa kuusi vuotta. Se astuu voimaan allekirjoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Ilmoitus irtisanomisesta on toimitettava toisena osapuolena olevalle kirkolle kirjallisena kuusi kuukautta ennen yhteistyön päättymistä. ARTIKLA 6 Osapuolten yhteisellä päätöksellä tätä yhteistyöasiakirjaa voidaan muuttaa. Paikka ja päiväys. Turun ja Suomen arkkipiispa Suomen evankelis-luterilainen kirkko Johtava piispa Eteläisen Afrikan evankelis-luterilainen kirkko

121 AGREEMENT ON COOPERATION BETWEEN THE EVANGELICAL LUTHERAN CHURCH OF FINLAND and THE EVANGELICAL LUTHERAN CHURCH IN SOUTHERN AFRICA The motivation for this agreement emerges from the Holy Scriptures, particularly from Proverbs 17:17, John 17:20-23, Col. 3:12-14, Eph 2: and 1 Peter 1:2-12. The Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF) and the Evangelical Lutheran Church in Southern Africa (ELCSA), confessing the Christian Faith based on the Holy Scriptures and expressed in the three Creeds of the Early Church and in the Lutheran Confessions; sent in the name of the Father, Son and the Holy Spirit to proclaim the Gospel of Christ to the world; participating in faith in the one universal Church of Christ and her mission to promote common witness, service and unity; respecting their common historical background and Lutheran heritage; belonging to the worldwide Lutheran Communion and sharing an altar and pulpit fellowship as member churches in the Lutheran World Federation; respecting their wider ecumenical commitments in the World Council of Churches; aiming at promoting the cooperation of the churches and the understanding and fellowship between their members and developing other forms of cooperation and fellowship between the churches; respecting each other as equal partners; respecting the decisions of cooperation which are stated in this document and which are made in accordance with the Constitution and regulations of the agreeing churches; accept this Agreement on Cooperation and commit themselves to comply with the following principles: ARTICLE 1 Partners state that the Constitution and regulations of the Churches in force at the time of signing of this document and the ways of common action and ongoing forms of cooperation are the expressions of cooperation meant in this document.

122 Such forms of common action and cooperation are: 1. Cooperation between Churches 2. Cooperation between Dioceses 3. Cooperation between Circuits/Deaneries 4. Cooperation between Parishes 5. Cooperation between institutions and organisations related/owned and operating within the churches dealing especially with education, training, diaconia and development. ARTICLE 2 Partners promote mutual sharing and it will be realised by: 1. Informing each other about important processes and events in the local, international and ecumenical levels in the life of the church. 2. Visits, sending representatives to churchwide gatherings, meetings of the Synods/Assemblies. 3. Organizing occasionally special consultations for church leaders and those who are responsible for the ecumenical relations of the churches. ARTICLE 3 Partners commit themselves that those who are ordained in the partner churches are allowed to serve as ministers as follows: 1. That ordained ministers of Word and Sacrament in the one church can conduct worship and ecclesiastical/ministerial services in accordance with the Constitutions/Regulations of the respective church. ARTICLE 4 The adoption of this Agreement goes through the Synod of the ELCF and the General Assembly of ELCSA. The official representatives in matters concerning this agreement are the Council for International Relations of the ELCF and the Churchwide Office of ELCSA. The correspondence will also be handled by the Dioceses, Deaneries/Circuits and Parishes.

123 The preparation of the revision of this document is the task of the official representatives mentioned above. The delegation which shall consist of the representatives from the Council for International Relations of the ELCF and the leadership at the Churchwide Office of ELCSA shall at least meet once in every three years of the agreement in time. Partners may have advisors or experts present in these meetings. ARTICLE 5 This agreement will be in force for six years. It shall be implemented as from the first day of the next month after the signing. The intention to cancel this agreement should be submitted in written form to the respective partner church six months before it expires. ARTICLE 6 By common decision of the partners this Agreement on Cooperation can be revised. Signed on the of in. Archbishop of Turku and Finland Evangelical Lutheran Church of Finland Presiding Bishop Evangelical Lutheran Church in Southern Africa

124 Kirkkohallituksen esitys 3/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKON ULKOASIAIN NEUVOSTON TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2011 Kirkkohallitus lähettää kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksen vuoden 2011 toiminnasta kirkolliskokoukselle käsiteltäväksi. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen

125 Kirkkohallituksen esitys 4/2012 kirkolliskokoukselle Asianro Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttamista. Ehdotuksen mukaan laissa säädettäisiin kirkollisen rakennussuojelun tavoitteet. Kirkolliset rakennukset, joiden käyttöönotosta olisi vähintään 50 vuotta, olisivat suojeltuja lain nojalla. Lisäksi kirkkohallitus voisi erillispäätöksellä suojella tätä nuorempiakin kirkkoja, jos suojelu olisi lain mukaan perusteltua. Ehdotetuissa säännöksissä on otettu huomioon yleinen rakennussuojelulainsäädännön kehittyminen sekä kirkollisen rakentamisen erityispiirteet. Kirkkolaissa säädettäisiin suojeltua kirkollista rakennusta koskevasta päätöksentekomenettelystä. Museoviraston asemaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se antaisi lausuntonsa seurakuntien kirkollisia rakennuksia koskevista korjaus- ja muutoshankkeisiin nykyistä aiemmin eli jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Alistusvelvollisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriölle luovuttaisiin. Samalla esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Museovirastolle myönnettävästä valitusoikeudesta, kun kirkollisen viranomaisen päätös on koskenut suojeltua kirkollista rakennusta. Myös rakennuksen sijaitseminen Ahvenanmaan maakunnan alueella tai saamelaisten kotiseutualueella otettaisiin nykyistä paremmin huomioon. Mahdollisuudesta päättää kirkollisen rakennussuojelun päättymisestä laajennettaisiin siten, että kirkollinen rakennus voitaisiin poistaa kirkkolaissa säädetyn rakennussuojelun piiristä myös silloin, kun seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää suojeltua kirkollista rakennusta. Esityksen tavoitteena on kirkollisten rakennussuojelusäännösten ajantasaistaminen vastaamaan nykyhetken tarpeita ja voimassa olevaa muuta rakennussuojelulainsäädäntöä. Tavoitteena on myös suojelua koskevien säännösten selkeyttäminen. Lisäksi tavoitteena on täsmentää ja rajata suojelu kattamaan riittävän osan arvokkaista kirkollisista rakennuksista. Esitetyn kirkkolain muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen.

126 2 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 SISÄLLYS... 2 YLEISPERUSTELUT Johdanto Nykytila Lainsäädäntö ja käytäntö Suomen ja Pohjoismaiden rakennussuojelulainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki Laki rakennusperinnön suojelemisesta Muinaismuistolaki Ahvenanmaan maakunnan asema Kirkollinen rakennussuojelu Suomen ortodoksisessa kirkossa Kirkollinen rakennussuojelu muissa Pohjoismaissa... 8 Ruotsi... 8 Tanska... 9 Norja Nykytilan arviointi Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Tavoitteet Toteuttamisvaihtoehdot Lain nojalla suojeltavat kohteet Rakennussuojelun tavoite ja kohteen rajaus Hallinnollinen menettely Keskeiset ehdotukset Esityksen vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan Ympäristövaikutukset Asian valmistelu Valmisteluvaiheet ja aineisto Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Riippuvuus muista esityksistä YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Kirkkolakiehdotuksen perustelut Voimaantulo Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys LAKIEHDOTUS LIITTEET RINNAKKAISTEKSTIT... 28

127 3 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Kirkollisten rakennusten suojelusta säädetään kirkkolain (1054/1993) 14 luvussa. Säännöksiä ei ole muutettu nykyisen kirkkolain aikana ja nykyisetkin säännökset pohjautuvat hyvin pitkälti vuoden 1964 kirkkolain säännöksiin. Sekä vuoden 1964 kirkkolakia että nykyistä kirkkolakia valmisteltaessa on kuitenkin pidetty tärkeänä, että kirkollisen rakennussuojelun säännökset vastaavat yleistä rakennussuojelulainsäädäntöä. Kirkollisten rakennusten suojelua koskevia säännöksiä esitettiin muutettavaksi kirkkohallituksen esityksissä 1 ja 1 a/2008. Tuolloin tavoitteena oli muun muassa kehittää kirkollisten rakennusten suojelua ottamalla entistä paremmin ja aikaisemmassa vaiheessa huomioon kirkollisten rakennusten rakennussuojelulliset ja kulttuurihistorialliset arvot. Esitys kuitenkin raukesi kirkolliskokouksessa toukokuussa Nyt tehdyssä esityksessä on aiemman esityksen tavoitteet otettu huomioon. Ratkaisu kirkollisten rakennusten suojeluun on kuitenkin toinen kuin aiemmassa esityksessä. Myös vuonna 2010 uudistettu rakennussuojelulainsäädäntö on otettu esityksessä huomioon. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Rakennussuojelulainsäädännössä päädyttiin 1960-luvulla ratkaisuun siitä, että laki kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta (572/1964) oli rakennussuojelua koskeva yleislaki, jota täydensivät kirkollisten rakennusten osalta kirkkolakiin (635/1964) sisällytetyt säännökset ja valtion omistamien rakennusten osalta asetus. Heinäkuun 1 päivänä 2010 voimaan tulleessa laissa rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) tämä järjestelmä on säilytetty kirkollisten rakennusten osalta. Kirkollisten rakennusten suojelun on katsottu sisältyvän kirkon järjestysmuodon ja hallinnon piiriin, josta säädetään kirkkolaissa. Kirkollisen rakennuksen käsite kirkkolain 14 luvun 2 :n 1 momentissa täsmentyi kirkollisten rakennusten suojelutoimikunnan mietinnön (Komiteanmietintö 1986:5) ehdotusten pohjalta siten, että kirkkolain erityissäännökset koskevat kirkkoja ja kellotapuleita, siunaus- ja hautakappeleita sekä hautausmaalla olevia niihin rinnastettavia rakennuksia. Kirkollisen rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin sekä piha-alueeseen. Kirkkopihaan sekä sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista on säädetty tai määrätty. Jos suojelu kohdistuu seurakuntien omistamiin muihin rakennuksiin kuten seurakunta- ja leirikeskuksiin, kirkkoherranvirastoihin ja entisiin pappiloihin sekä muihin rakennuksiin, sovelletaan lakia rakennusperinnön suojelemisesta tai maankäyttö- ja rakennuslakia. Tärkeimpien kirkollisten rakennusryhmien lukumäärätiedot ovat seuraavat: Kirkot 796 Kellotapulit 325 Siunauskappelit 152

128 4 Kirkollisten rakennusten ikäjakauma: Rakennusvuosi kirkot siunauskappelit kellotapulit ennen vuotta (alustava kirkkoluettelo 2008 ja tilastollinen vuosikirja 2010) Kaikkiaan kirkkolain tarkoittamia kirkkoja on 796 ja muita kirkollisia rakennuksia 477 kappaletta. Mikäli kirkkojen lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon myös kyläkirkot ja seurakuntakeskusten kirkkosalit, on kirkkoja 850. Jos rakennus on vanha ja seurakunnan kirkkona pitämä, on sitä pidetty kirkkona vaikka selvitystä sen rakentamispäätöksestä ei olekaan saatavilla. Jos rakennus on tehty aikana, jolloin kirkko on voitu rakentaa vain tietyssä järjestyksessä syntyneen päätöksen perusteella, lähtökohtana on, ettei ilman määrättyä järjestystä rakennettu rakennus ole kirkko vaan seurakunnan muu kiinteistö. Vastaavalla tavalla, jos otetaan huomioon siunauskappeleiden ohella myös muut seurakuntien omistamat kappelit, on kappeleita 255. Lakisääteinen rakennussuojelu ulottuu vuoteen 1917 mennessä rakennettuihin kirkollisiin rakennuksiin. Kirkkolakiin on sisällytetty mahdollisuus vapaaehtoiseen suojelupäätökseen uudempien kirkollisten rakennusten osalta. Ennen vuotta 1917 rakennettuja kirkkoja on 523. Kirkkohallitus voi tehdä tätä nuorempien kirkkojen suojelua koskevan erillispäätöksen tuomiokapitulin, seurakunnan, Museoviraston tai omasta aloitteestaan. Vuoden 1917 jälkeen rakennetuista 273 kirkosta on kirkkolain nojalla erillispäätöksellä suojeltu 44 kappaletta. Suojeltuja kirkkoja on tällä hetkellä yhteensä 567 kappaletta. Siunauskappelien rakentaminen yleistyi varsinaisesti vasta 1950-luvulla. Siunauskappeleita ei kuitenkaan ole erillispäätöksin suojeltu. Seurakunnan kirkkovaltuuston päätös, joka koskee kirkon käyttämättä jättämistä, kirkollisen rakennuksen purkamista tai korjaamista, joka olennaisesti muuttaa sen ulko- tai sisäasua, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi. Silloin kun kyseessä on suojeltua kirkollista rakennusta koskeva alistus, kirkkohallituksen on ennen asian ratkaisemista varattava Museovirastolle tilaisuus antaa siitä lausunto. Pääosa kirkkohallituksen käsittelemistä alistusasioista on koskenut kirkollisten rakennusten olennaisia muutoksia. Muutosta on pidetty olennaisena, jos korjauksessa kirkollisen rakennuksen ulkonäkö, rakenne tai sisätilan luonne selvästi muuttuu. Muutos voi olla olennainen silloinkin, kun tavoitteena on kohteen restaurointi aikaisempaan asuun. Laki velvoittaa suojeltua kirkollista rakennusta koskevan päätöksen alistamiseen opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi. Kirkollisten rakennusten rakennus- ja korjaushankkeita on käsitelty kirkkohallituksessa ja alistettu opetusministeriöön (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö) vuosina seuraavasti:

129 5 KL 14:1-2 mukaiset alistusasiat Näistä OPM/ OKM:lle alistettu Vuosi Yhteensä Merkittävä osa vuosina tehdyistä kirkkolain 14 luvun 1 ja 2 :ssä tarkoitettujen alistusasioiden käsittelyistä kirkkohallituksessa on koskenut kirkollisten rakennusten olennaisia muutoksia. Kaikista käsitellyistä asioista 64 % on koskenut suojeltua kohdetta. Tällöin asia on alistettu opetusministeriön/opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi. Kirkkohallitus voi päättää kirkollisen rakennuksen suojelun lopettamisesta. Tämä tulee kyseeseen silloin, kun suojeltu kirkollinen rakennus on vahingoittunut siten, että sitä ei voida saattaa ennalleen tai kun rakennuksen suojeleminen muusta erityisestä syystä ei enää ole perusteltua. Museovirastolle on varattava tilaisuus antaa lausuntonsa ennen kuin suojelun lopettamisesta päätetään. Kirkkohallituksen, tuomiokapitulin tai Museoviraston määräämällä tarkastajalla on oikeus päästä kirkolliseen rakennukseen sen suojelua koskevan asian vireille panemisen tai suojelun noudattamisen ja soveltamisen kannalta tarpeellisten tarkastusten ja tutkimusten suorittamiseksi. Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa tehdään olennaisia sisätai ulkoasun muutoksia tai korjauksia, vaikka alistusviranomainen ei ole vahvistanut niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta. Seurakuntaa, joka ei voi toiminnassaan käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta tai saada siitä muuten kohtuullista hyötyä, ei voida velvoittaa sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, joista aiheutuvat kustannukset ovat ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä seurakunta voi osoittaa kaikkien kirkollisten rakennustensa hoitoon ja kunnostamiseen. Vähävaraisille seurakunnille on anomuksesta voitu vuosittain myöntää kirkollisverolla rahoitettavaa rakennusavustusta Kirkon keskusrahastosta. Käytännössä maassamme ei ole muita kirkollisten rakennusten korjausten avustamiseen tarkoitettuja määrärahoja. 2.2 Suomen ja Pohjoismaiden rakennussuojelulainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säädettävän rakentamisen ohjauksen tavoitteena on edistää hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamista; rakentamista, joka perustuu elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kulttuuriarvoja luoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin; sekä rakennetun ympäristön ja rakennuskannan suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa. Laissa on myös rakennusperintöä suojaava ohjausjärjestelmä, kuten kaavojen sisältövaatimukset ja purkamislupajärjestelmä. Kaavoitusmenettelyssä kuntalaisilla on vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon, ja suojelun omistajalle aiheuttamia haittoja on mahdollista kompensoida asemakaavan kokonaisuuden puitteissa. Kokonaisuuden kannalta maankäyttö- ja rakennuslailla on siten keskeinen merkitys rakennussuojelun toteuttamisessa, kun asemakaava-alueilla ensisijainen suojelukeino on asemakaavasuojelu. Kaavoituksessa huomioon otettavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koskevat myös kulttuurihistoriallisia ympäristöjä. Tässä tarkoituksessa Museovirasto on laatinut selvityksen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuurihistoriallisista ympäristöistä, RKY Asemakaavalla suojelluista ra-

130 6 kennuksista ei ole seurantatietoja, mutta niitä arvioidaan olevan noin Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä kirkkolaki eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niitä sovelletaan rinnakkain. Seurakunnan, joka ryhtyy kirkollisen rakennuksen olennaiseen muuttamiseen tai purkamiseen, on huolehdittava hanketta koskevan kirkkovaltuuston päätöksen alistamisesta kirkkohallituksen vahvistettavaksi. Vahvistuspäätöksen ohella sillä tulee olla maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyt, tarvittavat luvat hankkeen toteuttamiseen. Kirkollinen rakennus, jota ei ole kirkkolailla suojeltu, saattaa olla suojelun alainen maankäyttö- ja rakennuslain perusteella Laki rakennusperinnön suojelemisesta Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Rakennusperinnön säilyttämiseksi voidaan suojella rakennuksia, rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita, joilla on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös sisätiloja. Kiinteää sisustusta ovat ovet, ikkunat, listat, tulisijat, pinnoitteet, tekniset laitteet, kiintokalusteet tai muu näihin verrattava sisustus sekä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaiset, siihen pysyvästi kiinnitetyt koneet ja laitteet. Rakennusperinnön suojeleminen asemakaava-alueella toteutetaan ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslailla. Kohde voi vaatia erityislain mukaan tapahtuvaa suojelua myös kaava-alueella. Rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia sovelletaan asemakaavaalueella, jos: 1) kohteella on valtakunnallista merkitystä; 2) kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai määräyksillä; tai 3) kohteen suojeluun kyseisen lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Laissa säädettyjen edellytysten mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Rakennuksen merkittävyyttä arvioidaan seuraavilla perusteilla:1) harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus); 2) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys); 3) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus); 4) alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys); 5) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); tai 6) näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus). Rakennuksen suojelemisesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka on ennen suojelua koskevan päätöksen tekemistä varattava rakennuksen ja kiinteistön omistajalle ja, jos rakennus ei ole omistajan hallussa, sen haltijalle sekä viereisen kiinteistön omistajalle ja haltijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on myös pyydettävä rakennuksen sijaintikunnan sekä Museoviraston lausunto. Saamelaisten kotiseutualueella olevaa saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa on pyydettävä saamelaiskäräjien lausunto. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös toimitetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Aiemmin voimassa olleen rakennussuojelulain (60/1985) tai sitä edeltäneen kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun lain (572/1964) nojalla on suojeltu 277 rakennusta. Voimassa olevalla lailla on suojeltu yksi kohde. Valtion omistamien rakennusten suojelua koskevan asetuksen ja sitä edeltäneen valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (278/1965) nojalla on suojeltu noin 800 rakennusta. Valtion erityisasema rakennusten omistajana on poistettu, mutta aikaisemmin valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun

131 7 asetuksen nojalla suojellut rakennukset säilyvät edelleen suojeltuina. Kaikkia valtion omistamia arvokkaita rakennuksia ei ole suojeltu, sillä monien kohteiden, esimerkiksi vankiloiden ja puolustushallinnon rakennusperinnön suojelun on katsottu tarkoituksenmukaisimmin toteutuvan viranomaisyhteistyön pohjalta omistajan, käyttäjätahon ja Museoviraston kesken Muinaismuistolaki Muinaismuistolain (295/1963) nojalla kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty. Kirkollisiin rakennuksiin ja kirkkopihaan liittyviä kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat muun muassa aktiivisesta hautauskäytöstä pois jääneet hautapaikat kirkkojen lattian alla tai kirkkopihoissa sekä rakennusten, rakenteiden ja kiinteän sisustuksen jäännökset. Kirkon paikalla tai läheisyydessä on monesti sijainnut aiempi kirkko ja siihen liittyneitä rakennuksia taikka pakanuuden aikainen palvontapaikka tai kalmisto. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (suoja-alue). Muinaismuistolaissa on säädetty menettelyistä muinaisjäännöksen rajojen vahvistamiseksi. Jollei muinaisjäännöksen rajoja ole vahvistettu, on lain mukainen suoja-alueen vähimmäisleveys kaksi metriä luettuna jäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista. Käytännössä, kun kirkollisten rakennusten alapohjassa tai kirkkopihalla tehdään kaivutöitä, sovitaan valvontamenettelystä tapauskohtaisesti ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Muinaismuistolain edellyttämät tutkimus- ja selvitystyöt tehdään yleensä rakennuttajan kustannuksella. Muinaismuistolaki sisältää säännöksiä myös irtaimista muinaisesineistä, joita kirkollisissa rakennuksissa on ja joita niiden ympäristöstä saattaa löytyä. Myös irtaimista muinaisesineistä kuten vähintään sata vuotta vanhoista aseista, työkaluista tai kulkuvälineistä, joiden omistajaa ei tiedetä, on ilmoitettava Museovirastolle. Lisäksi kirkollisissa rakennuksissa olevaa tai niihin kuuluvaa irtainta esinettä, johon kuuluu muisto muinaisajan tavoista tai taidokkuudesta ja joka ei ole yksityistä omaisuutta, ei saa hävittää tai luovuttaa, ennen kuin siitä on ilmoitettu Museovirastolle ja se on asian käsitellyt. Näitä ovat muun muassa vanhat taulut, veistokset ja muut taide-esineet sekä vaakunakilvet. Ahvenanmaan maakunnan alueella sijaitsevien kiinteiden muinaismuistojen osalta Ahvenanmaan maakunnan hallitus toimii sekä asiantuntija- että valvontaviranomaisena (landskapslagen (1965:9) om fornminnen) Ahvenanmaan maakunnan asema Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelua maakunnassa. Itsehallintolain 27 :n mukaan valtakunnalla on kuitenkin lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat muun muassa kirkkolakia ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi maakuntalaissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan suojelusta (ÅFS 56/1988) säädetään, että kirkollisen rakennuksen suojelusta säädetään erikseen (3 ). Suomen perustuslain 76 :n mukaan kirkon hallinnosta ja järjestysmuodosta säädetään kirkkolailla. Kirkollisten rakennusten suojelua koskeva lainsäädäntövallan on siten katsottava kuuluvan kirkkolain osana valtiolle. Kun kirkollinen rakennussuojelu ei kuulu maakuntalainsäädännön piiriin, vaan sen on katsottava kuuluvan kirkon sisäisen autonomian piiriin, voidaan myös viranomaisten toimivaltasuhteista säätää toisin kuin muutoin maakunnan rakennussuojelulainsäädännön osalta on säädetty. Voimassa olevat kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevat säännökset eivät tunne Ahvenanmaan maakunnan hallituksen toimivaltaa. Käytännössä Ahvenanmaan maa-

132 8 kunnan hallituksen museotoimisto on antanut oman lausuntonsa Ahvenanmaalla sijaitsevien kirkollisten rakennusten korjaushankkeiden yhteydessä. Varsinaisena lausunnonantajana on kuitenkin tällöinkin toiminut Museovirasto. Ahvenanmaalla sijaitsevien keskiaikaisten kirkkojen merkitys kulttuuriperinnön kannalta on suuri, koska kirkot muodostavat varhaisen säilyneen kirkkoryhmän. Ne myös edustavat sekä Ruotsin että Manner-Suomen kirkoista poikkeavaa erityistä tyyppiä. Lisäksi Ahvenanmaan kirkkojen merkitys korostuu, koska Suomessa keskiaikaista rakennusperintöä on säilynyt muihin pohjoismaihin verrattuna vähän. Kaikista Suomen säilyneistä keskiaikaisista rakennuksista on Ahvenanmaan kirkkojen osuus yli 13 %. Historiallisista syistä Ahvenanmaan kirkkoja ei ole ja luvuilla muuteltu samassa määrin kuin Manner-Suomen kirkkoja Kirkollinen rakennussuojelu Suomen ortodoksisessa kirkossa Kirkollisesta rakennussuojelusta ortodoksisessa kirkossa säädetään laissa ortodoksisesta kirkosta (985/2006). Säännökset vastaavat pitkälti kirkkolaissa olevia säännöksiä. Lain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkko on suojelunalainen. Kirkollishallitus voi määrätä sitä uudemman kirkon tai rukoushuoneen suojeltavaksi, jos suojeluun on sellainen syy, jonka johdosta vastaavan rakennuksen suojelusta voitaisiin päättää rakennussuojelulain mukaan. Kirkollishallitus voi tehdä suojelusta päätöksen myös seurakunnan tai Museoviraston aloitteesta. Ennen suojelupäätöksen tekemistä Museovirastolle on varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä piha-alueeseen. Ortodoksisen kirkon rakennuksista suojelun piirissä on 19 kirkkoa ja 4 rukoushuonetta. Suojeltua kirkkoa tai rukoushuonetta ei saa purkaa, eikä siihen saa tehdä sellaisia muutoksia, jotka vaarantavat rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon. Ennen kuin suunnitelma suojeltua kirkkoa tai rukoushuonetta olennaisesti muuttavaksi korjaamiseksi hyväksytään, on seurakunnan varattava Museovirastolle tilaisuus antaa suunnitelmasta lausunto. Jos rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen, tai jos rakennuksen suojeleminen muusta erityisestä syystä ei enää ole perusteltua, kirkollishallitus voi, varattuaan Museovirastolle tilaisuuden antaa asiasta lausunnon, päättää, ettei rakennusta enää ole pidettävä suojelunalaisena Kirkollinen rakennussuojelu muissa Pohjoismaissa Ruotsi Ruotsissa kirkkojen suojelusta säädetään kulttuurimuistolaissa (Lag om kulturminnen m.m. 1988:950). Lain mukaan kirkkorakennuksia ja kirkkomaita tulee hoitaa ja ylläpitää niin, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo ei vähene eivätkä niiden ulkonäkö ja ominaisuudet turmellu. Kirkkorakennuksia ovat rakennukset, jotka on vihitty Ruotsin kirkon jumalanpalveluksiin ennen 1 päivänä tammikuuta 2000, ja jotka kirkko tai joku sen organisatorisista osista on omistanut tai joita se on hallinnut kyseisenä ajankohtana. Lain mukaan ennen vuotta 1940 pystytettyjä kirkkorakennuksia ja niihin kuuluvia kirkkomaita ei saa olennaisilta osiltaan muuttaa ilman lääninhallituksen lupaa. Ruotsin antikvaariviranomainen (Riksantikvarieämbetet) voi päättää, että lupavelvollisuus koskee myös vuoden 1940 jälkeen rakennettuihin kirkkoihin kohdistuvia muutoksia, joita ovat esimerkiksi purkaminen, siirtäminen ja peruskorjaus. Tällaisia lupavelvollisuuden alaisia kirkkoja on asutusrekisterin mukaan kaikkiaan Kulttuurimuistolain esitöiden mukaan vuoden 1940 jälkeen rakennettujen kirkkojen muutostöihin tarvittavan luvan myöntämistä on arvioitava muilla kriteereillä kuin ainoastaan valmistumisvuoden perusteella. Kirkon keskushallinnon ehdotuksen mukaan antikvaariviranomaisen tehtävänä on määritellä kirkkojen ja kirkkopihojen rakennuskannan kulttuurihistoriallinen arvo. Kirkollisten kulttuuriarvojen säilyttäminen on koko yhteiskunnan ja sen jäsenten asia.

133 9 Valtion ja kirkon suhteiden muuttuessa vuonna 2000 todettiin, että ei ole sopivaa, että ainoastaan kirkon jäsenet vastaavat näistä kokonaiskustannuksista. Kulttuurimuistolain suojelumääräykset aiheuttavat omaisuuden hoidolle lisäksi rajoitteita ja erityiskustannuksia. Tämän vuoksi kulttuurimuistolain mukaan Ruotsin kirkolla on oikeus saada tietynsuuruinen korvaus valtiolta kirkollisten kulttuurimuistojen hoitoon ja ylläpitoon. Ruotsin kirkko on koonnut ohjeet kirkollisten kulttuurimuistojen hoito- ja ylläpitosuunnitelmia varten. Suunnitelmien tulee sisältää muun muassa kirkkorakennusten kulttuurihistoriallisen kuvauksen ja arvioinnin niiden kulttuurihistoriallisesta arvosta. Kaikkiin kirkkoantikvaarisia korvauksia koskeviin hakemuksiin vuodesta 2008 lähtien on tullut liittää tällainen suunnitelma. Kirkkohallitus (kyrkostyrelsen) tekee päätöksen kehysmäärärahojen jakamisesta hiippakunnille sekä omiin kansallisiin projekteihinsa kirkkokanslian valmistelun ja antikvaariviranomaisen lausunnon jälkeen. Hiippakunnat puolestaan päättävät korvausten jakamisesta omalla alueellaan. Ennen päätöksentekoa niiden tulee kuitenkin varata lääninhallitukselle tilaisuus lausua korvauksista läänien tasolla. Vuodelle 2011 on hiippakunnille ja kansalliselle tasolle myönnetty Kirkkohallituksen toimesta kehysmäärärahoja 462 miljoonaa kruunua. Hiippakunnat hakivat vuodelle 2011 raamipäätöstä projektille yhteensä 538 miljoonaa kruunua, johon sisältyivät hiippakuntien omat projektit sekä hoitoja ylläpitosuunnitelmat. Valtio on myöntänyt kirkolle kirkkoantikvaarista korvausmäärärahaa vuosille yhteensä miljoonaa kruunua, joista on maksettu miljoonaa kruunua. Tanska Tanskassa kirkollisista rakennuksista säädetään laissa kansankirkon rakennuksista ja hautausmaista. (Bekendtgørelse af lov om folkekirkens kirkebygninger og kirkegårde, LBK nr 77 af 02/02/2009 Gældende). Lain tarkoituksena on varmistaa, että kirkkorakennuksiin ja hautausmaihin liittyvät kulttuuriarvot eivät huononnu. Kirkkojen rakentaminen ja niiden purkaminen hyväksytään kirkkoministeriössä (Kyrkoministeriet). Kirkkojen laajentamiset, peruskorjaukset ja muutokset pitää hyväksyttää hiippakuntaneuvostossa. Kirkkoministeriö ja hiippakuntaneuvostot voivat päätöksissään käyttää apunaan kuninkaallista rakennustarkastajaa, kansallismuseota (Nationalmuseet) ja taideakatemiaa. Seurakuntaneuvosto tekee päätöksen kirkon korjauksesta. Sata vuotta vanhempien kirkkojen korjaus vaatii hiippakuntaneuvoston hyväksynnän. Seurakuntaneuvoston on huolehdittava välttämättömien korjausehdotusten aikaansaamisesta huolimatta siitä, onko työ hyväksytettävä hiippakuntaneuvostossa. Lisäksi laissa edellytetään, että kirkkoa koskevien suurempien töiden suunnittelusta ja johtamisesta vastaa arkkitehti, jolla on perusteellinen asiantuntemus kirkkorakennuksista. Vaatimuksen arkkitehtituesta on tarkoitus varmistaa, että työ toteutetaan vastuullisesti kirkkorakennusten erityispiirteet huomioon ottaen. Lisäksi tarpeellista tukea on mahdollista saada asiantuntijoilta koskien kirkkoja ja niiden irtaimistoa sekä koristeita. Vaikka kirkko itsessään olisi nuorempi kuin 100 vuotta, se voi käsittää osia vanhemmasta kirkkorakennuksesta, tai se voi olla rakennettu paikalle, jossa on aikaisemmin ollut kirkko. Tämän vuoksi on otettava huomioon mahdolliset arkeologiset intressit maa- ja lattiatöiden sekä muiden vastaavien töiden osalta. Näissä tapauksissa on tärkeää, että asiassa kuullaan kansallismuseota. Kirkkoja koskevat toimenpiteet on tehtävä rovastikomitean hyväksymän talousarvion puitteissa riippumatta siitä, koskevatko toimenpiteet rakentamista, korjaamista, kunnossapitoa tai uushankintoja, tai siitä, onko tehtävä toimenpide seurakuntavaltuuston itsenäisesti päätettävissä oleva vai pitääkö sille hakea toisen viranomaisen hyväksyntä. Mikäli kyse on äkillisesti esiin tulleesta, välttämättömästä tarpeesta, voi rovastikomitea myöntää vapautuksen vaatimuksesta talousarvion puitteisiin kuulumisesta. Suuria töitä voidaan usein rahoittaa varoilla, jotka seurakuntaneuvosto on rovastikomitean hyväksynnällä niihin varannut.

134 10 Seurakuntaneuvosto voi myös saada lainaa hiippakunnan varoista suurien töiden ja hankintojen rahoittamiseksi. Hiippakuntaneuvosto määrää hiippakunnan varoista annettavien lainojen säännöt ja päättää lainahakemusten hyväksymisestä. Lainapolitiikka kussakin hiippakunnassa riippuu käytettävissä olevien varojen määrästä. Valtiolta on lisäksi mahdollista hakea apurahaa kirkkojen korjausten sekä niiden irtaimistojen ja erityisen säilyttämisten arvoisten hautamuistomerkkien kunnostuksen toteuttamiseksi. Kirkkoministeriö voi määrätä, että säilyttämisen arvoiset kirkot voidaan asettaa erityisen valvonnan alaisuuteen. Valvontaa suorittaa kolme ministeriön nimittämää henkilöä, joilla on arkkitehtuuriin ja arkeologiaan liittyvää asiantuntemusta. Valvonta käsittää kirkolliset rakennukset rakennusmuistomerkkeinä, kirkkojen välittömän ympäristön ja irtaimen, jolla on taiteellista, historiallista tai arkeologista arvoa. Norja Norjan kirkkolaissa (Lov om den Norske Kirke, ) säädetään kirkoista, niiden omistusoikeudesta ja niihin liittyvistä vastuista. Norjan kulttuuriperintöä koskeva lain (Lov om kulturminner, LOV ) tarkoituksena on suojella arkeologiset ja rakennusmuistomerkit ja -paikat, kulttuuriympäristöt erilaisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan osana kulttuuriperintöä ja identiteettiä sekä ympäristöä ja resursseja. Kaikki ennen vuotta 1650 rakennetut kirkot ovat lain nojalla automaattisesti suojeltuja. Antikvaariviranomainen (Riksantikvaren) voi tämän lisäksi suojella erillisellä päätöksellä kirkon tai kirkkopihan tai osia niistä, jos niillä on kulttuurihistoriallista tai arkkitehtonista arvoa. Samoin voidaan suojella kirkon tai kirkkopihan lähiympäristö. Lisäksi kuningas voi määrätä suojeltavaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Suojelupäätökset voivat sisältää määräyksiä, jotka kieltävät tai muutoin rajoittavat sellaisia toimenpiteitä, jotka vaarantaisivat suojelun tarkoituksen. Erillisillä suojelupäätöksillä suojeltuja kohteita on huomattava määrä. Toimenpiteistä, jotka vaikuttavat lailla suojeltuun rakennukseen, tulee ilmoittaa viranomaiselle mahdollisimman aikaisin. Viranomaisen tulee päättää mahdollisimman pian, voiko toimenpiteeseen ryhtyä. Suojellun kirkon korjaaminen tai laajentaminen edellyttää, että toimenpiteellä on sekä kirkkolain mukaan annettu piispan hyväksyminen että kulttuuriperintölain mukainen viranomaisen lupa. Antikvaariviranomaisen päätöksistä saa valittaa ympäristönsuojeluministeriöön (Miljøverndepartementet). Säännökset kattavat myös tilanteet, joissa haitta kohteelle havaitaan vasta kun työt on aloitettu. Ministeriöllä on oikeus myöntää poikkeuksia suojelumääräysten sellaisista toimenpiteistä, jotka eivät aiheuta huomattavaa haittaa suojellulle rakennukselle. Jos poikkeukseen liitetyt ehdot lisäävät töiden kustannuksia, lisäkustannukset korvataan kokonaan tai osittain. Jos suojeltu rakennus on huonokuntoinen hoidon puutteen vuoksi, omistaja voidaan määrätä tietyn ajan kuluessa suorittamaan korjaukset. Kunnostamiseen ja ylläpitoon voidaan myöntää avustuksia. Ministeriö voi myös antaa tilapäisen toimenpidekiellon kunnes suojelua koskeva asia on ratkaistu. 2.3 Nykytilan arviointi Nykyistä kirkkolakia on maassamme sovellettu käytäntöön suhteellisen lyhyen aikaa, vuodesta 1994 alkaen. Lain vertaaminen muiden pohjoismaiden lainsäädäntöön on samankaltaisuuksista huolimatta monessa suhteessa vaikeaa. Kirkkojen lukumäärä ja ikäjakauma poikkeavat merkittävästi omastamme. Valtiolla on muissa Pohjoismaissa oma roolinsa kirkkojen ylläpidossa. Kirkollisten rakennusten suojelua on ensisijaisesti tarpeellista verrata maassamme muilla laeilla (maankäyttöja rakennuslaki, laki rakennusperinnön suojelemisesta) tapahtuvaan rakennussuojeluun. Jo vuonna 1984 eduskunnassa katsottiin, että kirkkolain mukaan tapahtuvan rakennussuojelun pitää olla rakennussuojelulakia vastaavaa (laki- ja talousvaliokunnan mietintö 9/1984 vp ja sivistysvaliokunnan lausunto 1/1984 vp).

135 11 Kirkkojen korjausten toteuttamisen aikaväli on jatkuvasti lyhentynyt. Kun vielä luvulla kirkkoa kunnostettiin perusteellisemmin ehkä kerran sukupolven aikana, tehdään vastaavia töitä nykyisin vuoden välein. Kirkkojen lämmittäminen ja sähköistäminen on aloitettu 1800-luvun lopussa. Monessa kirkossa on saattanut kymmenien vuosien aikana olla useita lämmitysjärjestelmiä. Toisaalta tavanomaisia kunnossapitoon liittyviä toimia voidaan siirtää odottamaan lähitulevaisuudessa tapahtuvaksi suunniteltua laajaa korjausta. Voimassa oleva laki lähtee siitä, että seurakunnan tekemä alistettava päätös koskee vasta rakentamis- ja urakkaratkaisua, missä yhteydessä seurakunnan taloudellisen kantokyvyn arviointi on korostuneessa asemassa. Nykyisen monivaiheisen ja pitkäkestoisen suunnittelun kannalta tämä ajankohta on osoittautunut liian myöhäiseksi, koska sen jälkeen lausunnonantajaviranomaisen ja alistusviranomaisen vaatimat muutokset suunnitelmiin johtavat usein asian viivästymiseen, urakkatarjousten vanhentumiseen ja uusiin neuvotteluihin aiheuttaen huomattavaakin haittaa ja kustannuksia. Vastaavasti Museoviraston lausunto rakennussuojelu-asiassa on pyydettävä ennen päätöksentekoa kirkkohallituksessa, mutta asian käsittelyn kannalta soveliaampi ajankohta lausunnon pyytämiselle olisi ennen seurakunnan kirkkovaltuuston päätöstä. Lisäksi on otettava huomioon, että kirkollisten rakennusten alla ja lähiympäristössä saattaa myös olla kiinteitä muinaisjäännöksiä kirkon vanhemmista rakennusvaiheista ja muusta asutushistoriasta. Kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu muinaismuistolailla ja luvaton kajoaminen muinaisjäännökseen on sanktioitu. Muinaismuistojen osalta Museovirasto toimii sekä asiantuntijaviranomaisena että valvontaviranomaisena. Käytännössä seurakunnat ovat usein olleet yhteydessä kirkkohallitukseen jo, kun kirkollisen rakennuksen peruskorjausta tai muuta kunnostusta ryhdytään suunnittelemaan. Myös Museovirasto on saattanut antaa seurakunnille ja kirkkohallitukselle lausuntoja suunnitteilla olevista hankkeista, jolloin ne on voitu ottaa huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa. Museoviraston lausunnon sisältö vastaa käytännössä sitä, mitä laissa rakennusperinnön suojelemisesta tarkoitetaan suojelumääräyksillä. Vaikka kirkollisten rakennusten suojelussa Museovirastolla on vahva asiantuntijarooli, sillä ei ole mahdollisuutta millään tavalla puuttua tilanteeseen, jossa seurakunnan tai kirkkohallituksen päätös ei vastaa Museoviraston lausuntoa tai siinä tehtyjä rakennussuunnitelmien korjausehdotuksia. Museovirastolta puuttuu mahdollisuus niin sanottuun jälkikäteisvalvontaan. Ainoa mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan kirkon viranomaisen päätökseen on voimassa olevien säännösten mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä alistusviranomaisena. Voimassa olevat kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevat säännökset eivät tunne Ahvenanmaan maakunnan hallituksen toimivaltaa. Käytännössä Ahvenanmaan maakunnan hallitus on joissakin tapauksissa antanut myös oman lausuntonsa Ahvenanmaalla sijaitsevien kirkollisten rakennusten korjaushankkeiden yhteydessä. Varsinaisena lausunnonantajana on kuitenkin tällöinkin toiminut Museovirasto. Myöskään saamelaishallinnon alueella ei ole suojelua koskevia erityissäännöksiä eikä käytännön lausuntoyhteistyötä. Lakisääteisen suojelun ulkopuolelle nykyisin jäävällä itsenäisen Suomen kirkkoarkkitehtuurilla on merkittävä asema maamme kulttuuriperinnössä ja rakennustaiteen historiassa. Kirkkohallituksessa on erillispäätöksin suojeltu kirkkolain 14 luvun 5 :n 1 momentin perusteella tähän mennessä 44 kirkkoa. Museovirasto on pitänyt tärkeänä saattaa eri vuosikymmenien kirkkorakentamista mahdollisimman monipuolisesti kuvastavat kirkot suojeltavaksi samalla tavoin kuin ennen vuotta 1917 rakennettujen kirkkojen suojelusta on kirkkolaissa säädetty. Vuoden 1917 jälkeen rakennettujen yli kahdensadan kirkon joukosta erillispäätöksellä suojeltujen kirkkojen valintaperusteena ovat olleet niin arkkitehtoninen ja taiteellinen laatu kuin rakennusajalleen tyypillinen muotokieli, teknisesti innovatiiviset ratkaisut tai maisemakuva. Erityisen suuri merkitys kirkollisen rakentamisella on ollut

136 12 suomalaisen arkkitehtuurin kansainvälisessä kuvassa 1950-luvulta lähtien. Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelun piiriin kuuluvat myös siunauskappelit. Niiden rakentaminen yleistyi vasta 1950-luvulla. Siunauskappeleita ei ole suojeltu erillispäätöksin. Maamme itsenäistymisen jälkeinen aika toiseen maailmansotaan saakka oli suhteellisen vilkasta kirkonrakentamisessa. Suurempi nousu tapahtui kuitenkin ja 1950-luvuilla. Kirkkojen lisäksi kappeleita, seurakuntakeskuksia ja kyläkirkkoja rakennettiin runsaasti myös luvulla. Vuosisadan loppupuolella vuosina kirkonrakentaminen on ollut melko tasaista, keskimäärin 2 3 kirkkoa vuodessa. Sen jälkeen on vuosina rakennettu vain yhdeksän uutta kirkkoa. Kirkkoja ja kappeleita on vuoden 1917 jälkeen valmistunut seuraavasti: Rakentamisvuosi Kirkkoja Suojeltuja kirkkoja Siunauskappeleita Yhteensä Nykyisessä kirkkolaissa on suojelun tavoitteiden ja erillisen suojelupäätöksen edellytysten osalta viitattu vuonna 2010 kumoutuneeseen rakennussuojelulakiin. Voimassa olevan lain mukaan suojeltujen kirkkojen alistuspäätökset on edelleen alistettava opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettaviksi. Kaksivaiheinen alistusmenettely on koettu seurakunnissa hankalaksi ja aikaa vieväksi. Suojeltujen kirkollisten rakennusten osalta alistuspäätöksen sisältö kirkkohallituksessa merkitsee kirkkolain 24 luvun 1 :n mukaan päätöstä siitä, että kirkkohallitus joko puoltaa tai ei puolla seurakunnan päätöksen hyväksymistä. Vain puoltava päätös alistetaan edelleen opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole vuoden 1994 jälkeen jättänyt kertaakaan tällaista päätöstä vahvistamatta. Alistusmenettelyssä opetusministeriön päätöksenteko on hyvin vahvasti nojannut Museoviraston asiantuntijalausuntoihin. Kirkollisen rakennuksen sisätilat ovat aina osa arkkitehtonista kokonaisuutta. Sisätilat voivat myös olla kulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna itsenäisiä kulttuurimuistomerkkejä. Tällaisten tilojen tehtävä ja arvo muodostuu tilasta ja sen käytön jättämistä jäljistä sekä kiinteästä kalustuksesta ja siihen liittyvistä maalauksista ja taideteoksista, jotka on suunniteltu erityisesti tätä tilaa varten. Nykyisten säännösten mukaan, myös kirkon sisäasun olennaiset muutoksen on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi, joten voimassa olevan lainsäädännön muuttamiseen ei ole tarvetta sisätilan suojelun osalta. Nykytilanteessa kirkkopihan rajaus on usein yksiselitteistä. Vanhemmassa rakennuskannassa kirkkopihan rajaus on selkeämpää kuin uudemmassa, jossa kirkko saattaa olla osa suurempaa rakennuskokonaisuutta. Viime vuosina rakennetut kirkolliset rakennukset ovat entistä monikäyttöisempiä, jolloin kirkkopihaa ei käytännössä voida alueellisesti rajata lainkaan tai sen rajaaminen yksiselitteisesti on hankalaa. Esimerkiksi Ruotsin kulttuurimuistolain 4 luvun 2 :n 3 momentin mukaan kirkkopiha (kyrkotomt) on kirkkorakennuksen ympärillä oleva alue, joka kuuluu yhteen rakennuksen käyttötarkoituksen ja ympäristön kanssa, ja joka ei ole hautausmaa. Sotavuosina sotavainajat pyrittiin hautaamaan kotipaikkakuntansa hautausmaahan, mikä oli kansainvälisestikin harvinainen käytäntö. Sankarivainajille järjestettiin yhtenäisiä hauta-alueita kirkkopihaan tai kunniapaikalle hautausmaalle. Alueiden ja muistomerkkien suunnitteluun osallistuivat maamme eturivin arkkitehdit ja taiteilijat. Voimassa olevia säännöksiä on tulkittu siten, että sankarivainajien hauta-alueen sijaitseminen suojelulla kirkkopihalla saattaa myös hauta-alueen muistomerkkeineen suojelun piiriin. Sen sijaan, mikäli hauta-alue sijaitsee hauta-

137 13 usmaalla, ne eivät ole suojelun piirissä. Nykyään alueet ovat osa kulttuuriperintöämme, joten sankarihautausmaat tulisi saattaa kirkkolain mukaisen suojelun piiriin myös siltä osin kuin ne eivät vielä ole. Hallinnon selkeyden kannalta on selvää, että seurakunnan tulee tietää, mitä se rakentaa ja mitä lainsäädäntöä on sovellettava. Esimerkiksi kirkon aitaa koskevat muutokset käsitellään nykyisin olennaisina muutoksina. Tältä osin tyyppitapauksina voidaan mainita betoniaidan muuttaminen kiviaidaksi tai portin lisääminen aitaan. Jos kyse on suojellusta kohteesta, tällainen asia etenee nykyisin vielä opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi. Kirkkolaissa on säännöksiä uuden kirkon rakentamisesta, olemassa olevan kirkon olennaisesta muuttamisesta tai purkamisesta, mutta ei säännöksiä siitä, miten jo olemassa oleva rakennus muutetaan kirkoksi tai muuksi kirkolliseksi rakennukseksi. Mikäli jokin seurakunnan omistama suhteellisen vanha ja arvokas kiinteistö (esim. saarnahuone tai kyläkirkko) ei täytä kirkollisen rakennuksen määritelmää, jää se voimassa olevan lainsäädännön mukaan kirkollisen rakennussuojelun ulkopuolelle. Näiden tilojen saattaminen kirkollisen lainsäädännön ja hallinnon piiriin saattaisi joissain tapauksissa olla perusteltua. Tällöin rakennuksen kunnostuspäätöksissä voitaisiin ottaa kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi huomioon sen tarkoituksenmukainen käyttö seurakunnan nykyisessä tilanteessa. Seurakuntaliitosten lisääntyessä joidenkin kirkkojen ylläpidosta saattaa myös olla tarkoituksenmukaista luopua. Kirkollisen rakennuksen käyttämättä jättäminen ei kaikissa tapauksissa tarkoita samaa kuin kirkosta luopuminen. Kun kirkko jätetään käyttämättä kirkkona, se ei enää kuulu kirkollisen rakennussuojelun piiriin. Tällä hetkellä ei ole myöskään säädetty menettelystä, jolla rakennuksen suojeluaseman muutoksesta ilmoitettaisiin asianomaisille viranomaisille. Rakennus saattaa kuitenkin olla kulttuurihistoriallisesti arvokas. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Esityksen tavoitteena on kirkollisen rakennussuojelusäännöstön ajantasaistaminen vastaamaan nykyhetken tarpeita ja voimassa olevaa muuta rakennussuojelulainsäädäntöä. Tarkoituksena on kirkollisten rakennusten hallinnan ja erityisesti suojelua koskevien säännösten selkeyttäminen. Tässä yhteydessä on syytä määrittää suojelun tavoitteet. Samalla pyritään varmistumaan siitä, että asiantuntijaviranomaisena toimivan Museoviraston asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi riittävän aikaisessa vaiheessa. Lisäksi ehdotuksen tavoitteena on rajata suojelu kattamaan riittävän osan arvokkaista kirkollisista rakennuksista. Esityksessä pyritään myös täsmentämään kirkollisen rakennussuojelun päättymistä ja jo olemassa olevan rakennuksen kirkoksi muuttamista koskevia säännöksiä. 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot Lain nojalla suojeltavat kohteet Kirkollisten rakennusten suojelun rajavuosi 1917 etääntyy koko ajan ja tarve erillispäätöksin tehtävään nuorempien rakennusten suojeluun lisääntyy. Suojeltavien kohteiden määrittelyn osalta olisi mahdollista säätää uusi kiinteä suojelun rajavuosi. Kiinteän rajavuoden valinta on kuitenkin vaikeaa ja osin arvostuksenvarainen kysymys. Kiinteän rajavuoden määrittämisen suurin ongelma on kuitenkin se, että rajavuosi tulisi jatkossakin etääntymään ja aiheuttaisi tarpeen avata lainsäädäntöä yhä uudelleen. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää siitä, että kaikki kirkolliset rakennukset olisivat lähtökohtaisesti tapauskohtaisen suojeluharkinnan piirissä. Kirkollisten rakennusten suojelutoimikunnan mietinnössä vuodelta 1986 todetaan, että kirkon merkitys julkisena rakennuksena sekä usein myös paikkakuntansa symbolina ei ole riippuvainen rakennuksen iästä tai kirkot toisistaan erottavista rakennustaiteelli-

138 14 sista tai kulttuurihistoriallisista arvotekijöistä. Tästä syystä kaikki kirkkorakennukset ovat periaatteellisesti yhdenvertaisia myös rakennusmuistomerkkeinä. Kirkot kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat siinä määrin yksilöllisiä ja ainutkertaisia, että viranomaisten toimenpiteet kirkkojen suojelukysymyksissä tulisi ulottaa kaikkiin kirkkoihin ilman ennakkoon tehtyjä arvoluokituksia kulloinkin esille tulleen tarpeen mukaan. Tällöin kirkollista rakennusta kunnostettaessa tai peruskorjattaessa tulisi asiasta aina hankkia Museoviraston lausunto, kuten kirkkohallituksen aiemmassa esityksessä vuodelta 2008 esitettiin. Mikäli rakennuksen ikään asetettua rajoitetta ei olisi, poistaisi se erillisten suojelupäätösten tarpeen. Aina ei ole kuitenkaan kyse sellaisesta kirkollisen rakennuksen olennaisesta korjauksesta, jolla olisi rakennustaiteellisia tai kulttuurihistoriallisia vaikutuksia. Lausuntomenettelyn kohdentuminen kaikkiin kirkollisiin rakennuksiin vaatisi eri tahoilla huomattavia panostuksia resursseihin, ja se saattaisi vaarantaa menettelyn toteutumisen myös vanhempien kirkkojen kohdalla. Esityksessä ei nähdä tätä tarkoituksenmukaisena saatikka toteutettavana vaihtoehtona. Rakennuksen iän käyttäminen suojelun perusteena on yksinkertaisinta. Ikäluokan valinnassa on hyvä tarkastella eri näkökohtia. Nykytilanteessa vasta lähes satavuotias kirkollinen rakennus tulee suojelun piiriin. Kun korjausten välinen aika myös kirkollisten rakennusten hoidossa on lyhenemässä tekniikan lisääntymisen vuoksi, tästä seuraa, että suojeltavaksi tuleva kirkollinen rakennus on voitu korjata perusteellisesti jo useita kertoja. Pelkästään korjaus- ja muutossyklin perusteella olisi vuotta ihanteellinen suojelun raja. Siirtymävaiheen työmäärän kannalta tämä olisi kuitenkin ongelmallista ja saattaisi johtaa uusien henkilöstöresurssien tarpeeseen. Rakennussuojelun tavoite ja kohteen rajaus Kirkollisten rakennusten rakennussuojelun tavoitteiden sekä erillispäätöksellä suojeltavien kirkollisten rakennusten edellytysten osalta olisi mahdollista edelleen viitata voimassa olevaan rakennussuojelulainsäädäntöön. Rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa säädetyt suojelun tavoitteet ja edellytykset eivät kuitenkaan välttämättä ota huomioon kirkkojen kulttuurihistoriallista arvoa. Toisaalta mahdollista olisi sisällyttää samansisältöiset lainkohdat kirkkolakiin, kuitenkin kirkollisiin rakennuksiin sovitettuina. Kirkkopihan ja hautausmaan aidan sekä portin suojelu olisi mahdollista siirtää suojeltavaksi maankäyttö- ja rakennuslain tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain perusteella, mutta tällöin kirkon ja sen pihan muodostaman miljöön suojelu jakautuisi. Pääosa kirkollisista rakennuksista on osa kirkon lähiympäristön, usein juuri kirkkopihan miljöötä. Aitaa tai porttia koskevan suojelun muuttamiseen tässä yhteydessä ei ole merkittävää tarvetta, mikäli menettelystä voidaan tehdä hallintokäytännössä nykyistä yksinkertaisempi. Kirkon kulttuuriperinnön kannalta on tärkeää, että kirkko ympäristöineen säilyy samojen suojelusäännösten piirissä. Vastaavasti on pidettävä tärkeänä, että sankarihautausmaat niiden sijainnista riippumatta tulevat suojelun piiriin. Hallinnollinen menettely Lausuntomenettelyn osalta olisi säädettävä siitä, miten yhteydenpito asiantuntijaviranomaisen eli Museoviraston ja kirkollisten viranomaisten välillä järjestetään. Tarkoituksenmukaista olisi että yhteydenpito tapahtuu suoraan Museoviraston ja seurakuntien välillä, jolloin seurakunnilla on tiedossaan Museoviraston kannanotto päätöksensä pohjaksi. Käytännössä lähes vakiintunutta lausunnonantokäytäntöä ei jätettäisi hallintokäytännön varaan, vaan siitä säädettäisiin laissa. Nykyinen suojelukohteen alistaminen opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi on perusteltua seurakunnallisen päätöksenteon valvontana, mutta menettely on koettu seurakunnissa hankalaksi ja aikaa vieväksi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin Museoviraston valvontavastuuta vahvistaa. Jotta Museovirasto voisi riittävän tehokkaasti valvoa, että sen asiantuntijalausunnot otetaan kirkollisessa päätöksenteossa riittävästi huomioon, virastolle voitaisiin antaa jälkivalvontaa varten valitusoikeus

139 15 kirkollisiin rakennuksiin kohdistuvista kirkkohallituksen ja seurakuntien päätöksistä. Samalla luovuttaisiin alistuksista opetus- ja kulttuuriministeriöön kirkkohallituksen käsittelemien suojelunalaisten kirkollisten rakennusten kohdalla. Mikäli Museovirastolle ei säädettäisi valitusoikeutta kirkkolaissa, jäisi asia hallintolainkäyttölain (586/1996) varaan. Viranomaisella on hallintolainkäyttölain 6 :n 2 momentin mukaan valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Hallintolainkäyttölain 6 :n 2 momentti on niin sanottu yleislauseke, jolloin sen käyttöala ratkeaa tapauskohtaisesti. Lain esitöiden mukaan viranomaisen yleinen valvontavelvollisuus ei vielä yksinään riitä valitusoikeuden perusteeksi. Tarvitaan erityisen tärkeää julkista intressiä, jotta viranomaisen valitusoikeus yleislausekkeen perusteella syntyy. Vuosikirjaratkaisussaan 2003:90 korkein hallintooikeus otti nimenomaisesti kannan, jonka mukaan kussakin tapauksessa on erikseen tutkittava, onko valitusoikeus viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Tämän vuoksi säännös valitusoikeudesta on syytä sisällyttää lakiin. 3.3 Keskeiset ehdotukset Suojellun kirkollisen rakennuksen korjauksessa kyse on joko olennaisesta korjauksesta tai vähäisemmästä kunnossapitokorjauksesta. Viimeksi mainitulla ei ole sanottavia rakennustaiteellisia tai kulttuurihistoriallisia vaikutuksia. Rakennussuojelu ei tarkoita sitä, ettei rakennusta voitaisi tarpeen vaatiessa muuttaa. Tuskin yksikään vanhempi rakennus on alkuperäisessä asussaan, vaan siinä on nähtävissä eri aikakausien kulttuurikerrostumia. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan kirkkolakiin säännöstä kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteesta. Tavoitteena on turvata kirkollisen rakentamisen ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus osana kulttuuriperintöä. Samalla pyritään edistämään rakennusten hoitoa siten, että sen rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeät arvot säilyvät. Suojelu koskisi koko rakennusta rakenteineen. Esityksen mukaan suojelun alkamisesta olisi säädeltävä nykyistä joustavammin. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että suojelua ei sidottaisi mihinkään tiettyyn vuoteen, vaan luotaisiin käytäntö, jossa tietyn ikäiset kirkolliset rakennukset kuuluisivat lakisääteisen suojelun piiriin. Esityksessä ehdotetaan suojeltavien kirkkojen kiinteäksi rajavuodeksi 50 vuotta rakennuksen käyttöön ottamisesta. Tämä tuo suojeltavien piiriin nykyistä selvästi suuremman joukon rakennuksia. Se nostaa suojelun piiriin toisen maailmansodan jälkeisen arkkitehtuurimme kansainvälisestikin merkittävän ajanjakson. Merkittävimpien viime vuosikymmeninä rakennettujen kohteiden turvaaminen edellyttää, että laissa säilytettäisiin mahdollisuus suojella nuorempiakin kirkollisia rakennuksia erillispäätöksin. Voimassa olevan kirkkolain 9 luvun 3 :n määräenemmistösäännös päätöksenteossa ei koske jo olemassa olevan rakennuksen muuntamista kirkoksi. Esityksen mukaan säännös laajennettaisiin koskemaan myös kirkon hankkimista ja olemassa olevan rakennuksen muuttamista kirkoksi. Siten kirkkohallitukselle alistettava päätös koskisi kirkon rakentamista, kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista sekä muun rakennuksen kirkoksi hankkimista ja muuttamista koskevaa suunnitelmaa. Tällöin alistusviranomainen voisi hankkeen aikaisemmassa vaiheessa paneutua suunnitelmien rakennustaiteellisiin ja -teknisiin muutosvaikutuksiin ottaen samalla huomioon niiden kustannusvaikutuksen seurakunnan talouteen ja mahdolliseen avustustarpeeseen. Korjaus- ja muutossuunnitelman hyväksymistä voidaan käytännössä pitää rakentamispäätöksen tekemisenä. Sen jälkeen, kun rakennus- tai korjaushanke olisi tällä tavalla tullut hyväksytyksi, alkaisi vasta varsinainen hankintavaihe, mutta se olisi alistuspäätöksen toimeenpanoa, josta seurakunta huolehtisi itse. Vaikka kirkkohallituksen päätös aikaistuisi aiempaan hallinnolliseen menettelyyn verrattuna, tulisi kirkkohallituksen arkistoon saada lopulliset toteutetut suunnitelmat uudesta tai muutettavasta kirkosta. Kirkkohallitukseen tallennettaisiin myös tieto uuden kirkon ja siunauskappelin käyttöön otosta.

140 16 Esityksen mukaan myös kirkon käyttämättä jättämistä koskeva päätös taikka päätös, jolla kirkollisen rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta muutetaan, tulisi alistaa kirkkohallitukselle vahvistettavaksi. Mikäli aiemmin kirkkolain mukaisen rakennussuojelun piirissä oleva rakennus jää lain soveltamisalan ulkopuolelle, esityksessä ehdotetaan, että kirkkohallitus ilmoittaisi tällaisesta vahvistamispäätöksestä viipymättä asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tällöin sillä olisi mahdollisuus harkita, tulisiko rakennus suojella rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Museoviraston asemaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Museovirasto antaisi lausuntonsa seurakuntien suojeltuja kirkollisia rakennuksia koskeviin eri korjaus- ja muutoshankkeisiin nykyistä aiemmin eli jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös Museovirastolle myönnettävästä valitusoikeudesta. Tämä takaisi sen, että Museovirasto voisi riittävän tehokkaasti valvoa, että sen asiantuntijalausunnot otetaan kirkollisessa päätöksenteossa riittävästi huomioon. Rakennussuojelua koskevissa asioissa voidaan joutua sovittamaan yhteen erilaisia intressejä, toisaalta yleistä intressiä rakennusperinnön säilyttämiseksi ja toisaalta seurakunnan taloudellisia ja toiminnallisia intressejä. Valitusoikeudesta säätämisestä ei suoraan seuraa, että viranomaista pidettäisiin asianosaisena saman asian ensiasteen hallintomenettelyssä. Esityksen mukaan jatkossakin kirkollisten rakennusten suunnittelun seuranta olisi keskitetysti yhdellä viranomaisella, jolla on sekä riittävät resurssit että valtakunnallinen kokonaisnäkemys kirkollisten rakennusten suojelua koskevissa asioissa. Ottaen kuitenkin huomioon Ahvenanmaan itsehallintoalueen ja saamelaisten kotiseutualueen luonteet, voidaan pitää perusteltuna, että seurakunta kuulisi ennen päätöksentekoa myös Ahvenanmaan maakunnan hallituksen museotoimistoa tai saamelaiskäräjiä, mikäli kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla tai saamelaisten kotiseutualueella. Nykyisestä kaksivaiheisesta alistusmenettelystä luovuttaisiin siten, että suojelunalaisia kirkollisia rakennuksia koskevaa kirkkohallituksen päätöstä ei enää tarvitsisi alistaa opetus- ja kulttuuriministeriölle. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Esityksen mukaan kaikki 50 vuotta aiemmin valmistuneet kirkolliset rakennukset olisivat kirkollisen rakennussuojelun alaisia. Tämä toisi rakennussuojelun piiriin yli sata uutta kirkkoa ja lähes 80 siunauskappelia. Tämä merkitsee entistä useampien kirkollisten rakennusten kohdalla mahdollisuutta saada niiden hoitoon ja korjaukseen kirkon ulkopuolista asiantuntijapalvelua. Seurakuntien osalta esitys merkitsisi sitä, että ne joutuisivat kirkollisten rakennusten korjaus- ja muutoshankkeiden osalta tekemään entistä tarkempia suunnitelmia ja käyttämään aiempaa enemmän asiantuntijoiden apua hankkeiden toteuttamisessa. Toisaalta tämä saattaa myös karsia turhia muutostöitä tai rakennusten ylikorjaamista. Kirkkolain 14 luvun 7 :n mukaan seurakuntaa, joka ei voi toiminnassaan käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta tai saada siitä muuten kohtuullista hyötyä, ei voida velvoittaa sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, josta aiheutuvat kustannukset ovat ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä seurakunta voi osoittaa kaikkien kirkollisten rakennusten hoitoon ja kunnostamiseen. Tätä säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi. Esityksellä ei sinänsä arvioida olevan vaikutusta kirkollisten rakennusten vakuutusarvoihin. Kirkon ja kirkollisten rakennusten vakuutusarvon määrittely on koettu hankalaksi, jolloin arviointilaskelmat saattavat vaihdella vakuutusyhtiöittäin. Kirkkohallitus on keväällä 2012 perustanut työryhmän, joka yhdessä vakuutusalan asiantuntijoiden kanssa pyrkii löytämään yhteisiä kriteereitä kirkkojen ja kirkollisten rakennusten vakuutusarvojen määrittelemiseksi. Työryhmä saanee työnsä päätökseen syksyllä 2012.

141 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Seurakuntien toimintaan esitys vaikuttaa siten, että niiden on suojeltua kirkkorakennusta olennaisesti muuttavan hankkeen yhteydessä pyydettävä Museoviraston lausunto asiassa aikaisemmin kuin ennen. Tätä vaikutusta on pidettävä positiivisena, sillä näin seurakunnalla on mahdollisuus ottaa Museoviraston kanta huomioon ennen omaa päätöksentekoaan. Resurssivaikutuksia seurakuntien toimintaan muutoksella ei arvioida olevan. Esityksen vaikutus kirkkohallituksen toimintaan riippuu lopullisen suojeluvuoden määritelmästä. Jos suojeluvuosi asetetaan niin, että 1950-luvulla rakennetut kirkot tulevat lakisäteisen suojelun piiriin, lisääntyy suojeltujen kirkkojen määrä noin sadalla. Tämän ei kuitenkaan arvioida edellyttävän lisäresurssien tarvetta, koska vuositasolla alistettavien asioiden määrä ei sinänsä lisääntyisi. Museoviraston asiantuntija- ja viranomaisasema kirkollisten rakennusten suojeluasioissa vahvistuisi lausuntomenettelyn ja sen jälkeisen ohjausmahdollisuuden sekä valitusoikeuden myötä. Museoviraston työmäärä kirkollisten rakennusten suojeluasioissa kasvaisi verrattain merkittävästi. Voimassa olevan lain mukaan Museoviraston lausunto on välttämätön ennen vuotta 1917 rakennettujen kirkollisten rakennusten osalta. Suojelunalaisten kirkollisten rakennusten ikärajaksi esitetty 50 vuotta laajentaisi lausuntomenettelyn piiriin kuuluvien kohteiden ryhmää. Kirkollinen kulttuuri- ja rakennusperintö on aina ollut yksi antikvaarihallinnon painopisteistä. Esityksen tavoite siitä, että seurakunnat käyttäisivät suojelunalaisia kohteita koskevissa hankkeissaan Museoviraston asiantuntemusta varhaisesta vaiheesta alkaen edellyttää Museovirastossa jatkossakin riittävien voimavarojen osoittamista pitkäjänteiseen ja yhteistyöhakuiseen kirkollisen rakennusperinnön suojeluun. Esityksen mukaisilla lainsäädännön muutoksilla voidaan aiempaa paremmin hallita viranomaistyön määrää. Asiantuntijaviranomaisen osallistuminen korjaus- ja muutoshankkeisiin mahdollisimman varhain sekä rakennusten iän että itse hankkeiden alkamisen näkökulmasta voi säästää työn ja kustannusten määrää verrattuna tilanteisiin, joissa rakennusta on korjattu jo useasti tai olennainen korjaushanke viety pitkälle ennen ensimmäistä lausuntopyyntöä Museovirastolle. Lisäksi viranomaistyön tarvetta voidaan vähentää mm. edellyttämällä seurakunnilta asiantuntevien suunnittelijoiden ja rakennuttajakonsulttien käyttämistä (esim. A2-pätevyys, näyttöä kirkollisten rakennusten korjaushankkeista) sekä riittävien selvitysten laatimista olennaisia muutoksia koskevien suunnitelmien pohjaksi. Esityksessä varaudutaan myös rakennusten käyttötarkoitusten muutosten ja purkamishankkeiden lisääntymiseen, mutta niiden kasvua ja vaikutusta lausuntomääriin on liian aikaista arvioida. Kokonaisuutena kirkollista rakennusperintöä nykyistä kattavammin turvaavat muutokset kuitenkin lisäisivät viranomaistyön määrää Museovirastossa, erityisesti restaurointien valvonnan ja uusia suojelunalaisia kohteita, esim. siunauskappeleita, koskevien tietojen täydentämisen osalta. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimintaan esitys vaikuttaa nykytilanteeseen verrattuna helpottavasti, sillä päätöksen alistamisesta ministeriön vahvistettavaksi ehdotetaan luovuttavaksi. 4.3 Ympäristövaikutukset Ehdotuksen mukaan kirkollisten rakennusten suojelun piiri laajenee. Tarkoituksena on kirkkorakennusten kulttuurihistoriallisen arvon säilyttäminen ja kirkkomiljöön kokonaisuuden suojeleminen. Lakiesityksen voidaan siten ennakoida vaikuttavan ympäristön kannalta myönteisesti. Esityksellä on välillisiä vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen, koska esityksellä pyritään turvaamaan edellytykset hoitaa ja ylläpitää kirkollista rakennusperintöä. Kirkollisen rakennusperinnön säilymisellä on myönteisiä vaikutuksia ihmisten tietoisuuteen paikallisyhteisön yhteisestä menneisyydestä, mikä usein tukee oman seurakuntaidentiteetin

142 18 löytämistä sekä ympäristön kokemista viihtyisänä. 5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja aineisto Asiaa on valmisteltu työryhmässä, jossa sekä Museovirasto että ympäristöministeriö on ollut edustettuna. Lausuntokierroksen jälkeen valmistelua on jatkettu viranhaltijoiden toimesta. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Asiaa valmistelleen työryhmän mietinnöstä lausunnon ovat antaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Museovirasto, ympäristöministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Helsingin, Espoon, Kuopion, Lahden, Mikkelin, Oulun, Porin, Tampereen, Turun- ja Kaarinan, Vantaan ja Vaasan seurakuntayhtymät sekä Jyväskylän ja Rovaniemen seurakunta. Vaikka seurakuntayhtymien ja seurakuntien lausunnoissa pidetään esitystä pääsääntöisesti perusteltuna, niissä vastustetaan ehdotettua muutosta siitä, että kirkollisten rakennusten suojelu kohdistuisi lain nojalla rakennuksiin, joiden käyttöönotosta on kulunut 50 vuotta. Lausunnoissa lähdetään joko siitä, että nykyinen säännös vuoden 1917 rajasta pidettäisiin ennallaan, tai siitä, että suojelu perustuisi aina erillispäätökselle, taikka siitä, että suojelun kohteina olisivat rakennukset joiden käyttöönotosta olisi kulunut 75 vuotta. Perusteluina korostuvat esitetyn muutoksen taloudelliset vaikutukset. Lisäksi useassa lausunnossa nostetaan esille ehdotetun 5 b :n menettely suojelun päättymisestä ilmoittaminen ELYkeskukselle. Mahdollisesta muun lainsäädännön perusteella tehtävästä suojelupäätöksestä ei tulisi aiheutua seurakunnille taloudellisia seuraamuksia. Sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että ympäristöministeriö puoltavat mietinnön mukaista esitystä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa lausunnossaan, että luopuminen alistamisesta ministeriölle vastaa myös ministeriöiden tehtävien kehittämistä koskevia linjauksia. Pyrkimyksenä on ollut operatiivisen, eistrategisten tehtävien siirtäminen pois ministeriöstä. Myös Museovirasto puoltaa lausunnossaan mietinnön mukaista esitystä. Lausunnossa todetaan, että kirkkorakennusten rakentamisen laadulle on miltei poikkeuksetta asetettu korkeat tavoitteet. Jokainen kirkko on paikkakunnallaan tai alueellaan rakennustaiteellisesti, rakennushistoriallisesti ja kaupunki- tai kyläkuvan kannalta merkittävä rakennus. Kirkollisen hallinnon ja lainsäädännön piirissä käytössä oleva ns. automaattinen suojelu on ymmärrettävä korjaus- ja muutossuunnitelmien tarkastukseen liittyväksi lisämenettelyksi. Kiinteä, rakennusvuoteen perustuva suojelun vuosiraja etääntyy nopeasti. Samalla lisääntyvät tilanteet, joissa säännösten ulkopuolelle jäävien, paikallisesti erittäin merkittävien ja laadullisesti korkeatasoisten kirkollisten rakennusten korjaus- ja muutossuunnitelmat jäävät vaille riittävää ennakkotarkastusta. Museovirasto jakaa näkemyksen siitä, että kirkollisten rakennusten olennaisissa muutoksissa on aiheellista viimeistään 50 vuoden päästä rakennuksen käyttöönotosta säännönmukaisesti kuulla myös museoviranomaisia. Tämän lisäksi lakimuutosesitys mahdollistaa edelleen tätä nuorempien kohteiden erilliseen harkintaja päätösprosessiin perustuvan suojelun. Erityisen suuri merkitys kirkollisella rakentamisella on ollut suomalaisen arkkitehtuurin muutoksessa, luovuudessa ja sen kansainvälisessä kuvassa 1950-luvulta lähtien. Kirkollisen rakennussuojelun päättymisen osalta esitetty menettely vastaa hyvin muuta rakennussuojelujärjestelmäämme. Valtiolla, kuten seurakunnillakin, on paineita luopua osasta kiinteistöomaisuuttaan, jolloin aktualisoituu kysymys, miten kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen turvataan. Kirkollisten rakennusten kohdalla taas suojelunalaisuus on sidottu rakennuksen kirkollisuuteen ja kirkkolain mukaisiin menettelyihin eikä näin ollen voi jatkua käyttötarkoituksen ja omistajan vaihduttua. Esityksen 5 b :n mukainen menettely on linjassa parhaillaan kehitettävän valtion kiinteistöomaisuuden luovutusprosessin kanssa.

143 19 Museovirastolle säädettävän valitusoikeuden osalta lausunnossa todetaan, että tavoitteena on toimiva yhteistyö seurakuntien ja kirkkohallituksen kanssa siten, että valitusoikeuden käyttämisen tarve jäisi poikkeukselliseksi. Kuitenkin Museovirasto katsoo, että valitusoikeus on johdonmukaista niissä asioissa, joilla Museovirastolla on kirkkolaissa säädetty aloite- ja/tai lausuntotoimivalta. Siltä osin kuin asia ilman kirkkolaissa olevaa valitusoikeussäännöstä määräytyisi tarvittavan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen luvan perusteella, määräytyisivät myös valitusperusteet kyseisen lain perusteella. Tällöin asia irtoaisi kirkkolain mukaisista rakennussuojelun tavoitteista, sisällöstä ja menettelyistä. Ahvenanmaan maakunnan hallitus pitää kirkollisen rakennussuojelun tavoitetta positiivisena. Lausunnossa kuitenkin todetaan, että Ahvenanmaan maakunnan ja sen oman lainsäädännön erityisasema tulisi esityksessä tuoda vielä eräissä kohdin mietinnössä esitettyä paremmin esille. Vaikka ehdotetut säännökset merkitsevät maakunnan hallituksen alaiselle museotoimistolle, että se tarvinnee sekä lisäapua että resursseja lausunnossa kuitenkin katsotaan, että sille tulisi antaa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Museovirastolle annetaan Manner-Suomessa. Lausuntojen perusteella esityksen perusteluja on täydennetty ja avattu myös voimassa olevan kirkkolain 14 luvun 7 :n säännöstä, johon ei ole esitetty muutosta. Myös ehdotettaviin säännöksiin on tehty teknisluontoisia korjauksia. 6 Riippuvuus muista esityksistä Esitys ei ole riippuvainen muista vireillä olevista hankkeista.

144 20 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Kirkkolakiehdotuksen perustelut 9 luku. Kirkkovaltuusto 3. Määräenemmistö. Määräenemmistöä koskevat asiat ehdotetaan ryhmiteltäväksi uudelleen nykyistä selkeämmin samalla, kun pykälän sanamuotoa on täsmennetty. Ehdotetun 1 kohdan mukaan kirkollisten rakennusten sekä muiden seurakunnan toimintaa palvelevien rakennusten eli kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai hankkimista koskeva päätös edellyttäisi määräenemmistöä. Terminologiaa tarkistettaisiin yleisperustelujen mukaisesti siten, että rakentamisen lisäksi käytettäisiin ilmaisua hankkia. On mahdollista, että seurakunta esimerkiksi hankkii jo olemassa olevan leiri- tai kurssikeskuksen käyttöönsä. Ehdotetun 2 kohdan mukaan määräenemmistöä vaatisi myös sellaisen suunnitelman hyväksyminen, jolla päätettäisiin kirkollisen rakennuksen olennaisesta muuttamisesta, sen käyttötarkoituksen muuttamisesta tai sen purkamisesta sekä jo olemassa olevan rakennuksen muuttamista kirkolliseksi rakennukseksi. Seurakunnalla saattaa olla esimerkiksi seurakuntakeskuksen yhteydessä kirkkosali, jota on paikkakunnalla pidetty kirkkona, mutta joka ei sitä säännösten mukaan muodollisesti ole. Jotta tällainen rakennus saisi kirkon statuksen, olisi myös asiaa koskeva päätös tehtävä määräenemmistöllä, koska siten kyseinen rakennus saattaa joutua kirkkolaissa säädetyn rakennussuojelun piiriin. Määräenemmistövaatimus koskisi suunnitelman hyväksymistä yleisperustelujen tarkoittamalla tavalla. Rakennuksen korjaus- ja muutoshankkeissa suunnitelman hyväksymistä voidaan pitää rakentamispäätöksenä. Urakkatarjousten ja muiden hankkeen toteuttamiseksi tarvittavien sopimusten hyväksyminen tapahtuisi yksinkertaisella enemmistöllä. Ehdotuksen mukaan määräenemmistöä vaatisivat edelleen päätökset, jotka koskisivat 3 kohdan mukaan hautausmaan perustamista tai laajentamista, 4 kohdan mukaan kiinteän omaisuuden luovuttamista tai 5 kohdan mukaan uuden viran perustamista. Tältä osin pykälään ei ehdoteta sisällöllistä muutosta. 14 luku. Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu 1. Kirkko. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen sanamuoto vastaisi ehdotetun 9 luvun 3 :n 1 ja 2 kohdan sanamuotoa. Sinänsä voimassa olevaan alistamismenettelyyn ei tältä osin ehdoteta muutosta. 2. Kirkolliset rakennukset. Pykälää ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että sen 1 momentissa määriteltäisiin kirkolliset rakennukset ja 2 momentissa niihin rinnastettavat rakennukset ja rakennelmat, joihin kuitenkin sovelletaan samoja säännöksiä. Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan myös lisättäväksi sankarihautausmaat, jotka siten säännösten soveltamisen osalta rinnastettaisiin kirkollisiin rakennuksiin. Itse kirkollisen rakennuksen käsite on selvä. Sen sijaan tulkintaongelmia saattaa esiintyä kirkkopihan rajauksessa. Kirkkopihan portti, aitarakennelmat ja terassit ovat selkeä rajaus käytännössä, mutta kirkkopihaan välittömästi rajautuvat ja siihen olennaisesti vaikuttavat sivurakennukset eivät julkisivujensa osalta enää kuulu käsitteen piiriin. Korkein hallintooikeus on päätöksessään T 2365 rajannut kirkkopihaa Alvar Aallon suunnitteleman Seinäjoen kirkkokompleksin osalta katsoen siten, että kirkkopihaa rajoittavat seurakuntakeskus ja taloushallinnon rakennus eivät kuulu kirkollisen rakennussuojelun, vaan tuolloin voimassa olleen rakennussuojelulain piiriin. Sen sijaan voidaan katsoa, että kirkkopihalla mahdollisesti sijaitsevat rakennukset ja rakennelmat kuuluvat kirkkopihakäsitteen piiriin. Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi kolmanneksi momentiksi samalla, kun sen ter-

145 21 minologiaa korjattaisiin yhdenmukaiseksi ehdotettujen kirkkolain 9 luvun 3 :n 2 kohdan kanssa. Kirkollisen rakennuksen olennainen muuttaminen kattaisi sekä kirkon ulkoasun, sisätilan tai sen rakenteiden olennaisen muuttamisen. Säännöksessä määritelty seurakunnan ja seurakuntayhtymän päätöksen alistamisvelvollisuus kirkkohallitukselle koskisi voimassa olevan lain mukaisesti kaikkia kirkkoja ja kirkollisia rakennuksia riippumatta siitä, ovatko ne kirkollisen rakennussuojelun piirissä vai eivät. Kirkkovaltuustolla viitataan luvun muita säännöksiä vastaavasti sekä seurakunnan kirkkovaltuustoon että seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. 5. Kirkollisten rakennusten suojelu. Pykälässä säädettäisiin kirkollisen rakennussuojelun tavoitteista, sen kohteesta ja sisällöstä. Suojelun piiriin kuuluvaa kirkollista rakennusta koskevasta lausuntomenettelystä sekä kirkollisen rakennussuojelun päättymisestä säädettäisiin ehdotetuissa uusissa 5 a ja 5 b :ssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kirkollisten rakennusten suojelun tavoitteista. Ehdotetut tavoitteet vastaisivat rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tavoitteita. Pykälän 2 momentin mukaan kirkollinen rakennus, jonka käyttöön otosta olisi vähintään 50 vuotta, kuuluisi kirkollisen rakennussuojelun piiriin suoraan lain nojalla. Tällöin kirkkolaissa säädetyn asiantuntijamenettelyn piiriin tulisi osa siitä luvuilla rakennetusta kirkollisista rakennuksista, joissa on nähtävissä arkkitehtonisen ilmaisun ja rakennustekniikan uudistuminen. Erityisen suuri merkitys kirkollisella rakentamisella on ollut suomalaisessa arkkitehtuurin kansainvälisessä kuvassa 1950 luvulta lähtien. Menettelyn piiriin tulisivat myös 2 :n 2 momentin nojalla perustetut sanakarihautausmaat. Lisäksi säännöksen mukaan kirkkohallitus voisi päätöksellään määrätä myös nuoremman kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu olisi perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön kannalta. Kirkkohallituksella olisi oikeus laittaa asia vireille omasta aloitteestaan. Lisäksi aloitteen kirkollisen rakennuksen suojelemiseksi voisi tehdä myös seurakunta, tuomiokapituli tai Museovirasto. Kirkollisen rakennuksen suojelu kohdistuisi lähtökohtaisesti itse rakennukseen, johon katsotaan kuuluvaksi myös sen rakenneratkaisut. Pykälän 3 momentin mukaan suojelu kohdistuisi myös kirkollisen rakennuksen kiinteään sisutukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä pihapiiriin. Sisällöllisesti suojelun kohteen määrittämiseen ei siten esitetä muutosta. 5 a. Suojeltua kirkollista rakennusta koskeva päätöksenteko. Pykälän 1 momentin mukaan seurakunta tai seurakuntayhtymä velvoitettaisiin varaamaan Museovirastolle tilaisuus antaa lausunto suunnitelmasta ennen edellä 2 :n 3 momentissa tarkoitettua päätöksentekoa, jos päätöksenteon kohteena on suojeltu kirkollinen rakennus. Lausunto pyydettäisiin asian valmisteluvaiheessa joko asiaa valmisteleva kirkkoneuvoston, yhteisen kirkkoneuvoston tai viranhaltijan toimesta. Tämä tarkoittaisi, että Museoviraston kuuleminen sijoittuisi ajallisesti nykyistä aiempaan ajankohtaan. Lisäksi voimassa olevasta velvollisuudesta alistaa kirkkohallituksen päätös edelleen opetus- ja kulttuuriministeriölle luovuttaisiin. Pykälän 2 momentissa on otettu huomioon se, ettei aina ole selvää, voidaanko katsoa suunnitelman tarkoittavan rakennuksen olennaista muutosta. Epäselvissä tapauksissa asiasta tulisi pyytää Museoviraston lausunto. Käytännössä tarkoituksenmukaisinta olisi olla yhteydessä Museovirastoon jo suunnittelun alkuvaiheessa tai ennen hankkeen alkamista. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän olisi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä lisäksi varattava Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle tilaisuus antaa asiasta lausunto, jos kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla. Käytännössä lausunnon valmistelisi tällöin Ahvenanmaan maakunnan hallituksen alaisuudessa asiantuntijatahona toimiva museotoimisto, mutta varsinainen viranomaistaho olisi maakunnan hallitus. Mikäli kirkollinen rakennus sijaitsisi saamelaisten kotiseutualueella, vastaava lausuntopyyntö tulisi tehdä Saamelaiskäräjille. Saame-

146 22 laismuseo Siida toimisi yhteistyössä Museoviraston kanssa asiantuntijana rakennusperinnön säilymiseen liittyvissä kysymyksissä. Tältä osin ehdotus vastaa rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa omaksuttua käytäntöä. Kirkkolain 24 luvun 1 :n nojalla on katsottava, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän tulee toimittaa saamansa lausunnot muiden asiaan vaikuttavien asiakirjojen ohessa alistusviranomaiselle. Pykälän 4 momentin mukaan kirkkohallitus voisi määrätä, että seurakunnan olisi noudatettava 1 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanossa Museoviraston antamia ohjeita. Yleisperustelujen mukaan suojeltujen kirkollisten rakennusten korjaussuunnitelmien seuranta olisi jatkossakin keskitetty yhdelle viranomaiselle eli Museovirastolle. Siten voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että sitovien ohjeiden antajana toimisi yksin Museovirasto. Estettä ei ole kuitenkaan sille, että Museovirasto ottaa tällöin huomioon pykälässä mainittujen muiden asiantuntijatahojen huomiot. Korjaushankkeen aikana tai muutoin sovellettaessa 6 :ssä säädettyä mahdollisuutta valvoa rakennussuojelua saattaa kuitenkin syntyä tilanteita, joissa Museovirasto joutuu uudestaan ohjeistamaan korjauksen täytäntöönpanoa. Annettu määräys koskisi myös näitä tilanteita. Ensisijaisesti tavoitteena kuitenkin on, että suojeltua kirkollista rakennusta koskevassa korjaushankkeessa pyritään yhteistyöhön seurakunnan, kirkkohallituksen ja Museoviraston kanssa. 5 b. Päätös kirkollisen rakennussuojelun lakkaamisesta. Pykälän 1 momentissa olisi säädetty niistä perusteista, joiden nojalla voitaisiin tehdä päätös kirkollisen rakennussuojelun päättymisestä. Päätös olisi tarkoituksenmukaisuus harkintaa, jossa tulisi ottaa huomioon myös 5 :ssä säädetyt kirkollisen rakennussuojelun tavoitteet. Säännös vastaa voimassa olevan kirkkolain 14 luvun 5 :n 3 momenttia. Seurakuntarakenteiden muutosten myötä seurakunnilla on kuitenkin paineita luopua osasta kiinteistöomaisuuttaan, mahdollisesti myös osasta kirkollisia rakennuksia. Jotta luopuminen olisi mahdollista, olisi tehtävä selkeä päätös siitä, että ettei rakennus kuuluisi enää kirkollisen rakennussuojelun piiriin. Tästä syystä mahdollisuutta lakkauttaa kirkollinen rakennussuojelu ehdotetaan laajennettavaksi siten, että kirkollinen rakennussuojelun voitaisiin lakkauttaa myös silloin, kun seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia, eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että kirkkohallituksen olisi ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle mahdollisuus antaa asiasta lausunto. Rakennuksen sijainnin perusteella kirkkohallituksen olisi tarvittaessa hankittava myös 5 a :n 3 momentissa tarkoitettu lausunto. Kun rakennus ei enää olisi kirkkolain mukaisen rakennussuojelun piirissä, saattaa kuitenkin olla tarve suojella rakennus rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain perusteella, mikäli se täyttää kyseisessä laissa säädetyt edellytykset. Tästä syystä pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että pykälässä tarkoitetusta päätöksestä olisi viipymättä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joka voisi tarvittaessa ryhtyä edellä mainitussa laissa säädettyihin toimenpiteisiin. Menettely olisi linjassa parhaillaan kehitettävän valtion kiinteistöomaisuuden luovutusprosessin kanssa, kun kulloisenkin kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen ja tarpeiden ennakointi tehdään Museoviraston lausunnon avulla ja tarvittaessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa käynnistyy rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukainen menettely, jossa suojelupäätöksen antamista harkitaan sekä lain edellytysten täyttymisen että tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Jos rakennus on edelleen seurakunnan tai seurakuntayhtymän hallussa ja seurakunnan tai seurakuntayhtymän on kyseisen lain nojalla annettujen suojelumääräysten johdosta ryhdyttävä erityisiin toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi, seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle aiheutuneet kustannukset korvataan mainitun lain 3 luvussa säädetyllä tavalla. 6. Rakennussuojelun valvonta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten,

147 23 että siinä oleva viittaus korjataan kohdistumaan ehdotettuihin 2 :n 3 momenttiin. 24 luku. Alistaminen ja muutoksenhaku 1. Alistaminen. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös opetusministeriön (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö) toimimisesta alistusviranomaisena. 8 b. Museoviraston valitusoikeus. Museovirastolle ehdotetaan mahdollisuus tehdä valitus niistä päätöksistä, joissa sillä on aloiteoikeus tai joissa sitä on kuultava asiantuntijaviranomaisena ennen päätöksentekoa. Yleisperustelujen mukaan kaikkien suojeltujen kirkollisten rakennusten asiantuntijatahona toimisi aina Museovirasto. Siten voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että valitusoikeus suojeltuja kirkollisia rakennuksia koskevien päätösten osalta annettaisiin yksinomaan Museovirastolle. Pykälän 1 kohdan mukaan Museovirastolla olisi siten mahdollisuus valittaa kirkkovaltuuston päätöksestä, jolla on 14 luvun 2 :n 3 momentin mukaan hyväksytty suojeltua kirkollista rakennusta koskeva korjaus- tai muutossuunnitelma. Suunnitelman hyväksymistä kirkkovaltuustossa tai yhteisessä kirkkovaltuustossa voidaan käytännössä pitää rakentamispäätöksenä. Vahvistetun suunnitelman jälkeen seurakunnassa voidaan ryhtyä suunnitelman täytäntöönpanoon esimerkiksi urakoitsijan valintaan. Mikäli suunnitelmaa myöhemmin korjataan, tulisi sitä koskeva päätös kirkkolain 24 luvun 1 :n 2 momentin mukaan alistaa kirkkohallitukselle. Ehdotetun 2 kohdan mukaan Museovirasto voisi valittaa myös kirkkohallituksen päätöksestä, joka on koskenut kirkollisen rakennuksen asettamista suojelun alaiseksi erillisellä päätöksellä 14 luvun 5 :n 2 momentin perusteella. Lisäksi ehdotetun 3 kohdan mukaan Museovirasto voisi valittaa kirkkohallituksen 14 luvun 5 b :n nojalla tekemästä päätöksestä, joka koskisi kirkollisen rakennuksen suojelun päättymistä. Tämä vahvistaisi Museoviraston mahdollisuutta suorittaa jälkivalvontaa kirkollisissa rakennussuojeluasioissa. Siltä osin kuin asia ilman kirkkolaissa olevaa valitusoikeussäännöstä määräytyisi tarvittavan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen luvan perusteella, määräytyisivät myös valitusperusteet kyseisen lain nojalla. Kirkkohallituksen, kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkovaltuuston on lähetettävä tieto päätöksestä valitusosoituksineen Museovirastolle. 2 Voimaantulo Kirkkolain muutosten ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian. Voimaantulosäännökseen liittyy siirtymäsäännös, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa vireille tulleeseen kirkollista rakennusta koskevan päätöksen alistamiseen tai seurakunnan tai seurakuntayhtymän omistaman rakennuksen suojelua koskevan aloitteen käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Suomen perustuslain 76 :n mukaan kirkkolaissa säädetään kirkon hallinnosta ja järjestysmuodosta luvulla tehdyn periaatelinjauksen mukaan kirkollisten rakennusten suojelun on katsottu kuuluvan kirkkolain alaan. Ehdotetut säännökset koskevat hallinnollisia menettelyjä, kun kyse on kirkollisista rakennuksista. Perustuslain 20 :n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Säännöstä on oikeuskirjallisuudessa pidetty julistuksenomaisena ja katsottu sen saavan sisältönsä aineellisen lainsäädännön kautta. Kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisen vastuu merkitsee omistajalle ainakin sitä, että hän vastaa rakentamista koskevan lainsäädännön edellyttämästä velvollisuudesta huolehtia rakennuksen kunnossapidosta ja siitä aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Esityksessä on otettu huomioon sekä Ahvenanmaan maakunnan erityisasema että saamelaisten kotiseutualueella olevan

148 24 saamelaisten rakennusperintö. Esityksessä ehdotetaan, että rakennuksen sijainnin perusteella joko Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta tai saamelaiskäräjiltä on pyydettävä lausunto. Ehdotuksen ei voida katsoa sisältävän perustuslain kanssa ristiriitaisia normeja, mistä syystä kirkkolain muutos voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä esitetyn perusteella annetaan kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi seuraava kirkkolain muutosehdotus:

149 25 Lakiehdotus Laki kirkkolain muuttamisesta Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi, jolla muutetaan kirkkolain (1054/1993) 9 luvun 3, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1201/2002, 14 luvun 1 :n 2 momentti, 2, 5 ja 6 :n 2 momentti sekä 24 luvun 1 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1274/2003, ja lisätään 14 lukuun uusi 5 a ja 5 b sekä 24 lukuun uusi 8 b, seuraavasti: 9 luku Kirkkovaltuusto 3 Määräenemmistö Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa asiassa, joka koskee: 1) kirkollisen rakennuksen, kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai hankkimista; 2) suunnitelmaa, joka tarkoittaa kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista, käyttötarkoituksen muuttamista tai purkamista taikka rakennuksen muuttamista kirkolliseksi rakennukseksi; 3) hautausmaan perustamista tai laajentamista; 4) kiinteän omaisuuden luovuttamista; tai 5) uuden viran perustamista. 14 luku Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu 1 Kirkko Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista, hankkimista tai suunnitelmaa rakennuksen muuttamiseksi kirkoksi tai siunauskappeliksi, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi. 2 Kirkolliset rakennukset Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset. Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sekä sankarihautausmaahan sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista säädetään. Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi, jos se koskee kirkon käyttämättä jättämistä tai suunnitelmaa, jonka toteuttaminen johtaa kirkollisen rakennuksen olennaiseen muuttamiseen, sen

150 26 käyttötarkoituksen muuttamiseen tai rakennuksen purkamiseen. 5 Kirkollisten rakennusten suojelu Kirkollisen rakennussuojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kirkollinen rakennus, jonka käyttöön ottamisesta on vähintään 50 vuotta, on suojelunalainen. Kirkkohallitus voi määrätä tätä nuoremman kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus voi tehdä suojelua koskevan päätöksen myös seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä pihapiiriin. 5 a Suojeltua kirkollista rakennusta koskeva päätöksenteko Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on ennen 2 :n 3 momentissa tarkoitettua päätöstä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa suunnitelmasta lausunto, jos päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on pyydettävä suunnitelmasta Museoviraston lausunto myös silloin, kun on epäselvää, merkitseekö suunnitelma kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on lisäksi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, tai saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella. Kirkkohallitus voi määrätä, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on noudatettava 1 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanossa Museoviraston antamia ohjeita. 5 b Päätös kirkollisen rakennussuojelun lakkaamisesta Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista rakennusta enää ole pidettävä suojeltuna, jos: 1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen; 2) seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta; 3) rakennuksen suojeleminen ei ole muusta erityisestä syystä enää perusteltua. Kirkkohallituksen on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa asiassa lausunto. Kirkkohallituksen tulee lisäksi tarvittaessa varata 5 a :n 3 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle tilaisuus antaa asiassa lausunto. Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 6 Rakennussuojelun valvonta Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa tehdään 2 :n 3 momentissa tarkoitettuja muutoksia tai korjauksia, vaikka alistusviranomainen ei ole vahvistanut niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta.

151 27 24 luku Alistaminen ja muutoksenhaku 1 Alistaminen Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. 8 b Museoviraston valitusoikeus Museovirastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta: 1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen 14 luvun 2 :n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen, kun päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta; 2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 :n 2 momentissa tarkoitettuun kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen; 3) kirkkohallituksen 14 luvun 5 b :ssä tarkoitettuun kirkollisen rakennuksen suojelun lakkauttamista koskevaan päätökseen.. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Kirkollista rakennusta koskevaan alistettuun asiaan tai seurakunnan tai seurakuntayhtymän omistaman kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan aloitteeseen, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

152 28 Liite Rinnakkaistekstit Laki kirkkolain muuttamisesta Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi, jolla muutetaan kirkkolain (1054/1993) 9 luvun 3, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1201/2002, 14 luvun 1 :n 2 momentti, 2, 5 ja 6 :n 2 momentti sekä 24 luvun 1 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1274/2003, ja lisätään 14 lukuun uusi 5 a ja 5 b sekä 24 lukuun uusi 8 b, seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 9 luku Kirkkovaltuusto 3 Määräenemmistö Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmannesta saapuvilla olevista ja enemmän kuin puolet kaikista valtuuston jäsenistä sitä kannattaa asioissa, jotka koskevat 1) kirkon ja siihen kuuluvien rakennusten tai siunauskappelin rakentamista tai 14 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitettua korjaamista sekä kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon tai leiri- ja kurssikeskuksen rakentamista taikka hautausmaan perustamista tai laajentamista; 2) kiinteän omaisuuden luovuttamista; tai 3) uuden viran perustamista. 9 luku Kirkkovaltuusto 3 Määräenemmistö Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa asiassa, joka koskee: 1) kirkollisen rakennuksen, kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai hankkimista; 2) suunnitelmaa, joka tarkoittaa kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista, käyttötarkoituksen muuttamista tai purkamista taikka rakennuksen muuttamista kirkolliseksi rakennukseksi; 3) hautausmaan perustamista tai laajentamista; 4) kiinteän omaisuuden luovuttamista; tai 5) uuden viran perustamista.

153 29 14 luku Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu 1 Kirkko Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi. 2 Kirkolliset rakennukset Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset. Kirkkopihaan sekä sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sovelletaan mitä kirkollisista rakennuksista on säädetty tai määrätty. Kirkon käyttämättä jättämistä sekä kirkollisen rakennuksen purkamista tai sellaista korjaamista, joka olennaisesti muuttaa sen ulko- tai sisäasua, koskeva päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi. 14 luku Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu 1 Kirkko Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista tai hankkimista taikka suunnitelmaa rakennuksen muuttamiseksi kirkoksi tai siunauskappeliksi, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi. 2 Kirkolliset rakennukset Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset. Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sekä sankarihautausmaahan sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista säädetään. Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi, jos se koskee kirkon käyttämättä jättämistä tai suunnitelmaa, jonka toteuttaminen johtaa kirkollisen rakennuksen olennaiseen muuttamiseen, sen käyttötarkoituksen muuttamiseen tai rakennuksen purkamiseen.

154 30 5 Kirkollisten rakennusten suojelu Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917 on suojelunalainen. Kirkkohallitus voi määrätä sitä nuoremman kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojeluun on sellainen syy, jonka johdosta vastaavan rakennuksen suojelusta voitaisiin päättää rakennussuojelulain (60/85) mukaan. Kirkkohallitus voi tehdä suojelua koskevan päätöksen myös tuomiokapitulin, seurakunnan tai museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä piha-alueeseen. Jos kirkkohallitukselle on 2 :n 2 momentin mukaan alistettu suojelun alaisen kirkollisen rakennuksen purkamista taikka sen ulko- tai sisäasua olennaisesti muuttavaa korjaamista koskeva päätös, kirkkohallituksen on ennen asian ratkaisemista varattava museovirastolle tilaisuus antaa siitä lausuntonsa. Jos tässä pykälässä tarkoitettu rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen, tai jos rakennuksen suojeleminen muusta erityisestä syystä ei enää ole perusteltua, kirkkohallitus voi, varattuaan museovirastolle tilaisuuden antaa asiasta lausuntonsa, päättää, ettei sitä enää ole pidettävä suojelunalaisena. Kirkkohallituksen 2 ja 3 momentissa tarkoitettu päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi. 5 Kirkollisten rakennusten suojelu Kirkollisen rakennussuojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kirkollinen rakennus, jonka käyttöön ottamisesta on vähintään 50 vuotta, on suojelunalainen. Kirkkohallitus voi määrätä tätä nuoremman kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus voi tehdä suojelua koskevan päätöksen myös seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä pihapiiriin. 5 a Suojeltua kirkollista rakennusta koskeva päätöksenteko Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on ennen 2 :n 3 momentissa tarkoitettua

155 31 päätöstä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa suunnitelmasta lausunto, jos päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on pyydettävä suunnitelmasta Museoviraston lausunto myös silloin, kun on epäselvää, merkitseekö suunnitelma kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on lisäksi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, tai saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella. Kirkkohallitus voi määrätä, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on noudatettava 1 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanossa Museoviraston antamia ohjeita. 5 b Päätös kirkollisen rakennussuojelun lakkaamisesta Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista rakennusta enää ole pidettävä suojeltuna, jos: 1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen; 2) seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta; 3) rakennuksen suojeleminen ei ole muusta erityisestä syystä enää perusteltua. Kirkkohallituksen on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa asiassa lausunto. Kirkkohallituksen tulee lisäksi tarvittaessa varata 5 a :n 3 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle tilaisuus antaa asiassa lausunto. Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

156 32 6 Rakennussuojelun valvonta Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa tehdään 2 :n 2 momentissa tarkoitettuja muutoksia tai korjauksia, vaikka alistusviranomainen ei ole vahvistanut niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta. 6 Rakennussuojelun valvonta Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa tehdään 2 :n 3 momentissa tarkoitettuja muutoksia tai korjauksia, vaikka alistusviranomainen ei ole vahvistanut niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta. 24 luku Alistaminen ja muutoksenhaku 1 Alistaminen Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle tai opetusministeriölle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. Opetusministeriölle alistettava päätös lähetetään sen tutkittavaksi vain, jos kirkkohallitus puoltaa sen hyväksymistä. 24 luku Alistaminen ja muutoksenhaku 1 Alistaminen Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. 8 b Museoviraston valitusoikeus Museovirastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta: 1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen 14 luvun 2 :n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen, kun päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta; 2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 :n 2

157 33 momentissa tarkoitettuun kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen; 3) kirkkohallituksen 14 luvun 5 b :ssä tarkoitettuun kirkollisen rakennuksen suojelun lakkauttamista koskevaan päätökseen. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Kirkollista rakennusta koskevaan alistettuun asiaan tai seurakunnan tai seurakuntayhtymän omistaman kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan aloitteeseen, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

158 Kirkkohallituksen esitys 5/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKON KESKUSRAHASTON VUODEN 2012 TALOUSARVION 1. MUUTOS Tämä talousarvion muutosesitys koskee Kirkon palvelukeskusta, Kipaa. Vuoden 2012 varsinainen talousarvio hyväksyttiin marraskuussa 2011 kirkolliskokouksessa. Siihen sisältynyt Kipan vuoden 2012 talousarvio oli osin suuntaa antava. Koska palvelukeskuksen perustamisen ja käynnistämisen suunnittelu sekä tietojärjestelmähanke olivat käynnistyneet vasta syksyllä 2011, tiedossa ei tuolloin ollut kaikkia suunnitteluun vaikuttavia näkökohtia. Tässä talousarvion muutosesityksessä on kolme erillistä osaa. Jokaista osaa käsitellään jäljempänä erikseen. 1) Kipan talous osana kirkon keskusrahaston taloutta 2) Kipan palvelumaksutulojen muutos (esitys hyväksytty Kipan johtokunnassa ) 3) Kipan tietojärjestelmähankintakokonaisuus ja kirkon keskusrahaston osallistuminen hankintaan (esitys hyväksytty Kipan johtokunnassa ) Lopuksi esitetään tarkentunut arvio Kipan taloudesta verrattuna aiemmin esitettyyn. Kipan talous osana kirkon keskusrahaston taloutta Voimassa olevassa kirkon keskusrahaston talousarviossa esitettiin, että Kipaa käsiteltäisiin omakatteisena rahastona kuten kirkon eläkerahastoakin. Tammikuussa 2012 tilintarkastajalta saadun lausunnon perusteella kävi kuitenkin ilmi, että tämä malli ei ole kirjanpitolain mukainen. Nyt esitetään, että omakatteisesta rahastomallista luovutaan. Kipan perustamisvaiheen aikana ( ) tekemä tappio esitetään jatkossa selkeästi tilinpäätöksien yhteydessä ja tämän tappion (ns. korottoman lainan) Kipa maksaa takaisin kirkon keskusrahastolle 12 vuoden aikana vuodesta 2018 alkaen. Tämä muutos on luonteeltaan tekninen eikä sillä ole taloudellista vaikutusta. Kipan palvelumaksutulojen muutos Kirkkohallituksen täysistunto vahvisti asiakkaiden siirtymissuunnitelman syyskuussa 2011, jolloin vuoden 2012 asiakkaiden määrä vahvistui. Siirtymissuunnitelmassa asiakkaiden määrä vuodelle 2012 oli 32 seurakuntataloutta. Silloin ei ollut tiedossa

159 2 tietojärjestelmähankkeen tarkkaa aikataulua. Aikataulun vahvistumisen jälkeen päädyttiin yhteen asiakaserään vuodelle Osa asiakkaista siirrettiin vuoden 2013 alkuun. Palvelutuotannon käynnistyttyä asiakkaita on 15. Tästä johtuen maksutuotot pienenevät euroa vuonna 2012 alkuperäiseen talousarvioon verrattuna. Maksutuotot on laskettu tarkennettujen tietojen sekä siirtyvien asiakkaiden ja heidän arvioitujen suoritemääriensä mukaisesti. Kipan tietojärjestelmähankintakokonaisuus ja kirkon keskusrahaston osallistuminen hankintaan Voimassa olevassa kirkon keskusrahaston talousarviossa on todettu, että Kipa tietojärjestelmäinvestoinnit ovat 10,6 milj. euroa (alv 0) ja että kirkon keskusrahasto rahoittaa investoinneista 50 %. Kirkon keskusrahaston talousarvion investointiosaan on varattu 2,2 milj. euroa vuodelle 2011 ja 2,8 milj. euroa vuodelle Tietojärjestelmähanke on varsinaisesti käynnistynyt vasta marraskuussa 2011, jonka jälkeen Kipan johtokunta ja Kirkkohallitus ovat saaneet tarkempaa tietoa hankintakokonaisuudesta ja sen jakaantumisesta eri vuosille. Tietojärjestelmäkokonaisuus koostuu seuraavista osista: Muutamia havaintoja hankintakokonaisuudesta ja muista investoinneista: 1) Kokonaisuuden hinta on 10,6 milj.euroa (alv. 0) eli 12,4 milj. euroa (alv 23 %). 2) Kokonaisuus jakaantuu investointeihin ja jatkuviin palveluihin seuraavasti: investointien osuus on 8,7 milj. euroa (alv 23 %) ja vuosittain maksettavien jatkuvien palvelujen 3,7 milj. euroa (alv 23 %). 3) Kipan muut investoinnit vuoteen 2017 mennessä ovat euroa. Investoinnit koostuvat IT-toimintaympäristön rakentamisesta kuten OSB integraatiovälineestä järjestelmien liittymien hallintaan ja asiantuntijapalveluiden käytöstä (esim. testaus, käytettävyys ja tietoturva sekä hankintakilpailun tuki). 4) Myös investoinnit jakaantuvat koko siirtymäkaudelle ( ) seuraavasti:

160 3 Esitys hankintakokonaisuuden kustannusten jakamisesta Kipan ja keskusrahaston kesken: 1) Kipan asiakkaat maksavat palvelumaksuina vuosittain maksettavat jatkuvat palvelut siirtymäkauden aikana yhteensä 3,7 milj. euroa. 2) Kipan asiakkaat maksavat lisäksi palvelumaksuna investoinneista siirtymäkauden aikana yhteensä 2,5 milj. euroa. 3) Kirkon keskusrahasto rahoittaa investointeja siirtymäkauden aikana yhteensä 6,2 milj. euroa eli 50 % koko tietojärjestelmähankintakokonaisuudesta. Edellä kuvattua hankekokonaisuuden kustannusarviota voidaan pitää tässä vaiheessa melko tarkkana. Suurin epävarmuustekijä liittyy siihen, onko laskelmissa varauduttu riittävän suureen SAP-lisenssien määrään. Jos SAP-linsenssejä tarvitaan merkittävästi enemmän, on erikseen ratkaistava, kuinka lisenssit rahoitetaan. Tässä vaiheessa on vielä ratkaisematta muutamia luonteeltaan teknisiä kirjanpidollisia kysymyksiä. Avoinna olevia kysymyksiä ovat mm: 1) Miten Kipa rahoittaa osuutensa investoinneista ottaen huomioon että koko 8,7 milj. euron investointi sisältyy kirkon keskusrahaston investointiosaan Kipalla ei ole omaa investointiosaa? 2) Koska Kipa-tietojärjestelmän poistolaskenta käynnistyy? Vaihtoehtoina on joko joka vuoden osalta erikseen tai vasta hankkeen valmistuttua vuonna Arvio Kipan taloudesta verrattuna aiemmin esitettyyn Henkilöstökustannukset ITkustannukset Hallinnon kustannukset Käyttömenot yhteensä Heta kustannushyötyanalyysi Kirkon palvelukeskuksen tavoitetila ,6 M 5,7 M 1,6 M * 2,3 M 3,0 M 2,5 M 15,2 M 10,5 M Investoinnit 4,7 M ** 8,7 M

161 4 Palvelukeskuksen 0,5 M muut investoinnit Kokonaiskustannukset Yhteensä 19,9 M 19,7 M Henkilömääräarvio Kirkolliskokouksen käytössä oli palvelukeskuksen perustamispäätöstä tehdessään PwC Consultingin lokakuussa 2009 tekemä palvelukeskushankkeen etenemissuunnitelma. Suunnitelmassa todetaan, että hankkeen investointitarve on noin 2,8 milj. euroa (projekti ja IT-investoinnit). Lisäksi investointeihin on huomioitu sisäiset työajan kustannukset (koulutukset, töiden siirto yms.), joita kertyy noin 3,5 milj. euroa vuosina Tämä 6,3 milj. euroa on otettu yllä olevassa taulukossa vertailuluvuksi (*, **). Deloitten elokuussa 2011 tekemän palvelukeskuksen suunnittelua koskevan loppuraportin mukaan IT- investoinnit yhteensä vuosina ovat 6,2 milj. euroa. Raportissa todettiin, että IT-kustannukset ja IT-investoinnit tarkentuvat järjestelmähankinnan edetessä. Heta-hankkeen aikana arvioitiin Kirkon palvelukeskuksen henkilöstövahvuudeksi 222. Nyt tehdyn uuden arvion mukaan henkilöstömäärä tulee olemaan hieman yli 130. Henkilömäärä on tavoitetilassa merkittävästi eli noin 100 HTV pienempi. Kirkon palvelukeskuksen henkilöstömääräarviot perustuvat yleisesti palvelukeskusmalleilla tuotettuihin palveluihin ja käytettyihin tuottavuuslukuihin (suorite/htv). Henkilökustannuksissa saavutettava vuositason säästö alkuperäiseen arvioon verrattuna on n. 5,0 milj. euroa/v. Tällä säästöllä kompensoidaan arvioitua kalliimman tietojärjestelmäkokonaisuuden kustannukset vajaassa kahdessa vuodessa. Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous 1) vahvistaisi kirkon keskusrahaston osuudeksi kirkon palvelukeskuksen investoinneista vuosina yhteensä 6,2 milj. euroa (alv 23 %) eli 50 % koko tietojärjestelmähankintakokonaisuudesta ja 2) päättäisi hyväksyä seuraavan ehdotuksen kirkon keskusrahaston vuoden 2012 talousarvion 1. muutokseksi. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Leena Rantanen

162 5 KIPAN TULOSLASKELMA VARSINAINEN TOIMINTA Hyväksytty KKR rahoitus talousarvio 6,2 Meur Ta 2012 TA 2012 Toimintatuotot Maksutuotot Toimintatuotot Toimintakulut Henkilöstömenot Palvelujen ostot Vuokrat ja vastikkeet Aineet, tarvikkeet ja tavarat Muut kulut Osuus investoinneista Osuus muista investoinneista Toimintakulut Toiminta alijäämä Palvelukeskuksen muut investoinnit

163

164

165

166 L i i t e III KIRKKOHALLITUKSEN KIRJEET 1/2012 Kirkolliskokouksen kokoontumispaikka 2/2012 Kirkolliskokouksen valitsijamiespaikkojen jako toimikaudella /2012 Kirkolliskokouksen sihteeristö 4/2012 Kirkon keskusrahaston tilintarkastajana toimivan tilintarkastusyhteisön valinta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalle ajalle

167

168 Kirkkohallituksen kirje 1/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKOLLISKOKOUKSEN KOKOONTUMISPAIKKA Kirkolliskokous antoi keväällä 2011 kirkkohallitukselle tehtäväksi kilpailuttaa kirkolliskokouksen kokousjärjestelyt ja -palvelut toimikaudella Turun kaupungissa ja tehdä hankintakilpailun perusteella hankintapäätöksen ja -sopimuksen. Kirkkohallitus hyväksyi hankintakilpailun perusteella Turun kristillisen opiston säätiön ja Linnasmäki Oy:n tarjouksen kirkolliskokouksen kokousjärjestelyistä ja -palveluista Turussa kirkolliskokouksen toimikautena Hankintasopimus allekirjoitettiin Helsingissä helmikuun 21 päivänä 2012 Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

169 Kirkkohallituksen kirje 2/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKOLLISKOKOUKSEN VALITSIJAMIESPAIKKOJEN JAKO TOIMIKAUDELLA Kirkolliskokous päätti toimittaa kirkolliskokouksen työjärjestyksen 7 :n 2 momentin nojalla kirkolliskokouksen valitsijamiesten paikkajaon toimikaudeksi seuraavasti: Ryhmät Turun arkkihiippakunnan edustajat Tampereen hiippakunnan edustajat Oulun hiippakunnan edustajat Mikkelin hiippakunnan edustajat Porvoon hiippakunnan edustajat Kuopion hiippakunnan edustajat Lapuan hiippakunnan edustajat Helsingin hiippakunnan edustajat Espoon hiippakunnan edustajat Muut edustajat Yhteensä 3 valitsijamiestä 3 valitsijamiestä 3 valitsijamiestä 2 valitsijamiestä 2 valitsijamiestä 2 valitsijamiestä 2 valitsijamiestä 3 valitsijamiestä 2 valitsijamiestä 3 valitsijamiestä 25 valitsijamiestä Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski

170 Kirkkohallituksen kirje 3/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKOLLISKOKOUKSEN SIHTEERISTÖ Kirkolliskokouksen työjärjestyksen 52 :n mukaan notaari, tulkki, valiokuntasihteerit ja valitsijamiesten sihteeri kuuluvat kirkolliskokouksen kanslian henkilökuntaan ja heidät ottaa tehtäväänsä muulloin kuin istuntokauden aikana kirkkohallitus. Kirkkohallitus päätti ottaa kirkolliskokouksen kanslian tehtäviin toimikaudeksi seuraavat henkilöt: notaariksi ja tulkiksi Sari Lehti, käsikirjavaliokunnan sihteeriksi Henri Lehtola, perustevaliokunnan sihteeriksi Ilmari Karimies, lakivaliokunnan sihteeriksi Sari Anetjärvi, hallintovaliokunnan sihteeriksi Timo von Boehm, talousvaliokunnan sihteeriksi Pasi Perander, tulevaisuusvaliokunnan sihteeriksi Terhi Jormakka, yleisvaliokunnan sihteeriksi Mika Pajunen, kansliavaliokunnan sihteeriksi Matti Ahonen ja valitsijamiesten sihteeriksi Tuija Korva. Toimitusvaliokunnan sihteerinä toimii virkansa puolesta Katri Kuuskoski. Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2012 Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski

171 Kirkkohallituksen kirje 4/2012 kirkolliskokoukselle Asianro KIRKON KESKUSRAHASTON TILINTARKASTAJANA TOIMIVAN TILINTARKASTUSYHTEISÖN VALINTA KIRKOLLISKOKOUKSEN VUOSIEN TOIMIKAUTTA VASTAAVALLE AJALLE Kirkon keskusrahaston taloussääntöä on uudistettu Taloussäännön 24 :n 1 momentti: Kirkolliskokous valitsee toimikauttaan vastaavien vuosien hallinnon ja talouden tarkastamista varten tilintarkastusyhteisön, jonka on määrättävä vastuunalaiseksi tilintarkastajaksi KHT- tai JHTT-tilintarkastaja. Kirkkohallitus on pyytänyt tarjousta kirkon keskusrahaston lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta kirkolliskokouksen vuosien toimikautta vastaavalta ajalta. Hankintamenettelynä käytettiin avointa menettelyä. Hankinnassa noudatettiin lakia julkisista hankinnoista (348/2007). Hankintailmoitus julkaistiin sähköisessä Hilma-tietokannassa ( Määräaikaan ( ) mennessä saapui neljä tarjousta: Tarjoajat olivat Audiator-yhtiöt, Ernst & Young Oy, Nexia Oy ja Pricewaterhouse Coopers Oy. Kaikkien tarjoajien tarjoukset ovat tarjouspyynnön mukaiset. Tarjouspyyntö ja tiivistetty yhteenveto tarjouksista liitteenä kirkolliskokouksen asiaa käsittelevälle valiokunnalle. Tarjouspyynnön mukaan tarjouksista valitaan kokonaistaloudellisesti edullisin. Tarjouksia arvioidaan seuraavien vertailuperusteiden mukaan: 1) Palvelun laatu, jonka painoarvo on 80 % Laatukriteereitä ovat: 1) Osaaminen ja kokemus (60 %) 2) Tarkastuksen suorittamistapa, laajuus ja laadunvarmistus (10 %) 3) Toimintavarmuus (10 %)

172 2 2) Palvelun hinta, jonka painoarvo on 20 % Hinnan arvioinnissa kriteereitä ovat: 1) Kiinteä kokonaishinta sopimuskaudelta 2) Tarkastuspäivän kiinteä hinta Edellä kuvatuilla mittareilla mitattuna tarjousten keskinäiset vertailupisteet ovat alla olevassa taulukossa: Painoarvo Arvoasteikko Audiator Oy Ernst & Young Oy Nexia Oy PWC Oy Laatu 0, ,88 9,25 5,13 8,19 Hinta 0, ,7 5,1 6,8 10,0 Kokonaispisteet 7,83 8,42 5,46 8,55 Edellä olevan tarjousvertailun perusteella Pricewaterhouse Coopers Oy:n tarjous on kokonaistaloudellisesti edullisin. Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Leena Rantanen

173

174 L i i t e IV ILMOITUKSET KIRKOLLISKOKOUKSELLE 1/2012 Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2013 talousarvioon (Kirkkohallitus)

175

176 Ilmoitus 1/2012 kirkolliskokoukselle Kirkkohallitus Asianro TALOUSARVIOEHDOTUKSET KIRKON KESKUSRAHASTON VUODEN 2013 TALOUSARVIOON Kirkkohallitus antaa kevätistuntokaudella kirkolliskokoukselle työjärjestyksen 44 :n 1 momentin mukaisen kirjallisen ilmoituksen, jossa selostetaan Kirkon keskusrahaston taloudellista tilannetta ja todetaan kuluvan vuoden talousarvion toteutuma sekä kirkkohallituksen hyväksymät seuraavan vuoden talousarviokehykset. Samalla ilmoituksessa annetaan määräpäivä, johon mennessä kirkolliskokousedustajat saavat lähettää suoraan kirkkohallitukselle ehdotuksia talousarvioon otettavista määrärahoista. Nämä ehdotukset ovat mukana normaalissa talousarvion valmisteluprosessissa ja kirkkohallitus ottaa talousarvioesityksessään kantaa kaikkiin näihin ehdotuksiin. Edelleen on voimassa talousarvioaloitteita koskeva työjärjestyksen määräys. Kirkolliskokousedustaja voi syksyllä virallisen talousarvioaloitteen kautta tuoda kirkkohallitukselle tekemänsä ehdotuksen kirkolliskokouksen päätettäväksi, jos kirkkohallituksen ratkaisu ei tyydytä. Edustaja voi myös tehdä aloitteen kirkkohallituksen esitykseen sisältymättömän määrärahan ottamisesta talousarvioon tai esitykseen sisältyvän määrärahan muuttamisesta kuten ennenkin. Kirkon keskusrahaston taloudellinen tilanne ja kuluvan vuoden talousarvion toteutuminen Vuodesta 2012 alkaen kirkon keskusrahasto jakautuu selkeästi kolmeen erilliseen osa-alueeseen alla olevan mukaisesti. Kukin osa-alue rahoitetaan eri tavalla ja ne pidetään erillään toisistaan. Kirkon eläkelaitos Kirkon yhteinen toiminta Kirkon palvelukeskus Kirkkohallitus Hiippakunnallinen toiminta Avustukset Eläkemaksutulot Seurakuntamaksutulot Palvelumaksutulot

177 2 Vuosi 2012 Kirkon eläkelaitos Eläketurvan täytäntöönpanon siirtäminen Kevaan (ent. Kuntien eläkevakuutus) on sujunut suunnitellulla tavalla. Kirkon keskusrahaston vastuulle jäi eläkemaksujen periminen, eläkejärjestelmän rahoittaminen sekä eläkerahaston sijoitustoiminta. Jatkossa myös eläkemaksujen keräämisen käytännön hoitaminen siirrettäneen Kevan tehtäväksi. Vuosi 2011 oli eläkerahaston sijoitustoiminnan osalta heikko, nettotulos oli -4,32 %. Arvonalennuksia kirjattiin yhteensä 27,0 milj. euroa ja eläkerahaston koko oli vuoden 2011 lopussa 932 milj. euroa. Vuosi 2012 on käynnistynyt hyvin, eläkerahaston tuotto (YTD) oli 6,04 % ja rahaston koko 985 milj. euroa. Kirkon eläkerahaston sijoitussuunnitelmassa rahaston pitkän aikavälin tuottotavoite on 6,5 %, joka vastaa reaalituottotavoitetta 4 %. On mahdollista, että tuottotavoite saavutetaan vuonna Kirkon yhteinen toiminta Kirkolliskokouksen marraskuussa 2011 hyväksymässä vuoden 2012 talousarviossa tilikauden alijäämä on -3,0 milj. euroa. On mahdollista, että tilikauden tulos on ennakoitua parempi. Tämä johtuu seuraavista seikoista: Seurakuntamaksutulot ovat 1,3 milj. euroa arvioitua suuremmat. Avustuksiin oikeuttavia seurakuntien yhdistymisiä ei ollut lainkaan, joten tähän varattu 0,5 milj. euroa jäi käyttämättä. Rakennusavustushakemuksia on tullut edelleen varsin vähän. Arvio on, että 4,5 milj. euron määrärahasta osa jää käyttämättä. Vuonna 2011 kirjattiin sijoitustoiminnan arvonalennuksia 1,0 milj. euroa. On mahdollista, että osa näistä saadaan palautettua kuluvan vuoden aikana. Kirkon palvelukeskuksen, Kipan, tietojärjestelmähankkeen investointien poistolaskenta saattaa toteutua toisin (pitemmällä ajanjaksolla) kuin mihin talousarviossa on varauduttu. Muilta osin vuoden 2012 talousarvio toteutunee kirkolliskokouksen päättämällä tavalla. Kirkon palvelukeskus, Kipa Kirkolliskokoukselle esitetään talousarvion muutos koskien Kirkon palvelukeskusta, Kipaa. Kipan marraskuussa 2011 hyväksytty vuoden 2012 talousarvio oli osin suuntaa antava. Koska palvelukeskuksen perustamisen ja käynnistämisen suunnittelu sekä tietojärjestelmähanke käynnistyivät vasta syksyllä 2011, tiedossa ei tuolloin ollut kaikkia suunnitteluun vaikuttavia näkökohtia. Tätä asiaa on kuvattu tarkemmin talousarvion muutosesityksessä.

178 3 Seuraavassa kuvataan lyhyesti muutamia palvelukeskukseen tällä hetkellä liittyviä haasteita: 1) Suuri osa seurakuntatalouksista on ilmoittautunut asiakkaiksi siirtymäkauden viimeisenä vuonna (120 seurakuntataloutta). Kipan johtokunta on tehnyt periaatepäätöksen, että se ei myöhennä päätettyjä siirtymäaikoja muutoin kuin aivan erityisistä syistä. Sen sijaan toivotaan, että mahdollisimman moni seurakuntatalous harkitsisi siirtymäajan aikaistamista. Mahdolliset tulossa olevat rakennemuutokset vaikuttavat myös siirtymäaikoihin. 2) Porvoon toimipistettä ei kannata perustaa vielä 2013, koska tuolloin vain 4 ruotsinkielistä seurakuntaa on siirtymässä palvelukeskuksen asiakkaiksi. Vuonna 2013 ruotsinkieliset palvelut tuotetaan Oulun toimipisteessä. Porvoon toimipisteen perustaminen käynnistetään niin, että palvelutuotanto voidaan aloittaa Porvoossa ) Palvelukeskuksen tuotanto käynnistyy , jolloin palvelukeskuksen asiakkaiksi tulee 15 seurakuntataloutta. Palvelukeskus ottaa asiakkaita vastaan kolmessa erässä vuodessa eli 1.1., 1.5. ja 1.9. Asiakkaiden siirtyminen palvelukeskuksen asiakkaaksi projektoidaan asiakaskohtaisesti. Yhteistyö siirtyvien asiakkaiden kanssa aloitetaan 10 kuukautta ennen siirtymistä. Asiakkaaksi siirtymistä tuetaan monin eri keinoin. Palvelukeskus järjestää siirtyville asiakkaille asiakasinfon, missä asiakkaaksi siirtyminen käydään läpi, asiakkaille järjestetään työpajoja ja koulutusta. Jokaisen asiakkaan luona käydään asiakaskäynnillä, missä käydään siirtymiseen liittyviä asioita läpi. 4) Merkittävimmät haasteet asiakkaiden siirtymisessä on asiakkaille jäävien tietojärjestelmien liittymien rakentaminen ja erityisesti aikataulukysymykset. Kirkkohallituksen hyväksymät Kirkon yhteisen toiminnan vuoden 2013 talousarvion ja vuosien toiminta- ja taloussuunnitelman laadintaperiaatteet Kirkon yhteinen toiminta sisältää osa-alueet Kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta ja avustukset. Tämä laadintaohje koskee Kirkkohallituksen suunnitteluyksiköitä ja hiippakuntia. Kirkon keskusrahasto rahoittaa kirkon yhteisen toiminnan osuuden laskennallisen kirkollisveron (verovuoden verotulo jaettuna kirkollisveroprosentilla) perusteella perittävällä perusmaksulla. Perusmaksutulot määräytyvät kaksi vuotta aikaisempien verotulojen mukaan (vuoden 2013 perusmaksutulot perustuvat vuoden 2011 verotuloihin). Näin ollen seurakuntien verotuloissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset vaikuttavat automaattisesti keskusrahaston tuloihin kahden vuoden viiveellä. Seuraavassa taulukossa esitetään kirkollisverotilitysten muutokset vuosina /2012. Tietyn vuoden kirkollisverotilitysten perusteella ei voi kuitenkaan automaattisesti päätellä vastaavan verovuoden laskennallisen kirkollisveron suuruutta. Näin siksi, että laskennallisen kirkollisveron suuruuteen vaikuttaa kunkin seurakuntatalouden veroprosentti.

179 4 Vuosi Kirkollisverotilitysten muutos% ,3 % ,0 % ,9% 3/ ,0 % Kirkolliskokous vahvisti perusmaksun tasoksi vuodelle ,2 %. Tavoitteena on säilyttää taso koko suunnitelmakauden ajan. Esitys perustoiminnan muutosprosenteiksi vuosille on alla olevassa taulukossa. Vuosi Muutosprosentti ,5% ,5 % ,5 % Perustoiminnan muutosprosentti koskee a) kirkkohallituksen toimintaa siltä osin kuin ei ole kysymys strategisten hankkeiden toteuttamisesta sekä b) hiippakunnallista toimintaa. Kirkolliskokouksen marraskuussa 2011 linjaamat strategiset hankkeet vuosille ovat seuraavat: Strategian jalkautus Seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen Hengellinen elämä verkossa Kitke-hanke KKh strategian toimeenpanohanke Kirkkolain kodifiointi Yhteensä Nämä yhteiset hankkeet rahoitetaan käyttämällä aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää. Näin hyöty kohdistuu tasaisesti kaikkiin seurakuntiin, jotka ovat seurakuntamaksuin rahoittaneet aiemmilta vuosilta kertyneen ylijäämän. Käytännössä talousarvioesitykset tulevat tuloslaskelmassa osoittamaan alijäämää korkeintaan näihin hankkeisiin varattujen määrärahojen verran. Alijäämän katteena on aikaisempien vuosien ylijäämä.

180 Alustavien ehdotusten tekemisen määräpäivä 5 Ehdotukset talousarvioon varattaviksi määrärahoiksi toimitetaan Kirkkohallitukseen pe mennessä. Tällöin ehdotuksia on mahdollista valmistella riittävästi osana normaalia talousarvion valmisteluprosessia. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012 Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkkoneuvos Leena Rantanen

181

182 Vuosikatteet ja tilikauden yli/alijäämät (1.000 euroa) TP 11 TA 2012 TAE 13 TTS 14 TTS Vuosikate Tilikauden alijäämä/ylijäämä