noana yönä kaikki ovat rauhassa keskenään. Siellä me kalat saamme tietää, mitä veden yläpuolisessa

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "noana yönä kaikki ovat rauhassa keskenään. Siellä me kalat saamme tietää, mitä veden yläpuolisessa"

Eveliina Korpela
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Punamaha S alto ui Suurlohen vierellä pois Kuolemanloukkojen läheisyydestä. Oli niin paljon asioita, joita se halusi kysyä, niin paljon tiedettävää, mutta se oli aivan liian järkyttynyt puhuakseen. Salto katsoi Suurlohen kyljen arpia ja tajusi ensimmäisen kerran, että niiden täytyi olla hylkeiden aiheuttamia. Se ajatteli omaa pelkoaan ja kipua, jota Suurlohen oli täytynyt tuntea. Se ajatteli Nimetöntä uimassa kehää verkossa. Elämä vaikutti niin kolkolta. Se ui vieläkin lähemmäs kuningastaan, niin lähelle, että niiden evät koskettivat ajoittain, kun ne uivat palatakseen klaaninsa luo. Salto, sinä olet nähnyt Kuolemanloukot, sinä uit niiden alla, paikassa, jossa vain harvat koskaan käyvät. Se, mitä näit, ei koskaan 37

Salto katsoi Suurlohen kyljen arpia ja tajusi ensimmäisen kerran, että niiden täytyi olla hylkeiden aiheuttamia.

2 jätä sinua, mutta muista: se on toinen maailma. Se on varjojen maailma, ei meidän. Keitä ovat varjot? kysyi Salto. Me lohet tiedämme varjoista vain yhden asian: heihin ei voi luottaa. Kaikki, jotka elävät valtamerissä, hyväksyvät sen, että olemme osa suurta ketjua; isommat kalat syövät pienemmät kalat. Me lohet syömme kaloja, isommat hylkeet ja hait syövät meitä, ja kun me kuolemme, meidän sielumme menevät syvyyteen, meidän ruumiimme vajoavat syvimmästä syvimpään ja ovat pienimpien kalojen ruokana. Ja niin kaikki alkaa uudestaan. Niin se vain on. Mutta varjot eivät ole osa syvyyttä. He vain ottavat. Salto yritti kuvitella kaikki meren erilaiset kalat, jotka syvyys liitti toisiinsa, mutta se oli liikaa Salton nuorelle mielelle. Se osasi kysyä vain: Kuinka sinä tiedät kaiken tämän? Minä tiedän tämän, koska se on totuus. Joka vuosi kolmannen kuun aikaan suurella vaelluksellamme, minä uin Korppivuonoon osallistuakseni eläinten parlamenttiin. Sinä yönä kaikki eläimet sulkaiset, suomukkaat ja karvaiset kokoontuvat ja puhuvat samaa kieltä. Kotka on niiden kuningas, ja sinä ai- 38

Me lohet syömme kaloja, isommat hylkeet ja hait syövät meitä, ja kun me kuolemme, meidän sielumme menevät syvyyteen, meidän ruumiimme vajoavat syvimmästä syvimpään ja ovat pienimpien kalojen ruokana.

3 noana yönä kaikki ovat rauhassa keskenään. Siellä me kalat saamme tietää, mitä veden yläpuolisessa maailmassa tapahtuu, ja me kerromme sulkaisille ja karvaisille, mitä tapahtuu valtamerissä. Suurlohi keskeytti katsahtaakseen Saltoon, joka oli lumoutunut. Suurlohi muisteli hetken, millaista oli ollut, kun se itse oli ollut ensi kertalainen suurella vaelluksella. Meidän elämässämme on paljon suruja ja vaaroja, Salto. Suuri vaellus oli ennen niin iloinen tapahtuma. Toki silloinkin oli haasteita, mutta ne olivat haasteita, joita meidän oli määrä kohdata. Nyt vaaroja on kaikkialla. Varjot rosvoavat meret: he ottavat kaikki elävät olennot, jotka käsiinsä saavat. He virittävät meille ansoja suurella vaelluksellamme, ja he tekevät jokemme ja pesiemme paikat sairaiksi. He kasvattavat niitä tautisia, nimettömiä kaloja ruoakseen. Meillä on paljon pelättävää heidän taholtaan, ja me olemme voimattomia muuttamaan mitään. Meidän ainoa toivomme on uskoa, että syvyyksien voima osoittautuu mahtavammaksi kuin heidän pahuutensa. 39

Meidän elämässämme on paljon suruja ja vaaroja, Salto. Suuri vaellus oli ennen niin iloinen tapahtuma. Toki silloinkin oli haasteita, mutta ne olivat haasteita, joita meidän oli määrä kohdata.

4 Suurlohi katsoi Saltoa silmiin: Minä aistin, että edessäsi saattaa olla suuria asioita, nuori Hofsin, mutta et saa säntäillä niin ajattelemattomasti. Suurlohen ääni sai takaisin kuninkaallisen sävynsä. Ajattele ja luota, tai muuten mistään ei tule mitään ajattele ja luota. Nyt minun täytyy liittyä vanhim pien seuraan ja kertoa, mitä olemme nähneet. Ja yhdellä mahtavan pyrstönsä pyyhkäisyllä Suurlohi oli poistunut. Salto ui poispäin Suurlohesta. Aluksi Salto tunsi itsensä lohdutetuksi, koska se oli ollut kuninkaansa seurassa, mutta sitten se muisti Kuolemanloukot ja yritti kuvitella varjoja, jotka pitivät lohia vangittuina. Salto alkoi epäillä, olisiko se kykeneväinen osallistumaan suureen vaellukseen. Se halusi puhua Unan kanssa: Unan kanssa puhuminen helpotti huonoina hetkinä. Salto ui Hofsinien parvessa etsien Unaa, mutta se ei löytänyt tätä mistään. Salto halusi puhua muiden Hofsinien kanssa, mutta ne eivät kiinnittäneet siihen huomiota, ne pysyivät omissa ryhmissään, vanhimpia seuraten. Salto ui murtoveden reunaan levätäkseen 40

Ja yhdellä mahtavan pyrstönsä pyyhkäisyllä Suurlohi oli poistunut. Salto ui poispäin Suurlohesta.

5 virtaamattomassa vedessä. Se lepäsi liikkumatta hetken, yritti karkottaa surumieltään ja ihmetteli, mitä tehdä seuraavaksi. Kaikki vaikutti merkityksettömältä. Se oli yksinäinen, väsynyt ja ennen kaikkea epätoivoinen. Salto huokasi ja sitten, vaikka se yritti estää, nyyhkytti ja itki, kunnes sen silmät olivat kuivat. Jaaha, ja mikäs sinulla sitten on? Ääni tuli omituisimmasta kalasta, mitä Salto oli ikinä nähnyt. Emme me voi antaa sinun vuodattaa kaikkea suolaasi ulos, nuorukainen. Siitä ei ole mitään hyötyä. No niin, mikä hätänä? En usko, että ymmärrät ongelmani, sanoi Salto surkeana, kun se katsoi kalaa tarkemmin. Kalalla oli kasvot, jotka näyttivät siltä, kuin valaan pyrstö olisi läimäyttänyt niitä. Mutta jossain kohoumien ja poimujen takaa Salto erotti jotain, mikä näytti pysyvältä hymyltä. Kiitos, joka tapauksessa, Salto lisäsi. Siinä tapauksessa, että mietit, nimeni on Punamaha, ja sinä olet tervetullut paikkaan, jota kutsun mielelläni kodikseni. Minulla ei käy juuri vieraita, joten pelkään, ettei minulla ole paljoakaan tarjottavaa. Punamaha 41

Ääni tuli omituisimmasta kalasta, mitä Salto oli ikinä nähnyt. Emme me voi antaa sinun vuodattaa kaikkea suolaasi ulos, nuorukainen. Siitä ei ole mitään hyötyä. No niin, mikä hätänä?

6 kurtisti kasvojaan kurttuun vielä entisestään. Nyt, annapas kun arvaan. Kuka sinä olet? Äläkä kerro minulle! Annahan, kun mietin Punamaha ui yllättävän nopeasti Salton vierelle, eikä aikaakaan kun se oli kiertänyt Salton ympäri ja yli ja ali. Minäpäs tiedän, kuka sinä olet! Sinä tulit tätä kautta meluisan smolttijoukkion kanssa. Viime vuonnahan se oli. Täytyy sanoa, sinustahan on sukeutunut komea nuori lohi. Olet saanut hyvin syödäksesi, näkeehän tuon. Salto mietti hetken. Sille oli kerrottu, että kaikki nuoret Hofsinit olivat saaneet alkunsa joessa, mutta se ei pystynyt muistamaan edes olleensa sellaisessa. Oletko sinä varma, että se olin minä, Punamaha? Olen varma, varma olen! Te hunsvotit melkein tönäisitte minut kiveltäni. Sinä olet Hofsinin klaania. Tunnistaisin nuo linjakkaat muodot ja aristokraattiset posket vaikka missä! Sinä olet kuin vanhan herran itsensä kuva, kun hän oli sinun iässäsi. Tunnetko sinä Suurlohen? Salto oli vaikuttunut. Noo, emme ole tutustuneet henkilökohtaisesti, mutta olen nähnyt Suurlohen menevän 42

Sinä tulit tätä kautta meluisan smolttijoukkion kanssa. Viime vuonnahan se oli. Täytyy sanoa, sinustahan on sukeutunut komea nuori lohi. Olet saanut hyvin syödäksesi, näkeehän tuon.

7 ja tulevan vuosien ajan. Suurlohi on hieno kaveri, epäilemättä. Kaikkihan me Suurlohen tiedämme, Punamaha röyhtäisi, ennen kuin jatkoi. Suurlohi säilyttää tasonsa, ja siitä minä siinä kaverissa pidän. Salto oli lopettanut itkunsa, suolavanat yhä poskillaan, mutta se oli epävarma, voisiko se luottaa Punamahaan. Se katsoi varovasti Punamahaa. Miksi sinä olet niin pois tolaltasi? Voit kertoa minulle, Punamaha rypisti uuden hymyn Saltolle. Minusta alkoi tuntua, että en selviä suuresta vaelluksesta, syvyyksien voimasta kaik - ki on niin hämmentävää. Kaikki muut näyttävät onnistuvan paljon helpommin kuin minä. Minä erehdyn jatkuvasti ja joudun hankaluuksiin, eikä kukaan ymmärrä, että olen peloissani ja hämmentynyt. Punamaha alkoi nauraa, ja se nauroi niin kauan kunnes sen kasvojen poimut rypistelivät kaikkiin suuntiin. Ai sinä olet surullinen ja yksin? Entäs minä? Minä olen täällä keskenäni, koska kukaan ei halua olla kanssani. Minä olen niin ruma, että kun uin ohi, simpukat piiloutu- 43

Voit kertoa minulle, Punamaha rypisti uuden hymyn Saltolle. Minusta alkoi tuntua, että en selviä suuresta vaelluksesta, syvyyksien voimasta kaik - ki on niin hämmentävää.

8 vat kuoriinsa. Olen niin karmea, että ravut kaivutuvat hiekkaan, mustekalat suihkuttavat mustetta päälleni ja hylkeet teeskentelevät olevansa laihdutuskuurilla. Sellaista on olla yksinäinen ja surullinen, poikaseni. Mutta tiedätkös mitä? Minä olen iloisin kala tällä seudulla, kysy vain keneltä tahansa. Miten se on mahdollista? kysyi Salto jurosti. Joka aamu, kun herään, sanon itselleni, että tästä tulee hyvä päivä. Ja arvaas mitä? Jos niin sanon, niin yleensä niin tuleekin. Kokoahan itsesi ja piristy. Parasta mitä voit tehdä, on liittyä sukusi ja vanhimpien seuraan. Ja minä annan sinulle yhden pikku neuvon... Punamaha röyhtäisi taas,...jota sinun kannattaa noudattaa: kuuntele vanhimpia. Vanhimmat tietävät enemmän kuin kuvittelet, ja he ovat nähneet kaiken aikaisemminkin. Ja jos koskaan tunnet itsesi alakuloiseksi, ajattele vanhaa kunnon Punamahaa, joka makailee kivellään ja katselee maailman menoa. Punamaha tietää, ettei sinulla ole hätäpäivää. Salto tunsi itsensä iloisemmaksi, kun se katseli, kuinka Punamaha ui takaperin sen ohi 44

Joka aamu, kun herään, sanon itselleni, että tästä tulee hyvä päivä. Ja arvaas mitä? Jos niin sanon, niin yleensä niin tuleekin. Kokoahan itsesi ja piristy.

9 läiskäyttääkseen pyrstöään ystävyyden merkiksi ja jäähyväisiksi. Niiden pyrstöt läimäyttivät yhteen, ja sitten Punamaha lisäsi: Vielä yksi juttu, Hofsin. Minulla on pieni temppu, jota käytän silloin, kun olen järkyttynyt. Vedän henkeä... Punamaha avasi venyvän suunsa ja täyttyi kuin suuri, sädehtivä pallo.... ja sitten puhallan sen ulos toisesta päästä! Seurasi mahtava kuplinta ja Punamaha syöksyi Salton ohi kuin ilmapallo, johon oli tökkäisty reikä. Näkemiin, nuori Hofsin! Tule katsomaan minua taas pian! Punamahan ääni katosi, kun se hävisi kaukaisuuteen. 45

Minulla on pieni temppu, jota käytän silloin, kun olen järkyttynyt. Vedän henkeä.

Samankaltaiset tiedostot

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo:

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo: 13. kappale (kolmastoista kappale) SAMI RI N KOULUVII KKO 13.1. Samir kertoo: Kävin eilen Mohamedin luona. Hän oli taas sairas. Hänellä oli flunssa. Minä kerroin Mohamedille, että myös minulla on pää kipeä.