Toimintaympäristön muutokset ARTTUtutkimuskunnissa

Transkriptio

1 Jaana Halonen, Sirkka-Liisa Piipponen Toimintaympäristön muutokset ARTTUtutkimuskunnissa 2000-luvulla Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 10

2 TEKIJÄT Jaana Halonen Sirkka-Liisa Piipponen KARTTAKUVAT Ronny Rantamäki ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto 2011 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL Puhelin Faksi

3 Sisältö Raportin kuvaus 5 OSA 1. Väestökehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Väestön määrä ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Väestömäärän kehitys vuosina Väestönmuutoksen osatekijät vuosina Asuinkunnassa syntyneet vuonna Väestörakenne ja sen muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Väestön ikärakenne vuonna Ulkomaalaisten määrä ja määrän muutos vuosina Väestön kielijakauma ja muutos vuosina Väestön koulutusrakenne ja sen muutos vuosina Huoltosuhteen kehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Väestöllinen huoltosuhde vuosina Taloudellinen huoltosuhde vuonna Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuoteen Aluerakenne ja väestön sijoittuminen ARTTU-tutkimuskunnissa 36 6 Johtopäätökset 43 OSA 2. Työpaikat, yritykset ja työssäkäynti ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Työpaikat ja niiden kehitys toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna Palvelualojen työpaikat vuonna Jalostuksen työpaikat vuonna Alkutuotannon työpaikat vuonna Julkisen sektorin työpaikat vuonna Työpaikkojen kehitys toimialoittain vuosina Aloittaneet ja lopettaneet yritykset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Työssäkäynti ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Työpaikkaomavaraisuus vuosina Ulospendelöinti tutkimuskunnissa vuonna Sisäänpendelöinti tutkimuskunnissa vuonna Johtopäätökset 67 Liitteet Liite 1. Raportissa käytetyt pääluokitukset 69 Liite 2. Väestönmuutoksen eri osatekijöiden vaikutus väestönkasvuun ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) 72 Liite 3. Ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) 73 Liite 4. Ulkomaalaiset ja kielijakauma ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) 74 Liite 5. Koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 (N = 40) 75 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 3

4 Liite 6. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2010, 2020 ja 2030 sekä taloudellinen huoltosuhde vuosina 2000 ja 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa (N = 40) 76 Liite 7. Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) 77 Liite 8. Työpaikat toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2008), % (N = 40) 78 Liite 9. Palveluiden työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 79 Liite 10. Jalostuksen työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 80 Liite 11. Alkutuotannon työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 81 Liite 12. Työpaikat ja niiden muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina , % (N = 40) 82 Liite 13. Työpaikkojen muutos toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2002), % (N = 40) 83 Liite 14. Yrityskannan muutos vuosina ja , aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yrityskanta vuonna 2009 ARTTUtutkimuskunnissa (N = 40) 84 Liite 15. Työpaikkaomavaraisuus ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 ja 2008 ja muutos vuosina (N = 40) 85 Liite 16. Työllinen työvoima ja oman kotikunnan ulkopuolella työssäkäyvät ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (N = 40) 86 4

5 Raportin kuvaus Kunta määritellään tämän raportin tarkastelussa paikallistalouden yksiköksi, jolla on alueelliset rajat ja jossa kuntalaiset elävät ja yritykset toimivat. Paikallistalous muodostuu osatekijöistä, jotka määrittävät kunnan toiminnan kehittämisen reunaehdot. Merkittävimpinä osatekijöinä ovat kunnan väestö ja työpaikat. Tässä raportissa keskitytään tarkastelemaan ARTTU-tutkimuskuntien väestörakennetta, väestönkehitystä, työpaikkoja, yrityksiä ja työssäkäyntiä tilastollisten aineistojen perusteella. Paikallistalouden näkökulmasta kunnan tehtävänä on kunnan alueen kehittäminen kuntalaisten ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavaksi. Väestö ja työpaikat nivoutuvat yhteen kun kuntaa tarkastellaan paikallistaloutena. Parhaiten tätä ilmentää taloudellinen huoltosuhde, joka kertoo kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Työikäiset tarvitsevat työpaikkoja joko kotikunnasta tai kotikunnan lähikunnasta. Kunta puolestaan tarvitsee verotuloja palvelujen järjestämiseen asukkailleen. Tämä raportti on jatkoa Olavi Kallion julkaisulle Paikallistalouden lähtökohdat Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuskunnissa (Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 4). Tilastollista analyysiä sekä väestön että työpaikkojen osalta on syvennetty ja laajennettu. Tarkastelu on tehty uusimpien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan. Raportti antaa kokonaiskuvan 2000-luvulla tapahtuneista muutoksista ARTTUtutkimuskunnissa sekä kattavat pohjatiedot väestön ja työpaikkojen osalta. Väestötiedoista uusimmat käytettävissä olevat tilastot ovat vuodelta 2010, työpaikkojen osalta vuodelta Väestö-osiossa kuvataan väestörakennetta, väestönkehitystä ja sen osatekijöitä sekä niiden muutoksia vuosina Lisäksi tarkastellaan huoltosuhteen kehitystä, väestöennustetta ja väestön maantieteellistä sijoittumista. Väestön sijoittumistarkastelu perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2010 ruututietokanta-aineistoon, jonka väestötiedot kuvaavat vuoden 2009 lopun tilannetta. Työpaikat-osiossa selvitetään tutkimuskuntien työpaikkoja ja niiden kehitystä toimialoittain. Yritysrekisterin tietojen avulla luodaan katsausta 2000-luvun lopun laman vaikutuksesta yrityskantaan. Lopuksi tarkastellaan työllisten työssäkäyntiä niin kotikunnassa kuin muissa kunnissa. ARTTU-tutkimuskuntien nimet ja sijainti esitetään kartassa 1. Tämä raportti on tehty kesäkuussa 2011 ja siinä on käytetty tutkimuskunnista silloin käytössä olevia luokituksia. Raportissa käytetyt luokitukset (Paras-luokitus, kuntakoko, tilastollinen kuntaryhmitys, väestönkasvuun perustuva luokitus) esitetään liitteessä 1. Liitteessä pohditaan myös ristiintaulukoinnin avulla Paras-luokitusta ja tilastollista kuntaryhmitystä. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 5

6 kuntarajat: Tilastokeskus. Kartta 1. ARTTU-tutkimuskunnat ja kuntajako

7 OSA 1. Väestökehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Raportin ensimmäisessä osassa käsitellään väestönkehitystä ja väestörakennetta sekä niiden muutoksia vuosina ARTTU-tutkimuskunnissa. Väestönkehitystä tarkastellaan myös väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen näkökulmasta. Väestörakennetta ja -kehitystä kuvaavat tarkastelut perustuvat Tilastokeskuksen vuoden 2010 väestörakennetilastoihin. Väestönkehityksen ja -muutoksen lisäksi raportissa tarkastellaan väestön maantieteellistä sijoittumista tutkimuskunnissa. Tarkastelu perustuu Tilastokeskuksen 250 metriä x 250 metriä ruututietokanta-aineistoon vuodelta Ruututietokanta-aineistossa koko maan väestö on sijoitettu kunkin henkilön todellisen asuinpaikan mukaan 250 metriä x 250 metriä kattavaan ruudukkoon kartalla. Kuntien vertailuluokituksena käytetään ARTTU-tutkimusohjelman Paras-luokitusta, 5-portaista kuntakokoluokitusta, tilastollista kuntaryhmitystä sekä kuntien väestökehitykseen perustuvaa 5-portaista luokitusta. Tutkimuskuntia vertaillaan luokituksen sisällä keskenään sekä luokituksen keskiarvoon ja kaikkien tutkimuskuntien keskiarvoon. Luokitusten tarkemmat määritelmät ovat liitteessä 1 raportin loppuosassa. Tarkastelut perustuvat mukaiseen kuntajakoon. 1 Väestön määrä ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Suomen väkiluku oli henkilöä. Koko maan väkiluku on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes henkilöllä eli yhteensä noin neljä prosenttia. Väestön kehitys on ollut muuhun Länsi-Eurooppaan nähden vaatimatonta, mutta koko EU-alueeseen nähden keskitasoa. Alueittaiset erot Suomen sisäisessä väestön kehityksessä ovat olleet merkittäviä. Väestö on jo pitkään keskittynyt Etelä-Suomeen ja muutamalle suurimalle kaupunkiseudulle. Myös erot yksittäisten kuntien väestönkehityksessä ovat olleet merkittäviä. Koko maassa väestöään eniten menettäneissä kunnissa 2000-luvun yhteenlaskettu väestötappio on ollut -20 prosentin luokkaa ja voimakkaimmin kasvaneissa kunnissa jopa +60 prosenttia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomen väestönkasvu hieman kiihtyy. Koko maan väkiluvun arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä noin henkilöllä eli vajaalla viidellä prosentilla nykyiseen nähden. Väestöennusteen mukaan väestön kehityksessä ei tule tapahtumaan merkittäviä alueellisia muutoksia, vaan kasvu keskittyy edelleen samoille alueille. 1.1 Väestömäärän kehitys vuosina ARTTU-tutkimuskunnissa asuu neljäsosa koko maan väestöstä. Koko maan väkimäärä on kasvanut 2000-luvulla yhteensä lähes henkilöllä (noin 4 prosenttia). ARTTU-tutkimuskuntien osuus koko 2000-luvun väestönkasvusta on yhteensä noin henkilöä, mikä on noin 36 prosenttia koko maan väestönkasvusta. ARTTUkuntien yhteenlaskettu väestönkasvu on ollut suhteellisesti koko maan väestönkasvua voimakkaampaa, joskin myös yksittäisten ARTTU-kuntien väliset erot ovat suuria. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 7

8 Tutkimuskunnista yhteensä 17 kuntaa on menettänyt väestöään 2000-luvulla kun taas 22 kunnassa väkimäärä on lisääntynyt. poikkeaa muista tutkimuskunnista väestökehityksensä puolesta, sillä siellä kokonaisväestömäärässä ei ole tapahtunut muutosta koko 2000-luvulla (ks. taulukko 1.3). ARTTU-tutkimuskuntien väestömäärä on kasvanut suhteellisesti eniten väestömäärältään suurimmissa kunnissa. Sen sijaan alle asukkaan kunnissa väestönkehitys on jäänyt negatiiviseksi. Kehitys on näissä ARTTU-kunnissa ollut keskimäärin heikompaa kuin vastaavan kokoisissa kunnissa koko maassa. Ainoastaan ja ovat kasvattaneet väestöään alle asukkaan kokoluokkaan kuuluvissa kunnissa. Kokoluokkaan kuuluvien ARTTU-kuntien yhteenlaskettu väestökehitys on ollut keskimäärin voimakkaampaa kuin koko maan vastaavankokoisissa kunnissa. Tähän kokoluokkaan kuuluvien n ja Kirkkonummen poikkeuksellisen suuret kasvuprosentit nostavat koko ryhmän keskiarvoa, vaikka kasvu on ollut useissa tämänkin ryhmän kunnissa maltillista, jopa negatiivista. Asukasluvultaan suurimpien ARTTU-kuntien väestönkasvu noudattelee koko maan kehitystä, joskin kasvuprosentit jäävät näissä kokoluokissa hieman koko maan keskiarvojen alapuolelle. Taulukko 1.1. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina kuntakokoluokittain (N = 40). Muutos-% Muutos-% Asukas- Asukas- tutkimus- koko luku luku Muutos kunnat maa Kuntakoko N Alle as ,3-7, as ,5-3, as ,3 2, as ,1 5,5 Yli as ,4 7,2 ARTTU-kunnat ,2 Koko maa ,7 Tarkasteltaessa tutkimuskuntien väestökehitystä ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että kaikista ryhmistä (liitoskunnista, syvenevän yhteistyön kunnista ja muista kunnista) löytyy väestökehitykseltään sekä taantuvia että kasvavia kuntia. Tarkastelujaksolla kaikissa Paras-luokituksen mukaisissa ryhmissä erot heikoimman ja voimakkaimman väestökehityksen omaavien kuntien välillä ovat merkittäviä. Liitoskunnissa väestömuutokset ovat kokonaisuudessaan olleet hieman maltillisempia kuin syvenevän yhteistyön tai muissa kunnissa. Kuitenkin myös liitoskuntien väestönkehitys vaihtelee melkoisesti n -10,4 prosentista n 14,2 prosenttiin. Syvenevän yhteistyön ryhmään kuuluvissa kunnissa kehitys on ollut heikointa lla -16,7 prosenttia, ja voimakkainta ssä, jossa kasvua on kertynyt peräti 26,1 prosenttia. Muiden kuntien luokkaan kuuluvissa kunnissa on menettänyt väestöään eniten, -17,6 prosenttia, ja puolestaan kasvattanut väestöään eniten, 24,4 prosenttia. 8

9 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA -16,7-15,1-17,6-10,4-8,4-8,5-11,0-12,1-11,5-6,2-7,0-8,5-1,9-2,3-3,5-2,0-4,3 0,0 2,2 2,0 2,7 6,0 5,0 4,9 5,1 5,0 4,4 2,8 2,7 1,0 7,8 6,4 5,2 5,2 3,7 14,2 14,1 12,3 14,8 12,2 10,6-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 7,1 19,6 24,4 26,1 Kuvio 1.1. Asukasluvun muutos-% ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Myös tilastollisen kuntaryhmityksen mukainen tarkastelu osoittaa, että 2000-luvun väestönkasvu on keskittynyt koko maassa pääasiassa kaupunkimaisiin kuntiin. Myös ARTTU-tutkimuskuntien joukossa olevat kaupunkimaiset kunnat ovat kasvaneet selvästi muita tutkimuskuntia voimakkaammin, mutta kuitenkin hieman maltillisemmin kuin kaupunkimaiset kunnat koko maassa keskimäärin. Kaupunkimaisten kuntien voimakkaasta keskimääräisestä kasvusta huolimatta myös osassa tähän ryhmään kuuluvia kuntia väestönkehitys on kuitenkin ollut negatiivista. Varkaudessa, Harjavallassa, ssa ja ssa väestö on tarkastelujaksolla vähentynyt. Taajaan asuttujen kuntien ryhmään kuuluvissa ARTTU-kunnissa väestönkasvu on ollut keskimäärin voimakkaampaa kuin vastaavan ryhmän kunnissa koko maan tasol- Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 9

10 la. Tosin tästäkin ryhmästä löytyy sekä negatiivisen että positiivisen kehityksen kuntia. Liedossa ja Mustasaaressa väestönkehitys on ollut voimakkainta kun taas ssä, ssa ja ssa väestö on vähentynyt voimakkaasti. Maaseutumaiset kunnat ovat menettäneet koko maassa väestöään tasaisesti koko 2000-luvun ja tämä näkyy myös ARTTU-tutkimuskuntien kehityksessä. Maaseutumaisten kuntien luokkaan kuuluvissa ARTTU-kunnissa väestö on vähentynyt jopa voimakkaammin kuin vastaavassa luokassa koko maan tasolla. ARTTU-kunnissa väestö on vähentynyt kaikissa maaseutumaisten kuntien luokkaan kuuluvissa kunnissa Uuraisten (+10,6) kuntaa lukuun ottamatta. Taulukko 1.2. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Muutos-% Muutos-% Asukas- Asukas- ARTTU- koko Tilastollinen luku luku Muutos kunnat maa kuntaryhmitys N Kaupunkimaiset kunnat ,5 7,1 Taajaan asutut kunnat ,9 0,2 Maaseutumaiset kunnat ,4-5,5 ARTTU-kunnat ,2 Koko maa ,7 ARTTU-tutkimuskunnat on tässä raportissa luokiteltu vuosien yhteenlasketun väestönkehityksen mukaisesti viiteen väestönkasvua kuvaavaan luokkaan: 1 = voimakkaasti vähenevän väestön kuntiin, 2 = vähenevän väestön kuntiin, 3 = ei merkittävää muutosta -kuntiin, 4 = kasvukuntiin ja 5 = voimakkaan kasvun kuntiin. Voimakkaasti vähenevän väestön kuntia ovat kunnat, joissa väestö on vähentynyt tarkastelujaksolla yli 10 prosenttia, vähenevän väestön kunnissa väestö on vähentynyt -2,5-10 prosenttia, ei merkittävää muutosta -ryhmään kuuluvissa kunnissa väestönkehitys on ollut -2,5 2,5 prosenttia, kasvukunnissa 2,5 10 prosenttia ja voimakkaan kasvun kunnissa yli 10 prosenttia. Tutkimuskunnat jakaantuvat väestökehityksen suhteen tasaisesti näihin luokkiin; voimakkaasti vähenevän väestön kuntia on yhteensä 7, vähenevän väestön kuntia 7, ei merkittävää muutosta -ryhmään kuuluvia kuntia 7, kasvukuntia 10 ja voimakkaan kasvun kuntia 9. 10

11 Taulukko 1.3. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Väkiluku Väkiluku Muutos Muutos-% muutoksen luokitus Koko maa ,7 ARTTU-kunnat yhteensä ,2 VOIMAKKAASTI VÄHENEVÄN VÄESTÖN KUNNAT , , , , , , , ,4 VÄHENEVÄ VÄESTÖN KUNNAT , , , , , , , ,5 STABIILIN VÄESTÖMÄÄRÄN KUNNAT , , , , , , , ,2 KASVUKUNNAT , , , , , , , , , , ,8 VOIMAKKAAN KASVUN KUNNAT , , , , , , , , , ,1 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 11

12 1.2 Väestönmuutoksen osatekijät vuosina Edellä tarkasteltu väestön kokonaismuutos muodostuu luonnollisesta väestönmuutoksesta ja muuttoliikkeestä. Luonnollinen väestönkasvu muodostuu vuoden aikana syntyneiden ja kuolleiden erotuksesta ja muuttoliike puolestaan sekä maan sisäisestä muutosta (= kuntien välisestä muuttoliikkeestä) että siirtolaisuudesta (maahanmuutosta ja maastamuutosta). Kuntien välinen nettomuutto Kuntien välinen nettomuutto on kuntien välisen tulomuuton ja kuntien välisen lähtömuuton erotus. Nettosiirtolaisuus Nettosiirtolaisuus on maahanmuuton ja maastamuuton erotus. Kokonaisnettomuutto Kokonaisnettomuutto on kuntien välisen nettomuuton ja nettosiirtolaisuuden summa. Koko maassa luonnollinen väestönkasvu ja nettosiirtolaisuus ovat kasvattaneet väkilukua suurin piirtein saman verran vuosina Syntyneitä on ollut tarkastelujaksolla henkilöä enemmän kuin kuolleita, jolloin väestönkasvua on kertynyt tätä kautta 1,8 prosenttia. Nettosiirtolaisuuden myötä koko maan väkiluku on kasvanut vastaavana ajanjaksona hieman yli henkilöllä eli yhteensä 1,9 prosenttia. ARTTU-tutkimuskunnissa vastaavat osuudet ovat olleet 2,3 prosenttia ja 2,1 prosenttia eli hieman koko maan arvoja korkeammat. Kunnittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria tutkimuskuntien välillä. Luonnollisen väestönkasvun kasvuvaikutus on vaihdellut tarkastelujaksolla ARTTU-kunnissa Haukiputaan 11,8 prosentista Hirvensalmen -12 prosenttiin. Myös maan sisäisen muuttoliikkeen eli kuntien välisen nettomuuton vaikutus on vaihdellut merkittävästi kuntien välillä. Kuntien välinen nettomuutto on ollut voimakkainta kokoluokkaan asukasta kuuluvissa kunnissa. Maan sisäisen muuttoliikkeen suhteen vetovoimaisin kunta on ollut edellä mainittuun kokoluokkaan kuuluva, jossa kuntien välinen muuttoliike on kasvattanut väestöä aikavälillä yhteensä 16,3 prosenttia. Myös Kirkkonummella (10,7 %) ja ssa (9,9 %) maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutus on ollut varsin huomattava. Tässä suhteessa suurimmat tappiot ovat sen sijaan kokeneet (-13,9 %), (-12,2 %) ja (-12,1 %). Nettosiirtolaisuus eli maastamuuton ja maahanmuuton välinen erotus on ollut tarkastelujaksolla positiivista kaikissa ARTTU-kunnissa. Siirtolaisuuden osuus väestön kokonaiskehityksestä ei ole kuitenkaan väestötappiokunnissa riittänyt kääntämään kokonaisväestömäärän kehitystä positiiviseksi. Tarkasteltaessa ARTTU-tutkimuskuntia kuntakoon mukaan havaitaan, että alle asukkaan kunnissa ainoa kokonaisväkilukua kasvattava tekijä on ollut nettosiirtolaisuus. Luonnollinen väestönkasvu ja kuntien välinen nettomuutto ovat olleet selkeästi miinuksella tässä kuntakokoluokassa. Myös asukkaan kokoluokassa nettosiirtolaisuus on ollut väestöä kasvattava osatekijä, joskin sen kasvuvaikutus on jäänyt selvästi luonnollisen väestönkasvun ja kuntien välisen nettomuuton aiheuttaman väestökadon jalkoihin. Tässä kokoluokassa erityisesti kuntien välinen nettomuutto on vaikuttanut väestökehitykseen negatiivisesti. Yli asukkaan ARTTU-kunnissa väestönkasvun kaikki kolme osatekijää (luonnollinen väestönkasvu, maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus) ovat kasvattaneet tarkastelujaksolla tutkimuskuntien väestöä kaikissa tähän kokoluokkaan kuuluvussa kunnissa. Merkittävin väestönkasvu on kuitenkin syntynyt luonnollisen väestönkasvun kautta. Sen sijaan alle asukkaan kunnissa luonnollinen väestönkasvu on jäänyt negatiiviseksi (ks. liitetaulukko 2). 12

13 Vaikka asukasmäärältään suurimmissa tutkimuskunnissa luonnollinen väestönkasvu on ollut keskimäärin koko maan vastaavaa kehitystä voimakkaampaa, löytyy näidenkin ARTTU-kuntien joukosta sekä negatiivisen että positiivisen kehityksen kuntia. ssa luonnollinen väestönkasvu on lisännyt kokonaisväkimäärää 8,7 prosenttia, kun taas ssa syntyvyys ei ole riittänyt kattamaan kuolleisuuden aiheuttamaa väestön vajausta ja kehitys on siellä jäänyt tässä suhteessa -2,9 prosenttia tappiolliseksi. Taulukko 1.4. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina kuntakokoluokittain (N = 40). Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonaisväestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos Kuntakoko N kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Alle as. 5-4,7-4,4 0,4-8,7 0,3-8, as. 8-3,3-6,8 2,4-7,7 0,2-7, as. 7 3,8 2,5 0,7 7,0-1,7 5, as. 9 2,8 0,3 1,8 5,0 0,1 5,1 Yli as. 11 2,5 1,7 2,2 6,4 0,0 6,3 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,1 5,8-0,1 5,6 Koko maa 336 1,8 +0 1,9 3,7 0,0 3,7 ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukainen tarkastelu osoittaa, että luonnollisen väestönlisäyksen osuus väestön kokonaismuutoksesta vaihtelee kunnittain melkoisesti. Sekä liitoskuntien, syvenevän yhteistyön kuntien että muiden kuntien joukosta löytyy luonnollisen väestönkehityksen suhteen niin positiivisen kuin negatiivisenkin kehityksen kuntia. Myös kun tien välisen nettomuuton vaikutus väestönkehitykseen vaihtelee kuntakohtaisesti, eikä siitä löydy säännönmukaisuutta Paras-luokituksen mukaisesti. Nettosiirtolaisuus on sen sijaan tuonut positiivista kehitystä jokaiseen ARTTU-tutkimuskuntaan aikavälillä n kunnassa nettosiirtolaisuus näyttäytyy poikkeuksellisen voimakkaana kunnassa sijaitsevan pakolaisten vastaanottokeskuksen (Oravaisten vastaanottokeskus) vaikutuksesta. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 13

14 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-kunnat yht. Koko maa -25,0-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuvio 1.2. Väestönmuutoksen eri osatekijöiden vaikutus koko väestökehitykseen ARTTUkunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna luonnollinen väestönkasvu on ollut merkittävin väestönkasvutekijä kaupunkimaisissa ARTTU-kunnissa vuosina Kaupunkimaisten kuntien väestöä ovat tosin lisänneet myös nettosiirtolaisuus ja kuntien välinen nettomuutto. Myös taajaan asuttujen kuntien merkittävin väestöä kasvattava osatekijä on ollut luonnollinen väestönkasvu. Maaseutumaisten kuntien ryhmässä sen sijaan nettosiirtolaisuus on ollut ainoa väestöä lisäävä osatekijä. Kuntien välisessä nettomuutossa maaseutumaiset kunnat eivät ole pärjänneet. n kunnan ennätyksellisen suuri nettosiirtolaisuuden osuus vääristää tässä suhteessa kaikkien maaseutumaisten kuntien keskiarvoa. Ilman ä maaseutumaisten kuntien yhteenlasketun nettosiirtolaisuuden väestöä kasvattava osuus jäisi tarkastelujaksolla 1,2 prosenttiin (ks. taulukko 1.5). 14

15 Taulukko 1.5. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). N Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonais- Tilastollinen kunta- väestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos ryhmitys kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Kaupunkimaiset kunnat 19 2,8 1,6 2,1 6,5 0,0 6,5 Taajaan asutut kunnat 11 1,6 0,3 1,1 3,0-1,1 1,9 Maaseutumaiset kunnat 10-4,7-7,3 2,3-9,7 0,2-9,5 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,0 5,3-0,1 5,2 Koko maa 336 1,8 1,9 3,7 0,0 3,7 Voimakkaasti vähenevän väestön ja vähenevän väestön kunnissa kuntien välinen nettomuutto on ollut tarkastelujaksolla voimakkaimmin väestönkasvua hidastava tekijä. Näihin luokkiin kuuluvat kunnat ovat maan sisäisessä muuttoliikkeessä menettäneet väestöään muille kunnille. Eniten tappiota kuntien välisessä nettomuutossa ovat kärsineet,,, ja. Kasvukunnissa väestömuutoksen eri osatekijöiden vaikutus on ollut tasaisempaa. Luonnollinen väestönkasvu, kuntien välinen nettomuutto ja nettosiirtolaisuus ovat kukin kasvattaneet väestöä kasvukunnissa. Voimakkaan kasvun ARTTU-kunnissa luonnollinen väestönkasvu on ollut muita väestönmuutoksen osatekijöitä voimakkaampi kasvutekijä. Etenkin Haukiputaalla, Kirkkonummella ja ssä luonnollinen väestönkasvu on ollut huomattavaa. Voimakkaan kasvun kunnat ovat olleet varsin vetovoimaisia myös kuntien välisen nettomuuton suhteen. Sen sijaan nettosiirtolaisuuden väestöä kasvattava vaikutus on ollut tässä kuntaryhmässä vähäisempi. Taulukko 1.6. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina kuntien väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonaismuutoksen väestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos luokitus N kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 7-3,8-10,0 1,2-12,7 0,1-12,6 Vähenevän väestön kunnat 7-2,5-6,5 1,9-7,1 0,1-7,0 Stabiilin väestömäärän kunnat 7-0,7-1,4 2,5 0,4 0,1 0,4 Kasvukunnat 10 1,6 1,1 2,2 4,8 0,0 4,4 Voimakkaan kasvun kunnat 9 7,3 5,9 1,4 14,7-0,4 14,8 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,0 5,3-0,1 5,2 Koko maa 336 1,8 1,9 3,7 0,0 3,7 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 15

16 16 Kartta 1.1. Vuosien yhteenlaskettu kokonaisnettomuutto (nettosiirtolaisuus + kuntien välinen nettomuutto) vuoden 2000 väestöstä, %. ARTTU-tutkimuskunnat ovat rasteroituna. 1.3 Asuinkunnassa syntyneet vuonna 2010 Tilastokeskuksen väestötietojen pohjalta kuntien väestörakennetta voidaan kuvata myös kuntalaisten ns. paljasjalkaisuuden näkökulmasta. Tilastot mahdollistavat tarkastelun, jossa voidaan esittää asuinkunnassa syntyneiden osuus kunnittain. Koko maassa noin 45 prosenttia väestöstä asuu synnyinkunnassaan. Kuntien väliset erot ovat kuitenkin suuria. Koko maan tasolla tarkastellen asuinkunnassa syntyneiden osuus on pienin Kauniaisissa (15 %) ja suurin Kuhmossa (78 %). Suurimmilla kaupunkiseuduilla ja etenkin yliopistokaupungeissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on vähäisempi kuin muissa kunnissa keskimäärin. Lähde: Tilastokeskus KL/JAH Kokonaisnettomuutto , % vuoden 2000 väestöstä 20 - (4) 10-19,99 (26) 0-9,99 (104) -9,99-0 (158) 19, (43) (1)

17 Oheisessa karttakuvassa tummimmalla värillä on esitetty kunnat, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus väestöstä on suurin. Vaalea väri puolestaan osoittaa kuntia, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on vähäisempi. Tarkasteltaessa asuinkunnassa syntyneiden osuuksia ARTTU-tutkimuskunnissa Paras-luokituksen mukaisesti havaitaan, että kaikista ryhmistä (liitoskunnista, syvenevän yhteistyön kunnista ja muista kunnista) löytyy kuntia, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on huomattavasti maan keskiarvoa suurempi, mutta myös kuntia, joissa osuudet jäävät maan keskiarvon alapuolelle. Asuinkunnassa syntyneitä on vähiten juuri suurten kaupunkien lähikunnissa ja suurimmissa kunnissa. % kunnan koko väestöstä 75 - (2) (41) (103) (89) (61) (32) - 25 (8) Lähde: Tilastokeskus MML, 2011 KL/JAH Kartta 1.2. Asuinkunnassa syntyneiden %-osuus kunnan koko väkiluvusta vuonna Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 17

18 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 47,6 63,1 62,5 56,5 56,0 54,5 52,8 50,9 49,8 47,3 46,2 45,6 43,2 42,5 40,7 75,0 62,3 61,7 59,5 51,6 50,8 47,4 44,7 38,3 37,9 32,1 29,0 27,8 27,1 47,6 71,9 69,4 68,5 62,9 62,7 57,5 56,4 51,4 45,3 41,8 41,1 35,4 24,5 46,8 44,7 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Kuvio 1.2. Asuinkunnassa syntyneiden osuudet ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 Parasluokituksen mukaan (N = 40). 2 Väestörakenne ja sen muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Tässä kappaleessa kuvataan ARTTU-tutkimuskuntien väestörakennetta vuonna 2010 ja sen muutosta vuosina Väestörakenteen osatekijöinä tarkastellaan väestön ikärakennetta, ulkomaalaisten ja vieraskielisten määrää, väestön kielijakaumaa sekä koulutusrakennetta. 18

19 2.1 Väestön ikärakenne vuonna 2010 Kuntien toiminnan kannalta merkittävin väestörakenteellinen muutostekijä on ollut ja tulee lähivuosina olemaan väestön ikääntyminen ja työikäisen väestöosuuden väheneminen. Työikäisen väestön väheneminen ja samaan aikaan tapahtuva eläkeikäisten määrän kasvu asettavat kuntien toiminnalle suuria haasteita. Tässä tarkastelussa työikäiseen väestöön luetaan kuuluvaksi vuotiaat. Koko maan tasolla työikäisen väestön määrä on vielä 2000-luvulla lisääntynyt noin henkilöllä, mutta jo vuoteen 2020 mennessä ikäryhmän ennakoidaan pienenevän yhteensä noin henkilöllä. ARTTU-tutkimuskuntien kehitys ei poikkea valtakunnallisesta suuntauksesta. Tarkasteltaessa työikäisten osuuksia ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 kuntakoon mukaan havaitaan, että työikäisten osuus väestöstä lisääntyy kuntakoon kasvaessa. Tilanne näyttää tältä osin samalta myös vuonna 2020, joskin työikäisten osuudet kaikissa kuntakokoluokissa pienenevät nykyisestä vuoteen 2020 tultaessa. Työikäisten suuremmat osuudet väestömäärältään suuremmissa kunnissa selittynevät näissä kunnissa sijaitsevien työpaikkojen suuremmalla määrällä. Myös lasten ja nuorten osuudet väestöstä ovat muita kuntakokoluokkia suurempia isoimmissa kunnissa. Lasten ja nuorten osuuksissa ei näyttäisi tapahtuvan suuria muutoksia kuntakokoluokittain vuoteen 2020 mennessä. Päinvastoin kuin työikäisten, lasten ja nuorten kohdalla, eläkeikäisten osuudet sen sijaan pienenevät kuntakoon kasvaessa. Eläkeläisten osuudet kasvavat merkittävästi vuoteen 2020 mennessä kaikissa kokoluokissa. Taulukko 1.7. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2010 ja 2020 kuntakokoluokittain (N = 40). 0 6 v 7 19 v v 65 Kuntakoko Alle as. 6,9 7,6 15,2 14,9 54,5 47,2 23,3 30, as. 6,4 6,6 14,7 13,4 56,1 49,7 22,8 30, as. 9,2 9,1 17,5 17,0 56,7 52,6 16,6 21, as. 8,6 8,5 16,4 15,7 58,0 52,9 17,0 22,9 Yli as. 7,6 7,5 13,9 13,3 61,4 56,9 17,1 22,3 ARTTU-kunnat 7,8 7,8 14,7 14,0 60,2 55,5 17,3 22,7 KOKO MAA 7,8 7,8 14,9 14,1 59,8 55,2 17,5 22,9 Ryhmiteltäessä tutkimuskunnat ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että työikäisten suhteellinen osuus on suurin liitoskunnissa ja pienin syvenevän yhteistyön kunnissa. Liitoskunnissa työikäisten osuutta nostavat tähän ryhmään kuuluvat suuret kaupungit, ja, joissa työikäisten osuus on keskimääräistä suurempi (ks. liitetaulukko 3). Kuviossa 7 on kuvattu työikäisen väestön %-osuudet ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 ja vuonna Tumma ja vaalea palkinosa yhdessä kuvastavat tilannetta vuonna Vaalea palkin osa kuvaa työikäisen väestön vähenemää prosenttiyksikköinä vuosina , jolloin tumma palkinosa yksinään kuvaa tilannetta vuonna Kuviosta voidaan havaita, että muutokset työikäisen väestön osuuksissa aikavälillä ovat merkittäviä, ssa jopa -10 prosenttia. Huomionarvoista on kuitenkin se, että vaikka työikäisten osuus kuntien koko väestömäärästä vähenee kaikissa ARTTU-kunnissa, työikäisten absoluuttinen määrä kuitenkin kasvaa absoluuttisesti joissakin ARTTU-kunnissa. Tällaisia kuntia ovat voimakkaan väestönkasvun kunnat,,,,, ja. Näitä kuntia yhdistää suurten kaupunkien läheisyys ja positiivinen väestöennuste. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 19

20 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA Kuvio 1.3. Työikäisten (20 64-vuotiaat) %-osuus väestöstä vuonna 2010 ja 2020 ARTTUkunnissa Paras-luokituksen mukaan. Tumma ja vaalea palkki yhdessä muodostavat työikäisten %-osuuden vuonna Vaalea palkin osa kuvaa työikäisen väestön vähenemää prosenttiyksikköinä vuosina , jolloin tumma palkin osa kuvaa tilannetta vuonna Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna havaitaan, että työikäisten osuudet pienenevät kaikissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisissa luokissa vuoteen 2020 mennessä. ssa muutoksen ennakoidaan olevan voimakkainta. 20

21 Taulukko 1.8. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Tilastollinen kunta- Väestö 0 6 v v v. 65 v. ryhmitys yht hlö % hlö % hlö % hlö % Kaupunkimaiset kunnat , , , ,9 Taajaan asutut kunnat , , , ,3 Maaseutumaiset kunnat , , , ,9 ARTTU-kunnat yht , , , ,3 KOKO MAA , , , ,5 Työikäisen väestön ennakoidaan vähenevän suhteellisesti voimakkaimmin niissä kunnissa, joissa väestönkehityksessä ei viime vuosina ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Taulukko 1.9. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2010 ja 2020 väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän 0 6 v 7 19 v v 65 muutoksen luokitus Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 5,7 5,9 14,4 12,2 56,0 48,5 23,9 33,4 Vähenevän väestön kunnat 6,5 6,5 15,1 13,4 56,4 50,2 22,0 29,9 Stabiilin väestömäärän kunnat 7,1 7,0 14,3 13,3 58,8 53,5 19,9 26,1 Kasvukunnat 7,4 7,4 14,1 13,4 60,8 56,4 17,7 22,8 Voimakkaan kasvun kunnat 9,3 9,1 15,6 15,5 61,5 56,9 13,6 18,5 ARTTU-kunnat yhteensä 7,8 7,8 14,7 14,0 60,2 55,5 17,3 22,7 KOKO MAA 7,8 7,8 14,9 14,1 59,8 55,2 17,5 22,9 2.2 Ulkomaalaisten määrä ja määrän muutos vuosina Ulkomaan kansalaisella tarkoitetaan muita kuin Suomen kansalaisia. Kansalaisuudella tarkoitetaan jonkin maan kansalaisena olemista. Yleensä kansalaisuus saadaan syntyessä, mutta se voidaan vaihtaa muutettaessa toiseen maahan asumaan. Henkilöllä voi olla myös useamman maan kansalaisuus. Jos henkilöllä on kahden maan kansalaisuus, joista toinen on Suomen, hän on tilastoissa Suomen kansalaisena. Jos Suomessa asuvalla ulkomaan kansalaisella on useita ulkomaiden kansalaisuuksia, hän on rekisterissä ja tilastoissa sen maan kansalaisena, jonka passilla hän on maahan tullut. Tilastokeskuksen väestörakennetietojen mukaan Suomessa asui vuonna 2010 vakituisesti yhteensä ulkomaan kansalaista luvulla ulkomaan kansalaisten määrä on kasvanut Suomessa yhteensä noin henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa ulkomaan kansalaisia oli vuonna 2010 yhteensä eli 23 prosenttia koko maan ulkomaalaisista. ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla yhteensä henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä on yhteensä 2,7 prosenttia eli hieman vähemmän kuin koko maassa (3,1 %) keskimäärin. Tarkasteltaessa ulkomaan kansalaisten määrää ARTTU-kunnissa kuntakoon mukaan havaitaan, että ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä lisääntyy tasaisesti kuntakoon kasvaessa, joskin kokoluokassa osuus jää edellistä luokkaa pienemmäksi. Alle asukkaan ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus on myöskin vähäinen, mutta yli asukkaan kunnissa heidän osuutensa yltää jo koko maan keskiarvon tasolle. Tilanne on pysytellyt samankaltaisena koko 2000-luvun, joskin ulkomaan kansalaisten osuudet ovat kasvaneet kaikissa kokoluokissa vuodesta Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 21

22 Taulukko Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset Kuntakoko , % , % Alle as , , as , , as , , as , ,1 Yli as , ,1 ARTTU-kunnat , ,7 Koko maa , ,1 Tarkasteltaessa ulkomaan kansalaisten määrää tutkimuskunnissa ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että suurimmat ulkomaan kansalaisten osuudet sijoittuvat muiden kuntien -ryhmään kuuluviin kuntiin. ssa, Turussa ja ssa ulkomaan kansalaisten osuus ylittää reilusti koko maan keskiarvon. Tosin useissa tämänkin ryhmän kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus jää huomattavasti koko maan keskiarvoa pienemmäksi. Liitoskunnista, ja nousevat koko maan keskiarvon yläpuolelle. Syvenevän yhteistyön kunnissa ainoastaan ssa ulkomaan kansalaisia on enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Kuviosta 1.4 voidaan havaita myös, että ulkomaan kansalaisten osuus on lisääntynyt useimmissa kunnissa voimakkaasti 2000-luvulla. Erityisen voimakasta kasvu on ollut ssa, ssa, ssa ja ssä. 22

23 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 1,3 1,2 0,6 0,5 0,8 0,7 0,9 1,3 0,8 1,1 0,7 0,5 0,7 0,9 0,2 0,2 0,5 0,3 0,3 0,2 0,8 1,0 0,7 0,2 0,9 0,8 0,8 0,8 0,5 0,4 1,4 1,4 2,0 2,2 2,0 1,3 1,7 0,7 0,6 0,3 0,3 0,2 0,1 1,4 0,4 0,2 1,7 0,6 0,6 0,3 0,8 1,6 1,8 2,1 2,5 2,1 0,9 1,3 0,5 0,3 0,2 0,2 0,8 1,5 0,7 0,5 1,5 0,4 0,7 0,8 0,5 0,1 1,0 1,2 0,7 3,7 0,7 2,4 1,7 1,1 1,4 1,0 2,8 2,0 1,2 1,2 1,4 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 3,5 tilanne v lisäys ,9 1,3 Kuvio 1.4. Ulkomaalaisten %-osuus väestöstä vuonna 2000 ja lisäys vuosina ART- TU-kunnissa Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Kaikissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisissa kuntaryhmissä ulkomaan kansalaisten osuus jää koko maan keskiarvoa pienemmäksi. Kaupunkimaisissa ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus yltää lähelle koko maan keskiarvoa, mutta taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa osuudet jäävät huomattavasti koko maan keskimääräistä osuutta pienemmiksi. Taulukko Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Tilastollinen Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset kuntaryhmitys , % , % Kaupunkimaiset kunnat , ,9 Taajaan asutut kunnat , ,6 Maaseutumaiset kunnat , ,8 ARTTU-kunnat , ,7 Koko maa , ,11 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 23

24 Tarkasteltaessa kuntia 2000-luvulla tapahtuneen väestökehityksen mukaan havaitaan, että ulkomaan kansalaisten osuus on suurin kasvukunnissa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa ja, joissa ulkomaan kansalaisten osuudet ovat huomattavan korkeita; Turussa 5,0 ja ssa 5,4 prosenttia väestöstä. Vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ulkomaan kansalaisten osuudet jäävät selvästi koko maan keskiarvoa alhaisemmiksi. Myös voimakkaan kasvun kunnissa osuus jää maan keskiarvon alapuolelle. Taulukko Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset muutoksen luokitus , % , % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat , ,3 Vähenevän väestön kunnat , ,7 Stabiilin väestömäärän kunnat , ,8 Kasvukunnat , ,4 Voimakkaan kasvun kunnat , ,1 ARTTU-kunnat yht , ,7 KOKO MAA , ,1 2.3 Väestön kielijakauma ja muutos vuosina Vieraskielisellä tarkoitetaan muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuva, maassa asuvaa henkilöä. Vieraskielisten määrä poikkeaa ulkomaan kansalaisten määrästä, sillä osa maahan muuttaneista ulkomaan kansalaisista on jo saanut Suomen kansalaisuuden, eivätkä he näin ollen enää kirjaudu tilastoihin ulkomaalaisina, mutta kirjautuvat kuitenkin edelleen vieraskielisten ryhmään äidinkielensä vuoksi. Vieraskielisten määrä on näin ollen suurempi kuin ulkomaan kansalaisten määrä. Suomessa asui vuonna 2010 yhteensä vieraskielistä henkilöä. Vieraskielisten määrän kehitys on luonnollisesti ollut samansuuntaista kuin ulkomaan kansalaisten määrän kehitys luvulla vieraskielisten määrä on kasvanut Suomessa yhteensä noin henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa vieraskielisiä oli vuonna 2010 yhteensä eli 23 prosenttia koko maan vieraskielisistä. ARTTU-kunnissa vieraskielisten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla yhteensä henkilöllä. ARTTU-tutkimuskuntien yhteenlasketusta väestöstä vieraskielisten osuus on yhteensä 3,6 prosenttia eli jonkin verran vähemmän kuin koko maassa (4,2 %) keskimäärin. Suurimmat vieraskielisten osuudet ovat Turussa (7,6 %), ssa (6,3 %), ssa (5,9 %), ssa (4,9 %) ja Lappeenrannassa (4,6 %). Tarkasteltaessa vieraskielisten määrää ARTTU-kunnissa kuntakoon mukaan havaitaan, että vieraskielisten osuus väestöstä muuttuu kuntakoon kasvaessa aivan samalla tavalla kuin ulkomaan kansalaistenkin osuus. Taulukko Vieraskieliset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). 24 Väkiluku Vieraskieliset Vieraskieliset Kuntakoko , % 2010, % Alle as ,3 0, as ,7 2, as ,6 1, as ,1 2,6 Yli as ,0 4,2 ARTTU-kunnat ,7 3,6 Koko maa ,9 4,2

25 Vuonna 2010 koko maassa puhuttiin yhteensä 147 eri kieltä. Oheisessa taulukossa on esitetty ARTTU-tutkimuskunnissa puhuttujen vieraiden kielten lukumäärät vuonna Tässä tarkastelussa kärkisijoille nousevat asukasluvultaan suurimmat kaupungit. Eniten eri kieliä puhuvia henkilöitä asui Turussa, jossa Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2009 asui yhteensä 94:ää eri kieltä puhuvia henkilöitä. Taulukko ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 puhuttujen eri kielten lukumäärä vuoden 2009 kuntajaon mukaan (N = 40). Kunnassa Kunnassa Kunta- puhuttuja Kunta- puhuttuja nro Kunta kieliä yht. nro Kunta kieliä yht Orimattila Oravainen Maksamaa Kylmäkoski Karttula Kuhmalahti Varpaisjärvi Ruotsinkielisiä oli vuonna 2010 koko maassa yhteensä eli 5,4 prosenttia koko väestöstä. Ruotsinkielisen väestön määrä ja osuus väestöstä ovat vähentyneet luvulla. Kehitys on ollut samansuuntainen myös ARTTU-kunnissa. Tarkasteltaessa ARTTU-tutkimuskuntia kuntakoon mukaisesti ARTTU-kunnat näyttäytyvät hyvin ruotsinkielisinä kuntina. Todellisuudessa muutaman kunnan poikkeuksellisen suuret ruotsinkielisten osuudet nostavat näin tarkastellen kuntakokoluokkien keskiarvoja. Suurimmat ruotsinkielisten osuudet ovat ssä (83,0 %), Kemiönsaaressa (70,9 %), Mustasaaressa (69,6 %), ssa (65,6 %), ssa (37,4 %), ssa (24,6 %) ja Kirkkonummella (18,0 %). Sen sijaan suurimmassa osassa ARTTU-kuntia ruotsinkielisten osuus jää alle yhden prosentin (ks. liitetaulukko 4). Taulukko Ruotsinkieliset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Väkiluku Ruotsinkieliset Ruotsinkieliset Kuntakoko , % 2010, % Alle as ,2 0, as ,2 17, as ,2 17, as ,7 11,2 Yli as ,8 2,7 ARTTU-kunnat ,2 5,9 Koko maa ,6 5,4 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 25

26 Tarkasteltaessa ruotsinkielisten osuutta tutkimuskunnissa ARTTU-ohjelman Parasluokituksen mukaan havaitaan, että eri luokkiin sijoittuvien kuntien osalta tilanne näyttää hyvin samankaltaiselta jos tarkastelusta poistetaan rannikkoalueen ruotsinkieliset kunnat. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 4,3 1,1 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 8,2 1,2 0,9 0,5 0,4 0,3 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,1 7,4 5,3 1,0 0,5 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,0 5,9 5,4 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 9,0 Kuvio 1.5. Ruotsinkielisten osuus väestöstä ARTTU-kunnissa Paras-luokituksen mukaan vuonna HUOM! Kuviosta on poistettu 7 suurimman osuuden omaavaa kuntaa (,,,,, ja ) suurten skaalaerojen vuoksi. 2.4 Väestön koulutusrakenne ja sen muutos vuosina Vuonna 2009 koko maan 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 66,2 prosenttia oli Tilastokeskuksen koulutusrakennetietojen mukaan suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon. Vuonna 2000 vastaava osuus oli 59,4 prosenttia. Vähintään ylemmän korkeaasteen tutkinnon suorittaneiden osuus vuonna 2009 oli yhteensä 8,2 prosenttia, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli 5,9 prosenttia. ARTTU-tutkimuskuntien 15 vuotta täyttäneestä väestöstä tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2009 yhteensä 68,3 prosenttia ja 61,3 prosenttia vuonna ARTTUkunnissa tutkinnon suorittaneiden osuus on kaikissa koulutusasteluokissa keskimäärin 26

27 hieman suurempi kuin koko maassa keskimäärin mutta erot eivät ole kuitenkaan merkittäviä. Eniten ylempien koulutusasteiden tutkinnon suorittaneita on Kirkkonummella, ssa, Turussa, ssä ja ssä, joissa kaikissa vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on yli 10 prosenttia (ks. liitetaulukko 5). Kuntakokoluokittain tarkastellen havaitaan, että ylimpiä koulutusasteita suorittaneiden osuudet kasvavat myös ARTTU-kunnissa kuntakoon kasvaessa. Taulukko Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 kuntakokoluokittain (N = 40). 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkijatäyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutus- Kuntakoko väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Alle as ,7 8,8 5,3 2,8 0, as ,4 9,3 5,3 3,1 0, as ,6 12,0 8,2 6,0 0, as ,8 12,1 8,3 6,4 0,5 Yli as ,2 11,1 9,5 7,9 1,1 ARTTU-kunnat ,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa ,9 10,7 8,4 7,4 0,8 ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukainen tarkastelu osoittaa, että eri kuntaryhmien välillä ei juuri ole eroja. Suhteellisesti suurimmat yksittäiset tutkinnon suorittaneiden osuudet löytyvät liitoskuntiin kuuluvista yliopistokaupungeista sta (74,7 %), stä (73,4 %) ja sta (72,4 %) ja pienimmät osuudet muiden kuntien ryhmään kuuluvista Juuasta (53,9 %) ja sta (57,2 %). Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 27

28 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Keskiaste Alin korkea-aste Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Kuvio 1.6. Väestön koulutusrakenne vuonna 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisessa tarkastelussa havaitaan, että keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuudet ovat samansuuruisia eri kuntaryhmissä. Sen sijaan korkeampien koulutusasteiden osuudet ovat selvästi muita kuntaryhmiä suurempia kaupunkimaisten kuntien ryhmässä. 28

29 Taulukko Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkija- Tilastollinen täyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutuskuntaryhmitys väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Kaupunkimaiset kunnat ,1 11,3 9,4 7,7 1,0 Taajaan asutut kunnat ,2 11,8 7,3 5,4 0,5 Maaseutumaiset kunnat ,4 8,6 5,2 2,9 0,1 ARTTU-kunnat ,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa ,9 10,7 8,4 7,4 0,8 Kunnissa tapahtuneen väestönkasvun mukaan tarkasteltuna havaitaan, että väestön koulutustaso on korkea väestöltään kasvavissa kunnissa. Taulukko Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 väestökehityksen voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkijamuutoksen täyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutusluokitus väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat ,0 9,1 4,7 2,6 0,0 Vähenevän väestön kunnat ,9 10,5 6,5 3,6 0,1 Stabiilin väestömäärän kunnat ,7 11,3 7,9 5,1 0,0 Kasvukunnat ,3 11,3 9,0 7,7 0,0 Voimakkaan kasvun kunnat ,9 11,4 10,7 9,4 0,0 ARTTU-kunnat ,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa ,9 10,7 8,4 7,4 0,8 3 Huoltosuhteen kehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Väestöllinen huoltosuhde vuosina Väestön vanheneminen on keskeinen väestörakenteeseen liittyvä muutos Suomessa. Väestön vanheneminen tulee olemaan Suomessa 2010-luvulla keskimäärin jopa voimakkaampaa kuin muualla Euroopassa. Ikärakenteen muutosta voidaan kuvata ikäryhmien suhteisiin perustuvan huoltosuhteen avulla. Huoltosuhde voidaan laskea usealla vaihtoehtoisella tavalla. Tässä selvityksessä huoltosuhteita on tarkasteltu Paras-hankkeessa käytetyn ikäluokittelun mukaisesti, jolloin huoltosuhde on laskettu yli 64-vuotiaiden ja alle 17- vuotiaiden määrän suhteena yli 64-vuotiaiden määrään. Jakolaskun tulokseksi saadaan suhdeluku, joka ilmoittaa, kuinka monta ei-työiässä olevaa yhden työikäisen on keskimäärin elätettävä. Vuonna 2010 koko maan Paras-huoltosuhde oli 57,4 eli sataa työikäistä kohti maassamme oli noin 57 ei-työikäistä lasta ja vanhusta. Mitä suurempi väestöllistä huoltosuhdetta kuvaava suhdeluku on, sitä heikompi on kunnan huoltosuhde. Ikäluokitukseen perustuvan väestöllisen huoltosuhteen tarkastelussa on muistettava, ettei väestöä voida jakaa tarkalleen työssäkäyviin ja ei-työssäkäyviin pelkän iän perusteella. Huoltosuhdetta voidaan tarkastella myös ns. taloudellisena huoltosuhteena, jolloin lasketaan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 29

30 Suurimmat väestöllisen huoltosuhteen suhdeluvut ovat pääsääntöisesti pienimmissä kunnissa. ARTTU-tutkimuskuntien suurin huoltosuhde vuonna 2010 oli Hirvensalmella, jossa sataa työikäistä kohden oli 78,6 ei-työikäistä. Väestöllisen huoltosuhteen suhdeluvut kasvavat tulevaisuudessa voimakkaasti kaikissa kuntakokoluokissa mutta muutos tulee olemaan sitä voimakkaampaa mitä pienemmästä kunnasta on kyse. Vuonna 2030 jo 13:ssa ARTTU-tutkimuskunnassa väestöllinen huoltosuhde tulee olemaan reilusti yli 100 eli yhtä työikäistä kohden on vähintään yksi huollettava eli ei-työikäinen (ks. liitetaulukko 6). Taulukko Paras-luokituksen mukainen väestöllinen huoltosuhde ja sen muutos ARTTUtutkimuskunnissa vuosina kuntakokoluokittain (N = 40). Huolto- Huolto- Huolto- Huolto- Muutos Muutos suhde suhde suhde suhde Kuntakoko N Alle as. 5 68,5 72,0 99,5 113,8 3,5 41, as. 8 64,0 67,1 90,0 106,6 3,1 39, as. 7 61,5 65,0 78,7 86,0 3,5 21, as. 9 56,6 61,6 78,0 87,8 5,0 26,2 Yli as ,0 53,3 66,4 74,0 1,3 20,7 ARTTU-kunnat 40 54,2 56,2 70,4 78,6 2,0 22,3 Koko maa ,4 57,4 71,4 79,8 1,0 22,4 ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan tarkasteltuna väestöllinen huoltosuhde tulee heikkenemään eniten syvenevän yhteistyön kuntaryhmässä. Tässä ryhmässä useiden kuntien huoltosuhteen yltävät yli tai ainakin lähelle sataa jo vuoteen 2020 mennessä. Tällaisia kuntia ovat,,,, ja. Suurimmissa kaupungeissa ja suurimpien kaupunkien lähikunnissa väestöllisen huoltosuhteen suhdeluvut pysyvät maltillisimpina myös tulevaisuudessa, joskin tilanne heikkenee myös näissä kunnissa nykyiseen verrattuna. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan huoltosuhteen muutos tulee olemaan vähäisin ssa ja suurin ssa. 30

31 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA Huuoltosuhde 2010 Muutos Muutos ,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 140,0 160,0 Kuvio 1.7. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2010 ja sen muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina ja vuosina Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna väes töllisen huoltosuhteen kehitys on ollut 2000-luvulla maltillisinta kaupunkimaisissa kunnissa ja näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Maaseutumaisissa kunnissa kehitys on tähän saakka ollut tässä suhteessa edullisempaa kuin taajaan asutuissa kunnissa, mutta tulevaisuudessa maaseutumaisten kuntien tilanne muuttuu ja niiden huoltosuhteet nousevat dramaattisesti. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 31

32 Taulukko Paras-luokituksen mukainen väestöllinen huoltosuhde ja sen muutos ARTTUtutkimuskunnissa vuosina tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Huolto- Huolto- Huolto- Huolto- Muutos Muutos Tilastollinen suhde suhde suhde suhde kuntaryhmitys N Kaupunkimaiset kunnat 19 52,5 54,5 68,2 75,9 2,0 21,4 Taajaan asutut kunnat 11 60,7 64,0 79,8 89,8 3,3 25,8 Maaseutumaiset kunnat 10 68,5 70,9 95,4 113,4 2,4 42,4 ARTTU-kunnat 40 54,2 56,2 70,4 78,6 2,0 22,3 Koko maa ,4 57,4 71,4 79,8 1,0 22,4 3.2 Taloudellinen huoltosuhde vuonna 2009 Väestörakennetta voidaan kuvata myös niin sanotulla taloudellisella huoltosuhteella, jossa lasketaan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Työvoiman ulkopuolella olevien ryhmään kuuluvat 0 14-vuotiaat lapset, opiskelijat ja koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelumiehet, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat. Mitä suurempi taloudellisen huoltosuhteen arvo on, sitä enemmän huollettavia yhtä työssäkäyvää kohden on. Koko maan taloudellisen huoltosuhteen suhdeluku vuonna 2009 oli 1,34 eli yhtä työssäkäyvää kohden oli 1,34 työtöntä tai muutoin työvoiman ulkopuolella olevaa henkilöä. Koko maan tasolla taloudellisen huoltosuhteen suhdeluku on tähän saakka pienentynyt aina 1990-luvun lamavuosista lähtien. Vuonna 2009 taloudellinen huoltosuhde kuitenkin kääntyi kasvuun nousten 1,24:stä 1,34:ään. Huoltosuhteen negatiivisen kehitykseen on vaikuttanut pääasiassa sekä vuoden 2008 taloustaantuman aiheuttama työttömien määrän kasvu että väestörakenteen vanheneminen ja sitä myötä tapahtuva eläkeläisten määrän kasvu. Taloudellinen huoltosuhde heikkenee edelleen tulevaisuudessa vanhusväestön osuuden kasvaessa. 2,00 1,90 1,80 1,70 1,60 1,50 1,40 1,30 KOKO MAA ARTTU -kunnat yhteensä Alle as. kunnat asukkaan kunnat asukkaan kunnat asukkaan kunnat asukkaan kunnat 1,20 1,10 1, Kuvio 1.8. Taloudellisen huoltosuhteen kehitys Arttu-tutkimuskunnissa vuosina kuntakoon mukaan tarkasteltuna (N = 40). Arttu-tutkimuskunnissa taloudellisen huoltosuhteen suhdeluku on keskimäärin 1,5 eli jonkin verran heikompi kuin koko maan vastaava suhdeluku. Tarkasteltaessa tutkimus- 32

33 kuntia kuntakoon mukaan, havaitaan, että taloudellinen huoltosuhde on sitä heikompi mitä pienemmästä kunnasta on kyse. Alle asukkaan kunnissa taloudellisen huoltosuhteen suhdeluku on keskimäärin 1,79. Pienimmät suhdeluvut ovat sen sijaan suurimmista, yli asukkaan kunnista sekä asukkaan kunnista, joista molemmat ryhmät yltävät lähelle koko maan keskiarvoa. Taloudellisen huoltosuhteen suhdeluku on kasvanut vuonna 2009 kaikissa kokoluokissa, mutta pienimmissä alle asukkaan tutkimuskunnissa muutos on ollut huomattavasti muita kokoluokkia hillitympää. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 1,42 1,70 1,66 1,56 1,49 1,47 1,40 1,37 1,35 1,35 1,35 1,33 1,25 1,25 1,54 1,34 1,32 1,30 1,25 1,19 1,09 1,88 1,78 1,67 1,66 1,62 1,62 1,54 1,54 1,81 1,66 1,62 1,59 1,56 1,50 1,45 1,32 1,22 1,10 1,06 1,50 1,34 2,09 2,03 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 2,22 Kuvio 1.9. Taloudellinen huoltosuhde Arttu-tutkimuskunnissa vuonna 2009 Paras-luokituksen mukaan (N = 40). 4 Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuoteen 2030 Tilastokeskuksen vuoden 2009 väestöennusteen mukaan koko maan väkiluku kasvaa vuoteen 2020 mennessä noin henkilöllä eli kasvua kertyisi noin 5 prosenttia nykyiseen nähden. Yhteensä väestön ennakoidaan vähenevän hieman yli puolessa Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 33

34 kaikista nykyisen kuntajaon mukaisista kunnista. ARTTU-tutkimuskuntien osalta väestön ennakoidaan vähenevän 16 kunnassa ja lisääntyvän 24 kunnassa vuoteen 2020 mennessä. Vähenevän väestön ARTTU-kunnat ovat samoja kuntia, joissa väestönkehitys on ollut negatiivista jo vuosina Ainostaan ssa kehityksen ennakoidaan kääntyvän lievästi positiiviseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuntakoon mukaan tarkasteltuna väestönkehitys on negatiivista vuoteen 2020 mennessä alle asukkaan kunnissa ja jatkuu samansuuntaisena myös seuraavalla vuosikymmenellä. Yli asukkaan kokoluokissa väestönkehityksen ennakoidaan olevan positiivista tulevina vuosina. Kokoluokkaan asukasta kuuluvien ARTTU-kuntien väestönkehitys erottuu kuitenkin muista kokoluokista muita kokoluokkia voimakkaammaksi ennakoidun väestönkasvunsa vuoksi. Taulukko Väestöennuste vuosina ARTTU-tutkimuskunnissa kuntakokoluokittain (N = 40). Asukasluku Asukasluku Asukasluku Muutos-% Muutos-% Kuntakoko Alle as ,3-4, as ,9-6, as ,2 15, as ,9 11,5 Yli as ,8 9,7 ARTTU-kunnat ,7 9,6 Koko maa ,3 9,3 Väestönkasvun ennakoidaan olevan voimakkainta suurten kaupunkien ympäryskuntiin kuuluvissa kunnissa kuten ssä (23,5 %), Kirkkonummella (22,9 %), ssa (20,9 %), Haukiputaalla (18,4 %), Uuraisissa (17,2 %) ja Mustasaaressa (14,3 %). Heikointa kehitystä ennakoidaan sen sijaan on (-17,6 %), an (-13,6 %) ja an (-13,5 %) (ks. liitetaulukko 7). ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan tarkasteltuna havaitaan, että sekä liitoskuntiin, syvenevän yhteistyön kuntiin että muihin kuntiin kuuluu väestöltään väheneviä kuntia ja väestöltään kasvavia kuntia. Voimakkaimmat kasvuprosentit löytyvät syvenevän yhteistyön ja muiden kuntien ryhmiin kuuluvista kunnista kuten,,, ja. Myös suurimmat negatiivisen kehityksen arvot löytyvät näistä ryhmistä (, ja ). Liitoskunnissa väestönkehityksen ennakoidaan kokonaisuudessaan olevan tasaisempaa kuin muissa ryhmissä. Erot voimakkaimmin kasvavan ja voimakkaimmin vähenevän väestön kuntien välillä ovat tässä ryhmässä pienemmät kuin muissa Paras-luokituksen mukaisissa ryhmissä. 34

35 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT -17,6 ARTTU -KUNNAT KOKO MAA -8,6-10,2-13,6-6,4-1,1-1,2-3,3-0,5-1,3-2,6-4,9-8,1-10,2-13,5-4,2 6,6 12,8 10,5 9,1 7,7 7,8 5,1 2,9 2,1 0,5 3,9 3,1 2,0 1,9 1,2 17,2 14,3 11,0 10,4 8,1 6,1 6,5 5,7 5,3 7,0 23,5 22,9 20,9 18,4-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 Kuvio Tilastokeskuksen väestöennusteen mukainen väestönkasvu ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisessa tarkastelussa kaupunkimaisten kuntien väestökehityksen ennakoidaan olevan positiivisinta, joskin myös taajaan asuttujen kun tien ryhmässä kehitys on keskimäärin yhtä voimakasta. Varkautta, a ja a lukuun ottamatta kaikissa kaupunkimaisten kuntien ryhmään kuuluvissa kunnissa väestönkehityksen ennakoidaan olevan positiivista vuoteen 2020 (myös vuoteen 2030) mennessä. Maaseutumaisissa kunnissa tilanne on päinvastainen. Uuraista lukuun ottamatta väestönkehitys tulee olemaan tappiollista kaikissa tämän ryhmän kunnissa. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 35

36 Taulukko Väestöennuste vuosina ARTTU-tutkimuskunnissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Tilastollinen Asukasluku Asukasluku Asukasluku Muutos-% Muutos-% kuntaryhmitys Kaupunkimaiset kunnat ,3 10,4 Taajaan asutut kunnat ,1 9,2 Maaseutumaiset kunnat ,2-7,5 ARTTU-kunnat ,7 9,6 Koko maa ,3 9,3 5 Aluerakenne ja väestön sijoittuminen ARTTU-tutkimuskunnissa Suomessa on vuonna 2011 yhteensä 336 kuntaa, ja ne ovat pinta-alaltaan, asukasmäärältään ja asukastiheydeltään hyvin erilaisia. Pinta-alaltaan Suomen suurimman kunnan Inarin sisään mahtuisi yhteensä Suomen pienimmän kunnan, Kauniaisten kokoista kuntaa. Koko maan asukastiheys on keskimäärin 17,7 asukasta/maa-km 2. Suomen tiheimmin asuttu kunta on, jossa asukkaita/maa-km 2 on Koko maan harvimmin asuttu kunta on puolestaan Savukoski, jossa asukkaita on vain 0,2/maa-km 2. On selvää, että erilaiset aluerakenteen lähtökohdat asettavat kunnat hyvin erilaiseen asemaan esimerkiksi peruspalveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Vuoden 2010 väestötietojen ja vuoden 2011 pinta-alatietojen mukaan pinta-alaltaan suurin ARTTU-tutkimuskunta on ( km 2 ) ja pienin on (128 km 2 ). Tiheimmin asuttu kunta on, jossa maaneliökilometrillä asuu keksimäärin 722 asukasta, kun taas harvimmin asutussa kunnassa ssä on vain 0,8 asukasta/maa-km 2. 36

37 Taulukko Pinta-alat ja asukastiheydet ARTTU-kunnissa (N = 40). Asukas- Makeaa Meri- Pinta-ala luku Maata vettä vettä yhteensä Asukkaita/ 2010 km 2 km 2 km 2 km 2 maa-km 2 KOKO MAA ,7 ARTTU-KUNNAT , , , , , , , , , , , , , ,9 LIITOSKUNNAT , , , , , , , , , , , , , , ,3 SYVENEVÄN YHTEISTYÖN KUNNAT , , , , , , , , , , , , , ,0 MUUT KUNNAT ,0 Oheisissa kuvissa on kuvattu havainnollistavin kuvaesimerkein aluerakenteen eroja ARTTU-kunnissa. Tarkastelu perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2009 Ruututietokanta-aineistoon, jossa väestö on sijoitettu 250 metriä x 250 metriä ruudukkoon Suomen kartalla. Ruututietokanta-aineiston perustella voidaan laskea todellisen asutun alueen pinta-ala kunnittain. Aineistossa väestötiedot ovat vuoden 2009 lopun tilanteen mukaisia. Kuntajako tässä tarkastelussa on vuoden 2010 kuntajaon mukainen. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 37

38 Paras-luokituksen mukaisista kuntaryhmistä liitoskuntien esimerkeiksi on valittu -Maksamaa ja, syvenevän yhteistyön kuntien ja, muiden kuntien ryhmästä ja. Esimerkkikunniksi on valittu kustakin ryhmästä pinta-alaltaan ja asukastiheydeltään erilaiset kunnat. Esimerkit kaikista ARTTU-kunnista löytyvät ARTTU-hankkeen Eksaitti-työtilasta. Vaikka -Maksamaa ja ovatkin pinta-alaltaan suurin piirtein saman kokoisia, ovat niiden aluerakenteelliset lähtökohdat erilaiset. ssa vesistöt rikkovat kunnan rakennetta ja asuttu alue on kahdesta keskuksesta huolimatta hyvin hajanainen. -Maksamaalla ruututietokanta-aineiston perusteella lasketun asutun alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 47,6 km 2, jolloin asutun alueen todelliseksi asukastiheydeksi muodostuu 91 asukasta/km 2. ssa asuttua aluetta on yhteensä 61 km 2 ja asutun alueen asukastiheys 191 asukasta/km 2. Kartta Maksamaan aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen ruututietokanta-aineisto Kuva x. -Maksamaan aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen ruututietokantaaineisto

39 Kartta 1.4. n aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen ruututietokanta-aineisto Kuva x. n aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen ruututietokantaaineisto Syvenevän yhteistyön esimerkkikunnissa Pudasjärvellä ja ssä erot kuntien Syvenevän yhteistyön pinta-aloissa esimerkkikunnissa ovat suuret. Pudasjärvellä kattaa yhteensä ja ssä neliökilometrin erot kuntien alueen pinta-aloissa ja ovat suuret. kattaa 307 yhteensä neliökilometriä neliökilometrin Näiden kuntien alueen yksi keskeinen ja aluerakenteellinen 307 neliökilometriä. ero Näiden kuntien yksi keskeinen pinta-alan aluerakenteellinen lisäksi on sijainti muihin ero pinta-alan keskuksiin lisäksi nähden. on sijainti muihin on en keskuksiin naapurikunta ja naapurikunta kasvaa voimakkaasti ja kasvaa en voimakkaasti imussa. en Vaikka kin imussa. Vaikka on suuren kin nähden. on en on suuren keskuksen, n naapurikunta, sijaitsee se kuitenkin syrjässä n kasvukeskuksesta. Vaikka suuri osa kunnan keskuksen, väestöstä n asuu naapurikunta, kuntakeskuksessa, sijaitsee se kuitenkin on asutusta syrjässä levittäytynyt n kasvukeskuksesta. etäisyydet Vaikka suuri kuntakeskukseen osa kunnan väestöstä ja palveluiden asuu kuntakeskuksessa, äärelle ovat pitkiä. on asutusta Kunnan levittäytynyt suuresta pinta- laajasti koko kunnan alueelle, jolloin alasta huolimatta laajasti Pudasjärven koko kunnan asutun alueelle, alueen jolloin yhteenlaskettu etäisyydet kuntakeskukseen pinta-ala on vain ja palveluiden 94 km2 ja äärelle tuon asutun alueen keskimääräinen ovat pitkiä. asukastiheys Kunnan suuresta 96 asukasta/km2. pinta-alasta huolimatta Pudasjärven asutun alueen yhteenlaskettu pinta-ala on vain 94 km 2 ja tuon asutun alueen keskimääräinen asukastiheys 96 asukasta/km 2. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 39

40 Kartta 1.5. Pudasjärven aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Kuva x. Pudasjärven aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Myös ssä asutus on hajaantunut laajasti lähes koko kunnan alueelle mutta Myös ssä etäisyydet asutus sekä on kuntakeskukseen hajaantunut laajasti että kaupunkiseudun koko lähes koko pääkeskukseen kunnan alueelle elle mutta etäisyydet ovat sekä kuntakeskukseen huomattavasti että kaupunkiseudun lyhyemmät kuin pääkeskukseen Pudasjärvellä. elle Asutun alueen ovat yhteenlaskettu huomattavasti pintaala Asutun ssä alueen yhteenlaskettu on 65 km 2, jolloin pinta-ala asutun alueen ssä keskimääräiseksi on 65 km2, väestöntiheydeksi jolloin asutun alueen lyhyemmät kuin Pudasjärvellä. keksimääräiseksi väestöntiheydeksi muodostuu 313 asukasta/km2. muodostuu 313 asukasta/km 2. 40

41 Kartta 1.6. n aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Kuva x. n aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Myös muiden kuntien kuntaryhmän esimerkkikunnissa aluerakenteen lähtökohdat Myös muiden kuntien ovat hyvin kuntaryhmän erilaisia. esimerkkikunnissa on pinta-alaltaan aluerakenteen 699 km 2 ja lähtökohdat km 2. ovat hyvin sijaitsee erilaisia. on pinta-alaltaan pääkaupunkiseudun 699 km2 ja välittömässä läheisyydessä. km2. Yhteydet sijaitsee sekä pääkaupunkiseudun kuntakeskukseen että välittömässä läheisyydessä. valtakunnan Yhteydet sekä pääkeskuksiin kuntakeskukseen ovat lyhyet. että Asutus valtakunnan on ssa pääkeskuksiin levittäytynyt ovat laajasti lyhyet. koko Asutus on ssa levittäytynyt kunnan alueelle laajasti ja koko asutun kunnan alueen alueelle yhteenlaskettu ja asutun pinta-ala alueen on yhteenlaskettu 86 km 2. Asutun pinta-ala alueen on 86 km2. Asutun alueen keskimääräinen asukastiheys on ssa näin ollen 165 asukasta/km2. keskimääräinen asukastiheys on ssa näin ollen 165 asukasta/km 2. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 41

42 Kartta 1.7. n aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Kuva x. n aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Ryhmän toinen esimerkkikunta on Lapin maakuntakeskuksen, Rovaniemen Ryhmän toinen naapurikunta esimerkkikunta mutta etäisyys on Lapin maakuntakeskukseen maakuntakeskuksen, on kuitenkin Rovaniemen huomattava. naapurikunta n mutta etäisyys maakuntakeskukseen asutun alueen pinta-ala on kuitenkin on yhteensä huomattava. 36 neliökilometriä, n asutun jolloin alueen asutun pinta-ala alueen väestöntiheydeksi jolloin asutun muodostuu alueen 105 väestöntiheydeksi asukasta/km 2. ssa muodostuu asutus on 105 keskittynyt asukasta/km2. voimakkaasti ssa asutus on yhteensä 36 neliökilometriä, on keskittynyt voimakkaasti pääliikenneväylien varteen, joskin kunnasta löytyy myös hajallaan olevaa pääliikenneväylien varteen, joskin kunnasta löytyy myös hajallaan olevaa asutusta. asutusta. Kartta 1.8. n aluerakenne ja asuttu alue vuonna Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto Kuva x. n aluerakenne ja asuttu alue Lähde: Tilastokeskuksen Ruututietokanta-aineisto 2009.

43 6 Johtopäätökset Väestö on keskittynyt Suomessa jo pitkään suurimmille kaupunkiseuduille ja tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kasvaa vuoteen 2020 mennessä :een eli noin viisi prosenttia. ART- TU-tutkimuskuntien väestönkasvuennusteet vaihtelevat n -17,6 prosentista n 23,5 prosenttiin. ARTTU-kuntien osalta väestönkehityksen ennakoidaan noudattavan koko maan kehitystä, jolloin suurimmat kasvuprosentit löytyvät juuri suurten kaupunkiseutujen lähikunnista maaseutumaisten kuntien menettäessä väestöään. Väestönmuutoksen eri osatekijät vaikuttavat väestönkasvuun eri tavalla eri kunnissa. Luonnollisen väestönkasvun seurauksena koko maan väkiluku on lisääntynyt 2000-luvulla keskimäärin 1,8 prosenttia. Kuten koko maassa myös ARTTU-kunnissa luonnollisen väestönkasvun vaikutus on ollut positiivisinta suurten kaupunkiseutujen muutonkin kasvavissa lähikunnissa ja negatiivisinta pienissä, väestöltään vähenevissä maaseutumaisissa kunnissa. Suurten kaupunkiseutujen lähikunnat ovat olleet vetovoimaisimpia myös maan sisäisen muuttoliikkeen suhteen. Heikoimmin maan sisäisessä muuttoliikkeessä ovat menestyneet ne kunnat, joissa väestönkehitys on muutoinkin ollut heikointa. Nettosiirtolaisuus on tuonut positiivista väestönkehitystä jokaiseen ARTTU-tutkimuskuntaan 2000-luvulla. Maahanmuuton myötä ulkomaan kansalaisten ja vieraskielisten määrä on lisääntynyt koko maassa 2000-luvulla merkittävästi. Myös jokaisessa ARTTU-tutkimuskunnassa ulkomaalaisten ja vieraskielisten osuudet väestöstä ovat lisääntyneet. Ikärakenne heikkenee tulevaisuudessa. Vanhusväestön määrä kasvaa merkittävästi samaan aikaan kun työikäisten osuus väestöstä vähenee. Väestöllisen huoltosuhteen ennakoidaan kasvavan koko maan tasolla nykyisestä 57,4:stä 71,4:ään vuoteen 2020 mennessä. Huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa yhdessäkään Suomen kunnassa, vaikka kunnittaiset erot sekä huoltosuhteiden nykyisissä arvoissa että tulevassa kehityksessä voivat olla suuriakin. Myös monissa ARTTU-tutkimuskunnissa tilanne on tässä suhteessa huolestuttava. Vuoteen 2020 mennessä muutamassa ARTTU-kunnassa huoltosuhde yltää jo yli sadan ja vuoteen 2030 mennessä jo kolmasosassa ARTTU-kuntia tilanne on tällainen. Taloudellinen huoltosuhde on pysynyt 2000-luvulla koko maan tasolla melko vakaana, kasvaen ainoastaan 1,32:sta 1,34:ään. Useissa kunnissa taloudellinen huoltosuhde on kehittynyt luvulla parempaan suuntaan. Vuoden 2008 taloudellinen taantuma näkyy kuitenkin selvästi huoltosuhteen kehityksessä, ja vuoden 2009 arvot ovat selvästi edellisvuotta korkeampia. Työttömien ja eläkeläisten määrän kasvu nostavat huoltosuhdetta. Myös ARTTU-kunnissa huoltosuhteen heikkeneminen vuosien välillä näkyy selvästi. Mielenkiintoista on, että alle asukkaan ART- TU-kunnissa tätä huoltosuhteen heikkenemistä ei ole tapahtunut. Kaiken kaikkiaan väestökehitys näyttää jatkuvan positiivisena samoissa kunnissa, joissa kehitys on ollut positiivista jo tähänkin mennessä 2000-luvulla. Negatiivista kehitystä on vaikeata kääntää positiiviselle uralle. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 43

44 OSA 2. Työpaikat, yritykset ja työssäkäynti Arttu-tutkimuskunnissa vuosina Tässä osiossa tarkastellaan ARTTU-tutkimuskuntien työpaikkakehitystä ja -rakennetta toimialoittain. Tilastotietojen pohjalta selvitetään millainen on työpaikkojen toimialarakenne ARTTU-kunnissa. Onko esimerkiksi kunnissa selkeästi teollisuuspaikkakuntia vai onko palvelut vallitseva työllistäjä kaikissa kunnissa? Lisäksi tarkastellaan työpaikkakehitystä: onko uusia työpaikkoja syntynyt ja jos on, niin mille aloille? Onko kuntia, joissa työpaikat ovat yhden toimialan varassa? Tarkastelun kohteena ovat myös tutkimuskuntien yrityskannan muutokset. Vastausta haetaan kysymyksiin: kuinka paljon uusia yrityksiä on aloittanut ja lopettanut? Mitä muutoksia yrityskannassa on tapahtunut 2000-luvulla? Paras-hankkeen mukaan kunnan tulisi muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Tarkastelukohteena on tutkimuskunnissa asuvien työssäkäynti ja lähialueen kunnista Arttu-kuntiin suuntautuva työmatkaliikenne. Tarkastelussa on myös tutkimuskuntien työpaikkaomavaraisuus. Lähteenä käytetään Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoa ja yritysrekisterin tietoja. Työssäkäyntitilastosta tuorein tieto on vuodelta 2008 ja yritysrekisteristä Kuntajako on mukainen. Aikaisemmat tiedot on muutettu kuntarakenteen mukaiseksi yhdistämällä tiedot. sta siirtyi osaliitoksessa vuonna 2009 noin henkilöä in. Näiden henkilöiden tietoja ei tilastoissa ole huomioitu. Kuntien vertailuluokituksena käytetään Paras-luokitusta, 5-portaista kuntakokoluokitusta ja tilastollista kuntaryhmitystä. Tutkimuskuntia vertaillaan luokituksen sisällä keskenään sekä luokituksen keskiarvoon ja kaikkien tutkimuskuntien keskiarvoon. Muun muassa asukasluvultaan samankokoisten kuntien ääriesimerkit otetaan analyysissä huomioon. Luokitusten tarkemmat määritelmät ovat liitteessä raportin loppuosassa. 1 Työpaikat ja niiden kehitys toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 Työpaikalla tarkoitetaan tässä raportissa työssäkäyvää. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston määritelmän mukaan alueella työssäkäyvillä tarkoitetaan kaikkia tällä alueella työssäkäyviä henkilöitä riippumatta heidän asuinpaikastaan. Alueella työssäkäyvät muodostavat niin sanotun työllisen päiväväestön, jonka määrää voidaan pitää mittarina alueen työpaikkojen määrälle. 44 Henkilön toimiala määräytyy hänen työpaikkansa toimialan mukaan. Kaikki samassa toimipaikassa työskentelevät saavat saman toimialan ammatistaan riippumatta. Työpaikan toimiala määritetään kullekin toimipaikalle ja itsenäiselle ammatinharjoittajalle Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaisesti. Aikasarjavertailussa on käytetty TOL2002-luokitusta ja yksityiskohtaisemmassa toimialatarkastelussa on käytetty uudempaa TOL2008-luokitusta. Näin menetellään, koska aikavertailu on vain tässä vanhemmassa luokituksessa (TOL2002) mahdollinen. Tilastokeskus ei ole laskenut ennen vuotta 2009 valmistuneita työssäkäyntitilaston tietoja uudelle TOL2008 toimialajaotukselle.

45 Toimialojen pääluokkatasolla vuoden 2008 tiedot on muutettu tätä raporttia varten TOL2008 luokituksesta TOL2002 luokitukseen, jotta aikasarja olisi vertailukelpoinen ja mukana olisi myös tuorein tilastotieto. Näin päin eli yksityiskohtaisesta yksinkertaisemmaksi muuttaminen on mahdollista. Vuonna 2009 toteutettu toimialaluokitusmuutos oli hyvin laaja. Luokitukseen tuli palvelualoille uusia pääluokkia ja lähes 100 uutta tarkimman tason luokkaa. Taulukko 2.1. Toimialaluokitus TOL2008 yhdistelmä 3-jaottelulla ja kirjaintasolla. 3-jaottelu Kirjaintaso A Alkutuotanto A Maatalous, metsätalous ja kalatalous B F Jalostus B, D E Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto B F Jalostus C Teollisuus B F Jalostus F Rakentaminen G U Palvelut G I Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta G U Palvelut J Informaatio ja viestintä G U Palvelut K Rahoitus- ja vakuutustoiminta G U Palvelut L Kiinteistöalan toiminta G U Palvelut M N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta G U Palvelut O Q Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut G U Palvelut R U Muut Palvelut X Tuntematon X Toimiala tuntematon Vuonna 2008 Suomessa oli yhteensä työpaikkaa, joista suurin osa palvelusektorilla. Työssäkäyntitilaston mukaan työllisistä työskenteli palvelualalla 71,6 prosenttia, jalostuksessa 23,9 prosenttia ja alkutuotannossa 3,7 prosenttia. Toimiala jäi tuntemattomaksi työpaikkojen osalta vajaassa prosentissa. ARTTU-kuntien työpaikkojen toimialarakenne on lähes samanlainen kuin kaikissa kunnissa keskimäärin. Ainoastaan jalostuksen ja alkutuotannon työpaikkaosuuksissa on eroja. ARTTU-kunnissa jalostuksen työpaikkoja oli 1,6 prosenttia enemmän ja alkutuotannon työpaikkoja 1,4 prosenttia vähemmän kuin kunnissa keskimäärin. Palvelualojen työpaikkoja oli ARTTU-kunnissa saman verran kuin kunnissa keskimäärin. Taulukko 2.2. Työpaikat toimialoittain (TOL 2008) ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 kuntakokoluokittain, % (N = 40). Työpaikat A B F G U X 2008 Alkutuotanto Jalostus Palvelut Tuntematon Kuntakoko N lkm % % % % as. tai vähemmän ,8 24,8 57,3 2, as ,5 32,2 57,3 0, as ,5 30,2 63,1 1, as ,2 28,3 67,5 1,0 Yli as ,4 24,3 73,6 0,6 ARTTU-kunnat ,3 25,5 71,5 0,7 Koko maa ,7 23,9 71,6 0,8 Kuntakokoluokittain tarkasteltuna palvelusektorin työpaikkoja on eniten yli asukkaan kunnissa (73,6 %) ja vähiten pienissä, korkeintaan asukkaan kunnissa (15,8 %). Teollisuudella ja rakentamisella on suurempi merkitys työllistäjänä alle asukkaan kunnissa kuin isoimmissa kunnissa. Alkutuotannon työpaikkoja on kaiken kaikkiaan vähän. ARTTU-kunnissa maatalouden työpaikkoja on lähinnä alle Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 45

46 asukkaan kunnissa. Nämä kunnat ovat maaseutumaisia ja niissä alkutuotannon työpaikkoja on noin 10 prosenttia. Taulukko 2.3. Työpaikat toimialoittain (TOL 2008) ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan, % (N = 40). Työpaikat A B F G U X Tilastollinen 2008 Alkutuotanto Jalostus Palvelut Tuntematon kuntaryhmitys N lkm % % % % Kaupunkimaiset kunnat ,6 24,7 73,1 0,6 Taajaan asutut kunnat ,3 31,4 62,2 1,1 Maaseutumaiset kunnat ,0 28,3 56,4 1,3 ARTTU-kunnat ,3 25,5 71,5 0,7 Koko maa ,7 23,9 71,6 0,8 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Palvelut Jalostus Alkutuotanto Tuntematon % 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Kuvio 2.1. Työpaikkojen toimialarakenne (TOL 2008) ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). 46

47 Kaupunkimaisissa kunnissa palvelujen osuus on suurin ja maaseutumaisissa puolestaan pienin. Teollisuuden ja rakentamisen työpaikoilla on suurin merkitys taajaan asutuissa kunnissa. Alkutuotannon työpaikkoja on suhteellisesti eniten maaseutumaisissa kunnissa, noin 14 prosenttia. 1.1 Palvelualojen työpaikat vuonna 2008 Palvelusektorin noin 1,7 miljoonasta työpaikasta vajaa kolmannes on julkista hallintoa, maanpuolustusta, koulutusta, terveys- ja sosiaalipalveluja. Viidennes palvelujen työpaikoista on tukku- ja vähittäiskaupassa, kuljetuksessa, varastoinnissa, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Kymmenesosa puolestaan on ammatillista, tieteellistä ja teknistä toimintaa sekä hallinto- ja tukipalveluja. Alle viisi prosenttia on informaatiota ja viestintää. Paras-luokituksen mukaan liitoskunnissa ja muissa kunnissa palvelualalla työskentelevien osuus on samansuuruinen koko maan kuntien kanssa. Syvenevän yhteistyön kunnissa palvelualoilla työskenteleviä on selvästi vähemmän. Näissä kunnissa palvelusektorin työpaikkojen osuus on noin 60 prosenttia. Jokaisessa Paras-luokituksen ryhmässä on kuitenkin kuntia, joissa palvelualalla työskenteleviä on selvästi vähemmän kuin kunnissa keskimäärin. Eräissä kunnissa palvelusektorilla on työpaikoista vain puolet. Liitoskunnista ssa palvelualan työpaikoissa työskentelevien osuus on suurin, 80,4 prosenttia. Liitoskunnista vahvasti palveluvaltaisia ovat n lisäksi,,, ja. Näissä kaikissa kunnissa palvelusektorilla työskentelee yli 70 prosenttia työllisestä päiväväestöstä.. ssa ja ssa palvelusektorilla työssäkäyvistä keskimääräistä suurempi osa, noin 36 prosenttia, sijoittuu TOL 2008 luokituksessa osioon O-Q. Tähän osioon sisältyy julkinen hallinto ja maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus, koulutus ja terveys- ja sosiaalipalvelut. ssa osuuden suuruuteen vaikuttavat muun muassa Kainuun prikaati ja Kainuun keskussairaala. ssa merkittäviä työllistäjiä ovat esimerkiksi yliopistollinen sairaala ja yliopisto. Liitoskunnissa suhteellisesti vähiten palvelualan työpaikkoja on ssa, ssa, Äänekoskella ja ssä. Näissä kunnissa palvelusektori työllistää alueella työssäkäyvistä vain puolet. Muut kunnat -kuntaryhmässä palvelusektorin osuus työpaikoista on keskimääräistä suurempi Turussa, Kirkkonummella, ssä, ssa, ssa ja ssa. Näissä kunnissa palvelusektorin osuus työpaikoista vaihtelee n 72 prosentista ja Turun 78 prosenttiin. ssä noin kolmannes työpaikoista on julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa, pakollisessa sosiaalivakuutuksessa, koulutuksessa ja terveys- ja sosiaalipalveluissa. Tämä on selvästi enemmän kuin muissa ryhmän kunnissa keskimäärin. ssa puolestaan palvelusektorin työpaikoista on sijoittunut keskivertoa enemmän tukku- ja vähittäiskauppaan, kuljetukseen ja varastointiin sekä majoitusja ravitsemistoimintaan. Vähiten palvelusektorin työpaikkoja on Juuassa (46,7 %). Syvenevän yhteistyön kunnista ainoastaan ssa palvelualojen työpaikkojen osuus (72,3 %) on ARTTU-kuntien ja koko maan kuntien keskiarvoa suurempi. ssa tavanomaista suurempi osa (30,4 %) palveluiden työpaikoista sijaitsee tukkuja vähittäiskaupassa, kuljetuksessa ja varastoinnissa sekä majoitus ja ravitsemistoiminnassa. ssa, Hirvensalmella ja lla työpaikoista vajaa puolet on palvelusektorin työpaikkoja. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 47

48 Taulukko 2.4. Palvelusektorin (TOL 2008, G-Q) työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008, % (N = 40). Kunnat, joissa palvelusektorin osuus keskimääräistä (71,5 %) suurempi. Palvelusektorilla Palvelusektorin eri osa-alueita Työpaikat työskentelevien G-I J M-N O-Q yht. osuus (G-Q), Kunta % % % % % lkm LIITOSKUNNAT 71,9 19,7 3,4 10,8 31, ,4 20,9 3,6 12,3 36, ,3 18,4 2,2 12,0 36, ,8 19,3 4,8 13,1 32, ,2 18,6 5,0 13,3 31, ,2 19,1 2,6 9,8 33, ,2 23,0 2,8 10,3 28, SYVENEVÄN YHTEISTYÖN KUNNAT 60,9 20,9 0,8 7,8 26, ,3 30,4 0,5 6,7 28, MUUT KUNNAT 73,3 21,8 3,0 11,8 29, ,0 22,4 3,7 13,6 31, ,3 27,5 1,0 11,1 31, ,3 18,6 1,2 12,6 34, ,0 26,6 2,1 11,5 25, ,6 29,2 1,4 11,1 25, ,9 21,1 3,2 11,1 29, ARTTU-kunnat 71,5 20,6 3,0 10,9 30, Koko maa 71,6 21,8 3,7 11,3 27, Palvelut TOL 2008, G-Q: G-I Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta J Informaatio ja viestintä M-N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O-Q Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut 1.2 Jalostuksen työpaikat vuonna Vuoden 2008 lopussa jalostuksen työpaikkoja oli Suomessa ARTTU-kunnissa jalostuksen työpaikkoja (25,5 %) on keskimääräistä enemmän koko maan kuntiin (23,9 %) verrattuna. Kaikissa Paras-kuntien ryhmissä on vahvoja teollisuuspaikkakuntia. Liitoskunnissa ja muut kunnat -kuntaryhmässä jalostuksen työpaikkojen osuus on vain hivenen koko maan arvoa suurempi. Syvenevän yhteistyön kunnissa (31,8 %) on koko maahan verrattuna suhteellisesti enemmän jalostuksen työpaikkoja. Jalostuksen työpaikat jakaantuvat kahteen isompaan luokkaan: teollisuuteen ja rakentamiseen. Teollisuuden työpaikkoja on koko maassa keskimäärin 16,1 prosenttia ja rakentamisessa 6,6 prosenttia. ARTTU-kunnissa teollisuuden työpaikkojen osuus on 1,5 prosenttiyksikköä suurempi koko maahan verrattuna, rakentamisessa samansuuruinen. Syvenevän yhteistyön kunnissa alueella työssäkäyvistä työskentelee jalostuksessa 31,8 prosenttia. Jalostuksen työpaikoista teollisuudessa on 21,8 prosenttia ja rakentamisessa 8,7 prosenttia. Kahdeksassa syvenevän yhteistyön kunnassa jalostuksen työpaikkojen osuus on koko maan ja ARTTU-kuntien keskiarvoa suurempi. Nämä kunnat ovat,,,,,, ja. Näissä kunnissa jalostuksen työpaikkojen osuus vaihtelee n 26 prosentista Varkauden noin 40 prosenttiin. Varkaudessa ja Juuassa kolmannes jalostuksen työpaikoista on teollisuudessa. ssa rakentamisen työpaikkojen osuus (10,9 %) on keskimääräistä suurempi. Liitoskuntien työpaikoista neljäsosa on jalostuksessa. Liitoskunnista erottuu kolme selkeää teollisuuspaikkakuntaa:, ja. Näissä kaikissa jalostuksen työpaikkojen osuus on yli 40 prosenttia: Äänekoskella 45,2 prosenttia,

49 ssa 43,4 prosenttia ja ssa 42,3 prosenttia. Näissä kunnissa suurin osa jalostuksen työpaikoista on teollisuustyöpaikkoja, rakentamisessa on vain noin viisi prosenttia. Myös ssä (33,1 %) teollisuudella on merkittävä rooli työllistäjänä. Muut kunnat -kuntaryhmässä jalostuksessa työskentelee lähes neljäsosa työllisistä. Kymmenessä kunnassa jalostuksen työpaikkoja on koko maan ja ARTTU-kuntien keskiarvoa enemmän. Selkeästi teollisuuspaikkakuntia ovat ja. ssa lähes puolet (48,7 %) työllisistä työskentelee jalostuksessa. Harjavallassa puolestaan jalostuksen osuus työpaikoista on 41,7 prosenttia. ssä, Liedossa ja ssa jalostuksessa työskentelee yli kolmannes työllisistä. Kolmessa kunnassa rakentamisella oli vuonna 2008 tavallista suurempi osuus: Liedossa, ssä ja Siilinjärvellä rakentamisen osuus työpaikoista oli yli kymmenen prosenttia. Taulukko 2.5. Jalostuksen (TOL2008) työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008, % (N = 40). Kunnat, joissa jalostuksen osuus keskimääräistä (23,9 %) suurempi. Jalostuksessa Jalostuksen osa-alueita Työpaikat työskentelevien C F yht. osuus (B-F), Teollisuus Rakentaminen Kunta % % % lkm LIITOSKUNNAT 25,1 17,1 6, ,2 38,2 5, ,4 37,7 4, ,3 36,4 5, ,1 26,1 6, ,5 19,9 6, ,6 18,2 7, ,4 16,6 7, ,0 15,1 8, ,0 16,9 6, SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT 31,8 21,8 8, ,5 32,5 5, ,6 33,0 4, ,2 25,2 5, ,4 25,4 5, ,2 18,5 9, ,7 14,1 10, ,4 17,6 6, ,1 18,8 6, MUUT KUNNAT 24,6 17,3 6, ,7 39,5 8, ,7 36,0 4, ,0 29,3 6, ,5 23,7 12, ,1 26,1 7, ,2 21,6 7, ,1 19,3 11, ,7 22,4 6, ,4 15,5 11, ,4 17,6 7,9 686 ARTTU-kunnat 25,5 17,6 6, Koko maa 23,9 16,1 6, Alkutuotannon työpaikat vuonna 2008 Alkutuotannon maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen merkitys työllistäjänä on Suomessa hyvin marginaalinen. Vuonna 2008 alkutuotannon työpaikkoja oli yhteensä Koko maassa 3,7 prosenttia työllisistä työskenteli maa-, metsä- ja kalataloudessa. ARTTU-kunnissa alkutuotanto työllisti vielä vähemmän, vain 2,3 prosenttia. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 49

50 Suurin osa alkutuotannosta on viljelyä ja karjanhoitoa. Metsätalouden työpaikkoja on alle prosentti, kalastusta vielä vähemmän. Alkutuotannon merkitys työllistäjänä vaihtelee kuitenkin kuntakohtaisesti. Syvenevän yhteistyön kunnissa alkutuotannon merkitys työllistäjänä on suurin. Näissä kunnissa alkutuotannon työpaikkoja on keskimäärin 6,3 prosenttia. lla alkutuotannon työpaikkoja on eniten. Siellä kolmannes työpaikoista on maa- ja metsätaloudessa. Hirvensalmella 22,2 prosenttia työpaikoista on maa- ja metsätaloudessa sekä kalataloudessa. Uuraisilla, Pudasjärvellä ja llä noin 15 prosenttia työpaikoista on alkutuotannossa. Liitoskunnissa alkutuotannon työpaikkoja on saman verran kuin ARTTU-kunnissa keskimäärin. ssä alkutuotanto työllistää suhteellisesti eniten, 15,7 prosenttia. Kemiönsaaressa (9,0 %) ja ssa (4,9 %) on koko maahan ja ARTTU-kuntiin verrattuna keskimääräistä enemmän alkutuotannon työpaikkoja. Liitoskunnista toista ääripäätä edustaa, jossa alkutuotanto työllistää vain 0,6 prosenttia työllisistä. Muut kunnat -kuntaryhmässä on ARTTU-kuntaryhmistä suhteellisesti vähiten alkutuotannon työpaikkoja, vain 1,4 prosenttia. Kuitenkin myös tässä ryhmässä on kuntia, joissa alkutuotannolla on merkitystä. Viidessä kunnassa alkutuotannon työpaikkoja on enemmän kuin kunnissa keskimäärin. Juuassa ja ssa alkutuotannon työpaikkoja on noin 13 prosenttia. ssä ja lla noin kymmenesosa työpaikoista on maa- ja metsätaloudessa, ssa puolestaan osuus noin kahdeksan prosenttia. ssa alkutuotannon työpaikoista suurempi osa tulee metsätaloudesta kuin maataloudesta. Tämä on harvinaista, sillä tavallisesti alkutuotannon työpaikat ovat maataloutta. Taulukko 2.6. Alkutuotannon työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40). Kunnat, joissa alkutuotannon osuus on keskimääräistä (3,7 %) suurempi. Alkutuotannossa Alkutuotannon Työpaikat työskentelevien osa-alue (01): yht. osuus, maatalous Kunta % % lkm LIITOSKUNNAT 2,3 1, ,7 14, ,0 7, ,9 4, ,2 3, SYVENEVÄN YHTEISTYÖN KUNNAT 6,3 4, ,3 31, ,2 16, ,5 11, ,2 8, ,5 9, ,5 8, ,9 7, ,9 4, ,8 4, ,5 3, MUUT KUNNAT 1,4 0, ,7 10, ,0 4, ,8 5, ,0 9, ,9 4, ARTTU-kunnat 2,3 1, KOKO MAA 3,7 2, TOL 2008: 01 Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut 50

51 1.4 Julkisen sektorin työpaikat vuonna 2008 Työnantajasektoriluokitus kuvaa työpaikan omistajuutta ja yritysmuotoa. Sen avulla voidaan tehdä jako muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Tieto työnantajasektorista perustuu Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoihin yritysten omistajatyypistä ja oikeudellisesta muodosta. Vuonna 2008 palkansaajista 30,6 prosenttia työskenteli julkisella sektorilla. Näistä työpaikoista suurin osa on kunta-alalla, valtion työpaikkoja on 6,7 prosenttia. ARTTU-kunnissa julkisen sektorin työpaikkoja on koko maan kuntiin verrattuna hiukan enemmän. ARTTU-kunnissa kolmannes työpaikoista on julkisella sektorilla. Paras-luokitteluryhmien välillä ei ole suuria eroja, mutta kuntakohtaiset erot eri luokkien sisällä ovat kuitenkin huomattavat. Liitoskunnissa julkisen sektorin työpaikkoja on keskimäärin 34,0 prosenttia. Suhteellisesti eniten julkisen sektorin työpaikkoja on ssa (41,1 %) ja ssa (39,5 %). Näissä kunnissa valtion työpaikkojen osuus on noin 10 prosenttia. Vähiten kunta-alan ja valtion työpaikkoja on ssa (23,1 %). Syvenevän yhteistyön kunnista julkisen sektorin työpaikkojen osuus on suurin lla, Pudasjärvellä ja Siilinjärvellä. Näissä kunnissa valtion ja kuntien työpaikkoja on yli 40 prosenttia kaikista työpaikoista. Vähiten julkisen sektorin työpaikkoja on ssa. Siellä julkisella sektorilla työskentelee vain viidesosa työssäkäyvistä. Muut kunnat -luokituksen kunnista julkisen sektorin työpaikkojen merkitys on suurin ssä. Siellä työpaikoista puolet (51,9 %) on julkisella sektorilla. ssä on muista ARTTU-kunnista poiketen paljon valtion työpaikkoja. Valtion työpaikkojen osuus on noin viidesosa. Myös ssa on julkisen sektorin työpaikkoja suhteellisesti paljon, 45,7 prosenttia. Varkaudessa julkisen sektorin työpaikkojen merkitys on vähäistä. Varkauden työpaikoista neljäsosa on kuntasektorilla tai valtiolla. Julkisen sektorin työpaikat ovat pääosin palveluja. Tämä näkyy hyvin ssa ja ssa, joissa palvelualojen työpaikat ovat pitkälti julkisen sektorin työpaikkoja. Näissä kunnissa toimialarakenne on yksipuolinen ja mahdollinen tulevaisuuden riskitekijä luvulla tällaista ei ole ollut havaittavissa, sillä molemmissa kunnissa työpaikkojen määrä on kasvanut. ssa työpaikkoja on tullut jopa keskimääristä enemmän ja ssakin työpaikkalisäys on ollut koko maan tasoa. ssa kuitenkin muun muassa terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelee noin ihmistä noin työllisestä. Tämä on määrällisesti paljon. Palvelualalla julkisen sektorin työpaikkojen väheneminen terveys- ja sosiaalipalveluissa voi tarkoittaa myös yksityisten terveys- ja sosiaalipalvelujen lisäystä, joten palvelualojen työpaikkojen määrässä ei välttämättä tapahdu muutosta. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 51

52 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kunta Sarja1 Sarja2 Valtio Kuvio 2.2. Julkisen sektorin työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). 1.5 Työpaikkojen kehitys toimialoittain vuosina Koko maassa työpaikkojen määrä kasvoi 6,3 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen Tänä aikana työpaikkoja tuli lisää yhteensä Työpaikkoja vuonna 2001 oli yhteensä Työpaikkojen kasvuvauhti on vaihdellut 2000-luvulla vuosittain erittäin paljon. Vuodet olivat huiman kasvun vuosia. Silloin vuodessa työpaikkoja tuli lisää noin Vuosina 2003 ja 2005 työpaikkamäärän kasvu jäi alle 5 000:een luvun lopun talouden taantuman vaikutukset näkyvät vuoden 2009 ennakkotiedoissa. Niiden mukaan työpaikat olisivat vähentyneet vuodesta 2008 vuoden 2009 loppuun mennessä noin :lla. Työpaikkojen määrässä palattiin näin ollen vuoden 2005 tasolle. 52 Taulukko 2.7. Koko maan työpaikkakehitys vuosina * Vuosi Työpaikat lkm Vuosilisäys lkm * *ennakkotieto

53 Taulukko 2.8. Työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 ja 2008 sekä muutos kuntakokoluokittain, % (N = 40). Työpaikat Työpaikat Työpaikkojen muutos Vaihteluväli ARTTU-kunnissa min max Kuntakoko N lkm lkm lkm % % % as. tai vähemmän ,3 12,8 8, as ,7 9,8 24, as ,2 5,8 18, as ,0 7,7 32,7 Yli as ,9 3,6 16,6 ARTTU-kunnat ,2 12,8 32,7 Koko maa ,3 ARTTU-kunnissa työpaikkojen lisäys on ollut koko maan kuntiin verrattuna suurempaa; työpaikat lisääntyivät keskimäärin 9,2 prosenttia. Kuntien väliset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Kuntakokoluokittain tarkasteltuna vain pienimmissä, alle asukkaan, kunnissa työpaikkakehitys on ollut negatiivinen. Muissa kuntakokoluokissa työpaikat ovat keskimäärin lisääntyneet. Mutta myös alle asukkaan kunnissa on kuntia, joissa työpaikat ovat lisääntyneet. Tällaisia kuntia ovat (1,9) ja (8,1 %). Uuraisissa työpaikkakasvu on keskittynyt palveluihin. Palvelusektorin työpaikat kasvoivat kolmanneksella vuodesta 2001 vuoteen Kaikissa yli asukkaan kunnissa työpaikat ovat lisääntyneet. Pienintä lisäys on ollut ssa, jossa työpaikat lisääntyivät noin neljä prosenttia. n työpaikkalisäys on tuonut lisää palvelusektorin työpaikkoja, jalostuksen ja alkutuotannon työpaikat ovat puolestaan vähentyneet. Suhteellisesti eniten työpaikkoja on tullut Seinäjoelle, lähes 17 prosenttia. Suurin ero kuntien välillä työpaikkojen määrän muutoksessa on asukkaan kunnissa. Siinä kuntakokoluokassa ssa työpaikat vähentyivät noin kahdeksan prosenttia ja ssä puolestaan kasvoivat kolmanneksella. Taulukko 2.9. Työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 ja 2008 sekä muutos tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan, % (N = 40). Työpaikat Työpaikat Työpaikkojen muutos Vaihteluväli ARTTU-kunnissa Tilastollinen min max kuntaryhmitys N lkm lkm lkm % % % Kaupunkimaiset kunnat ,0-7,7 () 32,7 () Taajaan asutut kunnat ,0-5,8 () 24,7 () Maaseutumaiset kunnat ,0-12,8 () 13,0 () ARTTU-kunnat ,2-12,8 () 32,7 () Koko maa ,3 Maaseutumaisissa kunnissa työpaikkakehitys on ollut keskimäärin negatiivista. Työpaikat ovat vähentyneet kolme prosenttia. Kuitenkin joissakin maaseutukunnissa työpaikat ovat lisääntyneet. Näin on Kemiönsaarella, ssä, Uuraisilla ja ssä. ssä työpaikat kasvoivat eniten (13 %). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan suurinta työpaikkojen lisäys on ollut kaupunkimaisissa kunnissa, joissa työpaikkojen määrä kasvoi kymmenen prosenttia. Kaupunkimaisissa kunnissa vaihteluväli on kuitenkin suurin. ssä työpaikat lisääntyivät kolmanneksen, mutta ssa, Varkaudessa ja ssa työpaikat vähenivät. Eniten työpaikat vähenivät ssa ja Varkaudessa, molemmissa noin seitsemän prosenttia. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 53

54 Taajaan asutuissa kunnissa kuntien väliset erot ovat myös suuret. Eniten työpaikat lisääntyivät ssa, lähes neljänneksellä. Kasvu oli merkittävää myös Liedossa (18,3 %) ja ssa (15,4 %). Kahdessa taajaan asutussa kunnassa työpaikat vähenivät: ssa (-5,8 %) ja Äänekoskella (-2,1 %). LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kuvio 2.3. Työpaikkojen määrän muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Parasluokituksen mukaan, % (N = 40). Työpaikkojen määrän kasvu on ollut paljolti palvelualojen työpaikkojen kasvua. Jalostuksen työpaikkojen lisäys on kääntynyt laskuun ja alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet entisestään. Palvelujen kysyntä on ollut niin suurta että palvelusektorin uudet työpaikat ovat lisääntyneet enemmän kuin mitä jalostuksesta ja alkutuotannosta on jäänyt pois. Koko maassa vuodesta 2001 vuoteen 2008 palvelusektorin työpaikkoja tuli lisää noin 13 prosenttia. Se tarkoitti noin uutta työpaikkaa. Samaan aikaan työpaikkoja poistui teollisuudesta ja rakentamisesta noin ja alkutuotannosta * Paras-luokituksen mukaan suurinta työpaikkojen lisäys on ollut liitoskunnissa, 11,4 prosenttia. Voimakkainta työpaikkojen lisäys on ollut Seinäjoella, ssä, ssa ja ssa. Näissä kunnissa työpaikat ovat lisääntyneet vähintään 15 * Tilastointi tarkentui samaan aikaan myös niin että tuntemattomien työpaikkojen määrä väheni noin :lla. 54

55 prosenttia. Uudet työpaikat ovat tulleet pääosin palvelualoille. Teollisuudessa ja rakentamisessa työpaikkalisäys on ollut vähäistä. Poikkeuksena, jossa syntyi yli työpaikkaa jalostukseen. Liitoskunnista vain kahdessa työpaikat ovat vähentyneet: ssa ja Äänekoskella. Molemmissa kunnissa teollisuustyöpaikoilla on ollut vahva asema. Kuitenkaan näissä kunnissa ei ole pystytty luomaan uusia työpaikkoja riittävästi muille sektoreille kuten esimerkiksi palvelualoille. Vuosien välisenä aikana ssa alkutuotannon työpaikat vähentyivät neljänneksen eli noin 50 työpaikkaa poistui. Jalostuksen työpaikat vähentyivät kuusi prosenttia eli noin 290 teollisuus- ja rakennustyöpaikkaa hävisi. Palvelualoille syntyi samaan aikaan noin 95 työpaikkaa lisää. Äänekosken työpaikkojen kehitys toimialoittain on ollut samankaltainen: alkutuotannon työpaikat vähentyivät 17 prosenttia ja jalostuksen kolme prosenttia. Palvelusektorin työpaikat puolestaan lisääntyivät neljä prosenttia. Alkutuotannon työpaikkamäärä on vähäinen, joten sen kokonaisvaikutuskin jää vähäiseksi. Teollisuuden ja rakentamisen työpaikat vähentyivät 265 työpaikalla. Palvelusektorille syntyi uusia työpaikkoja 180. Syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa ARTTU-kunnissa paitsi liitoskunnissa työpaikkoja on tullut lisää noin kuusi prosenttia. Kuntakohtaiset erot ovat suuret kuntaryhmien sisällä. Syvenevän yhteistyön kunnista ssä työpaikat ovat lisääntyneet noin kolmanneksella. Myös ssa (25 %) ja Liedossa (18 %) työpaikkoja on tullut paljon lisää. n työpaikat ovat syntyneet enimmäkseen palveluihin. Vuodesta 2001 vuoteen 2008 palvelusektorin työpaikat lisääntyivät 51 prosentilla. Tämä tarkoitti uutta työpaikkaa. Liedossa työpaikkakasvu keskittyi pelkästään palveluihin, palvelualalle syntyi 949 uutta työpaikkaa. Sen sijaan jalostuksen ja alkutuotannon työpaikat vähenivät. ssa työpaikkakasvu jakaantui aika tasaisesti palveluihin ja jalostukseen. Näille sektoreille syntyi 849 uutta työpaikkaa. Syvenevän yhteistyön kunnissa työpaikkakehitys on ollut negatiivista kuudessa kunnassa: ssa, lla, ssa, Pudasjärvellä, Hirvensalmella ja llä. llä työpaikkojen vähennys oli suurinta, työpaikoista kymmenesosa poistui. Kaikissa näissä kuudessa kunnassa alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet. Teollisuuden ja rakentamisen työpaikat vähentyivät kaikissa muissa paitsi lla ja Hirvensalmella, joissa ne kasvoivat hiukan. Ainoastaan ssa palvelusektorin työpaikat lisääntyivät. Työpaikkoja syntyi siellä palvelualoille kaikkiaan 655. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 55

56 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kuvio 2.4. Palvelusektorin (TOL2002) työpaikkojen määrän muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). Muut ARTTU-kunnat -ryhmässä kuntien väliset erot ovat pienimmät. Eniten työpaikat ovat lisääntyneet ssa, 15 prosenttia. Kirkkonummella ja ssa kasvua on ollut 13 prosenttia. Suurimmaksi osaksi työpaikkakasvu on suuntautunut palvelualoille. Jalostuksen työpaikat lisääntyivät hiukan. ssa lisäystä tuli eniten, siellä teollisuuden ja rakentamiseen työpaikat kasvoivat viisi prosenttia eli uusia työpaikkoja syntyi Työpaikkojen määrä on vähentynyt Juuassa, Varkaudessa ja ssa. ssa työpaikat vähentyivät eniten, 13 prosenttia. Kaikissa näissä kolmessa kunnassa vähenivät alkutuotannon työpaikat. Varkaudessa ja ssa vähenivät lisäksi sekä palveluiden että jalostuksen työpaikat. Juuassa puolestaan uusia työpaikkoja syntyi sekä palvelualoille että jalostukseen. Lisäys (44 työpaikkaa) oli kuitenkin vähäistä eikä korvannut täysin alkutuotannosta hävinneitä työpaikkoja. 56

57 LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kuvio 2.5. Jalostuksen (TOL2002) työpaikkojen määrän muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). 2 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Tarkastelu pohjautuu Tilastokeskuksen yritysrekisterin tietoihin aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä. Yritysrekisteri pohjautuu Verohallinnon tietoihin ja kattaa yritykset, jotka ovat liiketoiminnasta tai kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta arvonlisäverovelvollisia tai toimivat työnantajina. Tilastoon sisältyvät valtion liikelaitokset, mutta eivät kuntien liikelaitokset. Ulkopuolelle jäävät myös säätiöt, aatteelliset yhdistykset, julkiset viranomaiset ja uskonnolliset yhteisöt. Tilasto kuvaa yritysten hallinnollisia aloituksia ja lopetuksia. Yritys merkitään aloittaneeksi, kun yrityksestä tulee työnantaja tai kun se tulee arvonlisäverovelvolliseksi. Vastaavasti yritys katsotaan lopettaneeksi, kun se lakkaa toimimasta sekä työnantajana että arvonlisäverovelvollisena yksikkönä. Yritys merkitään aloittaneeksi myös silloin, kun se saa uuden yritystunnuksen. Tällöin yritys tulee lasketuksi myös lopettaneiden yritysten tilastoon, sillä vanha yritystunnus lopetetaan rekisteristä. Yritys kirjautuu aloittaneena yrityksenä myös yhtiöittämisen tai fuusion seurauksena. Vastaavasti yritys rekisteröidään lopettaneeksi silloin, kun se sulautuu toiseen yritykseen. Tilaston luvut sisältävät myös tämänkaltaiset epäaidot aloittamiset ja lopettamiset. Kyseessä on niin sanottu elävä tilasto. Tilastokeskus päivittää tilastoa tarvittaessa jälkikäteen, jos esimerkiksi aloittanut yritys ei kuitenkaan tosiasiallisesti ole aloittanut toimintaansa. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 57

58 Taulukko Aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yrityskanta Suomessa vuosina Vuosi Aloittaneita Lopettaneita Yrityskanta yrityksiä, lkm yrityksiä, lkm lkm Lähde: yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Vuonna 2009 Suomessa oli yhteensä toimivaa yritystä. Yritysten määrä on kasvanut vuosittain koko 2000-luvun. Aloittaneiden yritysten määrä on kasvanut vuosittain 2000-luvun alun yrityksestä huippuvuoteen 2007, jolloin uusia yrityksiä perustettiin yli Vuonna 2008 tapahtui käänne ja aloittaneiden yritysten määrä kääntyi laskuun. Samaan aikaan lopettaneiden yritysten määrä kasvoi. Kuitenkin koko 2000-luvun yrityskanta on kasvanut koko ajan, myös vuosina 2008 ja 2009, jolloin taloudellisen taantuman vaikutus tuntui yritysten kannattavuudessa. Taulukko Aloittaneet ja lopettaneet yritykset ja yrityskannan muutos ARTTU-tutkimuskunnissa kuntakoon mukaan vuosina (N = 40). Yrityskannan Yrityskannan Yrityskannan Yrityskannan Aloittaneita Lopettaneita Yritysmuutos muutos muutos muutos yrityksiä yrityksiä kanta , , , , Kuntakoko N lkm % lkm % lkm lkm lkm as. tai vähemmän ,4-7 -0, as ,5 87 2, as , , as , , Yli as , , ARTTU-kunnat , , Koko maa , , Lähde: yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Kuntakokoluokittain tarkasteltuna yrityskanta on kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2009 suhteellisesti eniten asukkaan kunnissa. Näissä kunnissa yrityskannan kasvu on ollut kaksi prosenttiyksikköä keskimääristä enemmän. Alle asukkaan kunnissa yrityskanta on kasvanut vähiten, noin 16 prosenttia. Yli asukkaan kunnissa yrityskannan kasvu on ollut samansuuruinen kuin koko maassa keskimäärin eli noin 24 prosenttia. Talouden taantuman vaikutukset näkyvät voimakkaimmin alle asukkaan kunnissa, joissa yritysten määrä väheni vuosina Kaikissa muissa kuntakokoluokissa yritysten määrä lisääntyi (2,2 %). Yli asukkaan kunnissa yritysten määrän lisääntyminen oli samansuuruista koko maan kuntien kanssa. 58

59 Taulukko Aloittaneet ja lopettaneet yritykset ja yrityskannan muutos ARTTU-tutkimuskunnissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan vuosina (N = 40). Yrityskannan Yrityskannan Yrityskannan Yrityskannan Aloittaneita Lopettaneita Yritysmuutos muutos muutos muutos yrityksiä yrityksiä kanta Tilastollinen , , , , kuntaryhmitys N lkm % lkm % lkm lkm lkm Kaupunkimaiset kunnat , , Taajaan asutut kunnat , , Maaseutumaiset kunnat ,8 60 1, ARTTU-kunnat , , Koko maa , , Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan yrityskanta on vuodesta 2001 vuoteen 2009 kasvanut vähiten maaseutumaisissa kunnissa. Maaseutumaisissa kunnissa yrityskannan kasvu oli noin kahdeksan prosenttiyksikköä pienempi kuin koko maassa ja ARTTUkunnissa keskimäärin. Kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa yrityskannan kasvu vastasi koko maan keskimääräistä arvoa luvun loppupuolella syntyneen laman vaikutukset näkyvät eniten maaseutumaisissa kunnissa. Yrityskanta kasvoi myös vuosina maaseudulla, mutta keskimääräistä vähemmän. Kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa kasvu oli samaa tasoa kuin koko maan kunnissa. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA 7,0 6,3 8,2 9,8 7,8 6,9 14,7 14,2 13,0 12,6 18,5 17,8 16,9 16,3 22,4 20,4 20,0 18,3 19,3 16,6 16,5 15,4 14,8 21,5 21,9 29,3 27,6 26,5 26,2 24,6 23,1 24,3 23,0 23,7 24,4 25,8 30,2 29,2 36,0 34,8 36,1 42,4 40,1 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 41,5 45,5 Kuvio 2.6. Yrityskannan muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 59

60 ARTTU-kunnissa yrityskannan kasvu on 2000-luvulla ollut samansuuruista koko maan kuntien kanssa. Myös laman vaikutukset ovat olleet samankaltaisia. Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. ARTTU-kunnista liitoskunnissa on eniten kuntia, joissa yrityskannan kasvu on ollut keskimääräistä voimakkaampaa. Syvenevän yhteistyön ja muut kunnat -ryhmissä enemmistössä kuntia yrityskanta on kasvanut tavanomaista vähemmän. Liitoskunnissa yrityskanta kasvoi hiukan keskimääristä enemmän. Seitsemässä kunnassa yrityskannan kasvu oli keskimääristä suurempaa ja kuudessa kunnassa keskimääräistä heikompaa. ssa ja ssa yritysten määrä lisääntyi suhteellisesti eniten, noin 35 prosenttia. Yrityskanta lisääntyi keskimääräistä enemmän myös ssä, Seinäjoella, ssa, Kemiönsaarella ja Äänekoskella. poikkeaa selvästi muista liitoskunnista. Yrityskanta on siellä kasvanut vähiten, noin kahdeksan prosenttia. Syvenevän yhteistyön kunnissa ja muut kunnat -kuntaryhmässä yrityskanta kasvoi koko maan kuntiin verrattuna hiukan vähemmän. Kasvua oli noin 22 prosenttia. Syvenevän yhteistyön kunnista ssä ja Uuraisilla yrityskannan kasvu oli suurinta. Näissä kunnissa kasvua oli yli 40 prosenttia. Myös Hirvensalmella ja Liedossa yritysten määrä lisääntyi keskimääräistä enemmän, noin 30 prosenttia. ssä ja Pudasjärvellä yrityskannan lisäys jäi vähäiseksi. Näissä kunnissa yrityskanta kasvoi noin seitsemän prosenttia. Muut kunnat -ryhmässä yrityskanta kasvoi keskimääräistä enemmän kolmessa kunnassa. Eniten se kasvoi Haukiputaalla, jossa yrityskanta kasvoi 45,5 prosenttia. Kirkkonummella yrityskanta kasvoi 41,5 prosenttia ja ssa 36,1 prosenttia. Heikointa yrityskannan kasvu on ollut Juuassa, Varkaudessa ja ssa. Kaikissa yrityskannan kasvu jäi alle kymmenen prosentin. 3 Työssäkäynti ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina Tässä tarkastelukohteena on ARTTU-tutkimuskunnissa asuvien työmatkaliikenne muihin kuntiin ja vastavuoroisesti myös lähialueelta tutkimuskuntiin suuntautuva työssäkäynti. Työmatka sinällään voi olla useita satoja kilometrejä tai sata metriä. Pendelöinnillä eli sukkuloinnilla tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Sukkuloinnin vilkkauteen vaikuttavat liikenneyhteydet ja ympäryskuntien määrä. Useissa kuntaliitoksissa työssäkäyntialueen kunnat ovat yhdistyneet ja samalla se on vähentänyt pendelöivien määrää kuntakohtaisessa tilastoinnissa. Pendelöinnin aktiivisuuteen vaikuttaa myös kunnan työpaikkaomavaraisuus. Jos kunnan alueella olevia työpaikkoja on vähemmän kuin kunnassa työllistä työvoimaa, pendelöinti naapurikuntiin vilkastuu. 3.1 Työpaikkaomavaraisuus vuosina Työpaikkaomavaraisuus kuvaa kunnassa tai muulla alueella sijaitsevien työpaikkojen lukumäärän suhdetta alueella asuvaan työlliseen työvoimaan. Työpaikkojen lukumäärää mitataan kunnassa työssäkäyvän työllisen työvoiman määrällä. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastossa työlliseen työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaistietoihin. 60

61 Taulukko Työpaikkaomavaraisuus vuosina 2001 ja 2008 sekä muutos ARTTU-tutkimuskunnissa kuntakokoluokittain, % (N = 40). Työpaikka- Työpaikka- Työpaikka- omavaraisuuden omavaraisuus omavaraisuus muutos, %-yks. Vaihteluväli ARTTU-kunnissa Kuntakoko N min max as. tai vähemmän 5 89,1 85,0-4,1 66,7 () 95,4 () as. 8 97,5 100,2 2,7 89,5 () 130,7 () as. 7 72,8 72,6-0,2 54,1 () 102,2 () as. 9 86,3 83,4-2,9 60,8 () 110,7 () Yli as ,4 114,3 1,9 106,1 () 132,2 () ARTTU-kunnat ,0 105,0 1,0 54,1 () 132,2 () Koko maa ,0 100,0 0,0 ARTTU-kunnissa työpaikkojen lukumäärä ylittää alueella asuvan työllisen työvoiman määrän. ARTTU-kuntien työpaikkaomavaraisuus on keskimäärin 105 prosenttia luvulla työpaikkaomavaraisuus on kasvanut ARTTU-kunnissa hieman. Eroja on kuitenkin kuntakokoluokittain ja tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna. Vahvasti työpaikkaomavaraisia ovat suuret, yli asukkaan kunnat. Tässä kuntakokoluokassa kaikissa kunnissa työpaikkaomavaraisuus on yli 100. Suurin työpaikkaomavaraisuus on ssa, 132,2 prosenttia ja pienin ssa, 106,1 prosenttia. Myös asukkaan kunnissa työpaikkaomavaraisuus on keskimäärin yli 100 prosenttia. Harjavallassa on tämän kuntakokoluokan suurin työpaikkaomavaraisuusaste, 130,7 prosenttia. Kemiönsaarella, ssa, Pudasjärvellä, ssä ja ssä työpaikkoja on vähemmän kuin kunnissa työllisiä asukkaan kunnissa on pienin työpaikkaomavaraisuus, 72,6 prosenttia. Kuitenkin tässä luokassa on kuntia, joissa työpaikkaomavaraisuus nousee yli sadan. Tällaisia kuntia ovat ja. Pienimmät työpaikkaomavaraisuudet ovat Mustasaaressa (54,1 %) ja Haukiputaalla (56,5 %). Vuodesta 2001 vuoteen 2008 työpaikkaomavaraisuus on noussut niissä kuntakokoluokissa, joissa työpaikkaomavaraisuusaste vuonna 2008 oli yli sadan. Nämä kuntakokoluokat ovat asukasta ja yli asukasta. Muissa kuntakokoluokissa työpaikkojen määrä suhteessa työllisten määrään on laskenut. Taulukko Työpaikkaomavaraisuus vuosina 2001 ja 2008 sekä muutos ARTTU-tutkimuskunnissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan, % (N = 40) Työpaikka- Työpaikka- Työpaikka- omavaraisuuden Tilastollinen omavaraisuus omavaraisuus muutos, %-yks. Vaihteluväli ARTTU-kunnissa kuntaryhmitys N min max Kaupunkimaiset kunnat ,0 109,1 1,1 56,5 () 132,2 () Taajaan asutut kunnat 11 81,4 81,5 0,1 54,1 () 105,1 () Maaseutumaiset kunnat 10 94,9 94,3-0,6 66,7 () 105,0 () ARTTU-kunnat ,0 105,0 1,0 54,1 () 132,2 () Koko maa ,0 100,0 0,0 Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan ainoastaan kaupunkimaisissa kunnissa työpaikkoja on vähintään saman verran kuin kunnassa työllisiä. Kuitenkin myös kaupunkimaisissa kunnissa on kuntia, joissa työpaikkaomavaraisuus on alhainen. Näin on Haukiputaalla, Kirkkonummella ja ssä. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 61

62 Taajaan asutuissa kunnissa työpaikkaomavaraisuus on alhaisin, 81,5 prosenttia. Taajaan asutuista 11 kunnasta puolet kuuluu asukkaan kuntakokoluokkaan. Näissä asukkaan kunnissa on pienin työpaikkaomavaraisuus kuntakokoluokittain tarkasteltuna. Maaseutumaisissa kunnissa työpaikkaomavaraisuus on 94,3 prosenttia. Maaseutumaisissa kunnissa työpaikkojen määrä on laskenut suhteessa työllisten määrään luvulla. Kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa työpaikkaomavaraisuus on puolestaan hiukan noussut. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kuvio 2.7. Työpaikkaomavaraisuus ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008, % (N = 40). Paras-luokituksen mukaan liitoskunnissa on eniten työpaikkaomavaraisia kuntia. Liitoskunnista vain ssä, Kemiönsaaressa ja ssa työpaikkoja on kunnassa vähemmän kuin työllisiä. Liitoskunnista ssa (122,8 %) on selkeästi suurin työpaikkaomavaraisuusaste. Vuodesta 2001 vuoteen 2008 työpaikkaomavaraisuusaste on noussut eniten ssä (4,9 %-yks.) ja laskenut eniten ssa (-3,6 %-yks.). Syvenevän yhteistyön kunnissa on alhaisin työpaikkaomavaraisuus, 77,0 prosenttia. Vain Harjavallassa ja llä työpaikkaomavaraisuus nousee yli sadan luvulla työpaikkaomavaraisuus on pienentynyt kahdeksassa syvenevän yhteistyön kunnassa. 62

63 Suurinta muutos on ollut Hirvensalmella, jossa työpaikkaomavaraisuus pieneni 10 prosenttiyksikköä. Myös ssa, ssa ja Mustasaaressa työpaikat vähenivät suhteessa kunnan työllisten määrään. Työpaikkaomavaraisuus kasvoi eniten ssa, 11 prosenttiyksikköä. Muissa ARTTU-kunnissa työpaikkaomavaraisuus on keskimääräistä hiukan suurempaa, 108 prosenttia. Tämän kuntaryhmän kunnista puolessa työpaikkaomavaraisuus on yli 100. Tämän kuntaryhmän alhaisin työpaikkaomavaraisuus on Haukiputaalla (56,5 %). Kuudessa kuntaryhmän kunnassa työpaikkaomavaraisuus on vähentynyt vuodesta Suurin vähennys on ollut Haukiputaalla, jossa työpaikkaomavaraisuus väheni 6,3 prosenttiyksikköä. ssa puolestaan kasvu on ollut suurin, 7,5 prosenttiyksikköä. 3.2 Ulospendelöinti tutkimuskunnissa vuonna 2008 Ulospendelöinnillä (sukkuloinnilla) tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Siinä tarkastellaan kunnassa asuvan työllisen työvoiman liikkuvuutta muihin kuntiin. Muussa kuin omassa kunnassa työssäkäyvien osuus on Suomessa kasvanut 1960-luvulta lähtien. Vuoden 2008 tietojen mukaan ulospendelöiviä on noin kolmannes työllisestä työvoimasta. ARTTU-tutkimuskunnista käydään tavanomaista vähemmän kotikunnan ulkopuolella töissä. Tähän vaikuttaa osittain tutkimuskuntien valinta. Mukana on paljon keskuskuntia eli niitä kuntia, joihin nimenomaan tullaan töihin. Tutkimuskuntien joukossa on myös liitoskuntia, jolloin toteutunut kuntaliitos on yhtenäistänyt työssäkäyntialueita. Taulukko ARTTU-tutkimuskuntien työllisen työvoiman ulospendelöinti vuonna 2008 kuntakokoluokittain, % (N = 40). Työllinen Muualla kuin kotikunnan Vaihteluväli ARTTU-kunnissa työvoima alueella työskentelevät min max Kuntakoko N lkm % % % as. tai vähemmän ,6 20,2 () 55,5 () as ,4 13,7 ( ) 37,9 () as ,2 9,2 () 71,1 () as ,2 12,2 () 66,0 () Yli as ,8 12,4 () 23,3 () ARTTU-kunnat ,0 9,2 () 71,1 () Koko maa Kuntakokoluokituksen mukaan kotikunnan ulkopuolella työssäkäynti on yleisintä asukkaan kunnissa. Näissä kunnissa keskimäärin puolet työllisestä työvoimasta käy muualla töissä kuin kotikunnassaan. Kuntien väliset erot tässä kuntakokoluokassa ovat suuret. Liedon työllisestä työvoimasta 71 prosenttia käy Liedon ulkopuolella töissä, suurin osa Turussa. ssa puolestaan vain yhdeksän prosenttia. Yli asukkaan ja alle asukkaan kunnissa on myös suhteellisesti vähiten muualla kuin kotikunnassa työskenteleviä. Yli asukkaan kunnat ovat alueensa keskuskuntia. Alueen työpaikat ovat keskittyneet niihin. Suurista kaupungeista Turussa on eniten ulospendelöiviä. Tätä selittää osin alueen kuntarakenne. Turun pinta-ala on pieni ja sen ympärillä on useita myös pieniä kuntia. Alle asukkaan kunnista Juuassa ulospendelöinti on vähäisintä ja suurinta Uuraisilla. Uuraisten tilanteeseen vaikuttaa sen sijainti n läheisyydessä. on taas pinta-alaltaan suuri, eikä riittävän lähellä ole työpaikkakeskittymää. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 63

64 Taulukko ARTTU-tutkimuskuntien työllisen työvoiman ulospendelöinti vuonna 2008 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan, % (N = 40). Työllinen Muualla kuin kotikunnan Vaihteluväli ARTTU-kunnissa Tilastollinen työvoima alueella työskentelevät min max kuntaryhmitys N lkm % % % Kaupunkimaiset kunnat ,1 12,2 () 66,0 () Taajaan asutut kunnat ,3 9,2 () 71,1 () Maaseutumaiset kunnat ,9 13,7 ( ) 55,5 ( ) ARTTU-kunnat ,9 9,2 () 71,1 () Koko maa Taajaan asutuista kunnista pendelöidään vilkkaimmin. Niissä noin 41 prosenttia työllisistä käy töissä muualla kuin kotikunnassaan. Kaupunkimaisissa ja maaseutumaisissa kunnissa pendelöidään samaan tapaan kuin ARTTU-tutkimuskunnissa keskimäärin. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-KUNNAT KOKO MAA Kuvio 2.8. ARTTU-tutkimuskuntien työllisen työvoiman ulospendelöinti vuonna 2008 Parasluokituksen mukaan, % (N = 40). Paras-luokituksen mukaan kotikunnan ulkopuolinen työssäkäynti on yleisintä syvenevän yhteistyön kunnissa. Näissä kunnissa vähän yli puolet työllisistä pendelöi. Liedosta pendelöiviä on noin 71 prosenttia. Tämä on Suomen kuntien korkeimpia arvoja. Myös Mustasaaresta, stä ja sta pendelöidään ahkerasti. Nämä kolme 64

65 kuntaa sijaitsevat kaikki ison kunnan vieressä: n, en ja Lahden kupeessa. ARTTU-kuntien muut kunnat -ryhmässä kotikunnan ulkopuolella työssäkäyviä on työllisistä noin neljännes. Vilkkainta ulopendelöinti on ssa, Kirkkonummella ja Haukiputaalla. Näissä kunnissa kotikunnan ulkopuolella käy töissä yli 60 prosenttia työllisistä. ja kuuluvat Helsingin työssäkäyntialueeseen. Haukiputaalta käydään ssa töissä. Vähäisintä ulospendelöinti on ssa (9,2 %). Liitoskuntien työllisistä vain 16 prosenttia käy töissä muualla kuin kotikunnassaan. Tässä kuntaryhmässä kuntien väliset erot ovat pienet. Vilkkainta pendelöinti on ssä (28,1 %) ja vähäisintä ssa (12,2 %). 3.3 Sisäänpendelöinti tutkimuskunnissa vuonna 2008 Sisäänpendelöinnillä tarkoitetaan kuntaan suuntautuvaa työssäkäyntiä. Yleensä voimakkain sisäänpendelöinti suuntautuu lähikunnista alueen keskuskuntaan. Tässä tarkastellaan seuraavaksi esimerkkikuntien Turun ja n avulla näihin kuntiin suuntautuvaa pendelöintiä. on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa keskuskaupunki ja ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen työssäkäyntialueen. Hyvät ja monipuoliset liikenneyhteydet edesauttavat työmatkaliikennettä. Helsingistä kulkee Turussa töissä noin 600 henkilöä. Taulukko un pendelöivät vuonna un pendelöivät Henkilöä Kaarina Raisio Naantali Masku Länsi-Turunmaa Rusko Paimio Mynämäki 982 Nousiainen 850 Pöytyä Aura 593 Loimaa 327 Uusikaupunki 316 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 65

66 Kartta 2.1. un pendelöinti lähikunnista vuonna un pendelöidään Turun tapaan lähikunnista. n ja lähikuntien tuleva kuntaliitos tulee muuttamaan tilannetta. Vuoden 2013 alussa tapahtuvassa kuntaliitoksessa yhdistyvät,, Kiiminki, nsalo ja Yli-Ii. Kempele, josta un pendelöi noin henkilöä, ei ole kuntaliitoksessa mukana. Taulukko un pendelöivät vuonna un pendelöivät Henkilöä Kempele Kiiminki nsalo Liminka Muhos Ii Tyrnävä Raahe

67 Kartta 2.2. un pendelöinti lähikunnista vuonna Johtopäätökset Yhteiskunnan rakenteet ja talouselämä ovat muuttuneet voimakkaasti 2000-luvulla. Suurimmat muutokset elinkeinoelämässä ovat tapahtuneet palvelualoilla. Muun muassa tieto- ja viestintätekniikan palvelut ovat kasvaneet voimakkaasti. Työssäkäyntitilasto ja yritys- ja toimipaikkatiedot antavat viitteitä siihen, että luvun lopun lama tuntui myös ARTTU-kunnissa. Työpaikat vähenivät, yrityksiä perustettiin vähemmän ja niitä lakkautettiin enemmän. Yrityskannassa notkahdettiin vuoden 2005 tasolle. Kuitenkin yrittämisen tahti säilyi. Osasyynä tähän on työpaikkojen palveluvaltaisuus. ARTTU-kunnissa palvelusektorin työpaikkoja on saman verran kuin Suomessa keskimäärin eli noin 72 prosenttia. Palvelualojen työpaikoista kolmannes on julkista hallintoa, maanpuolustusta, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluja. Palvelusektorin työpaikat ovat lisääntyneet jopa enemmän kuin mitä jalostuksesta ja alkutuotannosta on vähentynyt. Monessa kunnassa teollisuustyöpaikkojen menetystä on pystytty korvaamaan lisäämällä palvelualojen työpaikkoja. Tulevaisuudessa palvelualojen työpaikkoja tulee lisää ja palvelut monipuolistuvat. Palvelutyöpaikat ovat keskittyneet kaupunkimaisiin kuntiin. Alle asukkaan kunnissa palvelutyöpaikkojen merkitys on vähäisempää. Yhden toimialan varassa olevia kuntia ei ole. Palvelut on suurin toimiala, mutta se jakaantuu hyvin erilaisiin palvelutoimintoihin. Palveluvaltaisimmassa ARTTU-kunnassa ssa palveluiden osuus työpaikoista on 80 prosenttia. ARTTU-kunnissa työpaikkojen määrän kehitys, toimialarakenne ja yrityskannan muutokset ovat samankaltaisia kuin Suomen kunnissa keskimäärin luvulla no- Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 67

68 68 peimmin kehittyviä ARTTU-kuntia ovat olleet kaupunkimaiset, yli asukkaan kunnat ja vaikeinta kehitys on ollut alle asukkaan maaseutumaisissa kunnissa. Erot kuntien välillä ovat eri luokitusten sisällä jopa suurempia kuin luokkien välillä. Suurin ero kuntien välillä on asukkaan kuntakokoluokassa luvulla nopean kasvun kuntia ARTTU-kunnista ovat olleet syvenevän yhteistyön, noin asukkaan kunta, hitainta tai jopa negatiivista muutos on ollut ssa. Työssäkäynti kotikunnan ulkopuolella on kasvattanut suosiotaan. Kaupunkiseuduilla pendelöinti on yleisintä. Toteutuneet kuntaliitokset, joissa liitoskunnat ovat olleet osa työssäkäyntialuetta, ovat vähentäneet työssäkäyntiä oman kotikunnan ulkopuolelle. ARTTU-kunnista on tästä hyvä esimerkki. Vuoden 2009 alussa toteutunut liitos yhdisti työssäkäyntialueen kunnat.

69 Liite 1. Raportissa käytetyt pääluokitukset 1 ARTTU-ohjelman Paras-luokitus (Paras-luokitus tai ARTTU-luokitus) 1) Kuntaliitoskunnat: Kuntia, joissa on tehty kuntajaon muutoksia PARASuudistushankkeen käynnistymisen jälkeen, v tai myöhemmin. 2) Syvenevän yhteistyön kunnat: Kuntia, jotka syksyyn 2007 mennessä tekemiensä suunnitelmien mukaan aikovat kuntajaon muutoksen sijaan vahvistaa kuntien yhteistoimintaa ainakin perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen palvelujen osalta yhteistoiminta-alueella tai kokoamalla em. palvelut yhteen laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen kanssa (terveys-/hyvinvointipiirit). 3) Muut kunnat: Kuntia, joissa palvelurakenneuudistukset on tilanteessa kaavailtu vietävän läpi ilman kuntaliitoksia ja perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Paras-luokitus ARTTU-tutkimuskunnat v kuntajaon mukaan (N = 40) Kuntaliitoskunnat *,,,,,, (N = 13),,,,, Syvenevän yhteistyön kunnat (N = 14),,,,,,,,,,,,, Muut kunnat,,,,,,,,, (N = 13),,, * Liitoskunnat : (2009):, Hauho, Kalvola, Lammi, Renko, Tuulos (2007):, Vuolijoki (2009): Dragsfjärd, Kemiö, Västanfjärd (2009):, Joutseno (2009): Mänttä, Vilppula (2009): Karjaa, Pohja, Tammisaari (2009):, Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi, Särkisalo (2009):, Nurmo, Ylistaro -Maksamaa (2007):, Maksamaa (2007):, Suolahti, Sumiainen (2009):, n mlk, Korpilahti (2009):, Ylikiiminki (2010):, Ylämaa (2010):, Noormarkku (2011): -Maksamaa, Oravainen (2011):, Karttula Edellä luetellut kuntatyypit eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Toisin sanoen, yksittäinen kunta voi kuulua samanaikaisesti useampaankin luokkaan; kunta on ollut liitoksessa osallisena ja samanaikaisesti kuuluu myös perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen. Tutkimuskuntien sijoitus Paras-luokkiin pohjautuu valintatilavaiheeseen syksyllä Sen jälkeen sitä on muutettu ja tässä raportissa käytetty luokitus on sovitun mukainen. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 69

70 2 Kuntakokoluokitus 5-luokkainen kuntakokoluokitus koostuu seuraavista kokoluokista: 1) korkeintaan asukkaan kunnat 2) asukkaan kunnat 3) asukkaan kunnat 4) asukkaan kunnat 5) yli asukkaan kunnat. Paras-uudistuksen kannalta merkittävät kuntakokorajat muodostuvat asukkaan ja asukkaan kohdille. Tässä raportissa on huomioitu ARTTU-tutkimusohjelman lähtökohtatilanteen jälkeen tapahtuneet muutokset kuntien asukasluvuissa. Tältä osin kuntien ryhmittely kuntakokoluokkiin poikkeaa muista ARTTU-ohjelman tutkimuksissa käytetyistä luokituksista. Tässä raportissa tutkimuskunnat on luokiteltu kuntakokoryhmiin asukasluvun ja kuntajaon mukaan. Muutokset kohdistuvat kahteen kuntaan. Tässä raportissa on otettu mukaan asukkaan kuntakokoryhmään, eikä lähtötilanteen korkeintaan asukkaan kuntien ryhmään. on tässä raportissa asukaan kuntakokoluokassa, eikä lähtötilanteen asukkaan luokassa. Kuntakokoluokka asukasluvun mukaan ARTTU-tutkimuskunnat vuoden 2011 kuntajaon mukaan (N = 40) as. tai,,,, vähemmän (N = 5) as. (N = 8),,,,,,, as. (N = 7),,,,,, as.,,,,,,, (N = 9), yli as.,,,,,,,, (N = 11),, 3 Tilastollinen kuntaryhmitys Kunnat jaetaan taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kolmeen kuntaluokkaan seuraavasti: 1) Kaupunkimaiset kunnat: Kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään ) Taajaan asutut kunnat: Kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään mutta alle ) Maaseutumaiset kunnat: Kunnat, joiden väestöstä alle 60 prosenttia asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle , sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle Lähde: > Tietoa tilastoista > Luokitukset 70

71 Käytössä oleva luokitus perustuu vuodelta 2005 olevan taajamarajauksen mukaiseen taajamaväkitietoon. Tilastokeskus tarkistaa luokitusta kaikkien kuntien osalta joka viides vuosi väestölaskentojen yhteydessä tehtävän taajamarajauksen tulosten pohjalta. Kuntaliitoskuntien osalta kuntaryhmitysluokka tarkistetaan liitosvuosittain. Tässä raportissa tilastollisen kuntaryhmityksen luokittelussa on käytetty vuoden 2011 kuntajakoa. Kuntien ryhmittely on kuitenkin sama kuin ARTTU-tutkimusohjelman alussa. Vuosina 2010 ja 2011 tapahtuneet kuntaliitokset eivät ole muuttaneet kuntien ryhmittelyä kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. Tilastollinen kuntaryhmitys 2011 ARTTU-tutkimuskunnat vuoden 2011 kuntajaon mukaan (N = 40) Kaupunkimaiset kunnat (N = 19) Taajaan asutut kunnat (N = 11) Maaseutumaiset kunnat (N = 10),,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 4 Väestömäärän muutoksen voimakkuus ARTTU-tutkimuskunnat on luokiteltu vuosien yhteenlasketun väestönkehityksen mukaisesti viiteen väestönkasvua kuvaavaan luokkaan; 1) voimakkaasti vähenevän väestön kuntiin 2) vähenevän väestön kuntiin 3) ei merkittävää muutosta -kuntiin 4) kasvukuntiin 5) voimakkaan kasvun kuntiin. Voimakkaasti vähenevän väestön kuntia ovat kunnat, joissa väestö on vähentynyt tarkastelujaksolla yli 10 prosenttia, vähenevän väestön kunnissa väestö on vähentynyt -2,5-10 prosenttia, ei merkittävää muutosta -ryhmään kuuluvissa kunnissa väestönkehitys on ollut -2,5 2,5 prosenttia, kasvukunnissa 2,5 10 prosenttia ja voimakkaan kasvun kunnissa yli 10 prosenttia. Tämä luokitus on otettu käyttöön ARTTU-tutkimusohjelmassa vuonna Tässä raportissa väestönmäärän muutoksen voimakkuus -luokitusta on käytetty 1. osion väestötarkastelussa. Väestömäärän muutoksen luokitus ARTTU-tutkimuskunnat vuoden 2011 kuntajaon mukaan (N = 40) Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat (N = 7) (väestönmuutos yli -10 %) Vähenevän väestön kunnat (N = 7) (väestönmuutos -2,5-10,0 %) Stabiilin väestömäärän kunnat (N = 7) (väestönmuutos -2,5 +2,5 %) Kasvukunnat (N = 10) (väestönmuutos +2,5 +10,0 %),,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, Voimakkaan kasvun kunnat (N = 9),,,,,, (väestönmuutos yli +10 %),, Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 71

72 Liite 2. Väestönmuutoksen eri osatekijöiden vaikutus väestönkasvuun ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) Lähde: Väestötilasto, Tilastokeskus. Luonnoll. Luonnoll. Kuntien Kuntien väli- Nettoväestön- väestön- välinen nen netto- Netto- siirtolaisuus Kuntajako kasvu kasvu-% nettomuutto muutto %:na siirtolaisuus %:na , ,9 3 0, , , , , ,7 58 0, , ,0 51 0, ,0 72 2,7 9 0, , , , , , , , ,2 78 1, , , , , , , , , , ,2 49 0,6 93 1, , , , , , , , , , , , , , , , , , ,7 5 0, , , , , , , ,5 87 0, , ,4 41 0, , , , , , , , ,1 15 0, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,3 71 0, , , ,5 83 2, ,6 13 0, , , , , , , , ,0 20 0, , , ,6 81 0, , ,8 ARTTU-kunnat , , ,0 Koko maa , ,9 72

73 Liite 3. Ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) Lähde: Väestötilasto, Tilastokeskus % % % % 2020 Kuntajako Yht. 0-6 v 7-19 v v 65- v Yht. 0-6 v 7-19 v v 65- v ,4 16,1 53,3 25, ,7 12,2 48,0 33, ,5 13,9 57,5 22, ,1 12,6 52,1 29, ,3 13,5 56,4 23, ,6 13,0 47,7 32, ,7 20,6 55,9 10, ,6 21,2 51,7 15, ,1 14,4 53,7 27, ,0 11,0 46,7 38, ,0 17,6 57,5 16, ,8 17,0 51,2 23, ,1 14,6 58,1 20, ,2 13,5 53,6 25, ,6 13,1 55,2 26, ,2 11,5 47,7 34, ,3 14,3 63,1 14, ,3 13,9 58,4 19, ,9 15,3 59,3 17, ,2 14,6 53,5 23, ,2 14,7 58,5 18, ,0 15,0 53,6 23, ,8 13,9 54,4 25, ,6 11,7 49,4 33, ,1 18,7 59,5 10, ,5 18,4 55,6 15, ,2 14,3 56,8 23, ,3 11,9 48,7 34, ,6 13,8 58,8 20, ,6 12,5 54,3 26, ,3 14,6 62,1 16, ,4 13,6 57,0 22, ,2 16,7 56,9 19, ,1 14,2 51,4 27, ,9 13,9 60,4 18, ,8 13,1 55,4 24, ,6 16,2 55,7 19, ,4 16,4 51,0 24, ,5 18,2 57,5 12, ,7 18,9 53,8 15, ,4 19,1 57,3 14, ,9 17,5 54,0 19, ,6 15,8 57,2 17, ,7 15,9 53,0 21, ,0 13,3 56,1 24, ,5 12,8 47,9 33, ,0 14,5 63,7 12, ,6 14,2 59,3 18, ,8 12,9 55,2 28, ,8 9,6 45,2 40, ,0 13,9 58,7 20, ,1 13,0 53,0 26, ,0 16,9 53,2 22, ,0 14,5 47,4 31, ,4 15,0 56,7 21, ,0 13,8 52,7 26, ,8 14,9 57,9 19, ,3 14,3 53,3 25, ,8 15,7 59,9 15, ,0 15,7 54,8 20, ,1 18,6 58,0 14, ,2 16,8 52,4 21, ,4 19,0 57,2 14, ,6 17,9 56,3 16, ,7 14,7 59,0 20, ,1 11,1 52,0 30, ,5 11,8 63,6 18, ,4 10,9 59,9 22, ,3 17,5 54,2 15, ,8 21,5 47,7 19, ,8 14,1 61,0 17, ,9 14,1 57,3 20, ,2 14,5 57,7 21, ,8 11,9 51,6 30, ,7 16,0 55,1 21, ,5 15,9 48,8 26, ,3 15,8 54,2 22, ,8 17,9 49,0 25, ,8 15,8 56,7 19, ,3 15,3 49,8 27,6 ARTTU-kunnat ,8 14,7 60,2 17, ,8 14,0 55,5 22,7 Koko maa ,8 14,9 59,8 17, ,8 14,1 55,2 22,9 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 73

74 Liite 4. Ulkomaalaiset ja kielijakauma ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) Lähde: Väestötilasto, Tilastokeskus. Ulkomaan Väkiluku Ruotsinkieliset kansalaiset Vieraskieliset Kuntajako ,4 0,5 0,5 0,8 0,3 0, ,3 0,3 1,3 2,9 1,4 4, ,2 0,3 0,5 1,3 0,5 1, ,1 0,1 0,4 0,6 0,3 0, ,2 0,2 0,2 0,4 0,4 0, ,2 0,4 0,7 1,4 0,8 1, ,3 0,3 1,3 2,0 1,3 2, ,0 0,0 0,8 1,1 0,9 1, ,2 0,2 1,7 2,4 1,8 3, ,1 0,1 0,8 2,4 0,9 2, ,6 0,9 0,9 3,4 0,8 3, ,7 18,0 2,1 3,3 2,2 4, ,0 0,1 0,8 2,3 0,8 2, ,1 1,0 1,4 4,9 1,5 5, ,1 0,1 1,2 1,7 1,3 2, ,1 0,2 0,8 1,0 0,6 1, ,1 70,9 1,7 2,3 0,6 1, ,2 0,2 2,2 3,4 2,4 4, ,1 0,1 0,2 1,5 0,1 1, ,3 0,3 0,9 1,1 1,1 1, ,9 1,2 0,7 1,2 0,8 1, ,2 69,6 1,1 1,5 0,7 1, ,2 0,2 0,6 1,2 0,4 1, ,2 0,2 1,3 2,5 1,4 3, ,5 0,5 0,9 1,4 0,9 1, ,1 0,2 0,2 1,0 0,1 0, ,2 65,6 2,0 3,0 1,7 3, ,0 1,1 2,0 4,0 2,1 4, ,2 0,2 0,5 1,2 0,5 1, ,1 0,1 0,3 0,6 0,4 0, ,6 37,4 1,0 1,8 1,0 2, ,1 0,1 0,5 0,9 0,3 0, ,2 5,3 3,7 5,0 4,1 7, ,1 0,2 0,8 1,1 0,4 0, ,1 0,1 0,2 0,8 0,2 0, ,5 24,6 2,5 5,4 2,5 6, ,2 0,2 0,7 1,6 0,8 2, ,1 0,1 0,3 0,5 0,4 0, ,6 83,0 1,4 4,2 1,5 4, ,1 0,1 0,8 1,0 0,6 1,2 ARTTU-kunnat ,2 5,9 1,6 2,7 1,7 3,6 Koko maa ,6 5,4 1,8 3,1 1,9 4,2 74

75 Liite 5. Koulutusrakenne Arttu-tutkimuskunnissa vuonna 2009 (N = 40) Lähde: Väestötilasto, Tilastokeskus. 15 v Tutkinnon Alin Alempi Ylempi Tutkijatäyttänyt suorittaneita korkea- korkea- korkea- koulutus- Kuntajako Väkiluku väestö yhteensä Keskiaste aste kouluaste kouluaste aste % % % % % ,4 6,9 4,5 2,1 0, ,2 12,0 6,0 4,1 0, ,1 11,4 6,0 3,2 0, ,4 10,9 10,2 6,1 0, ,3 7,9 4,4 2,5 0, ,7 13,2 8,5 5,4 0, ,5 12,5 8,3 6,9 0, ,8 7,7 4,0 2,3 0, ,0 10,8 10,9 9,4 1, ,7 11,9 9,0 5,6 0, ,6 8,9 5,8 3,3 0, ,6 10,3 5,9 3,9 0, ,8 13,1 10,9 12,5 1, ,8 8,4 5,0 2,9 0, ,7 12,0 8,0 4,4 0, ,8 12,2 9,3 7,8 1, ,2 9,8 5,6 3,1 0, ,4 11,1 8,2 6,2 0, ,6 12,9 7,3 4,4 0, ,2 12,4 9,6 9,3 1, ,5 12,8 8,1 8,5 1, ,4 13,1 10,5 7,4 0, ,3 10,8 5,1 2,6 0, ,4 10,3 11,3 11,0 1, ,3 9,3 4,2 2,3 0, ,5 10,9 8,3 4,7 0, ,4 6,7 4,4 1,8 0, ,3 11,4 7,2 5,9 0, ,7 11,4 7,1 4,6 0, ,3 13,2 10,1 5,7 0, ,9 13,4 8,7 5,8 0, ,3 13,6 9,3 8,8 0, ,6 11,3 4,7 3,3 0, ,6 9,6 9,4 9,3 1, ,7 8,9 7,2 3,1 0, ,5 11,7 11,0 9,1 0, ,9 11,3 7,8 3,9 0, ,6 9,5 5,9 3,6 0, ,1 10,0 6,6 4,3 0, ,2 10,4 5,3 3,2 0,2 ARTTU-kunnat ,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa ,9 10,7 8,4 7,4 0,8 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 75

76 Liite 6. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2010, 2020 ja 2030 sekä taloudellinen huoltosuhde vuosina 2000 ja 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa (N = 40) Lähde: Väestötilasto, Tilastokeskus. Väestöllinen hultosuhde Taloudellinen huoltosuhde PARAS PARAS PARAS Taloudellinen Taloudellinen huolto- huolto- huolto- huolto- huolto- Kuntajako suhde suhde suhde suhde suhde ,7 94,7 107,2 1,83 1,67 64,4 81,5 95,5 1,43 1,62 67,9 97,6 109,1 1,44 1,54 66,9 80,2 85,9 1,45 1,56 76,7 103,6 134,8 2,11 1,88 63,4 83,4 92,9 1,20 1,34 61,3 76,5 86,5 1,44 1,35 71,8 99,7 131,6 2,08 2,03 49,1 62,1 69,2 1,37 1,35 57,5 75,6 86,6 1,60 1,56 61,3 76,9 83,4 1,24 1,32 73,4 92,3 104,4 1,46 1,49 57,7 69,2 75,2 0,97 1,06 64,5 93,3 120,7 1,63 1,78 60,7 74,6 82,7 1,56 1,62 51,1 65,6 76,2 1,48 1,37 62,9 83,3 104,8 1,81 1,66 56,0 71,0 80,2 1,45 1,47 67,8 83,7 89,2 1,52 1,45 62,9 75,5 78,2 1,24 1,25 63,0 73,7 81,0 1,09 1,19 64,7 78,8 83,3 1,16 1,09 67,9 95,8 107,2 1,53 1,66 47,2 59,3 67,0 1,29 1,33 70,0 111,1 139,5 2,12 2,09 60,7 78,4 87,2 1,58 1,50 73,4 97,6 122,0 2,14 2,22 65,5 79,5 89,8 1,34 1,35 63,1 77,0 86,3 1,18 1,40 56,5 71,5 78,7 1,27 1,25 61,2 79,7 93,2 1,37 1,30 63,2 67,5 72,7 1,07 1,10 58,6 83,8 111,8 1,88 1,59 49,2 59,4 65,0 1,32 1,32 73,8 95,2 96,5 1,67 1,66 54,2 64,8 68,3 1,27 1,22 61,9 83,5 102,5 1,64 1,81 68,3 92,6 105,1 1,67 1,62 71,3 87,7 94,5 1,44 1,25 65,1 87,9 103,1 1,52 1,70 ARTTU-kunnat 56,2 70,4 78,6 1,50 1,50 Koko maa 57,4 71,4 79,8 1,32 1,34 76

77 Liite 7. Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina (N = 40) Lähde: Väestöennuste 2009, Tilastokeskus. Asukas- Väestö- Väestö- Kuntajako luku ennuste ennuste Muutos-% Muutos-% ,5-19, ,3-2, ,6-4, ,4 27, ,5-0, ,0 17, ,7 13, ,6-20, ,1 15, ,5 1, ,1 14, ,9 37, ,1-12, ,9 3, ,9 4, ,2-5, ,3-3, ,1 3, ,1 5, ,5 38, ,4 17, ,3 23, ,4-9, ,5 17, ,2 1, ,2-14, ,1 10, ,8 13, ,8 21, ,1 8, ,9 35, ,2-14, ,0 3, ,6-25, ,2 25, ,5 10, ,6-13, ,9-6, ,1-0, ,2-1,9 ARTTU-kunnat ,7 9,6 Koko maa ,3 9,3 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 77

78 Liite 8. Työpaikat toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2008), % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Työpaikat Alkutuotanto (A), Jalostus (B F), Palvelut (G U), Toimiala yht. työpaikat työpaikat työpaikat tuntematon v v v v v Kunta lkm % % % % ,3 19,5 45,9 1, ,5 22,3 72,3 0, ,3 41,7 56,4 0, ,3 29,2 67,4 2, ,2 27,4 48,0 2, ,8 34,1 58,9 1, ,2 24,0 72,2 0, ,7 38,6 46,7 1, ,0 23,0 75,2 0, ,0 19,1 77,3 0, ,6 48,7 48,2 0, ,0 27,5 62,1 1, ,3 20,2 77,3 1, ,5 29,7 55,9 0, ,7 26,1 72,6 0, ,9 17,1 80,4 0, ,9 16,8 74,0 1, ,6 25,4 71,2 0, ,0 32,2 56,6 1, ,5 31,1 64,9 1, ,6 36,5 58,9 1, ,9 31,2 59,6 1, ,0 43,4 53,0 0, ,6 23,0 75,8 0, ,0 17,7 66,1 3, ,1 26,4 71,9 0, ,2 20,1 63,7 1, ,2 25,0 69,7 1, ,9 42,3 52,1 0, ,2 26,6 69,5 0, ,9 29,4 63,9 0, ,6 26,7 68,1 1, ,8 13,8 74,3 1, ,4 20,1 79,0 0, ,5 17,8 65,1 1, ,3 31,4 67,9 0, ,1 39,5 58,6 0, ,5 38,0 52,3 1, ,7 33,1 50,1 1, ,9 45,2 51,0 1,0 ARTTU-kunnat ,3 25,5 71,5 0,7 Koko maa ,7 23,9 71,6 0,8 78

79 Liite 9. Palveluiden työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Palveluiden Palveluiden isoimmat osa-alueet Palvelualojen Työpaikat (G Q) työpaikat O Q G I M N J työpaikat yht. v v v v v v v Kunta % % % % % yht. lkm 45,9 23,6 14,2 3,9 0, ,3 28,8 30,4 6,7 0, ,4 28,7 16,1 6,9 0, ,4 31,9 18,0 10,0 0, ,0 24,9 12,7 4,4 0, ,9 23,1 16,2 13,4 0, ,2 33,1 19,1 9,8 2, ,7 22,2 14,4 4,4 0, ,2 31,7 18,6 13,3 5, ,3 36,8 18,4 12,0 2, ,2 17,7 17,1 6,8 1, ,1 29,0 20,4 5,3 1, ,3 31,2 27,5 11,1 1, ,9 25,2 18,7 5,1 0, ,6 25,4 29,2 11,1 1, ,4 36,1 20,9 12,3 3, ,0 25,8 26,6 11,5 2, ,2 28,7 23,0 10,3 2, ,6 26,2 15,7 6,1 1, ,9 23,2 27,6 8,0 1, ,9 22,4 23,2 7,6 0, ,6 27,6 16,6 9,1 1, ,0 26,6 14,7 5,7 0, ,8 32,0 19,3 13,1 4, ,1 28,6 22,9 7,5 1, ,9 29,4 21,1 11,1 3, ,7 27,3 22,4 7,5 0, ,7 35,6 19,5 6,7 1, ,1 20,3 18,3 6,5 1, ,5 29,9 23,2 7,4 2, ,9 33,3 18,2 5,8 0, ,1 29,9 19,5 11,5 0, ,3 34,4 18,6 12,6 1, ,0 31,1 22,4 13,6 3, ,1 28,1 21,5 9,2 1, ,9 30,6 16,2 10,2 4, ,6 21,6 19,5 10,1 1, ,3 24,2 14,5 5,4 0, ,1 27,3 14,0 3,2 0, ,0 24,6 14,9 5,3 0, ARTTU-kunnat 71,5 30,1 20,6 10,9 3, Koko maa 71,6 27,4 21,8 11,3 3, O Q Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut G I Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta M N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta J Informaatio ja viestintä Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 79

80 Liite 10. Jalostuksen työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Jalostuksen Jalostuksen isoimmat osa-alueet Jalostuksen (B F) C F työpaikat Työpaikat työpaikat Teollisuus Rakentaminen yht. yht. v v v v v Kunta % % % lkm lkm 19,5 11,2 7, ,3 11,8 9, ,7 36,0 4, ,2 18,5 9, ,4 17,6 7, ,1 26,1 7, ,0 16,9 6, ,6 33,0 4, ,0 14,8 7, ,1 11,2 6, ,7 39,5 8, ,5 19,9 6, ,2 13,2 6, ,7 22,4 6, ,1 18,8 6, ,1 8,6 7, ,8 7,6 8, ,4 16,6 7, ,2 25,2 5, ,1 19,3 11, ,5 23,7 12, ,2 21,6 7, ,4 37,7 4, ,0 14,8 7, ,7 7,1 8, ,4 17,6 6, ,1 12,7 5, ,0 15,1 8, ,3 36,4 5, ,6 18,2 7, ,4 15,5 11, ,7 14,1 10, ,8 4,9 6, ,1 13,4 5, ,8 11,6 5, ,4 25,4 5, ,5 32,5 5, ,0 29,3 6, ,1 26,1 6, ,2 38,2 5, ARTTU-kunnat 25,5 17,6 6, Koko maa 23,9 16,1 6,

81 Liite 11. Alkutuotannon työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Alkutuotannon isoimmat osa-alueet Alkutuotannon Alkutuotanto Työpaikat työpaikat Maatalous Metsätalous yht. yht. v v v v v Kunta % % % lkm lkm 33,3 31,3 1, ,5 3,8 0, ,3 1,1 0, ,3 0,7 0, ,2 16,0 5, ,8 4,5 1, ,2 2,3 0, ,7 10,8 2, ,0 0,5 0, ,0 1,0 1, ,6 2,2 0, ,0 7,2 1, ,3 1,1 0, ,5 9,6 3, ,7 0,4 0, ,9 1,1 0, ,9 4,6 2, ,6 1,8 0, ,0 9,0 1, ,5 1,9 0, ,6 3,4 0, ,9 7,1 0, ,0 2,2 0, ,6 0,3 0, ,0 4,9 7, ,1 0,7 0, ,2 8,0 7, ,2 3,4 0, ,9 4,3 0, ,2 2,7 0, ,9 4,6 1, ,6 3,4 0, ,8 5,3 5, ,4 0,3 0, ,5 11,2 4, ,3 0,1 0, ,1 0,6 0, ,5 8,5 0, ,7 14,0 1, ,9 2,0 0, ARTTU-kunnat 2,3 1,6 0, Koko maa 3,7 2,9 0, Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut 02 Metsätalous ja puunkorjuu Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 81

82 Liite 12. Työpaikat ja niiden muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina , % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Työpaikkojen Työpaikkojen Työpaikat Työpaikat muutos muutos v v v v Kunta lkm lkm lkm % , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,1 ARTTU-kunnat ,2 Koko maa ,3 82

83 Liite 13. Työpaikkojen muutos toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2002), % (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Alkutuotanto Jalostus Palvelut Toimiala (AB), (C-F), (G-Q), tuntematon Työpaikat Työpaikat muutos muutos muutos muutos v v Kunta lkm lkm lkm lkm lkm lkm ARTTU-kunnat Koko maa Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 83

84 Liite 14. Yrityskannan muutos vuosina ja , aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yrityskanta vuonna 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa (N = 40) Lähde: Yritysrekisteri, Tilastokeskus. Yrityskannan Yrityskannan Aloittaneita Lopettaneita Yritysmuutos muutos yrityksiä yrityksiä kanta , , Kunta lkm % lkm % lkm lkm lkm 11 12,6-1 -1, ,4 67 6, ,0 9 2, , , ,2 0 0, ,7 56 4, , , ,8 16 6, , , ,9 51 3, ,0 19 3, ,2 45 7, , , ,2 20 3, ,8 47 1, , , ,5 39 3, , , ,0 43 4, ,4 92 7, ,2 62 5, ,3 28 2, ,2 2 0, , , ,9-7 -2, , , ,3-6 -1, , , , , , , ,4 31 3, ,1 88 6, ,3-8 -1, , , ,1 10 5, ,4 94 3, ,8 6 0, ,0-9 -3, ,3-8 -1, ,6 63 7, ARTTU-kunnat , , Koko maa , ,

85 Liite 15. Työpaikkaomavaraisuus ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 ja 2008 ja muutos vuosina (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Alueella asuva Alueella Työpaikka- Työpaikka- Työpaikkatyöllinen työvoima työssäkäyvät omavaraisuus omavaraisuus omavaraisuus v v v v muutos Kunta lkm lkm %-yks ,8 90,6 0, ,2 91,6-5, ,7 127,0 3, ,5 62,8-6, ,5 90,4-9, ,9 75,8-7, ,1 103,2 3, ,8 102,2 2, ,7 105,8 1, ,8 101,4 2, ,9 78,9 11, ,5 87,0 2, ,8 63,0-2, ,0 106,9-2, ,2 105,2 3, ,7 106,2 3, ,5 97,6 2, ,7 106,4 0, ,5 84,0-2, ,2 63,6 4, ,9 65,9 5, ,1 58,2-4, ,2 102,5-0, ,8 118,9 3, ,4 100,3-4, ,4 106,5 0, ,4 96,3-1, ,8 91,4-3, ,6 105,4 1, ,6 109,9 0, ,6 71,7-1, ,3 56,8 7, ,9 93,7 2, ,8 122,7 0, ,7 68,6-1, ,2 129,1 3, ,7 112,8-2, ,0 92,8 0, ,7 90,8 4, ,1 106,9-1,8 ARTTU-kunnat ,0 104,0 1,0 Koko maa ,0 100,0 0,0 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 85

86 Liite 16. Työllinen työvoima ja oman kotikunnan ulkopuolella työssäkäyvät ARTTUtutkimuskunnissa vuonna 2008 (N = 40) Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus. Työllinen Muualla kuin kotityövoima kunnassaan työskentelevät v v v Kunta lkm lkm % , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,5 ARTTU-kunnat ,9 Koko maa