37. Tiistaina 15 päivänä kesäkuuta 1999

Transkriptio

1 37. Tiistaina 15 päivänä kesäkuuta 1999 kello Päiväjärjestys Ilmoituksia Toinen käsittely 1) Hallituksen esitys laeiksi eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain ja eläintautilain 13 :n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 10/1999 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö Mm VM 2/1999 vp 2) Hallituksen esitys laiksi yhteismetsälain 4 :n muuttamisesta Hallituksen esitys HE 11/1999 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 3/1999 vp 3) Hallituksen esitys henkilökorttilaiksi ja laiksi väestötietolain 23 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys HE 18/1999 vp Hallintovaliokunnan mietintö Ha VM 2/ 1999 vp 4) Hallituksen esitys laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.... Hallituksen esitys HE vp Liikennevaliokunnan mietintö LiVM vp 5) Hallituksen esitys Israelin kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä.... Hallituksen esitys HE 21/1999 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 1/1999 vp 6) Hallituksen esitys laiksi työntekijäin eläkelain muuttamisesta Hallituksen esitys HE 22/1999 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM vp 7) Hallituksen esitys painelaitelaiksi ja laiksi ydinenergialain muuttamisesta Hallituksen esitys HE vp Talousvaliokunnan mietintö Ta VM 4/ 1999 vp 8) Hallituksen esitys laiksi aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain muuttamisesta sekä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen IV Iiitteen muutoksen eräiden määräysten hyväksymisestä.... Hallituksen esitys HE 15/1999 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 1/1999 vp Kolmas käsittely 9) Hallituksen esitys laeiksi valmisteverotuslain, arvonlisäverolain, tullilain 9 :n sekä Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisä- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain muuttamisesta.... Hallituksen esitys HE 6/1999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö Va VM 1/1999 vp Ainoa käsittely 10) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus Kertomus K 4/1999 vp Talousvaliokunnan mietintö Ta VM 3/ 1999 vp

2 Tiistaina Ensimmäinen käsittely 11) Hallituksen esitys laiksi Espoon Keilaniemessä ja Lintuvaarassa sijaitsevien maa-alueiden myymisestä Espoon kaupungille Hallituksen esitys HE 20/1999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 2/1999 vp Mietintöjen pöydällepane 18) Hallituksen esitys vuoden 1999lisätalousarvioksi Hallituksen esitys HE 19/1999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 3/1999 vp Lisätalousarvioaloite LTA 1-20/1999 vp Puhettajohtaa toinen varapuhemies Mikkola. Lähetekeskustelu 12) Hallituksen esitys entisten tasavalta~.p.~e~ide~tti~n palveluja koskevaksi lamsaadannoks1.... Hallituksen esitys HE vp " Nimenhuuto Nimenhuudon sijasta merkitään täysistunnossa läsnä oleviksi ne edustajat, jotka osallistuivat edelliseen täysistunto on, sekä ed. Sinnemäki. 13) Hallituksen esitys laiksi valtion eläkelain muuttamisesta Hallituksen esitys HE 24/1999 vp 14) Hallituksen esitys laeiksi perusopetuslain 49 :n ja eräistä opetusalan eläkejärjestelyistä annetun lain 15 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys HE vp 15) Hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain 18 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys HE 26/1999 vp 16) Lakialoite sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta.... Lakialoite LA 66/1999 vp (Mauri Pekkarinen /kesk ym.) 17) Lakialoite siviilipalveluslain muuttamisesta.... Lakialoite LA 68/1999 vp (Jaakko Laakso /vas) " " 1027 Päiväjärjestyksessä olevat asiat: 1) Hallituksen esitys laeiksi eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain ja eläintautilain 13 :n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 10/1999 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 2/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 2. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta ensimmäisen lakiehdotuksen 2 a ja sen edellä oleva väliotsikko, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike sekä toisen lakiehdotuksen 13, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi.

3 Henkilökortti ) Hallituksen esitys laiksi yhteismetsälain 4 :n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 11/1999 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 3/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 3. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 4, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 3) Hallituksen esitys henkilökorttilaiksi ja laiksi väestötietolain 23 :n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 18/1999 vp Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 2/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on hallintovaliokunnan mietintö n:o 2. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta ensimmäisen lakiehdotuksen 1-17, johtolause ja nimike sekä toisen lakiehdotuksen 23, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 4) Hallituksen esitys laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 13/1999 vp Liikennevaliokunnan mietintö LiVM 1/1999 vp Toinen varapuhemies: Käsittelyn pohjana on liikennevaliokunnan mietintö n:o 1. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 9 ja 10 a, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 5) Hallituksen esitys Israelin kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 21/1999 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö n:o 1. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 1-3, johtolause ja nimike. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 6) Hallituksen esitys laiksi työntekijäin eläkelain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 22/1999 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 2/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö n:o 2. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny H

4 Tiistaina Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 1, 14ja 14 a ja 14 :nedelläoleva väliotsikko ja 21, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 7) Hallituksen esitys painelaitelaiksi ja laiksi ydinenergialain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 7/1999 vp Talousvaliokunnan mietintö TaVM 4/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö n:o 4. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta ensimmäisen lakiehdotuksen 1 ja 2 ja 1luvun otsikko, 3-10 ja 2luvun otsikko, ja 3 luvun otsikko, ja 4 luvun otsikko, ja 5 luvun otsikko sekä ja 6 luvun otsikko, johtolause ja nimike sekä toisen lakiehdotuksen 60 ja 60 a, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 8) Hallituksen esitys laiksi aluksista aiheutuvan vesien pilaantomisen ehkäisemisestä annetun lain muuttamisesta sekä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen IV liitteen muutoksen eräiden määräysten hyväksymisestä Toinen käsittely Hallituksen esitys HE 15/1999 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM vp T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on ympäristövaliokunnan mietintö n:o 1. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 3, 5, 5 a, 5 b ja 27 a, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 9) Hallituksen esitys laeiksi valmisteverotuslain, arvonlisäverolain, tullilain 9 :n sekä Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisä- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain muuttamisesta Kolmas käsittely Hallituksen esitys HE 6/1999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö Va VM vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Toisessa käsittelyssä päätetyt lakiehdotukset voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelu: Ed. V i s t b a c k a : Arvoisa puhemies! Tämä on sitten viimeinen käsittely niin sanotun taxfree-lain osalta, jonka EU on meille pakottanut taijoka liittymissopimuksen mukana tuli. Muutama sana siitä. Eihän tämä tietysti mitään vaikuta täällä pääkaupunkiseudulla eikä Turunkaan ympäristössä, koska täältä voidaan poiketa Ahvenanmaan kautta, mutta toista se on Merenkurkun alueella. Toivoisinkin, että kun kerran valtiovallalla on varaa uhrata tukitoimiin siellä, ne olisivat sellaisia, että liikenne siellä todella jatkuisi, jotta myös pk-yritykset voisivat siirtää tavaroitaan ulkomaille nimenomaan Merenkurkun kautta ja niin sanotun Sinisen tien kautta. Muussa tapauksessa siitä on seurauksena aika paljon ympäristöhaittoja joko sillä tavoin, että keskisestä Suomesta liikutaan pääkaupunkiseudulle tai Turkuun taikka Haaparannan kautta. Eli mielestäni voimakkaammin valiokunta olisi kyllä voinut ottaa huomioon nämäkin seikat, jotka vaikuttavat nimenomaan keskisen Suomen pk-yrittäjiin. Herra puhemies! Valiokunta hurskaasti toivoo ja pitää välttämättömänä, että näitä asioita seurattaisiin, vaikuttaako muutos työllisyyteen jne. Sen kyllä tietää jo etukäteen, että näistä hurskaista toivomuksista huolimatta voi sanoa näin, että on sama, seura-

5 Matkustajaliikenteen verovapaa myynti 1011 taanko vai ei, mitään se ei kuitenkaan tule vaikuttamaan. Herra puhemies! Ihan lopuksi toteaisin valmisteveronlain 20 :stä, että se on aika hienosti laadittu sikäli, että Ahvenanmaa, uskoisin näin, tulee pärjäämään ja saa hyvät edut sen korvikkeeksi, mitä keskinen Suomi menettää. Ed. A i t t o n i e m i : Herra puhemies! Tämä on eräs niistä rusinanpoimintaoperaatioista, joita Ahvenanmaa on härskisti harjoittanut Suomen ED-politiikan ja -järjestelmän yhteydessä. Tässä tapauksessa täytyy kyllä myöntää, että siitä on etua toki Manner-Suomellekin, erityisesti niille alueille, joista liikennettä harjoitetaan Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Tällä tavalla niille alueille tietysti, mitä ed. Vistbacka totesi Merenkurkusta, tämä järjestelmä on haittana, eikä se auta, vaikka Ahvenanmaa rusinat olisi pullasta noukkinutkin. Ei Ahvenanmaa, kun se on tämän rusinan pullasta poiminut, ole ajatellut Manner-Suomen ja Kanta-Suomen etua, ei vähimmässäkään määrin, päinvastoin. Olen varma siitä, että ahvenanmaalaiset harmittelevat sitä, että jonkinlainen etu mannersuomalaisille tästä on tullut. Oikeastaan, kun ed. Vistbackan kanssa keskusteltiin asiasta, tämä laki olisi pitänyt ehdottaa hylättäväksi, koska tuommoisia armopaloja ahvenanmaalaisten taholta ei kannata ottaa, joita tässä nyt sivutuotteena tulee, mutta jätetään lisätalousarvion puolelle äänestykset ja äänestetään sitten sähkölinjarahoista, niin ehkä se on paremmin konkreettista, ja annetaan tämän armopalan mennä tällaisena. Ed. K e k k o n en : Herra puhemies! Ed. Vistbacka viittasi Merenkurkun tilanteeseen. Haluaisin toistaa sen, mikä painettunakin on, että valtiovaltahan tekee tukitoimia nimenomaan Merenkurkun osalta. Se, ovatko ne riittäviä vai eivät, on tietysti vähän näkökulmakysymys. Mutta vakavampi kysymys minusta ed. Vistbackan puheenvuorossa oli se, että hän kytkee tax-free-kaupan yhteyteen sen osan Suomea ja vähän laajemminkin koko keskisen Suomen pienyrittäjä- ja keskisuurta yrittäjätoimintaa. Minusta ei pitäisi kaikkia asioita panna ihan puuroiksija velleiksi sekaisin. Eli minusta toivomus tax-freen kohdalla koko keskisen Suomen pk-yrittäjätoiminnan tukemiseksi on enemmän kuin kohtuuton. Mitä sitten tulee ed. Aittaniemen Ahvenanmaa-kritiikkiin, jota emme toki kuulleet ensimmäistä kertaa, eikä varmaan viimeistäkään, (Ed. Aittoniemi: Eikä viimeistäkään!) - aivan niin, ed. Aittoniemi, niin aivan selvää on tietysti se, että ei Ahvenanmaatakaan voi erottaa tyystin, kun merenkulusta on kysymys, omaksi erilliseksi saarekkeekseen. Kyllä se, mikä tuottaa hyötyä Ahvenanmaalle, tuottaa hyötyä myös Manner Suomelle. (Ed. Aittoniemi: Vain tässä tapauksessa!) -Tässä tapauksessa nimenomaan, ed. Aittoniemi. Ed. V i s t b a c k a (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta ed. Kekkoselle, että tekisi hyvää teillekin tutustua liikennevaliokunnan yksimieliseen kannanottoon ja lausuntoon viime keväältä eli tämän vuoden alussa nimenomaan tästä asiasta. Se on laadittu asiantuntijoitten lausunnon perusteella ja siinä kosketeltiin nimenomaan Pohjanmaan ja keskisen Suomen pk-yrittäjiä ja sitä, että mikäli tukitoimet eivät ole riittäviä, nimenomaan heidän ulkomaankauppansa. Tähän viittasin, ed. Kekkonen, ja se on todella eduskunnan asiakirjoissa sikäli, että liikennevaliokunta on antanut yksimielisen kannanoton, johon tämä asia nimenomaan sisältyy. Ed. J a n s s o n : Arvoisa puhemies! Tämän asian toisessa käsittelyssä käytiin tämmöistä keskustelua. En toista sitä, vaan esitän yhden näkökohdan sen lisäksi. En siis mene nyt keskustelemaan siitä, ketkä poimivat rusinat mistä, se on ihan turhaa, mutta varmasti palataan niihinkin. Elikkä näin. Ahvenanmaan ratkaisu, josta maan hallitus menestyksellisesti neuvotteli ennen EU:hun liittymistä, on hyödyksi koko maan kuljetustaloudelle, näin yksinkertaista se vain on. Kun Ahvenanmaa on maantieteellisesti siellä, missä se on, on aika luonnollista, että jos Suomi ei olisi hyötynyt tästä sijainnista, niin joku olisi sen varmasti tehnyt. Näin yksinkertaista se on. Jos asutaan pääväylän varrella, niin ainoastaan hölmöt jättävät hyötymättä siitä. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Kertoisin vain, että Ahvenanmaan protokolla voi toimia mallina. Nimittäin jos nyt Merenkurkun liikenteellä ja sen talouselämällä menee huonosti, kuten ed. Vistbacka vähän vihjaili, niin totta kai sitä voidaan sitten verrata Ahvenanmaan tilanteeseen, koska se toimii nyt lisäpöytäkirjan alla. Jos erot kasvavat, tämä on lisäargumentti sen puolesta, että totta kai Merenkurkun asioita pitää myöskin hoitaa, ei vain sikseen jät-

6 Tiistaina tää, kun tämän toisen mallin, Ahvenanmaan ratkaisun, mukaisesti liikenne toivottavasti toimii tulevaisuudessakin hyvin. Elikkä jaetaan nyt hyvät ja huonot puolet ja jälkeenpäin katsotaan, mitä tehdään, ja jos Ahvenanmaan mallia voidaan käyttää, niin mieluummin sitä käytetään Pohjanmaallakin. Ed. K u o s m a n e n : Arvoisa herra puhemies! Suomi ei ole ollut päättämässä tätä taxfree-asiaa ollenkaan, koska EU:n komissio päätti jo 1991, että tax-free-kauppa loppuu EU:n alueelta. Suomihan yritti tavallaan Saksan ja Ranskan kanssa välistävetoa noin vuosi sitten, että sitä olisi kahdella ja puolella vuodella jatkettu, mutta kuitenkin nyt lopullinen päätös on voimassa, ja siihen on sopeutuminen. Noin työpaikkaa EU:n alueelta häviää, eli mereltä, laivoista, työpaikat siirtyvät mantereelle suurimmalta osin, ja siitä ei loppujen lopuksi ole mitään pahaa sanottavaa. Minusta Suomen alkoholipolitiikkaan täytyisi meidän kansanedustajien puuttua siinä mielessä, että perusviinaston hintaa pitäisi pudottaa sille tasolle, että tax-free-kaupan epäoikeudenmukaisuudet korjattaisiin sitä kautta, ja ennen kaikkea harmaa tuonti Venäjältä sekä Virosta, Latviastaja Liettuasta saataisiin tällä tavalla pysäytettyä. Eli minun mielestäni täytyisi puuttua siihen ydinkysymykseen, onko viinan hinta oikea meillä Suomessa tänä päivänä verrattuna kilpailijamaitten hintoihin. Sitten mitä tulee tähän ed. Vistbackan kysymykseen pk-yritystoiminnan vaikeutumisesta, niin se kyllä pitää paikkansa. Minusta valtiovallan pitäisi erityistoimenpitein auttaa Merenkurkun laivaliikennettä, jotta ne työpaikat sitten taas varsinkin rahtiliikenteen osalta säilyisivät. Ed. T i u s a ne n: Arvoisa puhemies! Kaksi lyhyttä huomiota. Ensinnäkin tax-free-muutoshan koskee myös lentoliikennettä, ja siinä nimenomaan järjen ja ympäristön kannalta on aivan oikein, että sitä vähennetään ja rajoitetaan. Toinen asia liittyy ed. Kuosmasen puheenvuoro on. Haluaisin todeta, että Suomi on ollut toki päättämässä tästä asiasta. Itse päätöstä ei ole tehty komissiossa, vaan ministerineuvostossa. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Lakiehdotukset hyväksytään. Lakiehdotusten kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Asia on loppuun käsitelty. 10) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus 1998 Ainoa käsittely Kertomus K 4/1999 vp Talousvaliokunnan mietintö TaVM 3/1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö n:o 3. Keskustelu: Ed. L u h t a n e n : Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva pankkivaltuuston kertomus on historiallinen. Se on kertomus rahapolitiikasta ja Suomen Pankin toimintaympäristöstä vuonna 1998,joka oli kansallisen rahapolitiikkamme viimeinen vuosi. Valiokunnan käsityksen mukaan pankkivaltuuston kertomuksessa selostetaan ylipäätään selkeästi ja asiallisesti Suomen Pankin tilannetta, rahoitusmarkkinoiden tilaa, maksujärjestelmiä, maksuvälinehuoltoa ja niin edelleen. Kertomuksessa on myös varsin laajalti kuvattu Suomen Pankin valmistautumista Emuun. Tärkeitä ovat valiokunnan mielestä myös selvitykset siitä, mitä uusi Suomen Pankkia koskeva laki tuo tullessaan ja tähän liittyen pankkivaltuuston roolin muuttuminen. Talousvaliokunta keskittyykin lausunnossaan suurelta osin Suomen Pankin toimintaympäristön muutosten käsittelyyn. Valiokunta piti hyvin tärkeänä, että miellämme täällä eduskunnassa näiden muutosten merkitykset. Arvoisa puhemies! Suomen Pankin toimintaympäristö on muuttunut oleellisesti Emun kolmannen vaiheen alussa. Aikaisemmin itsenäistä päätöksentekoa harrastaneen keskuspankin rooli on nyt olla kansainvälinen vaikuttaja asiantuntemuksensa ja omistuksensa perusteella Euroopan keskuspankissa. Suomen Pankki ei siis ole mikään haarakonttori. Se on itsenäinen toimija ja pyrkii olemaan merkittävä osapäättäjä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä. Sen asiantuntemuksen tasosta ja laajuudesta riippuu, kuinka se onnistuu uudessa tehtävässään. Kotimaassa Suomen Pankki ei enää tee yksittäisiä korko- eikä muita suuria yksittäisiä talouspäätöksiä. Suomen Pankki saa vaikuttajan roolinsa tarjoamalla sellaista taloustietämystä,

7 Pankkivaltuuston kertomus markkinaosaamista ja muuta keskuspankkiosaamista,jolla on kysyntää asiantuntevuudenja vakuuttavuuden vuoksi. (Ed. Aittoniemi: Se on siis konsulttifirma!) Suomen Pankin rooli on nyt selkeästi vaikeampi kuin aikaisemmin. Euroopan keskuspankin päättäviä elimiä, muun muassa sen neuvostoa varten laaditaan vähintään yhtä perusteelliset asiantuntijamuistiot kuin aikaisemminkin. Nyt tässä uudessa tilanteessa näissä muistioissa tulee olla aikaisemman lisäksi kansainvälinen katsaus. Tämä katsaushan näissä on ollut aikaisemminkin, mutta nyt tämän katsauksen tarkkuudenhan on riitettävä eurooppalaisen päätöksenteon perusteeksi Euroopan keskuspankissa. Sama koskee kotimaan keskusteluun osallistumista. Laadusta ei siis voida tinkiä tippaakaan. Kaiken kaikkiaan Suomen Pankki tulee olemaan muutaman siirtymävuodenjälkeen nykyistä osaavampi, tämä on meidän käsityksemme, kansainvälisiin tehtäviin valmiimpi ja kooltaan pienempi. Tehtäväkenttä vaikeutuu ja monipuolistuu. On tietysti otettava huomioon, että rahamarkkinoiden rakenne tulee mullistumaan muutaman tulevan vuoden aikana. Myös pankkivaltuuston rooli tulee muuttumaan. Pankkivaltuuston vaativa tehtävä on nyt raportoida eduskunnalle vuotuisen kertomuksen ohella niistä rahapolitiikan tapahtumista, joiden pankkivaltuusto katsoo olevan hyödyllisiä tuntea eduskunnassa. Uusi käytäntö antaa pankkivaltuuston kautta eduskunnalle ja myös tietysti talousvaliokunnalle aikaisempaa välittömämmän mahdollisuuden rahapolitiikan keskeisten ratkaisujen seurantaan. Tässä suhteessa on myös tietysti erittäin hyvä se, että uuden talouspolitiikan asiantuntija-avustajansa turvin pankkivaltuusto voi laatia itsenäisesti omat raporttinsa. Suomen Pankki on kannattanut rahapolitiikan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Tätä samaa linjaa, tätä samaa näkemystä tulee Suomen Pankin ajaa myös Euroopan keskuspankissa. Talousvaliokunta piti hyvin tärkeänä sitä, että pankkivaltuusto käyttää lain sille suomia mahdollisuuksia antaa eduskunnalle kertomuksia, joiden pohjalta voidaan käydäjulkista keskustelua. Arvoisa puhemies! Talletuspankkien nykytilaan liittyen valiokunta korostaa muutamaa asiaa asiantuntijoiden kertomusten ja myös tietysti tämän pankkivaltuuston kertomuksen pohjalta, ennen kaikkea sitä, että talletuspankkien kannattavuus on erittäin hyvä eurooppalaisessakin vertailussa. Valiokunta haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että eräiden pankkien taseita rasittaa edelleen pankkikriisin jäljiltä suuri ja osittain heikkotuottoinen kiinteistömassa, ja tähän on valiokunnan käsityksen mukaan syynä kiinteistöjen yliarvostus. Tähän asiaan on myös Rahoitustarkastus kiinnittänyt huomiota, ja se edellyttää pankeilta kiinteistöriskien purkamista koskevia suunnitelmia. Tätä asiaa tietysti meidän tulee seurata. Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa, että kaiken kaikkiaan lain säännökset antavat eduskunnalle hyvät edellytykset, sanoisinpa, että aivan uusia välineitä tarkastella myös jatkossa Suomen Pankin toimintaa entistä tiiviimmin ja eloisammin. Valiokunta korostaakin, että käyttäisimme kaikki lain meille suomat mahdollisuudet tehokkaasti hyväksemme. Ed. A 1 a- N i s s i 1 ä (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan puheenjohtaja, ed. Luhtanen, käytti tässä selkeän puheenvuoron, jolla hän selvensi talousvaliokunnan mietintöä. Hänen puheenvuoronsa mielestäni vaatii kuitenkin sikäli täydentämistä, kun hän totesi, että Suomen Pankin asema on muuttunut, ja korosti myös sitä, että kertomuksissa ja muutoin Suomessa pitäisi ymmärtääkseni käydä talouspoliittista keskustelua, mikäli oikein häntä tulkitsin. Mehän todellakin tarvitsemme lisää talouspolitiikan koordinointia Suomessa ja Euroopassa, ja siinä mielessä keskustelua entistä enemmän. Suomen Pankin suunnasta viime aikoina pääjohtaja Vanhala on käyttänyt kaksi hyvää puheenvuoroa, joissa hän on korostanut talouspolitiikan koordinoinnin merkitystä, rakenteellisia uudistuksia ja myös valtiontalouden säästöjä. Olisin tavallaan kysynyt, jos vastauspuheenvuorossa voi kysyä, talousvaliokunnan puheenjohtajan ed. Luhtasen näkemystä siihen kommenttiin, jonka kuulimme valtiovarainministeri Niinistöitä viime viikolla, jossa hän tavallaan piikitteli Suomen Pankin pääjohtajaa siitä keskustelupuheenvuorosta, jossa edellytettiin säästöjä valtiontaloudessa. Tästä puheenvuorosta voi tehdä sen tulkinnan, että valtiovarainministeri tuskin halusikaan aktiivista keskusteluroolia Suomen Pankilta ja sen pääjohtajalta. Mielestäni tämä vaatisi selvennyksen paitsi valtiovarainministeri Niinistöitä myös talousvaliokunnan puheenjohtajalta siitä, millainen keskustelukulttuuri tässä uudessa tilanteessa oikein on.

8 Tiistaina Ed. P e k k a r i n e n : Arvoisa puhemies! Suomen Pankin asema alkoi muuttua oikeastaan niistä hetkistä lähtien, kun Suomi teki päätöksen liittyä erm:ään. Keskustelu Suomen Pankin aseman muutoksista kiihtyi vielä siinä vaiheessa, jolloin lähestyi vuoden 99 alku, jolloin Euroopan keskuspankki varsinaisesti perustettiin, jolloin Suomen Pankki liittyi osaksi sitä. Näissä keskusteluissa julkisuudessa erityisesti monien meidän keskustalaisten toimesta esitettiin käsitystä ja näkemystä siitä, että Suomen Pankin asema rahapolitiikan linjoituksessa tulee ja tuli ratkaisevasti heikkenemään, vähenemään. Jotkut meistä uskalsivat tuolloin käyttää Suomen Pankistajopa ilmaisua, että se tulee olemaan eräänlainen Euroopan keskuspankin haarakonttori. Taisin itsekin syyllistyä moiseen ilmaukseen. Kun näin tein, sain aika voimakkaat, en nyt sanoisi haukut, tietystikään näin ei voi sanoa, mutta kuitenkin huomautuksen sekä Lipposen ensimmäisen hallituksen pääministeriitä eli Lipposelta että myös Lipposen ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriitä Sauli Niinistöltä. Molemmat muistuttivat siitä, että Suomen Pankille jää edelleen merkittävä asema, että sillä tulee olemaan myös yhteisen keskuspankin puitteissa merkittävä talouspolitiikan keskustelijan rooli, ja erityisesti talouspolitiikan kokonaisuudesta rahapolitiikan tulisi olla ja se tulisi olemaan se osa-alue, jossa nimenomaan Suomen Pankin vastuulla on Suomessa käydyn keskustelun moottorin rooli ja nimenomaan asiantuntijarooli. Tällaista keskustelua käytiin heti erm-liitäntäpäätöksestä lähtien, käytiin erityisesti viime viikon lopulla. Minkä takia tätä historiaa käyn tässä lävitse? Siitä yksinkertaisesta syystä, että oli aika lailla hämmästyttävää lukea viime perjantain Helsingin Sanomia. Siinä tämä samainen valtiovarainministeri Sauli Niinistö moitti Suomen Pankin pääjohtajaa siitä, että tämä on nyt käymässä juuri sitä keskustelua, jota etukäteen vaadittiin ja edellytettiinkin Suomen Pankin johdon ja ylipäänsä Suomen Pankin avainhenkilöiden julkisuudessa käyvän. Ministeri Niinistö jotenkin kyseenalaisti Vanhalan puheenvuoron, sekä sen sisällön että myös puheenvuoron, ylipäänsä sen oikeutuksen. Puheenvuoron käytön oikeutuksen, sikäli kun luin tekstiä oikein, ministeri Niinistö jollakin tavalla kyseenalaisti sillä perusteella, että hänen mielestään Suomen Pankki ei ole ryhtynyt riittävän voimakkaisiin toimenpiteisiin oman henkilöstönsä saneeraamiseksi, vähentämiseksi. Herää kysymys, millä ihmeen perusteella valtiovarainministeri voi edes pienessä mitassa tuolla perusteella kyseenalaistaa Suomen Pankin puhevaltaa, keskusteluvaltaa, asiassa, jota varten itse asiassa koko nykyinen Suomen Pankki viime kädessä on olemassa. Aika yllättävä ja erikoinen kysymys. Erityisen outoon valoon ministeri Niinistön puheenvuoro joutuu, kun muistetaan, mitä ministeri Niinistön johtamassa valtiovarainministeriössä ja sen byrokratian purkamisessa on viime vuosien aikana tapahtunut. Olin tänä päivänä yhteydessä valtiovarainministeriöön ja nimenomaan sen vanhaan järjestelyosastoon, hallinnon kehittämisen osastolle. Minua kiinnostivat ne lukemat, miten valtion keskushallinnon virkamiehistön määrä on kehittynyt paikallistasolla, aluetasolla ja myös ministeriön hallintotasolla. Seuraavassa hivenen lukemia ministeri Niinistön kaudelta. Nämä lukemat nyt sattuvat olemaan ainoastaan vuodesta 96 vuoteen 98, mutta jo näin lyhyenä aikana valtion paikallishallinnossa on saneerausta tapahtunut. Siellä on saneerattu henkilöstä henkilöön. Ministeriön hallinto- ja muu valtion keskushallinto, Helsingin hallinto: vuonna vakanssia, vuonna vakanssia. (Ed. Ala-Nissilä: Ei kai ole totta!)- Ed. Ala-Nissilä harrastaa retoriikkaa, joka on hyvin perusteltua. Voi kysyä, ei kai ole totta, mutta tämä nyt vain näyttää olevan totta, eikä mistä tahansa lähteestä, vaan valtiovarainministeriön lähteestä kerrottuna. (Ed. Kekkonen: Oliko kysymys sovittu etukäteen?) Tämän kaikenjälkeen tuntuu aika erikoiselta, että ministeri Niinistö edes pienellä vihjauksella, että Suomen Pankki ei ole toiminut näin tai noin henkilöstöpolitiikkansa osalta, kyseenalaistaa pääjohtaja Vanhalan oikeutuksen käydä sitä keskustelua, jota pääjohtaja Vanhalan pitääkin käydä. Toisekseen, mitä tulee Suomen Pankin aseman muutokseen, olen edelleenkin samaa mieltä kuin erm-liittymisen yhteydessä ja viime syksynä. Olen edelleen täsmälleen samaa mieltä siitä, että Suomen Pankin asema on todella muuttunut, merkittävästi muuttunut. Ei meillä ole itsenäistä rahapolitiikkaa. Ei tietystikään ole. Ei se sovi mihinkään niihin normeihin, joille Euroopan keskuspankki on perustettu, ei tietystikään. Mutta siinä olen kyllä minulle opetetun kanssa

9 Pankkivaltuuston kertomus edelleen samaa mieltä, että totta kai keskustelurooli, puherooli, nimenomaan rahapolitiikan keskustelijan rooli, Suomen Pankilla täytyy näissä uusissakin olosuhteissa edelleen olla. Nimenomaan sitä roolia, keskustelijan roolia, tarvitaan, ja sitä Suomen Pankin pitää käydä. Olin ottamassa vielä kantaa tai palaamassa vielä Suomen Pankin henkilöstösaneeraukseen. Täällä on minun jälkeeni, havaitsin, Suomen Pankin pankkivaltuutettujen puheenjohtajan Ilkka Kanervan puheenvuoro. Ehkä hän kertoo siitä, mitä Suomen Pankin piirissä on henkilöstösaneerausten osalta suunniteltu tai tekeillä. Olen ymmärtänyt kuitenkin sillä tavalla, että Suomen Pankki on näiltä osin tiedostamassa roolinsa muutoksen ja ryhtymässä sellaisiin toimenpiteisiin, joita se roolin muutos käytännössä Suomen Pankilta edellyttääkin. Mitä vielä tulee lopuksi siihen rooliin, Suomen Pankin rooliin rahapolitiikan keskustelun kävijänä, minä vielä uudistan sen, mikä toki rivien välistä, mitä olen tähän saakka sanonut, on jo helpostikin ollut luettavissa. Palaan siihen, että toden totta aivan välttämätön ja ainut todellinen rooli, joka Suomen Pankilla voi tällä hetkellä Suomen talouspolitiikassa olla, on käydä nimenomaan rahapoliittista keskustelua niiltä osin kuin se voi sitä käydä ja arvioida myöskin rahapolitiikan ja finanssipolitiikan, rahapolitiikan ja tulopolitiikan keskinäisiä kytkentöjä ja suhteita, arvioida sitä, miten ne rahapolitiikan ratkaisut, joita Euroopan keskuspankin piirissä tehdään, heijastuvat kansalliseen finanssipolitiikkaan, kansalliseen tulopolitiikkaan ja päinvastoin arvioida sitä myöskin, sikäli kuin rohkeutta siihen riittää, miten kansallisen finanssipolitiikan ratkaisut, miten kansallisen tulopolitiikan ratkaisut voivat vaikuttaa eurooppalaiseen rahapolitiikkaan, jonka arkkitehtuuri viime kädessä laaditaan nimenomaan Frankfurtissa, Euroopan keskuspankin piirissä. Tätä roolia älköön Suomen Pankki niiden harvojen tehtäviensä joukosta, jotka sillä on vielä tällä hetkellä, minnekään heittäkö. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: tämä asiakohta ei välttämättä anna aihetta pitempään keskusteluun nyt vielä esille ottamastani teemasta, mutta pari sanaa kuitenkin pankkitalletusten korkojen veronalaistamisesta, hankkeesta, joka hallitusohjelmaan sisältyy ja jonka hallitus on ilmoittanut, että se joka tapauksessa tulee toteuttamaan ja läpiviemään. Vaikka, niin kuin tämä kertomus osoittaa, suomalaisten pankkien vakavaraisuus on kehittynyt hyvin, on joukossa nimenomaan -en nyt viitsi sanoa pankkien nimiä -joukko pankkeja edelleenkin, jotka, en sano, että ovat missään vaarassa ja sellaisissa vaikeuksissa, joihin 80-luvun lopulla jouduttiin, mutta kuitenkin tilanteessa, joka on tietyllä tavalla riskialtis, jos nämä talletusten veronalaistaruisratkaisut käytännössä toteutetaan, niin kuin hallitus on esittänyt. Minun toiveeni, en enempää siitä, on, että hallitus vielä kertaalleen miettisi näiden noin 220 miljardin markan, vähän ylitsekin, talletuskorkojen veronalaistamista ja nimenomaan pohtisi sitä paitsi ihan byrokratian ja tavallisten kansalaisten pienten talletusten verottamisen näkökulmasta, myöskin näiden pankkien vakavaraisuuden näkökulmasta. Toiveeni on, että hallitus vetäisi suunnitelmansa pois. Ed. Kekkonen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Edustajat Pekkarinen ja Ala Nissilä suhtautuvat nyt perin vakavasti valtiovarainministeri Niinistön poleemiseen heittoon, jonka Helsingin Sanomat julkisti. He virittivät tämän keskustelun jo pankkivaltuuston kokouksessa. Jo siellä ihmettelin tätä intohimoa, mutta kuvittelin, että se olisi jäänyt sinne. Nyt keskustan kansanedustajat tuovat saman keskustelun suureen saliin. Mikäpä siinä, sopiihan se, mutta kyllä minusta on vähän ylimitoitettu se mittakaava, johon te asetatte sen, mitä ministeri, olkoonkin vähän poleemisessa mielessä, sanoo, ja joka sitten lehtiuutisena saadaan näkyville. Asia ei ole näin ison messun väärti. En uskoisi, että hän - tosin minä nyt en ole tässä ministeri Niinistön puolestapuhuja- mutta en usko, että hän enempää kuin kukaan muukaan ajattelee sillä tavalla, että Suomen Pankin pitäisi olla hiljaa. Kyllä kai Suomen Pankin muuttunut asema päinvastoin edellyttää äänessä olemista, kannanottoja ja viestien tuomista siitä maailmasta, jonka se parhaiten tuntee ja taitaa. Herra puhemies! Halusin vastauspuheenvuorollani vain edustajille Ala-Nissilä ja Pekkarinen muistuttaa siitä, ettäjos yhdestä puheenvuorosta rakennetaan näin iso periaatteellinen keskustelu, mitenhän sitten käy todella isojen periaatteellisten keskustelujen kanssa? Ed. K u o s m a ne n (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkariselle vastaisin, että minusta Suomen Pankin ei pitäisi julkisuudessa tehdä mitään talous- ja rahapoliittisia ennusteita. On elinkeinoelämän ja teollisuuden asia hoitaa nämä asiat, koska Euroopan keskuspankkihan harjoittaa itsenäistä raha- ja talous-

10 Tiistaina politiikkaa. Näiden 11 haarakonttorin tehtävä on vain arvioida niitä päätöksiä ja ohjeita, sitä, kuinka ne kentällä vaikuttavat, ja antaa palautetta kansallistasolla Euroopan keskuspankkiin. Keskuspankkihan ei ota ulkopuolisilta ohjeita. Kuitenkin erittäin hyvä asia on, että kansallisvaltioiden eri virkamiehet pääsevät toimimaan Ekp:n valiokunnissa. Varsinkin kun me talousvaliokunnan jäsenet kävimme Suomen Pankissa vierailulla, siellä meille näytettiin, että siellä oli virkaa, joissa Suomen Pankin edustajat, lähinnä naishenkilöt, edustivat Suomea eri virkamiestyöryhmissä ja valiokunnissa. Se on positiivista. Sitä kautta me voimme vaikuttaa näihin asioihin ruohonjuuritaso1ta. Totean vielä, että Suomen Pankin asema tällä hetkellä on melko vaatimaton. Ed. A 1 a - N i s s i 1 ä ( vastauspuheenvuoro ): Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen puheenvuoron johdosta haluan ensinnäkin todeta sen, että Euroopan keskuspankin, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Suomen Pankin itsenäisyys on tärkeä ja vakavakin asia. Tiedämme, että eurooppalaisella tasolla on keskusteltu siitä, miten politiikan keinoin voidaan keskuspankin asemaan ja päätöksiin puuttua. Kun valtiovarainministeriö tästä jotakin lausuu, se täytyy ottaa sellaisena kuin se on lausuttu. Ministeri Niinistön puheenvuorosta voi rivien välistä lukea, että hän ei näe hyvänä sitä, että keskuspankki ja pääjohtaja ovat aktivoituneet talous- ja rahapoliittiseen keskusteluun. Mielestäni se on kuitenkin välttämätöntä niin Ekp:n ja Euroopan tasolla kuin Suomenkin tasolla. Valtiovarainministeri Niinistö itse on kohta Ecofinin puheenjohtaja, joten luulen, että hänen suurin tehtävänsä on juuri talouspolitiikan koordinointi ja sen keskustelun käyminen, millä tavalla euroalueella, jolla korot on painettu lattiatasolle, voidaan työllisyyttä parantaa ja talouden vakautta edistää finanssipolitiikan ja tulo- ja työmarkkinapolitiikan keinoin. Katson, että ministeri Niinistön puheenvuoro vaatisi selvennyksen, mitä hän sillä tarkoittaa, näkeekö hän hyvänä, että keskuspankki osallistuu aktiivisesti talouspoliittiseen keskusteluun itsenäisenä pankkina ja itsenäisenä osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää, vai ei. Ed. Pekkarinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen toi esille, kuinka Suomen Pankissa käydessään hän on saanut hyvän selvityksen siitä, että meillä on edustajia erilaisissa työryhmissä ja toimikunnissa EU :n piirissä ja että ne 17 naista ikään kuin hoitaisivat Suomen asian, jos oikein ymmärsin muotoilun. On erittäin tärkeätä, että ne 17 naista ja ehkä jokunenmieskin ovat siellä mukana, se on tavattoman tärkeä asia. Mutta mielestäni se ei poista sitä tosiseikkaa, että rahapolitiikan julkisen, kansallisen keskustelun käyminen on niitä ainoita suurelle yleisölle kohdistuvia asioita. Suomen Pankin pitää keskustelua kuitenkin voida käydä nimenomaan sen kytkyistä finanssipolitiikkaan, tulopolitiikkaan ja päinvastoin. Tämä on niitä ainoita kunnon rooleja, mitä sillä on. Mitä tulee ennustusten tekemisiin, minusta ei sitä oikein voi kieltää. Sekin kuuluu selvästi Suomen Pankin rooliin. Mitä tulee ed. Kekkosen puheenvuoroon, emme me vaatteitamme revi tämän asian suhteen, mutta kysymys on periaatteellisesti hyvin tärkeästä asiasta, siitä, alkaako meillä valtiovarainministeri komennella Suomen Pankin toimitusjohtoa sen ainoan Suomessa julkisuuteen päin tapahtuvan roolin suhteen, joka Suomen Pankin johdolla voi olla. En tiedä, mitä muuta roolia Suomen Pankin pääjohtajalla voi olla. En yhtäkkiä tunnista mitään muuta roolia kuin sen, jota Vanhala tuli vähän harrastaneeksi. Valtiovarainministerin puuttuminen siihen ei ole... (Ministerin välihuuto) - Mutta Suomessa, Suomessa minä puhuin. Olkaapa tarkka, arvoisa ministeri! Tässä, puhemies, kommenttini edellisiin. Ed. I. K a n e r v a : Puhemies! Niin herkulliselta kuin tuntuisikin suoraanjatkaa viime päivien debattia, jätän sen kuitenkin puheenvuoroni loppuosaan, sillä tarkoitus on hieman käydä läpi myös substanssia, rahapolitiikan ajankohtaista näkymää, sitä miltä se näyttää Ekp:n osalta, hieman käydä läpi sitä, tosin lyhyen kaavan mukaan, sitä, mitkä ovat euroalueen lähiajan näkymät- siellä on melko lailla tummia pilviä-ja sitten katsoa Suomen omaa ylikuumenemistilannetta, jossa keskustelupärskeet käyvät ja johon myös tietysti liittyvät niin pääjohtaja Vanhalan kuin valtiovarainministeri Niinistönkin asian ympärillä käyttämät puheenvuorot. Tulen sitten Suomen Pankin asemaa koskevaan keskusteluun. Mutta aluksi on aihetta todeta, niin kuin välillisesti on tuotu esillekin, että Euroopan keskuspankki laski harvinaisen alas, 2,5 prosenttiin, oman ohjauskorkonsa huhtikuulla. Ratkaisu otettiin Suomessa vastaan hieman arvellen, sillä se johtaa poikkeuksellisen alhaiseen korkota-

11 Pankkivaltuuston kertomus soon ja on asia, joka Suomen suhdannekierron kannalta näyttäytyy ehkäpä hieman toisin kuin Euroopan keskuspankin harjoittaman keskiarvopolitiikan valossa todellisuudessa näyttäytyy. Tietysti alhaisia korkoja on hyvä perustella hyvällä hintavakaudella, ovathan inflaatioluvut tällä hetkellä yhden prosentin tuntumassa läpi euroalueen ja toisaalta on motivoiva tekijä eli hidastunut talouskasvu. Mutta tämä ei ole kovin yksinkertainen asia sen vuoksi, että Eurooppa on tällä hetkellä kahtia jakautunut ainakin kahdella talouspolitiikan keskeisellä osa-alueella. Mitä tulee taloudelliseen kasvuun, Eurooppa on selkeästi tällä hetkellä kaksijakoinen. Taloudellinen kasvu on tässä suhteessa varsin hidasta tai likipitäen olematonta euroalueen kolmessa maassa, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, kun taas pienemmissä maissa kuten meillä, miksei Irlannissa ja Hollannissakin, talouden ylikuumeneminen on oikeastaan päivän talouspoliittisen keskustelun perusteema. Erot eri talouksien kasvuvauhdeissa ovat tällä hetkellä Euroopassa poikkeuksellisen suuret. Toinen taloudellisen kehityksen kaksijakoisuus tulee esille, kun katsotaan kasvun lisäksi työttömyyttä. Suomen lisäksi pahoja työttömyysmaita ovat Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Belgia. Tämä luo kyllä aika hankalan tilanteen, sillä taloudellisen kehityksen eriytyminen sekä kasvun että työllisyyden osalta ja näitten maitten kasautuminen ikään kuin samoihin blokkeihinja sen pohjalta toteutettava rahapolitiikka, rahapolitiikan mitoitus, sen keinot ja ta voitteet euroalueella muodostavat erittäin hankalasti hallittavan kokonaisuuden, koska se, mikä sopii korkean työttömyyden ja alhaisen kasvun maille, ei tietenkään sovi kääntäen taas niille Euroopan valtioille, joissa on nopea talouskasvu tai korkea tai matala työttömyys. Tässä suhteessa tiedämme, että Euroopan keskuspankki nojautuu keskiarvolukuihin olennaisissa taloudellisissa ratkaisuissaan, jolloin painottuvat tietysti suurten maitten korkea vallitseva työttömyys ja toisaalta hidas taloudellinen kasvu. Näissä maissa ei ole myöskään mainittavia inflaatiopaineita, minkä takia keskimääräisen talouskehityksen perusteella Ekp:n keveä rahapolitiikka on perusteltu näitten maitten taloudelliseen kehityskuvaan hyvin sopivaksi. On sitten aivan eri asia, sopiiko se Suomen talouskehitykseen tässä vaiheessa. Näistä asioista pitää voida keskustella, sillä ne ovat koko euroalueen ja Emu-harjoituksen hankaliaja vaikeita kysymyksiä. Keveä rahapolitiikka on erityisen tarpeen tietysti uudelleen taantumaan ajautuneiden Saksan ja Italian kannalta. Jo nyt ollaan huolestuttavassa tilanteessa, jossa kasvun hidastuminen ennen muuta Italiassa on jo johtanut siihen tilanteeseen, jossa maa on joutunut ikään kuin tosiasioitten edessä julkisesti ilmoittamaan, että se lipeää julkisen talouden tasapainon osalta vakausohjelmastaan. Tämä merkitsee sitä, että ellei talouskasvu piristy, on kasvu- ja vakaussopimuksen määrittämä 3 prosentin alijäämäraja pian uhattuna ei pelkästään Italiassa vaan myös Saksassa. Matalien korkojen kautta tätä uhkaa voidaan tietysti torjua, joskin samaan aikaan Ekp:n edustajat ovat myös vaatineet mainittuja maita kiristämään omaa finanssipolitiikkaansa. Finanssipolitiikan kiristäminen taantumasta kiristyvissä talouksissa ei kuitenkaan välttämättä ratkaise niitten perusongelmaa, joka on taas, niin kuin sanottu, hidas talouskasvu. Niissä euromaissa, joissa työttömyys on alhainen ja talouskasvu on nopeaa, ei tarvetta rahapolitiikan keventämiseen ole, itse asiassa päinvastoin, sillä tietysti alhaiset korot voivat johtaa liialliseen luoton kysyntään ja talouden ylikuumenemiseen. Suomen kannalta on nyt keskeistä se, millä tavoin, kuinka hyvin Ekp:n keveä rahapolitiikka sopii Suomen suhdannekuvaan. Työttömyys on meillä edelleen korkea, joten taloudessa on selkeästi nähtävissä olevaa kasvunvaraa eikä välitöntä ylikuumenemisen uhkaa pitäisi näin ollen Suomen taloudessa olla. Tämän kevään talouspoliittinen keskustelu on nostanut esiin talouden ylikuumenemisen uhan arvovaltaisissakin puheenvuoroissa. On huomattava, että ainakaan havaintojeni mukaan kukaan näistä ylikuumenemiseen viitanneista puhujista ei ole väittänyt, että Suomi olisi vielä ylikuumentunut taloudeltaan. Sen sijaan esimerkiksi valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin edustajat ovat ikään kuin yhdellä suulla todenneet, että ylikuumeneminen lähitulevaisuudessa on otettava riskitekijänä huomioon Suomen taloutta arvioitaessa ja että tähän perustuen on myös katsottava, mitä se merkitsee Suomen finanssipolitiikalle. On ihan selvää, että jos tällainen ylikuumenemisen riski on olemassa, totta kai sillä silloin on vaikutuksia myös siihen, minkälaista finanssipolitiikkaa maassa noudatetaan. On tietysti totta, että keveä rahapolitiikka voi kiihdyttää Suomen jo muutenkin nopeaa talouskasvua ja johtaa ennen pitkää erityyppisiin työvoimakapeikkoihin tai mikseipä kilpailukykyä murentaviin palkankorotuspaineisiinkin. Toi-

12 Tiistaina nen uhkatekijä tietysti tämän ohella on se, että luottojen kysyntä kiihtyy aika nopeasti- meillä on siitä hyvää kokemusta muutamien vuosien takaa-ja johtaa sitä kautta hallitsemattomaan eri hintojen nousuun, muun muassa varallisuushintojen nousuun, josta pääkaupunkiseudun asuntomarkkinat on luontevaa tässä yhteydessä tuoda esille. Tätä asiaa on hyvä Suomessa tällä hetkellä hyvinkin tiiviisti seurata, mutta mihinkään hätiköityihin talouspolitiikan painopisteitten tai suuntien korjaamiseen meillä ei ole varaa. Minulla on, herra puhemies, edessäni Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n mukainen raportti, loppulausunto Suomen talouden tilasta, jossaensisijaista ja koko euroalueen kannalta Suomelle sanoisiko lohdullinen ja myönteinen seikka on se, että Suomen talouspolitiikka on tämän arvion mukaan 1990-luvun alkupuolelta lähtien ollut kaikkien mittapuitten mukaan hyvin vaikuttavaa. Suomi saa erinomaiset pisteet talouspolitiikastaan 1990-luvun alkupuolelta lähtien toteutettuina linjauksina. Samaan hengenvetoon lmf tässä yhteydessä puhuu siitä, että kokonaistaloudellisesta kehityksestä huolimatta julkisessa taloudessa ja ennen muuta työmarkkinoilla on yhä suuria rakenteellisia haasteita, joista aiheutuu talouskehitykseemme riskejä. Näitä haasteita lmf pitää kiireeilisinä ja edellyttäisi, että 90-luvun alun kriisin hellittäessä toimenpiteet edellyttäisivät päättäjiltä ja työmarkkinaosapuolilta hyvin lujaa päättäväisyyttä. Imf alleviivaa sitä, että hallituksen, Lipposen toisen hallituksen, ohjelma keskittyy, aivan oikein, työllisyyden parantamiseen ja finanssipoliittisten linjausten tiukkana pitämiseen. Tästä mielestäni on ollut kysymys myös Suomen Pankin pääjohtajan Vanhalan puheenvuoroissa, joissa hän on alleviivaunut tämän aspektin tärkeyttä, johon lmf:kin omalta osaltaan viittaa. Myös valtiovarainministeriön eri puheenvuoroissa on tähän asiaan kiinnitetty perustellusti huomiota. Talouden ylikuumenemisen uhkaa voidaan torjua paitsi palkkamaltilla,joka on tällä hetkellä tärkeä huomio, myös hallitusohjelmaan kirjatuilla finanssipoliittisilla toimilla ja sellaisilla rakenteellisilla uudistuksilla, jotka edistävät työvoiman kysynnän ja tarjonnan parempaa kohtaamista. Jos työmarkkinat saadaan toimimaan hyvin, voi Suomen talous hyvinkin jatkaa ripeää kasvuaan ilman, että sillä on edessään kiihtyvän inflaation näköalaa. Kun Suomen Pankki on tullut esille ensimmäisenä keskuspankkina Euroopassa omine talousennusteineen - ensimmäinen tuotiin julkiseen arviointiin viime vuoden lokakuussa ja nyt sitten viikko pari takaperin toisen kerran- niin se on huomionarvoinen talouspoliittinen avaus. Suomen Pankki pyrkii tulemaan omine arvioineen ulos keskelle talouspoliittista keskustelua ja on tietysti varautunut myös siihen, että jos tulee vasta-argumentteja, niin ne asianmukaisesti otetaan vastaan. Suomen Pankki haluaa tällä tavoin tuoda mallin myös Euroopan keskuspankille, joka epäilemättä suomalaisen hallintokulttuuri-ja talousajattelunkin valossa on äärettömän suljettu. Pidän itsestäänselvänä oikeastaan sitä, että kun Suomen Pankki on tälle tielle uuden pääjohtajansa myötä lähtenyt, sitä linjaa kannattaa kyllä tukea, niin kuin sitä tukee pankkivaltuusto, ja pitäisin erittäin tärkeänä, että myös eduskunta vastaansanomattomalla tavalla näkee oikeaksi sen, että Suomen Pankki on olennainen talouspoliittisen keskustelun osapuoli meidän talouspoliittisissa linjauksissamme. Suomen Pankki ansaitsee tässä suhteessa selvän poliittisen tuen, selvän poliittisen selkänojan tälle, enkä oikeastaan ymmärrä sitä, mihin kollegani täällä muutama minuutti takaperin viittasi, kun hän sanoi, että Suomen Pankin pitäisi pitää suunsa supussa. Se olisijuuri sitä demokratiavajeenja vanhan kaltaisen talouspoliittisen keskustelun kannalta pahinta myrkkyä. Tilannetta on koko eduskunta pyrkinyt jopa omilla säädösuudistuksillaan parantamaan, jotta koko Euroopan keskuspankin harjoittaman rahapolitiikan ja Suomen suhdannekierron keskinäistenjännitteiden vaikutukset voitaisiin saada Suomessa mahdollisimman hyvin hallintaan. Sen vuoksi on tärkeää, että pankki on avoin ja että se argumentoi omat talouspoliittiset näkökantansa ja pystyy tässä keskustelussa tuomaan esille ne perusteet, joita Suomen Pankki omalta kohdaltaan pitää tärkeinä paitsi rahapolitiikalle sinänsä, jossa se on osallisena Ekp:n kautta, niin tietysti myös finanssipolitiikalle ja miksei myöskin yhtälailla työmarkkinapolitiikalle. Itse en pidä myöskään ed. Kekkosen lailla ollenkaan niin dramaattisena sitä, mitä Suomen Pankin pääjohtajan puheenvuoro aiheutti julkisesti reaktiona, koska lähinnä sen fokus kai oli siinä, millä tavoin henkilöstöpolitiikkaa hoidetaan Suomen Pankissa suhteessa siihen kireään finanssi politiikkaan, jota maassa ylipäätään katsotaan olevan eri tahoilla välttämätöntä noudattaa. Asian luonne ei ole ollenkaan sen kaltainen,

13 Pankkivaltuuston kertomus että siitä voitaisiin vetää mitään poliittisia johtopäätöksiä. On hyvä, että myös pankin asemaa ja sen henkilöstöresursseja arvioidaan myöskinjulkisessa keskustelussa. Ei ole mitään tabua sen suhteen, ettei myös tätä puolta voitaisi arvioida reippaasti julkisuudessa, mutta tiedossa on silloin myös pidettävä, kun tätä keskustelua käydään, että Suomen Pankilla on, totta kai, omat sisäiset varaumansa siihen, millä tavoin sen henkilöstöpolitiikkaa hoidetaan uusissa Euroopan keskuspankin olosuhteissa. Tänä päivänä lienee kai niin- kuulisin vastaargumentteja kernaasti,jos niitä on esitettäväksi - ettäjos katsotaan kansantalouden kokoa, niin eurooppalaisessa vertailussa Suomen Pankki tehokkuudeltaan pärjää erinomaisen hyvin muihin Euroopan keskuspankkeihin verrattuna. Ei kannata ripottaa sellaista tuhkaa päälleen; on tämmöinen tuomiopäivän henki jollain tavalla olemassa. Tiedämme, että Suomen Pankilla on sisäisiä uudistuspaineita olemassa ja ne asianmukaisellatavalla myöskin hoidetaan henkilökuntaa ja henkilöstöä koskien, mutta nekin on hoidettava niin, että Suomen Pankkiin sisältyvä talouspoliittinen osaaminen kaikissa olosuhteissa turvataan. Suomen Pankkiharr ei voi Euroopan keskuspankin omista jana, ei haarakonttorina, pullistella voimallaan. Suomen Pankki voi pärjätä Euroopan talouspoliittisessa keskustelussa, Euroopan keskuspankin sisäisessä keskustelussa vain sitä kautta, että sillä on käytössään paras mahdollinen asiantuntemus. Vain osaamisella ja tietotaidolla voidaan Suomen asiaa olla edesauttamassa Euroopan keskuspankin olosuhteissakin, ja siinä suhteessa Suomen Pankki tarvitsee hyvin voimakkaan ja kannustavan tuen taakseen. Ed. L u h t a n en ( vastauspuheenvuoro ): Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoroni liittyy osittain ed. Ala-Nissilän jo keskustelun alussa esittämään kysymykseen minulle, mutta pidin kohteliaana käyttää vastauspuheenvuoron vasta pankkivaltuuston puheenjohtajan puheenvuoron jälkeen. Minulta tiedusteltiin, kuinka suhtaudun valtiovarainministerin kannanottoon Suomen Pankin taloudellisiin ennusteisiin tai pääjohtaja Vanhalan puheisiin. Minä en käy tulkitsemaan valtiovarainministeri Niinistön kannanottoja. Totean vain sen, että minusta on hyvä, että meillä on erilaisia katsauksia, erilaisia selvityksiä, ja käsitän näin, että tämä liittyy osaltaan myös Suomen Pankin avoimeen politiikkaan. Sitä paitsi asiasta olisi ehkä syytä keskustella perusteellisemmin siinä tapauksessa, että tämä katsaus olisi virheellinen, mutta totean, että Kansainvälinen valuuttarahasto näkee sekä valtiovarainministeriön että Suomen Pankin katsaukset hyvin samanlaisina ja samanlaisiin näkökohtiin kantaa ottavina eikä pidä sitä mitenkään poikkeuksellisena. Henkilöstökysymyksistä sen verran, että minulle on tullut tämänkin keskustelun perusteella se tunne, että henkilöstön radikaali pudottaminen ei perustu ehkä oikeisiin tietoihin eikä oikeaan näkökantaan siitä, mikä tulee olemaan Suomen Pankin tehtävä. Minun käsitykseni on se, että se tulee olemaan entistä vaativampi. Sen pitää toimia kansainvälisessä kentässä. Henkilökunnan pitää olla entistä pätevämpää, ja se edellyttää myös, että pan.::>stamme erittäin suuresti tutkimukseen ja ammatilliseen osaamiseen. Eihän henkilökunta ole itsetarkoitus vaan on se, että henkilökunta kykenee tuomaan Suomen Pankin oikeat olosuhteet Euroopan keskuspankissa riittävästi esille. Se on samalla edunvalvontaa Suomen talouden puolesta. Ed. Pekkarinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. I. Kanervan puheenvuoroon, ihan hyvään puheenvuoroon, jossa hän analysoi eurooppalaista talouspoliittista kehitystä ja sen rahapoliittisia vaikutuksia, niiden sopivuutta Suomeen. Haluan siihen analyysiin vielä kuitenkin liittää sen tosiasian, että ellei nyt aivan prikulleen Suomen olosuhteisiin sopinut se korkoratkaisu, johon keskuspankki ryhtyi keskisen Euroopan maiden intressien pohjalta, suurin piirtein kai voi sanoa samaa myös siitä valuuttakurssipoliittisesta kehityksestä, joka rinnan korkoratkaisun kanssa on totuus viimeisten muutamien viikkojen ajalta. Se, että euro on devalvoitunut 8-10 prosentilla - 11 taitaa olla, sillä välillä se on liikkunut, yli 10 joka tapauksessa taitaa olla tällä hetkellä - on aika merkittävä ratkaisu, ja voi kysyä, sopivatko se ja alhainen korkokanta ollenkaan niihin fundamentteihin, jotka ovat totuutta Suomen talouspolitiikan tämän hetken tilanteesta. Tästä tavallaan juontuukin seuraava kysymys: jos korot ovat tässä tasossa kuin ne ovat, yhteinen valuuttakurssi on se, mitä on, miten Suomi hivenen toisenlaisessa suhdannetilanteessa selviää, kun tavallaan nämävaluuttakurssi-ja rahapoliittiset instrumentit on jo syöty tilanteessa, jossa Suomi elää varsinaista korkeasuhdanteen kautta. Tässä mielessä tämä on aika iso

14 Tiistaina talouspoliittinen kysymys Suomen kannalta, kova haaste vastattavaksi lähimpien vuosien aikana. Ed. I. Kanerva (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Tietysti tämä Euroopan korkotason laskuun liittynyt euron jyrkkäkin heikkeneminen suhteessa USA:n dollariin on seikka, joka olisi pitänyt tuossa yhteydessä tietysti ilman muuta tuoda esille. Tämä devalvoituminen kymmenisen prosenttia on huomattava seikka, joka tässä suhteessa tietysti luo tiettyjä kysymyksiä ilmaan tilanteessa, jossa nämä muutkin talouspoliittiset indikaattorit ovat ne, mitkä ne ovat. Tässä yhteydessä kysymys on kuitenkin siitä, että valuutan arvo määräytyy tietysti markkinoilla eikä sitä ole haluttu lähteä Euroopan keskuspankin muin päätöksin tässä suhteessa ventiloimaan mihinkään suuntaan. Valuuttakurssin heikentyminen ei muodosta ainakaan Euroopan keskuspankin eikä myöskään Suomen Pankin käsityksen mukaan tällä hetkellä mitään uhkaa, vaaneurotulee todennäköisesti vahvistumaan suhteessa dollariin siinä taloudellisessa kehitysvaiheessa, kun Euroopan talouksien kasvu kiihtyy ja puolestaan Yhdysvaltain taloudellisen kehityksen osalta käy päinvastoin. Tällä taloudellisella asenteella tällä hetkellä Euroopan keskuspankissa euron devalvoitumiseen suhtaudutaan. Eikä sitä ole myöskään Suomessa ainakaan laajalti pidetty ongelmana. Päinvastoin oikeastaan eräät vientiteollisuuden sektorit pitävät sitä jopa tällä hetkellä kilpailukykynsä kannalta varsin tervetulleena asiana. Ed. A 1 a- N i s s i 1 ä: Arvoisa herra puhemies! Todella käsittelemme historiallista Suomen Pankin kertomusta siinä mielessä, kuten talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Luhtanen totesi, että itsenäinen rahapolitiikka on Suomen Pankin osalta taakse jäänyttä elämää ja se jo osin on ollut sitä erm-vaiheessa. Suomen Pankille jää tärkeitä tehtäviä, ja siellä tarvitaan henkilökuntaa ja hyvää asiantuntemusta, mutta sen omaa itsenäistä rahapolitiikkaa ei tietenkään Euroopan keskuspankkijärjestelmässä ole. Jos tässä haluaa kommentoida sitä keskustelua,jota edustajat Pekkarinen ja I. Kanerva kävivät korkotasosta, niin sekin on historiallinen: Suomessa korkotaso oli viimeksi näin alhaalla vuonna (Ed. Kekkonen: Oliko mittarit silloin samat?)- Mittarit eivät olleet silloin samat, mutta korko oli silloinkin nimeltään korko. - Tämä korkotaso tällä hetkellä on kyllä Euroopan reuna-alueilla varsin alhainen. On todella niin, niin kuin ed. Pekkarinen viittasi, että kyllä tulee sellainen mielikuva, että Ekp:n tasolla tehtiin rahapolitiikalla sitä, mitä olisi pitänyt tehdä finanssipolitiikalla, tulo- ja työmarkkinapolitiikalla. Kun ei ole voitu työllisyyttä parantaa rakenteellisin uudistuksin tai muin finanssipoliittisin toimenpitein, käytettiin heti tässä vaiheessa se liikkumavara, mitä korkopolitiikassa yleensä enää on. Nyt tämä on johtanut siihen, että luottoekspansio on euroalueen reunoilla varsin voimakas. Irlannissa kuulemma se on jo prosenttia, Suomessa viimeksi luottoekspansio oli tätä luokkaa , jolloin taloutemme kohtalokkaalla tavalla ylikuumeni. Suomessakin luottoekspansio kasvaa. Se lienee tällä hetkellä 15 prosenttia. Tietenkin se taso, jolta lähdetään, ei ole kovin korkea, mutta kyllä tämä on jo sinällään varsin korkea luku. Valuuttakurssitaso on todella laskenut tänä keväänä. Voidaan ajatella, että se johtuu siitä, ettäusa:ssataloudellinen kasvu on selvästi nopeampaa kuin euroalueella, ja toisaalta Kosovotilanteesta, joka luo varjonsa myöskin Euroopan talouteen. Sehän näkyy myös siinä, että kun saatiin presidentti Ahtisaaren vetämänä tietty näkymä rauhasta, niin pientä vahvistumista eurossa tapahtui. Eduskunnassa on tärkeätä käydä talouspoliittista keskustelua. Todellakin eduskunnassa pääsihteeri Tiitisen vetämänä oli työryhmä, joka pohti tätä uutta tilannetta. Sehän päätyi ehdottamaan muun muassa sitä, että täällä eduskunnan täysistunnossa voitaisiin Suomen Pankin kertomusten yhteydessä tai myöskin muutoin kuulla Suomen Pankin pääjohtajaa rahapolitiikasta ja talouspolitiikasta. Tavoitteena oli tällä tavoin pienentää sitä demokratiavajetta, joka nyt on talouspolitiikan ja rahapolitiikan suhteen, kun elämme yhteisen rahapolitiikan piirissä. Tähän tuossa perustuslakiuudistuksessa ei ainakaan vielä päädytty. Eduskunnan työtavat ovat vanhahtavat, eikä niihin haluttu muutoksia tehdä, mutta on selvää, että keskustelua voidaan täällä lisääntyvästi käydä, kun pankkivaltuusto voi antaa myöskin erityisiä kertomuksia tämän vuosikertomuksen lisäksi. Myöskin eduskunnan valiokunnissa voidaan kuulla paitsi Suomen Pankin johtokunnan jäseniä myöskin Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseniä. Tosin Euroopan keskuspankin pääjohtaja Duisenberg on todennut ennen kuin hänet valittiin, että hän mielellään kyllä käy kansallisissa parlamenteissa

15 Pankkivaltuuston kertomus puhumassa näistä asioista, mutta valinnan jälkeen hän totesi, että hän ei näe tarkoituksenmukaiseksi käydä kansallisparlamenteissa, Euroopan parlamentissa kuuleminen riittää. Nyt kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa ja myöskin Ecofinissa puheenjohtajuus on meillä, niin Suomessahan on valmisteltu asiakirjaa EU:n kasvu- ja työllisyyshaasteisiin vastaamiseksija on mietitty sitä, miten voitaisiin keskustelua tehostaa talouspolitiikan koordinoinoin osalta. Viime vuosina on Euroopan unionin tasolla aloitettu eräitä uusiakin prosesseja ja ohjelmia, joiden tavoitteena on EU:n kasvun ja työllisyyden edistäminen. Hankkeita ja ohjelmia on viety eteenpäin ainakin osaksi toisistaan riippumatta, mikä on johtanut kokonaisuuden hämärtymiseen ja työskentelyn lisääntyneeseen viipaloitumiseen. Ongelmia on lisännyt myös se, että prosessien ja ohjelmien lukumäärän lisäännyttyä työllisyys-, kasvu- ja rakennepolitiikan kokonaisuutta ja painopisteitä on aika vaikea hahmottaa. Viimeksi Saksa on kiinnittänyt asiaan huomiota valmistellessaan omaa suunnitelmaansa Euroopan työllisyyssopimukseksi. Saksa korosti tarvetta tarkastella erityisesti Luxemburg- ja Cardiff-prosesseja sekä talouden makrokoordinaatiota aiempaa yhtenäisempänä kokonaisuutena. Näin ollen Euroopan tasolla talouspolitiikan koordinointi euroalueella on nyt hyvin keskeinen asia. Toivottavasti Suomen puheenjohtajakaudella voidaan siinä saada aikaan konkreettisia tehostamistoimia. Mitä tulee Euroopan tilanteeseen, niin keskeiseen kilpailuun verrattuna Euroopan talous ei ole uudistunut rakenteeltaan ja kilpailukyvyltään viime vuosina kovinkaan nopeasti. Työn tuottavuus on Yhdysvalloissa edelleen ollut viidenneksen Eurooppaa korkeampi. ED-maiden bruttokansantuote on kasvanut erityisesti 1990-luvulla Yhdysvaltojen kasvua hitaammin. Euroopan on kyettävä uudistumaan niin, että vanbentuvan tuotannon tilalle kehitetäänjoustavasti uutta toimintaa. Perusedellytys onnistumiselle on, että Eurooppa kykenee vetämään puoleensa elinvoimaista yritystoimintaa, on muuntautumiskykyinenja pystyy pitämään yllä kestävää kasvua. Tällöin me tulemme väistämättä rakenteellisiin uudistuksiin, joilla voidaan varsinkin pienipaikkaista työtä tässä globaalistuvassa taloudessa edistää työnteon, työn teettämisen ja yrittämisen esteitä raivaamaila muun muassa veropoliittisin keinoin, sosiaaliturvajärjestelmissä ja myös yrittäjyyspolitiikassa ja siihen liittyvässä byrokratiassa. Tähän myös Imf,joka antoi sinällään myönteisiä lausuntoja Suomen talouspolitiikasta, viittasi todetessaan, että Suomessa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Valitettavasti eduskuntavaalien alla tästä tehtiin hyvin poliittinen kysymys työreformitaistelulla. Otettiin monta taka-askelta, kun sen sisältöä tarkoituksellisesti vääristeltiin vaalien alla. (Ed. Kekkonen: Miksi ette oikaisseet?) - Sitä varmasti eri tahoilta pyrittiin, ed. Kekkonen, oikaisemaan, mutta kun haluttiin tietoisesti levittää tätä virheellistä näkemystä, niin on aika vaikea näiden perässä juosta. Epäilen, että ed. Kekkonenkin olisi hivenen tällaista harjoittanut, mutta ei kai sentään. (Ed. Kekkonen: Ei toki!) Mutta kyllähän kaikki myöntävät, että globalisoituvassa maailmassa myös rakenteissa, jos aiomme työllisyyshaasteeseen vastata, tarvitaan uudistuksia, ja sen takia on mielestäni hyvä, että kuitenkin tässäkin asiakirjassa, jonka Suomi nyt valmistelee EU:lle, tämä tunnustetaan. Pääjohtaja Vanhala on käyttänyt pari hyvää puheenvuoroa. Toinen oli eduskuntavaalien alla helmikuussa, jolloin hän puhui nimenomaan rakenteellisista uudistuksista. Se ei herättänyt kovinkaan laajaa huomiota silloin, mutta mielestäni oli tärkeätä, että tässä yhteydessä tuotiin esille työllisyyden parantaminen ja sen keinot. Nyt pääjohtaja Vanhala käytti puheenvuoron, jossa hän viittasi valtiontalouden säästöihin ja totesi, että säästöjen tarve on toteutettu aika mittavasti ja meillä on pystytty merkittäviin säästötoimenpiteisiin. Siinä mielestäni Suomen Pankin linja tukee valtiovarainministeriön toimintaa. Sen takia hieman olemme ihmetelleet tätä valtiovarainministeri Niinistön aika kärkevää lausuntoa, ja sitä, ed. Kekkonen saa myös kritisoida ja tällaista keskustelua käydä, koska mielestäni tästä voi tulla se tulkinta, että ei halutakaan keskustelua edistää. Ilmeisesti valtiovarainministeri Niinistö jossain yhteydessä jo tätä oikaisikin osin ilmaisten, että hän ei sitä tarkoittanut. Mutta mielestäni tällaiset heitot vakavissa asioissa eivät ole hyväksi ja ovat tarpeettomia, ja sen takia vielä voisi valtiovarainministeri Niinistö vaikka eduskunnassa hieman selventää, mitä hän oikein tarkoittaa. Kuten ed. Pekkarinen totesi, Suomen Pankissa on kyllä omat tehostamistarpeet, mutta valtiovarainministeriössä ehkä ymmärrettävistä syistä on väki lisääntynyt viime vuosina, joten siinäkään mielessä tällainen heitto ei ollut kovinkaan fiksu.

16 Tiistaina Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnassa käydään vaikkakin näin illan suussa keskustelua Suomen Pankin kertomuksesta. Useina vuosina, kun täällä olen ollut, Suomen Pankin kertomus on mennyt ohitse melkein yhdellä, kahdella puheenvuorolla lähes ilmoitusasiana eikä ole saanut sitä merkitystä, joka sille kuuluu. Toivottavasti keskustelu talouspolitiikasta ja rahapolitiikasta uudessa tilanteessa edelleen kehittyy ja tiivistyy. Ed. A i t t o n i e m i : Herra puhemies! Eduskunnan parhaat raha- ja talouspolitiikan asiantuntijat, etupäässä pankkivaltuutetut ovat käyttäneet täällä puheenvuoroja tarkastellen etupäässä rahaliiton ja Euroopan keskuspankin suunnasta eurooppalaista kehitystä. Suomen Pankin asema on jäänyt loppujen lopuksi aika vähälle eli se, mitä tehtäviä Suomen Pankilla tällä hetkellä eurooppalaisessa pankkitoiminnassa on. Ed. Luhtanen totesi, että Suomen Pankki tarjoaa osaamista ja tietopalveluja ja se on siis konsulttipalvelujen tarjoaja. Väistämättä tuli mieleeni, miten Suomi aikanaan Venäjän politiikassa olijonkinlainen asiantuntija ja tietäjä, joka tarjosi kansainvälisesti palvelujaan muille Venäjän tuntemiseksi. Nykyisin tämänkonsultti-suomenon käynyt sillä tavalla, että se ei pysty enää itsekään hoitamaan omia asioitaan Venäjän suuntaan. Epäilen kyllä pahasti sitä, onko Suomen Pankki ollenkaan kyvykäs tarjoamaan mitään osaamista ja tietopalveluja Euroopan keskuspankin suuntaan muuten kuin meidän suomalaisten ja kansalaisten, kansanedustajien ja erityisesti pankkivaltuutettujen mielestä. Todellisuudessa on sillä tavalla, että Suomen Pankki on tällä hetkellä politiikassa elähtäneiden turvakoti, josta jo tähän saakka on annettu politiikassa elähtäneille ihmisille tietynlaisia turvavirkoja. Sellaisena se on tarkoitus säilyttää jatkossakin. Politiikassa merkityksensä menettäneet henkilöt saavat turvavirkoja Suomen Pankista. Mitään muuta tekemistä sillä ei ole käytännössä eurooppalaisessa raha- ja talouspolitiikassa, vaikka kuinka yritettäisiin eduskunnassa muuta esittää. Toivoisin, että nämä viisaat ihmiset nyt kertoisivat, mikä Suomen Pankin asema todellisuudessa on eurooppalaisessa rahapolitiikassa muuten kuin äsken itse ilmaisin. Ed. K e k k o n e n : Herra puhemies! Ed. Aittaniemelle aluksi: Kyllä tietysti se, että Euroopan keskuspankin johtokunnassa on suomalainen henkilö, kertoo jotain meidän asemastamme ja myös siitä taustasta, josta hän on kyseiseen toimeen lähtenyt. Mutta yleensäkin, kun ed. Aittaniemi luettelee instituutioita, joilla ei ole missään merkityksessä mitään mieltä, niin toivoisin, että ed. Aittaniemi jossain yhteydessä löytäisi jonkin instituution, jolla olisijotain merkitystä edes jossain mielessä. (Ed. Aittoniemi: Valtiovarainministeriö!) Herra puhemies! Kun ed. Ala-Nissilä vielä palasi ministeri Niinistön puheenvuoroon, niin haluan nyt tehdä aivan selväksi sen, että en suurin surminkaan ole kiistämässä kaikkien mahdollisten tahojen oikeutusta käydä talouspoliittista keskustelua, mistä seuraa se, että myös ministeri Niinistön puheenvuoro on ja sen pitää olla kritisoitavissa niin tässä salissa kuin kaikkialla muuallakin. Vielä yksi yksityiskohta, herra puhemies. Kun ed. Kuosmanen kiisti Suomen Pankilta oikeuden tutkimustyöhön, niin olisi aika kohtalokasta, jos tällaista taloudellista tutkimusta tekisivät vain intressitahot, mihin ed. Kuosmanen viittasi. Se johtaisi sellaiseen anarkiaan, jolla ei olisi ikään kuin maan päälle palauttajaa. Yksi näistä maan pinnalle palauttajista voi olla juuri Suomen Pankki ammattitaidollaan, pitkälle menevillä tutkimusansioillaanja ylipäänsä sillä statuksella, joka sillä suomalaisessa yhteiskunnassa on. Ed. A i t t o n i e m i ( vastauspuheenvuoro ): Herra puhemies! Ed. Kekkonen suoraan kysyi, onko jotakin instituutiota, jota arvostan, tai siihen suuntaan. Kyllä, ed. Kekkonen, valtiovarainministeriö on tässä asiassa juuri se ministeriö, jonka keskeinen henkilö on valtiovarainministeri Niinistö, henkilö, joka arvosteli taannoin sitä, että Suomen Pankin tulisi ryhtyä kehittämään henkilöstöpolitiikkaa, toisin sanoen, tämä on nyt minun sanomaani, karsia vähintään kaksi kolmatta osaa pois henkilökunnastaan, koska heillä ei ole mitään töitä. Mitään keskustelufirmaa ei suomalaisessa yhteiskunnassa tarvita, ei ainakaan Suomen Pankkia, jolla on hyvin musta menneisyys suomalaisen talouspolitiikan hoidossa, jos katsotaan 80- luvun loppupuolta ja 90-luvun alkua. Valtiovarainministeriössä on todelliset talous- ja rahapolitiikan asiantuntijat, jotka kyllä virittelevät tarvittaessa keskustelua. Siihen ei tällaista kallista järjestelmää kuin Suomen Pankki tarvita tällaisena, siellä riittää yksi kolmasosa herroja ja johtajia Euroopan keskuspankin suuntaan asioitsijoina.

17 Pankkivaltuuston kertomus Ed. K e k k o n en ( vastauspuheenvuoro ): Herra puhemies! Minä havaitsen, että ed. Aittaniemi asettuu hyvin voimakkaasti tukemaan sitä kehitystä, jota ed. Pekkarinen hiljattain kuvaili, kun hän kertoi, kuinka paljon henkilökunta on kasvanut valtiovarainministeriössä. Uskon tulkitsevani oikein, ed. Aittoniemi, että kun te auktorisoitte nyt valtiovarainministeriön siihen mittaan kuin teitte, niin te sitten myös hyvällä näette sen kehityssuunnan, että valtiovarainministeriöön kerääntyy entistä enemmän väkeä entisten lisäksi. Ed. S k i n n a r i : Arvoisa puhemies! En maita olla puuttumatta valtiovarainministeriön henkilöstötilanteeseen. Yksi syy siihen on todellakin ollut se, että valtiovarainministeriö on Suomessa pyrkinyt saamaan suomalaisen pankkijärjestelmän vastapainoksi sellaisen asiantuntemuksen, että se pystyisi olemaan myös eturivin kulkija suomalaisessa rahapolitiikassa eikä sen tarvitsisi nojautua muuhun asiantuntemukseen. Toinen syy on Euroopan unioni, jonka erilaisten tehtävien vuoksi on täytynyt pyrkiä saamaan ministeriöön uusia asiantuntijoita aivan samasta syystä. Mutta pyysin puheenvuoron oikeastaan siksi, että muistan hyvin keskustelun, kun viime vuonna tehtiin Suomen Pankkia koskevaa lainsäädäntöä. Kun Suomen Pankki tehtiin osaksi Euroopan keskuspankkia, eduskunnassa vaadittiin, että pitää olla mahdollisuus keskusteluun. Silloin itse epäilin sitä, kun parikymmentä henkilöä oli paikalla todistamassa Suomen Pankin historiallisen kohtalon, miten tulevaisuudessa tulee olemaan asiasta keskustelijoita. Sinä aikana kun nyt itse olen ollut paikalla, täällä on ollut suurin osa meistä niitä, jotka ovat asianosaisia tämän asian osalta. Ne, jotka eivät ole Suomen Pankin hallintoelimissä tai eivät ole olleet joissakin muissa aikaisemmissa tehtävissään ja käsittelemässä näitä viime kertomuksen asioita, täältä puuttuvat. Toisin sanoen eduskunnan näkökulmasta olisi tavattoman tärkeää, että tänne saataisiin syntymään todella jäntevä keskustelu, jotta Suomen Pankin toiminnasta ja kertomuksesta olisi todella hyötyä suomalaisessa rahapolitiikassa ja Suomen Pankin toiminnassa. Ed. M. S a l o :Arvoisa herra puhemies! Pankkivaltuuston kertomus nykymuodossaan on viimeinen. Tämän kertomuksen käsittelyn yhteydessä talousvaliokunnassa arvioitiin myös suomalaisen pankkitoiminnan nykytilaa. Siellä todettiin, että suomalaiset pankit ovat paljon paremmassa kunnossa kuin takavuosina. Kiinteistömassat on hallinnassa, ja riskien hallinta on nyt kohtuullisen hyvällä tasolla. Kuitenkin nähtiin myös jostain päin viitteitä siitä, että holtittomaan luotonantoonkin ollaan suuntaamassa toimenpiteitä. Tähän on jatkossa erityisesti kiinnitettävä myös huomiota, että näin ei pääse käymään. Pankkitoiminta on tällä hetkellä kannattavaa, mikä on erinomaisen tärkeä asia suomalaiselle yhteiskunnalle. Suomen Pankki on ollut aktiivinen Emun valmistelun yhteydessä ja keskustellut Emun vakaudesta. Oli pyrkimys pitää vahva Emu, mutta kuinkas siinä kävikään? Kurssi on heikentynyt reilusti. Toisaalta siitä hyötyy vientiteollisuus ja kärsii taas tuontiteollisuus, mutta työllisyyden kannalta se varmaan on hyvä asia. Suomen Pankin on hyvä nykymuodossaan seurata kansantalouden kehitystä ja antaa myös hallitukselle vahvaa vinkkiä siitä, kuinka suomalaista yhteiskuntaa niin tulopoliittisesti kuin Euroopan tasollakin täytyy käsitellä. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Mietintö hyväksytään. Asia on loppuun käsitelty. 11) Hallituksen esitys laiksi Espoon Keilaniemessä ja Lintuvaarassa sijaitsevien maa-alueiden myymisestä Espoon kaupungille Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitys HE 20/l999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö Va VM 2/ 1999 vp T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 2. Keskustelua ei synny. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 12) Hallituksen esitys entisten tasavallan presidenttien palveluja koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitys HE 23/l999 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti perustuslakivaliokuntaan.

18 Tiistaina ) Hallituksen esitys laiksi valtion eläkelain muuttamisesta Hallituksen esitys HE 24/1999 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 14) Hallituksen esitys laeiksi perusopetuslain 49 :n ja eräistä opetusalan eläkejärjestelyistä annetun lain 15 :n muuttamisesta Hallituksen esitys HE 25/1999 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 15) Hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain 18 :n muuttamisesta Hallituksen esitys HE 26/1999 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti lakivaliokuntaan. 16) Lakialoite sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu Lakialoite LA 66/1999 vp (Mauri Pekkarinen 1 kesk ym.) T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettäisiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu: Ed. P e k k a r i n e n : Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla haluan esitellä aloitetta, joka tässä on nyt lähetekeskustelussa. Tämä liittyy päivähoidon valtionosuuden perusteisiin, nykylain muuttamistarpeeseen asiassa, joka on tavattoman tärkeä. On nimittäin niin, että laskettaessa päivähoidon valtionosuuden laskennallisia kustannuksia sovelletaan valtionosuuden määrittelyssä niin sanottua työssäkäyntikerrointa, jossa valtionosuuden suuruuteen vaikuttaa kunnassa palvelu- ja jalostusaloilla toimivan väestön määrä, sen osuus työllisestä työvoimasta. Kerroin on tällä hetkellä sitä suurempi, mitä suurempi on palvelu- ja jalostusaloilla toimivien suhteellinen osuus kunnan koko väestöstä. Kertoimen takia valtionosuuden laskennallinen kustannus vaihtelee eri kunnissa yhtä lasta kohden tavattoman paljon, aina markasta markkaan. Vielä kertaalleen omin sanoin: Tämä kerroin, jonka perusteella päivähoidon valtionosuus määräytyy, perustuu siihen, miten paljon kunnassa on erityyppistä väestöä, palvelualoilla, jalostusaloilla tai alkutuotannossa toimivaa väestöä. Kerroin on sitä suurempi, mitä enemmän on palvelu- ja jalostusaloilla, ja sitä pienempi, mitä enemmän on ennen kaikkea maatalous- tai alkutuotannon alalla toimivaa väestöä. Lainsäätäjä - näin uskon - ei pohjimmiltaan ole voinut tarkoittaa, että erot valtionosuudessa voisivat olla näin tavattoman suuria kuin äskeinen esimerkki käytännössä kertoo. On olemassa yli kaksinkertainen ero valtionosuuden suuruudessa kuntaa kohti riippuen siitä, millainen on kunnan työssäkäyvän väestön jakaantuminen eri ammattialoille. Tämä niin kutsuttu työssäkäyntikerroin onkin mielivaltainen ja epäoikeudenmukainen, ja se on johtanut erittäin suuriin valtionosuuksien menetyksiin useissa kymmenissä kunnissa. Erityisen raskaasti kerroin kohtelee kuntia, joissa on vain vähän palvelu- ja jalostusaloilla toimivia henkilöitä. Esimerkiksi Saaren kunnan päivähoidon valtionosuus olisi 2,6 miljoonaa markkaa ilman kertoimen vaikutusta, mutta kertoimen takia Saaren kunta saa valtionosuutta ainoastaan 1,3 miljoonaa markkaa vuositasolla. Pudotus on valtavan suuri. Pudotus on noin puolet. Kunnassa esiintyvä todellinen päivähoitotarve ei ole riippuvainen palvelu- ja jalostusaloilla toimivien osuudesta työvoimasta, varsinkin kun vuonna 1996 tuli voimaan kuntien laajennettu päivähoidon järjestämisvelvollisuus. Kaikille alle kouluikäisille on järjestettävä päivähoito vanhempien päivähoitotarpeesta riippumatta. Jokaisella lapsella, jokaisen lapsen perheellä on subjektiivinen oikeus tuon päivähoitopaikan saamiseen. Kun näin kerran on, on aika erikoista ja suorastaan täysin kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista se, että valtionosuus kuitenkaan ei tule kunnille samalla tavalla jokaista lasta kohti, vaan se määräytyy tuon työssäkäyntijaottelun mukaan. Tällainen epäkohta pitää ilman muuta voida korjata. Aloitteessa esitetään nyt menettelyä, jolla epäoikeudenmukaisuus korjataan, jos kerran ja kun lain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää kaikille sanotun ikäisille päivähoitoa.

19 Päivähoidon valtionosuus 1025 Jos kerran kaikilla sanotun ikäisillä on subjektiivinen oikeus toiselta puolelta katsoen päivähoitopaikkaan, niin täytyy näissä oloissa myös valtionosuuden tulla jokaista lasta kohti ja jokaiselle kunnalle tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Näillä omin sanoin haetuilla ajatuksilla ja sanoilla vielä kertaalleen, arvoisa puhemies, ehdotan, että aloite saisi sille kuuluvan huomion, että sosiaali-ja terveysvaliokunta aloitteeseen tarttuisi ja ryhtyisi tämän mielestäni tavattoman merkittävän epäkohdan korjaamiseen mahdollisimman pian. Ed. R a n t a k a n g a s : Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarisen lakialoite on oikea ja perusteltu. Se toisi oikeudenmukaisuutta kuntien kesken, kuntien välille. Tällä hetkellä erityisesti maatalousvaltaiset kunnat joutuvat epäoikeudenmukaiseen asemaan työssäkäyntikertoimen seurauksena. Maatalousperheitten lapset tarvitsevat tänä päivänä samassa suhteessa päivähoitoa kuin muittenkin ammattiryhmien lapset. Siinä mielessä tämä on myös perusteltua. Tilakoot ovat kasvaneet, ja paine työssä on koko ajan lisääntynyt. Meillä on esimerkki Oulun ympäristössä kahdesta kunnasta, Tyrnävänja Limingan kunnista, joissa selkeästi ero tulee esiin. Kyse on saman tyyppisistä ja saman kokoisista kunnista, mutta koska Tyrnävällä on maatalouden osuus suurempi, se saa miljoona markkaa pienemmän valtionosuuden päivähoitoon kuin naapurikunta, vaikka päivähoitokustannukset ovatkin samaa luokkaa. Näin ollen kaikki perusteet ovat olemassa, että lakialoite saisi myönteisen käsittelyn. Ed. V ä i s t ö :Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarisen lakialoite on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Kaikkinensakin nyt on tarpeen tarkastella koko valtionosuusjärjestelmän rakennetta. Tiedämme, että kuntien talouden tilanne on heikentynyt olennaisesti. Jo noin 70 kuntaa kuluttaa enemmän kuin saa, ja näin tilanne ei voi jatkua. Tässä nimenomaisessa asiassa kyse on suoranaisesta vääryydestä. Kahden saman tyyppisen kunnan osalta tilanne voi vaihdella todella suuresti, kuten ed. Rantakangas totesi, johtuen vain siitä, että työpaikat ovat eri sektoreilla. Elinkeinorakenne vaikuttaa varsin paljon. Tilanteen korjaaminen on välttämätöntä. Tiedämme, että maaseututyöpaikat ovat tärkeitä. Myös viljelijäperheissä on lapsia,ja hoidon tarve on suuri. Toisaalta tulotaso maatilojen alentu- neen tulon vuoksi on näissä kunnissa usein vielä alhaisempi, ja sekin kiristää osaltaan kuntien talouden tilannetta. On siis välttämätöntä, että nyt perusteellisesti tarkistetaan valtionosuusjärjestelmän kertoimia ja erityisen kiireellisestijuuri tätä, joka kohdistuu lapsiperheisiin ja on lasten hoidon subjektiivisen oikeuden kannalta hyvin tärkeä. Kaikki kunnat ovat pyrkineet sen toteuttamaan, ja kaikilla kunnilla on yhtä lailla siitä kustannuksia. Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila. Ed. N o u s i a i n e n : Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarisen lakialoite on oikea ja kannatettava. Ei ole oikein, että maaseutukuntia ja maatalousväestöä kohdellaan eriarvoisesti valtionosuusperusteissa ja kunnan peruspalveluja, erityisesti päivähoitoa järjestettäessä. Kuten tuli esille, 71 kunnan vuosikate oli viime vuonna alijäämäinen. Kun verrataan kuntien taloudellista kehitystä maaseutukuntien ja kaupunkikuntien kesken, on selvästi ollut viime vuosina nähtävissä se, että kaupunkikuntien talous on vahvistunut ja toisaalta pienehköjen maaseutukuntien talous on heikentynyt. Tämä trendi on ollut nähtävissä sekä valtionosuusuudistuksen myötä että myös yhteisöveronjako-osuuksia uudistettaessa. Näin ollen on toivottavaa, että lakialoite saa hyvin pikaisen käsittelyn ja myös kannatuksen valiokunnassa. Toisaalta on muistettava se, että kuntatalouteen vaikuttavat muutkin peruspalvelunäkökohdat selvitetään. Samanlainen vääristymä on tapahtunut muun muassa peruskoulun puolella, peruskouluyksikköhinnoissa siten, että ne ovat jääneet todellisista kustannuksista jälkeen. Näen, että kun hallitus hallitusohjelmassaan lähtee siitä, että peruspalvelut järjestetään laadukkaasti ja tasapuolisesti kunnan sijainnista riippumatta kaikille kansalaisille, on tässä yksi kohta, jossa on maaseutukunnille tehtävä oikeutta ja korjattava tämä vääryys, joka valtionosuuslaskentaperusteissa on. Kannatan lakialoitetta. Ed. E. L a h t e 1 a : Arvoisa rouva puhemies! Valtionosuusjärjestelmä on aika mutkikas ja monisyinen järjestelmä, jossa on pyritty ottamaan monia asioita huomioon. Sinällään vaikka H

20 Tiistaina ed. Pekkarisen esitys nämä jaot ottaa huomioon, se ei välttämättä ihan justiin johtaisi oikeaan lopputulokseen. Jotain sen tyyppistä pitää järjestelmän sisällä ollakin kuin työssäkäyntikerroin, mutta onko järjestelmässä sellainen vääryys, epäkohta, että siinä ei oteta maatilan emäntien työpanosta huomioon sillä tavalla, että hän on työssäoleva? Silloinhan se on väärin kirjattu. Jos kuvitellaan tilannetta, että jossakin kunnassa olisi erityisen paljon kotiäitejä, jotka ovat kotona ja pystyvät näin elättämään itsensä, mies on hyvissä hankkeissa, niin minusta on ihan okei, että silloin on työssäolokerroin olemassa. Mutta en tiedä, pitääkö meidän mennä valtionosuusjärjestelmässä niin hienosyisiin asioihin. Tässä on kuitenkin kieltämättä epäkohta olemassa. Näen epäkohdan sillä tavalla, että kirjaus pitää tehdä sillä tavalla, että kun on maatila ja maatilan emäntä,joka on tilalla töissä, niin hänet kirjataan työssäolevaksi. Eikö se homma korjaudu näin? Ed. V ä i s t ö : Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela on siinä oikeassa, että järjestelmä on monisyinen ja monimutkainen. Minusta tämän tyyppinen jako, että on maaseututyöpaikat, elinkeinorakenne, ja toisaalta teollisuus- ja palvelutyöpaikat, on lähtökohdiltaan väärä. Ed. Lahtelan se ajatus oli oikea, että maatilalla yhtä lailla emäntä kuin isäntä ovat työssä ja työhön sidottuja, jopa usein niillä alueilla, mistä me ed. Lahtelan kanssa olemme, paljon enemmän kuin teollisuus- ja palvelutyöpaikoissa käyvät ovat työhön sidonnaisia. Karjatalous sitoo läpi vuoden ja viikot ympäriinsä. Tästä syystä tällainen lähtökohta, että teollisuus- ja palveluelinkeinorakenne ja sen työpaikat antavat paremman kertoimen valtionosuuteen pienten lasten hoidonjärjestelynja rahoituksen osalta, on virheellinen. Se on se sanoma, joka tähän mielestäni sisältyy, eli ei saisi maaseutukuntia ja maaseutuvaltaisia kuntia asettaa eriarvoiseen asemaan. Ed. A i t t o n i e m i : Rouva puhemies! Ed. Pekkarisen ensimmäisenä allekirjoittama aloite on tietysti tavoitteiltaan hyvä, mutta niin kuin tullaan näkemään, niin se on toteuttamiskelvoton ja populistinen esitys, jollaiset tässä eduskunnassa ei välttämättä mene läpi. Siinä mielessä onnittelen keskustaa, että se on saanut lähes kaikki ryhmänsä jäsenet tämän aloitteen taakse. Vielä joitakin viikkoja sitten, kun täällä esiteltiin kansaneläkkeen pohjaosan jäädytystä, oli vain kuusi keskustan kansanedustajaa ja ed. Tiusanen allekirjoittajina. Kehitys on ollut valtava. Minä toivotan onnea ja menestystä keskustan eduskuntaryhmälle jatkossakin. Ed. P e k k a r i n e n : Arvoisa puhemies! Ed. Aittoniemi tietysti seuraa kaikki asiat täällä hyvin tarkkaan, mutta kun hän nyt lausui väitteen, että kelan pohjaosan lakiesityksessä keskustan edustajista ainoastaan kuusi tai seitsemän olisi allekirjoittanut sen, niin nyt minun täytyy pöytäkirjaan korjata, että väite ei pidä paikkaansa. Ed. Aitioniemi puhuu aivan eri asiasta. Silloin oli kysymys veteraanitunnuksen myöntämiseen liittyvistä asioista koskien 1926 ja 1927 syntyneitä. Siihen aloitteeseen, joka oli ed. Isohookana Asunmaan aloite, hän oli unohtanut edellisestä kerrasta poiketen kerätä kaikkien meidän edustajien nimet. Mitä tulee aloitteeseen, johon ed. Aittoniemi viittaa, niin se on minun ensimmäisenä allekirjoittama. Minä tiedän, että siinä ovat keskustan ryhmän jäsenet takana. Ed. T i u s a n e n : Arvoisa rouva puhemies! Todella tähän alkiolais-keskustalaisen ryhmän ja keskustaryhmän väliseen dialogiin haluaisin todeta, että ed. Pekkarinen on oikeassa. Tosiaan, ed. Aittoniemi, tuo kuusi plus yksi eli kuusi keskustalaista ja allekirjoittanut oli todella niin kuin ed. Pekkarinen totesi, ja lakialoite oli sinänsä ihan kannatettava. Ed. A i t t on i e m i: Rouva puhemies! Kysymyksessä oli kansaneläkkeen pohjaosan jäädyttäminen, ja siinä oli kuusi plus Tiusanen. Ed. M. S a 1 o : Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aittoniemeä kiusaa kovasti se, kuka kirjoittaa keskustan lakialoitteita. Kyllä ed. Aittoniemikin varmaan niitä saa allekirjoittaa, ei siinä ole mitään, ja mekin voimme tukea ed. Aittoniemen aloitteita. Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa lakialaitteessa ed. Pekkarinen asiantuntemuksellaan on paneutunut ihan oikeaan kohtaan, varsinkin, kun korostetaan edelleen sitä, että viime aikoina tehdyissä tulopoliittisissa ratkaisuissa on lisätty ansionhankintavähennyksiä. Näin ollen kuntien verotulot ovat edelleen pienenemässä. Se koskee erityisesti pieniä kuntia, joissa joudutaan käymään paljon kunnan ulkopuolella. Se rasittaa kuntien taloutta. Viime keskiviikkona tässä salissa käytiin an-

21 Päivähoidon valtionosuus 1027 siokasta keskustelua asuntopolitiikasta ja siitä, kuinka pääkaupunkiseudulle ja yleensä kasvukeskuksiin pitäisi kyetä saamaan aikaan uusia asuntoja. Tässä keskustelussa hallituspuolueiden edustajat olivat aktiivisia ja puolustivat omiaan. Nyt on kysymys laajasti myös suomalaisten kuntien toimintaedellytyksistä, joihin varmaan ei niin hirveästi tarvita rahaa kuin pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten asuntopolitiikkaan. Kädenojennus tämän lakialoitteen läpiviemiseksi edesauttaa myös pieniä kuntia ja ihmisiä, jotka siellä ovat päättäjinä. Ed. Manninen: Arvoisa rouva puhemies! Aikaisemman lakiesityksen perusteiden ongelmahan on se, että esimerkiksi Pohjanmaalla Närpiön kunta, jossa on suuri joukko tomaantinviljelijöitä, joutuu kärsimään todella suuria summia, ja monet muut maatalousvaltaiset kunnat, niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa täällä on perusteltu. Monella tavalla myös muut kuntatalouden uudistukset rasittavat juuri nimenomaan tämän tyyppisiä kuntia, minkä vuoksi olisi järkevää ja taloudellista nyt ryhtyä vähitellen oikomaan näitä epäkohtia ja oikaista sitä kehityslinjaa, jonka seurauksena kuntien väliset erot ovat jatkuvasti kasvamassa. On valitettavaa, että hallitus seisoo tumput suorina eikä ryhdy todellisiin toimenpiteisiin kuntien välisten taloudellisten erojen kasvun vuoksi, sillä kohta me olemme tilanteessa, jossa rikkaat ovat todella rikkaita ja köyhimmät kunnat eivät pysty tarjoamaan peruspalveluita. Tämä lakialoite on yksi sellainen toimenpide, joka omalta osaltaan yhdessä muiden aloitteiden ja toimenpiteiden kanssa turvaisi myös heikoimpien kuntien mahdollisuudet vastata peruspalveluista. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 17) Lakialoite siviilipalveluslain muuttamisesta Lähetekeskustelu Lakialoite LA 68/1999 vp (Jaakko Laakso /vas) Keskustelu: Ed. T i u s a n en : Arvoisa rouva puhemies! Pyydän, että asiajäisi pöydälle huomenna keskiviikkona pidettävään istuntoon. Ensimmäinen varapuhemies: Koska asiaa ei ole päätetty yksimielisesti lähettää valiokuntaan, on asia jäävä pöydälle. Kehotan seuraavia puhujia käyttämään puheenvuoron pöydällepanon ajankohdasta. Keskustelu pöydällepanosta julistetaan päättyneeksi. Ensimmäinen varapuhemies: Keskustelussa on ed. Tiusanen ehdottanut, että asia pantaisiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon. Selonteko myönnetään oikeaksi. Ed. Tiusasen ehdotus hyväksytään ja asia pannaan pöydälle seuraavaan täysistuntoon. 18) Hallituksen esitys vuoden 1999 lisätalousarvioksi Hallituksen esitys HE 19/1999 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 3/ 1999 vp Lisätalousarvioaloite LTA 1-20/1999 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. Ensimmäinen varapuhemies: Eduskunnan seuraava täysistunto on huomenna keskiviikkona kello 14. Täysistunto lopetetaan kello Pöytäkirjan vakuudeksi: Seppo Tiitinen Ensimmäinen varapuhemies: Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettäisiin työasiainvaliokuntaan.