VANTAAN PIENVESIEN TARKKAILURAPORTTI 2018 LAURA VIRTANEN

Transkriptio

1 VANTAAN PIENVESIEN TARKKAILURAPORTTI 2018 LAURA VIRTANEN

2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO PUROKOHTEET HYGIEENISEN LAADUN INDIKAATTORIBAKTEERIT KIINTOAINEPITOISUUS JA SAMEUS PH JOHTOKYKY HAPPIPITOISUUS JA HAPEN KULUTUS KLORIDIPITOISUUS SULFAATTIPITOISUUS RAVINTEET METALLIT PUROKOHTAISET TULOKSET HERUKKAOJA KYLMÄOJAN ITÄHAARA VIERUMÄENOJA KORMUNIITYNOJA MYLLYMÄENOJA VALLINOJA REKOLANOJA TERVAOJA YHTEENVETO...20 LÄHTEET...21 LIITTEET...21 Vantaan pienvesien tarkkailuraportti 2018 Sarja: Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2018:4 ISBN ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Julkaisija Vantaan kaupunki/ympäristökeskus Teksti ja kuvaajat Laura Virtanen Kannen kuva Jarmo Honkanen Kartat Jarmo Honkanen Taitto Laura Virtanen 2

3 1. JOHDANTO Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry otti vesinäytteitä kaupunkipuroista Vantaan alueelta vuosina 2016 ja Näytteistä selvitettiin veden fysikaalis-kemiallisia muuttujia ja hygienian indikaattoribakteerien pitoisuuksia. MetropoliLab vastasi näytteiden analysoinnista. Kaupunkipurojen vedenlaatutarkkailun tavoitteena on tuottaa tutkittua tietoa pienvesikohteisiin lukeutuvien purojen tilasta Vantaalla sekä lisätä yleistä ympäristötietoisuutta näihin arvokkaisiin lähiluontokohteisiin liittyen. Kuva 1. Kartta tarkkailussa mukana olevista Vantaan purokohteista PUROKOHTEET Vedenlaatutarkkailua varten näytteitä otettiin kahdeksasta purosta: Herukkaoja, Kylmäojan itähaara (Ilolanoja), Vierumäenoja (Kalminoja), Kormuniitynoja, Myllymäenoja, Vallinoja (Myllyniitynoja), Tervaoja ja Rekolanoja (Kuva 1). Herukkaojaa ja Kylmäojan itähaaraa lukuun ottamatta näytteitä otettiin jokaiselta purolta yhdestä näytteenottopisteestä. Herukkaojalta ja Kylmäojan itähaarasta otettiin molempina vuosina näytteitä kahdesta pisteestä, mutta Herukkaojalla toisen näytteenottopisteen sijaintia muutettiin kesken näytteenoton syksyllä 2016 tulvimisen vuoksi. Purokohtaiset vedenlaatutulokset on esitelty liitteessä 1.

4 VEDEN LAATU Tulokset ovat purokohteilta tutkittujen muuttujien mediaaniarvoja vuosilta Veden laadun vaihtelun ollessa purovesissä suurta, kuvaa mediaani tyypillisintä muuttujan arvoa keskiarvoa luotettavammin. Herukkaojan ja Kylmäojan itähaaran tulokset perustuvat muihin puroihin nähden laajempaan havaintoaineistoon, sillä vuosien 2016 ja 2017 aikana niiltä otettiin näytettä per vuosi, kun muista purokohteista otettu näytemäärä oli viisi. Aikaisemmin vuonna 2015 otetuista vesinäytteistä määritettyjen muuttujien mediaani ja vaihteluväli on koottu liitteeseen 2. Taulukko 1. Purokohteiden hygienian indikaattoribakteerien sekä fysikaaliskemiallisten muuttujien mediaani ja vaihteluväli vuosina 2016 ja Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) Vantaan kaupunkipurot Havainnot 2016 Havainnot 2017 Mediaani Vaihteluväli Mediaani Vaihteluväli > , < < , ph 7,4 6,5-7,9 7,3 6,1-9,9 Sulfaatti, SO4 Ammoniumtyppi, NH4-N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. (NPC) Kokonaisfosfori, P Vantaan kaupunkipurot Havainnot 2016 Havainnot 2017 Mediaani Vaihteluväli Mediaani Vaihteluväli 23 < ,5 < < < < Sähkönjohtavuus (ms/m) Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) COD Mn - arvo (mg/l) Kloridi, Cl (mg/l) 31,3 6, ,1 5-74,5 84, ,9 2-12,7 11,1 5,7-14,1 3,3 1,1-11 2,8 < 0,5-9,4 16 2, , ,

5 Kuva 2. Purojen laatuluokitus kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Luokitus perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämään ekologiseen luokittelutapaan pienten savimaiden jokien osalta (Aroviita ym. 2012). Raunion ym. (2008) julkaiseman Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokittelun mukaan valtaosa Vantaan puroluokan kohteista on savimaiden puroja. Purojen laatuluokitus Kuva 3. Purojen laatuluokitus Escherichia coli- bakteeripitoisuuksien perusteella. Luokitus perustuu Helsingin kaupungin kehittämään luokittelutapaan (Pellikka 2011). u Purojen laatuluokitus Escherichia coli (mpn/100 ml) Purojen laatuluokitus Kokonaisfosfori Hyvä Tyydyttävä Välttävä Erinomainen < 100 Hyvä Tyydyttävä Huono > 1000 Huono > 130 5

6 SÄÄ VUONNA 2016 JA 2017 Vuonna 2016 kylmän tammikuun jälkeen kevät oli erityisen lämmin. Myös syyskuussa lämpötila oli keskimääräistä korkeampi, mutta loppusyksy puolestaan oli hieman keskimääräistä viileämpi. Kesä oli keskimääräistä sateisempi, kun taas loka- ja joulukuussa satoi poikkeuksellisen vähän. Vuonna 2017 loppukevät ja kesä olivat viileitä, mutta koko talvi sekä alkukevät ja loppusyksy olivat keskimääräisiin lämpötiloihin verrattuna lauheita. Lokakuusta alkaen loppuvuosi oli poikkeuksellisen sateinen, kun taas heinäkuu oli kuiva verrattuna niin edellisen vuoden kuin koko vertailukauden ( ) heinäkuun sademääriin. Molemmat vuodet olivat tilastollisesti hieman keskiarvoa lämpimämpiä, ja varsinkin vuotta 2017 voidaan pitää poikkeuksellisen sateisena. Kuva 5. Vuoden 2017 sadesumma ja lämpötilan keskiarvo. 2.1 HYGIEENISEN LAADUN INDIKAATTORIBAKTEERIT Veden hygieenisen laadun selvittämiseksi näytteistä määritettiin Escherichia coli- bakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksia (Kuvat 6 ja 7). Kummassakin indikaattoribakteeriryhmässä pitoisuusvaihtelut eri näytteenottokertojen välillä olivat huomattavia. Vaihtelua selittää todennäköisesti osaltaan virtaamatilanteiden muutokset, sillä purojen varsilta tuleva huuhtouma vaikuttaa voimakkaasti pienvesistöjen bakteeripitoisuuksiin. Lisäksi mahdolliset jätevesivuodot voivat aiheuttaa bakteeripitoisuuksien kohoamista. Kuva 4. Vuoden 2016 sadesumma ja lämpötilan keskiarvo. Korkeimmat E. coli- pitoisuudet havaittiin Kormuniitynojalla ja Vallinojalla. Vuonna 2016 E. coli- pitoisuudet olivat osassa vesinäytteistä joko aivan määritysmenetelmän ylärajalla (2400 mpn/100 ml) tai jopa ylittivät määritysrajan niin Kormuniitynojalla ( ja ) kuin Vallinojalla ( ja ) (Liite 1). Myös muilla puroilla Herukkaojaa ja Kylmäojan itähaaraa lukuun ottamatta havaittiin yksittäisiä kohonneita E. coli- pitoisuuksia (1000 mpn/100 ml tai enemmän). Vuonna 2017 ote- 6

7 tuissa vesinäytteissä E. coli- pitoisuudet olivat keskimäärin selvästi alhaisempia verrattuna edelliseen vuoteen, esimerkiksi Vallinojalta otettujen vesinäytteiden E. coli- pitoisuuksien mediaani oli vuonna mpn/100 ml kun se vuonna 2016 oli 1300 mpn/100 ml. Alhaisimpia E. coli- pitoisuudet olivat Kylmäojan itähaaralla. Helsingin kaupungin purojen hygieeniselle laadulle kehittämän luokituksen, joka tarkastelee E. coli- bakteerien pitoisuuksia, perusteella Kormuniitynojan tila oli tyydyttävä ja muiden purokohteiden joko hyvä tai erinomainen (Kuva 3) (Pellikka 2011). Kuva 7. Suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksien mediaanit Kuva 6. Escherichia coli- bakteeripitoisuuksien mediaanit Suolistoperäisten enterokokkien osalta havaitut pitoisuudet olivat suurimpia Kormuniitynojalla ja Tervaojalla. Myös Myllymäenojalla havaittiin otetussa näytteessä yksittäinen erittäin korkea pitoisuus (2100 pmy/100 ml) (Liite 1). Kuten E. coli- bakteerienkin kohdalla, vuonna 2016 suolistoperäisten enterokokkien aiheuttama kuormitus oli keskimäärin selkeästi suurempaa kuin vuonna Alhaisimpia suolistoperäisten enterokokkien pitoisuudet olivat Herukkaojalla ja Kylmäojan itähaaralla. 2.2 KIINTOAINEPITOISUUS JA SAMEUS Sameus kertoo rehevyydestä ja kiintoaineksen määrästä vedessä. Kiintoainespitoisuutta ja sameutta vesistöissä lisäävät muun muassa eroosion synnyttämä aineskuormitus, levien runsas biomassa ja jätevesikuormitus. Vantaalla purot virtaavat pääasiassa savimailla, ja ne samentuvat voimakkaasti virtaamien ollessa suuria ja veden viedessä mukanaan maa-aineksia purouomasta. Korkeimmat kiintoainespitoisuudet havaittiin Herukkaojalla, kun taas matalimmat pitoisuudet havaittiin Vierumäenojalla. Vaihteluväli havaituissa kiintoainepitoisuuksissa oli tutkituilla puroilla alle 1 mg/l 220 mg/l (Liite 1). Sameusarvot vaihtelivat puroissa kiintoainepitoisuuksien tavoin eri näytteenottokertojen välillä (vaihteluväli 5,6 300 FNU). Korkeimmat sameusarvot havaittiin Myllymäenojalla sekä matalimmat arvot niin ikään Vierumäenojalla. 7

8 Kuva 8. Kiintoainepitoisuuksien ja sameuden mediaanit Kiintoainepitoisuudet olivat Vierumäenojalla jääneet joissakin tapauksissa alle määritysrajan (Liite 1). Tällöin tulokset on laskettu jakamalla määritysrajan arvo kahdella. 2.3 PH Happamuuden määrityksessä käytetään ph-arvoa, joka kertoo vedessä olevien vetyionien määrän. Vesien luontainen ph-arvo muodostuu, kun veteen liukenee kallioperästä, maaperästä tai ihmisen toiminnan seurauksena erilaisia emäksiä ja happoja. Myös runsaiden leväkukintojen aikana levien yhteyttäminen voi lisätä emäksisyyttä. Kaikkien tutkittujen purojen ph- arvot olivat keskimäärin jonkin verran neutraalin (ph 7) yläpuolella. Matalimmat ph- arvot mitattiin Herukkaojalla ja korkeimmat puolestaan Kylmäojan itähaaralla. Loppuvuodesta 2017 mitatut ph- arvot ylittivät Kylmäojan itähaaralla ph- arvon 9 useammassa mittauksessa ( näytepiste 3.3 ph 9,3; näytepiste 2.7 ph 9,1 ja näytepiste 3.3 ph 9,9), ollen täten poikkeuksellisen korkeita. Kuva 9. ph-mittausten mediaanit JOHTOKYKY Pienvesissä sähkönjohtavuutta kasvattavat lähinnä kalium, kalsium, magnesium ja natrium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Näiden pitoisuudet korreloivatkin voimakkaasti johtokyvyn kanssa. Jätevedet ja lannoitepitoiset vedet sekä muun muassa teiden suolaus voivat aiheuttaa huomattavaa nousua vesistöjen johtokykyyn. Suuret vesimäärät runsaiden sateiden ja sulamisvesien jälkeen puolestaan laimentavat liuenneiden ainesten määrää purovesissä. Vuosien 2016 ja 2017 välillä johtokyvyssä ei havaittu suuria eroja (2016 mediaani 31,3 m/sm vs mediaani 32,1 m/sm). Korkeimmat sähkönjohtavuusarvot mitattiin Kylmäojan itähaaralla, matalimmat Herukkaojalla. 8

9 Kuva 10. Sähkönjohtavuuksien mediaanit Kuva 11. Happipitoisuuksien mediaanit HAPPIPITOISUUS JA HAPEN KULUTUS Happipitoisuudella kuvataan liuenneen hapen määrää vedessä. Absoluuttisella pitoisuudella ilmaistaan hapen kokonaismäärä yksikössä (yleensä 1 l) kohden. Suhteellinen happipitoisuus taas kuvaa sitä prosenttiosuutta, mikä veteen on liuennut happea sen teoreettisesta maksimimäärästä. Purokohteiden suhteellinen happipitoisuus vaihteli välillä 72 92% ja absoluuttinen happipitoisuus välillä 9,4 11,7 mg/l (Liite 1). Korkeimmat happipitoisuudet havaittiin Tervaojalla ja Vallinojalla, kun taas alhaisimmat happipitoisuudet havaittiin Myllymäenojalla ja Kylmäojan itähaaralla. Biologinen hapenkulutus kuvaa vedessä olevan eloperäisen, eli orgaanisen aineksen, mikrobihajotuksesta aiheutuvaa hapenkulutusta. Biologinen hapenkulutus lyhennetään kirjaimilla BHK, englanniksi BOD (biological oxygen demand). Lyhenteeseen liitettävä alaviite puolestaan ilmaisee niiden vuorokausien lukumäärän, joiden aikana kuluva happi lasketaan; esimerkiksi BHK7 tarkoittaa tietyn vesimäärän seitsemän vuorokauden aikana kuluttamaa happimäärää. Korkeinta biologinen hapenkulutus oli Kylmäojan itähaaralla ja alhaisinta Tervaojalla. Kemiallinen hapenkulutus puolestaan mittaa orgaanisen aineen hapenkulutusta kemiallisissa reaktioissa, ja se lyhennetään kirjaimin KHK, englanniksi COD. Kemiallinen hapenkulutus oli korkeinta Vallinojalla ja matalinta Myllymäenojalla. 9

10 Kuva 12. Biologisen (BHK7-ATU) ja kemiallisen (COD Mn ) hapenkulutuksen mediaanit Biologisen hapenkulutuksen pitoisuus oli jäänyt otetussa näytteessä Herukkaojalla alle määritysrajan (Liite 1). Tällöin tulos on laskettu jakamalla määritysrajan arvo kahdella. 2.6 KLORIDIPITOISUUS Korkea kloridipitoisuus vesistöissä aiheutuu yleensä merivedestä, mutta voi saada alkunsa myös maaperän suolakerrostumisista. Teollisuus ja tiesuola voivat lisäksi nostaa kloridipitoisuuksia. Kuva 13. Kloridipitoisuuksien mediaanit SULFAATTIPITOISUUS Vesistöihin sulfaattia päätyy esimerkiksi teollisuuden jätevesien mukana. Sisävesissä on merivesiin verrattuna huomattavasti vähemmän sulfaatteja. Korkeimmat sulfaattipitoisuudet havaittiin Myllymäenojalla, matalimmat puolestaan Herukkaojalla. Korkeimmat kloridipitoisuudet havaittiin Kylmäojan itähaaralla ja matalimmat Herukkaojalla. 10

11 Kuva 14. Sulfaattipitoisuuksien mediaanit Sulfaatin pitoisuudet olivat jääneet joissakin tapauksissa Herukkaojalla ja Vallinojalla alle määritysrajan (Liite 1). Tällöin tulokset on laskettu jakamalla määritysrajan arvo kahdella. 2.8 RAVINTEET Ravinteista määritettiin fosforin ja typen pitoisuuksia, jotka aiheuttavat vesistöissä rehevöitymistä. Vesistöjen ravinnekuormitusta ovat kasvattaneet etenkin maatalouden ravinnepäästöt sekä teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesipäästöt. Korkeimmat fosfaatti- ja kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin Vallinojalla, kun taas matalimpia pitoisuudet olivat fosfaattifosforin osalta Kylmäojan itähaaralla ja kokonaisfosforin osalta Vierumäenojalla. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Suomen ympäristökeskuksen laatimaa vesistöjen ekologista laatuluokittelua pienille savimaiden joille soveltaen Vallinojan tila on välttävä ja Herukkaojan sekä Rekolanojan tyydyttävä, mutta muilla purokohteilla tila on hyvä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Kuva 15. Fosfaattifosforin (PO4-P) ja kokonaisfosforin (Kok. P) mediaanit Ammoniumtypen ja kokonaistypen pitoisuudet olivat suurimpia Rekolanojalla, kun taas suurimmat nitraatti- ja nitriittityppipitoisuudet havaittiin Tervaojalla. Matalimmat typpipitoisuudet puolestaan havaittiin ammoniumtypen osalta Tervaojalla, nitraatti- ja nitriittitypen osalta Kylmäojan itähaaralla ja kokonaistypen osalta Myllymäenojalla. 11

12 Kuva 16. Ammoniumtypen (NH4-N), nitraatti- ja nitriittitypen (NO2+NO3-N) sekä kokonaistypen (Kok. N) mediaanit Ammoniumtypen sekä nitraatti- ja nitriittitypen pitoisuudet olivat jääneet Herukkaojalla, Vierumäenojalla ja Tervaojalla joissakin tapauksissa alle määritysrajan (Liite 1). Tällöin tulokset on laskettu jakamalla määritysrajan arvo kahdella. 2.9 METALLIT Purovesinäytteistä tutkittiin lisäksi metalleja ja arseenia, joilla tiedetään olevan korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia niin vesieliöstölle kuin ihmisellekin. Merkittäviä metallien antropogeenisiä päästölähteitä ovat muun muassa teollisuus ja kaivostoiminta, maatalous, liikenne ja yhdyskuntien jätteet. Kallio- ja maaperän luonnolliset metallipitoisuudet myös vaihtelevat alueellisesti, mikä heijastuu vesistöjen pitoisuuksiin. Rautaa ja alumiinia esiintyy tutkituista metalleista kallio- ja maaperässä selvästi runsaiten, joten niiden pitoisuudet olivat myös huomattavasti suurempia kuin muiden metallien. Selkeästi korkeimmat alumiini- ja rautapitoisuudet havaittiin Vallinojalla. Matalimmat alumiinipitoisuudet puolestaan havaittiin Kormuniitynojalla ja rautapitoisuudet Tervaojalla. 12

13 Taulukko 2. Purokohteiden metallipitoisuuksien sekä arseenin mediaani ja vaihteluväli vuosina 2016 ja Metallit ja arseeni Havainnot 2016 Havainnot 2017 Mediaani Vaihteluväli Mediaani Vaihteluväli Al As 0,7 0,3-1,6 0,8 0,2-2,2 Cd < 0,02 < 0,02-0,04 0,03 < 0,02-0,06 Co 0,28 0,06-0,75 0,38 0,05-0,83 Cr 0,49 0,13-2,20 0,57 0,13-2,50 Cu 3,1 0,8-8,4 3,15 0,9-10 Fe Ni 1,5 0,7-3,4 1,8 0,7-3,8 Pb 0,2 < 0,1-0,6 0,2 < 0,1-43 Korkeimmat arseeni-, kadmium- ja lyijypitoisuudet havaittiin Vallinojalla. Herukkaojalla havaittiin otetussa näytteessä yksittäinen poikkeuksellisen korkea lyijypitoisuus 43 µg/l näytepisteellä 5, mutta muuten lyijypitoisuus vaihteli Herukkaojallakin välillä 0,1-0,3 µg/l (Liite 1). Kobolttipitoisuudet olivat korkeimmat Kylmäojan itähaaralla ja kromipitoisuudet puolestaan Rekolanojalla. Korkeimmat kuparipitoisuudet havaittiin Kormuniitynojalla ja nikkelipitoisuudet Kormuniitynojalla sekä Kylmäojan itähaaralla. Kuva 17. Alumiini- ja rautapitoisuuksien mediaanit Tervaojan koboltti-, kromi-, nikkeli- ja lyijypitoisuudet olivat tutkituista puroista alhaisimmat. Alhaisimmat arseenipitoisuudet havaittiin puolestaan Myllymäenojalla ja kuparipitoisuudet Vierumäenojalla. Kadmiumpitoisuudet olivat yhtä alhaisia niin Kylmäojan itähaaralla, Vierumäenojalla kuin Kormuniitynojalla, joten erot varsinkin kadmiumpitoisuuksissa olivat pieniä purokohteiden välillä. 13

14 Kuva 18. Arseeni-, kadmium-, koboltti-, kromi-, nikkeli- ja lyijypitoisuuksien mediaanit Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet olivat jääneet joissakin tapauksissa alle määritysrajan (Liite 1). Tällöin tulokset on laskettu jakamalla määritysrajan arvo kahdella. 14

15 3. PUROKOHTAISET TULOKSET 3.1 HERUKKAOJA Hygienian indikaattoribakteerien pitoisuudet erityisesti suolistoperäisten enterokokkien osalta olivat Herukkaojalla muihin tutkimuksessa mukana olleisiin puroihin verrattuna alhaiset. E. coli- bakteerien osalta Herukkaojan tila Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella on erinomainen (Kuva 3) (Pellikka 2011). Verrattuna muihin purokohteisiin, ph Herukkaojalla oli matala (mediaani 7,1). Puroa ei kuitenkaan voida luokitella erityisen happamoituneeksi. Muihin purokohteisiin verraten myös Herukkaojan johtokyky oli alhainen. Puron matala kloridipitoisuus korreloi selkeästi sähkönjohtavuuden kanssa. Lisäksi sulfaattipitoisuus oli tutkituista puroista alhaisin. Vantaan Golfpuisto Oy:n työmaalla Petikossa toukokuusta 2016 lähtien tapahtuneet toistuvat Herukkaojan penkkojen sortumat sekä kesällä 2017 tehty Herukkaojan putkittaminen ovat aiheuttaneet purolla toistuvia tulvia. Kiintoaineen ja sameuden pitoisuudet olivatkin Herukkaojalla koholla. Huomattavaa Herukkaojalla oli myös havaittu poikkeuksellisen korkea lyijypitoisuus (43 µg/l). Muuten lyijypitoisuus vaihteli Herukkaojallakin välillä 0,1-0,3 µg/l (Liite 1), mikä on tavanomainen pitoisuus Vantaan puroille. Kuva 19. Herukkaoja. Kuva: Jarmo Honkanen. 3.2 KYLMÄOJAN ITÄHAARA Myös Kylmäojan itähaaralla hygienian indikaattoribakteerien pitoisuudet olivat verraten alhaisia. E. coli- bakteerien osalta Kylmäojan itähaaran tila Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella on erinomainen (Kuva 3) (Pellikka 2011). Korkeimmat ph- arvot mitattiin Kylmäojan itähaaralta. Loppuvuodesta 2017 ph ylitti arvon 9 useammassa mittauksessa ( näytepiste 3.3 ph 9,3; näytepiste 2.7 ph 9,1 ja näytepiste 3.3 ph 9,9). Vuonna 2016 korkein mitattu ph- arvo Kylmäojan itähaaralla oli 7,9, joten ero emäksisyydessä vuosien välillä on merkittävä. Yli 9 ph- arvo on erittäin huolestuttava vesieliöiden selviämisen kannalta, sillä ne ovat parhaiten sopeutuneet elämään ph-alueella 6-8, ja edellä mainitut korkeat ph- arvot Kylmäojan itähaaralla ovat aivan muun muassa taimenten sietokyvyn ylärajoilla (Louhi & Mäki-Petäys 2003). Syitä kohonneisiin ph- arvoihin 15

16 3.3 VIERUMÄENOJA ovat selvittäneet yhteistyössä Vantaan kaupungin ympäristökeskus, KeskiUudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan ELY-keskus. Todennäköisesti kohonneet ph- arvot ovat johtuneet betonimurskeen hyödyntämisestä maarakentamisessa Kylmäojan itähaaran yläjuoksulla. Vuonna 2016 Vierumäenojalla havaittiin otetusta näytteestä määritysrajan ylittävä E. coli- bakteerimäärä > 2400 mpn/100 ml. Vuonna 2017 korkein määritetty pitoisuus oli 55 mpn/100 ml, joten ero pitoisuuksissa vuosien välillä on huomattava (Liite 1). Muihin purokohteisiin verrattuna E. colin keskimääräinen pitoisuus vuosina Vierumäenojalla ei ole ollut korkea, ja Vierumäenojan tila Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella on yksittäisestä korkeasta pitoisuusarvosta huolimatta erinomainen (Kuva 3) (Pellikka 2011). Muihin purokohteisiin verrattuna Kylmäojan itähaaralla oli myös korkein johtokyky sekä kloridipitoisuus. Syynä edellä mainittuihin pitoisuuksiin on epäilty tie- ja piha-alueiden suolausta (Valkama ym. 2013). Niin suhteellinen kuin absoluuttinen happipitoisuus olivat Kylmäojan itähaaralla matalia, kun taas biologinen hapenkulutus oli verraten koholla. Vesi Vierumäenojalla on Vantaan kaupunkipuron vedeksi kirkasta, sillä Vierumäenojan kiintoainemäärä ja sameusarvo olivat tutkituista puroista alhaisimmat. Ravinteista erityisesti nitraatti- ja nitriittitypen, fosfaattifosforin ja kokonaisfosforin osalta Kylmäojan itähaaran kuormitus oli vähäistä verrattuna muihin purokohteisiin. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Kylmäojan itähaaran tila kokonaisfosforin osalta on hyvä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Kokonaisfosforipitoisuus Vierumäenojalla oli muihin purokohteisiin verrattuna alhainen. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Vierumäenojan tila kokonaisfosforin osalta on hyvä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Tutkituista metalleista koboltin ja nikkelin pitoisuudet olivat Kylmäojan itähaaralla koholla verrattuna muihin purokohteisiin. Tutkituista metalleista koboltti-, nikkeli- ja etenkin kuparipitoisuudet olivat Vierumäenojalla verrattain matalia. Kuva 20. Kylmäojan itähaara. Kuva: Jarmo Honkanen. Kuva 21. Vierumäenoja. Kuva: Sinikka Rantalainen. 16

17 3.4 KORMUNIITYNOJA 3.5 MYLLYMÄENOJA Niin E. coli- bakteerien kuin suolistoperäisten enterokokkien pitoisuudet olivat Kormuniitynojalla koholla. E. coli- pitoisuudet olivat vuonna 2016 kahdessa näytteessä joko aivan määritysmenetelmän ylärajalla (2400 mpn/100 ml, mitattu ) tai jopa ylittivät määritysrajan (> 2400 mpn/100 ml, tulos on arvio, mitattu ). Vuoden 2017 pitoisuudet olivat selkeästi alhaisempia. Kormuniitynojan varrella on useampia talleja, joilta bakteerikuormitus todennäköisesti on peräisin. Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella Kormuniitynojan tila on E. colibakteerien osalta vain tyydyttävä (Kuva 3) (Pellikka 2011). Muihin purokohteisiin sekä myöskin Myllymäenojan kiintoainepitoisuuksiin verraten veden samentuminen Myllymäenojalla on ollut huomattavaa. Vilkasliikenteisten, korkeimpiin tienhoitoluokkiin kuuluvien teiden vaikutus todennäköisesti heijastuu Kormuniitynojan verrattain korkeisiin kloridipitoisuuksiin ja johtokykyyn. Kormuniityn purouoman ja valuma-alueen halki kulkevat niin Lahdenväylä, Lahdentie kuin Kehä III. Suhteellisen ja absoluuttisen hapen pitoisuudet Myllymäenojalla olivat alhaisia verrattuna muihin purokohteisiin. Myös biologisen ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat verraten matalia. Tutkituista metalleista kuparin ja nikkelin pitoisuudet olivat Kormuniitynojalla koholla verrattuna muihin purokohteisiin. Kuva 22. Kormuniitynoja. Kuva: Jarmo Honkanen. Muihin purokohteisiin suhteessa korkea kloridipitoisuus näkyi Myllymäenojalla myöskin korkeina johtokyvyn arvoina. Myllymäenojan purouoman ja valuma-alueen halkovat Hämeenlinnanväylä ja Kehä III, jotka kuuluvat korkeimpaan tienhoitoluokkaan, ja tämä todennäköisesti osaltaan selittää edellä mainittuja tuloksia. Lisäksi Myllymäenojan sulfaattipitoisuudet olivat tutkituista puroista korkeimmat. Kokonaistypen ja ammoniumtypen sekä kokonaisfosforin ja fosfaattifosforin pitoisuudet Myllymäenojalla olivat suhteessa muihin purokohteisiin alhaisia. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Myllymäenojan tila kokonaisfosforin osalta on hyvä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Kuva 23. Myllymäenoja. Kuva: Jarmo Honkanen. 17

18 3.6 VALLINOJA E. coli- bakteerien pitoisuudet muutamissa Vallinojalta otetuissa näytteissä olivat huomattavia. Purosta ja otetuissa näytteissä E. colipitoisuus oli jopa 2400 mpn/100 ml. Vuoden 2017 näytteissä pitoisuudet eivät olleet yhtä korkeita. Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella Vallinojan tila E. coli- bakteerien osalta oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä huolimatta yksittäisistä koholla olevista pitoisuusarvoista (Kuva 3) (Pellikka 2011). E. coli- pitoisuuksista poiketen suolistoperäisten enterokokkien pitoisuudet Vallinojalla eivät olleet erityisen korkeita suhteessa muihin tutkittuihin puroihin. Sekä suhteellinen happipitoisuus että absoluuttinen happipitoisuus olivat Vallinojalla hyvällä tasolla. Kemiallinen hapenkulutus oli purolla kuitenkin huomattavaa. Vallinojan korkeaa kemiallista hapenkulutusta selittää todennäköisesti puron latvaosien suoalueilta tuleva humusvaikutteisuus. Vallinojan fosforikuormitus on merkittävää, sillä puron fosforipitoisuudet olivat tutkituista puroista korkeimmat. Vallinojan selvästi muihin puroihin nähden korkeita kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuuksia selittävät todennäköisesti puron yläjuoksun varrelle sijoittuvat peltoalueet ja hevostalli, jotka kuormittavat vesistöä. Hevosalueet ovat usein huomattavia fosforin kuormituslähteitä maa tiivistyy, eikä fosfori pidäty alempiin maakerroksiin, vaan kulkeutuu pintavaluntana vesistöihin (Pesonen ym. 2008). Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Vallinojan tila on kokonaisfosforin osalta vain välttävä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Kuva 24. Vallinoja. Kuva: Jarmo Honkanen. Tutkituista metalleista alumiinin ja raudan sekä arseenin pitoisuudet olivat Vallinojalla koholla suhteessa muihin purokohteisiin. Kuva 25. Rekolanoja. Kuva: Jarmo Honkanen. 18

19 3.7 REKOLANOJA Ravinteista niin ammoniumtypen, nitraatti- ja nitriittitypen kuin kokonaistypen pitoisuudet olivat Rekolanojalla selkeästi koholla muihin purokohteisiin verrattuna. Myös fosforipitoisuudet olivat Rekolanojalla verraten korkeita. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Rekolanojan tila on kokonaisfosforin osalta tyydyttävä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Tutkituista metalleista kromin pitoisuus oli Rekolanojalla koholla verrattuna muihin purokohteisiin. 3.8 TERVAOJA Suolistoperäisten enterokokkien pitoisuus oli Tervaojalla suhteessa muihin purokohteisiin korkea. E. coli- bakteerien määrä ei puolestaan ollut merkittävä. Helsingin kaupungin kehittämän laatuluokituksen perusteella Tervaojan tila on E. coli- bakteerien osalta hyvä (Kuva 3) (Pellikka 2011). Happitilanne Tervaojalla oli hyvä, sillä sekä suhteellisen että absoluuttisen happipitoisuuden arvot olivat siellä korkeita verrattuna muihin tutkimuksen purokohteisiin. Myös biologinen hapenkulutus oli verraten alhainen. Ammoniumtypen pitoisuus oli Tervaojalla alhainen muihin purokohteisiin verrattuna, kun taas nitraatti- ja nitriittitypen sekä kokonaistypen pitoisuudet olivat koholla. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän laatuluokituksen perusteella Tervaojan tila on kuitenkin kokonaisfosforin osalta hyvä (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Tutkitut metallipitoisuudet Tervaojalla olivat suhteessa alhaisia erityisesti koboltin, kromin, lyijyn, nikkelin ja raudan osalta. Kuva 26. Tervaoja. Kuva: Jarmo Honkanen. 19

20 4. YHTEENVETO Tutkitut kaupunkipurot olivat Escherichia coli- bakteeripitoisuuksien osalta vähintään tyydyttävällä tasolla, mutta valtaosin tila oli hyvä tai erinomainen (Kuva 3) (Pellikka 2011). Joitakin lähinnä yksittäisiä korkeita E. coli- bakteeripitoisuuksia (1000 mpn/100 ml tai enemmän) kuitenkin havaittiin Herukkaojaa ja Kylmäojan itähaaraa lukuun ottamatta kaikilla muilla purokohteilla. Veden hygieeninen laatu voi siis vaihdella puroissa huomattavasti. Muun muassa hevostallit voivat aiheuttaa E. coli- kuormitusta vesistöihin, mikä oli huomattavissa Kormuniitynojalla. Petikon golfkentän rakennustyöt ovat selvästi lisänneet Herukkaojan veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta, mikä oli odotettavissa. Kylmäojan itähaaralla loppuvuodesta 2017 mitatut yli 9 ph- arvot ovat huolestuttavia, ja viranomaiset seuraavat asiaa edelleen nyt vuonna Muuten havaitut ph-arvot olivat kaupunkipuroille tavanomaisia. Korkeita kloridipitoisuuksia sekä johtokyvyn arvoja selittävät tie- ja piha-alueiden suolaus. Isojen teiden vaikutus purojen kloridipitoisuuksiin ja sähkönjohtavuuteen on huomattava. Niin happipitoisuuksien kuin hapenkulutuksen tuloksissa ei ollut havaittavissa merkittäviä poikkeamia. Vallinojan korkeaa kemiallista hapenkulutusta selittää todennäköisesti puron latvaosien soilta tuleva humusvaikutteisuus. Lohikaloille optimaalinen liuenneen hapen (absoluuttinen) pitoisuus vedessä on 8-11 mg/l, mutta erityisesti pienet poikasvaiheet ovat hyvin herkkiä happivajeelle (Louhi & Mäki-Petäys 2003). Vantaan kaupunkipuroilla liuenneen hapen pitoisuus oli alhaisin Kylmäojan itähaaralla (ks. Liite 1), jonka pitoisuuksien mediaani oli 9,4 mg/l. Kokonaisfosforin osalta tutkittujen kaupunkipurojen tila oli vähintään välttävä, mutta valtaosa puroista oli hyvässä tilassa (Kuva 2) (Aroviita ym. 2012). Vallinojalla fosforikuormitusta selittävät hevostalli ja peltoalueet. Raskasmetallipitoisuudet eivät yleisesti nousseet tutkituilla puroilla haitalliselle tasolle. Ainoastaan Herukkaojalla havaittiin yksittäinen korkea lyijypitoisuus 43 µg/l syksyllä 2017, mutta muuten määritetyt lyijypitoisuudet olivat Herukkaojalla kaupunkipuroille tavanomaisella tasolla (keskimäärin 0,2 µg/l). 20

21 LÄHTEET LIITTEET Aroviita, Jukka; Hellsten, Seppo; Jyväsjärvi, Jussi; Järvenpää, Lasse; Järvinen, Marko; Karjalainen, Satu Maaria; Kauppila, Pirkko; Keto, Antton; Kuoppala, Minna; Manni, Kati; Mannio, Jaakko; Mitikka, Sari; Olin, Mikko; Perus, Jens; Pilke, Ansa; Rask, Martti; Riihimäki, Juha; Ruuskanen, Ari; Siimes, Katri; Sutela, Tapio; Vehanen, Teppo ja Vuori, Kari-Matti Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus. 144 s. Liite 1. Purokohtaiset vesinäytteiden tulokset Liite 2. Purokohteiden hygienian indikaattoribakteerien sekä fysikaalis-kemiallisten muuttujien mediaani ja vaihteluväli vuonna 2015 Louhi, Pauliina ja Mäki-Petäys, Aki Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Kalatutkimuksia 191. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 23 s. Pellikka, Katja Helsingin ympäristön tila: teemakatsaus Helsingin kaupungin ympäristökeskus. 4 s. Pesonen, Inkeri; Virtanen, Hanna ja Jansson, Helena (toim.) Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli opas vastuulliseen tallitoimintaan. Agropolis Oy. 109 s. Raunio, Anne; Schulman, Anna ja Kontula, Tytti (toim.). 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. 264 s. Raunio, Anne; Schulman, Anna ja Kontula, Tytti (toim.). 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. 572 s. Valkama, Pasi; Laakso, Sanna; Kivimäki, Anna-Liisa ja Lahti, Kirsti Selvitys eräiden Vantaan purojen automaattisista vedenlaadun seurannoista Julkaisu 71/2013. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. 39 s. 21

22 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET HERUKKAOJA NÄYTTEENOTTOPVM NÄYTEPISTEEN NRO 1,8 4,3 1,8 4,3 1,8 5 1,8 1,8 5 Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 7,3 6,6 7,3 6,5 7,5 7 7,1 7,2 6,6 Sähkönjohtavuus (m/sm) 22,7 6,7 32 7,4 39,9 7,3 26,6 35,7 6,5 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 8,2 8,9 7,2 2 11,4 11,1 10,5 12,5 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 3,3 3,2 5,2 3,9 4,5 3,1 4,9 3,2 1,1 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) Kloridi, Cl (mg/l) ,9 24 6, ,5 Sulfaatti, SO4 (mg/l) 24 3,9 47 < , ,5 Ammoniumtyppi, NH4N 92 < Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N < Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 1,3 0,9 1,2 1,2 1,4 0,6 0,6 0,8 0,5 Kadmium, Cd, liukoinen 0,03 0,02 0,03 0,04 0,02 < 0,02 0,02 0,04 < 0,02 Koboltti, Co, liukoinen 0,4 0,24 0,53 0,75 0,46 0,23 0,43 0,7 0,22 Kromi, Cr, liukoinen 0,58 0,83 0,56 1 0,58 0,59 0,55 0,59 0,58 Kupari, Cu, liukoinen 4,1 1,8 4,4 1,6 3,2 0,8 3,3 4,1 1,7 Lyijy, Pb, liukoinen 0,2 0,3 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 2 1,2 3,4 1,8 2,9 1 1,7 2 0,8 Rauta, Fe, liukoinen

23 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET HERUKKAOJA NÄYTTEENOTTOPVM NÄYTEPISTEEN NRO 1,8 5 1,8 5 1,8 5 1,8 5 1,8 5 Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 6,9 6,1 7,3 6,7 7,5 7 6,4 6,1 6,9 6,3 Sähkönjohtavuus (m/sm) 22,5 9,1 17,6 5,6 42,9 7,4 14,2 5 11,9 5,2 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 11,6 9,4 11,9 13,3 8,3 10,2 9,7 11,2 12,2 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 2,5 2,1 2,8 3 3,8 3,5 2 < 0,5 1,6 1,4 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) Kloridi, Cl (mg/l) 16 8,2 15 5,4 28 5,8 10 4,9 8,6 3 Sulfaatti, SO4 (mg/l) 23 6,4 16 3,9 41 < ,5 12 8,3 Ammoniumtyppi, NH4N < < 4 Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,7 0,8 0,7 0,4 0,9 0,6 0,8 0,3 0,4 0,2 Kadmium, Cd, liukoinen 0,04 0,04 < 0,02 < 0,02 0,03 0,02 0,05 < 0,02 0,02 < 0,02 Koboltti, Co, liukoinen 0,7 0,79 0,29 0,19 0,5 0,17 0,61 0,24 0,3 0,2 Kromi, Cr, liukoinen 0,65 0,99 0,4 0,56 0,51 0,69 0,7 0,71 0,63 0,81 Kupari, Cu, liukoinen 3,1 1,4 2,6 0,9 3,2 9,9 2,2 1,2 2 2 Lyijy, Pb, liukoinen 0,3 0,3 0,1 0,2 0,3 43 0,2 0,2 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,8 1,4 1,2 0,7 2,2 1,1 1,4 0,9 1,1 1,6 Rauta, Fe, liukoinen

24 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET KYLMÄOJAN ITÄHAARA NÄYTTEENOTTOPVM NÄYTEPISTEEN NRO 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) ,6 Sameus (FNU) ph 7,9 7,9 7,6 7,6 7,8 7,4 7,1 7,7 7,6 7,6 Sähkönjohtavuus (m/sm) 48,1 43,3 39,2 42,2 40,5 40,9 29, ,8 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,6 9,2 7,9 6,3 10, ,2 9,8 12,1 8,2 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 2,5 4 4,2 4,6 3,3 3,5 3,8 5,7 1,5 1,5 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) 9, ,9 6, ,6 2,9 Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,8 1,4 0,8 1,2 0,8 0,7 0,5 0,6 0,4 0,5 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 0,03 < 0,02 < 0,02 Koboltti, Co, liukoinen 0,29 0,58 0,28 0,39 0,15 0,29 0,3 0,46 0,32 0,59 Kromi, Cr, liukoinen 0,38 0,54 0,49 0,5 0,17 0,16 2,2 1,4 0,25 0,29 Kupari, Cu, liukoinen 3,3 4,2 3,8 4,5 1,6 1,7 3,5 5,7 1,7 2,1 Lyijy, Pb, liukoinen 0,2 0,3 0,3 0,2 < 0,1 < 0,1 0,5 0,5 < 0,1 < 0,1 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,9 2,5 1,4 1,6 1,2 1,6 2,4 1,5 1,2 1,8 Rauta, Fe, liukoinen

25 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET KYLMÄOJAN ITÄHAARA NÄYTTEENOTTOPVM NÄYTEPISTEEN NRO 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 2,7 3,3 Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 7,2 7,2 7,8 8 7,8 7,7 7,7 7,5 8,6 9,3 Sähkönjohtavuus (m/sm) 63,6 74,5 49,4 55,1 62,1 63,9 56,4 55,6 53,7 60,1 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 12,1 7,8 12,1 9,8 8,5 6,1 8,7 5,7 9,6 6,3 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 2,7 2,8 4,6 5,7 4,5 9,4 4,5 7,9 4,1 4,4 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) ,4 8,3 11 7,7 8, Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,8 0,9 0,8 0,9 1,6 2,2 1,4 1,7 1,6 1,9 Kadmium, Cd, liukoinen 0,03 0,03 < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 0,06 0,03 0,05 Koboltti, Co, liukoinen 0,49 0,77 0,63 0,65 0,23 0,55 0,45 0,52 0,73 0,83 Kromi, Cr, liukoinen 0,64 0,41 0,75 0,66 0,24 0,4 0,29 0,35 0,93 1,1 Kupari, Cu, liukoinen 3,5 3 5,6 5,4 2,5 4,6 4 5,1 10 6,8 Lyijy, Pb, liukoinen 0,3 0,2 0,3 0,2 0,1 0,2 0,1 0,1 0,7 0,4 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,9 1,9 2,7 2,6 1,6 2,3 2,2 2,6 2,6 3,1 Rauta, Fe, liukoinen

26 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET KYLMÄOJAN ITÄHAARA NÄYTTEENOTTOPVM NÄYTEPISTEEN NRO 2,7 3,3 Escherichia coli (mpn/100 ml) 4 25 Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 9,1 9,9 Sähkönjohtavuus (m/sm) 47,1 57,3 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,8 9,1 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 2,9 5,2 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC 3 8 Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,9 1 Kadmium, Cd, liukoinen 0,03 0,03 Koboltti, Co, liukoinen 0,57 0,69 Kromi, Cr, liukoinen 1 1,3 Kupari, Cu, liukoinen 5,4 8,3 Lyijy, Pb, liukoinen 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,9 2,6 Rauta, Fe, liukoinen

27 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET VIERUMÄENOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia coli (mpn/100 ml) 460 > Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) < < Sameus (FNU) , , ph 7,6 7,4 7,6 6,9 7,4 7,3 7,4 7,7 7,3 7,1 Sähkönjohtavuus (m/sm) 31, ,9 17,9 31,1 29,9 27,3 35,3 21,6 20,1 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,6 8,7 10,7 11,1 12,7 13,2 13,4 9,5 10,8 12,7 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 1,7 4,7 3,2 3,8 2,2 2,5 2,9 3 1,8 2 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) ,3 21 7, , Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N < Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,7 0,7 0,7 0,7 0,3 0,4 0,4 0,7 0,8 0,7 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 < 0,02 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 0,04 Koboltti, Co, liukoinen 0,16 0,06 0,1 0,28 0,34 0,31 0,31 0,1 0,37 0,42 Kromi, Cr, liukoinen 0,38 0,4 0,33 0,61 0,33 0,46 0,45 0,29 0,62 0,61 Kupari, Cu, liukoinen 1,5 2,7 0,8 3,7 0,9 1,3 1,3 1,6 2,3 2 Lyijy, Pb, liukoinen < 0,1 0,1 < 0,1 0,4 < 0,1 0,1 < 0,1 < 0,1 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,5 1,4 1 1,3 0,9 1,10 1,2 1,2 1,4 1,5 Rauta, Fe, liukoinen

28 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET KORMUNIITYNOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia coli (mpn/100 ml) 88 > Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 7,7 7,5 7,6 7,1 7,4 7,4 7,6 7,6 7 7,2 Sähkönjohtavuus (m/sm) 48,4 26, , ,1 50,3 49,5 36,9 32,1 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,4 7,8 10,5 11,4 11,4 13,2 13,9 9,2 10,9 11,1 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 1,8 4 2,9 4,5 6,8 2,5 3 3,5 2 1,4 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) 7,9 8,9 6,1 16 9,7 7,2 6,8 6, Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,6 0,7 0,6 0,5 0,7 0,5 0,4 0,6 0,6 0,6 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,02 0,04 < 0,02 < 0,02 0,03 0,04 Koboltti, Co, liukoinen 0,12 0,12 0,12 0,27 0,56 0,59 0,47 0,08 0,35 0,48 Kromi, Cr, liukoinen 0,28 0,34 0,18 0,44 0,33 0,38 0,3 0,23 0,43 0,58 Kupari, Cu, liukoinen 2,8 5,4 3 4,9 6,5 3,5 2,9 4,3 5,6 5,9 Lyijy, Pb, liukoinen 0,1 0,2 < 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1 < 0,1 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,6 1,2 1,6 1,9 1,8 2,9 2,4 1,9 2,8 2,8 Rauta, Fe, liukoinen

29 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET MYLLYMÄENOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 7,3 7,2 7,3 7,1 7,3 7,2 7,3 7,3 6,7 7,1 Sähkönjohtavuus (m/sm) 45,6 31,2 53,3 23, ,3 56,6 60,7 34,8 28,5 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 7,4 6,9 8,1 11, ,1 7,7 9,8 10,5 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 1,4 3,1 2,9 5,4 1,2 2,6 2,6 2,4 1,5 1 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) 7,3 15 7,1 15 5,2 8,2 7,3 5, Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,6 0,8 0,9 0,6 0,3 0,5 0,4 0,5 0,6 0,5 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 0,02 0,05 < 0,02 < 0,02 0,03 0,04 Koboltti, Co, liukoinen 0,15 0,3 0,21 0,24 0,53 0,55 0,39 0,12 0,36 0,29 Kromi, Cr, liukoinen 0,13 0,58 0,2 0,56 0,19 0,38 0,26 0,17 0,4 1,2 Kupari, Cu, liukoinen 2,4 8,4 3,1 7,9 2,9 4,7 2,9 4 5,3 4,9 Lyijy, Pb, liukoinen < 0,1 0,2 < 0,1 0,2 < 0,1 0,1 < 0,1 < 0,1 0,1 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,2 2,2 1,5 1,5 1,4 2,8 1,8 1,5 2 3,8 Rauta, Fe, liukoinen

30 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET VALLINOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) , Sameus (FNU) , ph 7,5 7,4 7,7 6,9 7,4 6,9 7,2 7,5 7,1 6,8 Sähkönjohtavuus (m/sm) 29,7 23,4 30,9 13,7 54,2 29,5 24,9 33,9 17,6 14,1 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,7 9,1 12,2 11,8 12,5 12,7 14,1 8,8 11,5 11,6 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 2,2 4,1 3,2 4,4 3 2,8 4,3 3,6 2,7 1,7 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) ,1 < 1 Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 1,5 1,6 1,3 0,8 0,7 1 0,9 1,1 1,3 1 Kadmium, Cd, liukoinen 0,03 < 0,02 < 0,02 0,03 0,02 0,04 < 0,02 0,02 0,04 0,04 Koboltti, Co, liukoinen 0,37 0,46 0,28 0,36 0,4 0,65 0,41 0,14 0,56 0,48 Kromi, Cr, liukoinen 0,59 0,82 0,43 0,63 0,37 0,67 0,6 0,39 0,78 0,75 Kupari, Cu, liukoinen 3 4 1,6 4,2 1,9 2,5 2,2 2,4 3,1 3,4 Lyijy, Pb, liukoinen 0,3 0,5 0,2 0,6 0,2 0,4 0,5 0,1 0,8 0,7 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,9 2,1 1,4 1,4 1,2 1,7 1,6 1,5 1,9 1,8 Rauta, Fe, liukoinen

31 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET REKOLANOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia coli (mpn/100 ml) Enterokokit (pmy/100 ml) Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) ph 7,4 7,5 7,6 7,2 7,5 7,4 7,6 7,6 7,4 7,2 Sähkönjohtavuus (m/sm) 32,7 25,8 41,5 20,3 73,6 41,3 32,1 40,7 25,3 17,6 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 7,7 6,7 8,8 10,7 11, ,3 8,5 11,1 11,1 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 1,9 8, ,5 6 3,5 3,2 3,1 2,3 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) , , Kloridi, Cl (mg/l) Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 1,2 1,1 1,1 0,9 0,6 1,1 0,8 0,9 1 0,9 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,03 0,02 0,03 < 0,02 < 0,02 0,02 0,03 Koboltti, Co, liukoinen 0,19 0,16 0,21 0,27 0,25 0,5 0,25 0,13 0,36 0,24 Kromi, Cr, liukoinen 0,56 1,2 0,92 0,77 0,4 2,5 0,58 0,39 0,72 0,82 Kupari, Cu, liukoinen 3,6 7,6 2,3 4,6 3,1 4,1 2,9 2,7 4,3 4,3 Lyijy, Pb, liukoinen 0,2 0,3 0,2 0,4 0,1 0,3 0,2 0,2 0,4 0,3 Nikkeli, Ni, liukoinen 1,8 1,7 1,9 1,5 1,2 2,2 1,7 1,4 1,7 1,8 Rauta, Fe, liukoinen

32 LIITE 1. PUROKOHTAISET VESINÄYTTEIDEN TULOKSET TERVAOJA NÄYTTEENOTTOPVM Escherichia Coli (mpn/100 ml) 690 > Enterokokit (pmy/100 ml) 130 > Kiintoaine, NPC (mg/l) Sameus (FNU) 9,1 32 5, ph 7,5 7,3 7,6 6,9 7,4 7,2 7,5 7,7 6,9 7,4 Sähkönjohtavuus (m/sm) 23,5 13,1 20,7 14,8 58,4 25,9 26,3 25,4 23,3 22,2 Hapen kyllästysaste (%) Happi (mg/l) 9,7 9,2 11,4 11,4 12,3 11,9 13,3 10,6 11,7 12,4 BHK-7, ilman ATU:a (mg/l) 1,2 4 2,7 3,5 2,4 2,2 2,9 2,2 1,7 1,7 CODMn- arvo, kemiallinen hapenkulutus (mg/l) 6,9 17 5,1 19 7, , Kloridi, Cl (mg/l) 22 5, Sulfaatti, SO4 (mg/l) Ammoniumtyppi, NH4N < Nitraatti- ja nitriittitypen summa, (NO2+NO3)N Kokonaistyppi, N Fosfaattifosfori, PO4-P, liuk. NPC Kokonaisfosfori, P Alumiini, Al, liukoinen Arseeni, As, liukoinen 0,7 1 0,6 0,8 0,3 0,6 0,5 0,5 1 1 Kadmium, Cd, liukoinen < 0,02 < 0,02 < 0,02 0,04 0,02 0,02 < 0,02 < 0,02 0,04 0,04 Koboltti, Co, liukoinen 0,09 0,22 0,06 0,24 0,23 0,23 0,29 0,05 0,27 0,34 Kromi, Cr, liukoinen 0,21 0,49 0,14 0,57 0,25 0,27 0,19 0,13 0,46 0,5 Kupari, Cu, liukoinen 2,3 6,3 1,5 4,8 2,4 2,8 3 1,7 4,9 5,2 Lyijy, Pb, liukoinen < 0,1 0,1 < 0,1 0,3 < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 0,2 0,2 Nikkeli, Ni, liukoinen 1 1,1 0,7 1,4 0,9 1,1 1,3 0,8 1,7 1,9 Rauta, Fe, liukoinen