Sivuomaisuuden sovittelu avioero-osituksessa

Transkriptio

1 Sivuomaisuuden sovittelu avioero-osituksessa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro Gradu - tutkielma Tekijä: Mira Laasonen

2 II SISÄLLYS LÄHTEET... III LYHENTEET... VIII I JOHDANTO Tutkimustehtävä ja rajaukset Tutkimusmetodi... 4 II SIVUOMAISUUDEN SOVITTELU AVIOERO-OSITUKSESSA Osituksen vaiheet Normaalisäännöin suoritettu puolittamisositus Osituksen sovittelu Sovittelun edellytykset Sovittelukeinot Sovitteluharkinta Omaisuuden sivuomaisuusluonne Omistettu ennen avioliittoa Erillään asumisen aikana saatu omaisuus Avioliiton aikana saatu omaisuus Sivuomaisuutta koskevan avio-oikeusmääräyksen sovittelu Muut harkintakriteerit Avioliiton kesto Toiminta yhteisen talouden hyväksi Toiminta omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi Sivuomaisuuden sovittelu muissa Pohjoismaissa Ruotsi Norja III YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenveto sivuomaisuuden sovittelusta osituksessa Sovittelun puolesta puhuvia seikkoja Sovittelua vastaan puhuvia seikkoja Avio-oikeusmääräyksen sovittelumahdollisuus Johtopäätökset... 68

3 III LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: - Onko avio-oikeus aikansa elänyt? Defensor Legis 2/2005, s Laintulkinnan teoria: yleisen oikeustieteen oppikirja. Porvoo Aarnio, Aulis & Helin, Markku: - Suomen avioliitto-oikeus. 3. uudistettu painos. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki Avioliitolain muutetut säännökset. Lakimiesliiton kustannus. Tampere Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: - Perhevarallisuusoikeus. Kauppakaari Lakimiesliiton kustannus. Helsinki Perhevarallisuusoikeus. 2. painos. Hämeenlinna Agell, Anders: - Äkenskap. Samboende. Partnerskap. Andra upplagan. Iutus Förlag. Uppsala Nordisk äktenskapsrätt. En jämförande studie av dansk, finsk, isländsk, norsk och svensk rätt med diskussion av reformbehov och harmoniseringsmöjligheter. Nord 2003:2. Nordiska ministerrådet. Köpenhamn Gottberg, Eva: Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeuden sarja A: täysin uudistettu painos. Turun yliopisto oikeustieteellinen tiedekunta. Turku Helin, Markku: - Suomen avioliitto-oikeus. 3. uudistettu painos. Helsinki Onko aviovarallisuusjärjestelmämme vanhentunut? Lakimies 7-8/2010, s Holmøy, Vera & Lødrup, Peter: Ekteskapsloven og enkelte andre lover med kommentarer. 2. utgave. Gyldendal Akademisk. Oslo Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraani. Basam Books Oy Kangas, Urpo: - Kaikella on aikansa. Lakimies 6-7/1998, s Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein I Talentum Perhevarallisuusoikeus. Lakimiesliiton kustannus. 3.uudistettu painos. Helsinki 2018.

4 IV Kolehmainen, Antti: Oikeustapauskommentti KKO 2013:34. Teoksessa Pekka Timonen (toim.): Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein I Talentum Koskelo, Pauliine: Avioliittolain uudet ositussäännökset. Lakimies 8/1987, s Litmala, Marjukka: - Aviovarallisuusjärjestelmän uudistamistarpeista. Defensor Legis 3/2002, s Perhe-elämän oikeusoloista. Teoksessa Litmala, Marjukka (toim.): Oikeusolot Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 210. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki 2004, s Lohi, Tapani: - Ositus, tasinko ja sivullissuoja. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-Sarja N:o Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki Ylivelkaisen tai konkurssiin asetetun puolison oikeudesta tasinkoon. Teoksessa Kovia aikoja: riitoja ja maksukyvyttömyyttä. Juhlakirja Risto Koulu 60 vuotta. Edita Aviovarallisuusoikeus. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki Saarela, Ahti: Avioliittolain muutokset. 4. uudistettu painos. Artikla ry. Rovaniemi Saarenpää, Ahti: - Ositus, ositussopimus ja osituksen sovittelu. Defensor Legis 1-2/1988, s Avioliittolain muutetut säännökset. 4. uudistettu painos. Rovaniemi Savola, Pekka: Sivuomaisuus osituksen sovittelussa. Defensor Legis 1/2015, s Teleman, Örjan: Bodelning: under äktenskap och vid skilsmässa. Wolters Kluwer Välimäki, Pertti: - Osituksen sovittelu avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki Är den oinskränkta giftorätten föråldrad. JFT 2007/1, s Ositusta ja sen sovittelua. Defensor Legis 2/2010, s Åkerblom, Marit: Bouppteckning. 3. uudistettu painos. Lundén information 2002.

5 V LAUSUNNOT Aarnio, Aulis: Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Eloranta, Asko: Yleiset oikeusavustajat ry.:n lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Hulkko, Jouko: Väestöliiton lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Portin, Göran: Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Suomalainen, Timo: Suomen Asianajajaliiton lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Tulenheimo-Takki, Anja: Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Wirilander, Juhani: Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta VIRALLISLÄHTEET HE 40/1927 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi aviokaareksi. HE 62/1986 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi avioliittolain sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta KM 1972:A21: Avioliittolakikomitean I mietintö. KM 1976:29: Avioliittolakikomitean II mietintö. LaVM 14/1986 vp: Lakivaliokunnan mietintö nro 14 hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta vuoden 1986 valtiopäivillä. Lainvalmisteluosaston muistio : Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston muistio hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi avioliittolain sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

6 VI PeVL 13/1986 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto nro 13 hallituksen esityksestä laiksi avioliittolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta vuoden 1986 valtiopäivillä. INTERNETLÄHTEET Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu]. ISSN= , Liitetaulukko 1. Avioliittojen ja avioerojen määrä vuosina Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: ]. Saantitapa: OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2016:67 KKO 2013:34 KKO 2013:13 KKO 2008:74 KKO 2008:40 KKO 2007:59 KKO 2003:29 KKO 2002:56 KKO 2001:103 KKO 2001:56 KKO 2000:27 KKO 1995: 62 KKO 1992:52 KKO 1990:12 Hovioikeus RHO S 15/1001 RHO S 89/379 HHO S 16/2126

7 VII HHO S 16/1540 HHO S 16/333 HHO S 12/677 HHO S 12/238 HHO S 10/358 HHO S 8/2244 HHO S 5/2525 HHO S 91/1139 HHO S 90/1156 VHO S 15/1009 VHO S 11/1224 VHO S 10/821 VHO S 9/544 VHO S 10/524 I-SHO S 16/61 I-SHO S 15/360 I-SHO S 13/6820 THO S 12/1516 THO S 12/986 THO S 12/1211 THO S 91/678 THO S 89/454

8 VIII LYHENTEET AL Avioliittolaki (234/1929) ao-omaisuus Avio-oikeuden alainen omaisuus DL Defensor Legis (Suomen asianajajaliiton aikakausikirja) EIS Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ( /439, SopS 19) EL Ekteskapsloven (Norjan avioliittolaki /47) HE Hallituksen esitys HHO Helsingin hovioikeus HO Hovioikeus I-SHO Itä-Suomen hovioikeus KKO Korkein oikeus KM Komiteamietintö Ks. Katso LaV Eduskunnan lakivaliokunta LM Lakimies (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakausikirja) OK Oikeudenkäymiskaari OM Oikeusministeriö PeV Eduskunnan perustuslakivaliokunta RHO Rovaniemen hovioikeus suom. Suomentanut THO Turun hovioikeus VHO Vaasan hovioikeus vo-omaisuus Avio-oikeudesta vapaa omaisuus ÄktB Äktenskapsbalk (Ruotsin avioliittolaki 1987/230)

9 1 I JOHDANTO Antakaa erotettavan vaimonne elää teidän varakkuutenne mukaan älkääkä ahdistako häntä tehdäksenne hänen elämänsä tukalaksi. 1 Tutkimukset osoittavat, että nykyään noin neljäkymmentä prosenttia avioliitoista päättyy eroon. 2 Tästä voidaan suoraan tulkiten todeta, että avioerot ovat nykyään hyvin yleisiä, eivätkä tilastojen mukaan niiden määrät ole vähenemään päin. Avioerojen määrän ollessa suuri ja jopa kasvaessa, myös avioero-ositusten sovittelun määrä on kasvava. Avioliiton purkautuessa eroon tulee selvittää puolisoiden varallisuussuhteet. Aviovarallisuussuhteen päättävää toimitus on omaisuuden ositus. Puolisoilla on mahdollista sopia osituksesta haluamallaan tavalla. Mikäli he eivät puolestaan pääse sopuun, on osituksen toimittamista varten määrättävä pesänjakaja. Sekä puolisoiden toimittaman osituksen että pesänjakajan toimittaman osituksen voi kuitenkin jälkikäteen myös riitauttaa ositusta moittimalla. Avioero-ositus toimitetaan joko noudattamalla puolisoiden keskinäistä avioehtosopimusta tai puolittamalla puolisoiden omaisuus niin sanotun puolittamisperiaatteen mukaisesti. 3 Näiden pääsääntöjen mukaan toimitettu ositus voi johtaa kuitenkin kohtuuttomaan lopputulokseen. Avioliittolakiin vuonna 1988 lisätty osituksen sovittelusäännös mahdollistaa osituksen sovittelun sellaisessa tilanteessa, jos se johtaisi toisen puolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen tai antaisi toiselle puolisolle perusteetonta taloudellista etua. Tutkin tässä tutkimuksessani avioliiton purkautumiseen liittyvää osituksen sovittelua, kun toisella tai molemmilla aviopuolisoilla on niin sanottua avioliittolain (AL, 234/1929) 103 b :n mukaista sivuomaisuutta. Tarkemmin ottaen tutkin tilanteita, joissa niin sanotusta puolittamis- 1 Hämeen-Anttila 2013, avioeron suura, jae 6. 2 Suomen virallinen tilasto, Aarnio Kangas 2010, s. 163.

10 2 periaatteesta poiketaan osituksen sovittelussa toisen tai molempien aviopuolisoiden omistaman sivuomaisuuden vuoksi. Sivuomaisuudella tarkoitetaan AL 103 b.2,2 :n mukaan avio-oikeuden alaista joko 1) ennen avioliittoa saatua omaisuutta, 2) avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla saatua omaisuutta tai 3) erillään asuessa saatua omaisuutta. Nämä ovat tyypillisesti sellaisia saantoja, joihin toinen aviopuoliso ei ole omalla panoksellaan vaikuttanut. Tästä johtuen sivuomaisuus johtaa helpommin sellaiseen tilanteeseen osituksessa, että jos sivuomaisuus puolitettaisiin pääsääntönä olevan puolittamisperiaatteen mukaisesti, johtaisi se mahdollisesti kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puolisoista saisi perusteetonta taloudellista etua. Sovittelusäännös on kirjoitettu avioliittolakiin lyhyesti ja siinä mainitut osituksen sovittelukriteerit on kirjoitettu jokseenkin ylimalkaisesti. Välimäki on kritisoinut paljon sitä, ettei osituksen sovittelusäännöksen osata vedota tarpeeksi ponnekkaasti, sillä sen juridiikkaa ei tunneta tarpeeksi. 4 Osituksen sovittelua ei ole Pertti Välimäen vuonna 1995 kirjoittaman väitöskirjan jälkeen juuri syvällisemmin tarkasteltu. Tuorein aiheeseen liittyvä aineisto on kaksi refereeartikkelia vuosilta 2015 Pekka Savolalta ja 2010 Pertti Välimäeltä Tutkimustehtävä ja rajaukset Tässä tutkimuksessa tutkimuskysymykseni on: Missä tilanteissa ositusta on syytä sovitella sen vuoksi, kun toisella tai molemmilla aviopuolisoilla on niin sanottua sivuomaisuutta? 4 Välimäki DL 2010, s ja Korkeimpaan oikeuteen tulee vuosittain perhe- ja jäämistöoikeuden saralta noin 70 valituslupahakemusta, joista noin 20 koskee varallisuusoikeutta ja useimmiten osituksen moitetta. Ks. KKO 2007:59, jossa ylimalkainen vaatimus sovitella ositusta kohtuuttomuuden perusteella hylättiin kaikissa oikeusasteissa. Sovitteluvaatimus olisi tullut vakavammin huomioiduksi, jos kantaja olisi perustellut vaatimustaan. Tapaus on hyvä esimerkki kantajan huonoista perusteluista. 5 Savola DL 2015; Välimäki DL 2010.

11 3 Tutkielman tarkoituksena ja tiedonintressinä on selvittää miten pitäisi tulkita ja systematisoida niin sanotun sivuomaisuuden sovittelua avioero-osituksessa. Tutkielman tarkoituksena on saada näkemys vuoden 1988 voimaan tulleesta avioliittolain sovittelusäännöksen soveltamisesta sivuomaisuuden osalta. Tutkimustehtävääni vastaaminen edellyttää perehtymistä aviovarallisuusjärjestelmän keskeisiin periaatteisin ja käsitteisiin, kuten myös osituksen ja sovittelun yleisiin periaatteisiin. Tutkimustehtävänäni on AL 103 b :n 2 momentin sivuomaisuuden sovittelusäännöksen tulkinta sekä systematisointi. Sovittelusäännöksen vähä käsittely oikeuskirjallisuudessa saattaa osaltaan olla syynä sen heikkoon soveltamis- ja vetoamistaitoon. Tutkimuksessani on tarkoitus tarkastella sivuomaisuuden sovittelua soveltuvia oikeustapauksia apuna käyttäen. Tutkimuksessa on tarkoitus tuoda esille ne tilanteet, jolloin sivuomaisuuden sovittelu tulee ajankohtaiseksi ja mitä seikkoja sovitteluharkinnassa tulee erityisesti ottaa huomioon sivuomaisuuden osalta. Ositus voidaan toimittaa joko avioeron vireille tulemisen tai puolison kuoleman perusteella. Ositus toimitetaan siis joko aviopuolisoiden välillä tai lesken ja ensin kuolleen puolison perillisten välillä. Jäämistöositus on monella tapaa hyvin erityyppinen toimitus kuin avioero-ositus; esimerkiksi jäämistöosituksessa toisena osapuolena ovat perilliset luonnollisen henkilön sijaan perilliset ovat parisuhteen ulkopuolinen taho, jonka ei edes odoteta osallistuneen puolisoiden yhteiseen talouteen. Jäämistöosituksessa ja avioero-osituksessa osapuolilla on myös hyvin erilaiset intressit. Jäämistöosituksessa sovittelulla on täten toisenlainen asema sekä tulkinnallinen sisältö. Jäämistöosituksessa joudutaan ratkaisemaan myös sovittelun suhde esimerkiksi lesken jakamattomuussuojaan sekä tasinkoprivilegiin. 6 Voisi myös olla, että panos- ja tarveperusteet olisivat erilailla painotuksessa jäämistöosituksessa kuin avioero-osituksessa. 7 Tässä tutkimuksessa keskitytään ainoastaan avioeron perusteella tapahtuvaan ositukseen, jätän siis tutkimukseni ulkopuolelle puolison kuolemaan liittyvän jäämistöosituksen sovittelun. 6 Kts. Saarenpää 1992, s Ks. KKO 2003:29 sekä Kankaan kommentit teoksessa: Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein I 2003, s. 205.

12 4 Avioero-ositus voidaan toimittaa joko pesänjakajan toimesta toimitusosituksena tai puolisoiden kesken sopimusosituksena. Jos sopimusositus ei onnistu esimerkiksi puolisoiden kireiden välien vuoksi, voi tuomioistuin määrätä pesänjakajan toimittamaan avioero-osituksen. Pesänjakajan määrääminen edellyttää toki sitä, että toinen puolisoista vaatii sen määräämistä tuomioistuimelta. AL 103b :n sovittelusäännös on kuitenkin laadittu toimitusositusta silmällä pitäen, jonka vuoksi tutkimukseni keskittyy toimitusositukseen. Olen jättänyt tutkimukseni ulkopuolelle myös osituksen esisopimuksen sekä avioehtosopimuksen eli puolisoiden keskinäisen sopimuksen avio-oikeuden supistamisesta tai laajentamisesta. Vaikka näillä on vaikutusta tutkimukseni aiheeseen, olen jättänyt ne ulkopuolelle, sillä ne ovat niin erilaisia kokonaisuuksia; avioehtosopimukseen liittyy esimerkiksi vahvasti sopimusvapaus ja sopimuksen sitovuus eli pacta sunt servanda -periaate. Lain esitöissäkin on todettu, että avioehtosopimus on viimeinen sovittelukeino, sillä se merkitsee voimakkainta puuttumista puolisoiden varallisuussuhteisiin. 8 Ja koska olen jättänyt tutkimuksessani sopimusosituksen ja muutenkin sopimusoikeudellisen näkökulman pois ja keskittynyt ainoastaan toimitusositukseen, ei esisopimuksen ja avioehtosopimuksen mukaan ottaminen tutkimukseeni olisi ollut perusteltua tai järkevää. 1.2 Tutkimusmetodi Tutkimusmetodina tässä tutkimuksessa on lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jota on perinteisesti luonnehdittu niin sanotuksi sääntötutkimukseksi, jonka kohteena ovat voimassaolevan oikeusjärjestyksen säännöt. Oikeusjärjestyksen sisällön selvittämistä on puolestaan kutsuttu tulkinnaksi. Tulkinnan lisäksi lainopin tehtävänä on jäsentää sekä systematisoida voimassa olevaa oikeutta. Toisin sanoen lainopin tehtävänä on oikeusnormien tulkinta sekä systematisointi. 9 8 HE 62/1986 vp, s. 36. Ks. KKO 2000:27, jossa avioehdon syrjäyttämiseen vaadittiin erittäin vahvoja perusteita. Tapauksessa sovittelulle ei oltu esitetty riittävän painavia perusteita, vaikka sovittelun lopputuloksena toinen puolisoista jäi taloudellisesti toista puolisoa huonompaan asemaan hänen taloudellista asemaa ei kuitenkaan katsottu turvattomaksi. 9 Aarnio 1989, s. 48.

13 5 Oikeuslähteistä saaduilla tiedoilla olen pyrkinyt esittämään missä tilanteissa ositusta voidaan sovitella siinä tilanteessa, kun toisella tai molemmilla puolisoilla on niin sanottua sivuomaisuutta. Nämä tilanteet olen pyrkinyt jäsentämään sekä esittämään loogisina kokonaisuuksina.

14 6 II SIVUOMAISUUDEN SOVITTELU AVIOERO-OSITUKSESSA Euroopan ihmisoikeussopimus on asettanut kansalliselle avioliittolainsäädännölle vaatimuksen, että aviopuolisoiden on oltava tasavertaisia ja keskinäisesti taloudellisesti riippumattomia. 10 Tämän vaatimuksen kansallinen avioliittolakimme täyttää, sillä meillä on neljä pääperiaatetta, joita ovat avio-oikeus, omaisuuden erillisyys, velkojen erillisyys sekä sopimusvapaus. Nämä periaatteet mahdollistavat puolisoiden yhdenvertaisuuden ja itsenäisyyden toteutumisen, täyttäen näin myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset. 11 Puolisoiden omaisuuden erillisyyden periaate tarkoittaa AL 34 :n mukaan sitä, että molemmat puolisot omistavat sen omaisuuden, joka heillä avioliittoon mennessään on ja jonka he avioliiton aikana saavat. Tätä täydentää AL 52, jonka mukaan puolisot ovat vastuussa yksin tekemästään velasta, jonka on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana. Avioliiton solmimisella on pääsääntöisesti avio-oikeuden perustava vaikutus. Jollei muuta ole sovittu tai määrätty, on molemmilla puolisoilla AL 35 :n mukainen avio-oikeus toistensa omaisuuksiin. Tarkoituksena on taata avioliiton purkautumisen jälkeen molemmille puolisoille oikeudenmukainen osuus siitä varallisuudesta, joka puolisoilla on ollut käytössä avioliiton aikana. Näin ollen aviovarallisuusjärjestelmämme merkittävimpiä periaatteita on puolittamisperiaate, jonka mukaan molemmilla puolisoilla on avioliiton purkauduttua oikeus saada puolet molempien puolisoiden ao-omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä puolet avio-oikeutensa nojalla. 12 Tämä avio-oikeus voidaan myös sulkea pois avioehtosopimuksella, testamentilla tai lahjakirjalla, näitä poikkeuksia käsitellään tarkemmin tutkimukseni kohdassa Puolisoiden avio-oikeus toteutetaan avioliiton purkautuessa toimitettavassa omaisuuden osituksessa, jonka tarkoituksena on purkaa puolisoiden välinen aviovarallisuusyhteys eli avio- 10 Laki ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä /438 (SopS 18/1990). 11 Kangas 2018, s Kangas 2018, s. 239.

15 7 oikeus. 13 Ositustoimituksessa puolisoiden omaisuudet erotellaan ja vahvistetaan, kuinka paljon ao-omaisuutta kumpikin puolisoista tulee saamaan. Tämän jälkeen puolisoiden omaisuudet yksilöidään sekä huolehditaan avio-oikeuden toteutumisen vaatimista varallisuudensiirtojen tapahtumisesta. 14 Vuoteen 1988 saakka ositukset toimitettiin joko puolittamalla aviopuolisoiden omaisuuden säästö tai noudattamalla avioehtosopimusta, jos puolisot olivat sellaisen tehneet. Osituksen sovittelusäännökset tulivat avioliittolakiin vasta vuonna 1988 voimaan tulleessa muutoksessa, jossa avioliittolaista poistettiin avioerojen syyllisyysarviointi ja siihen liittyvä vahingonkorvausvelvollisuus sekä muu kohtuullistaminen 15. Vuoden 1986 hallituksen esityksessä oli kuvattu, että edellä kuvatun muutoksen tarkoituksena on kohtuullistaa osituksen lopputulosta erityisesti niissä tilanteissa, kun kyseessä on lyhytaikainen avioliitto ja puolisoiden omaisuuden jakaminen puolittamisperiaatteen mukaisesti johtaisi toisen aviopuolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Uskon, että hallituksen esityksen pohjalla kantava ajatus on lähtenyt siitä, että lyhytaikaiset avioliitot ovat yhä yleisempiä, jonka johdosta puolittamisperiaatteen noudattaminen johtaisi hyvin helposti avioero-osituksissa kohtuuttomaan lopputulokseen. 2.1 Osituksen vaiheet AL 90 :ssä on säädetty avio-oikeusyhteyden katkeamishetkestä. Ratkaisevana pidetään ositusperusteen syntyhetkeä eli avioero-tapauksissa merkityksellinen on avioeron vireilletulohetki eli se hetki, kun avioeroa koskeva hakemus on jätetty tuomioistuimelle tai sen kansliaan. 16 Ositusperusteen syntyhetki on merkittävässä roolissa omaisuuden arvostamisessa, sillä se on se hetki, jonka perusteella omaisuus arvostetaan osituksessa. Osituksen käynnistämisen lisäksi 13 Aarnio - Helin 1992, s ja Lohi 2003, s Vanhan avioliittolain 78 :n mukaan syyllinen saattoi menettää tasinko-oikeutensa, mikäli avioliitto päättyi tämän huoruuden tai muutoin toista loukkaavan käyttäytymisen vuoksi sekä joutua vahingonkorvausvelvolliseksi. Lailla avioliittolain muuttamisesta ( /411) lisättiin avioliittolakiin muun muassa säännös osituksen sovittelusta (nykyisen AL 103 b ). Nykyisessä sovittelusäännöksessä otetaan huomioon ainoastaan taloudellisia seikkoja. Puolisoiden käyttäytyminen, heidän keskinäiset suhteet tai syyllisyys avioliiton päättymiseen eivät ole enää merkityksellisiä, ellei niihin liity taloudellisia vaikutuksia. 16 Aarnio Helin 1992, s. 120.

16 8 ositusperuste toimii lisäksi niin sanottuna katkaisuvaikutuksen osoittajana. Tämä tarkoittaa sitä, että ositusperusteen jälkeen puolisoille kertyvä omaisuus sekä sen jälkeen otetut velat eivät vaikuta ositukseen. 17 Ositus on se hetki, jolloin puolisoiden avio-oikeus realisoituu ja heidän välillä ollut aviovarallisuussuhde purkautuu. 18 Ositus voidaan toimittaa AL 85.1 :n mukaan ositusperusteen syntymisen jälkeen eli silloin, kun puolisot laittavat avioeron vireille tai kun puolisoiden avioliitto on purkautunut. Osituksen voi toimittaa jo avioeron vireillä ollessa, eikä tarvitse odottaa lopullista avioeropäätöstä. Kummallakin puolisolla on itsenäisesti oikeus vaatia ositusta toimitettavaksi. 19 AL 98 :n mukaan ositus toimitetaan aina samassa järjestyksessä, on sitten kyse avioero tai jäämistöosituksesta, mutta tämän tarkempia määräyksiä siitä ei sitten olekaan. Välimäki on tehnyt väitöskirjassaan tarkan erittelyn osituksen vaiheista 20. Jokaisen tulisi näistä vaiheista erottaa tärkeimmät, joita mielestäni ovat osituksen päävaiheet eli laskennallinen ja reaalinen vaihde. Lisäksi tulee muistaa, että osituksen sovittelun arvioinnin perusteena ja kohteena on osituslaskelman lopputulos. Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että osituslaskelma on ensin 17 Aarnio - Helin 1992, s. 158; Saarenpää 1992, s Ositettavaksi tulevat myös ao-omaisuuden tuotto ositusperusteen syntymisen sekä osituksen väliseltä ajalta. 18 Helin 1992, s Aarnio - Helin 1992, s ; Saarenpää 1992, s Oikeus vaatia ositusta eli niin sanottu ositusvaade ei vanhene. Ajan kuluminen ja puolison passiivisuus voi kuitenkin toimia todisteena, että puoliso on luopunut käyttämästä hänelle lain mukaan kuuluvia aviovarallisuusoikeuksia. Tämä on kuitenkin aina näytönvarainen kysymys, eikä mitään tiettyä määräaikaa voida osoittaa. (Aarnio - Helin 1992, s. 144.) Lisäksi oikeudesta ositukseen on mahdollista luopua aktiivisesti ja konkludenttisesti eli pysymällä passiivisena. (Aarnio Kangas 2010, s. 164) Kysymys siitä, että onko ositus toimitettu jo lopullisesti puolisoiden välillä ja onko puoliso menettänyt oikeutensa vaatia ositusta ajan kulumisen sekä passiivisuutensa vuoksi, ovat aina pesänjakajan ratkaisemia kysymyksiä. Ositusvaateen vanheneminen puolison passiivisuuden vuoksi on oikeuskäytännössä kuitenkin harvinaista. Ks. KKO 2002:56 ja KKO 2001: Välimäki 1995, s

17 9 tehtävä. Seuraavana tarkemmin eriteltynä Välimäen mukainen ositusnormien soveltamisjärjestys: 21 Ensimmäisessä vaiheessa on I Laskennallinen ositus eli tasinkolaskelma, toisessa vaiheessa on II eräiden erien laskennallinen suorittaminen ja viimeisessä eli kolmannessa vaiheessa on III reaalinen ositus. Tutkimukseni koskee soveltamisjärjestyksen kohdan I sisältäviä kohtia 1), 3), 6) ja 7) sekä vaiheen II kohtaa 10). Ensimmäisen vaiheen kohdassa 1) on puolisoiden omaisuuden ja velkojen erottelu. Tarkoituksena on selvittää puolisoiden omaisuudet sekä velat ja onko puolisoiden omaisuudet aviooikeuden alaista (jatkossa ao-omaisuus) vai avio-oikeudesta vapaata (jatkossa vo-omaisuus). Määritetään siis puolisoiden omaisuuksien ja velkojen arvot. (AL 99.1, ja 35 ) Avio-oikeuden vaikutukset alkavat avioliiton vihkimisestä. Avio-oikeuden vaikutusten voidaan katsoa olevan myös taannehtivat, sillä se koskee kaikkea puolisoiden omaisuutta, riippumatta siitä, milloin ja miten puolisot ovat saaneet omaisuuden. Ao-omaisuutta on siis myös kaikki ennen avioliittoa saadut ansiotulot, perinnöt, testamentit ja lahjat sekä niiden tuotto. Huomionarvoista tässä on se, että puolisoilla saattaa olla karttunut jo huomattavakin määrä omaisuutta ennen avioliiton solmimista. 22 AL 85 :stä ilmenee, että aviovarallisuusyhteyden kohteena on kolmenlaista omaisuutta, joista jokaisen kohdalla purkaminen toimitetaan eritavoin. Purkaminen voidaan toimittaa joko 1) puolittamalla aviopuolisoiden omaisuuden yhteenlasketun avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästö, 2) erottelemalla aviopuolisoiden muu eli avio-oikeudesta vapaa omaisuus tai 3) jakamalla aviopuolisoiden yhdessä omistama omaisuus. Omaisuuden puolittaminen kohdistuu avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön, muun aviopuolisoiden omistaman omaisuuden osalta todetaan ja vahvistetaan, kummalle omaisuus kuuluu. 23 Tutkimukseni tarkastelu kohdistuu vaihtoehtoon 1) ja etenkin siihen, että tästä puolittamisesta tulisi poiketa sen vuoksi, kun 21 Välimäki 1995, s Aarnio Kangas 2010, s Välimäki DL 2010, s

18 10 toisella tai molemmilla puolisoilla on vo-omaisuutta tai ao-omaisuutta, joka tulisi määrätä voomaisuudeksi. Ensimmäisen vaiheen kohdassa 3) katetaan AL 99 :n mukaan puolisoiden velat. Kun puolison omaisuuden arvosta vähennetään tämän velkojen arvo, saadaan eri omaisuuserien säästöt. Kummankin puolison ao-omaisuuden säästö lasketaan yhteen. Kohdassa 6) tämä puolisoiden jäljelle jäänyt yhteenlasketut omaisuuden säästöt jaetaan AL 35.1 :n mukaisesti puoliksi. Tätä kutsutaan puolittamisperiaatteeksi, jota käsittelen tarkemmin luvussa Puolison avio-osa saadaan, kun lasketaan ao-omaisuuden säästön puolikas sekä hänelle tulevat vastikkeet. Avioosa on se määrä, joka puolisolle tulee ao-omaisuudesta. Jos tämän avio-osa on pienempi, kuin hänen oma 3) kohdassa laskettu säästö, on hänellä oikeus saada toiselta puolisolta erotuksen suuruinen määrä tasinkoa. 24 (AL ) Ensimmäisen vaiheen 7) kohdan mukaan ositusta voidaan kuitenkin sovitella, jos toinen puolisoista sitä vaatii, sovittelukeinot ovat käytettävissä ja jos sovittelun edellytykset täyttyvät. AL 103 b.3 :n mukaan osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai sen jälkeen. Jos sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava osituksen moite- ja pätemättömäksi -julistamissääntöjä. AL:n säännöksen mukaan osituksen sovitteluvaatimus on siis mahdollista tehdä sekä osituksessa että sen jälkeen. Mikäli toinen puolisoista on tyytymätön osituksen lopputulokseen ja haluaa sitä soviteltavan, on hänen sitä itse nimenomaisesti vaadittava. 25 Osituksen moite on toimitusosituksia varten oleva muutoksenhakukei- 24 Tasingolla tarkoitetaan avio-oikeuden alaisen omaisuuserän tasauserää, jonka tarkoituksena on tasata aoomaisuus yhtä suureksi puolisoiden kesken. Se puolisoista, jonka ao-omaisuuden säästö on suurempi, on velvollinen suorittamana vähemmän omistavalle puolisolleen tasinkoa, jotta molempien puolisoiden ao-omaisuuden säästö on samansuuruinen. Aarnio Kangas 2010, s Välimäki 1995, s. 308, En lähde tässä tarkemmin erittelemään sitä, miten puolison tulisi osituksen sovittelua vaatia, sillä se on laaja kokonaisuus lähteä erittelemään. Ositusta haluavan puolison tulee esimerkiksi nimenomaisesti vedota sovitteluun ja esittää oikeustosiseikkoja vaatimuksensa perusteeksi. Ks. KKO 1990:12, jossa tuomioistuimella ei ollut oikeutta sovitella ositusta vain sen vuoksi, että sopimuksen kohtuullistamisperuste oli ilmeisesti käsillä aineiston perusteella. Osapuolet eivät olleet viitanneet kohtuullistamisperusteisiin eivätkä vaatineet osituksen sovittelua.

19 11 no, joka mahdollistaa ratkaisuun tyytymättömän puolison moittia toimitusositusta. Moittiminen tulee tehdä kuudessa kuukaudessa osituksen toimittamisesta moitekanteella. 26 Selventääkseni Välimäen ajatusta haluan korostaa, että tällä ensimmäisen vaiheen 6) kohdassa muodostuneella osituslaskelmalla tarkoitetaan osituksen laskennallista vaihetta, jossa on tarkoitus arvioida, onko osituksen laskennallinen lopputulos kohtuuton. Osituslaskelma on osituksen sovittelun arvioinnin lähtökohta, eli jos sitä ei ole tehty, emme voi arvioida, että onko ositus kohtuuton. Olen täysin samaa mieltä Välimäen kanssa siitä, että osituslaskelma tulee tehdä, vaikka esimerkiksi puolisoilla ei olisi lainkaan avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen avioehtosopimuksen perusteella, jota vaaditaan soviteltavaksi. Jos osituslaskelmaa ei ole tehty, ei ole sitä vertailupohjaa jota vaadittaisiin soviteltavaksi. 27 Soveltamisjärjestyksen vaiheessa II tulee vielä reaalinen ositus, jonka 10) kohdassa määrätään, mitä omaisuutta toinen puoliso suorittaa toiselle puolisolle tasinkona. 28 Aarnio ja Helin olivat muutama vuosi Välimäkeä aikaisemmin esittäneet oman näkemyksensä osituksen vaiheista. 29 Se ei paljoa Välimäen mallista eroa, on vain lyhyempi, pääpiireittäin samanlainen. Tuoreemmassa oikeuskirjallisuudessa ositustoimitus on eroteltu laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Lyhyesti koostettuna kaikkien mallien laskennallisessa vaiheessa 26 Osituksessa olevaa materiaalista virhettä ei yleensä saa enää tämän moiteajan umpeen kulumisen jälkeen oikaistuksi. Jos virhe koskee osituksen toimittamisen perusedellytyksiä, voidaan osituksen julistamista pätemättömäksi vaatia myös moiteajan jälkeen. Hallituksen esityksen mukaan sovitteluvaatimuksen esittämistä moitekanteella ei estä se, että puoliso on hyväksynyt pesänjakajan toimittaman osituksen ja ilmoittanut luopuvansa sitä moittimasta. Osituksen hyväksyminen ei siis estä osituksen sovittelun vaatimista myöhemmin. Epäselväksi tosin jää se, että missä ajassa sovittelua täytyy vaatia. Lohen mukaan oikeutta vaatia sovittelua ei voitaisi pitää niin merkittävänä oikeutena, että sen tulisi olla pidempään voimassa kuin oikeuden moittia ositusta. Välimäen arvion mukaan tulee puolestaan huomioida puolison tietoisuus toimitetun osituksen kohtuuttomuudesta. Lohi 2016, s. 764, 773; HE 62/1986 vp, s. 70; Välimäki 1995, s Välimäki DL 2010, s Pääsääntöisesti toinen puolisoista ei voi vaatia tasinkona itselleen tiettyä toisen puolison omistamaa omaisuutta eli tasinko-oikeuden katsotaan olevan lähinnä arvomääräinen oikeus. Tasingonmaksuvelvollinen puoliso voi itse päättää mitä omaisuutta hän antaa toiselle puolisolle tasinkona. Aarnio Kangas 2010, s Aarnio Helin 1992, s. 158.

20 12 määritetään avio-osien suuruudet osituslaskelman avulla. Laskelman avulla selvitetään, kumpi puolisoista joutuu tasingonmaksu velvolliseksi eli kumpi puolisoista joutuu antamaan toiselle puolisolle omaisuutta ja kuinka paljon. Reaalisessa vaiheessa yksilöidään tasinkona annettava omaisuus sekä luovutetaan saajalle tämän omistusoikeus Normaalisäännöin suoritettu puolittamisositus Nykyinen AL tuli voimaan 1929, jonka jälkeen pääperiaatteena osituksissa on ollut omaisuuksien kaavamainen puolittaminen sekä yleinen oletus, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Puolituksen tarkoituksena on lain esitöiden mukaan ollut halu korostaa puolisoiden taloudellista yhteenkuuluvuutta sekä antaa turvaa vähempivaraiselle vaimolle. 31 Tähän viittaan johdantoni alussa olleeseen fraasiin, jonka olen Koraanin 6 jakeesta lainannut. Avioliittolain alusta asti tarkoituksena on kuitenkin ollut ensisijaisesti suojella heikompaa. Heikomman suojelu on muutenkin yhteiskunnassamme noussut tärkeäksi asiaksi. Nyt on kuitenkin laajennettu näkökulmaa ja nyt on tullut tärkeäksi myös varakkaamman osapuolen etujen suojaaminen, jottei toinen pääsisi perusteetta vaurastumaan hänen omaisuudellaan. Ennen vanhaan puolittamisperiaatteesta voitiin poiketa, jos toinen puolisoista oli syyllinen eroon eli toisen puolison statusta oli hänen toimestaan loukattu. 32 Molemmat puolisot saavat AL 35.1 :n mukaan avio-oikeuden nojalla puolet puolisoiden yhteenlasketusta puolisoiden varallisuuden säästöstä. Eli molempien puolisoiden omaisuuden säästö (varat vähennettynä veloilla) lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella tämä on avio-osa. Jos toisen puolison omaisuuden säästö on pienempi kuin saatu avio-osa, enemmän omistavan puolison tulee antaa toiselle puolisolle tasinkoa niin, että molemmat puolisot saavat avio-osan osoittaman määrän (AL ). Tätä kutsutaan puolittamisperiaatteeksi. AL 103b :n 1 momentin sanamuotoa ositusta voidaan sovitella mukaillen voidaan havaita, että osituksen tasajako eli puolittamisperiaate on edelleen pääsääntö. Puolittamisperiaatetta pidetään edelleen kohtuullisena ja molempien puolisoiden edut huomioon ottavana useimmis- 30 Lohi 2003, s HE 40/1927 vp, s Välimäki 1995, 46.

21 13 sa tapauksissa, sitä pidetään siis osituksen peruspääsääntönä. Se, että osituksen sovittelua pidetään poikkeuksena pääsäännöstä, juontaa juurensa jo edellä mainitusta hallituksen esityksestä. 33 Kuitenkaan hallituksen esityksessä esimerkiksi lyhytaikaisessa avioliitossa ei useimmissa tapauksissa voida pitää kohtuullisena omaisuuden tasajakoa, jos pääasiallinen varallisuus käsittää ennen avioliiton solmimista hankitun omaisuuden. Vakiintuneiden sovittelua koskevien periaatteiden mukaan puolittamisperiaatteesta poikkeaminen on katsottu oikeutetuksi silloin, mitä lyhyemmästä avioliitosta on kysymys. Puolittamisperiaatteen kohtuuttomuus korostuu myös esimerkiksi silloin, kun on kyse puolison perintönä saamasta omaisuudesta, josta hän joutuisi luovuttamaan tasinkona tuntuvan määrän. 34 Tästä hallituksen esityksessä on annettu tosin myös esimerkkinä tilanne, jossa pitkäaikaisessa avioliitossa molemmat puolisot olisivat perintönä saaneet huomattavan varallisuuden, josta on poistettu vain toiseen kohdistuva avio-oikeus tai kun tällainen perintö on saatu vuosia puolisoiden erillään asumisen jälkeen. 35 Tällaisessa tilanteessa tasajaon noudattaminen johtaisi siihen, että vähemmän omistava puoliso saisi osituksessa perusteetonta etua. 36 Puolittamisperiaatetta noudattamalla saatetaan siis päätyä myös kohtuuttomaan lopputulokseen. Näitä kohtuuttomia tilanteita on mahdollista sovitella AL 103 b :n sovittelusäännöksen nojalla. Sovittelusäännös on täten poikkeussääntö puolittamisperiaatteelle, tästä johtuen sovittelusäännöstä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa toinen puolisoista on 33 HE 62/1986 vp, s. 32. Hallituksen esityksessä oli nostettu esille se, että sovittelulla pyrittiin välttämään myös toisen puolison saama perusteeton taloudellinen etu, vaikka etu ei olisikaan välttämättä lopputulos huomioon ottaen suoraan kohtuuton. 34 Aarnio Kangas 2010, s HE 62/1986 vp, s Hallituksen esityksen (HE 62/1986 vp, s. 68) mukaan tämä tilanne tulee erityisesti esille silloin, kun toisen puolison varallisuus koostuu kokonaan tai pääasiassa jo ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta, jonka varallisuus on lisäksi huomattavasti suurempi kuin toisen puolison varallisuus. Vaikka puolisoiden välillä ei huomattavia varallisuuseroja olisikaan, perusteetonta taloudellista etua voi syntyä myös sellaisessa tilanteessa, jos toisen puolison omaisuus on määrätty kokonaan avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi. Tällaisessa tilanteessa voi sovittelulle olla tarvetta avioliiton kestosta riippumatta.

22 14 nimenomaisesti vaatinut sovittelua toimitettavaksi. Lisäksi luonnollisesti edellytetään, että sovittelusäännöksen mukaiset edellytykset täyttävät ja sovittelukeinot ovat käytettävissä Osituksen sovittelu Sovittelun edellytykset Vuoden 1986 hallituksen esityksessä on otettu sääntelyn lähtökohdaksi olettamus, ettei osituksen sovitteluun useimmissa tapauksissa ole tarvetta. Sovitteluun ryhtymiseksi ei ole hallituksen esityksessä haluttu antaa mitään yleistä ohjetta tai painotusta. Hallituksen esityksessä on korostettu sitä, että sovittelun tarpeellisuus on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa erikseen turvautumatta mihinkään ennakolta asetettuihin yleisiin sääntöihin. 38 Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on, että ositus ei johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Osituksen sovittelu tulisi kyseeseen ennen muuta sellaisissa tapauksissa, joissa omaisuus ilman sovittelua perusteettomasti jakautuisi puolisoiden kesken ilmeisen epätasaisesti. 39 Eduskunnassa sekä lakivaliokunta että perustuslakivaliokunta kritisoivat hallituksen esityksessä ehdotettua harkinnanvaraisuutta ja esittivät kannanottoja siitä, että sovittelun tulisi tosiasiallisesti olla poikkeuksellista. 40 Perustuslakivaliokunta halusi lausunnossaan korostaa, että osituksen sovittelu tulisi kyseeseen vain poikkeustapauksessa, jotta kohtuuton lopputulos voitaisiin välttää. Perustuslakivaliokunnan mukaan, hallituksen esityksessä on lausuttu epämääräisesti sovittelua koskevat periaatteet. Perustuslakivaliokunnan mukaan osituksen sovittelun edellytyksiä olisi tullut täsmentää. 41 Oletan, että Välimäki oli asiasta perustuslakivaliokunnan kanssa samaa mieltä, jonka johdosta hän teki luvussa 2.1. mainitsemani ositusnormien soveltamisjärjestyksen.. Välimäki oli nimittäin itsekin kritisoinut sovittelukriteerien ylimalkaisuutta. 37 Aarnio Kangas 2010, s HE 62/1986 vp, s PeVL 13/1986 vp, s PeVL 13/1986 vp, s. 2-3; LaVM 14/1986 vp, s Yksi suurista muutoksista, joka hallituksen esitykseen tuli, oli se, että perustuslakivaliokunnan lausunnon myötä mahdollisuus sovitella avio-oikeudesta vapaita perintöjä ja lahjoja avio-oikeuden alaisiksi poistettiin. 41 PeVL 13/1986 vp s. 2.

23 15 Lopulta osituksen sovittelusta päätettiin säätää AL 103 b :ssä, jonka mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puolisoista saisi perusteettomasti taloudellista etua. Nämä ovat ne yleiset edellytykset, joilla sovittelu voi tulla harkittavaksi. Sovittelun edellytyksiä harkittaessa otetaan huomioon puolisoiden taloutta koskevat seikat. Näiden perusteella ratkaistaan, onko normaalisäännöin toimitettu ositus kohtuuton. 42 Se, mitä AL:ssa kohtuuttomuudella tarkoitetaan, jää melko avoimeksi. Laista ei käy ilmi, miten osituksen on oltava kohtuuton tai kenen kannalta sen on oltava kohtuuton, jotta sovittelu olisi mahdollista. Lain esitöissä kohtuuttomuutta on luonnehdittu epäoikeudenmukaisena tilana sekä sellaisena, ettei se olisi asianmukaista ja hyväksyttävää. 43 Hallituksen esityksessä kohtuuttomana pidettiin tilanteita, joissa vähemmän omistava puoliso ei saisi osituksessa lainkaan omaisuutta tai hän saisi vain vähän toisen omaisuutta, vaikka hänelle tulisi oikeudenmukaisuuden kannalta tulla enemmän. 44 Kohtuuttomuuden edellytys on ilmeisimmin ajateltu suojaamaan vähemmän omistavaa puolisoa. Välimäki kritisoi myös perusteettoman taloudellisen edun termiä sen avoimuuden ja epätäsmällisyyden vuoksi. 45 Perusteettoman taloudellisen edun tilanteessa voitaisiin puolestaan katsoa lain esitöiden mukaan sellaiseksi tilanteeksi, jossa vähemmän omistava puoliso saisi tasinkoa vaikka se ei hänelle kuuluisi, eli tämän edellytyksen tarkoituksena on suojata puolisoa, jolla on enemmän varallisuutta. Yleisesti näistä molemmista voidaan todeta se, että ne jäävät laissa hyvin avoimiksi. Väitöskirjassaan Välimäki on nostanut esille, että sovittelun edellytykset eli kohtuuttomuus ja perusteeton taloudellinen etu ovat kuvailevuutensa ja abstraktisuutensa vuoksi sovitteluharkinnassa vähemmän käyttökelpoisia kuin konkreettiset harkintakriteerit: 1) avioliiton kestoaika, 2) puolisoiden toimita yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden 3) säilyttämiseksi sekä 4) kartuttamiseksi ja 5) muut näihin verrattavat puolisoiden yhteistä taloutta koskevat seikat. Näi- 42 Välimäki DL 2010, s Ks. HE 62/1986 vp, s HE 62/1986 vp, s Välimäki 1995, s. 68.

24 16 tä harkintakriteereitä käsittelen tarkemmin tutkimuksessani luvussa Välimäen mukaan edellytysharkinnassa tulisi edetä harkintakriteerien kautta, hänen mukaansa harkintakriteerit antavat edellytyksille konkreettisen sisällön. 46 Ymmärrän tämän Välimäen kannan niin, että ensin tulee nimenomaisesti tarkastella sitä puolisoiden toimintaa yhteisen talouden hyväksi sekä taloudellisia olosuhteita ja osituslaskelman kautta pohtia vasta tasinkolaskelman jälkeen, että johtaako tämä osituslaskelman lopputulos kohtuuttomuuteen tai perusteettomaan taloudelliseen etuun. Niillä konkreettisilla seikoilla on huomattavasti oman näkemykseni mukaan myös painavampi arvo, kuin yleisellä toteamuksella, että ositus johtaisi kohtuuttomuuteen. Pitää olla se pohja, jonka perusteella lähdetään sitä kohtuuttomuutta arvioimaan eli osituslaskelma, josta olen jo moneen otteeseen muistuttanut. Ennen sovitteluun ryhtymistä on oltava selvillä, mihin vaiheeseen avioero-osituksen toimittamista sovittelu sijoittuu ja mikä on sovittelun kohteena. Aiemmin käsitellyillä osituksen vaiheilla eli laskennallisella ja reaalisella vaiheella on tässä merkittävä rooli. Lainvalmistelutöiden ja AL:n välillä tässä on tosin havaittavissa ristiriitaisuutta. Sovittelusäännöksen sijoittelulla AL:ssa voitaisiin päätellä, että se koskee osituksen reaalisen vaiheen lopputulosta, sillä se on AL:ssa sijoitettu reaalista ositusta koskevien pykälien perään. Lainvalmisteluaineistoista voidaan puolestaan päätellä sovittelun kohdistuvan sekä osituksen laskennalliseen että reaaliseen vaiheeseen. Oikeuskirjallisuudessa on päädytty pitämään sovittelun kohteena osituslaskelmaa, jonka kannalla myös itse ehdottomasti olen. Osituslaskelmaa vasten voidaan arvioida, olisi ositus normaalisti toimitettuna eli puolittamisperiaatteen mukaisesti toimitettuna kohtuuton. Laskelmalla on myös se hyöty, että siitä selviää parhaiten puolisoiden taloudellinen tilanne, johon tulee myös osituksen sovitteluharkinnassa kiinnittää erityistä huomiota näitä käsitellään tarkemmin myöhemmin. 47 Osituksen sovittelua ei ole tarkoitettu sellaiseksi toimenpiteeksi, jolla epämääräisesti vain kohtuullistettaisiin kohtuuttomaksi katsottua osituksen lopputulosta. 48 Tästä nostan esille seuraa- 46 Välimäki DL 2010, s Välimäki 1995, s Aarnio Helin 1992, s. 237.

25 17 van esimerkin, jossa osituksen epätasapainon ei katsottu suuruusluokaltaan olleen lähtökohtaisesti kohtuuton: HHO S 16/1540. Hovioikeus katsoi, että sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet eivät puoltaneet ositussopimuksen kohtuullistamista. Osituksen epätasapaino oli vain euroa, jota ei suuruusluokaltaan voitu lähtökohtaisesti pitää kohtuuttomana. Hovioikeuden mukaan sopimusta tehtäessä vallinneista olosuhteista ja ositussopimuksen sisällöstä saadun selvityksen mukaan ja kokonaisuus huomioon ottaen ei ilmennyt perusteita sille, miksi aiemmin allekirjoitettu ositussopimus olisi kohtuuton. Täysin erilainen tilanne oli seuraavassa hovioikeuden tapauksessa, jossa noin euron tasingon suorittaminen katsottiin kohtuuttomaksi: VHO S 15/1009. Varakkaampi puoliso omisti avioliittoon mentäessä maatilakokonaisuuden ja hän kävi kokoajan ansiotyössä. Vähemmän omistava puoliso ei tulojensa eikä varallisuutensa perusteella voinut panostaa puolisonsa maatilakokonaisuuteen. Tästä huolimatta pesänjakajan toimittamaa ositusta muutettiin niin, että varakkaampi puoliso vapautettiin noin euro tasingonmaksuvelvollisuudesta. Osituksen toimittaminen pääsäännön mukaisesti olisi johtanut varakkaamman osapuolen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Minkä hetken mukaan tätä kohtuullisuuden arviointia on sitten suoritettava? Lähtökohtana on AL 103 b, joka antaa mahdollisuuden sovitella osituksen lopputulosta, ei esimerkiksi puolisoiden taloudellista asemaa tai tulevaisuutta. Osituksessa otetaan toki huomioon ennen ositusperusteen syntyä kertynyt ao-omaisuus, mutta ositettavan omaisuuden määrä ositushetki. 49 Hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että osituksen sovittelua harkittaessa voitaisiin ottaa huomioon myös osituksen toimittamisen jälkeen tapahtuneet muutokset, jotka ovat vaikutta- 49 Saarenpää 1992, s. 140.

26 18 neet puolisoiden talouteen. 50 Tästä ehdotuksesta on kuitenkin kritiikkiä nostettu ja esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:103 on vahvistettu, ettei esimerkiksi ositushetken jälkeen tapahtuneita arvon alenemisia tulisi ottaa huomion. Ositussopimus sitoo, mikäli omaisuuden arvo siitä sovittaessa oli sen hetken hintatason mukaan oikea Sovittelukeinot Mikäli osituksen sovittelun edellytykset, joita edellä kohdassa käytiin läpi, täyttyvät, voidaan ositusta sovitella AL 103 b :n 2 momentissa säädetyillä sovittelukeinoilla, joita ovat: 1) tasinko-oikeuden rajoittaminen eli toinen puoliso ei saa avio-oikeutensa nojalla toisen puolison omaisuutta tai tätä oikeutta rajoitetaan, 2) ao-omaisuuden käsitteleminen voomaisuutena, mikäli omaisuus on niin sanottua sivuomaisuutta eli se on saatu puolisoiden yhteisen talouden ulkopuolelta. Tällä tarkoitetaan ennen avioliittoa, erillään asumisen aikana tai lahjana, perintönä tai testamentilla saatua omaisuutta. 3) Viimeinen keino on avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle suljetun omaisuuden käsitteleminen ao-omaisuutena. Näistä keinoista tutkimuksessani merkityksellisin on kohta 2) eli tietyn sivuomaisuuden tai sen osan määrääminen osituksessa vo-omaisuudeksi, tätä kohtaa käsittelen siis tutkimuksessani tarkemmin. Voitaisiin katsoa, että AL 103b.2 :n sovittelusäännöksessä suhtaudutaan melko kielteisesti osituksen sovittelussa avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden huomioonottamiseen. 1) Kohdan tasinko-oikeuden rajoituksessa on lähinnä tarkoitus turvata enemmän omistavan puolison asemaa lyhytaikaisessa avioliitossa, jossa vähemmän omistava puoliso saattaisi tasingon vuoksi saada perusteetonta etua. 2) Kohdassa on tarkoitus suojata niin sanottua sivuomaisuutta. Sivuomaisuus on aina peräisin avioliiton yhteistalouden ulkopuolelta, joten voi johtaa kohtuuttomuuteen osituksessa, sillä toinen puolisoista ei ole tämän omaisuuden saantoon omalla toimellaan vaikuttanut. Tämä sovittelukeino on käytettävissä sekä enemmän omistavan puolison hyväksi ja myös silloin, kun vähemmän omistavalla puolisolla on tällaista omaisuutta. Kohdan 3) voidaan katsoa mahdollistavan avio-oikeuden ulkopuolelle suljetun omaisuuden huomioon ottamisen osituksessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että avioehtosopimuksella avio-oikeudesta va- 50 HE 62/1986 vp, s Aarnio - Kangas 2002, s Ks. myös KKO 1993:62.

27 19 paaksi sovittu omaisuus katsottaisiinkin avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi. Tällä keinolla puututaan voimakkaimmin puolisoiden varallisuusoikeudellisiin suhteisiin. Avioehtosopimuksen sovittelulla pyritään suojaamaan varsinkin pitkäaikaisissa ja taloudellisilta ponnistuksiltaan tasapuolisissa avioliitoissa siltä, että toisella puolisolla ei olisikaan avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Näissä tilanteissa avio-oikeuden puuttuminen olisi kohtuutonta, jos puoliso on vielä myös osallistunut tämän omaisuuden säilyttämiseen ja kartuttamiseen. Oikeuskirjallisuudessa tämän keinon on katsottu voivan johtaa siihen, että avioehtosopimus menettäisi merkityksensä. 52 AL 103 b.2 :n 2-kohdan mukaisen sovittelukeinon käyttäminen edellyttää luonnollisesti sitä, että puolisoilla on esimerkiksi avioliiton aikana lahjalla saatua omaisuutta, joka voidaan sovittelun seurauksena määrätä vo-omaisuudeksi. Mikäli puolisoilla ei tällaista omaisuutta ole, ei tämä sovittelukeino sovellu. Hallituksen esityksen mukaan ao-omaisuuden käsitteleminen osituksessa vo-omaisuutena edellyttää lisäksi, että kyse ei ole lyhytaikaisesta avioliitosta ja että toiselle puolisolle jäisi ilman sovittelua huomattavasti vähemmän omaisuutta. Lain esitöiden mukaan tämä osituksen sovittelukeino voisi johtaa kahteen erilaiseen tilanteeseen. Joko sellaiseen tilanteeseen, jossa enemmän omistava puoliso, joka muutoin olisi velvollinen suorittamaan puolisolleen tasinkoa, joutuisi luovuttamaan sovittelun seurauksena enemmän omaisuutta. Toisaalta tämä voisi johtaa myös siihen, että enemmän omistavan puolison tasingonmaksuvelvollisuutta pienennettäisiin sovittelun seurauksena. 53 Esimerkkinä tilanteesta, jossa puolisolla ennen avioliittoa ollut ao-omaisuus on määrätty voomaisuudeksi osituksen sovittelun seurauksena voidaan mainita seuraava korkeimman oikeuden ratkaisu: 52 HE 62/1986 vp, s , 71 74; Välimäki 1995, s HE 62/1986 vp, s Sovittelukeinojen voidaan katsoa edellyttävän tietyntyyppistä omaisuutta. Jos on käsillä sellainen tilanne, johon mikään sovittelukeinoista ei sovellu, koska kummallakaan puolisoista ei ole sivuomaisuutta, joka voitaisiin määrätä vo-omaisuudeksi, ei sovittelusäännöksellä ole merkitystä. Tämmöisessä tilanteessa ainoa keino osituksen kohtuullistamiseen on elatusavun maksu. Tähän elatusavun maksuun ei mainintaa enempää ole tässä yhteydessä syytä paneutua. Ks. Välimäki 1995, s. 387.