HAITALLISET AINEET KYMIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN SEDIMENTEISSÄ VUONNA 2017

Transkriptio

1 HAITALLISET AINEET KYMIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN SEDIMENTEISSÄ VUONNA 217 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Pyhtää Kotka Hamina merialueen sedimenttien haitallisia aineita tutkittiin vuonna 217 sisältyen alueen yhteistarkkailuun. Näytepaikkoja (yhteensä 18) oli ihan rannikolta ja satamaalueilta aina ulkosaariston alueelle syvyyden vaihdelleessa näytepaikoilla välillä 2,5 4 metriä. Analyysit tehtiin pintasedimenttinäytteistä ( 5 cm). Tausta-analyysien perusteella suurin osa näytepaikoista edusti pysyvän kerrostumisen alueita eli sedimentaatiopohjia, joilla orgaanisen aineen määrä oli vähintään 1 % kuiva-aineesta. Mussalon ja Haminan satamien lähialueella osa näytepaikoista oli kovempia kuljetus-/eroosiopohjia, joilla orgaanisen aineen pitoisuudet olivat alle 4 %. Haitta-aineet sitoutuvat orgaaniseen ainekseen, joten kuljetus-/eroosiopohjilla haitta-aineiden pitoisuudet jäävät yleensä vähäisiksi. Tutkituista haitta-aineista on esitetty sekä absoluuttiset pitoisuudet kuiva-ainetta kohti että sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa mainittujen aineiden osalta myös ohjeen mukaan normalisoidut pitoisuudet. Tuloksia verrattiin ohjeessa esitettyihin ohjeellisiin pitoisuustasoihin (1, 1A, 1B, 1C ja 2). Orgaanisista tinayhdisteistä tributyylitina (TBT) on luokiteltu meriympäristössä vaaralliseksi aineeksi. Ruoppaus- ja läjitysohjeessa on sen lisäksi annettu raja-arvot myös trifenyylitinalle (TPhT). Kaikkien näytteiden normalisoidut TBT-pitoisuudet olivat normaalia taustatasoa korkeampia, vähintään tasoa 1A 1B. Muita näytepaikkoja korkeampia TBT-pitoisuuksia esiintyi laivaväylien lähistöllä ja korkein, tason 2 pitoisuus mitattiin Hietasen sataman alueelta. Vuoden 29 pitoisuuksiin verrattuna TBT-pitoisuudet olivat lievästi nousseet laivaväylien lähistöllä ja voimakkaammin Hietasen sataman alueella. TPhT-pitoisuudet olivat selvästi TBT-pitoisuuksia pienempiä. Öljyhiilivetyjen (C1 C4) normalisoidut pitoisuudet olivat enimmäkseen lievästi normaalia taustatasoa korkeampia. Korkeimmat, 1B-tason pitoisuudet, mitattiin Kotkanlahdella, lähellä satama-alueita. Analysoiduista PAH-yhdisteistä (polyaromaattiset hiilivedyt) alueella esiintyi eniten fluoranteenia, bentso(b)fluoranteenia ja pyreeniä. Normalisoidut pitoisuudet olivat enimmäkseen 1A-tasolla. Ainoastaan Haminalahdella (as Ha1) joidenkin yhdisteiden pitoisuus nousi 1B-tasolle. Näytteiden ftalaattipitoisuudet olivat alle määritysrajan tai määritysrajan tuntumassa.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Sedimentin laatu Orgaaniset tinayhdisteet Öljyhiilivedyt Polyaromaattiset hiilivedyt Ftalaatit 1 4 TUTKIMUKSEN JATKUMINEN 12 VIITTEET 12 LIITE 1 Liite 1 Sedimenttinäyteasemien sijainti- ja muut taustatiedot

4 JOHDANTO Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla kuormituksensa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan kuormittajien (Taulukko 1) yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Toteutettu tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymään Kymijoen ja sen edustan merialueen tarkkailuohjelmaan (kirje nro 498Y85-13, ) ja sen muutokseen (KASELY/545/7./21, ). Voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaan haitallisten aineiden tarkkailu toteutetaan erikseen laaditun ohjelman mukaan. Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyi (KASELY/545/7./21, ) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ssä laaditun haitallisten aineiden tarkkailuohjelman. Em. ohjelman mukaan vuonna 217 tarkkailuun sisältyi sedimentin haitallisten aineiden tarkkailua Kymijoen edustan merialueella. Jo edellisenä vuonna 216 oli toteutettu ko. ohjelman mukaiset haitallisten aineiden tarkkailut Kymijoen alaosalla ja merialueella koskien vedenlaatua (Alaoutinen & Anttila-Huhtinen 217, Muuri & Anttila-Huhtinen 217) ja kaloja (Raunio 218). Haitallisten aineiden tarkkailuun osallistuivat samat Kymijoen alaosan ja rannikkoalueen kuormittajat kuin muutoinkin merialueen yhteistarkkailuun (Taulukko 1). Tässä julkaisussa raportoidaan vuonna 217 toteutetun yhteistarkkailuun kuuluvan merialueen sedimenttien haitallisten aineiden tutkimuksen tulokset. Edellinen yhteistarkkailuun kuuluva haitallisten aineiden sedimenttitutkimus on merialueella vuodelta 29 (Anttila-Huhtinen & Mattila 211) ja sitä edellinen vuodelta 23 (Pallonen 24). Vuoden 29 tutkimuksen tarkastelussa olivat mukana myös Kotkan satama-alueen (Anttila-Huhtinen 211) ja Haminan sataman ja väylän syventämishankkeen (Mattila & Raunio 21) sedimenttitutkimusten tulokset vuodelta 29. Näyteasemaverkosto oli vuoden 217 tutkimuksessa osittain sama kuin vuosina 29 ja 23. Vuoden 217 tutkimuksessa näyteasemia oli kuitenkin lisätty Haminan alueelle, koska tuolloin yhteistarkkailuun osallistuivat myös Haminan ja Kotkan satama-alueilla toimivat erilliset toiminnanharjoittajat (Taulukko 1), joiden ympäristölupapäätöksissä on todettu velvoite osallistua sataman edustan merialueen yhteistarkkailuun erikseen sovittavan ja hyväksyttävän ohjelman mukaisesti. Useiden ympäristölupapäätöksissä on vielä erityisesti korostettu osallistumista pohjaeläin- ja sedimenttitarkkailuihin. Tutkimuksessa keskityttiin orgaanisiin öljyhiilivetyihin, tina- ja PAH-yhdisteisiin sekä ftalaatteihin. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen muun yhteistarkkailun tulokset on esitelty omissa raporteissaan. Viimeisin vedenlaatuseurannan raportti on vuodelta 216, ja samassa yhteenvedossa on käyty läpi myös alueen kuormitusta (Muuri & Anttila-Huhtinen 217). Viimeisin pohjaeläintutkimuksen yhteenveto käsitteli vuosien tutkimustuloksia (Anttila-Huhtinen 213). Vastaavasti Kymijoen alaosan tarkkailuista on omat yhteenvetoraporttinsa, joista viimeisin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 1

5 on vuodelta 216 (Muuri & Anttila-Huhtinen 217). Viimeisin pitkäaikaisyhteenveto Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen tilasta on vuodelta 211 (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 211). Taulukko 1. Kymijoen alaosan ja Pyhtää-Kotka-Hamina -merialueen vedenlaadun ja haitallisten aineiden yhteistarkkailuun osallistuvat kuormittajat. Kymijoen alaosa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Akanojan puhdistamo, lopettanut 12/214 Mäkikylän puhdistamo Myllykoski Paper Oy Myllykosken paperitehdas, lopettanut 12/211 mukana vesistö- ja kalataloustarkkailussa asti Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/21 1) Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/21 1) Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Kotkan Energia Oy Korkeakosken Hyötyvoimalaitos Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Merialue Kymen Vesi Oy Mussalon puhdistamo Kotkamills Oy Kotkan tehdas Stora Enso Oyj Sunilan tehdas, Sunilan Puhdistamo Oy Danisco Sweeteners Oy Kotkan tehdas Haminan kaupunki Nuutniemen puhdistamo, lopettanut 9/21 2) siirtoviemäri Mussaloon HaminaKotka Satama Oy Kotkan satama Haminan satama Haminan ja Kotkan satamien pienet Baltic Tank Oy toimijat Basf Oy, Production Unit Hamina Hexion Oy J.M. Huber Finland Oy, Haminan tehdas 3) Kuusakoski Oy, Kotka Lucoil Lubricants Europe Oy Neste Oil Oyj North European Oil Trade Oyj Oiltanking Finland Oy, Hamina Oiltanking Finland Oy, Kotka Oy Phoenix Collector Ltd Oy Teboil Ab Prefere Resins Finland Oy Stanoil Oy STR Tecoil Trinseo Suomi Oy 1) toiminnassa tulvatilanteissa 2) jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena 3) mukana vapaaehtoisesti 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Merialueen haitallisten aineiden sedimenttinäytteet otettiin syys-lokakuussa 217 (Liite 1). Näyteasemia oli yhteensä 18, ja ne sijaitsivat Ahvenkoskenlahdelta Haminan edustalle uloimpien 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

6 asemien ollessa linjalla Ristisaari Äljy (Kuva 1, Liite 1). Syvyys vaihteli näyteasemilla välillä 2,5 4 metriä. Näytteet pyrittiin ottamaan sedimentaatiopohjilta eli pysyvän kerrostumisen alueilta. Kuva 1. Pyhtää Kotka Hamina merialueen yhteistarkkailun haitallisten aineiden sedimenttinäyteasemat vuoden 217 tutkimuksessa ja alueen pistekuormittajat vuosina Kartassa ei ole esitetty Kotkan ja Haminan satama-alueilla toimivia erillisiä toiminnanharjoittajia. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat, ja näytteenotossa noudatettiin voimassa olevia laatusuosituksia (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 28). Varsinaiset pintasedimenttinäytteet (-5 cm) otettiin Limnos-noutimella (pinta-ala 69,4 cm 2 ) ja Ekman pohjanoutimella (Liite 1). Kultakin asemalta otettiin Limnos-noutimella 1 näyte ja kirjattiin ylös näytepropun pituus ja sedimentin laatu (Liite 1). Limnos-noutimen pintasedimentin (-5 cm) lisäksi otettiin vähintään 4 nostoa Ekman-noutimella. Kaikki pintasedimenttinäytteet koottiin vatiin; sekoittamisen jälkeen kokoomanäytettä otettiin kolmeen Eurofins-laboratorion lähettämään, erikoismuoviseen näytepussiin. Laboratoriossa näytteet pakastettiin ennen niiden lähettämistä analysointilaboratorioon. Kultakin näyteasemalta jätettiin yksi näytepussi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n pakastimeen mahdollista tulevaa tarvetta varten. Näytteet analysoitiin Tampereella Eurofins Scietific Finland Oy:n FINAS akkreditoidussa testauslaboratoriossa numero TO89 tai saman konsernin muussa akkreditoidussa laboratoriossa. Kaikista näytteistä määritettiin kuiva-aine, hehkutushäviö ja orgaaniset tinayhdisteet. Lisäksi osasta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 3

7 näytteitä määritettiin myös öljyhiilivedyt, PAH-yhdisteet ja ftalaatit (Taulukko 2). Sedimenttinäytteiden tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tulokset on viety ympäristöhallinnon kertymärekisteriin (KERTY). Taulukko 2. Sedimenttinäyteasemilta tehdyt analyysit. Asemat K aine H häviö % Org. PAH Mineraali Ftalaatit % k aineesta tinayhd. yhd. öljyt S1 X X X X X S2 X X X S6 X X X X X X 9X X X X S9 X X X S8 X X X X X X S7 X X X HS2 X X X X X X S3 X X X X X X S4 X X X MS3 X X X X X X MS X X X X X X MS1 X X X X X X Ha1 X X X X X Ha2 X X X X X X Ha3 X X X X X X Ha4 X X X X X Ha5 X X X X X Haitta-aineiden pitoisuustulokset normalisoitiin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti ohjeessa mainittujen haitta-aineiden osalta (Ympäristöministeriö 215). 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 SEDIMENTIN LAATU Kaikki sedimenttinäytteet edustivat pehmeitä liejupohjia. Kaikilla uloimmilla ja samalla myös syvimmillä näyteasemilla (3 4 m) oli olematon tai lähes olematon hapellinen pintakerros ja näytteissä lievää - selvää rikkivedyn hajua. Toisaalta myös huomattavasti matalammalla, erillisissä altaissa sijaitsevilla näyteasemilla (asemat S8 ja S7) ja Haminanlahden syvimmällä näyteasemalla (as Ha2) hapellinen pintakerros oli hyvin ohut ja näytteissä oli lievää - selvää rikkivedyn hajua. Muilla näyteasemilla hapellinen pintakerros oli vähintään 1 senttimetrin eikä näytteessä ollut rikkivedyn hajua (Liite 1). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

8 Sedimentin laatua ja pohjatyyppiä voidaan arvioida kuiva-aine- ja hehkutushäviötulosten tulosten perusteella. Ruoppaus- ja läjitysohjeen (Ympäristöministeriö 215) mukainen ns. normaalisedimentin orgaanisen aineen pitoisuus (hehkutushäviö) kuiva-aineesta on 1 %. Tämän mukaan muista näyteasemista erottuivat selvimmin asemat MS1 ja Ha3, jotka molemmat sijaitsivat satama-alueen ja laivaväylien lähistöllä (Taulukko 3, Kuva 1). Myös näytteiden kuiva-aineprosentti oli em. asemilla selkeästi muita asemia suurempi. Näytteiden kuiva-aineprosentin ja orgaanisen aineen vähäisen määrän perusteella asemat MS1 ja Ha3 edustivat kuljetuspohjia eroosiopohjia (Håkanson 1986). Em. kaksi asemaa olivat näyteasemista myös kovapohjaisimpia, mikä näkyi saadun näytepropun lyhyytenä (Liite 1). Haitta-aineet sitoutuvat orgaaniseen ainekseen, joten haitta-ainepitoisuudet jäävät kuljetus-/eroosipohjilla yleensä vähäisiksi. Muut näyteasemat olivat tausta-analyysien perusteella sedimentaatiopohjia tai ainakin lähellä em. tyyppiä (Håkanson 1986). Taulukko 3. Sedimenttinäytteiden kuiva-aineen määrä (%) (2 tulosta) ja hehkutushäviö (% kuiva-aineesta). Pääsääntöisesti näytteiden vesipitoisuus ja orgaanisen aineen määrä olivat suuria. Yleisestä linjasta poikkeavat tulokset on merkitty eri värillä. Kuiva-ainetuloksia oli kaikilta näyteasemilta kaksi (2), ja ne poikkesivat varsinkin joillain asemilla merkittävästikin toisistaan. Hehkutushäviö tulos liittyy kuiva-aine1 tulokseen. Kuiva-aine2 määritys on tehty samassa laboratoriossa ja samasta näytteestä kuin orgaaniset tinayhdisteet. Näyte- k-aine1 k-aine2 k-aine h-häviö %- asema % % ka % k-aineesta S1 29,8 17,2 24 8,1 S2 22,8 8, ,5 S6 27,1 12,6 2 15,3 9X 26,4 15, ,4 S9 17,6 3, ,9 S8 22,2 8, ,6 S7 22,7 8, 15 15, HS2 32,9 8,9 21 1,3 S3 24,1 13, ,1 S4 24,8 5, ,7 MS3 28,5 19, ,4 MS 3,3 26, ,3 MS1 63,8 58,2 61 3,4 Ha1 3,3 8,1 19 1,9 Ha2 35,6 5,9 21 8,1 Ha3 57, 26,5 42 3,8 Ha4 37, 26,1 32 7,5 Ha5 28,7 16, , 3.2 ORGAANISET TINAYHDISTEET Tributyylitina (TBT) on mukana Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1C-listalla ja myös yksilöity vaaralliseksi aineeksi (Karvonen ym. 212, Valtioneuvosto 215). TBT:n lisäksi Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 215) on huomioitu trifenyylitina (TPhT). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 5

9 Näytteiden organotinayhdisteiden pitoisuuksien lisäksi TBT:n ja TPhT:n osalta on esitetty määritysrajan ylittävien tulosten osalta myös Ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaiset normalisoidut tulokset (Taulukko 4). Taulukko 4. Sedimenttinäytteistä määritetyt orgaanisten tinayhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet ja TBT:n sekä TPhT:n osalta myös normalisoidut pitoisuudet (µg/kg ka). Normalisoidut TBT-pitoisuudet olivat kaikilla näyteasemilla vähintään tasoa 1A-1B ja kahdella näyteasemalla tasoa 1C. Hietasen sataman lähistöllä (as HS2) normalisoitu TBT-pitoisuus oli tasoa 2 (Ympäristöministeriö 215). Organotinat µg/kg ka piste MBT DBT TBT TBT TTBT MOT DOT TPhT TPhT TCHT normalisoitu normalisoitu S1 3,9 <2,6 4,1 5 <2,6 <2,6 <2,6 <2,6 <5,2 S2 7, <5,3 <5,3 <5,3 <5,3 <11 S6 <3, <3,8 <3,8 <3,8 3,8 2,5 <7,6 9X 3,3 6, 3 19 <3, <3, <3, <3, <5,9 S9 < <12 <12 <12 <12 <24 S8 <5,3 8, <5,3 <5,3 <5,3 <5,3 <11 S7 <5, <5,4 <5,4 <5,4 <5,4 <11 HS ,7 <5,4 <5,4 <5,4 <11 S <3,5 <3,5 <3,5 4,6 3,8 <7,1 S <8,1 <8,1 <8,1 14 8,9 <16 MS <2,3 <2,3 <2,3 <2,3 <4,5 MS 9,3 9, <1,8 <1,8 <1,8 <1,8 <3,6 MS1 5,5 6, ,1 <,75 <,75 <,75 <1,5 Ha1 8,9 8, <5,6 <5,6 <5, ,8 <11 Ha2 9, <7,6 <7,6 <7,6 <7,6 <15 Ha3 <1,7 3, <1,7 <1,7 <1,7 <1,7 <3,3 Ha4 2,5 2,4 4,6 6 <1,9 <1,9 <1,9 2, 2,7 <3,8 Ha5 6,5 6, <2,8 <2,8 <2,8 <2,8 <5,5 Värikoodit koskien TBT TPhT normalisoituja pitoisuuksia µg/kg ka µg/kg ka 1 pitoisuustaso <5 <2 1A pitoisuustaso B pitoisuustaso C pitoisuustaso pitoisuustaso >15 >3 Lyhenteet: MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin) DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin) TBT = Tributyylitina (Tributyltin) TTBT=Tetrabutyylitina (Tetrabutyltin) MOT=Mono-oktyylitina (Monoctyltintin) DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin) TPhT=Trifenyylitina TCHT=Trisykloheksyylitina Kaikkien näytteiden normalisoidut TBT-pitoisuudet olivat normaalia taustasoa korkeampia, vähintään tasoa 1A 1B (Taulukko 4). Muita alueita suurempi TBT-pitoisuudet olivat asemilla S4 ja S9; em. näytepaikat sijaitsevat laivaväylien lähistöllä ja näytteiden orgaanisen aineen pitoisuus oli suuri. Suurin, tason 2 TBT-pitoisuus esiintyi Hietasen sataman alueella (as HS2). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

10 Trifenyylitinapitoisuudet (TPhT) olivat selvästi TBT-pitoisuuksia pienempiä (Taulukko 4). Suurimmat absoluuttiset pitoisuudet (14 µg/kg ka) mitattiin laivaväylällä S4 ja Haminanlahdella (Ha1). TBT on pääasiassa peräisin veneiden ja laivojen pohjamaaleista. Käyttöä alettiin rajoittaa Suomessa jo vuonna 1991 ja se päättyi Suomessa vuonna 26. TBT-maalien täydellinen käyttökielto astui voimaan EU-alueella vuonna 28, johon mennessä TBT-maalit oli tullut joko poistaa alusten rungoista tai maalata yli. Käyttökiellosta huolimatta satamien ja laivaväylien alueilta mitataan edelleen korkeita TBT-pitoisuuksia. Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö muissa eliöntorjuntatarkoituksissa kiellettiin vuonna 26. Nykyisin suurimpana päästölähteenä pidetään maahantuotuja TBT:llä käsiteltyjä puutuotteita. TBT:n hajoamistuotteiden monobutyylitinan (MBT) ja dibutyylitinan (DBT) pitoisuudet olivat koholla samoilla asemilla kuin TBT:n, mutta pitoisuudet olivat selvästi TBT:tä pienempiä (Taulukko 4). Muiden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet jäivät useimmilla näyteasemilla alle määritysrajan tai olivat hyvin vähäisiä. Suurin osa näyteasemista oli samoja kuin vuoden 29 tutkimuksessa (Anttila-Huhtinen & Mattila 211), jolloin myös seurattiin orgaanisia tinayhdisteitä. TBT:n pitoisuudet (absoluuttiset) olivat vajaassa 1 vuodessa paikoin nousseet laivaväylien lähialueilla (asemat S2, S9, S4 ja Ha2) ja erityisesti Hietasen satama-alueella (Kuva 2). 5 TBT µg/kg ka (absoluuttinen) S1 S2 S6 S9 S8 S7 HS2 S3 S4 MS Ha1=231 Ha2=23 Kuva 2. Absoluuttiset tributyylitina-pitoisuudet (µg/kg ka) näyteasemilla vuosien 29 ja 217 tutkimuksissa. Pitoisuudet olivat nousseet laivaväylien lähialueilla ja erityisesti Hietasen satama-alueella (HS2). 3.3 ÖLJYHIILIVEDYT Öljyhiilivetyjen C1-C4 kokonaispitoisuudet vaihtelivat sedimentissä välillä alle 43-5 mg/kg ka. Pitoisuudet olivat pienimpiä satamien läheisillä kovilla pohjilla (MS1 ja Ha3). Normalisoidut öljyhiilivetypitoisuudet olivat kaikilla näyteasemilla taustasoa korkeampia ollen enimmäkseen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 7

11 Ruoppaus- ja läjitysohjeen tasolla 1A. Pitoisuudet olivat suurimpia, 1B-tasoa, Kotkanlahdella, lähellä satama-alueita. Taulukko 5. Sedimenttinäytteistä määritetyt öljyhiilivetypitoisuudet (mg/kg ka) (absoluuttiset ja normalisoidut). Normalisoidut pitoisuudet olivat muuten 1A-tasolla, mutta Kotkanlahdella, satama-alueiden lähistöllä 1Btasolla (Ympäristöministeriö 215). Piste Öljyhiilivedyt Öljyhiilivedyt C 1 - C 4 mg/kg ka C 1 - C 4 mg/kg ka normalisoitu S S S HS S MS MS MS Ha Ha Ha Ha Ha Värikoodit: 1 pitoisuustaso <1 mg/kg ka 1A pitoisuustaso 1 3 mg/kg ka 1B pitoisuustaso 3 15 mg/kg ka 2 pitoisuustaso > 15 mg/kg ka 3.4 POLYAROMAATTISET HIILIVEDYT Polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet) analysoitiin yhteensä 16 eri yhdistettä (Taulukko 6). Näistä 11 (Taulukko 7) on mukana Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen haitta-ainelistauksessa (Ympäristöministeriö 215). Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1C listalla PAH-yhdisteistä ovat: antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni bentso(a)-pyreeni, bentso(b)-fluoranteeni, bentso(k)- fluoranteeni, bentso(g,h,i)-peryleeni ja indeno(1,2,3-cd)pyreeni (Valtioneuvosto 215). PAHyhdisteitä syntyy epätäydellisen palamisen yhteydessä teollisuudessa, liikenteessä ja muussa energiantuotannossa. Luonnossa PAH-yhdisteitä muodostuu maastopaloissa ja tulivuorenpurkauksissa. Lähes kaikkien vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten PAH-yhdisteiden suurimmat pitoisuudet mitattiin Haminanlahdella asemalla Ha1 (Taulukko 6). PAH-yhdisteiden summapitoisuutta (22 µg/kg ka) nosti ko. asemalla erityisesti fluoranteeni- (39 µg/kg ka), pyreeni- (32 µg/kg ka), bentso(b)fluoranteeni- (25 µg/kg ka) ja kryseenipitoisuudet (2 µg/kg ka). Edellisestä poiketen 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

12 naftaleenin maksimipitoisuus esiintyi Haminanlahdella asemalla Ha2. Muita asemia korkeampia PAH-yhdisteiden pitoisuuksia mitattiin myös Kotkanlahdella satamien lähistöllä (asemat HS2 ja S3), Mussalon sataman lähistöllä (asemat MS3 ja MS) ja muutamien yhdisteiden osalta myös ulompana merialueella, asemilla S6 ja S8. Kokonaisuutena tutkimusalueella esiintyi analysoiduista PAH-yhdisteistä erityisesti fluoranteenia, bentso(b)fluoranteenia ja pyreeniä. PAH-yhdisteiden summapitoisuudet olivat pienimpiä Haminan sataman (Ha3) ja Mussalon sataman lähistöllä (MS1), joilla pohja oli kovempaa ja orgaanisen aineen määrät pieniä. Myös Ahvenkoskenlahdella (S1) PAH-yhdisteiden pitoisuudet jäivät pieniksi. Taulukko 6. Sedimenttinäytteistä määritettyjen PAH-yhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet (µg/kg ka) ja yhdisteiden summapitoisuus (PAH 16 EPA). Lähes kaikkien haitalliseksi katsottujen PAH-yhdisteiden suurimmat pitoisuudet esiintyivät Haminanlahdella asemalla Ha1. PAH -yhdisteet µg/kg ka, absoluuttiset pitoisuudet Piste Antra- Asenaf- Asenafty- Bentso(a) Bentso(a) Bentso(b) Bentso(ghi) Bentso(k) seeni teeni leeni antraseeni pyreeni fluoranteeni peryleeni fluoranteeni S1 1 <1 <1 <1 < S6 36 <1 < S <1 < HS < S MS3 16 <1 < MS 21 < MS1 15 <1 < Ha1 68 < Ha2 34 < Ha3 13 <1 < Ha4 45 <1 < Ha5 13 <1 < PAH -yhdisteet µg/kg ka, absoluuttiset pitoisuudet Piste Dibentso(a,h) Fenan- Fluoran- Fluo- Indeno(1,2,3 cd) PAH 16 Kryseeni Naftaleeni Pyreeni antraseeni treeni teeni reeni pyreeni summa S1 < <1 37 <1 < S6 < < S8 < HS S MS < MS < MS1 < < Ha Ha Ha3 < <1 <1 21 < Ha4 < Ha5 < < < Ruoppaus- ja läjitysohjeen (Ympäristöministeriö 215) mukaan normalisoidut pitoisuudet olivat tutkimusalueella enimmäkseen 1A-tasolla (Taulukko 7). Ainoastaan Haminanlahdella asemalla Ha1 viiden (5) PAH-yhdisteen pitoisuus nousi 1B-tasolle. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 9

13 Taulukko 7. Sedimenttinäytteistä määritettyjen, Ruoppaus- ja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 215) huomioitujen PAH-yhdisteiden normalisoidut pitoisuudet. Pitoisuudet olivat tutkimusalueella enimmäkseen tasolla 1A; ainoastaan Haminanlahden asemalla HA1 viiden (5) PAH-yhdisteen normalisoitu pitoisuus nousi 1B-tasolle. PAH -yhdisteet µg/kg ka, normalisoidut pitoisuudet Alue Antra- Bentso(a) Bentso(a) Bentso(ghi) Bentso(k) Fenan- Fluoran- Indeno(1,2,3 cd) Kryseeni Naftaleeni seeni antraseeni pyreeni peryleeni fluoranteeni treeni teeni pyreeni Pyreeni S1 1 <1 < <1 <1 45 S S8 4 <1 < HS S MS MS MS Ha Ha Ha <1 21 <1 29 Ha Ha <1 43 Värikoodit: 1 pitoisuustaso <2 µg/kg ka 1A pitoisuustaso 1B pitoisuustaso 1C pitoisuustaso 2 pitoisuustaso Vuoden 217 tutkimuksessa oli yhteensä viisi (5) asemaa, joilta on PAH-tuloksia myös vuoden 29 tutkimuksesta. Enimmäkseen pitoisuudet olivat pysyneet aika samalla tasolla, mutta muutamien yhdisteiden osalta oli havaittavissa pitoisuuksien nousua; näin oli erityisesti antraseenin, bentso(b)fluoranteenin ja fenantreenin osalta (Kuva 3). Sen sijaan naftaleenin pitoisuudet olivat enimmäkseen pienentyneet (Kuva 3). 3.5 FTALAATIT Ftalaatteja käytetään erittäin laajasti muovien ja kumituotteiden pehmentiminä, mutta myös esimerkiksi lääketablettien päällystämiseen sekä kosmetiikan aineosina. Tutkittujen näytteiden analysoidut ftalaattipitoisuudet olivat alle määritysrajan. Ainoastaan yhden näytteen dietyyliheksyyliftalaattipitoisuus ylitti hieman määritysrajan (Taulukko 8). 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

14 Antraseeni µg/kg ka Betso(a)antraseeni µg/kg ka Bentso(a)pyreeni µg/kg ka Bentso(b)fluoranteeni µg/kg ka Bentso(ghi)peryleeni µg/kg ka Bentso(k)fluoranteeni µg/kg ka Fenantreeni µg/kg ka Fluoranteeni µg/kg ka Indeno(123 cd)pyreeni µg/kg ka Kryseeni µg/kg ka Naftaleeni µg/kg ka Pyreeni µg/kg ka Kuva 3. PAH yhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet (µg/kg ka) vuosien 29 ja 217 sedimenttitutkimusten yhteisillä tutkimusasemilla. Enimmäkseen pitoisuudet olivat em. vuosina aika samaa tasoa, mutta erityisesti antraseenin, bentso(b)fluoranteenin ja fenantreenin pitoisuudet olivat paikoin nousseet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 11

15 Taulukko 8. Sedimenttinäytteistä määritettyjen ftalaattien absoluuttiset pitoisuudet (mg/kg ka). Tulokset jäivät yleisesti alle määritysrajan; ainoastaan yhdessä näytteessä dietyyliheksyyliftalaattipitoisuus ylitti määritysrajan. Ftalaatit mg/kg ka Piste Dimetyyli- Dietyyli- Di-isobutyyli- Di n butyyli Butyylibentsyyli Dietyyliheksyyli Di n oktyyli Ftalaatti ftalaatti ftalaatti ftalaatti ftalaatti ftalaatti ftalaatti ftalaatti summa S6 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 S8 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 HS2 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 S3 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2,3 <,2 <2, MS3 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 MS <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 MS1 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 Ha1 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 Ha3 <,2 <,2 <,5 <,5 <,2 <,2 <,2 4 TUTKIMUKSEN JATKUMINEN Kaakkois-Suomen ELY:n hyväksymispäätöksen ( ) mukaan Kymijoen ja sen edustan merialueen haitallisten aineiden tarkkailu tullaan jatkossakin toteuttamaan erikseen laadittavan ohjelman mukaan huomioiden sen hetkiset tarkkailutarpeet. VIITTEET Alaoutinen, L. & Anttila-Huhtinen, M Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen vedenlaadun yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 216. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 267/217. Anttila-Huhtinen, M Kotkan Satama Oy:n vesistötarkkailu vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 142/211. Anttila-Huhtinen,M Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää Kotka - Hamina vuosina ja vertailua aikaisempiin tuloksiin. 231/213. Anttila-Huhtinen, M. & Mattila, J Haitalliset aineet Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä vuonna 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 26/211. Håkanson, L The Swedish coastal zone project: Sediment types and morphology. In: Sly, P.G. (ed.). Sediments and water interactions. Springer Verlag. Berlin, Heidelberg, New York, p Karvonen, A., Taina, T., Gustafsson, J., Mannio, J., Mehtonen, J., Nysten, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, K.-M. & Äystö, L Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja 15/212. Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P. 28. Vesistötietoa näytteenottajille. Ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus, 78 s. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 211. Kymijoen alaosan ja merialueen Pyhtää Kotka Hamina tila vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/ Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218

16 Mattila, J. & Raunio, J. 21. Haminan sataman vesistö- ja kalataloustarkkailut vuonna 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/21, 3 s. Muuri, L. & Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna 216. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/217. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B no 1, 87 s. Pallonen, R. 24. Haitalliset aineet Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä kesällä 23. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 112/24, 24 s. Raunio, J Kymijoen ja sen edustan merialueen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 216. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 269/218. Valtioneuvosto 215. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, , 138/215. Ympäristöministeriö, 215. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/215. Helsinki. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 13

17 LIITE 1 Yhteistarkkailuun kuuluvan sedimentin haitallisten aineiden tutkimuksen näyteasemat taustatietoineen. Taulukossa on esitetty myös hapellisen pintakerroksen paksuus (O2 cm), mahdollinen rikkivedyn haju (H2S 1-3/3) ja Limnos-näytteenotossa käytettyjen lisäpainojen määrä. Näyte- notto pvm ETRS-TM35FIN syvyys Proppu O2 H2S Notin Kuvaus asema LAT LON m cm cm S Limnos (p) / Ekman Hapekas pinta, alla harmaanmusta sulfidilieju, alinna musta, savensekainen sulfidilieju S ,2 */*** Limnos (p) / Ekman Ohut hapellinen pinta, alla lähes musta sulfidilieju, seassa savea S ,5 Limnos (p) / Ekman Ohut hapellinen pinta, alla lähes musta sulfidilieju, seassa savea 9X ,3 */*** Limnos (p) / Ekman Ohut hapekas pinta, alla musta sulfidilieju, alinna seassa vähän savea S **/*** Limnos (p) / Ekman Musta sulfidilieju, alinna seassa vähän savea S ,5 **/*** Limnos (p) / Ekman Ohut hapekas pinta, alla musta sulfidilieju, alinna seassa vähän savea S ,2 */*** Limnos (p) / Ekman Ohut hapekas pinta, alla lähes musta sulfidilieju, alinna musta, seassa vähän savea HS Limnos (p) / Ekman Hapekas pinta, alla harmaanmusta sulfidilieju, seassa savea, alinna savi S Limnos (p) / Ekman Hapekas pinta, alla mustanharmaa sulfidilieju, alinna liejunsekainen savi S Limnos (p) / Ekman MS3 24.1, ,5 Limnos (p) / Ekman Hapekas pinta, alla tummanharmaa lieju, alempana lähes musta sulfidilieju, alinna seassa vähän savea Hapekas pinta, alla harmaanmusta sulfidilieju, alempana seassa vähän savea MS Limnos (p) / Ekman Hapekas pinta, alla harmaanmusta sulfidilieju, seassa savea MS1 Ha Limnos (p) / Ekman ,5 Limnos (p) / Ekman Ha */*** Limnos (p) / Ekman Ha3 Ha4 Ha ,5 Limnos (p) / Ekman , Limnos (p) / Ekman Limnos (p) / Ekman Kokonaan hapellista, pinnalla 1 2 cm hiekansekainen lieju, alla liejunsekainen savi, alinna kova savi Hapekas pinta, alla tummanharmaa sulfidilieju, alinna savensekainen, harmaa lieju Hapekas pinta, alla musta sulfidilieju, alempana harmaanmusta, seassa savea, alla liejunsekainen savi, seassa vähän soraa, alinna savi Hapekas pinta, alla tummanharmaa savensekainen lieju, joitain heikkoja sulfidiraitoja, alinna harmaa liejunsekainen savi Hapekas pinta, alla ohut tummanharmaa liujukerros, alinna harmaa lieju/savi Hapekas pinta, alla tummanharmaa lieju, sulfidiraitoja, alinna savensekainen lieju