Tapani Kalmi. SKALM - KALM - KALMI Hansakaudelta 2000-luvulle

Transkriptio

1 1

2 Tapani Kalmi SKALM - KALM - KALMI Hansakaudelta 2000-luvulle 2

3 Tapani Kalmi Kansikuvassa / In the cover Kalmin sukuseuran vaakuna (tekijä Lauri Karskela) The Crest of Kalmi Family Association Kustantaja / Publisher Kalmin sukuseura ry Taitto / Layout Tapani Kalmi Paino / Print by Gillot Oy Turku 2009 ISBN Korjattu versio ilman perhetauluja ja henkilötietoja e-kirjana

4 Sisällysluettelo Skalm/Kalmi -suvun vaakunoita... 7 Sukujohto Lydeke Skalmista Tapani Kalmiin... 8 Paraisten kartta... 9 Vanhan Äyräpään kartta Esipuhe Sisältöön ja muotoihin liittyviä asioita Hansa-aika 1200-luvulta 1500-luvulle Ruotsi-Suomi 1200-luvulta 1500-luvulle Kustaa Vaasa ja 1500-luku Ruotsi-Suomessa Ruotsi-Suomi 1500-luvun lopulta 1700-luvun alkuun Skalmit Hansakaudella ja 1400-luvuilla Skalmit 1500-luvulla Paraisten Skalmit 1500-luvulta 1700-luvulle Nokian Skalmit 1500-luvulta 1800-luvulle Karjalan Skalmit ja 1600-luvuilla Karjala Venäjän alaisuudessa vuodesta 1710 vuoteen Suomen itsenäisyyden alkuaika Suomi sotien jälkeen

5 Karjalan Kalmit 1700-luvun alusta nykyaikaan Matti Juhonpoika Skalmin jälkeläiset Matti Matinpoika Kalmin sukuhaara Tuomas Antinpoika Kalmin jälkeläiset...46 Jaakko Antinpoika Kalmin jälkeläiset...77 Esko Matinpoika Kalmin sukuhaara Tahvo ja Katariina Kalmin jälkeläiset...83 Katariina Kalmin ja Petteri Kannisen jälkeläiset...91 Mikko Matinpoika Kalmin sukuhaara Tuomas Juhonpoika Skalmin sukuhaara Catarina Tuomaantytär Skalmin jälkeläiset Sigfred Tuomaanpoika Skalmin jälkeläiset Matti Tuomaanpoika Skalmin sukuhaara Antreassa ja Muolaassa Yrjö Tuomaanpoika Skalmin sukuhaara Anna Yrjöntytär Kalmin jälkeläiset Kivennavalla Martti Yrjönpoika Kalmin jälkeläiset Skalm af Karelen, nro Sukunimi Schalm Amerikkaan muuttaneet Kalmit ja Skalmit Muita keskiajan Skalmien jälkeläisiä Bulgarialainen Kalmi-suku Sukunimi Kalm Luonnontutkija, professori Pietari Kalm Ahvenanmaalainen Kalm-suku

6 Koprala, kylä Karjalassa Maatilojen omistuksesta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa Kalmin maatilat Kopralassa Kalmin sukuseura Kuvia sukutapahtumista Lukumäärätietoja sukunimistä Skalm, Kalm ja Kalmi Niilo Skalm, Juhana Herttuan uskollinen palvelija Antti Niilonpoika Sabelfana Kertomus Venäjän vallan viimeisiltä vuosilta Kertomus Suomen itsenäistymisen ajasta ja evakkotaipaleista Amerikkaan muuttaneiden elämää Maatalon elämää Aholan tilalla 50- ja 60-luvuilla Short history of Kalmi family Lähdeluettelo

7 Skalm/Kalmi -suvun vaakunoita Lars Skalmille 1461 myönnetyssä aateliskirjeessä on kuvattu alkuperäinen vaakuna, jota käyttivät Paraisilla ja 1700-luvuilla asuneet Skalmit. Vaakunassa on tekstinä SKALMAR TIL STORGÅRD. Ruotsin Ritarihuoneella tämä sukuhaara sai nimen Skalm i Finland n:o 244 Ruotsin Ritarihuoneen seinällä oleva toinen Skalm-suvun vaakuna. Vaikka Ruotsin Ritarihuoneella suvun nimeksi on annettu Skalm i Finland n:o 144, niin tämän vaakunan päällä on teksti SKALMAR AF CARELEN, mikä johtuu siitä, että kyseessä oleva sukuhaara asui Karjalassa. Tätä vaakunaa käyttivät Kalmi-suvun Karjalassa asuneet esi-isät 1600-luvulla. Kolmannessa Ruotsin Ritarihuoneen seinälle laitetussa Skalm-suvun vaakunassa on teksti SKALM TILL BOLBÖL. Sukuhaarasta käytetään nimeä Skalm af Karelen n:o 453. Tähän sukuhaaraan kuuluvat elivät Ruotsissa 1600-luvun puolivälistä 1700-luvun alkupuolelle. Kalmin sukuseuran vaakuna, jonka on tehnyt Lauri Karskela. Mallina on ollut Karjalan sukuhaaran käyttämä vaakuna Skalm i Finland n:o

8 Sukujohto Lydeke Skalmista Tapani Kalmiin Alla olevassa kaaviossa ovat Tapani Kalmin Skalm/Kalmi-sukuun kuuluvat esi-isät. Siinä näkyy myös se, mitä kautta Tapanille ovat sukua kaaviossa oikealla näkyvät henkilöt. 8

9 Paraisten kartta Paraisten kartta. Skalmien asuinpaikat luvuilla on alleviivattu. Laivareitti Turkuun kulki Paraisten itärajan lähellä ja meni Sorpon, Atun, Rövarnäsin, Bollbölen ja Kårlaxin vierestä. 9

10 Vanhan Äyräpään kartta Osa Äyräpään kihlakuntaa vuonna Tämä kartta on muotoiltu Vanha Äyräpää I:n liitteenä olleesta kartasta. Skalmien/Kalmien keskeiset vanhat asuinpaikat on merkitty isoin kirjaimin ja alleviivattu. 10

11 Esipuhe Kalmin suku oli sodan jälkeen levinnyt ympäri Suomea ja suvun jäseniä oli myös maamme rajojen ulkopuolella lähinnä Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Vaikka karjalaisten perinteinen tapa olikin ollut pitää tiivistä yhteyttä sukulaisiinsa, pitkät etäisyydet ja maailman muuttuminen yhä yksilökeskeisemmäksi oli aiheuttanut sen, että yhteydenpito vähitellen jäi yhä vähemmäksi. Sisarusten ja heidän perheiden välillä yhteydet vielä pysyivät, mutta jo serkusten kohdalla yhteydet olivat saattaneet kadota kokonaan. Yhteyksien katoamisen lisäksi alkoi myös tieto suvun vaiheista hämärtyä. Vaikka vielä 1900-luvun alussa syntyneillä olikin paljon tietoa suvun historiasta, 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneiltä puuttui ainakin omakohtainen kokemus niistä seuduista, joissa suku oli asunut 1500-luvulta jatkosodan loppupuolelle asti. Asumisympäristöjen muuttuminen toi tullessaan niin paljon uutta, että myös karjalaisuus alkoi vähitellen menettää merkitystään nuoremmissa sukupolvissa. Suomessa oli 1980-luvulla yleistynyt sukututkimus ja sillä oli merkittävä vaikutus myös Kalmin suvun tutkimuksen kannalta. Maisteri Tellervo Hinkkanen oli tutustunut Hästesko-suvun historian kohdalla Kalmeihin/Skalmeihin ja halusi, että Kalmin sukuakin alettaisiin tutkia. Hän oli tehnyt paljon taustatyötä ja kerännyt kirjallista materiaalia tutkimusta varten. Hänen ystävänsä maisteri Sirkka Karskela oli ammattimainen sukututkija, tutkinut karjalaisia sukuja ja löytänyt omastakin suvustaan Kalmin sukuun kuuluvia. He pyysivät vuonna 1991 tämän kirjan kirjoittajaa tekemään tutkimuksen Kalmin suvusta. Tellervo Hinkkanen lähetti materiaalia pari mapillista. Sirkka Karskela antoi muutaman Karjalan pitäjän mikrokorttisarjan ja opetti kädestä pitäen sukututkimuksen tekemisen perusteet. Ilman heidän aloitteita, innostusta ja apua tätä kirjaa ei olisi tehty. Heille kuuluu suurin kiitos kirjan syntymisestä. Lähes alusta alkaen myös muita sukuun kuuluvia oli apuna tutkimuksen teossa. Tapio Kalmi oli jo aiemmin tehnyt sukututkimusta ja sain häneltä tietoja, joihin voin verrata omia löytöjäni. Marja-Leena Rantanen oli tutkinut omaa sukuhaaraansa ja usea muukin oli hankkinut tietoja esivanhemmistaan. Vaikka vanhempia tietoja 1800-luvun loppupuolelle asti saikin arkistoista, alle sata vuotta vanhojen tietojen saaminen oli ongelmallista, sillä suvun muutettua ympäri Suomea uudet tiedot olivat tiukasti seurakuntavirastojen suojissa. Asia helpottui paljon, kun saatiin koottua osoiterekisteri, jossa oli suurin osa nykyisistä Kalmeista ja voitiin pyytää tietoja suoraan suvun jäseniltä. Viime vuosisadan alusta nykyhetkeen suurin osa tiedoista on saatu keräämällä tietoja sukutietolomakkeella ja kyselemällä sukuun kuuluvilta. Joitakin tietoja on löytynyt myös suoraan seurakuntien arkistoista tai väestörekisteristä. 11

12 Mistä sitten ovat tulleet vanhempien aikojen tiedot? Keskiajan tärkein lähde on ollut sen ajan kirjallisten tietojen kokoelma Finlands Medeltidsurkunder (FMU), jonka Reinhold Hausen oli koonnut vuosien aikana. Siinä on mm. Ruotsin kuninkaiden kirjeitä, joista Kalmin suvulle tärkein on vuonna 1461 kuningas Kristian I:n Lasse Skalmille myöntämä aateliskirje. Skalmeista on henkilötietoja luvuilta aatelismatrikkeleissa ja myös useiden pitäjien historiakirjoista löytyy suvusta tietoja tältä ajalta. Pääasiallisin lähde luvuilla ovat olleet seurakuntien historiakirjat, joissa on tietoja yksittäisistä ihmisistä (kastetut, vihityt ja haudatut) ja myös kokonaisia perheitä koskevia tietoja (lastenkirjat ja rippikirjat). Suuri osa käyttämistäni historiakirjoista on ollut Turun maakunta-arkistossa mikrokorteilla tai mikrorullilla, joihin on kuvattu vanhojen seurakuntien dokumentteja. Olen myös käynyt lukemassa mikrokortteja Mikkelin maakunta-arkistossa, jossa on luovutettujen pitäjien tietoja sekä kansallisarkistossa Helsingissä. Viime aikoina internetistä on löytynyt digitoituja rippi- ja lastenkirjoja, joista on ollut iso apu tietojen tarkastamisessa. Samoin 1800-luvun digitoidut henkikirjat ovat auttaneet perhetietojen osalta. Alla on muutamia esimerkkejä seurakuntien kirkonkirjoista ja henkikirjoista. Niissä kaikissa on jonkun Kalmin sukuun kuuluvan tietoja. Heinjoen syntyneitä ja kastettuja vuodelta 1838 ja vihittyjä vuodelta Heinjoen kuolleita ja haudattuja kesäkuulta

13 Heinjoen Kopralan kylän rippikirjan osa vuosilta Heinjoen Kopralan kylän lastenkirjasivun osa vuosilta Osa Heinjoen Kopralan kylän henkikirjaa vuodelta Osa Heinjoen Kopralan kylän henkikirjaa vuodelta Vanhoissa asiakirjoissa on lisäksi listattu muuttaneiden ja koululaisten tietoja. Niissä on kuitenkin tietoja lähinnä vain 1800-luvun lopulta. Perukirjoissa, tuomiokirjoissa, sotilasrullissa ja muissa valtakunnallisissa asiakirjasarjoissa on paljon lisätietoa, mutta niiden tutkiminen on ollut paljon hankalampaa kuin seurakuntien ylläpitämien kirkonkirjojen tutkiminen, joten suurin osa niistä on jäänyt tutkimatta. Edellä mainittujen lisäksi on paljon muitakin asiakirjoja erilaisissa arkistoissa. 13

14 Sisältöön ja muotoihin liittyviä asioita Sukukirjan tekemisessä on usein ongelmia ja ristiriitoja julkisuuslain kanssa. Kuinka paljon voi julkaista henkilöihin liittyviä tietoja tai kuvia? Vuoden 2008 alussa julkaistiin tietosuojavaltuutetun hyväksymät sukutietojen käsittelyä ja julkaisemista koskevat ohjeet. Olen yrittänyt jättää kaiken sellaisen pois, joka voisi loukata jonkun yksityisyyttä, mutta kannan tietysti vastuun kaikesta kirjoittamastani mukaan lukien painovirheet ja asiavirheet. Tutkimuksen osalta olen tehnyt tarpeelliseksi katsomani rajaukset. Vanhimpien tietojen kohdalla olen käyttänyt perusteena sukunimeä. Taulukoissa on tällöin pääasiassa vain Skalm-, Kalm- tai Kalmi-sukunimen omaavien tietoja. Tytärten kohdalla on vielä heidän perheensä tietoja, mutta sen pidemmälle ei tutkimustuloksia ole järjestelmällisesti otettu kirjaan mukaan. Vasta 1800-luvun lopun Kalmien osalta on tutkimusta tehty nykyaikaan asti. Silti joidenkin nuorimpien kohdalla lähin Kalmi-niminen esi-isä saattaa olla jo viiden sukupolven takana ja voi olla vaikeaa tuntea olevansa osa Kalmi-sukua. Poikkeuksiakin tietysti on ja monet ovat kiinnostuneita kaikkien esivanhempiensa tiedoista ja suvuista. Kalmin suvun kohdalla kiinnostusta lisää myös se, että suvun juuret tulevat yhdestä vanhimmista suomalaisista aatelissuvuista 1400-luvulta. Näin vanhoja aatelissukuja on Suomen ja Ruotsin alueella enää vain muutama. Sukunimen osalta tutkimus on ollut sikäli suhteellisen helppoa, että pääosa tutkimuksesta on tehty alueella, jossa on käytetty sukunimiä. Länsisuomalainen tapa käyttää patronyymiä (esim. Juho Matinpoika) on hankalampaa, koska samannimisiä voi helposti olla samassa paikassa useampia. Sukunimen kohdalla pienen hankaluuden tuo kirjoitusasun vaihtelevuus ja muuttuminen. Onneksi muuttuminen on Kalmin suvun osalta ollut systemaattista ja sukunimi on säilynyt lähellä alkuperäistä muotoa (Schalm tai Skalm). Oman lisänsä tutkimisen kannalta on suvun 1700-luvulla käyttämä nimi Kalm, jonka useampikin sukuun kuulumaton henkilö on ottanut nimekseen eri syistä Suomen lisäksi ainakin Saksassa, Virossa ja Yhdysvalloissa. Kaikki Suomessa asuvat sukunimeä Kalmi käyttävät ovat sukua toisilleen, vaikka hekin jakaantuvat kahteen sukuhaaraan, joiden esi-isinä ovat 1680-luvulla syntyneet veljekset Matti ja Tuomas Skalm. Kirjassa olevista valokuvista suurimman osan uusimmista olen kuvannut itse. Vanhoista kuvista erityisesti Anna Helena ja Tuomas Kalmin jälkeläisistä osa on Eevi Kalmin valokuvakansioista, jossa on pääasiassa hänen ottamia kuvia. Muutama kuva häistä ja kihlajaisista on ammattivalokuvaajan ottamia joko studiossa tai muualla, mutta kuvaajatietoja näiden osalta ei enää ole saatavissa. Muut kuvat on saatu pääasiassa sukulaisilta. 14

15 Hansa-aika 1200-luvulta 1500-luvulle Pohjoissaksalainen Lyypekki oli 1100-luvulla keskeinen paikka Saksan ja Baltian välisessä kaupassa. Tosin siihen aikaan Baltian kauppaa valvoi Gotlannin Visby, jonka lipun alla purjehtivat Baltiassa käyneet kauppalaivat. Länteen päin saksalaiset hoitivat jo tällöin itse kauppasopimukset ja valvoivat sinne tehtävää kauppaa. Lyypekki teki vuonna 1261 kauppaliiton Hampurin kanssa, sillä Hampurista sai suolaa, jota tarvittiin Lyypekin tärkeimmän vientikohteen, sillin säilömiseen. Tätä liittoa voidaan pitää Hansan alkukohtana. Lyypekissä ja monissa muissa Pohjois-Euroopan kaupungeissa kauppiaat olivat muodostaneet yhteenliittymiä, jotka säätelivät kaupunkien kauppaoikeuksia. Näistä yhteenliittymistä ja niiden alaisista kauppiaista käytettiin nimitystä hansa. Vaikka hansakauppaa olikin käyty kauan, vasta vuonna 1358 perustettiin virallinen Hansaliitto, joka myönsi kauppaoikeuksia liittoon kuuluville kaupungeille. Hansan aikana Itämeren alueen merkittävimpiä kauppakaupunkeja olivat Lyypekin ja Hampurin lisäksi Visby, Danzig eli Gdansk, Riika, Rääveli eli Tallinna, Wismar, Stettin ja Tukholma. Hansan konttoreita oli myös Antverpenissä, Bryggessä, Lontoossa, Bergenissä ja Novgorodissa. Kauppareitti kulki Novgorodista Visbyn kautta Lyypekkiin ja jatkoi Hampurin kautta Lontooseen, Bruggeen ja Kölniin. Visbyn kautta kulkivat laivareitit myös Danzigiin, Riikaan ja Tukholmaan. 15

16 Suomen kaupungeista Hansan piirissä olivat Turku ja Viipuri, joissa molemmissa käytiin vilkasta kauppaa. Viipuri oli sopivasti Visbystä ja Riikasta Novgorodiin menevän laivareitin varrella, joten se oli sopiva välisatama. Turku puolestaan oli hyvin saariston suojassa. Kovemmilla myrskyillä laivat purjehtivat suojaan Paraisten saarien taakse, mistä oli lyhyt matka Turkuun. Tukholman ja Turun välillä oli paljon liikennettä. Talvisin matka tehtiin jäätä pitkin ja sulan veden aikaan kulkuvälineenä olivat purjelaivat. Suomesta vietiin tervaa, turkiksia ja puutavaraa. Suomeen tuotiin suolaa, mausteita ja kankaita. Tavarat kuljetettiin pääasiassa laivoilla. Heti jäiden lähdettyä laivat purjehtivat Itämeren yli. Satamissa purettiin tuontitavarat ja otettiin mukaan vientitavaroita. Turusta lähteneet laivat saattoivat purjehtia jopa Hollannin rannikkosatamiin tai Englantiin asti. Vaikka Viipuri ja Turku eivät olleetkaan hansakaupunkeja, molempiin tuli paljon kauppiaita Saksasta. Turun porvaristossa oli 1400-luvulla paljon Saksasta tai Hollannista muuttaneita tai sieltä muuttaneiden jälkeläisiä. Näiden joukkoon kuuluivat Turussa pitkään asuneet Hans van Asken ( ), Hans Mandrow ( ), Albrekt Nyendorp ( ), Laurens Skalm ( ), Hans Basse ( ), Gert van Bucken ( ), Henrik Finkenberg ( ), Fredrik Frese ( ) ja Hans Görtzhagen ( ). Hansaliitto oli 1400-luvulla varsin voimakas. Sillä oli sopimus Pyhän Rooman Valtakunnan kanssa ja se pystyi estämään siihen kuulumattomien kaupunkien kaupankäynnin Itämeren alueella. Hansalla oli oma armeija ja se kävi sotaa sitä vastaan kapinoivien maiden kanssa. Vuosina Hansaliitto oli sodassa Hollantia vastaan, mutta hävisi sodan ja hollantilaiset saivat vapaan pääsyn Baltiaan. Tähän murtui Hansaliiton pitkäaikainen monopoli Itämerellä. Hansan pääpaikaksi muuttui samoihin aikoihin suurin hansakaupunki Danzig, joka oli Lyypekin ohella toinen laivanrakennuksen pääpaikoista. Ruotsi oli 1500-luvulla alkanut laajeta ja se hallitsi 1600-luvulla Itämeren liikennettä. Samaan aikaan Hansaliitto oli menettänyt vähitellen jäsenensä ja valtansa. Vuonna 1669 vain yhdeksän kaupunkia oli mukana liiton viimeisessä virallisessa kokouksessa. Kun liitto lopullisesti lakkautettiin vuonna 1862, siihen kuuluivat enää Lyypekki, Hampuri ja Bremen. 16

17 Ruotsi-Suomi 1200-luvulta 1500-luvulle Ruotsissa Jaarli Birger voitti 1200-luvun puolivälissä valtataistelun ja hänen pojastaan Valdemarista tuli Ruotsin kuningas vuonna Birgerin ja hänen poikiensa vallan aikaa 1200-luvun jälkipuoliskolla voi pitää yhtenäisen Ruotsin kuningaskunnan varsinaisena syntykautena. Kuninkaanvallan ja verotuksen tukikohdiksi rakennettiin linnoja. Kaupunkilaitos alkoi kehittyä ja Taalainmaan malmivaroja alettiin hyödyntää tehokkaammin kuin ennen. Saksalaisia kauppiaita ja käsityöläisiä alkoi saapua Ruotsiin suurin joukoin. Valtakunta myös laajeni alueellisesti, sillä rajat siirtyivät pohjoiseen ja itään päin. Laajeneminen vaati hyvän armeijan, minkä takia luotiin pohja rälssilaitokselle. Valdemarin poika Maunu Ladonlukko antoi vuonna 1280 Alsnön säädöksen, joka vapautti veroista raskaina ratsumiehinä palvelevat ritarit ja asemiehet. Pohjois-Ruotsin valtaus oli suhteellisen helppoa, mutta idässä oli vastassa venäläiset. Karjalan Kannaksella Ruotsi taisteli 1300-luvun vaihteessa venäläisen Novgorodin valtion kanssa. Monenlaisten kahakoiden päätteeksi valtakunnat solmivat vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhan. Karjalan alue jaettiin kahtia, sillä Viipuri jäi Ruotsille, mutta Käkisalmi Novgorodille. Ruotsissa käytiin 1300-luvun alussa valtataistelu kuningas Birger Maununpojan ja hänen veljiensä Eerikin ja Valdemarin välillä. Vangittuaan veljensä petoksella Nyköpingin joulupidoissa vuonna 1317 Birger antoi heidän nääntyä nälkään vankityrmässä. Seurasi kapina, jonka johdosta Birger pakeni maasta. Uudeksi kuninkaaksi valittiin hänen veljensä herttua Erikin poika Maunu, joka peri äitinsä kautta myös Norjan kruunun. Tultuaan täysi-ikäiseksi Maunu alkoi hallita aktiivisesti pyrkien laajentamaan valtakuntaa. Ristiretki Novgorodia vastaan vuosina kuitenkin epäonnistui ja kuninkaan välit ylimystöön kiristyivät. Lopulta Maunu menetti Ruotsin valtaistuimen saksalaiselle Albrekt Mecklenburgilaiselle vuonna Norja jäi kuitenkin Maunun pojan Hakonin valtaan. Ruotsissa alkoi 1360-luvulla sisällissotien ja valtataisteluiden kausi ylimystön ja kuninkaan taistellessa vallasta. Tämä johti keskusvallan heikkenemiseen ja vuonna 1389 Norjan jo aiemmin vallannut Tanska liitti valtakuntaan myös Ruotsin. Ruotsin hallitsijaksi tuli tällöin kuningatar Margareeta, joka oli jo Norjan ja Tanskan hallitsija. Maiden välinen sopimus kirjoitettiin Kalmarin kaupungissa, josta Unioni sai nimensä. Unionisopimuksen mukaan maiden tuli toimia yhtenä valtakuntana suhteissaan muihin maihin ja valtioihin sekä auttaa toisiaan sodassa. Margareetan sisarentyttärenpoika Eerik Pommerilainen kruunattiin ensimmäiseksi Unionin kuninkaaksi vuonna

18 Kalmarin Unioni ei ollut kovinkaan yhtenäinen. Välillä Ruotsia hallitsi käytännössä oma valtionhoitaja tai jopa oma kuningas (Kaarle VIII), mutta aina vuoteen 1521 asti koko Unioni oli välillä yhteisen kuninkaan alaisuudessa. Ensimmäinen unionikuningas Eerik XIII Pommerilainen joutui luopumaan kuninkuudesta vuonna 1439 ja Ruotsin johtoon tuli valtionhoitaja Kaarle Knuutinpoika Bonde kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen kuninkaaksi valittiin Tanskan ja Norjan kuningas Kristofer III Baijerilainen vuonna Vuoden 1448 lopulla valittiin kuninkaaksi Kaarle Knuutinpoika Bonde, joka käytti kuninkaana nimeä Kaarle VIII. Kaarle aloitti 1451 sodan Tanskaa vastaan, mutta hävisi kuuden vuoden taistelujen jälkeen ja Ruotsin kuninkaaksi valittiin 1457 Tanskan ja Norjan kuningas Kristian I. Valinnan takana olivat Ruotsin ylimykset arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstierna ja Eerik Akselinpoika Tott. Eerik Tott kunnostautui sotapäällikkönä ja valtasi kaikki kuningas Kaarlen hallussa olleet Suomen linnat. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että sotajoukkojen piirittäessä Peter Djäknin johtamaa Turun linnaa, Turun säätykokous tunnusti jo Kristian I:n Ruotsin hallitsijaksi. Kuningas Kristian palkitsi tukijansa hyvin. Jöns Oxenstiernan veli Kristern Oxenstierna sai Turun linnan päällikkyyden ja Eerik Tott sai Viipurin ja Hämeen linnat hallintaansa. Kauan ei Kristiankaan pysynyt ruotsalaisten suosiossa. Ankaran verotuksen ja tanskalaisten ylimysten suosiminen aiheutti kapinointia. Vuonna 1464 Kettil Kaarlenpoika Vaasan johdolla ruotsalaiset karkoittivat Kristianin Ruotsista ja Kaarle VIII kutsuttiin uudestaan kuninkaaksi. Kaarle ei kuitenkaan saanut kaikkien kannatusta ja jo seuraavana vuonna hänet syrjäytettiin. Hän sai kuitenkin Raaseporin ja Korsholman linnat ja Satakunnan omistukseensa. Ruotsi oli taas pari vuotta ilman kuningasta ja sitä johtivat valtionhoitajat kolme vuotta. Vuonna 1467 Kaarle valittiin kolmannen kerran Ruotsin kuninkaaksi. Kaarlen kuoltua 1470 Ruotsi pysyi pitkään ilman kuningasta. Valtionhoitajaksi valittiin Kaarlen sisarenpoika Sten Sture vanhempi, joka hallitsi vuoteen 1497 asti. Tällöin valittiin Ruotsin kuninkaaksi Tanskan ja Norjan kuningas Juhana II. Hänet erotettiin neljän vuoden kuluttua 1501 ja Ruotsia hallitsivat taas valtionhoitajat. Viimeinen unionikuningas oli Kristian II, joka hallitsi Ruotsia vuosina Ruotsalaiset olivat kuitenkin tyytymättömiä häneen. Vuonna 1521 he aloittivat Kustaa Vaasan johdolla kapinan ja karkottivat tanskalaiset vuonna samana vuonna. 18

19 Kustaa Vaasa ja 1500-luku Ruotsi-Suomessa Kalmarin unioni hajosi lopullisesti 1521, kun Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin valtiohoitajaksi. Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1523 ja hän hallitsi lähes neljäkymmentä vuotta vuoteen 1560 asti. Kustaa Vaasan ollessa kuninkaana tapahtui Ruotsi-Suomen valtakunnassa monenlaisia asioita. Merkittävimpiä oli Martti Lutherin ( ) aloittaman uskonpuhdistuksen leviäminen Saksasta pohjoiseen 1500-luvun alkupuolella. Suomeen sen toi piispa Mikael Agricola ( ), joka myös kehitti suomen kirjakielen. Vaikka Ruotsi olikin eronnut Kalmarin Unionista, suurin uhka valtakunnalle ei tullut kuitenkaan etelästä, vaan idästä. Venäjän tsaariksi valitun Iivana IV Julman ( ) aikana Venäjä alkoi taas havitella lisämaata lännestä ja ajoittaiset rajakahakat muuttuivat sodaksi, joka kesti vuodesta 1555 vuoteen Rauhan tekemiseen osallistunut Mikael Agricola kuoli vuonna 1557 palatessaan neuvottelumatkalta Moskovasta. Kustaa Vaasan jälkeen kuninkaaksi tuli hänen vanhin poikansa Eerik, joka hallitsi vuosina Eerikin veli Juhana oli nimitetty Suomen herttuaksi Hän oli mennyt naimisiin syksyllä 1562 Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Eerik suunnitteli sotaa Puolaa vastaan ja suuttui Juhanan käytöksestä niin paljon, että sai valtiopäivät tuomitsemaan hänet kuolemaan keväällä Kun Juhana ei suostunut tulemaan Tukholmaan tuomiolle, Eerikin joukot aloittivat Turun linnan piirityksen. Ne valtasivat linnan saman vuoden kesällä ja veivät Juhanan vankina Tukholmaan. Kuolemantuomiota ei kuitenkaan pantu toimeen. Eerik ei kauan saanut nauttia kuninkuudesta, sillä hän ajautui riitoihin valtiopäivien kanssa. Hänet erotettiin vuonna 1568 ja vietiin vangiksi Turun linnaan, josta hänet siirrettiin parin vuoden päästä Ruotsin puolelle. Vuonna 1563 oli myös alkanut Tanskaa vastaan sota, joka kesti seitsemän vuotta. Eerikin jälkeen kuninkaaksi valittiin hänen veljensä Juhana, joka oli kuninkaana vuosina Välit Venäjän kanssa olivat taas kiristyneet ja sitä vastaan käytiin pitkäksi vihaksi nimitetty sota vuosina Sen päättäneessä Täyssinän rauhassa Venäjä saa Käkisalmen ja Ruotsi Viron. Juhanan jälkeen kuninkaaksi valittiin hänen poikansa Sigismund, joka oli aiemmin valittu myös Puolan kuninkaaksi. Suomen aateliset olivat hänen kannattajiaan. Heitä johti Suomen ja Viron armeijan ylipäällikkö valtakunnanmarski Klaus Fleming, joka kuitenkin kuoli jo vuonna Ruotsissa Sigismundilla oli vastassa Kustaa Vaasan nuorin poika, Kaarle-herttua, joka valtiopäivillä nimitettiin kuninkaaksi vuonna

20 Ruotsi-Suomi 1500-luvun lopulta 1700-luvun alkuun Suomessa käydyn verisen nuijasodan jälkeen ja Kaarlen tultua kuninkaaksi 1599 alkoivat Ruotsissa olot vakiintua. Kauan ei rauhaa kestänyt, kun Ruotsi oli taas havittelemassa itselleen lisäalueita. Vuosina Ruotsi soti Venäjää vastaan ja vuonna 1610 Ruotsin armeija valloitti marsalkka Jakob De la Gardien johdolla Novgorodin ja Moskovan. Kun se sota päättyi, alkoi seuraava. Saksassa pienet luterilaiset ruhtinaskunnat ajautuivat välirikkoon katolisten kanssa vuonna 1618 ja sen jälkeen alkoi 30-vuotinen sota. Ruotsi lähti mukaan vuonna 1630 Kustaa II Aadolfin johdolla ja suomalaiset hakkapeliitat olivat taas taistelukentillä. Vuosina Ruotsi kävi sotia Tanskaa vastaan ja sai haltuunsa Skoonen, Gotlannin ja osia Norjasta. Vuonna 1697 Kaarle XI:n kuoltua hänen 15-vuotias poikansa, Kaarle XII kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi. Tanska, Venäjä ja Puola julistivat vuonna 1700 sodan Ruotsia vastaan. Tästä alkoi suuri Pohjan Sota, joka kesti vuoteen 1720 asti. Kaarle XII oli erinomainen sotapäällikkö ja pakotti ensin Tanskan tekemään rauhan ja löi sen jälkeen Narvassa Venäjän joukot. Ruotsin sotajoukot voittivat myös puolalaiset. Voittojen innoittamana Kaarle jäi joukkoineen Puolaan ja suunnitteli uutta hyökkäystä tsaari Pietari Suuren johtamia venäläisiä vastaan. Ruotsin joukot ajautuivat kuitenkin liiaksi itään ja hyvien huoltoyhteyksien puuttuessa se päätyi kovan talven jälkeen vuonna 1709 Ukrainaan. Pietari Suuri oli Narvan tappion jälkeen koonnut uuden armeijan ja voitti Kaarlen joukot Pultavassa kesällä Kaarle pakeni Turkkiin ja Pietari Suurella oli vapaa reitti länteen päin, sillä Suomessa oli vain vähän puolustusjoukkoja. Vuonna 1710 venäläiset valloittivat Viipurin ja koko Karjalan Kannas siirtyy Venäjän vallan alle. Vuonna 1713 laivasto saartoi Helsingin. Siellä oli vain pieni suomalainen sotajoukko, joten Suomen armeijan komentaja Carl Gustaf Armfelt vanhempi poltti kaupungin ja vetäytyi pohjoiseen päin. Seuraavan vuoden aikana venäläiset olivat valloittaneet koko Suomen Pohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta. Venäläisten miehitysajasta ( ) käytetään nimeä iso viha, vaikka tänä aikana Suomen alueella ei ollutkaan taisteluja. Venäläiset kuitenkin kohtelivat suomalaisia raa asti erityisesti Pohjanmaalla. Sieltä ja Itä-Suomesta vietiin tuhansia ihmisiä pakkotöihin Venäjälle Pietariin. Ison vihan aikana venäläiset tappoivat noin viisi tuhatta suomalaista, joista puolet oli pohjanmaalaisia. Kaakkois-Suomen olot olivat paremmat, sillä Venäjän oli tarkoitus liittää se kokonaan alueeseensa. Iso Viha päättyi vuonna 1721 tehtyyn Uudenkaupungin rauhan. Siinä Ruotsi sai suuren osaa Suomea takaisin, mutta menetti Venäjälle Karjalan Kannaksen alueen ja Laatokan Karjalan. Ruotsi joutui luopumaan myös Inkerinmaasta, Liivinmaasta ja Virosta. 20

21 Skalmit Hansakaudella ja 1400-luvuilla Skalmeista ei ole juuri löytynyt tietoja 1300-luvun asiakirjoista. Ainoa merkintä on mormonien rekisterissä oleva tieto siitä, että Bengt Lydekesson Skalm oli syntynyt Paraisten Atussa noin vuonna Voidaan kuitenkin päätellä, että kyseessä on hansasuku, sillä 1400-luvun asiakirjoista nähdään, että suku vaikutti useassa Itämeren kaupungissa. Suvun jäseniä toimi sekä kauppiaina että omisti laivoja. Sukunimi Skalm on kirjoitettu keskiajan lähteissä usein myös muodossa Schalm. Skalm-suku saattaa olla kotoisin Saksasta tai Hollannista. Näissä molemmissa on sukunimi Schalm edelleenkin käytössä. Toinen merkintä suvusta löytyy vuodelta 1416, jolloin Turun porvareiden joukossa mainitaan Lydeke Skalmin vanhin poika Magnus (Maunu) Skalm. Hänellä oli tuolloin porvarisinetti. Hän kävi kauppaa myös Itämeren muissa rannikkokaupungeissa. Lydeke Skalmin pojanpoika Jöns Skalm oli todennäköisesti hansakauppias, jolla oli Atun talojen lisäksi omaisuutta ainakin Tukholmassa. Yksi 1400-luvun alkupuolella oleva asiakirja käsittelee talokauppaa. Jöns Skalm myi 1447 Tukholmassa omistamansa kivitalon. Bengt Olafsson Finne köper 1447, den 13 mars, ett stenhus, som fördom Jöns Skalm ägt. Jöns Skalmilla oli kaksi poikaa, Lars ja Matts, joista molempien jälkeläisten vaiheita pystytään seuraamaan vanhojen asiakirjojen tietojen avulla. 21

22 Merkittävin 1400-luvun Skalmeista on Lars (Lasse) Skalm, joka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1459 lähetetyssä kirjeessä. Seuraavan kerran hänen nimensä on Kuningas Kristian I:n antamassa aateliskirjeessä. Konung Kristiern utställer frälse- och sköldebref åt Laurens Skalm. Stockholms slot 1 augusti (FMU 3157) Wij Christiern, medh Gudz nåde etc. Danmarckz, Sweriges, Noriges, Wandes och Giothes konungh, hertigh i Slesswich, grefwe i Hållsten, Stårmaren, Olldenborgh och Delmenhorst etc., giörom allom witterligit, att fore troskap och willigh tieneste, som thenne breffwijsare Lorentz Skallme, wor ellskelige man oc tienare, oss och wårt rijke Swärige her till giordt hafuer och han och hans rätte echte barn och afkomme oss wåre arfwinger och efterkommende konungar i Swerige och rijget troligen her effter giöra och bewijsa må och skolle så lenge the lefwe, tå hafue wij vndt och gifuit och medh thetta wårt öpne breff vnnom och gifuom honom och for:ne hans rätte echte barn ocll effterkomma frijheet och frällsse oppå tree hans rokier i Pargas sochen, liggandes i Attubole, som åhrlige räntte tolff marck, att niuta och behålla som andre frällsemän hafue och niuthe there godz i wårt rijke Swerige till ewigh tijdh medh skiöllh och hiellm, som ähr ett vpståndande swart anckar vthij ett hwitt fielldh, och ett tweskifft anckar på hiellmen, then högre deelen hwijt och then wenstre swart, effter som thett her vthij målat står. Ty forbiude wij alle, ehoo the hellst ähre eller wara kunne, och enkannerligen wåre fougdter och embetzmän honom och hans rätte echte barn och afkomma her emott at hindra eller hindra llta, (måtte) qwällia eller i någre måtto oförrätta, vnder wår konungl. hämdh och wredhe. Datum in castro nostro Stockholmensi die beati Petri ad vincula, nostro sub secreto präsentibus appenso, anno Domini mcdlxi. Tukholman linnassa 1 elokuuta 1461 Me Kristian, Jumalan armosta Tanskan, Ruotsin, Norjan, Wänden ja Götan kuningas, Sleswigin herttua, Holsteinin, Stårmarenin, Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivi jne., teemme täten tiettäväksi, että uskollisen ja halukkaan palvelun takia, jota tämän kirjeen saaja Lasse Skalm, meidän rakastettu alamainen ja palvelija, meille ja meidän Ruotsillemme on tehnyt, hän ja hänen lapsensa ja jälkeläisensä meidän perillistemme ja Ruotsin ja valtakunnan tulevien kuninkaiden aikana, niin kauan kuin he elävät, saavat lahjana tällä avoimella kirjeellä verovapauden kolmeen hänen taloonsa Paraisten Pitäjän Atussa, vuosittaisesta kahdentoista markan vuokrasta, ja pitää aatelisoikeuksia ja omaisuuttaan Ruotsin valtakunnassa ikuisina aikoina kilven ja kypärän kera, jossa musta ankkuri on valkoisessa kentässä ja kaksilapainen ankkuri kypärässä, ja ylimmässä osassa valkea ja vasemmalla mustaa. Me kehotamme kaikkia, erityisesti vouteja ja virkamiehiä, estämään riitoja tai vääryyksiä häntä ja 22

23 hänen lapsiaan ja jälkeläisiään kohtaan meidän kuninkaallisen suojelun ja rauhan alaisina. Päivättynä Tukholman linnassa Pekan päivänä armon vuonna Lasse Skalmin elämästä ei ole kovin paljon tietoja. Hän toimi joka tapauksessa Turussa porvarina ennen aateloitumistaan. Ilmeisesti hän oli mukana vuonna 1457 Turussa pidetyssä säätykokouksessa, jossa Kristian I valittiin unionin kuninkaaksi. Myös se tiedetään, että hänellä oli Atun talojen lisäksi kartano Paraisten Rövarnäsissä. Vanhoissa lähteissä hänestä on käytetty nimitystä Rövarnäsin herra. On mahdollista, että Rövarnäsissä tai Atussa olisi ollut myös satama, jossa hänen laivansa olisivat voineet olla suojassa. Erittäin todennäköistä on, että myös Turun kaupungissa Aurajoen rannalla olisi ollut Lasse Skalmin varastohuoneita. Lasse Skalm mainitaan kirjeessä, jonka Turun raati lähetti Tallinnan raadille 18. joulukuuta 1471 "unse medeborger Lasse Schalm". Kirje lähetettiin sen vuoksi, että eräs Skalmin tavaroita kuljettanut laiva oli haaksirikkoutunut. Vaikka Lasse Skalm olikin aatelinen, hänen nimensä on Turun porvarien luettelossa ( ) ja hän toimi myös Turun pormestarina vuosina Lasse Skalmin vaakuna Lasse Skalmista on olemassa tarina, joka liittyy Sauvon kirkkoon, sillä hän vaikutti osaltaan kirkon rakentamiseen lahjoituksillaan. Sauvon kivikirkon rakennustyö alkoi 1460-luvun lopussa ja vuonna 1472 oltiin niin pitkällä, että voitiin tehdä holvien ja seinien koristemaalaukset. Kirkossa on runsaasti koristemaalauksia, joissa on kuvattu apostoleja ja muita raamatun henkilöitä. Niiden joukossa on myös ns. lahjoittajamuotokuvia ja useita vaakunoita. Lahjoittajamuotokuvista yhdessä, joka sijaitsee kuori-ikkunan pohjoissyvennyksessä, on pyhä Lauri, jonka tunnus on halstari. Hänen vieressään on pienemmässä koossa itse lahjoittaja polvistuneena. Kuva esittää oletettavasti turkulaista Lasse Skalmia. Valitettavasti maalaustaide oli vielä suhteellisen alkeellista tuohon aikaan kirkkomaalauksissa, joten kuvaa voidaan pitää enemmän symbolisena kuin näköisenä. Joka tapauksessa Lasse Skalm vaikutti tähän aikaan laajalla alueella, sillä Paraisten kartanoiden lisäksi hänellä on ilmeisesti ollut myös Sauvossa maatila ja ehkä Turussakin on varastoaittojen lisäksi ollut asuintalo. Sauvon 23

24 kirkko on pyhitetty Klemensille, jonka tunnus on ankkuri. Klemens oli myös merenkulkijain suojeluspyhimys, ja hänen uskottiin varjelevan haaksirikoilta ja myrskyiltä. Ehkäpä Skalm oli antanut uhrilahjan juuri hänelle. Lasse Skalmin aateliskirjeessä kuvattu vaakuna löytyy myös penkinrintamuksesta. Skalmin suvulla oli kirkossa oma penkki, jossa suvun jäsenet istuivat. Penkinrintamusten vaakunat ovat seuraavat: Bitz-suku, Särkilahti-suku, kirkkoherra Pietari Pietarinpojan vaakuna, Skalm-suku, Turun tuomiokapitulin vaakuna, Sture-suku ja Garp-suku. Alkuaan vaakunat on maalattu heraldisin värein, mutta ne maalattiin ruskeiksi 1860-luvulla. Viereisessä kuvassa on penkinrintamuksessa näkyvä Skalmin vaakuna, jossa on ankkurin kuva. Suurin osa Skalmeista oli Lasse Skalmin sukulaisia, joko jälkeläisiä tai lähisukulaisten jälkeläisiä. Useissa aatelisluetteloissa on kerrottu aatelisten Skalm-sukujen vaiheista. Kattavin tieto löytyy valtioneuvoksetar Jully Ramsay julkaisemasta teoksesta Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, joka valmistui täydellisenä vuonna Ramsay luettelee kuusi eri Skalm-sukua nimittäin Erik Skalmin suvun, joka on saanut rälssikirjeensä jo keskiajalla, Paraisten Atun kartanosta lähteneen suvun, Skalm eli Balk-suvun Kustaa Vaasan ajoista 1600-luvun loppupuolelle ja lisäksi Gabriel Anrepin teoksessa Svenska adelns ättertavlor mainitsemat kolme sukua (Skalm i Finland nro 144, Skalm i Finland nro 244 ja Skalm af Karelen nro 453) oikaistuina ja täydennettyinä. Varsinaisesti kyse ei kuitenkaan ollut kuudesta eri suvusta, sillä vuonna 1461 aateloitu Lasse Skalm oli ainakin Erik Skalmin sukuhaaran, Karjalan sukuhaaran (nro 144) ja Paraisten sukuhaaran (nro 244) kantaisä. Kaikki kuusi Ramsayn teoksessa olevaa Skalm-sukua saattavat olla Paraisilla noin vuonna 1440 syntyneen Jöns Bengtson Skalmin jälkeläisiä. Lasse Skalmin vanhimman pojan Antti Skalmin poika oli nimismies Henrik Skalm (Heikki Korppoolainen), joka omisti Korppoolaismäen ja Uittamon maatilat. Hänen jälkeläisiinsä kuuluvat mm. Turun Akatemian rehtorit Anders, Samuel ja Olof Pryss ja jääkärimajuri Olof Prytz sekä Turun hovioikeuden presidentti, senaattori ja valtiopäivien maamarsalkka Lars Theodor von Hellens. Kolmen muun Lasse Skalmin pojan Hannun, Danin ja Erikin jälkeläisten vaiheista on kerrottu seuraavissa luvuissa. 24

25 Skalmit 1500-luvulla Kalmin suvusta löytyy yksittäisiä hajatietoja 1500-luvulta. Vuonna 1517 Johannes Schalm on opiskelijana Rostockissa ja valmistuu sieltä vuonna Turkulaisen Jakob Scheelin ja Dangilaisen Hans Chonnertin välisessä kauppakirjeenvaihdossa mainitaan laivan kapteeni Skalm. Noch gesant jn schipper Schalm ij last solt, de last for ix, stan bet jnt schip. Turun raadin kirje Chonnertille vuodelta 1524 käsittelee laivan kapteeni Erik Skalmin asioita. Kustaa Vaasan kirjeissä mainitaan Erik Skalm useaan kertaan vuosien aikana. Vuonna 1529 kirjoitetussa kirjeessä vahvistetaan hänelle omistusoikeus seuraaviin maatiloihin: Liedon Ylä-Vääntelä, Mynämäen Kallas, Nousiaisten Kirvelä, Sauvon Kaukola ja Vehmaan Ukkila. Tilat olivat hänen vaimonsa Martta Niilontytär Särkilahden (Stiernkors) saamia perintöjä. Erik Skalm oli raatimies ja hän toimi Turun pormestarina vuonna On todennäköistä, että Erik oli Lars Skalmin poika. Erikin pojat Nils ja Simon olivat herttua Juhanan palveluksessa. Nils asui ilmeisesti Viikin kartanossa, koska vuonna 1562 asiakirjoista näkyy, että hän oli varustanut sieltä aatelin ratsupalvelua varten yhden hevosen ja miehen. Juhana-herttuan lähipiiriin kuulunut Piikkiön tuomarina ja linnanpäällikkönäkin toiminut Nils Skalm komensi Juhanan laivaa Åbojakten tämän ollessa piiritettynä Turun linnassa. Laiva olisi päässyt pakoon Puolaan, mutta Nils Skalm murtautui saarroksen läpi ja tuli Juhanan avuksi linnaan. Kun Juhana vangittiin vuonna 1563, Nils Skalm ja hänen lankonsa Klaus Vestgöte mestattiin muutaman muun Juhanan kannattajan lisäksi. Klaus Vestgöte oli naimisissa Kaarina Hannuntyttären kanssa, joka oli Juhanan avovaimo ennen kuin Juhana avioitui Katariina Jagellonican kanssa. Sukulaisuus näkyy myöhemmin myös maaomistuksena, kun Vestgötelle kuulunut Viikin kartano Nokialla siirtyi Nilsin veljenpojan Erik Simonson Skalmin omistukseen vuonna Tosin kartano palautui takaisin Vestgöteille Erikin kuoltua vuonna Erik Skalmin veli Hans Larsson Skalm (n ) omisti Bollbölen ja Kårlaxin tilat Paraisten pitäjässä. Vuonna 1549 tehdyssä perinnönjaossa 1 oli mukana viidestä lapsesta osa, osaa edustivat lapsen jo kuoltua lapsenlapset. Hans Larsson Skalmin poika Lars Skalm (n ) omisti Perniössä Heikkilän kartanon, joka pysyi Skalmin suvulla 1680-luvulle asti. Skalmeilla oli Perniössä myös Hirvilahden ja Kiviniemen tilat 1500-luvulla. Lars Skalm kävi yhdessä veljensä Peder Skalmin kanssa vuonna 1530 katselmusmiehenä 1 Professori Eric Anthoni on selvittänyt tätä perinnönjakoa tutkimussarjassa Historisk tidskrift för Finland 1963:2 25

26 tarkistamassa Turun kaupungin rajoja. Hänet mainitaan myös 1534 Kuningas Kustaan kirjeessä. Lars Skalm Heikkilän herra on haudattu Perniön kirkon lattian alle. Lattiassa säilyneen hautalaatan tekstissä lukee BEGRAVEN THEN WELBURDEEN MAN LARS HANSSON AF HEICKILÄ. Lars Hansson Skalmin 2 poika Hans Skalm (n ) oli naimisissa Karin Dufvan kanssa. Hän omisti Heikkilän lisäksi avioliiton kautta myös Karsbyn ja Svartsön tilat Porvoossa sekä 1550-luvun alussa läänityksenä saamansa Boe-talon Porvoon pitäjässä. Hans Skalm toimi voutina Raaseporissa , Muolaassa ja sen lähialueilla 1555 sekä Äyräpäässä, Uudellakirkolla ja Kivennavalla Herttua Juhana nimitti Hans Skalmin Helsingin kuninkaankartanon voudiksi Hän oli mukana tulkkina Venäjän Tsaarin kanssa käydyissä neuvotteluissa. Kuningas Kustaa I pyysi Hans Skalmin vuonna 1555 selvittämään venäläisten kirjoittamaa tekstiä. Vuonna 1556 kuningas kutsui venäjäntulkki Hans Larsson Skalmin luokseen yhdessä venäläisen lähettilään kanssa. Hänestä kirjoitettiin samana vuonna kahdessa muussakin kuninkaan kirjeessä. Kysymys oli rauhanneuvotteluista Venäjän tsaarin, Iivana Julman kanssa. Hans Skalm oli todennäköisesti ollut myös mukana vuonna 1558 niissä neuvotteluissa, joista palatessa Mikael Agricola kuoli. Hans Skalm mainitaan myös kahdessa herttua Juhanan vuosina kirjoittamassa kirjeessä. Vuonna 1566 Hans Skalm varusti yhden hevosen aatelin ratsupalvelua varten. Hän oli Virossa Harkin kartanon voutina ja otti osaa Henrik Hornin sotaretkeen Nevalle. Vuonna 1571 hän sai läänityksenä Oisbyn kartanon Lammin pitäjässä. Hän asui Viipurin linnassa useita kertoja ja oli sen päällikkönä vuosina Hänen jälkeläisensä jäivät asumaan Viipurin lähistölle. Heihin kuuluvat myös nykyiset Kalmit. Hans Larsson Skalmin sinetti 2 Gabriel Anrep ja Eric Anthoni ovat päätyneet siihen, että Hans Skalmin isä on Lars Hansson Skalmin veli Peder Hansson Skalm eikä Lars Hansson Skalm, kuten Gustaf Elgenstierna ja Jully Ramsay ovat esittäneet. 26

27 Paraisten Skalmit 1500-luvulta 1700-luvulle Skalmeja oli asunut Paraisilla Atun saarella jo 1300-luvulla ja sinne myös osa Skalmeista jäi 1500-luvun lopun kahinoiden jälkeenkin. Paraisilla Skalmeilla oli Atun talojen lisäksi Bollbölen, Rövernäsin, Storgårdin ja Sorpon kartanot. Sukuhaaroja löytyy useita, vaikka muutamilla sukuhaaroilla on epäselvä yhteys suvun kantaisään Lasse Skalmiin. Aiemmin mainitun Eerik Skalmin kuoltua hänen leskensä Martta Särkilahti asui Sorpon kartanossa Paraisilla 1537, joskin Martta omisti myös Vähä-Marjon tilan Sauvossa ( ). Samoin Paraisilla asui Peder Skalmin poika Hans Skalm, jolla oli vuonna 1562 kolme taloa ja neljä hevosta. Vanhoissa lähteissä vuodelta 1537 mainitaan Storgårdin herra Anders Larsson Skalm Paraisilta. Vuonna 1562 hänen todetaan varustaneen yhden miehen sotapalvelua varten. Anders Larssonin tytär Alitsa oli naimisissa Atusta kotoisin olevan Anders Perssonin kanssa. Heidän poikansa Claes Andersson Skalm peri Storgårdin kartanon äitinsä kuoleman jälkeen 1500-luvun loppupuolella. Claes Skalm komensi kuudentoista miehen ratsujoukkoa Tallinnassa vuonna Hän kuoli vuonna 1639 ja hänet haudattiin Paraisten kirkkoon, missä on myös hänen vaakunakilpensä. Claes Andersson Skalmilla oli kolme lasta, joista vanhin Claes Claesson Skalm toimi Turun hovioikeuden asessorina vuodesta 1642 ja otti osaa vuosien 1638, 1640, 1642 ja 1644 valtiopäiviin. Hän asui Paraisten Storgårdin kartanossa, 27

28 mutta omisti vaimonsa Anna Stjernkorsin kautta myös Kärknäsin ja Ristiniemen säteritilat Sauvossa. Hän omisti lisäksi Padasjoella olevan Ansion kartanon. Annan serkku Mauritz Horn väitti vuonna 1643 Ruotsin Ritarihuoneella, että Claes Skalm ei ollut oikeaa aatelistoa. Kun Claes oli esittänyt aateliskirjeen vuodelta 1461, kuningatar Kristiina vahvisti vuonna 1645, että hän kuuluu Skalmin sukuun ja on aatelinen. Claes Skalm lahjoitti Sauvon kirkkoon uuden saarnastuolin, jossa on koristeena hänen vaakunassa oleva ankkuri. Kun hän kuoli vuonna 1650, hänet haudattiin Sauvon kirkkoon, missä on näkyvillä myös hänen vaakunansa. Claes Claesson Skalmilla oli kaksi tytärtä. Vanhempi tytär Maria Skalm (k. 1694) oli naimisissa kornetti Alexander Keithin kanssa. Toinen tytär Sofia Skalm (k. 1679) oli naimisissa majuri Krister Carpelanin kanssa ja he omistivat Paraisten Storgårdin lisäksi Sauvon Kärknäsin ja Ristiniemen sekä Maskun Odensaaren. Heidän poikansa Lars Carpelan oli hovioikeudenneuvos ja valtiopäivämies. Ruotsin Ritarihuoneen kokoelmissa oleva Skalm i Finland n:o 244:n sinettileimasin. 28

29 Nokian Skalmit 1500-luvulta 1800-luvulle Erik Clemetsson Skalm hankki Nokialta Haapaniemen säteritilan tilan vuonna Todennäköisesti Lasse Skalm oli hänen isoisänsä isoisän veli. Joka tapauksessa Erik Skalmin isoisä Jöns Bengtsson ja isosetä Per Bengtsson olivat saaneet vuonna 1531 periytyvän aatelisarvon ja verovapauden Atussa olevaan rälssitilaan. Samana vuonna Jöns Bengtsson osti Taivassalosta Kahiluodon rälssitilan. Erik Skalmin kuoltua vuonna 1600 hänen vanhin poikansa ratsumestari Matts Skalm piti Haapaniemen tilaa, kunnes kuoli naimattomana vuonna 1630 ja tila siirtyi toiselle pojalle Henrik Skalmille, joka omisti avioliiton kautta myös Sauvon Kopholmin ja Kaskelaksin tilat. Hänen kuoltua vuonna 1650 tilan peri Erikin tyttären Christina Skalmin ja hänen miehensä Nils Tomasson Skalmin poika ratsumestari Christer Nilsson Skalm. Nils Tomasson Skalm oli Paraisilla asuneen asessori Claes Andersson Skalmin serkku. Christer Skalm omisti jo aiemmin avioliiton kautta Mariken säterin Sauvossa vuodesta Se kuitenkin palautui valtiolle vuoden 1683 reduktiossa. Christer Skalmille kuului myös Valkilan 29

30 ratsutila Pirkkalassa vuodesta 1652 hänen kuolemaansa asti, jolloin tilan peri hänen vävynsä Sankilan ratsutilan isäntä, majuri Karl von Pfaler. Christer Skalm kuoli Nokialla vuonna Karl von Pfalerilla ja hänen vaimollaan Maria Christina Skalmilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä Magdalena Gertrud von Pfaler oli naimisissa kapteeni Carl Gustaf Granfeltin kanssa, joka aateloitiin vuonna Granfeltin suku otettiin Suomen Ritarihuoneeseen vuonna Toisen tyttären Christina von Phalerin puoliso vänrikki Carl Magnus Uggla kuului vanhaan ruotsalaiseen aatelissukuun. Vuonna 1818 Ugglan suku otettiin Suomen Ritarihuoneeseen. Nuorin Karlin lapsista oli Johan Simon ja hän oli isänsä jälkeen Sankilan tilan omistaja. Johan Simon von Pfalerin sinetti Christer Skalmin poika Christian Skalm oli Porin rykmentin luutnantti, joka kuoli taisteluissa Kuurinmaalla vuonna Hän meni vuonna 1698 naimisiin kuninkaan erikoisluvalla serkkunsa Christina Starkin kanssa, jonka kanssa hänellä oli jo kaksi lasta. Toinen näistä lapsista kuoli ja vauvaiässä, toinen lähti rykmentin mukana sotilaspoikana Venäjälle, mutta otettiin vangiksi ja menehtyi vankeudessa. Myös vuonna 1699 syntynyt kolmas poika Hans Jakob Skalm lähti vapaaehtoisena sotaan viisitoistavuotiaana, mutta selvisi sodista hengissä ja erosi armeijasta vuonna Hänet nimitettiin luutnantiksi myöhemmin, vaikka hän ei enää osallistunutkaan sotiin, vaan jäi hoitamaan sukunsa maatiloja. Hän kuoli vuonna 1774 ja haudattiin Nokian kirkkoon. Haapaniemen ratsutilan peri seuraavana Hans Jakobin poika Adolf Skalm. Adolfin kuoltua jo vuonna 1782 tila siirtyi muutamaksi vuodeksi hänen vaimolleen Fredrica Otontytär Rosenlewille. Vuonna 1790 omistajaksi tuli Adolfin veli kihlakunnantuomari Axel Reinhold Skalm, joka piti tilaa vuoteen 1805 asti. Axel Reinhold kuoli vuonna Hän oli viimeinen tämän sukuhaaran miespuolinen Skalm. Tosin lähes yhtä kauan eli hänen veljensä Berndt Johan Skalm, joka on naimisissa Eva Sofia Otontytär Rosenlewin kanssa. Nokian Laajanojan kersantin puustellissa vuosina asunut Berndt Johan Skalm kuoli vuonna Veljekset eivät kuitenkaan olleet viimeiset Skalm-nimiset miehet Suomessa, sillä Suomen armeijan katselmusluettelosta vuodelta 1825 löytyy Hämeenlinnan pataljoonasta Janakkalan komppaniaan kuuluvan sotilaan Anders Skalmin nimi. Hänestä ei kuitenkaan ole löytynyt enempää tietoa. 30

31 Karjalan Skalmit ja 1600-luvuilla Karjalaan oli 1500-luvun loppupuolella muuttanut vain yksi Skalm-perhe, mutta sen vaikutus on nähtävissä monissa Karjalaa koskevissa asiakirjoissa. Perniön Heikkilän kartanon omistaja Hans Larsson Skalm oli jo 1550-luvulla toiminut Äyräpään voutina ja näyttää pysyneen Viipurin lähistöllä erilaisissa kruunun tehtävissä vuonna 1586 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Myös hänen poikansa Juhana Skalm oli kruunun palveluksessa ja toimi venäjäntulkkina. Hän vei kirjeen Venäjän suuriruhtinaalle vuonna 1575 ja palasi matkalta seuraavana vuonna. Hän istui vuonna 1578 Viipurin linnan herrainpöydässä, mutta kaatui samana vuonna Venäjää vastaan käydyssä sodassa. Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon, missä oli hänen hautapaatensa, muistotaulu ja kirkon seinälle nostettu vaakuna. Juhana Skalmin vaimo oli Viipurin linnanpäällikön ja Itä-Suomen käskynhaltijan Antti Niilonpoika Sabelfanan tytär Kaarina Sabelfana. Juhana Skalmilla ja Kaarina Sabelfanalla oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Tyttäristä Margareta Skalm oli naimisissa ratsumestari Lindved Claesson Hästesko nuoremman kanssa, joka kaatui vuonna 1615 Pihkovan piirityksessä. He asuivat Muolaankartanossa ja heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär. Kaksi muuta Juhanan ja Kaarinan tytärtä olivat naimattomia ja asuivat Viipurissa. 31

32 Vanhempi pojista Lasse Skalm omisti Viipurin pitäjän Kylliälän kylässä Nygårdin kartanon, mutta hänestä ei ole paljoakaan tietoja. Hän oli sotapalveluksessa ja joutui vangiksi Kerkholmin taistelussa Hänet vapautettiin vuonna 1608 vankienvaihdossa. Vuonna 1610 hän oli Jaakko de la Gardien armeijan mukana Venäjällä ja oli elossa vielä vuonna Hänellä ei tiedetä olleen perhettä. Toinen poika Antti Skalm peri Perniön Heikkilän kartanon isältään ja Jääsken Kavantsaaren kartanon äidiltään. Vuonna 1601 hän oli sotamiesten päällikkönä kahden kaleerin ja muutaman jaalan kanssa vahtimassa Nevajoen suulla, että lübeckiläiset laivat eivät päässeet tekemään kauppaa. Antti asui Kavantsaarella ja oli Viipurin linnan vahtimestarina vuonna Hän oli Jääsken ja Ruokolahden voutina vuosina Hän edusti sukua Ruotsin Ritarihuoneella vuonna 1627, jolloin suku introdusoitiin numerolla 144. Antti Kalmi oli naimisissa Margareta Yxkullin kanssa. Heillä oli kolme poikaa, Juhana, Antti ja Lasse ja tytär Kaarina, joka oli naimisissa Lorenz Möllerin kanssa. Vanhin Antti Skalmin pojista Juhana Skalm oli sodassa vuodesta 1618 vuoteen 1627, jolloin palasi kotiinsa Kavantsaareen. Viimeinen merkintä hänestä on Halikon tuomiokirjassa vuodelta 1634, jolloin todetaan hänen olleen sodassa. Erittäin todennäköistä on, että myöhemmin Muolaan Kopralan kylän asiakirjoissa mainittu Juho Juhonpoika Skalm oli hänen poikansa. Periaatteessa Juho Juhonpoika Skalm olisi voinut Kustaa Skalmin kuoltua esittää sukupaperinsa Ruotsin Ritarihuoneella ja saada nimensä sen kirjoihin. Ruotsin Ritarihuoneen dokumenteissa lukee vuoden 1686 kohdalla, että Skalmar-suvun edustaja ei voinut osallistua Ritarihuoneen istuntoihin. Föliande läto excusera sigh, at dhe eij kunnat komma till Riksdagen... Skalmar.... Koska Antti Skalm ja hänen poikansa olivat jo kuolleet, tällä todennäköisesti tarkoitetaan Antin veljiä tai heidän poikiaan. Kummastakaan veljestä ei kuitenkaan ole enää tietoja. Tiedossa oleva ainoa Karjalan Skalmeihin kuulunut tähän aikaan elänyt mies oli Juho Juhonpoika Skalm. Hän asui kuitenkin kaukana Tukholmasta eikä hänellä ollut luultavasti kiinnostusta tai varaa matkustaa sinne istuntokauteen, joka pidettiin Tämä oli vielä sadonkorjuuaikaa, joten on ymmärrettävää, että köyhtyneelle aatelismiehelle maanviljely oli tärkeämpää kuin istuntoihin osallistuminen Ritarihuoneella, jossa ylin aatelisto teki tärkeimmät päätökset. Juho Skalmin perheeseen oli 1680-luvun loppupuolella syntynyt ainakin kaksi lasta, mikä myös osaltaan vaikutti siihen, ettei oleskelu muualla kiinnostanut. Yksi lisäperuste sille, että Juho Juhonpoika Skalm on 1461 aateloidun Lars Skalmin jälkeläinen, on Kalmin suvussa kulkenut perimätieto. Se mukaan suvussa on vanhoina aikoina ollut suuria sotapäälliköitä. Näistä mahtavin oli 32

33 varmaan Itä-Suomen käskynhaltijana ja Viipurin linnanpäällikkönä toiminut Antti Juhananpoika Skalmin äidinisä Antti Sabelfana. Toinen lisäperuste liittyy etunimiin. Yleinen käytäntö oli ennen se, että pojille annettiin joko pojan isän etunimi tai toisen vanhemman isän etunimi. Jos poikia oli monta, kaikki nämä nimet tuli käytettyä. Matti Juhonpoika Skalmin ja Tuomas Juhonpoika Skalmin jälkeläisille oli luvuilla annettu etunimi Juho/Juhana (Johan) seitsemäntoista kertaa ja etunimi Antti (Anders) kaksitoista kertaa. Kolmas yleinen pojille annettu etunimi oli Matti (Matts/Matthias), joka oli myös annettu kaksitoista kertaa. Matti on ehkä Juho Juhonpoika Skalmin vaimon isän etunimi ja tullut siis avioliiton kautta suvun nimeksi. Keskimmäinen Antti Skalmin pojista Antti Kalmi nuorempi oli varusmestarina Hämeenlinnan rykmentissä vuonna 1636, ja luutnanttina vuonna 1647 Karjalan rakuunarykmentissä. Hän sai läänityksenä Kokkolan kylän Jääskestä vuonna 1652 ja ylennyksen ratsumestariksi vuonna Hänellä oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Pojista Johannes (Johan Berndt) oli Karjalan rakuunarykmentissä aliupseerina 1658, vääpelinä 1668 ja vänrikkinä Johannes siirtyi toiseen rykmenttiin kapteeniluutnanttina vuonna 1677 ja kaatui Skånessa samana vuonna. Toinen poika Kustaa (Gustaf) oli vänrikkinä 1679 ja kuoli vuonna 1680 ja siihen sammui Ruotsin Ritarihuoneen merkintöjen mukaan tämä sukuhaara miespuolelta. Nuorin Antti Skalmin pojista Lasse Skalm oli vuonna 1653 kapteeni Clas Flemingin komentaman 2. komppanian vääpelinä Savon jalkaväkirykmentissä. Vuonna 1658 hän oli sodassa Puolassa. Hänellä oli vaimonsa Savitaipaleen kirkkoherra Larsin tyttären Marian kanssa ainakin yksi lapsi, josta ei kuitenkaan ole tarkempia tietoja. Hänellä oli yksi maatila Viipurin pitäjän Rasalahdessa yhdessä veljensä Antin kanssa. Toinen maatila hänellä oli Viipurin pitäjän Tervajärvellä. Tähän tilaan kuului vuonna 1655 kaksi maataloa ja vuonna 1657 kolme maataloa. 33

34 Karjala Venäjän alaisuudessa vuodesta 1710 vuoteen 1917 Vaikka Suomi joutui kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnan alaisuuteen vasta käydyn Suomen sodan jälkeen, Karjalan Kannas oli jo isonvihan aikana käydyn Suuren Pohjan sodan jälkeen 1721 tehdyssä Uudenkaupungin rauhassa liitetty Venäjään. Rauhassa sovittu raja kulki Kannaksen kohdalla aika lähellä nykyistä rajaa. Käytännössä Kannaksen alue oli venäläisten hallinnassa jo vuodesta 1710 alkaen, jolloin venäläiset valloittivat Viipurin. Uudenkaupungin rauhan raja. Kuvassa keskellä oleva alue liitettiin rauhansopimuksessa Venäjään. Ruotsin laajenemista kannattava hattupuolue julisti sodan Venäjää vastaan vuonna 1741 tavoitteenaan vallata ainakin osa Ruotsin sodassa menettämistä alueista takaisin. Ruotsin armeija oli kuitenkin varustautunut sotaan heikosti ja Suomen alue joutui venäläismiehityksen alaiseksi kuten Suuressa Pohjan sodassakin. Pikkuvihaksi kutsuttuna aikana käyty sota päättyi Ruotsin tappioon ja raja siirrettiin Kymijoelle vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa. Kymenlaakson lisäksi myös Savonlinna jäi Venäjän puolelle. Hävityn sodan jälkeen Ruotsissa vallitsi rauha jonkin aikaa, mutta halu valloittaa Karjala takaisin ei hävinnyt, vaan odotettiin sopivaa aikaa. Kuningas Kustaa III aloittikin sodan Venäjää vastaan heinäkuun alussa 1788, vaikka osa upseereista oli sotaa vastaan. Elokuussa Kustaa III:n joukot piirittivät Savonlinnassa Olavinlinnaa, ja osa armeijasta oli edennyt Haminan lähelle. Sotaretki ei kuitenkaan onnistunut ja Ruotsin armeijan pääjoukko vetäytyi takaisin kohti Turun rauhan rajaa Kymijoelle. Kuninkaaseen tyytymättömät Ruotsin armeijan upseerit lähettivät 9. elokuuta 1788 Liikkalan sotaleiristä Venäjän keisarinnalle Katariina II:lle ns. Liikkalan nootin. Nootissa upseerit toivoivat Ruotsin ja Venäjän naapurisopua ja esittivät, että tämän edistämiseksi Venäjä luovuttaisi Ruotsille Turun rauhassa 1743 saamansa ns. Vanhan Suomen alueen eli Kaakkois-Suomen. Liikkalan nootin allekirjoittivat: kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt, eversti Sebastian von Otter, eversti Johan Henrik Hästesko, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö Per af Enehjelm, everstiluutnantti Otto Klingspor, 34

35 yliadjutantti Karl Henrik Klick ja ratsuväen päällikkö Gustaf von Kothen. Kirjettä lähti viemään keisarinnalle majuri Johan Anders Jägerhorn. Myös Pietari Kalmin poika, majuri Pehr Gabriel Kalm oli osallisena Anjalan liitossa. Eversti Johan Henrik Hästeskon muotokuva. Juhana Skalmin tytär Margaretha Skalm oli Johan Henrikin isoisän isoisän Anders Hästeskon äiti. Kuningas Kustaa III sai tietää Liikkalan kirjeestä ja hän vaati komentaja C. G. Armfeltia kirjoittamaan kuninkaalleen uskollisuudenvalan ja keräämään siihen upseereiltaan allekirjoituksen, jolla nämä lupaavat taistella vaikka viimeiseen mieheen. Johan Anders Jägerhornin muotoilemassa liittokirjassa 113 upseeria vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta he myös puolustavat niin sanottuja Liikkalan miehiä. Kirjeessä allekirjoittajat kertovat kääntyneensä rauhan asiassa Katariina II:n puoleen. Jos tämä ei suostuisi kunnialliseen rauhaan, upseerit lupasivat puolustaa valtakunnan rajaa viimeiseen veripisaraan. Anjalan liiton vaikutus ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kuningas Kustaa III palasi Ruotsiin jo lokakuussa. Kun armeijan johtoon jäänyt kuninkaan veli Kaarle määräsi joukot talvimajoitukseen, loppui upseerien yhteydenpito ja haaveet Suomen itsenäisyydestä. Kun Ruotsi onnistui Tanskaa vastaan käydyssä sodassa, kuninkaan asema vahvistui ja Anjalan liittoon osallistuneet upseerit pidätettiin vuonna Liikkalan nootin allekirjoittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan sodan aikana ja sen jälkeen. Kuitenkin vain Johan Henrik Hästesko teloitettiin. Ruotsi joutui vielä kerran sotaan Venäjää vastaan. Suomen sota käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä. Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan. Venäjä hyökkäsi Ruotsiin 21. helmikuuta Liikekannallepanon etenemisen mukaan Ruotsalaisia joukkoja keskitettiin ja viivytettiin eteneviä venäläisiä. Joukkoja johtaneen kenraaliluutnantti Carl Nathanael af Klerckerin ajatuksena oli ryhtyä taisteluun Hämeenlinnan tasalta, mutta hän johti armeijansa vetäytymään Pohjois-Pohjanmaalle kohti Oulua. 35

36 Toukokuun 1808 alussa Viaporin piiritetty linnoitus antautui venäläisille juuri Suomenlahden vapautuessa jäistä. Linnoituksen antautuminen romutti Ruotsin taistelusuunnitelman. Rauhanaikaisissa suunnitelmissa oli suunniteltu, että Viaporin linnoitus ottaisi vastaan Ruotsista saapuvat apujoukot, jotka linnoituksessa talvehtineen rannikkolaivaston tukemana olisivat sitten edenneet Suomenlahden rantaa pitkin katkaisemaan vihollisen huoltotiet. Samaan aikaan, kun Viapori antautui, eversti Sandelsin johtamat joukot etenivät Savon maantietä pitkin kohti etelää. Ne valtasivat takaisin Kuopion 12. toukokuuta, mutta joutuivat luovuttamaan tämän melko pian. Sandels ei saanut apujoukkoja, ja kesän lopussa hänen oli pakko perääntyä välttääkseen saarrostusta. Pohjanmaalla sota eteni huonommin. Kesän alkuvaiheessa saavutettiin Adlercreutzin johdolla pienehköjä voittoja, joista Alavuden taistelu oli merkittävin. Venäjän armeijan päävoimat löivät kuitenkin alivoimaiset ruotsalaiset joukot Karstulassa, Salmissa ja Oravaisissa heinäkuun aikana. Tämän jälkeen Adlercreutzin oli pakko perääntyä kohti Torniota. Samalla myös Sandelsin joukot vedettiin pois Savosta. Aselepo solmittiin 19. marraskuuta Ruotsin armeija määrättiin vetäytymään Kaakamajoen taakse ja se poistui koko sen aikaisesta Suomesta Kemijoen pohjoispuolelle vuoden loppuun mennessä. Maaliskuussa 1809 venäläiset joukot valtasivat Tornion ja miehittivät lyhyeksi aikaa Uumajan. Toukokuussa joukot jatkoivat marssiaan etelään, ja venäläiset valtasivat Uumajan uudelleen kesäkuussa Elokuussa 1809 venäläiset estivät Länsi-Pohjassa ruotsalaisen maihinnousun, minkä jälkeen Ruotsi oli valmis rauhaan. Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa ja Ahvenanmaan. Raja vedettiin Tornionjokeen. Venäjä oli jo vuoden 1808 aikana julistanut Suomen pysyvästi osaksi itseään. Keisari Aleksanteri I kutsui valloitetun alueen asioita järjestämään Porvoon maapäivät, jotka alkoivat 28. maaliskuuta 1809, samana päivänä kuin Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf syöstiin vallasta. Suomi siirtyi näin Venäjän valtaan ja hallinto järjestettiin autonomian pohjalle. Venäjän tsaarista tuli Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas. Suomen ensimmäinen suuriruhtinas oli Aleksanteri I ( ). Hänen aikanaan Venäjä valloitti myös Puolan ja liitti Alaskan Venäjän alueeseen. Aleksanterin jälkeen valtaistuimelle nousi hänen veljensä Nikolai I ( ). Vaikka hän oli vanhoillinen, hänen aikanaan Suomi sai kehittyä rauhassa ilman suuria muutoksia. Hänen aikanaan alkoi Krimin sota. Suomessa sotaa kutsuttiin 36

37 Oolannin sodaksi, sillä sen aikana englantilaiset sotalaivat seilasivat Itämerellä ja hävittivät Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoituksen. Englantilaiset pommittivat mereltä pari päivää Viaporin linnoitustakin, tosin ilman suurempia vahinkoja.. Kolmannen suuriruhtinaan Aleksanteri II ( ) hallituskauden alussa Krimin sota laajeni suursodaksi. Sodan jälkeen Ahvenanmaasta tehtiin demilitarisoitu alue. Aleksanteri oli nuorempana uudistusmielinen. Hän esimerkiksi lakkautti Venäjän kehitystä haitanneen maaorjuuden vuonna Suomessa oli edellisenä vuonna saatu lupa käyttää omaa rahaa, markkaa. Suomessa pidettiin vuonna 1863 ensimmäiset valtiopäivät vuonna 1809 pidettyjen Porvoon valtiopäivien jälkeen ja sen jälkeen valtiopäivät kokoontuivat säännöllisesti. Alaska myytiin Yhdysvalloille vuonna 1867, vaikka Alaskan kuvernöörinä ollut suomalainen Johan Hampus Furuhjelm yrittikin viivyttää myyntiä. Seuraava suuriruhtinas Aleksanteri III ( ) oli vanhoillinen ja hänen aikanaan alkoi etnisten vähemmistöjen venäläistäminen. Puolan hallinto ja koulut muutettiin venäjänkielisiksi ja katolisen kirkon toimintaa vaikeutettiin. Suomessa ei hänen aikanaan vielä tapahtunut kovin suurta poliittista muutosta. Viimeisen suuriruhtinaan Nikolai II ( ) aikana venäläistäminen alkoi vaikuttaa Suomeenkin. Vuonna 1899 annettu Helmikuun manifesti kavensi Suomen autonomiaa ja siitä alkoi ensimmäinen sortokausi. Se päättyi vuonna 1905 suurlakkoon, jonka seurauksena Suomi sai yleisen äänioikeuden ja eduskunnan. Toisen sortokauden aikana ( ) Suomen venäläistäminen jatkui voimakkaana. Sen aikana kehittyi ajatus Suomen itsenäisyydestä ja jääkäriliike alkoi kouluttaa Saksassa Suomelle omaa armeijaa. Sortokausi päättyi Venäjällä helmikuussa 1917 tapahtuneeseen vallankumoukseen. Lokakuussa kommunistit ottivat Venäjällä vallan Leninin johdolla ja pian sen jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi

38 Suomen itsenäisyyden alkuaika Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Karjala pysyi osana Suomea ja Tarton rauhassa vuonna 1920 vahvistettiin Kannaksella kulkevat rajat. Viipuri oli ollut jo 1400-luvulta lähtien kansainvälinen kaupunki eikä Suomen itsenäistyminen vaikuttanut kovin paljon sen kaupunkikuvaan. Venäläisyyden vaikutus luonnollisesti väheni, venäjän kielen asema heikkeni ja poliittinen tilanne muuttui, mutta tavallisen ihmisen elämä ei paljon muuttunut. Ensimmäisen maailmansodan päättyminen alkoi tosin vähitellen näkyä ja hyvinvointi lisääntyi 1920-luvulla. Takapakkia toi vuonna 1928 Amerikasta alkanut lama, joka vaikutti myös Kannaksella, mutta 1930-luvun loppupuolella sen vaikutukset olivat jo kadonneet. Maailmantilanne oli kuitenkin muuttunut ja Suomikin joutui mukaan maailmanpolitiikan aiheuttamaan myllerrykseen. Vuonna 1938 Itävalta oli liitetty Saksaan ja Saksan laajeneminen oli alkanut. Elokuussa 1939 Hitlerin Saksa liittoutui yllättäen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa. Solmittu Molotov Ribbentrop -sopimus elokuussa 1939 oli luonteeltaan hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen salainen lisäpöytäkirja jakoi Itä-Euroopan etupiireihin maiden kesken. Neuvostoliitto vaati syksyllä 1939 Suomelta useita alueita, mutta neuvottelut päättyivät marraskuussa ilman tuloksia. Hyökkäys Suomeen alkoi 30. marraskuuta Neuvostoliiton tykistö aloitti hyökkäyksen Kannaksella ja sen ilmavoimat aloittivat ilmapommitukset Helsinkiin ja viiteentoista muuhun kohteeseen. Kannaksella puna-armeijan maajoukot etenivät muutaman päivän ajan, mutta hyökkäys pysähtyi joulukuun 5. päivänä Mannerheim-linjaan. Puna-armeijan epäonnistuttua nopeassa Suomen valtausoperaatiossa taistelutoiminta vaimeni joulun jälkeen yli kuukaudeksi. Uusi suurhyökkäys alkoi 11. helmikuuta ja venäläiset tekivät läpimurron Summassa. Ylipäällikkö Mannerheim antoi 15. helmikuuta käskyn vetäytyä väliasemaan linjalle Samolanlahti Näykkijärvi Muolaanjärvi Äyräpäänjärvi Vuoksi. Puna-armeijan massiivinen hyökkäys mursi väliasemankin ja käytössä olleet suomalaiset joukot määrättiin vetäytymään 27. helmikuuta 1940 taka-asemaan puolustuslinjalle Viipuri-Tali-Noskuanselkä-Kuparsaari-Vuoksi. Viipurinlahdella suomalaiset joukot eivät kyenneet estämään venäläisten maihinnousua lahden länsirannalle, jossa puna-armeija katkaisi Viipuri-Helsinki valtatien 9. maaliskuuta. Neuvostojohto ehdotti 23. helmikuuta rauhanneuvottelujen aloittamista. Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta hyväksyivät Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12. maaliskuuta Taistelutoiminta rintamilla päättyi 13. maaliskuuta. 38

39 Rauhansopimuksen mukaan Suomi luovutti Neuvostoliitolle osan Sallaa ja Kuusamoa, Kalastajasaarennon Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret ja lähes koko Karjalan mukaan lukien Viipurin. Raja oli käytännössä sama kuin vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa. Suomi joutui myös vuokraamaan Hangon Neuvostoliitolle tukikohdaksi 30 vuodeksi ja rakentamaan Kantalahden ja Sallan välille rautatien. Sodan aikana olivat sotatoimialueen asukkaat siirtyneet länteen päin ja rauhanteon jälkeen tyhjenivät loputkin Venäjälle luovutetut alueet. Kaikkiaan suomalaista joutui lähtemään evakkoon. Rauhaa kesti vain hieman yli vuoden. Saksan hyökkäsi 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon. Muutamaa päivää myöhemmin Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa 500 koneella. Sota julistettiin virallisesti alkaneen 26. kesäkuuta. Suomen armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella ja luoteesta Laatokkaa kohti 10. heinäkuuta. Elokuun loppuun mennessä kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentama Karjalan Armeija oli saavuttanut talvisotaa edeltäneet rajat. Joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasotavaihe, jota kesti kaksi ja puoli vuotta. Puna-armeija lopetti asemasodan suurhyökkäyksellä Kannaksella 9. kesäkuuta Suomalaisten puolustus murtui Valkeasaaressa 10. kesäkuuta VT-linja (Vammelsuu-Taipale) murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton suurhyökkäyksen Tali-Ihantalan taistelussa , Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Suurena apuna suomalaisilla oli presidentti Rytin sopiman Ribbentrop-sopimuksen puitteissa Saksalta saatu aseapu. Suurhyökkäyksen pysähtyminen ja puna-armeijan kiire päästä nopeasti Berliiniin saivat Neuvostoliiton johdon rauhan kannalle. Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 välirauha, jonka ehtojen mukaan Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi. Saksan joukot oli karkotettava maasta ja saksalaisten omaisuus luovutettava liittoutuneille. Lisäksi Suomen tuli maksaa valtavat sotakorvaukset ja rajoittaa pysyvästi armeijan kokoa. Sodissa Kalmin sukuun kuuluvista kuolivat: Kalmi, Eino Viljo, tkm. 9./III/KTR3, , Rautu. Haavoittui Syvärillä , kuoli Naskali Evald, alikers., ViestiJ/JR 8, , Sakkola. Kuoli Käsnäselässä

40 Suomi sotien jälkeen Jatkosodan loppupuolella kesällä 1944 alkoi uusi evakkotaival karjalaiselle. Talvisodan jälkeen karjalaiset oli ensimmäisen kerran siirretty uusille asuinpaikoille ja nyt sama tehtävä oli taas edessä. Luovutettujen karjalaisten pitäjien asukkaiden sijoittumisesta uusiin asuinkuntiin tehtiin suunnitelma, joka oli vuoden 1945 maanhankintalain mukainen. Tarkoitus oli ilmeisesti, että Karjalassa vierekkäin olleiden kuntien asukkaiden uudet sijoituspaikatkin olisivat vierekkäin. Osittain tarkoitus onkin onnistunut, sillä esimerkiksi Heinjoen isot naapurikunnat Muolaa, Antrea ja Viipurin mlk päätyivät vierekkäisillä alueilla. Äyräpääläisten sijoituspaikka oli jo hieman kauempana, mutta kaikkia ei ollut mahdollista saada vierekkäin. Äyräpää oli kuitenkin Vuoksenrannan vieressä. Muolaa oli saanut suuren osan vieruskunnistaan lähelleen, mutta esimerkiksi Raudun naapuripitäjistä osa oli joutunut varsin kauas. Uusien asuinpaikkojen löytyminen ei aina ollut kovinkaan helppoa. Esimerkiksi Heinjoen 3302 asukasta oli tammikuussa 1945 sijoittunut väliaikaisesti 74 eri pitäjään. Turun läänin Koskella oli tällöin 1034, Marttilassa 848 ja Kuusjoella 484 heinjokelaista. Olosuhteet olivat kuitenkin liian hankalat näin monen ihmisen ylläpitämiseen, joten helmikuussa 1945 tehtiin tasoitussiirtosuunnitelma, jossa uudeksi sijoituspaikaksi 848 ihmiselle osoitettiin mm. Vihti, Karkkila, Karjalohja ja Nummela. Sodanjälkeisistä sijoituskunnista löytyy edelleenkin sinne siirtyneiden perheiden ihmisiä, vaikka suurin osa ainakin nuoremmista asuu jo muualla Suomessa tai ulkomailla. Osa tosin lähti uusille asuinpaikoille jo heti sodan jälkeen eikä koskaan muuttanut heille osoitettuun sijoituspaikkaan. Suomen sodanjälkeisiä ensimmäisiä vuosia leimasi poliittinen epävarmuus, pula-aika ja sotakorvausten aiheuttama nopea teollinen kehittyminen. Kun 1950-luvun alkupuolella sotakorvaukset oli saatu maksettua, pula-aika alkoi helpottaa ja Suomi alkoi vaurastua. Poliittinen elämäkin vakiintui. Sodan jälkeen presidentiksi valittu marsalkka Mannerheim erosi tehtävistään vuonna 1946 ja hänen jälkeensä presidenttinä toimi kymmenen vuotta Juho Kusti Paasikivi. Seuraavaksi presidentiksi valittu Urho Kekkonen jatkoi Paasikiven linjalla ja johti Suomea vuodesta 1956 vuoteen Kekkosen aikana Suomen elintaso nousi kohti kansainvälistä kärkeä ja on pysynyt siellä hänen jälkeensäkin. Muuttoliike ulkomaille voimistui kuitenkin 1960-luvulla ja Suomesta lähti paljon ihmisiä työn perässä Ruotsiin vielä 1970-luvullakin. 40

41 Karjalan Kalmit 1700-luvun alusta nykyaikaan Karjalassa asuneen Skalm-suvun viimeiset tiedot 1600-luvulla koskevat Antti Antinpoika Skalmia ja hänen perhettään. Antti Skalmin kuoltua vuonna 1660 hänen puolisonsa ja lapsensa, kaksi poikaa ja kolme tytärtä jäi asumaan Antin rakentamaan uuteen kartanoon Jääsken Kiurulaan. Pojat kuolivat 1600-luvun loppupuolella Ruotsissa käydyissä sodissa, mutta Antin puoliso Anna Bång oli vielä 1692 elossa. Vaikka Kiurulan omistusoikeus olikin peruutettu 1680-luvulla valtiolle, Annalla oli oikeus asua siellä elämänsä loppuun asti. Tyttäristä Kristiina meni naimisiin kapteeni Leonhardt Aichmöllerin (Achtmöller) kanssa ja muutti Rantasalmelle. Toinen tytär Margareta oli naimisissa Anders Alopaeuksen ja tämän kuoltua Gustaf Bräutigamin kanssa. Kolmas tytär Anna Magdalena meni naimisiin Henrik Sattlerin kanssa ja perhe jäi asumaan Jääskeen. Heidän pojanpojanpoikansa Carl Adolph Sattler ( ) oli senaattori ja kollegineuvos, jonka kaksi poikaa Bernhardt ja Friedrich olivat Venäjän armeijan kenraaleja. Carl Adolphin tyttäristä Natalia Sofia oli naimisissa arkkipiispa Erik Melartinin kanssa ja Amalia valtioneuvos Karl Anders Merlinin kanssa, joka oli kenraalikuvernöörin kanslian johtaja. Antti Skalmin veljien, Juhon ja Lassen perheistä ei ole säilynyt tietoa 1600-luvun loppupuolelta. On kuitenkin todennäköistä, että Lasse Skalmin jälkeläiset asuivat Kannaksella. Lassen pojan Juho Skalmin perheen tietoja löytyy kuitenkin vasta 1720-luvun asutusluetteloissa. Muolaan pitäjään kuuluneen Heinjoen Kopralan kylässä asuivat silloin Juho Skalmin pojan Matti Skalmin perhe. Vuonna 1723 tehdyn Muolaan väestöluettelon sivulla 15 näkyvät Matz Johanssonin, hänen vaimonsa ja kahden poikansa nimet. Skalmien elämää pystyy seuraamaan 1700-luvulta alkaen historiakirjojen (lastenkirjat, rippikirjat, kasteluettelot, haudattujen luettelot, vihittyjen luettelot) avulla, vaikka osa kirjoista on hävinnyt. Niissä näkyy taloittain perheiden tietoja, syntymä- ja kuolinaikoja ja muita kiinnostavia tietoja. Niistä näkyy myös, että sukunimen kirjoitusmuoto muuttui jo 1730-luvulla ensin muotoon Kalm ja vuosisadan puolivälin jälkeen lopulliseen muotoonsa Kalmi. 41

42 Vanhimmista syntyneiden ja kuolleiden luetteloista löytyy Kopralassa asuneiden Matti ja Tuomas Skalmin tietoja. Juho Skalmin toinen poika Tuomas Skalm oli kuollut syksyllä Hänen vaimonsa synnytti keväällä 1725 heidän neljännen lapsensa, Yrjön (Georg), jonka jälkeläisiin kuuluivat myöhemmin Kivennavalla asuneet Kalmit. Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi Koprola Matz Skalm Maria Coprala Thomas Skalm Georg Koprala Matz Skalm Brita Coprala Matz Skalm Helena Ikä Kuollut Haudattu Kylä Talo Henkilö Kuolinsyy vv kk vko pv Cåprala Thomas Skalm Kåprola d. Johanna Skalmi omainen: Matz Skalmi Juho Skalmin jälkeläisistä muodostuu nopeasti useita sukuhaaroja. Alla olevassa kaaviossa näkyvistä Juho Skalmin lapsenlapsista Catarina Pessinin ja Sigfred Skalmin jälkeläisten tiedot loppuvat 1800-luvulla. Juho Skalmin kolmas lapsi, Catharina ( ) oli naimisissa Muolaan Punnusniemellä asuneen Matti Hentinin kanssa. Heillä oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan Skalmin/Kalmin suvun Karjalan haaran vaiheista 1700-luvulta 2000-luvulle. 42

43 Matti Juhonpoika Skalmin jälkeläiset Muolaan seurakunnan rippikirjassa vuosilta ((UK688) Kopralan kylän kohdalla on seuraavat Matti Juhonpoika Skalmin (Kallmin) perheen tiedot. Rippikirjassa olivat vain ripillä käyneet, joten nuorimpien lasten nimiä ei ole näkyvissä. Matti Skalmin ensimmäinen vaimo Marketta Kasperintytär oli kuollut 1720-luvulla. Gertrud Kimalainen oli Matin toinen vaimo, joka kuoli vuonna Seuraavaan rippikirjaan vuosilta (UK689) on merkitty arvioidut iät ja myös Matti Skalmin kolmannen vaimon Maria Turtian nimi sekä Matin kuolinvuosi Samassa talossa asuivat Matin vanhin poika Juho (Johan) perheineen, vanhin tytär Maria Pillinen perheineen ja nuoremmista lapsista Katariina, Matti, Esko, Liisa ja Mikko. Vuosien rippikirjan mukaan Kopralan kylässä Kalmin talossa asuivat Matts Kalmi 1751 g Maria Rättö 1753 dr Anna , s Anders 1777, s Matts , s Thomas Anna Tapoin gift 1770 Eskel Kalmi 1755 g Eva Tuusa 1763 dr Walborg , dr Maria 1788, dr Catharina 1791 Michel Kalmi 1764 g Magdal Hytiäin dr Anna (död) 1792, s Matts 1794 Johan Kalmi s. Johan 1749 g Walborg Nuja 1760 dr Beatha 1779 Moder Maria Turdia Moder Maria Kalmi (Petter Pillisen puoliso) 43

44 Eri rippikirjan välillä on joidenkin henkilöiden kohdalla erilaiset vuosiluvut. Syitä on useita. Kirkonkirjoja oli Muolaassa alettu pitää vasta vuonna 1723, joten sitä vanhemmat tiedot oli saatu kysymällä tai arvaamalla. Kaikkia lapsia ei 1700-luvun alkupuolella kirjattu kastekirjaan. Lisäksi Muolaan kirkonkirjoista osa oli tuhoutunut 1770-luvulla eikä papeilla ollut käytössä luotettavia lähteitä. Esimerkiksi Matti Kalmin vuonna 1725 syntyneen tyttären Marian syntymävuosi on merkitty liian aikaiseksi. Haudattujen luettelossa on hänen kohdallaan vielä suurempi virhe, sillä siellä on merkitty hänen kuolleen 90 vuoden iässä, vaikka todellisuudessa hän kuoli 71-vuotiaana. Muutamien muidenkin kohdalla voi olla useamman vuoden verran virhettä. Onneksi näistä suuren osan pystyy tarkistamaan kastettujen luettelosta. Asiakirjoista näkyy, että Matti Juhonpoika Skalm oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo Marketta Kasperintytär kuoli vuonna Matilla ja Marketalla oli kaksi lasta, Juho ja Antti (Anders). Antti oli naimisissa Valpuri Majurin kanssa, mutta heillä ei ollut lapsia. Juho oli naimisissa kaksi kertaa ja jälkimmäisestä liitosta Pirkko Jauhiaisen kanssa oli kolme lasta, Eeva, Juho ja Helena. Juho Juhonpojalla oli kaksi tytärtä, mutta ei poikia. Toinen Matti Juhonpojan vaimo oli Kerttu (Gertrud) Kimalainen ( ). Matilla ja Kertulla oli seitsemän lasta, Maria, Anna, Riitta, Helena, Johanna, Antti (Andreas) ja Katariina. Ilmeisesti Antti kuoli nuorena, sillä hänestä ei ole myöhemmin mitään tietoa. Tytöistä Johanna kuoli alle vuoden vanhana, mutta kaikki muut elivät aikuisikään asti, menivät naimisiin Muolaan eri kylistä olleiden miesten kanssa ja saivat useita lapsia. Maria oli naimisissa Petter Pillisen kanssa, joka jäi kotivävyksi, Annan mies oli Matti Toikka Taperniemeltä, Riitan mies oli Matti Sarvi Heikurilasta, Helenan ensimmäinen mies oli Tuomas Kuparinen Saustolasta ja toinen mies Mikko Hämäläinen Oravalasta ja Katariinan mies oli Antti Iho Selolasta. Kolmas Matti Juhonpojan vaimo oli Maria Turtia ( ). Matilla ja Marialla oli neljä lasta Matti, Esko, Liisa ja Mikko. Näistä Matti Matinpoika oli naimisissa kaksi kertaa. Maria Mustosen kanssa hänellä oli tytär Anna, Maria Rätön kanssa kolme poikaa, Antti, Matti ja Tuomas. Suurin osa nykyisistä Kalmeista kuuluu Antti Matinpojan jälkeläisiin. Matti Juhonpojan ja Marian toinen poika Esko oli naimisissa Eeva Tuusan kanssa. He ovat Amerikassa asuvien Kalmien esivanhempia. Matin ja Marian kolmas poika Mikko meni naimisiin Matleena Hyytiäisen kanssa. Heidän jälkeläisiään oli Toivo Aleksanteri Kalmi ( ), jonka tytär Marja-Leena Rantanen asuu miehensä Reijon kanssa nykyisin Vilppulassa. Matin ja Marian tytär Liisa meni naimisiin Muolaan Jaarilassa asuneen maanviljelijä Kustaa Kaggen kanssa. Heillä oli kaksi poikaa ja viisi tyttöä. 44

45 Matti Matinpoika Kalmin sukuhaara Matti Matinpoika Kalmi oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli Maria Mustonen, jonka kanssa hänellä oli tytär Anna. Toinen puoliso oli Maria Rättö, jonka kanssa Matilla oli kolme poikaa, Antti, Matti ja Tuomas. Kolme lapsista kuoli heinäkuussa 1787 ja vain Antti selvisi siihen aikaan riehuneesta kulkutaudista. Haudattu Kylä Nimi Syy v kk Omainen Kopprala d. Anna Kalm koppor 11 6 Matts Kalm Kopprala s. Thomas Kalm koppor 4 Matts Kalm Kopprala s. Matts Kalm koppor 6 6 Matts Kalm Antti Kalmi ( ) meni naimisiin Katriina Kaukisen kanssa ja he saivat yksitoista lasta, Anna, Valpuri, Vili, Matti, Tuomas, Maria, Eeva, Beata, Heta, Helena ja Jaakko. Antti Kalmin ja Katriina Kaukisen pojista kolmanneksi vanhimman, Tuomaan jälkeläisiä on lähes puolet nykyisin tiedetyistä Kalmin sukuun kuuluvista. Nuorimman pojan Jaakon jälkeläiset muodostavat huomattavasti pienemmän sukuhaaran, mutta siihenkin sukuhaaraan kuuluvia tiedetään useampia kymmeniä. Seuraavissa luvuissa on kerrottu näihin kahteen sukuhaaraan kuuluvien elämästä. 45

46 Tuomas Antinpoika Kalmin jälkeläiset Antti Kalmin pojista vain kahdella, Tuomaalla ja Jaakolla oli perhettä. Heistä vanhempi Tuomas ( ) työskenteli renkinä lähikylien maatiloilla. Hän meni vuonna 1837 naimisiin Hetti (Hedvig) Tonderin (s. 1816) kanssa. He saivat viisi lasta, joista Antti, Katariina ja Juho kuolivat lapsina. Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi Heinjoki Thomas Kalmi Hedvig Tonder 22 Anni Heikurila Heinjoki Thomas Kalmi Hedvig Tonder 24 Anders Koprala Heinjoki Koprala K. Thomas Kalmi Hedvig Tonder 27 Catharin a Kuusa, Inh Thomas Kalmi Hedvig Tonder 31 Michel Määttälä Thomas Kallmi Hedvig Tonder 35 Johan Tuomas Kalmi ja Hetti Tonder asuivat useammalla eri paikkakunnalla, mikä näkyy myös lasten syntymäpaikoissa. Tuomas kuoli helmikuussa 1853 hengenahdistukseen ollessaan vasta 43-vuotias. Hetti muutti lasten kanssa takaisin Heinjoelle Kopralaan vuonna 1854, kuten oheisesta muuttotodistuksesta voidaan lukea. Lapsista vanhin, Anni meni naimisiin vuonna 1862 Tahvo Pöllösen kanssa. Heidän lapsiaan olivat Heta Pöllönen, Antti Pöllönen, Juhana Pöllönen ja Hedda Beata Pöllönen. Näistä Juhana Pöllönen ja Hetti Lehtonen saivat kymmenen lasta, joiden nimet olivat Anna Katri (Töllikkö), Manda Pöllönen, Anni Pöllönen, Aino 46

47 Pöllönen, Alina (Majuri), Hilja Pöllönen, Tyyne Pöllönen, Elvi Kerttu Pöllönen, Joonas Pöllänen ja Tahvo Pöllänen. Aino Pöllönen, Kerttu Pöllönen, Anna Katri Töllikkö, Alina Majuri, Hilja Pöllönen ja Joonas Pöllänen vuonna Juhana ja Hetti Pöllösen lapsista Anna Katri meni naimisiin Ville Töllikön kanssa. Heillä oli yksi poika, Kalevi. jolla on viisi lasta ja kymmenen lastenlasta. Kalevi Töllikkö Alina Pöllönen oli naimisissa Elias Majurin kanssa. Heillä oli kolme lasta, Maiju (Lehtoranta), Maili (Jaakkola) ja Marja (Virman). Perhe asui Heinjoen Hevossaaressa ennen talvisotaa ja jatkosodan aikana vuosina Ensimmäinen evakkomatka suuntautui ensin Kuusjoella ja jatkui sieltä Perniöön. Toinenkin evakkomatka alkoi Kuusjoelta, josta matka jatkui Nummen Retlahteen 47

48 vuosiksi ja sen jälkeen Vihdin Vanjoelle. Sieltä Majurit hankkivat maatilan, johon he tekivät itse tarvittavat rakennukset. Tilan koko oli 22 ha, josta peltoa oli 7 ha. Joonas Pöllänen oli naimisissa kemiöläisen Taimi Julinin kanssa. Heillä oli viisi lasta: Sirkka (Ahonen), Liisa (Rinne), Hilkka (Järvinen), Sirpa (Juurinen) ja Kari. Sodan jälkeen perhe asui ensin Kuusjoella, josta muutti Sammattiin muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1949 Pölläset muuttivat Nummen Leppäkorpeen, josta he ostivat maatilan. Tahvo Pölläsellä oli kaksi lasta Lilja ja Vilho. Lilja meni naimisiin Muolaasta kotoisin olleen Toivo Kotilaisen kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä ja yksi poika. Vilho oli naimissa Lilja Pentikäisen kanssa. Heillä oli yksi tytär. Tuomas ja Hetti Kalmin poika Mikko Kalmi ( ) meni naimisiin Eeva Sarven kanssa vuonna He asuivat Muolaassa ja Heinjoella useissa eri paikoissa. Vuonna 1876 he asuivat Kuusassa ja sen jälkeen Ristseppälässä. Vuonna 1884 he muuttivat Lavolaan. Muuttokirjassa Mikon ammatiksi on merkitty löysä ja läksiäinen, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä ei ollut omaa maatilaa. Mikko muutti myöhemmin vuokraviljelijäksi Äyräpään Kaukilaan Hätösmäelle Matti Poutiaisen omistamaan taloon. Mikko kuoli vuonna 1926 poikansa Tuomaan luona Kaukilassa. Mikon ja Eevan lapsia olivat Ville, kaksivuotiaana kuollut Matti, Tuomas ja Anna-Leena (Rahkonen). Sekä Villellä että Tuomaalla oli kymmenen lasta ja Anna-Leenalla kolme lasta. Seuraavissa luvuissa kerrotaan tarkemmin Villen, Tuomaan ja Anna-Leenan perheistä. Mikko Kalmi 48

49 Ville ja Hilma Kalmin jälkeläiset Ville Kalmi ( ) oli Mikko ja Eeva Kalmin (s. Sarvi) vanhin poika. Hän oli naimisissa Hilma Variksen kanssa. He asuivat perheineen 1900-luvun alkupuolella Äyräpään Kaukilassa yhdessä Villen veljen Tuomas Kalmin perheen kanssa. Kalmit viljelivät Poutiaiselta vuokrattua taloa vuoteen 1916 asti, jolloin Ville muutti perheineen Rautuun. Villellä oli kymmenen lasta, joista Kaukilassa olivat syntyneet Jalmari, Saima, Eino, Eeva, Jenny ja Mikko. Raudussa syntyivät Kerttu, Lyyli, Lempi ja Reino. Ville Kalmi Lyyli, Hilma, Helmi ja Jalmari Kalmi sekä Jalmarin ja Helmin lapset Reijo, Pentti, Raija ja Jalmar. 49

50 Eturivissä Hilma Kalmi ja lastenlapset Eeva-Liisa ja Markku Meskanen vuonna Takarivissä Hilman lapset Saima Kinnanen, Eeva Valmisalmi, Jenny Kainukangas, Mikko Kalmi, Jalmari Kalmi, Lempi Meskanen, Reino Kalmi, Kerttu Lintunen ja Lyyli Kalmi. Jalmari ja Helmi Kalmin perhe Vuonna 1906 Muolaan Kaukilassa syntynyt Jalmari oli naimisissa rautulaisen Helmi Karhusen kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta; Raija, Reijo, Jalmar, Pentti, Ritva, Eino, Jouko, Heikki ja Pekka, joista neljä vanhinta oli syntynyt Pyhäjärvellä ennen sotia. Ensimmäinen evakkomatka vuonna 1939 suuntautui Alavudelle, josta vuonna 1941 matka jatkui Punkalaitumelle. Vuonna 1942 perhe palasi takaisin Karjalaan Pyhäjärvelle. Jalmari palveli jatkosodassa tykistössä ja kotiutettiin ylikersanttina vuonna Toinen evakkotie vei Huittisiin, jonne perhe sai oman maatilan, jossa peltoa oli 30 ha ja metsää 15,5 ha. Jalmari oli aktiivinen kunnallispoliitikko, hän oli pitkään kunnanvaltuuston jäsen ja toimi myös eri lautakunnissa. Hän oli lisäksi Huittisten Karjalaseuran perustaja ja toimi sen puheenjohtajana. Lapsista vanhin, vuonna 2007 kuollut Raija Rauhanen työskenteli kudonnanneuvojana. Hänellä oli kolme lasta, Yrjö Rauhanen, Sirpa Kilpelä ja Juha Vatja. Lapsenlapsia oli seitsemän ja lapsenlapsenlapsia viisi. 50

51 Eturivissä Ritva Kortelainen, Helmi ja Jalmari Kalmi sekä Raija Rauhanen. Takarivissä veljekset Pekka, Heikki, Jouko, Eino, Pentti, Jalmar ja Reijo Kalmi. Reijolla oli kolme lasta, Hely, Oili ja Mika. Hän kuoli vuonna Jalmarin jälkeen Huittisten maatilaa viljeli Jalmar, jolla on kaksi lasta, Jari ja Elisa. Heistä Jari on nykyisin Kalmin tilan isäntä. Tilalla on aiemmin viljelty erilaisia juureksia Saarioisten tehtaiden raaka-aineeksi. Nykyisin tuotanto menee pienemmälle säilyketehtaalle. Myös Pentti oli maanviljelijä. Hänellä oli Huittisissa maatila ja konetehdas, jossa hän kehitteli ja valmisti maanviljelysvälineitä. Pentin ja kirjanpitäjänä toimineen vaimon, Maija-Liisan perheeseen kuului yksi poika, Lasse, jolla on kolme lasta. Pentti kuoli tammikuussa Ritva asuu Helsingissä ja on naimisissa Arvo Kortelaisen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Heli ja Teija. Teija on naimisissa Kimmo Härkösen kanssa ja heilläkin on kaksi lasta. Vuonna 1992 kuollut Eino Björk oli sotaa paossa Ruotsissa ja hänet adoptoitiin sinne Björkin perheeseen. Hänellä oli yksi poika, Pontus Karl Johan Björk, joka on naimisissa Portugalilaisen Madalena Nascimenton kanssa. Heillä on kaksi tytärtä. 51

52 Myös Jouko asuu Ruotsissa. Hän on ammatiltaan insinööri. Joukolla ja hänen vaimollaan Kaarinalla on kaksi tytärtä ja neljä lastenlasta. Heikki asuu Vantaalla. Ammatiltaan hän on materiaalipäällikkö. Heikillä ja hänen vaimollaan Ritvalla on kaksi poikaa ja yksi lapsenlapsi. Nuorin lapsista, kauppiaana työuran tehnyt Pekka on naimisissa tuontisihteerinä työskentelevän Eijan kanssa. Auran kunnanvaltuustoon vuonna 2008 valitun Pekan perheeseen kuuluu kaksi lasta, Katriina ja Veli-Pekka Saima ja Eetu (Edvard) Kinnasen perhe Vuonna 1908 syntynyt Saima oli naimisissa rautulaisen Eetu Kinnasen kanssa. Heillä oli neljä lasta; Antti, Matti, Heikki ja Hilma. Sotien jälkeen he asettuivat Tyrväälle, josta muuttivat vuonna 1947 Huittisiin ostamalleen maatilalle, johon rakensivat itse päärakennuksen. Tilalla harjoitettiin karjanhoitoa ja viljanviljelyä. Sodassa Eetu oli ollut lääkintämiehenä. Antti meni naimisiin Marjatta Ojaniitun kanssa. He asuvat Turussa ja heillä on kaksi perheellistä tytärtä. Antti työskentelee suunnittelijana turkulaisessa konealan yrityksessä ja Marjatta on ollut Huhtamäellä töissä. Kesäpaikkana heillä on Huittisten vanha kotitila. Matti meni naimisiin Birgit Tammisen kanssa. Heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär. Insinöörin koulutuksen hankkinut Matti työskentelee autotehtaan suunnittelijana ja Birgit on ammatiltaan opettaja. He asuvat Laitilassa. Heikki meni naimisiin Maija Parkkarin kanssa. Heillä on viisi lasta. Heikki työskentelee tuotekehitysinsinöörinä koneenrakennusyrityksessä Loimaalla ja asuu Maijan kanssa omakotitalossa Säkylässä. Heillä on viisi lasta ja kaksikymmentä lastenlasta. Sisarusparven ainoa tyttö, Hilma työskentelee puutarhurina Piikkiössä. Eino Kalmi Vuonna 1909 syntynyt Eino oli tykkimiehenä sekä talvisodassa että jatkosodassa. Hän taisteli jatkosodassa Itä-Karjalassa Syvärillä KTR3:ssa. Hän haavoittui vakavasti ja kuoli seuraavana päivänä kenttäsairaalassa 52

53 Matti, Birgit, Heikki, Maija, Antti ja Marjatta Kinnanen Eeva ja Pekka Valmisalmen perhe Vuonna 1911 Muolaan Kaukilassa syntynyt Eeva oli naimisissa Rautulaisen Pekka Valmisalmen kanssa. He asuivat Joroisilla ja heillä oli kaksi tytärtä, Mirja ja Irja. Pekka kuoli jo vuonna 1957, mutta Eeva eli yli 90-vuotiaaksi. Joulukuussa 2000 kuollut Mirja oli naimisissa Esa Rantasen kanssa. Heillä oli yksi poika, Esa-Pekka Rantanen, jolla on kaksi lasta. Konekokoojana työskennellyt Irja on naimisissa Martti Lehdon kanssa. Heillä on neljä lasta. Mirja Rantanen Irja Lehto 53

54 Jenny ja Juho (Johannes) Kainukankaan perhe Vuonna 1913 syntynyt Jenny Kainukangas oli naimisissa Rautulaisen Juho Kainukankaan kanssa. Heillä oli kolme lasta, Kaarina, Raili ja Pirkko. Juho oli ammatiltaan työnjohtaja. Sodan jälkeen he muuttivat ensin Ouluun ja sieltä Vilppulaan, jossa he asuivat omakotitalossa. Juho kuoli vuonna 1970 ja Jenny vuonna Vuonna 1998 kuollut, myyjänä työskennellyt Kaarina (Ala-Anttila) asui Ruotsissa. Hänellä oli yksi lapsi, Pia Kallio, jolla on tytär ja tyttärenpoika. Myös Raili on ammatiltaan myyjä. Hänellä on yksi poika, Jouni Kainukangas. Nuorin tyttäristä, lastenhoitajana työskentelevä Pirkko on naimisissa tullitarkastaja Matti Pentamon kanssa. Heillä on kaksi lasta, Anne ja Sari ja kolme lastenlasta. Raili Estama Pirkko Pentamo Mikko ja Liisa Kalmin perhe Vuonna 1916 Muolaan Kaukilassa syntynyt Mikko (Mikael) oli naimisissa Liisa Pyöttiön kanssa. Heillä oli Joroisilla maatila. Lapsia perheeseen kuului viisi, Raimo, Meeri, Mikko, Maire ja Eino. Raimo ja Eino viljelevät vanhempiensa maatilaa. Vuonna 1996 kuolleella Mikolla oli kaksi lasta, joista Vantaalla asuvalla kuljetusliike J. Kalmin omistajalla Jari Kalmilla on kaksi lasta ja Helsingissä asuvalla Sari Ruohosella yksi lapsi. Mikon kaksoissisarella Meeri Auvisella on kolme lasta. Leipurina työskentelevällä Maire Raaniolla on yksi poika, Tero Pellikka, jonka pojan nimi on Mikko. Mikko ja Liisa Kalmi 54

55 Kerttu ja Mauno Lintusen perhe Vuonna 1918 Raudussa syntynyt Kerttu oli naimisissa Huittisissa syntyneen Mauno Lintusen kanssa. Lintusilla oli kauppa Vammalassa. Heillä oli neljä poikaa, Keijo, Pertti, Pekka ja Kari. Kerttu oli innokas puutarhuri. Kaupan tontilla kasvoi monenlaisia kukkia, joiden taimia Kerttu jakoi mielellään sukulaisille ja tuttaville. Kerttu kuoli vuonna 1997 ja Mauno vuotta myöhemmin. Keijolla on neljä lasta ja viisi lastenlasta. Hän työskenteli painovärityöntekijänä. Pertti on asemoitsija ja hänellä on kaksi lasta. Pekka työskentelee mielisairaanhoitajana. Kari on työvoimatoimiston johtaja ja hänellä on kolme lasta. Lyyli ja Evald Naskali Kerttu Lintunen Vuonna 1921 syntynyt Lyyli oli naimisissa Sakkolassa syntyneen Evald Naskalin kanssa. Evald palveli jatkosodassa JR8:n viestijoukoissa alikersanttina. Hän kaatui sodan loppuvaiheissa Salmin Käsnäselässä heinäkuussa Lyyli oli ammatiltaan ompelija. Hän asui sodan jälkeen Pieksämäellä, Somerolla ja Joroisilla, kunnes muutti Tukholmaan vuonna Vuonna 1956 hän palasi takaisin Suomeen Tampereelle. Hän kuoli vuonna 1984 Lempi ja Toivo Meskasen perhe Vuonna 1923 Raudussa syntynyt Lempi oli naimisissa Toivo Meskasen kanssa. Toivo oli töissä Kotiniemen koulukodissa Vilppulassa ja Lempi hoiti kotona kahta lasta Eeva-Liisaa ja Markkua. Perhe muutti 1960-luvun alkupuolella Joroisten Kerisaloon Toivon kotitilalle, jossa kasvatettiin mm. freesioita. Toivo Meskasen kuoltua vaikeaan sairauteen vain 40-vuoden ikäisenä vuonna 1963 Lempi läksi opintielle kodinhoitajaopistoon. Hän työskenteli ensin Joroisten vanhainkodissa ja vuodesta 1966 asti Joroisten sairaalassa, joka on nykyisin terveyskeskus. Hän on asunut 1960-luvun puolivälistä asti Joroisten keskustassa kerrostalossa. Eeva-Liisa on Hämeenlinnassa asuva kasvatustieteen maisteri ja hän toimii nykyisin erityisopettajana. Markku on elektroniikka-asentaja. Hänellä on yksi lapsi. Lempi Meskanen ja Eeva-Liisa Meskanen 55

56 Reino ja Kerttu Kalmin perhe Vuonna 1926 Raudussa syntynyt nuorin Villen lapsista Reino oli naimisissa Kerttu Kaasalaisen kanssa. Sodan jälkeen he muuttivat Joroisille, missä Reino työskenteli työnjohtajana. Heillä oli kaksi lasta Tuula ja Tuomas. Tuula on opiskellut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla ja valmistunut musiikin maisteriksi keväällä Hän on työskennellyt musiikin ja sen opetuksen parissa monissa eri tehtävissä musiikkikoulun kanslistista musiikkikoulun rehtorin töihin asti. Nykyisin hän työskentelee lukion musiikinopettajana Hangossa. Harrastuksiin kuuluu lukemisen ohella kuoro- ja yksinlaulu. Hän on mm. laulanut vuosikausia Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa, joka on nykyisin nimeltään Suomen filharmoninen kuoro. Tuomas on opiskellut Lappeenrannan teknisessä yliopistossa konetekniikkaa ja valmistunut sieltä diplomi-insinööriksi. Hän on asunut viime vuodet Kotkassa ja työskennellyt kansainvälisessä konepajayrityksessä, joka valmistaa sellu- ja paperiteollisuudelle laitteita ja järjestelmiä. Tuomas ja Tuula Kalmi 56

57 Tuomas ja Anna-Helena Kalmin jälkeläiset Hetinmikontuomas eli Tuomas Kalmi ( ) oli naimisissa Paakkolasta kotoisin olleen Anna Helena Vanhasen kanssa. Heillä oli kymmenen lasta, Lempi, Esa, Lilja, Unto, Mauno, Aino, Eevi, Eila, Matti ja Kirsti. Unto kuoli alle vuoden vanhana espanjankuumeeseen, mutta muut selviytyivät aikuisiksi kulkutaudeista ja sodista huolimatta. Perhe asui 1900-luvun alkupuolella Äyräpään Kaukilassa Hätösenmäellä yhdessä vanhempiensa ja Tuomaan veljen Ville Kalmin perheen kanssa. He olivat vuokranneet Matti Poutiaiselta maatalon, jota he viljelivät yhdessä vuoteen 1916 asti, jolloin Ville muutti perheineen Rautuun. Tuomaskin lähti muutaman vuoden päästä Poutiaisen talosta. Hän osti Poutiaiselta vuonna 1920 rautatien toiselta puolelta Pölölinnanmäen luota 25 hehtaarin metsäalueen. Tuomas raivasi peltoa kymmenen hehtaaria ja rakensi talon ja ulkorakennukset. Anna Helena Vanhanen ja Tuomas Kalmi Maanviljelyksen ohella Tuomas toimi lotniekkana eli timpurina. Hän rakensi kesäisin taloja ja korjaili rakennuksia. Talvisin hän ajoi rahtia ja tukkeja. Hän oli hyvä laskemaan ja kun rautatie Viipurista Äyräpään Pölläkkälään oli rakennettu vuonna 1928, hän pääsi metsätyönjohtajaksi ja hoiti Pölläkkälän asemalla puutavaran oston. Vanhimmille pojillekin riitti asemalla töitä junavaunujen lastauksessa. Talvisodan alettua perhe joutui lähtemään evakkoon joulukuussa Ensimmäinen sijoituspaikka oli Kuusjoella, josta kahden kuukauden jälkeen perhe muutti Marttilaan. Vuonna 1941 perhe palasi takaisin Äyräpäähän ja Tuomas rakensi uuden talon. Vanha rakennus oli poltettu talvisodan aikana. Tuomas Kalmi 57

58 Tuomas Kalmin jatkosodan aikana Pölölinnaan rakentaman uuden talon edessä Anna Helena Kalmi (2. oik) ja Mauno Kalmi (3. oik). Vasemmalla tytöt Kirsti, Eila, Eevi ja Lempi. Edessä ovat Lempin pojat Jaakko ja Erkki. Toiselle evakkomatkalle Tuomas ei enää joutunut lähtemään, sillä hän kuoli helmikuussa Anna Helena lähti perheen nuorimpien lasten kanssa toiselle evakkomatkalle muutama kuukausi Tuomaan kuoleman jälkeen. Anna Helena Kalmi evakkomatkalla kesällä 1944 (lehtikuva) 58

59 Evakkomatkan ensimmäinen sijoituspaikka oli Turun läänin Koskella. Toukokuussa 1945 perhe muutti sieltä Kärkölän Vähä-Sattialaan Aino ja Väinö Ahosen omistamalle Aholan tilalle. Vasta syksyllä 1946 löytyi lopullinen sijoituspaikka. Uudeksi kotipitäjäksi tuli Hämeenkoski. Anna Helena sai eduskunnan säätämän maanhankintalain perusteella ostaa sieltä Pätilän kartanon maista lohkotun maa-alueen. Vanhin poika Esa rakensi hänelle talon ja navetan ja Anni Helena muutti Tallinmäen tilalle nuorimpien lastensa kanssa. Hämeenkoskelle rakennetun talon edessä Anna Helena Kalmi ja hänen lapsensa Kirsti, Lempi, Eila, Mauno, Matti, Eevi, Aino ja Lilja. 59

60 Lempi ja Tuomas Kutilaisen perhe Vanhin Tuomas Kalmin lapsista oli Lempi. Hän oli naimisissa Tuomas Kutilaisen kanssa ja he asuivat Äyräpään Harvakylässä. Lempillä ja Tuomaalla oli kaksi poikaa, Erkki ja Jaakko, jotka olivat syntyneet ennen talvisotaa. Tuomas Kutilainen sairastui sodan aikana syöpään ja kuoli kesäkuussa 1943, joten Lempi jäi pienten poikiensa kanssa tilalle, jonka rakennuksetkin olivat vielä osittain rakentamatta. Onneksi Lempin vanhemmat asuivat lähellä, joten tarvittaessa sai töihin apua. Kesällä 1944 alkoi toinen evakkotaival. Monien mutkien jälkeen perhe sijoitettiin Turun läänin Koskelle. Pari kuukautta he asuivat Heinosella ja muuttivat sitten Uutelaan. Erkki lähetettiin Ruotsiin sotalapseksi. Seuraavana keväänä Lempi ja Jaakko muuttivat Kärkölään Alangon Pentille. Lempi sai pienen mökin asuttavakseen ja Erkkikin palasi Ruotsista syksyllä Vasta seuraavana syksynä Lempi sai ostaa oman maatilan Hämeenkosken Pätilästä. Lempi Kalmi ja Tuomas Kutilainen Lempi Kutilainen ja Alfred Thurman Jälleen oli kaikki aloitettava alusta. Omaisuutta ei paljon ollut, maatalouskoneita ja -välineitä ei lainkaan. Pari lehmää oli, mutta ei hevosta, joka siihen aikaan oli maanviljelyksessä välttämätön. Ostettuun tilaan kuului kartanon muonamiesten vanha asuinrakennus, joka oli jaettu väliseinällä kahtia kahden perheen asunnoksi. Aluksi myös Anna Helena ja Esa asuivat rakennuksen toisessa päässä, kunnes Anna Helenan uusi talo oli valmis ja Esa saanut oman maapaikan. Jaakko aloitti koulunkäyntinsä Hämeenkoskella samana syksynä ja Erkki jatkoi oppikoulun käyntiä Lahdessa. Lempi meni naimisiin vuonna 1948 Alfred Thurmanin kanssa ja he saivat Meeri-tyttären. Asuttuaan kolme vuotta tilalla, 60

61 perhe myi tilan ja osti uuden Iitistä. Vuonna 1956 Alfred kuitenkin kuoli ja Lempi jäi taas yksikseen lasten kanssa. Vuonna 1960 Lempi myi tilan ja osti Tampereen Raholasta omakotitalon, johon muutti lastensa kanssa. Tampereella hän toimi aktiivisesti Karjala-seurassa ja sai siitä tunnustukseksi Karjalan liiton ansiomerkin. Lempin vanhin poika Erkki kävi keskikoulun Lahdessa ja jatkoi koulunkäyntiä teknillisessä opistossa. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Kerttu Mäkirannan kanssa. Heillä on kaksi lasta, Päivi ja Satu. Työuransa Erkki teki Rautaruukki-yhtiössä. Toimittuaan siellä eri tehtävissä, hänet nimitettiin Hämeenlinnan tehtaan johtajaksi vuonna Jo aiemmin hän oli saanut yli-insinöörin arvon. Päivi työskentelee henkilöstökouluttajana. Isänsä tapaan teknillisen opiston käynyt Satu on naimisissa Marko Makkosen kanssa ja heillä on kaksi lasta, Akseli ja Alisa. Lempin toinen poika Jaakko ( ) kävi armeijan jälkeen teknillisen koulun ja jatkoi sen jälkeen teknilliseen opistoon, josta valmistui rakennusinsinööriksi. Myöhemmin hänelle myönnettiin yli-insinöörin arvonimi. Opiskeluaikana hän tapasi Katariina Saunin, jonka kanssa meni naimisiin vuonna Heillä oli neljä lasta, Annika, Tommi, Mia ja Stina. Jaakko ja Katariina erosivat vuonna 1989 ja samana vuonna Jaakko meni uudestaan naimisiin ukrainalaisen Olga Sigovan kanssa. Annikalla on kolme lasta, Joonatan, Onni ja Kukka. Tommilla on kaksi lasta, Niko ja Juho. Nuorin Lempin lapsista Meeri Thurman asuu Tampereella, jossa hänellä on siivousalan yritys. Meerillä on kaksi lasta Mikko ja Katri. Jaakko, Lempi ja Erkki Kutilainen sekä Meeri Thurman 61

62 Esa ja Lyyli Kalmin perhe Toiseksi vanhin Tuomaan lapsista oli Esa. Hän oli naimisissa Kivilahden Lyylin kanssa. Heillä oli kuusi lasta, Jouko, Esko, Risto, Jorma, Ilkka ja Riitta. Talvisodassa Esa taisteli 4. prikaatin erillisessä patteristossa alikersanttina. Jatkosodassa hän palveli tykistössä kersanttina. Myöhemmin hänet ylennettiin vääpeliksi. Sotien jälkeen Esa muutti perheineen Hämeenläänin Koskelle. He saivat ostaa Pätilän korvesta maa-alueen, jonne piti tehdä rakennukset ja raivata peltoa. Vaikka valtion lainat olivat halpoja, tila ei tuottanut tarpeeksi ja muutaman vuoden päästä Esa myi tilan ja osti Hirvensalmelta maatalon. Hirvensalmelta hän muutti perheineen Kotkaan ja myöhemmin hankki pienen maatalon Savitaipaleelta järven rannalta. Maanviljelyksen ohella Esa harrasti kalastusta. Hirvensalmella hänen talonsa oli lähellä Puulavettä, josta hän sai verkoilla hyvin kalaa. Hän osallistui siellä myös nuotanvetoon ja sai osansa muikkusaaliista. Lyyli ja Esa Kalmin häät vuonna Hääparin vieressä Anna Helena Kalmi, Tuomas Kalmi ja Ville Kalmi. Edessä keskellä ovat Anna Helenan ja Tuomaan nuorimmat lapset Kirsti ja Matti. Esan takana näkyvät lapsista Eevi ja Eila. 62

63 Vanhimmat Esan pojista työskentelivät Kotkan satamassa ja merillä, kunnes jäivät pysyvästi maihin. Jouko oli kirvesmies ja rakensi 1960-luvulla itselleenkin omakotitalon Karhulaan. Myöhemmin hän teki perheelleen vielä kaksi taloa. Joukolla oli heikko sydän ja hän kuoli alle 50-vuotiaana. Hän oli naimisissa Eila Salmisen kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta, Ritva, Mika ja Hannu, joista molemmat pojat ovat isänsä tavoin kirvesmiehiä. Sekä Ritvalla (Koivula) että Mikalla on kaksi lasta. Hannun perheeseen on syntynyt neljä lasta, joista yksi tytär kuoli alle vuoden vanhana. Jouko, Eila, Lyyli ja Esa Kalmi Esko työskenteli Turussa telakalla kirvesmiehenä, kunnes pääsi eläkkeelle ja viettää nykyisin kesät Savitaipaleen talossa, jossa hän oli viljellyt kurkkua ja tomaattia muutaman vuoden vanhempien elinaikana. Talvet hän asuu Kotkassa. Risto työskenteli nuorempana Kotkan satamassa, mutta muutti myöhemmin Länsi-Suomeen. Hän kuoli Turussa jo 44-vuotiaana. Jouko Kalmi Esko Kalmi Risto Kalmi Jorma teki töitä nuorena Kotkan satamassa. Hän rupesi myöhemmin rakennusyrittäjäksi, mutta lamakausi ajoi yrityksen konkurssiin ja hän alkoi tehdä rakennustöitä Siperiassa ja Moskovassa. Myös Jorma kuoli nuorena, vain 52-vuotiaana. Jorma oli naimisissa Ritva Kukkosen kanssa, mutta he erosivat jo 1980-luvulla. Lapsia heillä oli kaksi, Sami ja Anne. Heinolassa asuvalla Samilla on kaksi lasta ja Turkissa asuvalla Annella (Vitikainen) neljä. 63

64 Ilkka työskenteli hitsaajana Turun suunnassa, kunnes muutti töiden perässä Göteborgiin. Nykyisin hän asuu Göteborgin lähistöllä Berghemissä, mutta tekee muuttoa Suomen puolelle Saloon. Ilkka on naimisissa Marjut Kinnusen kanssa ja heillä on kolme lasta, Irina, Ilona ja Markus. Kaikki lapset asuvat nykyisin Suomessa. Sekä Irinalla (Kalmi-Eskelinen) että Ilonalla (Helminen) on kaksi lasta. Nuorin Esan lapsista on Riitta. Hän oli naimisissa Kaukaan sellutehtaalla valkaisijana työskennelleen Mauri Gustafssonin kanssa, joka kuoli vuonna Riitta asuu Lappeenrannassa ja on ammatiltaan kodinhoitaja. Riitan ja Maurin ainoa lapsi Ari on naimisissa Anne Kolehmaisen kanssa ja heillä on kaksi pientä tytärtä. Ammatiltaan Ari on insinööri ja Anne perhepäivähoitaja. Jorma Kalmi Riitta Gustafsson Ilkka Kalmi 64

65 Lilja ja Veli Ikävalkon perhe Kolmanneksi vanhin Tuomaan lapsista oli Lilja. Hän oli käynyt karjanhoitokoulun ja suorittanut tarkastuskarjakkokurssin. Sodan aikana hän toimi puhelinvälittäjänä. Lilja meni naimisiin Jääsken Kuurmanpohjasta kotoisin olleen Veli Ikävalkon kanssa, joka oli sotilasarvoltaan kersantti. Heillä oli kolme lasta; Pirkko, Markku ja Juha. Ikävalot muuttivat sotien jälkeen ensin Ruokolahdelle ja sitten Imatralle. Lilja työskenteli siivoojana Imatran rautatehtaalla ja Veli oli siellä koejyrsijänä, kunnes jalka jäi telan väliin ja meni poikki. Lilja oli innokas marjastaja, sienestäjä ja kalastaja, joka vielä lähes 90-vuotiaana vietti aikaa näiden harrastusten parissa Ruokolahdella pienen lammen rannassa olleen kesämökin lähettyvillä. Viimeisen vuoden hoitokodissa asunut Lilja kuoli 94-vuotiaana tammikuussa Veli oli kuollut jo aiemmin vuonna Veli ja Lilja Ikävalko Liljan vanhin lapsi Pirkko opiskeli kemistiksi. Hän on Suomen ensimmäinen naispuolinen panimomestari ja on työskennellyt lappeenrantalaisissa panimoissa. Pirkko on naimisissa insinööriksi lukeneen Erkki Näätäsen kanssa ja heillä on yksi tytär, Terhi. Toiseksi vanhin lapsi Markku on ammatiltaan sähköasentaja. Nuorempana Markku työskenteli Hyvinkäällä Koneella, mutta muutti myöhemmin Itä-Suomeen. Hän meni naimisiin hovimestarina työskennelleen Kaarina Kallion 65

66 kanssa. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Minna ja Teresa. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon. Nykyisin Markku asuu Kaavilla. Nuorin Liljan lapsista Juha on asunut koko ikänsä Imatralla. Juha on työskennellyt Imatran kaupungin töissä. Hän on innokas kuoromies. Veli, Pirkko, Markku, Lilja ja Juha Ikävalko 66

67 Mauno ja Elsa Kalmin perhe Vuonna 1919 Äyräpään Kaukilassa syntynyt Mauno kävi nelivuotisen kiertokoulun ja lähti metsätöihin isänsä avuksi jo 12-vuotiaana. Hän oli tottunut nuorena metsästämään etenkin lintuja ja menestyi armeija-aikana ampumahiihdossa. Talvisodan aikana Mauno oli ilmavalvontatehtävissä. Heti sodan jälkeen alkoi varusmieskausi, joka kesti lähes koko välirauhan ajan. Käytyään aliupseerikoulun tykistössä hän joutui heti jatkosodan alussa rintamalle tykinjohtajaksi. Sodan aikana hän vähitellen yleni jaoksen johtajaksi ja kotiutettiin ylikersanttina syksyllä 1944 oltuaan armeijan tehtävissä lähes viisi vuotta. Myöhemmin hänet ylennettiin vääpeliksi. Toisella evakkomatkalla Mauno tutustui Aholan tilan tyttäreen Elsa Ahoseen. He menivät naimisiin vuonna Seuraavana vuonna he ostivat Elsan vanhempien maatilan, jossa pääelinkeino oli lypsykarjan pito. Viljelyksessä oli heinän ja rehukauran lisäksi pääasiassa mallasohraa ja sokerijuurikasta. Talvisin Mauno ajoi tukkeja hevosen kanssa. Muutenkin hän piti metsätöistä ja kävi vielä eläkkeellä ollessaan tekemässä metsän parannustöitä Aholan tilalla. Maunon vaimo Elsa oli käynyt kansankorkeakoulun ja kotiteollisuuskoulun, ja hän toimi sotien aikana puhelinlottana. Elsa oli innokas kirjoittaja. Hänellä oli oma palsta Maaseudun Tulevaisuudessa, johon hän kirjoitti nimimerkillä Kaarina Väinöntytär. Palstan loputtua hän jatkoi kirjoittamista muihin lehtiin. Erityisesti Hämeenkulmassa hänellä oli paljon kirjoituksia. Joitakin kirjoituksia on myös julkaistu Kärkölästä kirjoitetuissa muistelmateoksissa. Elsa kuoli vuonna 1978 ja Mauno vuonna Lapsia heillä oli viisi, Juhani, Tapani, Marja-Kaarina, Leena ja Petri. Mauno, Elsa ja Tapani Kalmi jouluna

68 Mauno Kalmin perhe vuonna Ylärivissä Juhani, Tapani, Leena ja Petri Kalmi sekä Ryuji Ikeda. Alarivissä Helena, Panu, Elsa ja Mauno Kalmi sekä Marja-Kaarina ja Anna Ikeda. Vanhin lapsista, Juhani opiskeli diplomi-insinööriksi ja on työskennellyt valmistumisestaan asti Koneella. Hän johti 1970-luvulla usean vuoden ajan Gdanskin satamassa uudistustöitä. Sen jälkeen hän työskenteli parikymmentä vuotta erilaisissa johtajatehtävissä ulkomaanviennin puolella. Viimeiset vuodet hän on ollut Suomen tehtailla henkilöstö- ja työturvallisuusjohtajana. Kesä- ja loma-ajat ovat kuluneet pääasiassa Hollolan Messilässä olevalla kesämökillä, jossa on riittänyt erilaisia rakennustöitä vanhan mökin korjauksesta uuden rakentamiseen. Sotilasarvo on luutnantti. Juhanin vaimo Helena Kalmi oli kemianopettaja ja Tuusulan Jokelan koulukeskuksen rehtori. Koulussa tekemänsä työn ohella Helena kirjoitti kollegojensa kanssa useita kemian oppikirjoja ja toimi aktiivisesti monissa järjestöissä ja yhdistyksissä. 68

69 Häiriintynyt lukiolainen ampui Helenan ja seitsemän muuta ihmistä keskellä koulupäivää Hyvinkäällä rivitalossa asuneeseen perheeseen kuului kaksi poikaa, Panu ja Mikko. Panu väitteli Kööpenhaminan kauppakorkeakoulussa filosofian tohtoriksi (PhD) ja työskentelee professorina Helsingin kauppakorkeakoulussa. Hänen vaimonsa Riikka on toimittaja, joka on erikoistunut talousasioihin. Heillä on syksyllä 2008 syntynyt poika Tuomas. Mikko on filosofian lisensiaatti. Hän työskentelee kemian alan yrityksessä. Mikon vaimo Minttu on biologian ja maantiedon opettaja. He asuvat Riihimäellä Pinja-tyttärensä kanssa. Juhani Kalmi Toiseksi vanhin lapsista, Tapani pääsi ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1967, jonka jälkeen hän kävi armeijan Karjalan prikaatissa ja pääsi siviiliin vänrikkinä. Opiskelu jatkui Turun yliopistossa, jossa hän suoritti vuonna 1979 filosofian lisensiaatin tutkinnon pääaineena tietojenkäsittelyoppi. Seuraavana vuonna Tapani meni naimisiin Riitta Hellmanin kanssa, mutta he erosivat seitsemän vuoden avioliiton jälkeen. Riitta väitteli myöhemmin filosofian tohtoriksi ja muutti Norjaan. Tapani jäi Turkuun ja meni vuonna 1990 naimisiin turkulaisen Eija Lindemanin kanssa. Heillä on kaksi poikaa, Sami ja Tomi. Tapani on työskennellyt vuoden Yhdysvalloissa Ohio State Universityssä ja 35 vuotta Turun yliopistossa opetus- ja hallintotehtävissä. Nykyisin hän on yliopiston tietohallintopäällikkö. Hän on harrastanut kuntourheilua koko ikänsä. Suorituksista löytyy pari maratonjuoksua, muutama triathlonkisa ja Pirkanhiihto. Varsinaisena kilpailulajina on ollut petanque. Henkisellä puolella harrastuksista näkyvin on ollut sukututkimus. Tapani Kalmi 69

70 Kolmas lapsista Marja-Kaarina lähti Japaniin heti saatuaan ylioppilaslakin. Hän meni naimisiin autoalalla toimivan Ruyji Ikedan kanssa. He asuivat Jokohamassa viisitoista vuotta. Heillä on neljä lasta, Anna, Ken, Miwa ja Alisa. Vuonna 1987 perhe muutti takaisin Suomeen, ensin Turkuun Tapanin luokse ja sieltä Lohjalle. Ryuji työskentelee helsinkiläisessä autoalalla toimivassa Aro-yhtymässä. Marja-Kaarina on työskennellyt Lohjalla perhepäivähoitajana ja kaupan kassana. Marja-Kaarina Ikeda Marja-Kaarinan ja Ryujin vanhin lapsi Anna lähti Turun yliopistoon lukemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Hän alkoi opiskelun ohella heti työskennellä yliopistossa ja kauppakorkeakoulussa Japanin kielen opettajana ja parin opiskeluvuoden jälkeen teki myös Nokialle töitä. Vakituinen työpaikka löytyi turkulaisesta Innomedica-nimisestä yrityksestä, jossa Anna toimii markkinointiassistenttina. Maisterin tutkintokin tuli valmiiksi työkiireistä huolimatta. Ken opiskeli insinööriksi ja meni vuonna 2005 naimisiin Liisa Trogenin kanssa. Miwa on toiminut kouluavustajana ja on naimisissa Antti Harjun kanssa. Heillä on neljä lasta, Ella, Milo, Sebastian ja Benjamin. Lähihoitajan tutkinnon ylioppilastutkinnon ohella suorittanut Alisa on naimisissa Ilmailulaitoksessa atk-tehtävissä työskentelevän Juha Alasen kanssa. Neljäs lapsista, Leena meni naimisiin Pekka Saarisen kanssa ja he ostivat Leenan kotitilan vuonna Tilalla pidettiin 1980-luvulla lihakarjaa, sikoja, vuohia ja kanoja sekä viljeltiin sokerijuurikasta, rypsiä, heinää, vehnää ja ohraa. Maat vuokrattiin 1990-luvulla naapuritilojen lisämaiksi, mutta muutama vuosi sitten ne otettiin taas omaan hoitoon ja alettiin viljellä heinää. Sekä Leena että Pekka ovat jo kauan olleet töissä tilan ulkopuolella. Leena oli 1980-luvulla töissä pankissa, kunnes siirtyi postin palvelukseen postinjakajaksi. Leena Saarinen 70

71 Merimiehenä 70-luvulla maailman meriä kiertänyt Pekka Saarinen oli 80-luvulla töissä muovitehtaalla ja jatkaa edelleenkin samalla alalla Wihurin omistamassa lahtelaisessa muovialan tehtaassa. Leenalla ja Pekalla on kolme lasta, Elisa, Saila ja Jouni. Elisa opiskelee Helsingin yliopistossa psykologiaa. Hän on naimisissa Turun kauppakorkeakoulussa kauppatieteitä opiskelevan Tuomas Haapasen kanssa. Saila opiskelee englantilaista filologiaa Joensuun yliopistossa. Jouni lähti peruskoulun jälkeen sotaväkeen Lahden Hennalaan ja pääsi syksyllä 2006 reserviin vänrikkinä. Nuorin lapsista, Petri kävi sotaväen Hennalassa ja on käynyt ahkerasti kertausharjoituksissa. Sotilasarvo on nykyisin kapteeni. Opiskelupaikkana oli Tampereen yliopisto, jossa hän suoritti taloustieteen maisterin tutkinnon. Työuraan on kuulunut talouden ja markkinoinnin tehtäviä K-ryhmittymässä, Valiossa, Teboililla ja OP-rahoituksessa. Hän on toiminut myös suoramarkkinointialan yrittäjänä. Tällä hetkellä hän on A-katsastuksen ketjujohtaja. Petri on ollut naimisissa Arla Foodsin toimitusjohtajana työskennelleen Satu Raiskin kanssa ja heillä on yhteinen lapsi, vuonna 2008 ylioppilaaksi kirjoittanut Mikael Kalmi. Perheeseen kuuluivat myös Satun kaksi tyttöä Annukka ja Marjukka, jotka ovat jo aikuisia. Nykyisin Petri asuu Nurmijärven Klaukkalassa omakotitalossa yhdessä Mikaelin kanssa. Hän on mukana politiikassa keskustapuolueen riveissä ja aloitti juuri toisen kauden Nurmijärven kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Petri on innokas kuntourheilija, jolla on takana kymmeniä maratoneja, osa ulkomailla Hawaijia myöten. Talviurheilusta on mainittavin suoritus Marcialongan hiihtomaraton Italian Dolomiiteilla. Myös golf ja laskettelu kuuluvat Petrin lajivalikoimaan. Petri Kalmi 71

72 Aino ja Tuure Tiippanan perhe Vuonna 1921 syntynyt Aino asui sota-ajan loppupuolella Lempin luona. Hän meni heti sodan jälkeen naimisiin Tiippanan Tuuren kanssa. He muuttivat Riihimäelle, johon rakensivat oman talon. Tuure oli töissä rautatiellä. Hän kuoli alle kuusikymppisenä jo vuonna Aino työskenteli lasintarkastajana Riihimäen lasitehtaalla. Hän asuu edelleenkin kotonaan ja harrastaa innokkaasti puutarhan hoitoa ja kutomista. Aino ja Tuure saivat kaksi lasta, Sepon ja Marjan. Seppo työskenteli isänsä lailla rautateillä ja oli konduktöörinä. Hän on naimisissa Pirkko Henrikssonin kanssa ja heillä on kaksi lasta Markus ja Suvi. Seppo ja Pirkko asuvat Riihimäen keskustassa. Marja on naimisissa Antti Kanniston kanssa ja heillä on kaksi lasta, Hannu ja Mikko, joista Lappeenrannan teknisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi lukeneella Mikolla on joulukuussa 2007 syntynyt Aleksi-poika. Antti on työskennellyt meijerissä ja Marja työskentelee lastenhoitajana. He asuvat Lopella omakotitalossa. Aino ja Tuure Tiippana Eevi Kalmi Vuonna 1923 syntynyt Eevi oli käynyt talouskoulun ja työskenteli vanhainkodissa emäntänä ja ruokalanpitäjänä. Hänen viimeisin työpaikkansa oli Vuorentaan vanhainkoti Hämeenlinnassa. Hän kuoli vuonna 2006 kotonaan Hämeenlinnassa. Eevi Kalmi 72

73 Eila ja Niilo Taskisen perhe Eila meni naimisiin Niilo Taskisen kanssa ja ostivat Anna Helenan kuoltua Hämeenkosken talon. Karjanhoito ja viljanviljely loppuivat jo 1980-luvulla ja maat vuokrattiin naapureille. Muutama vuosi sitten he muuttivat Hämeenkosken kirkonkylään palvelutaloon, jossa Eila asuu nykyisin yksinään Niilon kuoltua kesällä Heille syntyi kolme lasta, Pertti, Ritva ja Ilkka. Taskisen pojat ovat pysyneet naimattomina. He ovat työskennelleet kotinsa lähistöllä ja auttelivat myös talon töissä. Ritva on naimisissa Juha Kekäläisen kanssa ja he asuvat Hämeenlinnassa. Ritva työskentelee toimistoapulaisena ja Juha on laborantti ja keksijä. Heillä on kaksi lasta, Aija ja Mika. Aija opiskelee psykologiaa Turun yliopistossa. Eila ja Niilo Taskinen. Morsiusneitona Pirkko Ikävalko. Matti Kalmi Matti oli lyhytkasvuinen, vain vajaa puolitoista metriä pitkä. Hän autteli kotitöissä ja työskenteli renkinä naapuritaloissa. Rahat menivät viinaan tai hän tuhlasi ne pelaamalla. Matti kuoli jäätyään auton alle viisikymppisenä vuonna 1977 palatessaan kotiin kirkonkylän baarista pimeänä syksyisenä yönä. Matti Kalmi 73

74 Kirsti ja Erkki Syrjän perhe Nuorin lapsista, vuonna 1930 syntynyt Kirsti asui äitinsä ja veljensä Matin kanssa sota-ajan jälkeen Tallinmäen talossa Hämeenkosken Pätilän kylässä. Hän meni naimisiin lähellä sijainneen Nikulan talon isännän Erkki Syrjän kanssa. Heillä oli kaksi lasta, Marita ja Kari. Kirsti, Marita ja Erkki Syrjä Nikulan talo on maataloustila, jossa karjanhoito on keskeinen asia. Lapset oppivat jo pieninä maatalon töihin. Maatalon työt koituivat myös Karin kohtaloksi, sillä ollessaan vasta kuusitoistavuotias hänen ajamansa traktori kaatui. Hän jäi sen alle ja menehtyi heti. Marita meni vuonna 1984 naimisiin Erkki Perälän kanssa. He saivat kaksi poikaa, Tomin ja Teron, mutta avioliitto hajosi 1990-luvun alussa. Kirstin ja Erkin siirryttyä eläkkeelle Marita alkoi pitää tilaa. Kirsti ja Erkki rakensivat kotitalon lähelle omakotitalon, jossa Kirsti asuu yksin Erkki kuoltua vuonna Marita, Kari, Kirsti ja Erkki Syrjä

75 Anna-Leena ja Salomon Rahkosen jälkeläiset Nuorin Mikko Kalmin lapsista, vuonna 1890 syntynyt Anna-Leena meni naimisiin Muolaan Rahkolassa syntyneen Salomon Rahkosen kanssa. Heillä oli kolme lasta, Erkki, Jenny ja Niilo. Rahkoset asuivat Kopralassa sotiin asti. Sotien jälkeen he hankkivat Vihdistä maatilan, jonne he rakensivat tarvittavat rakennukset. Anna-Leenan kuoltua vuonna 1955 Salomon piti tilalla karjaa vielä pari vuotta. Maanviljelyksen ohella Salomon teki myös puusepäntöitä. Pojista vanhempi, Erkki kuoli jo lapsena. Toinen poika Niilo eli naimattomana ja kuoli 81-vuotiaana vuonna Vuonna 1920 syntynyt Jenny meni naimisiin Tauno Mustosen kanssa ja he asuivat omalla maatilalla Karjalohjalla. Perheeseen kuului seitsemän lasta, Airi, Marja-Leena, Teuvo, Terttu, Matti, Anna-Maija ja Mikko, joista Marja-Leena kuoli vauvaiässä ja Mikko parikymppisenä. Salomon Rahkonen, Tauno Mustonen, Anna-Leena Rahkonen, Jenny Mustonen ja Taunon äiti Maria Mustonen. Edessä on Jennyn tytär Airi. 75

76 Vuonna 2007 kuollut Airi oli naimisissa Leo Lindholmin kanssa. Airin ja Leon pojalla Karilla on yksi tytär Sari. Teuvo ja Pirjo Mustosen perheeseen kuuluvat kaksi poikaa Marko ja Mika, jolla on yksi tytär Minttu. Terttu ja Keijo Lindholmilla on yksi poika Tomi. Anna-Maija Uotinen on naimisissa Atso Uotisen kanssa ja heillä on kaksi lasta, Tiina ja Juha Pekka, jolla on yksi tytär Vilhelmiina. Niilo Rahkonen Airi Lindholm, Terttu Lindholm ja Matti Mustonen Tauno Mustonen Anna-Maija Uotinen ja Teuvo Mustonen 76

77 Jaakko Antinpoika Kalmin jälkeläiset Jaakko Kalmi ( ) oli Antti Kalmin ja Katariina Kaukisen lapsista nuorin. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Liisa Kirjavainen. Jaakolla ja Liisalla oli kolme lasta, Maria, kolmevuotiaana kuollut Antti ja Juhana. Liisa kuoli vuonna 1876 vain 46-vuotiaana. Jaakko meni saman vuoden lopussa naimisiin Katriina Kykkäsen kanssa. Jaakon vanhin lapsi Maria ( ) meni naimisiin Ville Kostiaisen kanssa. He asuivat Heinjoen Rättölässä. Heillä oli yksitoista lasta. Jaakon nuorin lapsi, Juhana Kalmi ( ) oli naimisissa Antreasta kotoisin olleen Hetti Loipposen kanssa. He asuivat aluksi Heinjoen Kopralan talossa n:o 2 lampuoteina eli vuokraviljelijöinä. Vuonna 1879 he saivat ostaa kruunulta talosta n:o 6 maatilan, jonka koko oli 1/24 manttaalia. Myöhemmin he ostivat samasta talosta vielä 1/48 manttaalin kokoisen maatilan. He asuivat siis samoilla seuduilla, mihin 1700-luvun alkupuolella eläneet Kalmit olivat aikoinaan muuttaneet. Juhanalla ja Hetillä oli kuusi lasta, Katri, Antti, Jukka, Vihtori, Esa ja Vilho. Juhana ja Hetti Kalmi 77

78 Katri (Anni Katrina) Kalmi Katri Kalmi Katri Kalmi oli vanhin Juhana Jaakonpoika Kalmin lapsista. Hän asui isovanhempiensa ja vanhempiensa luona koko elämänsä. Hänen isänsä Juhana Jaakonpoika Kalmi oli kuollut heinäkuussa joten Katri lähti joulukuussa 1939 evakkomatkalle äitinsä Hetin ja veljiensä Vihtorin ja Vilhon kanssa. Matka vei ensin Perniöön, josta parin vuoden päästä se jatkui Nummelle. Vuonna 1948 Vihtori hankki veljensä Esan kanssa maatilan Vihdistä. Sinne muuttivat myös heidän äitinsä Hetti ja siskonsa Katri. Antti ja Hilja Kalmin perhe Antti Kalmi oli naimisissa Hilja Sarven kanssa. He muuttivat sodan jälkeen Vihtiin, jossa heillä oli maatila. Heillä oli kaksi poikaa, Leevi ja Kalevi. Antti Kalmi Leevi Kalmi 78

79 Leevi Kalmi syntyi vuonna 1918 Viipurissa, mutta asui Heinjoella talvisotaan asti. Hän oli käynyt keskikoulun ja oli sotilasarvoltaan yliluutnantti. Hän palveli talvisodassa tykistössä ja jatkosodassa JR6:ssa ja sai useita kunniamitaleita. Työelämässä hän toimi osastopäällikkönä ja kauppiaana. Sotien jälkeen hän asui Turussa pari vuotta ja meni naimisiin Nummelta kotoisin olleen Elisa Salmisen kanssa vuonna Turusta he muuttivat ensin Kokemäelle ja sitten Raumalle, josta muuttivat vuonna 1957 itse rakentamaansa omakotitaloon Poriin. Lapsia perheessä oli kuusi, Jari, Hannu, Riitta, Jukka, Juhani ja Harri. Pojista everstiluutnantti Jari Kalmi jatkoi Kalmin suvun sotilasperinteitä. Hannu, Juhani ja Harri ovat vaatetusalan yrittäjiä. Harri ja Juhani Kalmi Autonkuljettajana työskenneellä Kalevilla on kolme poikaa Seppo, Klaus ja Mika. Lapsista Sepolla on kaksi poikaa Lasse ja Ville. Lassella on poika Anton ja kaksostytöt Emma ja Fanny. Kalevi Kalmi 79

80 Jukka ja Ines Kalmin perhe Jukka (Juhana) Kalm syntyi 1898 Heinjoella, jossa asui kuusitoistavuotiaaksi asti. Hän oli naimisissa Värtsilässä syntyneen Ines Pitkäsen kanssa ja heillä oli yksi lapsi, Keijo. Jukka oli ammatiltaan sotilas, sotilasarvoltaan luutnantti. Hän asui perheineen lähellä palveluspaikkaansa. Ensin Viipurissa vuosina sitten Niinisalossa ja Mikkelissä , kunnes muutti Raumalle. Jukka Kalmin poika, teknikkona työskennellyt Keijo Kalm oli naimisissa Pirkko Kolhosen kanssa. Heillä oli kolme lasta, Marjo, Riitta ja Kirsti Kalm. Jukka Kalm Keijo Kalm Vihtori Kalmi Vihtorin evakkomatka sodan jälkeen vei ensin Perniöön, josta parin vuoden päästä se jatkui Nummelle. Vuonna 1948 Vihtori hankki veljensä Esan kanssa maatilan Vihdistä. Vihtori Kalmi 80

81 Esa ja Ester Kalmin perhe Esa Kalmi oli naimisissa Heinjoen Savastilasta kotoisin olleen Ester Pöyhön kanssa. Heillä oli kaksi lasta; evakkomatkalla puolivuotiaana kuollut Asko ja Tuula Marja Kristiina (Krisse). Esa ja Ester asuivat Kopralassa talvisotaan asti. Evakkomatka suuntautui ensin Perniöön, josta matka jatkui Poriin, missä he asuivat vuodet , kunnes muuttivat Vihtiin Kalmien maatilalle. Vuoden 1947 viimeisenä päivänä syntynyt Krisse asui lapsuutensa Vihdissä talossa, jossa asuivat myös hänen vanhempiensa lisäksi isän sisaruksista Katri ja Vihtori ja isänäiti Hetti. Krisse on naimisissa Koffin henkilöstöpäällikön tehtävästä vuonna 2008 eläkkeelle jääneen Raimo Sjölundin kanssa. Heillä on kaksi lasta, Erika ja Erkka. Kauppaopiston käyneen Krissen työelämään kuuluvat Postipankin lainaosasto, Gillette ja Työnantajaliittojen tiedotustoimisto, jossa hän työskentelee nykyisin hallintojohtajana. Krisse ja Raimo asuvat Espoon Olarissa. Kesäviikonloput ja lomat kuluvat Vihdissä, missä Krissen lapsuudenajan kotitalo toimii erinomaisena kesänviettopaikkana. Esa ja Ester Kalmi keväällä 1934 Krisse ja Raimo Sjölund 81

82 Tuula Marja Kristiina (Krisse) Kalmin ristiäiset keväällä Eturivissä Ester, Krisse ja Esa Kalmi. Takarivissä Vihtori Kalmi, Ines ja Jukka Kalm Erika on naimisissa Valtteri Palinin kanssa. Heillä on kolme poikaa Carolus, Topias ja Petteri. Erkka on naimisissa Tanja Abrahamssonin kanssa. Heillä on kaksi tytärtä Senni ja Elsa. Molempien perheet asuvat lähellä Krissen ja Raimon kotia, sillä Erikan koti on Friisilässä ja Erkan Olarissa. Vilho ja Aune Kalmin perhe Vilho palveli talvisodassa tykistössä. Hän haavoittui talvella Vilho asui sodan jälkeen äitinsä ja sisarustensa kanssa Perniössä ja Nummella. Hän meni vuonna 1947 naimisiin Karjalohjalla syntyneen Aune Kavoniuksen kanssa. He viljelivät Karjalohjalla ollutta Aunen kotitilaa, jossa peltoa oli 7,5 ha ja metsää 13 ha. Heidän tyttärellään Eila Salolla on poika Kari Tiirikainen, jolla on yksi tyttö. Vilho Kalmi 82

83 Esko Matinpoika Kalmin sukuhaara Matti Juhonpoika Skalmin pojista myös Esko (Eskill) Kalmin jälkeläisistä muutamilla on edelleenkin sukunimenä Kalmi. Esko Kalmilla ja Eva Tuusalla oli kuusi tyttöä ja yksi poika, Antti. Antti Kalmi oli naimisissa Walpuri Kaukisen kanssa ja heillä oli kolme poikaa Matti ja Tahvo ja Ville sekä kaksi tytärtä Katariina ja Anna. Pojista Tahvo ja Ville kuolivat parikymppisenä. Matti Kalmi sai kolme lasta, Katariina Kanninen seitsemän ja Anna Kakki viisi. Matti Kalmin kolmesta lapsesta ainoa poika Tahvo Kalmi ( ) lähti vaimonsa Katariina Leskisen ( ) ja lastensa kanssa Amerikkaan. Mukaan lähti myös Tahvon serkku Antti Kanninen (s. 1864) perheineen. He lähtivät matkaan Hangosta m/s Polariksella toukokuun viimeinen päivä Matka kohti New Yorkia jatkui kesäkuun viides päivä Glasgowsta lähteneellä s/s Astorialla. New Yorkiin laiva saapui 16. kesäkuuta. Tahvo Kalmin perheen historiaa on kuvattu kirjoissa Life in the New Finland Woods ja A History of New Finland. Lisätietoja ovat kertoneet Tahvon jälkeläiset, joista pari on käynyt Suomessakin katsomassa esi-isiensä kotimaata. Tahvon nuorempi sisar Maria ( ) meni naimisiin Savastilassa asuneen Matti Taposen kanssa. He saivat neljä poikaa ja yhden tyttären. Tahvo ja Katariina Kalmin jälkeläiset Tahvo ja Kate (Katariina) Kalmilla oli yhdeksän lasta, joista kolme kuoli vauvana ja yksi viisivuotiaana. Kopralassa heillä oli maatila, jonka he myivät lähtiessään Amerikkaan. Sinne päästyään he muuttivat ensin Kanadan länsiosassa Sasckatschewanissa olevaan Whitewoodin kaupunkiin, jossa oli muitakin suomalaisia. 83

84 Sieltä he jatkoivat New Finland nimiselle paikkakunnalle, jonka suomalaiset siirtolaiset olivat perustaneet. Tahvo työskenteli siellä seppänä. Heidän vanhin poikansa Antti Kalmi hankki New Finlandista maatilan, mutta myi sen muutaman vuoden jälkeen ja muutti Port Arthuriin. Hän kuoli siellä jo vuonna 1908 olleessaan vasta 26-vuotias. Myös Tahvo ja Kate lähtivät pois New Finlandista. He muuttivat vuonna 1912 nuorimpien lastensa kanssa Yhdysvaltojen puolelle Minnesotaan New York Millsiin, jossa oli iso suomalainen siirtokunta. Kate ja Tahvo Kalmi Brita Wiirre ja Kate Kalmi Tahvon ja Katen ainoa aikuiseksi elänyt tytär Helena ( ) meni vuonna 1903 naimisiin Charles Holman kanssa. Heillä oli neljä poikaa ja seitsemän tytärtä, joiden jälkeläiset asuvat Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Yksi heidän lapsistaan oli Lillian ( ), joka meni naimisiin Suomesta Kanadaan muuttaneen John Junnilan kanssa. Heidän poikansa Clarencen tyttärentytär Leanne Junnila (s. 1981) on biologian maisteri, jonka harrastuksena on ralliautoilu. Hän on sulhasensa Eric Grochowskin kartanlukijana. He kilpailevat Kanadan ja Yhdysvaltojen rallisarjoissa ja kävivät 84

85 ottamassa mallia myös Jyväskylän suurajoista vuonna Yksi Lillianin tyttäristä Marienna Godwin (s. 1937) asuu edelleenkin Kanadassa. Hänellä on kaksi poikaa ja yksi tytär, joilla kaikilla on omat perheet. Leanne Junnila, Tommi Mäkinen ja Eric Grochowski Jyväskylässä 2005 Marienna ja Melwin Godwin pojanpoikansa Jeffrey Godwinin kanssa 85

86 Tahvon ja Katen toinen poika, Elias ( ) meni naimisiin Edna Wiirren ( ) kanssa vuonna Heille syntyi kaksi poikaa Evert ja Harold. Vasemmalla Elias, Evert ja Edna Kalmi Oikealla Edna Kalmi ja lapset Evert ja Harold Vanhempi pojista Evert Kalmi ( ) asui Minnesotassa. Hän meni naimisiin Elisabeth Martyn kanssa ja heillä oli kolme lasta, Edee (Edna), Kenneth ja Lila. Lapsista Edee on ammatiltaan insinööri ja asuu Coloradossa Denverin lähellä. Lila jäi Minnesotaan syntymäpaikkansa lähistölle. Hänellä on kolme lasta, Nathan, Angela ja Emilie Hofer. Vasemmalla Elisabeth ja Evert Kalmi Oikealla Edee Kalmi ja kodin edessä oleva vanha vesipumppu. 86

87 Kenneth asuu nykyisin Minnesotassa. Hänellä on neljä 1980-luvulla syntynyttä lasta, pojat Kyle, Patrick ja John sekä tytär Anna. Lapset olivat innokkaita ja hyviä urheilijoita. John pelasi lukioaikana Minnesotan osavaltion joukkueessa baseballia ja Anna lentopalloa. Lukion jälkeen lapset jatkoivat opiskelua lähialueen yliopistoissa. Kylen ja Susien häissä kesällä 2008 John, Ken, Kyle, Susie, Anna, Barbara ja Patrick Kalmi Myös nuorempi Eliaksen pojista Harold Kalmi ( ) jäi Minnesotaan. Hän meni naimisiin Donna Mae Skoogin kanssa ja he saivat kaksi lasta Terryn ja Traceyn. Nykyisin Arizonassa asuvalla Terry Kalmilla on kaksi lasta, Terry Lee ja Danielle. Tracey Freemanilla on kaksi lasta, Nicholas ja Amanda. Tahvon ja Katen kolmas poika oli nimeltään Johannes ( ). Vuonna 1917 hän anoi vapautusta armeijaan menosta, koska joutui huolehtimaan vanhemmistaan. Ohessa rekisteröintilomake, jolla pyydetään vapautus. Siitä näkyy, että hän on Kanadan kansalainen ja että syntymäpaikka on ollut Kopralan kylä. Johannes Kalmi meni nuorena naimisiin Hanna Hillin kanssa. Heillä oli yksi lapsi, Wendla Irene (s. 1918). Avioliitto kuitenkin kariutui nopeasti ja Johannes 87

88 vaihtoi nimensä Walter John Palmiksi erottuaan Hannasta. Hän muutti Ashtabulaan Ohioon ja meni naimisiin Tyyne Pasasen kanssa. Heille syntyi yksi lapsi, Donald ( ). Donald Palm meni naimisiin Jackolyn Marchin kanssa. He saivat kolme poikaa, John, Donald ja Douglas ja kaksi tytärtä Rena ja Tina. Jackolyn Palm ja lapset perheineen asuvat edelleenkin Ashtabulassa, joka on iso suomalaisten siirtolaisten jälkeläisten yhteisö. Johannes Kalmin rekisteröintikortti Walter John Palm (Johannes Kalmi) ja pojanpoika Donald Palm Irene Kekoni (Johannes Kalmin tytär) 88

89 Donald ja Jackolyn Palm Nuorimmalla Tahvon ja Katen pojalla Joonas Kalmilla ( ) oli kaksi lasta. William ( ) ja viisi vuotta nuorempi Catherine (Joiner). Nevadassa Las Vegasin lähellä asuneella toisessa maailmansodassa, Korean sodassa ja Vietnamin sodassa mukana olleella Bill (William) Kalmilla oli kaksi poikaa, David ja Kim. Davidilla on yksi poika, Dan. Bill ja Polly Kalmi 89

90 Illinoisin Peoriassa asuvalla Catherine Joinerilla on yksi lapsi, Ross Joiner, joka asuu vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa lähellä olevalla maatilalla. Opettajana työskennellyt Katherine Joiner vietti Suomessa kuukauden vuonna 1997, jolloin hän tapasi sukulaisiaan ja oli mukana myös Kalmin sukujuhlissa Vihdissä. Catherine Joiner Ross Joiner 90

91 Katariina Kalmin ja Petteri Kannisen jälkeläiset Antti Kalmin tytär Katariina ( ) meni naimisiin Petteri Kannisen kanssa. He saivat seitsemän lasta. Vanhin pojista, Antti Kanninen (s. 1864) meni naimisiin Katariina Lehtosen kanssa. He viljelivät vanhemmiltaan perimäänsä tilaa Kopralassa, mutta myivät tilan ja lähtivät Amerikkaan vuonna 1902 mukanaan kuusi lastaan, Anna Maria, Juhana, Helena, Nestor, Josefiina ja Hilma. He asettuivat Amerikassa Michiganiin Detroitin lähistölle Wakefieldiin. Siellä perheeseen syntyi vielä neljä lasta Catherine, Olga, Väinö ja Toivo. Josefiina meni naimisiin herra Carrollin kanssa ja he saivat tyttären nimeltään Eileen vuonna Eileen asui Michiganissa koko ikänsä ja kuoli vuonna Olgan ( ) puoliso oli nimeltään Orville Härkönen. Myöhemmin Olgan sukunimi oli Ayers. Tietoa ei ole siitä, menikö Olga naimisiin herra Ayersin kanssa vai vaihtoivatko Härköset sukunimensä Ayersiin. Joka tapauksessa Olgalla oli kaksi lasta Karen Genet ja Armis Ayers, jotka molemmat asuvat Floridassa. Myös Olga oli muuttanut sinne Palm Sprigsiin jo 1960-luvulla ja toiminut siellä 35 vuotta asunnonvälittäjänä. Antti ja Katariina Kannisen muiden lasten perheistä ei ole muuta tietoa kuin se, että Catherine meni naimisiin herra Jokisen kanssa ja on asunut Dallasissa. Antti Kannisen vanhin sisar Anna ( ) meni naimisiin Jooseppi Sintosen kanssa. He muuttivat 1900-luvun alussa Uudellekirkolle Järmilään. Heillä oli viisi poikaa ja viisi tytärtä. Antti Kannisen toiseksi vanhin sisar Helena ( ) meni naimisiin Juho Hyytiäisen kanssa. He asuivat Muolaan Yläkuusassa. Heillä oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Antti Kannisen veli Juho (s. 1866) meni naimisiin Maria Leskisen kanssa. He muuttivat Lahdenperään vuonna Heillä oli kolme poikaa ja neljä tytärtä. Antti Kannisen veli Tahvo (s. 1875) meni naimisiin Maria Kakin kanssa. He muuttivat Muolaan Koiralaan vuonna Heillä oli neljä poikaa ja yksi tytär. 91

92 Mikko Matinpoika Kalmin sukuhaara Nuorin Matti Juhonpoika Skalmin lapsista, Mikko Kalmi sai kahdeksan lasta, joista aikuiseksi elivät vain Matti ja Helena, joka meni naimisiin Vili Nupposen kanssa. Muut lapset kuolivat alle kaksivuotiaina. Matti Mikonpoika Kalmilla oli kaksi poikaa, Juho ja Matti ja neljä tytärtä, Maria, Helena, Eeva ja Beata. Juho Matinpoika Kalmi ( ) meni naimisiin Helena Virolaisen kanssa. He saivat pojan, joka kuoli lapsena ja kolme tytärtä, joista Eeva Kristiina meni naimisiin Juho Vanhasen kanssa ja Anna Benjamin Eevosen kanssa. Eeva Kristiinalla oli yhdeksän lasta ja Annalla kuusi lasta. Marialla ( ) oli lapsena kuollut tytär Anna Helena ja Helenalla ( ) poika Juhana Kalmi, joka työskenteli Pietarissa napintekijänä. Kopralassa syntynyt Matti Matinpoika Kalmi ( ) muutti Pietariin vuonna 1853, jossa hän meni vuonna 1866 naimisiin Maria Leinosen kanssa. Perheeseen syntyi siellä kolme lasta, joista Aleksander Kalmi ( ) eli aikuisikään asti. Suutarina työskennellyt Matti muutti vuonna 1883 yksin takaisin Heinjoelle. Aleksander muutti samoihin aikoihin Pietarista Heinjoelle Vamppalaan rengiksi ja sieltä Pihkalan ja Kääntymän kautta vuonna 1890 Antreaan ja päätyi lopulta vuonna 1892 Viipurin maalaiskuntaan. Hän meni naimisiin viipurilaisen Matilda Ronimuksen kanssa. Heillä oli kaksi lasta, kymmenvuotiaana kuollut Siviä Siiri ja Toivo Aleksander. Aleksander työskenteli lämmittäjänä tehtaassa, jossa tapahtui paha räjähdys. Hän loukkaantui siinä vakavasti ja oli hoidettavana loppuelämänsä Vahvialassa vanhainkodissa. Toivo (Topi) Kalmi ( ) syntyi Viipurin maalaiskunnan Merijoella ja asui vuosina Vahvialan Rakkolanjoella, jossa kävi kansakoulun. Viipurin reaalikoulussa hän suoritti neljä luokkaa, mutta lopetti opiskelun viidennellä 92

93 luokalla vuonna 1932 ilmeisesti Aleksanderin kuoleman takia. Hän meni vuonna 1940 naimisiin Vilppulassa syntyneen Helmi Annikki Kylmälän kanssa, joka oli muuttanut Vahvialaan palvelijattareksi insinööriperheeseen. Vahvialassa he aloittivat oman talon rakentamisen, mutta Toivo joutui rintamalle ja rakennustyöt jäivät. Evakkomatkalle he lähtivät Helmin kotitaloon. Jatkosodan aikana he asuivat Kuoreveden Hallissa, sillä Toivo työskenteli Kuoreveden lentokonetehtaalla. Sodan jälkeen Toivon työpaikka oli Kuorevedellä Valtion Lentokonetehdas, joka alun perin oli ollut Veljekset Karhumäki Oy. Perheellä oli lentokentän lähellä pieni talo. Toivo kuului Kuoreveden kunnanvaltuustoon vuosina Vuonna 1948 he muuttivat Vilppulaan ostettuaan Helmin kotitilan. Vuonna 1960 he myivät tilan ja rakensivat Vilppulan keskustaan omakotitalon. Ammatiltaan Toivo oli erinomainen puuseppä, joka oli saanut oppia Viipurin puusepänverstailta. Huippuosaamista tarvittiinkin, sillä hän oli tehnyt lentokonetehtaalla lentokoneiden potkureita, joiden tasapainoitus oli erittäin haastava tehtävä. Toivo oli myös innokas urheilumies. Hän harrasti yleisurheilua, pyöräilyä, jalkapalloa ja hiihtolajeja. Suurin saavutus lienee kansainvälisen yhdistetyn kilpailun voitto Puijon kisoissa vuonna Pienempien kisojen voittoja tuli nuorena miehenä Hovinmaan Innon ja ikämiehenä Vilppulan Tähden riveissä. Toivon ja Helmin tytär Marja-Leena on naimisissa Reijo Rantasen kanssa. He asuvat Vilppulan keskustassa olevassa liiketalossa, johon he muuttivat vuonna Nuorena tyttönä Marja-Leenakin oli hyvä hiihtäjä. Nykyisiin harrastuksiin kuuluvat puutarhanhoito ja käsityöt sekä lapsuuden ajalta jääneet piirustus ja maalaus. Hän on myös innokas sukututkija. Marja-Leenalla ja Reijolla on yksi poika Jukka-Pekka ja neljä lastenlasta. Jukka-Pekka asuu perheineen Toivon rakentamassa talossa. Toiseksi nuorin Matti Mikonpojan lapsista oli Eeva Kalmi ( ). Hän meni naimisiin Sortavalasta kotoisin olleen piipputehtaan koneenhoitajan Anders Viktor Blommendahlin kanssa. Heidän Pietarissa syntynyt poikansa Johan Henrik Blommendahl meni naimisiin Anna Maria Marttisen kanssa ja he saivat neljä lasta, Lyyli, Viktor Emil, Alisa Dagmar ja Weera Johanna. Lyyli oli naimisissa jefreitteri Aleksandr Kosterinin kanssa, Viktorin vaimo oli Zoja Gall, Alisa Dagmarin puoliso oli Nikolai Jegorov. Viktorilla ja Zojalla oli yksi poika, Viktor Anders, mutta hän kuoli jo kaksivuotiaana. Johan Henrikin sukunimi muuttui myöhemmin muotoon Blumenthal. Hänen vaimonsa Anna Marttinen kuoli vuonna 1918 ja Johan Henrik avioitui uudestaan Elisabeth Bogdanovan kanssa vuonna

94 Eeva Matintytär Kalmin jälkeläisistä ei ole tietoja enää vuoden 1929 jälkeen. Toisaalta Pietarin Pyhän Marian seurakunnan rippikirjat päättyvät vuoteen Aleksander Kalmi sylissään vuonna 1908 syntynyt tytär Siviä. Hovinmaan Innon pyöräilijöitä. Keskellä Toivo Kalmi. Helmi Kylmälä ja Toivo Kalmi vuonna 1938 Toivo ja Marja-Leena Kalmi 94

95 Tuomas Juhonpoika Skalmin sukuhaara Tuomas Juhonpoika Skalmilla oli neljä lasta, Catarina, Sigfred, Matti ja Yrjö. Syntymätieto löytyy vain Yrjön osalta. Siitä näkyy, että hän on syntynyt Muolaan Kopralassa vuonna Catarinan ensimmäinen tieto on vuodelta 1738 oleva tieto avioliittoon vihkimisestä. Matin tietoja näkyy ensimmäisen kerran vuoden Muolaan rippikirjassa Kääntymän kylän kohdalta vuodelta Myöhemmin hän siirtyi Antreaan, jonka rippikirjoista löytyy hänestä tietoa. Sigfredin tiedot esiintyvät ensimmäisen kerran Viipurin maalaiskunnassa 1740-luvun lopussa Häyryn talossa. Catarina Tuomaantytär Skalmin jälkeläiset Catarina Skalm syntyi noin Hän meni naimisiin Valkjärven Jutikkalassa asuneen maanviljelijä Olavi Pessinin kanssa. Heidän poikansa nimi oli myös Olavi. Nuorempi Olavi Pessin oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso oli Sophia Halonen, jonka kanssa hänellä oli viisi poikaa ja neljä tytärtä. Sigfred Tuomaanpoika Skalmin jälkeläiset Sigfred Skalmista ei ole paljon tietoja. Tiedetään kuitenkin, että hän syntyi noin 1720 ja hänellä oli kolme poikaa, Jöran (Georg), Sigfred ja Tuomas, jotka kaikki syntyivät Viipurin maalaiskunnassa Häyryn kylässä. Hän kuoli kotonaan vuonna 1760 vain 40-vuotiaana. 95

96 Viipurin maaseurakunnan kirkonkirjoista näkyvät poikien syntymätiedot. Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi Häyry Sigfred Thomasson Jöran Häyry Sigfred Thomasson Sigfred Häyry Sigfred Thomasson Thomas Seuraavan kerran tietoja Jöran ja Sigfred Kalmista löytyy saman seurakunnan rippikirjoista vuosilta ja lisätietoja seuraavien vuosien historiakirjoista. Sigfredin lapsista eniten tietoa on Jöranista. Hän meni naimisiin 1770-luvulla Katariina Partasen kanssa ja he asuivat aluksi Häyryn talossa. Vuonna 1774 he muuttivat Heinjoen Kääntymän kylään. Heillä oli seitsemän lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Perhe muutti 1700-luvun loppupuolella takaisin Häyryn taloon, jossa ainoa aikuisikään elänyt poika Wilhelm ( ) meni naimisiin Agneta Simontyttären kanssa. Wilhelm ja Agneta saivat kuusi lasta, joista neljä kuoli pienenä. Lapsista vain Hedvig ja Sofia elivät aikuisiksi. Jöranin tyttäristä Elisabet, Anna, Eeva ja Sophia menivät naimisiin lähiseudun poikien kanssa ja heillä oli useita lapsia. Jöranin veljestä Sigfred Kalmista on merkintä Viipurin maaseurakunnan rippikirjassa UK821 vuosilta Sigfredillä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi pojista Abraham kuoli 28-vuotiaana vuonna 1810 todennäköisesti naimattomana. Nuoremmasta pojasta Wilhelmistä ainoa tieto on vuoden rippikirjassa. Tyttäret Elisabeth ja Sofia olivat molemmat naimisissa. Elisabeth meni naimisiin Viipurin Papulan kylästä asuvan Petteri Hiltusen kanssa. Heillä oli kolme tytärtä ja yksi poika. Sofian puoliso oli Viipurin Yläsommessa asunut Fredrik Langolain. He saivat viisi poikaa ja neljä tytärtä. Jöranin nuorimmasta veljestä Tuomaasta ei ole muita tietoja kuin syntymätieto vuodelta Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että myös Jöranin setä Yrjö (Georg) Tuomaanpoika Skalm ( ) oli asunut Kääntymän kylässä vuonna 1753, kun hänet vihittiin Pilppulasta kotoisin olleen Helena Littusen kanssa. Tosin Yrjö ja Helena muuttivat Pilppulaan jo vuonna 1755, joten he eivät enää asuneet Kääntymässä silloin, kun Jöran muutti sinne. Myös toinen Jöranin sedistä Matti Tuomaanpoika Skalm oli asunut Kääntymän kylässä 1740-luvulla ennen muuttoa Antrean Sintolaan. 96

97 Matti Tuomaanpoika Skalmin sukuhaara Antreassa ja Muolaassa Tuomas Juhonpoika Skalmin pojan Matti Kalmin ensimmäiset tiedot löytyvät Muolaan rippikirjoista vuosilta , jolloin hän asui Kääntymän kylässä. Ammatiksi oli merkitty renki. Myöhemmältä ajalta hänestä löytyy tietoja Antrean historiakirjoista. Sukunimi tosin on niissä muodossa Calm. Vaikka tiedot eivät olekaan täydelliset, koska 1700-luvun Antrean asiakirjoista osa on tuhoutunut, niistä saa jonkinlaisen käsityksen siellä asuneiden Kalmien perhesuhteista. Ensimmäinen tieto Antreasta löytyy vuosien rippikirjasta. VA4 s. 36 Sindolan kylä, Sindolan talo Olaf Sindoin vävy Matz Calm (Tullut seurakuntaan vasta vuonna 1748 tai 1749) g. Anna Olofsdr (Sindoin) Vuosien rippikirjassa VA 31, s. 202 on tieto Matsin kuolemasta Död Matts Thomass. Kalmi 7/ Antreassa syntyneiden luetteloissa vuosilta on seuraavat tiedot Matin ja hänen jälkeläistensä lapsista. Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi Sindola Mats Thomás. Kalm. Anna Olovsd:r Mattäus Sindola Sindoin Mats Thomás. Kalm. Anna Olovsd:r Johannes Sindola Mats Thomass: Kalm Anna Olovsd:r Maria Sindola Mats Thom:ss: Kalm Anna Olovsd:r Anders Sindol: Pöysti B: Joh: Kalm Ingeb: Andread:r Helena Sindol: Pöysti B: Joh: Kalmi Ingeb: Pöysti Mathias Sindol: Pöysti B: Joh: Kalmi Ingeb: Andread:r Johannes Jaakonsaari Johan Wanhanen Eva Stina Kalmi 19 Anna Maria Vuonna 1724 kuolleen Tuomas Skalmin keskimmäinen poika Matti Kalmi asui nuorena Heinjoella Kopralassa ja Kääntymässä. Hän meni kotivävyksi Antreaan Sindolan kylään Sintosen taloon, jossa isäntänä oli Olavi Sintonen. Matti Kalmin puoliso oli Olavin tytär Anna Sintonen. Olavin jälkeen isännäksi tuli hänen poikansa Matti Sintonen ja Matti Kalmi perheineen muutti samassa kylässä sijaitsevaan Pöystin taloon. 97

98 Matilla ja Annalla oli ainakin viisi lasta: Matti ( ), Anna ( ) Johannes ( ), Maria ( ) ja Antti ( ). Johannes Kalmi meni naimisiin Kavantsaarelta kotoisin olevan Ingeborg Antintyttären kanssa. He saivat yhden tyttären Helenan. Ingeborgin kuoltua vuonna 1801 Johannes meni naimisiin Ingeborg Pöystin kanssa ja he saivat kaksi lasta Matin ja Johanneksen. Johanneksen lapsista Helena ja Johannes kuolivat jo lapsina. Matti kuoli naimattomana vuonna Maria Kalmi meni naimisiin heinjokelaisen Johan Pylsyn kanssa vuonna He hankkivat talon Kivennavan Ahjärveltä, jossa asuivat vuonna 1808 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Ainoa tiedossa oleva lapsi, tytär syntyi kuolleena vuonna Nuorin Matti Kalmin ja Anna Sintosen lapsista, Antti Kalm muutti Heinjoen Kopralaan sukulaistensa luo. Hän meni vuonna 1792 naimisiin Maria Winnikaisen kanssa, josta käytetään joissakin kirkonkirjoissa myös äitinsä sukunimeä Randalainen. He asuivat aluksi Muolaan Yläkuusassa. Yläkuusasta he muuttivat Winnikaisten taloon Määttälän kylään, jossa Antti kuoli vuonna Antilla ja Marialla oli seitsemän lasta, joista kolme kuoli lapsena. Antin poika Tahvo Kalmi ( ) meni naimisiin Punnuksen kylästä kotoisin olleen Anna Tiirosen kanssa. Heillä oli viisi lasta, Antti, Hetti, Juho, Beata, ja Vili. Vanhimmalla pojalla Muolaan Määttälässä asuneella Antti Kalmilla 98

99 ( ) oli vuonna 1863 syntynyt poika Tahvo, jolla oli seitsemän lasta, Anna, Esa (Esaias), Ida, Amanda, Eenokki, Impi ja Lyyli. Esa Kalmi oli naimisissa Helena Virolaisen kanssa. He muuttivat Muolaan Yläkuusasta Forssan Haudankorvaan. Esan lapset olivat Kauko, Toimi, Vilma ja Airi. Esan vanhempi poika Kauko syntyi Muolaan Yläkuusassa vuonna 1916 ja meni naimisiin vuonna 1942 rautulaisen Aini Vaskelaisen kanssa. Heillä oli kaksi lasta, Arja ja Reijo. Yläkuusasta ensimmäinen evakkomatka suuntautui Forssaan ja toinen Mäntyharjulle, josta parin vuoden jälkeen perhe muutti Kuopioon ja vuonna 1963 Kajaaniin. Kauko palveli sotien aikana Karjalan Kannaksella ja hänelle myönnettiin useita kunniamerkkejä. Hän työskenteli armeijassa kanta-aliupseerina. Hänen sotilasarvonsa oli sotilasmestari. Reijo, Aini, Kauko ja Arja Kalmi vuonna Esan nuorempi poika Toimi (s. 1918) oli ammatiltaan metsuri. Hän taisteli sodassa sissipataljoonassa ja sai useita kunniamerkkejä. Hän oli naimisissa Kotkassa syntyneen Maila Sinkkosen kanssa. He muuttivat 50-luvulla Kanadaan, jossa heille syntyi kaksi lasta, Mark ja Helena. Mark Kalmi on kaivosinsinööri ja asuu nykyisin Arizonassa. Hänen perheeseen kuuluu myös vaimo Lanette ja tytär Tori. Helena on naimisissa Brian Leblancin kanssa ja heillä on poika Jeff ja tytär 99

100 Eren. Helena perheineen asuu edelleenkin Kanadassa. Toimi itse muutti takaisin Suomeen syyskuussa 2006 ja asuu Liedossa palvelutalossa.. Toimi Kalmi talvisodan aikaan Toimi Kalmi 90-vuotispäivillään lastensa Helenan ja Markin kanssa. 100

101 Vilma oli naimisissa Nousiaisista kotoisin olleen Oiva Rantasen kanssa. Heillä oli kolme lasta, Rauno, Raija (Narko) ja Reima. Airi oli naimisissa Muolaan Tervolasta kotoisin olleen Viljo Pennasen kanssa. He ostivat Airin vanhempien maatilan Forssasta vuonna Heillä on kaksi lasta, Hannu ja Pekka. Esaias ja Helena Kalmin Forssan Haudankorpeen rakentaman talon edessä vuonna 1955 vasemmalta Oiva ja Vilma Rantanen, Airi Pennanen, Helena ja Esaias Kalmi sekä Rantasten lapset Raija ja Rauno. Ida Kalmi meni naimisiin Joonas Pietiläisen kanssa. Heidän tyttärensä Bertta oli naimisissa lahtelaisen kellosepän Kauno Kaukon kanssa. Kaukoilla oli Lahdessa kulta- ja kellosepänliike, jota pitää nykyisin heidän poikansa Marko Kauko. Eenokki Kalmi ( ) oli naimisissa muolaalaisen Alina Kaukosen kanssa. Heillä oli neljä lasta, Taavi, Hannu, Taina ja Pekka. Perhe asui Muolaan Yläkuusassa talvisotaan asti ja asemasodan aikana. Sotien jälkeen he muuttivat Ypäjälle vuonna 1945, josta he ostivat maatilan. Vuonna 1955 vanhin poika Taavi rakensi kasvihuoneet, joita alkoi itse hoitaa. Lyyli oli naimisissa muolaalaisen maanviljelijän Karl Hilpas Kaukisen kanssa. Sotien jälkeen he asuivat Helsingissä vuoteen 1958 asti. Sen jälkeen he asuivat Ypäjällä viisi vuotta, kunnes muuttivat Raisioon. Ammatiltaan Lyyli oli keittola-apulainen. 101

102 Yrjö Tuomaanpoika Skalmin sukuhaara Tuomas Juhonpoika Skalmin nuorin poika Yrjö (Georg) Skalm syntyi isänsä kuoleman jälkeen vuonna Muolaan kirkonkirjoista löytyvät hänen syntymätietonsa. Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi Coprala Thomas Skalm Georg Seuraava merkintä hänestä on Muolaan rippikirjassa VA 5 vuodelta 1755, jossa Kääntymän kylän asukkaaksi on merkitty Georg Skalm ja vaimo Helena. Siinä on myös merkintä Pilppulaan muutosta samana vuonna. Perhe löytyy vuosien rippikirjoista Heinjoen Pilppulan kylästä, joka on vajaa kymmenen kilometriä etelään Kääntymän kylästä. Rippikirjan sivuilla on seuraavat tiedot. George Calm fru Helena Maria 1755 Juho 1757 (muutti Uudellekirkolle vuonna 1786) Anna 1759 Morten

103 Vuosien rippikirjan mukaan Pilppulan kylässä asuivat Georg Kalmi 1712 (pitäisi olla 1725) g. Helena Littunen 1732 son Mårten Kalmi 1762 g Brig Janger 1764 dr Helena 1782, s Abel 9/3 1785, s Mats 1787, s Hendric 1790, dr Maria 1792, dr Saara 1795 son Philip Kalmi 1767 g Helena Pylsy 1766 s Thomas 21/ , dr Saara 1790, dr Carin , dr Anna 1795 dr Saara 1769 son Georg Sofia Janger Vuoden 1818 henkikirjaan on merkitty Thomas Kalmi 31, äiti Helena 51, veli Anders 15, Johan 12, sisar Anna 22, Lisa 20, Beata 17 ja Walborg 8 sekä Wilhelm Lavola 43, vaimo Helena Kalmi 37, poika Alexander 3 ja tytär Catharina 11. Vuosien rippikirjan mukaan Pilppulan kylässä asuivat Mårten Kallmi g Lena Pylsy 1766 (1816 kuolleen Philip Kalmin leski) s Thomas Kalmi 1786 (Philip Kalmin poika) g Anna Nuija 1797 son Adam 1819 Anna Kalmi 1795 gift Elisabeth 1797 gift Beatha 1800, Andreas 1802, Johan 1805, Walborg 1809 Vuosien lastenkirjojen mukaan Pilppulassa olivat näinä vuosina asuneet Johan Philips Kallmi 1805 (kuoli 1840 Pilppulassa) Walborg 1809 Thomas Kallmin lapset Adam 1819 (muutti 1864 Heinjoen Lahdenperään), Matts , Wilhelm 1825 (muutti Heinjoen Kämärään), Samuel , Maria Peter Schmidt 1790 ja Beatha Kalmi 1800 ja heidän lapset Sara 1829, Maria , Anders , Helena Anna Beathantytär Kalmi 1823 Pilppulassa asui Kalmeja vielä 1800-luvun puolivälissä, mutta vuosisadan loppupuolella nimeä ei enää esiinny kylän asukkaiden joukossa. 103

104 Anna Yrjöntytär Kalmin jälkeläiset Kivennavalla Yrjön tytär Anna Kalm ( ) meni naimisiin kivennapalaisen Abel Tolvasen kanssa ja heidän perheensä asui Kivennavan Rantakylässä. Heidän pojallaan Aatami Tolvasella ( ) oli poika nimeltään Juho Tolvanen ( ). Juhon pojalla Jooseppi Tolvasella ( ) oli tytär Helena Tolvanen ( ), joka oli naimisissa Antti Paloposken ( ) kanssa. Helenalla ja Antilla oli monta lasta, joista Jooseppi Paloposki ( ) oli kauppias ja Rheinborthin hovin isäntä. Joosepin vaimo oli Hilma Nikkanen ( ) Muolaan Kallaisista. Heillä oli kuusi lasta, Lempi, Aino, Rauha, Tyyne, Anna-Liisa ja Toivo. Jooseppi Paloposki perusti Paloposken kauppatalon vuonna Seuraavana vuonna hän hankki Rheinborthin hovin ja parin vuoden päästä talon, johon perusti nahkatehtaan. Kauppaan tuotiin tavara alussa Viipurista rautateitse Kanneljärven asemalle, josta se kuljetettiin hevosella Rantakylään. Kuorma-auto hankittiin jo 20-luvulla, mutta myöhemmin kuljetusliike Nopea toi tavarat kauppaan. Paloposket asuivat kauppatalossaan vuoteen 1938 asti, jolloin he muuttivat asumaan Rheinportin hoviin, jossa oli iso kaksikerroksinen päärakennus, puimala, mylly ja kotitarvesaha. Kauan he eivät ehtineet asua siellä, kun talvisota alkoi ja oli lähdettävä evakkoon. Lehmät ja varsat jäivät tilalle. Evakkomatka suuntautui ensin Suonenjoelle, josta keväällä perhe muutti Hauhon Leppäniemen kartanoon. Syksyllä 1941 palattiin takaisin Kivennavalle ja Jooseppi aloitti kaupanpidon. Onneksi talot olivat säilyneet ehjinä. Navetassa oli 30 lehmää, vaikka omia niistä oli vain kaksi. Kunnan esikunta majoittui Paloposkien taloon ja sotilaat auttoivat maatalon töissä. Keväällä 1943 Jooseppi Paloposki sairastui keuhkokuumeeseen, josta ei enää toipunut kunnolla, vaan kuoli saman vuoden syksyllä. Kesäkuussa 1944 alkoi uusi evakkomatka. Perheen piti saada Kangasalalta iso tila, mutta se annettiin muille. Niinpä perhe kulki lehmien ja sikojen kanssa ympäri Suomea, kunne päätyi Nokian Siuroon, josta Hilma Paloposki osti talon. Lapsista Lempi vihittiin Einari Tolvasen kanssa Hauhon kirkossa vuonna Hän palasi hoitamaan isänsä perustamaa sivumyymälää, joka oli Voipialan kylän Pimiän talossa. Sodan jälkeen perhe muutti Seinäjoelle. Aino kävi ylioppilaaksi Terijoella, muutti Helsinkiin ja avioitui diplomi-insinööri Matti Hiltusen kanssa. Hän oli pankkivirkailijana ensin Siurossa ja sitten Helsingissä. Rauha meni naimisiin vuonna 1945 ja muutti miehensä Esko Kahilan kanssa Siuroon. Tyyne muutti Vantaalle, jossa meni naimisiin Aarne Tikan kanssa. Anna-Liisa muutti 104

105 miehensä Unto Rintamäen kanssa Kokkolaan. Toivo oli ammattikoulun opettajana Kokkolassa, jonne hän muutti vaimonsa Kaijan kanssa. Paloposken kauppatalo. Kuva Rantakyläkerhon. Paloposken perhe. Edessä Tyyne, Jooseppi ja Hilma. Takana Anna-Liisa, Aino, Rauha, Lempi ja Toivo. Kuva Rauha Kahilan. 105

106 Martti Yrjönpoika Kalmin jälkeläiset Heinjoen Pilppulassa asuneella Martti Yrjönpoika Kalmilla oli yhdeksän lasta, joista kolme kuoli lapsena. Lapsista Helena meni naimisiin Lahdenperästä kotoisin olleen Ville Lavolan kanssa ja he saivat neljä lasta. Marialla ja Viipurin Perojoella asuneella Jooseppi Ikosella oli kolme lasta. Saaralla ja Kämärässä asuneella Juho Inkisellä oli kahdeksan lasta. Sofia meni naimisiin Lehtokylässä asuneen Tuomas Longin kanssa ja he saivat seitsemän lasta. Aapeli (Abel Mårtenson) Kalmi ( ) muutti Pilppulasta 1800-luvun alussa Kivennavalle Rantakylään ja meni vuonna 1808 naimisiin edellisenä vuonna kuolleen serkkunsa Aatami Tolvasen lesken Riitta Bernitzin kanssa. Aapelilla ja Riitalla oli seitsemän lasta, Mikko, Maria, Vili, Jaakko, Pauli, Jaakko ja Antti, joista Vili ja ensimmäinen Jaakko kuolivat alle vuoden vanhana. Vanhin Aapelin ja Riitan lapsista Mikko Kalmi meni naimisiin Valpuri Achtmanin kanssa. He saivat kuusi lasta, Maria, Hiob, Kristiina, Esa, Jaakko ja Joonas. Hiobilla oli Justiina Pukin kanssa kolme tytärtä, Maria, Helena (Nykänen) ja Kristiina (Kiuru). Esalla ja Anna Pelkosella oli yksi tytär Katri (Träskman). Helenalla oli viisitoista lasta, Kristiinalla seitsemän ja Katrilla kolme. Lapsista ainakin neljätoista kuoli alle kouluikäisenä, mutta aikuisikään ehti niin moni, että todennäköisesti Mikko Kalmin jälkeläisiä elää edelleen. Aapelin tytär Maria oli naimisissa Pauli Tolvasen kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta. Pauli meni naimisiin Helena Reimanin kanssa. He saivat viisi lasta, jotka kaikki kuolivat alle kymmenvuotiaina. Pauli kuoli 18. toukokuuta 1859 ja häneltä jäi ilmeisesti velkoja, sillä ilmestyneen Hämäläisen etusivulla otsikon Kutsumuspäiviä velkojille alla oli myös hänen nimensä:... R. PihRan konkursisa ens.tulewan huhtikuun ensimäisenä Pyhätöinnä maanantaina Rauman raastuwassa, lampuodin P Kalmi wainaan Kiwennawan keräjäin 2:na p:nä 6 kuuk. kuluttua wiimis huhtik. 28 Päiwästä, sepän kisällin k. w.granberg ja hänen... Jaakko Kalmi muutti Rantakylästä Terijoelle. Hän oli naimisissa Eeva Hämäläisen kanssa. He saivat viisi lasta, Helena, Salomon, Juho, Justiina ja Sakari. Lapsista vain Salomon eli aikuisikään asti. Salomon Kalmi ( ) asui Terijoella. Hänellä ja Helena Rautasella oli kahdeksan lasta: Sakari, Paavo, Anna Maria, Anna Katri (Rontu), Loviisa, Mikko, Maria ja Aleksanteri. Näistä ainakin Paavon, Anna Katrin ja Aleksanterin jälkeläisiä elää edelleen. 106

107 Paavo Kalmin jälkeläiset Paavo Kalmi ( ) meni naimisiin Aino Katri Terosen kanssa. Heillä oli neljä lasta, lapsena kuollut Aina ja pojat Toivo, Valde ja Sulo. Lisäksi perheeseen kuului kasvattipoika Tarmo Bäck. Paavo oli ammatiltaan poliisi ja maanviljelijä. Sodan jälkeen leskeksi jäänyt Aino Katri muutti Järvenpäähän. Toivo Kalmin ja Hilja Kakon häät vuonna Eturivissä istumassa Salomon, Aino Katri, Toivo, Hilja ja Paavo Kalmi. Vasemmassa reunassa sotilaspukuiset Sulo ja Valde. Toivo ( ) meni naimisiin vuonna 1934 Hilja Maria Kakon kanssa. He saivat kaksi poikaa, Jaakon ja Heikin. Sodassa Toivo oli tykkimies ja palveli jatkosodan aikana Tikkakoskella, jossa myös hänen perheensä asui vuosina Toivo ja Hilja viljelivät Järvenpäässä 18 hehtaarin tilaa, jossa oli puolet peltoa. Tilalla kasvatettiin sikoja. Vanhemmalla pojalla Jaakolla ( ) oli kolme lasta, Tuula, Risto ja Kari. Nuoremmalla pojalla, Heikillä on kahden lapsen Tapion ja Kristiinan lisäksi kaksi lastenlasta. Valde ( ) oli ammatiltaan ylivääpeli. Hän oli naimisissa Helvi Lydia Hynnisen kanssa. Heillä oli kaksi lasta, tytär Irja ja poika Martti. Irja oli naimisissa Rauno Kurosen kanssa ja heillä oli kolme lasta, Sari, Jari ja Arja. Martti oli naimisissa Anna Karita Rosendahlin kanssa. He saivat kaksi tytärtä, Susannan ja Katriinan. Susanna Kalmilla on kolme tytärtä ja Katriina Kalmilla yksi tytär. 107

108 Salomon, Paavo, Jaakko ja Toivo Kalmi vuonna 1937 Alarivissä Aino Katri, Paavo, Toivo ja Hilja Kalmi. Ylärivissä Sulo ja Valde Kalmi sekä Tarmo Bäck. 108

109 Sulo ( ) oli ammatiltaan radiosähköttäjä ja seilasi maailman meriä. Hänen nimensä näkyy kahdessa New Yorkin matkustajalistassa. Hän meni naimisiin Terttu Seesten kanssa. Heidän Järvenpäässä asuva tytär Kirsti Kalmi-Penttinen on naimisissa Seppo Penttisen kanssa ja heillä on kaksi lasta, Niklas ja Jessica. Heikki Kalmi keskellä, vasemmalla Heikin poika Tapio ja oikealla Tapion poika Lauri Anna Katri Kalmin ja Kustaa Ronnun jälkeläiset Anna Katrin ( ) ensimmäinen puoliso oli Terijoen Ahjärveltä kotoisin ollut Kustaa Rontu. Heillä oli yksi poika, Vilho. Kustaa Rontu kuoli 34-vuotiaana vuonna Anna Katri meni myöhemmin naimisiin lappeelaisen Heikki Laasosen kanssa. Anna Katrin ja Kustaan poika Vilho Rontu meni naimisiin Lyyli Kilpiän kanssa. He saivat kaksi tytärtä, Jääskessä syntyneet Sinikan ja Lailan. Sinikka meni naimisiin akaalaisen Seppo Markkasen kanssa ja he saivat kaksi lasta Annen ja Ailan. Aila on naimisissa savukoskelaisen Veli Kuoskun kanssa ja heillä on yksi tytär. 109

110 Laila meni naimisiin lappeenrantalaisen Raimo Markkasen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Annaleena ja Lasse Laila ja Sinikka Markkanen Aleksanteri Kalmin jälkeläiset Aleksanteri (Alexander) Kalmi ( ) oli Salomon Kalmin nuorin lapsi. Ammatiltaan hän oli poliisi. Aleksanteri Kalmi oli kihloissa ja kuulutettu avioliittoon Martta Ruotsalaisen ( ) kanssa, mutta avioliittoa ei koskaan solmittu. Kirkonkirjoissa on merkintä Ei vihitty, koska morsian sairastui ja kuoli. Heillä oli kuitenkin tytär nimeltään Ester. Ester oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso oli Veikko Virtanen ja toinen Pentti Saari. Esterillä oli Veikon kanssa neljä lasta, joista Veijo syntyi Johanneksessa. Jouko, Pekka ja Jorma syntyivät Lammilla sodan jälkeen 110

111 Martta Ruotsalainen Aleksanteri Kalmi Terijoen poliisin asussa Jouko, Ester, Jorma ja Veijo Virtanen. 111

112 Pentti ja Ester Saari Seitsemän vuotta Martta Ruotsalaisen kuoleman jälkeen Aleksanteri Kalmi meni naimisiin Orivedellä syntyneen Elsa Niemisen kanssa. He asuivat Viipurissa ja heille syntyi yksi poika, Aarre Allan. Aarre meni naimisiin Elma Itkosen kanssa ja he saivat kaksi poikaa, Esan ja Petrin. Lappeenrannassa syntyneellä Esalla on yksi tytär, Tampereella syntynyt Tiia, joka työskentelee kansainvälisessä IT-yrityksessä. Hänellä on kaksi lasta. Kangasalalla syntynyt Petri meni naimisiin tamperelaisen Raili Kalevan kanssa. Heillä on kaksi lasta, Minna ja Jani. Aleksanteri ja Elsa Kalmi (kuvattu Nokian sähkövaliokuvaamossa) 112

113 Skalm af Karelen, nro 453 Skalm-suvulla on useita eri sukuhaaroja, jotka ovat introdisoitu Ruotsin Ritarihuoneelle. Alkuperäistä Lars Skalmin aateliskirjeessä kuvattua vaakunaa käyttänyt Paraisten sukuhaara on saanut numeron 244. Karjalan haaraan kuuluneet esi-isämme kuuluivat sukuun Skalm i Finland, nro 144. Tosin Ritarihuoneen seinällä kuparilevyyn maalatussa aatelisvaakunassa on tekstinä Skalmar af Carelen. Ritarihuoneen luettelossa nimi Skalm af Karelen kuuluu kuitenkin pienelle sukuhaaralle, joka vaikutti 1600-luvulla. Sukuhaaran kantaisä oli Johan Mattson Skalm (s ), joka aateloitiin Hän oli Upplannin rakuunarykmentin ratsumestari, joka asui myöhemmin Tedan kunnassa Upplannissa. Johan Mattson Skalm taisteli 30-vuotisessa sodassa, Tanskan sodassa ja Kaarle X Kustaan aikaisissa sodissa Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Hän kuoli vuonna 1669 ja hänet haudattiin Tedan kirkkoon. Hän oli naimisissa Margareta Lindormin kanssa, joka oli vara-amiraali Hans Hansson Lindormin ja Anna Skytte af Sätran tytär. Johan Mattson Skalmilla oli kahdeksan lasta. Vanhin poika oli ratsumestari Lars Skalm, joka pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa vuonna Toinen poika Hans kuoli lapsena vuonna Kolmas poika Johan eli vuosina Tyttäret olivat Elisabet, Brita, Elin, Anna Margareta ja Maria. Nuorimmat tyttäret elivät Tedassa vielä 1700-luvulla. Anna Margareta kuoli vuonna 1728 ja vuonna 1664 syntynyt Maria vasta vuonna Tämän sukuhaaran viimeinen miespuolinen henkilö (Lars Johansson Skalm) kuoli jo ennen 1700-lukua. Ruotsin Ritarihuoneen dokumenteissa hänet mainitaan vuosina 1680, 1682 ja Vuoden 1688 osallistujaluettelossa ei ole enää hänen nimeään. Mielenkiintoinen yksityiskohta Ritarihuoneen seinällä olevissa vaakunamaalauksissa on se, että suvun 453 vaakunan tekstinä on SKALM TILL BOLBÖL. Bollböle oli yksi Skalmin suvun kartanoista Paraisilla. Teksti viittaa siihen, että Johan Mattson Skalm oli kotoisin Paraisilta ja tällöin todennäköisesti sukua ainakin Paraisten Skalmeille. 113

114 Sukunimi Schalm Kuten kirjan alussa todettiin, on suvun nimi kirjoitettu jo 1300-luvulla muodossa Skalm. Nimi on alun perin voinut olla kuitenkin Schalm, sillä vielä 1700-luvulla nimen kirjoitusmuoto vaihteli ja se esiintyi myös joissakin asiakirjoissa muodossa Schalm. Vuonna 1447 Jöns Schalm myi kivitalon Tukholmasta. Turun raadin kirjeessä Rääveliin (FMU 3482) on kirjoitettu unse medeborger Lasse Schalm. Oleff Schalm -niminen laivuri kulki Lyypekin ja Tallinnan väliä vuonna 1497 ja samanniminen lyypekkiläinen laivuri mainitaan 1500-luvun alkupuolella kahdesti kärsineenä osapuolena lyypekkiläisten laatimassa listassa Tanskan kuninkaan aiheuttamista vahingoista. Vuonna 1517 Johannes Schalm on opiskelijana Rostockissa ja valmistuu sieltä vuonna Turkulaisen kirkkoherran Paavali Scheelin ja Danzigin porvarin Hans Chonnertin välisessä kirjeenvaihdossa 1500-luvun alussa sukunimi Schalm mainitaan neljä kertaa vuosina 1509 ja Shonnertin kirjeessä vuodelta 1511 Scheelille (FMU 5748) lukee mm. Jtem noch gesant jn schipper Schalm j bote romenije for xxx [mark] vnd in Henrik Tymmerman schip. Schalm ja Henrik Timmerman toimivat Chonnertin Turunkaupan laivureina. Turun raadin kirjeessä vuodelta 1524 Chonnertille (FMU 6179) mainitaan åboskepparen Erik Schalm. Tämä kirje on kirjoitettu hollanniksi, joten nimi on muodossa Eyryck Schalm. Erik Skalmin sukunimen kirjoitusmuoto on ollut myöhemminkin Schalm, sillä Erik Flemingin kirjeessä vuodelta 1530 (FMU 6528) lukee borgaren i Åbo Eric Schalm. Turun kaupungin tuomiokirjoissa on mainittu Hans Schalm (1557) ja Nils Schalm (1562). Herttua Juhanan määräyskirjeessä (1558) Äyräpään voudille Hans Skalmille lukee Till Hans Schalm att ware fougte wid Helsingfors. Vielä ja 1700-luvuilla esiintyi sukunimi joskus muodossa Schalm. Laukon isännän Gabriel Kurjen omistamien Siukolan ja Tolpan torppien siirtymisasiakirjoissa vuodelta 1695 vääpeli Kristian Skalmille sukunimi kirjoitetaan Schalm. Myös muutamissa kirkonkirjoissa 1700-luvulta Skalm kirjoitetaan välillä muodossa Schalm tai Schalme. Pirkkala - Birkala haudatut Kuollut Haudattu Kylä Talo Henkilö Sangila Fru Majorskan Maria Christ: Schalm 114

115 Kokemäki - Kumo kastetut Syntynyt Kastettu Isä Äiti Lapsi Fältw. Carl Gustaf Hesteskon Christina Elisabetha Schalm Clara Christina Hämeenkyrö - Tavastkyro vihityt Vihitty Mies Vaimo Herr: Hans Jacob Schalme Jung: Margaretha Rothovia Tukholman tapahtumia koskevissa asiakirjoista näkyy, että siellä on asunut neljännesmestari Staffan Schalme (Skalme) 1400-luvun loppupuolella. Vuonna 1485 Olof Schalme on käynyt kauppaa Danzigissa. Kyseessä saattaa olla edellä mainittu lyypekkiläinen laivuri Oleff Schalm. On hyvin mahdollista, että Staffan ja Olof (Oleff) kuuluvat samaan Skalmin sukuun kuin turkulaiset Skalmit. Puolassa on ollut Schalmeja ainakin 1600-luvulla, esimerkiksi George Schalm (s. 1635) Follstein, Czarnikau, Posen, Puola Myös Hollannissa on Schalm ollut sukunimenä jo keskiajalla. Vuonna 1811 syntynyt R. Schalm oli muuttanut Hollannista Yhdysvaltoihin. Vielä nykyisinkin Hollannissa asuu useita Schalm-sukunimeä käyttäviä henkilöitä. Yhdysvalloissa oli vuoden 1880 väestölaskennassa 16 Schalm-nimistä, joista suurin osa oli syntynyt Saksassa tai Puolassa (Preussissa). Vuoden 1930 väestölaskennassa Schalm oli sukunimenä jo 97 henkilöllä. Amerikkaan muuttaneiden saksalaisten Schalmien jälkeläiset perustivat vuonna 1977 yhdistyksen, jolla on oma vuosittain ilmestyvä lehti (the Journal of the Johannes Schalm Historical Association). Lehdessä on julkaistu muun muassa paljon vanhoja dokumentteja Hessenistä, josta tulleet sotilaat taistelivat amerikkalaisten ja ranskalaisten rinnalla englantilaisia vastaan Yhdysvaltojen vapaussodassa vuosina

116 Amerikkaan muuttaneet Kalmit ja Skalmit Vaikka suomalaiset asuivat yleensä samalla alueella keskiajalta nykyaikaan, on aina ollut henkilöitä, jotka ovat lähteneet maailmalle. Keskiajalla erityisesti aatelisto ja papisto siirtyivät helposti uusille paikkakunnille. Samoin hansakauppiaat saattoivat vaihtaa asemapaikkaa. Siirtolaisuus oli kuitenkin suhteellisen pientä. Sodat ja nälkävuodet aiheuttivat tosin joillakin seuduilla väliaikaista tai pysyvämpää muuttoliikettä myös tavallisen kansan osalta. Amerikkaan suomalaisia lähti jo luvuilla, jolloin sinne perustettiin eurooppalaisia siirtokuntia. Suomalaiset menivät silloin yleensä Ruotsin kautta. Vuonna 1638 Delawarejoen suistoon perustettiin Ruotsalainen siirtokunta New Sweden, jonka alkuaikojen tuhannesta asukkaasta puolet oli suomalaisia. Yhdysvaltain itsenäisyyteenkin on suomalaisilla ollut vaikutusta, sillä suomalaiset sukujuuret omannut kongressiedustaja John Morton ( ) Pennsylvaniasta antoi ratkaisevan äänen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen vuonna Mortonin isoisä oli vuonna 1654 Rautalammelta Amerikkaan Delawareen muuttanut Martti Marttinen. Parantunut tiedonvälitys 1800-luvulla yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuttoa etenkin Yhdysvaltoihin. Oma osuutensa oli myös Yhdysvaltojen tarjoamilla etuisuuksilla, vapaalla maalla, vapaudella elää omaa elämäänsä ja mahdollisuudella rikastua nopeasti. Suomalaisia oli 1800-luvun alkupuolella lähtenyt Ruijasta norjalaisten mukana siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Suomen alueelta muuttoliike Yhdysvaltoihin oli voimakasta 1800-luvulla erityisesti Pohjanmaalla. Maakunnan olosuhteet loivat pohjan siirtolaisuudelle. Suomessa siirtolaisuuden huippu osuu 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuvuosiin. On laskettu, että Suomesta lähti vuosina kaikkiaan noin henkeä siirtolaisina etenkin Yhdysvaltoihin, mutta jonkin verran myös Kanadaan. Vuonna 1930 suoritetussa väestölaskennassa oli suomalaissyntyisiä tai suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa ja Kanadassa henkilöä. Sukunimeä Kalmi käytti Yhdysvalloissa tällöin 11 henkeä ja sukunimeä Kalm 402 henkeä. Yhtään Skalm-nimeä käyttänyttä ei väestölaskennan mukaan ollut. Nykyisin Amerikassa asuu muutamia satoja ihmisiä, joiden sukunimi on Kalm, Kalmi tai Skalm ja tuhansia ihmisiä, joiden joillakin esivanhemmalla on ollut joku näistä sukunimistä. Suurin osa näistä on lähtöisin Itämeren ympärillä olevista maista. Yhdysvalloissa asuu muitakin Kalmeja kuin Tahvo Kalmin jälkeläiset ja Toimi Kalmin lapset perheineen. Vuonna 1896 muuttivat Vihtori (Victor) ja Kustaava 116

117 (Gustava) Kalmi lastensa Toivon, Arvin (Harvey) ja Idan (Arline) kanssa 1900-luvun alussa Michiganin Negaunee Cityyn. Pari vuotta heidän jälkeensä sinne muuttivat Vihtorin veli Frank ja sisar Hilma. Vuoden 1930 väestölaskentatiedoissa olivat mukana Vihtorin lasten perheet. Toivon perheeseen kuuluivat tällöin vaimo Emily sekä pojat Rudolph (s. 1922) ja Donald (s. 1926). Ida oli mennyt naimisiin Leo Fieldin kanssa ja heillä oli kaksi lasta, Harlan ja Betty. Nykyisin Negaunee Cityssä eikä sen lähistöllä asu Kalmi-nimisiä, mutta Vihtorin ja Gustaavan jälkeläisiä voi siellä edelleenkin asua. Vuonna 1900 Amerikkaan Suomesta muuttaneet John Kalmi (s. 1876) ja Henry Kalmi (s. 1877) löysivät kotipaikakseen Californian ja vuonna 1886 Suomessa syntynyt David Kalmi päätyi Pennsylvaniaan. Näiden kenenkään yhteyttä nykyisin Suomessa asuviin Kalmeihin ei tiedetä. Muista maista Yhdysvaltoihin muuttivat italialainen Mike Kalmi (s. 1867) vuonna 1887 ja unkarilainen Laszlo Kalmi (s. 1873) vuonna 1903, mutta heillä tuskin on yhteyttä muihin Kalmeihin. Seuraavassa taulukossa on vuosilta eri sukunimien määrät Yhdysvaltojen vanhoissa väestölaskentarekistereissä. Suurin osa on Amerikassa syntyneitä, mutta myös Euroopassa syntyneitä löytyy. Tosin Suomessa syntyneitä Kalm-nimisiä ei näissä ole kuin pari kappaletta. Esimerkiksi vuoden 1850 väestälaskennassa oli neljä Saksassa syntynyttä ja yksi Ranskassa syntynyt ja vuoden 1880 laskennassa 17 henkeä oli kotoisin Saksasta tai Preussista ja yksi Irlannista muiden ollessa Amerikassa syntyneitä Kalm Kalmi Skalm Vuosien New Yorkin matkustajalistoilta löytyy sukunimi Kalm 542 kertaa. Suuri osa näistä on Ruotsista, Venäjältä tai Saksasta. Suomalaiseksi merkittyjä on vuodelta 1923 eversti Hans Kalm, vaimo Olga Mathilda ja tytär Kaija sekä vuodelta 1946 eversti Hans Kalm. Matkustajalistoilla ovat myös vuonna 1867 tulleet englantilaisiksi merkityt Brich, Cath, Elizabeth ja Mich Skalm, mutta muita Skalmeja ei näillä listoilla ole. Maahanmuuttorekisterissä vuosilta on Ruotsista muuttaneita Kalm-nimisiä 33 henkilöä, joista suurin osa oli syntynyt 1800-luvulla. Osa näistä on todennäköisesti alun perin Suomesta. 117

118 Muita keskiajan Skalmien jälkeläisiä Vaikka tutkimus onkin keskittynyt 1800-luvulle asti lähinnä miespuolisiin sukuhaaroihin, on jonkin verran tietoa myös sellaisista sukuhaaroista, joissa esivanhempien joukossa on myös Skalm-suvun nainen. Esimerkiksi Skalmin suvun Paraisten haaraan kuului Kanadassa asunut lehtimies Mauri Jalava ( ). Hänen esiäitinsä oli Paraisilla 1600-luvulla asunut Cleas Skalmin tytär Maria, joka oli naimisissa Alexander Keithin kanssa.. Mauri Jalava oli amerikansuomalaisten näkyvimpiä edustajia. Hän muutti Kanadaan jo vuonna 1952 ja teki siitä alkaen paljon töitä suomalaisuuden hyväksi uudella mantereella. Hän oli Kanadansuomalaisten kulttuuriseuran perustajia ja toimi useissa siirtolaisten toimikunnissa. Vuonna 1999 Mauri oli vaimonsa Anna-Liisan (Ansan) kanssa Kalmin sukuseuran Tallinnaan tekemällä risteilyllä, jolloin hän kertoi Pietari Kalmin elämästä tutkimusmatkailijana ja Pietari Kalm -seuran toiminnasta. Vuonna 2000 parikymmentä Kalmin sukuseuran jäsentä kävi Maurin 75-vuotisjuhlilla Torontossa Suomiseuran talossa, jossa oli tilaisuus tavata myös hänen kaksi tytärtään, Eeva-Liisa ja Rina perheineen. Ansa ja Mauri olivat koonneet hienon ja monipuolisen näyttelyn Pietari Kalmista Toronton FinnGrandFestiin, jossa Mauri piti erinomaisen esitelmän Pietari Kalmin matkasta Amerikkaan. Mauri Jalava Skalmien jälkeläisiin kuuluvat myös taidemaalari Albert Edelfelt ( ) ja marsalkka Mannerheim ( ). Albert Edelfeltin esi-isäjohto on: Lars Skalm - Hans Skalm - Jakob Skalm - Elisabeth Skalm - Margareta Mjöhund - Elisabet Stålarm - Margareta Lemnius - Brita Ekestubbe - Anna Tandefelt - Margareta Gååsman - Jonas Streng - Jonas Streng - Jonas Streng - Augusta E Streng - Alexandra A Brandt - Albert G A Edelfelt Mannerheimin esi-isäjohto on: Lars Skalm Hans Skalm Jakob Skalm Elisabeth Skalm Margareta Mjöhund Ingeborg Stålarm - Påvel Bosin Erik Bosin Margareta Bosin Christer Jägerskiöld Carl Jägerskiöld Christer Jägerskiöld Charlotte Jägerskiöld Hedvig Von Julin Carl Gustaf Emil Mannerheim. 118

119 Bulgarialainen Kalmi-suku Lähes kaikki tiedossa olevat Kalmi-nimeä käyttävät ovat 1600-luvun puolivälissä syntyneen Juho Skalmin jälkeläisiä. Yksi tiedossa oleva poikkeus on vanha bulgarianjuutalainen suku. Nykyisin Ranskassa asuva Jack Kalmi kertoi sukunsa muuttaneen 1400-luvulla Espanjasta Bulgariaan. Sieltä matka oli jatkunut vuonna 1949 Israeliin. Jack oli vuonna 1970 muuttanut Ranskaan, jossa hän asuu perheineen. Myös vuosina elänyt bulgarialainen tohtori Israel Moshe Kalmi kuului tähän juutalaiseen sukuun. Nykyisin Israelissa asuvat insinööri Gil Kalmi, liikemies Moshe Kalmi ja eversti Shmulik Kalmi kuulunevat myös tähän sukuun. Samoin kuulunee Israelin jalkapallomaajoukkueessa 1960-luvulla pelannut Avraham Kalmi. Kalmi ei ole kuitenkaan tämän suvun ainoa kirjoitusmuoto. Osalla suvun jäsenistä on nimi kirjoitettu muodossa Kalmy tai Calmy. Esimerkiksi Beloitin yliopistosta Israelista valmistunut valtiotieteen maisteri Gabrielle Calmy kuuluu tähän sukuun. Hänen isovanhempiensa sukunimi oli vielä ollut muodossa Kalmy. He olivat kyllästyneet siihen, että nimi kirjoitettiin lähes aina väärin, joten he ottivat nimelle sellaisen kirjoitusmuodon, joka on helppo kirjoittaa oikein. Israelissa asuvat myös Adi ja Dvir Kalmy sekä Mor ja Haya Calmy. Siellä oli asunut myös 89-vuotiaana vuonna 2007 kuollut Esther Kalmi, joka oli perustanut Chaim Kalmi -pianokilpailun isänsä kunniaksi. Jack Kalmin lisäksi moni muukin tähän sukuun kuuluva sukunimeä Kalmi, Kalmy tai Calmy käyttävä on muuttanut Bulgariasta tai Romaniasta Länsi-Eurooppaan tai Amerikkaan. Tunnetuin tätä nimeä käyttävä on Romaniassa syntyneen Andre Calmyn puoliso Micheline Calmy-Rey, joka on Sveitsin presidentti. Myös Turkissa on joitakin Kalmi-nimisiä. Hakan, Handan, Hidayet, Ridvan ja Sefa Kalmi asuvat siellä. Tiedossa ei ole onko näillä yhteyttä bulgarialaiseen Kalmi-sukuun. Joka tapauksessa Bulgariassa asuu Osman Kalmi, jonka etunimi viittaa turkkilaisiin juuriin. Turkkilaiset Birkan, Birol, Erdem, Fatma, Mehmet, Soner ja Özge kirjoittavat sukunimensä muodossa Kalmiş. Ken Kalmis Floridasta kertoi sukunimestään seuraavaa. Isoisäni isä oli Turkista ja isoisäni äiti Romaniasta. Meidän sukunimi Kalmis on monikkomuoto nimestä Kalmi. 119

120 Sukunimi Kalm Keskiajalta peräisin oleva sukunimi Skalm muuttui 1700-alkupuolella Karjalan alueella ensin muotoon Kalm ja vuosisadan puolivälin jälkeen nykyiseen muotoon Kalmi. Länsi-Suomessa Skalm pysyi alkuperäisessä kirjoitusmuodossa 1800-luvulle asti, jolloin viimeinen Skalm-nimeä käyttänyt kuoli. Kaikki nykyisin Suomessa asuvat sukunimeä Kalmi käyttävät ovat vanhojen asiakirjojen mukaan Skalm-suvun jälkeläisiä. Myös Raumalla asunut Keijo Kalm oli Skalm-suvun jälkeläinen. Keijon isä Jukka Kalm oli kastettu nimellä Juhana Kalmi, mutta hän oli jostain syystä muuttanut nimensä 1900-alkupuolella lyhyempään muotoon. Osasta nykyisin sukunimeä Kalm käyttävistä tiedetään varmasti, että he eivät ole Skalm-sukua, joidenkin kohdalla asia on epäselvä. Kalm-nimisiä sukuja on useita, joista kolmesta löytyy suhteellisen paljon asiakirjatietoja. Yhteen näistä kuuluu turkulainen luonnontutkija professori Pietari (Pehr) Kalm, toiseen virolainen vapaustaistelija eversti Hans Kalm ja kolmanteen taustaltaan ahvenanmaalainen lääketieteen professori Matthias Kalm. Muutama muukin Kalm-suku löytyy Suomesta. Esimerkiksi Aurassa Terttu ja Torsten Kalmin lapset, vuonna 1945 syntynyt Elisan eläkkeellä oleva varatoimitusjohtaja Jarmo Kalm ja hänen veljensä auralainen kunnallispoliitikko Markku Kalm ja Harri Kalm kuuluvat yhteen 1800-luvun puolivälissä syntyneeseen Kalm-sukuun. Poikien isän Torsten Kalmin isoisän Vampulassa vuonna 1837 syntyneen Matti Matinpojan isä oli Matti Efraiminpoika Välisuo. Matti Matinpoika otti itselleen sukunimen Kalm muuttaessaan Loimaalle vuonna Terttu Kalm Torsten Kalm Jarmo Kalm Markku Kalm Kivennavalla oli 1740-luvulla kappalaisena Gabriel Kalm. Seurakuntalaiset halusivat hänet kirkkoherra Melartopaeuksen seuraajaksi tämän kuoltua vuonna 1742, mutta Kalm määrättiin kirkkoherraksi Narvaan, jossa hän kuoli noin vuonna Hänen isänsä oli vääpeli Gabriel Kalm. 120

121 Kuopion komppanian katselmusluetteloissa ( ) olivat maaninkalaiset Johan Kervinen Kalm (s. 1748), Gustaf Jauhiain Kalm (s. 1761), Henric Pursiain Kalm (s. 1777) ja Olof Keinain Kalm (s. 1757). Tiedossa ei ole, miksi heillä on Kalm sukunimenä, koska toinenkin sukunimi näkyy luettelossa. Saarijärvellä ovat asuneet lukujen vaihteessa sotilaat Johan, Mats, Nicodemus ja Simon Kalm ja maanviljelijä Henrik Kalm perheineen. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, mistä nämä Maaningassa ja Saarijärvellä asuneet Kalmit olivat sukunimensä saaneet. Karstulassa asui vuonna 1855 syntynyt Henrik Kalm ja Jyväskylän maalaiskunnassa vuonna 1862 syntynyt Oskari Kalm, jolla oli ainakin kaksi lasta, Otto Wilhelm ja Impi Maria. Autonomian ajan Suomen armeijan katselmusluetteloista vuosilta löytyvät Kuopion pataljoonasta Carl ja Petter Kalm, Suomen kaartista Carl, Matts, Tobias ja Zacharias Kalm, Turun pataljoonasta Henric Kalm ja Vaasan pataljoonasta Henric ja Nicodemus Kalm. Suomen ulkopuolella sukunimeä Kalm käyttäviä on aika paljon. Esimerkiksi Virossa on useita perheitä, joiden sukunimi on Kalm. Tunnetuimpia Kalmeja ovat Tarton yliopiston matematiikan professori Volli Kalm, joka on toiminut myös dekaanina ja yliopiston vararehtorina sekä Viron taideakatemian taidehistorian professori Mart Kalm. Volli Kalm kertoi, että hänen esi-isistään ei ole saatavissa tarkkaa tietoa, koska osa vanhoista Viron asiakirjoista on tuhoutunut sodissa ja tulipaloissa. Volli Kalm Saksassa esiintyivät sukunimet von Kalm ja Galm jo 1400-luvulla. Sukunimi Kalm näkyy Saksan arkistoissa 1500-luvulla. Ruotsissa on useita Kalm-nimisiä jo 1600-luvulla. Sveitsissä nimi näkyy syntyneiden kohdalla 1600-luvulla. Englannissa nimi on käytössä 1700-luvulla. Yhdysvalloissa ja Kanadassa sukunimi Kalm näkyy väestötiedoissa 1800-luvun alkupuolelta asti. Amerikassa olevista Kalmeista osa on Euroopasta tulleita siirtolaisia tai heidän jälkeläisiään. Vaikka joidenkin kohdalla ei ole varmaa tietoa siitä, mistä Kalm on tullut sukunimeksi, niin Amerikkalaisella Ben Kalmilla ei ole epäselvyyttä asiasta. Hänen isoisänsä oli venäläinen ja sukunimi oli Kalmanovitch. Se tarkoitti Kalmarista kotoisin olevaa eli juuret löytyivät Ruotsista. Syy, miksi nimi oli lyhennetty, liittyi Amerikkaan muuttoon. Liike-elämässä nimen Kalm käyttö oli parempi kuin pidempi nimi Kalmanovitch, joka Amerikassa viittasi venäläisiin juuriin. Ne eivät olleet parhaat mahdolliset 1950-luvun suvaitsemattomassa ilmapiirissä. 121

122 Luonnontutkija, professori Pietari Kalm Pietari Kalm ( ) oli kuuluisa luonnontutkija ja tutkimusmatkailija. Pietari Kalmin isoisä oli Per Jönssön Kalm, joka oli kotoisin Ruotsin puolelta Kalmarista ja oli saanut sukunimen ilmeisesti kotipaikkansa mukaan. Per Kalm tuli läänitysmaana olleen Körsnäsin voudiksi vuonna Hän oli naimisissa kirkkoherra Lars Galliuksen tyttären Valborgin kanssa. Heillä oli yksi poika, Gabriel ja useita tyttäriä, jotka menivät naimisiin pappien kanssa. Per Kalm jäi asumaan Korsnäsiin ja nousi ensin Pohjanmaan eteläisen kihlakunnan kruununvoudiksi ( ) ja sen jälkeen manttaalikomissaarin virkaan, missä tehtävässä hän toimi vielä 1700-luvun alussa. Per Kalmin poika Gabriel Kalm valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna Hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa vuonna Korsnäsin kappalaisen viran hän sai vuonna Hän pakeni perheensä kanssa isonvihan jaloista Ruotsiin 1714, jossa kuoli vuonna Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Kristina Johansdotter Hoffren ja toinen puolisonsa Katarina Hermansdotter Ross. Katariinan vanhemmat olivat Margareta Wernberg ja Vaasan pormestari Herman Williaminpoika Ross, joka oli skotlantilaista aatelissukua. Gabriel Kalmin ja Katarina Rossin poika Pietari syntyi isänsä kuolinvuonna 1716 Ruotsissa. Äiti muutti isonvihan päätyttyä vuonna 1721 lastensa kanssa takaisin Vaasaan, josta äidin suku oli kotoisin. Pietari kävi Vaasan triviaalikoulua vuosina ja pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna Hän opiskeli myös Uppsalassa Linnen johdolla ja teki tutkimusmatkoja Suomessa ja Venäjällä vuosina Vuonna 1747 hänet nimitettiin Turun Akatemian taloustieteen professoriksi, jonka jälkeen hän lähti neljän vuoden tutkimusmatkalle Pohjois-Amerikkaan. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1757, jonka jälkeen hän toimi Piikkiön kirkkoherrana ja Maarian kirkkoherrana Hän hoiti myös Turun Akatemian rehtorin virkaa vuosina , ja Pietari Kalm asui vuodesta 1763 alkaen Maarian vanhassa pappilassa, joka on luultavasti Turun vanhin säilynyt puurakennus. 122

123 Pietari Kalmin vaimo oli Amerikan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherran Johan Sandinin leski Anna Margareta Sjöman. Perheeseen kuului kolme lasta, Johanna Margareta, joka oli Anna Sjömanin ensimmäisestä avioliitosta, Pehr Gabriel ja Johan. Vanhin lapsista Johanna Kalm ( ) oli naimisissa Mikkelin läänin maaherran Johan Herman Loden kanssa. Heidän poikansa everstiluutnantti Otto Herman Lode oli Turun ja Porin läänin maaherrana vuosina ja Suomen pankin pääjohtajana vuosina Sotilasuran oli valinnut myös Pehr Gabriel Kalm ( ), joka oli naimisissa Urjalasta kotoisin olleen Maria Furuhjelmin kanssa. Majuri Pehr Gabriel Kalm oli osallisena Anjalan liitossa ja hän toimi Anjalan liiton johtajiin kuuluneen kenraali Berndt Johan Hastfehrin ja Venäjällä asuneen kenraali Yrjö Maunu Sprengtportenin kirjeenvaihdon välittäjänä. Toinen Pietari Kalmin poika Johan kuoli jo lapsena. Pietari Kalmin matkakertomuksia Pohjois-Amerikkaan käännettiin useille kielille. Nykyisin Kalmin matkoista on saatavissa myös suomenkielinen versio. Omien kirjoitustensa lisäksi Pietari Kalm ohjasi yliopistolla kymmeniä väitöskirjoja. Ohessa on kansikuva ranskalaisesta Kalmin matkaa koskevasta painoksesta ja yhden väitöskirjan kansilehti. Pietari Kalmiin liittyy paljon asioita Turussa. Näihin kuuluvat Tuomiokirkon lähellä Sibeliusmuseon takana Aurajoen rannassa kasvava Kalmin tammi, jonka Pietari Kalm oli istuttanut 1750-luvulla siellä olleen puutarhansa reunaan. Maarian kirkossa on hänestä kertova muistolaatta ja Ruissalon yliopistollisessa puutarhassa on hänen tuomiensa kasvien lisäksi hänen nimellään oleva Pietari 123

124 Kalmin kuja. Sieltä löytyy myös kasvi, jonka nimi on Kalmia (Kalmia latifolia, Mountain Laurel). Pietari Kalmin yksi tutkimuskohteista oli hyötykasvit ja hän perusti Hirvensalon Sipsaloon puutarhan, jossa kokeili miten Kanadasta tuodut kasvit sopivat Suomen ilmastoon. Suurin osa kasveista kuitenkin kuoli, sillä Suomen ilmasto ei sittenkään sopinut niille. Yksi harvoista menestyneistä Kalmin tuomista kasveista oli villiviini, joka on suosittu puutarhakasvi Etelä-Suomessa. 124

125 Eversti ja lääketieteen tohtori Hans Kalm Hans Kalm (s Viljandi, Viro, k Jyväskylä). Vanhemmat: Talollinen Jüri Kalm ja Ano Kalm (os. Kobbil). Puoliso: Hammaslääkäri Olga Kalm os. Valmari (s. 1892, k. 1975). Lapset: Kaija Meyer os. Kalm (s. 1922), Henry (s ) ja Otso (s. 1930, k. nuorena). Sisarukset: Jüri Kalm s ja Edvard Kalm s Perimätiedon mukaan joskus 1600-luvulla Henrik-niminen talonpoika oli pelännyt niin kovasti ruttoa, että hän oli kahden poikansa paennut suon keskellä olevalle saarelle, joka oli joskus ollut pakana-ajan viimeisiä kalmistoja. Siitä tuli suvulle nimi Kalm Virolainen Hans Kalm osallistui vuoden 1918 taisteluihin valkoisten puolella Päijänteen länsirannalla. Hän johti Pohjois-Hämeen I pataljoonaa myöhemmin nimi oli Pohjois-Hämeen rykmentin I pataljoona joka tunnettiin omien keskuudessa Kalmin pataljoonana. Punaiset antoivat sille nimen Kuhmoisten pirut. Kalmin pataljoonassa palvelivat myös Lauri (Tahko) Pihkala sekä Niilo Hersalo ja Aladar Paasonen. Pihkala tunnetaan toimittajana ja urheilumiehenä. Hersalosta tuli myöhemmin kenraalimajuri. Paasosesta tuli eversti ja hän toimi päämajan tiedustelujaoston päällikkönä jatkosodan aikana. Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa Pohjois-Hämeen I pataljoona kävi ensimmäisen taistelunsa Vehkajärven kirkonmäellä, jossa Kalmin suksilla liikkuvat joukot saarsivat punaisten kolonnan. Toinen taistelu käytiin 10. maaliskuuta Poikkijärvella, jossa vastassa oli 1400 punaista. Kalmin ja eversti Wilkmanin johdolla valkoiset voittivat tämänkin taistelun. Kun Mannerheimin johtama valkoisten hyökkäys Tampereelle alkoi 16. maaliskuuta, pataljoona jäi turvaamaan Päijänteeseen tukeutuvaa vasenta sivustaa. Se valloitti 25. maaliskuuta Padasjoen, missä myös juhlittiin Kalmin ylennystä majuriksi. 125

126 Miehistöön saatiin täydennystä Kuhmoisissa ja Padasjoella pidetyissä kutsunnoissa. Majuri Hans Kalm pystyi harjoittamaan pataljoonaansa lähes kolme viikkoa kestäneen verraten rauhallisen kauden aikana. Huhtikuun alkupuoliskolla hän sai tietää punaisten Vääksyyn kokoamista huomattavista varastoista sekä Kurhilassa tehtävistä linnoitustöistä. Silloin hän katsoi ajankohdan suotuisaksi hyökkäykselle kohti Vääksyä. Huhtikuun 14. päivä Kalm antoi omille joukoilleen hyökkäyskäskyn, jossa tavoitteena oli Vääksy. Marssille kohti Maakeskeä ja Evoa lähdettiin samana iltana. Kalmin joukot olivat seuraavina päivinä keskellä kiivasta taistelua Kurhilassa, Asikkalan kirkonkylässä ja Evolla. Vallattuaan Vääksyn Kalm toimitti pääosan joukoistaan, kaksi omaa ja kolme hänelle alistettua Sysmästä tullutta komppaniaa Vierumäelle katkaisemaan punaisten perääntymistietä Heinolasta, mutta marssi itse yhden komppanian kanssa aamupäivällä 20. huhtikuuta Lahteen. Saksalaiset olivat saapuneet kaupunkiin etelästä käsin edellisenä päivänä. Sodan loputtua Mikkelistä Helsingin voitonparaatiin matkalla ollut Mannerheim palkitsi Lahden asemalaiturilla Hans Kalmin vapaudenristillä. Saksalaisilta hän sai toisen luokan rautaristin. Hänet ylennettiin myöhemmin samana vuonna everstiksi. Hans Kalmin joukot Viron vapaustaistelussa Hans Kalmin johtamat Pohjan pojat saapuivat Viroon tammikuussa Rykmenttiin kuuluivat esikunta, kaksi pataljoonaa joissa kussakin oli kolme kiväärikomppaniaa, yksi konekiväärikomppania huoltomuodostelmineen sekä yksi kolmepatterinen patteristo. Kaksi patteria oli varustettu 87 mm tykeillä ja kolmas patteri raskailla 107 mm tykeillä. Tämän lisäksi rykmentissä oli tiedustelu-, hiihto- ja ratsuosastot. Pohjan Poikien rykmentin vahvuus oli yhteensä 54 upseeria, 272 aliupseeria ja 1788 sotilasta. Pohjan pojat taistelivat Virossa bolsevikkeja vastaan useassa eri taistelussa, kunnes rykmentti kotiutettiin huhtikuussa Moni sen sotilaista jäi kuitenkin Viron armeijan palvelukseen. Hans Kalm yritti vielä keväällä 1919 koota sotajoukon, joka olisi lähtenyt vapauttamaan Aunuksen Karjalaa. Hän ei kuitenkaan saanut riittävästi joukkoja koottua, joten se sotaretki jäi häneltä tekemättä. Satoja Virossa taistelleita suomalaisia oli kuitenkin mukana jääkärieversti Aarne Sihvon johdolla Aunukseen tehdyllä sotaretkellä. 126

127 Hans Kalmin siviiliura Hans Kalm opiskeli Päivölän maatalouskoulussa (1910) ja Mustialan maatalousopistossa (1914) ennen Suomen itsenäistymistä. Viron vapaussodan jälkeen hän opiskeli Lontoossa (tilintarkastajan tutkinto 1920). Vuonna 1923 Hans Kalm muutti perheineen Amerikkaan, jossa hän opiskeli lääketiedettä New Yorkissa (lääketieteen tohtorin tutkinto 1932 ja filosofian tohtorin tutkinto 1933). Amerikasta hän palasi takaisin Suomeen vuonna 1935 ja perusti sen jälkeen Rauman lähelle Pyhärantaan hoitolan, jonka nimi oli Kalmia. Keväällä 1940 Kalm sulki hoitolan. Jatkosodan alkuaikana hän oli puolustusvoimain palveluksessa Naarajärven sotavankileirin päällikkönä. Vuosina hän oli Saksassa tutustumassa ravinto- ja terveyshuoltoon. Sen jälkeen hän piti vuoden verran Sippolan kunnassa terveysparantolaan, kunnes pakeni marraskuussa 1944 Ruotsiin jouduttuaan epäillyksi Naarajärven vankileiriin liittyvistä sotarikoksista. Ruotsissa Kalm toimi kaksi vuotta kemistinä, kunnes lähti vuonna 1946 taas Amerikkaan. Siellä hän työskenteli lääkärinä ja opiskeli homeopaattista lääketiedettä vuoteen 1956 asti, jolloin palasi pysyvästi Suomeen. Hän toimi lääkärinä Raumalla ja oli erikoistunut luontaislääketieteeseen. Vaimonsa kuoltua vuonna 1975 hän muutti Raumalta Jyväskylään, jossa vielä jatkoi tieteellistä työtään. Jyväskylässä asui myös hänen poikansa Henry Kalm perheensä kanssa. 127

128 Ahvenanmaalainen Kalm-suku Ahvenanmaalaiseen Kalm-sukuun kuulunut Viktor Nybergh on tehnyt v mielenkiintoisen sukuselvityksen Kalmin suvusta ja julkaissut sen lyhyenä 23-sivuisena niteenä nimellä "Familjen Kalm". On selvää, että tällä Kalm-suvulla, jonka kantaisä Erik Johansson oli kotoisin Ahvenanmaan Jomalan kunnan Östkalmaren kylästä, ei ole yhteyttä Skalm-sukuun. Kuitenkin tutkimus on sikäli mielenkiintoinen, että se ainakin osoittaa, mistä yksi osa Kalm-nimisiä on peräisin. Tämän haaran tunnetuin oli Matthias Kalm ( ), joka oli Helsingin yliopiston lääketieteen professori. Hänen poikansa Theodor Eberhard Kalm ( ) oli Helsingin yliopiston ranskan kielen lehtori ja veljenpoikansa Johan Matthias Kalm ( ) Oulussa kreikkalaisen kirjallisuuden lehtori. Johan Matthias Kalmin pojista Einar August Kalm (s. 1858) oli Tornion kaupunginlääkäri, Uno Kalm (s. 1862) Viipurissa työskennellyt apteekkari ja Assar Kalm (s. 1864) Turussa asunut kamarineuvos. 128

129 Johan Matthias Kalmin veljen Erik Erikssonin tytär Emilia meni naimisiin Jomalassa asuneen herastuomari Matts Reinhold Mattsonin kanssa ja he käyttivät sukunimeä Kalm. He viljelivät Emilian isältä ostamaansa tilaa Östkalmare 2. Heidän lapsistaan Reinhold Verner oli maanviljelijä, samoin Alex Einar, joka viljeli Östkalmaren tilaa isänsä jälkeen. Matts Bernhard oli meijeristi. Ruben Enzio opiskeli lakimieheksi. Ellen Alice kävi kansankorkeakoulun ja meni naimisiin merikapteeni Severin Erikssonin kanssa. Viktor Nybergh oli naimisissa Johan Matthias Kalmin vanhimman tyttären Elin Kalmin kanssa. Hän työskenteli Helsingin lääninvankilan johtajana , Turun keskusvankilan johtajana ja Hämeenlinnan keskusvankilan johtajana Turun vuosina hän oli lisäksi useiden yritysten johtokunnissa ja monissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Professori Matthias Kalm Lehtori Johan Matthias Kalm Lehtorinrouva Emma Kalm Tämän sivun kuvat ovat Viktor Nyberghin kirjasta Familjen Kalm. 129

130 Koprala, kylä Karjalassa Muolaan pitäjän Kopralan kylässä on ollut asiakirjojen mukaan asukkaita jo 1550-luvulla. Erik Aspegrenin piirtämässä kartassa vuodelta 1645 Kopralassa oli neljä taloa. Kylän etelä- ja itäpuolella oli Äyräpäänjärvi, josta asukkaat saivat kalaa ja lintuja elannokseen. Järvi oli varsin matala ja varsinkin järven länsipuolella vedet tulvivat rantapelloille, joten Kopralan asukkaat päättivät alentaa järven veden pintaa. Samalla oli mahdollista saada lisämaata. Asukkaat pyysivät lupaa Vuoksen vedenpinnan alentamista, jolloin siihen laskevan Äyräpäänjärven pinta myös laskisi. Sitkeiden neuvottelujen jälkeen alettiinkin perata Kiviniemen koskea vuonna Kun vuonna 1857 avattiin työn aikana vettä pitäneet sulut, veden pinta laski noin kolme metriä Vuoksen keski- ja alajuoksulla. Samalla laski Äyräpäänjärven pinta. Järven länsiosasta saatiin paljon hedelmällistä viljelysmaata ja sinne jäivät isot lietteet, joista saatiin heinää karjalle. Lietteiden eteläpuolelle jäi erillinen vesialue, jonka nimeksi annettiin Muolaanlampi. Koko Äyräpäänjärven kuivaamistakin yritettiin 1900-luvun alkupuolella saada aikaan, 130

131 mutta luonnonsuojelijat pystyivät estämään tämän hankkeen, sillä järven lintukanta oli luultavasti Suomen runsain. Ruotsin käymät sodat 1500-luvulta 1700-luvun alkuun vaikuttivat myös Kopralan asukkaisiin, sillä sinne jäi autiotaloja, joihin tuli muualta uusia asukkaita. Todennäköisesti myös Juho Skalm on perheineen muuttanut 1700-luvun vaihteessa ilman isäntää jääneeseen taloon. Joka tapauksessa vuonna 1723 Kopralassa oli väestöluettelon mukaan edelleenkin neljä taloa, joista yhdessä Skalmit asuivat. Vuoden 1818 väestölaskennan mukaan kylässä asui 230 henkeä, jotka muodostivat kaksikymmentäyksi taloutta. Vuosien rippikirjojen mukaan siellä oli viisi taloa, Abrahaminmaa, Hallikain, Hulkkola, Kallmi ja Mikkelinmaa. Jokaisessa talossa asui karjalaiseen tapaan useita perheitä. Kun Äyräpäänjärven pinta oli laskettu, siitä saadulle alueelle rakennettiin uusia taloja. Muuttoliikettä oli myös kylän muille laita-alueille, joten talojen määrä lisääntyi nopeasti 1900-luvun alussa. Vuonna 1939 Kopralassa oli jo noin sata taloutta ja noin neljäsataa asukasta. Kopralan tieyhteydet olivat aika heikot. Ainoa kunnon tie vielä 1900-luvun alussa oli hevos- ja autotie, joka kulki Heikurilaan, josta oli hyvät tiet kuudentoista kilometrin päässä sijainneelle Heinjoen kirkolle ja Muolaaseen. Kapeampi tie Kopralasta johti Kaukilaan ja myös Ristiseppälään päästiin kärrytietä pitkin. Kaukilaan menevä tie kunnostettiin 1930-luvulla, jolloin sitä kautta pääsi myös seitsemän kilometrin päässä olleelle Ristseppälän asemalle. Asema sijaitsi 1920-luvun lopussa rakennetun Viipuri-Valkjärvi -radan varressa. Liikkuminen ei kuitenkaan ollut aina kiinni maanteistä, sillä Kopralasta päästiin hyvin Muolaan puolella kesällä veneellä ja talvella Äyräpäänjärven jäätä pitkin. Kopralan talot ja tiet. Ylhäällä vasemmalla näkyy rautatie. 131

132 Maatilojen omistuksesta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa Maan omistusoikeus on ollut Suomen historiassa asia, jolla on ollut suuria vaikutuksia sekä yleiseen kehitykseen että yksittäisten ihmisten elämään. Suurena linjana on ollut maan kuuluminen valtiolle ja hallitsijan valta käyttää maata valtion ja omien tarkoitustensa hyväksi. Sekä valtion veronkanto-oikeus että omistusoikeuden antaminen joko pysyvästi tai määräajaksi ovat vaikuttaneet kaikkiin niihin, jotka ovat olleet näiden oikeuksien vaikutusalueilla. Ruotsalaisten vallatessa Etelä-Suomen 1200-luvulla paljon ihmisiä siirtyi Pohjois-Suomea kohti saadakseen elää vapaana ilman ulkopuolisen vallan määräilyä. Tämä auttoi muutaman sukupolven ajan, mutta vähitellen Ruotsi valloitti Suomen ja alkoi verottaa koko maata Lappia myöten. Verotus ei kuitenkaan ollut ainoa Suomea kohdannut muutos, vaan myös maan omistaminen siirtyi vähitellen pois alkuperäisiltä omistajilta. Ruotsin kuninkaat antoivat maita kannattajilleen saadakseen tukea ja valtaa. Vaikka eurooppalaista läänityslaitosta ei sellaisenaan tullutkaan Suomeen, niin maaomistus siirtyi täälläkin vähitellen aatelisille. Tosin myös kirkolla oli suuria maaomaisuuksia erityisesti ennen 1500-luvulla tapahtunutta uskonpuhdistusta. Jo 1400-luvulla Kalmin suvulla oli maaomaisuutta. Lasse Skalmin Paraisilla ollut rälssitila Rövarnäs ja Atussa olleet maatalot olivat ensimmäisiä, jotka näkyvät vanhoissa asiakirjoissa. Todennäköistä on, että Atun tilat olivat Skalmeilla jo 1300-luvulla. Ainakin silloin Skalmeja asui jo saarella, sillä Lydeke Skalmin perheeseen syntyi Atussa vuonna 1376 poika, jonka nimeksi annettiin Bengt. Suuressa maatilakirjassa vuodelta 1932 kerrotaan Rövarnäsin tilasta seuraavaa. Rövarnäsin tila on hyvin vanha. Jo piispa Maunu Tavastin aikana se oli Turun tuomiokirkon palkkatilana. Lars Skalm oli tilan omistajana 1460-luvulla. Skalm-suvulta se avioliittojen kautta on siirtynyt uusille omistajasuvuille: Ilie, Aronsson, Jägerhorn ja Gjöös. Tämän jälkeen se on ollut monilla omistajilla. Nykyinen omistaja on ollut vuodesta 1930 asti Filip Heliander. Erotettu 5 ha:n tila. Pinta-ala 405 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 105, luonnonniittyä 10, viljeltyä laidunta 5, muuta viljelyskelpoista maata 35, metsämaata 218 ja joutomaata 31,5 ha. Atun tilasta kerrotaan seuraavaa. Kartanon omistajana mainitaan jo 1461 Lars Skalm, jonka suvulla se oli pitkät ajat. Lars Skalmille kuului vuonna 1461 kolme savua (eli taloa). Tämä ratsutila oli jakaantunut 1500-luvun puolivälissä kolmeen tilaan. Ratsutilat olivat Norrby ja Skalmas, kolmas oli hävinnyt jo vuonna Attuun perustettiin kolme muutakin ratsutilaa 1500-luvulla. Vuonna 1531 kuningas antoi kaksi tilaa veljeksille Jöns ja Per Bengtsson (Skalm). Kuudennen ratsutilan perusti Henrik Abel von Minden vuonna Siihen yhdistyivät vähitellen muut tilat, viimeisinä Norrby ja Skalmas vuonna Vuonna 1872 osti tukholmalainen tukkukauppias August Möller tilan salaneuvos vapaaherra Lars 132

133 Gabriel von Haartmanin perillisiltä ja perusti Attu Ab:n vuonna Yhtiön osake-enemmistö oli vuonna 1932 johtaja Amos Anderssonilla. Ulkotiloina kuuluivat kartanoon Boda, Yxäng ja Nyäng. Erotettu 10 tilaa, yht. 195,39 ha. Pinta-ala 1 936,57 ha, josta puutarhaa 1,00 peltoa 291,68, laidunta ja luonnonniittyä 65,29, muuta viljelyskelpoista maata 81,99, metsämaata 1 354,33 ja joutomaata 142,28 ha., Skalmeilla oli Turussa ja sen lähistöllä useita muitakin maatiloja ja 1600-luvuilla. Turun keskustassa Henrik Skalm omisti 1500-luvulla Korppoolaismäen ja Uittamon tilat. Eerik Skalmilla oli Turun lähipitäjissä useita tiloja, jotka olivat hänen vaimonsa Martta Stienkorsin perintöjä. Paraisilla Skalmeilla oli luvuilla useita kartanoita Atun tilojen lisäksi. Perniössä ja Sauvossa oli monta Skalmeille kuulunutta maatilaa. Pirkkalassa ja Nokialla Skalmeilla oli Haapaniemen, Sankilan, Valkilan ja Viikin kartanot. Näistä Haapaniemi kuului Skalmeille 1500-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkupuolelle asti. Myös Padasjoella ja Porvoossa oli Skalmien kartanoita. Suurin osa näistä oli vain jonkin aikaa Skalmien hallussa. Osa meni tyttärien myötä muille suvuille, osa myytiin pois tai ne peruutettiin valtiolle läänityslaitoksen muutoksissa. Karjalan kannaksella Skalmien maaomaisuus oli suurimmillaan 1500-luvun loppupuolella, jolloin Karjalan alueen päällikön Antti Sabelfanan kuninkaalta saamat kartanot ulottuivat useiden pitäjien alueelle. Antti Sabelfanan kuoltua vuonna 1580 maatilat siirtyivät hänen tyttärelleen Kaarinalle, joka oli Juhana Skalmin leski. Osa maatiloista siirtyi 1600-luvun alkupuolella Kaarinan ja Juhanan pojalle Antti Skalm vanhemmalle ja osa tyttärelle Margareta Skalmille, joka oli naimisissa Lindved Hästeskon kanssa. Pullilan kartanon omistajaksi tuli myöhemmin Kaarina Sabelfanan toisen aviomiehen Eerik Wildemanin tytär, joka kuitenkin menetti sen takaisin valtiolle vuonna Mitä sitten tapahtui Antti Skalmin maatiloille? Jälleen suurvaltapolitiikka vaikutti asiaan. Ruotsi-Suomi kävi 1600-luvun alkupuolella 30-vuotista sotaa ja tarvitsi rahaa. Valtio peruutti joitakin aatelistolle myönnettyjä etuoikeuksia ja otti myös takaisin aatelistolle lahjoitettua maaomaisuutta. Tällöin päättyi myös Skalmin suvun omistusoikeus joihinkin Antti Sabelfanan aikoinaan hankkimiin tiloihin. Kruunu antoi Kavantsaaren lahjoitusmaana vuosina 1638, 1643 ja 1647 eversti Berend Taubelle ja mukana meni myös Antti Skalmin Kavantholman kartano. Antti itse muutti perheineen Rahkolanmaan lampuotitilalle, jossa kuoli jo 1640-luvun alkupuolella. Hänen poikansa Antti Antinpoika Skalm rakensi pian tämän jälkeen uuden kartanon Jääsken Kiurulaan. Suuri maatilakirja kertoo Kavantsaaren kartanosta seuraavaa. Kavantsaari (Kavantholm) on entinen rälssitila. Vuonna 1556 osti tilan verovapaaksi Maunu Niilonpoika (Ahtinen), jolle se oli kuulunut v:sta 1537 lähtien. Vuonna 1562 sai Bertil Yrjönpoika Mjöhund 133

134 Eerik XIV:ltä ikuisen verovapauden tilaan. Hänen kuoltuaan 1580 peri tilan hänen leskensä Elisabeth Skalm. Osan tilasta omisti Antti Niilonpoika Sabelfana, jonka tyttären Kaarinan toinen puoliso Eerik Tönnenpoika Wildeman sai 1582 vahvistuksen tilaan luvun alussa oli omistajana Kaarina Sabelfanan ja hänen ensimmäisen puolisonsa Juhana Skalmin poika Antti Juhonpoika Skalm ja myöhemmin Anna Stubbe (1650), eversti Berndt Taube ja kenraalimajuri Henrik Rehbinder (1680). Uudenkaupungin rauhassa tila joutui Venäjän puolelle ja annettiin 1726 perinnölliseksi lahjoitusmaaksi Shuvaloveille, joilta se siirtyi Olchin suvulle. Vuonna 1846 sen osti Viipurin hovioikeuden presidentti, kreivi Carl Gustaf Mannerheim (»valkoisen kenraalin» isoisä), joka möi sen 1848 kuvernööri, kenraali Alexander Thesleffille. Tämä oli innokas maanviljelijä, uusi karjan ja oli ensimmäisiä 7-jakoisen vuoroviljelyksen käytäntöönottajia. Nykyiset omistajat ovat hänen poikansa, hovioikeudenasessori N. Thesleffin perilliset. Pinta-ala ha; siitä puutarhaa 1, peltoa 250, luonnonniittyä 250, viljelyskelpoista maata ja metsämaata sekä joutomaata 31 ha. Skalmien suvulla oli myös Muolaan puolella iso kartano, sillä vuonna 1606 annettiin Muolaan entinen kuninkaankartano (Molagård) läänitykseksi eversti Lindved Klaunpoika Hästeskolle, jonka puoliso oli Juhana Skalmin tytär Margareta Skalm. Heidän lapsillaan oli Muolaankartanon lisäksi useita kartanoita Jääskessä ja Viipurin maalaiskunnassa. Muolaankartano oli Hästeskoilla 1700-luvun alkuun asti. Myöhemmätkin sodat vaikuttivat maaomistukseen, sillä 1670-luvun lopussa Ruotsin valtio oli vararikon partaalla käytyään jatkuvia sotia Tanskaa vastaan yli puolen vuosisadan ajan. Ruotsi-Suomessa toimeenpantiin iso reduktio luvuilla, jolloin peruutettiin kaikki valtakunnassa perustetut kreivija vapaaherrakunnat sekä vuonna 1604 Norrköpingin päätöksellä aateliston ikuiseen omistusoikeuteen annetut tilat ja ne liitettiin tavallisina alueina kruunun määräysvaltaan. Peruuttamatta jäi vain aatelin vanha rälssi. Tällä oli myös vaikutusta Skalmien maaomaisuuteen. Sauvossa sijainneet Christer Skalmille kuuluneista kartanoista Anttila ja Seppälä siirtyivät silloin takaisin kruunulle. Myös Antti Antinpoika Skalmille kuulunut Kiurula kuului niiden kartanoiden joukkoon, jotka valtio otti omistukseensa. Antin leski Anna Bång sai kuitenkin elinikäisen hallintaoikeuden Kiurulaan. Anna Bångin omistuksessa ollut Hästeskoilta 1650-luvulla takaisin Skalmeille saatu Perniön Heikkilän kartano meni heti kruunulle. Vuonna 1721 Ison Vihan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa Kannas siirtyi Venäjän valtakunnan osaksi ja maanomistusolot muuttuivat jälleen. Aikaisemmin Ruotsi-Suomen aatelistolle kuuluneita tiloja siirtyi venäläisen aateliston hallintaan. Vaikka Kannaksella asuvat talonpojat olivatkin suhteellisen 134

135 itsenäisiä, suuri osa maata siirtyi lahjoitusmaana venäläiselle aatelistolle ja talonpojat tekivät töitä omien maidensa lisäksi aateliston mailla. Koko Suomen jouduttua vuonna 1809 Venäjän vallan alle ja saatua autonomisen aseman alkoivat taas muutokset. Yksi ongelmallisista kysymyksistä oli venäläisten omistamat lahjoitusmaat, joissa asuvien talonpoikien työvelvollisuus koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Suomen senaatti päätti lunastaa lahjoitusmaat Suomelle v ja myydä ne talonpojille. Suuri osaa Heinjokea oli Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1726 joutunut lahjoitusmaana Viipurin linnoituksen komendantille Iwan Schuwaloffille, jonka hovi sijaitsi Kuusaassa 3. Hänen perillisensä myivät maat vuonna 1803 kauppaneuvos Olchinille. Olchinin perilliset myivät vuosina maat pienissä osissa, jolloin Heinjoen tiloja alettiin ostaa vapaiksi. Osan ostivat kyläläiset, osa joutui ulkopuolisten haltuun. Alexandra Kollontayn isoisä kollegineuvos Alexander Masalin osti Kuusaan Hovin ja sen mukana Heinjoen Kopralan talot 4 ja 5 sekä osan talosta 2. Kopralan tilat vapautuivat, kun valtio lunasti kollegineuvos Masalinille kuuluneet alueet. Kopralassa tehtiin isojaot vuosina 1845 (tilat 1-5) ja 1876 (tilat 2-4). Vuonna 1879 annettiin kaikkiaan 140 talonpojalle perintökirjat omille mailleen. Heinjoen Kopralan kyläläisistä saivat ¼ manttaalin perintökirjat taloon n:o 4 Staffan Taponen, Beata Patja, Matias Pöllönen ja Wilhelm Juvonen. 1/10 manttaalin perintökirjan taloon n:o 6 saivat Anders Taponen, Matti Taponen, Petter Hyytiäinen, Vilhelm ja Staffan Pöllönen, Vilho Rämö ja Anders Pillinen, Petter Tuusa, Hedvig Vaari ja J Kalmi, Jakop Kalmi, Beata Pillinen sekä Petter Kanninen. Lisäksi kyläläiset saivat ostaa myös muutamia tiloja talosta n:o 2. Beata Pillisen tila siirtyi myöhemmin hänen pojalleen Tahvo (Staffan) Kalmille ja Petter Kannisen tila siirtyi hänen pojalleen Antti Kanniselle. Lähes kaikki edellä mainituista kuuluivat Matti Juhonpoika Skalmin jälkeläisten perheisiin. Myös muissa pitäjissä ja kylissä valtio hankki maata ja myi ne sitten kylien asukkaille. Yksi maata saaneista talonpojista oli Terijoella asunut Salomon Kalmi, joka sai maatilan Lintulan lahjoitusmaan alueelta. Toimitusasiakirja on mielenkiintoinen, koska siitä näkyy esimerkiksi se, kuinka isoja alueita yksittäiselle aatelismiehelle saattoi kuulua. Seuraavassa on osa asiakirjatekstiä. 3 Tiedot kirjasta Heinjoki, kertomuksia ja kuvia Heinjoen pitäjästä. 135

136 Kamaritoimikunta Keisarillisen Suomen Senaatin talousosastossa Tekee tiettäväksi: että Suomen valtio, armollisen luvan hankittuansa, kauppakirjalla Heinäkuun 19 päivältä 1879 on 2,340,684 markan 68 pennin suuruisesta kauppasummasta ostanut Todelliselta valtioneuvokselta Theodor Neronoffilta tämän omistaman Lintula nimiseen rälssilahjoitusmaahan Kivennavan pitäjässä Äyräpään kihlakuntaan kuuluvat tilat Ahijärvi, Haapala, Holttila, Ikola, Joutselkä, Kanala, Karvala, Kaukolempiälä, Kauksamo, Kekrola, Kivennapa, Korpikylä, Kotiselkä, Kuokkala, Kurkela, Kutila, Liikola, Lipola, Miettilä, Pamppala, Pihlais, Polviselkä, Puhtula, Raivola, Rantakylä, Riihisyrjä, Räikkölä, Saarenmaa, Seppälä, Sikiälä, Siiranmäki, Sopikylä, Suurselkä, Terijoki, Tiilinmaa, Tirttula, Waittila, Wehmais, Woipiala, Wuottaa sekä Yläntelä nimisissä kylissä samassa pitäjässä, ollen nämät tilat suuruudeltaan yhteensä 53 1/16 manttaalia, sekä Heinäkuun 6 päivänä 1882 tehdyllä kauppakirjalla 725,899 markan 52 pennin hinnasta venäläiseltä aatelismieheltä Carl Winbergiltä tämän omistaman osan samasta rälssilahjoitusmaasta, suuruudeltaan 13 15/16 manttaalia, sekä sittemmin Maaliskuun 15 päivänä 1882 saanut asianomaisen kiinnekirjan ensinmainittuun ja Toukokuun 7 päivänä 1884 viimeksimainittuun lahjoitusmaaosaan; että Keisarillinen Senaatti Toukokuun 29 päivänä 1884 oli määrännyt ei ainoastaan että kaikille lampuodeille ja torppareille, joiden omistamia tiloja voitaisiin niiden verolukuun tahi viljelyksiin nähden itsenäisinä tiloina viljellä, annettaisiin, jos he semmoista haluaisivat, tilaisuus samallaisilla kuoletusehdoilla, mitkä muiden rälssilahjoitusmaiden lampuodeilla on ollut määrättyinä tahi vast edes tulisi määrättäviksi, perintötalollisen oikeudella lunastaa itsellensä itsenäisiä tiloja, vaan myöskin että muille lahjoitusmaan entisen hallinnon suostumuksella siinä asuville alustalaisille tahi niiden oikeudenomistajille, jotka eivät voisi saada taloja itsellensä jaetuiksi vaan kuitenkin haluaisivat omistusoikeudella lunastaa hallitsemansa maapalstat, myönnettäisiin, mikäli mahdollista, tilaisuus vast edes saada hallitsemansa palstat laillisesti erotetuiksi niillä ehdoilla, mitkä sinä tarkoituksessa kohtuudella voitaisiin vahvistaa, itsenäisellä omistusoikeudella itsellensä siirrettyä;... tästä on jätetty pois yli sivu tekstiä... Tämän johdosta antaa ja myypi Kamaritoimituskunta tällä avoimella kirjalla, jota on tehty kolme kappaletta, asukkaalle lampuoti Salomon Jaakonpoika Kalmille perintötalollisen saantioikeudella 11/260 osaa Mähösenmäen talosta No 1, kooltaan 11/240 vanhaa ja 0,038 uutta manttaalia Terijoen kylässä Kivennavan pitäjässä, Äyräpään kihlakunnassa.... tästä on jätetty pois tekstiä... ja tulee puheenalainen 11/260 osaa Mähösenmäen talosta No 1 Terijoen kylässä allaolevan päivän perästä rälssistä perintömaaksi maakirjoissa siirrettäväksi. Jota kaikki asianosaiset noudattakoon. Helsingissä, Keisarillisen Suomen Senaatin Kamaritoimituskunnalta, Joulukuun 8 päivänä

137 Kalmin maatilat Kopralassa Kuten aiemmissa luvuissa on jo kerrottu, Juho Skalmin perhe oli muuttanut 1700-luvun vaihteessa Muolaan Kopralaan. Tarkkaa muuttovuotta ei ole tiedossa, mutta joka tapauksessa perhe näkyy vuoden 1723 asutusluetteloissa. Muolaan pitäjään kuuluneen Heinjoen Kopralan kylässä asuivat silloin Juho Skalm ja hänen poikansa Matti Skalmin perhe. Myös Juhon toisen pojan Tuomaan perhe oli asunut Kopralassa ainakin 1720-luvulla. Tuomas asui kuollessaan Kopralassa, mutta hänen lapsensa eivät jääneet Kopralaan, vaan perustivat perheensä lähellä oleviin kyliin Heinjoen Pilppulaan ja Kääntymään sekä Viipurin maalaiskunnan puolella sijainneeseen Häyryyn. Kalmin talossa Kopralassa asuivat 1700-luvulla lähes kaikki Matti Juhonpojan lapset perheineen, sillä sen aikainen maatalous tarvitsi paljon työntekijöitä. Jos oman perheen koko ei riittänyt, voitiin avuksi ottaa myös yksi tai useampi yhtiömies. Muolaassa ja Heinjoella oli vuonna 1780 yhteensä 432 talonisäntää ja 200 yhtiömiestä (yhdistysmies, yhdysmies), joten yhtiömiehillä oli siihen aikaan varsin suuri merkitys. Kun kaskitalous muuttui vähitellen 1800-luvulla peltoviljelyksi, alkoivat suurperheet ja yhtiömiehet käydä harvinaisemmiksi. Kalmin suvusta 1800-luvulla yhtiömiehenä toimivat Määttälässä Antti Winnikaisen maatilalla asunut Tahvo Antinpoika Kalmi ( ), jonka äiti oli Antti Winnikaisen täti. Myös hänen poikansa Antti Kalmi ( ) ja Antin poika Tahvo Kalmi ( ) olivat yhtiömiehinä Winnikaisella. Kopralassa yhtiömiehenä Kalmin maatilalla työskenteli mm. Juho Matinpoika Kalmi ( ). Mikko Tuomaanpoika Kalmi ( ) oli vuonna 1876 Heinjoen Rättölässä yhtiömiehenä todennäköisesti Pölläsen talossa, jossa asui myös hänen tätinsä Anna Kalmin poika Tahvo Pöllänen perheineen. Kivennavalla yhtiömiehenä oli Pauli Aapelinpoika Kalmi ( ) ja Terijoella Jaakko Aapelinpoika Kalmi ( ). Yhtiösopimukset vahvistettiin käräjillä, vaikka suullinenkin sopimus oli pätevä. Sopimus oli joko määrävuotinen, jolloin yhtiömies vei sopimuskauden loputtua mukanaan tuomansa omaisuuden. Jos sopimus oli pysyvä, sopimusmiehellä oli sama asema kuin perheessä olevalla pojalla ja hän saattoi myös periä talon. Yhtiökumppanuus saattoi purkautua eri syistä. Ester Kähönen kertoo kirjassaan Vanha Äyräpää II, että Matti ja Juho Kalmin sekä Petteri Pillisen yhteistyö kariutui tuvan lämmittämisestä syntyneeseen riitaan. Eripura ei ilmeisesti ollut kovin suuri, sillä Kalmin sukua olleet Pilliset jäivät asumaan Kalmin maatilalle. 137

138 Vuosien lastenkirjojen mukaan Kallmin tilalla asuivat seuraavat lapsiperheet: Anders Matts. Kalmi ja Katariina Kaukinen: Mats, Maria, Eva, Beata, Hedvig, Lena ja Jakob Thomas Andersson Kalmi ja Hedvig Tonder: Anni Matts Michelson Kalmi ja Anna Majuri: Johan, Maria, Helena ja Mattias Anders Eskilson Kalmi ja Walborg Kaukinen: Mats ja Stephen Mårten Juvoin: Maria, Anna, Beata ja Philip (Mårten oli Juho Kalmin vävy) Johan Mårtenson Juvoin ja Maria Taponen: Helena, Wilhelm, Anna ja Mårten Matts Pillinen ja Beatha Mustonen: Maria, Matz, Caisa, Jonas, Anders ja Johan Pehr Pillinen ja Maria Anttonen: Anna ja Joseph Matts Pillinen ja Helena Pöllönen: Beatha, Matts ja Anna Philip Pillinen ja Maria Määttänen: Anders Tilalla asui parhaimmillaan edellä olevan mukaan Matti Juhonpoika Skalmin neljän lapsen, Marian, Matin, Eskon ja Mikon perheiden jäseniä jopa viidessä sukupolvessa. Esko ja Mikko Kalmi olivat nimittäin vielä 1831 elossa, kun heidän siskonsa Marian pojanpojanpojantytär Beatha Pillinen syntyi. Kalmien tilat näkyvät myös vuoden 1880 maakirjassa (Mantalslängd för Heinjoki Kapell i Euräpää härad, År 1880). Siitä näkyy, että yhdellä kymmenestä Kobbralan nro 6:n tilasta asui mm. Jakob Andersson Kallmi 1823, vaimo Katri 1829, Jaakon sisar Thomas Sorvarin leski Eva 1814 ja hänen poikiensa Antin ja Aatamin perheet. Toisella tilalla asui Matts Andersson Kallmin leski Beata 1831, poika Staffan 1854 ja pojan vaimo Katarina Kolmannella tilalla asuu Johan Mattson Kallmi 1825, vaimo Helena 1836 ja poika Wilhelm Neljännellä tilalla asuvat Petter Kanninen 1824, vaimo Katrina (Kalmi) 1841 ja lapset Anders -64 ja Lena -61. Vuosien lastenkirjojen mukaan Koprala 6:ssa olivat asuneet: 1/24 mt perintötila. Katriina Kalmin ( ) puolison talollinen Juhana Nuppusen ( ) perikunta. Yhdysmies Juho Matinp. Kalmi (s. 1825), vmo Helena Virolainen (s. 1836) 1/24 mt Ville Juhonpoika Kalmi (s. 1857), vmo Hetti Majuri (s. 1859) 1/48 mt perintötila. Talollinen Jaakko Antinp. Kalmi (s. 1823), vmo Katriina Kykkänen (s. 1829), talp. Juhana Jaakonpoika Kalmi (s. 1865), vmo Hetti Loipponen (s. 1873), Antti (s. 1895), Juhana (s. 1898) 138

139 1/96 mt. (Jaakko Kalmin) sisarenpka Antti Tuomaanpoika Sorvari (s. 1836), Antti (s. 1873), Kusta (s. 1877), Juhana (s.1881). 1/24 mt perintötila. Talollinen Tahvo Matinp. Kalmi (s. 1854), vmo Katri Leskinen (s. 1859), Antti (s. 1882), Helena (s. 1885), Maria ( ), Vilhelm ( ), Elias (1892), Johannes (s. 1895), Joonas (s. 1897). Myös Antti Kanninen perheineen asui vielä Kopralan maatilalla. Tahvo Kalmi ja Antti Kanninen myivät tilansa vuonna 1902 ja muuttivat Amerikkaan. Ville Kalmi kuoli vuonna 1918 lapsettomana ja myös hänen talonsa siirtyi pois Kalmeilta. Ainoa Kalmeilla Kopralassa ollut maatila itsenäisen Suomen aikana oli Juhana Kalmin perimä Jaakko Kalmin tila, joka oli vuonna 1914 muodostettu Kannisen perintötalon osasta. Juhana Kalmin maatilan Hautoinmäki tiedot isojaon jälkeen olivat seuraavat. 139

140 Juhana ja Hetti Kalmi myivät tilan vuonna 1935 kolmelle pojalleen. Alla on osa kauppakirjaa. 140

141 Kalmin sukuseura Oleellinen merkitys sukututkimuksen tekemiselle on ollut jatkuva yhteydenpito sukuun. Jo tutkimuksen alkaessa vuonna 1990 oli selvää, että olisi hyvä saada koko suvulle yhteinen tapaamisfoorumi. Talvella 1992 pidettiin Huittisissa Jalmari Kalmin luona kokous, jossa päätettiin perustaa Kalmin sukuseura. Kirjan kirjoittaja sai tehtäväkseen hoitaa järjestelyt. Kutsu kokoukseen lähetettiin kaikille, joiden osoite oli saatu selville. Perustamiskokous pidettiin Turussa Marina Palacessa. Kokoukseen osallistui viisikymmentä suvun jäsentä. Kokouksessa hyväksyttiin sukuseuran säännöt ja valittiin ensimmäinen sukuneuvosto Sen puheenjohtajana toimi Tapani Kalmi, sihteerinä Krisse Sjölund ja rahastonhoitajana Tapio Kalmi. Muina jäseninä olivat Esa Kalmi, Hannu Kalmi, Juhani Kalmi, Pekka Kalmi, Lempi Meskanen ja Sirkka Karskela. Vuoden 2009 sukuneuvostossa ovat ensimmäisen sukuneuvoston jäsenistä vielä mukana Tapani Kalmi ja Krisse Sjölund, jotka edelleenkin toimivat puheenjohtana ja sihteerinä. Muina jäseninä vuoden 2009 sukuneuvostossa ovat Anna Kalmi, Heikki Kalmi, Petri Kalmi, Tuomas Kalmi, Tuula Kalmi ja Antti Kinnanen. Ensimmäinen sukuneuvosto. Tapani Kalmi, Lempi Meskanen, Hannu Kalmi, Sirkka Karskela, Juhani Kalmi, Krisse Sjölund, Esa Kalmi, Pekka Kalmi ja Tapio Kalmi 141

142 Sukuneuvoston tehtäviin kuuluu tiedottamisen hoitaminen. Tapani Kalmi teki kymmenen vuotta sitten seuralle kotisivut, jotka ovat nykyisin internet-osoitteessa Toinen tiedotuskanava on ollut sukulehti. Kaksi kertaa vuodessa on tehty kymmensivuinen lehti, jossa on pääasiassa sukua koskevia ajankohtaisia asioita ja sukututkimustietoa. Päätoimittajana on alusta alkaen toiminut Tapani Kalmi. Krisse Sjölund on huolehtinut lehtisen monistamisesta ja postittamisesta. Postitusosoitteet ovat sukuseuran osoiterekisterissä, jossa on noin sataneljäkymmentä nimeä. Joulukuussa 2008 ilmestyi lehden numero 32. Alla ovat vuoden 2008 lehtien sisällysluettelot. Sukutiedote 31 Sivu Otsikko 1. Pääkirjoitus 2. Sukukokous ja jäsenmaksut 3. Sukukirja 5. Jöran ja Sigfred Kalmi 7. Taidemaalari Albert Edelfeltin esivanhempia Lars Skalmiin asti 8. Skalm / Kalmi -suvun pääsukuhaarat Karjalassa 10. Oskar Kalm Jyväskylästä Sukutiedote 32 Sivu Otsikko 1. Pääkirjoitus 2. Sukukokous Kärkölässä Suomalainen avaruuslentäjä 6. Kalmi maistuu suklaalle 7. Kalmin maatilat Kopralassa 10. Kalmin sukuseuran toimintakertomus, talousarvio ja toimintasuunnitelma Sukuseuralla on jäsenrekisteri, jonka Tapio Kalmi perusti ja jota on ylläpitänyt Tapani Kalmi. Kaikkiaan jäseniä on liittynyt sukuseuraan vuoden 2008 loppuun mennessä 166 henkeä, joista 34 on ainaisjäseniä. Jäsenistä on kuollut 24 henkeä. Sukuneuvoston yhtenä tehtävänä on järjestää vuosikokoukset ja muut tapahtumat. Aluksi suunniteltiin, että joka toinen vuosi olisi sukujuhlat ja joka toinen vuosi pienimuotoisempi vuosikokous. Tätä suunnitelmaa on hieman muutettu, mutta periaatteessa se toimii edelleenkin. Sukujuhlien tilalla on tosin nykyisin useimmiten sukumatka johonkin kiinnostavaan ulkomaiseen matkakohteeseen. Vuoteen 2008 mennessä on järjestetty seuraavat tapahtumat. 142

143 Kalmin sukuseuran perustamiskokous pidettiin Turussa hotelli Marina Palacessa Sukujuhla Huittisten Kivirannassa. Tervetulosanoissaan Jalmari Kalmi muisteli tuloaan Huittisiin jatkosodan jälkeen. Tämän jälkeen maisteri Sirkka Karskela piti esitelmän sukututkimuksen tekemisestä. Tuula Kalmi lauloi Anna Ikedan säestyksellä Reppurin laulun ja Saima Kinnanen esitti runonlausuntaa. Juhlapuheessa Tapani Kalmi kertoi Kalmin suvun vaiheista 1400-luvulta 1700-luvulle.. Anna Kalmi ja Alisa Ikeda esittivät musiikkia pianolla ja klarinetilla ja Tuula Kalmi esitti pianosoolon. Illalla oli juhlapäivällinen ja tanssia. Toisena päivänä ohjelmassa oli jumalanpalvelus Huittisten kirkossa ja seppeltenlasku Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja sankarihaudalle Sukukokous pidettiin Turussa Kristillisellä opistolla. Tapani Kalmi kertoi sukututkimuksen sen hetkisestä tilanteesta Sukujuhlat Kärkölän Kankahaispirtillä. Avajaispuheessa Pekka Saarinen kertoi karjalaisten tulosta Kärkölään. Tapani Kalmi kertoi suvun asuinpaikoista Kannaksella ja muutosta sodan jälkeen uusille asuinpaikoille. Juhlapuheen piti kansanedustaja Matti Vanhanen aiheina Karjalan tilanne ja vuosituhannen vaihteen näkymät Suomessa. Anna Kalmi ja Alisa Ikeda esittivät pari kappaletta pianolla ja klarinetilla. Harmonikkataiteilija Antti Luoto oppilaineen huolehti musiikista Sukuseuran risteily Tukholmaan. Käynti Ruotsin Ritarihuoneella, jossa Ritarihuoneen sukututkija Lars Wikström esitteli Ritarihuoneen vaiheita ja tapahtumia menneiden vuosisatojen aikana Sukujuhlat Vihdin Vanjärven nuorisoseuran talossa. Sukujuhlat alkoivat Krisse Sjölundin pitämällä tervetuliaispuheella. Tämän jälkeen Tapani Kalmi kertoi suvun vaiheista maailmalla, erityisesti Kanadan ja Yhdysvaltojen suomalaisalueilla. Varsinaisen juhlapuheen pitäjä oli Heinjoki-säätiön puheenjohtaja Arvi Noro, joka puheessaan kertoi elämästä Heinjoella ja siitä, miten Kalmit liittyvät Heinjokeen. Juhliin kuului myös yhteislaulua ja musiikkia. Musiikista huolehti pelimanni Reijo Jokinen, jonka johdolla myös laulettiin sekä Karjalan kunnailla että Karjalaisten laulu Sukuseuran matka Viipuriin ja risteily Saimaan kanavalla. Vuosikokous pidettiin menomatkalla bussissa Risteily Tallinnaan. Juhlapuheen Pietari Kalmista piti kanadalainen lehtimies Mauri Jalava. Tallinnassa tehtiin kiertomatka vanhaan kaupunkiin, missä oppaan johdolla nähtiin tärkeimmät kohteet. 143

144 Sukuseuran matka Torontoon, jossa käytiin FinnGrandFest tapahtumassa ja Niagaralla muistelemassa Pietari Kalmin 1750 tekemää matkaa Pohjois-Amerikkaan. Matkalla käytiin myös Mauri Jalavan 70-vuotispäivillä Kesätapahtuma Helsingissä Jollaksessa Karjalaisten kesäkodissa. Juhlapäivällisen ja vuosikokouksen lisäksi ohjelmassa oli saunontaa, uintia ja makkaranpaistoa Sukuseuran matka Pärnuun. Virallinen vuosikokous pidettiin rannalla olevassa kylpylässä. Ohjelmaan kuului myös yhteinen juhlapäivällinen, joka nautittiin paikallisessa ravintolassa Sukutapahtuma Joroisissa hotelli Joronjäljessä. Tuula Kalmi esitteli Joroisten pitäjää ja Eeva Valmisalmi esitti runonlausuntaa Sukuseuran matka Riikaan Riikassa tutustuttiin kaupunkiin ja tehtiin päivän retki lähellä olevaan Jurmalan rantakaupunkiin Sukujuhlat Huittisissa Hirvensuulissa. Juhlapäivällisen ja vuosikokouksen jälkeen Tapani Kalmi kertoi juhlapuheessa Kalmin suvun historiasta 1400-luvulta nykyaikaan. Samalla juhlittiin Antti Kinnasen 60-vuotispäiviä Sukuseuran risteily Visbyhyn. Visbyssä suurin osa matkassa olleita otti osaa retkeen, jossa tutustuttiin Gotlantiin. Kohokohtina käynti Lummedahlin tippukiviluolilla ja vanhassa keskiaikaisessa kirkossa. Vuosikokous pidettiin laivalla Sukukokous Hangon Kasinolla, jossa pidettiin vuosikokous ja nautittiin juhlapäivällinen. Kokouksen jälkeen katseltiin Hangon kaupunkia. Iltapäiväkahvilla käytiin Tuula Kalmin kotona Sukuseuran matka Saarenmaalle Kuressaaren Meri-kylpylään. Suurin osa matkalla olijoista kävi kaupunkiretkellä ja myös Saarenmaan retkellä, jossa käytiin vanhalla kraatterilla ja Muhun saarella. Vuosikokous pidettiin kylpylän tiloissa Sukukokous Kärkölässä Leena ja Pekka Saarisen kotona. Ruokailun jälkeen tutustuttiin Kärkölän kotiseutumuseoon ja kauniiseen Huovilan kartanon englantilaistyyliseen puistoon. Erinomaisena oppaana toimi Anja Suomi. Huovilasta palattiin Saariselle, jossa pidettiin vuosikokous ja juotiin kokouskahvit. 144

145 Kuvia sukutapahtumista Sukujuhlissa Huittisissa 1993 Elisa Kalmi (vas), Tapani Kalmi ja Pirkko Kalm Huittisissa Kivirannan pihalla kesällä 1993 Pekka Kalmi, Tapani Kalmi, Sirkka Karskela ja Jalmari Kalmi. 145

146 Sukujuhlissa 1993 Helmi Annikki Kalmi, Marja-Leena ja Reijo Rantanen Sukujuhlissa 1993 Keijo Kalm, Leevi Kalmi ja Krisse Sjölund 146

147 Sukujuhlissa 1993 Pertti ja Maija Lintunen Sukujuhlissa 1993 Jalmari Kalmi, Lempi Meskanen, Kerttu ja Mauno Lintunen 147

148 Kärkölässä kesällä 1995 juhlapuheen pitäjä oli kansanedustaja Matti Vanhanen Tukholman matkalla Eturivissä Satu ja Esa Kalmi. Toisessa rivissä Aino Tiippana ja Marja Kannisto. 148

149 Vihdissä 1997 Petri Kalmi ja Catherine Joiner. Saimaan kanavalla 1998 Anna, Heikki ja Ritva Kalmi, Sinikka Markkanen ja Krisse Sjölund. 149

150 Tallinnan risteilyllä 1999 eturivissä Ritva Kalmi, Pasi Kalmi, Taina Henttinen ja Heikki Kalmi. Toronton lentokentällä 2000 Harold Huhtinen, Pirkko Pentamo, Matti Pentamo ja Antti Kinnanen. 150

151 Torontossa 2000 Matti ja Pirkko Pentamo, Elsa ja Jaakko Varis Torontossa 2000 Markku Meskanen, Hannu ja Maire Raanio Torontossa 2000 Mirja Rantanen, Riitta Gustafsson, Irja Lehto, Eila Kalmi, Lempi Meskanen, Krisse Sjölund ja Ari Gustafsson 151

152 Karjalaisten kesäkodissa elokuussa Edessä Antti Kinnanen. Toisessa rivissä Eija, Mika ja Lasse Kalmi, Ari Gustafsson ja Anne Kolehmainen. Kolmannessa rivissä Maija ja Heikki Kinnanen, Pentti Kalmi, Matti Kinnanen, Eila Tiirikainen, Heikki Salo ja Esko Kalmi. Takana Eila Kalmi, Eeva-Liisa Meskanen, Marjatta Kinnanen ja Tuula Kalmi. Joroisissa 2001 Pekka Saarinen, Ryuji Ikeda, Eija Kalmi, Leena Saarinen, Riitta Gustafsson, Marja-Kaarina Ikeda, Saila ja Jouni Saarinen. 152

153 Pärnussa 2002 Riitta Gustafsson, Eila Kalmi, Krisse ja Raimo Sjölund. Riikassa 2003 Hilma Kinnanen (vas.) ja Marja Toivakka 153

154 Huittisissa 2004 Antti Kinnanen Visbyssä 2005 Kirsti Syrjä, Riitta Gustafsson, Pirkko Ikävalko, Marja Kannisto, Esa Kalmi, Eija Kalmi, Tapani Kalmi ja Pentti Kalmi 154

155 Saarenmaalla heinäkuussa 2006 Heikki Kinnanen (vas.), Maija ja Pentti Kalmi Hangossa 2007 Eija Kalmi, Pekka ja Leena Saarinen, Tuula Kalmi, Matti ja Pirkko Pentamo, Marjatta ja Antti Kinnanen ja Tuomas Kalmi 155

156 Kalmin sukua Saarisen pihalla Kärkölässä kesällä 2008 Huovilan puistossa 2008 Marja Kannisto, Eila Kalmi, Ryuji Ikeda, Riitta Gustafsson, Marita Perälä ja Kirsti Syrjä 156

157 Lukumäärätietoja sukunimistä Skalm, Kalm ja Kalmi Suomen väestötietojärjestelmässä on yli 7 miljoonan henkilön tiedot. Vanhimmat nimitiedot ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Väestötietoja ryhdyttiin viemään atk:lle vuonna 1969, jolloin järjestelmään tallennettiin silloin elossa olevien henkilöiden tiedot. Alla olevissa kahdessa taulukossa ei siis ole ennen vuotta 1969 kuolleiden henkilöiden tietoja, mikä pitää ottaa huomioon, kun katsoo taulukkojen tietoja. Tiedot ovat keväältä Kaikki ensimmäisessä taulukossa olevat kuuluvat nykyiseen Kalmi-sukuun. Toisessa taulukossa olevista vain muutama kuuluu Kalmi-sukuun. Kalmi Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla Nykyisenä nimenä Entisenä nimenä 40 Kuolleilla Yhteensä Kalm Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla Nykyisenä nimenä Entisenä nimenä 24 Kuolleilla Yhteensä Aikaisemmiltakin vuosilta saadaan tietoa kirkonkirjoista, sillä jo 1600-luvun lopussa alettiin pitää ensimmäisiä kirkonkirjoja ja 1700-luvun alkupuolella niiden pitäminen tuli pakolliseksi. Kirkonkirjojen tiedot ovat kuitenkin varsin puutteellisia 1700-luvun ajan eikä 1800-luvullakaan kaikkia tietoja ole viety niihin. Lisäksi osa 1700-luvun kirkonkirjoista on tuhoutunut. Sodissa ja tulipaloissa on tuhoutunut paljon asiakirjoja. Karjalan Kannaksen seurakunnissa on paljon vuosia, joista ei ole enää tallessa kaikkia kirkonkirjoja. Säilyneissäkin kirkonkirjoissa osa sivuista on niin huonossa kunnossa, että kaikista niissä olevista tiedoista on mahdoton enää saada selvää. Toisaalta kaikkia kirkonkirjoja ei ole vielä tallennettu HisKiin. Aika monessa pitäjässä tiedot ovat käytettävissä vain 1800-luvun puolivälin paikkeille. Seuraavassa taulukossa ovat ennen vuotta 1900 syntyneiden määrät vuoden toukokuussa 2007 olleen HisKin talletustilanteen mukaan. 157

158 Skalm Kalm Kalmi Kastettuja (isä oli Skalm, Kalm tai Kalmi) Kastettuja (äiti oli Skalm, Kalm tai Kalmi) Haudattuja Vihittyjä (sulhanen oli Skalm, Kalm tai Kalmi) Vihittyjä (morsian oli Skalm, Kalm tai Kalmi) Taulukossa näkyvät kaikki Skalm-nimiset ovat 1400-luvulla eläneen Rövarnäsin herran, Lars Skalmin jälkeläisiä. Kaikki Kalmi-nimiset kuuluvat nykyiseen Kalmi-sukuun. Myös suuri osa taulukon Kalm-nimeä käyttäneistä kuuluvat Kalmi-sukuun, sillä 1700-luvun puolivälissä ja loppupuolella sukunimen kirjoitusmuoto oli Kalm. Sukunimeä Skalm käyttäneistä eniten tietoa saadaan mormonien ylläpitämästä sukutietopalvelusta Sieltä löytyy yli 70 henkilöä, joiden sukunimi on ollut Skalm. Tässä kirjassa olevissa sukutaulukoissa on kaikkiaan 104 henkilöä, joiden sukunimi on Skalm. Heistä suurin osa on joko siltä ajalta, jolloin kirkonkirjoja ei vielä pidetty tai sellaisista seurakunnista, joiden kaikkia tietoja ei ole viety HisKin rekistereihin. 158

159 Niilo Skalm, Juhana Herttuan uskollinen palvelija Kyösti Wilkuna kirjoitti Niilo Skalmista näytelmän, joka valmistui vuonna Vaikka näytelmässä onkin käytetty paljon taiteilijan vapautta, päähenkilöt Herttua Juhana, Katariina Jagellonica, Niilo Skalm ja Klaus Vestgöte ovat olleet todellisia ja tapahtumat pääosin tosia. Kuningas Eerik XIV vangitsi Juhanan ja teloitti Skalmin ja Vestgöten pian alla olevan näytelmän keskustelun jälkeen. Alla on kirjan kansikuva ja ote näytelmästä. HERTTUA No, mitä uutta? Niin, yöllisestä retkestännekään en itseltänne vielä kuullut ole? NIILO SKALM Se hyvin onnistui. Me huomaamatta luo pääsimme, niin keskeen laivaston me suoraan laskimme ja ennenkuin he mitään huomasivat, pohjaa kohti jo laiva lähimmäinen matkall oli. HERTTUA Te upotitte sen? NIILO SKALM Niin, yhtä heillä on vähemmän nyt laivoja ja uuteen jos Teidän Armoltanne suunnitelmaan nyt luvan saan, niin viikon sisällä tie merelle on auki meillä. HERTTUA Skalm! On vailla palkkiota entisetkin viel urotyönne NIILO SKALM (kumartaen) Oh, ma pyydän HERTTUA Ei! Nyt kohta kapteeniksi drabanttein teen teidät. Tuonnempana laivaston teit odottaapi päällikkyys. 159