Kasvatuksen historian ja filosofian kesäpäivät

Transkriptio

1 Kasvatuksen historian ja filosofian kesäpäivät "Kasvatus, sivistys ja politiikka monitieteisessä keskustelussa" Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Tietoteknia-rakennus (Savilahdentie 6), TTA (auditorio), työryhmätilat: 1035, 1036 Abstraktikirja

2 Ohjelma Päivän puheenjohtaja Risto Ikonen 9:00-9:30 Ilmoittautuminen 10:00-10:45 Pääpuhuja I Juha Hämäläinen: Uuskantilainen suuntaus sosiaalipedagogiikan oppihistoriassa Kommenttipuheenvuoro: Elina Nivala 10:45-11:45 Työryhmät I Sali 1035 Tarna Kannisto: Between the public and the private: How to justify school s normative aims? Satu Tuomainen: Recognition of prior learning as an element of social justice Sali :45-13:00 Lounas Jouko Jokisalo: Sotapedagogiikka ja rauhankasvatus Saksan keisarikunnassa ja Weimarin tasavallassa Jari Salminen: Reformipedagogiikan kehitys Suomessa 1900-luvulla 13:00-13:45 Pääpuhuja II Eero Ojanen: Idealismi historiassa ja kasvatuksessa Kommenttipuheenvuoro: Hanna-Maija Huhtala 13:45-14:00 Kahvi 14:00-15:00 Työryhmät II Sali 1035 Elina Hakoniemi: Sivistyksellisen demokratian käsitehistoria osana hyvinvointivaltiokehitystä Risto Ikonen: Alamaisesta patriootiksi. Sivistys aktiivisena kansalaisuutena Ruotsin ajan lopulla Sali 1036 Timo Nevalainen: Business Owners And Opportunists Only? - Entrepreneurship Education And Ethical Action Malavika Jaikumar: University as a provider of Service-Learning for asylum seekers in the liberal education context 15:00-16:30 Työryhmät III

3 Sali 1036 Ari Tervashonka: Systemaattisen analyysin käyttö, kehitys Juhani Tähtinen: Voisiko historiasta, myös kasvatuksen historiasta, sittenkin oppia jotakin alustavia hahmotelmia Petri Eskola: Tiede, tieto ja moraali - moraalifilosofinen katsaus kehitysvammalainsäädännön kehitykseen 1900-luvun Suomessa 19:30- Illanvietto (ravintola varmistetaan myöhemmin) sali TTA Päivän puheenjohtaja Juha Hämäläinen 9:00-10:00 Työryhmät IV Hanna-Maija Huhtala: Adornian Critiques of Reason: Autonomy, Morality, and Education. The concept of reason is central in the philosophy of education Pieter Dhondt: 'Our textbooks as our Bible. Changing attitudes towards medical uncertainty' in the doctor s examination 10:00-11:00 Työryhmät V Jarkko Kumpulainen: W. Reichin kasvatusutopiasta Risto Suvanto: Kaksi sivistyskäsitystä 11:00-12:00 Työryhmät VI 12:00-13:15 Lounas Liisa Granbom-Herranen: Arkisia kasvatustilanteita elokuvien kasvatuksellisuus Tapani Hautamäki: Liikuntakasvatuksen yhteiskunnallistuminen Suomessa 13:15-14:00 Musiikkiesitys ja loppukeskustelu 14:00-15:00 Kasvatuksen historian ja filosofian verkoston vuosikokous 15:00 Päivien päätös

4 PÄÄPUHUJA I Uuskantilainen suuntaus sosiaalipedagogiikan oppihistoriassa Juha Hämäläinen, YTT, KL, on väitellyt 1992 sosiaalipolitiikan oppiaineessa lastensuojelun sosiaalieettisiä perusteita ja oppihistoriaa käsittelevällä tutkimuksella. Toiminut vuodesta 1998 sosiaalityön, erityisesti sosiaalipedagogiikan professorina Kuopion, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa. Vieraileva tutkija Bambergin yliopistossa Vieraileva professori Eichstättin yliopistossa , Tarton yliopistossa ja Ostravan yliopistossa vuodesta 2008 toistaiseksi. Akateemisia luottamustehtäviä kotimaassa ja ulkomailla. Vuodesta 2017 lastensuojelututkimuskeskuksen varajohtaja Fudanin yliopistossa.

5 Between the public and the private: How to justify school s normative aims? Tarna Kannisto Mandatory basic education ought to be conducted in line with parents values, as the school is obliged to co-operate with the guardians (usually parents) of under-age pupils. In this sense, the private sphere of society, such as the family, overlaps with the school institution. At the same time, the school is predominantly a public institution as it is regulated, directed and often also provided by the state. Public institutions, however, should not be committed to any comprehensive set of values. Justification efforts of the school s normative aims are thus met with a dilemma: to satisfy the requirements of public justification, the school should adhere to principles of value-neutrality or generalizability, but, at the same time, the school must follow at least some perfectionist, non-generalizable values. Liberal philosophers of education have proposed varying solutions to this dilemma. However, I claim that these approaches would benefit from a more profound understanding of the school institutions position between the private and public spheres of society.

6 Recognition of prior learning as an element of social justice Satu Tuomainen Recognition of prior learning (RPL) is a concept in education to acknowledge and value learning acquired during and throughout an individual s lifetime for various educational or professional purposes. RPL is therefore an inherently learner, learning and studentcentric approach focused on signifying the process of lifelong and life-wide learning, validating the efforts of individuals and enhancing their self-esteem. The ideology of recognition is also referred to as fulfilling an element of social justice (Scott 2010; Wong 2014) as RPL processes also aim at introducing new students to higher education and widening access particularly for so-called non-traditional learners otherwise unable to enrol in higher education studies. This study will present how RPL functions on various societal, institutional and individual levels and how recognition processes aim to meet the needs for knowledge and development for learners across a range of social and societal planes.

7 Sotapedagogiikka ja rauhankasvatus Saksan keisarikunnassa ja Weimarin tasavallassa Jouko Jokisalo Miten ja millä tavoin opettajat kasvattivat oppilaita Saksan keisarikunnanssa ja Weimarin tasavallassa militarismiin ja uhrivalmiuteen? Millaista on tuona aikana saksalaisissa kouluissa rauhankasvatus ja mikä oli sen vaikutusmahdollisuudet?

8 Reformipedagogiikan kehitys Suomessa 1900-luvulla Jari Salminen Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida kansainvälisen ns. reformipedagogiikan vaikutuksia suomalaisen koulupedagogiikan kehityksessä 1900-luvulla. Päätutkimuskysymys on: miten reformipedagogiikan eri suuntaukset vaikuttivat kansaja oppikoulun pedagogiseen kehitykseen? Kuten aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, reformipedagoginen liike oli hyvin hajanainen suuntaus erilaisia perinteistä koulua kritisoivia näkemyksiä, ideologisia suuntauksia ja pedagogiikan muuttamiseen pyrkiviä käytännön ratkaisuja. Tutkimusprojektissa on tarkasteltava eri suuntausten keskinäisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, koulua koskevan kritiikin sisältöä, käytännön toimeenpanoa sekä reformien vaikutuksia: voidaanko edes sellaista määrettä - reformipedagogiikka - tunnistaa? Tutkimuksen empiria koostuu luku- ja opetussuunnitelmista, komiteoiden aineistoista, koulukokeilujen aineistoista, pedagogisen alan kirjallisuudesta ja lehtiartikkeleista sekä tarkastuskertomuksista. Aineiston analyysin tuloksena saadaan lisävalaistusta siihen, ketkä olivat suuntauksen keskeisiä toimijoita Suomessa ja miten kansainvälinen reformikeskustelu Suomessa tulkittiin.

9 PÄÄPUHUJA II Idealismi historiassa ja kasvatuksessa Eero Ojanen, FT, opiskeli filosofiaa Jyväskylän yliopistossa, väitteli 2016 itä-suomen yliopistossa sosiaalipedagogiikan oppiaineessa J.V.Snellmanin Saima-lehden paikallista aineistoa koskevalla tutkimuksella. Toiminut 1980-luvulta lähtien vapaana toimittajana, suomentajana, opettajana sekä tietokirjailijana. Vuodesta 2004 myös Helsingissä toimivan Kriittisen korkeakoulun toiminnanjohtaja (osa-aikainen). Kuopiossa toimivan Snellman-instituutin tieteellisen toimikunnan jäsen.

10 Sivistyksellisen demokratian käsitehistoria osana hyvinvointivaltiokehitystä Elina Hakoniemi Koulutusjärjestelmän uudistus kytketään usein tasa-arvon käsitteeseen. Esitelmässä pureudutaan toisen keskeisen käsitteen, sivistyksellisen demokratian historiaan. Käsite esiintyi etenkin vasemmistolaisessa retoriikassa 1940-luvulta alkaen. Esitelmässä keskitytään käsitteen käyttöön sos.dem. koulutuspuheessa SDP:n ja TSL:n piirissä. Tarkastelu tehdään hyvinvointivaltiokehityksen viitekehyksessä. Esitelmässä kuvataan, kuinka demokratia ja sivistys kytkettiin valtion, yhteiskunnan ja yksilön sekä luokan välisen suhteen kehitysprosessiksi. Tasa-arvopuheen lisäksi sivistyksellinen demokratia käsitteli kansallisen henkisen elämän aktivoimista sekä työväenluokan osallisuuden lisäämistä sen piirissä. Käsitteeseen kytkeytyi uutta ja vanhaa: sivistyksen demokratisointi merkitsi uudistusta ja edistystä, mutta samalla sivistykselle annettiin hyvin perinteisiä sisältöjä. Esitelmä pyrkii laajentamaan ymmärrystä yhteiskunnallisen muutoksen ja sivistyksen liitosta osana pohjoismaisen hyvinvointivaltion historiaa, sekä avaamaan ikkunan kansansivistystyön ja valistuksen rooliin osana kehitystä.

11 Alamaisesta patriootiksi. Sivistys aktiivisena kansalaisuutana Ruotsin ajan lopulla Risto Ikonen Kasvatuksen historiallis-filosofisia taustoja käsittelevässä kirjallisuudessa termin 'sivistys' merkityssisältöä hahmotetaan usein saksalaisen 'Bildung' -käsitteen tapaan. Tällöin sivistys rajautuisi koskemaan lähinnä yksilön sisäistä mielenmaisemaa. Esitelmässäni kiinnitän sivistys-käsitteen siihen historiallis-kulttuuriseen kontekstiin, jonka oletan motivoineen termin käyttöönottoon.

12 Business Owners And Opportunists Only? - Entrepreneurship Education And Ethical Action Timo Nevalainen In educational policy, entrepreneurship is often defined in terms of business ownership or desirable individual personality traits and capacities, such as initiative, risk-taking and tolerance of uncertainty and risk. As desirable as these traits may be in some contexts, they do not provide a solid ethical basis for education. Ownership and opportunism are simply not sufficient to replace the earlier ideals of civic education or citizenship in education, and as long as entrepreneurship is defined in these terms, entrepreneurship education remains a misnomer. This paper will argue that entrepreneurship in the context of education should be defined differently from how it is defined in the spheres of economy, legislation, policymaking or even in psychology. This exploration of possible new basis for thinking about entrepreneurial education moves from critical analysis of the concept of entrepreneurship in recent educational policy documents, via suggestions for new definitions of entrepreneurship proposed by economists, towards philosophical accounts of work, community and democratic education.

13 University as a provider of Service-Learning for asylum seekers in the liberal education context Malavika Jaikumar Academic Service-learning is an experiential educational method of pedagogy that has gained impetus in the past decade, more so in the higher education practice. The principle behind academic service-learning is to encourage students to take part in an organized service activity with a view of imbibing civic sense and responsibility in university students who are the next leaders of the society. In the process, they gain a better understanding of the course content and its intended outcomes. This research is a qualitative case study on University of Eastern Finland s efforts to contribute to the social amelioration of the refugee crisis by creating innovative learning avenues for the people seeking asylum through an ongoing project called Opinsauna; meanwhile, creating a service-learning opportunity for the university s students. the study aims at analysing the impact of this project for both the academic service-learners (UEF students) and the students (asylum seekers) who were being taught; while doing so, I aim to elucidate: The role of UEF as a key player in community development.

14 Systemaattisen analyysin käyttö, kehitys Ari Tervashonka Menetelmänä systemaattinen analyysi on laadullinen menetelmä, jossa pyritään aiheen toimintojen ymmärtämiseen. Menetelmä eroaa esimerkiksi diskurssianalyysistä, jonka tutkimuksen kohteena on kieli, tai struktuurianalyysistä, jossa tutkitaan aihetta sen rakenteiden kautta. Systemaattisessa analyysissä aiheen argumentaatio muodostaa itsessään hajanaisemman rakenteen, jota tutkitaan avoimesti ja systemaattisesti. Systemaattista analyysiä on käytetty kasvatustieteissä monesti eri tyyppisissä merkitysten analyyseissä, kuten Aino Hannulan Paulo Freiren ajattelua koskevat tutkimukset, sekä Kari E. Nurmen tutkimukset. Menetelmää ja systemaattista ajattelua on hyödynnetty monella alalla myös systeemiteorioissa. Suomessa näistä laajimpia, Ulla Härkösen pedagoginen systeemiteoria. Käyn esityksessä läpi menetelmän käyttöä omasta näkökulmasta, eli fysiikan kehityshistorian tutkimuksesta. Menetelmän käytön kannalta pohdinta soveltuu kuitenkin moneen eri tieteenalaan, mikäli monitieteellinen ja itseään korjaava metodinen toiminta kiinnostaa. Käyn esityksessä myös läpi systemaattisen analyysin menetelmällistä rajallisuutta ja kehityskohteita.

15 Voisiko historiasta, myös kasvatuksen historiasta, sittenkin oppia jotakin alustavia hahmotelmia Juhani Tähtinen Historioitsija tutkii, kuvaa ja tulkitsee menneen ajan tapahtumia ja ilmiöitä. Mitä historioitsijat oikeastaan tutkivat, ja voidaanko historiasta oppia jotakin ajatellen nykyisyyttä tai tulevaisuutta, on ollut pitkään alan tutkijoiden parissa debatin kohteena. Vielä nykyäänkin historioitsijat varsin yleisesti ovat varovaisia historiasta oppimisen suhteen. Kuitenkin samaan aikaan historioitsijoidenkin piirissä on alkanut nostaa päätään ajatus historiatietoisuuden keskeisyydestä ihmisille ja yhteisöille. Kysymys historian opettavasta ulottuvuudesta on keskeinen kasvatuksen historian kaltaiselle tutkimusalalle, johon ainakin osittain kohdistuu soveltaville tieteille asetetut hyödyn odotukset. Hahmottelen esityksessäni aluksi eri historianfilosofioiden vastauksia historian luonteesta ja historian opettavaisuuskysymykseen. Tämän jälkeen kysyn, olisiko kasvatuksen historiassa syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niin sanottuihin ajattomia teemoihin ja pyrkiä avaamaan näitä eri perspektiiveistä käsin. Mitä tämä merkitsisi alan tutkimukselle ja tutkimuksen asemalle?

16 Tiede, tieto ja moraali - moraalifilosofinen katsaus kehitysvammalainsäädännön kehitykseen 1900-luvun Suomessa Petri Eskola Vajaamielisten eli älyllisesti kehitysvammaisten kansalaisasemaa Suomessa ovat määrittäneet etenkin itsenäisyyden alkuvaiheista 1950-luvun lopulle saakka kansalaisten työkykyä korostanut utilitaristinen hyötyajattelu, sekä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla voimakkaan jalansijan saavuttanut perinnöllisyystieteeseen nojaava rotuhygieeninen aatemaailma. Kuten muualla Euroopassa, myös Suomessa vajaamielishuollon ensiaskeleet otettiin erityiskoulutoiminnan merkeissä. Kansakoulujen tarkastajien rooli apukoulusijoituksissa korostui. Erityispedagoginen koulutus oli hataralla pohjalla vielä 1950-luvun lopulla. Esitelmässä tarkastellaan missä rajoissa kulkee julkisen vallan moraalinen vastuu puuttua lainsäädännöllisin keinoin yksilöiden elämään näiden oman edun tai toisaalta yhteisen edun nimissä. Esitelmän moraalifilosofinen osuus paneutuu tieteellisen tiedon ja vallitsevien normatiivisten käytäntöjen vaikutukseen ihmisten todellisuus- ja moraalikäsityksen muodostumisessa. Tavoitteena on apologeettisuutta välttäen välittää esimerkkitapausten ja vanhojen oppikirjojen avulla kuulijoille käsitys siitä, miten tiede, tieto, lait ja moraali asettuvat usein toisiinsa nähden ristiriitaan.

17 Adornian Critiques of Reason: Autonomy, Morality, and Education Hanna-Maija Huhtala The concept of reason is central in the philosophy of education. It is reflected in the way we understand ourselves as human beings in relation to ourselves, others, and our surroundings. Thus, to the questions of autonomy and morality. In the dissertation the entry point to this discussion is in the philosophy of Adorno who understands reason as particular, historical, and material. From this viewpoint, the dissertation examines the interrelated nature of reason, autonomy and morality. As the doctoral dissertation is somewhat abstract, in this lectio I will speak about its themes in a manner that is as accessible as possible. First, I am going to give a short introduction to the philosophy of education in general. Second, I will give an overview on critical theory. Finally, I will discuss how these topics come together in my doctoral dissertation as well as the overall educational relevance of my dissertation.

18 'Our textbooks as our Bible. Changing attitudes towards medical uncertainty' in the doctor s examination Pieter Dhondt Starting from the Belgian case-study (but striving to put this in a transnational perspective) the aim of this paper is to study the changing attitudes towards medical uncertainty in the training of physicians from the last quarter of the nineteenth century up to the end of the twentieth century. One of the consequences of the rise of evidence based medicine is the much more uncritical approach towards medical knowledge among medical students. Some of them even have the impression that they are taught to approach their textbooks as the Bible. In the age-old dichotomy between medicine as an art and medicine as a science, from the introduction of the research university at the end of the nineteenth century the balance gradually passed over to a purely objective approach to medicine as a natural science. To what extent and in which way there was still room for medical uncertainty in the doctor s examination, and how did these attitudes developed due to changing societal circumstances and conditions?

19 Pro gradu W. Reichin kasvatusutopiasta Jarkko Kumpulainen Uudessa opetussuunnitelmassa on yhtenä oppimiskäsityksen lähtökotana kehollisuus. Mutta minkälainen kehollisuus? Pro gradu -työni kehollisen psykoanalyysin isästä Wilhelm Reichista tarjoaa yhden näkökulman. Työni on kasvatusfilosofinen katsaus ristiriitaisen psykoanalyytikon ajatuksiin. Niissä keho-mieli on yksi kokonaisuus, jossa toisen atribuutin rajoite rajoittaa myös toista. Kulttuurin tukahduttavuus ei siis aiheuta vain kognitiivista rajoitetta, vaan myös kehollisen liikkeen moodin imaginaaria rajoittavaa luonnepanssaria. Myyttien dikotomiat erityttävät meitä niin ikään sisäisestä luonnostamme. Työni on systemaattinen analyysi kirjasta Children of the Future sekä Character Analysis -teoksen valikoiduista kappaleista. Sijoitan analyysini psykologisen utopianismin paradigmaan. Petteri Pietikäinen tarjoaa sitä teoreettiseksi tulkintakehykseksi Reichin lisäksi myös Frommin ja Marcusen töille. Yhteistä heille on ajatus, että vain yksilöiden sisäinen transformaatio voi johtaa yhteiskunnan transformaatioon. Työssäni esittelen Reichin elämänprinsiipin kasvatusutopian. Se kiteytyy yksilön immersiivisessä luontosuhteessa sanojen takana.

20 Kaksi sivistyskäsitystä Risto Suvanto Pietarissa Hotel d'europeessa kurkisti vanha kunniallinen vahtimestari huoneeni ovesta.... Järkyttyneenä hän oli sai änkytetyksi, että oli puhjennut vallankumous: kapinalliset olivat juuri pidättämässä upseereja ja olivat kyselleet minunkin huonettani. Minulle tuli kiire! Näin Mannerheim kuvaa muistelmissaan aamuaan Samaan aikaan 17-vuotias Aleksanteri Ahola oli matkalla töihin, näki miten nälkäisten naisten joukko aloitti marssinsa vaatien leipää ja kuinka yksi järjestystä ylläpitävistä kasakoista irtosi joukosta, ryntäsi ratsain upseeria kohti ja löi miekallaan upseerin kuoliaaksi. Vallankumous oli alkanut. Mannerheim pelastui ja jatkoi matkaansa. Hänellä oli kunniakas ura Venäjän armeijassa, kun nuori Aleksanteri oli koko ikänsä elänyt osana vallankumouksellista liikettä ja hengittänyt sen tulevaisuudenuskoa. Ahola-Valo oli kouluttanut itseään opettajaksi rakkauden ja onnen maailmaan. Yksityisopettajansa tukemana hän oli perustanut lapsille oman kouluun hyveiden puolesta paheita vastaan. Mannerheimille koko vallankumouksellinen liike oli roskaväkeä, joka uhkasi sivistystä. Kaksi sivistyskäsitystä törmäsivät toisiinsa.

21 Arkisia kasvatustilanteita - elokuvien kasvatuksellisuus Liisa Granbom Kasvatus on arjen pieniä tapahtumia. Huolimatta perheen merkityksen keskeisyydestä, taustalla vaikuttavat yhteiskunnan näkemykset siitä, mihin tulisi kasvattaa. Virallisissa instituutioissa ensisijainen tehtävä on kouluttaa ja opettaa, kasvatus on lähiperheen oikeus ja velvollisuus. Arjen keskellä opitaan huomaamattomasti, läpi koko elämän. Se, mitä ihminen oppii ja mistä hänelle muodostuu kasvatuskokemus, ei kuitenkaan välttämättä ole sitä, mitä on opetettu eikä kasvatuksen tulos sitä, mihin kasvattaja on pyrkinyt. Myös muut kuin kasvattaviksi tarkoitetut teot ja tapahtumat saattavat olla merkittäviä kasvattajia. Puheen arkipäiväisien ilmaisujen sisältämiin merkityksiin ei juuri kiinnitetä huomiota, niitä on vaikea havaita niiden tuttuuden vuoksi. Esitys keskittyy arkisten tapahtumien kasvatuksellisuuteen, suomalaisen perhe-elokuvan alkuvaiheisiin. Puupää-elokuvia voi katsoa valmistumisaikakauden kuvauksina. Ennen kaikkea ne ovat kuvauksia sosiaalisesta arjesta. Puupää-elokuvat ohitetetaan usein hymähtäen, mutta lähes jokainen suomalainen on niitä nähnyt. Kätkeytyykö niihin muutakin kuin vain viihdyttävää huumoria?

22 Liikuntakasvatuksen yhteiskunnallistuminen Suomessa Tapani Hautamäki Täällä pohjantähden alla romaanin lukeneet ehkä muistavat, kuinka opettaja Rautajärvi äkseerasi koululaisten kanssa ja iskosti heidän päähänsä ruumiinkulttuurin merkitystä ja isänmaallisihanteellisuutta. Tarvittaessa Rautajärvi olisi voinut vedota kansakoulun isään Uno Cygnaeukseen, joka sai voimistelun kansakoulujen opetusohjelmaan Liikunta ja kasvatus liitettiin pitkään toisiinsa luvulla liikuntaharrastuksilla pyrittiin hillitsemään häjyilyä ja juopottelua. Kasvatuksellista ja koulutuksellista merkitystä korostettiin myös urheiluopistoja perustettaessa. Aatteet ovat muuttuneet, mutta yhteiskunnan ja liikunnan yhteys ei ole kadonnut. On mitä suurimmassa määrin koko yhteiskunnan etu, että sen jäsenet ovat terveitä ja työkykyisiä, ruumiillisesti ja henkisesti tasapainoisia kansalaisia. Jatkuva ja määrätietoinen liikunnanharjoitus on tästä näkökulmasta tarkasteltuna kansalaishyve. Näin kasvatusopillisesti puhui presidentti Kekkonen Edelleen liikunnalla on kasvatuksellinen merkitys. Presidentti Niinistön mukaan liikuntaa voi kotouttaa maahanmuuttajia ja auttaa lapsia ja nuoria kehittämään omaa itsetuntoaan ja identiteettiään. Ja tietenkin suomalaista sisua.