Inarijärven seurantaryhmän kokous

Transkriptio

1 MUISTIO Jakelun mukaan Inarijärven seurantaryhmän kokous Aika klo Paikka Hotelli Ivalon auditorio, Ivalo Läsnä Tapio Hakaste Maa- ja metsätalousministeriö Erno Salonen Luonnonvarakeskus Timo Rauhala Luonnonvarakeskus Arto Leppälä (ap) Inarin kunta Markku Seppänen Metsähallitus Kari Kyrö Inarin kalastusalue Pekka Kokkonen Inarin Luonnonystävät ry Markku Ahonen Inarijärvi-yhdistys ry Pentti Pasanen (ip) /kalatalouspalvelut Arto Seppälä, pj. Jukka Kuoksa Juha-Petri Kämäräinen Niina Karjalainen Annukka Puro-Tahvanainen, siht. 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Arto Seppälä avasi kokouksen ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. 2. Asialistan hyväksyminen Puheenjohtaja totesi, että kokouksen alustava asialista on lähetetty ja se on pysynyt pääosin ennallaan. 3. Edellisen kokouksen muistion hyväksyminen Edellisen kokouksen muistio on lähetetty seurantaryhmän jäsenille Muistioon ei ollut huomautettavaa, joten se hyväksyttiin. Kokouksen keskeisistä aiheista tehtiin tiedote, josta osia julkaistiin Lapin Kansan verkkosivuilla. 4. Inarijärven säännöstelyn ja toimenpidesuositusten toteutuminen Vesitalousasiantuntija Juha-Petri Kämäräinen kertoi Inarijärven säännöstelyn sekä toimenpidesuositusten toteutumisesta (liite 1). LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero PL Rovaniemi

2 Paatsjoen Inarinjärven yläpuoliselle vesistöalueelle on sadantatilastoja sekä Inarijärven vedenkorkeustilastoja jo vuodesta 1921 alkaen, ja vuosi 2016 oli sademäärältään havaintojakson toiseksi suurin (suurin havainto vuodelta 1992). Sateisen vuoden ja lämpimän marras- ja joulukuun seurauksena tulovirtaamat Inarijärveen pysyivät syys-joulukuun keskimääräistä suurempina, ja vedenkorkeus talven alussa oli tavoitevyöhykkeen ylärajan tuntumassa. Vuonna 2016 Paatsjoen voimalaitoksilla jouduttiin ohijuoksuttamaan vettä kesäkuun lopusta marraskuun alkuun. Kevät 2017 oli lumenvesiarvon osalta hieman keskimääräistä suurempi. Tammi-huhtikuun aikana Inarijärven vedenkorkeus laski tavoitevyöhykkeen yläosan tuntumaan, ollen alimmillaan tasolla N ,05 m. Vedenkorkeus kävi siis keväällä cm valtiosopimuksessa sovitun vähimmäiskorkeuden alapuolella. Kevät oli noin pari viikkoa tavanomaista myöhemmässä, mikä osaltaan vaikutti tavallista matalamman kevätkuopan syntymiseen. Toukokuu ja kesäkuu olivat selvästi keskimääräistä kylmempiä, minkä seurauksena järvi vapautui jäistä vasta kesäkuun puolenvälin paikkeilla, mikä oli myöhäisimmästä päästä pitkään aikaan. Kesävesitaso saavutettiin kesäkuun loppupuolella, ja runsaiden vesisateiden sekä tulovirtaamien johdosta vedenkorkeus nousi nopeasti ylärajan tuntumaan. Edellisen kesän tapaan myös kulunut kesä on ollut selvästi keskimääräistä sateisempi. Tämän seurauksena Paatsjoen voimalaitosten ohi on jouduttu juoksuttamaan heinäkuun 14. päivästä alkaen, ja ohijuoksutuksia tullaan tämän hetkisen suunnitelman mukaan jatkamaan ylimpien voimalaitosten osalta lokakuun loppuun saakka. Heinä-elokuun keskijuoksutus on Kaitakosken voimalaitoksella ollut noin 290 m 3 /s, ja suurimmillaan se oli noin 400 m 3 /s. Vedenkorkeus oli ylimmillään 21. heinäkuuta tasolla N ,70 m, eli 8 cm alle ylärajan. Lähiviikkojen tavoitteena on saada Inarijärven vedenkorkeus riittävään talviaikaiseen laskuun, jotta alkutalven pakkasjaksoilla voidaan käyttää pienempiä virtaamia, ja saadaan muodostettua Paatsjolle jääkansi. Lisäksi vedenkorkeus tulee saada riittävään laskuun, jotta valtiosopimuksen mukainen vähimmäistaso N ,28 m saavutetaan 1. toukokuuta mennessä. Säännöstelyn vuosien toimenpidesuositusten yhtenä tavoitteena oli laatia Syken (Suomen ympäristökeskus) toimesta raportti Inarijärven tulovirtaamaennusteiden luotettavuudesta. Tavoitteeseen liittyen Syken vesistömalliryhmä on laatinut vesistömallijärjestelmään sivuston, jossa ennusteiden (esim. tulovirtaama, sade, lämpötila) tarkkuutta voi tutkailla eri vuosina ja ajanjaksoilla (7, 14, 30, 60 ja 90 vrk). Yhtenä toimenpidesuosituksena oli selvittää mahdollisuus asentaa digikamera Inarijärven Veskoniemen vedenkorkeuden yleisöasteikolle. Kameran oli tarkoitus mahdollistaa Veskoniemen yleisöasteikon vedenkorkeuden seurannan internetissä. Inarin kunnan ja Lapin ELY-keskuksen välisissä neuvotteluissa todettiin kameran asentamisen, huollon sekä käytännön toimivuus turhan haasteelliseksi. Toisaalta Inarijärvellä on yleisöasteikkojen lisäksi toiminnassa 2 reaaliaikaista vedenkorkeusasemaa, joiden mittauslukemia voi seurata internetissä ympäristöhallinnon www-sivustojen kautta. Toinen asemista sijaitsee Nellimissä ( ja toinen Inarin kirkonkylän edustalla Pahtaniemessä ( Inarin kirkonkylän kalasataman ja Veskoniemen venesataman yleisöasteikot on tarkistettu kesällä Inarin kirkonkylän asteikon tarkkuusvaaitus osoitti, että asteikon yläpää on 6 cm 2/8

3 liian alhaalla, eli asteikko näyttää 6 cm liian korkeita tuloksia. Asteikko tullaan asentamaan oikeaan korkeuteen keväällä 2018, vedenpinnan ollessa alhaalla. Veskoniemen yleisöasteikko on uusittu selkeämmäksi. Yleisösasteikot on asennettu laiturirakenteisiin, ja ne ovat sikäli herkkiä pienille liikahduksille. Yhtenä toimenpidesuosituksena oli tavoitteena laatia tulvavahinkokäyrät Inarijärven rantaalueelle. Tätä työtä ei ole vielä tehty. Inarijärven järvi- ja ranta-alueet on laserkeilattu vuonna 2016 ja nyt alueelle on saatavilla Maanmittauslaitoksen korkeusmalli 2 m aineisto. Korkeusmallin avulla voidaan tehdä esimerkiksi tulvan leviävyyskarttoja Inarijärven eri vedenkorkeuksille. Tätä mahdollisuutta voisi tarkastella seuraavan suositusohjelman yhtenä tavoitteena. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Inarijärven säännöstelyyn on arvioitu simuloimalla vedenkorkeuksia Syken vesistömallijärjestelmän tuottamien tulovirtaamien mukaisesti. Vaikutuksia on arvioitu vuosille Vertailu- ja lähtötietoina laskentoihin käytettiin vuosien havaittuja sateita ja lämpötiloja. Syke on laatinut uudet ilmastonmuutoslaskelmat vertailujaksolle Uusien laskelmien simuloinnit on tarkoitus tehdä tämän vuoden aikana. Simuloinnissa on tarkasteltu etenkin valtiosopimuksen mukaisen kevätaleneman vähimmäistason N ,28 m toimivuutta muuttuvissa ilmastoolosuhteissa. Ilmastonmuutoslaskelmien mukaan hydrologiset muutokset tulevat näkymään tulevaisuudessa muun muassa talvikauden lyhentymisenä, talvi-aikaisina lumien sulamisena ja kasvavina virtaamina sekä kevättulvan aikaistumisena. Tämän johdosta valtiosopimuksen mukaisen vähimmäiskevättason saavuttaminen tulee olemaan haasteellista. Joinakin vuosina talviaikaisten sulamisien ja suurien tulovirtaamien vuoksi tulee olemaan mahdotonta päästä kevätkuoppaan. Joinakin tarkasteluvuosina päästään kevätkuoppaan, mutta vedenpinta jää kesällä hyvin alas. Joustavan kevätkuopan käyttöönottoa sekä ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvää säännöstelyn kehittämistyötä on tehty, ja tullaan edelleen jatkamaan, suomalais-venäläis-norjalaisessa Inarijärvi- työryhmässä. Vuosien sadanta- ja lämpötilahavaintojen perusteella on selvimmin nähtävissä kesäaikaisen sadannan kasvu, sekä alkutalven (marras-joulukuu) lämpeneminen. 3/8 Tapio Hakaste kysyi, että onko Inarin jääpeitteen keston muutoksesta tietoa? Juha- Petri vastasi, että jääpeitteen kesto on lyhentynyt. Erno Salonen kommentoi, että myös Inarijärven veden pintalämpötilassa on havaittavissa samantyyppinen kasvava kehityssuunta. Markku Ahonen kommentoi, että kaupalliset kalastajat ovat hankkineet hydrokoptereita jäätilanteen heikkenemisen vuoksi. Puheenjohtaja Arto Seppälä totesi, että Inarin asteikko korjataan kevättalven aikana vastaamaan oikeaan tasoa. 5. Ajankohtaiset velvoite- ja kunnossapitoasiat sekä toimenpidesuositusten toteutuminen Johtava vesitalousasiantuntija Jukka Kuoksa kertoi ajankohtaisista velvoite- ja kunnossapitoasioista sekä niitä koskevien toimenpidesuositusten toteutumisesta (liite 2).

4 Vuonna 2017 kalatalousvelvoitteen rahoitus on ja kunnossapitovelvoitteet Vuodelle 2018 on esitetty kalatalousvelvoitteeseen ja kunnossapitovelvoitteisiin Inarin kalanviljelylaitoksen viileävesityshanke kilpailutettiin Saatu tarjous oli huomattavasti korkeampi kuin arvioitu kustannusarvio. Asian johdosta tehtiin vielä riskikartoitus siitä, mitä riskejä toistuvat lämpöjaksot aiheuttavat viljelytoiminnalle ja kuinka niihin voidaan varautua. Tässä vaiheessa viileävesityshankkeen toteutuksesta päätettiin luopua. Neuvottelussa MMM/ELY/Luke sovittiin, että viileävesitystarvetta ja olosuhteita seurataan ja tarvittaessa ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Inarin laitoksella kriittisimmän kalalajin, raudun viljelyn kannalta viileät ja sateiset kesät ovat olleet melko helppoja kahden liian lämpimän ja vähävetisen vuoden, 2013 ja 2014 jälkeen. Kalanhoitovelvoitteeseen liittyvien velvoitetöiden (mm. Inarin KVL, luonnonravintolammikot) osalta on laadittu PTS-suunnitelma vuosille Rahoitus vuositasolla vaihtelee euron välillä kunnossapitoluonteisten töiden osalta. Lisäksi hankkeessa huomioidaan erilliset perusparannusluonteiset työt. PTS-suunnitelmaa tukemaan laaditaan kiinteistönpitokirja ensi vuonna selkeyttämään töitä ja eri osapuolille kuuluvia velvoitteita. Vuosina on tehty suurimpina töinä Inarin kalalaitoksen C-hallin 24 kalanviljelyaltaan betonipohjien kunnostukset ja toteutettu yhteensä kuusi rantasuojauskohdetta. Muut toimenpiteet selviävät esityksestä. Inarijärven kunnossapitovelvoitteiden osalta voidaan toimenpidesuositusten vuosille toteutuneen varsin hyvin. Asetettujen toimenpidesuositusten toteuman tarkastelu kaudella tiivistetysti: Nykyiset rantavyörymäkohteet pyritään suojaamaan vuoteen 2017 mennessä Toteutunut varsin hyvin, uusia verhoilutarpeita harvenevasti Rantojen raivaus kaatuneista- ja kaatumaisillaan olevista puista ja pensaista Tehty tarkastuksia, kuulosteltu järven käyttäjiä, tehty pienimuotoisia toimenpiteitä Luonnonmukaisuus, vain riskitekijät poistetaan Luonnonravintolammikoiden inventointi- ja kunnostussuunnitelma Toteutettu ja tehty myös tarvittavia ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteitä Seuraava rantavyörymien seurantalinjamittaus suoritetaan vuonna 2015 ja selvitys voidaanko mittaukset suorittaa esim. 10 vuoden välein tai mahdollisten korvausten maksu kertakorvauksena Mittaus ja korvaukset maksettu suunnitellusti Osakaskuntien kanssa käyty neuvottelu => Entistä menettelyä jatketaan Uudet kunnossapitovelvoitteiden toimenpidesuositukset kaudelle laaditaan loppuvuodesta. 4/8 Erno Salonen kysyi, mitä apajapaikoille on tehty? Paalut ovat niin harmaantuneita, että niitä on vaikea erottaa. Jukka Kuoksa vastasi, että on uusittu merkintäpaalut ja raivattu pusikoita. Markku Seppänen kysyi, että varsinaisia apajapaikkoja ei siis ole raivattu? Ei. Erno: 1970-luvun lopulla raivattiin noin 400 apajapaikkaa; vuosina käytiin

5 5/8 läpi noin 140. Jukka Kuoksa totesi, että merkintäpaalujen uusimisen toteutus (maalaukset) tulee tarkistaa. Timo Rauhala tiedusteli, että kuka tekee tulevaisuudessa esim. lumilinjamittauksia kun ELYn henkilöstö vähenee. Arto Seppälä vastasi, että hydrologisen seurannan ulkoistaminen on ollut käynnissä jo parin vuoden ajan. Kilpailutuksen perusteella valittu palveluntuottaja (Mitta Oy) ratkaisee hydrologisen seurannan toteutuksen jatkon. Mitta Oy hoitaa vain osaa hydrologisesta seurannasta ja osa havainnoitsijoista mittaa myös muita suureita, joita ei sisälly Mitta Oy:n sopimukseen. Tästä syystä havainnoitsijat säilyvät toistaiseksi SYKEn palkkiolistoilla. 6. Inarin kunnan satamat ja niiden kehittäminen Inarin kunnan tekninen johtaja Arto Leppälä kertoi Inarin kunnan tekemästä satamaselvityksestä sekä Veskoniemen, Nellimin ja Inarin satamien kehittämissuunnitelmasta. Inarin kunta on rakentanut Inarin kunnan alueelle yhteensä 36 kpl veneenlaskuluiskia, jotka sijoittuvat isoimpien järvien rannoille mahdollistaen veneen laskun ja noston auton perässä olevalta veneenkuljetustrailerilta. Veneenlaskuluiskien varustuksena on tieyhteys, pysäköintialue ja useimmissa jätehuolto syväkeräysjärjestelmällä. Inarin kunnan ylläpitämiä satamia on yhteensä viisi (Inari, Veskoniemi, Nanguniemi, Nellim, Koppelo), joissa on yhteensä noin 290 venepaikkaa. Lisäksi Veskoniemessä on yksi yksityinen satama, jossa on noin 80 venepaikkaa. Inarin kunnanvaltuusto on päättänyt talousarvion yhteydessä, että Veskoniemen, Nellimin ja Inarin satamiin laaditaan kehittämissuunnitelmat, ja Veskoniemen sataman venepaikkojen määrälle on asetettu tavoitemitoitukseksi 250 venepaikkaa. Talousarviossa vuodelle 2017 on osoitettu Veskoniemen sataman kehittämiseksi määräraha, joka mahdollistaa sataman kehittämisen virkistys- ja kalasatamana sekä pysäköinti- ja talvisäilytysalueiden rakentamisen. Veskoniemen osakaskunnan kanssa on käyty neuvotteluja lisäalueen vuokraamisesta sataman käyttöön sekä laituripaikkojen lisäämisestä osakaskunnan vesialueella. Inarin ja Nellimin satamissa on mahdollisuus lisätä laituripaikkoja merkittävästi. Pekka Kokkonen toi esille huolensa Partakon alueen veneenlaskuluiskien/satamien jäämisestä kehittämissuunnitelmien ulkopuolelle, vaikka alueella on useita ammattikalastajia ja kyläyhdistys on tehnyt asiaa koskevia aloitteita. Arto Leppälä vastasi, että asia on rahakysymys. Haapavuono olisi luonnonsatama, jossa ei ole heti naapureita vieressä, mutta sataman käyttöönotto vaatisi tien rakentamisen. Markku Ahonen kommentoi, että tällä hetkellä uusien kalasatamien rahoittamiseen ei anneta EU-rahoitusta. Maa- ja metsätalousministeriössä on meneillään kalasatamaselvitys; Inarin ja Veskoniemen satamat yritetään pitää jatkossakin tukikelpoisina. Kari Kyrö lähetti terveisiä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon koskien Veskoniemen satamaa: satamalle lunastetun alueen uloin raja ei riitä satamatoiminnan vaikutusten osalta. 7. Inarijärven veden laadusta ja rehevyyskartoituksen tuloksista sekä tilan seurantaa koskevien toimenpidesuositusten toteutuminen Hydrobiologi Annukka Puro-Tahvanainen kertoi Inarijärven veden laadusta sekä kesällä 2017 tehdyn rantavyöhykkeen rehevyyskartoituksen tuloksista (liite 3). Lisäksi käytiin läpi Inarijärven

6 tilan seurantaa koskevien toimenpidesuositusten toteutuminen. Veden laadun seurantatulosten perusteella Inarijärven ravinnepitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä (vuosina ) pysyneet ennallaan tai hieman laskeneet. Kasviplanktonin määrää kuvastava klorofyllipitoisuus on karuille järville ominaisella tasolla. Kesällä 2014 ja 2015 Juutuanvuonossa klorofyllipitoisuudet olivat lievästi rehevän vesistön tasolla. Veden orgaanisen aineen määrässä on Ivalojoen edustalla Nuoraselällä havaittavissa lievästi kasvava suuntaus, mutta Juutuanvuonossa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Sekä jokisuiden edustoilla että järven pohjoisosassa on havaittavissa pitkällä aikavälillä syvänteiden pohjanläheisen happitilanteen heikkenemistä kevättalvella, mutta happitilanne näyttäisi kääntyneen parempaan suuntaan 2010-luvulla. 6/8 Kesällä 2017 Inarijärvellä toteutettiin rantavyöhykkeen rehevyyskartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää Inarijärven ranta-alueiden rehevyystason vaihtelua järven eri osa-alueilla. Kartoitus toteutettiin kahtena eri ajanjaksona: heinäkuun alussa reilu kaksi viikkoa jäiden lähdön jälkeen ja elokuun puolivälissä. Havaintopaikkoja oli yhteensä 60 yhdeksällä eri osa-alueella, ja kultakin havaintopaikalta mitattiin 10 kiveltä kivien pinnoilla kasvavan levän sisältämän a-klorofyllin määrää fluorometrillä. Kahden mittauskerran osa-aluekohtaisten keskiarvojen perusteella klorofyllipitoisuudet jäivät enimmillään tasolle 1,0 1,5 µg/cm 2, ja korkeimmat pitoisuudet mitattiin Ivalojokisuun lähialueella (Joensuuselkä, Moossinaselkä ja Mahlattinuora), Nellimissä ja Partakossa sekä myös järven pohjoisosan vertailualueella Vironiemessä. Maksimipitoisuudet olivat noin kaksinkertaisia Varttasaaren arvoihin verrattuna. Testattu menetelmä vaikutti sinänsä toimivalta ja näppärältä. Inarijärven tilan seurantaa koskevat toimenpidesuositukset ovat toteutuneet kohtalaisesti. Seurantoja on pyritty kehittämään käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Kari Kyrö totesi, että rantavyöhykkeen rehevyystason seurantaa olisi hyvä jatkaa myös tulevina kesinä. 8. Maa- ja metsätalousministeriön ajankohtaiset Inarijärvi-asiat Neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste kertoi maa- ja metsätalousministeriön ajankohtaisia Inarijärvi-asioita (liite 4). Maakuntauudistuksessa kalatalous- ja vesitaloustehtävät siirtyvät kokonaisuudessaan maakunnille. Maakunnat ratkaisevat yhteistyön eri maakuntien kesken sekä eri tehtävien välisen yhteistyön. Inarijärven säännöstelyluvan haltijaksi on esitetty Lapin maakuntaa, mutta valtio vastaisi kuitenkin edelleen säännöstelyhaittojen kustannuksista. Inarijärven säännöstelyä on käsitelty suomalais-venäläisessä rajavesistökomissiossa yhtenä kokousaiheena. Koskien Venäjän osallistumista Inarijärven kalakantojen hoitoon jatketaan edelleen ponnisteluja asian edistämiseksi ja pyritään saavuttamaan asiassa pysyvä tulos. Uuden kalastuslain toimeenpanon osalta valmistellaan tietoon perustuvaa suunnittelua kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmatyön tueksi. Kalastuslain 10 osalta on saatu useita esityksiä säädöksen muuttamisesta. Selvitystyö muutostarpeista ja mahdollisuuksista on käynnissä maa- ja metsätalousministeriössä. Kalat.fi portaaliin on koottu yhteen kalataloushallinnon, neuvontajärjestöjen ja metsähallituksen tietoja. Sieltä löytyy mm. linkki kalastonhoitomaksun maksamiseen ja kalastusrajoitusalueet sekä sähköiset palvelut. Markku Ahonen toi esille, että elinkeinokalatalouden saralla on syvä huoli maakuntien kalataloushallinnon resursseista. Esimerkiksi investointitukipäätökset viipyvät

7 7/8 vähäisten resurssien vuoksi. Tapio Hakaste totesi, että resursointi on loppujen lopuksi maakuntien vastuulla. Timo Rauhala toi esille huolen Gyrodactylus salaris lohiloisen leviämisestä Paatsjoen vesistöalueelle Tuulomajoen vesistöalueelta. 9. Inarijärven kalatalousvelvoitteen muutostarpeen selvitys Kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen kertoi Inarijärven kalatalousvelvoitteen muutostarpeen selvityksestä (liite 5). Taustana selvitystyölle on, että nykyiset lupaehdot ovat 1970-luvulta. Inarijärveltä on kertynyt kalaston tilaa koskevaa tutkimus- ja seurantatietoa pitkältä ajalta. Lisäksi tutkimustieto ja kalakantojen hoidon osaaminen on kehittynyt merkittävästi. Tämän vuoksi on perusteltua arvioida kalatalousvelvoitteen sisältöä sekä erilaisia toimenpidevaihtoehtoja nykytietämyksen valossa. Selvitystyö tehdään maa- ja metsätalousministeriön Lapin ELY-keskukselle asettamana tulostavoitteena. Projektityöntekijänä selvitystyössä on Maare Marttila, ja työtä ohjaa asiantuntijaryhmä. Sidosryhmien kuulemisessa 1.6. keskusteltiin velvoitteen kehittämisestä. Tulosten perusteella on valmistumassa raportti, jossa esitetään arvio jatkotoimenpiteistä. Hyvänä pohjana työlle on ollut vuosina toteutettu Inarijärven kalatalouden kehittämisen monitavoitearviointihanke. Hankkeen johtopäätöksenä oli, että istutusten ohella kaivattiin myös muita vaihtoehtoja, joilla lisättäisiin kalatalousvelvoitteen joustavuutta sekä turvattaisiin järven arvokkaita luonnonvaraisia kalakantoja. Myös uusi kalastuslaki sekä kansalliset ja kansainväliset sopimukset ja säädökset painottavat kalakantojen luontaisen elinkierron edellytyksiä. Nykymuotoinen kalatalousvelvoite mahdollistaa vain istutukset ja niiden tuloksellisuuden tarkkailun, vaikka sopeutuva velvoitehoito mahdollistaa ikä-, koko-, lajija paikkamuutoksia. Yhtenä vaihtoehtona on, että siikavelvoite muutettaisiin kalatalousmaksuksi, jota voidaan käyttää istutuksiin, mutta myös muihin kalataloutta edistäviin toimenpiteisiin. Velvoitteen tarkistaminen edellyttää hakemuksen jättämistä Aluehallintovirastoon. Timo Rauhala kommentoi, että vaikka siian viljelystä luovuttaisiin, niin suurin osa on kiinteitä kustannuksia; myös yksityiset haluavat ostaa siianpoikasia. Kari Kyrö totesi, että siika on inarilaisille tärkeä asia, tilanne on tällä hetkellä kohtalainen esim. ammattikalastajien kannalta; pitäisi ensin katsoa miten tilanne kehittyy ennen kuin istutusmäärää pienennetään lisää. Tapio Hakaste totesi, että tieto on lisääntynyt siitä, mitä muuta voitaisiin tehdä kuin istutuksia. Kaikuluotaamalla saataisiin tietoa kutukantojen koosta (kutukantatavoite), ei pelkästään saalismäärästä. Erno Salonen kommentoi, että siian istutusmäärää on leikattu paljon nyt viimeisen kolmen vuoden ajan. Timo Rauhala kommentoi, että paikalliset ammatti- ym. kalastajat olivat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen; tutkimusrahaa on saatavissa muualta. Markku Ahonen totesi, että 40 v. siikatutkimusta on osoittanut sen, että mikäli siikaa istutettaisiin miljoona kpl, niin saadaan ylitiheä siikakanta; riikasiiassa alkaa olla loisittumista, pohjasiika on vielä puhdasta; ammattimainen kalastus loppuu, jos vaellussiika eli pohjasiika loisittuu; nykyisen velvoitteen istutusmäärä on liian iso. Pekka Kokkonen toi kaupallisten kalastajien terveiset: nyt ollaan siian istutusmäärässä jo liian alhaalla; ja miljoonan väliltä pitäisi löytyä jokin sopiva taso. 7-8 vuotias siika on pyyntikokoista; rautua ei voi pyytää kaupalliseen tarkoitukseen (loisongelma). Periaatteessa taimenkanta on hyvä, mutta loisongelma. Riikasiiassa enemmän loisia,

8 pohjasiiassa vähemmän. Onko tutkimustietoa mätirasiaistutuksista esim. Siuttajokeen? Kari Kyrö kysyi, mitä tapahtuu taimenelle? Onko edes saalismäärä ollut hyvä, nousukaloja jokiin on, mutta järvestä tulee vain alamittaisia; mittakalat ovat loisittuja. Timo Rauhala vastasi, että muutokset taimensaaliissa johtuvat pääasiassa luonnontuotannon vaihtelusta. Pentti Pasanen totesi, että osa velvoitteesta (siikavelvoite) muutettaisiin kalatalousmaksuksi, sitä voitaisiin käyttää myös istutuksiin; ylitiheä kanta on suurempi riski (markkinat katoavat). Erno Salonen totesi, että taimenella ja raudulla ongelmana ovat Diphyllobothrium suvun loiset eli lokkilapamato ja sukeltajasorsien lapamato. Siioissa taas Trianephorus crassus eli haukimadon toukat. Loiset sekaantuvat helposti keskusteluissa. Vuonna 2017 Inarijärven tarkkailun 9:stä siikanäytteestä (isorysä, koenuotta, verkko) haukimadon toukat laskettiin tuoreeltaan nahattomiksi fileroiduista siioista Luke/Inarin kalalaboratoriossa. 8/8 10. Inarijärven kalataloustarkkailun tuloksia sekä kalakantojen hoitoa ja kalastusta koskevien toimenpidesuositusten toteutuminen Tutkija Erno Salonen kertoi Inarijärven kalataloustarkkailun tuloksista sekä kalakantojen hoitoa ja kalastusta koskevien toimenpidesuositusten toteutumisesta (liite 6). Inarijärven kalastusta koskevassa tilastoinnissa on tapahtunut joitakin muutoksia vuosina , jotka vaikuttavat myös kalastustiedustelujen tuloksiin. Esimerkiksi Metsähallituksen maksuton kalastuslupa oli vuonna 2016 vielä ruokakuntakohtainen, mutta jaksolla henkilökohtainen. Kotitarvekalastusta harjoittavien ruokakuntien määräksi arvioitiin Inarijärvellä merkittävästi kalastaneita kaupallisia kalastajia oli vuonna 2016 yhteensä 17. Vuonna 2016 kokonaissaalis oli noin kg, kokonaissaalis on pysynyt pitkään samalla tasolla. Siian osuus saaliista oli 54 %, punalihaisten petokalojen 17 %, muikun ja reeskan noin 11 %. Kotitarvekalastajat saivat saaliista 50 %, ammattimaiset kalastajat 30 % sekä ulkopaikkakuntalaiset mökkiläiset ja virkistyskalastajat 20 %. Pääosa saaliista saadaan verkoilla, siikasaaliista noin 16 % pyydetään isorysillä. Alamittaisista taimenista (yht kpl) ja rauduista (yht kpl) valtaosa saadaan vetouistelussa. Vuosien talvinuottaseurannan tulosten perusteella 1-v. muikun määrissä on ollut kasvava kehityssuunta, mutta vuosiluokka 2016 jäi pieneksi. Myös vuosiluokan 2017 alustava poikastuotantoennuste on huono kylmän kesän takia. Kalakantojen hoitoa ja kalastusta koskevat toimepidesuositukset vuosille ovat toteutuneet melko hyvin. Myös vuonna 2015 toteutetun Inarijärven kalatalouden kehittämisen monitavoitearviointihankkeen suositukset ovat pääosin toteutuneet. 11. Inarijärven käytön ja hoidon kehittämistä koskeva toimintasuunnitelma vuosille Arto Seppälä esitteli Inarijärven käytön ja hoidon kehittämistä koskevan toimintasuunnitelman päivittämistä vuosille (liite 7). Tavoitteena on, että uudet toimenpidesuositukset vuosille laaditaan loppuvuoden 2017 aikana. Toimenpidesuositukset ovat koskeneet Inarijärven säännöstelyä, kunnossapitovelvoitteita, kalakantojen hoitoa ja kalastusta, Inarijärven tilan seurantaa sekä viestintää. Kalakantojen hoidon ja kalastuksen osalta vastuutahona on Luke, muilta osin. Uudet toimenpidesuositukset vuosille käsitellään ja hyväksytään joko sähköpostikuulemisella tai ylimääräisessä seurantaryhmän kokouksessa alkuvuodesta Lokakuun 2017 aikana lähetetään myös eri tahoille kirje koskien Inarijärven seurantaryhmän jäsenten tarkistamista.

9 9/9 12. Seuraavan kokouksen ajankohta Puheenjohtaja esitti, että seuraava kokous pidettäisiin torstaina Inarijärven rannalla. Tällöin tulee täyteen 20 vuotta Inarijärven seurantaryhmän käynnistämisestä. 13. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja kiitti kokouksen osallistujia hyvästä, keskustelevasta kokouksesta ja päätti kokouksen klo Arto Slä Puheenjohtaja Annukka Puro-Tahvanainen Sihteeri LIITTEET Liite 1. Juha-Petri Kämäräinen: Inarijärven säännöstelyn toteutuminen vuosina Esitys pdf-muodossa 25 s. Liite 2. Jukka Kuoksa: Ajankohtaiset velvoite- ja kunnossapitoasiat. Esitys pdt-muodossa 11 s. Liite 3. Annukka Puro-Tahvanainen: Inarijärven veden laadusta ja rehevyyskartoituksen tuloksista. Esitys pdf-muodossa 27 s. Liite 4. Tapio Hakaste: Maa-ja metsätalousministeriön ajankohtaiset Inarijärvi-asiat. Esitys pdf muodossa. 2 s. Liite 5. Pentti Pasanen: Inarijärven kalatalousvelvoitteen muutostarpeiden selvitys. Esitys pdf muodossa. 5 s. Liite 6. Erno Salonen: Inarijärven kalataloustarkkailu ja toimenpidesuosituksia Esitys pdf-muodossa. 13 s. Liite 7. Arto Seppälä. Toimintasuunnitelma vuosille Esitys pdf-muodossa. 8 s. JAKELU Kokouksen osallistujat ja muut Inarijärven seurantaryhmän jäsenet