KANSALLISTEN PAIKKATIEDON METATIETOPALVELUJEN VERTAILU

Transkriptio

1 KANSALLISTEN PAIKKATIEDON METATIETOPALVELUJEN VERTAILU Aalto-yliopisto Teknillinen korkeakoulu Maanmittaustieteiden laitos Helsinki, toukokuu 2010 Riikka Kivekäs Tekniikan ylioppilas Valvoja: Prof. Kirsi Virrantaus Ohjaajat: TkT Paula Ahonen-Rainio, DI Reino Ruotsalainen

2 AALTO-YLIOPISTO TEKNILLINEN KORKEAKOULU Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Riikka Kivekäs Työn nimi: Kansallisten paikkatiedon metatietopalvelujen vertailu Päivämäärä: Kieli: Suomi Sivumäärä: 78 Koulutusohjelma: Geomatiikka Pääaine: Kartografia Professuuri: Maa-123 Valvoja: Professori Kirsi Virrantaus Ohjaajat: TkT Paula Ahonen-Rainio, DI Reino Ruotsalainen Paikkatiedon metatietopalveluissa käyttäjä voi selailla paikkatiedon metatietoja eli paikkatietoresurssien kuvailuja ja tiedon tuottaja voi dokumentoida omia metatietojaan. Kansallisiin metatietopalveluihin kootaan kaikkien kansallisten paikkatietoresurssien kuvailut. Tässä diplomityössä vertailtiin eurooppalaisia sekä Kanadan ja Yhdysvaltain metatietopalveluja tietosisällön sekä käyttöliittymän toimintojen ja käytettävyyden osalta. Euroopan Unionin alueella Inspire-direktiivi ja siihen liittyvä metatietoasetus asettavat vaatimukset sille, mitä metatietoelementtejä tulisi kuvata ja miten. Direktiivi asetuksineen pohjautuu kansainvälisiin ISO ja ISO standardeihin, joissa metatietoelementtejä määritellään useita satoja. Kehitystyö Inspire-direktiivin vaatimusten täyttämiseksi on kesken useissa maissa. Metatietoelementit löytyvät palveluista, mutta elementtien sisältö on puutteellista. Metatietopalvelujen toimintoja ovat hakutoiminnot, metatietojen esittäminen, metatietojen editointi ja karttapalvelu. Hakutoimintojen avulla käyttäjä voi hakea metatietodokumentteja hakuehtojen perusteella. Hakuehtojen valikoima vertailluissa metatietopalveluissa ei täytä Inspire-direktiivin vaatimuksia, paitsi Euroopan Komission Inspire Geoportal-palvelussa. Myöskään metatietojen vertailua tai visuaalista esittämistä esimerkiksi kartan avulla ei ole tuettu. Käytettävyyden osalta tutkittiin Alankomaiden, Yhdysvaltojen ja Ruotsin palvelua. Näille suoritettiin heuristinen arviointi, jossa ennalta määrättyjen sääntöjen avulla käytiin läpi käyttöliittymän eri osat. Alankomaiden palvelussa on otettu huomioon hyvin Inspiredirektiivin vaatimukset metatiedolle ja hakuehdoille. Käyttöliittymässä on pyritty huomioimaan käyttäjien tarpeen, mutta palvelun käyttöliittymä on osin viimeistelemätön. Yhdysvaltain palvelussa käytettävyys on otettu hyvin huomioon. Metatietodokumenttien visuaaliseen ulkoasuun sen sijaan ei ole panostettu, minkä vuoksi käyttäjän on vaikea selvittää, mitä metatietoelementtejä on käytetty ja mitä tietoa niissä on. Ruotsin palvelun poikkeuksellinen käyttöliittymä eroaa muista. Palvelua on tämän vuoksi hankala oppia käyttämään. Lisäksi käyttöliittymä on hyvin asiantuntijalähtöinen. Käyttäjälle ei tarjota oikopolkuja ja ohjeistusta on vaikea löytää. Avainsanat: Paikkatieto, metatieto, heuristinen arviointi

3 AALTO UNIVERSITY School of Science and Technology Faculty of Engineering and Architecture ABSTRACT OF THE MASTER S THESIS Author: Riikka Kivekäs Name of the thesis: Comparison of National Spatial Metadata Services Date: 23rd May 2010 Language: Finnish Number of pages: 78 Degree programme: Geomatics Major subject: Cartography Professorship: Maa-123 Supervisor: Professor Kirsi Virrantaus Instructors: Paula Ahonen-Rainio, DSc (Tech) and Reino Ruotsalainen, MSc (Tech) Spatial metadata is data about geographic information resources. In spatial metadata services users can search and view spatial metadata, i.e. descriptions of geographic information resources. Data producers can also document their own metadata. Metadata of all national spatial data resources are collected to the national spatial metadata services. The object of this master s thesis was to compare national spatial metadata services in Europe as well as in USA and Canada. The comparison covers the information content, the functional GUI elements and the usability of those services. European Commission has given the Inspire directive for spatial data infrastructure. In the directive the implementation rule for metadata define what metadata elements are required and how they should be presented. The implementation rules are based on the ISO and ISO standards that define hundreds of metadata elements. The implementation is still in process in many member states of the European Union. Metadata elements are found in the metadata services, but the content of the elements is partially missing. The functional GUI elements in the spatial metadata services are search functions, the representation of metadata, a metadata editor and a map interface. Through search functions user can search metadata documents based on search options. The collection of search options in the compared metadata services does not complete the requirements of Inspire directive, except in the European Commission s Inspire Geoportal. Also the comparison of different metadata documents and the visual presentation of datasets for example on the map are not supported. The usability was evaluated only for metadata services in the Netherlands, in the United States and in Sweden. The usability was evaluated by heuristic evaluation. The GUI was evaluated through the predefined heuristic rules. In the Dutch metadata service the requirements for metadata and search options are completed well. The user needs are clearly considered, but some problems, like non-intuitive symbols, are still there. In the US metadata service the usability is good. However, the visual presentation of metadata documents is poor, and therefore, it is difficult for users to find out which elements have been used and what is their content. The GUI of the Swedish metadata service differs from GUIs in other metadata services studied. That makes it more complicated to learn. The Swedish service is also very professional-oriented. There are no direct links and the guide is difficult to find. Keywords: Geographical information, metadata, heuristic evaluation

4 Alkusanat Minäkö diplomi-insinööri? Sitä ihmettelee moni, mutta niin tässä on päässyt käymään. Kesäkuun alussa 2010 minusta tekniikan ihmelapsesta tulee diplomiinsinööri. Ja vielä tuplamaisteri? Niin, minullahan on jo filosofian maisterin tutkinto tietojenkäsittelytieteen laitokselta Helsingin yliopistosta. Miksi?, kysyvät monet. Siksi, että tietojenkäsittelytieteen opinnot olivat liian pitkällä aikanaan, kun myönsin itselleni että maanmittaus ja kartat ovat intohimoni. Onneksi pelkoni fysiikasta osoittautuivat liioitelluiksi. Niinpä valmistun nyt unelma-ammattiini, paikkatietoalan ammattilaiseksi, ja olen hengeltäni maanmittari. Fuksina vuonna 2002 olin jo kokenut korkeakouluopiskelija, olinhan ollut yliopistossa jo muutaman vuoden. Kuitenkin Otaniemessä heti ensimmäisenä päivänä tiesin tulleeni kotiin ja Wappuna 2003 nostin ylpeänä teekkarilakin päähäni. Minusta oli tullut osa suurta teekkariyhteisöä. Opintojeni aikana sain sukeltaa yhä syvemmälle karttojen maailmaan ja ryvetä metsässä maastoharjoituksissa, kuten olin jo koko pienen ikäni tehnyt partiossa. Nyt valmistun Aalto-yliopistosta, mutta minulle se koulu on aina TKK. Sieltä minä valmistun. Haluan kiittää kaikki valmistumiseeni vaikuttaneita. Kiitos valvojalleni professori Kirsi Virrantaukselle. Kiireisen kevääsi keskellä jaksoit vastailla kysymyksiini ja antaa minulle mahdollisuuden valmistua, vaikka tammikuussa puuttuvien opintojen määrä näytti vielä mahdottomalta. Kiitos ohjaajilleni Paula Ahonen-Rainiolle Teknillisestä Korkeakoulusta ja Reino Ruotsalaiselle Maanmittauslaitoksesta. Paula, keskustelut kanssasi ovat innoittaneet minua ja olet jaksanut kannustaa minua. Vaikka nyt valmistunkin, en usko että keskustelumme päättyvät tähän. Repe, olet aina jaksanut vastata tyhmiinkin kysymyksiini ja vienyt minut syvälle metatiedon maailmaan. Kiitos Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskukselle diplomityöni rahoittamisesta. Ilman sitä tätä diplomityötä ei olisi kenties koskaan syntynyt. Kiitos esimiehelleni Antti Saarikoskelle siitä, että annoit tälle työlle mahdollisuuden ja aikaa, vaikka muitakin töitä olisi ollut. Kiitos tiiminvetäjälleni Antti Rainiolle hedelmällisistä keskusteluista paikkatietoavaruudessa ja kannustuksestasi diplomityön tekemisessä. Kiitos

5 lähimmille työkavereilleni Janille, Panulle ja Petelle lounasseurasta ja tuesta koko projektin aikana. Kiitos, että jaksoitte kuunnella valitustani diplomityön tuskasta ja iloita onnistumisen elämyksistäni. Kiitos koko tiimille ja projektiryhmälle. Nyt minulla on taas aikaa tehdä oikeita töitä. Kiitos veljelleni Jussille ja lukuisille ystävilleni niin reaalimaailmassa kuin Naamakirjassakin. Teidän tukenne on ollut korvaamatonta, vaikka ette ehkä sitä itse tienneetkään. Nyt kun diplomityö on vihdoin valmis, minulla on taas aikaa nähdä teitä reaalimaailmassa. Kiitos vanhemmilleni Esalle ja Päivikille. Ilman teitä en olisi sitä, mitä nyt olen. Voitteko kuvitella että minusta tulee diplomi-insinööri? Sanat eivät riitä kuvaamaan kiitollisuuttani. Viimeisenä haluan kiittää rakkaintani Nikua. Kiitos, että olet konkreettisesti auttanut minua tässä työssä. Kiitos että halaat minua silloin, kun minulla on paha olla. Kiitos, että iloitset kanssani, kun minulla on hyvä olla. Kiitos että kestät minua arjessa. Nyt minulla on taas enemmän aikaa osallistua kotitöihinkin. Kiitos että olet siinä vieressä. Nyt jätän haikein mutta onnellisin mielin taakseni Teknillisen korkeakoulun. Yksi tärkeä vaihe elämässäni päättyy. Uusia on edessä. Elämänkartallani diplomiinsinöörin tutkinto on kuitenkin tärkeä piste. Helsingissä Riikka Kivekäs

6 Sisällysluettelo 1 Johdanto Paikkatiedon metatieto Paikkatieto Paikkatiedon metatieto Metatiedon käyttö paikkatiedon elinkaarella Metatietopalvelut Metatietopalvelun ominaisuuksia Vertailtavat metatietopalvelut Tietosisältö vertailluissa metatietopalveluissa Metatiedot Inspire-direktiivissä Inspiren vaatimukset metatiedolle Inspire-direktiivin vaatimusten toteutuminen vertailluissa metatietopalveluissa ISO-standardien määrittelemät paikkatiedon metatiedot ISO ja ISO standardien metatiedot ISO ja ISO standardien vaatimusten toteutuminen vertailluissa metatietopalveluissa Käyttöliittymän toiminnot Hakuehdot Hakutulosten esittäminen Metatietojen esittäminen Metatietojen syöttäminen ja muokkaaminen Kartta metatietopalvelun osana Monikielisyys Dokumentointi ja ohjeistus Yhteenveto käyttöliittymän toimintojen vertailusta Käytettävyyden arviointi...49

7 6.1 Käytettävyyden osatekijät Käytettävyyden arviointimenetelmiä Metatietopalvelun arvioinnissa käytetyt heuristiikat Heuristisen arvioinnin tulokset Alankomaiden metatietopalvelu Nationaal Georegister Yhdysvaltain metatietopalvelu Geodata.gov Ruotsin metatietopalvelu Geodata.se Suosituksia metatietopalveluille Suositukset tietosisällölle Suositukset käyttöliittymän toiminnoille Suositukset käytettävyydelle Yhteenveto ja johtopäätökset...72 Lähteet....74

8 1 1 Johdanto Nykyihminen käyttää paikkatietoa jatkuvasti, osittain huomaamattaan. Yhä useammassa autossa on navigointilaitteita. Julkisessa liikenteessä sopivia bussivuoroja selvitetään internetissä olevan karttapalvelun kautta, osin jopa reaaliajassa. Luonnonkatastrofien vaikutusten leviämisestä saa tietoa hetkessä toisella puolella maapalloa. Turistit matkaavat nähtävyydestä toiseen karttojaan tutkien. Sääennuste on yksi television katsotuimmista ohjelmista. Näiden kaikkien taustalla on laajat paikkatietoaineistot, joissa ominaisuustietoa on yhdistetty sijaintitietoon. Paikkatietoa tulee valtavasti lisää päivittäin ja saman tien sitä esitetään tuhansille, ellei miljoonille kiinnostuneille. Paikkatiedon on oltava oikeellista ja ajantasaista. Kriittisille paikkatiedon käyttäjille on pystyttävä kertomaan, mistä tiedot ovat peräisin ja millaisia ne ovat laadultaan ja tarkkuudeltaan. Kaikki paikkatieto ei ole suoraan alkuperäisestä lähteestä, vaan sitä jaetaan eteenpäin sitä hyödyntäville ja jatkojalostaville käyttäjille ja tuottajille. Näille organisaatioille on ensiarvoisen tärkeää, että tiedot paikkatiedon alkuperästä, keruuajankohdasta, rakenteesta ja laadusta ovat organisaation käytettävissä. Ellei näin ole, tieto kadottaa helposti käyttöarvonsa. Tarvitaan metatietoa eli tietoa tiedosta. Metatieto ei kuitenkaan auta, jos se on tallennettuna epämääräiselle paperiarkille viraston pölyiseen arkistokaappiin. Metatieto on tuotava esille sellaisessa paikassa, jossa siihen pääsee helposti käsiksi. Lisäksi metatiedon on oltava sellaisessa muodossa, että sitä tutkimalla saa helposti selville, millaista metatiedon kuvaama paikkatieto on. Tässä auttavat metatietopalvelut, joissa metatiedot esitetään tiettyjen standardien (esim. ISO 19115:2003) mukaisessa muodossa. Metatietopalveluissa paikkatiedon tuottaja voi dokumentoida ja ylläpitää metatietoja omista aineistoistaan. Metatietojen yhdenmukaistamiseksi on Euroopan unionin alueella toukokuussa 2007 otettu käyttöön direktiivi yhteisen paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustami-

9 2 sesta (myöhemmin Inspire-direktiivi) (EC, 2007). Direktiivissä määritellään, miten ja missä aikataulussa paikkatietoinfrastruktuurin eri osa-alueet tulee toteuttaa jäsenmaissa. Joulukuussa 2008 julkaistiin Euroopan Komission asetus Inspire-direktiivin täytäntöönpanosta metatiedon osalta (myöhemmin metatietoasetus) (EC, 2008). Metatietoasetuksessa määritellään, mitkä metatietoelementit Inspire-direktiivin mukaisista paikkatietoaineistoista, -aineistosarjoista ja -palveluista tulee kuvata ja missä muodossa. Inspire-direktiivin vaatimukset pohjautuvat paikkatiedon metatietoja ja paikkatietopalveluja koskeviin kansainvälisiin standardeihin (ISO 19115:2003; ISO 19119:2005). Standardi ISO Geographic Information - Metadata koskee paikkatiedon metatietoja. Paikkatietopalveluja käsittelevässä standardissa ISO Geographic Information - Services määritellään muiden palvelujen ominaisuuksien lisäksi palvelujen metatiedot, ISO standardista on tehty Suomessa Julkisen hallinnon suositus JHS 158 Paikkatiedon metatiedot (JUHTA, 2010). Tämän työn tavoitteena on vertailla, miten paikkatiedon metatietopalvelut on toteutettu eri maissa. Vertailun tulosten perusteella saadaan tietoa hyvistä ja huonoista ratkaisuista eri metatietopalveluissa niin tietosisällön, käyttöliittymän kuin käytettävyydenkin osalta. Näitä voidaan myöhemmin hyödyntää kehitettäessä Suomen kansallista metatietopalvelua Paikkatietohakemisto 2.0 Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskuksessa, joka on rahoittanut tämän diplomityön. Tietosisällön vertailussa on tutkittu, kuinka kattavasti metatietopalveluissa olevat metatietodokumentit kattavat standardien ja Inspire-direktiivin vaatimukset. Käyttöliittymän toimintoja on vertailtu siltä kannalta, miten toimintojen toteutus poikkeaa toisistaan, täyttääkö käyttöliittymä metatietopalvelulle asetetut vaatimukset ja mitä hyviä ja huonoja puolia eri toteutusvaihtoehdoissa on. Metatietopalvelujen käytettävyyden tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, millainen on käyttäjän ja metatietopalvelun välinen vuorovaikutus. Käytettävyyden tutkimusmenetelmänä on käytetty heuristista arviointia (Nielsen 1993), jossa heuristiikoiden eli ennalta sovittujen

10 3 sääntöjen perusteella käydään käyttöliittymä läpi ja nostetaan siitä esiin hyviä ja huonoja puolia. Metatietopalveluja on vertailtu seuraavien kysymysten pohjalta: 1. Miten Inspire-direktiivin ja ISO-standardien vaatimukset täyttyvät eri metatietopalveluissa? Miten nämä vaatimukset näkyvät tietosisällössä? 2. Millaisia käyttöliittymäratkaisuja metatietopalveluissa on tehty? Erityisesti kiinnitetään huomiota hakutoimintoihin. 3. Millaisia metatietopalvelut ovat käytettävyydeltään? Onko käytettävyydeltään hyvissä palveluissa myös kattava tietosisältö? Vertailuun on valittu mukaan edustava otos Euroopan Unionin jäsenvaltioiden metatietopalveluita sekä muutama palvelu Euroopan Unionin ulkopuolelta. Vertailun tavoitteena oli saada vinkkejä Suomen metatietopalvelun (Paikkatietohakemisto 2.0, 2010) kehittämiseen ja selvittää, mitä virheitä kannattaa palvelua kehitettäessä varoa. Tämän vuoksi Paikkatietohakemisto 2.0 ei ole vertailtavien palvelujen joukossa. Tietosisällön vertailussa standardien osalta sekä käytettävyyden arvioinnissa on keskitytty muutamien palvelujen arviointiin. Nämä palvelut ovat Alankomaiden, Ruotsin ja Yhdysvaltain palvelut. Alankomaiden palvelu on esimerkki kehittyneestä eurooppalaisesta palvelusta, Ruotsin palvelu on esimerkkinä pohjoismaalaisesta toteutuksesta ja Yhdysvaltain palvelu on esimerkki palvelusta, johon Inspire-direktiivin vaatimukset eivät vaikuta. Tämän työn luvussa 2 on esitelty diplomityön kannalta keskeiset käsitteet. Luvussa 3 on kuvattu metatietopalvelujen ominaisuuksia ja esitelty diplomityössä vertaillut metatietopalvelut. Luvussa 4 on vertailtu eri metatietopalvelujen sisältöä Inspiredirektiivin ja ISO-standardien näkökulmasta. Luvussa 5 on tutkittu, millaisia käyttöliittymän toimintoja eri metatietopalveluissa on. Luvussa 6 on arvioitu Alankomaiden, Yhdysvaltain ja Ruotsin metatietopalvelujen käytettävyyttä heuristisen arvioin-

11 4 nin avulla. Lukuun 7 on koottu diplomityön tuloksena syntyneet suositukset metatietopalvelujen kehittäjille. Suositukset perustuvat tekijän näkemykseen ja havaintoihin tutkimuksen aikana. Luvussa 8 on yhteenveto diplomityön tuloksista ja pohdintaa näiden merkityksestä.

12 5 2 Paikkatiedon metatieto Tässä luvussa on esitelty keskeiset käsitteet diplomityön kannalta: paikkatieto, metatieto, paikkatiedon metatieto ja metatieto paikkatiedon elinkaarella. 2.1 Paikkatieto Paikkatieto on tietoa, jonka sijainti Maan suhteen tunnetaan (TSK 2005). Paikkatietoa voidaan tarkastella erilaisina kokonaisuuksina: - Yksityiskohtaisella tasolla paikkatieto voidaan esittää yksittäisinä paikkatietokohteina tai koko alueen kattavana paikkatietojakaumana. Paikkatieto koostuu sijainti- ja ominaisuustiedoista. - Paikkatietoaineistoissa on useita paikkatietokohteita, jotka muodostavat loogisen tietokokonaisuuden. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi Digiroad (Liikennevirasto, 2010) ja Maastotietokanta (Maanmittauslaitos, 2010). - Paikkatietoaineistoista voidaan muodostaa paikkatietoaineistosarjoja, jos aineistoilla on pääosin yhteinen metatietosisältö. Tällaisia aineistosarjoja ovat esimerkiksi karttalehtisarjat, joissa karttalehtien sijainnillinen kattavuus eroaa toisistaan, ja aikasarjat, joissa vastaava aineisto on koottu eri aikoina. - Paikkatietoaineistoista ja -aineistosarjoista voidaan kehittää paikkatietotuotteita, jotka voidaan luovuttaa tiettyyn käyttötarkoitukseen sellaisenaan tai rajattuna tiedon sijainnin tai sisällön perusteella. Rajanveto paikkatietotuotteen ja paikkatietoaineiston välillä voi olla tulkinnanvaraista. Paikkatietoja voidaan käyttää paikkatietopalveluissa, jotka ovat paikkatietojen luovutukseen, käsittelyyn, muokkaukseen tai tulostukseen tarkoitettuja palveluja.

13 6 2.2 Paikkatiedon metatieto Metatieto on tietoa kuvailevaa tietoa (TSK, 2005) eli tietoa tiedosta. Paikkatiedon metatieto on näin ollen tietoa paikkatiedoista. Paikkatiedon metatiedon avulla voidaan vastata esimerkiksi seuraaviin paikkatietoja koskeviin kysymyksiin (GSDI, 2010): - Mikä paikkatietoaineiston nimi on? Mitä tietoja paikkatietoaineistossa on? - Kuka vastaa paikkatietoaineistosta? Kuka on tuottanut paikkatiedon metatiedot? - Missä (millä alueella) paikkatietoaineistossa kuvatut kohteet sijaitsevat? - Miksi paikkatietoaineisto on tehty? Miksi käyttäjä haluaisi käyttää paikkatietoaineistoa? - Milloin paikkatietoaineistossa olevat tiedot on kerätty? Milloin paikkatietoaineisto on julkaistu? Milloin paikkatietoaineistoa on viimeksi päivitetty? - Miten paikkatietoaineisto on tuotettu? Miten paikkatietoaineistoa pääsee käyttämään? Yllä olevissa kysymyksissä on käytetty esimerkkinä paikkatietoaineistoa. Paikkatiedon metatietojen avulla voidaan kuvata vastaavasti myös paikkatietokohteita ja - jakaumia, paikkatietoaineistosarjoja, paikkatietotuotteita ja paikkatietopalveluja. Metatieto voi olla subjektiivista tai objektiivista (Ahonen-Rainio, 2005). Paikkatietoaineiston nimi on objektiivisesti sama kaikille henkilöille, kun taas tiivistelmä paikkatietoaineistosta on aina kirjoittajansa näköinen eli subjektiivinen näkemys. Subjektiivinen metatieto voi johtaa väärin ymmärryksiin, jos metatiedon kirjoittajan ja lukijan ajatusmaailmat poikkeavat toisistaan.

14 7 Metatieto voi olla implisiittistä tai eksplisiittistä (Ahonen-Rainio, 2005; Jokela 2001). Osa metatiedoista voidaan johtaa suoraan paikkatiedoista, jolloin ne ovat implisiittisiä. Esimerkiksi sijainnillinen kattavuus voidaan johtaa automaattisesti paikkatietoaineistossa olevien kohteiden koordinaateista. Implisiittiset metatiedot ovat aina objektiivisia. Eksplisiittinen metatieto on metatiedon kirjoittajan tuottamaa tietoa paikkatiedoista. Esimerkiksi paikkatietoaineiston hintaa ei voi johtaa automaattisesti paikkatietoaineistosta. Metatieto voi olla staattista tai dynaamista (Ahonen-Rainio, 2005; Jokela 2001). Staattinen metatieto säilyy aina samanlaisena. Paikkatietoaineiston tunnistetiedot tai luontipäivä eivät muutu ajan kuluessa. Dynaamista metatietoa on taas päivitettävä koko paikkatiedon elinkaaren aikana. Esimerkiksi viimeisimmän päivityksen ajankohta muuttuu koko ajan, minkä vuoksi se olisi päivitettävä metatietoihin aina, kun aineistoon tehdään muutoksia. 2.3 Metatiedon käyttö paikkatiedon elinkaarella Metatietoa voidaan käyttää kolmella eri tasolla (GSDI, 2004, luku 3): - Metatietojen avulla pyritään löytämään haluttu paikkatietoresurssi metatietoihin tallennettujen resurssin perustietojen avulla. - Metatietojen avulla arvioidaan, sopiiko kyseinen paikkatietoresurssi aiottuun käyttötarkoitukseen, millainen resurssi on laadultaan ja kuka resurssin omistaa. - Metatietojen avulla voidaan selvittää, miten paikkatietoresurssia voidaan hyödyntää. Metatiedoissa on tätä tarkoitusta varten kerrottava, mitä ominaisuuksia kyseistä resurssia käyttävältä sovellukselta vaaditaan ja millainen tietorakenne resurssilla on.

15 8 Paikkatiedon metatiedoille voidaan määritellä seuraavat käyttäjäryhmät: - Paikkatiedon käyttäjät ovat paikkatiedon hyödyntäjiä, jotka käyttävät paikkatietoja työssään. He etsivät metatietojen avulla sisällöltään ja laadultaan sopivia paikkatietoresursseja, jotka soveltuvat heidän haluamaansa käyttötarkoitukseen. - Paikkatiedon tuottajat tuottavat paikkatietoresursseja, jotta paikkatietojen käyttäjät voivat hyödyntää niitä. He dokumentoivat ja ylläpitävät metatietoja omista paikkatietoresursseistaan. Seuraavassa on selvitetty, miten käyttäjien roolit vaihtelevat ja miten erilaiset käyttömuodot näkyvät paikkatiedon elinkaarella. Paikkatiedon elinkaari (kuva 1) koostuu viidestä eri vaiheesta: tuotannosta, hausta, arvioinnista, jakelusta ja käytöstä (JUH- TA, 2010). Kussakin vaiheessa metatiedon rooli on erilainen. Tuotanto Haku Käyttäjätarpeiden määrittely Organisointi ja mallintaminen Laadun raportointi Tunnistaminen Löytäminen Arviointi Soveltuvuuden arviointi Jakelu Paikkatiedon siirto Käyttö Arvon säilyminen Kuva 1. Paikkatiedon metatiedon eri tasot Paikkatietojen tuotantovaiheessa paikkatiedon tuottaja dokumentoi, miten paikkatietoresurssi on tuotettu ja mitkä vaatimukset se täyttää. Ennen tiedon tuotantoa paikkatiedoille on määritettävä käyttäjätarpeet. Myöhemmin näitä voidaan hyödyntää muun

16 9 muassa aineistojen vertailussa. Paikkatietoresurssin organisointi ja tietomalli on dokumentoitava tarkasti. Jos kyseisestä resurssien kehittäjät vaihtuvat ja aikaa kuluu, tiedot resurssista katoavat helposti ilman dokumentointia. Laatua on hyvä arvioida jo siinä vaiheessa, kun tieto luodaan. Tällöin säilyy tieto mm. siitä, millä tarkkuudella tiedot on kerätty ja miten tietoja on muokattu tuotantovaiheessa. Myöhemmin laadun selvittäminen on vaikeampaa. Tuotantovaiheessa näin syntyneet metatiedot hyödyttävät myöhemmin niin käyttäjiä kuin tuottajiakin. Paikkatietojen hakuvaiheessa paikkatiedon käyttäjä voi metatietojen avulla kohdistaa hakunsa vain niihin paikkatietoresursseihin, jotka soveltuvat hänen käyttötarkoitukseensa. Haku voi kohdistua niin temaattisiin metatietoihin (mm. resurssin nimi, tiivistelmä, avainsana tai aiheluokka), sijainnilliseen kattavuuteen kuin ajalliseenkin kattavuuteen. Ilman hakutoiminnallisuuksia metatietopalvelua ei ole järkevää toteuttaa, koska harva paikkatiedon käyttäjä haluaa vain nähdä järjestämättömän listan aineistoista ilman, että listaa voi rajata hakuehtojen perusteella. Hakutuloksista käyttäjä voi tunnistaa hakemansa paikkatietoresurssin tai löytää useampia käyttötarkoitukseensa soveltuvia paikkatietoresursseja. Paikkatietojen arviointivaiheessa paikkatiedon käyttäjä arvioi, soveltuuko kyseinen paikkatietoresurssi hänen haluamaansa käyttötarkoitukseen. Käyttäjän kannalta kiinnostavia tietoja ovat ne metatiedot, jotka kuvaavat resurssin tietosisältöä ja laatua. Mitä tarkemmin kyseiset metatiedot on esitetty, sitä tarkemman kuvan käyttäjä saa resurssista ja sitä tarkemmin käyttäjä pystyy metatietojen perusteella arvioimaan, onko aineisto sopiva hänelle. Jos metatiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä, käyttäjä voi saada väärän vaikutelman resurssista ja siten tulla väärään johtopäätökseen resurssin soveltuvuudesta. Paikkatietojen jakeluvaiheessa paikkatiedon käyttäjä selvittää metatietojen avulla, mitä teknisiä ominaisuuksia vaaditaan sovellukselta, jossa kyseistä resurssia käytetään. Paikkatiedon tuottajan on tiedon siirtoa varten dokumentoitava paikkatietoresurssista tarvittavat tiedot, kuten resurssin formaatti ja tietomalli.

17 10 Paikkatietojen käyttövaiheessa metatietojen avulla pyritään säilyttämään paikkatietoresurssin arvo. Paikkatiedoille olisi syytä kuvata laatumittarit, joiden avulla paikkatiedon käyttäjä voi selvittää, millainen laatu paikkatietoaineistolla on. Tällaisia tietoja ovat mm. täydellisyys (esim. kuinka paljon kohteita puuttuu), looginen eheys (esim. onko aineiston skeeman mukainen) ja tarkkuus (sijainti, aika, ominaisuustieto). Näitä tietoja paikkatiedon käyttäjä ei voi selvittää suoraan paikkatietoresurssista, ja ne ovat ratkaisevia sen kannalta, kannattaako kyseistä aineistoa käyttää käyttäjän haluamaan käyttötarkoitukseen. Ilman näitä tietoja resurssi arvo katoaa, koska käyttäjä ei voi luottaa siihen, että resurssi on laadultaan riittävä. Paikkatiedon elinkaaren aikana metatietojen arvo kasvaa niin paikkatiedon käyttäjän kuin tuottajankin näkökulmasta. Paikkatiedon käyttäjä saa tietoa haluamastaan resurssista ilman turhia yhteydenottoja paikkatiedon tuottajiin. Käyttäjä voi myös helposti vertailla eri paikkatietoresursseja niiden metatietojen perusteella. Paikkatiedon tuottaja voi metatietojen avulla kertoa paikkatietoresurssistaan käyttäjille. Paikkatiedon tuottajan organisaatiossa metatietojen avulla voidaan myös jakaa tietoa organisaation tuottamista paikkatietoresursseista. Kunnolla dokumentoidut metatiedot antavat uusille työntekijöille tietoa jo tehdyistä paikkatietoresursseista ja näin jo tehtyä työtä ei tarvitse tehdä uudelleen.

18 11 3 Metatietopalvelut Metatietojen selailuun, dokumentointiin ja ylläpitoon tarvitaan metatietopalvelu. Paikkatiedon metatietopalvelussa paikkatietoresurssi kuvaillaan metatietojen avulla. Metatietopalvelua käyttävät niin paikkatiedon käyttäjät kuin tuottajatkin. Luvussa 3.1. on esitelty metatietopalvelujen ominaisuuksia ja luvussa 3.2. on kuvattu tässä diplomityössä vertaillut metatietopalvelut. 3.1 Metatietopalvelun ominaisuuksia Metatietopalvelu voi olla keskitetty tai hajautettu. Keskitetyssä metatietopalvelussa kaikki metatiedot ovat kyseisessä palvelussa samalla palvelimella. Hajautetussa metatietopalvelussa metatietoja voidaan hakea rajapintapalvelun kautta toisesta metatietopalvelusta. Tällöin metatietojen on oltava samassa muodossa kaikissa palveluissa. Metatietopalvelussa voi olla vain yksittäisen organisaation paikkatietoresurssien kuvailuja. Tällöin metatietopalvelu on paikallinen. Paikallisessa metatietopalvelussa voidaan ylläpitää myös sellaisia metatietoja, jotka ovat tietosuojan alaisia eli eivät saa joutua toisten organisaatioiden tietoon. Kokoavia metatietopalveluja voivat olla teemakohtaiset tai alueelliset metatietopalvelut. Teemakohtaisessa metatietopalvelussa kuvaillaan tiettyyn teemaan liittyviä paikkatietoresursseja. Alueellisessa metatietopalvelussa kuvaillaan paikkatietoresursseja tietyltä alueelta. Alueelliset metatietopalvelut ovat useimmiten kansallisia, jolloin metatietopalveluun on kerätty kansallisten paikkatietoresurssien kuvailut. Alueellisia metatietopalveluja ovat myös kansainväliset metatietopalvelut, johon on kerätty paikkatietoresurssien kuvailuja useammista maista. Alueellisiin ja teemakohtaisiin metatietopalveluihin voidaan rajapintojen kautta kerätä metatietoja paikallisista tai muista metatietopalveluista.

19 12 Paikkatiedon käyttäjälle metatietopalvelu on ensisijaisesti hakupalvelu, jossa käyttäjä voi selailla paikkatietoresurssien metatietoja, hakea niitä hakuehtojen perusteella sekä vertailla paikkatietoresursseja niiden metatietojen perusteella. Haku on keskeinen toiminto, koska metatietopalvelussa voi olla satoja tai jopa tuhansia metatietodokumentteja. Paikkatiedon käyttäjää palvelevat hakuehdot ovat kriittinen tekijä. Jos käyttäjä ei pysty hakemaan sopivilla ehdoilla, oikea resurssi saattaa jäädä löytymättä. Hakutulosten vertailun helpottamiseksi metatietodokumentteja tulisi pystyä avaamaan useampia kerrallaan ja mahdollisesti visuaalisesti korostamaan eri metatietodokumenttien erot. Lisäksi metatietojen vertailua varten voitaisiin kehittää erillisiä työkaluja (Ahonen-Rainio, 2005). Paikkatiedon tuottajalle metatietopalvelu on palvelu, jossa tuottaja voi dokumentoida, ylläpitää ja julkaista metatietoja omista paikkatietoresursseistaan. Paikkatiedon tuottajalle on tarjottava useita eri vaihtoehtoja metatietojen dokumentoimiseksi, koska puitteet eri organisaatioissa ovat erilaiset. Osa tiedon tuottajista haluaa muokata metatietoja suoraan metatietopalvelun tarjoamalla editorilla, osa taas haluaa ladata metatietopalveluun XML-tiedoston, jossa metatiedot ovat. Osalla tiedon tuottajista on käytössään oma metatietopalvelu, josta metatiedot olisi pystyttävä siirtämään rajapintapalvelun kautta keskitettyyn metatietopalveluun. 3.2 Vertailtavat metatietopalvelut Tässä diplomityössä tutkitut metatietopalvelut on lueteltu taulukossa 1. Ne ovat yhtä lukuunottamatta kansallisia metatietopalveluja, joissa on mahdollista kuvailla kaikki kyseisen maan paikkatietoresurssit. Poikkeuksena on Euroopan Komisson Inspire Geoportal. Kyseisen metatietopalvelun mukanaoloa puolustaa se, että Inspiredirektiivin asettamat vaatimukset kumpuavat eurooppalaisen yhteistyön tietotarpeista, ja näin Inspire Geoportal -palvelun tulisi olla mallina muille. Kyseinen palvelu on kooste kansallisista metatietopalveluista.

20 13 Taulukko 1. Tutkimuksessa vertaillut metatietopalvelut Valtio Palvelun nimi Palvelun osoite Alankomaat Nationaal Georegister nl Espanja Datos Espaciales de España Euroopan Komissio Inspire Geoportal Kanada GeoConnections Discovery Portal Liettua Geoportal Lithuania Norja Norge Digitalt Portugali SNIG Ranska Geoportail Ruotsi Geodata.se Saksa Geoportal Bund Tanska Geodata-info Tsekki Geoportal COSMC Yhdysvallat Geodata US Maanmittauslaitoksella on Norjan, Ruotsin ja Tanskan karttalaitosten kanssa meneillään yhteistyöprojekti, jossa GeoNetwork-ohjelmistoon (GeoNetwork Opensource, 2010) perustuvia metatietopalveluja kehitetään paremmin Inspire-direktiivin vaatimusten mukaisiksi. Projektin kannalta on tärkeää, että tiedetään, mikä on lähtötilanne eri maissa. Erityisesti Norjan ja Tanskan palvelut ovat tällä hetkellä vailla suurempaa ylläpitoa ja kyseisissä maissa odotetaan uutta palvelua. Tämän vuoksi kyseisiä palve-

21 14 luja tutkittiin vain yleisellä tasolla, eikä esimerkiksi käytettävyyden arvioinnissa menty syvemmälle tasolle. Mallina pohjoismaisessa projektissa on Alankomaiden Nationaal Georegister -palvelu, joten tämän palvelun ottaminen mukaan vertailuun oli erittäin tärkeää. Näin saatiin selville kyseisen palvelun hyviä ja huonoja puolia verrattuna muihin palveluihin. Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansallisten metatietopalvelujen mukanaolo vertailussa oli oleellista, jotta voitiin tutkia, miten Inspire-direktiivin (EC, 2007) vaatimukset on toteutettu eri valtioiden metatietopalveluissa. Euroopassa metatietopalveluissa on menossa murroskausi. Inspire-direktiivin vaatimukset ovat uusia ja monissa maissa on kehitteillä uusia palveluja. Euroopan Unionin maiden metatietopalveluista pyrittiin kokoamaan edustava joukko, jossa oli mukana eri kehitysvaiheissa olevia kansallisia metatietopalveluja ja eri puolilta Eurooppa. Liettuassa ja Tsekissä palvelut ovat vasta kehitettyjä, minkä vuoksi niissä on vielä hyvin vähän sisältöä. Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa metatietoja on kerätty kauan, ja ne olivat mukana vertailussa esimerkkeinä perinteisistä metatietomaista. Saksassa metatietopalvelu on ns. kokoava palvelu, jonne kerätään osavaltioiden palveluista metatietoja rajapintojen avulla. Mukana vertailussa ovat Euroopan ulkopuolelta Kanada ja Yhdysvallat. Nämä olivat esimerkkejä suurista valtioista, joissa metatietoja on kerätty ja ylläpidetty pitkään, mutta joilla ei ole Inspire-direktiivin asettamia velvoitteita. Näiden metatietopalvelujen ollessa mukana vertailussa voitiin siis nähdä, miten Inspire-direktiivin velvoitteet vaikuttavat metatietopalveluun eurooppalaisissa metatietopalveluissa yhtäältä tietosisältöön ja toisaalta esimerkiksi käytettävyyteen. Standardien vaatimusten toteutumista ja käytettävyyttä arvioitiin Alankomaiden, Yhdysvaltain ja Ruotsin metatietopalvelun osalta. Standardeissa metatietoelementtejä on useita satoja, minkä vuoksi kaikkien metatietopalvelujen tarkka läpikäyminen ei ollut tässä työssä tarkoituksenmukaista. Alankomaiden palvelu on esimerkki eurooppalaisesta palvelusta, jossa Inspire-direktiivin vaatimukset on pyritty ottamaan mah-

22 15 dollisimman hyvin huomioon. Yhdysvaltain palvelu on esimerkki Euroopan ulkopuolisesta palvelusta, jossa Inspire-direktiivin vaatimuksia ei ole tarvinnut ottaa huomioon. Ruotsin palvelu on esimerkki pohjoismaisesta palvelusta ja sen käyttöliittymä poikkeaa rakenteeltaan muista metatietopalveluista. Joissakin maissa metatietopalvelu on osa suurempaa geoportaalia, jossa on toteutettu myös muita paikkatietopalveluja. Tällaisia palveluja ovat mm. katselupalvelut, latauspalvelut ja yleiset paikkatietoalan tukipalvelut. Tässä työssä tarkasteltiin kuitenkin ainoastaan metatietopalveluosaa myös niissä palveluissa, joissa metatietopalvelu on vain osa sivustoa. Ongelmia vertailussa aiheutti se, että diplomityön tekijän kielitaito rajoitti arviointia palvelun tietosisällön, käyttöliittymän toimintojen ja käytettävyyden osalta. Muita kuin englannin- ja ruotsinkielisiä palveluja arvioitaessa käytettiin Googlen käännöspalvelua (Google Translate, 2010), mikä saattoi vaikuttaa metatietopalvelun arvioinnin tuloksiin, koska käännöksen oikeellisuutta ei pystytty varmistamaan. Erityisesti tämä vaikutti käyttäjäkokemukseen muunkielisistä palveluista. Tekijä joutui haeskelemaan kyseisissä metatietopalveluissa toiminnallisuuksia, koska vieraskieliset sanat eivät heti kertoneet, mihin linkit johtavat.

23 16 4 Tietosisältö vertailluissa metatietopalveluissa Metatietopalvelujen sisältö koostuu paikkatietoresurssien metatiedoista, jotka puolestaan koostuvat elementeistä. Yksi elementti kuvaa aina yhden kyseiseen aineistoon tai palveluun liittyvän ominaisuuden. Tällainen voi olla esimerkiksi otsikko, tiivistelmä tai resurssin kieli. Osa elementeistä on rakenteellisia eli ne voidaan jakaa edelleen alielementteihin. Tällaisia elementtejä ovat esimerkiksi maantieteellinen kattavuus tai laatukuvaus. Jotta metatiedot olisivat yhdenmukaisia ja näin aineistojen ja palvelujen vertailu metatietojen avulla helpompaa, metatietojen rakennetta säädellään erilaisilla standardeilla ja säädöksillä. Tärkeimpiä standardeja ovat ISO ja ISO standardit (ISO 19115:2003; ISO 19119:2005). ISO standardi koskee paikkatiedon metatietoja ja ISO standardissa on määritelty paikkatietopalvelujen ominaisuuksien lisäksi myös palveluihin liittyvät metatiedot, joilla voidaan laajentaa ISO standardissa olevia metatietoja. Standardien lisäksi metatiedoille asetetaan Euroopan Unionissa vaatimuksia Inspire-direktiivissä (EC, 2007) ja siihen liittyvässä metatietoasetuksessa (EC, 2008). Luvussa 4.1. kuvataan tarkemmin Inspire-direktiivin metatietoasetuksen mukaiset elementit ja niiden toteutus eri metatietopalveluissa. Luvussa 4.2. kuvataan elementtiryhmätasolla ISO ja ISO standardien määrittelemät elementit sekä se, miten eri metatietopalveluissa metatietodokumenttien sisältö poikkeaa näistä standardeista.

24 Metatiedot Inspire-direktiivissä Inspire-direktiivi (EC, 2007) määrittelee miten paikkatietoinfrastruktuuri pitää toteuttaa Euroopan Unionin jäsenvaltioissa. Metatietoasetuksessa (EC, 2008) on kerrottu ne metatietoelementit, jotka vaaditaan direktiivin toimeenpanemiseksi metatiedon osalta Inspiren vaatimukset metatiedolle Inspire-direktiivi vaatii dokumentoimaan tietyt metatiedot kaikista direktiivin liitteissä 1-3 lueteltujen teemojen mukaisista aineistoista ja palveluista. Seuraavassa on käyty yksityiskohtaisesti läpi metatietoasetuksessa (EC, 2008) määritellyt metatietoelementit. - Resurssin nimi on aineistoa tai palvelua luonnehtiva ja usein yksilöivä nimi, jolla aineisto tai palvelu yleisesti tunnetaan. Se on pakollinen tieto kaikille aineistoille ja palveluille. - Resurssin tiivistelmä kuvailee aineiston tai palvelun sisältöä. Se on pakollinen tieto kaikille aineistoille ja palveluille. - Resurssin tyyppi on aineiston tai palvelun tyyppi, joka voi olla joko paikkatietoaineisto, paikkatietoaineistosarja tai paikkatietopalvelu. Myös se on pakollinen tieto kaikille aineistoille ja palveluille. - Resurssin osoite on linkki aineistoa koskevaan lisätietoon tai suoraan palveluun. Osoitteita voi olla useampi. Osoite on pakollinen tieto, jos linkki on olemassa. - Yksilöivä resurssitunniste on kansallisesti määriteltävä aineiston yksilöivä tunniste. Se on pakollinen aineistoille, mutta ei palveluille. Elementti koostuu

25 18 kahdesta metatietoelementistä. Ne ovat tunniste, joka on aineiston kansallisesti yksilöivä tunniste, ja nimiavaruus, joka kuvailee, mistä maasta aineisto on peräisin. - Liitännäisresurssin avulla voidaan kuvailla, mitkä aineistot kuuluvat palveluun. Liitännäisresurssi määritellään yksilöivän resurssitunnisteen perusteella. Liitännäisresurssi on pakollinen tieto, jos palvelun käyttämiin aineistoihin on olemassa linkki. - Resurssin kieli on aineiston tekstimuotoisessa sisällössä käytetty kieli. Se on pakollinen tieto aineistoille, joissa on tekstimuotoista tietoa. - Aiheluokka on aineiston ylätason luokittelu, joka auttaa paikkatietoresurssien ryhmittelyssä ja aihehaussa. Esimerkkejä aiheluokista ovat mm. Maatalous, Rajat ja Ympäristö. Aiheluokkia voidaan määritellä aineistolle useampi. Aiheluokka on aineistoille pakollinen tieto. - Paikkatietopalvelutyyppi on palvelun luokittelu, joka auttaa palveluihin kohdistuvissa hauissa. Tyyppi voi olla joko Hakupalvelu, Katselupalvelu, Latauspalvelu, Muunnospalvelu tai Prosessigenerointipalvelu. Kukin palvelu voi kuulua ainoastaan yhteen luokkaan. Paikkatietopalvelutyyppi on pakollinen tieto palveluille. - Aineistoa tai palvelua kuvaa avainsana, jolle on määritelty arvo ja sanasto, josta avainsana on peräisin. Aineistoille on annettava vähintään yksi avainsana yleiseurooppalaisesta GEMET-asiasanastosta (General Environment Multilingual Thesaurus) (GEMET, 2010). Tämä avainsana viittaa Inspiredirektiivin liitteiden teemoihin (EC, 2007). Palvelulle on annettava vähintään yksi avainsana metatietoasetuksessa (EC, 2008) määritellystä luettelosta. Tällaisia avainsanoja ovat mm. Karttakuvapalvelu, Koordinaattimuunnospalvelu ja Tietotuotepalvelu. - Maantieteellinen sijainti kuvaillaan antamalla sijaintia rajaava minimaalinen suorakaide, joka rajaa aineiston tai palvelun kattaman alueen. Suorakaiteen

26 19 läntisin, itäisin, eteläisin ja pohjoisin koordinaatti ilmaistaan asteina vähintään kahden desimaalin tarkkuudella siinä maantieteellisessä koordinaatistossa, jossa resurssi on määritelty. - Aikaviite on ajanjakso, jolla kuvaillaan aineiston tai palvelun ajantasaisuutta. Ajanjakso ilmaistaan ajallisena kattavuutena, julkaisupäivänä, viimeisimpänä päivitysajankohtana tai luontiajankohtana. Ajallisella kattavuudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jota aineisto tai palvelu koskee. Ajallinen kattavuus voidaan ilmaista yksittäisenä päivämääränä, alku- ja loppupäivämäärän välisenä ajanjaksona tai kahden edellisen yhdistelmänä. Aikaviite on pakollinen tieto aineistoille ja palveluille. - Historiatieto tarkoittaa aineiston luontiprosessin ja laadukkuuden kuvausta, joka voi tarvittaessa sisältää mm. tietoa aineiston käyttökelpoisuudesta, laadunvarmistuksesta, version virallisuudesta ja oikeudellisesta merkitsevyydestä. - Erotuskyky kuvaa aineiston tai palvelun sijainnillista yksityiskohtaisuutta. Erotuskyky ilmaistaan näytepisteiden välisenä etäisyytenä tai mittakaavavastaavuutena. Näytepisteiden välisiä etäisyyksiä käytetään yleensä hila- ja kuvamuotoisten aineistojen yhteydessä sekä mittakaavavastaavuuksia karttojen ja kartoista johdetun tiedon yhteydessä. - Sääntöjenmukaisuus kuvaa sitä, noudattaako aineisto tai palvelu säännöstössä annetut vaatimuksia. Aineistojen säännöstö on yleensä tietotuotemäärittely, ja palvelujen säännöstö on se tietotuotemäärittely, jota palvelun kautta saatavilla oleva tietotuote vastaa. Sääntöjenmukaisuuden aste on joko Sääntöjenmukainen, Ei sääntöjenmukainen tai Ei arvioitu. Sääntöjenmukaisuudesta on myös mahdollista antaa tarkempi selitys metatiedoissa. - Saatavuus- ja käyttörajoitukset voidaan jakaa saatavuus- ja käyttöehtoihin sekä julkisen saatavuuden rajoituksiin. Saatavuus- ja käyttöehdoilla tarkoitetaan ehtoja, jotka tiedontuottaja on määritellyt aineiston tai palvelun saata-

27 20 vuudelle ja käytettävyydelle. Jos ehtoja ei ole, voidaan arvoksi antaa Ei käyttöehtoja. Jos taas ehdot eivät ole tiedossa, voidaan arvoksi antaa Käyttöehdot tuntemattomat. Jos käyttöön liittyy maksuja, ne on mainittava ja niille on annettava perustelut. Ehdot voidaan määritellä myös antamalla URL-osoite niihin muualla Internetissä. Julkisen saatavuuden rajoitukset ovat rajoituksia sille, saako aineistoa tai palvelua käyttää kuka tahansa. Jos saatavuutta on rajoitettu, tälle on annettava perustelut. Jos taas saatavuutta ei ole rajoitettu, tästäkin on mainittava. - Organisaatio, joka on vastuussa aineiston tai palvelun tuottamisesta, hallinnasta, ylläpidosta ja jakelusta, on kyseisestä aineistosta tai palvelusta vastaava taho. Organisaatiolle on määriteltävä nimi, sähköpostiosoite ja rooli. - Myös itse metatietodokumentille määritellään metatietoja. Tällaisia elementtejä ovat metatiedosta vastaavan tahon nimi ja sähköpostiosoite, päiväys, jolloin metatietodokumentti on luotu tai sitä on päivitetty, ja luonnollinen kieli, jolla metatiedot on kirjoitettu metatietodokumenttiin Inspire-direktiivin vaatimusten toteutuminen vertailluissa metatietopalveluissa Taulukkoon 2 on kirjattu, mitkä Inspire-direktiivin metatietoasetuksessa (EC, 2008) vaaditut metatietoelementit löytyivät eri metatietopalveluista. Suurin osa kyseisistä metatietoelementeistä löytyi metatietopalveluista. Suurimmasta osasta metatietopalveluja puuttuivat yksilöivä resurssitunniste, sääntöjenmukaisuuteen liittyvät metatietoelementit sekä palveluihin liittyvät metatietoelementit eli liitännäisresurssi ja paikkatietopalvelun tyyppi. Yksikielisissä metatietopalveluissa myös kieli niin resurssin kuin metatiedonkin osalta puuttuu usein. Metatietoelementtien toteuttaminen metatietopalveluihin on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Monessa tutkitussa metatietopalvelussa suuri osa metatietoelementeis-

28 21 tä oli jätetty tyhjäksi tai sisältönä oli tieto, että kyseinen tieto puuttuu tai sitä ei ole arvioitu. Tällaisia metatietoelementtejä ovat muun muassa sääntöjenmukaisuus, saatavuus- ja käyttöehdot sekä julkisen saatavuuden rajoitukset. Metatietoelementtien sisältöpuutteet vaihtelivat metatietopalvelujen välillä ja myös eri metatietodokumenttien välillä samassa metatietopalvelussa. Systemaattista eroa ei löytynyt Inspiredirektiivin myötä syntyneiden metatietopalvelujen ja jo aikaisemmin käytössä olleiden palvelujen välillä. Puutteellisten tietojen osuus tullee vähenemään tulevaisuudessa, kun Inspire-direktiivin vaatimusten toteuttaminen tulee ajankohtaisemmaksi metatietopalvelujen kehittäjien lisäksi myös paikkatiedon, ja näin ollen paikkatiedon metatietojen, tuottajille. Liettuan metatietopalvelua ei pystytty tietosisällön osalta tutkimaan, koska pitkänkään etsinnän jälkeen metatietoja ei saatu näkymään, vaikka niitä yritettiin tutkia eri aikoina ja eri aineistoilta. Metatietojen katselulinkin painamisen jälkeen ruudulle tuli systemaattisesti tieto, että XML-dokumenttia ei ole olemassa. Taulukko 2. Inspire-direktiivin metatietoasetuksessa määritellyt metatietoelementit ja niiden toteutus eri metatietopalveluissa. INSPIREdirektiivissä vaaditut metatietoelementit Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Resurssin nimi x x x x x x x x x x x x Resurssin tiivistelmä Norja Portugali x x x x x x x x x x x x Resurssin tyyppi x x x x x x x x x x x x Resurssin osoite x x x x x x x x x x x x Liitännäisresurssi x x x x Resurssin kieli x x x x x x x Aiheluokka x x x x x x x x x x x x Yksilöivä resurssitunniste Paikkatietopalvelu-tyyppi Ranska x x x x x x Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA

29 22 Avainsana x x x x x x x x x x x x Maantieteellinen sijainti x x x x x x x x x x x x Aikaviite x x x x x x x x x x x x Historiatieto x x x x x x x x x x Erotuskyky x x x x x x x x x Sääntöjenmukaisuuden määrittely Sääntöjenmukaisuuden aste Saatavuus- ja käyttöehdot Julkisen saatavuuden rajoitukset Vastuuorganisaation nimi Vastuuorganisaation sähköpostiosoite Vastuuorganisaation rooli Metatiedosta vastaavan organisaation nimi Metatiedosta vastaavan organisaation sähköpostiosoite Metatiedon päiväys x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Metatiedon kieli x x x x x x x x 4.2 ISO-standardien määrittelemät paikkatiedon metatiedot ISO standardissa määritellään paikkatiedon metatietoelementit. Näitä metatietoelementtejä on kyseisessä standardissa yli 400. Elementit on ryhmitelty metatieto-osioihin, jotka on kuvattu luvussa Tässä työssä ulkopuolelle on rajattu ISO standardin toinen osa Geographic information - Metadata - Part 2: Exten-

30 23 sions for imagery and gridded data (ISO :2009), joka laajentaa ISO standardia rasteri- ja hilamuotoisten paikkatietojen metatiedoille. Julkisen hallinnon suositus 158 (JUHTA 2010) on ISO standardiin perustuva julkisen hallinnon suositus, joka määrittelee suomalaisen käytännön paikkatiedon metatietojen tuottamiseen ISO ja ISO standardien metatiedot Paikkatiedon metatiedot on määritelty ISO standardissa (ISO 19115:2003). Seuraavassa on kuvattu, millaisia metatieto-osioita kyseisessä standardissa on. - Metatiedon tunnistamistiedot yksilöivät metatietodokumentin ja antavat muuta lisätietoa metatiedosta. Näiden elementtien kautta myös siirrytään muihin metatietoryhmiin. - Resurssin tunnistamistiedot yksilöivät tietoaineiston tai palvelun, jota ollaan kuvailemassa. Lisäksi annetaan tietoa mm. aineiston tai palvelun sisällöstä, aineistoon tai palveluun liittyvistä avainsanoista ja käyttötarkoituksesta. - Tietosisältöön liittyvillä elementeillä kuvaillaan tietoaineiston sisältöä. Osa elementeistä kuvailee kohdeluetteloa tai käsiteskeemaa eli sitä millaisia kohteita aineistossa on, ja osa hilamuotoista paikkatietoa. - Sovellusskeeman tiedot antavat tietoa siitä, millainen sovellusskeema aineistolla on. Sovellusskeemalla tarkoitetaan käsiteskeema, joka kuvaa millaista tietoa aineistossa on. Sovellusskeema on yleensä UML- tai XML Schemamuodossa. - Sijaintitiedon esitystapatiedot kuvaavat, miten sijaintitieto aineistossa esitetään digitaalisessa muodossa. Sijaintitieto voi olla hilamuotoista tai vektorimuotoista. Molemmille on määritelty omat metatietoelementtinsä.

31 24 - Vertausjärjestelmän tiedot kuvaavat aineistossa käytetyn vertausjärjestelmän. Vertausjärjestelmä on järjestelmä, jonka avulla aineistojen kohteiden sijainti voidaan määritellä yksikäsitteisesti. Tällainen voi olla esimerkiksi koordinaattijärjestelmä tai osoitejärjestelmä. - Laatutiedot kuvaavat aineiston tai palvelun laatua eli sitä, kuinka hyvin aineisto tai palvelu täyttää sille asetetut vaatimukset ja kuinka hyvin aineisto tai palvelu soveltuu siihen käyttötarkoitukseen, johon tiedon tuottaja sitä tarjoaa. Laatuelementtien avulla kuvataan laatutulosta sekä mitattavia laatutekijöitä, jotka liittyvät täydellisyyteen (esim. kuinka paljon kohteita puuttuu), loogiseen eheyteen (esim. onko aineisto skeeman mukainen) ja tarkkuuteen (mm. sijainti, aika, ominaisuustieto). Lisäksi kuvataan aineiston tai palvelun prosessointihistoriaa ja alkuperää. - Esitystapaluettelon tiedot kuvaavat luettelon, jossa on määritelty aineistolle suositeltavat esitystavat. Esitystapa on kuvaustekninen ohje siitä, miten aineistossa olevat kohteet tulisi esittää visuaalisesti. - Rajoitustiedot kertovat rajoituksista, jotka koskevat aineistoa tai palvelua tai niiden metatietoja. Rajoitukset voivat koskea aineiston tai palvelun saantia ja käyttöä tai kansallista turvallisuutta. - Jakelutiedot kuvaavat, kuka aineiston tai palvelun toimittaa, missä muodossa sitä jaetaan eteenpäin ja mitkä ehdot säätelevät sen jakelua. - Ylläpitotiedot antavat tietoa aineiston tai palvelun laajuudesta ja päivitystiheydestä. - Kattavuustiedot määrittelevät millainen sijainnillinen ja ajallinen kattavuus aineistolla tai palvelulla on. Sijainnillinen kattavuus voidaan jakaa maantieteelliseen ja korkeussuuntaiseen kattavuuteen. Maantieteellinen kattavuus voidaan ilmoittaa polygonilla, joka määrittelee aineiston rajaavan alueen koordinaattijoukkona, minimaalisena aineiston rajaavana suorakaiteena tai alueellisena tunnisteena.

32 25 - Viitetiedot määrittelevät standardimuotoisen tavan viitata aineistoon tai palveluun. Elementtien avulla voidaan myös kertoa aineistosta tai palvelusta vastuussa olevan organisaation yhteystiedot. Paikkatietopalvelun metatiedot on kuvattu ISO standardissa (ISO 19119:2005). Palvelun metatiedot koostuvat itse palveluun liittyvistä metatiedoista, palveluun liittyvien operaatioiden metatiedoista ja operaatioihin liittyvien parametrien metatiedoista. Lisäksi palveluille määritellään resurssin tunnistamistiedot kuten aineistoille ISO standardissa ja sitä kautta myös muita metatietoja. - Palvelulle määritellään palvelutyyppi, rajoitteet saatavuudelle ja käytölle sekä aineistot joita palvelut käyttävät. - Palvelun operaatioille määritellään nimi, kuvaus, linkki palveluun ja ne operaatiot, jotka tulee olla suoritettu ennen operaation käynnistämistä. - Operaation parametreille määritellään nimi, kuvaus, pakollisuus, toistettavuus ja tieto, onko parametri kyseiselle operaatiolle syöte- vai tulosparametri ISO ja ISO standardien vaatimusten toteutuminen vertailluissa metatietopalveluissa Taulukkoon 3 on kirjattu, löytyvätkö standardien mukaiset metatiedot vertailluista metatietopalveluista. Metatietoelementtien suuren määrän takia tässä on rajoituttu Alankomaiden, Yhdysvaltain ja Ruotsin metatietopalveluihin.

33 26 Taulukko 3. Standardien mukaiset metatietoelementit vertailluissa metatietopalveluissa Metatietoelementti Alankomaat Yhdysvallat Ruotsi Metatiedon metatiedot Tiedostotunniste x Kieli x x Merkistö x Hierarkiataso x x x Metatietoa tuottavan organisaation yhteystiedot x x x Metatiedon päivämäärä x x Metatietostandardi x x x Resurssin tunnistamistiedot Nimi x x x Vaihtoehtoinen nimi x x Päivämäärä (luonti / julkaisu / viimeisin päivitys) x x Yksilöivä resurssitunniste (koodi + koodiavaruus) Tiivistelmä x x x Käyttötarkoitus x Status x x Mittakaava x Näytetiheys x Kieli x x Merkistö x Teema (aiheluokka) x x Näytekuva (tiedosto, kuvailu, formaatti) x x Avainsana ja sen tyyppi x x x Asiasanasto x x Käyttötapa (specificusage; kuvailu resurssin käytöstä) Käyttökelpoisuus (käyttökelpoisuuteen liittyvät rajoitukset, esim. ei navigointiin) x Saantirajoitteet x x x Käyttörajoitteet x x x Muut rajoitteet x x Turvaluokittelu

34 27 Laatutiedot Laatukuvauksen laajuus Mitattavat laatutekijät x x (täydellisyys, geometrinen tarkkuus) x (täydellisyys, looginen eheys, attribuuttitarkkuus, sijaintitarkkuus) Historiatiedot (selitys) x x Alkuperätiedot (source) x x Prosessointitiedot (process step) x Vaatimuksenmukaisuus (sääntöjenmukaisuus) x Ylläpitotiedot Ylläpidon tiheys x x x Sijaintitiedon esitystapatiedot Hilamuotoinen esitystapa (ulottuvuuksien lkm, akselien ominaisuudet, geometria) Oikaistu hila (tarkistuspisteet) Georeferoitavissa oleva hila (vertauspisteet, orientointiparametrit) Vektorimuotoinen esitystapa (topologian taso, geometristen lkm tyypeittäin) Vertausjärjestelmän tiedot Tiedot vertausjärjestelmästä (esim. koordinaattijärjestelmä) Tietosisältö Kohdeluettelon tiedot Paikkatietojakauman kuvailu (coverage description) Esitystapaluettelon tiedot Esitystapaluettelon tiedot x x (projektio, tyyppi, formaatti) x x (nimi)

35 28 Jakelutiedot Jakeluformaatti (nimi, versio) x x x Toimitusehdot (miten resurssi saatavilla käyttöön) x Linkki resurssiin / lisätietoon x x x Toimittajan tiedot x Media, jonka kautta resurssi saatavilla x Tilausprosessi (maksut, tilausohjeet, toimitusaika) x x Sovellusskeeman tiedot Tietoa sovellusskeemasta Kattavuustiedot Kuvaus x x Tietoaineiston rajaava polygoni Tietoaineiston rajaava suorakaide x x x Alueellinen tunniste x Ajallinen kattavuus x x Korkeuskattavuus x Organisaation tiedot Henkilön nimi x x x Organisaation nimi x x x Tehtävänimike x Rooli x Yhteystiedot Osoitetiedot x x Puhelintiedot x x Www-osoite x x Sähköpostiosoite x x x Palvelun metatiedot Palvelutyyppi x x Saatavuus- ja käyttörajoitukset x x x Liittyvät aineistot x x Operaation metatiedot x Operaation parametrit Palvelun tarjoajan tiedot x Operaatioiden ketjutus

36 29 Metatietojen tunnistamistietojen kohdalla tärkeimmät metatiedot on dokumentoitu. Kuitenkaan tiedostotunniste ei ole näkyvissä kahdessa kolmesta metatietopalvelusta. Erityinen huomio Yhdysvaltain palvelusta on se, että kieltä ei ole määritelty metatiedoissa. Kun kaikki metatiedot Yhdysvaltain palvelussa ovat englanninkielisiä, voi olla syynä englannin valta-asema ja siten yksikielisyys. Myöskään resurssin tunnistamistiedoissa Yhdysvaltain palvelussa ei ole määritetty kieltä. Resurssin tunnistamistiedoissa ns. perustiedot on hyvin dokumentoitu. Resursseille on määritelty nimi, tiivistelmä, päivämäärä, avainsanat ja rajoitustiedot. Sen sijaan käyttöön liittyviä elementtejä, kuten käyttökelpoisuutta, käyttötarkoitusta ja käyttötapaa on kuvailtu vain vähän. Näiden dokumentointi olisi käyttäjän kannalta kuitenkin oleellista, koska tällöin käyttäjä pystyisi ennen resurssin käyttöönottoa paremmin tutkimaan, sopiiko kyseinen resurssin hänen käyttötarkoituksiinsa. Myös erotuskyky, eli resurssille soveltuva mittakaavataso tai näytetiheys, puuttuu metatietopalveluista Ruotsin metatietopalvelua lukuun ottamatta. Laatutietoihin liittyvässä metatieto-osiossa mitatut laatutiedot on kuvattu osittain ja vain osasta resursseja. Kuitenkin täydellisyyttä (kuinka paljon kohteita puuttuu aineistosta) ja tarkkuutta on tutkituissa kolmessa metatietopalvelussa kuvattu jonkin verran. Yhdysvalloissa myös aineistojen loogista eheyttä on ainakin osassa resursseista mitattu. Yleisempi tapa kuvata laatua on kuitenkin määritellä se tekstimuodossa historiatiedon, alkuperätietojen ja prosessointihistorian muodossa. Ylläpidon tiedoista ylläpidon tiheys on selkeästi koettu tärkeäksi metatietoelementiksi, ja se on dokumentoitu kaikissa vertailluissa metatietopalveluissa. Tästä onkin selkeää hyötyä aineiston kuvailujen lukijalle, koska käyttäjä tietää näin jo aineistoa ladatessaan, kuinka usein aineisto päivittyy. Jakelutiedot on dokumentoitu suhteellisen kattavasti. Tämä on käyttäjän kannalta tärkeää, koska näin hän pystyy etukäteen ottamaan huomioon, missä formaatissa ja

37 30 miten resurssia jaellaan. Kun jakelutiedot on kerrottu julkisesti resurssin kuvailussa, tuottaja välttyy turhilta yhteydenotoilta. Käyttäjät eivät kysele sellaisista resursseista, jotka eivät sovellu formaattinsa puolesta heidän järjestelmiinsä. Kattavuustiedoista on yleisimmin dokumentoitu maantieteellinen kattavuus sijaintia rajaavan suorakaiteen avulla. Tämä on myös Inspire-direktiivin (EC, 2007) vaatimus. Sen sijaan muilla tavoin maantieteellistä kattavuutta ei ole yleisesti kuvattu. Polygonin rajaaminen pisteinä olisi laskennallisesti työläämpää suorakaiteen sijaan. Alueellisten tunnisteiden (esim. kuntien nimet) käytöstä voisi olla hyötyä käyttäjän kannalta, koska ne usein ovat informatiivisempia kuin koordinaatit ja sijaintia rajaava suorakaide kattaa helposti paljonkin suuremman alueen kuin todellinen maantieteellinen kattavuus. Alueellisia tunnisteita on käytetty ainoastaan Alankomaiden palvelussa. Ajallista kattavuutta on maantieteellisen kattavuuden lisäksi dokumentoitu jonkin verran. Resursseihin liittyvää aikaa on kuitenkin kuvattu myös resurssin tunnistamistiedoissa luontipäivän, julkaisupäivän ja viimeisimmän päivitysajankohdan kohdalla. Ajallisen kattavuuden erillinen kuvaus on tarpeellista vain, jos resurssissa tiedot ovat tietyltä aikakaudelta, eivätkä päivity jatkuvasti. Alankomaiden palvelussa myös vertikaalista kattavuutta on dokumentoitu joidenkin paikkatietoresurssien osalta. Metatietoja tuottavien organisaatioiden tiedot on pääosin dokumentoitu hyvin. Monilla resursseilla on annettu organisaation sivujen www-osoite ja resurssin tarjoajan sähköpostiosoite. Osoite- ja puhelintietoja ei ole aina annettu. Metatieto-osioista heikoimmin dokumentoituja ovat sijaintitiedon esitystapatiedot, sovellusskeeman tiedot ja esitystapatiedot. Niiden kuvailu vaatii käyttäjältään hyvin tarkkaa teknistä tietämystä kuvattavasta resurssista. Metatietojen ylläpito on harvoin hyvin korkealla prioriteetilla tuottajaorganisaatioissa, minkä vuoksi vaikeat osiot jäävät helposti dokumentoimatta, varsinkin jos eivät ole pakolliseksi määriteltyjä. Tähän tullee parannus, kun Inspire-direktiivin vaatimusten myötä tietotuotemäärittelyjä aletaan tehdä yhä enemmän ainakin Euroopan Unionin jäsenvaltioissa.

38 31 5 Käyttöliittymän toiminnot Metatietopalveluissa käyttöliittymän toimintoja ovat hakutoiminnot ja siihen liittyen hakutulokset, metatietojen esittäminen, karttakäyttöliittymä sekä metatietojen editointi. Luvuissa on kuvattu näitä käyttöliittymän toimintoja eri metatietopalveluissa, nostettu esiin erilaisia toteutuksia sekä tarkasteltu, mitkä ovat hyviä ratkaisuja. Oman haasteensa käyttöliittymälle asettavat monikielisyys ja käyttäjän opastus, joita on tutkittu luvuissa 5.6. ja 5.7. Luvussa 5.8. on yhteenveto käyttöliittymän toiminnoista eri metatietopalveluissa. 5.1 Hakuehdot Käyttäjä hakee metatietoja hakuehtojen perusteella. Inspire-direktiivin (EC, 2007) hakupalveluja koskevassa täytäntöönpanosäännössä (EC, 2009) määritellään useita pakollisia ja vapaaehtoisia hakuehtoja, jotka metatietopalvelussa on toteutettava. Hakuehdoilla tässä tarkoitetaan käyttäjän antamia rajauksia, joiden perusteella haku tehdään. Taulukkoon 4 on kirjattu, onko vertailtavissa metatietopalveluissa toteutettu nämä hakuehdot. Taulukko 4. Inspire-direktiivin mukaiset hakuehdot eri metatietopalveluissa HAKUEH- DOT Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA Vapaa teksti x x x x x x x x x x x x Otsikko x x x x x Tiivistelmä x x Resurssin tyyppi x x x x x x x x

39 32 URI x Aiheluokka x x x x x x x x x x x Palvelutyyppi x x x Avainsana x x x x x x x Sijainti x x x x x x x x x x x x Aikaviite x x x x x x x x x x x x Erotuskyky x Vastuutaho x x x x x x x x Sääntöjenmukaisuus Saatavuusrajoitukset Muut rajoitteet Turvallisuusluokittelu Historiatieto x x x x x Taulukon perusteella voidaan päätellä, että ns. perushakuehdot on toteutettu lähes kaikissa metatietopalveluissa. Perushakuehdot ovat vapaa tekstihaku, sijainnillinen kattavuus ja ajallinen kattavuus. Muita yleisesti toteutettuja hakuehtoja ovat resurssin tyyppi, aiheluokka, avainsana ja vastuutaho. Vapaa tekstihaku kohdistetaan tekstimuotoisiin metatietoelementteihin, joista Inspire-direktiivin vaatimia hakuehtoja ovat otsikko, tiivistelmä, yksilöivä resurssitunniste (URI), palvelun tyyppi, sääntöjenmukaisuus, rajoitteet ja historiatieto. Inspire-direktiivin vaatimusten mukaan nämä pitäisi kuitenkin pystyä yksilöimään kyseisiin metatietoelementteihin. Käyttöliittymä hakuehtojen antamiseen on useimmissa palveluissa melko samanlainen. Käyttäjä syöttää tai valitsee haluamansa hakuehdot ja painaa tämän jälkeen hakupainiketta, joka käynnistää haun. Hakukäyttöliittymästä on usein kaksi versiota: yksinkertaistettu ja tarkennettu hakukäyttöliittymä. Yksinkertaisemmassa hakukäyttöliittymässä on ainoastaan muutamia hakuehtoja. Tarkennetussa haussa on kaikki mahdolliset hakuehdot karttakäyttöliittymineen, jossa käyttäjä voi valita, miltä alu-

40 33 eelta aineistoja halutaan hakea. Kuvassa 2 on esimerkki Euroopan Komission Inspire Geoportal -palvelun (Inspire Geoportal, 2010) tarkennetusta hausta. Kuva 2. Euroopan Komission geoportaalissa hakuja voi tehdä Inspire-hakuehtojen mukaisesti. 5.2 Hakutulosten esittäminen Haun jälkeen hakutuloksen mukaiset metatiedot esitetään listana, jossa on lueteltu ne aineistot ja palvelut, jotka täyttävät hakuehdot. Hakutuloksissa näytetään tietoja yksittäisistä metatietodokumentista sekä mahdollisesti linkkejä, joista pääsee aineistoa tai palvelua koskeviin lisätietoihin, katselemaan aineistoa karttakäyttöliittymässä tai lataamaan aineiston omaan käyttöönsä. Taulukossa 5 on kuvattu, mitä yksittäisen metatietodokumentin tietoja kussakin metatietopalvelussa annetaan hakutuloslistauksessa. Hakutulokset voidaan esittää usealla tavalla. Joissakin palveluissa linkit on esitetty graafisten objektien avulla. Joissakin palveluissa taas kaikki tiedot annetaan tekstimuodossa. Osassa palveluista hakutuloksiin on liitetty näytekuva, osassa taas käyttäjä voi nähdä aineiston sijainnillisen kattavuuden suoraan karttakäyttöliittymässä. Seuraavassa on esimerkkejä erilaisista ratkaisuista.

41 34 Taulukko 5. Yksittäistä metatietodokumenttia koskevat hakutuloksessa esitettävät tiedot HAKUTU- LOKSET Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA Otsikko x x x x x x x x x x x x x Linkki metatietoihin x x x x x x x x x x x x x Tiivistelmä x x x x x x x x x x x Näytekuva x x Sijainnillinen kattavuus x x x x Linkki WMSpalveluun x x x x x x x Linkki aineiston lataamiseen x x x x Linkki lisätietoon / palveluun x x x x x x Kanadan palvelussa (kuva 3) monia asioita on kuvattu hakutuloksissa visuaalisilla symboleilla. Sen sijaan kuvaa itse aineistosta ei näytetä. Symbolit tuovat väriä ja eloa käyttöliittymään, mutta aluksi käyttäjän on vaikeaa ymmärtää niiden merkitys. Kun symbolien merkitys selviää, ne auttavat hahmottamaan paremmin esimerkiksi onko jostain aineistosta olemassa katselupalvelu tai mikä resurssin tyyppi on. Symbolien on kuitenkin oltava visuaalisesti miellyttäviä, ei silmille hyppääviä, ja intuitiivisesti tulkittavia. Symboleihin on kiinnitetty huomiota myös heuristisessa arvioinnissa luvussa 6.

42 35 Kuva 3. Kanadan palvelussa metatietoja on visualisoitu symboleilla Liettuan palvelussa (kuva 4) kaikki tiedot hakutuloksissa on annettu tekstimuotoisina. Myöskään painikkeet eivät poikkea visuaalisesti toisistaan muuten kuin tekstin osalta. Tämä aiheuttaa sen, että monikielisessä käyttöliittymässä kaikki tekstit joudutaan kääntämään usealle kielelle. Kieltä ymmärtävä saa näistä käsityksen, mutta intuitiivisten symbolien avulla kieltä ymmärtämätön ummikkokin saa selvää. Käyttöliittymä on rauhallinen mutta myös hieman tylsä. Kuva 4. Liettuan palvelussa painikkeissa on tekstejä ja symboleita ei ole käytössä.

43 36 Alankomaiden palvelussa (kuva 5) suurimmasta osasta aineistoja on näytekuva. Näytekuvan avulla käyttäjä voi heti nähdä, millaisesta aineistosta on kyse. Näyteaineiston on kuitenkin oltava edustava siinä mielessä, että se näyttää aineistoa sellaisesta kohdasta, jossa on jotain aineiston kannalta mielenkiintoista. Koska kaikista aineistoista ei ole näytekuvaa, visuaalisesti on myös ratkaistava, miten tämä esitetään. Esimerkiksi kuvassa 5 alimmassa hakutuloksessa on näytekuvan tilalla symboli, joka kertoo, että kyseiselle resurssille ei ole tallennettu näytekuvaa metatietopalveluun. Kuva 5. Alankomaiden palvelussa aineistojen näytekuvat näytetään hakutuloksissa, jos näytekuvat on annettu. Portugalin palvelussa (kuva 6) aineiston sijainnillinen kattavuus on esitelty hakutuloslistauksen vieressä karttaikkunassa. Valittu aineisto on korostettu keltaisella ja kyseistä aineistoa vastaava alue on rajattu kartalla. Käyttäjän on ensisilmäyksellä hieman vaikea havaita, mihin aineistoon rajaus liittyy, mutta opittuaan sen käyttäjä näkee selkeästi mistä päin aineisto on kerätty. Yleisesti sijainnin esittämisessä karttakäyttöliittymässä hakutulosten yhteydessä on se ongelma, että kun näkyvä alue kartalla on rajattu hyvinkin pienelle alueelle, käyttäjä ei välttämättä tiedä, missä päin kyseinen alue on. Tämä ongelma voitaisiin ratkaista pienellä indeksikartalla varsinaisen kartan kulmassa tai sallimalla kartan lähentäminen ja loitontaminen.

44 37 Kuva 6. Portugalin palvelussa käyttäjä voi nähdä hakutuloksen yhteydessä valitun aineiston sijainnillisen kattavuuden. 5.3 Metatietojen esittäminen Metatiedot on esitetty useimmissa palveluissa kahdella eri tasolla. Suoraan hakutuloksista käyttäjä pääsee linkin kautta yksinkertaistettuun näkymään, jossa on esitetty osa kyseisen paikkatietoresurssin metatiedoista. Yksinkertaistetusta näkymästä on linkki laajennettuun näkymään, jossa on esitetty kaikki kyseiseen paikkatietoresurssiin liittyvät metatiedot. Yksinkertaistetussa näkymässä on esitetty käyttäjän kannalta oleellisimmat metatiedot. Tällaisia metatietoja ovat mm. resurssin nimi ja tiivistelmä. Lisäksi usein on esitetty myös esimerkiksi sijainnillinen kattavuus, näytekuva ja avainsanat. Euroopan Unionin alueella kansallisissa metatietopalveluissa on yksinkertaistetussa näkymässä usein kaikki Inspire-direktiivin vaatimat metatiedot. Kuvassa 7 on esimerkki yksinkertaistetusta näkymästä Yhdysvaltain metatietopalvelussa.

45 38 Kuva 7. Yksinkertaistettu näkymä metatietoihin Yhdysvaltain palvelussa Tarkennetussa näkymässä on kaikki standardin mukaiset metatietoelementit. Osassa metatietopalveluista ne ovat yhdessä listassa. Suurimmassa osassa metatiedot on kuitenkin jaettu välilehdille siten, että välilehdet vastaavat standardin metatietoryhmiä. Kuvassa 8 on esimerkiksi tällainen välilehtitoteutus Alankomaiden metatietopalvelussa. Lähes kaikissa metatietopalveluissa käyttäjä voi myös ladata XML-tiedoston, jossa ovat kaikki standardin mukaiset metatietoelementit. Osassa palveluista tarkennettu näkymä on kokonaan korvattu XML-tiedoston lataamisella, jolloin käyttäjä, joka ei tunne XML-dokumenttien rakennetta, ei pysty lukemaan tarkennettuja metatietoja.

46 39 Kuva 8. Metatiedot välilehdillä Alankomaiden palvelussa. 5.4 Metatietojen syöttäminen ja muokkaaminen Metatietojen syöttäminen ja muokkaaminen on tärkeä osa metatietopalvelua. Tätä osaa käyttöliittymässä kutsutaan metatietoeditoriksi. Metatietoeditorissa metatietoja voidaan lisätä joko täyttämällä editointilomake, lataamalla standardimuotoinen XML-tiedosto omalta koneelta tai lukemalla metatiedot rajapinnan kautta toiselta palvelimelta. Metatietojen editointia varten tarvitaan käyttöoikeus kyseiseen palveluun, jotta kuka tahansa ei pääse muokkaamaan metatietoja. Tämä rajoitti vertailua tässä tutkimuksessa, koska käyttöoikeudet saatiin ainoastaan Kanadan, Yhdysvaltain, Portugalin ja Euroopan Komission palveluihin. Taulukossa 6 on kirjattu, mitä metatietoeditoreista saatiin selville tutkimuksessa.

47 40 Taulukko 6. Metatietojen editointimahdollisuudet eri palveluissa. Taulukossa on merkitty oranssilla ne metatietopalvelut, joissa editointia ei pystytty tutkimaan. EDITORI Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA Editointilomake x x x x XML-tiedoston lataus Haku rajapinnalta Ei pääsyä editoriin x x x x x x x x x x x x x x x Metatietojen editointi on mahdollista kaikissa palveluissa lukuun ottamatta Saksaa, jossa palvelu toimii kokonaan rajapintojen kautta. Saksan palvelu toimii kokonaan rajapintojen kautta, minkä vuoksi editointi ei ole mahdollista palvelussa, vaan editorit ovat muualla. Euroopan Unionin, Kanadan ja Yhdysvaltain palveluihin käyttäjätunnuksen sai täyttämällä lomakkeen. Muista palveluista tunnusta täytyi pyytää, ja hyväksymisprosessin jälkeen editointioikeus olisi mahdollinen, jos perusteet tunnuksen myöntämiselle täyttyvät. Niissä palveluissa, joihin editointioikeus saatiin, editointi on mahdollista niin editorin, XML-tiedoston latauksen kuin rajapintojenkin kautta. Kuvassa 9 on esimerkki Kanadan editorista. Siinä on esitetty väreillä oikeassa laidassa, missä metatietoosioissa on vielä puuttuvia pakollisia elementtejä. Editorissa on myös metatietoelementtikohtainen ohjeistus. Ennen kuin editoriin pääsee, on täytettävä joitain tietoja, kuten minkä tyyppisen resurssin tietoja ollaan syöttämässä. Muuten metatietojen editointi tapahtuu normaalin www-lomakkeen kautta. Elementtien suuren määrän vuoksi editointi on jaettu välilehdille.

48 41 Kuva 9. Editori Kanadan palvelussa 5.5 Kartta metatietopalvelun osana Metatietopalveluihin liittyy usein karttakäyttöliittymä. Käyttöliittymän avulla käyttäjä voi rajata hakunsa tietylle maantieteelliselle alueelle. Tähän riittää muutama työkalu karttakäyttöliittymän yhteyteen. Kartalta pitää pystyä rajaamaan alue, tai käyttäjälle on selkeästi kerrottava, että haku kohdistuu kartalla näkyvään alueeseen. Karttaa on pystyttävä lähentämään, loitontamaan ja siirtämään, jotta käyttäjä voi siirtyä haluamalleen alueelle. Kartta-aineisto voi olla yksinkertainen, koska karttaa ei käytetä varsinaisesti maaston piirteiden tutkimiseen tai muuhun yksityiskohtaiseen kartan tarkasteluun. Kuvassa 10 on esimerkkejä karttakäyttöliittymistä eri metatietopalvelujen hakukäyttöliittymissä. Kartalla on hyvä mahdollistaa metatietopalvelussa kuvailtujen aineistojen katselu ja palvelujen esittäminen. Näytekuvan avulla karttaa voidaan katsoa vain tietyltä alueelta, kun taas karttakäyttöliittymän avulla käyttäjä voi tutkia aineistoa sillä alueella, josta käyttäjä on kiinnostunut. Tällöin käyttäjä voi katsella useita eri aineistoja itse rajaamaltaan alueeltaan, ja näin vertailun perusteella tutkia, mikä olisi sopivin aineis-

49 42 to. Jos aineistoja on vielä mahdollista katsella päällekkäin ja niiden läpinäkyvyyttä voi säätää, vertailu saa vielä uuden ulottuvuuden. a) b) c) d) e) f) Kuva 10. Esimerkkejä karttakäyttöliittymistä metatietopalvelujen hakukäyttöliittymistä: a) Ranska, b) Tsekki, c) Liettua, d) Yhdysvallat, e) Kanada, ja f) Saksa. Taulukkoon 7 on kirjattu, millä ohjelmistoilla karttakäyttöliittymä on toteutettu. Yleisimmin karttakäyttöliittymä on toteutettu OpenLayers-ohjelmistolla. Tällaisesta karttakäyttöliittymästä on esimerkki kuvassa 10a. Muita karttakäyttöliittymän toteutusvaihtoehtoja ovat ESRI:n ArcGIS Server (kuva 10b) ja ArcIMS (kuva 10c), Ja-

50 43 vascript (kuva 10d), Compusult (kuva 10e) ja GeoTask (kuva 10f). Ainoastaan Tanskan metatietopalvelussa (Geodata-info, 2010) ei ole karttakäyttöliittymää, mutta kesällä 2010 julkaistavassa Tanskan uudessa metatietopalvelussa on OpenLayerskarttakäyttöliittymä. Taulukko 7. Karttakäyttöliittymän toteutustapa KARTTA- KÄYTTÖLIITTY- MÄ Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA OpenLayers x x x x x ArcGIS Server x x ArcIMS x x JavaScript x Compusult x GeoTask x Ei karttaa x 5.6 Monikielisyys Suurin osa metatietopalveluista on ainakin joiltain osin monikielisiä. Lähes kaikissa palveluissa on mahdollista saada englanniksi vähintään tietoa palvelusta. Euroopan Komission Inspire Geoportal on toteutettu toistaiseksi ainoastaan englanninkielisenä. Palvelujen monikielisyyttä on kuvattu taulukossa 8.

51 44 Taulukko 8. Monikielisyyden aste eri metatietopalveluissa MONIKIELI- SYYS Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA Yksikielinen palvelu Informaatio palvelussa usealla kielellä x x x x x x x x x x x x x Metatietoelementtien nimet eri kielillä Metatiedot usealla eri kielellä Monikielinen metatietoeditori x x x x Metatiedot ovat sisällöltään monikielisiä ainoastaan Kanadan metatietopalvelussa, jossa metatiedot ovat sekä englanniksi että ranskaksi. Tähän vaikuttaa maan kaksikielisyys. Metatietotietoelementtien nimet ovat monikielisiä ainoastaan Saksassa (Geoportal Bund, 2010) ja Kanadassa (GeoConnections Discovery Portal, 2010). Suurimmassa osassa metatietopalveluista informaatio on annettu kansallisen kielen lisäksi englanniksi, ja joissakin maissa lisäksi muutamilla muilla kielillä. Informaatio on annettu myös muilla kielillä, joita kyseisessä maassa puhutaan. Esimerkiksi Espanjassa portaali on toteutettu espanjan lisäksi paikallisilla kielillä. Lisäksi Espanjan palvelu on toteutettu englanniksi ja ranskaksi. Ranskassa paikallisten kielten sijaan on päädytty tukemaan englantia, saksaa ja espanjaa.

52 Dokumentointi ja ohjeistus Metatietopalveluissa palvelun tekninen dokumentointi ja käyttäjän ohjeistus ovat tärkeitä niin palvelun tuottajan kuin käyttäjänkin kannalta. Jotta dokumentaatio palvelun toteutuksesta säilyisi, se on hyvä tallentaa palvelun yhteyteen. Tämä voi myös kiinnostaa muiden metatietopalvelujen tuottajia. Dokumentoinnissa on kuitenkin otettava huomioon tietosuoja siten, että kaikkea ei kannata kertoa julkisesti. Tärkeimmät tiedot palvelun toteutustavasta yleisellä tasolla, metatietodokumenttien määrästä, palvelusta ja arvioiduista käyttäjämääristä on kuitenkin hyvä julkaista. Ohjeistus on uuden käyttäjän kannalta oleellista. Ohjeistus kannattaa pyrkiä antamaan kontekstissaan. Lisäksi ohjeistus kannattaa antaa niin selkeästi ja yksityiskohtaisesti, että aloittelevampikin käyttäjä ymmärtää sen, eikä turhaudu vaikeaselkoisista teksteistä. Ohjeessa kannattaa kuitenkin välttää liian pitkän dokumentin kirjoittamista, koska tällöin käyttäjä ei jaksa sitä lukea ja joko vaihtaa toiseen palveluun tai ottaa ärtyneenä yhteyttä ylläpitoon. Taulukossa 9 on kuvattu dokumentoinnin ja ohjeistuksen tasoa vertailluissa palveluissa. Suurimmassa osassa vertailluista metatietopalveluista on yksityiskohtainen ohjeistus ja tietoa palvelun teknisestä toteutuksesta. Liettuan palvelussa ohjeistus on vasta tekeillä ja Tanskassa ohjeistus on saatavilla zip-tiedostona muodossa, joka ei auennut diplomityöntekijän koneella. Vain Kanadan ja Saksan palveluissa ohjeistus on kontekstissaan. Yhdysvaltain palvelussa ohjeistus vaihtelee sen mukaan, minkä päänavigaatiotasolla olevan sivun alla ollaan. Ruotsin palvelusta on linkki portaalin pääsivustolle, jossa myös metatietopalvelun ohje on.

53 46 Taulukko 9. Dokumentointi ja ohjeistus eri metatietopalveluissa. Epäselvät tapaukset suluissa (ks. yllä). DOKUMEN- TOINTI JA OH- JEISTUS Alankomaat Espanja EU Kanada Liettua Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Tanska Tsekki USA Seikkaperäinen ohje Ohjeet kontekstissa Ohjeistus yleisellä tasolla Tietoa teknisestä toteutuksesta Ei ohjeistusta Uutisointi palvelun muutoksista x x x x x x x x x (x) x x x x x x x x (x) x (x) x x x x 5.8 Yhteenveto käyttöliittymän toimintojen vertailusta Hakuehtojen osalta Euroopan Komission Inspire Geoportal (EC, 2007) on ainoa, joka täyttää Inspire-direktiivin vaatimukset. Kansallisissa metatietopalveluissa yleisimmin käytössä olevia hakutyyppejä ovat vapaa tekstihaku, resurssin tyypin perusteella tehtävä jaottelu sekä haut aiheluokan, avainsanan, maantieteellisen sijainnin, aikaviitteen ja vastuutahon perusteella. Kaikissa vertailluissa metatietopalveluissa hakutuloslistauksessa esitetään vähintään resurssin otsikko ja linkki metatietoihin. Tanskan ja Espanjan metatietopalvelut ovat ainoat, joissa hakutuloksissa ei ole resurssin tiivistelmää. Graafisia elementtejä hakutuloksissa on käytetty vaihdellen. Osassa metatietopalveluja on esitetty resursseista näytekuva, osassa taas maantieteellinen kattavuus kartalla. Osassa metatietopalveluista on hyödynnetty symboleja tietojen esittämisessä, osassa kaikki tieto on tekstimuodossa. Metatietolinkkien lisäksi hakutuloksissa on usein linkkejä katselupalveluihin, latauspalveluihin ja lisätietoihin resurssista.

54 47 Metatiedot esitetään vertailluissa metatietopalveluissa perinteisellä tavalla. Metatiedoista esitetään yksinkertaistettu näkymä, jossa on vain osa metatiedoista ja josta on linkki tarkennettuun näkymään. Tarkennetussa näkymässä on esitetty kaikki metatiedot, jotka kyseisestä resurssista on saatavilla. Graafisia elementtejä, kuten näytekuvaa ja sijainnin esittämistä kartalla, on hyödynnetty vain yksinkertaistetussa näkymässä. Koska editointioikeuksia saatiin vain osaan palveluista, editorien vertailu jäi vähäiseksi. Portugalin, Kanadan ja Yhdysvaltojen palveluja kuitenkin päästiin tarkastelemaan. Näissä palveluissa metatietojen syöttäminen ja muokkaaminen oli mahdollista editorin ja XML-tiedoston latauksen avulla sekä metatietojen haulla rajapinnan kautta. Kartta metatietopalvelun osana on usein yksinkertainen. Vain oleellisimmat toiminnot ovat mukana ja kartalla näytetään vain kuin kartan rajauksen kannalta oleelliset tiedot. Jos karttakäyttöliittymä kuitenkin on monipuolisempi, voidaan sillä esittää aineistoja, joiden metatietoja käyttäjä lukee. Vertailluissa metatietopalveluissa kartan tekniset toteutusvaihtoehdot ovat erilaisia, mikä vaikuttaa myös ulkoisiin ominaisuuksiin. Toteutusvaihtoehdoista yleisin on OpenLayers (OpenLayers, 2010). Suurin osa vertailluista metatietopalveluista on monikielisiä siinä merkityksessä, että informaatio metatietopalveluista on annettu useammalla kielellä. Kuitenkin varsinainen palvelu on yleensä yksikielinen. Ainoastaan Saksassa ja Kanadassa metatietoelementtien nimet ovat useammalla kielellä. Kanadan metatietopalvelu on vertailluista ainoa kokonaan kaksikielinen palvelu.

55 48 Ohjeistus on kaiken kaikkiaan annettu yksityiskohtaisella tasolla vertailluissa metatietopalveluissa. Ohjeistusta ei kuitenkaan ole annettu kontekstissaan, mikä vaikeuttaa käyttöä, koska käyttäjä joutuu selaamaan ohjetta edestakaisin ennen kuin kyseistä metatietopalvelun kohtaa koskeva ohje löytyy. Ohjeistuksen lisäksi osassa metatietopalveluja on annettu teknistä tietoa palvelusta ja uutisia ajankohtaisista asioista palvelussa.

56 49 6 Käytettävyyden arviointi Käytettävyys on tärkeä osa mitä tahansa www-palvelua, myös metatietopalvelua. Käytettävyys liittyy siihen, miten käyttäjä kokee tuotteen. Tarkemmin käytettävyyden osatekijöitä on esitelty luvussa 6.1. Luvussa 6.2. on esitelty yleisimmät menetelmät, joilla voidaan arvioida käytettävyyttä: heuristinen arviointi, kognitiivinen läpikäynti ja käyttäjätestaus. Tässä työssä käytettävyyttä tutkittiin heuristisen arvioinnin avulla. Käytettävyysongelmien lisäksi metatietopalveluista etsittiin myös hyviä käytettävyysratkaisuja. Näitä hyviä ratkaisuja voidaan mahdollisesti hyödyntää jatkossa Paikkatietohakemistossa ja toisaalta käytettävyysongelmia välttää. Arvioinnissa käytetyt heuristiikat on kuvattu luvussa 6.3. ja arvioinnin tulokset luvussa 6.4. Käytettävyyden arvioinnissa on keskitytty muutamien palvelujen arviointiin. Alankomaiden palvelu on esimerkki kehittyneestä eurooppalaisesta palvelusta, Ruotsin palvelu on esimerkkinä pohjoismaalaisesta toteutuksesta ja Yhdysvaltain palvelu on esimerkki palvelusta, johon Inspire-direktiivin vaatimukset eivät vaikuta. Ongelmien kriittisyyttä ei ole pisteytetty, koska tavoitteena ei ole selvittää, mitkä ongelmat pitäisi ratkaista mahdollisimman pian, vaan mitä tästä voitaisiin oppia Suomessa. Lisäksi niin lähtökohdat kuin käytettävyysongelmatkin ovat erilaisia eri palveluissa, minkä vuoksi pisteytys ei olisi oikeudenmukainen. 6.1 Käytettävyyden osatekijät ISO standardin (ISO :1998) mukaan käytettävyydellä tarkoitetaan laajasti ajatellen sitä, miten tehokkaasti, taloudellisesti ja miellyttävästi tietyt käyttä-

57 50 jät voivat käyttää tiettyä tuotetta määritellyn tehtävän suorittamiseen tietyssä käyttöympäristössä. Käytettävyys koostuu standardin mukaan seuraavista komponenteista: - Vaikuttavuus: Miten täsmällisesti ja täydellisesti tietyt käyttäjät kykenevät saavuttamaan tietyt tavoitteet tietyssä ympäristössä. - Tehokkuus: Kuinka paljon resursseja kuluu tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen tietyssä ympäristössä. - Miellyttävyys: Miten miellyttäväksi käyttäjä kokee tiettyjen tehtävien suorittamisen tietyssä ympäristössä. Jakob Nielsenin mukaan (Nielsen, 1993) käytettävyys on osa tuotteen käyttökelpoisuutta, joka taas on osa tuotteen hyväksyttävyyttä. Käytettävyys koostuu Nielsenin mukaan seuraavista komponenteista: - Opittavuus: Järjestelmän tulisi olla niin helposti opittavissa, että käyttäjä pystyy nopeasti saavuttamaan järjestelmän avulla jotain. - Tehokkuus: Opittuaan käyttämään järjestelmää käyttäjä pystyy käyttämään järjestelmää tehokkaasti ja siten saavuttamaan paljon tuloksia. - Muistettavuus: Satunnaisen käyttäjän ei tarvitse jokaisella käyttökerralla opetella käyttämään järjestelmää uudelleen, vaan kerran opittuaan järjestelmän käyttö on intuitiivista. - Virheiden vähyys: Käyttäjien pitäisi normaalin käytön aikana joutua mahdollisimman harvoin virhetilanteisiin. Jos virhetilanteisiin kuitenkin joudutaan, niiden ei pitäisi kaataa koko järjestelmää ja käyttäjälle pitäisi antaa ohjeet siitä, miten virhetilanteesta voi selviytyä. - Tyytyväisyys: Käyttäjä on omasta mielestään tyytyväinen käyttäessään järjestelmää.

58 Käytettävyyden arviointimenetelmiä Seuraavassa on esitelty kolme yleisintä tapaa tehdä käytettävyysarviointi (Sampola, 2008). Näitä ovat asiantuntija-arviointimenetelmistä heuristinen arviointi ja kognitiivinen läpikäynti sekä käytettävyystestaus, joka ottaa todelliset käyttäjät mukaan arviointiin. Asiantuntija-arvioinnissa käytettävyysasiantuntijat arvioivat järjestelmää ja etsivät siitä käytettävyysongelmia. Jotta arvioinnissa löydettäisiin mahdollisimman paljon käytettävyysongelmia, arvioijia pitäisi olla useampia. Viisi arvioijaa löytää noin 75 % ongelmista (Sampola, 2008). Heuristinen arviointi on yleisin asiantuntija-arviointimenetelmistä. Siinä ongelmakohtia etsitään heuristiikkojen eli erilaisten käytettävyysperiaatteiden, sääntöjen ja ohjeistuslistojen avulla. Kukin arvioija testaa ensin järjestelmää ohjeiston perusteella ja pisteyttää löytämänsä käytettävyysongelmat niiden kriittisyyden mukaan. Pisteytyksessä käytetään seuraavaa asteikkoa: 0 = Ei käytettävyysongelma. 1 = Kosmeettinen ongelma, joka ei vaikeuta käyttöä. 2 = Pieni käytettävyysongelma, joka vaikeuttaa käyttöä. 3 = Suuri käytettävyysongelma, joka vaikeuttaa käyttöä merkittävästi. 4 = Katastrofaalinen ongelma, joka on korjattava ennen julkistusta. Lopuksi arvioijien näkemykset kerätään yhteen ja käytettävyysongelmille lasketaan kriittisyyskeskiarvot, joiden perusteella voidaan päätellä kriittisimmät ongelmat ja korjata oleellisimmat virheet. Arviointi voidaan suorittaa useita kertoja. Kognitiivinen läpikäynti on toinen asiantuntija-arviointimenetelmä. Kognitiivisessa läpikäynnissä arvioija tutkii järjestelmän opittavuutta. Arvioija pyrkii mallintamaan käyttäjän ajatuksia ja toimintaa ensimmäisellä käyttökerralla. Käyttäjä käy läpi ennalta suunniteltuja tehtäviä ja jokaisessa tehtävän vaiheessa hän vastaa seuraaviin kysymyksiin:

59 52 - Onko käyttäjällä käyttöliittymän kannalta oikea tavoite? - Huomaako käyttäjä, että oikea toiminto on saatavilla? - Yhdistääkö käyttäjä kyseisen toiminnon tavoitteeseensa? - Antaako järjestelmä oikean toiminnon suorittamisen jälkeen palautetta, että tehtävä etenee oikeaan suuntaan? Tavoitteena on siis jäljitellä sitä, miten käyttäjä suorittaa tietyn tehtävän, ja arvioida, onko järjestelmä helppo ymmärtää ja oppia. Läpikäynti voidaan suorittaa jo suunnittelun alkuvaiheessa esimerkiksi paperiprototyyppejä hyödyntämällä. Käytettävyystesteillä pyritään testaamaan käyttäjiä todellisissa käyttötilanteissa. Käyttäjille annetaan tilanne, josta hänen tulee selviytyä järjestelmän avulla. Käyttäjä kertoo ääneen, mitä tekee ja ajattelee missäkin vaiheessa. Testaajat eivät saa vaikuttaa käyttäjän tekemisiin ja tilanteen on muutenkin oltava mahdollisimman häiriötön. Testaaja havainnoi käyttäjän toimia ja kirjaa ylös käyttäjän kommentit ja esille nostetut ongelmakohdat. Käyttäjätestejä voidaan tehdä usealle käyttäjälle yhtä aikaa, ja niiden jälkeen käyttäjiä voidaan haastatella epäselvistä kohdista. Käytettävyystestit voidaan suorittaa joko paperiprototyypeillä tai valmiilla järjestelmällä. Käytettävyystesteillä saadaan todellisen käyttäjän näkökulma järjestelmään. Käytettävyystestit ovat kuitenkin työläitä toteuttaa ja niiden järjestäminen vie paljon aikaa ja rahaa. 6.3 Metatietopalvelun arvioinnissa käytetyt heuristiikat Käytettävyyden arviointi suoritettiin heuristisena arviointina. Kyseinen menetelmä valittiin, koska heuristisessa arvioinnissa käydään läpi koko käyttöliittymä kaikkien käytettävyyden osatekijöiden kautta ja arviointiin ei tarvita todellisia käyttäjiä. Kognitiivisessa läpikäynnissä tutkitaan ainoastaan opittavuutta ja se sopii paremmin käyttöliittymän suunnitteluvaiheeseen, ei valmiin käyttöliittymän arviointiin. Käyttäjätesteissä tarvitaan todellisia käyttäjiä. Koska tutkimuskohteena olivat kansalliset meta-

60 53 tietopalvelut eri maista, palvelujen tukemat kielet vaihtelivat. Testikäyttäjiksi olisi ollut vaikea löytää näitä kieliä osaavia, ja ilman kielitaitoa käyttötehtäviä olisi ollut vaikea suorittaa. Arvioinnissa käytettiin Nielsenin heuristiikoihin (Nielsen, 1993) perustuvia heuristiikkoja ja niitä on kehitetty edelleen Mielosen ja Hintikan webpalvelujen käytettävyysheuristiikkojen (Mielonen ja Hintikka, 1998) pohjalta. Käytössä olivat seuraavat kymmenen heruistiikkaa: (1) Nosta olennaiset asiat esille Käyttäjälle ei pitäisi antaa turhaa informaatiota, koska olennainen tieto katoaa helposti turhan tiedon joukkoon ja käyttäjän huomio keskittyy epäolennaisuuksiin. Ainoastaan palvelun kannalta tarpeelliset toiminnot kannattaa toteuttaa. Käyttäjän huomion olisi hyvä kiinnittyä ensimmäiseksi oleellisimpiin toimintoihin, metatietopalvelujen tapauksessa hakuun. Toimintojen tulisi olla loogisessa järjestyksessä ja vuorovaikutuksen käyttäjän ja palvelun välillä pitäisi olla mahdollisimman luonnollista. Visuaalisen ilmeen pitäisi tukea palvelun käyttöä ja olennaisimpien asioiden löytämistä. Erilaisia värejä, fontteja ja kirjasinkokoja kannattaa käyttää säästeliääsi. Yhdellä sivulla ei kannata esittää liikaa asioita ja myös tyhjää tilaa kannattaa hyödyntää selkeyttämään kokonaisuutta. (2) Puhu käyttäjän kieltä Vuorovaikutuksen käyttäjän ja palvelun välillä tulisi olla mahdollisimman selkeäkielistä. Termien, sanontojen ja käsitteiden tulisi olla samoja kuin käyttäjän muussa kielenkäytössä. Palvelun omaa erikoistermistöä ja tietoteknisiä käsitteitä pitäisi pyrkiä välttämään. Sanojen ja lauserakenteiden tulisi siis olla helposti ymmärrettävissä ja yleisesti tunnettuja.

61 54 Palvelun termistöjen pitäisi olla yleisesti käytössä, ei palvelun ylläpitäjien keksimiä. Metatietopalvelussa metatietoelementtien nimien tulisi perustua metatietostandardeihin. Jos kielikuvia tai symboleita käytetään, niiden tulisi olla intuitiivisia ja loogisia. Käyttäjän ei pitäisi joutua miettimään, mitä symboli tarkoittaa, vaan ymmärtää sen merkitys automaattisesti. (3) Minimoi muistettavien asioiden määrä Tarvittavan informaation, kuten selailtaessa aineistokuvailuja kyseisen aineiston nimi, ja oleellisten toimintojen, kuten hakutulosten yhteydessä hakuehtojen, pitäisi olla näkyvissä käyttöliittymässä. Käyttäjän olisi voitava edeltä sivulta toiselle ilman, että hänen täytyy muistaa asioita edelliseltä sivulta. Käyttöliittymän painikkeiden ja syötteiden pitäisi liittyä palvelun toimintoihin loogisesti niin, että näiden vastaavuus on pääteltävissä helposti. Käyttäjän ei pitäisi joutua miettimään, mihin elementtiin mikäkin tekstikenttä tai valintalista liittyy. Painikkeiden ja tekstikenttien ulkoasun pitäisi olla sellainen, että käyttäjä tunnistaa ne painikkeiksi ja tekstikentiksi. Jos kyseessä on teksti, jota käyttäjä ei pysty muokkaamaan, sen pitäisi erottua muokattavista teksteistä. Myös linkkien pitäisi erottua selkeästi muusta tekstistä. Käyttöliittymän elementtien tulisi olla helposti tunnistettavissa ilman, että käyttäjän tarvitsee muistella, mitä eri elementit tarkoittavat. (4) Käytä yhdenmukaisia elementtejä Viestien ja toimintojen pitäisi tarkoittaa kaikkialla palvelussa yhteneväisesti samoja asioita. Palvelussa tulisi käyttää yhdenmukaisia käsitteitä, termejä ja sanontoja kaikkialla. Sisällön osalta metatietopalvelussa kannattaa käyttää standardinmukaisia käsitteitä, jolloin käsitteet ovat samoja ympäri maailmaa.

62 55 Palvelussa kannattaa käyttää muutenkin yleisesti www-palveluissa käytössä olevia termejä. Esimerkiksi käyttöliittymissä yleisesti haetaan tietoa, ei etsitä. Nimiä, värejä ja muita tunnisteita tulisi käyttää yhtenäisesti kaikilla sivuilla. Palvelun yleisen visuaalisen ulkoisen ilmeen tulisi säilyä samanlaisena koko palvelussa. Jos sivustolla yleisesti painikkeet ovat keltaisia, painikkeiden ei kannata olla oransseja yhdellä sivulla. Toimintojen, kuten painikkeiden, linkkien, tunnisteiden ja syötekenttien, tulisi olla samanlaisia koko palvelussa ja vastaavia kuin muissa palveluissa. Esimerkiksi alleviivattu sininen teksti on varattu linkeille ja näin ollen sitä ei kannata käyttää tavallisessa tekstissä. Navigointipalkkien ja painikkeiden sijainti pitäisi olla kaikilla sivuilla sama ja navigointityylin pitäisi olla samanlainen koko palvelussa. Jos yhdellä sivulla navigointipalkki on ylälaidassa ja toisella vasemmassa laidassa, käyttäjä ei enää löydä navigointipalkkia ja ei näin pääse liikkumaan sivustolla. (5) Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa Käyttäjän liikkuessa palvelussa käyttäjän pitäisi aina tietää, missä päin palvelua hän on. Käyttäjän pitäisi tietää, miten hän pääsee takaisin etusivulle ja edelliselle sivulle. Käyttäjälle pitäisi näyttää, mitä käyttäjä voi tehdä seuraavaksi tai mille sivuille hän voi edetä. Jos käyttäjä on käynnistänyt jonkin toiminnon, käyttäjälle pitäisi kertoa, että toiminto on käynnissä ja kuinka kauan toiminnon suorittamiseen menee. Käyttäjälle pitäisi kertoa palvelun tilasta ja siitä, kuinka ajantasaista tietoa siellä on. Jos palvelu ei ole enää käytössä, tämä pitäisi ehdottomasti kertoa käyttäjälle. Käyttäjälle olisi myös hyvä ilmoittaa mahdollisista käyttökatkoista. Palvelussa pitäisi olla tieto siitä, milloin palvelua on viimeksi päivitetty tai milloin

63 56 sinne on viimeksi lisätty sisältöä. Metatietopalvelussa voisi esimerkiksi olla tieto viimeksi päivitetyistä metatiedoista ja aineistokuvailujen määrästä metatietopalvelussa. Palvelun pitäisi aina ilmoittaa, onko käyttäjän suorittama toiminto onnistunut tai epäonnistunut. Muuten käyttäjä voi jäädä epätietoisuuteen siitä, onnistuiko hänen haluamansa toiminto. Palvelun pitäisi esimerkiksi kertoa käyttäjälle, onnistuiko palautteen lähettäminen tai metatietojen tallentaminen. (6) Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia Käyttäjän pitäisi päästä nopeasti ja vaivatta takaisin kunkin vaiheen alkutilaan tehtyään epätoivotun tai virheellisen valinnan. Käyttäjän pitäisi pystyä peruuttamaan käynnistämänsä toiminto tai suorittamaan edellinen toimintonsa uudelleen. Käyttäjälle pitäisi tarjota myös mahdollisuus muuttaa lähettämänsä lomakkeen tietoja. Palvelu ei saisi tehdä häiritseviä asioita käyttäjän tahtoa vasten tai tältä kysymättä. Palvelua käytettäessä ei pitäisi aueta ylimääräisiä ikkunoita. Käyttäjän ei pitäisi joutua lataamaan omalle koneelleen tiedostoja ilman, että käyttäjä nimenomaan haluaa tehdä näin. Esimerkiksi käyttäjän ei pitäisi joutua lataamaan XML-tiedostoja nähdäkseen metatiedot. Käyttäjän pitäisi pystyä navigoimaan palvelun etusivulle ja tärkeimmille alisivuille mistä tahansa muualta sivustolta. Käyttäjällä pitäisi näin ollen olla vapaus liikkua sivustolla vapaasti omien käyttöoikeuksiensa puitteissa ja perua haluamansa toiminnot. Navigoinnin pitäisi olla helppoa, suoraviivaista ja intuitiivista. Turhia hyppyjä eri sivujen välillä ja turhien ikkunoiden availua pitäisi välttää.

64 57 (7) Vastaa käyttäjän tarpeisiin Käytön pitäisi olla joustavaa ja tehokasta sekä aloitteleville että edistyneille käyttäjille. Palvelun pitäisi tarjota oikopolkuja suosituimmille sivuille ja oleelliseen sisältöön. Yleisimpien toimintojen pitäisi olla aina näkyvillä ja käytettävissä. Metatietopalvelussa haun tulisi olla helposti saavutettavissa. Hausta olisi hyvä tarjota sekä yksinkertaistettu haku aloitteleville käyttäjille että tarkennettu haku edistyneemmille käyttäjille. Myös kirjautumis- ja rekisteröitymislomakkeet olisi löydyttävä helposti, jotta tiedon tuottajat pääsisivät mahdollisimman helposti muokkaamaan metatietoja. Kirjautumisen jälkeen metatietojen editoinnin pitäisi löytyä helposti. Käyttäjille tulisi tarjota mahdollisuus personoida palvelua omiin tarpeisiinsa. Käyttäjän olisi hyvä päästä tallentamaan yleisimpiä hakuja ja linkkejä yleisimmin tarvitsemiinsa aineistokuvailuihin. Käyttäjän tulisi myös päästä helposti muokkaamaan omia tietojaan. Käyttäjien pitäisi pystyä myös linkittämään palvelun yksittäisille sivuille palvelun ulkopuolelta. Käytön pitäisi olla myös joustavaa ja tehokasta käyttäjän laitteistosta ja ympäristöstä riippumatta. Palvelun pitäisi skaalautua erilaisille näytöille, selaimille ja niiden eri versioille, kirjasintyypeille, väreille, käyttöliittymille ja yhteysnopeuksille. Kehyksiä ei pitäisi käyttää, koska ne hankaloittavat yksittäisten sivujen linkittämistä ja tulostamista. Kyselyt olisi hyvä saada ladattua uudelleen siten, että kyselylomakkeella näkyvät sivun selaimen päivityksen jälkeen päivitystä edeltävät tiedot. (8) Ilmoita selkeästi virheistä Virheilmoitusten pitäisi kertoa, minkä virheen käyttäjä teki, mistä virhe johtui, miten käyttäjä voisi korjata virheensä sekä miten käyttäjä voisi välttää kyseisen virheen jatkossa. Käyttäjällä ei pitäisi olla tarvetta muistaa virheilmoituksissa annettuja ohjeita ulkoa, vaan käyttäjän pitäisi pystyä seuraamaan niitä myös

65 58 virheilmoituksen jälkeen. Esimerkiksi lomakkeesta puuttuva tieto kannattaisi ilmoittaa myös lomakesivulla, eikä vain virheilmoituksessa, jotta käyttäjä voisi tarkistaa sen myös sitten, kun virheilmoitus ei ole enää näkyvissä. Virheilmoitusten pitäisi olla selkeitä. Tekstin pitäisi olla selkokielistä ja helposti ymmärrettävää. Virheilmoitusten tulisi olla kohteliaita ja niissä tulisi välttää syyttelyä. Käyttäjää ei pidä syyllistää virheestä, vaan antaa käyttäjälle mahdollisuus ymmärtää virheensä ja selvitä siitä. (9) Estä virheet, jos mahdollista Virheiden estämisellä tarkoitetaan sitä, että palvelun pitäisi tunnistaa mahdolliset virhetilanteet ja estää niiden toistuminen kertomalla käyttäjälle virhemahdollisuudesta ennen virheen tapahtumista. Opastus pitäisi olla aina helposti saatavilla ja ymmärrettävissä. Kaavakkeissa syötteet olisi hyvä tarkistaa automaattisesti ja mahdollisista virheistä ilmoittaa käyttäjälle heti kontekstissaan. Virheiden estämiseksi myös opastusta pitäisi tarjota lomakkeiden yhteydessä. (10) Opasta käyttäjää Vaikka käytön pitäisi tapahtua ilman opastusta ja ohjeita, ovat ne usein välttämättömiä käyttäjille. Näiden pitäisi olla helposti saatavilla, nopeasti etsittävissä, toimintaan ohjaavia käyttötilannetta tukevia ja riittävän lyhyitä. Opastusta pitäisi myös antaa automaattisesti vaikeissa paikoissa ja lisäohjeistuksen pitäisi olla aina saatavilla. Opastuksen pitäisi olla tilanne- ja sivukohtaista. Niiden tulisi liittyä kontekstiinsa. Opastus pitäisi jakaa lyhyisiin, mutta järkeviin kokonaisuuksiin. Käyttä-

66 59 jän pitäisi saada lyhyellä silmäyksellä selville mitä pitäisi tehdä. Jotta ohjeet olisivat mahdollisimman selkeitä, kannattaa hyödyntää kuvia ja kaavioita. 6.4 Heuristisen arvioinnin tulokset Heuristinen arviointi suoritettiin Alankomaiden, Yhdysvaltain ja Ruotsin metatietopalveluille. Arvioinnissa kerättiin sekä hyviä että huonoja puolia palveluista. Tähän lukuun on koottu tulokset näistä arvioinneista. Arvioinnin tuloksia lukiessa kannattaa tutustua myös kyseiseen metatietopalveluun Alankomaiden metatietopalvelu Nationaal Georegister Alankomaiden metatietopalvelussa on pyritty ottamaan huomioon Inspire-direktiivin (EC, 2007) vaatimukset metatiedoille. Käyttöliittymässä on pyritty ottamaan huomioon käyttäjän tarpeet, mutta monissa asioissa viimeistely on jäänyt tekemättä. Esimerkiksi symbolien intuitiivisuutta voisi parantaa, hakutulossivulta pitäisi päästä helpommin takaisin hakusivulle ja metatietoja esitettäessä tekstin ei pitäisi näyttää muokattavissa olevalta. Puutteista huolimatta Alankomaiden metatietopalvelu on hyvä esimerkki metatietopalvelusta, jossa Inspire-vaatimukset on otettu huomioon. Metatietopalvelun käytettävyyttä lisää tarkennetun haun selkeä toteutus heti etusivulla ja palvelun tapahtumista tiedottaminen käyttäjälle. Tarkemmat heuristisen arvioinnin tulokset ovat taulukossa 10.

67 60 Taulukko 10. Alankomaiden metatietopalvelun (Nationaal Georegister, 2010) heuristisen arvioinnin tulokset # Heuristiikka Tilanne + / - 1a Nosta olennaiset asiat esille Tiedot vasemmassa ja oikeassa palkissa vievät sisällöltä paljon tilaa. Keskiosaa on levennetty resoluution mukaan, mutta sisältö vastaa edelleen pientä resoluutiota. - 1b Nosta olennaiset asiat esille 2a Puhu käyttäjän kieltä 2b Puhu käyttäjän kieltä Haku on etusivulla ja se löytyy helposti Vaikka palvelussa on useita kieliä käytössä, kielen vaihdon jälkeen suurin osa teksteistä säilyy hollanninkielisinä. Ainoastaan osa teksteistä näkyy muilla kielillä. Hakutulos-sivulla on hakutuloksittain esitetty linkkejä muualle palveluun ja joitain ominaisuuksia esitetty symboleilla. Symbolien merkitys jää nopeasti katsomalla epäselväksi c Puhu käyttäjän kieltä 3a Minimoi muistettavien asioiden määrä 3b Minimoi muistettavien asioiden määrä 3c Minimoi muistettavien asioiden määrä 4a Käytä yhdenmukaisia elementtejä 4b Käytä yhdenmukaisia elementtejä 4c Käytä yhdenmukaisia elementtejä 5a Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa Symboleihin on hakutuloksissa liitetty alt-tekstit käyttäjän omalla kielellä. + Aineistokuvailun otsikko on "Metadata". Käyttäjä ei pysty aineistokuvailua selaamatta selvittämään, mitä aineistoa on selailemassa. Palvelun nimi ja www-osoite ovat näkyvästi esillä sivun ylälaidassa. + Hakutulos-sivulla ei näytetä, millä hakuehdoilla käyttäjä on tehnyt hakunsa. - Tekstit aineistokuvailuissa näyttävät muokattavilta, vaikka käyttäjällä ei ole niihin muokkausoikeutta. - Sivujen rakenne on samanlainen koko palvelussa. Samat värit toistuvat kaikkialla palvelussa. Käyttäjän pitää tietää, että etusivu on sama kuin hakusivu. Jos käyttäjä tietää tämän, kyseiselle sivulle löytää helposti b Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa Sivuilla on kerrottu, että Firefox 3.6:n kanssa on havaittu ongelmia. Tosin ongelma on kerrottu ainoastaan hollanniksi. +

68 61 5c Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5d Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5e Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5f Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 6a Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 6b Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 7a Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7b Vastaa käyttäjän tarpeisiin Oikeassa palstassa kerrotaan, paljonko aineistoja on kyseisessä palvelussa. + Etusivulla kerrotaan uutisia siitä, mitä palvelussa on viimeksi tapahtunut. + Navigaatiopalkissa on korostettu, missä osiossa palvelussa ollaan. + Käyttäjä ei voi tietää mistään, kuinka syvällä navigaatiossa hän on. - Hakutulos-sivulta ei pääse takaisiin hakuun muualta kuin navigaatiopalkin kautta. Selaimen Takaisin-nappula ei toimi. Tarkennettu haku aukeaa samalle sivulle kuin yksinkertainen haku. + Tarjolla on sekä yksinkertainen että tarkennettu haku. Hakulomakkeen tiedot jäävät näkyviin siten, että seuraavalla kerralla mennessään hakulomakkeelle hakuehdoiksi on valittuna samat hakuehdot kuin edellisellä haulla c Vastaa käyttäjän tarpeisiin Kirjautuminen onnistuu vain Publish-sivun kautta, etusivulta ei ole suoraa mahdollisuutta kirjautua tai rekisteröityä. - 7d Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7e Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7f Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7g Vastaa käyttäjän tarpeisiin 8a Ilmoita selkeästi virheistä 8b Ilmoita selkeästi virheistä 8c Ilmoita selkeästi virheistä Käyttäjä ei pysty tallentamaan omia hakujaan tai linkkejä omalta kannaltaan tärkeimpään aineistoonsa. - Käyttäjille tarjotaan linkit suosituimpiin kuvailuihin kuvien kautta. + Suosituimpiin aineistoihin linkit ovat kuvia, ja niihin ei liity alt-tekstiä. Käyttäjä tietää vasta klikattuaan kuvaa, mikä kuvailu on kyseessä. Aineistokuvailuun ei voi luoda suoraa linkkiä. Virheellisestä syötteestä kirjautumislomakkeessa tulee virheilmoitus lomakkeen lähetyksen jälkeen. + Virheilmoituksessa ilmoitetaan, että virhe on tapahtunut ja että virheen aiheutti "BadParameterEx: username". + Virheilmoituksessa ei kerrota käyttäjän omalla kielellä, mistä virhe johtuu ja miten virhe voidaan välttää jatkossa. Virheilmoituksessa voisi olla esimerkiksi linkki rekisteröitymiseen

69 62 8d Ilmoita selkeästi virheistä Virheilmoituksen yhteydessä ilmoitetaan käyttäjä on kirjautuneena sisään tunnuksella guest ja annetaan mahdollisuus kirjautua ulos. Kuitenkaan käyttäjä ei siis ole kirjautuneena palveluun. - 9a Estä virheet 10a Opasta käyttäjää Kirjutuminen onnistuu, vaikka käyttäjätunnus- tai salasana-kenttiin ei olisi kirjoitettu mitään. - Käyttäjälle annetaan yksityiskohtaiset ohjeet Helposiossa hollanniksi. + 10b Opasta käyttäjää Palvelussa ei anneta ohjeistusta kontekstissaaan Yhdysvaltain metatietopalvelu Geodata.gov Yhdysvaltain metatietopalvelussa käytettävyys on otettu hyvin huomioon. Käyttäjälle on mahdollistettu siirtymät sivulta toiselle ja oleelliset käyttöliittymäelementit ovat käyttäjän helposti löydettävissä. Hakutuloksista pääsee helposti takaisin hakuehtoihin, mutta hakuehtoja ei näe hakutuloksia selatessaan. Itse metatietodokumentit ovat heikko kohta Yhdysvaltain palvelussa, sillä tarkennetun näkymän visuaaliseen ulkoasuun ei ole panostettu ja käyttäjän on siksi vaikea selvittää, mitä eri metatietoelementtejä on käytetty ja mitä tietoa niissä on. Tarkemmat tulokset Yhdysvaltain metatietopalvelun heuristisesta arvioinnista ovat taulukossa 11. Taulukko 11. Yhdysvaltain metatietopalvelun Geodata.gov heuristisen arvioinnin tulokset # Heuristiikka Tilanne + / - 1a Nosta olennaiset asiat esille Haku on etusivulla ja löytyy helposti. + 1b Nosta olennaiset asiat esille Etusivulla on paljon asiaa. Olennaiset asiat eivät erotu kaikkien asioiden joukosta. - 2a Puhu käyttäjän kieltä 2b Puhu käyttäjän kieltä 2c Puhu käyttäjän kieltä 3a Minimoi muistettavien asioiden määrä Kaikki tiedot palvelussa ovat englanniksi, joka on valtakieli Yhdysvalloissa. + Hakutuloksissa on käytetty symboleja, jotka on selitetty hakutulossivun ylälaidassa. + Kirjautumissivu vaihtuu sille kielelle, jonka kielinen käyttäjän selain on. + Hakutulokset eivät ole samalla sivulla kuin hakuehdot. Käyttäjä ei näin pääse tarkistamaan antamiaan hakuehtoja menemättä takaisin haun etusivulle. -

70 63 3b Minimoi muistettavien asioiden määrä 3c Minimoi muistettavien asioiden määrä 4a Käytä yhdenmukaisia elementtejä 4b Käytä yhdenmukaisia elementtejä 4c Käytä yhdenmukaisia elementtejä 5a Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5b Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5c Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5d Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5e Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5f Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5g Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5h Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 5i Kerro käyttäjälle sijainti navigaatiossa 6a Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 6b Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 6c Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 6d Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia Ikkunassa, johon aineiston metatiedot aukeavat, näkyy ikkunan yläreunassa (HTML-elementti title) aineiston otsikko. Palvelun nimi ja www-osoite ovat näkyvästi esillä sivun ylälaidassa. + Käyttöliittymän yläosa on kaikilla sivuilla samanlainen. + Värimaailma on yhtenäinen etusivulla, hakusivulla ja hakutulossivulla. + Metatietosivulla värimaailma on erilainen kuin muilla sivuilla. - Murupolkua ei ole palvelussa. Haku- ja hakutulossivuilta on helppo löytää takaisin etusivuille ja muille tärkeimmille sivulle ylänavigaatiopalkin kautta. Ohjesivulla on tietoa uutuuksista palvelussa. Uutuuksien esittely on vaikeaa löytää ohjesivulta. - Kirjautuneelle käyttäjälle kerrotaan portaalin uutuuksista etusivulla. + Palvelussa on erillinen tilastosivu, josta käyttäjä voi nähdä, mikä on ajankohtainen tilanne palvelussa (testaushetkellä 6.5. tiedot 29.4.). Navigaatiopalkissa on korostettu, missä osiossa palvelussa ollaan. + Hakusivuilla ei ole tietoa, kuinka syvällä navigaatiossa ollaan. - Muilla sivuilla (mm. tilastosivu) vasemmassa palkissa on alemman tason navigointipalkki, jossa on korostettuna sijainti. Symbolit eivät mene hakutuloksia selattaessa piiloon. + Klikkaamalla symboleita tai niiden selityksellä voi rajata hakutulokset tietynlaisiin resursseihin. + Hakutuloksista metatiedot aukeavat uuteen ikkunaan. - Hakutulokset aukeavat eri sivulle kuin hakuehdot

71 64 6e Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 6f Anna mahdollisuus siirtyä takaisin ja vältä turhaa navigointia 7a Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7b Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7c Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7d Vastaa käyttäjän tarpeisiin 7e Vastaa käyttäjän tarpeisiin Hakutulossivulta on linkki sivun ylälaidassa aina näkyvissä linkki takaisin hakusivulle. + Tarkennettu haku aukenee eri sivulle kuin yksinkertainen haku. - Tarjolla on sekä yksinkertainen että tarkennettu haku. Käyttäjä voi hakutulossivulta siirtyä hakusivulle joko siten, että vanhat hakuehdot säilyvät, tai siten, että hakuehdot tyhjennetään. Kirjautuminen on mahdollista aina sivun ylälaidasta. + Käyttäjä pystyy tallentamaan omia hakujaan ja kirjanmerkkejään hakutuloksiin. + Etusivulle nostetaan esimerkkiaineistoja ja palveluja f Vastaa käyttäjän tarpeisiin Käyttäjä voi helposti linkittää tiettyjen aineistojen kuvailuihin, koska linkki sivulle on näkyvissä metatietoikkunan ylälaidassa. + 8a Ilmoita selkeästi virheistä 8b Ilmoita selkeästi virheistä 8c Ilmoita selkeästi virheistä 9a Estä virheet 10 a 10 b Opasta käyttäjää Opasta käyttäjää Kirjautumissivulla virheet tulevat käyttäjän omalla kielellä ja kertovat mistä virhe johtuu. + Metatietoa editoidessa virheilmoitus aukeaa erilliseen virheilmoitusikkunaan ja editointia ei - voi jatkaa ennen kuin on sulkenut ikkunan. Virheitä ei pääse tarkistamaan. Metatietoja editoidessa virheilmoitus erittelee tarkasti, mitkä kentät ovat virheellisiä. + Lomakkeet pystyy lähettämään oli niitä täytetty tai ei ja oli ne täytetty oikein tai väärin. - Käyttäjälle annetaan ohjeistusta kontekstissaan. Kontekstikohtaisen ohjeistuksen lisäksi palvelussa on ohjesivusto, jossa on yksityiskohtaisesti kerrottu ohjeet palvelun käyttämiseksi. + +

72 Ruotsin metatietopalvelu Geodata.se Ruotsin metatietopalvelun (Geodata.se, 2010) käyttöliittymä eroaa eniten muiden maiden metatietopalvelujen käyttöliittymistä. Kuvassa 11 on yleiskuva Ruotsin metatietopalvelusta. Vasemmassa laidassa on hakukäyttöliittymä, josta hakuehdot valitaan kansiorakenteesta. Keskellä ovat hakutulokset. Oikealla on karttakäyttöliittymä, josta haussa voi rajata maantieteellisen kattavuuden ja jossa voi katsella aineistoja rajapintapalveluista. Kuva 11. Ruotsin metatietopalvelun käyttöliittymän yleiskuva. Käyttöliittymä on hyvin asiantuntijalähtöinen. Käyttäjälle ei tarjota varsinaista yksinkertaista hakua vapaata tekstihakua lukuun ottamatta eikä oikopolkuja suosituimpiin aineistoihin. Ohjeistusta on hankala löytää ja sen sisältö on riippumaton siitä,