Ristiinan aluejohtokunta Liite 1 15

Transkriptio

1 Ristiinan aluejohtokunta Liite 1 15 OTE Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoneuvoston elokuun 29. päivänä 2017 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta. 139 Vuoden 1918 uhrien muistomerkki Mikkelin kaupungin alueellinen toimielin Ristiinan aluejohtokunta hankki syksyllä 2016 muistolaatan vuoden sodan 1918 uhrien muistoksi ja esitti kirkkoneuvostolle, että tuomiokirkkoseurakunta huolehtisi laatan tarvitseman kiven Ristiinan kirkon pihaalueelle ja laatan kiinnityksen siihen. Aluejohtokunta oli asian vireillepanovaiheessa lähestynyt vs. aluekappalainen Maija Haaparantaa kirjeellä, jossa hanketta esiteltiin seuraavasti: Ristiinan aluejohtokunta esittää Ristiinan kirkkotarhaan neljättä muistomerkkiä itsenäisen Suomen sodissa kaatuneiden muistoksi. He kaavailevat paikalle luonnonkiveä, jossa olisi laatat "Vuoden 1918 sodan uhrien muistolle" ja "Ristiinan aluejohtokunta Ristiinan alueseurakunta v. 2017". Kustannusarvio on 1.500, jonka aluejohtokunta ja seurakunta yhdessä maksaisivat. Haaparanta pyysi asiassa aloitteen tehneeltä Erkki Rantalaiselta lisätietoja muistomerkistä. Rantalaisen mukaan ajatuksena on, että Muistomerkki ei erottelisi ketään, vaan kaikkia sodassa kuolleita kohdeltaisiin samanarvoisesti. Ristiinassa on sankarihautausmaan yhteydessä vapaussodan muistomerkki, johon on kirjoitettu 13 sodassa kuolleen nimi. Sodassa ja sen seurauksea kuoli kuitenkin yli kaksinkertainen määrä ristiinalaisia. Nykyisessä muistomerkissä on vain valkoisten puolella taistelleitten nimiä. Usealla paikkakunnalla on muistomerkki punaisten puolella taistelleille sotavainajille. Ristiinaan suunnitellun muistomerkin teksti voisi olla täysin neutraali esimerkiksi Vuoden 1918 sodan uhrien muistolle. Näin kaikki sodan uhrit saisivat yhteisen muistomerkin. Erkki Rantalaisen laatima luettelo ja selvitys vuoden 1918 sodan ristiinalaisista uhreista on lähetetty esityslistan mukana. Tiedot on koottu Kansallisarkiston Suomen Sotasurmat tietokannasta. Aluejohtokunnan esityksestä ei käynyt ilmi muistomerkin kokonaissuunnitelmaa kustannusarvioineen, sen ajateltu tarkempi sijoituspaikka, eikä se, mikä taho vastaisi muistomerkin ylläpidosta. Aluejohtokunta oli hankkinut muistomerkkiin kiinnitettäväksi suunnittelemansa muistotaulun ennen kuin hankkeen edellyttämistä muista toimenpiteistä oli sovittu seurakunnan kanssa. Tiedot muistotaulusta käyvät ilmi liitteenä olevasta tilausvahvistuksesta. Liite 1/139. Seurakunnan arvion mukaan kustannettavaksi ja asennettavaksi esitetyn kiven ja muistotaulun kiinnityksen kustannukset ovat huomattavasti laattaa kalliimmat. Ylipuutarhuri Jaana Nyström on toimittanut asiasta seuraavan selvityksen: Jos muistomerkki tulisi sankarihauta-alueen yhteyteen, ei sinne voisi sijoittaa mitä tahansa kiveä. Suunnitelma, itse muistomerkki, sekä perustamis- ja asennuskustannukset olisivat , riippuen siitä mitä lähdetään tavoittelemaan. Kirkkohallitus on myös ohjeistanut, että jos kirkkopihan tai sankarihauta-alueen rakenteita (aidat, portit ym.) muutetaan, niihin pitää kysyä kirkkohallitukselta lupa. Jos kirkkoneuvosto lähtee hanketta viemään eteenpäin, kirkkohallitukselle pitää tehdä lupahakemus sankarihauta-alueelle tehtävistä muutoksista. Suunnitelmat pitää olla hyvät, jotta hanke pääsee toteutukseen asti. Laatan sijoittaminen jonnekin muualle vaikuttaisi paremmalta vaihtoehdolta. Muistomerkin idea on ilmeisesti kunnioittaa kaikkia 18-

2 2 sodan aikana kärsineitä, ei vain puolensa omasta tahdostaan valinneita. Valkoisilla on kirkon vieressä oma muistomerkki, sekä viime sodan aikana Karjalaan jääneillä. Luvan hakemisella Kirkkohallitukselta tarkoitetaan Kirkkolain 14 luvun 2 :n mukaista alistusmenettelyä, jonka mukaan muistomerkkisuunnitelmasta tulee pyytää Museoviraston lausunto, hyväksyä suunnitelma kirkkovaltuustossa ja alistaa se tuomiokalitulin lausunnolla varustettuna Kirkkohallituksen vahvistettavaksi. Kirkkoneuvosto käsitteli aluejohtokunnan esitystä kokouksessaan keskustelupykälänä, mutta ei tehnyt asiasta päätöstä, koska neuvoston toimivaltuudet eivät riittäneet siihen, ja koska asiaan liittyy näkökohtia, joita alueneuvosto ei ole huomioinut asiaa käsitellessään. Aluejohtokunnalle ilmoitettiin, että asia ei ole yksin seurakunnan päätettävissä, koska sijoituspaikaksi on esitetty kirkkolailla suojeltua kirkon pihaa, mikä edellyttää Museoviraston lausuntoa ja sen jälkeen tarvittaessa vahvistamismenettelyä Kirkkohallituksessa. Myös muistomerkin kustannukset olisivat huomattavasti aluejohtokunnan arvioimaa suuremmat. Vaikka kyseeseen tulisi luonnonkivi, hanke vaatii riittävän tasoisen suunnitelman itse merkistä ja sen asennuksesta sekä sijoituspaikasta. Seurakunnassa suunnitelmat vaativat valtuustokäsittelyn, jonka jälkeen myös hiippakunnan tuomiokapituli antaa niistä lausuntonsa Kirkkohallitukselle, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen. Aluejohtokunta käsitteli asiaa kokouksessaan seurakunnan esittämistä näkökohdista, ja päätti esittää kirkkoneuvostolle, että hanketta jatkettaisiin, ja sitä perusteltiin seuraavilla seikoilla: - tarkoitus on toteuttaa hanke pienin kustannuksin - aluejohtokunnan kustannusarvio muistomerkille oli euroa, joka jaettaisiin aluejohtokunnan ja seurakunnan kanssa. Laatta maksoi 774,38 euroa - kivi voisi olla kaunis ristiinalainen luonnonkivi - kiven hankinta ja sen kuljetus kirkon viereen on luvattu tehdä talkoohengessä - laatan kiinnitys voidaan tilata paikalliselta kiviveistämöltä - kiven alustana voi toimia sorapeti. Valettu betonilaattakaan ei ole kallis, jos se katsotaan paremmaksi. Ristiinan aluejohtokunta piti kirkon pihaa muistomerkin ainoana oikeana sijoituspaikkana viitaten siihen, että myös Suomenniemellä on punaisten muistomerkki kirkon yhteydessä olevalla hautausmaalla. Ristiinan muistomerkki olisi tarkoitettu kaikille kansalaissodan uhreille, ei vain punaisten puolella kuolleille. Mikäli lupien ja kiven hankinta ylittää laatan hinnan, on aluejohtokunta valmis neuvottelemaan asiasta. Aluejohtokunnan vuoden 2016 määrärahat ovat erittäin rajalliset. Aluejohtokunta ei kuitenkaan halua, että arvokas asia kaatuu rahoitukseen ja toivoi, että sen toteuttamiseen suhtauduttaisiin myönteisesti. Asiassa aloitteen tehnyt ja vuoden 1918 sotasurmia selvittänyt Erkki Rantalainen on lisäksi esittänyt, että muistomerkin hankinnalle löytyy paikallisia tukijoita ja toivonut, että tuomiokirkkoseurakunta suhtautuisi myönteisesti hankkeeseen ja järjestäisi sille tarvittavat luvat. Aluejohtokunnan esittämät uudet näkökohdat jättivät kuitenkin edelleen avoimiksi niin muistomerkin suunnitteluun, suunnittelutapaan ja kustannuksiin kuin lopullisiin kustannuksiinkin liittyvät yksityiskohdat, jotka ovat olennaisia sekä muistomerkkisuunnitelmien hyväksymisprosessin että johtokunnan ja seurakunnan kustannusosuuksin määrittelyn osalta. Mikäli hankkeelle on tiedossa paikallisia tukijoita, ne on syytä sel-

3 3 vittää tarvittavine sitoumuksineen ennen kuin rahoituksen osalta on mahdollista tehdä päätöksiä. Kirkkoneuvosto arvioi hankkeen toteuttamismahdollisuuksia kokouksessaan edellä esitettyjen näkökohtien pohjalta ja päätti edellyttää hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi aluejohtokunnan kanssa, 1) että hankkeesta laaditaan asiantuntijatasoiset suunnitelmat ja kustannusarvio käsittelyn pohjaksi seurakunnassa, Museovirastossa, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulissa ja Kirkkohallituksessa; 2) että aluejohtokunta selvittää hankkeen mahdolliset ulkopuoliset rahoittajatahot ja niiden osuudet kustannuksista; 3) että kaikki hankkeesta aiheutuneet lopulliset ulkoiset kustannukset jaetaan tasan aluejohtokunnan ja seurakunnan kesken riippumatta siitä, saadaanko hankkeen lopulliselle toteuttamiselle lupa Kirkkohallitukselta; 4) että mikäli aluejohtokunta saa hankkeelle ulkopuolisia rahoittajia, aluejohtokunta ja seurakunta jakavat keskenään tasan näiden rahoitusosuuksien jälkeen jäävät ulkoiset kustannukset; ja 5) että seurakunnan edustajat neuvottelevat aluejohtokunnan edustajien kanssa hankkeen toteutuksesta ja edellytyksistä. Tuomiorovasti Juha Palm, hallintojohtaja Markku Salmi, ylipuutarhuri Jaana Nyström ja kiinteistöpäällikkö Arto Vartiainen toimittivat muistomerkkihankkeeseen liittyvän katselmuksen Ristiinan kirkon piha- ja sankarihauta-alueella Erkki Rantalaisen ja aluejohtokunnan puheenjohtajan Jari Viitikan kanssa sekä neuvottelivat hankkeen lähtökohdista ja toteuttamisedellytyksistä. Samassa yhteydessä katselmoitiin muistomerkiksi soveltuvia kiviä Ristiinassa sijaitsevalta louhostyömaalta, joista myöhemmin päädyttiin valitsemaan kooltaan ja muodoltaan sopivimmaksi arvioitu kivi. Kuva kivestä on lähetetty kirkkoneuvoston jäsenille sähköpostitse. Kivi puhdistettiin Ristiinan hautakiviveistämössä. Koska johtokunnan esittämä alkuperäinen suunnitelma oli ristiinalaisen luonnonkiven käyttäminen muistomerkkinä, kivi valittiin siten, että se ei vaadi muuta käsittelyä kuin puhdistuksen. Kiven korkeus on 142 cm, josta maan pinnalle jäisi noin 105 cm. Leveys leveimmästä kohdasta on 95 cm, ja laatan kiinnityskohdasta 75 cm. Syvyys on 50 cm. Muistomerkin sijoittamissuunnitelma havainnekuvineen tilattiin arkkitehti Heikki Kirjalaiselta. Lähtökohtana oli, että muistomerkki sijoitetaan kirkon pihan kaakkoiskulmaan kellotapulin ja Karjalaan jääneiden muistomerkin väliselle nurmialueelle siten, että se olisi linjassa sen kohdalla olevan käytävän kanssa. Muistomerkki upotetaan alaosastaan maahan riittävä perusta varmistaen, mutta sen yhteyteen ei tehdä uutta käytävää olemassa olevien käytävien lisäksi. Ympäröivän nurmikon arvioidaan kestävän merkillä mahdollisesti tapahtuvat huomionosoitukset ja muun kulkemisen, jota ei arvioida tapahtuvan suuressa määrin. Arkkitehdin laatimat kuvasovitteet sekä asemapiirustus muistomerkistä ja sen sijoittamisesta on lähetetty kirkkoneuvoston jäsenille sähköpostitse. Ristiinan seurakunta ja kirkko Ristiina erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1649 Suur-Savon eli Mikkelin kirkkopitäjästä. Samana vuonna valmistui Pietari Brahen puolison Kristiina Katariina Brahen rakennuttama seurakunnan ensimmäinen kirkko. Siinä oli osittain maalattia. Seurakunta sai nimensä Kristiina Brahen mukaan. Kristiina oli sekä kreivitär että Kajaanin paronitar.

4 4 Vanha kirkko rappeutui ja kävi pieneksi. Seurakunnan nykyinen ristikirkko valmistui samalle paikalle vuonna 1775 ja sen rakennusmestarina toimi Eskil Collenius Sortavalasta. Kirkkoa on laajennettu vuonna Alttaritaulu esittää Jeesusta vastaanottamassa työtätekeviä ja raskautettuja. Sen on maalannut Alexandra Såltin. Kellotapuli on rakennettu Kirkkoon mahtuu 780 ihmistä. Rakennus on peruskorjattu vuonna Pietari ja Kristiina Brahen muotokuvat ovat eräiden arvioiden mukaan Ristiinan kirkon ja koko Etelä-Savon suurin taideaarre. Ne ovat ainoat elävästä mallista tehdyt maalaukset heistä. Taulut on tehty ennen vuotta Kirkon aidatulla piha-alueella on vapaussodassa kaatuneiden (valkoisten) muistopatsas, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sankarihaudat ja vuonna 1951 valmistunut kuvanveistäjä Ilmari Wirkkalan suunnittelema kookas sankariristi, Karjalaan jääneiden muistomerkki, joka koostuu kahdesta erillisestä edustaltaan hiotusta kivestä, sekä Suomen sodan sankarin Otto von Fieandtin Viipurista siirretty hautamuistomerkki. Kuvat muistomerkeistä on lähetetty kirkkoneuvoston jäsenille sähköpostitse. Kirkon pihalla on myös Vänrikki J.G. Teetgrenin ja Augusta Vilhelmina Teetgrenin hautakivi sekä Lagman G.W. Branderin ja Lagmanskan L.C. Branderin haudan risti. Kaikkien muistomerkkien sijainti ilmenee asemapiirustuksesta. Ristiinan seurakunnasta tuli kunta- ja seurakuntaliitoksen myötä osa Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaa Sopimus muistomerkin kustannusten jakamisesta Ristiinan aluejohtokunnan kanssa käydyssä neuvottelussa sovittiin, että muistomerkkihankkeen kustannusten jakamisesta laaditaan sopimus. Hallintojohtajan laatima sopimusluonnos on liitteenä. Liite 2/139. Ehdotus, hallintojohtaja: Kirkkoneuvosto 1) päättää pyytää Ristiinan kirkon pihalle sijoitettavaksi esitetystä vuoden 1918 sodan uhrien muistomerkistä ja sijoitussuunnitelmasta Museoviraston lausunnon; ja 2) hyväksyy osaltaan Ristiinan aluejohtokunnan kanssa tehtävän sopimuksen muistomerkin kustannusten jakamisesta seurakunnan ja aluejohtokunnan kesken. Päätös: 1) Esityksen mukainen. 2) Esityksen mukainen. Toimenpiteet Lausuntopyyntö Museovirastolle, tiedoksi ja toimenpiteitä varten kustannustenjakosopimuksen osalta Ristiinan aluejohtokunta, tiedoksi Erkki Rantalainen, ylipuutarhuri Jaana Nyström ja Kirkkohallitus/Harri Palo ja Antti Pihkala

5 Asianmukaisesti allekirjoitetusta ja tarkastetusta pöytäkirjasta otetun otteen oikeaksi todistaa: 5 Mikkelissä syyskuun 4. päivänä 2017 hallinnon sihteeri Riitta Niemi Lisätietoja antaa hallintojohtaja Markku Salmi , markku.salmi@evl.fi