Jokaiseen hetkeen on tartuttava

Transkriptio

1 Hannu Jukola Tamperelainen seurakuntalehti Kesäkuu 2018 Otso Kautto: Uskon pyhiinvaellukseen, uskon uskomiseen. Sivut A 6 7 siltalehti.fi Pekka Haavisto kannustaa ylläpitämään vuoropuhelua: Jokaiseen hetkeen on tartuttava Hannu Jukola Sivut A 8 10 Ota ohjelmaliite talteen! Palveluita ja hengen ravintoa herättäjäjuhlat 1,5 körtit STOPpaa hetkeksi Monipuolista ohjelmaa Vapaa pääsy* *Osaan juhlien oheisohjelmista on pääsymaksu. J Körtin pipa ei kiristä Mitkä ihmeen herättäjäjuhlat? okakesäiset herättäjäjuhlat ovat heränneiden eli körttien kesäjuhlat. Juhlat järjestetään joka vuosi eri paikkakunnalla, tänä kesänä on Tampereen vuoro. Körttiläisyys saattaa tamperelaisen korvaan kuulostaa jäyhältä ja vakavalta, mutta nyt kannattaa työntää omat ennakkoluulot syrjään ja tulla katsomaan, mistä on kyse. Herättäjäjuhlilla on leppoisa ja iloinen tunnelma, ja Kalevan kirkon kulmille voi tulla rauhassa katsomaan ja kuuntelemaan. körttejä tiellä Lue herättäjäjuhlien erikoisnumero Leena Kälve Kuoleman kulttuurin kirjo näkyy Lamminpäässä Sivut A Rami Marjamäki Kesäpappi liikkuu ihmisten parissa Sivu A 18

2 A 2 SILTA 5/2018 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka päätoimittaja kesäkuu Tampere Uusia näkökulmia liikuntaan ja kesään Lämpö ja valo ovat hemmotelleet meitä suomalaisia jo monta viikkoa pitkän ja pimeän talven jälkeen. Toukokuun kelit ovat tuntuneet kerrassaan suloisilta, kun muistelee viime kesän kylmyyttä ja kosteutta. Aurinkoa, ja toivottavasti myös riittävästi virkistävää sadetta elämän vettä on luvassa tuleviksikin viikoiksi, joten nyt kannattaa nauttia kaikin aistein luonnossa liikkumisesta. Alkukesän vihreys hivelee silmiä, lintujen konsertti soi korvissa ja kukkivien kasvien ja nurmen tuoksu huumaa nenän. Ihminen on henkinen, hengellinen ja ruumiillinen kokonaisuus, jossa kaikki ulottuvuudet ovat yhtä tärkeitä. Ihminen voi hyvin, jos nämä osa-alueet ovat tasapainossa. Hengellisesti liikuntaa voi lähestyä luotuisuuden kautta ruumis on Pyhän Hengen temppeli, jota saa pitää hyvässä kunnossa. Näin todetaan Liikkuva seurakunta -toimintamallissa, jonka tarkoituksena on edistää seurakuntien työntekijöiden ja seurakuntalaisten liikkuvampaa elämäntapaa. Suomalaiset aikuiset viettävät lähes 80 prosenttia päivästään liikkumatta, pääosin istuen. Säännöllinen kuntoilu iltaisin ei pysty poistamaan esimerkiksi työpäivän aikana istuttujen tuntien aiheuttamaa kuormitusta keholle, joten pienetkin tauot istumiselle tekevät hyvää. Liikunta on väline monenlaiseen kohtaamiseen Parhaatkin syyt torjua Jumalan kutsu osoittautuvat tekosyiksi. (Luuk. 9:57 62) Kenen Jeesus? Ei terveiden ja hurskaiden, vaan sairaiden ja syntisien. (Matt. 9:9 13) Johannes Kastajan juhlassa kyseltiin: Mikähän tästä lapsesta tulee? Me sen tiedämme. (Luuk. 1:57 66) Jeesus antaa vakavia kehotuksia ja varoittavia esimerkkejä. Kääntykää! (Luuk. 13:1 5) 1.7. Apostolien päivän evankeliumissa oman aikansa henkilörekisteri Markuksen mukaan: Kaksitoista opetuslasta nimi nimeltä. (Mark. 3:13 19) HERÄTTÄJÄJUHLAT KAUPUNGISSA TULEVAT PYHÄT Kultainen sääntö, puhdasta kultaa aina vain. (Luuk. 6:27 31) Kirkastussunnuntai. Särkyneitten majahaaveiden vuorelta palataan maan pinnalle. (Luuk. 9:28 36) Talonrakennusoppia: rakenna kalliolle ja vältä kosteusvauriot! (Matt. 7:24 29) Jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. Näin on myös maallisessa elämässä. (Luuk. 12:42 48) Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat auringon nousun, laskun maat iloksi ihmisille. Virrestä 572 Kesällä on mahdollista kokea veisuun voimaa kotikaupungissa, eikä tarvitse matkustaa kauas körttiseuduille. Siionin virsiä veisataan sateen sattuessa sateessa, niekkujen kanssa tai ilman. Seurapuheet ovat pastillin mittaiset. Juhlilla moni törmää tuttuihin. Etsi körttipuku! Pipa taitaa löytyä helpommin. Päätösseurojen polvirukous ja penkkitalkoot kuuluvat asiaan. Tätä kaikkea ja paljon muuta heinäkuussa Tampereella. Tule ja Ihmettele! PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Liikunnalla on myös yhteisöllinen ulottuvuus, parhaimmillaan ulkopuolisuutta ja syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Liikunta on väline monenlaiseen kohtaamiseen. Tämä on huomattu Mielekästä liikunnan iloa -hankkeessa, joka yhdistää luonnossa liikkumisen ja terveysliikunnan. Toiminta on suunnattu työttömille sekä osa-aikaisesti työssä oleville, jotka haluavat lisätä liikkumistaan ja tavata uusia ihmisiä. Liikkumiseen voi todellakin ottaa monenlaisia näkökulmia. Ei ole ollenkaan pakko lähteä hammasta purren pururadalle hölkkäämään tai ajaa maantiekiitäjänä polkupyörällä pitkiä lenkkejä. Mitä jos otettaisiinkin tämän kesän liikuntariennoissa teemaksi rentous, ilo ja kohtaaminen. Hyvä tavoite olisi myös kokeilla jotakin ihan uutta tapaa liikkua tai retkeillä luonnossa, sillä tutkimusten mukaan uusiin asioihin perehtyminen virkistää aivoja. Jussi Laitinen Jos kaipaat hetken hengähdystä, rauhaa, itsesi kohtaamista sekä uuden näkökulman saamista, kannattaa lähteä pyhiinvaellukselle. PyhiinvaellusTampereen reitit tarjoavat sekä virkistymistä luonnossa että kaupunkiympäristön näkemistä uusi silmin. Reitit kulkevat kirkkojen ja hautausmaiden kautta ja niillä voi tutustua Tampereen monipuoliseen kulttuurihistoriaan. Rakennetun ympäristön ja taideteosten tarkastelemisen lisäksi voi kulkea luonnossa metsän sylissä sekä veden äärellä. Mobiilisovelluksen avulla voi vaeltaa haluamallaan reitillä, milloin itselle parhaiten sopii. Hidasta vauhtia, avaa aistisi ja havainnoi ympäristöä. Liikunnallista ja elämyksellistä kesää kaikille Sillan lukijoille! HELMI Fariseukset sanoivat opetuslapsille: Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! Jeesus kuuli sen ja sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. (Matt. 9:11 13)

3 SILTA 5/2018 A 3 kysymystä Hannu Jukola Mummon Kammari ja Myötätuuli muuttamassa paraatipaikalle Kuluvan vuoden aikana Tampereen seurakuntien talossa puhaltavat uudet tuulet. Mummon Kammari muuttaa uusiin valoisiin tiloihin kaupungin paraatipaikalle, samoin näkövammaisten kohtaamispaikka Myötätuuli saa uudet esteettömät tilat Näsilinnankadulta. Remontin yhteydessä myös vapaaehtoistoiminnan koulutus- ja koordinointi keskitetään samaan kiinteistöön. Tavoitteena on, että Seurakuntien talosta tulee yhä vahvemmin seurakuntalaisten talo. Talon ykköskerros otetaan kahvilakäyttöön. Aulassa on jatkossa myös Mummon Kammarin kauppa ja vapaaehtoistyön piste. Kakkoskerroksen tilankäyttöä tehostetaan ja monipuolistetaan, ja Fennialta vapautuneet liiketilat otetaan oman toiminnan käyttöön. Tilaratkaisujen toteutus valmistellaan Tuomiokirkkoseurakunnan, diakonian ja yhteiskuntavastuun, viestinnän ja kehittämispalveluiden sekä kiinteistöpalveluiden yhteistyönä. Valmistelutyön vetäjänä toimii diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe. Alustavan aikataulun mukaan remontti on valmis vuoden loppuun mennessä. Eva Wäljas Tietosuoja-asetus, GDPR, korostaa henkilöiden yksityisyyden suojaan liittyviä oikeuksia. Mihin tarkoitukseen Tampereen seurakunnat kerää henkilötietoja? Ilari Airikka Toukokuussa voimaan astunut Europan Unionin yleinen tietosuoja-asetus koskee kaikkia EU:n alueella sijaitsevia yrityksiä, järjestöjä ja organisaatioita, jotka käsittelevät EU:n alueella sijaitsevien henkilöiden henkilötietoja. Uudistetun lain mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi sekä kerättävä ja käsiteltävä vain tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten. ❶Miksi Tampereen seurakunnat kerää henkilötietoja, tietosuojavastaava, vs. IT-kehityspäällikkö Jukka Nyrhinen? Turvallisen ja hyvin onnistuneen leirin, retken, kerhon tai tapahtuman järjestämiseksi tarvitaan osallistujista tietoa, muitakin kuin pelkkä nimi. Allergiatiedot ja terveystiedot ovat erittäin tarpeellisia leiriläisten turvallisuuden takia. Pyöritämme myös varsin mittavaa vapaaehtoistoimintaa muun muassa Mummon Kammarissa ja tänä kesänä myös herättäjäjuhlilla. Vapaaehtoistoiminnan edellytyksenä on, että tiedämme, kuka on mukana ja minkälaisessa roolissa. Yksi kirkon päätehtäviä on auttaa ihmisiä hädässä, ja seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat tässä avainasemassa. Diakoniatyössä tarvitaan henkilötietoja, jotta avustaminen ja yhteydenotot olisivat tarkoituksenmukaisia ja turvallisia. Tarvitsemme näitä tietoja myös kirkonkirjojen pitoon, koska toimimme viranomaisena, kun kyseessä on kaste, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen tai hautaan siunaus. Tehtävämme on siis saattaa oikeat ihmiset oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. ❷Miten tietojen keräämistä perustellaan? Osa toiminnoista perustuu lakeihin. Vapaaehtoisten kanssa teemme sopimuksen. Leiri-, retki- ja kerhotyön luonteen takia tarvitsemme henkilöstä tietoja, ja meillä on oikeus saada ne. Joissakin tapauksissa pyydämme suostumuksen ihmiseltä itseltään. Käytämme siis eri perusteita toiminnasta riippuen. ❸Luovutetaanko näitä tietoja kolmansille osapuolille? Pääsääntöisesti tietoja ei luovuteta seurakuntien ulkopuolelle. Mikäli näin tehdään, kysytään siihen lupa. ❹Jos haluan tietää, mitä tietoja minusta on Tampereen seurakuntien rekistereissä, miten toimin? Verkkopalvelussamme on lomake, jonka täyttämällä ja tuomalla asiakaspalveluumme käynnistyy prosessi, jonka tuloksena saamme kerättyä henkilön tiedot. Syksyllä avataan verkkopalvelu, jonka kautta voi tunnistautumalla pyytää tietojaan sähköisesti. ❺Mitkä asiat muuttuvat eniten? Kirkossa on turvallisesta henkilötietojen käsittelystä vuosisatainen perinne, joten toiminnassa suuria muutoksia ei näy. Jonkin verran henkilötietojen pyytämistä on täsmennetty, ja kerromme nyt selkeämmin, mihin niitä käytetään ja miksi. Tampereen seurakunnat on dokumentoinut ja kuvannut eri toiminnoissa henkilötietojen käsittelyn. Tästä näkyvimpänä on tietosuojaselosteiden päivittäminen ja julkaiseminen verkkopalvelussamme. Näin pystymme osoittamaan, että noudatamme tietosuoja-asetusta. ❻Onko tullut yllätyksiä? Ei varsinaisesti. Henkilöstö on suhtautunut hyvin tähän tärkeään uudistukseen. Virve Jylhäsalo Tampereen ev.lut. seurakuntien tietosuojaselosteet on koottu verkkosivulle: tampereenseurakunnat.fi/tietosuojaselosteet Mummon Kammarin Hattumummot lahjoittivat euroa Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten teho-osaston hyväksi. Fida kerää Mosulin lapsille Suomalainen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida on aloittanut Irakissa hankkeen Mosulin alueen lasten hyväksi. Toukokuussa 70 paikkakunnalla järjestettiin katukeräys asian puolesta. Kylien siviiliväestö joutui pakenemaan henkensä edestä Isisin hirmuvaltaa, ja lapset joutuivat todistamaan julmuuksia ja väkivaltaa. Nyt perheet palaavat takaisin koteihinsa, jotka saattavat olla raunioina. Työn keskiössä ovat vaikeassa asemassa olevat lapset, kuten kehitysvammaiset sekä etniset ja uskonnolliset vähemmistöt. Toinen työalue Irakissa on Halabja, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi Saddamin kemiallisista iskuista. Alueella syntyy edelleen kehitysvammaisia lapsia. Fida aloittaa tänä vuonna uuden kehitysyhteistyöohjelman myös Kongossa. Lisätietoa: eväätelämään.fi, fida.info

4 A 4 SILTA 5/2018 Työn murros haastaa kirkkoa Työelämän silpoutuessa syntyy uusia osallisuuden muotoja. Muuttuva työkulttuuri vaati ihmiseltä joustavuutta, itseohjautuvuutta ja epävarmuuden sietoa, asiantuntijat totesivat Tampereen hiippakunnan järjestämässä Tulevaisuusfoorumissa. Kansalaistoiminnan tuottaja Annina Laaksonen alleviivasi kirkon mahdollisuutta synnyttää merkityksen ja arvokkuuden kokemuksia yhteiskunnassa, jossa osallistuminen ei välttämättä kytkeydy työhön. Innovaatio- ja tulevaisuustyön johtaja Petri Räsänen kiitti seurakuntia valmiudesta vuoropuheluun, mutta myös haastoi kokeilemaan. Piispa Matti Repo muistutti, että muutos on myös kirkon sanoman ytimessä. Muuttuneena, mutta identiteettinsä säilyttäen, kirkko muuttaa maailmaa. Janne Aejmelaeus Pappien asenteet muuttuneet nopeasti Hannu Jukola Tampereen herättäjäjuhlien juhlatoimikunta toivottaa kaikki tervetulleiksi juhlille. Pappien asenteet samaa sukupuolta olevien parien siunaamista ja vihkimistä kohtaan ovat muuttuneet nopeasti. Tämä ilmenee Kirkon akateemisten jäsentutkimuksen alustavista tuloksista. Vuonna 2002 papeista vain 24 prosenttia kannatti samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista ja 62 prosenttia vastusti. Vuonna 2018 siunaamisen kannattajia on papeista 69 % ja vastustajia enää 22 %. Myös samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kohtaan pappien näkemykset ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Vuonna 2018 samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kannatti papistosta 55 % ja vastusti 34 %, kun vuonna 2014 vihkimistä kannatti 35 % ja vastusti 50 %. Myös kanttoreilla muutos on nähtävissä, joskaan ei yhtä voimakkaana. Keskimäärin papit ja kanttorit ovat tyytyväisiä työhönsä. 15 prosenttia kanttoreista ilmaisi olevansa tyytymättömiä. Tyytyväisimpiä työhönsä olivat perheneuvojat ja järjestötyöntekijät. Pappien ja kanttorien ero näkyy myös uupumismittareissa. Useimmiten vastaajat kokivat, että töitä on paljon, mutta että he enimmäkseen selviävät työkuorman kanssa. Välillä tai jatkuvasti jaksamisongelmia kokee 31 % kanttoreista ja 21 % papeista. Erityistä huolta kannan niistä, jotka ovat vaarassa uupua työkuorman alle. Jossain määrin tämä liittynee kirkon taloudelliseen tilanteeseen. Virkojen vähentämisen seurakunnista pitäisi johtaa myös työmäärän vähentämiseen, toteaa Kirkon akateemisten toiminnanjohtaja Jussi Junni. Jäsentutkimus toteutettiin Kanttori-urkuriliiton, Pappisliiton ja Teologiliiton jäsenille alkuvuodesta Kyselyyn vastasi 858 vastaajaa. Sukupuolten väliset erot naisten johtotehtäviä kohtaan ovat papiston keskuudessa suuret. Kirkkoherroiksi enemmän naisia haluaa vain 23, piispoiksi 32 ja muihin kirkon johtotehtäviin 27 prosenttia miespapeista. Kirkon kuvapankki / Teemu Junkkaala Tamperelaisuus näkyy herättäjäjuhlilla Tampereen herättäjäjuhlien valmistelut ovat jo loppusuoralla, kun juhliin on aikaa nelisen viikkoa. Alkaisivatpa juhlat jo! Järjestelyt ovat sujuneet hyvin, ja odotamme tapahtumaa hyvällä mielellä, intoilee herättäjäjuhlien pääsihteeri Petra Perttula. Toukokuun aikana Tampereen kaupunki on toteuttanut juhla-alueella pysyviä vesi- ja viemärirakenteita. Infrastuktuurin rakentamisen lisäksi kaupunki on ollut vahvasti mukana turvallisuus- ja liikennejärjestelyiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Se vastaa myös juhlakentän kukkakoristeista ja istutuksista, iloitsee Perttula yhteistyöstä. Talkoolaisia on ilmoittautunut mukaan lupaavasti. Heitä tarvitaan kaikkiaan noin Suurin pula on järjestyksenvalvoja-kortin omaavista vapaaehtoisista. Kesäkuussa on vielä hyvin aikaa ilmoittautua mukaan, kannustaa Perttula. Pääsihteeri uskoo, että ihmisen yleisötavoite saavutetaan juhlilla. Tampere on jo kaupunkina kiinnostava. Liikenneyhteydet ovat hyvät, ja oletan, että saamme juhlille erityisesti päiväkävijöitä. Haastavinta järjestelyissä ovat olleet erilaiset lupa-asiat. Tämän kokoluokan ulkoilmatapahtumalle tarvitaan suuri määrä viranomaislupia ja -ilmoituksia, ja niissä on riittänyt pähkäiltävää, miettii Perttula. Innostavinta ovat olleet sitoutuneet ihmiset, uudet ilmiöt ja monipuolinen ohjelma. Olemme saaneet kiinnostavia ihmisiä puhujiksi. Iloitsen esteettömyysratkaisujen onnistumisesta ja monista uusista avauksista, kuten vegaanisesta ruokavaliosta. Ne osoittavat, että herättäjäjuhlat ja körttiläisyys ovat vahvasti kiinni nykypäivässä, myhäilee Perttula. Jokaiselle jotakin Herättäjäjuhlien ohjelma julkaistiin toukokuussa. Sen monipuolisesta sisällöstä on jo saatu myönteistä palautetta. Liisanpuistossa kuullaan monia mielenkiintoisia puhujia, veisataan Siionin virsiä ja vietetään messua sunnuntaina. Myös oheisohjelma sekä konsertit tarjoavat paljon tekemistä ja elämyksiä yleisölle, kertoo Perttula. Juhlakentän ohjelma alkaa torstaina perinteisillä talkooseuroilla. Perjantain aattoseuroissa kuullaan seurapuhujana muun muassa Tampereen pormestaria Lauri Lylyä. Lauantaina puhujanpaikalle asettuvat esimerkiksi näyttelijä Laura Malmivaara, Tampereen piispa Matti Repo sekä kansanedustaja, Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja Pekka Haavisto. Sunnuntain messun saarnan pitää Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen. Lapsiperheille on Kalevan kirkon ympäristössä perjantaina ja lauantaina monenlaista tekemistä. Kirkkoseikkailussa yleisöllä on mahdollisuus päästä Kalevan kirkon torniin. Aamulehden auditoriossa järjestetään torstaina paneelikeskustelu, jonka aiheina ovat yksinäisyys ja yksin eläminen nykypäivän Suomessa. Vastuussa ovat Aamulehti ja Tampereen seurakunnat. Tamperelaisuus näkyy vahvasti ohjelman sisällössä. Tarjolla on pyhiinvaelluksia, Särkänniemi-elämyksiä ja lukuisia konsertteja Tampereen kirkoissa. Juhlilla voi etsiä itselleen sydänystävää, mikä sopii Lähellesi ikävöin -teemaan. Tampereen seurakuntien sinkkutyön suositut Pikadeitit toteutetaan juhlilla kaksi kertaa, kertoo Perttula. Hän uskoo, että juhlat tarjoavat kävijöille monenlaista kotiin vietävää. Toivon, että jokaisella olisi hyvä olla seurapenkissä tai juhlakentän liepeillä. Hienointa on, jos ohjelma koskettaa ihmisiä ja antaa ajateltavaa. Kirsi Airikka Tampereen herättäjäjuhlat heinäkuuta Kalevan kirkon ympäristössä Lisätietoja: herattajajuhlat.fi Pikadeitit: tampereensinkut.fi/sivustot/ tampereen_sinkut

5 SILTA 5/2018 A 5 Kalevanharjun yhteisöviljelmä osallistuu puutarhapäivään Yhteisöviljelmä on toiminut Kalevanharjulla neljä vuotta. Noin 60 viljelysäkkiä ja -laatikkoa viljelee ja hoitaa noin 15 ihmisen porukka. Kuka tahansa toiminnasta kiinnostunut voi kuitenkin liittyä mukaan. Tänä kesänä kasvamassa on härkäpapua, juureksia, kaaleja, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuja. Kasteluvastuu ja sato jaetaan osallistujien kesken. Viljelmä sijaitsee seurakuntien tontilla, purettujen kasvihuoneiden paikalla. Käytössä on myös seurakuntien vanha kasvihuone. Valtakunnallisena puutarhapäivänä 1. heinäkuuta kello viljelijät tarjoavat virvokkeita ja pientä purtavaa. Auton voi jättää hautausmaan parkkipaikalle ja jatkaa matkaa jalkaisin Hautausmaankatua. Teemapäivästä: avoimetpuutarhat.fi Mielekästä liikunnan iloa höntsäilystä Janne Aejmelaeus Antti Rautajoki (vas.), J.P. Heininen ja Risto Lahtinen hahmottelevat seuraavaa heittoaan. PAR 3 -radalla tavoitteena on saada frisbee koriin kolmella heitolla. Vihiojan frisbeegolf-puiston aloituspisteelle kokoontuneet miehet valikoivat avausheittoon sopivia kiekkoja. Kesäaurinko paistaa, mutta lämpötila ei ole vielä noussut liian korkeaksi. Heittotuntumaa hakevan miesporukan on koonnut yhteen Mielekästä liikunnan iloa -hankkeen vetäjät Risto Lahtinen ja Jussi-Pekka Heininen. Rientolan Setlementin ja Mielen-yhdistyksen yhteishanke tarjoaa maksuttomia liikuntaryhmiä, joissa pelataan muun muassa kävelyfutista, sählyä, minigolfia ja joogataan. Kokeilemme eri lajeja, joita ryhmiin osallistuvat ihmiset ehdottavat. Järjestämme myös luontoretkiä, vaelluksia ja kylpyläretkiä, kertoo Lahtinen. Toiminta on suunniteltu ensisijaisesti työttömille, kuntoutustuella oleville ja osa-aikaisesti työssä käyville ihmisille. Yhdessä liikkuminen tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Liikuntaryhmät sopivat aivan kaikille, ja hyvää kuntoa ei todellakaan vaadita. Uutuuslajinamme on kävelyfutis, jonka juuret ovat grassroots-kuntoutustoiminnassa. Kävelyfutiksessa ei saa juosta tai puskea palloa päällä. Tässä lajissa ei takuulla tule loukkaantumisia, naurahtaa Lahtinen. Mielen ry:n perustama kävelyjalkapallojoukkue Mielen pallo on Tampereen ensimmäinen ja joukkueessa odotellaan jo sarjan syntymistä lajin ympärille. Käymme tutustumisreissulla lajin syntysijoilla Skotlannissa ja Englannissa toukokuussa ja tuomme sieltä säännöt Suomeen. Lajin sääntöjä voidaan soveltaa siten, että paikalle tulevien ihmisten määrä määrää minkä kokoisilla joukkueilla pelataan. Ohiliitävä frisbee laskeutuu ryteikköiseen rinteeseen. Kuuluu pelin luonteeseen, että kiekot lentävät välillä puskiin, kuittaa freelance-ohjaaja Antti Rautajoki. Hankkeeseen palkataan ammattiohjaajia STEA:lta, eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta, saaduilla tukivaroilla. Kilpaurheilusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ohjaajat tarjoavat paikan päällä halutessa neuvoja. Frisbeegolf on teknisesti yllättävän haastava laji. Perusajatuksenamme on tarjota ihmisille rentoa ja nautinnollista liikuntaa, summaa Lahtinen. Janne Aejmelaeus Mielekästä liikunnan iloa -hankkeen päiväryhmiin voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä Jussi-Pekka Heiniseen, p , j.p.heininen@rientola.fi Hankkeen sivut: mielen.fi HEO YLIOPISTO-OPINNOT Arkkitehtuuri ja muotoilu Psykologia Kasvatustiede Sisustussuunnittelu Kauppatieteet Teologia ja historia Liikunta- ja terveystieteet Tuotantotalous ja IT Lääketiede Valtiotieteet Oikeustiede LUKUVUOSI KESKELLÄ HELSINKIÄ HEO KULTTUURIOPINNOT Animaatio Käsikirjoittaminen ja Draama ja Näyttelijäntaide Dramaturgia Elokuva- ja tv-ilmaisu Laulaja Komiikka ja Stand Up Lauluntekijä Kuvataide ja urbaani kuva Musiikki ja musiikkiteknologia Täytä hakemuksesi: HEO MEDIAOPINNOT esport Graafinen suunnittelu Pelisuunnittelu Radio- ja TV journalismi Urheilutoimittaja Visuaalinen journalismi & valokuvaus

6 A 6 SILTA 5/2018 PYHIINVAELLUS kutsuu pyhää ja muuttaa matkaa Seisomme teatterijohtaja Otso Kauton kanssa Pyynikin näköalapaikalla: alhaalla välkehtii peilityyni Pyhäjärvi, aurinko paistaa ja linnut laulavat. TEKSTI: Timo Haapala KUVAT: Hannu Jukola Kesäinen ilma on suosinut Hyvinvoinnin pyhiinvaellustamme, joka alkoi Pispalan kirkolta, kiersi Tahmelaan, Pyhäjärven rannalle ja päättyy Pyynikin maisemista Aleksanterin kirkolle. Kirjailija ja ohjaaja Otso Kautto valittiin keväällä Tampereen Työväen Teatterin uudeksi johtajaksi. Työnsä hän aloittaa vuoden 2019 alussa. Kautto on kokenut pyhiinvaeltaja. Hän kertoo käyneensä viimeksi Lourdesissa, sytyttäneensä kynttilät ja juoneensa kuuluisan lähteen vettä. Hän myös vaelsi tapaamaan ystäviään ja jatkoi matkaa Manchan maakuntaan tuulimyllyjahtiin Cervantesin ja Don Quijoten jalanjäljille. Myös nuo molemmat matkat ovat minulle pyhiinvaelluksia, sillä pyhä on henkilökohtaista, Otso Kautto sanoo. Pyhiinvaellus on rituaali Lourdesissa Kautto on käynyt useamman kerran, ja käynnit ovat jättäneet häneen aina jäljen: jokainen pyhiinvaellus on tietynlainen rituaali, jossa henkinen päämäärä muuttuu kehon vaikutuksesta osaksi vaeltajaa. Rituaaleista puhuttaessa Kautto tietää, mistä hän puhuu: miehen väitöskirja aiheesta valmistuu tämän vuoden lopussa. OTSO KAUTTO Syntynyt 1962 Teatteriohjaaja ja kirjailija Asuu ja työskentelee Suomen lisäksi Ranskassa ja Espanjassa. Vuosina Teatteri Pienen Suomen johtajana, kunnes perusti pienehkön näyttelijäjoukon kanssa kiertelevän Quo Vadis -teatteriryhmän. Työskennellyt freelancer-ohjaajana Suomen laitosteattereissa. Julkaissut romaanin Matka Mundakaan (2003). Teos oli ilmestymisvuonnaan ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjoittanut useita näytelmiä, (erityisesti lasten- ja nuortennäytelmiä) sekä yksin että yhdessä Markku Hoikkalan kanssa. Lähde: naytelmat.fi Kautto kiinnostui pyhiinvaelluksesta jo nuorena lukiessaan Walter Scottin Ivanhoe-romaania ja tarinoita temppeliritareista. Samoin Franciskus Assisilaisesta kertova Niko Kazantzakiksen kirja Pyhä Köyhyys teki häneen vaikutuksen, ja pyhiinvaeltajasta tuli hänelle merkittävä hahmo. Sana pyhiinvaeltaja on sen jälkeen kutsunut hänessä tunnelmaa pyhästä ja merkityksen tajun mahdollisuutta. Pyhiinvaelluksilla on usein jokin lähtökohta ja päämäärä, mutta päivittäiset rytmit, jalkojen hoito, ilma ja vaeltamisen konkretia antavat niille nopeasti muodon ne ovat toivon muuttumista askeliksi. Merkityksen taju Matkalla saattaa huomata, että kävelyssä on läsnä jo kaikki: sekä matka ja sen päämäärä. Kävely, sen merkityksen taju saa aikaan sen, että maailma alkaa näyttää toisenlaiselta; henkinen toive matkan edetessä alkaa avautua ja ajattelu muuttua. Kautto tähdentää merkityksen tajua: jonkin kutsuminen pyhiinvaellukseksi kutsuu pyhää, mielikuvaa pyhästä, ja se muuttaa matkaa. Mitä Harhapolut voivat olla kaikkein nautinnollisimpia; niitä ei ole suunniteltu, mutta niitä ei kohtaisi ilman päämäärää. asiaa haluaa matkallaan miettiä, mitkä ovat niitä alueita, joita kutsun; missä haluan muutosta? Pyhiinvaelluksella ihminen antaa itselleen aikaa miettiä asioita, ilman häiriötekijöitä ja ilman paineita. Mielenkiintoisia ovat pyhiinvaellukset, jotka ovat tahattomia ne, joista tajuaa vasta jälkeenpäin, että ne ovatkin olleet pyhiinvaelluksia. Olkoon pyhiinvaelluksen päämäärä mikä tahansa, se on aina sopusoinnussa ihmisen itsensä kanssa, sitä mitä hän elämäänsä kaipaa. Teatterin johtaminen on kuin kirjoittaisi runoa Jo tällä hetkellä Otso Kautto valmistelee Tampereen Työväen Teatterin vuoden 2020 ohjelmistoa. Samalla hän miettii ja työstää visiota, miten yhdistäisi suurimman mahdollisen taiteellisen tason ja yleisön läsnäolon. Tähtäimessä on myös, että TTT on toiminnaltaan kansainvälisen tason teatteri, ja hän haluaa poistaa esteet sen tason tavoittelemisesta. Työ on myös toiminnan johtamista, ja siihen kuuluvat raha ja byrokratia, pohtii Kautto. Mies miettii, miten hän johtaa teatteria kuin kirjoittaisi runoa, sillä teatterin suurin vahvuus on taiteilijuudessa. Nämä kaksi elementtiä pitää osata yhdistää; se on hänen vastuullaan.

7 SILTA 5/2018 A 7 Jo siinä on valtava mahdollisuus muutokselle. Voi olla, että tuo muutos lähtee liikkeelle. Rutiinit vapauttavat Rutiinit ja niiden hyödyntäminen liittyvät monin tavoin pyhiinvaellukseen. Otso Kautto kertoo, miten nuorena vaelsi aina samoja polkuja Kimparin järvelle: saman erämaareitin tekeminen oli ilo, eikä hän kaivannut vaihtelua, vaan käveli ja ammensi itseensä tunnelmaa. Rutiinien avulla ei tarvitse tehdä päätöksiä mistään uudesta, vaan voi vapauttaa energian muualle: merkityksen mahdollisuudesta merkityksen tajuun. Mielestäni suomalainen uskontotieteilijä Veikko Anttonen sanoo kauniisti, että pyhä on raja. Jos sitä ajatusta haluaa viedä eteenpäin, silloin rituaali on portti muutokseen. Pyhiinvaelluksessa, jota voi sanoa myös rituaaliksi, jokin toisaalla oleva tulee kutsutuksi, läsnäolevaksi. Toisin sanoen se on hyvin proaktiivista. Koska pyhiinvaellukset ovat pitkiä, ne muuttavat ihmistä myös fyysisesti: jalat vahvistuvat, tulevat jänteviksi ja ihminen laihtuu. Henkinen ja fyysinen tukevat toisiaan. Saman tuloksen voi aikaansaada myös vaikkapa täällä Hyvinvoinnin Pyhiinvaelluksella, kunhan siitä tekee jatkuvan ja toistuvan rutiinin. Saavumme reilun tunnin kävelymatkan jälkeen Aleksanterin kirkolle. Reitti oli erittäin hyvin suunniteltu, sillä siinä kuljettiin lyhyen matkan aikana veden ääreltä uskomattoman kauniille näköalapaikoille, sekä metsän vihreisiin syvyyksiin. Pyhyyden tunnelma oli läsnä, Otso Kautto toteaa. Tämä reitti täytyy ehdottomasti kulkea uudestaan. Pyhiinvaellus on minulle jonkin nimeämättömän läsnäoloa kehossa ja teoissa: askeleet ovat totta, hiki on totta ja ne ovat uskon mahdollisuuden materialisoituneita muotoja, pohtii Kautto. Pyhiinvaellus on tunnelma, joka on kehollistunut liikkeen kautta.

8 A 8 SILTA 5/2018 VASTAVIRTAAN KULKEMASSA Pekka Haavisto oli perustamassa vihreää liikettä silloin, kun luonnon puolesta huolestuminen ei vielä kuulunut ajattelun valtavirtaan. Aikana, jona kirkosta eroaminen on suosittua, hän on palannut siihen takaisin. Kohta hän puhuu myös herättäjäjuhlilla. TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Hannu Jukola Uskonnon opettamisen tyyli alkoi vaivata Pekka Haavistoa kouluaikana. Kävin rippikoulun, mutta sen jälkeen se kapea näkemys maailmasta ja uskosta johti konfliktiin uskonnonopettajan kanssa, ja erosin kirkosta. Hän kertoo olleensa pitkään kirkon ulkojäsen. Ylivieskan kirkon tuhopoltto reilut kaksi vuotta sitten sai kuitenkin mietteliääksi. Lopullisesti mielen saivat muuttumaan arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan kannanotot ihmisoikeuksista, tasavertaisesta kohtaamisesta ja pakolaisten kohtelusta. Ajattelin, että nyt puhuu sellainen kirkko, jota olen kaivannut. Tein oman valintani vastavirtaan ja liityin kirkkoon. Hän odotti kommentteja, joita ei kuitenkaan tullut. Kun liittymisen jälkeen Helsingin hiippakunnasta tipahti kirje postilaatikkoon, se oli kirkon rekisteriviranomaisen valju dokumentti. Kirkko voisi jäsenhankinnassaan vähän iloisemmin tervehtiä uusia tulijoita, Haavisto naurahtaa. Hän istuu Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa arkkipiispana juuri aloittaneen Tapio Luoman vieressä. KUA tekee uskonnoista riippumatonta työtä, mutta sen lähimmäisenrakkauteen perustuva arvopohja on Haaviston mielestä helppo jakaa. En ole kauhean paljon käynyt uskonnollisissa tilaisuuksissa. Viime kesänä tapasin nuoren yrittäjän Kalle Ojamon, joka on mukana Kempeleellä toimivassa Greenled Oy:ssä, energiansäästöä edistävässä yrityksessä. Tapaamisen jälkeen Kalle otti yhteyttä: Äiti käski sun tulla Suviseuroille. Kysyin, että ootsä ihan varma? Siellä oli alle kolmikymppisiä ihmisiä, jotka ottivat hyvin lämpimästi vastaan, ja meillä oli tavattoman jännä keskustelu. He kertoivat, että heihin kohdistuu syrjintää ja he kokevat itsensä ulkopuolisiksi. Se oli jälleen yksi näkökulma mosaiikkien Suomeen. Suvaitsevaisuutta esillä pitänyt kansanedustaja on arvostanut sitä piirrettä omissa körttiystävissään. Heitä leimaa myös vaatimattomuus ja nöyryys, ei kuvitella itsestä liikaa se on hyvin jännä filosofia, Haavisto pohtii. Nämä ajatukset saivat vastaamaan myönteisesti Tampereen herättäjäjuhlien puhujakutsuun. Mitä tapahtuu taivaassa? Vuonna 2012 presidentinvaalien yhteydessä suureksi kysymyksesi nousi homoseksuaalisuus. Monissa perheissä käytiin silloin ensimmäistä kertaa vakavaa keskustelua seksuaalisista vähemmistöistä. Olen iloinen, jos olen voinut vaikuttaa ilmapiirin muuttumiseen. Haavisto saa paljon sähköpostia, ja jotkut niistä ovat saaneet pohtimaan teologisiakin näkökulmia. Yhdessä viestissä kysyttiin, mitä tapahtuu taivaassa samaa sukupuolta oleville pareille. Minua paremmin teologiasta perillä olevat ihmiset sanovat, että taivaassa ei ole sukupuolia eikä perheitä vaikka usein ollaankin jälleennäkemisen toivossa. Monet myös kysyvät, voiko pappi siunata samaa sukupuolta olevan parin. Mutta pappihan ei siunaa, vaan pyytää Jumalan siunausta. Siunaus on viime kädessä Jumalan teko. Ja jos pappi voi pyytää Jumalan siunausta golf-kentille ja veneille, miksi ei näille pareille. Ihmiset pohtivat näitä kysymyksiä. Pekka Haaviston puoliso Nexar Antonio Flores tuli Suomeen opiskelemaan 20 vuotta sitten. Oma ystäväpiirini suhtautui meihin luontevasti, mutta maahanmuuttoviranomaiset pitivät meitä valeparina. Samaan aikaan oltiin ajamassa lakia parisuhteiden rekisteröimisestä. Emme olleet ajatelleet asiaa niin omakohtaisesti, mutta kun saimme viranomaisilta hylkäävän päätöksen Antonion oleskeluluvasta, ajattelimme, että ei muu auta kuin rekisteröidä parisuhde. Nykypäivänä Haavistoa pohdituttaa, suojataanko kaikkien oikeutta perheeseen tarpeeksi. Monilla suomalaisilla pariskunnilla on tilanne, jossa puoliso tulee EU-alueen ulkopuolelta. Viranomaiset saattavat kohdella tällaisia puolisoita todella tylysti, Haavisto harmittelee. Ajankohtainen oli myös laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Meni minne tahansa, aina joka puolella joku nuori takapenkistä nousi kysymään: Mitä mieltä olet trans-laista?. Opettajatkin painivat asian kanssa. Tamperelaisen koulun opettaja kertoi, että heillä PEKKA HAAVISTO Syntynyt Helsingissä Vuosina Komposti-lehden, Suomi-lehden ja vuonna 1983 Vihreän Langan päätoimittaja Siviilipalvelus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1985: toimitti sairaalan tiedotuslehteä Mikko Alatalon jalanjäljissä Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri vuonna 1995 Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja Kansanedustajana yhteensä 19 vuotta Presidenttiehdokas vuosina 2012 ja 2018 on neljä tällaista oppilasta, ja he ovat miettineet, millä nimellä heitä kutsutaan. Koulussa oli tehty päätös, että lapsi saa itse päättää, mitä nimeä käytetään. Tämä on sivistystä. Haavisto kertoo tavanneensa myös Suviseuroilla käyvän monilapsisen perheen äidin, jossa yhden lapsen sukupuoli-identiteetti on eri kuin fyysinen. Äidillä oli selvät sävelet: Se vain on näin, ja se pitää hyväksyä. Jos katsomme menneisyyteen, Suomessa on ollut aina kykyä tulla toimeen erilaisuuden kanssa. Eivät nämä asiat uusia ole. Kesäpaikka Teiskossa Pekka Haaviston äiti Anja on vanhaa teiskolaista sukua; tieto ulottuu yhtä kauas kuin dokumentoitu historia. Teiskossa sijaitseva vakituinen kesäpaikka, Haikan talo, on erotettu 1700-luvulla äidin suvun Toijalan talosta. Haikassa korjattiin jo 1800-luvulla Näsijärven puutavaralotjia, ja sinne syntyi myös Neptun-laivayhtiön telakka. Lapsena leikimme suurten telakalta muistoksi jääneiden puisten väkipyörien päällä. Pekka Haaviston isä toimi historian ja psykologian opettajana ja rehtorina, äiti opetti kemiaa ja fysiikkaa.

9 SILTA 5/2018 A 9 Ajattelin, että nyt puhuu sellainen kirkko, jota olen kaivannut. Pekka Haaviston tyyli on rauhallinen, niin kuin pitkän linjan sovittelijalta sopii odottaakin. Tarinoita on matkan varrella kertynyt paljon kerrottavaksi.

10 A 10 SILTA 5/2018 Santeri Vilakoski Vanhat volkkarit olivat yksi Pekan kesäharrastuksista Teiskossa Haikan talossa. Tässä poseerataan vuoden 1952 kuplan kanssa. On hyvä, että käydään läpi kansalais sodasta sekä hyviä että pahoja tarinoita, ja myös sitä, ovatko kaikki saaneet oikeutta. Kotona keskusteltiin paljon. Kirjahyllyssä oli maailman uskontojen teoksia, äiti seurasi luonnontieteitä, isä kantoi kirja-alennusmyynneistä kassikaupalla historiaa ja yhteiskuntaa käsittelevää kirjallisuutta ja 70-luvut olivat Suomen kansainvälistymisen aikaa, ja ympäristöasiat alkoivat nousta tietoisuuteen. Oppikoulun alaluokan maantiedon tunnille piti tehdä esitelmä jostain maasta. Tein sen Biafrasta, ja meillä oli kova riita opettajan kanssa siitä, onko Biafra maa. Biafran presidentti Odumegwu Ojukwu valitsi Finlandian Biafran kansallishymniksi. Separatistitaistelija oli sitten Nigerian vankilassa, mutta myöhemmin hänet armahdettiin. Kierrätys ja uusiokäyttö tulivat tutuiksi varhaisessa vaiheessa. Haavisto oli yhdessä kehityskriitikko Kai Vaaran kanssa aktiivinen osallistuja Munkkivuoren yhteiskoulun luontokerho Vanessassa. Kaverini Kaitsu toi Tukholman ympäristökokouksesta vuonna 1972 kierrätyspaperille painetun vihon, jota sitten hypisteltiin. Koulussa esitimme pasifistisen Aseet veks -näytelmän. Opiskelujen alettua perustimme vaihtoehtolehtiä; Köynnös, Komposti, Suomi, ja myöhemmin teimme rocklehti Rumbaa ja Vihreää Lankaa. Meillä oli pieni kustannustalo, joka yhtäkkiä työllisti 20 ihmistä. Emme osanneet kutsua itseämme yrittäjiksi vaikka juuri sitä olimme. Koijärven kuivattamista vastustaneeseen mielen- osoitukseen vuonna 1979 Pekka Haavisto meni Komposti-lehden toimittajana, ja nuo tapahtumat antoivat sysäyksen sille, että aktivistit alkoivat miettiä vaaleihin osallistumista. Koijärvellä olivat mukana vihreän liikkeen ensimmäiset kansanedustajat Ville Komsi ja Kalle Könkkölä. Vuonna 1987 Vihreä liitto sai neljä kansanedustajaa. Politiikka vei mukanaan. Siviilipalveluvuoteni vietin Tampereella, ja oli hienoa seurata myös Tampereen vihreiden syntyä. Kävimme keskusteluja Into-nimisessä kirjakahvilassa Tampereen ylioppilastalon takapihalla, Kauppahallin kellarikahvilassa ja yliopiston kuppilassa. Joissakin perheissä vihreitä on nyt jo kolmessa polvessa. Paljon huonoja uutisia Haaviston nuoruudessa monet asiat näyttivät hyvin synkiltä. Nuoret ajattelivat silloin olevansa viimeistä sukupolvea maailma tuhoutuisi ekokatastrofiin tai ydinsotaan. Ympäristöasiat ovat nousseet otsikoihin hitaasti. Tukholman kokouksestakin on jo 46 vuotta. Mutta nyt vihreät arvot ovat tulleet jäädäkseen, Haavisto toteaa. Nyt pinnalla ovat Turkin tapahtumat, Syyrian konflikti ja Pariisin ilmastosopimus, jota Trumpin hallinto horjuttaa. Kaikkien konfliktien äiti, Israelin ja Palestiinan suhde, ei myöskään ole menossa hyvään suuntaan. Ovatko vastoinkäymiset tehneet pitkän linjan sovittelijan kyyniseksi? Ei ehkä kyyniseksi, mutta tuntuu, että globaaleihin ongelmiin on vaikutettava entistä tehokkaammin. Hän muistuttaa vastuullisuudesta, kansainvälisistä mekanismeista ja ylipäätään keskustelusuhteen luomisen tärkeydestä. Onnistumisiakin matkan varrelta löytyy. Esimerkiksi Balkanin kriisin jälkeisten ympäristötuhojen puhdistamisessa kansainvälisten yhteisöjen rooli oli vahva. Siinä näki, että rauha tarvitsee rakenteita ja ihmisten huoliin pitää vastata. Viime aikoina Haavisto on pitänyt yhteyksiä myös maihin, joita usein pidetään kansainvälisen politiikan häirikköinä kuten Pohjois-Koreaan ja Eritreaan. Jokaiseen hetkeen on tartuttava. Muutos alkaa kohtaamisesta. Haaviston mielestä ratkaisujen etsimisessä on eduksi, että myös meillä suomalaisilla on oma konfliktihistoriamme. Kansalaissodan muistovuosi on nostanut esiin yllättävänkin voimakkaita tuntoja. Haaviston sukulaisia isän puolelta oli punaisten vankileirillä Hennalassa. Tampereella äidin äiti ja isoisän äiti olivat keväällä 1918 Tuomiokirkossa Tampereen taistelujen aikaan. Molemmat muistelivat kuolevien hevosten ääniä Tampereen kaduilta. Isoisän äiti Alma Toijala oli piilotellut kotinsa kellarissa ensin poikiensa valkoisia opiskelukavereita, mikä oli kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla, ja myöhemmin punaisia poikia, Pekkalan Maunoja ja Einoa taas kuolemanrangaistuksen uhalla. Humanitaarinen perinne on siis suvussa pitkä. Suomessa oli paikallista sopimista väriin katsomatta. On hyvä, että käydään läpi kansalaissodasta sekä hyviä että pahoja tarinoita, ja myös sitä, ovatko kaikki saaneet oikeutta. Haavisto on pohtinut myös uskontoa osana rauhanvälitystä. Rauhanvälittäjän työ on äärimmäisen stressaavaa, ja monet kulkevat kriisialueelta toiselle. Minulla on hirveän suuri arvostus näitä ihmisiä kohtaan. Monella toimijalla on vahva uskonnollinen tai elämänkatsomukseen liittyvä vakaumus, joka antaa luottamusta toimia vaikeissa oloissa. Sudanilainen kontakti Taisier Ali, jonka luona tapasin Somalian rauhanprosessin neuvottelijoita, totesi: Työ on paras rukous. Ajattelin, että tämähän on ihan suomalainen ajatus. Äidinäiti Helmi Toijalalla oli syvästi hengellinen maailmankatsomus. Isoäitini mielilaulu oli Immi Hellénin Paimenpoika Metsä kirkkoni olla saa. Siinä konkretisoituu monelle suomalaiselle tärkeä luonnossa liikkuminen ja hiljaisuus. Metsä on meille hiljentymisen ja oman sielun löytämisen paikka. Lisää: siltalehti.fi, pekkahaavisto.fi

11 SILTA 5/2018 A 11 Asta Kettunen Ystävän sanoja eri elämäntilanteisiin Moni asia liittyy toiseen Kun lukee vaikkapa tietoja sienistä (Sienten biologian toinen, uudistettu laitos. Toim. Sari Timonen & Jari Valkonen; Gaudeamus, 2013 & 2018), voi ajautua mystisten rajattomuuden kokemusten poluille, kuten professori Janne Saarikivi (Askel 3/2018). Hän kertoo kokemuksestaan, jossa aika ja aine olivat yhtä ja samaa, kaikki yksilöt ja persoonat toisiinsa liuenneina olemassaolon kokonaisuutena. Tähän suuntaan viitoittavat myös kuolemanrajalla käyneiden kokemukset, joista viime vuosina on ilmestynyt muutamia kirjoja (ks. Silta 2/ 2018) ja filosofian, kvanttifysiikkaan ja maailmankaikkeuden perimpään olemukseen liittyvät pohdiskelut kirjallisuudessa. Tässä mielessä kirjan alkusanojen ensimmäisen sanan voisi jättää poiskin: (Sienten) maailma on paljon rikkaampi kuin mihin mielikuvitus yltää. Kasvitaudeista kerrotaan jo Raamatussa, ja rukiissa loisineen torajyväsienen aiheuttamien hallusinaatioiden takia ihmisiä on syytetty noidiksi. Mutta saattaa olla, että sanaa yliluonnollinen on aiemmin käytetty siinä, missä me nyt puhumme asiasta, jota ei (vielä) ole tieteellisesti selitetty. Vaikka geenitutkimus tuo uutta valaistusta sienten mysteereihin, paljon on vielä hämärän peitossa. Kun esimerkiksi rihmastot muodostavat yhteyksiä eri kasviyksilöiden ja -lajien välillä, ja hiilihydraatteja kulkeutuu yksilöstä toiseen, tämän ilmiön merkitys metsämaan hiilen kierrossa on selvittämättä. Samoin epidemioiden ennustaminen ja niiden aiheuttamien tuhojen torjuminen on yhä vaikeaa. Kirja tuo esiin kiehtovia asioita sienistä, kuten niiden valon tuottamisen, aistimisen ja solunjakautumisen. Tiesittekö vaikka sitä, että noidankehien eli itiöemistä muodostuvien renkaiden ikä voi olla satoja vuosia? Hyötyjä ja haittoja ihmisille esitellään myös seikkaperäisesti. Tämä yli 400-sivuinen teos kaipaisi rinnalleen myös ohuemman, kansantajuisemman ja nopealukuisemman lyhennelmän, jo sieniharrastuksen yleisyyden takia. Esimerkiksi Nightwish-yhtyeestä tuttu Tuomas Holopainen on kertonut olevansa intohimoinen sienestäjä (Yle ) Puihin liittyy valtava määrä ylisukupolvisia tarinoita. Sanna Hukkanen ja Inkeri Aula ovat Metsänpeitto-kirjassa hyödyntäneet muun muassa kalevalaista kuvaperinnettä ja Suuren tammen runoa karjalan kielellä Kalevalan alkuperäiskielen kunniaksi. Menemme sieneen, olemme marjassa Samantapaisten ajatusten poluille monen asian kietoutumisesta yhteen päädyin avattuani Sanna Hukkasen ja Inkeri aulan teoksen Metsänpeitto (Arktinen Banaani, 2018). Mitä tapahtuu puille, tapahtuu ihmisille. Keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa rakkaat metsät ja puut ovat välttämättömiä elämän monimuotoisuudelle, josta planeettamme monimuotoisuus riippuu. Kirja ammentaa kiehtovasta kansanperinteestämme, mutta Loppujen lopuksi kaikki maailman eri kulttuurien mytologiat nivoutuvat metsän tavoin valtavaksi kudokseksi... Puu on tuonut apua ja suojaa, mutta kristinuskon historiassakin ikävä kyllä näkyy metsän hävittämistä. Kirjan pohjalta jäin vielä pohtimaan, ovatko hautakivetkin peräisin ikiaikaisesta käsityksestä, että elävien jättämästä merkistä vainaja havaitsee kuuluvansa kuolleiden joukkoon, eikä sen vuoksi enää palaa. Asta Kettunen Kiinnostavaa lisälukemista: Ainoa mikä jää. Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää; Kari Enqvist & Janne Saarikivi, WSOY, 2017 Herättäjä-Yhdistyksen uutuuskirja Lohduksi ystävän sanoja eri elämäntilanteisiin sisältää 32 hartauskirjoitusta. Tekstien kirjoittajat ovat halunneet välittää Jumalan rakastavaa läsnäoloa hänelle, jonka voimia elämä syystä tai toisesta juuri nyt koettelee. Lohdutusta voi kaivata surussa, elämänmuutoksissa, sovintoa toivoessaan tai vaikka yrittäessään itse lohduttaa läheistään. Kirjan tekstit on koottu tänä vuonna 130-vuotisjuhlaansa viettävän Hengellisen Kuukauslehden suositulta Lohduksi-palstalta. Lohduksi haluaa lohduttaa myös ulkoasullaan. Jokaisella aukeamalla on lapualaisen Jukka Risikon luontokuva, jossa on läsnä valo, elämä, toivo lohtu. Keskellä pimeääkin löytyy Jumalan syli. Ja vaikka sinun voimasi ovat vähäiset, Jumala avaa oven, jota kukaan ei voi sulkea sinulta. Tamperelainen seurakuntalehti Milana Amadeus Misic & Lundberg Lähetä surunvalittelusi. : Seuraava Silta ilmestyy 1.8. Seuraa meitä myös netissä: siltalehti.fi punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh LAULUJA SYDÄMEN TUNTEESTA Su klo 14.00, Teiskon kirkko, Teiskon kirkkotie 114 / Käsiohjelma 25, ennakko: Teiskon viini / La klo 18.00, Tampereen vanha kirkko, / Käsiohjelma 25, ennakko:

12 A 12 SILTA 5/2018 Elämän virta, paimenen kivi ja äiti TEKSTI: Pirjo Silveri KUVAT: Leena Kälve Pispalan pappi Juhani Kalmanlehto vertasi aikoinaan, että ihminen lähtee kuin laiva. Saattajat heiluttavat satamassa haikeana. Määränpäässä odotetaan ja vilkutetaan saapujalle iloisesti: Tuoltahan se jo tulee! Lamminpään hautausmaalla on kivenjärkäle, jonka kyljessä lukee Paimenten kivi. Siinä lepää rovasti Kalmanlehto. Vuosituhannen alussa kuollut Harjun seurakunnan pitkäaikainen kappalainen tunnettiin luonnon ystävänä, hyvänä kuuntelijana, lohduttajana ja laitapuolen kulkijoita ymmärtävänä hengenmiehenä. Pastorin hauta sijaitsee metsän reunassa pohjoisen puolella. Kalmanlehto oli eläessään toivonut itselleen juuri tätä paikkaa luonnon omine muistomerkkeineen. Entisaikaan halutuimmat hautapaikat sijaitsivat itä-länsisuunnassa, ja niin lähellä kirkkoa kuin mahdollista, mieluiten ihan räystään alla. Kirkkotarhan pohjoispuolista aluetta niin sanottu parempi väki vieroksui. Se miellettiin huonoksi ja varattiin muun muassa rikollisille ja itsemurhan tehneille. Paimenten kiven ympärillä kasvaa kesällä paljon mustikoita ja metsämansikoita, tietää hautausmaaopas Marjatta Kulku. Kulku on jo kolmella vuosikymmenellä vetänyt suosittuja kävelykierroksia Tampereen hautausmailla. Hän aloitti Kalevankankaalla kesällä 1990, seuraavana vuonna Lamminpäässä ja sen jälkeen Pyynikin kirkkopuistossa Aleksanterin kirkon vieressä. Lapsia, kukkia ja lintuja Tampereen seitsemän hautausmaata kätkevät tuhansia tarinoita ja satojatuhansia ihmiskohtaloita, kaupungin historiaa pitkältä ajalta, nykypäivääkin. Muistomerkit tyyleineen, tietoineen ja koristeluineen ovat kiehtovia sinällään, niistä pystyy lukemaan ja päättelemään paljon. Kuolleitten puutarhoissa on myös runsaasti elävää elämää. Kesällä saa ihailla kukkien väriloistoa, mutta niissä kasvaa lisäksi kaikenlaisia puita, pensaita ja muita kasveja. Siellä pomppii oravia ja jäniksiä, siellä voi katsella ja kuunnella lintuja hempoista ja punatulkuista leppälintuihin ja tikleihin. Hyvällä tuurilla joskus onnistuu havaitsemaan pöllön. Koska Kalevankangas alkoi täyttyä jo 1930-luvulla, Lamminpäähän perustettiin uusi hautausmaa. Se vihittiin käyttöön aivan talvisodan alla. Seurakunnissa ajateltiin myös niin, ettei kaupunkilaisille tulisi liian pitkiä saattomatkoja, Kulku sanoo. Aiemmin Länsi-Tampereen vainajia oli siunattu myös Ylöjärven ja Nokian multiin, koska naapuriin oli lyhyempi matka kuin seurakunnan omille hautausmaille kaupungin toisella laidalla. Lamminpään hautausmaalle astutaan arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemasta rautaportista, joka sai myöhemmin jatkoa molemmille puolilleen. Kulku kehuu takorauta-aitaa tyyliin hyvin sopivaksi. Siitä näkyy läpi, mutta silti se erottaa selvästi asutuksen ja hautausmaatilan. Pääportilta alkavaa leveää käytävää reunustaa rivistö siperianpihtakuusia, jotka istutettiin heti hautausmaan perustamisen aikoihin. Luonto on läsnä myös monissa hautakivissä. Esimerkiksi erään nuorena kuolleen tytön muistomerkissä on karkean, röpelöisen kivipinnan rinnalla kirkasta, hiottua kiveä ja keskellä enkeli poimimassa kukkaa. Kulku pitää hautaa yhtenä Lamminpään vaikuttavimmista, etenkin kun tuntee taideteoksen taustat ja vertauskuvallisuuden. Saatan kierroksilla lukea ääneen ajatuksia, joita kiven suunnittelijat ovat kirjanneet perusteluiksi ratkaisuilleen. Liikenneonnettomuudessa menehtyneiden isän ja kolmen lapsen haudalla on niin ikään puhuttelevaa symboliikkaa. Kivessä on iso joutsen turvaamassa kolmen pikkujoutsenen tietä, reunassa naishahmo kurkottaa kohti taivasta ja risti loistaa kaikille ikuista valoa.

13 SILTA 5/2018 A 13 Hautausmaalle astutaan arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemasta rautaportista. Pieni risti kuuluu takorauta-aitaan. Syntyi ja kuoli Lamminpään hautausmaa on 27,5 hehtaarin suuruinen. Laajennuksia on jo tehty ja niitä pystytään toteuttamaan tulevaisuudessakin. Tähän mennessä alueelle on haudattu vainajaa, Kalevankankaalle yli Bertel Strömmerin suunnitteleman, pääsisäänkäynnin viereisen Rauhanportti-kappelirakennuksen piti olla väliaikainen, mutta sitä käytettiin lopulta lähes puoli vuosisataa. Uusi siunauskappeli ja sen yhteyteen krematorio valmistuivat Vanha kappeli toimii nykyään seurakuntakotina. Lamminpäässä kävijä näkee kuoleman kulttuurin koko kirjon, kaikki hautaamisen käytänteet. Perinteiset arkkuhautarivistöt ovat omina alueinaan, sitten on uurnahautausmaa ja muistolehto. Yhdellä lohkolla on lasten hautausmaa, metsähautausmaa on nyt suunnitelmissa. Sankarihaudassa lepää 38 sodassa kaatunutta. Eräässä kulmassa on islamilainen hautausmaa. Useilla suomalaisilla hautausmailla saattaa huomata kiven tai muistolaatan, jossa on vain pelkistetty teksti Äiti. Sellaisen löytää Lamminpäästäkin. Tosin täällä äiti on saanut seuraa Sylvasta ja Vesasta, sillä kiveen on myöhemmin lisätty palanen ja siihen kaiverrettu kaksi etunimeä. Arkkuhauta-alueella matkalaukkumallisten kivien välissä on pieni vaatimaton laatta, jossa lukee Veikko Ennala syntyi ja kuoli. Tällaisen haudan Hymy-lehden legendaarinen toimittaja itselleen halusi. Syntyi ja kuoli. Siinähän ne tärkeimmät, hymähtää Marjatta Kulku. Hautausmaakierroksilla on ollut mukana monia Ennalan tunteneita, ja he ovat luonnehtineet tempauksistaan tunnettua miestä aivan toisenlaiseksi kuin yleinen mielikuva hänestä on. Pohjimmiltaan Ennala oli syvällinen ihminen, näin on kerrottu. Räkkäri ja insinööri rinnatusten Epilän nahkatehtaan hauta on Lamminpään erikoisimpia. Seurakunnassa väännettiin aikanaan tiukasti kättä, voiko yksityinen yritys ylipäätään ostaa ja omistaa joukkohaudan. Lopulta päätös oli myönteinen. Suuri kivipaasi on kuvanveistäjä Viljo Savikurjen käsialaa. Ensimmäiset vainajat laskettiin Osallistujat haluavat kuulla historiasta, vainajista, hautaustavoista lähes kaikesta. Marjatta Kulku on vetänyt kävelykierroksia Lamminpäässä vuodesta 1991 lähtien. Hän pitää kierroksia antoisina myös oppaille. Elämän liekki -muistomerkin on suunnitellut Olli Joki. Juhani Kalmanlehdon muistomerkki sijaitsee Lamminpään hautausmaalla. Epilän nahkatehtaan nimilaatoissa on mainittu työntekijöiden ammatit. Ilman opasta yhteishautaa ei ole ihan helppo löytää. nahkatehtaan hautaan jo 1940-luvulla, viimeksi se on avattu 1990-luvulla. Paikalla lepää 23 nahkatehtaan työntekijää. Jokaisessa nimilaatassa on mainittu ammattinimike, on nahkuria, siivoojaa, insinööriä, leikkaajaa ja on räkkäri. Kun Kulku aloitti opastukset Lamminpäässä, hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä räkkäri tekee. Kerran eräällä kierroksella joku sitten tiesi, että hän suoristaa nahan ennen kuin se menee koneeseen. Kaikkein ensimmäisenä Lamminpäähän haudattiin Lahja, joka menehtyi 17-vuotiaana tuberkuloosiin. Hänen ystävänsä ovat kertoneet, että Lahja halusi olla kuollessaankin nätti. Niin hänelle sitten laitettiin poskipunaa ja huulipunaa. Taiteilija Olli Joki on suunnitellut Lamminpäähän kaksi massiivista muistomerkkiä, Elämän liekin Huringin haudalle ja Elämän virran Wissin haudalle. Vuonna 1996 kuollut toimitusjohtaja Antti Hurinki oli kuuluisa persoona, automies Pispalasta, josta kaupungissa kiertää paljon tarinoita. Hurinki siunattiin Pispalan kirkossa, ja tilaisuuden jälkeen vain vaimo tuli haudalle. Muut lähtivät ravintola Hämeensiltaan, jossa hautajaispäivän päähenkilökin oli eläessään viihtynyt. Kysymyksiä riittää Oppaalle Lamminpään hautausmaa asettaa omat haasteensa, koska vainajien läheisiä, sukulaisia ja ystäviä on runsaasti elossa. Asioista ja ihmisistä on kerrottava pieteetillä, koska täällä lepää monelle henkilökohtaisesti tuttuja. Marjatta Kulku jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle opettajan työstään. Hautausmaakäynnit tulivat tutuksi jo lapsena, kun perhe liikkui autolla ympäri Suomea. Isä halusi aina pysähtyä kaikille hautausmaille. Ehkä kiinnostukseni on jo sieltä tarttunut. Kokeneen oppaan mielestä hautausmaakierrokset ovat motivoivia ja antoisia, koska osallistujat ovat niin aktiivisia ja kyselevät paljon. He haluavat kuulla historiasta, vainajista, hautaustavoista lähes kaikesta. Hyöty on molemminpuolinen, sillä myös oppaat saavat kävijöiltä uutta tietoa, jota voi taas jakaa seuraaville ryhmille. Puolentoista tunnin kävely päättyy lyhyeen hartauteen kappelissa. Krematorio on monelle tuntematon, ja siksi siellä nousee usein varsin käytännönläheisiä kysymyksiä. Hautausmaakävely kiehtoo etenkin keski-ikäisiä ja iäkkäitä, mutta Kulku suosittelee kohdetta kaikille, myös nuorille. Vielä työssä ollessaan hän teki mielellään luokan kanssa retkiä Tampereen hautausmaille. Siellä oli helppo kerrata kotikaupungin historiaa, kertoilla elämästä ennen ja nyt. Koululaisille saattoi antaa tehtäväksi iän laskemisen hautakivien vuosiluvuista. Lamminpäässä on myös yksi Kulkun entinen oppilas. Pysähdyimme hänen haudalleen, ja oppilaiden kanssa yhdessä mietimme, että yksi meistä on nyt täällä. Kyllä se veti joukon hiljaiseksi.

14 A 14 SILTA 5/2018 Hyvä tyyppi Tesoman kirjastossa on tuoleja, joissa voi rauhoittua lukemaan. Myös nuoret lukevat yhä, vakuuttaa Helena Paloposki. Omiin harrastuksiin kuuluu nuorekas laji, ultimate frisbee. Asiakaspalveluhenkeä ja avointa mieltä Kirjastonhoitaja Helena Paloposki ei vastaa kaavamaista mielikuvaa kirjaston hiljaisesta puurtajasta. Reippaan oloinen työntekijä aloitti pestinsä, kun Tesoman uusi kirjasto valmistautui avaamaan ovensa moderneissa tiloissa. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Paloposki muutti Tampereelle kuusi vuotta sitten ja suuntasi kohta kirjallisuustieteen opintoihin. Sivuaineeksi löytyi käytännönläheisempi informaatiotiede. Ennen valintaa Tesomalle hän ehti tehdä lyhyitä kirjastovirkailijan sijaisuuksia. Nopea uraputki ihmetyttää itseäkin. Paloposki sanoo pitävänsä siitä, että asiat on lajiteltu loogisesti. Opiskelusta jäi hyvä fiilis ja koin miellyttäväksi työskentelyn tällä alalla. Tykkään tosi paljon asiakaspalvelusta, voin ratkaista ihmisten ongelmia ja tulee hyvä mieli, kun on löytänyt, mitä on etsinyt. Kirjastovirkailijana häneltä löytyy vielä niukasti käytännön kokemusta, mutta ammatissa on varaa kasvaa. On hauska huomata, että alkaa oppia jotain. En itse juuri lue dekkareita ja kevyempää viihdettä, mutta alan kehittyä niissäkin. Kirjastossa vaaditaan asiakaspalveluhenkeä ja avointa mieltä kohdata erityyppisiä ihmisiä ja asiakaspalvelutilanteita. Toistaiseksi parhaana tiedonhaun kokemuksena on jäänyt mieleen erään lastenkirjan metsästys. Kirjaa etsimään tullut lapsi ei muistanut juuri mitään muuta kuin kannen värit, keltaisen ja mustan. Kirja kuitenkin lopulta löytyi: lähtöpisteenä oli sivusto, jossa voi tehdä kansikuvahakuja. Ensiksi sain selville, että se kuuluu Kirjava kukko -sarjaan; onneksi hakumahdollisuuksia on aika paljon. Tesoman kirjasto on osa hyvinvointikeskusta, jossa on paljon avointa, yhteistä tilaa. Alakerrasta löytyy pelitila, lehtilukusali yhteisökahvilan yhteydessä ja soppia rauhallista työskentelyä varten. Nuorten osasto voidaan illalla pitää avoinna nuorisotilan suuntaan. Suunnittelussa on huomioitu myös se, että tilat käyvät opiskelemiseen. On tosi hyvä, että nuoret on nähty asiakkaina eikä vain remuavana joukkona. Työharjoittelussakin on kiinnitetty huomiota nuorten kohtaamiseen. 25-vuotias Paloposki kokee nuorten parissa toimimisen luontevaksi myös siksi, että kokemusta yhteistiloissa toimimisesta jo löytyy. Koilliskeskukseen tuli ensimmäisiä hyvinvointikeskuksessa toimivia kirjastoja. Koilliskeskus on asiakasystävällinen, mutta äänekäs pelkästään kirjastopalveluja kaipaavalle. Esimerkiksi Messukylässä asiakaskunta on vähän vanhempaa ja arki ehkä rauhallisempaa, hän vertaa. Koululaisia, eskarilaisia ja päiväkotilapsia on jo käynyt tutustumassa paikkoihin. Syksyllä on tarkoitus järjestää myös kirjaston käytön opetusta. Paloposki on toiminut myös Komediateatterin osa-aikaisena vahtimestarina. Oli hauska seurata näytelmän rakentamista kulisseissa, ja pääsin myös tekemään lavasteita. TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Leena Kälve

15 SILTA 5/2018 A 15 KATSOKAA TAIVAAN LINTUJA TEKSTI: Pirjo Silveri HENGEN LEIPÄÄ Pirjo Silveri Elina Karttunen Kirjoittaja on eläkkeellä oleva erityisopettaja, Tampereen seurakuntien luottamushenkilö ja kirkolliskokousedustaja. Sydäntä lähellä ovat perhe, ystävät, kirkkokuorolaulu ja messut. Luottamuksesta ja ymmärtämisestä Äänekäs saarnaaja Naakka on kirkollisin lintumme, vaikkei sitä Raamatussa mainita. Kansanomaiset nimet kirkhakkinen, kirkherra ja kirkkokaija kielivät, missä mustapukuinen, harmaahuivinen siivekäs viihtyy. Vuosisatoja naakat ovat asuneet vanhoissa kivikirkoissa ja äänekkäästi saarnanneet niiden liepeillä. Vuonna 1628 muuan nuorukainen ampui Naantalin birgittalaisluostarin katolla ollutta naakkaa. Kirkko syttyi palavasta panoksesta tuleen. Onnettomuus tulkittiin Pyhän Birgitan sallimaksi rangaistukseksi tihutyöstä, koska luostarikirkon alueella kaikki elävät olennot olivat rauhoitettuja. Yhden mielestä naakka (Corvus monedula) on sympaattinen kulttuurilintu, toinen mieltää haittalinnuksi. Oppivainen ja nokkela varislintu muistuttaa silhuetiltaan enemmän kyyhkyä kuin varista. Se on Varsinais-Suomen maakuntalintu. Lintumaailman älyköllä on hyvä muisti ja päättelykyky. Moni on yrittänyt pelotella naakkoja pois tontiltaan tai tiluksiltaan, mutta huomannut tehtävän lähes toivottomaksi. Linnun älykkyys tekee siitä huonon peloteltavan! Kirkon räystäitten alla oleskeli mustia lintuja, luultavasti naakkoja, jotka pitivät kovaa kirkunaa. Sanottiin että ne ovat syntisten sydämiä. (Keuruu 1938) Toisissa seurakunnissa mekastavia mustatakkeja karsastetaan, ja pesintä kirkkojen vinteillä ja muureissa tahdottaisiin estää. Toisissa suhtaudutaan suopeasti, koska niiden katsotaan kuuluvan miljööseen. Keskiajan kirkoissa oli tiivistämättömiä räystäiden alusia, seinien telinekoloja ja koristesyvennyksiä, jotka tarjosivat luontaisia pesä- ja lepopaikkoja. Torneissa voi olla erillisiä naakkahuoneita, joilla linnut saavat Lukijalta Ovet avoimiksi? Toivoisin seurakunnalta päivää, jolloin seurakuntakeskus olisi yleisölle auki ja virkailijoita esittelemässä seurakuntien toimintoja, esim. nuoret, aikuiset, lapset ja seniori-ikäiset. Myös vapaaehtoistyön tulisi olla esillä. VK Naakat elävät, parveilevat ja mekastavat mielellään kivikirkkojen liepeillä. asustella rauhassa. Kun rakennuksia peruskorjataan, lentävälle kirkkokansalle saatetaan väsätä väliaikaisia pesäkoppeja. Suomen suurimmat naakkayhdyskunnat on ynnätty Turun tuomiokirkossa, Mynämäen ja Lohjan kirkoissa, Lammilla, Rauman keskustassa, Porissa, Tampereella ja Lahdessa. Seurallisen naakan touhuja tarkkaileva huomaa pian, että linnulla on eläimelle harvinaisia käyttäytymistapoja, ja sillä voi tunnistaa inhimillisen oloisia piirteitä. Siveellinen hakkinen edustaa parisuhteen mallioppilasta ja erittäin korkeaa moraalia, mikä luomakunnassa on harvinaista monille eliölajeille. Puolisot pitävät yhtä, kunnes kuolema erottaa. Naakat elävät ympäri vuoden parvissa. Hyödyt ovat samat kuin kaikilla parvilajeilla: joukko huomaa enemmän kuin yksi, on kyse sitten ruoan löytämisestä tai vaaran välttämisestä. Yhteisössä vallitsee tarkka hierarkia. Kärkijoukko saa valita parhaat ruoka-apajat ja turvallisimmat pesäkolot. Kaikki jäsenet tuntevat toisensa ja jokainen tietää oman paikkansa asetelmassa. Pirkanmaalla arvioidaan olevan naakkaparia, koko maassa Kanta on voimakkaasti kasvanut, ja naakka ja ihminen ovat entistä useammin nokat vastakkain. Miinusten listalla ovat muun muassa hygieniahaitat, melu yöpymispaikoilla, savupiippupesinnät, kotieläinten häirintä, säilörehupaalien rikkominen ja viljelysvahingot. Naakka on rauhoitettu lintu, mutta nyt maa- ja metsätalousministeriö purkaisi suojelun. Suunnitelma jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Lisää: siltalehti.fi Talon ovet Näsillä ovat avoinna arkisin aamuyhdeksästä iltaan asti monenlaista toimintaa varten. Siitä ja muualla tapahtuvasta toiminnasta saatte tietoa seurakuntien nettisivuilta: tampereenseurakunnat.fi/toimintaa Myös työntekijät vastaavat mielellään tiedusteluihin paikan päällä. Syksyllä on Seurakuntien talolla avointen ovien päivä, kun Mummon Kammari ja muita seurakuntien toimintoja siirtyy tänne. Tästä tulee tietoa myös Silta-lehteen. Olette lämpimästi tervetullut seurakunnan toimintaan, messuihin, konsertteihin ym. tilaisuuksiin.aurinkoista ja siunattua kevättä. Olli Hallikainen Tuomiorovasti Kiitokset Aitolahden hautausmaan hienosta hoidosta Kävin istuttamassa äitienpäiväruusut ja ihailin hautausmaan siisteyttä. Vesipisteet olivat auki ja kastelukannut laitettu valmiiksi. Vanhat kukat ja kynttilät siivottu. Arvosanaksi annan Hienoa olla aitolahtelainen! Meillä on kaunis hautausmaa. Terhi Riekkola Lauloin kymmenen vuotta sitten Tuomiokirkossamme Jaakko Löytyn säveltämiä ja sanoittamia lauluja. Tytti Issakaisen näytelmä Vihan päivät 1918 vetosi eri puoliin: Sovinnollisuuden anna yhä meissä kasvaa vain. Emme ilman toisiamme tule toimeen näillä main. Edistämmekö rauhantahtoista elämää, hyväksymmekö erilaisuutta vai luommeko erillisyyttä ja epäilyä? Toinen toisiimme tutustumalla lisääntyisivät luottamus ja tarkoituksien ymmärtäminen. Yhteiskunnassa on eri ikäryhmien, etnisten ryhmien, vakaumusten sekä sukupuolten välistä keskinäistä ymmärtämättömyyttä. Viihdymme samanmielisten kanssa. Jos silloin luodaan vahvoja rajoja, erillisyys, yksinäisyys ja epäluulokin lisääntyvät. Kansankirkkomme herätysliikkeet ja yhteisöt ovat syntyneet koskettavista kohtaamisista Jumalan kanssa. Seurakunnissa on eri tavoin uskovia ja myös epäilijöitä yhdenvertaisina ilman uskomisen vaatimuksia tai mittoja. Saa olla mukana haastajana. Tarvitsemme toinen toistamme Jumalan rakkautta välittämään. Opetuslapset eivät heti ymmärtäneet Jeesuksen lupauksia. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tajusivat, miksi Hän tuli keskellemme, meidänkin vuoksemme. Jumala on tasapuolinen. Hänen armahduksensa, sovitus, on tarkoitettu kaikille. Armon tunnistaminen ja tunnustaminen omassa elämässä lähentää meitä toinen toisiimme. Olemme valmiimpia armahtamaan ja keventämään toistenkin mieltä. Emme ole silloin vieraita toisillemme. Ehkä me vähitellen rakennamme omat seurakuntammekin aidosti ihmisen arvon mukaisiksi, kuten Jumala meidät kunkin näkee. Seurakunnissa on jaksettava olla kärsivällisiä ja tukea monenlaista uskon kasvua, mukaantuloa ja ilmenemistä. On odotuksia hyväksymisestä, yhteydestä tai avusta. Tarvitsemme toinen toistamme Jumalan rakkautta välittämään ja tuomaan turvaa kirkkoomme ja yhteiskuntaan. Sovinnon sanomalla lähestymme itkemällä heidän itkujaan, toivomalla heidän toiveitaan, kärsimällä heidän kärsimyksiään, etsimällä heidän eksyneitään. Näin Issakaisen näytelmän pappi puhui. Paavali kehottaa efesolaisia ja meitä: Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

16 A 16 SILTA 5/2018 Hannu Jukola TIESITKÖ? KOLUMNI Antti Malinen Kirjoittaja on tamperelainen historiantutkija, joka ihmettelee maailmaa oman perheen parissa ja haaveilee kaukaisista galakseista. Hannu Jukola Ristin kantajat ja sodanjälkeinen Suomi Virpi Aavajoki ja Mika Viljanen menevät naimisiin Hääyössä. Hatanpään kartanossa järjestettävä tapahtuma sopii parille täydellisesti, sillä heidän ensitreffinsä olivat samassa paikassa. Rakkaus huipentuu Hääyössä Samanlainen arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat syitä, jotka saivat Virpi Aavajoen ja Mika Viljasen rakastumaan toisiinsa. Neljän vuoden seurustelun jälkeen he sanovat toisilleen tahdon Hääyö-tapahtumassa elokuussa Hatanpään kartanossa. Arboretumissa järjestettävä tapahtuma sopii parille täydellisesti, sillä heidän ensitreffinsä olivat elokuussa 2014 samassa paikassa. Juttutuokiomme venähti niin, että onnistuin saamaan parkkisakonkin. Ensitapaamisemme oli todella hieno, muistelee sulhanen hymyillen. Olin vaikuttunut Mikasta jo ennen ensitapaamista. Tutustuimme verkossa ja kirjoittelimme pari kuukautta ennen kuin näimme toisemme. Ajattelin, että tämä mies on liian hyvää ollakseen totta, paljastaa morsian säteillen. Pari on ollut yhdessä ensitapaamisesta lähtien. Aavajoki asuu ja työskentelee Tampereella. Viljasen työpaikka on Tampereella, mutta joka toinen viikko hän elää Nakkilassa 17-vuotiaan poikansa kanssa. Etäsuhde kysyy aitoja tunteita. Meillä se on toiminut hyvin, vaikka välillä se on vaativaakin, miettii Aavajoki. SILTA siltalehti.fi 5. vuosikerta Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p , toimitussihteeri Asta Kettunen, p , s-posti: ja Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, Tampere. Kaupalliset ilmoitukset Tamperelainen ilmoitusmyynti Tero Taipale p , Sari Kivipuro p , Aineistot: Valmistettavat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12. Jakelu: Tampelainen. Jakelupalaute: Sari Kivipuro p , Tilaukset: p Taitto: Timo Saarinen/ Painosmäärä: kpl Paino: Alma Manu, Tampere ISSN: ISSN (painettu), ISSN (verkkojulkaisu) Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 1.8., aineisto mennessä, ke 5.9., aineisto mennessä Parista huokuvat rakkaus ja molemminpuolinen luottamus. Toisilleen he lupautuivat reilu vuosi sitten, kun Viljanen yllättäen kosi Aavajokea Pielpajärven erämaakirkossa Inarissa. Reissu päättyi romanttisesti, vaikka siihen liittyi vaikeuksia. Pari joutui lumituiskuun, ja lumi alkoi takertua suksenpohjiin. Lopulta menimme kirkkoon kävellen. Lunta oli paljon, ja välillä upposimme hankeen vyötäisiä myöten. Sanoin Mikalle, että onpahan tässäkin retkessä jotakin muisteltavaa, kun istumme kiikkustuolissa. Enpä arvannut, että retkestä tuli niin ikimuistoinen, nauraa Aavajoki. Yhteiset harrastukset kuten matkustaminen ja vaeltaminen ovat vain lisänneet parin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Molemmat arvostavat luontoa sekä yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa. Elämässäni on ollut myös raskaita asioita, ja silloin Mika on ollut vahva ja tukenut minua. Hän on sympaattinen, luotettava ja turvallinen, kiittää Virpi. Virpi on todella myönteinen ihminen. Hän ajattelee aina ensiksi muita, ja sitten vasta itseään. Se on lumonnut minut, kertoo Mika. Molemmilla on tunne, että he ovat saapuneet perille. Kumpikin haluaa elää elämänsä loppuun saakka toisen vierellä. Silti kumpikin jo tällä elämänkokemuksella ymmärtää, että parisuhdetta on myös hoidettava. Molemmille oli selvää, että kihlaus johtaa avioliittoon. Pari ei kuitenkaan halunnut isoja perinteisiä kirkkohäitä, mutta seremonia maistraatissa ei liioin houkutellut. Hääyö-tapahtuma tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Parin mielestä on tärkeää, että vihkiminen on kirkollinen. He arvostavat perinteitä ja haluavat, että kirkko on mukana elämän isoissa tapahtumissa. Molemmat rohkaisevat naimisiinmenoa miettiviä ihmisiä. Erilaisia vaihtoehtoja kannattaa pohtia, ja suunnitella vihkimisestä omannäköinen. Tärkeistä juhlista jää hienot muistot, joita on ihana muistella, kannustaa tuleva aviopari Viljanen, joka viettää rentoja hääjuhlia läheistensä kanssa 4. elokuuta Porin Yyterissä. Kirsi Airikka Ilmoittaudu Hääyöhön klo 9 15 numerossa ke 1.8. Hatanpään kartano, ilmoittautumiset pe Tuomiokirkko, ilmoittautumiset Syyskuussa 1945 keskipohjalainen emäntä väsyi taakkojensa kantamiseen. Hän tarttui kynään ja kirjoitti papille murheistaan, ennen kaikkea uupumuksestaan: Olen usein kuoleman väsynyt, mutta luulen, että se on enemmänkin sielullista laatua. 35-vuotiaalle perheenäidille huolta aiheutti erityisesti viinaan menevän miehen käytös, mutta myös pientilan ja kodin töistä selviäminen. Papilta sielunhoitoa pyytänyt nainen ei ollut yksin väsymyksensä kanssa ja 1950-luvuilla tuhannet naiset pitivät huolta lapsista, kodista, karjasta ja hoivasivat sodasta palanneita miehiä. Kun olen tutkijana puhunut sotienjälkeisestä perhe-elämästä eri tilaisuuksissa, yleisö nostaa usein esille naisten antamat uhraukset. Monet jälleenrakentajien lapset toivovat, että myös heidän äitiensä antama panos muistettaisiin, veteraanien rinnalla. Ja kun jaksamisen rajat ylittyivät, murtuivat, myös naiset oireilivat. Naisten rooli suomalaisen yhteiskunnan ja perhe-elämän jälleenrakennuksessa olikin erittäin merkittävä. Tutkimusta tehdessäni olen havahtunut siihen, että naisten antamilla uhrauksilla oli usein kova hinta. Sodassa taistelleiden miesten tavoin naisilla oli omat, yksilölliset jaksamisen rajansa. Ja kun jaksamisen rajat ylittyivät, murtuivat, myös naiset oireilivat. Lapsille äitien uupumus näkyi niin heidän olemuksessaan kuin puheissaankin. Töitä tehtiin suu tiukkana viivana, ja lasten kysymyksiin vastattiin pikaisesti, jos laisinkaan. Naisten uupumuksesta keskusteltiin paljon sotienjälkeisinä vuosina, ja apua tarjottiin kehittämällä muun muassa äitien kesävirkistys- ja lomatoimintaa. Kuitenkin vain hyvin pieni osa naisista pääsi tukitoimien piiriin. Vertaistukea naiset saivat keskinäisissä tapaamisissaan. Yhdistys- ja järjestötoiminta tarjosi perheenemännille omaa aikaa, josta kiireistä huolimatta haluttiin pitää kiinni. Monille uskonto ja usko nousivat tärkeimpään asemaan heidän henkisessä selviytymisessään. Erilaisten taakkojen, ristin, kantaminen koettiin merkityksellisenä, sillä vaikeuksistakin löydettiin Jumalan tahto. Kuitenkin ongelmien pitkittyessä ja kasaantuessa uskovaistenkin naisten oli vaikeata löytää merkityksiä kokemalleen kärsimykselle. Pappeihin otettiin yhteyttä tilanteissa, joissa katkeruus ja viha valtasivat mielialaa. Sotienjälkeisinä vuosina avioliittoneuvonta vakiintuikin osaksi kirkon toimintaa. Aineistoni eivät kerro, mitä kirjeen kirjoittaneelle keskipohjalaiselle emännälle tapahtui. Ajan kanssa niukkuus ja miesten oireilu vähentyivät, keventäen ehkä hänenkin taivaltaan. Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

17 SILTA 5/2018 A 17 Vapriikin kuva-arkisto / Iris Toivola Ammattilaiset palvelevat 400e Perunkirjoitus alkaen Asiakirjat, esim. testamentti alkaen 80e Sopimusjako konsultointi Kuluttaja konsultointi ja sopimusten laadinta. JJH Law & Consulting Oy p toimisto@jjhlaw.fi Hyvä luottokelpoisuus Bisnode Von Nottbeckin tehtailijasuvun hautausmaa Lielahdessa avataan yleisölle vielä neljä kertaa kesän aikana. Opastetut kierrokset Nottbeckien hautausmaalla Tampereen Lielahdessa pääsee kesän ja alkusyksyn aikana tutustumaan mielenkiintoiseen ja monille tuntemattomaan kohteeseen, kun Museo Milavida avaa von Nottbeckin tehtailijasuvun yksityisen hautausmaan portit yleisölle kerran kuukaudessa. Von Nottbeckit perustivat hautausmaan Lielahteen vuonna 1885, ja sinne on sittemmin haudattu kymmenen suvun jäsentä. Millaisen tapahtumasarjan päätteeksi hautausmaa perustettiin? Miltä tehtaanjohtaja Wilhelm von Nottbeckin viimeinen leposija näyttää? Millainen kappeli hautausmaalle rakennettiin? Tämä ja monta muuta seikkaa selviävät kierroksella. Kierroksille on vapaa pääsy. Portit ovat avoinna, ja opas paikalla kello Maksuttomat hautausmaaopastukset järjestetään kello 11 ja 12, kesto noin puoli tuntia. Nottbeckien sukuhautausmaa sijaitsee Lielahdessa, Sellukatu 8:n pysäköintialueen takana. Pysäköintialueelta on viitoitus hautausmaalle. Yleisöltä muuten suljettu Nottbeckien sukuhautausmaa on avoinna sunnuntaisin 1.7., 5.8., 2.9. ja kello Kalevan puistotie 17 p. (03) Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h Kauppakatu 12 p. (03) Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit. Kankaista hyvät valikoimat. Kotiesittelyt ja kuljetukset. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere, puh Keskustelutilaisuus sisällissodasta ja sovinnosta Muistot ja tarinat sisällissodasta elävät, vaikka sodan kokeneita ei ole enää joukossamme. Vaikka sisällissotaa on tutkittu perin juurin puolin ja toisin, myös vaikenemisen kokemus elää vahvana. Tie Tampereelle kesti vain viikkoja, mutta tie sovintoon on ylisukupolvinen matka. Sata vuotta sisällissodan jälkeen järjestettävillä Tampereen herättäjäjuhlilla heinäkuuta seurapenkeissä veisaavat yhtä lailla valkoisten kuin punaistenkin jälkeläiset. Herättäjäjuhlien alla perjantaina 6. heinäkuuta järjestetään Tampereen yliopistolla keskustelutilaisuus Tarja Keskinen PSYKOTERAPEUTTI (Valvira, Kela) psyk. sairaanhoitaja diakonissa puh s-posti: ajanvaraus@tarjakeskinen.fi Musiikkikoulu ja musiikkiterapia SÄVELAVAIN OY Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai Tie sovintoon: Tampere 1918 ja Keskustelijoina ovat sisällissodan historiaa tutkineet Mervi Kaarninen, Tuomas Hoppu, Ilkka Huhta, Marko Tikka sekä tuomiorovasti emeritus Voitto Silfverhuth, joka on kirjoittanut muun muassa Tampereen seurakuntahistorian. (2013) Tie sovintoon: Tampere 1918 ja seminaari perjantaina 6.7. kello 14 Tampereen yliopiston päärakennus, sali D11, Kalevantie 4 Seminaarin jälkeen kello 16 järjestetään opastettu kierros Kalevankankaan hautausmaalla. Luxaflex sisustuskaihtimet Säle-, rulla ja puukaihtimet Parvekekaihtimet Terassi ja ikkunamarkiisit SUUNNITTELU MITTAUS ASENNUSPALVELU Kaihdin Sampo Sammonkatu 18, TRE (03) , ks@kaihdinsampo.fi Perintöasioissa sinua palvelee ASIANAJOTOIMISTO Hämeenkatu 3 A 6, Tampere puh Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja Tamperelainen seurakuntalehti ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit jne. Palvelemme arkisin klo Tarjoamme myös aamuja ilta-aikoja. Puh info@tammer-juristit.fi ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy Aleksis Kiven katu 11 C TAMPERE Asianajotoimisto ACTAS Oy Väinölänkatu 1, Tampere Puh

18 A 18 SILTA 5/2018 Tampereen seurakuntien kesäpappi Jiri Santaharju liikkuu kaupungilla siellä, missä ihmisetkin ovat. Pappimankelissa kulkee kätevästi mukana myös vesipulloja elämän vettä janoisille kaupunkilaisille. Kesäpappi kohtaa kaupungilla Toivon, että kesäpappi toisi Tampereen katukuvaan iloa ja samalla kirkon lähemmäksi ihmisten arkea. Minua voi nykäistä hihasta ja tulla rohkeasti juttusille, kertoo Jiri Santaharju, joka aloitti Tampereen seurakuntien kesäpappi-pestinsä kesäkuun alussa. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Rami Marjamäki Kaupunkilaiset voivat törmätä kesäpappiin kaduilla ja toreilla sekä paikkakunnan lukuisissa tapahtumissa. Hän liikkuu siellä, missä ihmisetkin ovat. Useimmiten kesäpappi huristaa kaupungilla pappimankelilla mustalla sähköpyörällä, jonka tunnistaa tarakalle kiinnitetyistä valkoisista lipereistä. Uskoisin, että kesäpapin homma sopii minulle hyvin, sillä olen sosiaalinen luonne ja tykkään olla ihmisten kanssa. Toivon, että kohtaisin erilaisia ihmisiä ja myös niitä, jotka eivät aktiivisesti ole tekemisissä kirkon kanssa, pohtii tamperelainen Santaharju, joka on opiskellut kolme vuotta teologiaa Helsingin yliopistossa. Kesäpapin tavoitteena on lisätä kaupunkilaisten hyvinvointia ja tarjota tukea ihmisille. Samaan asiaan liittyvät myös Santaharjun opinnot, sillä hän on kiinnostunut kaupunkiteologiasta. Kaupunkiteologiassa tutkitaan, miten uskonto tai uskonnolliset yhteisöt vaikuttavat tai ovat yhteydessä kaupunkilaisten elämään ja hyvinvointiin. Se voi auttaa ymmärtämään kaupungeille leimallista uskontojen, kulttuurien ja elämäntapojen moninaisuutta sekä edistää ihmisten vuoropuhelua ja osallisuutta. Nykyajan kaupunki-ilmiöitä ovat esimerkiksi huono-osaisuuden kasautuminen, yksinäisyys ja syrjäytyminen, jotka uhkaavat erityisesti iäkkäitä ja nuoria ihmisiä. Seurakunta on vahva yhteisö, joka voi monella tavalla ehkäistä yksinäisyyttä sekä lisätä ihmisten hyvinvointia, uskoo Santaharju. Liikunta on mahdollisuus Kesäpapin mukaan kirkko tekee jo nyt runsaasti hyvää työtä ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. On kuitenkin yksi osa-alue, jossa olisi vielä paljon mahdollisuuksia tavoittaa ihmisiä ja tuoda kirkon ääntä kuuluviin. Se on liikunta ja urheilu, miettii Santaharju, jolle itselleen kaikenlainen liikunta ja ulkoilu ovat lähellä sydäntä. Santaharju on mukana kirkkohallituksen Liikkuva seurakunta -toiminnassa, jonka tavoitteena on edistää työntekijöiden ja seurakuntalaisten liikkuvampaa elämäntapaa. Liikunnalla on myös yhteisöllinen ulottuvuus, parhaimmillaan ulkopuolisuutta ja syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Liikunta on väline monenlaiseen kohtaamiseen, ja madaltaa monille kynnystä tulla mukaan. Liikunta ja urheilu sisältyvät myös kesäpapin työhön, sillä Santaharju on mukana kahdella Tampereen seurakuntien liikuntarippileirillä. Lisäksi hän toimii urheilijoiden tukena nuorten yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa Tampereella heinäkuussa. Nuori teologi ihailee erityisesti kisapappi Leena Huovisen työtä. Haaveissani olisi juuri yhdistää liikunta ja papin työ, suunnittelee Santaharju. Pikaluistelija Mika Poutalan puheenvuorot uskosta ja urheilusta ovat tehneet vaikutuksen Santaharjuun. Liikunta antaa ihmisille esimerkiksi suhteellisuudentajua ja valmentaa vastoinkäymisten kohtaamiseen. Samoin liikunta antaa paljon sisältöä ja elämyksiä, mutta se ei kuitenkaan määritä koko elämää. Eniten merkitystä meille antavat perhe, rakkaus ja usko, miettii Santaharju. Pelissä syntyy usein yhteys Liikunta on osa Tampereen herättäjäjuhlienkin ohjelmaa, kun Kirkon Ulkomaanavun jalkapallokampanja Peace United järjestää jalkapallo-ottelun Uimalankadun kentällä. Peace United on joukkue, joka pelaa rauhan puolesta ja kutsuu riveihinsä kaikkia sekä torjuu ennakkoluuloja ja rasismia. Pelissä syntyy usein yhteys, vaikka pelaajilla ei olisikaan yhteistä puhuttua kieltä, innostuu Santaharju, joka on pelissä myös itse mukana. Pienikin kohtaaminen voi jättää ison jäljen, uskoo kesäpappi. Peace United -jalkapallo-ottelu lauantaina 7.7. kello Uimalankadun kentällä

19 SILTA 5/2018 A 19 Jussi Koivunen Kuva Enrique Sanchezin Tie ylös -teoksesta, jossa näkyy eri uskontojen symboleja. Työ on Villa Urpon alakerrassa. Lahtisten taidekokoelman helmet esillä Kangasalla Kimmo Pyykkö -taidemuseon kesänäyttely Picassosta Pyykköön Lahtiset keräilijöinä tuo yleisön katsottavaksi taidetta Lahtisten kokoelmasta. Näyttely koostuu espanjalaisten mestareiden ja suomalaisten huipputaiteilijoiden töistä. Kokoelmaa ovat vuosikymmenten ajan kartuttaneet lehtimies ja kustantaja Urpo Lahtinen ( ), hänen vaimonsa ja yhtiökumppaninsa Hymy Lahtinen ( ) sekä heidän poikansa Jeppe Lahtinen. Kimmo Pyykkö -taidemuseossa on esillä lähes sata teosta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, keramiikkaa ja tekstiilitaidetta. Kokonaisuuden valitsi taiteilija Matti Kulmala. Espanjalainen taide on ollut Lahtisten erityisen kiinnostuksen kohteena, ja espanjalaisista 1900-luvun mestareista nähdään Pablo Picasson, Antoni Tàpiesin, Salvador Dalín ja Antonio Sauran taidetta. Suomalainen modernismi on näyttelyssä esillä monipuolisesti. Teoksia nähdään muun muassa Alpo Jaakolalta, Unto Koistiselta, Erik Enrothilta ja Kimmo Kaivannolta. Suomalaisia kärkinimiä näyttelyssä ovat myös muun muassa Essi Renvall, Mauri Favén, Arvo Siikamäki ja Kimmo Pyykkö. Marjatta Tapiolan maalaama Hymy Lahtisen muotokuva on ensimmäistä kertaa esillä julkisesti. Osa teoksista on ollut esillä Urpo Lahtisen edustuskodissa Villa Urpossa Ylöjärvellä sekä osa Urpo Lahtisen ja Hymy Lahtisen yksityiskodeissa. Tie ylös perustuu runoon Lahtisten kokoelmassa on teoksia myös hengellisistä aiheista. Mukana näyttelyssä ovat muun muassa Ossi Somman teos Ristiinnaulittu sekä Unto Koistisen Äiti ja lapsi, joka palautuu sommittelultaan Tie ylös Ja se tie ylös on vaimean auringon valaisema, ei viileä eikä kuuma. Se on polku, joka nousee yhä ylös. En minä näe sen päätä, sillä se nousee yhä ylemmäksi ja kaiken aikaa tie kapenee. Kunnes tulee portti ja siitä portista minun on käytävä. Ja silloin minun on pakko päästää lempeästi irti siitä kädestä, joka viimeiseen asti on ollut kädessäni ja minä puristan kättä hellästi ja astun sisään portista. Urpo Lahtinen kristillisen taiteen Madonna ja lapsi -kuviin. Unto Hietasen teos Soutelija viittaa teemaltaan Raamatun kertomuksiin kalansaaliista tai veneestä saarnaamisesta, kertoo intendentti Soila Kaipiainen. Lisäksi näyttelyssä on mukana valokuva Enrique Sanchezin teoksesta Tie ylös (1976). Taiteilija on tehnyt sen Urpo Lahtisen Tie ylös -runon pohjalta, ja teoksessa näkyy eri uskontojen symboleja. Suurikokoinen puuveistos sijaitsee Villa Urpossa. Sitä ei kokonsa vuoksi nähdä Kangasala-talossa. Kirsi Airikka Picassosta Pyykköön Lahtiset keräilijöinä Kimmo Pyykkö -taidemuseossa Kangasala-talossa, Kuohunharjuntie 6, Kangasala kimmopyykkotaidemuseo.fi Samettista veisuuta herättäjäjuhlilla Tampereen herättäjäjuhlilla julkaistaan Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisen kuoron uusi levy Saavu, kuulas aamunkoitto. Aleksanterin kirkossa 7. heinäkuuta järjestettävä konsertti on myös kuoronjohtaja Samuli Korkalaisen jäähyväiskonsertti. Kuoro muodostuu eri-ikäisistä laulajista eri puolelta Suomea. Rakkaus Siionin virsiin yhdistää niin nuoria kuin vanhempiakin ääniä, jotka sulautuvat kuoron riveissä harvinaisen kauniiksi, samettiseksi soinniksi. Uuden levyn virret on valikoitu körttien laulukirjan, Siionin virsien, uudistetusta versiosta. Uudistuksessa kielellistä ja teologista ilmaisua nykyaikaistettiin, mutta tärkein lähtökohta muokkaustyölle oli veisattavuus. Levylle valituilla virsillä haluttiin tuoda esille uudistettujen virsien erityispiirteitä. Siionin virsiä veisataan yleensä yksiäänisesti ilman säestystä. Tämä asettaa melodialle omat vaatimuksensa: sen täytyy yksin olla riittävän mielenkiintoinen, kun harmoniasta ei saa tukea, kertoo Tampereen seurakuntayhtymän musiikkisihteeri, kanttori Petra Perttula. Hän aloittaa Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisen kuoron johtajana syksyllä. Tällä hetkellä hän toimii Tampereen herättäjäjuhlien pääsihteerinä. Monella on mielikuva hitaasta ja ankeasta veisuusta, mutta Perttula ajattelee, että sen voisi hyvin jo päivittää. Körttiveisuu on itse asiassa hyvinkin ryhdikästä ja etenee luontevasti hengityksen tahdissa. Ilmaisun nykyaikaistaminen kuuluu muun muassa virren Käy kohti isänmaatansa toisesta säkeistöstä. Ennen se kuului: Vaan kotinsa he tietävät saavansa taivahasta, Yöt, päivät sinne rientävät turhasta maailmasta. Nykymuoto on: Yöt, päivät tietään etsivät keskellä maisen huolen, vaan kotinsa he tietävät saavansa tuolla puolen. Traditio elää. Uudistajat ovat tehneet työtään vuosikausia ja tutkineet tarkkaan myös edellisen uudistustyön vaiheita. Samalla katse on täytynyt suunnata kymmeniä vuosia eteenpäin, summaa Perttula. Janne Aejmelaeus Saavu, kuulas aamunkoitto -kuorokonsertti 7. heinäkuuta kello Aleksanterin kirkossa. Konserttiin on vapaa pääsy. Käsiohjelma 10, julkaistava levy ja käsiohjelma yhteishintaan 30 Kanttori Petra Perttula on valittu Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisen kuoron johtajaksi. Hannu Jukola

20 A 20 SILTA 5/2018 Hannu Jukola & Hanna Koivumäki Tampereen maaseudulla asuvan Jeena Ranckenin ja bändin voi tavata Paapan Kapakassa ja seuraavana päivänä kello 15 Suvivintagessa Tallipihalla. Uusi single Kun twistataan on juuri julkaistu. Yliluonnollisuuksia ja vauhtimusaa Tutkija Jeena Rancken sai viime vuonna valmiiksi väitöskirjansa Yliluonnollinen kokemus. Kokemuksen tulkinta, merkitys ja vaikutus (Vastapaino). Sweet Jeena and her Sweethearts -yhtyeen solisti koki tutkimusta tehdessään saaneensa tukea bändin jäseniltä. On ollut mukava tutkimuksen teon aikana pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa voi puhua kaikesta mahdollisesta. Koen, että minulla on aiemmin ollut kaksoiselämä tutkijanelämä ja musiikkielämä jotka ovat vähitellen integroituneet. Ihmiseltä ei ehkä enää odoteta yhtä roolia, vaan esimerkiksi pappi voi soittaa vapaa-aikanaan heviä, hän pohtii. Yhtye tekee 1950-lukuvaikutteista musiikkia, jonka omat biisit tekevät pääosin laulaja sekä yhtyeen kitaristi Risto Klemola. Muut jäsenet ovat Olli Liljeström, basso ja Eero Kokkonen, rummut. Ranckenin mieltymys lukujen musiikkiin heräsi jo varhain: Minulla oli aika vanhat isovanhemmat, ja heidän kanssaan kuunneltiin savikiekkoja ja kasetteja. Suomenkielinen alias, Jeena ja Vauhtikallot, julkaisee syksyllä levyn. Sillä vierailevat Texasista Suomeen muuttanut Wiley Cousins, muusikko Masa Orpana Kangasalta ja bluegrass-taituri Jussi Syren. Suomessa ei ole tutkittu, kuinka moni on kokenut kummia. EU-tason tutkimusten mukaan yli puolet ihmisistä on kokenut jotain tämän tyyppistä. Rancken haastatteli väitöskirjaansa varten yli kahdeksaakymmentä ihmistä. Heillä oli kokemuksia enteistä ja ruumiista irtautumisista sekä kohtaamisia henkien, voimien, ufojen ja kummitusten kanssa. Kertojat olivat vuotiaita, duunareista korkeasti koulutettuihin. Naisia oli noin kaksi kolmasosaa, ja tutkija huomasikin kertomisen olevan helpompaa naisille. Kokemuksella voi olla iso vaikutus ihmisen elämään. Monet kuitenkin pelkäävät kertomista, koska karttavat psykologisointia, pilkallista naurua tai hulluksi leimaamista. Useat kertojat ja kertomukset helpottavat tabun murtamisessa. Halusin irrottaa aiheen ideologisesta keskustelusta ja lähteä ihmisten omista kokemuksista käsin. Aiheen poikkeuksellisuus johti tietojen julkaisemiseen kirjana. Aihe kiinnostaa, eikä siitä ole juurikaan tieteeseen perustuvaa asiantuntijuutta. Kaipuu hengelliseen tai elämän merkityksen löytämiseen ei ole hävinnyt. Oudot kokemukset sen sijaan on useimmiten työnnetty syrjään, vaikka niitä toki esiintyy esimerkiksi kansanperinteessä ja kulttuurissa. Uskonnollinen kokemus voi vastaavasti olla arkikokemuksen ulkopuolella; siitä tutkittua historiaa on jo yli sadan vuoden päähän. Yliluonnolliseen saattaa uskoa jopa joka kolmas. Ihmiset ovat usein jyrkästi joko yliluonnollisen olemassaolon puolesta tai sitä vastaan. Rancken haluaa välttää lopullisten leimojen vetämistä. Nyt hän kirjoittaa aiheesta tietokirjaa. Häntä on myös pyydetty tekemään ja juontamaan AlfaTV:n uutta, yliluonnollisia kokemuksia käsitelevää ohjelmaa Kuiskaus tuonpuoleisesta. Siinä kuullaan kokemuskertomuksia ja pohditaan ilmiötä myös tutkimuksen näkökulmasta. Asta Kettunen Kesäkuun ekovinkki: Luonnonkasveja puutarhaan Valitse puutarhaan jalostamattomia kasveja. Suosimalla luonnonkasveja pääset vähemmällä torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytöllä. Niiden leviämistä luontoon ei tarvitse pelätä ja ne selviävät kovemmastakin pakkasesta. Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu kasvien siirto; siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Luonnonkukkien päivää vietetään tänä vuonna Vuoden teemalaji on metsätähti, Lysimachia europaea. Yhdistykset järjestävät retkiä, tarkista ne täältä: sll.fi/mita-sina-voit-tehda/retkikalenteri Maria Kohtala Lisää: siltalehti.fi/ekovinkki Asta Kettunen