ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA. Pääoma-arvokertoimet SERGEI LAHTI SARI TORO

Transkriptio

1 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Pääoma-arvokertoimet SERGEI LAHTI SARI TORO

2

3 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Pääoma-arvokertoimet SERGEI LAHTI SARI TORO

4 Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Telefon Fax Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Phone Fax Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy Helsinki 2018 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

5 LUKIJALLE Pääoma-arvokertoimet-käsikirjassa esitellään eläkevakuutuksissa käytettäviä pääoma-arvokertoimia. Pääoma-arvokertoimia tarvitaan vakuutusmatemaattisissa laskelmissa ennakkoon rahastoitavan maksun määrittämisessä, vastuuvelan laskennassa, kertasuoritus- ja muuntokertoimia laskennassa sekä eläkevaroja siirrettäessä eläkejärjestelmästä toiseen. Tämän kirjan ensimmäinen painos julkaistiin Eläketurvakeskuksen käsikirjoja -sarjassa vuonna Kirjan kirjoittivat Jaakko Aho ja Mikko Sankala, ja se korvasi aiemmin ETK:n julkaisemat painetut pääoma-arvokertoimien taulustokokoelmat. Ensimmäisen painoksen jälkeen on astunut voimaan vuoden 2017 lakimuutoksiin perustuva eläkeuudistus, jonka osana oli pääoma-arvokertoimien laskennan kannalta merkittävä kuolevuusperusteen muutos. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti uudeksi yksityisten alojen mukaisen eläkevakuutuksen kuolevuusperusteeksi kaksiosaisen kuolevuusmallin alkaen. Muutoksen seurauksena pääoma-arvokertoimet laskettiin uudestaan ja tuli myös tarve päivittää tämä kirja. Kirjan uudistettu painos on Sergei Lahden ja Sari Toron käsialaa. Kun siirryttiin kaksiosaiseen kuolevuusperusteeseen, etenkin diskonttaus- ja kommutaatiofunktioiden laskenta muuttui merkittävästi. Tämä vaikutti vanhuuseläkkeiden, perhe-eläkkeiden ja hautausavustusten pääoma-arvokertoimiin. Vastaisten perheeläkkeiden osalta myös pääoma-arvokertoimien laskentakaavat muuttuivat. Kirjan uudistettu painos ei enää sisällä vastaisten puolikollektiivisten perhe-eläkkeiden laskentakaavoja, koska näitä ei tarvita työeläkejärjestelmässä ja koska näiden kaavat eivät entisellään toimi kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa. Kuolevuusmallin muutos ei vaikuttanut työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimiin. Kirjassa esitetyt pääoma-arvokertoimien kaavat pätevät sekä yksiosaisen että kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa, ellei muuta mainita. Kaksiosainen kuolevuusmalli ja siihen liittyvien kaavojen ja parametrien johtaminen esitetään Samu Salmisen Pro Gradu -tutkielmassa (Salminen 2015). Lisäksi tätä kirjaa kirjoitettaessa apuna on käytetty 1990-luvun vaihteessa kirjoitettua ohjetta, jota valmistelleessa työryhmässä oli edustajia eläkelaitoksista ja Eläketurvakeskuksesta. Kirjassa pyritään käyttämään vakiintuneita merkintätapoja. Ajan ja iän yksikkönä käytetään vuotta ja ellei erikseen mainita, niin x tarkoittaa henkilön ikää ja

6 w eläkeikää. Työeläkejärjestelmässä eläkkeiden pääoma-arvokertoimet lasketaan olettaen, että suoritukset ovat jatkuvamaksuisia. Tällöin pääoma-arvokertoimien merkinnöissä käytetään yläviivaa. Poikkeukset ja muut merkinnät esitellään erikseen niitä käytettäessä. Kirjan alussa esitellään uusi kuolevuusfunktio ja muut pääoma-arvokertoimien laskentaan tarvittavat perusfunktiot. Tämän jälkeen esitellään diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot. Itse pääoma-arvokertoimien laskeminen esitellään eläkelajeittain. Mukana ovat vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet sekä hautausavustus. Kussakin kohdassa esitellään ensin vastaisten eli tulevaisuudessa mahdollisesti alkavien ja sitten alkaneiden eläkkeiden pääoma-arvokertoimet. Uudistustyön yhteydessä kirjaan on lisätty uutta materiaalia. Nyt kirja sisältää myös ohjeet pääoma-arvokertoimien interpolointiin ja rahastoitujen vanhuuseläkkeiden muuntoon. Lisäksi kirjan liitteisiin on lisätty työntekjän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen kuolevuusperusteen historiakatsaus. Pääoma-arvokertoimien käytön havainnollistamiseksi kirjan loppupuolella on esimerkkilaskelmia. Esimerkeissä käytetään työntekijän eläkelain mukaisessa eläkevakuutuksessa sovellettavia pääoma-arvokertoimia, vaikka kaikki esimerkkien tilanteet eivät tulekaan sovellettaviksi työntekijän eläkelain mukaisissa vakuutuksissa. Kirjan teoriaosuudesta poiketen esimerkeissä tuodaan näkyviin diskonttausja kommutaatiolukuihin tehtävät ikäsiirrot. Lukijaa varten esimerkkien laskennan helpottamiseksi kirjan liitteissä taulukoidaan esimerkeissä tarvittavia pääomaarvokertoimia. Kattavampi kokoelma pääoma-arvokerrointaulukoista löytyy Eläketurvakeskuksen ylläpitämästä tilastotietokannasta ( Kirjan uudistustyössä olemme saaneet lukuisia neuvoja ja kommentteja Jaakko Aholta. Kiitämme kommenteista myös Mikko Sankalaa, Hannu Sihvosta ja Ismo Riskua. Lämpimät kiitokset myös Merja Raunikselle taittoon liittyvästä opastuksesta. Olemme kirjoittaneet kirjan LATEX-ladontaohjelmaa käyttäen ja teknisistä neuvoista olemme kiitollisia internetin palstoilla tietojaan jakaville aktiivisille tuntemattomiksi jääneille henkilöille. Helsingissä maaliskuussa 2018 Sergei Lahti ja Sari Toro

7 SISÄLTÖ 1 Johdanto Perusfunktiot Korkoutuvuus Kuolevuus Kaksiosainen kuolevuusmalli Työkyvyttömyys Avioisuus Aviopuolison ikä Alkavan lapseneläkkeen pääoma-arvo Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot Funktio D x Funktio N x Funktio a x Funktio M x Vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vastaiset vanhuuseläkkeet Vastainen elinikäinen vanhuuseläke Vastainen määräaikainen vanhuuseläke Alkaneet vanhuuseläkkeet Alkanut elinikäinen vanhuuseläke Alkanut määräaikainen vanhuuseläke Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vastainen työkyvyttömyyseläke Alkanut työkyvyttömyyseläke Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vastaisten perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vastainen leskeneläke Vastainen lapseneläke Vastainen perhe-eläke Alkaneiden perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Alkanut leskeneläke Alkanut lapseneläke Alkanut perhe-eläke... 31

8 7 Hautausavustuksen pääoma-arvokertoimet Pääoma-arvokertoimien interpolointi Pääoma-arvokertoimien interpolointi Vanhuuseläkkeet Työkyvyttömyyseläkkeet Perhe-eläkkeet Hautausavustus Rahastoidun vanhuuseläkkeen muunto Ikäsiirtojen käytöstä diskonttaus- ja kommutaatiofunktioissa Esimerkit Ikäsiirtojen käyttö Vanhuuseläkevastuun laskeminen Vastaiset vanhuuseläkkeet Alkaneet vanhuuseläkkeet Työkyvyttömyyseläkevastuun laskeminen Vastainen työkyvyttömyyseläke Alkanut työkyvyttömyyseläke Perhe-eläkevastuun laskeminen Vastaiset perhe-eläkkeet Alkaneet perhe-eläkkeet Hautausavustusvastuun laskeminen Vakuutusmaksun laskeminen Eläkkeen muuntaminen Eläkkeen muuntaminen yleisesti Rahastoidun vanhuuseläkkeen muuntaminen Maksuperusteinen eläkejärjestely Lähteet Liitteet A Vakiot A.1 Yleisvakiot A.2 Erikoisvakiot B TyEL:n ja TEL:n kuolevuusperuste vuosina C Simpsonin sääntö D Pääoma-arvokerrointaulukot D.1 Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot D.2 Työkyvyttömyyseläkkeet D.3 Vastaiset perhe-eläkkeet... 80

9 1 Johdanto 7 1 Johdanto Suomessa työnteko kartuttaa lakisääteistä työeläkettä. Eläkkeiden kustantamista varten työeläkelaitokset keräävät vakuutusmaksuja, joilla katetaan maksussa olevia eläkkeitä ja mahdollisesti varaudutaan tulevien eläkkeiden kustantamiseen. Erityisesti ennakkoon rahastoitavan maksun määrittämiseen ja vastuuvelan laskemiseen tarvitaan menetelmiä, jotka työeläkejärjestelmässä perustuvat henkivakuutusmatematiikkaan ja sen pääoma-arvokertoimiin. Pääoma-arvokertoimet kuvaavat tulevien maksusuoritusten odotusarvoja diskontattuna nykyhetkeen. Pääoma-arvokertoimien laskenta perustuu vuonna 1962 sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaan työntekijäin eläkelain mukaisen vakuutuksen laskuperustemalliin, jossa on määrätty laskuperusteiden matemaattinen muoto. Laskuperustemallia rakennettaessa periaatteina oli, että se soveltuisi likipitäen kaikkeen eläkevakuutukseen, että perustetasoa olisi mahdollisimman yksinkertaista tarkistaa ja että laskuperustemallista saataisiin kaikki eläke- ja henkivakuutustoimintaan tarvittavat laskuperusteet määräämällä parametrit kulloinkin esiintyvää tarvetta vastaavasti (Laskuperustemalli 1962). Myöhemmin laskuperustemallin käyttöala täsmentyi tosin suppeammaksi, kuin alunperin suunniteltiin. Laskuperustemalli määrittelee perusfunktiot, joita tarvitaan pääomaarvokertoimien laskennassa. Perusfunktiot ovat analyyttisia lausekkeita muun muassa korkoutuvuudelle tai todennäköisyydelle kuolla tai tulla työkyvyttömäksi. Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot ovat taas teknisiä apuvälineitä, jotka tehostavat kuolevuuteen liittyvien pääoma-arvokertoimien laskentaa. Laskuperustemalli sisältää myös perusfunktioiden laskennassa tarvittavia parametreja eli yleisvakioita ja erikoisvakioita. Yleisvakioiden arvojen on ajateltu olevan stabiileja tai sellaisia, että niiden muuttamiseen on tarvetta hyvin harvoin. Erikoisvakioiden arvoja muutetaan useammin. Erikoisvakioiden arvoja muuttamalla laskuperustemallista saadaan eri vakuutusmuotoihin ja käyttötarkoituksiin sopivat laskuperusteet. Pääoma-arvokertoimia laskettaessa tarvitaan käsitys kuolevuudesta. Työntekijän eläkelain mukaisessa eläkevakuutuksessa käytössä oleva kuolevuusperuste perustuu Gompertz-kuolevuusmalliin. Parametrit on määritelty siten, että kuolevuusperuste kuvaa havaittua kuolevuutta. Mallin ja parametrien valinnalla on merkitystä eläkkeiden rahastointiin, jolla varaudutaan nykyisten ja tulevien eläkkeiden suorituksiin. Kuolevuusperusteen osuvuutta seurataan vuosittain muun

10 8 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA muassa vertaamalla todellisesti ja kuolevuusperusteen mukaan kuolleilta henkilöiltä vapautuneita vanhuuseläkevastuita. Mikäli vastuut poikkeavat toisistaan merkittävästi, tulee tarve päivittää kuolevuusperustetta. Kuolevuusperustetta on muutettu aika ajoin johtuen havaitun kuolevuuden kehityksen muutoksista. Viimeisimmässä eli voimaan astuneessa perustemuutoksessa parametrien lisäksi muuttui koko kuolevuusmalli. Työeläkejärjestelmässä aiemmin käytössä ollut yksiosainen Gompertz-kuolevuusmalli korvattiin kahdesta erillisestä Gompertz-mallin mukaisesta kuolevuusfunktiosta muodostetulla kaksiosaisella kuolevuusmallilla. Selvitysten (mm. Salminen 2015) mukaan kaksiosainen kuolevuusperuste kuvaisi eri i issä havaittua kuolevuutta yksiosaista kuolevuusperustetta paremmin. Uuden kuolevuusmallin seurauksena myös pääoma-arvokertoimien laskentakaavat ovat muuttuneet. Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa pääomaarvokertomet voidaan laskea vaiheittain. Ensin lasketaan kaksiosaisen kuolevuusmallin kumpaakin eri osaa vastaavien yksiosaisten kuolevuusmallien mukaiset pääoma-arvokertoimet. Tämän jälkeen yksiosaisten kuolevuusmallien mukaisten pääoma-arvokertoimien tulokset yhdistetään tässä kirjassa esitettyjen laskentakaavojen mukaisesti. Laskentakaavat voidaan johtaa yleisten integrointisääntöjen avulla.

11 2 Perusfunktiot 9 2 Perusfunktiot Tässä luvussa esitellään perusfunktioita, joita tarvitaan pääoma-arvokertoimia määrättäessä. Funktiot perustuvat Suomessa eläkevakuutuksessa yleisesti käytössä olevaan laskuperustemalliin. Perusfunktioiden avulla otetaan käyttöön tarvittavat todennäköisyydet ja korkoutuvuus. Tässä luvussa käytetyt yleisvakiot a i, j ja a j sekä erikoisvakiot b j on lueteltu liitteessä A. 2.1 Korkoutuvuus Pääoma-arvokertoimia laskettaessa käytetään jatkuvaa korkoutuvuutta (2.1) δ = ln(1 + i), missä i on käytettävä vuosikorko. Funktion käyttöä voidaan havainnollistaa lausekkeella (2.2) e t x δ ds = (1 + i) (t x), joka kuvaa diskonttaustekijää tapauksessa, jossa x-ikäisen henkilön tuleva iässä t tapahtuva maksusuorite diskontataan korolla i nykyhetkeen. Korkoutuvuuden valinnassa huomioidaan vakuutuksessa tehtävä sijoitustoiminta ja mahdolliset etuuksiin tulevat tasokorotukset. Työntekijän eläkelain mukaisessa vakuutuksessa vuosikorossa i = 3,00 % otetaan huomioon sekä perustekorkokanta että rahanarvon muuttuvuus. 2.2 Kuolevuus Pääoma-arvokertoimia laskettaessa tarvitaan käsitys kuolevuudesta eli elossa olevien vakuutettujen todennäköisyydestä kuolla. Suomessa eläkevakuutuksessa käytössä oleva kuolevuus perustuu Gompertz-kuolevuusmalliin (Pesonen ym. 2000). Laskuperusteissa kuolevuus määritellään iästä x riippuvana kuolevuusintensiteetin funktiona muodossa

12 10 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA (2.3) µ x = a 1 e a 2(x+b 2 ), missä a 1 > 0 ja a 2 > 0 ovat kuolevuuden yleistä tasoa ja muotoa määrittelevät vakiot ja b 2 on henkilön kuolevuutta säätelevä parametri eli niin sanottu ikäsiirto. Funktion µ x käyttöä voidaan havainnollistaa lausekkeella (2.4) e t x µ s ds, joka kuvaa todennäköisyyttä, että x-ikäinen henkilö on elossa iässä t, kun x t. Gompertz-kuolevuusmalliin perustuva malli on teknisesti helposti hallittavissa. Esimerkiksi ikäsiirron b 2 arvoa muuttamalla voidaan saada sukupolvien, sukupuolten tai toisistaan poikkeavien vakuutuskantojen väliset erot huomioitua. Gompertz-kuolevuusmalliin perustuva kuolevuusfunktio µ x soveltuu erityisesti vanhuus- ja perhe-eläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläkkeiden pääomaarvokertoimien laskennassa kuolevuudella on vähäisempi merkitys ja työntekijän eläkelain mukaisessa eläkevakuutuksessa laskutekniikkaa on yksinkertaistettu käyttämällä vakiokuolevuutta µ x = a 4. Kuolevuusmalli ja parametrit pyritään määrittelemään siten, että kuolevuusperuste vastaa havaittua kuolevuutta mahdollisimman tarkasti. Havaitun kuolevuuden kehityksen muutoksista johtuen kuolevuusperustetta on muutettu aika ajoin. Työntekijän eläkelain mukaisessa eläkevakuutuksessa käytetyn kuolevuusperusteen muutokset esitetään liitteessä B. Työeläkejärjestelmässä käytettiin edellä määritellyn funktion µ x mukaista yksiosaista kuolevuusmallia kunnes alkaen otettiin käyttöön kaksiosainen kuolevuusmalli, joka kuvaa paremmin eri i issä havaittua kuolevuutta (Salminen 2015) Kaksiosainen kuolevuusmalli Tässä kirjassa kaksiosainen kuolevuusmalli esitetään työntekijän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen laskuperusteista poiketen muodossa (2.5) µ 1,x = a 1,1 e a 1,2(x+b 2 ), kun (x + b2 ) k µ x = µ 2,x = a 2,1 e a 2,2(x+b 2 ), kun (x + b2 ) > k, missä a i,1 > 0 ja a i,2 > 0, i {1,2}, ovat vakioita, b 2 on ikäsiirto ja k on funktion µ x nivelkohta eli rajaikä. Vakiot a i, j riippuvat henkilön sukupuolesta, ja se, kumpaa funktiota käytetään, µ 1,x vai µ 2,x, riippuu ikäsiirretystä iästä x + b 2.

13 2 Perusfunktiot 11 Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktio µ x määräytyy siis kahden Gompertz-kuolevuusmalliin perustuvan funktion µ 1,x ja µ 2,x avulla, ja se on paloittain jatkuva ja paloittain integroituva. Funktion µ x ainoa epäjatkuvuuskohta on rajaiässä k. Funktiota µ x on usein kätevä tarkastella logaritmiasteikolla. Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa logaritmoidun funktion ln(µ x ) kulmakerroin muuttuu rajaiässä k. Tämä voidaan havaita kuviossa 2.1. Kuvio 2.1. Logaritmoitu kaksiosainen kuolevuusfunktio ln(µ x ) iän ja sukupuolen mukaan ikäsiirrolla b 2 = 0. Kuolevuusfunktion kulmakerroin muuttuu jyrkemmäksi rajaiässä k = 70.

14 12 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA 2.3 Työkyvyttömyys Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimien laskennassa käytetään niin sanottua Z-mallia (Tuomikoski ym. 2007, Turtiainen ym. 1982). Siinä perusobjektina olevan funktion z integraali (2.6) u2 u 1 z(x,u) du antaa todennäköisyyden tapaukselle, että vastasyntynyt on elossa ajan x kuluttua ja on tällöin ollut yhdenjaksoisesti työkyvytön ikävälillä [u 1,u 2 ]. Kun ψ on lyhin huomioonotettava työkyvyttömyyden kesto, niin arvoilla x u ψ funktio z määritellään (2.7) z(x,u) = 2 b 3+ j a 5+ j e b 6+ j a 8+ j x a 11+ j u. j=0 Työkyvyttömyyden keston alarajan ψ alapuolella funktiota z ei määritellä, vaan tyydytään ainoastaan edellyttämään, että vastasyntynyt on elossa iässä x, jolloin funktio z toteuttaa ehdon (2.8) x 0 z(x,u) du = e a 4x, missä sovelletaan vakiokuolevuutta µ x = a 4. Z-mallista johdettu työkyvyttömyyden kesto on sekoitus kolmesta eksponenttijakaumasta. Funktio z siten määritellään kolmen termin summalausekkeena (2.7), jossa ensimmäinen termi vastaa lyhyitä, toinen pitkiä ja kolmas keskipitkiä työkyvyttömyyskestoja. Funktiosta z johdettu työkyvyttömyysintensiteetti kuvaa todennäköisyyttä, jolla x-ikäinen henkilö siirtyy työkyvyttömäksi iässä x. Työkyvyttömyysintensiteetti lasketaan ehdollisen todennäköisyyden kaavalla (2.9) z(x, ψ) e a 4 x x ψ z(x,u)du, missä nimittäjänä oleva lauseke kuvaa todennäköisyyttä, että henkilö on elossa iässä x ja on ollut työkykyinen ikävälillä [ψ,x], u > ψ (Turtiainen ym s. 48).

15 2 Perusfunktiot Avioisuus Naimisissa olevien miesten suhteellinen määrä iän funktiona lasketaan kaavalla (2.10) n x (M) = a 34 e a 35 (lnx a 36 )4 ( 1 + a37 e ( x a ) 2) ja naimisissa olevien naisten suhteellinen määrä kaavalla (2.11) n x (N) = a 39 e a 40(lnx a 41 ) 4 ( 1 + a42 e ( x a ) 2). 2.5 Aviopuolison ikä Keskimääräinen vaimon ikä miehen iän funktiona lasketaan kaavalla (2.12) y x (M) = a 44 x + a 45 ja keskimääräinen miehen ikä vaimon iän funktiona kaavalla (2.13) y x (N) = a 46 x + a Alkavan lapseneläkkeen pääoma-arvo Kun naisen ikä kuolinhetkellä on x ja lapseneläkkeen pääteikä on w, niin naisen jälkeen maksettavan alkavan lapseneläkkeen pääoma-arvo lasketaan kaavalla (2.14) a 52 (x 17) 2 10 a 53 (x 17)2, kun w = 18 ja 17 < x a 50 + w a 54 (x 17) 2 10 a 55 (x 17)2, kun w = 21 ja 17 < x a 50 + w Z x (w,n) = a 56 (x 17) 2 10 a 57 (x 17)2, kun w = 24 ja 17 < x a 50 + w 0, kun x 17 tai x > a 50 + w. Funktion arvo kuvaa tuloa, jossa yhtenä tekijänä on todennäköisyys, että vakuutetun kuollessa iässä x vakuutukselle löytyy lapseneläkkeensaajia. Tulon toisena tekijänä on lapseneläkkeensaajille syntyneiden eläkkeiden sen hetkisten pääomaarvojen summa. Kun naisen ikä on alle 18 tai yli a 50 + w vuotta, niin lapseneläkkeensaajien lukumäärän oletetaan olevan nolla.

16 14 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Yleisvakioiden a 52,...,a 57 arvoja eri korkokannoille on taulukoitu liitteessä A.1. Muita korkokantoja vastaavat lapseneläkkeen pääoma-arvot voidaan laskea taulukoituja korkokantoja vastaavista suureista Z x lineaarisesti interpoloimalla. Miehen jälkeen maksettavan alkavan lapseneläkkeen pääoma-arvo Z x (w,m) saadaan verrannosta (2.15) Z x (w,m) n x (M) = Z y x (M) (w,n) n yx (M) (N).

17 3 Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot 15 3 Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot ovat teknisiä apuvälineitä, joiden avulla voidaan laskea kuolevuuteen liittyviä pääoma-arvokertoimia. Diskonttauksessa otetaan huomioon koron i ja kuolevuuden µ x yhteisvaikutus. Tässä luvussa esitetyt funktiot on yksinkertaisuuden vuoksi määritelty ilman ikäsiirron b 2 huomioimista. Ikäsiirtojen käytöstä kerrotaan kohdassa 9. Funktioden ikäsiirtämättömät arvot on taulukoitu liitteessä D. 3.1 Funktio D x Kun x 0, niin funktio D x määritellään siten, että (3.1) D x = e x 0 (µ t +δ) dt. Funktio D x kuvaa vastasyntyneen todennäköisyyttä olla elossa iässä x syntymähetkelle diskonttattuna. Lausekkeesta nähdään korkoutuvuuden δ ja kuolevuuden µ tekninen samankaltaisuus. Kun integraali kirjoitetaan auki, funktio D x saadaan muotoon (3.2) D x = e µ x a 2 + µ 0 a2 δx. Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktion D x arvot lasketaan vaiheittain. Ensin lasketaan erikseen yksiosaisen mallin mukaiset D 1,x ja D 2,x edellä esitettyä määritelmää (3.1) käyttäen kaavalla (3.3) D i,x = e x 0 (µ i,t +δ) dt = e µ i,x a i,2 + µ i,0 a i,2 δx, i {1,2}. Tämän jälkeen kaksiosaisen kuolevuusmallin lopullinen ikäsiirtämätön funktio D x lasketaan edellä laskettujen funktioiden D 1,x ja D 2,x avulla kaavalla (3.4) D 1,x, kun x k D x = D D 1,k 2,x D, kun x > k. 2,k

18 16 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA 3.2 Funktio N x Kun x 0, niin funktio N x määritellään siten, että (3.5) N x = D t dt. x Funktio kuvaa vastasyntyneelle laskettua iässä x alkavan elinikäisen yksikköeläkkeen syntymähetkeen diskontattujen korvausten yhteenlaskettua odotusarvoa. Kaavan (3.5) integraali ei ratkea analyyttisin menetelmin, mutta sitä voidaan approksimoida numeerisesti liitteessä C esitetyn Simpsonin 1/3-säännön avulla. Seuraavaksi esitettävässä ratkaisuvaihtoehdossa sovelletaan Simpsonin 1/3- sääntöä käyttäen askelvälinä yhtä vuotta. Tällöin kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktion N x arvot lasketaan vaiheittain. Ensin lasketaan erikseen yksiosaisen kuolevuusmallin mukaiset N 1,x ja N 2,x edellä esitettyä määritelmää (3.5) käyttäen kaavalla (3.6) N i,x = D i,t dt, i {1,2}. x Kun x on välillä [0, 126] oleva parillinen kokonaisluku, niin Simpsonin 1/3- säännön avulla saadaan N i,x 126 x 2 j=0 1 ) (D 3 i,x+2 j + 4 D i,x+2 j+1 + D i,x+2 j+2 ja kun x on välillä [1,127] oleva pariton kokonaisluku, niin N i,x 127 x 2 j=0 1 ) (D 3 i,x+2 j + 4 D i,x+2 j+1 + D i,x+2 j+2. + D i,129 + D i,128, 2 Lisäksi ikää x = 128 vastaa approksimaatio N i,128 D i,129+d i,128 2, ja kun x 129, niin N i,x 0. Tämän jälkeen kaksiosaisen kuolevuusmallin lopullinen ikäsiirtämätön funktio N x lasketaan kaavoilla (3.3) ja (3.6) saatujen funktioiden D 1,x, D 2,x, N 1,x ja N 2,x

19 3 Diskonttaus- ja kommutaatiofunktiot 17 avulla kaavalla D N 1,x N 1,k + N 1,k 2,k D, kun x k (3.7) N x = 2,k D N 1,k 2,x D, kun x > k. 2,k 3.3 Funktio a x Funktio a x muodostetaan funktioiden N x ja D x avulla siten, että (3.8) a x = N x D x. Funktio kuvaa x-ikäisen henkilön maksussa olevan elinikäisen yksikköeläkkeen tulevien korvausten odotusarvoa diskontattuna nykyhetkeen. Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktion a x arvot lasketaan suoraan kaavoilla (3.4) ja (3.7) saatujen lopullisten funtioiden D x ja N x avulla. 3.4 Funktio M x Funktio M x määritellään siten, että (3.9) M x = D t µ t dt. x Funktio kuvaa vastasyntyneelle laskettua iän x jälkeisen yksikön suuruisen hautausavustuksen syntymähetkeen diskontattua odotusarvoa. Derivoimalla funktiota D x saadaan, että D x = x D t dt = x D t (µ t + δ) dt. Tällöin funktio M x voidaan esittää muodossa (3.10) M x = D x δn x. Kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktion M x arvot lasketaan suoraan kaavoilla (3.4) ja (3.7) saatujen lopullisten funtioiden D x ja N x avulla.

20 18 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

21 4 Vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet 19 4 Vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vanhuuseläke voi olla joko elinikäinen, jolloin eläkettä maksetaan tietystä iästä aina vakuutetun kuolemaan saakka, tai määräaikainen, jolloin eläkettä maksetaan vain sovitulla ikävälillä vakuutetun ollessa elossa. Vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimia tarvitaan varauduttaessa vastaisten ja alkaneiden vanhuuseläkkeiden tuleviin suorituksiin. Lisäksi vanhuuseläkkeen pääoma-arvokertoimia voidaan käyttää muun muassa eläkkeen määrän laskemiseen tai muuntamiseen, joista on esimerkit kohdissa 10.7 ja Kaavoja (4.2) (4.5) käytetään pääoma-arvokertoimien laskemiseen sekä yksiosaisen että kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa. 4.1 Vastaiset vanhuuseläkkeet Vastaisella vanhuuseläkkeellä tarkoitetaan vanhuuseläkettä, joka ei ole vielä alkanut Vastainen elinikäinen vanhuuseläke Kun x on henkilön ikä, w on eläkeikä ja kun x < w, niin vastaisen elinikäisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin määritellään (4.1) A V tx x:w = w e µ s ds e t x δ ds dt = 1 D D t dt. x w Integraalin sisällä oleva ensimmäinen eksponenttifunktio kuvaa todennäköisyyttä, että henkilö on elossa iässä t ja toisella eksponenttifunktiolla diskontataan iässä t maksettava eläke laskentahetkeen. Jos x w, niin pääoma-arvokerroin lasketaan ikään kuin vastainen vanhuuseläke tulisi heti maksettavaksi eli vastaavasti kuin yllä oleva, mutta integroitava väli on [x, ). Vastaisen elinikäisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin voidaan esittää myös muodossa (4.2) A V N w D x:w = x, kun x < w a x, kun x w.

22 20 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Vanhuuseläkkeelle siirtymistä lykättäessä (eli kun x > w) eläkkeen määrää saatetaan muuttaa esimerkiksi siten, että etuuden pääoma-arvo säilyy. Eläkkeiden muuntaminen esitetään luvussa 8 ja kohdan 10.7 esimerkeissä Vastainen määräaikainen vanhuuseläke Vastaisen määräaikaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (4.1), jossa integroimisväli muutetaan siten, että integroidaan eläkkeen alkamisiästä päättymisikään saakka. Tämä vastaa kahden elinikäisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokertoimen erotusta. Kun x on henkilön ikä, w 1 on määräaikaisen vanhuuseläkkeen alkamisen tavoiteikä ja w 2 on määräaikaisen vanhuuseläkkeen päättymisikä, niin vastaisen määräaikaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (4.3) N w1 A V x:[w 1,w 2 ] = D x N w 2 D x, kun x < w 1 a x N w 2 D x, kun w 1 x w Alkaneet vanhuuseläkkeet Alkaneella vanhuuseläkkeellä tarkoitetaan vanhuuseläkettä, joka on jo maksussa Alkanut elinikäinen vanhuuseläke Alkanut elinikäinen vanhuuseläke muodostetaan kuten vastainen elinikäinen vanhuuseläke. Kun x on henkilön ikä, niin alkaneen elinikäisen vanhuuseläkkeen pääomaarvokerroin voidaan esittää muodossa (4.4) A VA x = a x. Vanhuuseläkkeelle siirtymistä lykättäessä (eli kun x > w) tai varhennettaessa (x < w) eläkkeen määrää saatetaan muuttaa esimerkiksi siten, että etuuden pääoma-arvo säilyy. Eläkkeiden muuntaminen esitetään luvussa 8 ja kohdan 10.7 esimerkeissä.

23 4 Vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet Alkanut määräaikainen vanhuuseläke Alkanut määräaikainen vanhuuseläke muodostetaan kuten vastainen määräaikainen vanhuuseläke. Kun x w, missä x on henkilön ikä ja w on määräaikaisen vanhuuseläkkeen päättymisikä, niin alkaneen määräaikaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (4.5) A VA x:w = a x N w D x.

24 22 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

25 5 Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimet 23 5 Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimet Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimia tarvitaan varauduttaessa vastaisten ja alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden tuleviin suorituksiin. 5.1 Vastainen työkyvyttömyyseläke Vastaisella työkyvyttömyyseläkkeellä tarkoitetaan työkyvyttömyyseläkettä, joka ei ole vielä alkanut. Kun x on henkilön ikä, w on vanhuuseläkeikä ja x < w, niin vastaisen työkyvyttömyyseläkkeen pääoma-arvokerroin määritellään (5.1) w t x z(t, u) tx (ψ) AI x:w = x+ψ ψ e a δ du e 4x ds dt, missä sisemmässä integraalissa oleva osamäärä kuvaa todennäköisyyttä, että henkilö on iässä t ollut työkyvytön ajan u ja ulommassa integraalissa olevalla eksponenttifunktiolla diskontataan iässä t maksettavat välin [ψ, t x] kestoiset eläkkeet laskentahetkeen. Alle ajan ψ kestäviä työkyvyttömyyksiä ei huomioida. Kun pääoma-arvokertoimen lauseke integroidaan, saadaan (5.2) (ψ) AI x:w = 2 b 3+ j D j (x) (C j (w x) [ B j (ψ) B j (w x) ] j=0 1 c j [ E j (ψ) E j (w x) ]),

26 24 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA missä B j (s) = a 5+ j a 11+ j e a 11+ j s C j (s) = 1 c j e c j s D j (s) = e (c j+δ+a 4 )s E j (s) = a 5+ j e d j s d j c j = b 6+ j a 8+ j δ d j = a 11+ j c j. Kun x w, niin määritellään, että (ψ) A I x:w = Alkanut työkyvyttömyyseläke Alkaneella työkyvyttömyyseläkkeellä tarkoitetaan työkyvyttömyyseläkettä, joka on jo maksussa. Kun x on työkyvyttömyyseläkkeellä olevan henkilön ikä, w on vanhuuseläkeikä ja kun työkyvyttömyys on jatkunut yhdenjaksoisena iästä v lähtien, niin alkaneen työkyvyttömyyseläkkeen pääoma-arvokerroin määritellään (5.3) w A IA (v)+(x v):w = z(t,t v) tx x z(x,x v) e δ ds dt, missä integraalin sisällä oleva osamäärä kuvaa todennäköisyyttä, että henkilö on edelleen työkyvytön iässä t ja eksponenttifunktiolla diskontataan iässä t maksettava eläke laskentahetkeen. (5.4) Kun pääoma-arvokertoimen lauseke integroidaan, saadaan A IA (v)+(x v):w = 2 j=0 b [ 3+ j A j (v) E j (x) E j (w) ] 2 j=0 b, 3+ j d j A j (v)e j (x)

27 5 Työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimet 25 missä A j (s) = e a 11+ j s E j (s) = a 5+ j e d j s d j c j = b 6+ j a 8+ j δ d j = a 11+ j c j. Alkaneen työkyvyttömyyseläkkeen pääoma-arvokertoimelle käytetään usein myös merkintää a ii i (v)+(x v):w.

28 26 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

29 6 Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet 27 6 Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Perhe-eläkkeellä voidaan tarjota taloudellista turvaa vakuutetun leskelle, lapsille tai sekä leskelle että lapsille vakuutetun menehtyessä. Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimia tarvitaan varauduttaessa vastaisten ja alkaneiden perhe-eläkkeiden tuleviin suorituksiin. Vakuutettujen joukosta riippuen varautuminen voi olla joko puolikollektiivista, jolloin vakuutusmaksuja peritään vain naimisissa olevilta, tai täyskollektiivista, jolloin vakuutusmaksuja peritään kaikilta. Tässä kirjassa esitellään vain täyskollektiivisten perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimia. 6.1 Vastaisten perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Vastaisella perhe-eläkkeellä tarkoitetaan perhe-eläkettä, joka ei ole vielä alkanut. Vastaisen perhe-eläkkeen pääoma-arvokerroin määritellään (6.1) A P x = e t x µ s ds µ t F(t)e t x δ ds dt x = 1 D t µ t F(t) dt, D x x missä x on edunjättäjän ikä laskentahetkellä ja tekijä e t x µ s ds µ t kuvaa todennäköisyyttä, että edunjättäjä kuolee iässä t. Funktio F(t) on tulo, jossa yhtenä tekijänä on todennäköisyys, että vakuutetun kuollessa iässä t vakuutukselle löytyy edunsaajia. Tulon toisena tekijänä on edunsaajille syntyneiden eläkkeiden sen hetkisten pääoma-arvojen summa. Kaavan viimeisellä eksponenttifunktiolla diskontataan syntyneen perhe-eläkkeen pääoma-arvo laskentahetkeen. Kaavan (6.1) integraali ei ratkea analyyttisin menetelmin, mutta sitä voidaan approksimoida numeerisesti liitteessä C esitetyn Simpsonin 1/3-säännön avulla. Seuraavaksi esitettävässä ratkaisuvaihtoehdossa sovelletaan Simpsonin 1/3- sääntöä käyttäen askelvälinä yhtä vuotta. Tällöin kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa perhe-eläkkeen pääoma-arvokertoimet A P x lasketaan vaiheittain. Ensin lasketaan erikseen yksiosaisen kuolevuusmallin mukaiset pääoma-arvokertoimet

30 28 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA A P 1,x ja AP 2,x edellä esitettyä määritelmää (6.1) käyttäen kaavalla (6.2) A P i,x = 1 D i,t µ i,t F(t) dt, i {1,2}. D i,x x Funktio F(t) ei riipu kaksiosaisen kuolevuusmallin nivelkohdasta k. Merkitään, että f (i,t) = D i,t µ i,t F(t), i {1,2}. Kun x on välillä [0,126] oleva parillinen kokonaisluku, niin Simpsonin 1/3-säännön avulla saadaan A P i,x 1 D i,x ( 126 x 2 j=0 1 ( ) f (i,x + 2 j) + 4 f (i,x + 2 j + 1) + f (i,x + 2 j + 2) 3 + ) f (i,129) + f (i,128), 2 ja kun ikä x on välillä [1,127] oleva pariton kokonaisluku, niin A P i,x 1 D i,x ( 127 x 2 j=0 1 ( f (i,x + 2 j) + 4 f (i,x + 2 j + 1) + f (i,x + 2 j + 2)) ). 3 Lisäksi ikää x = 128 vastaa approksimaatio A P i,128 1 kun x 129, niin A P i,x 0. D i,128 f (i,129)+ f (i,128) 2, ja Tämän jälkeen kaksiosaisen kuolevuusmallin lopulliset perhe-eläkkeen pääoma-arvokertoimet A P x lasketaan funktioiden D 1,x, D 2,x ja kaavalla (6.2) saatujen yksiosaisen mallin mukaisten pääoma-arvokertoimien A P 1,x ja AP 2,x avulla kaavalla (6.3) A P A P 1,x x = D ) 1,k D (A P 1,x 1,k AP 2,k, kun x k A P 2,x, kun x > k.

31 6 Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet 29 Seuraavissa kaavoissa käytettävät perusfunktiot n t (J), y t (J) ja Z t (w,j) on määritelty kohdassa 2. Merkinnällä J {M, N} tarkoitetaan edunjättäjän sukupuolta siten, että M tarkoittaa miespuolista ja N naispuolista edunjättäjää. Lisäksi kaavoissa esiintyy funktio a x, jonka sisään luvun x paikalle sijoitetaan aviopuolison ikää kuvaava funktio y t (J) eli funktio y t (M), jos edunjättäjänä on mies, ja funktio y t (N), jos edunjättäjänä on nainen. Mikäli y t (J) ei ole kokonaisluku, niin a yt (J) interpoloidaan kaavan (8.3) mukaisesti. Vastaisen perhe-eläkkeen pääoma-arvokertoimia laskettaessa funktioissa D x ja µ x käytetään edunjättäjän ikäsiirtoa ja funktiossa a yt (J) edunsaajan ikäsiirtoa Vastainen leskeneläke Vastaisen leskeneläkkeen tapauksessa funktio F(t) määritellään tulona (6.4) F(t) = n t (J)a yt (J), ja pääoma-arvokerroin on tällöin muotoa (6.5) A P leski x = 1 D t µ t n t (J)a D yt (J) dt. x x Integraalia voidaan appoksimoida kohdassa 6.1 esitetyllä menettelyllä. Tällöin kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktio f (i,t) = D i,t µ i,t n t (J)a yt (J), i {1,2} Vastainen lapseneläke Vastaisen lapseneläkkeen tapauksessa funktio F(t) määritellään seuraavasti: (6.6) F(t) = Z t (w,j), ja pääoma-arvokerroin on tällöin muotoa (6.7) A P lapsi x:w = 1 D t µ t Z t (w,j) dt. D x x Integraalia voidaan appoksimoida kohdassa 6.1 esitetyllä menettelyllä. Tällöin kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa funktio f (i,t) = D i,t µ i,t Z t (w,j), i {1,2}.

32 30 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Vastainen perhe-eläke Vastaisen perhe-eläkkeen tapauksessa funktio F(t) määritellään seuraavasti: (6.8) F(t) = f n t (J)a yt (J) + Z t(w,j), eli funktio F(t) on summa vastaisen leskeneläkkeen ja vastaisen lapseneläkkeen tapauksista. Parametrin f avulla voidaan ottaa huomioon lasten vaikutus leskeneläkkeen määrään. (6.9) Vastaisen perhe-eläkkeen pääoma-arvokerroin on muotoa ( f ) AP 1 x:w = 1 ( ) D t µ t f n t (J)a D yt (J) + Z t(w,j) dt. x x Integraalia voidaan appoksimoida kohdassa 6.1 esitetyllä menettelyllä. Tällöin kaksiosaisen kuolevuusmallin ( tapauksessa) funktio f (i,t) = D i,t µ i,t f n t (J)a yt (J) + Z t(w,j), i {1,2}. 6.2 Alkaneiden perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Alkaneella perhe-eläkkeellä tarkoitetaan eläkettä, jossa edunjättäjä on kuollut ja eläke on maksussa edunsaajille. Useamman edunsaajan tapauksessa eläke jaetaan edunsaajien kesken laissa tai vakuutusehdoissa määrättyjen sääntöjen mukaisesti (ks. esim. TyEL 85 ja 86 ) Alkanut leskeneläke Kun x on lesken ikä, niin alkaneen leskeneläkkeen pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (6.10) A PA leski x = a x. Kaavaa (6.10) käytetään pääoma-arvokertoimien laskemiseen sekä yksiosaisen että kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa.

33 6 Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet Alkanut lapseneläke Kun x on lapsen ikä, w on lapseneläkkeen pääteikä ja x < w, niin alkaneen lapseneläkkeen pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (6.11) A PA w lapsi x:w = e t x 0 ds e t x δ ds dt x = 1 e δ(w x). δ Kyseistä pääoma-arvokerrointa kutsutaan myös aikakoroksi ja sille voidaan käyttää merkintää a w x. Aikakorko vastaa määräaikaisen vanhuuseläkkeen pääomaarvokerrointa vakiokuolevuudella µ x = 0. Alkaneen lapseneläkkeen pääoma-arvokertoimen laskennassa voidaan käyttää myös työkyvyttömyyden kohdalla esiintynyttä vakiokuolevuutta µ x = a 4. Tällöin pääoma-arvokerroin lasketaan kaavalla (6.12) A PA lapsi x:w = 1 e (a 4+δ)(w x). a 4 + δ Alkanut perhe-eläke Useamman edunsaajan tapauksessa alkaneen perhe-eläkkeen pääoma-arvo lasketaan käyttäen apuna perhe-eläkkeen perusteena olevaa vuosieläkettä E P. Työeläkejärjestelmässä perhe-eläkkeen peruste määrätään edunsaajista riippumatta siten, että se vastaa suuruudeltaan lesken ja kahden lapsen saamaa yhteenlaskettua etuutta (ks. TyEL ). Kun edunsaajina on leski ja kaksi lasta, x on lesken ikä, x 1 (< w) on nuorimman lapsen ikä ja x 2 (< w) toiseksi nuorimman lapsen ikä, niin alkaneen perhe-eläkkeen pääoma-arvo saadaan lausekkeesta (6.13) E P( C 0 A PA leski x +C 1 A PA lapsi x 1 :w +C 2 A PA ) lapsi x 2 :w, missä C 0 vastaa luvattua lesken osuutta eläkkeestä E P ja C 1 sekä C 2 lasten osuuksia. Edellä esitettyä laskentatapaa voidaan soveltaa myös muissa tapauksissa. Näin tehtynä, esimerkiksi lesken tai yhden lapsen tapauksessa päädytään samoihin pääoma-arvoihin kuin aiemmin kappaleissa ja

34 32 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

35 7 Hautausavustuksen pääoma-arvokertoimet 33 7 Hautausavustuksen pääoma-arvokertoimet Hautausavustus on korvaus, joka maksetaan omaisille, mikäli vakuutettu menehtyy vakuutuksen ollessa voimassa. Kun x on henkilön ikä ja w on määräaikaisen vakuutuksen päättymisikä, niin hautausavustuksen pääoma-arvokerroin määritellään (7.1) w A K x:w = e t x µ s ds µ t e t x δ ds dt x = 1 w D t µ t dt. D x x Tekijä e t x µ s ds µ t dt kuvaa todennäköisyyttä, että edunjättäjä kuolee iässä t. Jälkimmäisellä eksponenttifunktiolla diskontataan iässä t suoritettava hautausavustus laskentahetkeen. Hautausavustuksen pääoma-arvokerroin voidaan esittää myös muodossa (7.2) A K x:w = M x M w D x. Jos sopimus hautausavustuksesta on elinikäinen, niin hautausavustuksen pääomaarvokerroin lasketaan kaavalla (7.3) A K x = M x D x. Kaavoja (7.2) ja (7.3) käytetään pääoma-arvokertoimien laskemiseen sekä yksiosaisen että kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa.

36 34 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

37 8 Pääoma-arvokertoimien interpolointi 35 8 Pääoma-arvokertoimien interpolointi Funktioiden D ja N arvot on yleensä laskettu valmiiksi ainoastaan kokonaisille ikävuosille. Näin on tehty esimerkiksi työeläkejärjestelmässä. Kun henkilön ikä x tai eläkeikä w ei ole kokonaisluku, funktioiden tarvittavat arvot saadaan valmiiksi lasketuista luvuista lineaarisesti interpoloimalla. Yleisperiaate on, että kukin interpoloitavan lausekkeen eri komponenteista koostuva looginen kokonaisuus interpoloidaan kokonaisuutena (Eläkevakuutuksen laskuperusteisiin liittyvä laskentatekniikka). Seuraavissa kaavoissa merkinnällä x tarkoitetaan suurinta kokonaislukua, joka on pienempi tai yhtä suuri kuin x eli iän x kokonaislukuosaa. Henkilön täysiä vuosia ylittävää ikää merkitään symbolilla p eli p = x x. 8.1 Pääoma-arvokertoimien interpolointi Vanhuuseläkkeet Funktio N w D x (8.1) )( N w = ((1 p w ) N D w + p w N w +1 x missä p x = x x ja p w = w w. (1 p x ) ) p x, D x D x Funktio a x Kaavan (8.1) perusteella funktio a x interpoloidaan seuraavasti: (8.2) a x = (1 p) a x + p a x Työkyvyttömyyseläkkeet Interpolointikaavoja ei tarvita työkyvyttömyyseläkkeiden pääoma-arvokertoimien laskennassa, koska niiden tarkat arvot voidaan helposti laskea sijoittamalla ikä x ja eläkeikä w suoraan pääoma-arvokertoimien kaavoihin. Kaavat toimivat myös silloin, kun eläkeikä w ei ole kokonaisluku.

38 36 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Perhe-eläkkeet Perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimet interpoloidaan vastaavalla tavalla kuin vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet. Poikkeuksena ovat alkaneiden lapseneläkkeiden pääoma-arvokertoimet A PA lapsi x:w, jotka voidaan helposti laskea suoraan kohdassa esitettyjen kaavojen avulla. Mikäli perhe-eläkkeiden pääoma-arvokertoimien kaavoissa esiintyvän aviopuolison ikää kuvaavan funktion y x (J) arvo ei ole kokonaisluku, niin a yx (J) voidaan interpoloida. Interpolointi suoritetaan lineaarisesti siten, että (8.3) a yx (J) = ( 1 p yx (J)) a yx (J) + p y x (J) a y x (J) +1, missä p yx (J) = y x(j) y x (J) ja merkinnällä y x (J) tarkoitetaan iän y x (J) kokonaislukuosaa Hautausavustus Hautausavustusten pääoma-arvokertoimet interpoloidaan vastaavalla tavalla kuin vanhuuseläkkeiden pääoma-arvokertoimet. 8.2 Rahastoidun vanhuuseläkkeen muunto Lakisääteiset työeläkkeet rahastoidaan sovitun laskennallisen eläkeiän w mukaan. Eläkkeen alkaessa muussa iässä eläkkeen määrä muunnetaan siten, että vakuutuksen pääoma-arvo säilyy. Tällöin rahastoidun vanhuuseläkkeen muunto saadaan yhtälöstä (8.4) N w D z E R (w) = N z D z E R (z), missä E R (w) on laskennallista eläkeikää w vastaava rahastoitu eläke ennen muuntoa ja E R (z) on eläkeikää z vastaavaksi muunnettu rahastoitu eläke. Seuraavissa kaavoissa yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että laskennallinen eläkeikä w on kokonaisluku. Tämän luvun alussa mainitun interpoloinnin yleisperiaatteen mukaan olisi interpolointia sovellettava yhtälössä (8.4) erikseen kokonaisuuksiin N w D z ja N z D z. Tällöin kaavan (8.1) perusteella saadaan

39 8 Pääoma-arvokertoimien interpolointi 37 (8.5) E R (z) = (1 p z) N w D z +1 + p z N w D z (1 p z ) N z D z +1 + p z N z +1 D z E R (w), missä p z = z z. Työeläkejärjestelmässä on sovittu käytettävän yksinkertaisempaa tapaa, joka lähtee siitä, että interpolointia ennen funktiot D z voidaan kaavassa (8.4) supistaa pois seuraavasti (Eläketurvakeskus 1995): (8.6) E R (z) = N w N z E R (w). Tällöin interpoloitava kokonaisuus on kaavan (8.6) osa N w N z ja rahastoitu vanhuuseläke muunnetaan kaavalla (Eläketurvakeskus 2002) (8.7) E R (z) = ( (1 p z ) Nw N z + p z N w N z +1 ) E R (w). Kaavassa (8.7) pääoma-arvon säilyvyys ei täysin toteudu. Kyseistä interpolointitapaa käytetään yksityisten alojen työeläkevakuutuksissa, esimerkiksi työeläkejärjestelmän yhteisessä ansaintajärjestelmässä vanhuuseläkevastuiden laskennassa. Ennen vuotta 2010 oli erilaisia käytäntöjä siinä, käsitelläänkö kaavassa (8.6) funktioiden N suhdetta vai kutakin funktiota N yhtenä kokonaisuutena. Interpolointitavan (8.7) rinnalla käytettiin muun muassa menetelmää, jossa N z interpoloidaan ensin erikseen ja vasta tämän jälkeen lasketaan funktioiden N w ja N z suhde. Tällöin rahastoitu eläke muunnettiin kaavalla (8.8) E R (z) = N w ((1 p z ) N z + p z N z +1 )E R (w).

40 38 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

41 9 Ikäsiirtojen käytöstä diskonttaus- ja kommutaatiofunktioissa 39 9 Ikäsiirtojen käytöstä diskonttaus- ja kommutaatiofunktioissa Diskonttaus- ja kommutaatiofunktioissa esiintyvän kuolevuuden µ x yhtenä parametrina on ikäsiirto b 2. Otetaan seuraavaksi ikäsiirto näkyviin kohdan 3 merkintöihin merkitsemällä D(x,b 2 ) := D x N(x,b 2 ) := N x a(x,b 2 ) := a x M(x,b 2 ) := M x. Voidaan osoittaa, että (9.1) (9.2) (9.3) (9.4) D(x,b 2 ) = D(x + b 2,0) D(b 2,0) N(x,b 2 ) = N(x + b 2,0) D(b 2,0) a(x,b 2 ) = a(x + b 2,0) M(x,b 2 ) = M(x + b 2,0). D(b 2,0) Kaavat pätevät sekä yksiosaisen että kaksiosaisen kuolevuusmallin tapauksessa. Diskonttaus- ja kommutaatiofunktioiden arvot taulukoidaan yleensä etukäteen. Pääoma-arvokertoimia laskettaessa funktiot D, N ja M esiintyvät aina osamäärissä, jolloin edellä esiintyvä termi D(b 2,0) supistuu osamäärien yhteydessä pois. Tällöin yllä olevan mukaan riittää, että taulukointi tehdään ikäsiirrolla b 2 = 0. Tämän jälkeen taulukoita luetaan ikäsiirrolla korjatun iän x + b 2 mukaan ja saatuja arvoja käytetään sellaisinaan pääoma-arvokertoimiin. Menettelyn avulla vältytään moninkertaiselta taulukoinnilta, jossa yhtä ikää kohden taulukoitaisiin useita eri ikäsiirtoja vastaavat arvot esimerkiksi henkilön sukupuolesta ja syntymävuodesta riippuen. Ikäsiirtojen käytöstä esitetään laskentaesimerkki kohdassa 10.

42 40 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

43 10 Esimerkit Esimerkit Tähän lukuun on koottu laskuesimerkkejä pääoma-arvokertoimien käyttämisestä. Suurin osa esimerkeistä liittyy eläkevastuun laskentaan. Vastuulla arvioidaan niitä kustannuksia, joita luvatut etuudet tulevat vakuutuksen tarjoajalle aiheuttamaan. Termillä vakuutusmaksuvastuu tarkoitetaan vastaisiin eläkkeisiin liittyvää vastuuta ja termillä korvausvastuu alkaneisiin eläkkeisiin liittyvää vastuuta. Eläkkeiden kertasuorituksista ei esitetä esimerkkejä, mutta ne voidaan laskea kuten alkaneiden eläkkeiden vastuut. Luvun loppuun on kerätty muutamia muita pääoma-arvoihin liittyviä tilanteita. Esimerkeissä vastuut lasketaan vuoden lopun tasolle ja henkilöiden syntymäpäivien oletetaan olevan keskellä vuotta, jos ei muuta sanota. Tällöin henkilön ikään lisätään puoli vuotta ja pääoma-arvokertoimet interpoloidaan lineaarisesti. Tämä esimerkkien tekniikka on ollut käytössä työeläkejärjestelmässä 1960-luvulta lähtien. Tekniikka on mahdollistanut suurien tietomäärien tehokkaan laskennan. Työkyvyttömyyseläkkeiden kohdalla numeerista integrointia ei tarvita, joten esimerkit lasketaan pääoma-arvokertoimien tarkoilla arvoilla ilman taulukoitujen arvojen interpolointia. Esimerkeissä käytetään työntekijän eläkelain mukaisessa eläkevakuutuksessa sovellettavia pääoma-arvokertoimia, vaikka kaikki esimerkkien tilanteet eivät tulekaan sovellettaviksi työntekijän eläkelain mukaisissa vakuutuksissa. Käytetyt pääoma-arvokertoimet löytyvät liitteestä D ja niihin liittyvät yleisvakiot ja erikoisvakiot liitteestä A. Tarvittaessa esimerkkien pääoma-arvokertoimet interpoloidaan kohdan 8 mukaisesti. Diskonttaus- ja kommutaatiofunktioiden osalta esimerkkeissä käytetään kohdan 9 mukaisia merkintöjä ikään ja ikäsiirtoon liittyvien parametrien esittämisessä.

44 42 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA 10.1 Ikäsiirtojen käyttö Selvitetään vastaisen elinikäisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin A V x:w, kun laskentahetki on kerroin lasketaan miehelle miehen ikä laskentahetkellä x = 45 vuotta eläkeikä w = 65 vuotta käytettävä korkokanta i = 3,00 %. Vastaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin on N w D x, koska x < w. Henkilö on syntynyt vuonna Ensin syntymävuoden perusteella haetaan liitteen A.2 erikoisvakioista henkilön kohdalla sovellettava ikäsiirto b 2 = 3. Tämän jälkeen pääoma-arvokerroin A V 45:65 voidaan laskea kohdassa 9 esitettyjen kaavojen perusteella seuraavasti: A V 45:65 = N 65 N(65, 3) = D 45 D(45, 3) = N(65+( 3), 0) D( 3, 0) D(45+( 3), 0) D( 3, 0) = N(62, 0) D(42, 0). Laskennassa tarvittavien funktioiden D ja N arvot on laskettu valmiiksi ikäsiirrolla b 2 = 0 liitteen D.1 miesten diskonttaus- ja kommutaatiofunktioiden taulukoihin. Taulukoista saadaan Tällöin N(62, 0) = 2, D(42, 0) = 0, A V 45:65 = 2, , ,37514.

45 10 Esimerkit Vanhuuseläkevastuun laskeminen Vastaiset vanhuuseläkkeet Vastainen elinikäinen vanhuuseläke Lasketaan vastaisen elinikäisen vanhuuseläkkeen vakuutusmaksuvastuu 45-vuotiaalle miehelle, kun vastuunlaskentahetki on vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 45,5 vuotta eläkeikä w = 65 vuotta käytettävä korkokanta i = 3,00 % luvattu vanhuuseläke on euroa vuodessa. Vastaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin on N w D x, koska x < w. Henkilö on syntynyt vuonna 1973, joten ikäsiirto b 2 = 3. Kun ikäsiirto huomioidaan, saadaan liitteen D.1 miesten pääoma-arvokerrointaulukosta, että N(62, 0) = 2, D(42, 0) = 0, D(43, 0) = 0, Tällöin vakuutusmaksuvastuu on ( A V N(65, 3) : AC = 0,5 N(65, 3) + D(45, 3) D(46, 3) ( N(62, 0) N(62, 0) = 0,5 + D(42, 0) D(43, 0) 8, AC AC. ) AC ) AC

46 44 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Vastainen määräaikainen vanhuuseläke Lasketaan vastaisen määräaikaisen vanhuuseläkkeen vakuutusmaksuvastuu 52- vuotiaalle miehelle, kun vastuunlaskentahetki on vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 52,5 vuotta määräaikaisen eläkkeen alkamisikä w 1 = 60 vuotta määräaikaisen eläkkeen päättymisikä w 2 = 65 vuotta käytettävä korkokanta i = 3,00 % luvattu määräaikainen vanhuuseläke on euroa vuodessa. Henkilö on syntynyt vuonna 1966, joten ikäsiirto b 2 = 2. Vastaisen määräaikaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokerroin on N w 1 D x N w 2 D x, koska x < w 1. Kun ikäsiirto huomioidaan, saadaan liitteen D.1 miesten pääoma-arvokerrointaulukosta, että N(58, 0) = 3, N(63, 0) = 2, D(50, 0) = 0, D(51, 0) = 0, Tällöin vakuutusmaksuvastuu on A V AC :[60,65] ( (N(60, 2) N(60, 2) = 0,5 + D(52, 2) D(53, 2) ( (N(58, ) 0) N(58, 0) = 0,5 + D(50, 0) D(51, 0) 3, AC AC. ) ( N(65, 2) D(52, 2) ( N(63, 0) N(63, 0) + D(50, 0) D(51, 0) ) ) N(65, 2) AC D(53, 2) ) ) AC

47 10 Esimerkit Alkaneet vanhuuseläkkeet Alkanut elinikäinen vanhuuseläke Lasketaan alkaneen elinikäisen vanhuuseläkkeen korvausvastuu 70-vuotiaalle naiselle, kun vastuunlaskentahetki on vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 70,5 vuotta käytettävä korkokanta i = 3,00 % maksettu vanhuuseläke on euroa vuodessa. Henkilö on syntynyt vuonna 1948, joten ikäsiirto b 2 = 2. Kun ikäsiirto huomioidaan, saadaan liitteen D.1 naisten pääoma-arvokerrointaulukosta, että a(72, 0) = 14,25114 a(73, 0) = 13, Tällöin korvausvastuu on A VA ( AC = 0,5 ) a(70, 2) + a(71, 2) AC ( ) = 0,5 a(72, 0) + a(73, 0) AC 14, AC AC Alkanut määräaikainen vanhuuseläke Lasketaan alkaneen määräaikaisen vanhuuseläkkeen korvausvastuu 63-vuotiaalle naiselle, kun vastuunlaskentahetki on vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 63,5 vuotta määräaikaisen eläkkeen päättymisikä w = 65 vuotta käytettävä korkokanta i = 3,00 % maksettu määräaikainen vanhuuseläke on euroa vuodessa.

48 46 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA Henkilö on syntynyt vuonna 1955, joten ikäsiirto b 2 = 0. Kun ikäsiirto huomioidaan, saadaan liitteen D.1 naisten pääoma-arvokerrointaulukosta, että a(63, 0) = 18,02086 a(64, 0) = 17,63121 N(65, 0) = 2, D(63, 0) = 0, D(64, 0) = 0, Tällöin korvausvastuu on A VA = 0, AC :65 ( (a(63, 0) + a(64, 0)) 1, AC AC. ( )) N(65, 0) N(65, 0) AC D(63, 0) D(64, 0) 10.3 Työkyvyttömyyseläkevastuun laskeminen Vastainen työkyvyttömyyseläke Lasketaan vastaisen työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu 58-vuotiaalle henkilölle, kun vastuunlaskentahetki on vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 58,5 vuotta vanhuuseläkeikä w = 64 vuotta ja 6 kuukautta käytettävä korkokanta i = 3,00 % luvattu työkyvyttömyyseläke tarpeen vaatiessa on euroa vuodessa. Oletetaan, että työkyvyttömyyden alkaessa sairauspäivärahalla ollaan keskimäärin yhdeksän kuukautta eli ψ = 9/12. Pääoma-arvokerroin (ψ) A I x:w voidaan laskea tekemällä sopivat sijoitukset suoraan pääoma-arvokertoimen kaavaan (5.2). Tällöin

49 10 Esimerkit 47 vakuutusmaksuvastuu on (9/12) AI : = ( 2 j= AC ( 1) b 3+ j D j ( ( 6 C j ( [ 2 )) B j ( [ ( 9 ) ( 6 E j E j 64 c j ( )) 0, AC AC. ) ( 6 B j ( )) ] 2 ]) ) AC Alkanut työkyvyttömyyseläke Lasketaan alkaneen työkyvyttömyyseläkkeen korvausvastuu henkilölle, joka on syntynyt , kun vastuunlaskentahetki on työkyvyttömyyseläke on myönnetty alkaen vastuunlaskentahetkellä henkilön ikä x = 60 vuotta ja 7 kuukautta työkyvyttömyyseläkkeen alkamishetkellä henkilön ikä v = 58 vuotta ja 8 kuukautta täysien kuukausien tarkkuudella vanhuuseläkeikä w = 64 vuotta käytettävä korkokanta i = 3, 00% työkyvyttömyyseläkkeen määrä on euroa vuodessa. Vastuunlaskentahetkellä henkilö on ollut työkyvyttömänä 1 vuoden ja 11 kuukautta. Pääoma-arvokerroin A IA voidaan laskea tekemällä sopivat sijoitukset (v)+(x v):w suoraan pääoma-arvokertoimen kaavaan (5.4). Tällöin korvausvastuu on A IA ( )+( AC ):64 = 2 j=0 b 3+ j A j ( )[ E j ( ) E j(64) ] 2 j=0 b 3+ j d j A j ( )E j(60 7 3, AC AC. 12 ) AC