Rotukarjahankkeen vasikkaterveys-selvitys

Transkriptio

1 Rotukarjahankkeen vasikkaterveys-selvitys Heidi Härtel Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen -hanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

2 Rotukarjahankkeen vasikkaterveysselvitys Hankkeen puitteissa tehtiin keväällä 2011 poikimakaudella tilakäynti 12 emolehmätilalle. Emolehmien määrä tiloilla oli , keskiarvio 79, mediaani 77. Yhteensä tiloilla oli n emolehmää, rotuina Hereford, Aberdeen Angus, Simmental ja Charolais, osa emoista oli puhdasrotuisia ja osa risteytyksiä. Tuotannon painopiste tiloilla oli vasikkatuotanto, jalostus tai teurastuotanto. Tiloista 5 oli luomutuotannossa ja 7 tavanomaisessa tuotannossa. Suurin osa emoista poiki keväällä, muutamassa karjassa oli myös syyspoikivia ryhmiä. Kaikki tilat olivat valistuneita tiloja, jotka ovat harjoittaneet emolehmätuotantoa jo useita vuosia. Tiloilta kerättiin tiedot vuoden 2010 vasikkatuotoksesta ja tilojen kirjanpidon avulla yritettiin mahdollisimman hyvin selvittää syyt vasikoiden menetyksiin. Terveystilannetta havainnoitiin tilakäynnillä ja tarkka kliinisen tutkimus tehtiin eläinlääkärin toimesta jokaisella tilalla noin viidelle alle kuukauden ikäiselle vasikalle terveystilanteen selvittämiseksi. Yhteensä tiedot koottiin 59 vasikasta. Kaikilla Hanketiloilla oli vuosina 2011 ja 2012 lisäksi mahdollisuus toimittaa Eviraan tutkimuksiin kuolleita vasikoita, ripuli- ja hengitystietulehdusnäytteitä sekä muita tarvittavia näytteitä sairastapauksista. Hankkeen puitteissa tutkittiin 16 kuollutta vasikkaa, ulostenäytteitä ja verinäytteitä sekä yksittäisiä muita näytteitä. 1) Vasikkamenetysten ja emolehmien menetysten syitä tilojen kirjanpidosta Kuolleena syntyneistä vasikoista suuri osa oli kaksospoikimisia joissa toinen vasikoista tai molemmat menetettiin. Poikimisen yhteydessä tai pian sen jälkeen tapahtuneisiin kuolemiin ( 0-1 vrk) syinä olivat vaikeat poikimiset, hidas poikimisen eteneminen ja kehityshäiriöt. Merkittä kuolleista (1-7 vrk) osalla syy jäi epäselväksi, mutta suurella osalla taustalla oli heikko imu ja vaikea poikiminen. Vaikuttaisi siltä että kyseessä olivat riskivasikat, jotka altistuivat syntymän jälkeen infektioille. Näiden lisäksi havaittiin selvästi tapaturmaisia menetyksiä. Ensimmäisen viikon jälkeen (7-60vrk) tapahtuneiden kuolemien syyt olivat joko tapaturmaisia tai infektioperäisiä. Myöhemmistä menetyksistä ( vrk) suurin osa oli tapaturmaisia tai selittämättömiä, mutta myös muutama vieroitusikäisen vasikan peräsuoliprolapsi. Tilakäynneillä kyseltiin myös emolehmien menetyksiä poikimakaudella ja havaittiin että menetykset saattavat olla suuria. Yleisimpinä syinä todettiin poikimavaikeudet, emätin- ja kohtuprolapsit. Tulosten perusteella vasikkamenetysten vähentämiseksi kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota poikimisten seurantaan, kaksosten huoltoon, riskivasikoiden tunnistamiseen ja näiden terveydentilan seurantaan sekä tapaturmien ehkäisyyn. Tärkeää on huolehtia asiantuntevasta poikima-avustuksesta ja varmistaa emon- ja vasikan leimautuminen ja ternimaidon saanti. Jos vasikoita menetetään tuntemattomista syistä, on välittömästi ryhdyttävä ongelmaselvitykseen ja hoitotoimenpiteisiin. Tapaturmien ennaltaehkäisynä tärkeää on pitää huolta hyvistä olosuhteista (kuivikepohja) ja sopivista eläinryhmistä. Erityisen tärkeää emomenetysten ehkäisemisessä on eläinaineksen valinta(emot ja isäsonnit) ja eläinten sopivasta ravitsemuksellisesta kunnosta ja hyvästä yleiskunnosta huolehtiminen.

3 2) Vasikoiden terveystilanne eläinlääkärin kliinisen tutkimuksen perusteella Hanketilakäynneillä tutkittiin 59 alle kuukauden tai noin kuukauden ikäistä vasikkaa. Tutkimukseen valittiin osittain terveydentilaltaan epäilyttäviä, heikkoja tai hoidettuja vasikoita. Tutkituista vasikoista vajaa kolmannes oli täysin terveitä tehdyn tutkimuksen perusteella. Yli puolella vasikoista oli todettavissa lieviä muutoksia. Kymmenellä vasikalla eli 17% vasikoista oli todettavissa sairaus, joka osalla oli jo hoidettu, mutta joka hoitamattomana voisi pahentua,. etenkin jos olosuhteet ovat heikot, emo-vasikkasuhde ei toimi tai tartuntapaine karjassa kasvaa. Kuudella vasikalla todettiin verinäytteissä neonataalianemia. Tätä ei juurikaan ole todettu kotimaisissa emolehmäkarjojen aiemmassa vasikkatutkimuksessa. Anemian merkitys ja syy ovat epäselviä ja tilanne korjaantuu yleensä itsestään eikä aiheuta oireita. Tiloja 12, vasikoita 59 Ikä 0-34 pv ka 15,4 pv synt paino kg ka 41,1 kg keskikasvu alussa (6 tilaa) ka 1,34 g/pv Hengitysfrekvenssi 24-90/min ka 50,5 Sydänfrekvenssi /min ka 129,8 Lämpö 38,5-39,8 C ka 39,2 täysin terve ja hyväkuntoinen % lieviä muutoksia % selvä sairaus % aneemisia 6 10 % Sairaudet eroteltuina kaikki vasikat 59 napatulehdus 6 10 % lieviä muutoksia navassa % napatyrä 2 3 % selvä keuhkotulehdus 0 0 % lievä hengitystietulehdus % (hengitysäänet korostuneet tai yskä) niveltulehdus 2 3 % lieviä muutoksia nivelissä 1 2 % poskipatti eli tulehdus suun 1 2 % limakalvolla ripuli 1 2 % muuten heikko tai saa liian vähän 3 5 % maitoa kehityshäiriö 1 2 % muuta (sydänarytmia tai karvanlähtö tms.) 4 7 %

4 Ehdottomasti tärkeimpänä löydöksenä esiin nousivat tulehdusmuutokset navassa. Navasta infektio voi helposti levitä muualle elimistöön ja aiheuttaa vasikan yleisinfektion ja kuoleman. Toiseksi eniten todettiin lieviä hengitystietulehduksen oireita. Jos vasikoiden vastustuskyky ja yleiskunto ovat hyvällä tasolla ja pitoolosuhteet hyvät, ei tästä välttämättä aiheudu selkeää sairastumista. Kliinisessä tutkimuksessa erottuivat myös selkeästi ne vasikat jotka eivät saa riittävästi ravintoa (tyhjä maha, heikko olemus, väsymys, makailu, mutta ei sairauden oireita). Kasvumittaus toteutettiin vain osalla tiloista, mutta vasikan alkukasvu kertoi hyvin vasikan menestymisestä ensimmäisillä elinviikoilla. Jos painonkehitys on yli 1kg/päivä, toimii vasikkaemäpari todennäköisesti hyvin ja vasikka on terve. (Napatulehduksen kohdalla on kuitenkin huomioitava, että se voi alkuun olla piilevä, jolloin kasvun heikkenemistä ei välttämättä näy.) Tilakäyntien perusteella oli havaittavissa että vain harvalla tilalla oli käytössä toimivat hyvät vasikkasuojat. Vasikoiden makuu- ja oleskelupaikka saattoi myös kesäaikaan olla varsin kylmä ja vetoisa. Lisäksi vasikkaemoparin toimivuutta ei aina ollut varmistettu riittävästi, vaan vasikat joutuivat varastelemaan juomaa muilta emoilta. Emo-vasikkaparin leimautumisen varmistaminen ja vasikan kasvun ja kunnon seuranta varmistaisi vasikan pärjäämisen. Lisäksi ainakin riskivasikoiden terveydentilaa tulisi seurata tarkasti (erityisesti navan paraneminen) ja sairaat vasikat tulisi lääkitä ajoissa ennen pahoja muutoksia. 3) Rotukarjahankkeen tautitutkimukset Evirassa Kuolinsyytutkimukset Suurimmalla osalla vasikoista todettiin infektioperäinen syy kuolemaan, joko suolistotulehdus tai navasta muualle elimistöön levinnyt yleistynyt tulehdus. Kuolleena syntyneillä yleisin syy menehtymiseen näytti olevan poikimisen viivästyminen tai istukan verenkiertohäiriö. Muita syitä olivat mm. synnynnäiset kehityshäiriöt, homeen aiheuttamat aborttiin johtaneet sikiökalvojen tulehdukset ja lihasrappeutuma. Näiden syiden lisäksi ilmeni muutamilla vasikoilla poikimisen yhteydessä syntyneitä tapaturmaisia vaurioita. Tärkeimmät ruumiinavaus- löydökset Lukumäärä Kuolinsyy Tarkennus ja ikä 7 infektio napatulehdus 3, suolistotulehdus 3, verenmyrkytys tai yleistynyt ja levinnyt tulehdus 4 4 viivästynyt poikiminen 2 kehityshäiriö 2 sikiökalvojen hometulehdus 1 lihasrappeutuma 4 lisänä trauma tai puristusmuutoksia

5 Tutkimuksen perusteella näyttää siltä että emolehmätilan kuolleet vasikat kannattaisi aina lähettää tutkittaviksi. Kuolinsyyt ovat moninaisia eivätkä ne ole oireista pääteltävissä tai vasikasta päällepäin nähtävissä, vaan todellinen syy selviää ainoastaan ruumiinavauksessa. Tämä on kustannustehokkain menetelmä saada selville vasikkamenetysten syy ja sulkea pois monia mahdollisia tautiongelmia. Ripulitutkimukset Hankkeen puitteissa tutkittiin kolme karjaa naudan tarttuvan virusripulin eli naudan koronavirustartunnan varalta koko karjassa ilmenneiden ripulioireiden takia. Tartunta todettiin vain yhdessä tapauksessa, muiden karjojen näytteet otettiin todennäköisesti liian myöhään virusosoitusta varten. Vasikkaripulitutkimuksia tehtiin 4 tilalta. Kahdella vasikalla todettiin vasikkaripulia aiheuttava virustartunta, yhdessä rotavirus ja toisessa koronavirus. Kahdella tilalla todettiin mahasuolistoloisten munia laidunkauden jälkeen myöhään syksyllä otetuissa näytteissä. Yhden tilan vasikoista todettiin useita eri taudinaiheuttajia, kuitenkin niin että kyseessä näyttää olevan useamman taudinaiheuttajan eri-ikäisiin vasikoihin kohdistuva sekainfektio. Vasikkaripulitutkimus on käytännöllinen tapa selvittää emolehmäkarjan vasikkaripulin syitä. Näytteenotto pitäisi kuitenkin ajoittaa varhaiseen taudinvaiheeseen ja näytteitä tulee aina lähettää kerralla useampia. Hengitystiesairaustutkimukset Vasikoiden hengitystietulehdusten aiheuttajia selvitettiin kahdelta tilalta. Molemmissa karjoissa nuorilla vasikoilla esiintyi kuumeisia sairastumisia, joihin liittyi lieviä hengitystieoireita. Tutkimuksessa määritettiin tavallisimpien hengitystievirusten vasta-aineet pariseeruminäytteistä. Kummassakaan karjassa ei todettu RSV vasta-aineita, mutta molemmissa löytyi runsaasti BCV ja PIV3 vasta-aineita. Varsinaista taudinaiheuttajaa ei varmuudella voitu todeta, koska nuorilla vasikoilla näkyvät myös emolta saadut maternaaliset vasta-aineet. Mukana taudinkuvassa saattoi olla PI3-virus ja BC-virus (sekä sellaiset virukset joita ei rutiinisti tutkita Evirassa) sekä mykoplasmat ja bakteerit. Hengitystietulehdusten perusteellisessa selvityksissä tarvitaan verinäytetutkimuksen lisäksi taudin akuutissa vaiheessa otetut näytteet hengitysteistä virus- ja bakteeriosoitusta varten. Muut tutkimukset Pihvikarjoissa esiintyviä muita tautitapauksia selvitettiin kolmessa karjassa. Utaretulehdusnäytteestä todettiin voimakkaan utaretulehduksen aiheuttajaksi Trueperella pyogenes. Koko karjan tarttuvissa paisemuutoksissa todettiin Pseudomonas aeruginosan ja Fusobacterium necrophorumin aiheuttama bakteeritartunta. Sorkkavälintulehdusepidemiassa todettiin sorkkavälin liikakasvua ja sorkkavälinpaise, mistä eristettiin F.necrophorum ja lisäksi anaerobibakteerien sekakasvua.

6 Hankkeen tautitutkimusten perusteella voidaan todeta, että näytetutkimuksia emolehmäkarjojen sairaustapauksista ja kuolemantapauksista tehdään harvoin. Syynä on tutkimustottumuksen puute ja ongelmat näytteiden toimituksessa. Kuitenkin näytetutkimuksia ja taudinsyyn määrityksiä olisi ehdottomasti syytä lisästä, jotta voidaan edelleen säilyttää pihvikarjojen hyvä terveystilanne ja päästää ajoissa puuttumaan mahdollisiin tautitapauksiin. Yhteenveto ja suositeltavat toimenpiteet Eläinten tarkan terveysseurannan ja hyvän kirjanpidon lisäksi saadaan näytetutkimusten avulla tarvittavaa lisätietoa vasikkakuolemien syistä sekä emolehmäkarjojen ja pihvikarjojen tautitapauksista. Hyvä tapa seurata vasikan ja emon terveydentilaa sekä vasikka-emoparin toimivuutta on vasikan alkukasvun seuranta. Rotukarjahankkeen selvityksissä todettiin infektiivisten vasikkasairauksien aiheuttavan emolehmätiloille sellaisia vasikkamenetyksiä, mihin voidaan helposti vaikuttaa. Myös asianmukaisella poikima-avustuksella, eläinvalinnoilla, riskivasikoiden tunnistamisella ja tapaturmien ennaltaehkäsyllä voidaan vasikkamenetyksiä selvästi vähentää. Syyt kuolleena syntyneisiin vasikoihin näennäisesti normaalin poikimisen yhteydessä taas vaativat jatkoselvitystä, eikä niihin voida tämänhetkisen tietämyksen perusteella juurikaan vaikuttaa. Vasikoita menetetään infektioiden seurauksena etenkin 1-30 vuorokauden (-60 vrk) ikäisinä. Infektiolle alttiita ovat etenkin vaikean poikimisen seurauksena syntyneet vasikat, joiden imu on heikko ja ternimaidosta saama vastustuskyky todennäköisesti puutteellinen tai emon leimautuminen tai vasikan hoito on puutteellista. Infektioista tärkeimpänä nousi selvästi esille napatulehdus sekä kliinisessä tutkimuksessa että ruumiinavaustutkimuksissa. Napatulehdukselle altistavat tekijät ovat hyvin tiedossa (vastustuskyky, olosuhteet) ja napatulehdus on suhteellisen helppo havaita, jos vasikka otetaan kiinni ja napa tarkistetaan silmämääräisesti ja tunnustelemalla (turvotus, lämpö, aristus, märkävuoto). Hoitovaste antibioottihoitoon on myös alkuvaiheessa sairautta hyvä. Hoitamatta infektio etenee napasuonia pitkin vatsaontelossa tai leviää verenkieroon mukana hengenvaaralliseksi yleisinfektioksi. Selvitysten perusteella näyttää myös siltä, että näytetutkimuksia emolehmäkarjojen sairaustapauksista ja kuolemantapauksista tehdään liian harvoin. Vasikoiden todellinen kuolinsyy selviää luotettavasti ainoastaan ruumiinavauksen perusteella. Taudinaiheuttajat taas voidaan luotettavasti määrittää elävistä eläimistä tai ruumiinavauksen yhteydessä otetuista näytteistä bakteriologisissa ja virologisissa tutkimuksissa. Näytetutkimuksia ja taudinsyyn määrityksiä olisi ehdottomasti syytä lisästä ja ne tulisi ottaa toimivaksi osaksi emolehmäkarjojen terveydenhuoltoa, jotta pihvikarjojen hyvä terveystilanne voidaan jatkossakin säilyttää.