VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖN MUOTOSEIKAT

Transkriptio

1 VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖN MUOTOSEIKAT Maarit Laitinen Satu Marku Opinnäytetyö, kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma (AMK)

2 2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/TURUN YKSIKKÖ Viittomakielentulkin koulutusohjelma (AMK). Laitinen, Maarit & Marku, Satu Viittomakielentulkin työn muotoseikat Turku s. 6 liitettä. Viittomakielentulkkien ammattiryhmä on melko uusi. Tietoa ja kirjallisuutta viittomakielentulkeista ammattikuntana ja viittomakielialasta ei vielä ole riittävästi. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda viittomakielentulkin työtä tunnetuksi. Työssä tarkastellaan viittomakielentulkkien työn muotoseikkoja, joihin kuuluvat viittomakielisen tulkkipalvelun eri muodot, tulkin työpaikat ja työajat, palkkaus ja työsuhdeasiat sekä tulkkien ammatillinen pätevöityminen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on kartoittaa, kuinka tulkit itse ovat kokeneet työn muotoseikat työssään. Opinnäytetyö tehtiin kyselytutkimuksena talvella Kyselyt viittomakielentulkin työn muotoseikoista lähetettiin sähköpostitse Diakonia-ammattikorkeakoulun muuntokoulutuksessa opiskeleville, Turun tulkkikeskukselle sekä kolmelle muulle valitulle viittomakielentulkille. Kyselyt lähetettiin 23 tulkille ja vastauksia saatiin 11 tulkilta. Saatujen vastausten analyysitapa on kvalitatiivinen. Opinnäytetyö osoittaa, että viittomakielentulkin työ on hyvin monipuolista. Tulkin työtehtävät, työpaikat, työajat sekä palkkaus ja työsuhdeasiat voivat vaihdella jopa jokaisen toimeksiannon kohdalla. Työn muotoseikkoja ei voi kuvata yhdellä esimerkillä, vaan niitä voidaan vain pyrkiä tuomaan esille mahdollisimman monipuolisesti. Opinnäytetyö osoittaa, että vaihtelevista työtilanteista ja käytännöistä johtuen esimerkiksi työajat ovat epäsäännölliset sekä palkkaus ja työsuhdeasiat edelleen vakiintumattomia. Muun muassa nämä epäkohdat aiheuttavat tulkille epävarmuutta työn jatkuvuuden, säännöllisyyden ja taloudellisen tilanteen suhteen. Asiasanat: viittomakielentulkit, tulkkaus, työaika, palkkaus, koulutus, tutkimus, kvalitatiivinen tutkimus Säilytyspaikka: DIAK Turun yksikön kirjasto

3 3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC TURKU UNIT Bachelor s Degree Programme, Sign Language Interpreter Laitinen, Maarit & Marku, Satu. Viittomakielentulkin työn muotoseikat The formalities in sign language interpreters work Turku pages 6 appendices The profession of sign language interpreters is quite young. There is not yet enough literature or knowledge about sign language interpreters or the profession in general. The aim of this study is to let people know about the work of sign language interpreters. This study examines the formalities in sign language interpreters work. The formalities consist of many aspects such as the different forms of sign language interpreting services, the places where interpreters work, the working hours, wages and employment matters and the professional qualification. A special interest in this study was to survey how the interpreters themselves have experienced the formalities in their work. The study was made by questionnaires in winter The questionnaires were sent by electric mail to transform students in sign language interpreting who were studying at Diaconia Polytechnic in Turku. Other questionnaires were sent to Turku interpretation centre for the hearing impaired and to three other interpreters. The questionaires were sent to 23 interpreters and 11 of them responded. The method used in analysing the answers was qualitative. This study indicates that the work of sign language interpreter is very varied. The chores, working places, working hours, wages and employment matters can vary even in every assignment. It is impossible to describe the formalities in the interpreters work by giving just one example. The only way is to bring out the formalities as multifaceted as possible. Because of the varying situations and procedures, for example, the working hours are irregular and wages and employment matters are still unstable. These and other flaws cause unsteadiness in connection with continuity, regularity and economical situation in interpreters work. Keywords: sign language interpreter, interpretation, working hours, wages, education, study, qualitative study This study is stored at the library of Diaconia Polytechnic Turku unit

4 4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuskohde ja -menetelmät Aineiston käsittely Tutkimuksen olettamukset VIITTOMAKIELISEN TULKKIPALVELUN JA TULKIN TYÖN ERI MUODOT Kuurojen ja kuurosokeiden tulkkipalvelu Viittomakielentulkin työtehtävät Viittomakielentulkin tilaaminen Viittomakielen asioimistulkkaus Viittomakielen opiskelutulkkaus Kokous- ja kongressitulkkaus viittomakielellä Viittomakielen tulkkikoordinaattorina toimiminen Viittomakielen, viitotun puheen ja kommunikaatiota tukevien menetelmien opetus Viittomakielen tulkkikouluttajana toimiminen Konsultaatiotehtävät viittomakielentulkin työssä Viittomakielenopettaja- ja tulkkiluettelo VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖPAIKAT Asioimistulkin työpaikat Tulkkikeskus työpaikkana Opiskelutulkin työpaikat Viittomakieltä, viitottua puhetta ja/tai viittomia kommunikaation tueksi opettavan tulkin työpaikat VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖAIKA Tulkin työpäivä Tulkin työviikko Tulkin työkuukausi ja työvuosi...44

5 5 5.4 Tulkin työn ja vapaan vuorottelu VIITTOMAKIELENTULKIN PALKKAUS Suositukset asioimis- ja vapaa-ajan tulkkien palkoista Suositukset opiskelutulkin palkoista Viittomakielentulkin työsuhteet ja työsopimukset VIITTOMAKIELENTULKIN AMMATILLINEN PÄTEVÖITYMINEN Viittomakielentulkkien koulutus Tulkin ammatillinen pätevöityminen POHDINTA...61 LÄHTEET...64 LIITTEET

6 6 1. JOHDANTO Opiskelemme Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikön viittomakielentulkkien muuntokoulutusohjelmassa. Muuntokoulutuksen tarkoituksena on, että kolmevuotisen opistoasteen suorittaneet viittomakielentulkit voivat suorittaa ammattikorkeakoulutason tutkinnon. Muuntokoulutuksen yhtenä pääsyvaatimuksena on vähintään kahden vuoden työkokemus alalta. Muuntokoulutuksen laajuus on 40 opintoviikkoa. Yhtenä osakokonaisuutena koulutuksessa on opinnäytetyön tekeminen. Aloitimme muuntokoulutuksen syksyllä Olemme valmistuneet opistotason tulkkikoulutuksesta 1989 ja 1991 ja halusimme kehittää osaamistamme jatkokouluttamalla itseämme. Viittomakielentulkin ammatillisuudesta ollaan tekemässä kirjaa Diakin Turun yksikössä. Muuntokoulutuksessa kouluttajamme Terhi Rissanen esitteli meille suunnitteilla olevan kirjan sisältökokonaisuuksia. Kirja tulee käsittelemään viittomakielentulkin ammatillisuutta neljästä eri näkökulmasta: työn sisältöseikat, työn muotoseikat, organisaatiot sekä työssä vaikuttavat ihmissuhteet. Kirjan tarkoituksena on toimia käsikirjana viittomakielentulkin opintoja aloittaville tai muille alasta kiinnostuneille. Siksi opinnäytetyössämme käsitellään monille tuttuja perusasioita. Muuntokoulutuslaisille tarjottiin mahdollisuutta tehdä opinnäytetyö jostain näistä neljästä kirjan sisältökokonaisuudesta. Kirjan kaksi osaa on jo tehty opinnäytetöinä valmiiksi. Valmiit kirjan luvut ovat Raija Roslöfin kirjoittama: Ihmissuhteet tulkin työssä ja Heidi Hynysen kirjoittama: Työn sisältöseikat. Olemme molemmat toimineet jo pitkään viittomakielentulkkeina erilaisissa työtehtävissä, kuten asioimis- ja opiskelutulkkeina, viittomakielen- ja viittomien opettajina, tulkkikeskustulkkina sekä viittomakielentulkkikouluttajina. Me kiinnostuimme viittomakielen ammatillisuutta käsittelevän kirjan tekemisestä ja valitsimme neljästä vaihtoehdosta opinnäytetyöksemme tulkin työn muotoseikkoja koskevan luvun. Koimme, että tehdessämme opinnäytetyötämme tästä aiheesta voisimme hyödyntää omia kokemuksiamme ja tietoa tulkin työssä ja uskoimme työn tekemisen laajentavan omia näkemyksiämme tulkkien ammatillisuudesta. Innostuimme aiheesta myös siksi, että viittomakielentulkin ammatillisuutta ja

7 7 työn sisältöä käsittelevää kirjallisuutta on hyvin vähän. Koimme kirjan tekemisen tärkeänä ja itsellemme myös mukavan haasteellisena. Työmme rakentuu tulkin työn muotoseikoista, jotka olemme jaotelleet viiteen eri osa-alueeseen. Johdannon jälkeisessä kappaleessa käsittelemme tutkimustapaa, -kohdetta ja -aineistoa. Kolmas pääkappale käsittelee viittomakielen tulkkipalvelun eri muotoja ja viittomakielentulkin eri työtehtäviä. Tulkin työpaikat olemme pyrkineet tuomaan mahdollisimman laajasti esille kappaleessa neljä. Viidennen kappaleen aiheena ovat tulkin vaihtelevat työajat, työpäivästä työvuoteen. Tulkin palkkausta ja työsuhdeasioita käsitellään kappaleessa kuusi. Viimeisenä käsittelemme tulkin koulutusta ja ammatillista pätevöitymistä. Opinnäytetyössämme olemme painottaneet työelämän näkökulmaa, ja siksi koulutusosa on vasta viimeisenä. Pääkappaleiden esitysjärjestys olisi voinut olla hyvinkin erilainen, sillä kappaleiden sisällöt nivoutuvat toisiinsa monissa kohdissa. Seuraavassa kappaleessa käsittelemme opinnäytetyössämme käyttämäämme tutkimusmenetelmää ja -kohdetta. Käsittelemme tämän ensimmäisenä, koska tutkimuksen kautta saatu aineisto on opinnäytetyössämme tärkeässä osassa. 2. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Opinnäytetyössämme teoria ja käytännön kokemukset viittomakielentulkin työstä vuorottelevat. Halusimme teoriatiedon lisäksi tulkkien omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä ja koimme, että tulkit itse ovat paras tiedon lähde Tutkimuskohde ja -menetelmät Tutkimuskohteeksi valitsimme aktiivisesti viittomakielentulkkeina toimivia tulkkeja. Tutkimus toteutettiin sähköpostitse kyselytutkimuksena talvella Lähetimme kyselyn 23 tulkille, joista suurin osa opiskelee Turun Diakonia-

8 8 ammattikorkeakoulun muuntokoulutuksessa, ja osa kyselyn saaneista oli jo valmistunut muuntokoulutuksesta. Halusimme valita tutkimuskohteeksi tulkkeja, jotka ovat työskennelleet alalla vähintään kaksi vuotta. Tämän vuoksi valitsimme kohderyhmäksi Diakin muuntokoulutuksessa opiskelleet, joilla oletimme olevan halua kehittää, jakaa ammattitaitoaan, kokemuksiaan ja jo olemassa olevaa tietoa alalta. Kyselyn lähetimme lisäksi Turun tulkkikeskukseen sekä kolmelle pitkään tulkkeina toimineille. Halusimme valita yhden tulkkikeskuksen vastaamaan opinnäytetyön kyselyyn. Koska itse toimimme Turun alueella, oli helppo lähestyä Turun tulkkikeskusta, johon pidämme työmme vuoksi jatkuvasti yhteyttä. Kysely sisälsi tulkin työhön ja työsuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Toivoimme tulkkien kertovan mahdollisimman paljon omista kokemuksistaan viittomakielentulkin työssä. (Liite 1. Kyselylomake) 2.2. Aineiston käsittely Kyselytutkimukseemme vastasi 11 tulkkia. Saatujen vastausten määrä oli odotettua vähäisempi. Kyselymme oli laaja, mikä saattoi vaikuttaa tulkkien kiinnostukseen vastata. Saadut vastaukset luimme ja ryhmittelimme ne opinnäytetyömme otsikkojen mukaan. Tutkimuksessamme ei ollut tarkoitus käsitellä lukumääriä, vaan vastausten analyysitapa oli kvalitatiivinen. Olemme liittäneet vastauksia opinnäytetyöhömme anonyymeinä ja käyttäneet suoria lainauksia sellaisenaan tulkkien kertomuksista. Lainaukset ovat tekstissä kursivoituina Tutkimuksen olettamukset Aloittaessamme tekemään tutkimusta koimme oman työkokemuksemme pohjalta, että tulkin työssä on vielä paljon epävarmuustekijöitä esimerkiksi työsuhteis-

9 9 sa, työajoissa ja palkkausasioissa. Kyselyllä halusimme saada erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia tulkin työn muotoseikoista. Omat käsitykset tulkin työn epävarmuustekijöistä olivat vahvat, ja odotimme tulkkien vastausten olevan samansuuntaisia. Oletimme myös, että teoria ja käytäntö eroavat toisistaan monessa suhteessa. Toivoimme myös, että pystyisimme jostain aihealueesta kertomaan, kuinka se toteutetaan valtakunnallisesti. Seuraavassa pääkappaleessa käsittelemme viittomakielistä tulkkipalvelua viittomakielentulkin näkökulmasta. 3. VIITTOMAKIELISEN TULKKIPALVELUN JA TULKIN TYÖN ERI MUODOT Halusimme tuoda viittomakielentulkkien omia kokemuksia ja ajatuksia tulkin työn muotoseikoista esille opinnäytetyössämme, joten olemme vastauksista poimineet heidän kertomiaan kommentteja ja kokemuksia. Viittomakielinen tulkkipalvelu on luotu palvelemaan ja helpottamaan kommunikointia viittomakielisen vähemmistön ja puhekielisen enemmistön kesken sekä mahdollistamaan viittomakielisten osallistumista yhteiskunnassa tasa-arvoisesti. Seuraavissa kappaleissa esittelemme viittomakielisten tulkkipalveluja sekä niiden eri toteuttamistapoja. Tulkkipalvelun käyttäjä voi tarvitessaan ja halutessaan käyttää joko yhtä tai useampaa palvelun muotoa. Kappale on laaja, mutta koimme, että kaikki kappeleiden asiat mielestämme kuuluvat tulkin työn eri muotoihin ja viittomakieliseen tulkkipalveluun Kuurojen ja kuurosokeiden tulkkipalvelu Kuulovammaa ja kuuroutta on pidetty ensisijaisesti kommunikaatiovammoina, jotka valtaväestön mielestä ja lääketieteellisestä näkökulmasta ehkäisevät ihmisten välistä vuorovaikutusta ja eristävät kuurot muista ihmisistä (Pihavainio &

10 10 Leino 1998, 7). Tähän tarpeeseen on yhteiskunta tarjonnut viittomakielentulkkipalvelun. Vuodesta 1979 lukien kuurojen ja kuurosokeiden tulkkipalvelu on ollut mahdollista Suomessa yhteiskunnan rahoittamana toimintana (STM / Työryhmämuistio 1990:20, 5). Invalidihuollon kokonaisuudistus toteutettiin voimaan tulleella vammaisuuden perusteella järjestettävillä palveluilla ja tukitoimilla (380/87 vammaispalvelulaki). Kunnalla on erityinen velvollisuus laissa erikseen mainittujen vaikeavammaisten tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien järjestämiseen. Tulkkipalvelu kuuluu tähän palvelujen ryhmään (vammaispalvelulaki 8 2 momentti). (STM / Työryhmämuistio 1990:20, 9.) Kunnan erityinen tulkkipalvelujen järjestämisvelvollisuus astui voimaan Kunnan on järjestettävä tulkkipalveluja kuurosokeille vähintään 240 tuntia vuodessa sekä vaikeasti kuulovammaisille ja vaikeasti puhevammaisille vähintään 120 tuntia vuodessa. Opiskeluun liittyvää tulkkipalvelua on järjestettävä niin paljon kuin henkilön opinnoissa suoriutuminen edellyttää. (STM / Työryhmämuistio 1990:20, 1.) Kuitenkin tulkkipalvelujen järjestäminen ontuu vielä pahasti. Asianmukaisella tai pikemminkin lain vaatimalla tavalla hoidetut tulkkipalvelut lisäisivät merkittävästi kuurojen valinnan mahdollisuuksia omassa elämässään. (Wikman 2000, 70.) Myönnettävien asioimistulkkaustuntien osalta tulkkipalvelun käyttäjillä on kokemuksemme mukaan edelleen huoli tulkkaustuntimäärästä. Joskus viittomakieliset asiakkaat pelkäävät, että tulkkaustunnit eivät riitä koko vuodeksi. Kuitenkin vammaispalvelulaissa on määritelty vähimmäistuntimäärä saatavalle tulkkaukselle, ja tulkkipalvelua on mahdollista anoa lisää. Tosin, jos kuulovammaiset asiakkaat käyttäisivät lähellekään kaikki heille myönnetyt tulkkaustunnit, viittomakielentulkkeja tulisi olla huomattavasti enemmän. Vaikeasti kuulovammaiset on yhteisnimitys ryhmälle, johon kuuluvat varhaiskuurot, kuuroutuneet, vaikeasti huonokuuloiset ja kuurosokeat. Varhaiskuuroksi kutsutaan kuurona syntynyttä tai kuulonsa ennen puheen oppimista menettänyttä henkilöä. Kuuroja on Suomessa noin Heidän ensimmäinen kielensä on

11 11 viittomakieli, eli he ovat viittomakielisiä. (Kun kuulo ja näkö ovat heikentyneet - esite 1999, 3.) Huonokuuloinen on henkilö, joka kuulee puhetta kuulokojeella tai saa puheesta selvää huulioluvun avulla ja kommunikoi yleensä puheella. Jos kuulovamma on vaikea-asteinen, henkilö voi käyttää kommunikoinnin apuna viitottua puhetta tai viittomakieltä. (Topo, Hannikainen-Ingman, Saarikalle & Tiilikainen 2002, 55.) Kuuroutuneet ovat menettäneet kuulon puheen oppimisen jälkeen. He voivat käyttää kommunikoinnissaan tukimenetelminä esimerkiksi huuliltalukua, kirjoitusviestintää, viitottua puhetta, sormiaakkosia tai viittomakieltä. (Topo ym. 2002, 55.) Huuliltaluku on kykyä ymmärtää puhetta puhujan suun, huulten ja kielen liikkeistä sekä kasvojen ilmeistä. Kirjoitusviestinnällä tarkoitetaan puhujan esittämän asian kirjoittamista käsin tai jollakin kirjoituslaitteella. Viitottu puhe on huuliltaluvun tukimenetelmä, jossa samanaikaisesti huuliosta nähtävää puhetta varmentaa selkeän puheen kanssa näkyvät viittomat. Sormiaakkosviestintä on huuliltaluvun tukimenetelmä, jossa puhujan käyttämät sanat näkyvät huuliossa selkeänä. (Viesti on välittämistä -esite 2000.) Kuurosokealla on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman yhdistelmä. Osa kuurosokeista on täysin kuuroja ja sokeita, toisilla on näön ja/tai kuulon jäänteitä. (Topo ym. 2000, 85.) Täysin kuurosokean kommunikaatiomenetelmiä ovat kädestä käteen viittominen, sormittaminen sormiaakkosin, kirjaimien kirjoittaminen käteen tai pistekirjoitus (Kun kuulo ja näkö ovat heikentyneet -esite 1999, 7) Viittomakielentulkin työtehtävät Viittomakielentulkki, kuten puhuttujen kielten tulkkikin, toimii kielenkääntäjänä ja/tai tulkkina kahden eri kieli- ja kulttuuriryhmän välillä. Suomalaisen viittomakielentulkin tulee hallita suomea, suomalaista viittomakieltä, lisäksi olisi hyvä hallita ruotsia ja englantia. Tulkin perusammattitaitovaatimuksiin kuuluvat lisäksi vankka yleissivistys, yhteistyö- ja ilmaisutaidot ja kyky toimia joustavasti erilaisissa tilanteissa. (Haaksilahti, moniste 2001)

12 12 Viittomakielentulkki on kommunikaation ammattilainen, joka asettaa omat kykynsä ja taitonsa muiden palvelukseen. Kahden kielen ja kulttuurin välillä toimiminen vaatii kykyä keskustella oman taustayhteisön eli suomalaisen valtaväestön ja viittomakielisen vähemmistön kanssa sekä taitoa edesauttaa dialogeja näiden välillä. (Diakonia-ammattikorkeakoulu, , 94.) Ei riitä, että viittomakielentulkki taitaa viittomakieltä ja suomen kieltä. Tulkkaus on aina kokonaisuus, jossa sekä kuurojen että kuulevien kulttuurien ymmärtämisellä on hyvin suuri merkitys. Joskus vieläkin yllätyn kuinka erilaista on kuurojen ja kuulevien kulttuuri. Eikä kulttuurin tuntemuksessakaan riitä, että osaa keskustella ja olla kuin kala vedessä, vaan pitää osata keskustella molempiin kulttuureihin kuuluvista asioista. Hyvin onnistunut asiakaspalvelu ja kommunikointi viittomakielisen kuuron henkilön ja kuulevan henkilön välillä edellyttää kuulevalta viittomakielen taitoa tai viittomakielentulkin käyttöä (Kun kuulo ja näkö ovat heikentyneet -esite 1999, 5). Tulkkausta tarvitaan kommunikointitilanteissa, joissa osapuolet eivät osaa toistensa kieltä. Kommunikointi alkaa sujua vasta, kun avuksi tulee viestinnän välittäjä-asiantuntija, tulkki. (Saresvuo & Ojanen 1988, 7.) Viittomakielentulkin perustehtävä on välittää informaatiota kieleltä toiselle eli hän toimii suomen kielen ja viittomakielen sekä molempien kulttuurien asiantuntijana, joka tulkkaustilanteessa saattaa osapuolet kielellisesti tasa-arvoiseen tilanteeseen (Mikkonen 2000, 7). Joskus kuulevat eivät meinaa millään ymmärtää, että olen yhtä paljon tilanteessa heitä kuin kuuroa varten. Suomenkielellä kommunikointi on niin itsestään selvää, että kuuleva ei osaa mieltää itseään kielettömäksi. Usein tulkkauksen lopussa kuuleva toteaa, että sujuipa tämä asian hoito kätevästi tulkin kanssa. Pitäisi enemmän tuoda esille, että tulkki on molempia osapuolia varten paikalla. Tulkkauksen historia osoittaa, että kun olot ja tulkkaustilanteet ovat muuttuneet tulkille on aina ilmaantunut uusia haasteita (Saresvuo & Ojanen 1988, 37). Tulkeille tulee jatkuvasti uusia, erilaisia ja vaativampia työtehtäviä. Tulkki työskentelee muuttuvan ja kehittyvän maailman keskellä eikä voi turvautua jo osaamaansa. Kaikki ilmiöt, kuten tulkkauskin, ovat aikaan ja paikkaan sekä johonkin kontekstiin liittyviä. Tulkkaus ei ole irrallinen tapahtuma, eikä sitä pitäisi tarkas-

13 13 tella muusta kulttuurista erillään, vaan meidän on otettava huomioon, kuka kääntää kenelle, mitä, missä ja milloin. (Oittinen 1995, 9.) Asiakkaat pitävät lähes itsestään selvyytenä, että tulkki hallitsee kielen kuin kielen. Joskus asiakas on kummastellut, kun olen kieltäytynyt ottamasta vastaan vieraskielisen luennon tulkkaamista. Nykyään usein seminaareissa on jo vieraskielisiä luennoitsijoita luennoimassa. Ja sitten kerran piti tulkata karaokessa kuuron viittoessa laulua ruudulta. Onhan se hienoa, että jokainen käy esiintymässä, mutta ei jokaisen tulkin lauluäänellä esiinnytä yksin yleisölle, vaikka kuinka olisi tulkkina tilanteessa. Puhetulkkauksena meni se laulu. Jos minulle olisi etukäteen kerrottu, että pitää laulaa yksinään olisin kieltäytynyt koko tulkkauksesta. Kääntäminen on vuorovaikutusta, eli kääntäjä liikkuu oman ja vieraan alueella ja kuljettaa jo olemassa olevia ja uusia vaikutteita mukanaan. Yhtäältä vieraan puolelta tulevat vaikutteet muuttavat kääntäjää itseään ja hänen kulttuuriaan, toisaalta myös kääntäjän oma kulttuuri vaikuttaa vieraaseen kulttuuriin. (Oittinen 1995, 62.) Työtehtävät vaativat kyvykkäitä työn suorittajia eli tulkkeja, jotka ovat suorittaneet tulkkikoulutuksen ja ymmärtävät vastuun työn teosta. Koulutus saattaa antaa yksittäisiä työvälineitä tulkkaustyön aloittamiseen, mutta kokemus tuo jokaiselle eteen tilanteita, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. (Juntto 2000, 11.) Firman pikkujoulujuhlat. Mukana kaksi seurallista kuuroa ja parisenkymmentä kuulevaa. Kaikki tietysti työn puolesta tuttuja toisilleen. Illan edetessä oli tunnelma noussut siihen vaiheeseen, että oli vuorossa vitsien kertomista ja hauskoja leikkejä. Tulkki saa olla todellinen kulttuurin välittäjä molemmin puolin, että saa kuulevien sanoilla leikittelevät vitsit tulkattua kuuroille (niin, että niistä löytyy idea) ja kuurojen visuaaliset vitsit kuuleville. Välillä mielestäni onnistuin, mutta välillä tuntui etten saa kulttuuria käännettyä ja tulkattua millään. Joka kerta näissä juhlissa jossain vaiheessa tulee mieleeni, että kuurot tai kuulevat saavat toisistaan aivan uudenlaisen käsityksen (ja vielä tulkin kautta). Toisaalta hyvä, jos tieto kulttuurien erilaisuudesta lisääntyy. Tulkin rooli tulkkaustilanteessa on erilainen kuin muiden osanottajien: kaksikielisessä viestinnässä hän on avainasemassa mutta kuitenkin taustahenkilönä. Tulkkauksen tavoitteet huomioon ottaen on selvää, että tulkin motiivit ovat erilaiset kuin muiden osapuolten. Tulkki ei välttämättä halua saada itselleen tulkat-

14 14 tavaa tietoa, eikä tulkilla ole tarvetta vaikuttaa asiakkaisiin (ei kuuroon eikä kuulevaan). Eli tulkilta odotetaan erilaisia asioita kuin muilta paikalla olijoilta. (Saresvuo & Ojanen 1988, 11.) Sosiaaliset organisaatiot kuurojen yhteisössä takaavat mahdollisuuden täysipainoiseen sosiaaliseen elämään, ja tulkkien avulla kuuro voi osallistua koko yhteiskunnan toimintaan (Vyyryläinen 1994, 22). Tulkkipalvelua käyttävät kuulovammaiset ja kuurosokeat henkilöt tarvitsevat hyvin erilaisia kommunikaatiomenetelmiä. Jos viittomakielentulkki haluaa tehdä töitä monipuolisesti ja hyvin, hänen tulee hallita laaja kirjo erilaisia kommunikaatiomenetelmiä. Nykyinen työkulttuuri pyrkii etsimään hyvälle työntekijälle hänelle itselleen sopivia töitä. Lähtökohtana ei ole enää itse työ, jonka perusteella työntekijät valitaan. Työt kuitenkin edellyttävät tekijöiltään joitakin valmiuksia, vaikka moni voisi vapaastikin muotoilla työstään oman näköistään. Laatu on osaamista, jolla työntekijä täyttää työn asettamat vaatimukset. (Juntto 2000, 17.) 3.3. Viittomakielentulkin tilaaminen Tulkki tilataan tulkkikeskuksesta etukäteen eri tilanteisiin. Tulkkikeskus välittää viittomakielentulkkeja erilaisiin tilanteisiin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Tulkin voi tilata tulkkikeskuksen kautta joko käymällä itse paikan päällä, soittamalla tekstipuhelimella tai tavallisella puhelimella, lähettämällä tilauksen tekstiviestinä, faxilla tai sähköpostilla. (Liite 2. Viittomakielentulkit ja kuulovammaisten työntekijät 2001) Kuulovammainen asiakas tilaa tulkin yleensä itse, mutta myös tilaisuuden järjestävä taho voi tehdä tulkkitilauksen. Vuonna 1999 kuvapuhelin oli käytössä ainoastaan Joensuun tulkkikeskuksessa. Siellä laitteiston hankinta liittyi Kuurojen Liitto ry:n kolmivuotiseen projektiin, jossa kehitettiin tulkkipalvelun toteuttamista kuvapuhelimen avulla. (Heiskanen 2000, 166.)

15 15 Vuoden 2000 elokuussa myös Tampereen tulkkikeskus sai kuvapuhelimen. Hervannan terveyskeskuksessa on myös kuvapuhelin, joten tällä hetkellä tulkkaukset tapahtuvat kuvapuhelimen avulla ainoastaan tulkkikeskuksen ja terveyskeskuksen välillä. Kuvapuhelimella tapahtuvia tulkkauksia on keskimäärin vain yksi kuukaudessa. Tampereen tulkkikeskuksessa asiakkailla on lisäksi mahdollisuus tulla tulkkikeskukseen tekemään koesoittoja kuvapuhelimella, jotta kuvapuhelimen käyttö tulisi tutuksi ja sitä myöten tulkkaukset kuvapuhelimen välityksellä lisääntyisivät. (Näykki, Tampereen tulkkikeskus, haastattelu 2002) Tulkkikeskus etsii tulkin ja ilmoittaa asiakkaalle, jos tulkkia ei kyseiseen tilaukseen saada. Resursseista riippuen tulkkikeskukset ilmoittavat myös, kuka on tulossa asiakkaalle tulkiksi. Asiakas voi kysyä haluamaansa tulkkia myös suoraan henkilökohtaisesti tai jo mainituin keinoin. Tulkin tilaamisesta on sovittu erikseen alueittain. Esimerkiksi Turussa tulkin ei tarvitse ilmoittaa tulkkikeskukseen, jos asiakas tilaa hänet suoraan. Helsingissä taas kaikki tilaukset on sovittu ilmoitettavaksi tulkkikeskukseen tilastointia varten. Sovituista käytännöistä tulkit saavat tietoa alueen tulkkikeskuksesta sekä alueen tulkkien tapaamisissa. Joskus tulkkitilaus tulee viime hetkellä, ja silloin tulkin saaminen on usein hyvinkin epävarmaa. Viime hetken tilaus saattaa olla asiakkaan huolimattomuutta, mutta elämässä tapahtuu yllättäviä tilanteita, joihin tulkkia ei voi etukäteen edes tilata. Onneksi yhä useammat tilanteet ovat tiedossa jo etukäteen, ja onneksi yhä useammin asiakkaat tilaavat tulkin hyvissä ajoin. (Salonen, Turun Tulkkikeskus, haastattelu 2002) Minua harmittaa eniten tekstipuhelinpalvelun kautta tuleva tulkkitilaus, koska se on useimmiten äärettömän hidasta. Ennemmin näpyttelen tekstiviestejä vaikka useamman, kun voin samalla tehdä jotain muuta. Tuntuu, että nykyään tulkkikeskuksetkin lähettävät tekstiviestejä jos tietävät, ettei minua tavoita juuri sillä hetkellä. Jos epäselviä tilauksia tulee usein, ne alkavat harmittaa. Yleensä ymmärrys riittää melko pitkään, mutta esimerkiksi tulkkikeskuksen tekemiä toistuvia virheitä on vaikea sietää. Viittomakielialan osuuskunta Via on viittomakielentulkkien valtakunnallinen osuuskunta, joka toimii aktiivisimmin pääkaupunkiseudulla, Iisalmen alueella ja Oulussa. Jäseniä Viassa on tällä hetkellä 43. Iisalmessa sijaitsee Vian ainoa

16 16 tulkkikeskus, joka toimii samoin kuin muutkin tulkkikeskukset Suomessa. Oulun alueella tulkkitilaukset tulevat Vian kännykkään, joka kulkee tällä hetkellä yhden asioimistulkin mukana. Pääkaupunkiseudulla välitys hoidetaan samoin kuin Oulussa. Helsingissä on otettu koekäyttöön uusi tulkinvälitysohjelma, jonka avulla asiakas voi internetin kautta tilata tulkkauksen, tulkki voi suunnitella ja vastaanottaa töitään ja välittäjä vastaanottaa ja välittää tilaukset eteenpäin. Vian on tarkoitus ottaa ohjelma valtakunnalliseen käyttöön testauksen jälkeen. (Suomen Viittomakielen tulkit ry 2002, ) Prosentit vaihtelevat jatkuvasti, mutta nyt tulkkitilauksistani 75 % tulee tulkkikeskuksen kautta, 15 % Vian kautta ja asiakkailta suoraan 10 %. Tällä hetkellä teen niin vähän tulkkauksia, että prosenttien määrittäminen on helppoa: 100 % tilauksista tulee tulkkikeskuksesta. Kun olin asioimistulkkina, suurin osa tilauksista tuli silloinkin tulkkikeskuksen kautta. Ehkä suoria tilauksia ei minulle tule, koska en ole koskaan rohkaissut asiakkaita tilaamaan suoraan, pikemminkin päinvastoin. Asiakkaille eli kuulovammaisille, kuulovammaisten työntekijöille, eri viranomaisille ja muille yhteistahoille lähetetään vuosittain asuinalueensa tulkkiluettelo eli lista alueella työskentelevistä viittomakielentulkeista. Luettelossa on myös informaatiota tulkin tilaamisesta. (Liite 2. Viittomakielentulkit ja kuulovammaisten työntekijät 2001) Lisäksi tulkkikeskukset tiedottavat kuurojen yhdistyksillä tulkin tilaamisesta ja tulkin käytöstä ja yleisestä tulkkitilanteesta vuosittain. Valmiita tulkkitilauslomakkeita on ainakin Turussa käytössä. Tilauslomake on pyritty muotoilemaan niin, että kyseisillä tiedoilla tulkki voi mennä tulkkaamaan ja voi tarvittaessa pyytää lisätietoja. (Salonen, Turun Tulkkikeskus, haastattelu 2002) (Liite 3. Tulkkitilauslomake) Tulkkitilauksesta tulisi käydä ilmi ainakin seuraavat seikat: 1. Tilaaja (nimi, keneltä voi kysyä lisätietoja, puhelinnumero) 2. Milloin (tulkkauksen päivämäärä, alkamis- ja päättymisaika) 3. Missä (tarkka osoite ja tapaamispaikka) 4. Aihe (häät, hautajaiset, neuvola, jokin harrastus )

17 17 5. Muita toiveita (tulkkauskielet ja tulkkausmenetelmät) (Vivolin-Karèn1999, 30) Mielestämme tilauksesta tulisi myös aina käydä ilmi asiakkaan käyttämä kommunikaatiomenetelmä. Asiakkaalla on oikeus saada tulkkaus hänelle parhaiten sopivalla kommunikaatiomenetelmällä. Ihannetilaus tulee riittävän ajoissa, siinä on kerrottu perusasiat selkeästi: kuka tilaa, kuka on asiakas, tilanne, paikka, aika ja kesto. Lisäksi siinä on yhteystiedot, mistä voi kysyä tarvittaessa lisätietoja ja materiaalia. Helpoin tapa on saada tilaus tulkkikeskukselta, sillä tulkkikeskus on tehnyt silloin jo kaiken selvitystyön. Ärsyttää, kun välillä tulee tekstiviesti, jossa kysytään vain tulkiksi huomenna klo Ei edes nimeä ole huomattu mainita. Sen jälkeen alkaa tekstiviestikirjeenvaihto, jotta saan tietää asiakkaan nimen, asian, tulkkauspaikan ja tapaamispaikan. Välillä jätän tiedot puutteelliseksi, jos asiakkaalla on heikko suomen kielen taito ja menen vain aikaisemmin paikan päälle Viittomakielen asioimistulkkaus Valtaosa viittomakielentulkeista toimii freelancer-tulkkeina. He huolehtivat itse työtehtäviensä valinnasta, aikataulutuksesta ja laskutuksista, jolloin työn itsenäisyys ja yksinäisyys korostuvat. Kunnalliset ja yksityiset tulkkikeskukset sekä osuuskunnat vaativat yhteistyön taitoa niissä työskenteleviltä tulkeilta. (Diakonia-ammattikorkeakoulu, , 95.) Asioimistulkilla ei ole säännöllistä työaikaa eikä vakituista työpaikkaa. Asioimistulkki saa työtehtävänsä joko suoraan asiakkaalta, tulkkikeskukselta tai järjestävältä taholta. Asioimistulkki voi kieltäytyä ottamasta työtehtävää vastaan niin halutessaan. Syy kieltäytymiseen voi henkilökohtaisten esteiden lisäksi olla esimerkiksi tulkin kokemus siitä, että tulkkaus on omia periaatteita tai vakaumuksia vastaan, mikä saattaisi näkyä tulkkauksessa. Viittomakielentulkin ammattisäännöstössä on myös erillinen maininta, että tulkki ottaa vastaan toimeksiannon

18 18 vain, jos hänellä on siihen tarpeellinen pätevyys ja hän ei ole jäävi. (Liite 4. Viittomakielentulkin ammattisäännöstö) Otin kerran vastaan uskonnollisen keikan tietämättäni oikeastaan, että oli kyse vähän erikoisemmasta uskonlahkosta. Siellä puhuttiin minulle tärkeistä asioista aivan eri tavoin kuin minä olin oppinut ja kuinka itse uskon asioiden olevan ja jouduin vielä tulkkaamaan niitä asioita. Minulla oli tilaisuuden jälkeen todella paha olla vielä monta päivää. Opin tästä kokemuksesta sen, että en lähde vastaaviin, uskonnollisiin tapahtumiin enää ollenkaan. Työssä kehittymisen kannalta on tärkeää, että tulkki uskaltaa ottaa vastaan myös vaativia työtehtäviä. Samanluonteisen työtehtävän vaatimustaso voi vaihdella paljonkin riippuen sekä kuulevista että kuuroista asiakkaista ja tilaisuuden järjestelyistä. Esimerkiksi yhdellä kertaa hautajaiset voivat olla hyvin pienimuotoiset, ja ohjelmaa ja tunnelatausta on vähemmän, kun taas toisella kertaa viittomakielisiä muistopuheita voidaan pitää runsaasti, ja tulkki on yleensä ainoa, joka ei tunne vainajan elämänhistoriaa. Juuri nämä seikat voivat tehdä tulkkauksesta vaativan. Tästäkin johtuen on ymmärrettävää, että joskus tulkit tekevät valintoja tulkkausten ja asiakkaidenkin välillä. Olen persoonaltani eniten asioimistulkki. Pidän siitä, että tilanteet ja asiakkaat vaihtuvat eikä kahta samanlaista päivää ole. Asioimistulkkauksessa kontaktit asiakkaisiin ovat lyhytkestoisia ja pinnallisempia. Hautajaiset ovat hyvä esimerkki tulkkaustilanteesta, johon on vaikea valmistautua kokonaisuudessaan. Aina voi tulla yllättäviä puheita ja lauluesityksiä. Siunaustilaisuuden saa kyllä tietää etukäteen, mutta muistotilaisuudessa on yleensä aina sana vapaa vainajan muistelemiseksi. Toinen vaikea kohta itselleni on kukkien laskeminen ja värssyjen lukeminen. Viimeistään kukkien laskun aikaan herkistyn. Vaikeutta lisää kun yksi kuuro haluaa itse lukea muistovärssyn ja minun pitää viittoa se, toinen haluaa viittoa värssyn, ja minun pitää puhua. Pohdin aina sitäkin, että missä tulkin pitäisi haudalla seistä, ettei ole jokaisessa valokuvassa. Perinteisesti tulkkaus on toteutettu lähitulkkauksena, jolloin tulkki tai tulkit ovat asiakkaiden kanssa samassa tilassa. Nykyajan tekniikka kuten esimerkiksi kuvapuhelin tai verkko on mahdollistanut etätulkkauksen. Viestijät voidaan hajauttaa, eli tulkki voi olla lähellä jotain osapuolta tai kaikista erillään. Kuten kappa-

19 19 leessa 3.3. Viittomakielentulkin tilaaminen jo mainitsimme, kuvapuhelimia on Suomessa käytössä vasta kahdessa viittomakielen tulkkikeskuksessa. (Hietanen 2001, 285.) Oikeudenistunnot ovat asioimistulkkausta, mutta tavallaan täysin oma tulkkauksen laji, joskin poikkeavissa oloissa (Saresvuo & Ojanen 1998, 37). Oikeusistunnoissa tulkkaavan tulkin on hyvä tuntea myös oikeustulkin ammattisäännöstö. (Liite 5. Oikeustulkin ammattisäännöstö) Oikeuslaitos on yksi vaativimmista tulkin toimintaympäristöistä. Kansainvälisessä luokituksessa - myös puhuttujen kielten kohdalla - se asetetaan vaatimusasteikon yläpäähän. (Haaksilahti, moniste 2001) Asiakas tilasi minut suoraan tulkikseen oikeuteen. Sain asiakkaalta luvan kysyä kuulustelupöytäkirjoja etukäteen luettavakseni. Tavattiin oikeudessa hyvissä ajoin, joten ehdimme vielä keskustelemaan asiasta ennen istunnon alkamista. Asiakkaani oli asianomistajana paikalla. Syytetyllä oli monennäköistä selitystä ja juttuun tuli uusia käänteitä ja osallisia. Asiakkaani oli joutunut petoksen uhriksi. Tuomari kertoi tylyn tilanteen ja se varmasti tuli selväksi. Ehkä oikeussalin ilmapiiri esti kuuroa kysymästä vielä tarkemmin jatkosta. On hassua, kuinka hyvin oikeudessa syytetyt kuurot ovat selvillä oikeusistunnoissa käytettävistä termeistä. Tulkkina olen monesti miettinyt kuinka tulkkaisin ymmärrettävästi jonkin termin ja tiedänkö varmasti sen merkityksen. Onneksi oikeudessa asiakkaat ovat useimmiten hyvin perillä oikeuksistaan ja termien merkityksistä. Asioimistulkkauksen kohteena on aina jonkinlainen dialogi, jolle on tyypillistä tiettyjen kielellisten piirteiden lisäksi lähettäjän ja vastaanottajan vuorovaikutussuhde ja -tilanne (Saresvuo & Ojanen 1988, 35). Kokemuksemme mukaan tilanteet ovat usein ennalta arvaamattomia ja vaihtelevat jatkuvasti. Asioimistulkkaus kokonaisuudessaan on antoisaa ja moninaista, mutta samalla myös kuluttavaa ja vaativaa. Ainainen tilanteiden muuttuminen ja uudet kasvot voivat aiheuttaa stressiä ja halua saada työhön pysyvyyttä. Asioimistulkkina ei koskaan näe asioiden valmistuvan tai tulevan saatetuksi loppuun asti, aina näkee vain pienen siivun jostakin suuresta kokonaisuudesta. Keskeneräisyys on aina läsnä. Toki välillä näkee myös tuloksia ja saa olla jopa koko prosessin ajan tulkkina.

20 20 Aamulla piti olla hevostallilla, saappaissa ja muutenkin sopivissa vaatteissa. Keikka kesti 1 ½ tuntia ja itse asiassa pelkään vähän hevosia, mutta kun taas olin se viimeinen mahdollinen, muuten kuuro jäisi taas ilman tulkkia niin. Otin aamulla varmuuden vuoksi myös allergialääkettä, kun olen monille eläimille allerginen, mutta hevosista ei ole entuudestaan paljon kokemuksia. Tallilla kaikki meni hyvin, hengitystiet meni kyllä lääkkeestä huolimatta tukkoon eli opin tietämään olevani myös hevosille allerginen. Sitten oli 45 min. aikaa seuraavaan keikkaan, asiakkaan 60 v. synttäreihin. Eli vaihdoin kuumassa autossa hevoselle haisevat kamppeet juhlatamineihin ja itse juhlapaikalla käytin pitkän tovin vessassa, jotta saisin hevosenhajun itsestäni pois ja itseni juhlakuntoon. Olin harjoitellut juhlia varten kasan lauluja ja muuta ohjelmaa ja olin onneksi muistanut ottaa niitä varten tulkille tärkeän työvälineen, nuottitelineen. Ohjelmassa oli juhlapuheita, lauluja, esityksiä ja tulkkikin sai kahvia juodakseen Juhlat kesti arvioitua pidempään ja minulle tuli kiire seuraavalle keikalle, opettajan ja vanhempain tapaamiseen, joten en ehtinyt vaihtamaan vaatteita ja menin sinne ylipukeutuneena. Keskustelu oli melko rankka, koska lapsella oli ilmennyt ongelmia koulussa ja vanhemmat olivat tietysti huolissaan. Illalla oli vielä 4 oppituntia opiskelutulkkausta iltalukiossa, psykologiaa, englantia, ruotsia ja historiaa. Ja huomenna taas edessä vastaavanlainen päivä Toisaalta mielestämme juuri keskeneräisyys voi olla työtä helpottavakin tekijä. Ei tarvitse käydä kaikkia, joskus jopa liiankin raskaita prosesseja läpi. Tulkkina on läsnä vain tässä ja nyt. Valitettavan usein tulkkauksessa esille tulleet asiat voivat jäädä vaivaamaan tulkin mieltä, vaikka fyysisesti tilanteesta pääseekin eroon, eikä tulkkaustilanteesta voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi kenellekään puhua. Tästä syystä tulkkien olisi hyvä saada työnohjausta. Minut tilattiin suoraan vuodeosastolle tulkiksi asiakkaan toimesta. Olin tavannut kuuron pari viikkoa sitten ja nyt hän oli vakavasti sairaana. Saavuin sovittuna aikana, ja kävin ilmoittamassa tulostani hoitajille. Hoitajat olivat hämmentyneitä ilmoittautumisestani ja lähettivät minut asiakkaan huoneeseen. Kuuro oli oikein tyytyväinen kun saavuin ja kertoi heti tilanteensa minulle. Hän kertoi erilaisia asioita ja vielä senkin, minne haluaa tulla haudatuksi. Olin hämmentynyt ja sanoin, että nämä asiat hänen pitää kertoa läheisilleen. Oli onneksi jo kertonut. Hain hoitajan paikalle, jotta sovimme tulkin käytöstä. Saimme sovittua, että tulkki tulee aina lääkärinkierrolle. Viimeiseen aamuun asti kävin sitten kuuron toiveesta tulkkina lääkärinkierroilla. Kyllä mietin, kuinka paljon tulkki tarvitsee myös henkisiä voimavaroja työssään.

21 21 Työnohjausta tarvitaan erityisesti sellaisissa ammateissa, joissa työntekijä käyttää omaa persoonaansa työvälineenä. Työnohjaus määritellään vuorovaikutusprosessiksi, jossa työnohjaaja ja ohjattava/ohjattavat yhdessä tarkastelevat ohjattavan/ohjattavien työtä päämääränään edistää ohjattavan/ohjattavien ammatillista kasvua. Työnohjauksen tulisi olla jatkuvaa, säännöllistä, ennalta sovitun ajan kestävää, vapaaehtoista ja työnohjaajan ja ohjattavan/ohjattavien yhteiseen sopimukseen perustuvaa. (Keskinen 1996, ) Koemme, että työnohjaus olisi tärkeää tulkille, että hän jaksaisi tehdä työtään ja kohdata uusia ja yllättäviäkin tilanteita joka päivä. Viittomakielentulkki on vaitiolovelvollinen, eikä hän voi käsitellä työssä kohtaamiaan asioita läheistensä kanssa Viittomakielen opiskelutulkkaus Opiskelutulkkipalvelusta puhutaan silloin, kun tulkkipalvelua käytetään peruskoulun jälkeisissä opinnoissa. Peruskouluopinnoissa voidaan käyttää myös opiskelutulkkia, mutta silloin rahoitus on koulutoimen vastuulla. (Vivolin-Karèn 1999, 30.) Vammaispalveluasetuksessa (kts. luku 3.1. Kuurojen ja kuurosokeiden tulkkipalvelu) on erillinen maininta opiskeluun liittyvästä tulkkipalvelusta. Tulkkipalveluja on järjestettävä siinä laajuudessa kuin henkilö välttämättä tarvitsee niitä selviytyäkseen opinnoissaan. Opiskelutulkkien työtehtävät liittyvät varsinaiseen tulkkaukseen, josta ei selviä ilman hyvää, koulutuksen avulla saavutettua pätevyyttä. Opiskelutulkki on ennen kaikkea viestinnän välittäjä kuulovammaisen, opettajan ja muiden opiskelijoiden välillä. Opiskelutulkkien työn vaativuus ja intensiivisyys edellyttävät, että he voivat keskittyä varsinaiseen tulkkaustyöhönsä. (STM / Työryhmämuistio 1990:20, ) Opiskelutulkkaus on mielestäni aina vaativaa. Tulkista riippuu paljolti se, miten kuuro pärjää opinnoissaan. Oppitunneilla tulkattavaa on koko ajan; opettajan, oppilaiden ja kuuron puheenvuoroja tulee lähes taukoamatta. Tulkin tulee tulkata niin paljon kuin hän vain kykenee. Oppituntien aiheet ovat hyvinkin vaihtelevia niin aiheiltaan kuin vaativuudeltaankin. Vieraiden kielten ja ammattiaineiden tun-

22 22 neilla joutuu keskittymään koko ajan ja se uuvuttaa. Vaikeimpina tulkkaustilanteina pidän kokous- ja opiskelutulkkaustilanteita. Kuulovammaisen selviytyminen opinnoissa kuulevien kanssa edellyttää koulutuksen järjestämistä siten, että sujuva kommunikaatio on turvattu. Opiskelutulkkipalvelun tulee olla toimiva ja opettajilla tulisi olla riittävästi tietoa kuuroudesta. Valitettavasti tulkkipalvelun saatavuus vaihtelee opiskelualoittain ja asuinalueittain. Myös kuntien maksuvalmius vaihtelee. Joskus myös kuurosta tuntuu tulkin työnantajana toimiminen liian vaativalta tehtävältä. Tulkkikoulutuksessa on onneksi jo huomioitu tiedottamisen tarve, eli nykyään tulkilla pitäisi olla valmiutta kertoa työstään, kuuroudesta ja viittomakielestä. (Lehtomäki, haastattelu 2002) Olen talon ensimmäinen viittomakielentulkki ja alussa olikin selittämistä jokaiselle mitä toimenkuvaani kuuluu. Nykyään omat opettajamme ovat sopeutuneet läsnäolooni hienosti. Oli mukava kuulla luokkamme vastaavalta opettajalta hänen kommenttinsa, kun taloomme tuli vuodenvaihteen aikoihin uusia opettajia. Hän ei ollut muistanut kertoa heille luokkamme erikoisesta tilanteesta, se on hänelle niin itsestään selvä asia. Tämä kertoo mielestäni miten minuun ja kuuroon suhtaudutaan. Opiskelutulkilla on joko säännöllinen työaika, tai sitten se noudattaa opiskelijan lukujärjestystä riippuen tulkin työsopimuksesta. Paritulkkaus parantaa tulkkauksen laadukkuutta ja auttaa tulkkeja jaksamaan työssään. Paritulkkauksessa tulkit istuvat vierekkäin ja vaihtavat aktiivista tulkkausvuoroa noin 15 minuutin välein. Kun aktiivitulkki tulkkaa viittomakielelle, on toinen tulkki hänen tukenaan ja kääntää samaan aikaan viittomakielisen asiakkaan viittomat puheenvuorot puheelle. Tukena olo ei tarkoita lepäämistä, vaan tukitulkin tehtävänä on varmistaa, että aktiivitulkki tulkkaa oikein. (Hynynen 2001, 40.) Enimmäkseen opiskelutulkki työskentelee yksin, mutta ajattelemme, että on hyvä jos kunnat tulkkipalvelun rahoittajina ja viittomakieliset asiakkaat tulkkipalvelun käyttäjinä ymmärtäisivät paritulkkauksen arvon ja hyödyn. Usein opiskelutulkilla on vain yksi asiakas, mutta asiakkaita voi olla useitakin. Jos tulkki on oppilaitoksen palkkalistoilla, opiskelutulkki voi tulkata useammallakin luokalla. Riippuu tulkin luonteesta, kyseisen alueen tulkkien ja asiakkaiden lukumäärästä, onko tulkki halukas ottamaan vastaan opiskelutulkkauksen.

23 23 Olen tyytyväinen työhöni. Koulu on palkannut tulkit ja maksaa säännöllistä kuukausipalkkaa. Työ toteutetaan jatkuvasti paritulkkauksena. Tulkkitiimi on miellyttävä. Kesäloma on palkallinen, koululta saa terveyspalvelut. Oma yleissivistys kasvaa. Pitkä sitoutuminen yhteen asiakkaaseen ei houkuta. Pelkään ehkä, että kemiamme eivät asiakkaan kanssa sittenkään toimisi ja päivästä päivään työskentely yhdessä olisi raskasta sekä minulle että asiakkaalle. Opiskelutulkkaus sopii minulle, koska pidän säännönmukaisuudesta, asioiden toistumisesta ja toimintatapojen hiomisesta. Opiskelutulkin pitää hallita opetettavien aineiden sanastot. Hän joutuu luomaan viittomia yhdessä asiakkaan kanssa tai sormittamaan vieraita käsitteitä, koska viittomakielen sanakirjat eivät ole vielä kaikenkattavia. Kesällä lupauduin kuurolle seuraavana syksynä opiskelutulkiksi. Eli leipä oli turvattu taas vuodeksi. Olin saanut kunnan kanssa sovittua palkoista ja tehnyt työsopimuksen, kerrankin kaikki valmiina heti kun työt alkaa. Opiskelu alkoi ja kolmantena päivänä kuuro ilmoitti lopettavansa, koska ei ollut saanut kaikkia anomiaan avustuksia. Siinä meni turvattu leipä. Kaikki muut opiskelutulkkipaikat oli tietysti jo täytetty, eli jouduin jäämään friikuksi. Onneksi kunta maksoi minulle edes kahden viikon palkan, kun kuuro irtisanoi minut. Opiskelutulkkauksen säännöllisyys ja sitovuus voi tuoda tiettyä tylsyyttä työhön, mutta samalla myös varmuutta ja turvallisuutta. Opiskelutulkkaus koetaan usein myös raskaaksi, eikä tulkki itse voi päättää työpäiviensä pituutta ja tehdä sen mukaan, mitä tuntee jaksavansa. Tämä on suuri ero verrattuna asioimistulkin työhön. (Rantalainen 1997, ) Opiskelutulkkauksessa koin mielekkäimpänä työn jatkuvuuden, pysyvyyden, rutiinien muotoutumisen, säännöllisen työajan, mahdollisuuden valmistautua huolella, asiakkaan toimintatapoihin tottumisen sekä yhteistyön luomisen mahdollisuuden. Opiskelija tarvitsee tulkkia myös varsinaisten opetustilanteiden ulkopuolella saadakseen sosiaalisia kontakteja opettajiin ja muihin opiskelijoihin (STM / Työryhmämuistio 1988:20, 39). Tulkin ja opiskelijan välille tulisi muodostua toimiva ja luottavainen suhde, jossa kaikista asioista voidaan keskustella ja sopia. Luottavainen suhde edesauttaa myös tulkkauksen sujuvuutta. Jo etukäteen ennen

24 24 opiskelun alkamista olisi tärkeää sopia esimerkiksi tulkin tauoista ja siitä, kuinka opettajille ja muille opiskelijoille tiedotetaan kuuron opiskelusta, viittomakielestä ja tulkkauksesta. (Rantalainen 1997, 31.) Upea kokemus, kun on ollut kuurolle tulkkina kolme vuotta lukiossa ja hän painaa ylioppilasjuhlassa valkolakin päähänsä. Siinä hetkessä unohtuu työn raskaus, on vaan ilo ja myös ylpeys. Mikkosen siteeraaman Winstonin mukaan opiskelutulkin roolissa päiväkodissa tai luokassa, jossa kuuro on integroituna kuulevien ryhmään, tulkki on näköalapaikalla ja ainoa, joka osaa lapsen kieltä. Hänellä on suora kontakti kuuroon lapseen sekä hänen ikätovereihinsa ja opettajiin. Hän näkee päivittäin, kuinka tulkkaus edistää tai ei edistä oppimista. Tulkin kannattaa selvittää itselleen opiskelutulkin rooliin kuuluva vastuu ja velvoitteet, jotta kaikki toiminta tapahtuisi kuuron lapsen parhaaksi. (Mikkonen 2000, 31.) Mikkonen on siteerannut myös Buddingia, joka puolestaan on maininnut, että tulkille saattaa tulla päivittäin eteen tilanteita, joissa hän joutuu käymään sisäistä taistelua ammattietiikan ja oman etiikkansa välillä. Tilanteet, joissa joutuu hyppäämään tulkin roolin ulkopuolelle, johtuvat useimmiten ulkoisista olosuhteista: tulkki ei saa lapsen huomiota siirtymään tulkkaukseen, tilanteessa ei ole aikaa selittävälle tulkkaukselle, jotta lapsi pysyisi paremmin mukana, tai lapsi on sellaisella tuulella, että ei voi sietää tulkkaamista. Kun on ottanut vastaan lapselle tulkkaamistehtävän, se pitää hoitaa niin hyvin kuin mahdollista ja ymmärtää, että kysymyksessä on lapsi. (Mikkonen 2000, 31.) Mikkosen siteeraama Riitta Vivolin-Karèn kertoo, että Suomessa ollaan tulkin roolin suhteen melko tiukkoja, vaikka asiakkaana olisikin lapsi. Viittomakielentulkin tehtävä on vain kieleltä toiselle tulkkaaminen, eikä tulkkauksen ohella avustajana, jolle kuuluisi kuuroon lapseen liittyviä muita toimintoja. Tulkkien mielestä vanhemmat eivät saisi jättää lasta tulkin vastuulle, jos kyseessä on niin pieni lapsi, ettei hän selviydy itsenäisesti esimerkiksi pukemis- ja wc-tilanteista. Lapsella pitäisi aina olla joku aikuinen tukenaan lisäksi, sillä tulkilla on vastuu kieleltä toiselle kääntämisestä, ei lapsesta. (Mikkonen 2000, 32.)

25 Kokous- ja kongressitulkkaus viittomakielellä Kongressiin liittyvät järjestelyt eivät yleensä varsinaisesti kuulu tulkin tehtäviin, mutta silti hänen on syytä tietää, kuinka kongressiorganisaatio luodaan ja kuinka se toimii. Kokous- ja kongressitulkkauksien materiaalia tulkit saavat yleensä etukäteen, jotta voivat paneutua tulkattavaan aineistoon huolella. Kongressitulkkaukset ovat yleensä monologeja eli tulkkauskin on vain yksisuuntaista. Mutta vaikka tulkki tietääkin aineiston, saattaa esitelmä sisältää yllättäviä asioita. (Saresvuo & Ojanen, 1988.) Kongressitulkin on työssään hyvin onnistuakseen hallittava sekä konsekutiivi- eli peräkkäistulkkaus että simultaani- eli samanaikaistulkkaus (Sunnari 2001, 305). Kaikista työtehtävistä ehdottomasti vaikeimpana pidän kongressitulkkausta. Siinä joutuu usein toimimaan omien kykyjensä ylärajoilla, ja se tekee tulkkauksesta raskasta ja samalla haastavaa. Puhujia on yleensä mahdotonta keskeyttää, käytetty kieli on usein englanti ja asiat käsitteellisesti vaikeita. Työ on myös hyvin opettavaista, etenkin jos tulkkiparina on kokeneempi kongressitulkki. Nykyään onneksi jo usein konferenssitulkkaukset tehdään paritulkkauksina. Tulkkaus tapahtuu enimmäkseen puhekieleltä viittomakielelle, mutta myös päinvastoin. Puhekielelle tulkattavat viittomakieliset luennot antavat tulkkaukselle haastetta ja lisäävät yleisön asiantuntemusta tulkkauksesta, viittomakielestä ja kuuroudesta. Lupauduin toisen tulkin pariksi englanninkieliseen väitöstilaisuuteen. Sain materiaalia etukäteen, jota työstin onneksi huolella. Aihe olisi ollut vaativa jo pelkästään suomen kielelläkin. Itse monituntiseen väitöstilaisuuteen ei toinen tulkki saapunut koskaan. Sain hänet puhelimella ennen tilaisuuden alkua kiinni. Hän oli merkannut tulkkauksen väärälle päivälle ja oli lomamatkalla. Vastaavaa en tahtoisi käyvän kenellekään. Järjestäjien, esiintyjien ja tulkkien yhteistyö tulee olla toimivaa koko kongressin ajan, jotta voidaan varmistaa paras lopputulos osanottajille. Luennoitsijoille järjestetään tapaamisia, joihin tulkin on myös hyödyllistä osallistua, jotta hän voi kysellä ja tarkentaa luennon sisältöjä. Konferenssin ja kokouksen puheenjohtaja on avainhenkilö myös tulkkaukseen liittyvissä asioissa. Mitä paremmin hän

26 26 ymmärtää tulkkien työtä ja pitää heidät mielessään johtaessaan istuntoja, sitä paremmin hän voi auttaa viestin siirtämistä tulkkauksen avulla kieleltä toiselle. (Ojala 1993, 12.) Kokoustulkkaus menettelee muuten, mutta ongelmana on silloin tällöin osallistujien päällekkäin puhuminen. Tai niin, että puheenjohtaja selittää sitä asiaa, miksi on kokoonnuttu, kun joku ryhmä supisee keskenään ja sieltä sitten heittää väliin kommentin, joka tulkille ei sano mitään, koska ei tiedä taustaa. On myös hauskoja sisäpiirijuttuja, kaikki muut ymmärtävät puolesta sanasta, mitä tarkoitetaan, kaikkia naurattaa kovasti ja eri suunnilta tulee vielä lisää kommentteja. Tulkki ei tiedä asiaa ja tuntee rämpivänsä suossa kun tulkkaa itselleen outoa asiaa Viittomakielen tulkkikoordinaattorina toimiminen Tulkkikoordinaattorin tehtäviin kuuluu koko tulkkaustapahtuman järjestely ja suunnittelu sekä edeltä käsin että kongressin aikana. Etukäteisjärjestelyillä tarkoitetaan esimerkiksi kuurojen kansainvälisissä kongresseissa sitä, että eri maiden kuurojen liittoja pyydetään ilmoittamaan tulkkiensa nimet koordinaattorille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tulkkikoordinaattori lähettää sitten väliaikatietoja eri maihin kongressi- ja tulkkausjärjestelyistä. Etukäteisjärjestelyihin kuuluu myös tutustuminen kongressipaikkaan ja tekniikan miettiminen ja läpikäyminen. Eri maihin voidaan lähettää myös tietoja siitä, mitä järjestäjät kustantavat tulkeille (ruoka, majoitus jne.). Koordinaattorin tehtäviin kuuluu myös lähettää kopioita luennoista/materiaaleista eri maissa oleville yhteyshenkilöille, joiden tehtävänä on jakaa tietoa eteenpäin omassa maassaan. Puhujia on myös hyvä valaista siitä, mitä heiltä odotetaan ja siitä, että he muistavat ottaa tulkit huomioon. (Taulio 1988, 9-10.) Kongressien aikana työ on lähinnä juoksemista paikasta toiseen. Tehtävänä on katsoa, että kaikki sujuu järjestyksessä. Koordinaattori informoi muita tulkkeja jatkuvasti kongressin aikana esimerkiksi lisäjärjestelyistä ja muutoksista. Tulkeilla voi olla ilmoitustaulu, johon laitetaan myös kaikki tuleva informaatio tulkkien tietoon. Tulkkikoordinaattori selvittää missä ovat tulkkien paikat eri tilaisuuk-