Ubuntu. 1. Yleistä. 2. Versiot. 3. Rinnakkaisjulkaisut. 4. Mukana tulevat ohjelmistot. 5. Root-käyttäjä ja sudo. 6. Pakettienhallinta. 7.

Transkriptio

1 Sauli Uusitalo /12 Ubuntu 1. Yleistä 2. Versiot 3. Rinnakkaisjulkaisut 4. Mukana tulevat ohjelmistot 5. Root-käyttäjä ja sudo 6. Pakettienhallinta 7. Loppusanat 8. Lähteet

2 Sauli Uusitalo /12 1. Yleistä Ubuntu on Debian Linux - distribuutioon perustuva ilmaisjakelussa oleva käyttöjärjestelmä. Sana Ubuntu on eteläafrikkalainen käsite, joka tarkoittaa "inhimillisyyttä muita kohtaan". Vuoden 2012 kyselyiden mukaan Ubuntu on suosituin Linux-distribuutio sekä kannettavissa että pöytäkoneissa. Ubuntua käytetään tietysti myös esimerkiksi servereissä. Sanotaan, että aloittelijoille Ubuntu on ehkäpä käyttäjäystävällisin distribuutio. Ubuntun kehitystä johtaa Canonical. Ltd., brittiläinen yritys jonka omistaa eteläafrikkalainen Mark Shuttleworth. Ubuntun perustavoitteet ovat helppokäyttöisyys ja luotettava, puolen vuoden mittainen päivitystahti. 2. Versiot Ubuntusta on eri käyttötarkoitukseen eri versioita: Ubuntu Desktop on työpöytäkoneille ja kannettaville suunnattu, sisältää desktop environmentin. Ubuntu Server, tehty serverikäyttöön. Ei sisällä desktop environmentia. Ubuntu Business Desktop Remix, desktop-versio joka on suunnattu yrityskäyttöön ja sisältää ohjelmistoja kuten Adobe Flash, Canonical Landscape, OpenJDK 6 ja VMWare View. Siinä ei tule mukana tiedostonjako-ohjelmia tai pelejä. Ensimmäinen Ubuntun versio julkaistiin lokakuussa vuonna 2004(4.10). Versiot nimetään päivämäärän mukaan. Alusta lähtien puolivuosittainen päivitystahti on pitänyt. Jokaista uutta versiota tuetaan 18 kuukautta päivitysten muodossa. Joka neljättä versiota tuetaan pidempään(lts-versio, long-term support). LTS-versioita tuettiin LTS - julkaisuun asti niin, että desktop-versio sai kolmen vuoden ja server-versio viiden vuoden tukiajan LTS - versiosta eteenpäin desktop-lts-versioiden tuki on kuitenkin 5 vuotta. On tietysti hyvä, että on tasan tarkkaan tiedossa milloin Ubuntusta tulee aina uusi versio, ja kauanko on oman version tukea jäljellä ennenkuin täytyy siirtyä uudempaan. Uusien versioiden julkistustahdista johtuen Ubuntun versioita ei päivitetä juurikaan. Tällaiset isommat puolivuosittaiset päivitykset voivat tietyissä tilanteissa aiheuttaa hankaluuksia. Jos päivityksen jälkeen kaikki ei toimikaan niin kuin ennen, on vaikeampi selvittää missä vika on verrattuna siihen, jos pienempiä päivityksiä puskisi tasaiseen tahtiin.

3 Sauli Uusitalo /12 3. Rinnakkaisjulkaisut Ubuntusta on jakelussa useita erilaisia rinnakkaisjulkaisuja. Niiden erot ovat lähinnä käyttöliittymissä ja käännöksissä. Virallisia rinnakkaisjulkaisuja: Kubuntu - Ubuntu KDE-työpöydällä. KDE (K Desktop) on hiukan vaikeampi kuin Ubuntun Unity, mutta tarjoaa enemmän säätövaraa. Xubuntu - Ubuntu etenkin pienille näytöille sopivalla XFCE-työpöytäympäristöllä, kevyet järjestelmävaatimukset. Ubuntu Studio - Median käsittelyyn (esim. muusiikintekijöille) suunniteltu jakelu. Mythbuntu - Viihdekäyttöön suunniteltu jakelu. Mythbuntua voi käyttää kodin mediakeskuksena mm. televisioon liitettynä. Edubuntu - Erityisesti opetuskäyttöön suunniteltu Ubuntu, eroa lähinnä mukana tulevissa sovelluksissa. Lubuntu - Ubuntu, joka käyttää hyvin kevyttä LXDE-työpöytää, toimii lähes millä tahansa tietokoneella. Yllä luetellut rinnakkaisjulkaisut ovat Ubuntun kanssa yhteensopivia. Se tarkoittaa sitä, että samat sovellukset toimivat kaikissa julkaisussa. Ubuntusta on myös olemassa tiettyihin tarkoituksiin räätälöityjä epävirallisia versioita. Näiden yhteensopivuus vaihtelee. 4. Mukana tulevat ohjelmistot Ubuntu koostuu suurimmaksi osaksi avoimeen lähdekoodiin perustuvista paketeista, poikkeuksena vain jotkut laitteistoajurit. Firefox on oletusselaimena, tekstinkäsittelyä varten mukana tulee LibreOffice. Pakettienhallinta hoituu oletuksena Ubuntu Software Centerin kautta, mutta suositeltavaa, muttei välttämätöntä, on asentaa monipuolisempi Synaptic Package Manager. Ubuntu Software Manager on myös täynnä mainoksia. Ubuntussa on myös Ubuntu One, joka on Dropboxin tapainen palvelu. Ubuntun kirjautumisruudussa on etäkäyttöä varten Remote Login - vaihtoehto. Tätä ominaisuutta hyödynnettäessä täytyy luoda tili(ubuntu One), johon voi lisätä haluamansa kohteet. Kun nämä kohteet on lisätty, näkyvät ne Ubuntun kirjautumisruudussa Remote Loginin alla. Näin niihin on helppo muodostaa etätyöpöytäyhteys. Tässäkin näkyy Ubuntun panostus helppokäyttöisyyteen ja kokemattomiin käyttäjiin, ei tarvita välttämättä erillisiä ohjelmia graafiseen etäkäyttöön. Toki kolmannen osapuolen ohjelmat(vaikkapa Teamviewer) toimivat myös.

4 Sauli Uusitalo /12 Ubuntua voi myös kokeilla ennen asentamista. Alla kirjautumisruutu, jossa näkyy remote login - vaihtoehto

5 Sauli Uusitalo /12 Versioon asti oletuksena oli graafinen käyttöliittymä oli GNOME, mutta se väistyi Canonicalin kehittämän Unityn tieltä. Gnome Unity

6 Sauli Uusitalo /12 5. Root-käyttäjä ja sudo Yksi Ubuntun ero Red Hat - pohjaisiin distribuutioihin kuten Fedoraan on se, että Ubuntussa erilainen root-käyttäjäperiaate. Ubuntussa on turvallisuussyistä käytössä sudojärjestelmä, joka tarkoittaa tiettyjen komentojen ajamista root-oikeuksilla. On ajateltu, että käyttäjä ei tee niin paljoa vahinkoa vahingossa, jos sisään ei pääse kirjautumaan automaattisesti roottina. Ensimmäinen luotu käyttäjä siirretään admin-ryhmään, jonka jäsenillä on oikeus käyttää sudoa. Kun yritetään ajaa jotain ohjelmaa/komentoa, joka vaatii root-oikeuksia, ohjelma kysyy käyttäjän salasanaa(huom, ei rootin salasanaa). Komentorivillä root-komentojen käyttö tehdään siten, että komennon alkuun kirjoitetaan sudo. Esim. #sudo apt-get install gdebi asentaa gdebi-ohjelman. Root-käyttäjän saa kyllä normaaliinkin tyyliin toimimaan, täytyy vain tehdä root-salasana jota ei oletuksena ole: #sudo passwd root #sudo su Näin pääsee käyttämään kaikkia komentoja ilman sudo - etukomentoa. Osa ohjelmista ei kuitenkaan suostu käynnistymään roottina terminaalin kautta. On tietysti turvallista, ettei vaikkapa selainta pääse ajamaan roottina, mutta se voi aiheuttaa närää kokeneissa käyttäjissä. Yllä näkyy, ettei root-komentojen käyttö ilman sudoa onnistu. Sudoa käytettäessä Ubuntu kysyy admin(käyttäjän)-salasanaa.

7 Sauli Uusitalo /12 Luotiin root-salasana ja kirjauduttiin root-käyttäjäksi. Chrome ei suostu käynnistymään roottina. Ohjelma vaatii Admin-käyttäjän salasanaa käynnistyäkseen, koska se käyttää rootkomentoja.

8 Sauli Uusitalo /12 6. Pakettienhallinta Koska Ubuntu pohjautuu Debianiin, on tietysti loogista, että Ubuntu käyttää Debianin.deb pakettiformaattia ja paketinhallinnan pohjana dpkg-paketinhallintajärjestelmää(myös dpkgtyökalu). Tämä onkin yksi niistä suurimmista eroista kurssillamme asennettuun Fedoraan, joka käyttää Red Hatin.rpm pakettiformaattia ja hallintajärjestelmää..deb - tiedostot ovat siis paketteja, joilla asennetaan ohjelmia. Paketeissa on myös riippuvuustiedot siitä, mitä muita paketteja, tiedostoja tai kirjastoja kyseinen paketti tarvitsee toimiakseen kunnolla(dependencies). Kätevintä on ladata ja asentaa paketit pakettivarastoista(package repositories), vaikka manuaalinenkin.deb tiedoston lataus ja asennus onnistuu. Oletuksena Ubuntussa on käytössä hyvät pakettivarastot, varsinkaan peruskäyttäjä ei lisää välttämättä tarvitse. Muita epävirallisia varastolähteitä voidaan kuitenkin lisätä, jos tarvitaan esimerkiksi joitakin harvinaisempia paketteja tai suljettujen lähdekoodien ohjelmia. Pakettivarasto voi sijaita esimerkiksi Internetissä HTTP - tai FTP -palvelimella, verkkolevyllä, CD- tai DVD-levyllä tai paikallisella kiintolevyllä. Ubuntussa käytettävien pakettivarastojen lähdetiedot löytyvät etc/apt/sources.list - tiedostosta. Ubuntussa on käytössä Debian-projektin kehittämä apt-paketinhallintakirjasto ja apttyökalu. Se ei ole varsinainen pakettienhallintaohjelmisto, vaan se toimii käyttöjärjestelmän varsinaisen pakettienhallintajärjestelmän, dpkg:n päällä paketteja asennettaessa, päivitettäessä ja poistettaessa. Apt huolehtii pakettien riippuvuuksista ja osaa käyttää pakettilähteitä, toisin kuin dpkg. Pelkkä terminaalin kautta käytettävä apt-get-työkalu ei tosin osaa asentaa yksittäisiä, paikallisia paketteja, vaan ainoastaan sources.list tiedostosta löytyvien pakettivarastojen paketteja. Apt:n päälle on tehty myös vielä hienostuneempia työkaluja, kuten myöskin terminaalikäyttöinen aptitude, joka hoitaa riippuvuudet vieläkin paremmin. Vakiona Ubuntussa olevalla dpkg-työkalulla onnistuu yksittäisten pakettien asennus terminaalista, mutta sitä käyttämällä riippuvuuksia ei automaattisesti huomioida, joten käyttäjän täytyy selvittää mitä tiedostoja/paketteja tarvitaan jotta haluttu ohjelma toimii oikein ja asennella niitä itse. Yksittäisten erillisten pakettien(jotka eivät kuulu mihinkään sources.listin lähteeseen) asentamiseen voidaan käyttää todella kätevää gdebi-työkalua, joka kertoo mitä riippuvuuksia paketilla on ja osaa myös ladata ja asentaa niitä, jos ne löytyvät tiedossa olevista pakettivarastoista. Gdebi toimii myös graafisella puolella, klikkaamalla pakettia hiiren oikealla ja valitsemalla asennuksen käyttäen gdebiä. Sources.list - tiedoston pakettilähteitä voi muokata, lisätä tai poistaa. Se onnistuu helpoiten tekstieditorilla, kuten gedit.

9 Sauli Uusitalo /12 Yllä sources.list - tiedoston muokkaamista geditillä. Pakettilähteiden lisääminen onnistuu myös muokkaamatta source.list - tiedostoa. /etc/apt/sources.list.d - kansioon voi ladata lähdetiedostoja, joiden pääte tulee olla.list(esim. /sources.list.d/jaunty.list). Apt osaa ottaa huomioon kyseisen kansion lähdetiedostot. Lähdetiedoston lataamisesta ja lisäämisestä sources.list.d - kansioon esimerkkikomento : #sudo wget --outputdocument=/etc/apt/sources.list.d/medibuntu.list Wget on työkalu jolla voi ladata tiedostoja ja määrittää tallennuspaikan niille.

10 Sauli Uusitalo /12 Sources.list tiedostosta löytyvien pakettivarastojen sisältämiä paketteja voidaan asentaa apt-get install - komennolla, ja poistaa apt-get remove - komennolla. Terminaalin kautta paketteja asennettaessa kehotetaan kuitenkin käyttämään paranneltua versiota(frontend) siitä eli aptitudea, joka osaa käsitellä riippuuvuudet vieläkin paremmin. Apt-getillä paketteja poistettaessa saattaa siis jäädä poistamatta muita paketteja yms, joita kyseinen alkuperäinen asennettu paketti on tarvinnut toimiakseen kunnolla. Viimeisimmissä Ubuntun versioissa on kuitenkin ilmeisesti korjattu tätä ja apt-get auto-remove - komennolla pitäisi poistua myös riippuvuuspaketit kunnolla, mutta tarkkana kannattaa olla. Graafisen paketinhallintatyökalun(synaptic, Ubuntu Software Center) käyttäminen pakettien hallintaan on kätevää, sillä se ilmoittaa jos päivityksiä paketteihin on saatavilla ja pystyy myös automaattisesti asentamaan niitä. Oletuksena mukana tuleva Ubuntu Software Center on kuitenkin niin pelkistetty ja mainosten täyttämä, että jos haluaa mm.edistyksellisemmän hakutoiminnon, kannattaa asentaa Synaptic. On kuitenkin ymmärrettävää, etteivät oletusohjelmat ole niin monipuolisia, vaan on panostettu helppokäyttöisyyteen sillä onhan se yksi tämän distribuution perustavoitteista Esimerkki paketin asennuksesta: Asennetaan gdebi:n asennuksesta Synapticin avulla.

11 Sauli Uusitalo /12 Gdebi-paketin asennus terminaalista apt-getillä 7. Loppusanat On ymmärrettävää, että Ubuntu on varsinkin peruskäyttäjillä ja aloittelijoilla suosituin distribuutio. Siinä onnistuu melkeinpä kaikki perustoiminnot ilman terminaalin käyttöä. Unity-desktop environment on selkeä, ja oletusohjelmat ovat riittäviä, ja lähes kaiken tarpeellisen löytää valmiina olevista pakettivarastoista. Sudo - järjestelmä on ideana hyvä, ja nuo neljä kirjainta tottuu nopeasti naputtelemaan root-komentojen alkuun. Vaikka silloin tällöin joutuu user-salasanan sille syöttämään, ei se hirveästi häiritse käyttökokemusta. Pakettienhallinta toimii ihan näppärästi, paketteja on helppo asennella ja poistella ilman terminaalia, ja helppoa se on terminaalinkin kautta. Aluksi vain kannattaa asennella gdebi ja synaptic, muuta ei oikeastaan tarvitse. Ubuntulle löytyy tietysti erittäin, erittäin hyvin ohjeita ja tukea, suosiolla on hyvät puolensa.

12 Sauli Uusitalo /12 8. Lähteet linux.fi