LUOTSILIITON Ä ÄNENK ANNAT TAJA ORGAN FÖR LOTSFÖRBUNDET

Transkriptio

1 LUOTSILIITON Ä ÄNENK ANNAT TAJA ORGAN FÖR LOTSFÖRBUNDET

2 KANNEN ALKUPERÄINEN KUVA: TOMMI SJÖBLOM Pääkirjoitus Uusia tuulia, karikoita luotsaus jatkuu We care how we carry Kuljetamme vuosittain yli 40 miljoonaa tonnia raakaöljyä ja öljytuotteita. Se tarkoittaa lähes 4000 satamakäyntiä. Toimintamme ei suurista luvuista huolimatta ole koskaan rutiinia. Meillä on vastuu kannettavana paitsi asiakkaillemme, myös kaikille Itämeren rannikon asukkaille. Osaaminen ja toiminnan arvot ovat kunnossa. Riskejä ei oteta. Maailman suurin jäävahvistettu tankkilaivasto ja puolen vuosisadan kokemus arktisista öljykuljetuksista takaavat, että kuljetukset sujuvat vuodenajasta riippumatta luotettavasti ja turvallisesti. Neste Shippingin kuljetusten turvallisuus varmistetaan mm. ympärivuotisella saattohinauksella sekä itsenäisesti Neste Shipping Oy jäätä murtavilla DAT-raakaöljytankkereilla. Tekniikka ja kalusto ovat huippuluokkaa, mutta kaikkein tärkein tekijä on motivoitunut, kokenut ja pätevä henkilöstömme. Siihen luotamme. Porvoo Stby Tug Naantali StBy Tug Jarkko Toivola General Manager, Captain Neste Shipping Oy, Towage puh PL 95, NESTE OIL, puh , fax , Luotsiliiton 90-vuotis edustajakokous pidettiin huhtikuussa Merkittävää kokouksessa juhlatunnelman lisäksi oli, että se oli viimeinen edustajakokous. Vuoden 2009 alusta jäsenistö kuuluu suoraan Luotsiliittoon kierrättämättä henkilöitä osastojen kautta. Osastot eivät kuitenkaan katoa, vaan jäsenistö halutessaan toimii omien alueidensa osastoissa niin kuin ennenkin. Jatkossa Luotsiliiton ylin päättävä elin on vuosikokous. Juhlakokouksen toinen merkittävä tapaus oli pitkäaikaisen puheenjohtajan, luotsineuvos Juha Tulimaan, ilmoitus vetäytymisestä tehtävistään. Minulta kysyttiin suostumusta puheenjohtajuuteen ratkaisun tekeminen ei ollut helppoa. Aluksi mietin kahta asiaa; riittääkö katu-uskottavuuteni ja riittääkö osaamiseni liiton peräsimessä. Varma en voinut olla, mutta päätin kokeilla. Vastauksen saan jäsenistöltä myöhemmin. Juhalle suuret kiitokset arvokkaasta työstä Luotsiliiton puheenjohtajan sekä ansiokkaasta kansainvälisestä toiminnasta, joka huipentui EMPA:n presidenttiyteen. Kiitos! Markkinamyrsky luotsaustoiminnan ympärillä alkoi reilu vuosi sitten. Välillä tyyntyi, kunnes uhkasi luotsaustoimintaa uusi puhuri, kun hinaajayritys kumppaneineen järjesti näytöksen Paraisilla. MKL jätti poliisille tapauksesta tutkintapyynnön. Varsinaissuomen syyttäjän virasto antoi syyttämättäjättämispäätöksen lain epäselvyyteen vedoten. Syntyi mediamylläkkä. Yksityisen yrittäjän sitkeydestä ja yrittäjyydestä ei ole puutetta, mutta harkintakyky onkin sitten toinen asia. Tätä kirjoitusta kirjoitettaessa kyseenalainen toiminta hinausyhdistelmien kanssa uusiutui, mikä johti yhtiön työntekijän ohjauskirjan määräaikaiseen peruuttamiseen. Mikä lienee yrittäjän lopullinen tavoite? Olisikohan kyseessä suunnitelmallinen vahingon- korvauskanne yhteiskuntaa vastaan? Luotsauslainsäädännön pikainen täsmentäminen rauhoittaisi tilanteen, mikä olisi varmasti kaikkien osapuolten näkökulmasta toivottavaa, jolloin asia tulisi hoitaa normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, eikä ulkoparlamentaarisin keinoin. M. Luther julkaisi Wittenbergissä 1517 kuuluisat teesinsä, joista yksi näkyvimmistä oli anekaupan tuomitseminen. Niin kutsuttu neljäs valtiomahti, lehdistö ja myös muu media, vaikuttaa yleiseen käsitykseen ja mielipiteeseen. Viimeisen vuoden aikana tämän mahdin suhtautuminen luotsauskiistassa on pääosin ollut varsin yksipuolista, jossa iso paha valtio jyrää pienen yksityisen yrittäjän oikeuksia: oikeuksia, joita ei ole oikeasti tässä asiassa ollut olemassakaan. Mahtaakohan lehdistön piirissä elää jonkinlainen nykyajan tiedotuksen anekauppa? Jos näin on, niin lehdistö tarvitsee oman lutherinsa naulaamaan puhdistusteesinsä toimitusten oviin. Luotsit ovat Suomessa pieni asiantuntija-ammattikunta, jotka toimivat työssään yksin vailla mahdollisuutta saada esimiehen tukea. Voidaan puhua mitä suurimmassa määrin asiantuntijaorganisaatiosta, jossa työntekijällä on voimakas tunneside omaan työhönsä ja sen tuloksiin. Tämä selittää asiantuntijan tarpeen saada vaikuttaa työnsä organisointiin ja sisältöihin. Yksi selitys tähän tunnesiteeseen on se, ettei hän tee työtään pelkästään asiantuntijuutensa varassa vaan pelissä on vieläkin enemmän. Hän tekee työtään koko olemassaolollaan. Hyviin tuloksiin pääseminen edellyttää työntekijäyksilöiden ja työnantajaorganisaatioiden rakentavaa vuorovaikutusta. Asiantuntijaorganisaation johtaminen on kuninkuuslaji. Pakkoon perustuva jyräysvalta ei tehoa tällaisessa organisaatiossa. Luotsausliikelaitoksen kohdalla näitä seikkoja ei ole oivallettu. Hallintoa on kasvatettu tarpeettomasti eikä vuorovaikutus näytä toimivan. Luotsausliikelaitoksella ei ole varaa tällaiseen toimintaan. Luotsaustoiminnassa pitää keskittyä olennaiseen. Luotsiliitto on viestittänyt näkemystään luotsauksen tulevaisuudensuunnittelijoille. Yhden toimijan malli nähdään ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Syytteet luotsien omanedun tavoittelusta voidaan jättää omaan arvoonsa. Kilpailutilanne toisi vääjäämättä mukanaan myös taistelun osaavasta työvoimasta työehto- ja palkkakilpailuineen. Koska luotsi työskentelee koko olemassaolollaan, ei lyhytnäköiselle voitonmaksimoinnille jää sijaa. Ammattiylpeys estää sen. Antti Rautava KUVA: KIA MEYER

3 Ledare Nya vindar, nya grynnor lotsningen fortsätter Det 90-åriga Lotsförbundets representantmöte hölls i april Det speciella med mötet, förutom feststämningen, var att det var det sista representantmötet. Från början av år 2009 hör medlemmarna direkt till Lotsförbundet, utan att cirkulera personer via avdelningarna. Avdelningarna försvinner ändå inte, medlemmarna kan fortfarande, om de vill, som förut verka inom avdelningarna som finns på deras områden. I fortsättningen kommer Lotsförbundets högsta beslutande organ att vara årsmötet. Jubileumsmötets andra anmärkningsvärda händelse var när den långvariga ordföranden, Lotsrådet Juha Tulimaa anmälde att han drar sig tillbaka från sin post. Jag blev tillfrågad om jag kunde tänka mig att bli ordförande det var inte lätt att fatta ett beslut. Till en början funderade jag på två saker: har jag tillräckligt med gatu-kredibilitet och räcker mitt kunnande till för att hålla rodret? Säker kunde jag inte vara, men jag bestämde mig för att pröva. Svar kommer jag att få senare av medlemmarna. Ett stort tack till Juha för ett värdefullt arbete som Lotsförbundets ordförande och för hans förtjänstfulla internationella verksamhet, som kulminerade i EMPA:s presidentskap. Tack! Marknadsstormen runt lotsningsverksamheten började för ett drygt år sedan. Ibland var det lugnare, tills då en ny storm hotade lotsningen i form av bogseringsföretaget som ordnade till ett spektakel i Pargas. Sjöfartsverket lämnade in en undersökningsbegäran om incidenten till polisen. Åklagarmyndigheten i Egentliga Finland beslöt att inte väcka åtal med motiveringen att lagen i detta fall är oklar. Det blev medieuppbåd. Det råder ingen brist på privatföretagarens uthållighet eller företagsamhet, omdömesförmågan är en annan sak. I skrivande stund har den tvivelaktiga verksamheten med bogseringskombinationer fortsatt, vilket ledde till att den anställda på företaget fick sin lotssedel indragen. Vad kan företagarens slutliga målsättning vara? Kan det vara frågan om ett planerat skadeståndskrav till staten? En snabb precisering av lotslagstiftningen skulle lugna ner situationen, vilket säkert skulle vara önskvärt ur alla parters synvinkel. Då skulle ärendet skötas enligt normal lagstiftningspraxis i stället för genom utomparlamentariska metoder. M. Luther publicerade i Wittenberg 1517 sina berömda teser, en av de mest omtalade var fördömandet av avlatshandeln. Den så kallade fjärde statsmakten, pressen och andra medier, inverkar på allmänhetens uppfattningar och åsikter. Under det gångna året har mediernas inställning till lotsningskonflikten i huvudsak varit väldigt ensidig, den stora onda staten kör över den lilla privatföretagarens rättigheter: rättigheter som på riktigt aldrig har existerat i den här saken. Man undrar om det bland pressen existerar något slags modern informations-avlatshandel? Om detta är fallet behöver medierna sin egen Luther för att spika upp sina upprensningsteser på redaktionernas dörrar. Lotsarna är i Finland en liten specialist-yrkeskår, som utför sitt arbete allena, utan möjlighet att få stöd av en överordnad. Man kan i högsta grad tala om en expertorganisation, där den anställda har ett starkt emotionellt förhållande till sitt arbete och dess resultat. Detta förklarar specialistens behov att få påverka organisationen och innehållet i sitt jobb. En förklaring till detta emotionella förhållande är att han inte endast utför sitt arbete i egenskap av expert, utan mycket mer står på spel. Han arbetar med hela sin existens. För att uppnå goda resultat krävs det en konstruktiv växelverkan mellan de enskilda arbetstagarna och arbetsgivarorganisationen. Att leda en expertorganisation är en sport för kungar. Ett despotvälde som bygger på tvång fungerar inte i en sådan här organisation. När det gäller Lotsverket har man inte insett dessa saker. Förvaltningen har tillåtits växa sig onödigt stor och växelverkan verkar inte fungera. Lotsverket har inte råd med sådan verksamhet. När det gäller lotsning måste man koncentrera sig på det väsentliga. Lotsförbundet har signalerat om sina visioner till dem som planerar lotsningens framtid. Modellen med en enda aktör ses som det enda alternativet. Anklagelserna om att lotsarna är ute och fiskar efter egennytta kan vi ignorera. En konkurrenssituation skulle ofrånkomligt föra med sig en kamp om kunnig arbetskraft och en tävling om arbetsvillkor och lön. På grund av att lotsar arbetar med hela sin existens finns det inget rum för kortsiktig vinstmaximering. Yrkesstoltheten står i vägen. Antti Rautava

4 Tämän vuoden huhtikuussa Luotsiliitto saattoi edustajakokouksessaan viettää samalla jo 90-vuotisjuhlaansa, sillä luotsit olivat jo vuosisadan alkupuolella niin aktiivisia, että Luotsiliitto voitiin perustaa hyvin nopeasti Suomen saatua itsenäisyytensä. Tämänkeväisessä juhlakokouksessa kohotettiin alussa malja 90-vuotiaalle. Tilaisuudessa oli läsnä myös useita kutsuvieraita, mm. Antti Palola Pardiasta, Leif Wikström Konepäällystöliitosta, Pekka Partanen Suomen Laivanpäällystöliitosta, Matti Hynynen STTK:sta, Markku Hiekkamies Sampo-pankista, Anders Dahl Kutterinkuljettajat ry:stä, Juhani Tikkanen ST:stä, Matti Pajula ja Juha Ylä-Autio Luotsausliikelaitoksesta sekä Sirkka-Heleena Nyman Liikenne- ja viestintäministeriöstä. Maljapuheiden jälkeen nautittiin juhlalounas. Varsinainen edustajakokous Luotsiliitto jo 90-vuotias Varsinaisen edustajakokouksen avasi puheenjohtaja, luotsineuvos Juha Tulimaa Helsingissä Mariellalla klo Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Hannu Luk- kari, varapuheenjohtajaksi Rainer Vainio ja sihteereiksi Matti Kalaranta ja Esa Suonvieri. Ehkä yhden kokouksen tärkeimmistä puheenvuoroista piti kutsuvieras Ilmari Haapajoki. Varatuomari Haapajoki käsitteli laajahkossa esityksessään viime syksyn luotsauskiistaa, luotsauslakityöryhmän aikaansaannoksia sekä luotsauksen tulevaisuutta. Viime syksyn luotsauskiista Ilmari Haapajoki huomautti, että kiistan aktuelli historia alkaa jo vuodesta Ensimmäinen yritys oli, kun Olkiluodon yksityissatama Oy ilmoitti luotsaustoimien aloittamisesta. Tämän esti kuitenkin virastojen kielteinen kanta. Asia jatkui 2007 loppukesästä, kun Baltic Pilot ilmoitti puolestaan aloittavansa luotsaustoiminnan. Kun kukaan ei viranomaistaholla näyttänyt tekevän mitään, luotsaus aloitettiin Raumalla. Ministeriössä oli sellaisia mielipiteitä, joissa suhtauduttiin myötämielisesti hankkeen aloittamiseen. Eräät ministeriön virkamiehet jopa lupasivat suullisesti, Haapajoki huomauttaa. Tässä vaiheessa Luotsiliitto tarttui asiaan ja teki kantelun oikeuskanslerille. Oikeuskanslerin ratkaisu saatiin Siinä hän yhtyi sataprosenttisesti Luotsiliiton kantelussa esittämiin perusteluihin. Joka tapauksessa Baltic Pilotin toiminta loppui Raumalla. Voidaan tehdä se johtopäätös, että ilman Luotsiliiton aktiivisia toimia meillä olisi nyt ainakin yksi luotsausta toimittava yksityinen yritys. Luotsauslakityöryhmä Ensimmäisenä pitäisi tarkistaa, mitä varten luotseja tarvitaan. Tästä hankittiin lausuntoja mm. Luotsiliiton hallitukselta. Tietysti alusturvallisuuden vuoksi, mutta vielä tärkeämpi on merien turvallisuus, Haapajoen mielestä kaikkein arvokkain ympäristö, ainakin tulevaisuudessa. Tässä luotsauksen tehtävä on tärkein. Siksi on tärkeää, että sen takaa luotsausliikelaitos. Luotsausinfraan sopii huonosti voitontavoittelu, joka on tavallista yksityisessä liiketoiminnassa, jolloin infra helposti karsiutuu. Avoin kilpailu ei luotsaukseen sovi. Luotsiliiton kannalta on tärkeää, että nykyinen järjestelmä säilyy. Tulevaisuus Infra (kaikki samassa ryhmässä: tuottaminen, valvonta, luotsaus, satamaluotsaus) on kaikkein tärkein. Valtion luotsausyhtiö voi tämän mahdollistaa. Sillä on oma kalusto ja hallinto, ja se voi myös myöntää mahdolliset erivapaudet. Turvallisuus on avainasemassa, ja Suomella on oma osuutensa kansainvälisessä kentässä. Itämeri! Liiton sisäiset asiat Menettelytapa- ja julkilausumavaliokunnan tultua valituiksi keskusteltiin Luotsi ja Majakka Lots och Fyr -lehdestä ja päätettiin, että Luotsiliiton jäsenten osallistuminen lehdentekoon on vähintäänkin suotavaa. Keskusteltiin myös Luotsiliiton sääntömuutosehdotuksesta. Keskustelussa esitettiin epäilyjä, että jos nykyisestä Luotsiliiton osastojen nimeämien edustajien käyttämisestä luovutaan, alueellinen edustus ehkä kärsii ja saattaa myös syntyä ns. junttapäätöksiä. Arveltiin myös, että uuden järjestelmän valtakirjakäytäntö lisäisi kenties demokratian toteutumista, koska aktiiviset jäsenet ovat vastuussa mielipiteistään valtakirjojen antajille. Äänestyksen jälkeen päätettiin yksimielisesti, että Luotsiliiton säännöt muutetaan hallituksen esityksen mukaisesti. Juhani Merilahti onnittelee / Juhani Merilahti gratulerar KUVA: MINNA HEIKKILÄ

5 Lotsförbundet redan 90 år Osastojen esityksiä Esimerkiksi Saimaan osasto esitti, että Luotsiliitto ryhtyisi toimenpiteisiin Saimaalle rekrytoitavien uusien luotsien rannikkokoulutukseen liittyvien työsopimusehtojen tarkentamiseksi. Keskustelussa todettiin, että esimerkiksi Perämerelle Saimaalta talvella siirtyvät luotsit eivät ole kokeneet asemaansa mitenkään hankalaksi. Pääluottamusmies Tuomisto muistutti, että kun uusi luotsi saa allekirjoitettavakseen työsopimuksen, hänen on jo koulutustaustakin huomioon ottaen tiedettävä, mihin sitoutuu. Tuomiston mielestä ei ole suotavaa, että Saimaalle luotsiksi hakeutuva allekirjoittaa työsopimuksensa ja alkaa sen jälkeen vaatia Luotsiliiton kautta muutoksia. Sellainen menettely ei ole mahdollista. Käydyssä melko vilkkaassa keskustelussa kiinnitettiin myös huomiota siihen, että Saimaan luotsien siirtyminen talvella esimerkiksi Perämerelle, ei järjestelmänä ole huono. Yksittäisten luotsien kannalta olisi kuitenkin hyvä, että kyseisiin rannikkokomennuksiin saataisiin nykyistä paremmat pelisäännöt. Saimaan osasto esitti myös, että Luotsiliitto ryhtyisi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, että luotsauksen perusmaksu nostettaisiin Saimaalla rannikon tasolle. Pohjanlahden osasto esitti, että Luotsiliitto toimisi niin, että verrattaisiin luotsien ansiotason ja samantasoisten palkkaryhmien palkkaryhmien kehitystä sekä kansallisesti että kansainvälisesti esimerkiksi kymmenen vuoden aikajänteellä. Turun osasto esitti, että uusien luotsien eläkeikä (65 vuotta) on kohtuuton ja että sitä tulisi ajaa alemmaksi. Turkulaiset ehdottivat myös, että työnantaja korvaisi pätevyyskirjan sataprosenttisesti. Asiaa ei kuitenkaan enää pidetty akuuttina, koska työnantaja korvaa pätevyyskirjan hankintakustannukset kokonaan. Turun luotsien mielestä myös linjaluotsikirjat myönnetään liian helposti. Joidenkin väylien ohjauskirjat on otettu pois luotseilta, koska väylät merenkulkulaitoksen mielestä eivät ole luotsattavia väyliä. Kuitenkin ilman luotsia ajavat laivat voivat käyttää kyseisiä väyliä. Asiasta keskusteltiin vilkkaasti ja todettiin mm., että eräs laivan päällikkö on saanut linjaluotsikirjan, vaikka oli koeluotsauksessa melkein ajanut laivan karille. Vain valvovan luotsin puuttuminen ohjailuun pelasti tilanteen! Toimihenkilöt Tulimaan kieltäydyttyä 13 vuoden jälkeen (13 vuotta on luotsien SE) uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Rautava Hangosta ja varapuheenjohtajaksi Kaj Wikberg Turusta. Tämän jälkeen hallitukseen valittiin viisi varsinaista jäsentä ja jokaiselle kaksi varajäsentä: Jouni Räty (Jussi Keveri ja Teemu Patrakka), Kurt Micklin (Ulf Bergman ja Peter Sandqvist), Esko Paavola (Peter Kerbs ja Markku Ketola), Harri Heikkilä (Teemu Leppälä ja Mika Heino) ja Martti Soinio (Anssi Herttua ja Anssi Saarelainen). Tilintarkastajiksi valittiin Jukka Lievonen ja Juhani Kiviaho sekä varalle Paavo Savolainen. Lopuksi valittiin kirjastotoimikunta hallituksen esityksen mukaisesti. Kirjastoasiamiehenä jatkaa kokenut Anssi Herttua. Asiantuntijajäsenet: Hanna Linjos-Maunula, MKL, Eeva-Liisa Lehtonen, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Marjo Jäppinen, Finnpilot. Luotsiliittoa edustavat kirjastotoimikunnassa entiseen tapaan puheenjohtaja, sihteeri, pääluottamusmies ja toiminnanjohtaja. Julkilausuma Puheenjohtaja päätti edustajakokouksen klo Kokouksesta jäi seuraava julkilausuma mediaan: Luotsiliitto esittää, että merelliset turvallisuustoimet, luotsaus, alusliikenneohjaus, luotsintilaukset ja turvallisuusradio kootaan yhdeksi viranomaiskokonaisuudeksi, jolla liikenneseuranta- ja ilmoituskäytännöt saadaan ympäristöturvallisuutta parhaiten edistäviksi. Juhani Merilahti april i år kunde Lotsförbundet under sitt representantmöte samtidigt fira sitt 90-årsjubileum. Lotsarna hade I nämligen redan i början av århundradet varit så aktiva att Lotsförbundet kunde grundas genast efter att Finland blivit självständigt. Jubileumsmötet i våras började alltså med att man höjde ett glas för 90-åringen. Det fanns också flera inbjudna gäster på tillställningen, bl.a. Antti Palola från Pardia, Leif Wikström från Maskinbefälsförbundet, Pekka Partanen från Finska Skeppsbefälsförbundet, Matti Hynynen från STTK, Markku Hiekkamies från Sampobanken, Anders Dahl från Kutterförarna rf, Juhani Tikkanen från ST, Matti Pajula och Juha Ylä-Autio från Lotsverket samt Sirkka-Heleena Nyman från Trafik- och kommunikationsministeriet. Efter välkomsttalen avnjöts en festlunch. Det egentliga representantmötet Det egentliga representantmötet öppnades av ordförande, lotsrådet Juha Tulimaa ombord på Mariella i Helsingfors kl Till mötets ordförande valdes Hannu Lukkari, viceordförande Rainer Vainio och till sekreterare Matti Kalaranta och Esa Suonvieri. Ett av de kanske intressantaste inläggen framfördes av Ilmari Haapajoki, som var inbjuden gäst. Vicehäradshövding Haapajoki behandlade i sitt rätt så omfattande inlägg lotsningstvisten förra hösten, vad lotslagsarbetsgruppens åstadkommit samt lotsningens framtid. Den gångna höstens lotsningstvist Ilmari Haapajoki anmärkte att konfliktens aktuella historia tar sin början redan år Den första incidenten var då Olkiluodon Yksityissatama Ab meddelade att lotsning påbörjas. Myndigheternas negativa ställningstagande satte dock stopp för detta. Ärendet kom upp igen på sensommaren 2007, då Baltic Pilot i sin tur meddelade att de sätter i gång med lotsningsverksamhet. När ingen från myndighetshåll verkade göra någonting, påbörjades lotsningen i Raumo. På ministeriet fanns det åsikter som förhöll sig positivt till företaget. Vissa tjänstemän på ministeriet gav rentav muntliga löften, anmärker Haapajoki. I det här skedet tog Lotsförbundet tag i saken och besvärade sig till justitiekanslern. Beslut kom I sitt ställningstagande höll kanslern till hundra procent KUVA: MINNA HEIKKILÄ Antti Palolan onnittelupuheenvuoro / Antti Palolas lyckönskningstal med om Lotsförbundets motiveringar i besväret. Baltic Pilots verksamhet i Raumo avslutades i varje fall. Man kan dra slutsatsen att vi idag, utan Lotsförbundets aktiva åtgärder, skulle ha åtminstone ett privat företag som bedriver lotsning. Arbetsgruppen för lotslagen Först och främst borde det kontrolleras varför lotsar behövs. Utlåtanden i den frågan införskaffades, bl.a. av Lotsförbundets styrelse. Naturligtvis behövs de för fartygssäkerhetens skull, men ännu viktigare är ändå havens säkerhet. Enligt Haapajoki är haven de allra värdefullaste miljöerna, i varje fall i framtiden. Här kommer lotsningens allra viktigaste uppgift in, och därför är det viktigt att lotsningen garanteras av Lotstverket. Den vinststrävan som är vanlig inom privatföretagsamhet passar illa för lotsningens infrastruktur, som lätt blir lidande. Öppen konkurrens passar inte lotsning. Det är viktigt för Lotsförbundet att nuvarande system bevaras.

6 10 11 Framtiden Infra (allting i samma paket: produktion, övervakning, lotsning, hamnlotsning) är det allra viktigaste. Ett statligt lotsningsföretag möjliggör allt detta. Det har sin egen utrustning och administration och kan också bevilja möjliga dispenser. Säkerheten är i nyckelposition och Finland har sin egen börda på det internationella fältet: Östersjön! Förbundets interna ärenden Efter att Tillvägagångssätt- och resolutionsutskotten blivit valda diskuterades Luotsi ja Majakka Lots och Fyr - tidningen. Det konstaterades att Lotsförbundets medlemmars bidrag med texter är minst sagt önskvärd. Förslaget för stadgeändring i Lotsförbundet diskuterades också. Under diskussionens gång framkom åsikter om att den regionala representationen kunde bli lidande, ifall man går ifrån användandet av representanter som utnämnts av Lotsförbundets avdelningar. Det kunde också leda till s.k. juntabeslut. Det spekulerades också i att fullmaktskutymen i det nya systemet eventuellt kunde komma att öka demokratin, för att de aktiva medlemmarna skulle ha ansvar över sina åsikter gentemot fullmaktsgivarna. Efter omröstning beslöts enhälligt att Lotsförbundets stadgar ändras i enlighet med styrelsens förslag. Avdelningarnas förslag Saimen-avdelningen föreslog att Lotsförbundet borde vidta åtgärder för att förtydliga arbetsavtalsvillkoren som berör nya lotsars kustutbildning. I diskussionen konstaterades att lotsar som förflyttas t.ex. från Saimen till Bottenhavet under vintern inte har upplevt sin situation som besvärlig. Huvudförtroendeman Tuomisto påminde om att då en ny lots ska skriva under ett kontrakt, torde han redan på basen av sin utbildningsbakgrund förstå vad han förbinder sig till. Enligt Tuomisto är det inte skäligt att en lots som sökt sig till Saimen skriver under sitt arbetsavtal för att sedan via Lotsförbundet börja kräva förändringar. Ett sådant förfarande är inte möjligt. Under den rätt så livliga diskussionen tangerades också att Saimenlotsarnas migration till Bottenhavet på vintern som system inte är dåligt. För de enskilda lotsarna vore det ändå bra att för kustkommenderingarna få klarare spelregler än de får nu. Saimen-avdelningen föreslog också att Lotsförbundet skulle vidta alla nödvändiga åtgärder för att höja basavgiften för lotsning till samma nivå som vid kusten. Avdelningen för Bottenhavet föreslog att Lotsförbundet t.ex. under en tioårsperiod borde jämföra löneutvecklingen hos lotsar och andra lönegrupper på samma nivå både nationellt och internationellt. Åboavdelningen föreslog att nya lotsars pensionsålder (65 år) är orimlig och att den borde fås ner. Åboborna föreslog också att arbetsgivaren skulle ersätta kompetensbrevet till hundra procent. Saken ansågs dock inte längre akut, eftersom arbetsgivaren redan ersätter införskaffningskostnaderna. Åbolotsarna anser också att linjelotsbreven beviljas för lättvindigt. Lotsbreven för vissa farleder har fråntagits lotsarna, därför att farlederna enligt Sjöfartsverket inte är lotsningsbara. Ändå kan fartyg utan lots begagna sig av sagda farleder. Saken diskuterades livligt och det kom bl.a. fram att en viss båts befälhavare hade fått linjelotsbrevet, fast han under provlotsningen nästan kört på grund. Endast den övervakande lotsens ingripande hade räddat situationen! Funktionärer Då Juha Tulimaa efter 13 år på ordförandeposten vägrade att ställa upp för omval valdes Antti Rautava från Hangö till ny ordförande. Viceordförande blev Kaj Wikberg från Åbo. Härefter valdes styrelsens fem ordinarie medlemmar och två suppleanter för var och en: Jouni Räty (Jussi Keveri och Teemu Patrakka), Kurt Micklin (Ulf Bergman och Peter Sandqvist), Esko Paavola (Peter Kerbs och Markku Ketola), Harri Heikkilä (Teemu Leppälä och Mika Heino) samt Martti Soinio (Anssi Herttua och Anssi Saarelainen). Till revisorer valdes Jukka Lievonen och Juhani Kiviaho och som reserv Paavo Savolainen. Till slut valdes biblioteksnämnden enligt styrelsens förslag. Som biblioteksombudsman fortsätter den erfarne Anssi Herttua. Sakkunniga medlemmar: Hanna Linjos- Maunula, MKL, Eeva-Liisa Lehtonen, Helsingin Kauppakorkeakoulu och Marjo Jäppinen, Finnpilot. Lotsförbundet representeras i biblioteksnämnden som bekant av ordförande, sekreterare, huvudförtroendeman och verksamhetsledare. Resolution Ordförande avslutade representantmötet kl Mötet gav ut följande resolution till media: Lotsförbundet föreslår att säkerhetsåtgärder till havs, lotsning, fartygstrafikkontroll, lotsbeställningar samt säkerhetsradio sammanslås till en myndighetshelhet, så att trafiktillsyn- och anmälningspraxis på bästa sätt befrämjar miljösäkerheten. Juhani Merilahti Luotsauksen historiaa on kirjattu ja komeita kuvia on saatu talteen, mutta usein vain virallista historiaa. Nyt kiinnostaa elämä luotsiasemilla. Monta arkista tarinaa ja tapahtumaa on unohtunut ajan kuluessa, mutta monta olisi pelastettavissa. Luotsiliitto toimittaa 90-vuotisen taipaleensa kunniaksi kirjan, jossa kuvien ja lyhyiden tarinoiden avulla kerrotaan luotsaushenkilöstön arjesta. Todellisuus on, kuten sanotaan, tarua ihmeellisempi, mutta silti uskallamme yrittää ja siihen tarvitsemme Teidän kaikkien apua. Nyt penkomaan! Kaipaamme kuvia luotsiasemien arkistoista, omista kotiarkistoista ja eläkeläisten arkistoista. Kuva voi olla paperikuva, diakuva tai digikuva, se voi olla vanha tai uusi. Jos vain mahdollista, tarvitsemme tiedon kuka on kuvaaja, milloin kuva on otettu, ketä kuvassa ovat ja mihin asiaan tai tapahtumaan kuva liittyy. Tekniset yksityiskohdat eivät ole kuitenkaan välttämättömiä, tärkeää on, että saamme mahdollisimman paljon materiaalia eri aikakausilta. Lisäksi keräämme tarinoita. Merenkulku on täynnä tarinoita, joita ei löydy arkistoista, joten jakakaa ne tulevien merenkulkijoiden kanssa. Olemme saaneet kirjan tekemiseen Jenny ja Antti Wihurin rahastolta apurahan, ja se kertoo, että asemien arki on tallentamisen arvoista - myös muidenkin mielestä, ei vain meidän. Lähetä kuvat ja tarinat mennessä Max Gustafssonille joko sähköpostilla osoitteeseen luotsiliitto.fi tai postitse osoitteella Luotsiliitto, PL 102, Helsinki. Mikäli tarvitset lisätietoja, ota yhteyttä Maxiin, puh Toimithan myös viestinviejänä, jos tiedät henkilöitä, jolla voisi olla etsimäämme materiaalia. Lotsningens historia har kartlagts och vackra bilder bevarats, men ofta bara den officiella historien. Nu är vi intresserade av livet på lotsstationerna. Många vardagliga berättelser och händelser har glömts bort under tidens gång, men många kan ännu räddas. Lotsförbundet firar sin 90-åriga bana genom att ge ut en bok, där vi med hjälp av bilder och korta historier berättar om lotspersonalens vardag. Verkligheten överträffar, som man säger, dikten men vi tänker ändå försöka och för det behöver vi Er allas hjälp. Och nu och gräva! v v v Vi letar efter bilder från lotsstationernas arkiv, egna hemarkiv och pensionärernas arkiv. Fotot kan vara en pappersbild, diabild eller digitalt, det kan vara gammalt eller nytt. Om bara möjligt, behöver vi veta vem som tagit bilden, vem som finns på den och vilken sak eller händelse kortet avbildar. De tekniska detaljerna är inte nödvändiga, det viktiga är att vi får möjligast mycket material från olika tidsåldrar. Vi samlar också på historier. Sjöfarten är full av berättelser som inte finns arkiverade, så dela med er med kommande sjöfarare. Vi har fått bidrag av Jenny och Antti Wihuris stiftelse för att ge ut boken, det betyder att stationernas vardag är värd att bevaras det är inte bara vi som tänker så. Skicka dina bilder och historier före den till Max Gustafsson antingen per e-post till adressen luotsiliitto.fi eller per post till adressen Lotsförbundet PL 102, Helsingfors. Om du vill ha mer information ta kontakt med Max, tel Du kan väl också fungera som budbärare om du känner till personer som kunde tänkas sitta på sådant material vi letar efter. ALKUPERÄISET KUVAT: PHOTOCASE

7 12 13 Sopimuskauden puolivälissä haetaan uutta neuvottelumallia Kuluva sopimuskausi lähestyy puolta väliään ja valtaosa tämän sopimuskauden korotuksistamme on jo tullut maksuun. Pelkästään sopimuskorotuksina palkat ovat LTY-sopimussektorillamme, johon Luotsiliittokin kuuluu, nousseet viime vuoden syyskuun jälkeen 8,1 prosenttia. Sopimuskauden korotuksista on vielä jäljellä ensi vuoden heinäkuussa maksettava 2,5 prosentin erä. Palkkakehitys on siis ollut varsin hyvää. Samaan aikaan kuitenkin voimakkaasti kasvanut inflaatio vie parhaimman puhdin ostovoiman kasvusta. Keskeisin työmarkkinoilla käytävä keskustelu tällä hetkellä kuuluukin, miten seuraavalla kierroksella parhaiten turvattaisiin palkansaajien ostovoiman kasvu ja samalla yritysten niin kotimainen kuin ennen kaikkea kansainvälinen kilpailukyky. Helppoa se ei tule olemaan. Työnantajat ovat jo yksissä tuumin päättäneet luopua tulopoliittisista kokonaisratkaisuista. Saadaanko niiden tilalle jokin malli, jolla enemmän tai vähemmän keskitetysti voitaisiin kontrolloida palkankorotusten suuruutta, jää nähtäväksi. Seuraava kierros on liittotason kierroksena varmasti nykyistä haastavampi työnantajaliittojen tiiviimmän yhteistyön ansiosta. Oma arvioni kuitenkin on, että puhtaalla liittokierroksella ollaan edellisen kierroksen kaltaisessa palkankorotusten huutokaupassa. Keväällä perustettiin työryhmä, joka tarkastelee suomalaisen liikelaitosmallin sopivuutta EU:n kilpailumarkkinoilla. Toistaiseksi työryhmä on tehnyt erilaisia taustaselvityksiä. Mahdollisia toimenpiteitä on lähinnä kolme: paluu virastoon, jatkaminen liikelaitoksena tai yhtiöittäminen. Ryhmä tekee esityksensä luotsausliikelaitoksen tulevaisuudesta ja organisaatiomallista vuoden 2009 aikana yhdessä muiden liikelaitosten kanssa. Pardian kanta Luotsausliikelaitoksen organisaatiomuotoon määritellään luonnollisesti yhdessä Luotsiliiton kanssa. Näkemyksemme kaikkien liikelaitosten tulevaisuudesta pohjautuu kahteen merkittävään seikkaan. Työntekijöiden työsuhteen ehtojen on säilyttävä vähintään nykyisellä tasolla riippumatta yrityksen tai viraston juridisesta asemasta. Toiseksi on katsottava millä tavoin nykyiset liikelaitokset voivat jatkossa turvata mahdollisimman hyvin ne tärkeät palvelut, joita ne nykyisellään suomalaiselle yhteiskunnalle tarjoavat. Mikään organisaatiomuoto ei saa olla itsetarkoitus, vaan mallin toimivuudelle on annettava ratkaiseva rooli päätöksenteossa. Niko Simola Pardian neuvottelupäällikkö PORT OF KOKKOLA THE FIRST ALL WEATHER TERMINAL IN FINLAND Satamakatu 53, KOKKOLA Puh , fax Luotsien sopimuksen painopiste uusien luotsien peruspalkoissa Luotsien TES on painotukseltaan koko sopimuskauden ajan keskittynyt luotsien peruspalkkauksen parantamiseen. Tämän johdosta kaikki luotsien yrityskohtaiset erät on suunnattu peruspalkkauksen nostoon. Tätä toimintamallia tuetaan sopimuskauden aikana myös yrityskohtaisella järjestelyllä, joka pienentää henkilökohtaista lisää, osan siirtyessä peruspalkkaan. Luotsien palkkauksen eriarvoisuus, joka syntyi aikanaan ns. satamaluotsauskompensaation yhteydessä, on lähtenyt kaventumaan sopimuskauden aikana. Ne luotsit, joilla kyseistä kompensaatiota ei ole, haluaisivat palkkaerojen nopeampaa poistumista, mutta sellainen järjestely ei valitettavasti ole ollut käytännössä mahdollista. Luotsauskiistaan ei vielä lopullista ratkaisua Viime vuoden marraskuussa oikeuskansleri antoi ratkaisunsa nykyisen luotsauslain tulkintaan, joka pysäytti yksityisen luotsausyrityksen toiminnan. Samainen luotsiyrittäjä lähti vielä myöhemmin kokeilemaan lain kestävyyttä provosoimalla luotsauksen Paraisilla. Syyttäjä antoi asiassa lokakuussa syyttämättäjättämispäätöksen, ja moni jo uumoili, että päätös käytännössä oikeuttaisi yksityisen luotsauksen. Syyttäjän päätös ei kuitenkaan LVM:n mielestä tarkoittanut sitä, että Oikeuskanslerin laintulkinta olisi menettänyt merkityksensä, vaikka Merenkulkulaitoksessa näin ehkä haluttiin asia mielellään ymmärtää. Väylävirastoon vai valtion osakeyhtiöksi? Valtion liikelaitosten kohtalo päätetään ensi vuoden aikana, ja vahvasti veikataan, että kaikki liikelaitokset lakkautetaan ja Luotsausliikelaitoksestakin tulisi valtion osakeyhtiö. Toisena vaihtoehtona on väläytelty paikkaamme väylävirastossa. Niin tai näin, mutta Luotsiliiton tiukka vaatimus on valtiojohtoinen yhden toimijan luotsausmalli, jollainen on hyväksi havaittu lähes kaikissa OECD-maissa. Valtion erityistoiminnoista huolehtivaan luotsausosakeyhtiöön siirtyminen edellyttää kuitenkin nykyisten palvelusuhde- ja eläke-etuuksien säilymistä. Valtion erityiseläkkeiden ja erityiskarttumien säilyttämisestä on tehtävä erityissopimus joko valtion erityisjärjestelyillä tai sopimalla suoraan nykyisen luotsausliikelaitoksen kanssa. Näiden etuuksien menettäminen on täysin poissuljettu vaihtoehto. Hyvää Joulua ja mielenkiintoista uutta vuotta! Tapio Tuomisto Pääluottamusmies

8 14 15 Juha Tulimaalle myönnettiin harvinainen Luotsineuvoksen arvonimi Helmikuussa 2008 juhlittiin Juha Tulimaan kotona ystävien ja Luotsiliiton edustajien läsnäollessa Tasavallan Presidentin Tarja Halosen Juha Tulimaalle myöntämää Luotsineuvoksen arvonimeä. Suomessa luotsineuvoksen arvonimi on myönnetty vain kerran aiemmin. Vuonna 1976 presidentti Urho Kekkonen myönsi arvonimen turkulaiselle John Merilahdelle tunnustukseksi ansiokkaasta meriturvallisuustyöstä, pitkäaikaisesta työskentelystä vaativassa luotsin ammatissa sekä järjestötehtävissä. Juha Tulimaa on toiminut pitkäaikaisimpana Luotsiliiton puheenjohtajana Suomessa, vuosina Tulimaa toimi myös Euroopan luotsijärjestön (EMPA) presidenttinä vuosina Työelämänsä Juha aloitti jo poikasena vanhempiensa yrityksessä Vaasassa v Ylioppilaaksi hän kirjoitti Vaasan yhteiskoulusta v Merikapteeniksi Juha valmistui Kotkan Merenkulkuopistosta v Hän on toiminut suomalaisissa kauppa-aluksissa päällystö- ja päällikkötehtävissä. Luotsin työnsä Juha aloitti Orrengrundissa v Luotsivanhimpana Kotkassa hän on toiminut vuodesta 2002 lähtien. Lisäksi Juha Tulimaa on toiminut vuosikausien ajan paikallisissa yhteiskunta- ja kulttuurijärjestöissä, joten korkean arvonimen myöntämiselle on löytynyt kerrankin kiistattomat perusteet. Kun arvonimi myönnetään ammattiin liittyvänä, kuten Luotsineuvos, siinä huomionosoituksen myöntäjä samalla osoittaa arvonantonsa koko luotsien ammattikunnalle. Luotsiliiton ja koko luotsihenkilöstön puolesta lausun parhaimmat kiitokset Luotsineuvos Juha Tulimaalle hänen arvokkaasta ja pitkäaikaisesta työstään jäsenistön edunvalvonnan puolesta. Tapio Tuomisto Pääluottamusmies Juha Tulimaa tilldelas den sällsynta hederstiteln Lotsråd februari 2008 firades hemma hos Juha Tulimaa i närvaro I av vänner och Lotsförbundets representanter hederstiteln Lotsråd som Republikens President Tarja Halonen tilldelat Juha Tulimaa I Finland har titeln Lotsråd tilldelats bara en gång tidigare. År 1976 utfärdade president Urho Kekkonen hederstiteln till John Merilahti från Åbo som ett erkännande för ett förtjänstfullt sjösäkerhetsarbete, ett långvarigt arbete i lotsyrket samt inom förbundsverksamhet. Juha Tulimaa har fungerat som den mest långvariga ordföranden i Finska Lotsförbundet åren Tulimaa fungerade dessutom som president i Europeiska Lotsorganisationen (EMPA) åren Sitt arbetsliv började Juha redan som yngling i sina föräldrars företag i Vasa år Student blev han från Vaasan Yhteiskoulu År 1978 utexaminerades han till sjökapten från Kotka Sjöfartsinstitut. Han har jobbat som både befäl och befälhavare på finländska handelfartyg. Sin lotskarriär började Juha på Orrengrund Lotsålderman i Kotka har han varit sedan Därtill har Juha under åratal verkat inom lokala samhälls- och kulturföreningar, så för en gångs skull har det funnits obestridlig motivering för den högsta hederstiteln. När en titel tilldelas kopplad till ett yrke, såsom Lotsråd, visar tilldelaren på samma gång sin uppskattning för hela yrkeskåren. Å Lotsförbundets och hela lotspersonalens vägnar uttalar jag ett innerligt tack till Lotsråd Juha Tulimaa för hans värdefulla och långvariga arbete för att bevaka medlemmarnas intressen. Tapio Tuomisto Huvudförtroendeman Leading ship agent, covering all Finnish ports Luotsiliiton edustajat luovuttavat Valtioneuvoston adressilla varustetun arvonimikirjan Juhalle sekä kukkatervehdyksen Mialle. / Lotsförbundets representanter överräcker hedersbetygelsen, försedd med Statsrådets adress till Juha samt en blomsterhälsning till Mia. KUVA: ESA-PEKKA LAUKKANEN

9 16 17 KUVA: MINNA HEIKKILÄ Edunvalvojana työn ohessa Vuonna 1995, jolloin tulin valituksi Luotsiliiton puheenjohtajaksi, luotseja oli Suomessa reilusti kolmatta sataa. Luotsaustoimi oli melkoisessa myllerryksessä jouduttuaan 90-luvun alussa MKL:n kehittämisen myötä hajotetuksi neljään merenkulkupiiriin. Edunvalvonnan kannalta tilanne oli varsin työllistävä. Jatkuvat ympäri Suomea ulottuvat neuvottelumatkat olivat osa edunvalvonnan arkea myös työviikoilla. Lisäksi johtamiskulttuuri merenkulkupiireissä oli erilaista aiheuttaen omat haasteensa Liiton edustajien ja piirien johdon väliseen kanssakäymiseen. Vastakkainasettelu oli jatkuvaa, kuten voimakkaassa kehitysvaiheessa normaalia tietenkin onkin. Vanha luotsausasetus oltiin korvaamassa luotsauslailla ja -asetuksella, joiden voimaantullessa satamaluotsaus siirtyi luotsin normaaliin työnkuvaan, eikä oikeuttanut laskuttamaan laivanisäntää. Kompensaationeuvottelut käytiin sopivasti vuoden -98 VES-neuvottelujen osana. Neuvottelut työnantajan kanssa jopa katkesivat, ja luotsit olivat Luotsineuvos avaa juhlakokouksen / Lotsrådet öppnar jubileumsmötet historiallisesti lähimpänä työtaistelua kuin kertaakaan liiton olemassa ollessa. MKL ei kuitenkaan ilmeisesti halunnut päästää tilannetta niin pitkälle, vaan kutsui neuvottelijat luokseen matkalta työtaisteluneuvonpitoon SE- TELIin. Mukaan saatiin silloisen STTKj:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää. Kompensaatio lyötiin lukkoon väännön jälkeen ja koko VES hyväksyttiin samantien. Johtuen eri satamissa vallinneista erilaisista satamaluotsauskäytännöistä, kompensaation kokonaismäärä vaihteli suuresti eri luotsiasemilla. Toteutuksen kolmiportaisuudesta johtuen ilman kompensaatiota ei jäänyt kuitenkaan kukaan, eivät edes tulevat luotsisukupolvet. Viimeisessä TES-sopimuksessa tulonmuodostusta on lisäksi historiallisesti tasattu sukupolvien välillä. Toisin sanoen uudet luotsit saavat lisää palkkaa sopimuskauden viimeisen korotuksen jälkeen noin kymmenen prosenttia enemmän kuin vanhat. Täten asemien sisäistä eripalkkaisuutta on päästy tasoittamaan. När jag blev vald till Lotsförbundets ordförande 1995, fanns det betydligt mer än två hundra lotsar i Finland. Lotsningen befann sig i en ordentlig omvälvning, efter att den i början av 90-talet i.o.m. utvecklingen av Sjöfartsverket, blivit splittrad på fyra sjöfartsdistrikt. Ur intressebevakningsperspektiv var situationen rätt så sysselsättande. De kontinuerliga förhandlingsresorna runt omkring i Finland var en del av intressebevakarens vardag även under arbetsveckorna. Därtill fanns det mellan de olika sjöfartsdistrikten skillnader i ledningskultur som förorsakade egna utmaningar för kommunikationen mellan förbundets representanter och distriktens ledning. Vuonna 1999 EMPA:n yleiskokous valitsi minut järjestön hallitukseen. Eurooppalaisen järjestön hallitustyöskentely toi mukanaan EU-vaikuttamisen ja mahdollisuuden päästä helpommin seuraamaan alan Euroopan ja jopa maailmanlaajuista kehitystä laajentuneen henkilöverkoston kautta. Järjestön vetovastuu siirtyi edeltäjäni kuoleman jälkeen minulle marraskuun alussa Tiivistä EU-lobbausta jatkui 2007 Bremenin kokoukseen saakka, jolloin en asettunut ehdolle jatkokaudelle. Hallitustyöskentelyn näkyvimmäksi saavutukseksi muodostuivat kahden luotsauksellekin vahingolliseksi koetun satamapalveludirektiivin kaatamiseen osallistuminen. Suomessa valtiovalta linjasi 90-luvun lopulla merenkulkuhallinnon kehittämisen suunnaksi pilkkomisen. Luotsiliitto vastusti liikelaitostamista, koska suurta etua kehityksessä yksittäisen luotsin tai liitonkaan kannalta ei nähty. Paras tulos muutoksesta luotseille on ollut se, että liitto on pystynyt uudistamaan palkkausjärjestelmäänsä vapaammin kuin virastossa olisi ollut mahdollista. Liikelaitoksenkin kannalta se on positiivinen asia, sillä näin on pystytty turvaamaan ammatin palkkakilpailukykyä. Kolmentoista puheenjohtajavuoteni aikana minulla on ollut onni työskennellä useiden hienojen ja taitavien kollegoiden kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Useilta olen oppinut edunvalvonnan yksityiskohtia, joita ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia opetella kursseilla, hypätessäni aikanaan suoraan juoksevan hevosen selkään sekä luotsiliitossa että EMPA:ssa. Osallistuminen keskusjärjestötyöskentelyyn kurssituksineen sen eri tasoilla on omalta osaltaan vahvistanut Ay-osaamistani. Luotsiliiton jäsenmäärän putoaminen luotsaustoimen tehostamisen seurauksena pakotti luopumaan työsuhteisesta kokopäiväisestä sihteeristä ja kehittämään luovempi ratkaisu rutiinien hoitamiseksi niin, että yksittäinen jäsen ei koe palvelujen heikentyneen. Uskon liiton onnistuneen tässä. Luotsiliitto on säilynyt pienuudestaan huolimatta itsenäisenä edunvalvontajärjestönä, jolla on oma edustajansa keskusjärjestö Pardian hallituksessa suoraan keskustason ratkaisujen päänäyttämön äärellä mukana vaikuttamassa niihin. Täten liitto pystyy viemään vähempien väliportaiden kautta yksittäiselle luotsille tärkeän TES-vaatimuksen huipulle saakka ja mahdollistamaan sen ottamisen mukaan pääneuvotteluissa. Nyt niin yleinen järjestöjen yhdistyminen tekisi asian hoitamisen paljon vaikeammaksi. Toisaalta neuvottelujärjestelmän pirstoutuminen paikallistasolle saattaa puolustaa luotsien osalta oman järjestön ylläpitoa entisestäänkin. Joka tapauksessa monet luotseille tärkeät vaatimukset tulevat paremmin hoidetuksi, kun omat neuvottelijat hoitavat ne. Toivon uudelle puheenjohtajalle Antti Rautavalle menestystä hänen otettuaan vastaan 90-vuotiaan järjestön vetovastuun. Antilla on hyvä tiimi ja menestymisen edellytykset tämänhetkisissä ja tulevissa ongelmatilanteissa. Vaikka kansalliset asiat ovat etusijalla, ei kansainvälistä toimintaa pitäisi missään tapauksessa unohtaa, sillä huolimatta paikallisista eroista, monet luotsauksen perusasiat ovat yhteisiä ja paineet varustamoelinkeinon ja viranomaisten taholta usein samanlaisia. Suomeen asiat tulevat aina viiveellä, joten mahdollisuuksia vaikuttamiseen on, mikäli viestit muualta on otettu tuoreeltaan vastaan. Juha Tulimaa Intressebevakning vid sidan av arbetet Det fanns alltid motsättningar, vilket förstås är normalt i ett kraftigt utvecklingsskede. Man höll på att ersätta den gamla lotsförordningen med en lotslag och -förordning, som om de trädde i kraft skulle inkludera hamnlotsning i lotsarnas normala arbetsuppgifter och inte berättiga lotsen till att fakturera rederiet. Kompensationsförhandlingarna pågick passligt som en del av 1998 års VES-förhandlingar. Förhandlingarna med arbetsgivaren avbröts till och med, och lotsarna var historiskt sett närmare strejk än någonsin under förbundets historia. Sjöfartsverket ville tydligen ändå inte låta situationen gå så långt, utan kallade förhandlarna till sig medan de var

10 18 19 på väg till strejköverläggningen på SETELI. På plats var också STTKj:s ordförande Mikko Mäenpää. Efter hård diskussion kom man överens om kompensationen och hela tjänstemannaavtalet godkändes på samma gång. På grund av olika hamnlotsningskutymer i olika hamnar, varierade kompensationens storlek på de olika lotsstationerna. Trestegsmodellen ledde ändå till att ingen blev utan kompensation, inte ens kommande lotsgenerationer. Genom det sista arbetsavtalet har inkomstbildningen dessutom på ett historiskt sätt utjämnats mellan generationerna. Med andra ord får nya lotsar ungefär tio procent mer lön efter avtalsperiodens sista höjning än de gamla. Sålunda har vi kunnat utjämna stationernas inre löneskillnader. År 1999 valde EMPA:s generalförsamling mig till organisationens styrelse. Styrelsearbetet i den europeiska organisationen förde med sig EU-påverkan och en möjlighet att via ett mer utbrett kontaktnät lättare följa med branschens europeiska och t.o.m. världsomfattande utveckling. EMPA:s ledaransvar övergick till mig i början av november 2004 efter att min föregångare avlidit. Vi bedrev en intensiv lobbningskampanj i EU ända till mötet i Bremen 2007, då jag inte längre kandiderade för ett fortsatt mandat. Den mest påtagliga bedriften under styrelsearbetet bestod av att delta i stoppandet av två hamndirektiv som upplevdes som skadliga även för lotsar. I Finland satte statsmakten i slutet av 90-talet uppspjälkning som riktlinje för åt vilket håll sjöfartsförvaltningen skulle utvecklas. Lotsförbundet motsatte sig affärsverkstanken för att man inte såg någon stor nytta i utvecklingen för den enskilda lotsen eller förbundet. Det bästa resultat denna förändring fört med sig är att förbundet har kunnat förnya sitt avlöningssystem friare än vad som hade varit möjligt inom myndigheten. Detta är positivt även för affärsverket, yrkets lönekonkurrenskraft har på detta sätt kunnat säkras. Under mina tretton år som ordförande har jag haft lyckan att arbeta med många fina och duktiga kolleger såväl i hemlandet som internationellt. Av många har jag lärt mig detaljer i intressebevakning, vilka jag inte hade tid eller möjlighet att lära mig på kurs, då jag i tiderna Ship agency, brokering, chartering and forwarding hoppade direkt på den galopperande hästen både till lotsförbundet och till EMPA. Mitt deltagande i centralorganisationsarbetet med kursutbud på olika nivåer har för sin del stärkt mitt fackliga kunnande. Minskningen av Lotsförbundets medlemsantal som en följd av lotsningsverksamhetens effektivering tvingade oss att avstå från en sekreterare på heltid och att utveckla en mer kreativ lösning för att sköta rutiner så att den enskilda medlemmen inte skulle uppleva att servicen försämrats. Jag tror att förbundet har lyckats med detta. Lotsförbundet har trots sin litenhet bevarats som en självständig intressebevakningsorganisation med en egen representant i centralorganisationen Pardias styrelse. Denna representant är med och påverkar besluten direkt på den centrala huvudscenen. På detta sätt kan förbundet via färre mellansteg föra fram det för den enskilda lotsen så viktiga TES-kravet ända till toppen och möjliggöra att det förs fram till huvudförhandlingarna. Den nuförtiden så vanliga sammanslagningen av organisationer skulle avsevärt försvåra behandlingen av ärendet. Å andra sidan är det möjligt att om förhandlingssysstemet splittras upp till lokalnivåer, är det för lotsarnas del ytterligare ett försvar för bevarandet av ett eget förbund. I varje fall blir många krav som är viktiga för lotsar bättre omskötta när det görs av egna förhandlare. Jag önskar den nya ordföranden Antti Rautava framgång när han nu tagit över dragansvaret för det 90-åriga förbundet. Antti har ett bra team och förutsättningar för framgång både i nuvarande och i kommande problemsituationer. Även om nationella ärenden har prioritet, borde man under inga omständigheter glömma den internationella verksamheten, oberoende av regionala olikheter är många av lotsningens basfunktioner gemensamma och trycket från rederinäringen och myndigheterna ofta likadana. Till Finland kommer saker och ting alltid med fördröjning, så möjligheterna till att påverka finns, såvida man tar emot nyheterna från andra ställen medan de ännu är färska. Juha Tulimaa Pohjoismaiset luotsikolleegat tapasivat Norjassa pidetyssä Nordisk lots -kokouksessa. Kokous järjestetään vuosittain, ja tänä vuonna ajankohta ja paikka olivat elokuuta Stavangerissa. Isäntänä toimi Norsk Lotsförbund. Kokous avattiin perjantaina klo Puheenjohtajaksi valittiin Jan-Magne Fosse ja kirjanpitäjäksi Jim Pedersen, molemmat Norjasta. Molempien kokouspäivien sisältö oli erittäin mielenkiintoinen ja keskustelu vilkasta. Viikonlopun aikana käsiteltiin EMPA, IMPA-asioita, osallistujamaiden raportit, henkilövalinnat pohjoismaiden edustukseen IMPA:ssa ja COP:ssä (Council of Presidents). Raporteista kävi ilmi mm. että Ruotsissa luotsauksen nykytila ja kehitysnäkymät ovat hyvinkin yhtenäiset Suomen kanssa. Ruotsi on juuri saanut uuden pitempiaikaisen sopimuksen aikaan, joka tuo +7.5 % / 2 vuotta. Sopimus on, kuten Suomessakin, erityisen solidaarinen uusille työntekijöille, ja tarkoituksena nimenomaan pienentää tuloeroja henkilöstön välillä. Ruotsissakin on mahdollinen kilpailu luotsauksessa ollut käsittelyssä, ja siitä on myös tehty laaja tutkielma, jonka Billy Wallroth esitteli. Aktiiviluotseja tällä hetkellä Ruotsissa on 215. Tanskassa uusi luotsauslaki (1,5 vuotta voimassa) antaa mahdollisuuden ulkopuoliselle kilpailulle. Kaksi yksityistä luotsausyritystä onkin perustettu pääosin entisten valtion luotsien toimesta. Toimialueena on toistaiseksi vain Frederician ympäristö. Privatisoinnin vaikutuksia ei vielä ole kartoitettu lyhyen seurantajakson vuoksi. Joitakin ongelmatilanteita on kuitenkin ollut, joissa yksityinen toimija ei voinut suorittaa sovittua luotsausta. Laki määrittää valtion olevan viime kädessä vastuussa luotsauksen toteutuksesta, mikäli yksityinen taho ei tehtävää voi suorittaa. Suomi selvitti kokoukselle viime syksyn tapahtumia, sekä nykytilaa luotsauskiistassa, kehittämisprojektia sekä sopimusasioita. Kerrottiin myös henkilöstörahastosta, uusista henkilövalinnoista, sekä ENC-projektista. Keskusteltiin maiden Shore Based Pilotage -kokemuksista, joita on joitakin tehty Malmön ja Öresundin alueella. Norjassa on mietitty suurta organisaatiomuutosta, mutta tämä työ on J-M Fossen mukaan kuitenkin päätetty haudata, koska selviä kustannussäästöjä ei kyetty toteamaan. Virallisen kokousagendan ulkopuolella osallistujat tutustuivat mm. Öljymuseoon ja kauniiseen Flor Fjären saareen, jota kutsutaan maailman pohjoisimmaksi palmusaareksi. Osallistujat: Max Gustafsson, Kaj Wikberg (Suomi), Billy Wallroth, Per J. Carlsson, Per Lagerström (Ruotsi), Sam S. Nielsen, Stig D. Thomsen (Tanska), Jan-Magne Fosse, Jim Pedersen, Ola-Johnny Hansen (Norja). Kaj Wikberg Luotsikokous Stavangerissa Lotsmötet i Stavanger Lotskolleger från Finland, Sverige, Danmark och Norge träffades i det årliga forumet Nordisk Lots, som denna gång ordnades i Norge. Delegaterna träffades under veckoslutet augusti i Stavanger, där Norsk Losforbund stod som värd. Mötet öppnades klo på fredagen. Till mötets ordförande valdes Jan-Magne Fosse, och sekretariatet fördes av Jim Pedersen, båda från Norge. Mötesdagarna var mycket intressanta och givande till innehållet. Under veckoslutet behandlades EMPAoch IMPA ärenden, landsrapporter från samtliga Nordiska deltagarländer, personval av Nordiska representanrer till IMPA samt COP (Council of Presidents). Av landsrapporterna framgick bl.a. följande: Nuläget och framtidsutvecklingen i Sverige följer relativt nära Finlands utveckling. Sverige har nyligen också slutit ett flerårigt löneavtal som ger +7,5 % / 2 år. Avtalet gynnar, precis som det finska ramavtalet, de nya lotsarna och syftet är att minska på löneskillnaderna mellan anställda. I sverige har man också gjort studier om konkurrensutsättning, men inga beslut har ännu gjorts. Det finns 215 aktiva lotsar i Sverige för närvarande. Den nya lotslagen i Danmark ger möjlighet till konkurrensutsättning. Det har bildats två privata lotsföretag, mest bestående av gamla statslotsar, som för tillfället verkar i Fredericia området. Lagen är dock så pass ny, att effekterna av denna inte ännu har uppföljts. Vissa problem har dock uppkommit, där den privata operatören inte har kunnat utföra lotsningsuppdraget. Enligt lagen är staten skyldig att utföra uppdraget om en privat aktör inte kan sköta det. Finland redogjorde för mötet de senaste händelserna kring konkurrenssituationen, avtalsresultat samt utvecklingsprojekt inom Lotsverket. ENC-projektet presenterades. Erfarenheterna av Shore based pilotage -försöken i Malmö och Öresund diskuterades. I Norge har man försökt göra en omorganisering av lotstjänster, men detta arbete är för tillfället nedlagt. Trafiken har ökat med 1,8 %, men samtidigt har intäkterna minskat. Utanför den officiella mötesagendan, besökte deltagarna bl.a Oljemuseet samt den mycket vackra ön Flor Fjäre, som kallas den nordligaste palmön. Mötesdeltagarna: Max Gustafsson, Kaj Wikberg (Finland), Billy Wallroth, Per J. Carlsson, Per Lagerström (Sverige), Sam S. Nielsen, Stig D. Thomsen (Danmark), Jan-Magne Fosse, Jim Pedersen, Ola-Johnny Hansen (Norge). Kaj Wikberg

11 20 21 Päätoimittajan horisontista Ottaessani vastaan Luotsi ja Majakka -lehden päätoimittajan pestin Juhani Merilahden jälkeen vuonna 2005 epäröin kyllä hieman selviäisinkö ollenkaan tehtävästä, mutta tulin sitten ajatelleeksi että jos päällikkö, merikapteeni Traian Basescusta voi tulla Romanian presidentti, niin ehkä minä selviän tästä urakasta. Juhani Merilahden KUVA: MAX GUSTAFSSON saappaat olivat kuitenkin suuret minun jaloilleni, olihan hän toiminut lehden päätoimittajana 34 vuotta. Toisaalta olin jo parin vuoden ajan seurannut miten lehteä toimitetaan, mm. koordinoidessani ilmoitusten keräämistä ja myös Luotsiliiton toiminnanjohtajan ominaisuudessa, vastatessani lehden taloudesta. Päätimme myös silloin Juhanin kanssa yhdessä, minun ehdotuksestani, että vuoden 2004 lehti olisi osittain väreissä. Ensimmäinen numero, joka painettiin kokonaan värillisenä, ilmestyi On aivan selvää, että tämän kokoluokan lehden julkaiseminen olisi mahdotonta ilman kaikkia jäseniemme ja muiden kirjoittajien vapaaehtoispanostuksia, puhumattakaan lukuisista yhteistyökumppaneista/mainostajista, jotka tekevät oman lehden julkaisemisen taloudellisesti mahdolliseksi näin pienelle liitolle. Oikein suuri kiitos heille. Lehti jaetaan jäsenillemme, eläkeläisille, merenkulkuviranomaisille ja muille tahoille, jotka ovat osallisia merenkulusta. Tähän voi iloiten lisätä, että on käynyt ilmi lehteen kohdistuvan mielenkiinnon lisääntyneen; vuosi vuodelta menee jakoon enemmän lehtiä. On käynyt ilmi, että muissa medioissa on vaikea saada esille korrektia tietoa luotsien työstä ja korkealuokkaisen luotsaustoimen tarpeesta koko Suomen alueella. Kovin pieni ryhmä ylipäätään tietää, mistä luotsauksessa on kysymys. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että luotsit suorittavat n luotsausta vuodessa ja parantavat tätä kautta meriturvallisuutta ja ympäristön suojelua rannikoillamme? Tässä kohtaa en voi olla mainitsematta pyrkimyksiä (taloudellisista syistä) englannin kielen käyttöön ottamiseen radioliikenteen ainoaksi viralliseksi kieleksi rannikollamme. Liekö se edes mahdollista juridisesti ja käytännössä jääköön nähtäväksi. Sehän tarkoittaisi, että pienemmät suomalaiset laivat, kuten pienet matkustajalaivat, vesibussit, hinaajat, puolustusvoimien alukset, kalastajat ym. joutuisivat käyttämään englantia kaikessa radioliikenteessään. Luotsien kannaltahan ei englanti ole mikään ongelma; sehän on kieli, jota joka tapauksessa yleensä käytetään luotsauksen aikana. Mutta voidaanko vaatia että kaikki muut, jotka liikkuvat väylillämme, hallitsisivat englannin kielen? Tämä myös avaisi mahdollisuuden lakimuutokseen, jonka seurauksena olisi mahdollista suorittaa linjaluotsitutkinto englanniksi, eikä kuten nyt, suomeksi tai ruotsiksi. Jos näin käy, saamme todella toivoa, että viranomaisemme tarkistavat vaatimukset linjaluotsikirjan saamiseksi. Linjaluotsitutkinnon tulee käydä käsi kädessä tavallisen luotsitutkinnon kanssa. Muussa tapauksessa meille tulee joukko aluksia, joilla on linjaluotsit joilta ehkä puuttuu tietoa Suomen olosuhteista, eritoten talviaikaan, jotka vapaasti voivat operoida sisimmillä kulkuvesillämme pahimmassa tapauksessa yli 1000 tonnin bunkkeriöljylasti pohjatankeissaan. Haluanhan minä mielelläni uskoa, että viranomaisemme tajuavat, mitä riskejä siitä seuraa jos vaatimuksia linjaluotsauksen suhteen ei tiukenneta. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella luotsin ammatista, sekä sen palautteen perusteella, jota päivittäin saan luotseilta kentällä, voin väittää, että riskejä väylillämme riittää jo nykyisellä lainsäädännöllä, ja että kaikki voitava pitäisi tehdä niiden minimoimiseksi Max Gustafsson Från chefredaktörens horisont Då jag tog över som chefredaktör för tidningen Lots och Fyr efter Juhani Merilahti år 2005 var jag nog ganska tveksam om jag överhuvudtaget skulle klara av uppgiften, men så kom jag att tänka på att om befälhavare, sjökapten Traian Basescu kunde bli Rumäniens president så skall väl jag klara av denhär sysslan. Juhani Merilahtis stövlar var dock stora att stiga i eftersom han hade fungerat som tidningens chefredaktör i 34 år. Visserligen hade jag redan under ett par år fått insikt i hur det gick till då tidningen gjordes, bl.a. genom att jag koordinerade insamlingen av annonser och i egenskap av Lotsförbundets verksamhetsledare, ansvarade för tidningens ekonomi. Vi besköt då också tillsammans med Juhani, enligt mitt förslag, att göra 2004 års tidning delvis i färg. Det första numret som gjordes i färgtryck i sin helhet utkom Det är ju klart att det skulle vara omöjligt att göra en tidning i det här formatet utan många frivilliga insatser från våra medlemmar och övriga skribenter, för att inte tala om alla samarbetspartners/annonsörer som gör det ekonomiskt möjligt för ett så här litet förbund att ge ut en egen tidning. Ett riktigt stort tack till dem. Tidningen utdelas till våra medlemmar, pensionärer, sjöfartsmyndigheter och andra instanser som är involverade inom sjöfarten. Här kan med glädje tilläggas att det visat sig att intresset för tidningen ökat; flera tidningar delas ut varje år. Det har visat sig vara svårt att i andra medier få fram korrekt information om lotsarnas arbete och behovet av en högklassig lotsningsverksamhet i hela Finland. Det är en väldigt liten grupp som överhuvudtaget känner till vad lotsningen egentligen går ut på. Hur många vet t.ex. att lotsarna utför ca 37,000 lotsningar per år och därigenom förbättrar sjösäkerheten och miljöskyddet längs våra kuster. Här kan jag inte låta bli att nämna strävandet (på kommersiella grunder) att införa engelska som enda officiella språk i radiotrafiken längs våra kuster. Huruvida det överhuvudtaget är möjligt, juridiskt och praktiskt, återstår att se. Det skulle ju innebära att våra finländska mindre båtar såsom små passagerarfartyg, vattenbussar, bogserbåtar, försvarets båtar, fiskare m.m. borde använda engelska i all radiotrafik. För lotsarnas del utgör engelskan inget problem, det är ju det språk de i alla fall oftast använder under lotsningen. Men kan man fodra att alla andra som rör sig i våra farleder skall behärska engelska? Det här skulle ju också öppna möjligheten att ändra lagen så att det blir möjligt att avlägga linjelotsexamen på engelska istället för, som idag, på finska eller svenska. Om så skulle ske får man verkligen hoppas att våra myndigheter ser över fordringarna för att erhålla linjelotsbrev. KUVA: INGEGERD TIMGREN Linjelotsexamen bör gå hand i hand med den vanliga lotsexamen. I annat fall har vi en grupp fartyg med linjelotsar som kanske saknar kännedom om våra förhållanden, speciellt vintertid, och som fritt kan operera i våra innersta farvatten i värsta fall med över 1000 ton bunkerolja i bottentankarna. Jag vill ju gärna tro att våra myndigheter inser riskerna med att låta bli att höja på kraven angående linjelotsningen. Med tjugo års erfarenhet av lotsyrket och den respons jag dagligen får från lotsarna på fältet, kan jag påstå att risker finns i våra farleder redan med nuvarande lagstiftning, och att allt borde göras för att minimera dem. Max Gustafsson

12 22 23 Ilmari Haapajoki Luotsiliiton lainopillisena neuvonantajana jo kolmella vuosikymmenellä Oikeudellinen apu muokannut oikeuskäytäntöä ja helpottanut luotsien asemaa haveritapauksissa Ilmari Haapajoki Syntynyt Vaasassa v Vaasan lyseon kasvatti. OTK v Varatuomari v Erilaisissa lakimies- ja johtotehtävissä liike-elämässä. Oma lakiasiaintoimisto/myöhemmin asianajotoimisto jo vuodesta Merioikeudellisia kirjoituksia ja opetustehtäviä. Luotsiliiton kunniajäsen v ja liiton kultainen ansiomerkki samana vuonna. Harrastuksena musiikki: soittaa puhaltimia (saxofonit, klarinetti) mm. Advojazz (asianajajista koottu 15 vuotta toiminut yhtye), VSOP ja Swingtet yhtyeissä. Elää ja ajattelee merihenkisesti. Toimitus haastatteli Luotsiliiton pitkäaikaista avustajaa Ilmari Haapajokea mm. luotsauslainsäädännön kehityksestä vuosien varrella ja vaikutuksista yksittäisen luotsin asemaan ongelmatapauksissa. KUVA: MINNA HEIKKILÄ Ilmari Haapajoki pitämässä esitelmää liiton 90-vuotis juhlakokouksessa Lakimiesmatrikkelin mukaan olet toiminut urallasi 60-luvulla nimismiehenä, mm. Härmän piirin vt. nimismiehenä v. 68. Tähän kuului myös toiminta virallisena syyttäjänä Kauhavan käräjillä. Härmä ja Kauhava -nimet herättävät edelleen pelonsekaista kunnioitusta, ja läpi historian paikkakunnat ovat olleet hieman levottoman seudun maineessa. Aika haasteellinen aloitus nuorelle lakimiehelle. Opettiko siperia? Vielä 60-luvulla vallitsi järjestelmä, jossa oikeustieteen opiskelijat saattoivat tuurata nimismiehiä loma- ja viransijaisina. Itse olin 60-luvun loppupuolella nimismiehen tehtävissä useampaan kertaan eri paikoissa n. puolen vuoden ajan. Nimismies oli tuolloin piirinsä poliisipäällikkö, virallinen (yleinen) syyttäjä, ulosottomies ja yleishallintoviranomainen. Tehtävät olivat vaativia ja varsin opettavia. Tietenkin hyvä henkilökunta (poliisit kansliahenkilökunta) oli enemmän kuin kullan arvoista. On valitettavaa, ettei tällaista järjestelmää enää ole, sen parempaa käytännön oppia on vaikea saada. Härmän piirin nimismiehenä toimin kolmen kuukauden ajan. Piiriin kuuluivat Alahärmän ja Ylihärmän silloiset kunnat. Jouduin tuona aikana toimimaan yleisenä syyt- täjänä Kauhavan käräjillä n. kahden viikon ajan. Tehtäviin kuului mm. asioiden valmistelu käräjille ja syyttäjänä toimiminen jutussa. Muistaakseni asiat olivat samanlaisia kuin muissakin oikeuksissa. Minulla on muistikuva, että asiat olivat piirissä kaikin puolin järjestyksessä ja aika hyvällä tolalla. Puukkojunkkariajattelu taitaa olla historiaa; Ihmisten luonne Etelä- Pohjanmaalla on asia erikseen. Minulla Vaasalaisena ei ollut mielestäni ongelmia tulla toimeen siellä. Itse tehtävät niiden laajuudesta johtuen olivat erittäin haasteellisia. Mainitsin tehtävistä jo käräjät Kauhavalla, minkä lisäksi osallistuminen isoihin ulosottotehtäviin, poliisitutkintaan, erilaisiin selvityksiin, tarkastuksiin; lausuntojen laatiminen jne. Ikävimpiä olivat tehtävät, jotka liittyivät poliisin antamaan virka-apuun esim. henkilön, väkivaltaisen ja/tai sairaan toimittamisessa pakolla hoitolaitokseen. Tietenkin haasteellisuuteen vaikutti oma lähtökohta. Voin kyllä sanoa, että nämä tehtävät opettivat heti ja niillä on varmasti ollut vaikutus myöhempään toimintaan. Päällimmäisenä minulla kuitenkin on erittäin hyviä muistoja juuri Härmän piirin ajoista ja siellä työskennelleiden henkilöiden toiminnasta. Miten Luotsiliitto tuli toimistosi asiakkaaksi ja miten itse perehdyit merioikeudellisiin kysymyksiin? Sattuma taitaa tässäkin korjata satoa. On mentävä aika kauaksi taaksepäin ajassa. Suoritin asevelvollisuuteni laivastossa. Sain merenkulku-upseerin erikoiskoulutuksen, ja kesän 1965 upseerikokelaana harjoittelin aluksen ohjailua merenkulku-upseerin tehtävissä saattaja ms Hämeenmaalla. Olimme liikkeellä melko paljon koko kesän ajan luvun alkupuolella sattui jm Urhon tunnettu karilleajo matkalla, jolloin alusta esiteltiin Suomessa vierailulla olleelle Kanadan kenraalikuvernöörille. Tapauskin oli monien sattumien summa. Aluksella ollut luotsi, eräiden yhteyksien kautta, otti minuun yhteyttä, koska tiesi, että harjoitin asianajopraktiikkaa ja että minulla oli jonkinlaista tietoa aluksen navigointiin ja merellä liikkumiseen liittyvistä kysymyksistä. Kovin paljon merenkulkuun ja navigointiasioihin perehtyneitä lakimiehiä ei tuolloin ollut saatavilla, jos kohta on tälläkään hetkellä. Minulle on jäänyt muistikuva, että oikeussali oli jutussa täynnä merioikeusjuttujen aloittelijoita, nimittäin viralliselle syyttäjälle, Helsingin I kaupunginviskaali Uskille kyseessä oli ensimmäinen varsinainen merioikeusasia, samoin silloisen merenkulkuhallituksen nuorelle lakimiehelle Hannu Makkoselle, joka avusti aluksen päällikköä, ja myös minulle, joka toimin luotsin avustajana. Luotsit olivat tuolloin valtion virkamiehiä. Merenkulkuhallituksen oikeudellinen osasto oli hankalassa, oikeastaan jopa mahdottomassakin tilanteessa, kun samassa asiassa olisi pitänyt esittää vaatimuksia luotsia kohtaan ja toisaalta pyrkiä mahdollisuuksien mukaan puolustamaan oman laitoksen virkamiestä. Näin erityisesti silloin, kun valtion omaisuudelle, merenkulun turvalaitteelle tai vaikkapa jäänmurtajalle syntyi merionnettomuudessa vahinkoa. Jm Urhon tilanne mielestäni viimeistään pelkisti ne ongelmat, joita oikeudellisesti tällaiseen tilanteeseen liittyi. Toisaalta luotsien oikeudelliset asiat olivat hoidettu eri henkilöiden toimesta ja asioihin liittyvät ongelmat eivät välttämättä tulleet aina riittävästi huomioitua. Tilanne johti siihen, että minuun ottivat yhteyttä Luotsiliiton silloinen puheenjohtaja Martti Paakkinen yhdessä VT Hannu Makkosen kanssa, jolloin sovittiin periaatteellisella tasolla siitä, että ryhtyisin selvittelemään luotsien oikeudelliseen asemaan liittyviä kysymyksiä ja jolloin myös ilmenneet oikeudelliset asiat pyrittäisiin ohjaamaan hoidettavakseni. Tällä tavoin voitaisiin enenevässä määrin varmistaa riittävä perehtyneisyys luotsien kohdalla esiin nouseviin oikeudellisiin kysymyksiin. Samalla, kun toimisin yksittäisten luotsien avustajana, voisin tarjota myös liitolle yleisempiin tarpeisiin oikeudellista neuvontaa. Näin tilanne on kehittynyt ja jatkunut nyt lähes 30 vuoden ajan tilanteiden ja kehityksen ruokkiessa itse itseään. Tällä hetkellä on saatu luoduksi haveritilanteiden selvittelyä ja luotsien oikeusturvan kannalta lähes ideaali tilanne, jossa luotsin oikeusturvan valvonta voi alkaa tarvittaessa heti, kun onnettomuuden jälkeiset akuutit pelastus- ja raportointitoimet aluksella on saatu suoritetuksi. Toimintaa tukee ja turvaa Luotsiliiton ja vakuutusyhtiöiden välillä erityisesti merionnettomuuksien selvittelyyn kehitetty oikeusturvavakuutus. Myös jäsenkunnan oikeudellisten etujen valvontatarve ja liittoa koskevien kysymysten käsittely on myös yleisellä tasolla jatkuvasti lisääntynyt, erityisesti nyt viime aikojen luotsausta koskevissa kysymyksissä. Sinulle on muodostunut laaja kokemus luotsin asemasta erityyppisissä haveritapauksissa. Millainen yleisvaikutelma on jäänyt menneistä vuosikymmenistä ja luotsin asemasta monasti karikkoisessa pykäläviidakossa? Päällimmäisenä tulee mieleen, että yksittäisten luotsien asema on vuosien saatossa selvästi parantunut. Lainsäädäntö on myös kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Oikeuskäytännössä on saatu ratkaisuja, jotka ovat selkiinnyttäneet ilmenneitä ongelmia. Tavanomaisissa meriliikennetilanteissa ei viimeisinä vuosina ole ollut juurikaan aihetta pelätä taloudellisia menetyksiä henkilökoh-

13 24 25 taisella tasolla. Vaatimuksia on esitetty lähinnä valtion toimesta jos turvalaite tms. etuus on vahingoittunut. Vahingonkorvauslaki ja sitä koskevat tulkinnat ovat aiheuttaneet sen, ettei luotsin henkilökohtaisella vahingonkorvausvastuulla juurikaan ole vahingonkärsijän kannalta taloudellista merkitystä. Pidän tällä hetkellä luotsin asemaa varsin hyvänä ja tavanomaisena muihin kansalaisiin ja työntekijöihin verrattuna, vaikka luotsin asema aluksella itse luotsauksessa on oikeudellisesti arvioiden erikoinen ja voidaan sanoa omaa lajiaan. Mielestäni kehittämämme oikeusturvamenettelyn ansiosta myös on voitu tehokkaasti karsia tarpeettomat virheet ja puutteet alustavassa selvityksessä, mikä monesti on koko asian selvityksen kannalta a ja o. Luotsauslainsäädäntöä on rukattu pariin otteeseen, ja olet ollut Luotsiliiton puolesta antamassa lakiehdotuksiin omia näkemyksiämme. Millaisella menestyksellä lainsäädäntöehdotuksiimme on reagoitu? Tarkoitat ilmeisesti ensisijaisesti vuoden 2003 muutoksia, jotka tällä hetkellä ovat voimassa olevaa oikeutta ja jonka väitetään aiheuttaneen tulkintaongelmia ja sekaannusta. Edellisen kerran lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 1998, jolloin säädettiin luotsauslaki. Tuolloin säädetty laki selvensi monia seikkoja lakitasolla, jotka aikaisemmin oli järjestetty vain alempitasoisilla säännöksillä tai hallinnollisilla määräyksillä. Eräs luotsin toiminnan kannalta merkittävä asia, joka tosin edelleen näyttää jääneen hieman pimentoon, oli lakiin kirjoitettu luotsin monitorointivelvollisuus aluksella, joka käytännössä selvästi merkitsee luotsin velvollisuuksien ulottumista samalle alueelle kuin mitkä ovat aluksen päällikön/vahtipäällikön velvollisuudet. Tämä kuitenkin näyttää liittyvän juuri siihen harmaaseen alueeseen, jossa kulkee raja päällikön ja luotsin vastuun ja velvollisuuksien välillä. Tämän vastuun rajat ovat kuin veteen piirretty viiva. Eli rajaa on itse asiassa ainakin etukäteen vaikea osoittaa. Tämän selvittelyyn myös useimmat riidat tuomioistuimissa keskittyvät. Käytännön merioikeusasioiden parissa työskentelevät tietävät myös, että lakiin kirjoitettu luotsin pelkkä neuvonantaja rooli ja toisaalta luotsin velvollisuudet ja vastuu todellisessa haveritilanteessa eivät näytä oikein kohtaavan. Vuoden 2003 muutosten osalta liitolla oli lainsäädäntötyön yhteydessä aika selvä kanta; liikelaitostamista vastustettiin, koska siinä ei nähty juurikaan merkittäviä muutoksia tai parannuksia silloin vallinneeseen tilanteeseen (merenkulkulaitoksen luotsausyksikkö). Luotsien toiminnan ja oikeudellisen aseman kannalta ei tapahtunut mitään muutosta. Valtion ylläpitämä luotsauslaitos, luotsausinfra, lukuun ottamatta merenkulkulaitokseen jäävää valvontaa, siirrettiin uuden nimekkeen alle. Luotsausliikelaitos tosin vielä lisäksi poikkesi muista valtion liikelaitoksista, koska varsinaista kilpailua ei nimenomaisesti päätetty avata, eikä edes kehittää liikelaitosta siihen suuntaan, vaan muodollisena kilpailuelementtinä toimisivat, kuten aikaisemminkin, linjaluotsijärjestelmä, satamaluotsaus ja erivapaudet. Itse en ole koskaan ymmärtänyt liikelaitosten ideaa liikeyrityksinä. Mielestäni ne eivät koskaan ole olleet oikeita, tasavertaisesti kilpailussa toimivia liikeyrityksiä. Pikemmin vain kevyempimuotoinen valtionhallinnon toimintamuoto, joka on irrotettu perinteisestä valtiontaloudesta. Luotsiliiton kannanotot ja käsitykset eivät ainakaan tuolloin näyttäneet vaikuttaneen. Tämä liikelaitostenkin arviointi on jouduttu Suomessa tekemään uudelleen vasta, kun EU:ssa on otettu selvä ja tietenkin järkevä kanta koko liikelaitostouhuun. Nyt siis järjestelmä näyttää menevän uusiksi. Myös luotsien toimintaan kuuluva viranomaisaines, julkisen vallan käytön mahdollisuus, näytti jääneen lainsäädäntömuutoksissa vähälle huomiolla tai sitten asiaa ei ollut ehkä loppuun saakka mietitty. Merenkulkulaitoksen ja sen eräiden virkamiesten menettelytavat ja asennekin viime vuoden luotsauskiistassa ovat herättäneet laajempaa ihmetystä, on jopa kyselty toiminnan motiiveja. Viranomaisvalvonta näytti lamaantuvan. Tilanne oli aika erikoinen, koska mikään taho ei näyttänyt ryhtyvän mihinkään aktiivisiin toimenpiteisiin lain tarkoituksen toteuttamiseksi. Sinulle luotsauslain tulkinnassa ei ollut epäilylle sijaa, kun Luotsiliitto pyysi neuvoasi ja tulkintaasi asiassa. Päädyimme kantelun tekemiseen oikeuskanslerille Merenkulkulaitoksen virkamiesten toiminnasta. Mitä mietteitä näin jälkikäteen on asian tiimoilta syntynyt? Ihmetys on tietenkin edelleen päällimmäinen tunne. Samat virkamiehet, jotka muistaakseni olivat valmistelemassa uutta lainsäädäntöä ja joiden varmuudella pitäisi tuntea työnsä sisältö ja tämän lainsäädännön perusteet, näyttävät nyt asiaa ihmetellen esittävän julkisuudessakin, että laki olisikin epäselvä ja että lain väitettyjen teknisten puutteiden johdosta sitä voitaisiin tulkita ja soveltaa toisin kuin mitä lakia säädettäessä on tarkoitettu. Tällainen käsitys ja vieläpä viranomaisen esittämänä on erikoista jo senkin vuoksi, että sitä on ryhdytty esittämään vuonna 2006 eli n. 2-3 vuotta lain voimaantulon jälkeen. Sitäkin ihmeellisempi asia on, kun tiedetään, että samat tahot ovat vielä n. vuotta aikaisemmin, vuonna 2005, olleet päinvastaisessa käsityksessä ja nimenomaan käsityksessä, joka vastasi säädettyä lakia ja sen perusteita sekä tarkoitusta. Asiassa voivat vaikuttaa monet eri tekijät. Asiaa on kuitenkin turha arvuutella enempää, varsinkin kun oikeuskansleri, virkamiesten toiminnan lainmukaisuuden valvoja, on antanut asiassa erittäin seikkaperäisen ratkaisun ja kannanoton ja myös ohjauksen lain soveltamisessa. Tosin merkkejä vieläkin on siitä, ettei tämä arvovaltainen ohje olisi tullut täysin selväksi kaikille viranomaisille. Erityinen ongelma mielestäni ovat viime aikoina esiintyneet tilanteet, jossa avoimesti asetutaan vastustamaan viranomaisratkaisuja ja ikään kuin provosoidaan avointa sotaa voimassa olevaa järjestelmää vastaan. Tällaiseen olisi puututtava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Menettelytapa tuskin voi olla oikeusvaltiossa hyväksyttävää. Ehkä kysymyksessä on myös aikamme kuva, joka peilaa yksityistä eduntavoittelua, sen arvostusta ja asemaa tämän päivän yhteiskunnassa. Voidaan myös kysyä tapahtuuko tämä mahdollisesti voimassa olevien turvallisuusjärjestelmien kustannuksella. Ei voi välttyä myöskään vaikutelmalta, että asiaan liittyy piirteitä, jossa lainsäädäntövaltaa haluttaisiin ohjata oikeusjärjestelmämme vastaisesti lainsäätäjältä tuomioistuinten suuntaan. Mistään Suomen perustuslain 106 ja 107 :ssä tarkoitetusta tilanteesta ei ole kysymys. Millä tavoin käsityksesi mukaan alukseen ohjailuun liittyviä turvallisuuskysymyksiä olisi kehitettävä? On vaikea nähdä, että kaupallisin perustein hoidettu meriturvallisuusjärjestelmä toisi lisäarvoja. Pikemminkin on perusteltua epäillä käyvän juuri päinvastoin. Näihin perusteisiin ei ole tässä aihetta kajota enemmälti. Niitä on käsitelty varsin seikkaperäisesti mm. Luotsiliiton kannanotoissa viranomaisille mm. selvitettäessä nykyisen luotsauslainsäädännön tilaa ja tulevaisuuden tarpeita. Kansallisen luotsauksen osalta luotsauksen ja VTStoiminnan nykyistä tehokkaampi yhteistoiminta, ehkä organisaatiotasollakin, voisi olla nykyistä tehokkaampi turvallisuuden kannalta. Käsitykseni on, että suomalainen luotsausjärjestelmä viime vuosikymmenten aikana on kehittynyt ja toiminut varsin hyvin ja toimii edelleenkin. Käsitykseni myös on, että luotsien ja heidän asemansa arvostus on vain lisääntynyt niin ammattimerenkulkijoiden piirissä kuin yleisemminkin. Yleisellä tasolla ongelmana vain on, ettei oikeastaan tiedetä, mitä kaikkea luotsin työ sisältää. Yleistä keskustelua, jota nytkin käydään julkisuudessa, vaivaa paljolti sama ongelma. Merkittävä turvallisuuden parantamiskohde selvästi on Itämeren meriliikenteen turvallisuuden parantaminen. Sen eräänä muotona voisi olla olevan ainakin joissakin rajoissa pakollisen luotsausjärjestelmän luominen Itämerelle. Itämeren rantavaltioiden välillä tällä hetkellä on olemassa jo aika vanha valtioiden välinen sopimusjärjestely, jossa tarkoituksena oli luoda säännöt luotsauksien toimittamiseksi Itämerellä ja myös huolehtia siellä luotsina toimivien minimikelpoisuusvaatimuksista. Toiminnan järjestämiseksi on aikanaan perustettu rantavaltioiden viranomaisten muodostama organisaatio Baltic Pilot Authorities Comission (BPAC), jossa kunkin valtion merenkulun turvallisuusviranomaiset ovat edustettuna. Suomea edustaa merenkulkulaitos. Organisaation tehtäviksi on määrätty kehittää Itämeren luotsaustoimintaa päämääränä Itämeren ympäristön turvallisuus, onnettomuuksien estäminen jne. Siis turvallisuuden parantaminen. Väline turvallisuuden kehittämiseksi siis on jo olemassa. Ongelmana tällä hetkellä on, että järjestelmän toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja toimintaa ei juurikaan valvota. Vapaaehtoisuus antaa mahdollisuuden myös epämääräisemmille turvallisuuspalvelujen tarjoamiselle. Koko järjestelmä vaikuttaa olevan hieman nukahtaneessa tilassa ja järjestelmän parantamis- tai kohentamisyrityksiä ei ilmeisesti ole ainakaan Suomen viranomaisten taholta tehty. Komission kokousten pöytäkirjoista ilmenee, että tätä forumia on Suomen edustajien toimesta käytetty pikemmin Suomen kansallisen luotsauslainsäädännön ja sen uusien tulkintojen esittelyn areenana. Tällä alueella siis tarvittaisiin asianomaisten viranomaisten aktiivia toimia ja turvallisuustyötä, josta nyt ei ole merkkejä ainakaan näkyvissä. Mitä mieltä muutoin olet tulevaisuuden näkymistä? Jonkun verran vaikea arvioida. Kunhan nyt saadaan parhaillaan käynnissä oleva mellastus asianmukaiseen järjestykseen, sen jälkeen olisi helpompi arvioida tilannetta. Joka tapauksessa turvallisuuden eteen on enenevässä määrin panostettava merenkulussa ja erityisesti lähivesillämme. Luotsin merkitys ja tarve korostuu. Luotsi toimiessaan aluksella on oikeastaan meidän yhteisten etujen vaalija. Toivon, että yhteiskunta huolehtii ja varmistaa myös asianmukaiset toimintaedellytykset tässä tehtävässä toimijoille.

14 26 27 Uusi ENC-laite käyttövalmiudessa / ENC-utrustningen klar för användning ENC-projekti ENC-laitteiden käyttökoulutus aloitettiin alkusyksystä Turussa. Koulutus järjestetään Turun Merenkulkuopiston tiloissa, joka eri organisaatiomuutoksien jälkeen toimii nykyään nimellä Ammattikorkeakoulu Novia. Käyttökoulutus on kaksipäiväinen tehopaketti, ja ehdottoman välttämätön, jotta laitteen ominaisuudet ja hienoudet pystyttäisiin parhaalla tavalla hyödyntämään. Suuri osa luotseista, kuten tiedetään, kuuluu siihen ikäluokkaan, jotka tulivat luotseiksi ennen kuin sähköisten merikarttojen räjähdysmäinen kehitys ja yleistyminen alkoivat laivoissa. Näin ollen henkilökohtainen käyttö on monelta jäänyt hyvinkin vähäiseksi. Luotsina laivassa, eli vierailevana tähtenä, ei laitteisiin ole juurikaan aikaa, eikä mahdollisuuksiakaan syvällisemmin tutustua. Laitteisto sisältää 13 Dell-merkkisen kannettavan tietokoneen, SeaMate GPS /AIS vastaanottimen, jossa on oma akku, sekä langattoman WLAN- yhteyden näiden välillä. Software ja lisenssit ovat Maris ECDIS 900. Laite täyttää IMO:n ECDIS laitteistolle asetetut vaatimukset, ja käyttää S-57 formaatin karttoja. Tietokone itsessään on optimaalisen kokoinen ja kevyt, mutta koko paketille kertyy kuitenkin jonkin verran painoa, koska SeaMate yksikön akku on melko painava. Pidemmillä matkoilla tulee vielä olla laturi ainakin tietokoneelle, joka sekin on kohtuullisen kömpelö kuljettaa. Tekniikka tällä saralla kuitenkin kulkee niin huimaa vauhtia, ettei näiltä ongelmilta alkutaipaleella vältytä. Aika hankintapäätöksen ja toimitusajankohdan välillä Finnpilotin kokoisessa organisaatiossa saattaa helpostikin venyä vuodeksi, ja sinä aikana uusia ja kevyempiä versioita tulee markkinoille. On kuitenkin hienoa, että työnantaja on kuunnellut toiveitamme ja hankkinut kohtuullisen kalliinkin tuotteen, joka täyttää vaatimukset. Tulevia hankintoja ja toiveita ajatellen onkin ensiarvoisen tärkeää, että kaikki, joilla on mahdollisuus laitetta käyttää, sen myös tekevät. Vaikkakin laitteen formaatti jatkossa saattaa muuttua, on kuitenkin todennäköistä, että Maris 900 tai sen uusilla versioilla jatkossakin työskennellään, joten softan käytön olisi hyvä olla tuttua. Maris 900 on erittäin monipuolinen ohjelmisto, ja käyttökin pienen harjoittelun jälkeen helppoa. Laivojen AIS laitteen kanssa käytettynä, eli Pilot Plug kytkettynä, käyttöominaisuudet ovat huippuluokkaa. Kiitokset myös ENC-kurssivetäjä Per Westerholmille, jonka tehokas ja dynaaminen opetus ja ammattitaito häkellytti ainakin meidän kurssiryhmämme. Oppi menee perille kertaheitolla, kun kurssi on näinkin hyvin rakennettu. Toivottavasti Finnpilot hyödyntää tällaisen resurssin jatkossakin kurssitoiminnassa. Kaj Wikberg ENC- projektet Turku Pilotin luotsi K. Wikberg pähkäilee ENC-laitteen hienouksia / Lotsen K. Wikberg på sin första ENC-lotsning Kurssivetäjä Per Westerholmin tehokasta opetusta / Per Westerholms effektiva undervisning Användarskolningen för ENC utrustningen inleddes under sensommaren i Åbo. Platsen var Åbo Navigationsinstitut, som efter diverse omorganisering numera går under namnet Yrkeshögskolan Novia. Kursen räcker två dagar, och är mycket behövlig för att maximalt kunna utnyttja de egenskaper och möjligheter som utrustningen erbjuder. Som vi vet hör största delen av lotsarna till den ålderskategori som blev lots innan den explosionsartade utvecklingen och användningen av elektroniska sjökort började på fartygen. Därför är också den personliga användarerfarenheten mycket liten hos många av oss. Som lots ombord, dvs. en gästande stjärna, vill man ogärna, och har ej heller alltid möjlighet till att grundligare studera fartygets ENC apparatur pga. personliga rutter och inställningar. Utrustningen består av en 13 Dell bärbar dator, Sea- Mate GPS/AIS mottagare som har egen strömkälla, samt trådlös WLAN förbindelse mellan dessa. Mjukvaran och licenser är MARIS 900. Enheten fyller IMOs för ECDIS-utrustning stipulerade krav och använder kartformatet S-57. Datorenheten i sig är av optimal storlek och lätt, men hela paketet blir ändå relativt tungt och klumpigt att bära eftersom man måste, i alla fall för längre resor, utöver mottagaren, även ha laddare för datorn med sig. Tekniken på detta område går framåt med stormsteg, och därför är det svårt att undkomma dessa problem i startfasen. Tiden mellan anskaffningsbeslut och leverans av utrustning kan i en organisation av Finnpilots storlek lätt bli upp till ett år, och under tiden kommer både lättare och bättre versioner ut på marknaden. Det är ändå fint att arbetsgivaren har lyssnat till våra önskemål och skaffat utrustning, som är relativt dyr och fyller ECDIS-kraven. Med tanke på kommande önskemål och anskaffningar är det ytterst viktigt att alla som nu har tillgång till utrustningen också använder den. Även om utrustningens format ändras i fortsättningen, är det troligt att MARIS 900 mjukvaran eller dess uppdaterade versioner finns med i fortsättningen. MARIS programmet är mycket mångsidigt, och med lite träning också lätt att använda. Tillsammans med fartygets AIS information, ansluten via Pilot plug, är användaregenskaperna av högsta kvalitet. Stort tack även till kursdragaren Per Westerholm, som med sin effektiva och dynamiska undervisning höjde deltagarnas motivation högt över förväntningarna. Informationen når fram, när en kurs är så här bra planerad och upplagd. Hoppas Finnpilot använder denna resurs även i sin framtida kursverksamhet. Kaj Wikberg

15 28 29 Kotkan satamasta globaalin liikenteen logistiikkakeskittymä Kotkan Satama Oy:n vuoden 2007 liikevaihto ja tulos olivat yhtiön historian parhaat. Tänä vuonna 10,5 milj. tonnin rajan uskotaan ylittyvän vielä miljoonalla tonnilla. Toimitusjohtaja Kimmo Naskin johdolla Kotkan satamasta on vuosien kuluessa rakennettu yksi itämeren alueen johtavista globaalin liikenteen logistiikkakeskittymistä luvun alun pienestä sahatavaran vientisatamasta on kehittynyt alan monitoimiosaaja. Tänään satamassa toimii yli sata yritystä, joista suurin osa panostaa logistisiin lisäarvopalveluihin. Kysyimme toimitusjohtaja Kimmo Naskilta Kotkan sataman tulevaisuuden näkymistä ja haasteista. Vuodelle 2008 Kotkan Satama Oy on budjetoinut uutta ennätysvuotta. Miltä tilanne näyttää näin viimeisen vuosineljänneksen alussa (7.10.), kansainvälisen luottolaman ja metsäteollisuuden kriisin varjossa? Vaikka talousmaailman ennusmerkit yleisesti ovat huonot, ei kehno yleismaailmallinen kehitys ehtine vielä tänä syksynä vaikuttaa merkittävästi Kotkan sataman liikenteisiin. Päinvastoin vuodesta 2008 muodostunee Kotkan sataman ylivoimaisesti paras vuosi niin liikenteellisesti kuin liikevaihdollisestikin. Panostus Venäjän transito- ja autokuljetuksiin on osoittautunut sataman menestystuotteeksi. Millaisena näette Ust Lugan suursataman vaikutukset kokonaisuutena liikennevirtoihin itäisellä Suomenlahdella? Erittäin pitkän suunnittelu- ja valmisteluvaiheen jälkeen työt ovat Ust Lugassa viime aikoina edenneet selvästi. Odotettavissa on lastien siirtoja itäisen Itämeren alueella. Ust Lugasta on tulossa merkittävä satama Itämerellä ja vahva kilpailija Venäjän liikenteessä Kotkallekin. Kotkan kilpailukyky perustuu kuitenkin Suomen ja Venäjän ulkomaan kaupan logististen ratkaisujen yhdistämiseen, jolla saavutetaan merkittäviä kustannusetuja, kun kuljetusyksiköt voidaan laivata täysinä molempiin suuntiin. Tätä etua Ust Lugalla ei ole. Venäjän vienti perustuu bulkkituotteiden kuljetuksiin, kun taas tuonti on enimmäkseen arvotavaraa. Viennin ja tuonnin kuljetusmallit eivät kohtaa, vaan ovat tyystin erilaiset. Metsäteollisuuden tuotantosupistuksista on tehty ensimmäiset päätökset ja todennäköisesti lisää on vielä tulossa. Aiheuttaako tämä mahdollisesti kuljetusketjuihin uusia maanlaajuisia järjestelyjä? Metsäteollisuus ajaa kapasiteettiaan alas. Tuotantoa on jo supistettu merkittävästi, eikä ole poissuljettua, etteivätkö kapasiteettivähennykset jatkuisi myös lähitulevaisuudessa. Metsäteollisuus on Suomessa ollut perinteisesti suurin lastinantaja ja pitkälti ohjannut kuljetuselinkeinoa omilla reittivalinnoillaan. Metsäteollisuustuotteiden suhteellisen osuuden vähentyessä, päätökset reittivalinnoista siirtyvät enemmän varustamojen suuntaan. Varustamoilla taas on tarve vähentää satamia. Millaisia ongelmia näette, jos nykyiset pienet teollisuussatamat saavat oikeuden toimia yleisinä yksityisinä satamina? Tuskin on ketään, joka voi rehellisesti väittää, että Suomessa ei olisi tarpeeksi satamia. Teollisuus etunenässä on ollut vähentämässä satamien määrää, etenkin talvisatamien osalta. Tosiasia on, että Suomen satamaverkko on erittäin tiheä ja monipuolinen. Se kykenee helposti tyydyttämään paljon vaativammatkin tarpeet kuin Suomen ulkomaankauppa edellyttää. Teollisuudessa on jo pitkään ollut linjana keskittyä omaan osaamisalaan ja vähentää ydintoiminta-alueiden ulkoisia tehtäviä. Nyt viime aikoina joissakin teollisuusyrityksissä on kuitenkin lähdetty tästä poikkeavalle linjalle. Oman tuotannon kapasiteettia ajetaan alas ja keskitytään ydinosaamisen ulkopuoliseen toimintaan, kuten tässä tapauksessa satamanpitoon. Seurauksena on satamaverkon laajeneminen entisestään, yhä pienemmät satamakohtaiset tavaravirrat ja käsittämättömät päällekkäisinvestoinnit eli juuri se, mistä samaiset teollisuusyritykset ovat vuosikausia satama-alaa ja valtiota syyttäneet. Yhteiskunnan kannalta tie-, rautatie- ja meriväyläinvestoinnit sekä jäänmurto- ja luotsauskustannukset lisääntyvät satamien määrän lisääntyessä. Viime kädessä veronmaksajat ja asiakkaat maksavat nämä kustannukset. Useimmat satamapalveluja tuottavat sidosryhmänne, kuten luotsaus, toimivat 24 tuntia vuorokaudessa. Eikö Kotkan kaltaisessa satamassa olisi tarvetta ympärivuorokautiselle ahtaukselle? Olisi ilman muuta. Kotkan Satama Oy on jo pitkään peräänkuuluttanut kokonaisvaltaisen ympärivuorokautisen ahtauksen aloittamista. Kaikissa satamissa tämä ei varmasti ole mahdollista, mutta uskon Kotkan sataman olevan riittävän suuri ympärivuorokautiseen ahtaukseen myös laituripuolella. Terminaalityössähän ympärivuorokautisuus jo toteutuukin. Kun Kotkan satama on laivoille auki kaikkina aikoina, tulisi töitäkin tehdä kaikkina aikoina. Satamakapasiteetin lisäys olisi huomattava. Millaisia Kotkan sataman toimintaedellytyksiä haittaavia tekijöitä haluaisitte ensisijassa kehittää? Kotkan kaupunki, Kotkan Satama Oy ja useat Kotkan satamassa toimivat yritykset ovat vuosia ja vuosikymmeniä panostaneet investoinneillaan ja työllään toimintaansa. KIMMO NASKI Vuonna 1959 syntyneellä Kimmo Naskilla on suvussaan vahva merenkulkutausta. Suursaarelaisesta Naskien luotsi- ja merenkulkijasuvusta löytyy merkintöjä jo 500 vuoden takaa. Kimmo Naski on Rostockissa väitellyt kauppatieteen tohtori. Hänen v ilmestynyt väitöskirjansa käsitteli Itämeren satamien omistus- ja organisaatiorakenteita. Lisäksi hänellä on Swanseasta Walesista akateeminen Master of Business Administration (MBA) tutkinto. Vuodesta 2002 lähtien Kimmo Naski on toiminut Kotkan Satama Oy:n toimitusjohtajana. Vuodesta 1988 lähtien hän on toiminut merenkulkualan vastuullisissa tehtävissä Saksassa ja Suomessa. Tästä on hyötynyt osapuolien itsensä lisäksi huomattavasti myös alue- ja valtiontalous. Valtio on näissä talkoissa loistanut poissaolollaan. Valtion investoinnit Kotkan ja Kymenlaakson alueelle ovat olleet erittäin vähäisiä. Ja koska ne ovat olleet niin vähäisiä, on logistiseen ketjuun muodostunut pahoja pullonkauloja. Kotkan sataman osalta Kotolahden ratapihan investointirajojen loppuminen valtion budjetista kesken investoinnin on katastrofaalista. Rahat olisi löydyttävä nopeasti. Muutoin valtion vaatima tieliikenteen edes osittainen siirtyminen rautateille muodostuu mahdottomaksi. E18-tien itäinen osuus on pahasti myöhässä. Olisi vihdoinkin löydyttävä rahaa tähän EU:nkin mielestä Suomen ainoaan tärkeään kansainväliseen tieyhteyteen. Venäjän tulisi nähdä oma etunsa ja panostaa voimakkaasti rajanylitysprosessien tehostamiseen. Kiitoksia vastauksista! Tapio Tuomisto / Kotka pilot

16 30 31 Kilpailutilanne Raumanmerellä Tervehdys Suomen halutuimmalta luotsausalueelta. Max pyysi minua kirjoittamaan muutaman sanasen viimesyksyisistä tunnelmista alueeltamme. Kuten kaikki tietänevät, niin silloin täällä oli jonkin aikaa meidän lisäksemme toinenkin luotsauspalvelun tuottaja. Tilanne luonnollisesti aiheutti hämmennystä ja jopa jonkin asteista sekasortoa muuten niin seesteisessä työilmapiirissämme. Minulle itselleni tilanne tuli yllätyksenä, kuten monelle muullekin. Toiminta saatettiin heti käyntiin suunnitelmallisesti yllätysmomenttia vääntämällä. Ja on selvää, että saamme valtakunnallisella tasolla katsoa peiliin, koska he välittömästi saivat yhteistyökumppaneita. Mediaseksikkään toimintatavan avulla uusi toimija sai oitis säälipisteitä kansan riveistä, joissa ei ihan kaikkia seikkoja osata saatikka haluta huomioida. Laitoksen valitsema linja oli pitää suut supussa, joka sittemmin osoittautui oikeaksi tavaksi median suhteen. Liitto joutui nykyistä asemaamme puolustavaksi äänitorveksi ja onnistui niin ikään toiminnassaan mainiosti. Oikeuskanslerin päätöstä ei olisi tullut ilman liiton ja Ilmarin yhteistyötä. Itsekin sain ns. uhkauskirjoituksia ja soittoja, mutta pidättäydyin lähtemästä kisaan ja keskityin olennaiseen eli luotsaamiseen ja työkavereiden informoimiseen saamillani vähäisillä tiedonmuruilla. Ikävintä asiassa mielestäni oli mediassa ja turun toreilla harrastettu mustamaalaaminen, johon syyllistyttiin melkein kaikkien osapuolten toimesta. Se, että luotseja pidetään vanhakantaisina oman edun tavoittelijoina tai ahneina voittoa janoavina hylynryöstäjinä, ei aja yksityisten eikä laitoksen luotsien asiaa. Luonnollisesti ihmetystä herätti myös viranomaisten toiminta ja sen puute. Kaikki meistä tuntevat ainakin jonkin verran luotsauslakia ja tietävät, mistä asiassa oli kyse. Mutta minun pieneen mieleeni ei mahtunut missään välissä se ajatus, että kilpaillaan eri säännöillä. Lainsäädäntö kun sitoo laitoksen luotsien toimintaa monessa mielessä, toisia ei mm. luotsausvelvoite rasittanut. Maalaispoikana en tätä ymmärtänyt ja se oli minun mielestäni suurin ristiriita asiassa. Tulevaisuutta en osaa asian suhteen sanoa, mutta sen tiedän, että monella meistä on herännyt kaikenlaisia ky- symyksiä omasta ja luotsauksen tulevaisuudesta. Kieltämättä tuntuu, että olemme vain pelinappuloita politiikan pelilaudalla. Kansainvälisellä tasolla vakuutusyhtiöt ja vastaavat tahot ovat jälleen korostamassa turvallisuuden ja luotsauksen tarpeellisuutta. Niin ikään merenkulun ammattilaisista on kasvavaa kysyntää ja ala on edelleen tulevaisuudessa tuiki tarpeellinen. Vaikka tämä kiista meidän kannalta tuntuu suurelta ja mullistavalta, niin kyllä meitä kaikkia työelämään haluavia tarvitaan jatkossakin. Kävi tässä kiistassa miten tahansa. Lopuksi haluan vielä kiittää työkavereita, jotka pitivät päänsä kylmänä ja pysyivät ringissä. Parhaan lopputulokseen päästään puhaltamalla yhteen hiileen. Big Brother -ohjelmaa lainaten, läyhääminen on syvältä! Rami Leponiemi Raumanmeri Se, että luotseja pidetään vanhakantaisina oman edun tavoittelijoina tai ahneina voittoa janoavina hylynryöstäjinä, ei aja yksityisten eikä laitoksen luotsien asiaa. KUVA: MINNA HEIKKILÄ

17 32 33 Tarkastusalus OULU on palannut takaisin Ouluun Toukokuun 19. päivänä vuonna 2007 kokoontui Toppilan Meri-Killassa yhdeksän merellistä miestä pohtimaan keinoja Oulun katoavan merellisyyden pelastamiseksi. Pohdinnan tuloksena päätettiin perustaa yhdistys tekemisien kivijalaksi. Näin syntyi Merellinen Oulu ry. Samassa yhteydessä pohdittiin keinoja tuottaa lisää tehosteita keskusteluihin ja lehtikirjoitteluun merellisyyden paikallisesta kuvasta. Koska kirjoitetut sanat ja lausutut mielipideilmaisut jäivät vain puheiden tasolle, päätettiin aloittaa tutkailut oman laivan hankkimiseksi Toppilan salmen merellistä ilmettä kohentamaan. Tässä vaiheessa joku tiesi kertoa kuulleensa Merivoimien olevan luopumassa FNS Kustaanmiekka -aluksesta, joka on entinen T/A Oulu, Merenkulkulaitoksen Oulun Luotsipiirille v tarkastusalukseksi rakennuttama laiva. Totta vai huhupuhetta? Asian selvittäminen edellytti yhteydenottoa korkealle tasolle. Puhelu pääjohtaja Markku Myllylle ja pyyntö, että hän suorittaisi tiedusteluja Merivoimien komentajan suuntaan aluksen kohtalosta. Muutaman päivän kuluttua Markku soitti ja sanoi, että kannattaa kirjoittaa Merivoimien komentajalle. Kirjoitin kirjeen toukokuun lopulla ja heinäkuussa saimme vastauskirjeen, jossa lippueamiraali Pennala ilmoitti Merivoimien poistavan aluksen laivaston vahvuuksista ja samalla hän toi julki tyytyväisyytensä siitä, että alus tulee saamaan uuden elämän synnyinsijoillaan Oulussa. Merellinen Oulu ry alkoi totuttelemaan laivanvarustajaksi. OULU Oulun redillä. Kuva: Kai Tirkkonen Vuodenvaihteen jälkeen Merivoimat alkoivat poistaa aluksesta heidän toimintansa edellyttämiä laitteita. Sovittiin, että alukseen jätetään merikelpoisuuden edellyttämä varustus kotimatkaa varten. Toukokuun 7. päivänä allekirjoitettiin kauppakirja Merivoimien esikunnassa Turussa, jolloin alus siirtyi Merellinen Oulu ry:n hallintaan ja omistukseen. Seuraavana päivänä suuntasimme keulan Pansion sotasatamasta kohti Uusikaupunkia ja siellä Työveneen laituria. Tasan kuukausi Uudenkaupungin Työveneen suojissa, auringon suosiollisessa huomassa, Merellinen Oulu ry:n merihenkiset miehet saivat vallan ihmeitä aikaan. Laiva vaihtoi värinsä tummanharmaista sävyistä hohtavan valkoiseen ulkonäköön. Kannet hehkuvat tummaa punaa ja skorsteeni sai perinteisen kellertävän värinsä. Aluksen kaikkien osien pintakäsittelyä edelsi mastojen puhdistus edellisen omistajan laitteiden kiinnityksien jätteistä metallileikkurein, sahauksin ja hiontatyökaluin. Kaapeleita purettiin satoja metrejä. Sen jälkeen Yllä: OULU-laiva Toppilasta ulos. Taustalla Toppilansaaren asuntomessualue. Kuva: Kai Tirkkonen Alla: FMS Kustaanmiekka omissa hommissaan sellaisena kuin me sen saimme. mastot pohjamaalattiin kahteen kertaan ja pintakäsiteltiin valkovärillä osin kolmeen kertaan. Kansirakenteet ja kaikki kannet on skrapattu ja hiottu, pohjamaalattu ruosteenestomaalilla kahteen kertaan, suojamaalilla vähintäänkin kertaalleen ja pintamaalilla kauttaaltaan kahteen kertaan. Näin ollen alus on saanut viisinkertaisen pinnoitteen suojaksi raiskaavaa ruostetta vastaan. Tämä kaikki on saatu aikaan näiden uskomattomasti uurastaneiden miesten ahkeroinnilla. Luojakin on ollut puolellamme antaen jokaisen aamun syntyä auringon heleään paisteeseen. Yhtään päivää ei olla menetetty sään vuoksi. Ehkä tästä syystä aamuvirkuimmat olivat suteineen levittämässä maalia jo kuudelta aamulla ja vielä iltasella viimeiset lähtivät pensselien pesusta saunaan vasta lipun laskun aikaan. Jos kannella ahkeroitiin, sitä on tehty myös koneessa. Kaikki painolasti- ja makeavesitankit on avattu, painepesurilla pesty ja toiminnoiltaan tarkastettu. Öljyvarastotankit, septit ja harmaavesitankit pumppuineen on saatettu toimintavarmoiksi. Kone ja apukoneet on tarkastettu ja huollettu, tarpeelliset aineet ja tarvikkeet hankittu ja putkistojärjestelmät niin makean veden kuin paloturvallisuuslaitteidenkin osalta on tutkittu ja huollettu. Mitä kaikkea tuolla aluksen pimennoissa lie tehtykin, sen tietävät nuo maan mainiot konemestarit. Lähtiessämme Uudestakaupungista kohti Teijon telakkaa, emme voineet muuta kuin kiittää Työveneen johtoa ja henkilökuntaa siitä suurenmoisesta avusta ja kohtelusta, mitä saimme heidän taholtaan tuona tehontäyteisenä kuukautena heidän laiturissaan. Laivallamme on hyvät siteet tähän satamaan ja aina laituripaikka valmiina, mikä on kullanarvoinen asia näinä ahneuden aikoina. 9. kesäkuuta ajoimme Teijon allastelakkaan vedenalaisten osien tarkastusta ja käsittelyä varten. Hivenen jännitti, mikä vedenalaisten osien kunto olisi. Sitä mukaa, kun tarkastuskohteet tulivat tehdyiksi, vahvistui käsitys siitä, että kyllä Merivoimat ovat vanhaa rouvaa hyvin pitäneet. Kiitokset siitä heille vielä kerran. Runko, pohjakaivot, akseli, säätölapapotkuri ja peräsin todettiin kunnoltaan moitteettomiksi ja katsastettiin positiivisin kommentein. Vielä pintakäsittely ja vesilinjan maalaus, ja sitten suunta kohti kotia. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina saavuimme Toppilan satamaan luonnon juhlistaessa tuloamme ukkosen jyrinällä mahtavan rae- ja vesisateen maustamana. Kai Luonto halusi huolehtia siitä, että alus ja sen miehistö tulivat kunnolla puhdistetuiksi etelän pölyistä. Tulon jälkeen alkoivat aluksen katsastukseen valmistautumiset. Tehtiin kallistuskokeet ja sen perusteella mapillisia vuoto- ym. vakavuuslaskelmia. Alusta mitattiin ja

18 34 35 Hinaaja Ulla rikkoo sataman jäätä, jotta saapuvat laivat on helpompi ohjata laituriin. Tornio, maaliskuu Kuva: Jacopo Brancati punnittiin, saatiin dokumentteja, joilla sitten on pyritty vakuuttamaan merenkulkuviranomaiset siitä, että alus on kaikin puolin merikelpoisessa kunnossa. Alus on hyväksytty perinnealusrekisteriin sekä lastialuksena Merenkulkulaitoksen alusrekisteriin. Näissä touhuissa kesä on kulunut niin, että nyt tätä kirjoitellessani lokakuun lopulla, odottelemme meriturvallisuusviranomaisten päätöstä siitä, minkä statuksen alus tulee saamaan täällä Oulussa. Tavoitteemme on päästä Special Purpose Ship 2008 koodin mukaiseksi erikoisalukseksi, koska rakentamamme toimenkuva perustuu ensisijaisesti meriaiheisiin kohdistuviin koulutusajoihin, kohteena ensisijaisesti nuoret. Saamani kokemukset ovat antaneet selvän kuvan meriturvallisuusviranomaisten vaatimuksista noudattaa kirjaimellisesti esim. EU-direktiivien määräyksiä. Ollaankohan kaikissa valtioissa EU-alueella yhtä tinkimättömiä tässä suhteessa? Epäilys herää, kun katselee liikenteessä olevia aluksia Euroopan rannikoilla. Näitä katsastusvaateita seuratessa on saanut sellaisen käsityksen, että OULU-laiva on seilannut Itämerenliikenteessä nämä ensimmäiset 45 vuotta pelkällä tuurilla ja on nyt joutunut perusteelliseen syyniin kotimaanliikenne III alueelle rajoitetuille matkoille. Rakenteellisesti alus on kuitenkin uuden veroisessa kunnossa. Mainittakoon, että OULU-laivan sisaralus on Australiassa ja tekee sieltä elämysmatkoja Etelämantereelle. Kyseessä on sama laiva, mutta kotimaan III aluetta vaativammat toimialueet. Ponnistellaan kuitenkin kohti tavoitteitamme. Onpahan eläkeläisellä ajankulua. Turvallista Joulua teille työssä käyville ja Leppoisia Juhlanhetkiä eläkepäiviä viettäville! Pentti Auranaho Merikeskus Vellamo Kotkan Kantasatamassa. Kuva: Jussi Tiainen Majakan Fresnelin linssin läpi katsottuna maailma kääntyy ylösalaisin. Utö, helmikuu Kuva: Jacopo Brancati Jäinen matka Suomeen -valokuvanäyttely Merikeskus Vellamossa Merikeskus Vellamossa avautui Jacopo Brancatin valokuvanäyttely Jäinen matka Suomeen. Näyttely on syntynyt Brancatin, luotsien ja Vellamon yhteistyönä ja sen aiheena ovat suomalaisten luotsien työ ja elämä sekä merenkulku jäisellä merellä. Jacopo Brancatin omien sanojen mukaan oikean tunnelman löytäminen vaati kolme vuotta ja neljä kuvausmatkaa, joiden aikana hänen oli voitettava kuvattaviensa luottamus ja selviydyttävä pohjoisen olosuhteista. Hän kuvasi luotsiasemien elämää Itäisellä Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Perämerellä. Jacopo Brancati (s. 1966) on Ranskassa asuva ammattivalokuvaaja ja -toimittaja. Brancati on toteuttanut useiden eurooppalaisten merimuseoiden kanssa erilaisia hankkeita, joissa on tarkasteltu erilaisista historiallisista ja maantieteellisistä näkökulmista merenkävijöiden toimintaa heidän omassa ympäristössään. Vellamon näyttely Jäinen matka Suomeen on avoinna yleisölle

19 KUVA: MINNA HEIKKILÄ Oudot valoilmiöt piruja, paholaisia, vai polku rikkauteen? Kansanperinteessä näitä virvatuliksi nimitettyjä ilmiöitä on tavattu lähes kaikkialta maapallolta. Virvatulet tai aarnivalkeat ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa. Runoissa ja lauluissa virvatulet ovat yleensä maailman houkutusten vertauskuva, ne ovat samalla tavalla pettäviä ja katoavia. Uskomusten mukaan virvatulet ovat henkiolentoja tai henkiolentojen valoja, joilla ne houkuttelevat ihmisiä eksymään tai vahingoittumaan. Vaappuvia virvatulia on pidetty lyhtyinä, joita joku olento kantaa pimeässä ja tämän vuoksi virvatulet onkin usein liitetty kummitteluun. Suomalaisessa kansanperinteessä uskottiin, että aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltija kiillotti tai puhdisti liekillä. Aarnihauta oli aarrekätkö, jota vartioi aarniksi kutsuttu haltia. Virvatulien uskottiin palavan aarnihaudoilla varsinkin juhannusyönä. Silloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan. Metalliesiintymiä on entisaikaan etsitty paikoilta, joissa on näkynyt näitä valoilmiöitä. Outokummun mineraaliesiintymän päällä kerrotaan palaneen aarnivalkeita. Virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan, tai jopa liikkuvan paikasta toiseen. Muodoltaan virvatuli on liekin kaltainen, valopallo tai hahmoton. Tarinoiden mukaan tulet katoavat tai pakenevat kauemmas, kun niitä lähestyy. Virvatulia esiintyy yleensä samoilla paikoilla tai alueilla toistuvasti, ja joillakin paikoilla niistä on pitkät kansanperinteet. Virvatulia on tutkittu myös tieteellisesti, mutta yhtenäistä tieteellistä selitystä niille ei ole saatu. Virvatulille tarjotut luonnontieteelliset selitykset vaihtelevat tapauskohtaisesti. Virvatulten ei ole kuitenkaan kerrottu polttaneen tai sytyttäneen mitään, joten suokaasuna purkautuvasta metaanista ilmiössä ei voi olla kyse. Joitakin virvatulia on verrattu käytökseltään ja ulkonäöltään pallosalamoihin. Onkin ehdotettu, että valopallomaiset tai liikkuvat virvatulet saattaisivat johtua luonnossa esiintyvistä sähköisistä ilmiöistä. Ukkosella esimerkiksi korkeisiin rakennuksiin tai puiden latvoihin syntyvää hohdetta kutsutaan ukonvirvaksi. Ukonvirva on sähköinen ilmiö, mutta virvatuli selitykseen sekään ei kelpaa. Täysin epätieteellisinä pidettyihin virvatulten selityksiin kuuluvat myös maan alta purkautuvat tektonisten tapahtumien irtipäästämät energiat. Virvatulet näyttäisivät olevan yhdistävänä tekijänä Paasiveden Pirulle, Pudasjärven ufoille, Outokummun kaivokselle ja Norjan Hessdalenin laaksossa tutkituille valoilmiöille. Sisältyykö näihin valoilmiöihin jotakin sellaista, mitä nykyisen tieteen valossa ei vielä ymmärretä? Paasiveden piru Eräs iäkäs kalastaja Paasiveden rannalta kertoo omituisen valon synnystä Paasivedellä. Hän on niitä harvoja, jotka ovat päässeet lähelle tätä Paasiveden tuulastajaa, tai myös Paasiveden Piruksi kutsuttua ilmiötä. Hän kertoo, kuinka törmäsi valoon tuulastusreissuilla monet kerrat. Siellä se aina odotteli niemessä. Valo syttyy järven pohjassa kuin tervastulet palaisivat. Sieltä valo lähtee kohoamaan ylöspäin. Se nousee pinnalle ja lopulta veden päälle noin 15 cm:n korkeudelle jalkapallon kokoiseksi, säännölliseksi valopalloksi. Ihan minun veneeni viereen hän (valo) muutaman kerran tuli ylös. Se siinä on kummaa, kun veden pinnalle ei tapahdu mitään silloin, kun hän nousee ylös. Ei kuulu myöskään mitään ääntä, ei tunnu lämpöä, ilmanvirtausta, ei hajua, ei siis kerrassaan mitään. Jotkuthan ne selittää, että se olisi jotain purkautuvaa kaasua, mutta luulisi sen edes kuplivan pinnalla. Vilkasliikkeinen hän on. Parissa sekunnissa sinkoaa itsensä järven reunalta toiselle (n. 10 km matka). Välillä hän voi pysytellä pitkiäkin aikoja paikoillaan, ja kun kyllästyy, niin lähtee sitten muualle. Monesti hän tuli ihan minun veneeni vierelle, kaveriksi kai. Monesti yritin koskea häntä. Käsi oli ihan muutaman sentin päässä hänestä, mutta ei hän koskea anna, lähtee aina pois. Paasiveden valoilmiöstä on muistitietoa ja tarinoita useiden sukupolvien ajalta, mutta pelkästä kansantarusta ei ole kysymys. Valoilmiöstä on myös tuoreita havaintoja. Kuluneena vuonna Savonrannalta tehtiin järjestettyjä Paasveen Piru -risteilyjä, joilla on seurattu ja tutkittu tätä ilmiötä. Tuoreita havaintoja tästä valoilmiöstä saadaan jatkuvasti. Valoja näkyy vuosittain, joskus jopa viikoittain / päivittäin. Syksyllä ne on kertomusten perusteella yleisimmin nähty, syy lienee siinä, että silloin vielä mökkeillään ja on tarpeeksi pimeää, että valo erottuu hyvin. Tehdyt havainnot valoilmiöstä ovat selkeitä ja niitä on myös kuvattu erilaisin menetelmin. Tehdyt havainnot ja otetut kuvat ja filmit voivat ehkä antaa tutkijoille edes jotain, mistä aloittaa. Project Hessdalen Hessdalen on pieni laakso Keski-Norjassa. Vuoden 1981 lopusta aina vuoteen 1984 laakson asukkaat huolestuivat ja raportoivat oudoista tunnistamattomista valoista koko laakson alueella. Mainitulla aikajaksolla oli havainnoitu useita satoja valoilmiöitä. Suurimpana esiintymäaikana raportoitiin jopa 20 ilmoitusta viikossa. Asian tutkintaa varten käynnistettiin projekti kesällä Alueen tutkimus suoritettiin Tämän tutkimusprojektin aikana tehtiin 53 valohavaintoa. Yksityiskohdat havainnoista on luettavissa projektin teknisestä raportista. Tämän lisäksi tehtiin myös kenttätutkimus talvella Tutkimuslaitteiden paikalla ollessa havaintoa tästä kummajaisesta ei kuitenkaan saatu. Valot ovat silti edelleen havaittavissa Hessdalenin laaksossa, vaikkakin niiden esiintymätiheys on laskenut suunnilleen 20 havaintoon vuodessa. Hessdaleniin asennettiin automaattinen mittausasema elokuussa Tiedot havainnoista ja valoilmiöstä on nähtävissä projektin websivulla. Pudasjärven ufot Pudasjärven ufoiksi kutsuttiin valoilmiöitä ja lentäviä esineitä, joita monet ihmiset kertoivat nähneensä Pudasjärven alueella ja sen lähistöllä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Havaintoja ilmoitettiin eniten tammikuussa Suurin havaintojen alueellinen keskittymä oli Särkivaarassa, Iso-Syötteen ympäristössä. Pudasjärven ufohavainnot uutisoitiin melko näkyvästi. Kyseessä lienee ollut Suomen historian laajamittaisin ufoaalto. Ufotutkijoiden ja lehdistön kiinnostus Pudasjärven ufoihin heräsi syyskuussa 1969 tehdystä havainnosta. Sen jälkeen seudulla kävi ufotutkijoita muualta Suomesta ja Ruotsista. Julkisuudessa esiteltiin myös valokuvia, joiden väitettiin esittävän ufoja. Pudasjärven ufojen herättämään julkiseen keskusteluun otti näkyvästi osaa myös tiedemiehiä, jotka kommentoivat väitettyjä havaintoja ja todisteita skeptisesti. Eräät tahot yrittivät löytää Pudasjärveltä uraania ufohavaintojen innoittamina. Insinööri Ahti Karivieri ja autoilija Atte Särkelä suunnittelivat ja toteuttivat pienimuotoisen valokuvausprojektin. Tuloksena oli noin 400 otosta väridioja, mustavalkokuvia ja infrapunakuvia. Parhaat ja tutkimuksellisesti arvokkaimmat kuvat saatiin infrapunafilmille. Pudasjärven, Hessdalenin ja Paasiveden yhtäläisyyksiin kuuluu, että ilmiö on havaittavissa talvellakin, joten suokaasusta tuskin on kysymys. Myös Paasiveden valoilmiö on nähty usein talvellakin. Miksi tuo ilmiö sitten haluaa tulla juuri järvelle? Metsässäkin siihen on kuulemma törmätty. Eräs paikkakuntalainen kertoo, että valopallo seurasi hänen autoaan pitkän matkaa mutkittelevalla metsätiellä. Hän kertoo pallon kiihdyttävän kovaa vauhtia ensin oikealle, jonka jälkeen se pysähtyy kuin seinään ja sitten ottaa samanlaisen spurtin ylös ja häviää. Normaali ymmärrys ei sitä helpolla selitä. Virvatuli tai ei, mutta mielenkiintoinen tutkittava joka tapauksessa. Ursan julkaiseman ufokriittisen Katoavatko ufot - kirjan mukaan ilmiö syntyy, kun graniittisessa kallioperässä olevat kvartsikiteet joutuvat puristukseen ja varautuvat sähköisesti. Kirjan mukaan Pudasjärvellä ja Norjan Hessdalenissa havaitut valoilmiöt olisivat pietsosähköisiä ilmiöitä. Samanlaisia valoja on havaittu myös muualla maailmassa, ja niiden yhteyteen on aina liittynyt siirroslinjoja kallioperässä. Ilmiö on voimakkaimmillaan juuri, kun kvartsikiteiden murtumiskynnys lähestyy. Valoja on havaittu myös maanjäristysalueilla juuri ennen järistystä, jolloin mineraalikiteet ovat olleet murtumaisillaan. Ilmiötä on kuvattu valopalloksi tai soihduksi. Ilmiön on havaittu säteilevän voimakkaimmin infrapunaisella aallonpituudella, ja myös Pudasjärvellä ilmiötä kuvattiin juuri infrapunaherkällä filmillä. Pudasjärvellä ilmiö esiintyy kallioperässä olevien siirroslinjojen yhteydessä melko kapealla alueella, n. 0,5 km linjasta molempiin suuntiin. Hessdalenissa taas on useampia siirroslinjoja, joten ilmiö esiintyy siellä laajemmalla alueella. Valojen on tosin joskus kerrottu lähteneen liikkumaan kauas syntyalueiltaan. Ilmiön läheisyydessä ihmiset ovat kertoneet kuuluneen särinää tai surinaa muistuttavaa ääntä, ja he ovat kokeneet huimausta tai epileptisiä kohtauksia. Myös ajantajun katoamista on havaittu. Nämä ilmiöt ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä on sähköinen ilmiö. Ilmiöön liittyvä sähkömagneettinen kenttä on myös havaittavissa jännitemittareilla.

20 38 39 Miten tämä voisi liittyä Paasiveteen? Paasselän pyöreä järviallas oli kauan ehdokkaana törmäyskraatteriksi. Asian varmistamiseksi talvella 1998/99 kairattiin 252 metriä syvä reikä, jossa yhteydessä kairansydämestä löytyi selviä merkkejä meteoriitin törmäyksestä. Paasselkä sai paikan Suomen kraatterikartalle toiseksi suurimpana kraatterina. Löytö julkistettiin 16. huhtikuuta Syväkairauksessa löytyi noin 210 m syvyydeltä mielenkiintoinen kiisuesiintymä, joka sisältää myös mustaliuskeita ja grafiittia. Löydetty kiisurikas kerros selittää tutkijoita kauan kummastuttaneet geofysikaaliset havainnot, esimerkiksi järven keskikohdalla olevan magneettisen häiriön. Meteorin törmäyksen aiheuttamat jännitteet kallioperässä voisivat olla ehkä syy myös Paasivedellä havaituille valoilmiöille. Maastotutkimuksilla voitaisiin selvittää, onko myös Paasiveden läheisyydessä edellä mainittuja siirroslinjoja, ja millainen kallioperä alueella on. Kraatteri on kuitenkin jo hyvin vanha, joten siellä olevat maaperäjännitteet ovat todennäköisesti purkautuneet jo aikoja sitten. Mielenkiintoisin yhtymä on kuparikaivosten ja kuparikiisun esiintyminen virvatulten esiintymispaikkojen läheisyydessä. Hessdalenin lähellä sijaitsevassa Røros:in kaivoskaupungissa kaivetaan kuparia. Outokummun vanha kuparikaivos on löydetty metsässä palavien aarnivalkeiden ansiosta. Myös monista meteoriittikraattereista on viime vuosina löydetty merkittäviä taloudellisia esiintymiä; kuten malmeja, timantteja, kivihiiliesiintymiä, kaoliinikerrostumia ja pohjavesivarantoja. Voisiko näissä valoilmiössä olla yhteys maaperän metalleihin ja nimenomaan kupariin? Jo se, että molemmat paikat (Hessdalen ja Paasselkä) ovat lähellä kuparipitoisia esiintymiä, on jo sinällään merkittävä. Kun huomioidaan myös Outokummun kaivoksen syntyhistoria valoilmiöineen, niin jokin yhteinen nimittäjä on ehkä jo löytynyt. Yllätys ei liene, että myös Pudasjärveltä (Iinattivaarasta, Vaskivaarasta ja Mäntyvaarasta) on löydetty lupaavia kuparipitoisia esiintymiä, joissa on tehty myös koelouhintoja. Vastaus virvatulten ja aarnivalkeiden syntyyn voi olla ehkä lähempänä kuin luulemmekaan. Hessdalenin tutkimuksista tiedämme, että ilmiö aiheutuu voimakkaasta itsevalaisevasta energiasta. Voiko Hessdalenin ilmiö johdattaa meidät jopa uuden puhtaan energian lähteelle? Kauko Parviainen Lähdeaineistoa: Wikipedia; Virvatuli; Pudasjärven ufot Suomen Ufotutkijat ry, Paasselän valoilmiöt Østfold University College; Project Hessdalen STOCK.XCHNG