Koulutus- ja kehittämistarvekartoitus Kuuma-kuntien ja Hyvinkään aikuissosiaalityössä

Transkriptio

1 Koulutus- ja kehittämistarvekartoitus Kuuma-kuntien ja Hyvinkään aikuissosiaalityössä Selvitys päihde- ja mielenterveystyön koulutuksen ja yhteistyön kehittämisen tarpeista Mia-Veera Koivisto Raportti on koottu kyselyn, keskustelujen ja ryhmätöiden pohjalta Avomieli-hankkeen kehittämistyön suunnittelun ja toteutuksen tueksi.

2 Sisältö Selvitystyön tausta... 3 Päihde- ja mielenterveystyön koulutuksen tarve aikuissosiaalityössä... 4 Päihde- ja mielenterveysasiakkaan tilannearviointi ja palvelusuunnitelma aikuissosiaalityössä... 7 Täydentävä toimeentulotuki ja perusosan alentaminen päihde- ja mielenterveysasiakkailla...10 Yhteistyön lisäämisen ja kehittämisen tarpeet...13 Koulutus- ja yhteistyöseminaarien alustava suunnitelma vuosille

3 Selvitystyön tausta Avomieli-hanke on osa Vantaan hallinnoimaa Mielen avain -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää Etelä-Suomen päihde- ja mielenterveyspalveluja. Sosiaalitaidon koordinoiman Avomielihankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveys- ja päihdeongelmaisten avunsaantia sekä mielenterveys-, päihde- ja sosiaalipalveluiden välistä yhteistyötä Hyvinkäällä, Keravalla, Nurmijärvellä, Tuusulassa ja Järvenpäässä. Hankkeessa järjestetään muun muassa koulutus- ja yhteistyöseminaareja, joiden ensisijaisena kohderyhmänä ovat hankekuntien aikuissosiaalityössä työskentelevät. Tähän liittyen helmikuussa 2011 kartoitettiin aikuissosiaalityöstä nousevia tarpeita koulutus- ja yhteistyöseminaarien suunnittelun pohjaksi. Kysely toteutettiin sähköisesti ja siihen vastasi 29 aikuissosiaalityössä työskentelevää. Vastauksia saatiin kaikista hankealueen kunnista 4-9 kappaletta. Vastaajista 11 työskentelee sosiaalityöntekijän nimikkeellä, 12 sosiaaliohjaajana ja loput vastaajista ovat etuuskäsittelijöitä, aluetoimistosihteeri ja alueneuvoja. Vastaajamäärän vähäisyydestä huolimatta tuloksia esitetään prosentteina kokonaiskuvan helpottamiseksi. Kyselyn lisäksi yhteistyön ja lisäkoulutuksen tarpeita kartoitettiin Avomieli-hankkeen aloitusseminaarissa Tuusulassa joulukuussa Tällöin aikuissosiaalityössä työskentelevät pohtivat kuntakohtaisissa pienryhmissä oman kuntansa päihde-, mielenterveys- ja sosiaalityön välistä yhteistyötä sekä kehittämisen tarpeita. Näiden pienryhmien pohdintoja raportoidaan yhteistyön lisäämisen ja kehittämisen tarpeet -osiossa. Lisäksi tarpeita on arvioitu aikuissosiaalityön asiantuntijaverkoston tapaamisissa ja hankekuntiin tehdyillä tutustumiskäynneillä. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnkuvissa on mahdollisesti eroja, mutta tässä kyselyssä niitä ei ilmene: molemmat tapaavat asiakkaita kasvokkain, tekevät tilannearvioita ja palvelusuunnitelmia, käsittelevät toimeentulotukihakemuksia, toteuttavat puhelinneuvontaa ja kotikäyntejä, osallistuvat verkostotapaamisiin sekä tapaavat muita palveluntuottajia. Etuuskäsittelijöiden työtehtäviin kuuluvat muun muassa toimeentulotukihakemusten kirjallinen käsittely, puhelinneuvonta ja muihin palveluihin ohjaaminen. 3

4 Kyselyyn vastanneilla on runsaasti työkokemusta sosiaalialalta: heistä noin puolet on työskennellyt sosiaalityössä yli 10 vuotta. Noin viidenneksellä on sosiaalityön työkokemusta 6-10 vuotta. Vain yksi vastaaja oli työskennellyt alalla alle vuoden. Päihde- ja mielenterveystyön koulutuksen tarve aikuissosiaalityössä Kuuma-kuntien yhteisessä päihde- ja mielenterveystyön kehittämisen suunnitelmassa vuosille määritellään kuntakohtaisten toimenpideohjelmien lisäksi myös kuntien yhteisiä kehittämiskohteita, kuten yhteisen koulutuksen järjestäminen ja kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon kehittäminen. Lisäksi suunnitelmassa Kuuma-kuntien yhteiseksi kehittämiskohteeksi mainitaan aikuissosiaali-, päihde-, mielenterveystyön yhteisten asiakasprosessien ja moniammatillisten yhteistyömuotojen kehittäminen. Keski-Uudenmaan Avomieli-hanke pyrkii vastaamaan ensisijaisesti viimeksi mainittuihin alueellisiin erityistarpeisiin: hankkeessa järjestetään yhteisiä koulutustilaisuuksia, joissa huomioidaan eri toimijoiden välinen yhteistyö. Aikuissosiaalityössä asioi päihde- ja mielenterveysongelmaisia asiakkaita lähes päivittäin ja koulutusta näiden asiakasryhmien kohtaamiseen tarvitaan lisää. Kyselyn mukaan viimeisen vuoden aikana aikuissosiaalityössä päihde- tai mielenterveysongelmaisia on kohdattu useita kertoja viikossa (Taulukko 1). Yli kolmannes arvioi kohtaavansa heitä työssään päivittäin. Alkoholin arvellaan olevan yleisin ongelmia aiheuttava päihde ja alkoholihaittoja osataankin tunnistaa hieman paremmin kuin muita päihdeongelmia. Alkoholin käytön puheeksi ottaminen asiakkaan kanssa koetaan useimmiten helpoksi, mutta huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön puheeksi ottaminen koetaan vaikeammaksi. Aikuissosiaalityön asiakkaalla on yhä useammin samanaikainen päihde ja mielenterveysongelma. Kaksoisdiagnoosipotilaiden kohtaaminen, tilanteen arviointi ja hoito edellyttävät erityisosaamista ja lisäkouluttautumista päihde- ja mielenterveyspalveluissakin, joten aikuissosiaalityössä tämän aihealueen osaamisen lisääminen on erittäin tärkeää. 4

5 Taulukko 1. Kuinka usein olet viimeisen vuoden aikana kohdannut työssäsi asiakkaita, joilla on oman arviosi mukaan Vastaajien määrä: 29 useita kertoja viikossa noin kerran viikossa kuukausittain harvemmin en koskaan en osaa sanoa alkoholiongelma? 79 % 4 % 13 % 4 % 0 % 4 % lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttöä? 35 % 27 % 19 % 12 % 0 % 8 % mielenterveysongelma? 56 % 20 % 20 % 0 % 0 % 4 % Sekä päihde että mielenterveysongelma 45 % 21 % 27 % 3 % 0 % 3 % Kyselyssä tiedusteltiin kuinka tärkeäksi aikuissosiaalityössä työskentelevät kokevat lisäkoulutuksen tarpeen nykyisessä työtehtävässään liittyen päihde-, riippuvuus- ja mielenterveysongelmiin. Vastausten mukaan työssä tarvitaan laajasti lisätietoa eri aihepiireistä. Eniten osaamista ja tietoa kaivataan toiminnallisista riippuvuuksista, kuten peli- ja nettiriippuvuusongelmista (89 % koki aiheen tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi, Taulukko 2). Tämä tarve on noussut esiin myös keskusteluissa aikuissosiaalityön asiantuntijaverkostossa sekä tutustumiskäynneillä sosiaali-, päihde- ja mielenterveystyön yksiköihin. Pelaamisesta ja netinkäytöstä aiheutuneiden ongelmien koetaan lisääntyneen ja työntekijöillä on omasta mielestään liian vähän tietoa siitä, kuinka näitä ongelmia voidaan arvioida, ja mihin asiakkaita ohjataan hoitoon. Kyselyn mukaan työtehtävissä kaivataan perustietoa riippuvuusilmiöstä, jotta asiakkaiden ongelmia olisi helpompi ymmärtää sosiaalityön näkökulmasta. Lisäksi kaivataan käytännönläheistä tietoa ongelmien tunnistamisesta, välineitä ongelmiin puuttumisessa sekä tietoa hoitovaihtoehdoista ja alueellisista hoitopalveluista. Lisäksi koulutusta kaivataan riippuvuuksien sekä päihde- ja mielenterveysongelmien käsittelystä lapsiperheiden tai parisuhteen näkökulmasta sekä työskentelymenetelmistä, joita voidaan käyttää koko perheen kanssa. Lisätietoa halutaan myös moniammatillisista työskentelymalleista ja siitä, millaisia yhteistyökäytäntöjä muissa kunnissa on olemassa. Koulutuksilta odotetaan erityisesti yhteistä pohdintaa sosiaalityön roolista päihde- ja mielenterveystyössä. 5

6 Taulukko 2. Kuinka tärkeäksi koet nykyisessä työtehtävässäsi koulutuksen seuraavista aiheista? erittäin tärkeä aihe, tarvitsen usein työssäni lisätietoa tästä aiheesta tärkeä aihe, lisätiedon hankkiminen tästä aiheesta saattaisi auttaa työtehtävissäni ei kovin tärkeä aihe, koska minulla on jo riittävästi tietoa/osaamista tästä aihepiiristä tarpeetonta, koska en koe tästä aiheesta järjestettyä koulutusta tarpeelliseksi työni kannalta kiinnostava aihe, mutta se ei ole tärkeää työssäni en osaa sanoa Päihdeongelmien tunnistaminen 30 % 41 % 26 % 4 % 0 % 0 % Yleisimmin väärinkäytetyt lääkkeet ja niiden vaikutukset 30 % 48 % 11 % 7 % 4 % 0 % Huumausaineet ja niiden vaikutukset 23 % 54 % 15 % 8 % 0 % 0 % Alkoholihaitat 15 % 35 % 38 % 8 % 4 % 0 % Masennus (tunnistaminen ja hoito) 38 % 38 % 15 % 8 % 0 % 0 % Netinkäyttö (nettiriippuvuus) 37 % 37 % 7 % 11 % 7 % 0 % Muut toiminnalliset riippuvuudet (esim. rahapelit ja shoppailu) 41 % 44 % 7 % 7 % 0 % 0 % Päihderiippuvuudet 23 % 50 % 15 % 12 % 0 % 0 % Päihde- ja riippuvuusongelmaisten hoito- ja palvelujärjestelmät 26 % 44 % 19 % 11 % 0 % 0 % 6

7 Päihde- ja mielenterveysasiakkaan tilannearviointi ja palvelusuunnitelma aikuissosiaalityössä Päihde-, riippuvuus- ja mielenterveysongelmat ovat yleensä pitkäaikaisia sairauksia, jotka vaikeuttavat työllistymistä ja heikentävät monella tavalla arkielämän hallintaa: oman talouden suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista vaikeuttavat sekä puutteelliset kyvyt että heikentyneet voimavarat. Päihde- ja mielenterveysongelmat saattavat johtaa tilanteeseen, jossa yksilö joutuu turvautumaan toimeentulotuen hakemiseen. Ongelmien kasautuminen puolestaan tuo erityisiä haasteita asiakkaiden tarpeiden arviointiin ja toimeentulotuen myöntämiseen. Kuuma-kunnissa toteutettiin vuosina aikuissosiaalityön kehittämishanke, jonka tuloksena syntyivät kunnille yhteiset tilannearvio- ja palvelusuunnitelmalomakkeet. Avomielihankkeessa on kartoitettu päihde- ja mielenterveysasiakkaille sosiaalityössä tehtäviä tilannearviointeja ja palvelusuunnitelmia sekä lomakkeiden käyttöä ja niiden käyttökelpoisuutta kokonaistilanteen arvioinnissa. Päihde- ja mielenterveysongelmien arviointi koetaan sosiaalityössä tärkeäksi: kyselyssä 68 % vastaajista on sitä mieltä, että päihdeongelma tulisi arvioida kaikkien asiakkaiden kohdalla. Mielenterveysongelmien kohdalla vastaava luku oli 54 %. Osa kokee, että näiden ongelmien arviointi tulisi tehdä vain tarvittaessa, ei systemaattisesti kaikille toimeentulotukea hakeville asiakkaille. Päihde- ja mielenterveysongelmien arviointiin kaivataan lisää välineitä: esimerkiksi 27 % vastaajista kokee, että tilannearviointi olisi tärkeää, mutta työntekijällä ei ole riittävästi osaamista mielenterveysongelmien arviointiin. Kyselyssä kysyttiin tilannearvio- sekä palvelusuunnitelmalomakkeiden käytön yleisyydestä, ja kuinka hyödyllisiksi ne on koettu. Lisäksi selvitettiin millä menetelmillä aikuissosiaalityössä työskentelevät arvioivat asiakkaiden päihde- ja mielenterveysongelmia ja käyttävätkö he valmiita mittareita. Kuntien välillä on isoja eroja sekä mittareiden käytössä että arviointimenetelmissä. Vastaajista 15 % kertoi tilannearviolomakkeen olevan käytössä kaikkien asiakkaiden arvioinnissa (Kuvio 1). Tilannearviolomakkeen käytössä oli eroja sekä kuntien sisällä että niiden välillä: osassa yksiköitä tilannearviolomake täytetään kaikille asiakkaille ja joissain kunnissa sitä ei käytetä lainkaan. Osa työntekijöistä kokee lomakkeen liian raskaaksi ja sen koettiin vievän liikaa aikaa. Resurssien (sekä aika- että henkilöresurssien) puute on vastausten mukaan usein syynä siihen, että 7

8 tilannearviokaavaketta ei täytetä ja tilannearvio toteutetaan muilla keinoin, esimerkiksi vapaamuotoisella keskustelulla. Kuvio 1. Kuinka usein työssäsi käytät tilannearviolomaketta? En käytä tilannearviolomaketta omassa työssäni, koska: - lomake on liian laaja - tapaamisissa ei ole aikaa täyttää lomaketta - tilannekartoitus ei kuulu työnkuvaani - palvelusuunnitelma on riittävä, jolloin erillinen tilannearvio ei ole tarpeellinen Tilannearviolomaketta käyttävät arvioivat lomakkeen hyötyjä muun muassa seuraavasti: - Asiakas on mukana prosessissa ja itsekin osallistuu itsensä ja tilanteensa arviointiin. Ei pelkästään keskustelua asiakkaan kanssa vaan jää mustaa valkoiselle ja asiaan on mahdollista palata aina tarvittaessa. - Olisi hyödyllinen, jos olisi mahdollisuus käyttää. - Tilannearviolomake toimii erinomaisena keskustelun pohjana, mutta lomake on aika pitkä täyttää jokaisessa tapaamisessa. Asiakkaan tilanteesta riippuu, kuinka perusteellisesti lomaketta käyttää. 8

9 - Ehdottomasti tärkeä kartoitus sosiaalityön tarpeelle. - Selventää tilannetta sekä auttaa ymmärtämään kokonaisuutta. - Sen avulla voidaan kartoittaa asiakkaan vahvuuksia ja sitä, miten hänen kanssaan voi työskennellä. Mahdolliset esteet esim. työllistymiseen usein myös tulee esiin kartoituksen kautta. Myös asiakkaan arki tulee kartoituksessa esiin. - Tarvittavat tiedot on koottuna yhteen lomakkeeseen josta ne saa helposti nähtäville. Sitä voi päivittää aina tilanteen mukaan. - Jatkossa mikäli asiakas siirtyy kirjalliseen käsittelyyn, on hyödyllistä, että sos.työntekijä/ohjaaja on tehnyt tilannearviolomakkeen, mikä löytyy koneelta. Tilannearviolomakkeelta voi ilmetä sellaisia asioita, mitä on hyödyllistä tietää, kun asiakkaan tapaa ensi kertaa. - Pohjustaa asiakas-työntekijäsuhdetta ja antaa myönteistä väriä dialogiin, koska asiakas arvioi itsekin omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan, eikä keskitytä kaikkeen vaikeaan ja pielessä olevaan. - Lomake tekosyy kysyä asioista, antaen rungon, joka johdattelee aiheeseen. Jos esim. taloudelliseen tilanteeseen liittyen alkaa painottua ongelmia, voi niistä lähteä liikkeelle ja selvittää, onko esim. päihteiden käytön suhteen tullut muutoksia tai onko päivärytmi epäkunnossa mahdollisesti uniongelmien, masennuksen tai päihteiden käytön vuoksi. Taloudelliset huolet aiheuttavat itsessään usein lievää masennusta ja unettomuutta ja joissain tilanteissa ajaa myös päihteiden tai lääkkeiden väärinkäyttöön. Kyselyssä kartoitettiin kuinka hyödyllinen tilannearviolomake on päihde- ja mielenterveysongelmien kartoittamisessa, ja millä muilla menetelmillä näitä ongelmia sosiaalityössä arvioidaan. Neljännes vastaajista arvioi, että tilannearviolomakkeella ei saa riittävästi tietoa mahdollisesta päihde- tai mielenterveysongelmasta. Noin puolet vastaajista ei osannut sanoa, saako lomakkeen avulla riittävästi tietoa asiakkaan päihde- tai mielenterveysongelmasta. Jossain yksikössä oli laajasti käytössä erilaisia päihde- ja mielenterveysongelmien kartoitukseen tarkoitettuja mittareita: Euro ADAD, BDI, BAI, päihdemittari jne. Toisissa yksiköissä arviointia tehdään pääsääntöisesti keskustellen. Lisäksi tilannetta arvioidaan seuraamalla asiakkaiden tiliotteiden Alkon laskuja, apteekkilaskuja, Huuto.net-ostoksia ja nettipeliyhtiöiden pelitilejä. Kuntien yhteinen palvelusuunnitelmalomake on käytössä useammin kuin tilannearviolomake. Palvelusuunnitelmalomaketta käyttää noin 90 % vastaajista. Lomake koetaan tärkeäksi ja 9

10 toimivaksi työvälineeksi sitouttamiseen, tilanteen kartoittamiseen ja seurantaan sekä yhteistyön selkiyttämiseen verkostoissa. Sosiaalityössä tilannearviointia tehdään tapaamisissa jatkuvasti. Vastaajat korostivat keskustelujen ja vapaamuotoisten kysymysten käyttöä tilannearviolomakkeen sijasta - tai sen lisäksi. Kokonaistilanteen arviointia tulisi vastaajien mielestä parantaa muun muassa lisäämällä asiakkaiden tapaamisia, tapaamiseen käytettävää aikaa, kotikäyntejä ja yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Osassa vastauksissa pohdittiin tilannearviokaavakkeen muokkaamista kevyemmäksi versioksi ja sen mahdollista yhdistämistä palvelusuunnitelman kanssa yhdeksi lomakkeeksi. Täydentävä toimeentulotuki ja perusosan alentaminen päihde- ja mielenterveysasiakkailla Kyselyssä selvitettiin miten taustalla oleva päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa täydentävän toimeentulotuen myöntämiseen. Vastaajista hieman alle puolet (48 %) rinnastaa päihdeongelman muihin vakaviin sairauksiin, jolloin sen nähtiin aiheuttavan erityistä tuen tarvetta. Mielenterveysongelma rinnastetaan useammin (n.70 %) muihin vakaviin sairauksiin. Noin kolmannes arvioi, että kumpikaan ongelma ei vaikuta täydentävän toimeentulotuen tarveharkintaan ja viidennes vastaajista ei osannut sanoa, kuinka ko. ongelmat vaikuttavat. Yksi vastaaja arvioi, että jos erityistarve johtuu päihdeongelmasta, tällöin täydentävää toimeentulotukea myönnetään harvemmin. Täydentävää toimeentulotukea myönnetään päihde- ja mielenterveysongelmaisille esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: - täydentävää toimeentulotukea voidaan myöntää päihdehoitopaikkaan asiointimatkakuluihin tai ruokarahaa erityistilanteissa, vaatteisiin, jos pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus, siivouskuluihin... - Kuntoutumisen tukemiseksi - Asiakkaan kokonaistilanteen kannalta jos tilanteen eteenpäin viemiseksi nähdään täydentävällä toimeentulotuella olevan vaikutusta. 10

11 - Esim. asuntoasioissa, jos on hakeutumassa hoitoon ja sillä vältetään häätö, samoin takuuvuokrissa. - Haasteellisissa perhetilanteissa, joissa alaikäisiä lapsia ja jossa huoli lapsista - Turvataan ja tuetaan hoitokäynnit ja maksusitoumukset lääkkeisiin. - Päihdeongelmaisille maksusitoumuksia päihdehoidon asiakasmaksuun vaikka olisi ylijäämäinen laskelma. Avustetaan asunnon saannissa ja vuokrarästeissä. - Hoidon tarvetta arvioitaessa voi olla tarpeen, että hoitopaikkaa varten tarvitaan täydentävää tukea. Joskus lääkkeisiin tarve täydentävään tukeen. Silloin tällöin myös asumisen turvaamiseksi, jotta asunto säilyy voidaan tukea myöntää. - Mielenterveysongelmaisille saatetaan myöntää harkinnalla esim. psyykenlääkkeet mikäli asiakas ei niitä saa lunastettua eikä asiakkaalle tule normivajetta. Päihdeongelmaisille voidaan myöntää täydentävää esim. korvaushoidon matkakuluihin jos asiakas on sitoutunut korvaushoitoon. - Päihde- ja mielenterveysongelmaisiin sovelletaan kaikille asiakkaille samoja myöntämislinjauksia. - Esim. uimahalli- tai kuntosalilippuja itsensä kuntouttamiseen. Mikäli vuokravelka on johtunut mielenterveysongelmasta, voidaan myöntää helpommin. Kyselyssä kysyttiin myös kuinka usein toimeentulotuen perusosan alentamiseen johtavien syiden taustalla arvioidaan olevan päihde- tai mielenterveysongelma. Vastaajista 62 % arvioi päihdeongelman ja 39 % mielenterveysongelman olevan usein perusosan alentamisen taustasyynä. Lisäksi kyselyssä selvitettiin perusosan alentamisen yhteydessä tehtäväksi säädettyä (Laki toimeentulotuesta 10 ) itsenäistä suoriutumista edistävän suunnitelman laatimista käytännössä (Kuvio 2). Noin kolmasosa vastaajista ilmoitti, että suunnitelma tehdään aina kirjallisena ja yhdessä asiakkaan kanssa. Kuvio 2. Kuinka usein perusosan alentamisen yhteydessä tehdään asiakkaan kanssa itsenäistä suoriutumista edistävä suunnitelma? 11

12 Lakisääteisen suunnitelman tekemättä jättäminen on tiedostettu ongelma ja se selittyy vastausten mukaan usein resurssien puutteella. Lainauksia vastauksista kysymykseen Jos suunnitelmaa ei tehdä, kertoisitko miksi? : - Tässä on meidän yksikön suuri epäkohta, jota työstetty syksystä lähtien ja edelleen jatketaan keskusteluja ja tulossa tiukemmat linjaukset siitä, että lakia on noudatettava eikä perusosia saa lähteä alentelemaan ilman selkeää suunnitelmaa ja tavoitetta eli täytyy olla suunnitelma siitä, että perusosan alentamisella tavoitetaankin jotakin. - Suunnitelmat tehty sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden kohdalla ja vain murto-osa sosiaalitoimen asiakkaista on sosiaalityöntekijän asiakkaina eli suunnitelmat tehdään pitkäkestoisen sosiaalityön tuen piirissä oleville asiakkaille. - Käytän harkiten mutta esim. sellaisissa tapauksissa jossa asiakas laiminlyö asioidensa hoidon esim työllistymisen suhteen. Tarjolla olisi työharjoittelupaikkaa, opiskelumahdollisuutta yms mutta asiakas ei suostu mihinkään eikä kyse ole mistään sairaudesta vaan ei nyt huvita -tapauksesta (toisaalta monen sellaisenkin asiakkaan kohdalla tulee esille jotain selittävää tekijää sitten myöhemmin). - Suunnitelma tehdään aina jos perusosa alennetaan, alentaminen ilman suunnitelmaa on lainvastaista! - Suurin syy, miksei suunnitelmaa tehtäisi, voi olla työntekijän liian suuri työtaakka ja se, että toimeentulotukipäätös pitää tehdä seitsemän arkipäivän sisällä, jolloin pääpaino työssä siirtyy toimeentulotuen kirjalliseen käsittelyyn jonosta. Asiakkaiden kohtaamiselle jää aivan liian vähän aikaa. - Suunnitelma pyritään tekemään yhdessä asiakkaan kanssa, mutta aina asiakasta ei saada tulemaan suunnitelman tekoon. - Suunnitelmia tekee pääasiassa sosiaalityöntekijä. Ohjaaja tekee tilannearvioita. Usein kuitenkin on niin, ettei kumpaakaan pysty tekemään rajallisen ajankäytön vuoksi. - Suunnitelma kirjataan pääsääntöisesti päätökseen ja jos asiakas on ajalla keskustellaan siitä hänen kanssaan henk.kohtaisesti. Kirjallisten hakemusten perusteella mahdotonta tehdä suunnitelmaa asiakasta tavaten eikä henkilöstöä ole tarpeeksi jotta asiakkaalle saataisiin aika perusosan alentamisen suunnitelman teon johdosta. Kirjallisia hakemuksia paljon ja lisäksi on määrä-aika 7 arkipvää tehdä päätöksen asiakkaille. - Suunnitelmaa ei tehdä, koska työntekijäresurssit eivät anna myöden. Suunnitelman tekeminen vaatii aina asiakkaan tapaamisen ja asiakkaita on hyvin vaikea joissain tapauksessa saada toimistoon. 12

13 Yhteistyön lisäämisen ja kehittämisen tarpeet Yhteistyön kehittämisen tarpeita on kartoitettu kaikissa tapaamisissa hankealueen eri toimijoiden kanssa, aloitusseminaarissa Tuusulassa sekä sähköisellä kyselyllä. Aikuissosiaalityön yhteistyötä toivotaan lisättävän ja kehitettävän erityisesti seuraavien tahojen kanssa: - Perusterveydenhuolto - Erikoissairaanhoito - Päihde- ja mielenterveystyön toimijat - Kolmannen sektorin toimijat - Diakoniatyö seurakunnan kanssa - TYP ja Te-keskus - Kotihoito - Vanhusten ja vammaisten palvelut - Asunto-toimistot ja asuntolat - Päivähoito, kouluterveydenhuolto, lastensuojelu ja muut lasten palvelut Alla vastauksia kysymykseen: Miten yhteistyötä tulisi mielestäsi kehittää? Työparityöskentely ja jalkautuva työskentely: Keskeisenä varmasti nousee tarvittaessa työparityöskentely erityisesti tilanteissa, joissa huoli asiakkaan tilanteesta on niin suuri, että hänen tilannettaan täytyy lähteä kartoittamaan kotiin. Eli työparityöskentelyn tarve liittyy usein tilanteisiin, joissa täytyisi arvioida myös päihde- tai mielenterveyshoidon tarvetta tai muiden palveluiden tarvetta esim. vammaispalvelu yms. Jalkautuva työ Yhteiset tapaamiset, verkostot ja koulutukset: Verkostotapaamisilla, yhteisillä koulutuksilla, joissa käytetään myös toiminnallisia menetelmiä Yhteisiä koulutuksia joissa hiotaan yhteistyötä. Tutustumisia puolin ja toisin. Pääsy mukaan asiakkaan tapaamiseen kun asiakas ei itse kykene selvittämään tilannettaan. Yhteisiä tapaamisia joissa saataisiin tietoja ko.palvelusta sekä voitaisiin kehittää yhteistyötä. 13

14 Asumispalvelut: Yhteisten toimijoiden kesken tulisi kehittää yhdessä asumispalveluita, erityisen tuen tarpeessa oleville henkilöille/erityisasuttamisessa. Toimijoiden tulisi kehittää sujuvaa yhteistyötä erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asioissa. Vuokranantajien pitäisi antaa mielenterveys- ja päihdeongelmaisille asuntoja heikosta asumishistoriasta huolimatta, koska kuntoutuminen ei onnistu asunnottomana. Konkreettinen yhteistyö sekä olemassa olevan asiantuntijuuden hyödyntäminen: Verkoston jäsenet palvelusuunnitelman laadintaan - oleellista on yhteinen kokonaisnäkemys, jonka asiakas hyväksyy/ymmärtää. Mielenterveys- ja päihdeyksiköllä on aivan liian vähän yhteistyötä tällä hetkellä aikuissosiaalityön kanssa. Yhteispalaverit asiakkaan asioissa ja joskus työntekijöiden kesken auttaisivat asiaa. Terveydenhuolto ei osaa tarpeeksi hyödyntää sitä, kuinka hyvin tunnemme asiakkaan, eikä hyödyntää sitä, että pystymme omalta osaltamme tukemaan ja ylläpitämään hoitomotivaatiota sekä poistaa pikkuhiljaa asiakkaan pelkoa hoitoa kohtaan. Sosiaalityön hyödyntäminen päihde- ja mielenterveystyössä: tiedonjako ja sen hyödyntäminen Yhteistyö psykiatrien ja lääkäreiden kanssa heikohkoa -> ei ole matalaa kynnystä, lähetekäytäntö akuuttiin puoleen, 2dg-asiakkaat ja heidän hoitoon pääsy erityisen vaikeaa. Kunnioitusta eri ammattiryhmien kesken lisättävä Olemassa oleva osaaminen on saatava esille ja hyödynnettävä Tiedonkulun ja vastuun jakamisen selkiyttäminen: Tiedonkulkua parannettava molempiin suuntiin Työnjakoa ja vastuunjakoa parannettava Matalan kynnyksen ja yhden oven periaatteella toimivat palvelut: Matala kynnys, asiakasyhteistyöryhmän toiminta tehokkaammaksi Asiakkaiden pallottelu on saatava pois Kyselyssä tiedusteltiin lisäksi konsultaatiotuen tarpeesta: Noin neljäsosa vastaajista koki tarvitsevansa lisää konsultaatiotukea asiakkaiden päihdeongelmiin liittyen ja noin kolmasosa koki tarvitsevansa konsultaatiotukea mielenterveysongelmiin liittyen. 14

15 Koulutus- ja yhteistyöseminaarien alustava suunnitelma vuosille Avomieli-hankkeen selvitystyön pohjalta hankkeessa järjestetään viisi koulutus- ja yhteistyöseminaaria. Ensimmäinen seminaari liittyy toiminnallisiin riippuvuuksiin, erityisesti pelaamisen ja netinkäytön aiheuttamiin ongelmiin sekä niiden tunnistamiseen. Tilaisuus järjestetään Järvenpää-talossa. Pääasiallisena kohderyhmänä ovat aikuissosiaalityössä työskentelevät. Ensimmäiseen tilaisuuteen kutsutaan arvioitujen yhteistyön kehittämisen tarpeiden pohjalta eri toimijoita myös laajemmin. Syksyllä 2011 ja keväällä 2012 järjestetään yhteensä kolme seminaaria päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyen. Tilaisuuksissa pyritään antamaan käytännönläheistä tietoa ja työvälineitä näiden asiakasryhmien kohtaamiseen. Toukokuussa (tai kesäkuussa) 2012 järjestetään hankkeen loppuseminaari, jossa paneudutaan erilaisiin yhteistyökäytäntöihin. Tällöin esitellään Avomieli-hankkeessa arvioitava ja mallinnettu Järvenpäässä toimiva ACT-työryhmätoiminta. ACT:ssä toteutetaan moniammatillista työryhmätyöskentelyä, jossa ovat mukana perusterveydenhuolto, päihde- ja mielenterveysyksikkö, erikoissairaanhoito, kotihoito ja sosiaalityö. Koulutuksista ja ilmoittautumiskäytännöistä tiedotetaan myöhemmin sähköpostilla. 15