Toimittaja: Tytti Nahi (1. painos vuonna 2009) ja Netta Naumanen (2. päivitetty painos vuonna 2014), Kepa ry

Transkriptio

1

2 Toimittaja: Tytti Nahi (1. painos vuonna 2009) ja Netta Naumanen (2. päivitetty painos vuonna 2014), Kepa ry Graafinen suunnittelu ja taitto: Kati-Marika Vihermäki Painettu Erwekossa ympäristöystävälliselle paperille. ISBN (nid.): ISBN (pdf.): Tämä julkaisu on alun perin tuotettu Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vasta yksin Kepa ry, eikä sen voida katsoa edustavan Euroopan unionin mielipiteitä. Lobbaus on salakähmäisyyttä ja omien asioiden häikäilemätöntä ajamista kabineteissa. Se lisää politiikan mädännäisyyttä ja sitä, että mihinkään ei enää voi luottaa. Lobbari edustaa tavallisesti suuryrityksiä ja on varustettu tukulla rahaa, joka lopulta päätyy ahneen poliitikon taskuun. Aktivisti on ihminen, joka horjuttaa olemassa olevia yhteiskuntarakenteita, pyrkii anarkistiseen vallankumoukseen eikä kaihda laittomiakaan keinoja omien päämääriensä ajamisessa. Aktivisti ei argumentoi, osallistu poliittiseen keskusteluun tai anna vaaleissa ääntään kenellekään. Hän ei tarvitse tutkittua tietoa, vaan toimii omien päähänpinttymiensä ja nurinkuristen arvojensa mukaan. Lobbaus on demokratiaan olennaisena osana kuuluvaa tiedonjakoa päättäjien, kansalaisten ja erilaisten intressiryhmien välillä. Avoin lobbaaminen lisää kansalaisten mahdollisuutta saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Aktivisti on kansalaistoimintaa harjoittava henkilö, joka haluaa saada aikaan muutoksen jossakin itselleen tärkeässä asiassa. Aktivisti lisää demokratiaa asettumalla vuorovaikutukseen päättäjien kanssa sekä tuomalla kansalaiskeskusteluun tärkeitä poliittisia, sosiaalisia tai moraalisia kysymyksiä. Aktivistien saavutuksia ovat olleet muun muassa Intian itsenäistyminen, eduskunnan ja yhtäläisen äänioikeuden saaminen Suomeen, kosmetiikan eläinkokeiden kieltäminen EU:n alueella, Koijärven säästyminen kuivatukselta, Reilun kaupan järjestelmän luominen sekä Suomen ympäristöhallinnon synty. 2 3

3 sisällys 1. Alkusanat... 6 OSA I POLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO SUOMESSA 2. Valtio vaikuttajana...7 Suomi maailmassa ja Euroopassa...7 Esimerkki: Kansallisin laein ilmastonmuutosta vastaan...8 Kunnan suhde valtioon... 9 Hallitusohjelman merkitys kasvanut... 9 Esimerkki: Porkkanoita hallitusneuvottelijoille...10 Ohjelmat, periaatepäätökset ja selonteot Esimerkki: Naisille oikeuksia toimeenpano-ohjelmalla Koneisto tutuksi...13 Hallitus...13 Valiokunnat ja työryhmät...13 Eduskunta Valiokunnat...15 Eduskuntaryhmät...15 Yhteistoimintaryhmät...15 Puolueet...17 Kansalaisyhteiskunnan toimijat Kansalaisjärjestöt Tutkijat Neuvoa-antavat elimet Virkamiehet Päätöksentekoprosessi Päätöksenteko eduskunnassa Esimerkki: Kehityspoliittisen ohjelman laatiminen...23 Esimerkki: Kuultavaksi valiokuntaan...24 OSA II VAIKUTTAMISTYÖN KEINOT JA SUUNNITTELU 5. Päätöksentekoon osallistuminen...25 Liity puolueeseen...25 Tee aloite puoluekokoukselle Osallistu puoluekokoukseen Liity työryhmään...27 Asetu ehdokkaaksi Päätöksentekoon vaikuttaminen...28 Miten valtion päätöksenteosta saa tietoa?...28 Esimerkki: Kansanedustajaseuranta järjestötoiminnan osana poliittinen päätöksenteko suomessa Vaikuta hallitukseen Keskustelualoite Esimerkki: Ministeri eduskunnan evästettävänä...31 Suullinen kysymys...32 Kirjallinen kysymys...32 Ministerin kutsuminen tilaisuuteen...32 Kansalaisaloite...32 Esimerkki: Kansalaisaloitteita talkoohengessä Esimerkki: Reilu kahvitauko eduskunnassa Järjestöjen yhteistyö...34 Mediatyö...34 Esimerkki: Lahjoja Kataiselle Esimerkki: Lehdistötiedote...36 Esimerkki: Arktinen öljynporaus sai kasvot Vaikuta eduskuntaan...38 Henkilökohtainen tapaaminen...38 Esimerkki: Kansalaisaktiivit kertoivat Painavaa asiaa Eduskuntatalon portailla...39 Lausunto valiokunnalle Seminaari Julkaisu Esimerkki: Väestö ja kehitys -ryhmä, EDUVAKE Yhteistoimintaryhmä...42 Mediatyö ja verkkokampanjointi...42 Esimerkki: Animaatio verovälttelyn kitkemiseksi...43 Esimerkki: 10 päivää ihmisoikeuksille -vetoomuskampanja Vaikuta puolueisiin Vaikuttamistyön suunnittelu Aseta selkeä tavoite...47 Ongelma-analyysi...47 Resurssianalyysi Ympäristöanalyysi Valitse kohderyhmä ja vaikutuskanavat Etsi yhteistyökumppanit Muotoile viestisi...51 Tee toiminta- ja tiedotussuunnitelma...51 Muista evaluointi Loppusanat Lähteet, linkkejä ja lukemistoa

4 poliittinen päätöksenteko suomessa OSA I POLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO SUOMESSA 1. alkusanat 2. valtio vaikuttajana Demokraattiset osallistumistavat muuttuvat. Suomessa puolueiden jäsenmäärät ja äänestysvilkkaus ovat laskeneet viime vuosikymmeninä. Toisenlaiset osallistumisen muodot ovat kuitenkin nousseet entistä tärkeämmiksi. Suomalaiset toimivat verkostoissa, allekirjoittavat nettivetoomuksia, kirjoittavat mielipidekirjoituksia ja välittävät tietoa poliitikkojen toimista sosiaalisessa mediassa, kuten YouTubessa, Facebookissa ja Twitterissä. Mielenosoituksiakin järjestetään Helsingin keskustassa huomattavasti enemmän kuin nuorisoradikalismin hulluina vuosina 1960-luvun lopulla. Valtaapitäviä päättäjiä ja rakenteita haastavalla toiminnalla onkin demokratiassa merkittävä rooli. Esimerkiksi Kataisen hallitus on tunnistanut kansalaisjärjestöjen merkityksen suomalaiselle demokratialle ja hyvinvoinnille, ja kirjannut hallitusohjelmaansa pyrkimyksen vahvistaa niiden toimintaedellytyksiä ja resursointia. Tämä opas antaa vinkkejä siihen, miten ihmiset ja kansalaisjärjestöt voivat välittää tietonsa ja näkemyksensä hallitukselle, eduskunnalle ja poliittisille puolueille. Oppaan on laatinut globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö Kepa. Kepa on yli 300:n kehitysykysymyksistä kiinnostuneen kansalaisjärjestön kattojärjestö ja kehityspolitiikan asiantuntijajärjestö, joka innostaa suomalaisia toimimaan oikeudenmukaisen maailman puolesta. Suomalaispolitiikot ovat yleensä kiinnostuneita niin äänestäjien kuin asiantuntijoidenkin näkemyksistä. Siksi kansalaisjärjestöjen ja jopa yksittäisten ihmisten on mahdollista saada äänensä kuuluviin poliittisessa keskustelussa. Oppaan ensimmäinen osa tarjoaa taustatietoa vaikuttamistyölle: tietoa eri toimijoiden osallistumisesta poliittiseen päätöksentekoon Suomessa. Osa on merkitty turkoosilla. Vaikuttamistyön keinoja ja suunnittelua käsitellään pinkillä merkityssä toisessa osassa. Oppaassa käsitellään vain suoria tapoja välittää viestejä hallitukselle, eduskuntaan ja poliittisiin puolueisiin ja luoda painetta poliittisten päätöksen tekemiseen. Kampanjointi, jolla pyritään muokkaamaan kansalaisten ymmärrystä ja asenteita, on siis tällä kertaa rajattu ulos. Globalisaatio, Euroopan unionin päätökset ja toisaalta myös kunnallispolitiikka määrittävät ihmisten arkipäiväistä elämää vahvasti. Valtiot kuitenkin ohjailevat edelleekin niin kansainvälistä kuin paikallistakin politiikkaa. Suomen valtion politiikkaa johtavat ja toteuttavat eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti. Suomen perustuslaissa tunnustetaan eduskunnan ensisijaisuuden periaate. Sen mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Hallintovaltaa käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, joiden jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Käytännössä hallituksella on kuitenkin paljon liikkumavaraa paitsi panna toimeen myös määritellä Suomen politiikkaa. Tässä kappaleessa käsitellään Suomen valtion suhdetta Euroopan unioniin ja kuntiin sekä valtiollisten toimijoiden keskinäisiä valta-asemia. suomi maailmassa ja euroopassa Globalisaatiota käsittelevässä kirjallisuudessa kansallisvaltio julistettiin kuolleeksi jo vuosikymmeniä sitten. Kansallisvaltio on melko lailla menneisyyttä taloudellisena yksikkönä, totesi esimerkiksi yhdysvaltalainen taloushistorioitsija Charles Kindleberger vuonna Valtioilla on kuitenkin edelleen merkittävä rooli globalisoituneessa ja verkostoituneessa maailmassa. Euroopan unioni, kansainväliset rahoituslaitokset kuten Maailmanpankki ja Yhdistyneet kansankunnat ovat valtioiden välisiä yhteistyöfoorumeita, joissa valtioilla on kansallinen edustus. Suomi ei ole antanut Euroopan komissiollekaan täyttä mandaattia päättää asioista puolestaan. Niilläkin aloilla, joilla Euroopan unionin valta on vahvimmillaan, Suomi päättää unionin kannoista yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa. Siksi kansalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen on keskeistä myös kansainvälisissä kysymyksissä. Esimerkiksi kauppapolitiikassa, missä unionille on haluttu antaa ylikansallista päätösvaltaa, komissio on velvoitettu konsultoimaan jäsenvaltioita säännöllisesti kysymysten käsittelyvaiheessa. Toimenpiteille vaaditaan ministerineuvoston lisäksi myös suorilla kansallisilla vaaleilla valitun europarlamentin hyväksyntä. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen oman maansa päätöksentekoon on arvokasta myös periaatteellisesta näkökulmasta: ihmisillä ja järjestöillä on parhaat mahdollisuudet ja mandaatti vahvistaa demokratiaa juuri omassa maassaan. Jos suomalaistoimijat eivät välitä kansalaisten ajatuksia ja tuntoja suomalaispäättäjien tietoon, ei sitä tee kukaan. 6 7

5 poliittinen päätöksenteko suomessa kansallisin laein ilmastonmuutosta vastaan Polttava Kysymys -kampanja ajaa Suomeen ilmastolakia, joka toisi pitkäjänteisyyttä päästöjen vähentämiseen. Kuva: Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja. KANSAINVÄLISTEN ILMASTONEUVOTTELUJEN TAKKUILLESSA monet kansalaisjärjestöt ympäri Eurooppaa pyrkivät vaikuttamaan omien kansallisten hallitustensa ilmastopolitiikkaan. Kansalliset toimet ovatkin monen järjestön mielestä tehokkain tapa varmistaa, että maiden hallitukset tarttuvat ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ryhtyvät pitkäjänteiseen työhön päästöjen vähentämiseksi myös kansainvälisillä areenoilla. Maan ystävien koordinoima Polttava Kysymys -kampanja vaatii Suomeen ilmastolakia, joka velvoittaa hallituksen vähentämään päästöjä hiilibudjettien avulla. Tarkoituksena on turvata ilmastotieteen vaatimien päästövähennysten toteutuminen suunnitellusti ja johdonmukaisesti. Kesäkuussa 2011 kampanja saavutti merkittävän välitavoitteen, kun hallitusohjelmaan kirjattiin ilmastolakiin liittyvät selvitykset ja lakiesityksen tekeminen. Tämän oppaan toisen painoksen kirjoitushetkellä lain valmistelutyö on meneillään hallituksessa. Kampanja on toteutettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Vuosien varrella kampanja on kerännyt kansalaisilta kortteja, joissa he vaativat kansanedustajilta ilmastotoimia. Lisäksi kampanja on järjestänyt joukon erilaisia seminaareja, tilaisuuksia ja tempauksia muistuttamaan niin päättäjiä kuin muitakin suomalaisia vastuullisen ilmastopolitiikan merkityksestä. Polttava Kysymys on myös laatinut oman esityksensä ilmastolaiksi eduskunnalle ja vapaaehtoiset ovat tavanneet kansanedustajia ja ministereitä välittääkseen viestiään suoraan päättäjille. kunnan suhde valtioon Poliittista valtaa ja vastuita on viime aikoina pyritty myös tuomaan lähemmäs ihmistä, eli kuntiin. Juuri kunnat järjestävät asukkailleen monet elintärkeät peruspalvelut, kuten terveydenhuollon, perusopetuksen ja toimeentulotuen. Kunnat huolehtivat myös kaavoituksesta ja valvovat alueellaan toimivia palveluyrityksiä esimerkiksi vesi-, jäteja energia-aloilla. Vaikka kunnilla on periaatteellisessa mielessä laaja itsehallinto, valtio ohjaa kuntien toimintaa määräämällä lainsäädännön kautta kunnille uusia tehtäviä tai ottamalla aiemmin kunnille määräämiään tehtäviä itselleen. Valtio myös valvoo, että kunnat toteuttavat tehtäviään. Verotusoikeudestaan huolimatta kunnat ovat suurelta osin taloudellisesti riippuvaisia valtion tuista. Hallitus ja eduskunta määrittelevät kuntien valtionosuuksien vuosittaisen suuruuden ja varat maksetaan eri ministeriöistä. hallitusohjelman merkitys kasvanut Vaikka eduskunta on Suomen perustuslain mukaan valtion ylin päätöksentekijä, tekee hallitus käytännössä monia keskeisiä päätöksiä. Kunkin hallituskauden merkittävimmät tehtäväalueet päätetään hallitusohjelmassa, jonka hallitukseen osallistuvat puolueet yhdessä hyväksyvät eduskuntavaalien jälkeen. Hallitusohjelma annetaan viivytyksettä tiedonantona eduskunnalle. Eduskuntaa siten informoidaan hallitusohjelman sisällöstä, mutta ei osallisteta sen laatimiseen. Kaikkein tärkeimpinä pitämiensä tavoitteiden toteuttamiseksi hallitus määrittelee ohjelmassa keskeisimmät painopistealueet. Painopistealueita vastaavat, toteutettavista hankkeista ja toimenpiteistä koostuvat politiikkakokonaisuudet toteutetaan poikkihallinnollisesti. Kullekin politiikkakokonaisuudelle määritellään sitä koordinoiva ministeriö, sekä sen sisältämille kärkihankkeille omat vastuuministeriönsä. pääministeri kataisen hallituksen kolme painopistealuetta Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen Julkisen talouden vakauttaminen Kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen Hallitus määrittelee heti hallituskauden alussa myös valtion budjetin menosäännöt ja -katon koko nelivuotiselle hallituskaudelle. Päätökset kirjataan valtiontalouden kehyksiin. Kehyksiä tarkistetaan ja vuosikohtainen budjetti laaditaan joka vuosi. Erityisesti kehysriihen yhteydessä saatetaan tilannekohtaisesti tehdä budjettiin vielä suuriakin muutoksia. Hallitusohjelma ja hallituksen strategia-asiakirja löytyvät kätevästi valtioneuvoston verkkosivuilta. Valtiontalouden kehykset puolestaan löytyvät valtiovarainministeriön verkkosivuilta. 8 9

6 poliittinen päätöksenteko suomessa porkkanoita hallitusneuvottelijoille Hallitusneuvottelijat saivat keväällä 2011 porkkanoita, joilla kannustettiin päättäjiä näkemään kauemmas ja huomioimaan globaalit ongelmat. Kuva: Kristo Sylman / Kepa. KIRKON ULKOMAANAPU JA KEPA MUISTUTTIVAT KATAISEN hallitusohjelman neuvottelijoita odotuksistaan vielä ensimmäisen neuvottelupäivän alkaessa Säätytalolla 20. toukokuuta Kummankin järjestön eduskuntavaalikampanjat olivat alkaneet useita kuukausia aikaisemmin, mutta järjestöt halusivat jatkaa vaikuttamistyötään loppuun asti, eli koko hallituskauden ajan politiikkaan vaikuttavan hallitusohjelman ja valtiontalouden kehysten solmimiseen saakka. Kampanjatempauksessa järjestöaktiivit jakoivat hallitusneuvottelijoille porkkanoita. Porkkanapussissa luki Viisas näkee kauas, toiveena että porkkanoiden näköä parantava vaikutus saisi hallitusneuvottelijat näkemään kauemmas, myös kansallisten rajojen ulkopuolelle. Kampanjaviesti oli tiivis: suurimmilla haasteilla on kansainväliset juuret. ohjelmat, periaatepäätökset ja selonteot Hallitus laatii jatkuvasti myös hallitusohjelmaa tarkempia ohjelmia eri politiikkalohkoille. Näiden ohjelmien laatiminen on yksi niistä harvoista tilanteista, joissa hallitus antautuu keskustelemaan yksittäisen ministerin salkkuun kuuluvista kysymyksistä. Suomen hallituksissa on nimittäin 1990-luvun puolivälin jälkeen vakiintunut melko vahvan työnjaon käytäntö. Kukin ministeri hoitaa omaa työsarkaansa yhdessä hyväksyttyjen ohjelmien pohjalta oman näkemyksensä mukaisesti. Eduskunnan osallistumismahdollisuudet vaihtelevat sen mukaan, päättääkö hallitus luokitella ohjelman selonteoksi vai periaatepäätökseksi. Valtioneuvoston periaatepäätökset ovat poliittisia kannanottoja, joilla annetaan ohjeita ja suuntaviivoja virkamiestyölle. Periaatepäätökset eivät tarvitse eduskunnan hyväksyntää tai tukea. Käytännössä niistä usein keskustellaan yhdessä eduskunnan valiokunnassa, joko ennen tai jälkeen kuin hallitus on ne hyväksynyt. Periaatepäätöksiä käsitellään hyvin harvoin eduskunnan täysistunnossa. Valtioneuvoston selonteot ovat hallituksen eduskunnalle osoittamia selvityksiä, joita laaditaan hieman painavammista aiheista kuin periaatepäätöksiä. Selontekoja käsitellään niiden valmisteluvaiheessa niin eduskunnan valiokunnissa kuin täysistunnossakin. Selonteot ja periaatepäätökset löytyvät valtioneuvoston verkkosivuilta. Ohjelmien yksityiskohtaisuus vaihtelee suuresti. Joillekin ohjelmille, selonteoille ja kansainvälisille sitoumuksille laaditaan myös toimeenpano-ohjelma, jossa päätetään konkreettisista toimista, rahoituksesta ja vastuujaosta. selontekoja Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla on laadittu selonteot Afganistanin tilanteesta ja Suomen kokonaistuesta Afganistanille ( ) sekä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ( ). Lisäksi selontekoja on annettu muun muassa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta ( ), naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ( ) sekä Suomen ihmisoikeuspolitiikasta ( ). periaatepäätöksiä Periaatepäätöksiä on tehty esimerkiksi Suomen arktisesta strategiasta ( ), kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmasta Vähemmästä viisaammin ( ) sekä Suomen kehityspoliittisesta toimintaohjelmasta ( ). toimeenpano-ohjelmia Esimerkkejä valtioneuvoston periaatepäätöksistä, joille on laadittu toimeenpano-ohjelmat ovat tasa-arvo-ohjelma ( ), perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma ( ) sekä toimintaohjelma harmaan talouden ja talousrikollisuuden vähentämiseksi ( )

7 poliittinen päätöksenteko suomessa naisille oikeuksia toimeenpanoohjelmalla 3. koneisto tutuksi TÄHÄN TARVITAAN TOIMEENPANO-OHJELMA NOUSI KUUDEN suomalaisjärjestön ykkösvaatimukseksi keväällä YK:ssa oli nimittäin vuonna 2000 hyväksytty päätöslauselma 1325 naisten roolin vahvistamiseksi konflikteissa ja rauhanprosesseissa. Jottei päätöslauselma jää pelkäksi sanahelinäksi, antoi YK jäsenmaille suosituksen kirjoittaa sen toteuttamiseksi kansalliset toimeenpano-ohjelmat. Muut Pohjoismaat olivat näin jo menetelleet. Siksi Suomen UNIFEM (nykyään Suomen UN Women), YKliitto, Amnesty Internationalin Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ja CMI vaativat yhteisellä kannanotolla Suomeakin laatimaan toimeenpano-ohjelman päätöslauselmalle Järjestöt tapasivat kolmen ministeriön kansliapäälliköitä ja laajaa virkamiesryhmää ulkoministeriössä. Työ kantoikin hedelmää: toimintaohjelman valmistelu aloitettiin heti vuonna 2007 ja järjestöt saivat edustajan työryhmään. Lopullinen ohjelma valmistui elokuussa 2008 ja siihen hyväksyttiin useita verkoston ehdottamia tavoitteita muun muassa kriisinhallintatehtäviin lähtevien koulutuksen kehittämiseksi, kriisialueiden naisjärjestöjen tukemiseksi ja 1325-aiheisen tutkimuksen tukemiseksi ja hyödyntämiseksi. Toimintaohjelmaa on sittemmin päivitetty uudella tavoitteellisella ohjelmalla vuosille Verkosto jatkaa monipuolista toimintaansa laajentuneella kokoonpanolla yhteensä 19 järjestön voimin tavoitteenaan edistää päätöslauselman toimeenpanoa. Verkosto on avoin ja siihen voivat liittyä järjestöt, joiden tavoitteena on naisten aseman universaali parantaminen erityisesti konflikteissa sekä naisten roolin edistäminen niiden ehkäisyssä ja rauhanrakentamistyössä. Suomen politiikka syntyy pääosin hallituksen ja eduskunnan 200 kansanedustajan käsissä. Taustalla vaikuttavat puolueet, kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä virkamiehistö. Tässä kappaleessa tarkastellaan valtion päätöksentekojärjestelmään kuuluvia toimijoita ja näiden valtaa vaikuttaa valtion päätöksiin. Yksi vaikuttamistyön taitolajeista on toiminnan kohdentaminen juuri niihin päätöksentekijöihin, jotka ovat kulloisenkin päätöksen kannalta keskeisimpiä. hallitus Hallitus laatii hallitusohjelman ja budjettikehykset. Hallitus myös valmistelee valtion poliittiset linjaukset, budjetit ja lait ennen kuin ne esitellään eduskunnalle. Lisäksi hallitus vastaa politiikan toimenpanosta ja talousarvion täytäntöönpanosta. Päävastuu hallitusasioiden hoitamisesta on valtioneuvostolla. Ainoastaan ulkopolitiikassa myös presidentillä on roolinsa politiikan toimeenpanossa. EU-politiikkakin on liki kokonaan presidentin toimivallan ulkopuolella. Hallitus tekee päätöksiä viikoittain valtioneuvoston yleisistunnossa, tasavallan presidentin esittelyssä, ministerivaliokunnissa sekä -työryhmissä ja keskustelee ajankohtaisista kysymyksistä tarvittaessa epävirallisesti niin kutsutuissa iltakouluissa. Lisäksi ministerit johtavat ministeriöiden työtä ja toimivat yleensä kansanedustajina. Valiokunnat ja työryhmät Valtioneuvostolla on neljä lakisääteistä ministerivaliokuntaa: raha-asiain, talouspoliittinen, EU- sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta. Valiokunnat kokoontuvat viikoittain käsittelemään ajankohtaisia kysymyksiä. Puheenjohtajana toimii pääministeri, mutta muut jäsenet vaihtelevat valiokunnasta toiseen. Valtioneuvostolla on myös useita ministerityöryhmiä. Talvella 2013 Kataisen hallituksella oli 12 ryhmää, joiden työnsarka vaihteli ilmastopolitiikasta ja aluekehityksestä harmaan talouden torjuntaan. Ministerityöryhmät valmistelevat hallituksen ohjelmia ja seuraavat niiden toimeenpanoa. Ryhmät myös sovittelevat yhteen hallituksen eri linjauksia ja pyrkivät ehkäisemään ristiriitoja. Lisätietoa ministerivaliokuntien ja -työryhmien kokoonpanosta ja päätöksistä löytyy valtioneuvoston verkkosivuilta. Ministereistä keskeisimmissä rooleissa ovat pääministeri ja valtiovarainministeri. Valtiovarainministeriöllä on varsin paljon valtaa, koska sen vastuulle kuuluu niin talousennusteiden laatiminen, kansanedustajien perehdyttäminen kuin muiden ministeriöiden budjettiesitysten muokkaaminen ja kokoaminen kehysten ja budjettien valmistelussa

8 poliittinen päätöksenteko suomessa valtapuntari: hallitus + hallituksen valta on lisääntynyt, kun ilman eduskuntaa laadittavien hallitusohjelman sekä budjettikehysten merkitys on kasvanut + hallitus laatii ohjelmia eri politiikkakokonaisuuksille eduskuntaa kuullen (selonteot) tai jopa kuulematta (periaatepäätökset, kuten kehityspoliittinen ohjelma) + hallitus edustaa Suomea kansainvälisissä kokouksissa + ministerien erityisavustajat ovat usein asiantuntevia ja varsin vaikutusvaltaisia eduskunta Suomen eduskunnan 200 kansanedustajalla on kuusi keskeistä tehtävää: 1. Lakiehdotukset käsitellään ja hyväksytään eduskunnan täysistunnossa. Eduskunta myös hyväksyy Suomea koskevat kansainväliset sopimukset. 2. Vuosittaista talousarviota eli valtion budjettia käsitellään eduskunnassa aina koko syysistuntokauden ajan syyskuusta joulukuuhun. 3. Eduskunta valvoo hallituksen ja hallinnon toimintaa. Hallituksella tulee olla eduskunnan enemmistön luottamus, ja hallitus voi kaatua, jos enemmistö kansanedustajista ei äänestä esimerkiksi hallituksen tiedonantojen tai opposition esittämien välikysymysten yhteydessä tukevansa hallitusta. 4. EU-asioissa Suomen eduskunnalla on vahvempi rooli kuin parlamenteilla monessa muussa unionin +/- ministerin valta-asema ministeriössä riippuu hänen persoonallisuudestaan toiset vaikuttavat virkamiesten toimintaan paljon muita laajemmin ja tarkemmin +/- ministeriryhmiä on hallituksen kokoonpanosta riippuen eri kokoisia, ja niiden vaikutusvalta vaihtelee koon sekä ministerien välisen salkkujaon mukaisesti ß ministerien mahdollisuudet vaikuttaa toistensa päätöksiin ovat vähentyneet, kun työnjako on 1990-luvun puolivälistä alkaen vahvistunut ß ministerit ovat hyvin kiireisiä ß harva ministeri tuntee hallinnonalaansa yksityiskohtaisesti, erityisesti hallituskauden alussa ß avoimuus, jolla päätöksistä ja niiden perusteista tiedotetaan, vaihtelee ministeriöiden ja ministerien välillä paljon jäsenmaassa. Yleensä eduskunta päättää, mitä kantoja Suomen hallituksen tulee ajaa Euroopan unionin neuvoston kokouksissa. 5. Kansanedustajat toimivat lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä ja osallistuvat parlamenttien väliseen yhteistyöhön. 6. Eduskunta käsittelee ja hyväksyy kansalaisaloitteet. Kansanedustajat tekevät päätöksiä sekä täysistunnoissa että valiokunnissa. Täysistunnot ovat suuren salin kokouksia, joihin kaikki kansanedustajat voivat osallistua. Täysistuntoja pidetään yleensä neljä kertaa viikossa. Täysistuntojen keskustelua voi seurata paikan päällä tai verkon kautta eduskunnan sivuilta. Keskeisimmät täysistunnot kuten suulliset kyselytunnit nähdään myös Yleisradion suorana lähetyksenä televisiossa. Valiokunnat Lähes kaikkia eduskunnan päätöksiä valmistellaan ja suurta osaa asioista käsitelläänkin ainoastaan valiokunnissa, eikä lainkaan täysistunnossa. eduskunnassa on 16 valiokuntaa Hallintovaliokunta Lakivaliokunta Liikenne- ja viestintävaliokunta Maa- ja metsätalousvaliokunta Perustuslakivaliokunta Puolustusvaliokunta Sivistysvaliokunta Sosiaali- ja terveysvaliokunta Suuri valiokunta Talousvaliokunta Tarkastusvaliokunta Tulevaisuusvaliokunta Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta Ulkoasiainvaliokunta Valtiovarainvaliokunta Ympäristövaliokunta Pääsääntöisesti jokainen valiokunta käsittelee sitä vastaavan ministeriön hallinnonalaan kuuluvia asioita. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee sosiaali- ja terveysministeriön, sivistysvaliokunta opetus- ja kulttuuriministeriön ja hallintovaliokunta sisäministeriön asioita. Suuri valiokunta käsittelee EU-asioita. Melkein jokaisessa valiokunnassa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä. Myös valiokuntien sihteereinä toimivilla valiokuntaneuvoksilla on valtaa. He esimerkiksi luonnostelevat valiokuntien mietinnöt ja lausunnot. Valiokuntien kokoukset käydään suljetuin ovin, mutta valiokuntien mietinnöt, lausunnot ja päätöspöytäkirjat löytyvät eduskunnan verkkosivuilta. Joistakin päätöksistä kirjoitetaan myös tiedotteita eduskunnan verkkosivujen etusivulle. Eduskuntaryhmät Kansanedustajan työ on oman puolueen eduskuntaryhmän jäsenenä toimimista. Eduskuntaryhmien kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista kysymyksistä ja voidaan sopia ryhmän kannoista. Ryhmät pyrkivät yleensä yksimieliseen päätöksentekoon, mutta äänestävät tarvittaessa. Eduskuntaryhmän työtä ohjaa puheenjohtajisto, jonka tehtävänä on muun muassa neuvotella kysymyksistä muiden eduskuntaryhmien kanssa. Suuremmilla eduskuntaryhmillä toimii lisäksi valiokuntaryhmiä, joissa valmistellaan ryhmän kantoja asianomaisen valiokunnan käsittelyssä oleviin asioihin. Eduskuntaryhmillä on myös tapana nimetä tietystä politiikanalasta vastaavia kansanedustajia. Esimerkiksi kehityspolitiikan seurannan on lähes jokainen eduskuntaryhmä nimennyt yhden edustajansa päävastuulle. Työtä valmistellaan ryhmäkanslioissa, joissa työskentelee kahdesta kahteentoista työntekijää. Kanslioista saa lisätietoa ryhmän työstä ja näkemyksistä. Yhteistoimintaryhmät Eduskunnassa toimii myös yhteistoimintaryhmiä, joilla ei ole virallista päätösvaltaa. Ryhmät pyrkivät lisäämään aihepiirinsä näkyvyyttä ja painoarvoa eduskunnassa ja niihin voi liittyä kuka tahansa kansanedustaja. Esimerkiksi naisverkosto toimii naisten ja miesten välisen tasa-arvon sekä naisten oikeuksien toteuttamiseksi ja tuo naisnäkökulmaa lainvalmistelutyöhön. Verkosto perustettiin vuonna 1991, jolloin eduskuntaan valittiin 77 naista Vuoden 2011 vaaleissa naisia valittiin

9 poliittinen päätöksenteko suomessa valtapuntari: eduskunta + kansanedustajat ovat kiinnostuneita äänestäjien yhteydenotoista + eduskunnan valiokunnilla on oikeus pyytää käsiteltäväkseen mikä vain valtionhallinnon kysymys + kansanedustajien avustajat ehtivät tavata sidosryhmiä ja voivat esitellä asioita kansanedustajille ja puolueille + eduskunnan päätöksentekoa on helppo seurata netissä ß eduskunta ei voi vaikuttaa hallitusohjelmaan, valtiontalouden kehyksiin tai valtioneuvoston periaatepäätöksinä hyväksyttyihin poliittisiin ohjelmiin ß politiikan toimeenpanoon vaikuttaminen on kansanedustajille usein vaikeaa ß puoluekuri rajoittaa eduskunnan keskustelua ja päätöksiä ß valiokuntakokousten asialistat ovat pitkiä ja enemmistö asioista hyväksytään vähin keskusteluin ß kansanedustajien asema vaihtelee myös sen mukaan onko kyseinen puolue oppositiossa vai hallituksessa ß eduskunnan hyväksyttäväksi tuodaan usein yksityiskohtia. Esimerkiksi kehityspolitiikkaa käsitellään kokonaisuutena vain, kun aulkoasiainvaliokunta käsittelee ulkoministeriön vuosittaista kertomusta kehityspolitiikasta valtapuntari: puolueet + puolueiden linjaukset ohjaavat ministereiden ja kansanedustajien kannanottoja isoimmissa kysymyksissä + puolueet tekevät ohjelmatyössään laajoja periaatteellisia linjauksia, jotka ovat vakaampia ja usein keskenään johdonmukaisempia kuin hallituksen ja eduskunnan asiakohtaiset kannat +/- puolueen vaikutusvalta riippuu sen eduskuntaryhmän koosta ja siitä, onko se hallituksessa vai oppositiossa +/- puoluetoimistojen työntekijöiden valta-asema riippuu pitkälti heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ß puolueet tarttuvat herkemmin kysymyksiin, joilla ne arvioivat olevan eniten vaikutusta kannatusgallupeihin ja seuraaviin vaaleihin ß puolueorganisaatiot eivät suoraan osallistu valtion päätöksentekoon ß eduskuntaryhmän ja muiden puoluetoimijoiden yhteydet ovat monessa puolueessa melko väljät ß politiikan toimeenpanoon vaikuttaminen on puolueille vaikeaa kehityspolitiikassa toimivia yhteistoimintaryhmiä globaaliryhmä: laajentaa eduskunnassa käytävää kansainvälispoliittista keskustelua sekä toimii yhdyssiteenä kansanedustajien ja kansinvälisten kysymysten piirissä toimivien kansalaisjärjestöjen välillä. ihmisoikeusryhmä: toimii tiedonvälitys- ja toimintaverkostona ihmisoikeuksien edistämiseksi muun muassa järjestämällä asiantuntijavierailuja ja seminaareja muiden ihmisoikeustoimijoiden kanssa ja ottamalla kantaa ihmisoikeuskysymyksiin Suomessa ja maailmalla. väestö- ja kehitysryhmä: seuraa maailman väestökehitystä ja väestöalan sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden kehityspolitiikkaa ja -ohjelmia. attac-ryhmä: ajaa oikeudenmukaisempaa globalisaatiota, edistää rahoitusmarkkinoiden demokraattista valvontaa sekä tuo uusia avauksia suomalaiseen globalisaatiokeskusteluun. puolueet Valtakunnallisessa politiikassa kaiken takana ovat puolueet. Puolueet ovat periaatteessa linkki kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä ja useampi niistä onkin syntynyt laajan kansalaisliikkeen pohjalta. Puolueiden jäsenmäärät ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä laskeneet. Viiden suurimman puolueen jäsenmäärät nousivat 1950-luvulta lähes jäseneen vuonna 1979, mutta ovat sen jälkeen tippuneet jäseneen vuonna Puolueiden sisäiset keskustelut ovat ministereille ja kansanedustajille tärkeitä, sillä niissä he testaavat ja muokkaavat omia näkemyksiään. Puolueiden taustaselvitykset ja linjaukset myös lisäävät poliitikkojen tietoja ja kannanottojen keskinäistä johdonmukaisuutta. Puolueorganisaatioiden toiminnalla on kuitenkin myös kielteisiä vaikutuksia politiikkaan: niiden välinen kamppailu kannatusgallupeista ja vaaleista toiseen lyhentää politiikan aikajännettä. Kussakin puolueessa ylin päättävä elin on puoluekokous. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää puoluekokouksen valitsema puoluevaltuusto, joka kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa. Toimintaa johtaa puoluehallitus. Työtä valmistelevat puoluetoimiston työntekijät. Lisätietoa puolueiden organisaatioista löytyy helposti kunkin puolueen omilta verkkosivuilta